Susanna Huovinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta on päässyt tällä kaudella ratkomaan monia laajoja ja kauaskantoisia kysymyksiä. Olemme kyenneet perusteelliseen työhön tiukoissakin paikoissa ja aikatauluissa. Tästä kokemuksesta oli hyötyä myös, kun saimme eteemme hallituksen esityksen ympäristönsuojelulain muutoksesta koskien hajajätevesiasetusta.

Vesi on meille suomalaisille tärkeä elementti. Maineemme tuhansien järvien maana ja Itämeren rantavaltiona edellyttää meiltä tarkkaa vesiensuojelutyötä, ja tarvitsemme toimenpiteitä monilla eri sektoreilla. Hajajätevedet voivat tuntua tässä kokonaisuudessa pieneltä ja merkityksettömältä asialta, mutta myös niiden osalta on päästävä parempiin tuloksiin.

Miljoonan haja-asutusalueella asuvan kansalaisen jätevesikuorma on suurempi kuin niiden reilun 4 miljoonan suomalaisen, jotka ovat viemäreiden piirissä. Ympäristönsuojelullisten perusteiden lisäksi jätevesistä on huolehdittava myös terveydellisten syiden vuoksi.

Hajajätevesiasetus on tullut ympäristövaliokunnalle tällä kaudella tutuksi. Olemme kiinnittäneet jo aiemmin huomiota asian varsin vaisuun etenemiseen ja lukuisiin tulkintaongelmiin sekä kiirehtineet esimerkiksi Itämeri-selonteon yhteydessä asetukseen liittyvien haasteiden selvittämistä. Emme siis ole olleet nyt uuden asian edessä.

Ympäristövaliokunta on käsitellyt hallituksen esityksen laajasti ja perusteellisesti. Olemme myös tarkasti huomioineet sen, mitä perustuslakivaliokunta tästä asiasta aiemmin on todennut, ja kuulleet vielä erikseen professori Hidéniä valiokunnan ja ministeriön laatimista pykälämuotoiluista. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! ...

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta siis ehdottaa nyt, että nykyinen hajajätevesiasetus kumotaan ja jätevesimääräyksiä kohtuullistetaan ympäristönsuojelusta tinkimättä. Valiokunta ehdottaa ympäristönsuojelulakiin uutta 3 a lukua, johon tulee viisi pykälää. Ympäristöministeriö laatii uuden lain mukaisen uuden asetuksen mahdollisimman pian. Lisäksi ympäristövaliokunta esittää eduskunnan hyväksyttäväksi viisi lausumaehdotusta, joilla vauhditetaan lain ja uuden asetuksen selkeää ja tehokasta toimeenpanoa.

Nyt esitettävillä muutoksilla kohtuullistetaan hajajätevesien käsittelyn vaatimustasoa niin, että vaatimukset voidaan täyttää kohtuullisella investoinnilla ja toimivalla tekniikalla. Esitetty kohtuullistaminen ei kuitenkaan vaaranna ympäristönsuojelun tasoa ja on esimerkiksi Itämeren suojelukomissio Helcomin suositusten mukainen.

Käytännössä nykyisen asetuksen lievempi vaatimustaso säädetään pääsäännöksi, koska suuri osa kiinteistöistä sijaitsee muualla kuin herkillä alueilla, kuten ranta-alueilla. Tämä rakenne vastaa myös ympäristölainsäädännön normaalia rakennetta, jossa ensin määritellään vähimmäistaso, josta sitten voidaan poiketa erityisistä syistä.

Kuntien rooli vahvistuu, sillä kunnat voivat nyt ympäristönsuojelumääräyksillä antaa ankarampia määräyksiä herkille alueille, kuten ranta-alueille tai tärkeille pohjavesialueille. Ankarammilla määräyksillä viitataan tässä siis nykyisen asetuksen tasoon, eli kyseessä ei ole mikään uusi, tiukempi ohjeistus. On myös tärkeää muistaa, että ely-keskuksilla on vireillepano-oikeus eli ne voivat vaatia kunnalta ympäristönsuojelumääräysten antamista, mikäli vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttaminen sitä edellyttää.

Valiokunta korostaa, että nyt ehdotettavat muutokset ovat jätevesijärjestelmän suunnittelun ja rakentamisen lähtökohta, eivät siis valvontaperuste. Tosiasiallinen puhdistustulos voi siis vaihdella esimerkiksi sääoloista tai kiinteistön käytön muutoksista johtuen, ja silti tämä järjestelmä kuitenkin täyttää lain vaatimukset.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan laajassa asiantuntijakuulemisessa kävi ilmeiseksi, että lain ja asetuksen mukaisten vaatimusten toteuttaminen edellyttää aina kiinteistökohtaista arviointia. Yhtä yksittäistä tapaa tai mallia ei voi nimetä, sillä toimiva ratkaisu riippuu monista seikoista. Tämänkin vuoksi kiinteistökohtainen neuvonta on aivan välttämätöntä, ja sen ohjeistuksen sekä rahoituksen pitää tapahtua valtakunnallisella tasolla.

Uuden lain nojalla vapautetaan suoraan lain voimaan tullessa 68 vuotta täyttäneet kiinteistönhaltijat lainsäädännön vaatimuksesta. Jos kiinteistöllä on useampia haltijoita, heidän kaikkien on täytettävä tuo kyseinen 68 vuoden ikävaatimus. Lisäksi tarkennetaan, ketkä voivat hakea kunnalta 5 vuoden mittaista vapautusta sosiaalisen suoritusesteen, esimerkiksi työttömyyden tai pitkäaikaissairauden, perusteella. Valiokunta korostaa, että pienituloisten ihmisten kannalta merkityksellisiä ovat myös jo olemassa olevat tukijärjestelmät, joiden tulorajojen alhaisuus ja määrärahojen niukkuus ovat olleet esteinä avustusten myöntämisessä.

Arvoisa puhemies! Ponsissa valiokunta edellyttää tämän lain tarkkaa toimeenpanoa ja seurantaa, kansallisen viemäröintitukiohjelman toteuttamista ja resursointia, kiinteistökohtaisen neuvonnan riittävyyttä ja rahoitusta sekä pienituloisten kotitalouksien mahdollisuutta saada tuota jo äsken mainittua tukea jätevesien käsittelyn toteuttamiseen. Lisäksi valiokunta korostaa, että nyt tässä uudessa tilanteessa, kaiken tämän hässäkän jälkeen, on hyvin tärkeää se, että ympäristöministeriö ohjeistaa tehokkaasti kuntia, jotta kaikenlaisilta epäselvyyksiltä uusien määräysten tulkinnan osalta voitaisiin välttyä.

Lainmuutos ja uusi asetus voivat tulla voimaan 15.3.2011. Jo rakennetun kiinteistön olemassa olevan jätevesijärjestelmän on täytettävä puhdistustehosta asetetut vaatimukset vuoteen 2016 mennessä. Tähän mietintöön sisältyy yksi vastalause.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan kiittää valiokuntaamme tämän asian rakentavasta käsittelystä, ja valiokunnan puolesta haluan kiittää myös ympäristöministeri Lehtomäkeä ja ministeriön väkeä tiiviistä yhteistyöstä. Tässä asiassahan toimittiin hyvin poikkeuksellisella tavalla valiokunnan ja ministeriön välillä, ja uskon kyllä, että tämä joustavuus kannatti, sillä saimme aikaan hyvän ratkaisun ja laaja epätietoisuus tämän asian ympärillä vihdoin toivottavasti hälvenee.

Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ympäristösuojelulain muuttamiseksi oli perustuslakivaliokunnassa lausunnolla, ja valiokunnassa nousi esille kaksi seikkaa. Toinen oli se, onko se asetuksella annettu sääntely perustuslain mukainen, ja toinen oli 68 vuoden ikäraja: voidaanko se asettaa sellaisenaan huojennusperusteena.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, tässä hallituksen esityksessä, joka eduskunnalle alun perin annettiin, oli hyvin mielenkiintoista se, että siinä esitettiin kahta huojennusperustetta laissa säädettäväksi voimassa olevasta asetuksesta. Lisäksi myöskin asetuksessa oli olemassa yksi huojennusperuste. Eli sinänsä voidaan jo sanoa, että tämä perusasetelma oli sinänsä hyvin mielenkiintoinen, että lailla annetaan huojennuksia asetuksen soveltamisesta, ja se osoitti, että tilanne ei ollut välttämättä aivan normaali kaikilta osin.

Perustuslakivaliokunta arvioikin tässä yhteydessä todellakin sen, täyttääkö jätevesiasetus perustuslain 80 §:n asettamat vaatimukset, joidenka mukaan yksilön oikeusasemaan vaikuttavat keskeiset säännökset tulee antaa lailla. Perustuslakivaliokunta katsoikin, että oli ilmeistä se, että asetus ei täyttänyt näitä perustuslain asettamia vaatimuksia, joskin täytyy sanoa, että silloin aikanaan, kun laki, johonka tämä asetus pohjautuu, annettiin, ei vielä sovellettu uuden perustuslain asettamia vaatimuksia tältä osin. Tosin silloin, kun annettiin asetus, joka tuli voimaan vuonna 1994, olivat jo tiedossa uuden perustuslain asettamat vaatimukset, ja tietysti se olisi ehkä tuossa yhteydessä pitänyt ottaa paremmin huomioon.

Kuitenkin kun perustuslakivaliokunnassa tuota asetusta käytiin professoreitten asiantuntevilla neuvoilla lävitse, saattoi todeta, että esimerkiksi asetuksen 4 §, jossa asetettiin selkeitä käsittelyvaatimuksia, tarkat prosenttirajat mainiten, oli sellainen yksilön oikeusasemaan olennaisesti vaikuttava seikka, jota ei voitu asetuksen tasolla määrätä vaan josta tulee säätää lailla. Muutoinkin tässä yhteydessä kysyttiin — mielestäni tämä oli hyvin epävarmaa — olisivatko ympäristönsuojelulain 11 §:ään ja 18 §:ään silloin suhteellisen yleisesti muotoillut valtuutussäännökset alun alkaenkaan edes riittäneet tällaisten rajojen asetukseen ottamiseen. Tässä suhteessa uskon, että ympäristöministeriössä on varmasti syytä jatkossa arvioida aika huolellisesti, kun asetuksia annetaan, että niitten säädösperusta on oikea. Ja jatkossa, kun ympäristölainsäädäntöä säädetään, kannattaa silloin, kun asetuksenantovaltuuksia esitetään säädettäväksi, laittaa suhteellisen tarkoiksi ne rajat, joiden perusteilla asetuksia voidaan antaa, jotta tuo perustuslain 80 §:n vaatimus voidaan toteuttaa.

Miksi on tärkeätä, että yksilön oikeusasemaan luonnollisesti vaikuttavat seikat säädetään lailla, on se demokraattinen menettely, joka yhteiskunnassa on. Nimittäin silloin, kun hallituksen esitys annetaan eduskunnalle, se tulee kaikille julkiseksi, sitä käsitellään eduskunnassa — tosin suljetussa valiokunnan istunnossa, mutta joka tapauksessa asiantuntijoita kuullaan — ja tällainen demokraattinen, avoin menettely turvaa sen, että kaikki seikat tulevat tasapuolisesti harkituiksi ja voidaan luottaa siihen, että lainsäädäntö on asianmukaista. On totta, että asetuksista ministeriöissä myöskin pyydetään lausuntoja, mutta joka tapauksessa tuo valmistelun avoimuus ei ole lainkaan samaa luokkaa. Tämä selvittää varsin hyvin sen, mistä syystä yksilön oikeusasemaan olennaisesti vaikuttavat seikat tulee antaa lailla, jotta tuo päätöksenteko on mahdollisimman avointa ja demokraattista.

Ottaessaan kantaa tähän asetukseen perustuslakivaliokunta myöskin totesi, että olennaista on se, että kun näitä vaatimuksia kansalaisille asetetaan, niitten tulee asettua sellaiselle tasolle, että ne on myöskin kohtuullisella investoinnilla ja toimivalla tekniikalla tosiasiallisesti mahdollista moitteettomasti täyttää. Eli kiinteistön omistajalla on oikeus käyttää omaa kiinteistöään. Hänelle voidaan asettaa velvoitteita ja rajoituksia, mutta niitten pitää olla suhteessa siihen hyötyyn, mikä niillä rajoituksilla voidaan saavuttaa ottaen huomioon, että henkilöllä on oikeus käyttää omaa kiinteistöään. Ja on selvää, että jos velvoitteita asetetaan, niiden täytyy olla ylipäätänsä toteutettavissa. Sellaisia velvoitteita ei voida asettaa, joittenka täytäntöönpano ei ole mahdollista.

Haluan kiittää ympäristövaliokuntaa siitä, että ympäristövaliokunta näitä periaatteita otti huomioon, kun se sitten olennaisesti muutti tätä luonnonsuojelulakia ja asetti vaatimukset lain tasolla niille velvoitteille, joita kansalaisille jatkossa asetetaan.

