Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Päiväjärjestyksen edellisessä kohdassa keskusteltiin keskustan ja kristillisdemokraattien edustajien voimin pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen tasosta. Tämän perhepolitiikan osan osalta totuuden aika tässä salissa on tulevalla viikolla: Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on asiasta mietintö valmistumaisillaan. Silloin mitataan se sosiaalinen omatunto, joka tästä salista tältä eduskunnalta tämän asian osalta löytyy. Jälleen kerran kysymme, miten puheet ja teot kohtaavat. Se tämän asian osalta nähdään aivan lähipäivien osalla.

Arvoisa herra puhemies! Lapsiperheiden arjesta selviytymiseen voidaan vaikuttaa päätöksentekijöiden toimin, jos niin halutaan. Meidän suomalaisessa mallissamme on kyse kokonaisuudesta, jonka osia ovat tulonsiirrot, lapsiperheille suunnatut palvelut ja toimet vanhemmuuden tukemiseksi.

Lipposen hallitukset ovat jättämässä historiaan lapsiperheiden osalta synkän testamentin. Tuloerot ovat kasvaneet, lasten ja lapsiperheiden asema on heikentynyt 1990-luvulla. Asumiskulut ovat kohonneet, asia, joka on koskettanut ja koskettaa erityisesti lapsiperheitä. Lasten kokema köyhyys on lisääntynyt, kun lapsiperheille kohdennettuja tulonsiirtoja on leikattu. Peruspalvelut, mukaan lukien kouluterveydenhuolto, neuvola, ovat ohentuneet jne. unohtamatta tietenkään asian nurjaa puolta: lastensuojelun lisäresurssitarpeiden puutetta tai lasten yhä eneneviä mielenterveysongelmia.

Myönteisestäkin näkökulmasta asioita voi ja tulee tarkistella. On kuitenkin pakko todeta, että kyse on vakavista ongelmista, joihin pitää pystyä reagoimaan ja on välttämätöntä reagoida. Pelkkä ohjelmatyö, raportit ja asioiden toteaminen eivät riitä silloin, kun on tehtävä päätöksiä. Pääministerin vastaus viimeisimpään, muutaman viikon takaiseen lapsiperheiden asemasta tehtyyn välikysymykseen tosin osaltaan viestitti sitä asennetta, jolla hallitus on lapsiperheitä kohdellut. Puheet tulevaisuuden katsomisesta ja moitteet siitä, että menneisyyttä mietitään, osoittavat, millä tavalla hallitus asiaan ja lapsiperheiden tilanteeseen suhtautuu.

Osana keskustan vuoden 2003 talouspoliittista linjausta on valmisteltu lakialoitekokonaisuus, jonka aivan keskeisenä tekijänä perhepolitiikka on. Nimelläni on jätetty lakialoite lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta, joka puuttuu perheiden valinnanmahdollisuuksien lisäämiseen tavalla, jota kautta nimenomaan aivan pienimpien lasten vanhempien osalta voidaan vanhemmuutta tukea ja tarjota mahdollisuus jakaa aikaa omien lasten kanssa omassa kodissa, korostan, niin haluttaessa.

Arvoisa herra puhemies! Tosiasia nimittäin on, että Lipposen ensimmäinen hallitus leikkasi monen muun toimensa ohella vuonna 1995 lasten kotihoidon tukea 22,5 prosentilla. Kotihoidon tuen taso aleni 1 908 markasta 1 500 markkaan kuukaudessa. Vastaavasti alenivat sisarkorotus sekä pieni- ja keskituloisia erityisesti koskeva lisäosa. Kotihoidon tuki on leikkausten takia menettänyt kilpailukykyään vaihtoehtona päivähoitoa järjestettäessä. Tässä yhteydessä haluan nimenomaan korostaa perheille ja vanhemmille tarjottavaa valinnanmahdollisuutta ja sen aitoutta.

Lakisääteisen kotihoidon tuen supistamisen jälkeen monet kunnat ovat jälleen ottaneet käyttöön kotihoidon tuen kuntalisiä. Näin kunnat ovat halunneet lisätä lapsiperheiden mahdollisuuksia valita joko kotona tapahtuva hoito tai yksityinen tai kunnallinen päivähoito. Kuntalisien taustalla ovat olleet myös taloudelliset perusteet.