Puhemies! Toinen mielenkiintoinen kysymys on tuo 68 vuoden ikäraja. Hallitushan esitti, että 68-vuotiaat automaattisesti vapautettaisiin jätevesiasetuksen velvoitteista, ja sitä perusteltiin sillä, että se on hallinnollisesti helppo ratkaisu. Toinen merkittävä peruste oli se, että kiinteistön käyttömahdollisuudet ovat rajattuja, koska kun on iäkäs ihminen, niin se investointi, joka tehdään, ei välttämättä hyödytä tätä yksilöä enää kovinkaan pitkään.

Tältä osin täytyy sanoa, että perustuslakivaliokunta oli hyvin vaikean tilanteen edessä, ja varsinkin asiantuntijoitten näkemysten mukaan olisi ollut aika ongelmallista säätää tällainen, pelkkään ikärajaan perustuva sääntely. Valiokunnassa etsittiin sellaisia vaihtoehtoja, joissa olisi otettu iän lisäksi myöskin sosiaalisia perusteita huomioon, koska sosiaaliset perusteet ovat aina velvoitteitten lieventämisessä mahdollinen peruste. Kuitenkin, kun asiaa valiokunnassa pohdittiin, valiokunnassa päädyttiin — ja lopulta yksimielisesti — siihen, että tällainen 68 vuoden ikäraja voidaan asettaa.

Täytyy sanoa, että tässä ovat kaksi tekijää vastakkain: yhdenvertaisuus mutta toisaalta myöskin parlamentin oikeus säätää lakeja niin, että niissä otetaan huomioon erilaisia arvostuksia. Voidaan sanoa, että tässä annetaan tietty etuisuus 68-vuotiaille eikä ketään syrjitä. Sillä on myöskin tässä arvioinnissa jossain määrin merkitystä, mutta olennaista on kuitenkin se, että valiokunta on yhdenvertaisuuden kannalta katsottuna jossain määrin lieventänyt niitä kriteereitä ja nimenomaan ikärajojen osalta. Ja täytyy sanoa, että sinänsä on suhteellisen kohtuullista se, että eduskunta voi viime kädessä päättää siitä, missä määrin ikä otetaan huomioon, kun ratkaisuja tehdään. Pitää muistaa se, että meillähän on huomattava määrä yhteiskunnallisia ikärajoja — 18, 20, 25, ja myöskin vanhemmassa päässä on ikärajoja — ja niitä pitää voida eri tilanteissa soveltaa, kunhan niitä ei sovelleta mielivaltaisesti eikä mitään ihmisryhmää iän perusteella syrjitä, joten tämän ikärajaratkaisun osalta tällä tulee myöskin olemaan varmasti vaikutusta siihen, millä tavalla perustuslakivaliokunta jatkossa ikärajoja tulkitsee.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Säädöksillä jätevesien käsittelystä haja-asutusalueilla on jo pitkä historia. Ympäristönsuojelulaissa, joka säädettiin vuonna 2000, todettiin, että ministeriö voi asetuksella säätää vesikäymälän jätevesien ja muun talousjäteveden puhdistuslaitteista ja -menetelmistä. Sitten 2000-luvun alkuvuosina ministeriössä hyvin laajapohjaisen työryhmän toimesta valmisteltiin näitä säädöksiä eli tätä kuuluisaa jätevesiasetusta. Tuossa työryhmässä, joka oli omassa mietinnössään asetuksen sisällöstä yksimielinen, olivat edustettuina monet eri tahot, muun muassa MTK.

Säädetyt puhdistusvaatimukset ja asetus muutoinkin perustuivat laajalle tutkimusaineistolle. Syken johdolla toteutettiin Ravinnesampo ja Hajasampo -nimiset tutkimusohjelmat ja myös kansainvälisiä tutkimuksia hyödynnettiin siinä, mille tasolle nuo puhdistusvaatimukset asetettiin, ja, niin kuin tiedetään, vuonna 2003 annettuun asetukseen tuli 10 vuoden siirtymäaika. Ympäristönsuojelulain muutoksella sitten vuonna 2005 säädettiin niistä edellytyksistä, joilla kunnan ympäristöviranomainen voi myöntää kiinteistökohtaisen poikkeuksen tästä asetuksen vaatimuksesta.

Nuo säädökset, jotka on siis säädetty vuonna 2003 ja olleet voimassa 2004 alusta lähtien, ovat olleet tähän saakka täysin muuttamattomia, mutta vuosien mittaan on ympäristöhallinnossa satsattu paljon siihen, että niiden oikeanlaista toimeenpanoa on pystytty edistämään.

Matkan varrella olemme pyrkineet haarukoimaan ne ongelmat, joita jätevesisäädöksiin on liittynyt. Niistä ilman muuta keskeisin taitaa edelleen olla oikean tiedon puute. Eräs esille nousseista kysymyksistä oli myös ikäihmisten tilanne, ja yksi konkreettinen ongelma on aiheutunut myös siitä, että aggressiivisen suoramarkkinoinnin keinoin on jonkin verran saatu ihmisiä ajattelemaan näistä säädöksistä eri tavalla kuin tosiasiat varsinaisesti ovat.

Olemme pyrkineet näihin ongelmakohtiin vastaamaan vuosien mittaan laatimalla runsaasti tiedotusmateriaalia, hyvin perusteellista ja myös yleisluontoista ohjeistusta, ohjeistamalla kuntia oikeasta toimeenpanosta sekä muun muassa tällä hallituskaudella nostamalla niitä tulorajoja, joihin oikeutetut ihmiset ovat oikeutettuja avustuksiin tuon investoinnin tekemisessä. Selvitysmies Lauri Tarasti loppusyksyllä 2009 ehdotti ikäihmisten huomioimista erityisellä tavalla ja myös valtakunnallista neuvontajärjestelmää, jota koskeva hallituksen esitys eli ikäihmisten poikkeama on täällä eduskunnassa ollut käsittelyssä. Eduskunta on viime vuoden aikana myöntänyt myös kahteen eri otteeseen rahaa neuvontajärjestelmän perustamista varten.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen käsittelyn aikana täällä eduskunnassa on käynyt hyvin selväksi se, että näihin säädöksiin tarvitaan suurempaa remonttia kuin hallituksen alkuperäinen esitys kaavaili. Tähän ohjeisti ja ohjasi suoraan myös perustuslakivaliokunnan lausunto, jossa, niin kuin puheenjohtaja Sasi äsken totesi, todettiin, että ainakin osittain nämä säädökset on tarpeen tuoda lain tasolle sieltä asetuksen tasolta.

Haluan omasta puolestanikin kiittää erityisesti ympäristövaliokuntaa siitä hyvästä yhteistyöstä, jota ministeriön ja myös henkilökohtaisesti itseni ja valiokunnan välillä on ollut. Olemme tehneet hyvää yhteistyötä, jonka tuloksena nyt sitten on käsittelyssä tämä mietintö, jossa ehdotetut uudet säännökset kohtuullistavat ja selkeyttävät haja-asutusalueitten jätevesien käsittelyä koskevia määräyksiä mutta kuitenkin pitävät ansaittua huolta myös ympäristön tilasta. Tämä on siis hyvä lopputulos, hyvä ratkaisu. Se on ympäristönsuojelullisesti kestävä, ja ennen kaikkea on tärkeää myös se, että se on haja-asutusalueitten asukkaiden kannalta selkeyttävä ratkaisu. Tietysti tämä julkinen keskustelukin omalta osaltaan vie oikeaa tietoa asukkaille saakka.

Ministeriö, sen jälkeen kun tämä laki on hyväksytty ja tulee voimaan, uusii sitten pikimmiten tämän asetuksen vastaamaan lain uusia vaatimuksia, ohjeistaa kuntia ja tehostaa muutoinkin kuntien ohjeistusta näiden säädösten toimeenpanossa ja etenee myöskin tämän neuvontajärjestelmän pystyyn laittamisessa ja toivon mukaan jatkossa resurssien myötä myöskin valtakunnallistamisessa.

On ollut ilo tehdä työtä eduskunnan kanssa tämän asian tiimoilta, ja onnekseni olen havainnut, että vielä ainakin muutamia sellaisia lakiesityksiä täällä käsittelyssä on, joiden yhteydessä pääsemme yhdessä keskustelemaan.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä harjoituksesta ei valitettavasti ihan näin isoja kiitoksia voi mielestäni jakaa ja esittää kuin ministeri edellä esitti. Siitä täytyy kiitosta antaa, että asiaan nyt lopultakin haluttiin tarttua pitkän painostuksen ja lukuisien kirjoitusten ja tv-juttujen jälkeen. Mutta kyllä tosiasia on se, että tämän sotkun annettiin aivan liian kauan jatkua maaseudulla ja moni tuli huijatuksi ja petetyksi, on sitä vielä tänäänkin, ja moni rakensi laitteita, teki tekniikoita, jotka eivät toimineet eivätkä toimi tänään eivätkä toimi tulevaisuudessakaan. Siinä mielessä oli hyvä, että tätä asiaa lähdettiin nyt järkeistämään.

Meidän kokoomuksen ympäristövaliokuntaryhmän puheenjohtaja, ed. Sanna Perkiö totesi tämän harjoituksen jälkeen: "Teimme sen, mitä oli valiokunnassa voitavissa, mutta säädöksestä jäi yhä vaikeaselkoinen. Lisäksi kunnille sysätään vastuuta vaikeassa taloustilanteessa." Näin tilanne oli ja on valitettavasti edelleen. Huolelliseen ja kunnolliseen lainsäädäntötyöhön ei nytkään siis haluttu tarttua. Jäimme vaatimuksiemme kanssa siinä yksin, että me olisimme halunneet, että ympäristöministeri ja ympäristöministeriö olisi tämän asian ottanut huolelliseen omaan valmisteluunsa ja tuonut sitten esityksen eduskunnan normaaliin käsittelyyn. Nyt tämä työ jätettiin valitettavasti ympäristövaliokunnan tehtäväksi.

En usko, että tämä hosuminen, jota nyt tehtiin, takaisi, että jätevesiasiat jäisivät pois mielestä. Keskustelua nimittäin tulee riittämään ja pahaa pelkään, että sekavia ja epäselviä tilanteitakin. Jouduimme ympäristövaliokunnassa tekemään työn, mikä minusta olisi kuulunut ympäristöministeriölle, ja toisaalta kuitenkin hyvä niin, että saimme osan näistä ongelmista korjattua.

Keskeisin kritiikkimme oli asian avaamiseenkin painostaessamme kohtuuttomat investoinnit maaseudulla, turhan ja jopa kohtuuttoman tiukat uudistusvaatimukset läpi Suomenmaan, osan laitteista täysi toimimattomuus ja tiedotuksen, uskallan sanoa, lähes täydellinen epäonnistuminen. Näihin asioihin halusimme korjauksia ja maalaisjärkeä. Osassa onnistuimmekin. Tätä silmälläpitäen valiokunnassa käännettiin jätevesiasetuksen perusfilosofia toisinpäin. Otimme lähtökohdaksi haja-asutusalueiden jätevesien lievemmän puhdistustason. Tämä on nyt siis pääsääntö, nimittäin suurin osa kiinteistöistämme sijaitsee muualla kuin herkillä pohjavesialueilla tai ranta-alueilla. Tämän jälkeen jokaiselle kunnalle tulee velvoite määritellä nämä korkeamman puhdistustason vaatimat alueet omissa ympäristönsuojelumääräyksissään. Tämä on hyvä uudistus. Näin siis pidimme huolta ympäristönsuojelun tasosta sekä kiinteistönomistajien ja kuntalaisten kukkarostakin osittain.

Mutta on totta, että edelleen säädös jäi vaikeaselkoiseksi ja vastuuta sysätään siis kunnille, niin kuin alussa totesin. Kunnan rakennusvalvonnalla on nyt vastuu siitä, että jokaisessa rakennustilanteessa valittu jätevesien puhdistusjärjestelmä saavuttaa kyseisellä tontilla ja kyseisessä maaperässä vaaditun puhdistustason. Tämä ja korkeampien puhdistusvaatimusten kuntakohtainen määrittely käytännössä tulee edellyttämään, jos se halutaan hyvin tehdä, kiinteistökohtaisia arviointeja paikan päällä. Tämä sitoo kuntien ja muunkin ympäristöhallinnon rajallisia voimavaroja siinä vaiheessa, kun määritellään näitä korkeamman puhdistustason alueita, ja myös siinä vaiheessa, kun rakennusluvan hakija esittelee oman ratkaisunsa jätevesien puhdistamiseksi.

Tavoitteenamme oli myös niin sanottu teknologianeutraali lainsäädäntö. Nyt kuitenkin lain perusteluissa yleistetään tiettyjä tekniikoita ja järjestelmiä riittäviksi, vaikka niiden toimivuudesta on hyvinkin ristiriitaisia tutkimustietoja ja myös maaperällä ja alueella on suuri merkitys niiden toimivuuteen. Olisiko kuitenkin ollut järkevämpää jättää tekniikoiden ja järjestelmien kehittäminen ja toimivuuden varmistaminen muille, esimerkiksi ulkopuolisen riippumattoman tutkimuksen ja pakollisen laitetestauksen varaan tai tekniikkatestauksen varaan tai järjestelmätestauksen varaan?