Useat vanhemmat haluaisivat hoitaa pientä lastaan kotona vanhempainrahakauden jälkeenkin, jos se olisi taloudellisesti edes jotenkin mahdollista. Nykyisen suuruisella kotihoidon tuella ei ole mahdollista valita kotihoidon tukea, koska perheen tulot useimmiten romahtavat toisen kuukausipalkan jäädessä pois perheen menojen ollessa kuitenkin suurimmillaan asumiseen ja perheen perustamiseen liittyvien muiden kulujen vuoksi. Tämän takia kotihoitoa ei monessakaan tapauksessa voida edes ajatella, vaikka siis haluja olisikin. Valtion tehtävänä ja vastuulla on huolehtia myös kotihoidon tuen riittävän tason olemassaolosta, jotta perheet olisivat tasa-arvoisessa asemassa peruspalvelujen suhteen.

Lakialoitteessamme esitämme kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen tason korottamista niin, että kotihoidon tuki olisi vuonna 2003 heinäkuun 1. päivän jälkeen 330 euroa kuussa, jolla tasolla palauttaisimme kotihoidon tuen tason edes leikkausta edeltävälle tasolle.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi muutama sana tilanteesta, jossa kotihoidon tuen maksamisen osalta ollaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 7.11. tänä vuonna tekemän ratkaisun jälkeen, jonka mukaan lasten kotihoidon tuki on Euroopan unionin sosiaaliturvaa koordinoivan asetuksen 1407/71 tarkoittama perhe-etuus eikä — niin kuin me olemme sen tarkoittaneet ja ajatelleet — osa päivähoitojärjestelmäämme vaihtoehdon tarjoajana perheille. Suomessa on katsottu, ettei kotihoidon tuki ole edellä mainitun asetuksen alainen ja tarkoittama liikuteltava etuus vaan kiinteästi päivähoitojärjestelmäämme sidottu vaihtoehtoinen hoitotuki semminkin, kun ulkomailla ei ole ollut valinnan oikeutta ja mahdollisuutta päivähoidon ja kotihoidon tuen välillä vaan oikeuden käyttäminen on edellyttänyt, että lapsi myös tosiasiallisesti asuu Suomessa ja tukea maksavassa kunnassa.

Olemme siis uudessa tilanteessa, ja jottemme romuttaisi koko perusteiltaan ja ideologialtaan hyvää järjestelmäämme, on ryhdyttävä mielestäni pikaisiin toimenpiteisiin, jotta päivähoidon vaihtoehtoisuus ja perheiden valinnanvapaus myös käytännössä jatkossa voi toteutua meidän ajatusmallimme kaltaisen kotihoidon tuen kaltaisena. Asialla voi arvioida olevan jopa kiire. Käytännön toteutushan on edennyt tuon EY-tuomioistuimen päätöksen jälkeen niin, että hallitus on täydentänyt omaa tulevan vuoden budjettiesitystään sen määrärahatarpeen osalta, joka tästä päätöksestä aiheutuu, ja se asia on jo eduskunnan käsittelyssä. Tätä voi pitää myönteisenä viestinä, ettei tätä EY-tuomioistuimen ratkaisua vyörytetty kuntien niskaan, mutta toisin päin asiaa ajatellen ja tulevaisuuteen tähdäten kyllä kysymys on niin merkittävästä asiasta, että käsitykseni mukaan myös lainsäädännölliseen valmisteluun tulee ryhtyä ja pyrkiä löytämään sellainen muoto, jolla kotihoidon tuki voidaan säilyttää niillä perustoilla, joilla sitä tänä päivänä maksetaan.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustalla on hyvin pitkät perinteet kotihoidon tuen kehittämisessä ja sen alkuun saattamisessa. Näitä kunniakkaita perinteitä olemme täällä eduskunnassa viime vuosina vuosittain puolustaneet mutta aina yhtä laihoin tuloksin. Olemme esittäneet kotihoidon tukeen korotusta siten, että se tulisi leikkausta edeltäneelle tasolle — alun perin luonnollisesti vastustimme sitä leikkausta — ja nyt edes, kuten ed. Rehula totesi, sille tasolle, jolla se oli ennen leikkausta, puhumattakaan, että siihen sitten tulisi vaikka myöhemmin indeksitarkistukset jälkeenjääneisyyden takia.