Minulle itselleni käyvät kaikki erilaiset menetelmät maasuodattamoista pienpuhdistamoihin, mutta vain sillä edellytyksellä, että kyseiset ratkaisut täyttävät jätevesien puhdistusvaatimukset. Nyt tästä ei ole varmuutta, ja pahimmillaan ihmiset rakentavat vielä tulevaisuudessakin järjestelmiä, jotka eivät täytä tämän lainsäädännön velvoitteita. Tästä yhtenä esimerkkinä Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 4. marraskuuta viime vuonna oli korkeatasoisten tutkijoiden kirjoitus "Maaperäsuodatusta pitää tutkia Suomen oloissa". Tämän tutkimuksen olivat tehneet Rauni Strömmer ja Martin Romantschuk, professoreita ympäristötieteiden laitokselta Helsingin yliopistolta, ja Stefan Willför, professori puu- ja paperikemian laboratoriosta Åbo Akademista. He esittävät tässä kirjoituksessa huolta siitä, että näitä tutkimustietoja ei Suomesta riittävästi ole.

Arvoisa puhemies! Eduskuntakäsittelyssä jätevesiasetusta korjattiin kuitenkin myös niin, että alueet, jotka ovat tulossa keskitetyn siirtoviemärin varaan, voidaan vapauttaa investoinnista määräajaksi odottamaan tuon investoinnin tekoa. Tämä on järkevä toimenpide. Lisäksi 68 vuotta täyttäneet ja myös sosiaalisten syiden perusteella kiinteistön omistaja voidaan vapauttaa jätevesien käsittelyvaatimuksista. Kaiken kaikkiaan perustuslakivaliokunnan vaatimukset saatiin otettua huomioon. Siihen voimme olla tyytyväisiä.

Valitettavaa on kuitenkin se, että ympäristöministeriö ei ole esittänyt eduskuntakäsittelyn yhteydessä myöskään asian vaatiman tiedotuksen rahoitusta. Nyt riittävä tiedotus ja sen rahoitus jäi vain kauniiden puheiden varaan. Asia on nimittäin äärimmäisen iso. Tämä koskee kaikkiaan noin 300 000:ta haja-asutusalueiden vakituista asuntoa, näistä edelleen arviolta peräti 200 000 kiinteistölle on tehtävä joitain toimenpiteitä vaatimusten täyttämiseksi. Lisäksi arviolta 50 000 mökkiin on tehtävä muutoksia.

Arvoisa puhemies! Osaltaan parempaan suuntaan siis menimme ja osaltaan ehkä jopa huonompaankin. Minun mielestäni tällä voidaan nyt edetä, mutta uskon niin, että epätietoisuus haja-asutusalueilla ja ihmisten keskuudessa tulee tämänkin jälkeen jatkumaan, ja sen takia itse toivoin valiokuntakäsittelyssä, että asia olisi voitu tehdä huolellisesti, niin että siitä olisi tullut niin ympäristön kannalta, pohja- ja lähivesien kannalta kuin myös ennen muuta meidän maaseudun asukkaiden kannalta hyvä, yksiselitteinen, selkeä kokonaisuus, ja sellaiseksi valitettavasti tätä harjoitusta nyt ei voi kuvata. (Hälinää)

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä melu täällä salissa (Puhemies koputtaa) kuvaa koko kysymystä tästä hajajätevesiasetuksesta. Paljon melua tyhjästä, hyvät edustajat, paljon melua tyhjästä.

Tässä on tehty pitkä, sinänsä ansiokas työ ympäristövaliokunnassa yhdessä ympäristöministeriön kanssa, mutta viittaan näin aluksi siihen, että nykylainsäädäntö, joka on vielä voimassa, olisi mahdollistanut aivan samat asiat kuin tämä, mihin nyt on tultu. Kysymys on aika paljon siitä, ja nimenomaan siitä, mitkä ovat olleet kuntien tahto ja resurssit informoida asukkaitaan, tehdä omat ympäristösuunnitelmansa, jossa osoittavat, missä ovat herkät alueet, missä vähemmän herkät alueet, ja näiden mukaan jo nykyasetuksen perusteella voidaan määrätä puhdistustasot. Tämä on hyvin keskeinen kysymys.

Myyntimiehet ovat olleet tässä asiassa hyvin aktiivisia ja ovat syöttäneet hyvällä menestyksellä sellaisen näkökulman, että pienpuhdistamo on jonkunlainen minimi, joka vähintään pitää hankkia. Näinhän ei tietenkään missään tapauksessa asia ole. Jos ei ole kiinteistössä vesiklosettia, wc:tä, niin sieltä ei tule niin sanottuja mustia jätevesiä. Näin ollen tämä on jo yksi selkeä peruste määrittää puhdistusmekanismi, puhdistustaso, ja edelleenkin on selvää, että tarvitaan kiinteistökohtaista neuvontaa tämän asian selvittämiseksi.

Selvitysmies Lauri Tarasti omassa selvityksessään, johonka täällä ministeri viittasi, totesi jo 2009, että 5 miljoonaa euroa vuodessa pitäisi olla valtion budjetissa tähän asiaan rahaa. Sitähän ei ole ollut, ja se on lisännyt meluisuutta tässä asiassa, väärinkäsityksiä, epäselvyyksiä, ennakkoluuloja.

Kuitenkin tästä puurosta on syntynyt esitys, joka on sekä perustuslain, ympäristönsuojelun että ihmisten sosiaalisen hyväksyttävyyden näkökulmasta pääosin hyväksyttävä. Mutta sen hyväksyttävyyttä vahvistavat vastalauseessa, jonka olen tähän jättänyt, nämä huomiot, jotka siinä ovat.

Toinen koskee nimenomaan työttömyyttä. Hallituksen esityksessä — joka on myös käytännössä valiokunnan mietintö, sen enemmistön yksimielisesti hyväksymä mietintö — todetaan työttömyydestä, että pitkäaikainen työttömyys mahdollistaa irtautumisen näistä määräyksistä, jotka tässä liittyvät puhdistusvaatimuksiin.

Omassa vastalauseessani olen esittänyt, että nimenomaan puolen vuoden mittainen työttömyysjakso olisi tämä pitkäaikainen työttömyys, koska yleisessä käsityksessä on se, että pitkäaikaisena työttömyytenä pidetään vähintään puolen vuoden mittaista työttömyyttä.

Toinen asia on voimaantulosäännös. Tämä 68 vuoden ikä olisi mielestäni syytä laskea 66 vuoteen. Se merkitsee 10 000 kiinteistön vapauttamista näistä velvoitteista. Ed. Heinonen totesi, että tämä koskee 200 000:tta kiinteistöä.

Kuitenkin näiden erilaisten vapautussäännösten pohjalta, jotka ovat siis sosiaalisia, työttömyyteen, vähävaraisuuteen ja ikään liittyviä, voidaan todeta, että tämä määrä, joka jää päällekkäisyydet huomioiden jäljelle, on vakituisesti asutuista kiinteistöistä 90 000 ja vapaa-ajanasunnoista 50 000. Siis varsin pieneksi on kuitenkin jäänyt lopullinen kiinteistöjen määrä, joka jää näiden erilaisten säännösten jälkeen tämän sääntelyn piiriin.

On laskettu, että ikärajan pudottaminen sellaisenaan merkitsee 60 000 kiinteistön vähennystä. Oma esitykseni lisäisi siihen 10 000. Myöskin ennakoitu viemäröintiin liittyminen vuoteen 2016 mennessä merkitsee 40 000 kiinteistön vähentämistä tästä kohdeluvusta. Edelleen 20 000 kiinteistöä vapautettaisiin sosiaalisin perustein. Näin ollen siitä jää päällekkäisyydet huomioiden se 90 000. Vapaa-ajan asuntojen kohdalla on varsin poikkeuksellinen tilanne, että siellä jouduttaisiin raskaampaan puhdistukseen kuin maasuodatus tai suodatuskentän rakentaminen olisi. Tämä on ihan keskeinen asia.

On myös tärkeätä painottaa, että tämä nykyinen tapa, mitä nyt valiokunta esittää, hoitaa hajajätevesiasetusta ei vaaranna vesien tilaa eikä myöskään ole Helcomin säännösten vastainen. Eli edelleenkin tulee noudattaa tiukempia säännöksiä ranta-alueilla ja pohjavesialueilla.

Se, minkälainen nykytilanne on, kävisi selville ympäristöhallinnon ohjeista haja-asutusalueiden jätevesihuollon tehostamisen toimeenpanosta, joka on annettu vuoden 2009 alkupuolella. Tilanne ei tästä varsinaisesti muutu, lukuun ottamatta tuota ikävapautusta. Näin ollen, niin kuin aluksi totesin, sinänsä paljon melua tyhjästä, paljon väärinkäsityksiä, ennakkoluuloja. Mutta mikä lopuksi on tärkeätä, on se, että jos ja kun ihmiset joutuvat rakentamaan puhdistuslaitteistoa, heidän taloudellinen tilanteensa tulee ottaa huomioon. Tässä mielessä valiokunnan mietinnön ponsi, jossa todetaan avustuksen nostamisen tärkeys, on hyvin tärkeä asia. Sille pitää olla enemmän rahaa, enemmän resursseja. (Ed. Tennilä: Onko luvattu rahaa, onko luvattu rahaa?) — Valiokunnallekaan ei ole varsinaisesti luvattu rahaa. Ministeri on paikalla ja voi sitten täsmentää sitä.

Toinen asia, mihin tarvitaan rahaa, on kiinteistökohtainen neuvonta, koska se avaa ennakkoluulot, väärinkäsitykset, ja se estää markkinamiesten rahastukset.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! On helppo ymmärtää, miksi haja-asutusalueitten jätevesiasiat ovat puhuttaneet niin paljon: sen takia, että se on säädöstöä, joka koskettaa suoraan ihmistä. Kerrankin täällä säädetään lakia, joka tulee konkreettiseksi ja omalle tontille, ja sen takia tämä pitkä ja vaiheikas keskustelu on ollut ymmärrettävää. Ympäristövaliokunta otti kopin tästä asiasta, ja saatiin kansalaisten kritiikkiä kuultuamme ympäristöministerin tekemiä esityksiä edelleen kehittäen ratkaistua tämä haja-asutusalueitten jätevesiasia sillä tavalla, että se varmasti on tyydyttävä. Ja mikä se ratkaisu on, yritän sen nyt lyhyesti kuvata.

Ensinnäkin, valiokunta laski tuota vaatimustasoa puhdistuksessa sen verran, että taso on normaalioloissa täytettävissä kolmiosaisella sakokaivolla ja maaperäkäsittelyllä — yksinkertainen, ymmärrettävä, tehokas, toimiva ratkaisu.

Toinen asia: Kenenkään kaivosta ja tontilta ei tulla ottamaan näytteitä. Lain edellyttämä asetus on suunnitteluohje ja ohje laitevalmistajille, ei talo talolta valvottavaa säädöstöä. Kun jätevesiasiat hoitaa suunnitelmien mukaan, asiat ovat silloin kunnossa. Kenenkään ei tarvitse siis pelätä, että joku tulee ottamaan näytteen ja toteaa, että nyt on sitten vähän heilahtanut tuo puhdistusteho.

Kolmas asia: Kunnilla on mahdollisuus herkillä alueilla säätää korkeampia, parempia, tiukempia vaatimuksia. Rannoilla ja tärkeillä pohjavesialueilla tämä voi tulla siis kysymykseen.

Aikaisempien säädösten osalta se heikkous oli pitkälti siinä tiedotuksessa: ei oikein tiedetty — eivät tietäneet kansalaiset eivätkä viranomaiset — mitä nyt sitten loppujen lopuksi vaaditaan. Sen takia on hyvä, että toimeenpanoaikaa nyt pidennetään kahdella vuodella vuoden 2016 alkuun asti, että kuntien viranomaisilla ja kansalaisilla on aikaa sulatella ja ymmärtää uuden lain ja asetuksen vaatimukset. Yli 68-vuotiaat vapautetaan automaattisesti jätevesiremonteilta tämän asetuksen nojalla. Varta vasten kenenkään ei tarvitse lähteä jätevesijärjestelmää korjaamaan; jos kiinteistössä tehdään muita perusparannuksia, haetaan rakennuslupaa ja peruskunnostetaan kiinteistöä, totta kai samassa yhteydessä sitten pistetään myös jätevesijärjestelmät kuntoon, jos parantamisen tarvetta on. Edelleen on mahdollista saada tuo viiden vuoden lykkäys kerrallaan sosiaalisin perustein, jos tulotaso tai elämäntilanne on sellainen, että on kohtuutonta edellyttää remonttiin ryhtymistä. Tätä ratkaisua voi siis kuvata sanalla sanoen, että eduskunta kohtuullisti jätevesivaatimukset.

Arvoisa puhemies! On pakko kommentoida hieman ed. Heinosen täällä esittämää puheenvuoroa. (Ed. Pulliainen: Ihanko vähän vaan?) Keskustalla olisi ollut valmius valiokunnan enemmistön kanssa viedä tämä asia pakettiin jo vaikka ennen joulua, koska käytännössä valiokunnan ja ympäristöministerin tiiviillä yhteistyöllä se ratkaisu alkoi hahmottua. Tässä kohtaa kuitenkin sitten ikään kuin haluttiin siirtää se vastuu pois eduskunnalta takaisin ympäristöministeriölle. Ei meitä ole, hyvät ystävät, tänne valittu vastuuta pakoilemaan, vaan kantamaan vastuuta. On normaali tilanne, että valiokunta muuttaa lakipykäliä lain käsittelyn yhteydessä asiantuntijakuulemisen ja oman harkintansa pohjalta. Näin tapahtuu kaikissa valiokunnissa koko ajan, kun siihen on perusteet. Tässä säätämisjärjestyksessä ei ole mitään ihmeellistä. Hallituksen esitys ja valiokunta perusteellisen, syvällisen työn jälkeen paransi sitä, teki siitä kansalaisille ymmärrettävämmän ja kohtuullisemman.

Toinen asia, tuo pelottelu, että nyt kunnille lykätään vastuu: Kunnilla on mahdollisuus säätää tiukempia normeja, ja käytännössä siellä, missä vesistöjä ja rantoja on, on tehty paljon rantayleiskaavoja, on annettu rakennusmääräyksiä, ja näissä on monta kertaa jo olemassa olevat tiukemmat vaatimukset, esimerkiksi umpisäiliöistä kesämökkien yhteydessä, jos vessavesiä pidetään. Eli tällä tavalla uskoisin, että kunnat kyllä pystyvät tuon vastuunsa ottamaan ja monessa kohtaa homma on hyvinkin nopeasti ja helposti toteutettavissa, mutta tämä toimeenpanoajan pidennys antaa kunnille vielä harkinta-aikaa ja miettimisaikaa.

Kaiken kaikkiaan se palaute, mikä tästä uudesta ratkaisusta on tullut, on ollut hyvin myönteistä. Havainnollistaakseni lain ja sen pohjalta säädettävän uuden asetuksen vaatimuksia tein vähän tuommoisen kansakoulu-, liitutauluvideon, joka on ollut nyt sitten katseltavissa kotisivuilla ja netissä. Siitä on tullut paljon palautetta kansalaisilta. Kansalaispalaute on se, että no nyt ymmärretään, mitä vaaditaan. Mutta on tullut myös yksi kielteinen palaute. Arvatkaa keneltä? Tietenkin näitten pömpeleitten valmistajalta. Minusta jo tämä kertoo siitä, että ympäristövaliokunta on onnistunut työssään, kansalaisia on kuultu, on kohtuullistettu asetus ja samalla pidetty ympäristönsuojelun tasosta huolta, pidetty kiinni Helcom-sitoumuksista ja varmistetaan meidän vesiemme ja pohjavesiemme säilyminen puhtaana myös pitkälle tulevaisuuteen.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustajia näistä rakentavista puheenvuoroista.

Ed. Tiilikainen piti hyvän katsauksen siitä, mitä käytännön tasolla nämä säädökset tarkoittavat, ja ed. Tiusasen kanssa voi olla samaa mieltä siitä, että on totta, että jo vanhat säädökset olisivat mahdollistaneet hyvin monenlaista joustoa ja järjenkäyttöä, ja ehkä sen takia sitten ei niin pikaisesti nähty tarvetta uudistuksiin.

Mutta se on sanottava, että ed. Heinosen puheenvuoro oli kyllä lajissaan aika vekkuli. Te haluatte yhtä aikaa sekä syödä että säästää. Te kritisoitte näiden säädösten vaikeaselkoisuutta, mutta itsekin myönnätte, että kysymys on kiinteistökohtaisista ratkaisuista. Kuinka te luotte kiinteistökohtaisia ratkaisuja niin, että teillä on yksi sapluuna 300 000 kiinteistölle? Te kritisoitte eduskuntaa hosumisesta lainsäädännön kanssa, mutta kritisoitte myös sitä, että näiden säädösten uudistaminen on vienyt aivan liian kauan. Kumpaa mieltä te siis olette, liian kauan vai liian vähän aikaa? Te kritisoitte vastuuta kunnille, mutta haluatte kuitenkin, että paikalliset olosuhteet otetaan asianmukaisesti huomioon. Te ajattelette, että "uskotte" epätietoisuuden jatkuvan. Minusta vaikuttaa siltä, että te toivotte sen jatkuvan.

Nyt meillä edustajilla olisi hyvä mahdollisuus satsata ja panostaa siihen, että kansalaisille saadaan oikea tieto läpi siitä, mitä nämä säädökset tarkoittavat ja mitä eivät. Kun eduskuntakäsittelyssäkin on paljon puhuttu kohtuudesta, jota myöskin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi täällä korosti, niin nyt kohtuullista olisi, että uskallamme puolustaa yhdessä tekemiämme ratkaisuja. Minun piti oikein tarkistaa, onko ed. Heinosen nimi tämän mietinnön alla, ja kyllä se on.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siinä ei toki kauan mennyt, kun me saimme, arvoisa ministeri, teidät tarttumaan tähän työhön, että te suostuitte lähtemään muutoksiin. Mutta jos me katsomme sitä, missä vaiheessa alkoi viestiä tulla maaseudun ihmisiltä, että nyt mennään metsään, ihmisiä huijataan, rakennetaan tekniikoita, laitteita, jotka eivät toimi, se tarina on pitkä. Näitä uutisia löytyy internet täynnä. Niitä löytyy tv täynnä. Lukuisia kertoja 45 minuuttia ja muut ajankohtaisohjelmat nostivat esille, että nyt haja-alueiden jätevesiasiat ovat sekaisin. Kun siihen tartuttiin, sen jälkeen asia kyllä mentiin aikamoisella kiireellä läpi, ja kyllä, ed. Tiilikainen, perustuslaki lähtee ainakin siitä, että valmisteluvastuu kuuluu ministeriölle. Tätä me olisimme halunneet kunnioitettavan, että ministeri ja ministeriö olisivat tehneet esityksen. Sen jälkeen se olisi tullut tänne. Me olisimme käyneet normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä eduskuntakäsittelyn ja olisimme saaneet aikaan todennäköisesti vielä paremman ja selkeämmän kokonaisuuden, mitä tästä esityksestä ei valitettavasti voi sanoa.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä oli käsittelyn pohjana hallituksen antama yksimielinen esitys, jota valiokunta lukuisissa kuulemisissa perusteellisella työllä vielä paransi. Tätä tehdään joka ikisessä valiokunnassa tässä talossa. (Ed. Petri Salo: Ei pääsääntöisesti!) Parannetaan hallituksen esityksiä, jos niistä löytyy epäkohtia.

Se, että tätä olisi palloteltu edestakaisin eduskunnan ja ministeriön välillä, oli kerrassaan mahdotonta. Kun perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi totesi, että vanha asetus ei täytä kaikilta osin perustuslain vaatimuksia ja se on kumottava, se tarkoitti sitä, että ellei uutta lakia ja asetusta nopeasti olisi pantu toimeen, kunnissa rakennuslupien myöntäminen haja-asutusalueille olisi pysähtynyt, kun ei olisi tiedetty, millä ehdoilla, minkälaisilla vaatimuksilla rakennuslupia mökeille, omakotitaloille olisi myönnetty. Eli sen takia oli hyvin perusteltua, että asia, jota on vuosikaudet veivattu, pannaan pakettiin, otetaan se vastuu, mikä meille kuuluu, eikä sysätä sitä johonkin pois tästä talosta. Tämä talo säätää lakeja ja tämä talo kuuntelee Suomen kansalaisia.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt ehdotettava ratkaisu on hyvä. Se kohtuullistaa vaatimuksia, mutta ympäristönsuojelusta ei silti tingitä. Tämä on minusta se punainen lanka tässä ympäristövaliokunnan esityksessä.

Nyt on hämmentävää se, että kokoomus tuntuu olevan yhtä aikaa sekä oppositiossa että hallituksessa näillä kaksilla rattaillaan tämän asian kanssa. Valiokunnan jäsen ed. Heinonen totesi, että tässä on nyt hosuttu. Kyllä nyt perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasin, joka valitettavasti ei ole paikalla, olisi hyvä pitää pieni oppitunti kokoomuksessa siitä, mitä perustuslakivaliokunta sanoi tästä asiasta. Se sanoi myös, että tämä asia on käsiteltävä viivyttelemättä, ja sen pallon me saimme ympäristövaliokunnassa. Mielestäni kaikki muu paitsi tämä nyt saavutettu ratkaisu olisi ollut kansalaisten harhaanjohtamista, tämän asian vetkuttamista ja vanuttamista, enkä tiedä, mikä teidän motiivinne siinä on. Te sanoitte myös, että tämä mietintö ei pidä sisällään teknologianeutraalisuutta. Täällä sivulla 7 me toteamme kyllä tästä teknologianeutraalisuudesta. Te voisitte vielä ehkä lukaista tämän läpi.

Tässä asiassa on, arvoisa puhemies, kritisoitavaa, mutta en ole nähnyt kokoomusta (Puhemies: Vastauspuheenvuoron aika on päättynyt!) niissä talkoissa, joissa olemme (Puhemies: Täällä on paljon vastauspuheenvuoroja!) edellyttäneet lisäresursseja esimerkiksi … [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen myönteisesti yllättynyt siitä, että eduskunta on pystynyt tekemään ratkaisun tässä vaikeassa asiassa, ratkaisun, joka on selvästi aikaisempaa parempi. Nyt kohtuullistetaan asetusta, kohtuullistetaan lainsäädäntöä ja saadaan siihen roima annos kaivattua maalaisjärkeä. Kolmiosainen sakokaivo ja maaperäkäsittely on tavanomainen malli jatkossa, ja päästään huomattavasti kohtuullisemmilla kustannuksilla, kuitenkin vesiensuojelun tasoa parantaen.

Mutta, arvoisa puhemies, kyllä itseänikin hämmentää vähän tämä kokoomuksen puheenvuoro tässä salissa. On nyt vaikea ottaa selvää, puhuuko kokoomus nyt maaseudun ihmisten äänellä vai näiden pömpeliyrittäjien äänellä, mutta siltä joka tapauksessa kuulostaa, että te haluatte edelleen hämmentää tätä ruskeaa jätevesisoppaa, edelleen, vaikka meillä tässä on käytössä pöydällä aivan kelpo ratkaisu, jossa on, arvoisa kokoomus, myös teidän nimenne alla. Tulkaa nyt mukaan.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kyllä pakko sanoa, että ei tästä nyt kauneuspisteitä kokonaisuudessaan tule tämän asetuksen käsittelystä. Perustuslakivaliokunta otti mielestäni turhan suuren kannan siinä, että täällä nopeassa ajassa pitäisi tehdä ympäristövaatimusten vähennyksiä valiokunnassa. Tämä on kylläkin ympäristövaliokuntana aivan poikkeuksellinen valiokunta. Se tekee pienellä kuulemisella tuosta noin vaan ympäristövaatimusten vähennyksiä. Me olemme kantaneet koko ajan huolta siitä, että näiden muutosten vaikutukset ympäristöön tulevat nyt selkokielellä kirjoitettua, ja meillä on ollut todella vaikeuksia saada ympäristöministeriöstä ja ympäristöministeriltä kantaa tämän valiokuntaprosessin aikana. Se on jarruttanut meidän työskentelyämme, että ministeri ei itse tullut omine kantoineen ulos. Ei tule kauneuspisteitä, se on pakko myöntää.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En voi nyt kuin todellakin hämmästellä tätä, että täällä kokoomuslaiset valiokuntamme jäsenet, jotka ovat olleet mukana tekemässä tätä ratkaisua, tässä salissa irtaantuvat tästä tehdystä päätöksestä. Tämä on minusta aivan kummallinen tilanne. Ainakaan itse en ole tällaista aikaisemmin tässä lyhyessä eduskuntatyössäni nähnyt.

Haluan nyt vielä todeta tosiaan sen, että tässä asiassa on varmasti tämän menettelyn osalta ollut kritisoitavaa, ei kai tämmöistä soppaa muuten tästä olisi syntynyt. Ministeriö olisi voinut lähteä varmasti hieman aikaisemmin liikkeelle monissa niissä toimissa, joita kansalaiset ovat odottaneet. Mutta en ole nähnyt kokoomusta niissä talkoissa, joissa esimerkiksi SDP on ollut vaatimassa ympäristöresursseja ympäristötyömomentille, jolla näitä siirtoviemäriputkia olisi voitu rahoittaa. Eikös teillä edelleen ole valtiovarainministerin paikka?

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän uudistuksen sisältö kiteytyy neljään sanaan, lain tasolla olevaan neljään sanaan: "voidaan kohtuudella normaalikäytössä olettaa". Tämä luonnehdinta tekee tästä koppalakkiosaston tavarasta enemmän ruutuvihkoväen tavaraa eli siirrytään sieltä valvonnasta sinne suunnittelun puolelle. Tämä on aivan olennainen ero siihen vanhaan järjestelmään verrattuna.