Nyt täällä on jo illan aikana siteerattu useita tutkimuksia, jotka koskevat lapsiperheitä. Useissa näissä on sama viesti, että pahoinvointi on kasvanut perheissä hyvin monella tavalla. Ilmiön taustalta löytyy monia tekijöitä. Yksi tärkeimmistä on se tosiasia, että huolimatta monista taakse jääneistä kasvun vuosista satojentuhansien lapsiperheiden aineellinen ahdinko on kasvanut. Myöskin nämä tutkimukset kertovat siitä, että vanhempien kasvatusvastuu on hämärtynyt ja se on jäänyt taka-alalle. Samalla on todettava, että Suomi on perhetukien kansainvälisessä vertailussa pudonnut muiden Pohjoismaiden alapuolelle. Hyvin monissa maissahan on käytössä niin sanottu perheverotus, jossa yhden huoltajan perheen verotusta kohdellaan eri tavalla kuin kahden huoltajan perheen verotusta, jolloin myöskin taloudellista liikkumavaraa verotuksen kautta voidaan perheisiin ojentaa suoranaisen tulonsiirron, kuten kotihoidon tuen, ohella.

Stakesin selvitys on osoittanut, että yhä useampi lapsiperhe on pudonnut köyhyysrajan alapuolelle ja heidän toimeentulonsa yleensäkin on heikentynyt muihin kotitalouksiin verrattuna. Yhteiskunnan tuki ei kaikissa tapauksissa riitä edes elämän perustarpeiden tyydyttämiseen, ja sehän on täällä kuultu tänä iltana edellisen lakialoitteen kohdalla, joka varmasti perusturvaa ei tyydytä.

Kuten on todettu, nämä leikkaukset, jotka olivat todella runsaita, saattoivat kohdistua samoihin perheisiin hyvin raskaasti, jolloin sitten köyhyysloukku oli hyvin monilla perheillä edessä. Samanaikaisesti perheissä, joissa molemmat vanhemmat käyvät työssä, kamppaillaan yhteisestä ajasta. Kaikista tavoitteista huolimatta lapsiperheiden vanhemmat tekevät selvästi pidempää työpäivää kuin lapsettomat parit. Perheillä ei ole ollut varaa sovittaa työn ja perheen vaatimuksia tasapainoisesti omaan elämäntilanteeseensa. Hallituksen teot perheen ja työelämän sovittamisessa ovat jääneet vaatimattomiksi.

Mahdollisuus sovittaa perhe ja työ paremmin yhteen on kotihoidon tuella, joka voi taata sen riittävän tasoisena, että perheellä on valinnan mahdollisuus ainakin silloin, kun lapset ovat pieniä, jommankumman vanhemman jäädä kotiin hoitamaan lasta. Paineet kotihoidon tukeen ovat nyt viime aikoina kasvaneet. Hiljattain ilmestyneen Väestöliiton perhebarometrin mukaan vastaajat pitivät juuri kotihoidon tukea yhtenä tärkeimpänä keinona tukea lapsiperheitä. Eri kunnissa asuvat perheet vain ovat keskenään eriarvoisessa asemassa, kun kunnat ovat alkaneet jo käydä kauppaa lapsiperheistä omilla kotihoidon tuen kuntalisillään. Tällöin on vaarana, että juuri varattomat ja syrjäiset kunnat jäävät toiseksi. Yhteisten pelisääntöjen aikaansaaminen valtakunnassa loisi tasa-arvoa perheiden kesken, mutta toisaalta se kaventaisi kunnallista itsemääräämisoikeutta ja saattaisi johtaa alhaisimman mahdollisen tuen politiikkaan.