Nyt kun kuuntelin täällä ed. Heinosen puheita ja kokoomuksen puheita, tulee mieleen kyllä vanha varsinaissuomalainen sanonta, joka kuuluu, että yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata. Ja on kyllä pakko sanoa, että jos ed. Heinonenkin olisi viettänyt enemmän aikaa valiokunnassa kuuntelemassa asiantuntijoita, sen sijaan että laati erilaisia kiistakirjoituksia sinä aikana tästä asiasta kaikenlaisiin aviiseihin, hän olisi saanut nämä vastaukset varmasti ja voisi yhtyä tähän yhteiseen kantaamme, joka on täällä muotoiltu ja jossa teidän nimennekin on alla.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun on vielä aivan pakko ihmetellä sitä, miten näin epäselvää lainsäädäntöä voidaan pitää jollain tavalla hienona ja onnistuneena. Päinvastoin, tämä on edelleenkin kaikkea muuta kuin selkokielinen. Kyllä pitäisi olla sellainen hyvä lainsäädäntö, että jokainen, jota se koskee, ymmärtää, koskeeko se häntä vai eikö. Ei tästä nyt vieläkään mitään selkoa ota. Ei sellainen lainsäädäntö ole hyvä, johon tarvitaan valtava neuvontakoneisto, että kansalainen ymmärtää, koskeeko se häntä vai eikö. Ei tämä kerta kaikkiaan nyt ole aivan kauneuspisteiden arvoinen. Varmasti historia on se, että Lauri Tarastin työryhmässä olisi voitu tehdä suurempia muutoksia ja aivan toisenlaisia muutoksia. Se on pakko myöntää.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on tietysti totta, että tämä valiokunnan toiminta on ollut poikkeuksellista, ja siinä mielessä nämä arvostelijat ovat oikeassa. Mutta perustuslakivaliokunnan kannanotto oli myös hyvin poikkeuksellinen. Se sanoi, että tämä voimassa oleva asetus on laiton, ja se esitti toivomuksen, että se korjattaisiin kiireellisesti, ja sen on valiokunta tehnyt.

Täällä usein puhutaan siitä, että meidän tehtävämme on hyväksyä hallituksen esityksiä eikä saa hyväksyä omia lakialoitteita, mutta jos te katsotte perustuslakia, niin valta kuuluu siis eduskunnalle, jonka kansa on valinnut, ja sille kuuluu lainsäädäntövalta, ja hallituksen tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Eli minusta nyt täällä ollaan sitä mieltä, että eduskunnan pitäisi nauttia ministereiden ja hallituksen luottamusta. Täällähän koko ajan puhutaan, että me siirrymme parlamentarismiin, ja nyt kerrankin, kun siirryttiin parlamentarismiin, niin juuri se puolue, joka on eniten huutanut parlamentarismista, perustuslakiuudistuksesta, pitää sitä vaarallisena hank- keena.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Jätevesiasetus tuli tosiaankin voimaan 1.1.2004, ja siitä on nyt kulunut seitsemän vuotta ja käytännössä asia on ollut mahdollista korjata useammallakin hallituksella. Hyvä niin, että perustuslakivaliokunnan asiantuntijat olivat sitä mieltä, että tämä asia on nyt järkevä kohtuullistaa ja nimenomaan kumota voimassa oleva asetus. Ympäristövaliokunta on varmastikin tehnyt tällä aikataulutuksella sen, mitä on pystynyt.

Tuossa ed. Kaikkonen nosti minusta tärkeän asian esille, tässä laissa nimenomaan kohtuullistetaan asioita. Tuo kolmeosainen sakokaivo on eräs ratkaisukeino, joka tulee tässä uudessa laissa mukaan, ja tiedän, että jo pelkästään se on monelle haja-asutusalueella asuvalle henkilölle iso ja merkittävä helpotus.

Näen, että kun laki on tehty tällä aikataululla, mihinkä perustuslakivaliokunta velvoitti, niin ympäristövaliokunta on kyllä ministerin kanssa pyrkinyt tekemään parhaansa. Toki tätä asiaa voidaan uuden hallituksen aikana vielä täsmentää ja korjata, jos sellaisia puutteita tässä asiassa on.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua kyllä erittäin suuresti hämmentävät nämä kokoomuksen ympäristövaliokunnan jäsenten puheet täällä. Teidän molempien nimet ovat tämän mietinnön alla, ja jutut ovat tuollaisia. Väitetään muun muassa, että tämä — niin kuin ed. Perkiö äsken väitti — on tehty pienellä kuulemisella. Kyllä valiokunta teki varsin perusteellisen kuulemisen asiantuntijoiden piirissä. Olitteko te mukana ollenkaan tässä prosessissa? Näin kyllä teidän siellä istuvan, mutta mistä nämä ihmeelliset jutut kumpuavat?

Väitetään, että tämä säädöskokonaisuus olisi nyt epäselvä. Äsken kuultiin ed. Tiilikaisen erinomaisen selkokielinen esitys siitä, mitä tämä merkitsee. Ei minulla ole vaikeuksia ymmärtää tätä, kyllä sen varmaan moni muukin ymmärtää.

Täällä myöskin ed. Perkiö syytti ministeriä asian jarruttamisesta. Kyllä tässä nyt jarruttavana tahona valiokuntakäsittelyssäkin on ollut nimenomaan kokoomuksen ryhmä, ei suinkaan ministeri.

Minusta tämä ratkaisu on hyvä, ja se on myös vihreiden mielestä hyvä. Jos tämä ratkaisu olennaisesti heikentäisi ympäristönsuojelun tasoa, me emme tätä hyväksyisi, mutta tällaisena tämä mielestämme vie ympäristönsuojeluasiaa eteenpäin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä esitys ei heikennä missään tapauksessa ympäristön tilannetta, jos tehdään niin kuin laki edellyttää. Eli kuntien pitää itse laatia omat suunnitelmansa, ympäristönsuojelumääräykset, joilla ne selkeästi osoittavat, missä ovat herkät alueet, missä toteutetaan tiukempaa säädöstä, ja mitkä eivät ole niitä, ja joissa voidaan toteuttaa tätä löysempää, vähemmän tiukkaa säädöstä fosforin, typen ja orgaanisen aineksen poistamiseksi. Aivan samalla tavallahan tämän hetken lainsäädännössä on.

Ed. Perkiön puheenvuoro oli jotenkin turhautunutta puhetta, mielestäni se oli enemmän kuin sitä, mitä ajattelen ed. Heinosen täällä ikään kuin puhuvan, että kun kokoomus ei saanut opetusministeriön esittämää tuntijakosuunnitelmaa lävitse, niin täältä nyt sitten annetaan takaisin tässä asiassa. Tätä asiaa ei ole hidastettu ja loppuun saakka on kuultu asiantuntijoita. Viimeksi kävi perustuslain asiantuntija professori Hidén eduskunnan valiokunnassa.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En lähde mukaan siihen keskusteluun, tuliko tästä selkeä ja hyvä. Olen mielipiteeni sanonut, ja aika tulee näyttämään, onko tämä kunnissa selkeä ja hyvä, ymmärtävätkö ihmiset tämän ja osaavatko tehdä oikeanlaisia ratkaisuja.

Hyvää on se, että puhdistuksen vaatimustasoa laskettiin ja järkeistettiin. Tämä oli meille lähtökohtaisesti tärkeä asia, ja sitä pidimme esillä jo pitkän aikaa ennen kuin asia edes eduskuntaan tuli. Tavoite on se, että investoinnit ovat luonnon kannalta hyviä mutta myös kohtuullisia ihmisten rahapussin näkökulmasta. Tämä oli meille tärkeää.

Mutta se kritiikki, mikä minulla tähän lakiin on, on se, että teknologianeutraaliin lakiin haluttiin kirjata erilaisia tekniikoita, joiden toimivuudesta on hyvin ristiriitaista tietoa, esimerkiksi Masu-hanke, jonka tuloksista on vain huhuja tällä hetkellä liikkeellä.

On minun mielestäni todella epäreilua, ed. Kaunisto, puhua siitä, miten olemme valiokunnassa paikalla olleet. Itse olin pois tämän lain käsittelyn lopussa sen takia, että en itse voinut meidän hallituskumppanin läpirunnomaa esitystä kaikin osin puolustaa ja halusin olla sieltä pois. (Puhemies: Minuutti on käytetty!) Kuulemisissa olin koko ajan paikalla.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä meillä on tavattoman erilaiset näkemykset siitä, mikä on perusteellinen kuuleminen. Kun tästä hallituksen esityksestä valiokunnassa poikettiin, niin saimme lausunnon ympäristöministeriöstä. Tämä oli se laaja kuuleminen, mikä on nyt edustajien mielestä perusteellinen, kun tässä ympäristövaatimuksia kevennetään. Lisäksi kuulimme perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta perustuslakiasiantuntijaa. Minun mielestäni kahden asiantuntijan kuuleminen ei ole kyllä mikään laaja kuuleminen, kun ympäristönsuojelun tasoa alennetaan. Siis päästöthän tässä lisääntyvät. Investoinnit pienenevät 350 miljoonaa euroa, mikä on tietysti hyvä asia silloin, kun ne ovat turhia investointeja. Mutta kyllä nyt on pakko myöntää, että tosiasioita on nyt hieman kyllä vielä pimennon peitossa.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Ed. Perkiön kritiikki siitä, että kauneuspisteitä ei heru, ei haittaa, koska ainakin itse olen politiikassa enkä kauneusalalla. Mutta sen sijaan on posketonta väittää täällä, että minun kantani ei olisi tullut valiokuntakäsittelyssä ilmi. Yhden ainoan valiokuntakuulemisen aikana muistaakseni kolmeen kertaan sanoin sen kannan. Jos ei se tullut selväksi, niin silloin on kyllä kuullun ymmärtämisessä jotakin pahasti vialla.

Sitten tämän selkeys. Kun olemme todenneet sen, että oikeanlainen ratkaisu riippuu kiinteistön olosuhteista, niin silloin on vaikea luoda yhtä yhteistä sapluunaa. Tämä mahdollisten teknologioiden luetteleminenhan selkeyttää tätä säännöstä, mutta ei sekään teille näytä tässä kelpaavan.

Eikä tiedepuolella — varsinkin tohtoritason tieteilijät tuntevat sen hyvin — kannata paljon mesota semmoisista tutkimushankkeista, jotka ovat hädin tuskin päässeet käyntiin. Kokoomuksen puolella yksi vaatii päästötason alentamista ja toinen moittii sen täydellisesti, joten on aika vaikea tehdä sitä johtopäätöstä, mitä mieltä te itsenne kanssa tästä asiasta olette.

Konsta Pylkkästä katsoin viikonloppuna, ja hänkin toteaa, että jälkiviisaus on aina se helpoin viisauden laji. Täällä välikysymyskeskustelussa totesin, että kun taaksepäin katsotaan, niin ei eduskunnassakaan ole näiden säädösten osalta ollut vuosikausiin mitään mainittavaa aktiivisuutta. Varmastikin olisi voitu ministeriössäkin tehdä monta asiaa toisin ja nopeammin, mutta niin olisi siellä toisellakin puolella varmaan voitu.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että tämä vuosia vuosia kestänyt farssi saatiin nyt loppumaan ja syntyi uusi laki, joka täyttää nyt, sanotaanko, rimaa hipoen ne vaatimukset, että Suomessa päästään lailliseen tilanteeseen. Hyvä, että C3-sakokaivon imeytysjärjestelmä, jonka ed. Tiilikainen ansiokkaasti äsken esitteli, on tullut valtaa pitäväksi menetelmäksi maaseudun haja-asutusalueen jätevesiä käsiteltäessä. Se on erittäin hyvä ratkaisu.