Arvoisa puhemies! Nämä perhebarometriin vastaajat toivoivat enemmän joustoja työelämään. Tähän saattaa olla vaikea vaikuttaa muuta kuin lainsäädäntöteitse. Kotihoidon tuki voisi olla nimenomaan tällainen joustoa tuova elementti. Tässä suhteessa peräänkuulutamme nyt, että se taso olisi sellainen, että se olisi todellinen valinnan mahdollisuus perheille eikä tällainen kosmeettinen porkkana.

Nyt tarvitaan kuitenkin monia muitakin toimenpiteitä yhteisen ajan löytämiseksi lasten ja vanhempien kesken. Tarvitaan asennemuokkausta myöskin työnantajien taholla eli työnantajan sosiaalisen vastuun konkretisoitumista. Vastapainona työnantaja saisi motivoituneen ja pitempään jaksavan työntekijän. Asennevääristymiä voi olla myös työntekijöillä. Työn imu vie helposti mukanaan niin, että aikaa perheelle ei haluta löytää. On tietenkin yksilön oma valinta, jos hän haluaa uhrata kaikkensa työn alttarille. Aika moni olisi kuitenkin valmis elämään monipuolisemmin ja järjestämään aikaa myöskin perheelleen ja lapsilleen, jos se vain taloudellisesti olisi mahdollista. Kotihoidon tuen riittävä taso antaa osaltaan mahdollisuuden perheille, jotka kamppailevat opintovelkojen ja asuntolainojen kanssa, siihen että vanhemmat voivat halutessaan hoitaa lapsiaan jonkin aikaa kotona itse.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten edellä ed. Hyssälä, myös itse haluan korostaa aitoja valinnan mahdollisuuksia lasten hoidossa. Tällä hetkellä kotihoidon tuen tason takia ei ole todellista aitoa mahdollisuutta valita, miten tai missä lapsia hoidetaan. Kotihoito on erityisesti pienten lasten kannalta erittäin tärkeää, ja muun muassa professori Liisa Keltikangas-Järvinen on perustellut lapsen kehitysvaiheiden osalta sitä, miten tärkeää on, että pieni lapsi erityisesti saisi olla siellä kotona eikä aina olisi pakollista se hoitoonlähtö muuallepäin.

On harmillista, että tässä salissa ei ole näkynyt ketään hallituspuolueiden edustajia keskustelemassa näistä tärkeistä perhepolitiikan asioista. Siitä huolimatta haluan ottaa esille minua viime viikkoina kummastuttaneen asian kokoomuksen osalta. Olen aina luullut, että kokoomus kuitenkin, vaikka se on leikannut hallituksessa kotihoidon tukea, siitä huolimatta kannattaisi kotihoidon tuen kehittämistä. He ovat ottaneet viime kesänä puoluekokouksessaan asiaan kantaa ja erityisesti heidän varapuheenjohtajansa ed. Sarkomaa on pitänyt asiaa esillä, mutta pari viikkoa sitten heidän puheenjohtajansa ministeri Itälä irtisanoutui tästä kotihoidon tuen kehittämisestä. Hän sanoi, että he eivät aio kasvattaa tulonsiirtoja ja ainoa poikkeus heidän mielestään on tämä lapsilisien mahdollinen korotus.

Haluan kyllä nostaa esiin ja kysyä sitä, miksi kokoomus on tehnyt näin. Onko niin, että kokoomus on niin huolestunut omasta tilanteestaan, että he haluavat ripustautua SDP:hen ja myös pääministeri Lipposeen tässä lapsilisäasiassakin? Onko niin, kuin vanha sanonta sanoo, että "sano sinä peli, niin minä valitsen kengät"? Nyt näyttää siltä, että kokoomuksen osalta tämä liittyy tähän lapsilisäasiaankin.