Mutta kiinnittäisin, arvoisa puhemies, huomiota siihen, että tässä asetuksen tasolla ympäristöministeriö kävi vuodesta 2004 vuoden 2011 alkuun asti kiinni niiden ihmisten oikeuksiin pelkällä asetuksella. Ihmettelen, eikö tässä maassa ministeriötasolla tiedetä virkamiehistön keskuudessa vielä sitä, että kansalaisille määrättävistä velvollisuuksista pitää aina säätää lailla. Asetuksilla tällaisia hommia ei hoideta. Tämä on mielestäni aivan käsittämätöntä, että yksi kansanryhmä pannaan maksamaan sellaisia kustannuksia, joissa ei ole mitään järkeä.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äskeinen vastauspuheenvuoro oli mielenkiintoinen esimerkki, jossa sanottiin, että rimaa hipoen päästään tyydyttävään ratkaisuun. Ed. Hoskonen on yksi niistä keskustan kansanedustajista, joka varmasti on tästä asiasta pitänyt meteliä enemmän kuin kokoomus konsanaan. Kyllä minä voin kertoa teille myöskin pitkäaikaisen puoluesihteerin Korhosen kannat, mitä hän on julkisuudessa täällä lausunut, tai keskustan varapuheenjohtajan Rantakankaan kannanotot. Ne ovat olleet vähän raskaampaa tykitystä kuin kokoomuksen tykitys on tähän asiaan ollut. Kysymyksessä on kuitenkin punamullan tekemä asetus, johon me olemme joutuneet mukaan tavallaan kolmantena osapuolena. Olisi paikallaan, että punamultahallituksen puolueet sanovat, että tämä oli meidän töppäys, asetus oli laiton ja kokoomus tuli auttamaan meitä ja pantiin asiat edes jonkinlaiseen kuntoon, rimaa hipoen, kuten ed. Hoskonen sanoi.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Lehtomäki on ilmoittanut, ettei valtio kanna vastuuta jo tehdyistä turhista investoinneista niille kansalaisille, jotka ovat jo turhaan sopimattoman puhdistuslaitteen hankkineet. Tässäkin nykyisessä asetuksessa tämä valtion vastuu on kierosti sivuutettu. Kysyisin ministeri Lehtomäeltä: Kun tavallinen Suomen kansalainen joutuu vastuuseen tekemistään rikoksista ja aiheuttamistaan kuluista toiselle osapuolelle, niin mikä on valtion vastuu, eikö sillä ole minkään näköistä vastuuta sitten tavallista ihmistä kohtaan?

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uusi laki jätevesistä kohtuullistaa vaatimukset. Tämä tarkoittaa kyllä sitä, että eduskunta on kuullut ihmisten palautetta ja reagoinut asiaan, aivan kuten perustuslakivaliokuntakin on sanonut. Lähtökohtana on nyt alempi puhdistustaso ja teknologianeutraali toteutustapa, eli kukaan ei ole pönttökauppiaiden armoilla tämän lain kanssa. Yli 68-vuotiaat vapautetaan jätevesien käsittelystä ja siirtymäaikaa lisätään kahdella vuodella, vuoteen 2016. Peruskuvio on täysin selkeä ja yksinkertainen. Tämän asian viestimisessä ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Mutta se ongelma tuntuu olevan tässä salissa. Suurin hämmentäjä olemme me itse, kun me tästä asiasta yritämme viestiä. Se on kyllä valitettava tosiasia.

Kokoomuksen osalta täytyy sanoa ed. Heinosen ja ed. Perkiön osalta, että te olette kyllä enemmän pommin virittäjiä kuin pommin purkajia. Tämä asia hoidettiin yhdessä valiokunnassa kuntoon ja toivottavasti tämä asia myös viestitään ulos tässä samassa hengessä.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että ympäristövaliokunnassa kuultiin kyllä laajasti asiantuntijoita. Nopeasti tuossa laskin, että ainakin 40 asiantuntijaa oli paikalla. Täytyy sanoa, että tämä on tietysti harvinainen tapa tehdä tätä työtä, mutta tämä on kumminkin tuottanut hyvän tuloksen.

Täällä puhutaan koko aika, että ympäristönsuojelun taso alenee, mutta päinvastoin tämän päätöksen jälkeen se paranee nykyisestä. Se on aivan selkeää. Tämä parantaa myös vähätuloisten ihmisten asemaa. Täällä on tämä lausuma 5 otettu esiin ja samoin ... (Ed. Tennilä: Lausuma?) — Lausuma 5 ympäristövaliokunnan mietinnössä. — Samoin on sitten tämä lausuma 2, missä edellytetään nimenomaan, että hallitus seuraa lain toimeenpanoa ja antaa asiasta valiokunnalle selvityksen ennen siirtymäajan päättymistä.

Minun mielestäni tässä on erittäin paljon hyviä asioita, ja täytyy sanoa, että ympäristövaliokunta teki paljon työtä ja sitä tehtiin hyvässä yhteistyössä vielä siellä valiokunnassa, mutta on harmillista, että tässä vaiheessa sitten kokoomusryhmä tästä repeää.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kun lukee tätä mietintöä täällä salissa, niin täytyy kyllä todeta, että kyllä helposti kiireellä saattaa tuulla sutta ja sekundaa. Tämä kieliasu tässä on erittäin monimutkainen. Tämä asettaa vaatimuksia neuvonnalle ja myöskin laitteiden toimivuudelle, näille pömpeleille. Tämä kriteeristö tässä mietinnössä on erittäin väljä. Täällä sanotaan muun muassa, että pienpuhdistamo voidaan merkitä CE-merkinnällä mutta puhdistusmenetelmiä ei, koska ne eivät ole tuotteita. Täällä sanotaan, että koska CE-merkinnän luonteesta on epäselvyyttä, tulee asiaan kiinnittää kansalaisten informoinnissa erityistä huomiota.

Kaiken kaikkiaan tästä saa sellaisen kuvan, että kun näitä pömpeleitä nyt asennetaan tuonne tulevaisuudessa, niin toimivatko ne pömpelit halutulla tavalla, jos ei minkään näköistä kriteeristöä niille voida asettaa. Neuvonta tässä tulee aivan merkittävään rooliin. Kaiken kaikkiaan, kun katsotaan tätä neuvontapuolta täällä, niin täytyy sanoa, että lisäneuvontatarve tulee tursuamaan tässä entisestään.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Se, että vaatimukset olisivat väljiä, ei pidä paikkaansa. Kyllä nämä prosenttirajat, joita edelleen näissä säädöksissä on, ovat ympäristönsuojelun ja vesiensuojelun kannalta aika hyvät. Kyllä niitä voi monella tavalla puolustaa.

Mitä tulee ed. Pentti Oinosen kysymykseen korvausvelvoitteesta, niin tässähän ei ole aiheutunut haittaa sillä tavalla kenellekään, että jos on tehnyt investoinnin ja satsauksen oman talousvesikaivon puhdistamiseen ja omasta lähiympäristöstä huolehtimiseen, niin se ei ole mikään haitta. Nämä muutokset eivät ole sillä tavalla vanhoja säädöksiä romuttavia tai kokonaan uusiksi panevia, että siitä syntyisi valtiolle korvausvelvoite. Näin on arvioitu. Jos myyjä myy vehkeen, joka ei toimi niin kuin myyjä vakuuttaa sen toimivan, niin kysymyksessä on ennen kaikkea ja ensi sijassa kuluttajansuoja-asia.

Sitten vielä ed. Petri Salon puheenvuoroon. Te aivan oikein totesitte täällä, että pantiin asiat kuntoon. Siitähän nyt on kysymys. Eduskunta hyvässä yhteistyössä ministeriön kanssa on pannut nyt nämä asiat kuntoon. Sitä ei vaan kuule teidän muiden edustajienne puheenvuoroista. Seisoisitte rohkeasti niiden hyvien, myönteisten ratkaisujen takana, joita olemme yhdessä tehneet.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinonen sanoi hallituskumppanin eli keskustan runnoneen ratkaisun läpi. Emme me runnoneet. Me rakensimme muitten valiokunnan ryhmien kanssa, kaikkien edustajien ja ryhmien kanssa, tämän ratkaisun. Asia piti ratkaista.

Maaseudun asukkaat, joita tämä velvoite koskee, kyllä ymmärtävät kohtuullistetun tason ja siitä sen yksinkertaisimman käytännön ratkaisun: kolmiosaisen sakokaivon ja maaperäkäsittelyn. Heille se on selvää.

Kolmas asia, ympäristönsuojelun taso. Säädös parantaa ympäristönsuojelun tasoa, koska nyt ihmisillä on omasta itsestään lähtevä halu ja motivaatio kohentaa niitä järjestelmiä. Kun tiedetään, mitä vaaditaan, niin ne ovat helposti perusteltavissa ja ymmärrettävissä oman talousveden, lähiympäristön suojelun takia. Aikaisemmin 10—20 prosenttia oli ehkä tehnyt näitä ratkaisuja, nyt loputkin tietävät, mitä lähtevät tekemään.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä on paljon puhuttu siitä, mitä kokoomus on vaatinut, niin ehkä on hyvä käydä läpi, mitä me silloin sanoimme, kun tämä asia oli välikysymyskeskustelussa. Me nimenomaan vaadimme sitä, että kansalaiselle koituvat kustannukset ovat järkevässä suhteessa saavutettuun ympäristöhyötyyn. Se on ensimmäinen kohta. Toinen kohta: Kaikille jätevesijärjestelmän hankkiville on taattava mahdollisuus saada asiantuntevaa neuvontaa kotikunnastaan. Kolme: Vaatimukset ovat yksittäisen kotitalouden kannalta kohtuullisia huomioiden kiinteistön todellinen ympäristökuormitus ja sijainti.

Näissä asioissa on päästy merkittävästi eteenpäin. Se on tunnustettava, että tämä on nyt mennyt valiokunnassa huomattavasti paremmin kuin mikä oli se alkuperäinen esitys. Mutta valitettavasti sitä en voi kyllä allekirjoittaa, että ministeri Lehtomäki olisi ollut tässä mitenkään erityisen joustava. Silloin alkuvaiheessa nimittäin te sanoitte välikysymyskeskustelussa sanatarkasti: "Ympäristönsuojelulaki, johon viittasitte, ed. Satonen, on hallituksen yksimielinen lakiesitys, ja tullette kohtelemaan sitä sillä tavalla." Olen tyytyväinen siitä, että olette sen jälkeen joustanut ja on päästy asiassa eteenpäin.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun kokemukseni mukaan juuri tällä tavalla pitääkin joustaa, kun valiokunnassa kuullaan merkittävästi asiantuntijoita ja huomataan, että tarvitaan muutoksia, ja näin nyt on toimittu.

Vielä ed. Tiuralle haluaisin todeta, että puolustan kyllä tätä lakiesitystä ja tätä meidän mietintöämmekin. Täällä on aikamoinen paketti tavaraa, mutta myös löytyy vähän selkokielisempi versio, jota voi sitten jokainen edustaja omilla kotikonnuillaan markkinoida. Ehkä tämä mietintö ei ole se, mitä tuolla kansalaisille kannattaa ensisijaisesti mennä jakamaan, koska tämä asia on ennen kaikkea nyt laitevalmistajille ja suunnittelijoille tehty ohje, nämä päästörajoitukset. Ei niistä yksittäisen kansalaisen tarvitse olla niin tietoinen, että hän joutuisi niitä mittailemaan omalla tontillaan. Luulen, että te ajattelette eri tavalla tästä asiasta. Mutta olen kyllä edelleen ihmeissäni siitä, miksi valiokuntaryhmä ei jättänyt vastalausetta, jos ed. Perkiö on näin tyytymätön tähän asiaan.

Pentti  Oinonen  /ps:

Arvoisa puhemies! Olemme korjailemassa ympäristöministeriön aiheuttamaa sotkua (Ed. Pulliainen: Ihanko totta?) ja onneksi olemme. Jos perussuomalaiset eivät olisi viime vuoden puolella tässä salissa herätelleet kansalaisia ja edustajia jätevesiasetuksen ongelmista, sitä tuskin olisi koskaan yritettykään korjata. (Eduskunnasta: Ohhoh!) Tietämättömiä mökinmummoja ja -vaareja olisi edelleen höynäytetty ostamaan jopa yli 10 000 euron puhdistuslaitteisto omaan mökkiinsä ja aivan turhaan.

Minun on jo nyt ensimmäisessä käsittelyssä todettava, etteivät ympäristönsuojelulakiin ehdotetut muutokset jätevesiasetusasian tiimoilta tyydytä minua henkilökohtaisesti. Mielestäni se ei ole vieläkään riittävän, korostan sanaa, oikeudenmukainen. (Ed. Pulliainen: Siis riittävä ympäristönsuojelullisesti!) Parasta olisi hylätä koko asetus kokonaan ja ottaa aivan uusi näkökulma jätevesien puhdistamiseen, sillä nyt on saatu aikaiseksi vain kosmeettisia korjauksia, jotka jättävät paljon epäselvyyksiä ja korjaamisen varaa. (Ed. Pulliainen: Teiltä tulee kunnon ympäristönsuojelua!)

Yksi mielenkiintoinen kysymys, mikä tähän liittyy, on harmaan jäteveden määrän määrittely. (Ed. Pulliainen: Tämä onkin määrittelykysymys!) Se voi olla vaikeaa jopa ed. Pulliaiselle ja johtaa erimielisyyksiin siitä, onko jätevedenkäsittelylaitos ylipäätänsä tarpeen.

Toinen kysymys on se, mitä tarkoittaa valiokunnan mietinnössä maininta "kaukana", kun puhutaan ranta-alueista tai pohjavesialueista sekä puhdistushelpotuksista. Muistion pohjalta on selvää, että kiinteistön sijaitseminen esimerkiksi herkillä pohjavesialueilla velvoittaa omistajan tiukkoihin puhdistusvaatimuksiin. Mutta milloin sitten ollaan riittävän kaukana, jotta helpotukset vaatimuksiin astuvat voimaan? Ed. Pulliainen voisi sen minulle selvittää.

Uskon, että tällä määrittelemättömyydellä on tarkoitus vain ja ainoastaan vapauttaa valtio perustuslainvastaisen asetuksen synnyttämästä korvausvastuusta. Uuteen asetukseen onkin ehdottomasti selvitettävä, mitä sana "kaukana" tarkoittaa, etteivät kansalaiset tältäkin osin joudu eriarvoiseen asemaan.

On myös syytä oikoa tietoja jätevesiremontin hinnasta. Valiokunnan mietinnössä sanotaan, että jätevesiremontti maksaa arviolta noin 3 000—4 000 euroa. On syytä korostaa, että tämä hinta koskee vain niitä kiinteistöjä, joiden maaperä on sopivaa imeytysjärjestelmän rakentamiseen. Tällaisia kiinteistöjä on vain noin 10 prosenttia kaikista kiinteistöistä. Ajatelkaapa sitä, ed. Pulliainen. (Ed. Pulliainen: No, koko ajan aivan mykkänä!)

Suomen maaperästä johtuen kansalaisille jää maasuodatus usein ainoaksi ratkaisuksi, mikäli ei mennä paljon parjattuihin pienpuhdistamoihin. (Ed. Pulliainen: No, nehän oli jo hankittu!) Maasuodatus ei ole halpaa. Se maksaa vähintään 5 000—7 000 euroa suunniteltuna ja rakennettuna.

Arvoisa puhemies! En voi henkilökohtaisesti hyväksyä tällaisenaan tätä jätevesiasetuksen muutosta. Koko asetus tulisi mielestäni haudata sinne jätevesipönttöön ja aloittaa jätevesiasian tutkiminen puhtaalta pöydältä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Koen aika kohtuuttomana ministeri Lehtomäen syytöksen täällä äsken, että me kansanedustajat emme olisi olleet aktiivisia tässä asiassa 7—8 vuoteen. Itse ainakin olen heti vuoden 2003 keväästä alkaen ollut hyvin aktiivinen ja monet kerrat kysynyt kirjallisesti ja suullisesti ministereiltä ja ministeriön virkamiehiltä, eikö tässä voitaisi nyt ottaa järki käteen tässä jätevesiasiassa jätevesiasetuksen osalta ja korjata sitä. Monta vuotta sitten tein lakialoitteen, kun ei muu tuntunut auttavan, tein lakialoitteen, missä tähdättiin jätevesiasetuksen kumoamiseen, ja nythän se sitten toteutuu.

Arvoisa puhemies! Tämä 7 vuotta kestänyt taistelu järjen ja kansanvallan puolesta on nyt saamassa arvoisensa päätöksen, kun perustuslakivaliokunta on päätynyt kantaan, jonka mukaan tämä asetus on kumottava. Valiokunnan mielestä se sisälsi, kuten valiokunnan puheenjohtaja tältä paikalta äsken juuri totesi, määräyksiä, jotka ehdottomasti on nostettava lain tasolle. Tässä perustuslakivaliokunta oli aivan oikeassa. Ympäristöministeriön jätevesiasetus on osoittautunut valitettavaksi malliesimerkiksi huonosta lainvalmistelusta ja hallinnosta. Jätevesiasetus valmisteltiin aikoinaan virkamiestyönä. Punamultahallitus teki päätöksen ilman, että asiaa millään tavalla käsiteltiin tuolloin eduskunnassa.

Ministeriön päätöksestä on seurannut kalliita kiinteistökohtaisia ratkaisuja, joista me olemme monia lukemattomia esimerkkejä kuulleet. Myös kestävän kehityksen ja ympäristönsuojelun näkökulmasta haja-asutuksen jätevesiuudistus ei ollut hyvä, vaan päinvastoin se oli vanhanaikainen ja lyhytnäköinen linjaus. Epäonnistunutta lainsäädäntöä on yritetty myöhemmin korjata. Jos sitä vielä yritetään korjata myöntämällä toimenpiteelle lisäaikaa tai vapautuksia ikään tai tuloihin tai sosiaaliseen asemaan perustuen, ehkä ollaan aika liukkaalla jäällä.

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti minulla on ollut hyvin selvä käsitys tästä — ja ministeri aitiossa nyökkäilee, eli hän kyllä omalta osaltaan varmasti tietää — on ollut selvä käsitys siitä, että asetus, jota nyt ollaan kumoamassa, oli virheratkaisu. Asetuksen aikaansaamat ympäristövaikutuksetkin olivat ja ovat edelleen tutkimatta, mutta silti kiinteistönomistajille on aiheutunut ja taitaa tulevaisuudessakin vielä aiheutua suuret lisäkustannukset ja kunnille paljon neuvontatyötä. Kuluttajansuojakin on lähes olematon. Lisäksi on syntynyt, kuten tässäkin tämän päivän keskustelussa on monta kertaa tullut esille, epäterveitä lieveilmiöitä ja rahastusautomaatteja. Painavia todisteita ei ole edes siitä, millainen todellinen puhdistusvaikutus on jätevesiasetuksen edellyttämillä kalliilla jätevedenpuhdistusmenetelmillä.

Nyt puhun ihan omakohtaisesta kokemuksesta. Olen nimittäin harrastusluonteisesti kotonani tutkinut ravinteitten siirtymistä ja myöskin jätevesien osalta olen selvittänyt, minkä verran jätevesien mukana ravinteita mahdollisesti vesistöihin siirtyy. Meillä on normaali sakokaivojärjestelmä, ja jätevesi virtaa avo-ojaan sakokaivosta. Tämän avo-ojan laskuaukosta 90 metrin päässä fosforipitoisuus ojan pohjassa on enää 3 milligrammaa, kun se viereisellä pellolla, joka ei ole 15 vuoteen saanut fosforilannoitusta, on 11-kertainen. Tämä todistaa, ettei välttämättä nyt olla ihan oikeilla jäljillä tälläkään kertaa, kun tämän lain pohjalta uutta asetusta ollaan rakentamassa.

Arvoisa puhemies! Nyt kun ympäristövaliokunnan valmistelussa ollut lakiesitys on tässä ratkaisuvaiheessa, on pakko osoittaa ihmetykseni alkuperäiseen esitykseen tehdyistä muutoksista. Täällä kokoomuslaiset valiokunnan jäsenet edustajat Perkiö ja Heinonen ovat erittäin hyviä puheenvuoroja käyttäen perustelleet sen, miksi tämä uusi lainsäädäntö olisi pitänyt huolellisemmin nyt valmistella. Sen sijaan, että nyt esitykseen olisi tehty todellisia oikeudenmukaisuuteen pyrkiviä muutoksia, on sen parissa jälleen kiireellä hosuttu ja pyritty säätämään samoja vanhoja vaatimuksia kiinteistöjen omistajille ainoastaan hiukan lievennettyinä. Esitys on mitä suuremmassa määrin epäselvä, ja kansalaiset varmasti tämän jälkeen kysyvät, mitä nyt pitää tehdä, miten kussakin kiinteistössä tulee toimia.

Arvoisa puhemies! Nyt kun vanha asetus kumotaan, uuden asetuksen valmistelu on tehtävä huolella ja tarkkaan, ensin selvitettävä, minkä verran haja-asutusalueilta ylipäätään syntyy kuormitusta ja millaisia puhdistustuloksia erilaisilla laitteilla saavutetaan, etenkin kun muistaa, miten suuri osa haja-asutusalueiden kiinteistöistä sijaitsee paikoissa, mistä ravinteilla ei käytännössä ole edes mahdollisuutta ikinä päätyä mihinkään vesistöön — viittaan omakohtaiseen kokemukseeni. Lain säätäminen nyt tässä muodossa on taas erittäin kallis kädenojennus maaseudulle ja myös ympäristönsuojelun tulosten kannalta hyvin vähäinen.

Arvoisa puhemies! Perustuslaissa yksi edellytys lainsäädännölle on, perustuslaissa säädetään lainsäädännön edellytyksenä, että sen pitää olla täsmällistä ja tarkkarajaista. Tässä kohtaa tuo vaatimus ei ainakaan toteudu.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Kai nyt ed. Hemmilän kuitenkin on myönnettävä, että jos on ollut laiton asetus ja ympäristövaliokunta ympäristöministeriön avustuksella esittää ratkaisun, joka on laillinen, niin se jollain tavalla tuntuu olevan askel eteenpäin.

Minä olisin puhunut vain yhdestä asiasta, joka herätti perustuslakivaliokunnassa hyvin paljon mielenkiintoa ja epäilyjä ja joka minun mielestäni tulevaisuuden kannalta saattaa olla hyvinkin tärkeä. Se on se, että hallitus esitti tässä alkuperäisessä esityksessään, että "yleisiä käsittelyvaatimuksia ei sovellettaisi jo olemassa olevaan käyttökuntoiseen jätevesijärjestelmään, jos kiinteistön haltija ja sillä vakituisesti asuvat ovat täyttäneet 68 vuotta ehdotetun lain voimaan tullessa", eli ehdottomalla säännöksellä poistetaan nämä vanhat ihmiset. Siinähän vaaditaan tietysti ensin, että on käyttökelpoinen järjestelmä, ja siihenhän voidaan puuttua, jos se ei toimi.

Nyt monet asiantuntijat viittasivat perustuslain 6 §:ään ja sanoivat, että kun ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän jnp. perusteella, niin tässä saattaa olla ikäsyrjintää. No, sitä saa asettaa eri asemaan, jos on hyväksyttävä syy, ja silloin oli kysymys siitä, mikä on hyväksyttävä syy.

Hallitus oli esittänyt esityksessään, että hyväksyttävä syy olisi se, että kun ihminen on täyttänyt 68 vuotta, hän ei ole enää yleensä eläkejärjestelmien piirissä, hänen tulotasonsa on laskenut, ja hän joutuu sitten kohtuullisen suureen investointiin — täällähän on arvioitu eri tavalla, mutta noin 10 000 euroa — ja tämän investoinnin käyttöikä on kohtuullisen lyhyt. Asiantuntijat olivat laskeneet, että kymmenen vuoden aikana yli puolet poistuu kiinteistöltä. Tämä vapautushan koskee vaan näitä ihmisiä eikä kiinteistöä, ja näin ollen se on näissä oloissa vanhenevalle väestölle kohtuuton investointi. Siihen tietysti liittyy vielä sekin, että jos siellä on tämmöinen pienoisvesipuhdistamo, jota pitää huoltaa ja johon pitää vaihtaa kemikaaleja, niin se voi olla epäkäytännölliselle ihmiselle aika hankala lisä. Tästä huolimatta siis asiantuntijat pitivät tätä epäilyttävänä.

Perustuslakivaliokunta pitkän pohdinnan jälkeen meni sitten mukaan tähän, että tämä on hyväksyttävä syy. Me parantelimme perusteluja sillä, että tämä 68 vuoden ikäraja tarkoittaa myös sitä, että ei voi enää olla valtion ja kunnan töissä, ja sen vuoksikin se on ikäraja, joka merkitsee, että ihmisen vanhenemisessa on todettu tapahtuvan tietty muutos, ja lähdimme sitten mukaan tähän automaattilykkäykseen.

Yksi asiantuntija puolusti sankarillisesti hallituksen esitystä, muutamat muutkin vähemmällä innolla, ja hän oli tietysti Lauri Tarasti, joka on aina hyvien asioiden puolesta. Hän korosti, että kun niin sanottu positiivinen syrjintä on hyväksytty laajalti naisten ja lasten osalta, niin sen täytyy olla mahdollista myös vanhuksien osalta. Hän sitten totesi, että näitä ikärajoja on aikaisemminkin määrätty vanheneville ihmisille: kalastuskortin lunastaminen on 65-vuotiaille vapaata, sitten on vapautuksia joistain asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista, joita on määrätty. Mutta olennaista on se, että meillä hallituksilla on ollut tapana lyödä kiinni tämmöisiä ikärajoja esityksiinsä pohtimatta ollenkaan perusteellisesti, ovatko ne tarpeellisia ja miksi pitää olla juuri tämä ikäraja.

Tarastin huomautuksen jälkeen minä rupesin katsomaan eri ihmisoikeussopimuksia, ja EU:n perusoikeuskirjan 25 artiklassa sanotaan ikääntyneiden henkilöiden oikeuksista, että "unioni tunnustaa ikääntyneiden henkilöiden oikeuden ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään sekä oikeuden osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään, ja kunnioittaa näitä oikeuksia". Sosiaalisessa peruskirjassa, joka on vuonna 2002 Suomessa hyväksytty sitovana oikeutena, on samanlaista ajattelua. Suomi on sitoutunut nimenomaan 4 artiklaan, jossa luvataan ikäihmisille sosiaalista suojelua ja sanotaan muun muassa, että tehdään iäkkäille henkilöille mahdolliseksi pysyä yhteiskunnan täysjäseninä niin kauan kuin mahdollista turvaamalla heille yhtä ja toista. Sitten kohta 2: "- - tehdä iäkkäille henkilöille mahdolliseksi valita vapaasti oma elämäntapansa ja viettää itsenäistä elämää heille tutussa ympäristössä niin kauan kuin he haluavat ja siihen pystyvät - -." Eli nämä ovat ihmisoikeussäännöksiä, joihin Suomi on sitoutunut.