Mari  Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä meillä on käsittelyssä jälleen yksi erinomainen keskustan perhepoliittinen aloite. On totta, että kotihoidon tukihan on pitkälti keskustan luomus, ja on hyvä, että olemme tälle järjestelmälle saaneet kannattajia laajalti myös muista puolueista. Mutta kyllä tuon kannatuksen pitäisi näkyä myös teoissa, ei vain negatiivisesti leikkauksissa. Ei kotihoidon tukea ole järjestelmällisesti kehitetty Lipposen ensimmäisen eikä toisen hallituksen aikana, sitä on vain leikattu, ja niin kuin täällä jo on todettu, on aivan selkeästi uhkana se, että tämän koko järjestelmän merkitys ja toimivuus pienenee ja järjestelmä saattaa jopa romuttua, kun tuki on aivan liian pieni. Vain silloin kun tuki on kunnollisen kokoinen, niin kuin tässä lakialoitteessa esitetään, vain silloin voidaan taata se, että se on todellinen vaihtoehto perheille. Tämä kotihoidon tuen taso on kyllä yksittäisistä perhepolitiikan asioista sellainen, josta olen saanut henkilökohtaisesti oikeastaan eniten yhteydenottoja tämän ja viime vaalikauden aikana. Siitä huomaa sen, että tämä on erittäin tärkeä ja merkityksellinen tuki perheille ja vaikuttaa heidän päätöksiinsä. Tässä nykymuodossaan se ei ole se todellinen vaihtoehtoisten valintojen takaaja.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite on todella tärkeä, ja pidän sitä yhtä tärkeänä kuin oli täällä tämä lapsilisiin liittyvä ja äitiyspäivärahaan liittyvä. Tämä on kuitenkin jäänyt näihin kahteen muuhun verrattuna aina kolmanneksi tai sellaiseksi, josta ei kuitenkaan ole ollut täyttä yksimielisyyttä. Näin tapahtui muun muassa täällä jo mainitusta Lapset elämänkoulussa -kansalaisvaltuuskunnan kannanotosta keskusteltaessa: se ei ollut kovin selvää, että tämä on se ykkös- tai kakkosasia, joka nostatetaan.

Nyt kuitenkin sekä me kristillisdemokraatit että keskusta olemme täällä vahvasti tämän takana ja toivomme, että tämä olisi se asia, joka ymmärrettäisiin, ja nähtäisiin, että sillä nimenomaan vahvistetaan sitä, mitä jo yli 40 prosenttia lapsiperheiden vanhemmista toivovat, että he voivat hoitaa lapsia kotona, että tämä todellisena vaihtoehtona lasten hoidon yhteydessä mahdollistettaisiin. Nyt tiedämme kaiken kaikkiaan, että nykyiset perhepoliittiset edut eivät tue vanhemmuutta ja kotien hoivatyötä, ja nimenomaan päiväkodin päivähoitopaikka tulee kuitenkin yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin tämä, että lapset hoidetaan kotona.

Ajatellen sitä, mitä lapsi tarvitsee, perheyhteyttä, perheessä olevaa aikaa, jotta niitä täällä moneen kertaan mainittuja lasten pahoinvointiin liittyviä ongelmia voitaisiin ennalta ehkäistä, näen, että kyllä kaikki se, millä vahvistetaan kotona tehtävää työtä ja koteja, on merkittävää, varsinkin kun tässä yhteiskunnassa kokonaisuudessaan perhe on toissijaistunut.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain 4 §:n muuttamisesta on varsin aiheellinen. Tällähän ensinnäkin halutaan korottaa kotihoidon tuen määrä 330 euroon ja yksityisen hoidon tuki 160 euroon 1.7.2003 alkaen. Näillä halutaan luoda konkreettisia vaihtoehtoja ja valinnan vapautta lasten hoidon järjestämiseen. Me tiedämme, että kodeissa infrastruktuuri, jos näin kauniisti sanotaan, eli hoitotilat ovat valmiina. Niitä ei tarvitse rakentaa sen erityisemmin, ne on siellä kodeissa hankittuna, mitä tarvitaan. Tämä on yhteiskunnan kannalta taloudellinen, tasa-arvoinen. Tämä ulottuu kaikkialle ja on ennen kaikkea lapsen kehityksen kannalta hyvin suotuisa hoitotapa.

Arvoisa herra puhemies! Toivon tälle aloitteelle menestystä jatkokäsittelyssä.