Nyt minusta on hyvin olennaista, että perustuslakivaliokunta hyväksyi tämän ajatuksen, että voidaan tietyn ikärajan jälkeen taata iäkkäille ihmisille tiettyjä oikeuksia, koska se tulee olemaan modernissa vanhuuspolitiikassa todella tärkeätä. Meillähän on esimerkiksi Espoo vapauttanut iäkkäät, oliko se yli 65-vuotiaat, uimahalli- ja kuntosalimaksuista ja tiettävästi Vantaalla yli 70-vuotiaat on vapautettu. Minä pidän hyvin tärkeänä, että yritetään ikäihmisiä pitää aktiivisina mukana elämässä tällä tavalla, ja varmaan säästetään sillä vielä hyvin paljon terveysmenoja.

Minusta on täysin mahdollista, arvoisa ministeri, että vastaisuudessa, kun teette tämmöisiä hyviä esityksiä, palautatte mieleen näitä ihmisoikeuskirjoja, joihin Suomi on sitoutunut, ja tuotte esille sen hyvän tarkoituksen, joka siellä on.

Valiokunnassa oli toinen ajattelutapa myös vallalla, ja se oli se, joka on valiokunnan mietinnössä mainittu, että ehkä olisi tehtävä niin, että on ikäraja plus sosiaalinen syy eli sanotaan, että nämä vapautukset koskevat kansaneläkeläisiä tai ehkä jotain muuta. Minä vastustin sitä sen vuoksi, että keskimääräinen työeläke kai tällä hetkellä tässä ryhmässä on jotain 1 300 euroa. Kysymys siis ei ole varakkaista ihmisistä. Jos ajattelee, että nämä ihmiset asuvat siinä vanhassa rintamamiestalossa kaava-alueiden ulkopuolella — siellä eivät kyllä ne vuorineuvokset asu — ja tietysti heidän jätevesikulutuksensa on suhteellisen alhainen, niin miksi sulkisi pois tästä automaattisesta vapautuksesta sitten poliisikonstaapelin tai kunnan virkamiehen tai sairaanhoitajan tai apuhoitajan, jotka ovat koko elämänsä tehneet työtä eivätkä ole kansaneläkkeellä, sekä lisäksi mikä olisi se ikäraja sitten?

Minusta tämmöinen yleinen, universaali etu on paljon parempi kuin se, että ruvetaan aina vaatimaan, että ihmisten pitää todistaa, että he ovat hirveän köyhiä, ennen kuin he saavat kohtuullisia oikeuksia. Pohjimmiltaan tässä on siis kysymys siitä, että vanhat ihmiset asuvat vanhassa talossa asemakaavan ulkopuolella. Heillä on jokin toimiva jätevesijärjestelmä, ja yhteiskunta vapauttaa heidät siitä, että heidät pakotettaisiin investoimaan vähän parempaan järjestelmään, joka on hyvin hankala hoitaa.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tässä keskustelussa ed. Satosen mainitsema vaatimus siitä, että kaikille on taattava neuvonta, jossa hän viittasi tähän taannoiseen välikysymyskeskusteluun: Tämä on uskoakseni laajasti meidän yhteinen tavoitteemme. Harmillista, että sitten saman ryhmän riveistä kuitenkin tätä neuvontajärjestelmän tarvetta on tältä osin ankarasti kritisoitu.

Ed. Pentti Oinonen peräänkuulutti sitä, että pitäisi ottaa joku aivan uusi näkökulma nyt näihin säädöksiin, mutta hän jälleen kerran jätti sanomatta, mikä se olisi. Eli hänkin perusti taas kritiikkinsä vain tämän olemassa olevan ehdotuksen vastustamiseen mutta ei tuonut mitään ehdotusta siitä. Ymmärsinkin lopputulemana, että hän haluaisi kenties romuttaa ympäristönsuojelullisen näkökulman. Mitään muuta hän ei siitä maininnut.

Sitten meidän ei pidä kuvitella täällä eduskunnassa, että ranta-alueiden määrittely on kunnissa jokin yli-inhimillisen vaikea tehtävä. Esimerkiksi rantakaavoituksen osalta kunnat tietävät, mikä on rantaa, mikä ei. Kyllä ne asiat osataan ratkoa varmasti siellä paikan päällä.

Ed. Hemmilän puheenvuorosta: Kun te totesitte alkuun, että nyt teidän monivuotinen taistelunne saa arvoisensa päätöksen, minä jo luulin, että te nyt tuette tätä ehdotusta, mutta sitten kuitenkin loppupuhe oli taas aivan päinvastaista. Jäi epäselväksi, minkä väristä nappia te aiotte painaa, mutta sehän aikanansa selviää.

Minusta ed. Södermanin esille nostama näkökulma ikäihmisistä oli tärkeä. Tämän ikäpoikkeuspykälän lähtökohtainen ajatus ja tavoitehan nimenomaisesti on ollut ja on, että ikäihmisten ei tarvitsisi tämän investoinnin takia muuttaa kotoansa, ja siinäkin luulen, että olemme laajasti tämän ajatuksen takana.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsillä on poikkeuksellisen laajaa keskustelua herättänyt esitys ja asia, joka on myöskin valmisteltu hieman poikkeuksellisella mutta mielestäni hyvin onnistuneella tavalla.

Tavoitteenahan valiokunnassa oli perustuslakivaliokunnankin toivomusten mukaisesti kohtuullistaa ja selkeyttää tätä lainsäädäntöä, ja mielestäni tämä kiteytyy lain tasolle nostettuun lauseeseen, että "voidaan kohtuudella normaalikäytössä olettaa". Tämä tietysti ei sano sinällään yhtään mitään, jos vaan tuijottaa pelkästään neljää sanaa, mutta sitä pitääkin verrata tavallaan muutoksena siihen ajatukseen, mikä oli aikaisemmassa asetuksessa, joka ikään kuin rinnasti kiinteistöjen jätevesien käsittelyn ympäristölupanormitukseen eli teki siitä valvottavaa koppalakkiosaston tavaraa. Tämä tekee tästä suunnittelunormin, ja silloin tässä työtä tekevät suunnittelijat, ruutuvihkoväki, eikä valvojaväki.

Tämä oikeastaan myöskin linjaa jatkossa monia muitakin tämän tyyppisiä asioita, joista voi ottaa esimerkiksi vaikkapa rakennusten energiatehokkuusnormit, jotka tulevat takuuvarmasti lähitulevaisuudessa tapetille ja linjattavaksi. Voi väittää, että tavallaan tällä sanamuodolla tai tavoitteella ohjataan myöskin sitä tavoitteellisuutta, joka liittyy tähän energiatehokkuuteen. Eli tässä vastuu siirtyy suunnittelijalle, käyttö ja hoito näissä jätevesijärjestelmissä taas kiinteistön omistajille, ja johtopäätös tästä on, että käytännössä silloin tällainen maalaisjärkinen kolmiosainen sakokaivo tai saostussäiliö, niin kuin se kai virallisesti kuuluu, siihen kuuluvine maaperäkäsittelyineen on tavanomaisin järjestelmä. Tämä on aika johdonmukaista jatkoa sille, mitä meillä oikeastaan jätevesikäsittelyssä on tapahtunut 1960-luvun alusta saakka, jolloin meillä tätä normitusta lähdettiin tälle puolelle tuomaan ensin yksiosaisen kaivon muodossa, sitten kaksiosaisen kaivon muodossa. Nyt edellytetään joko kaivon jakamista tai lisäkaivon rakentamista ja maaperäkäsittelyä, jolla tämä ylimenevä vesi sitten vielä johdetaan maaperään ja maaperämassoihin.

Ed. Hemmilä esitti täällä tällaista käytännöllistä toteamistapaa siihen, kuinka nykyinen järjestelmä ei saastuta tai ei ole mitään riskiä siitä, että ravinteet kulkeutuvat vesistöön. No, tämän tyyppistä kuulee aika usein, mutta aivan liian harvoin tullaan pohtineeksi sitten sitä, mitä oikeastaan tapahtuu siellä ojassa, johon tämä ravinnekuormitus menee. Kyllä väittäisin, että ed. Hemmilänkin tapauksessa se ravinnekuorma, mikä kenties teiltä tulee — taitaa olla henkilöä kohti keskimäärin 2,2 grammaa fosforia vuorokaudessa, te olette vähän isompi mies, ehkä enemmän lihaa syövä mies, niin saattaa tulla 3:kin grammaa vuorokaudessa — kyllä yli mennessään ja yli vuotaessaan menee sinne ojan pohjalle ja sitten tulvavesien ja lausvesien myötä on jo kauan sitten ollut matkalla Halikonjoelle ja sieltä Saaristomerelle levän ruuaksi, ennen kuin te olette sinne näytteenottolaitteinenne ehtinyt sitä perään katsomaan. Eli tällainen olettamus ei kyllä tässä kohtaa nyt toimi.

Toinen tavoite oli myöskin nostaa lain selkeyttä, ja kun tässä on lain tasolle nostettu asetuksesta tavaraa ja on määritelty yksi tavoitetaso, josta voidaan poiketa ylöspäin, niin se kyllä selkeyttää ilman muuta tätä suunnittelulähtökohtaa. Neuvona voimakas lisääminen ja kuntien ohjeistaminen sekä nämä vapautuspykälät eri muodoissaan ovat mielestäni ihan selkeästi kohentavia, selkeyttäviä tekijöitä tähän uuteen lainsäädäntöön.

Tämä on kauaskantoista lainsäädäntöä, ja oli kyllä sillä tavalla mielenkiintoista valiokunnassa nähdä, millä tavalla tällaiseen kauaskantoisuuteen suhtauduttiin eri poliittisissa ryhmissä, ja haluan kyllä tässä osoittaa kiitokseni valiokunnan sosialidemokraateille ja valiokunnan sosialidemokraattiselle puheenjohtajalle, jotka kyllä näkivät tämän merkityksen maaseudulle ja ympäristölle eivätkä lähteneet tässä minkäänlaiseen polvihousupolitikointiin, jota valitettavasti hallitusryhmien sisältä löytyi aivan liikaa.

Tämä on tärkeää lainsäädäntöä. Mielestäni kannattaa vielä nostaa esille tämä viemäröintiohjelma, jota valiokunta budjettilausuntojensa mukaisesti haluaa tässä painottaa ja korostaa. Tämä on asia, joka myöskin tulee vaikuttamaan maaseudun kehittämiseen, maaseudun yhdyskuntarakenteeseen, kun se valiokunnan toivomusten mukaisena tullaan toteuttamaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Tänään tässä salissa on kuultu vanhojen hallituspuolueiden keskinäistä riitelyä ja torailua. Täytyy todeta, että perussuomalaiset ovat tyytyväisiä siihen, että nämä aikoinaan vain asetustasolla säädetyt jätevesisotkut on vihdoinkin saatu kirjattua lakiin ja tuotu tänne eduskunnan käsittelyyn.

Tämä on oiva esimerkki siitä, että myös opposition voimalla ja painostuksella voidaan saada aikaan muutoksia parempaan suuntaan. Perussuomalaiset ovat lukuisia kertoja muun muassa talousarvioita koskevissa ryhmäpuheissa kritisoineet jätevesiasetusta ja vaatineet aikalisän ottamista ja kyseenalaistaneet koko asetuksen järkevyyden, joten olemme erittäin tyytyväisiä siihen, että työmme oppositiossa on tuottanut positiivisia tuloksia maaseudun asukkaille.

Arvoisa puhemies! On erikoista, että kiinteistöön liittyviä velvoitteita voidaan määritellä sen mukaan, minkä ikäinen kiinteistönomistaja on. Perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan esimerkiksi iän perusteella. Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että voimaantulosäännökseen ehdotetulle 68 vuoden ikärajalle on olemassa perustuslain mukaisia hyväksyttäviä perusteita. Jos asiaa kuitenkin tarkastellaan esimerkiksi eläkeläisten käytettävissä olevien tulojen perusteella, voi vaikkapa pienellä eläkkeellä elävälle 65-vuotiaalle olla taloudellisesti yhtä mahdotonta suoriutua lakiin perustuvista velvoitteistaan kuin 68-vuotiaille. (Ed. Pulliainen: Voisi laittaa 30 vuotta sinne ikärajaa!)

Arvoisa puhemies! Hämmästyttävää on se, miksei ympäristöjen erilaisuutta lainkaan oteta huomioon. Jätevesien puhdistuksen tarpeellisuuteen ja hyödyllisyyteen vaikuttaa aivan oleellisesti se, sijaitseeko kiinteistö pohjavesialueella vai herkällä ranta-alueella tai esimerkiksi paikalla, jossa naapurin suursikala laskee jätökset lannoitteeksi viereiselle pellolle. Pohdinkin sitä, miten täytäntöönpanoa aiotaan käytännössä valvoa. Kuka vaikkapa Lapin pinta-alaltaan suurissa mutta harvaanasutuissa kunnissa lähtee lähes tiettömien taipaleiden taakse tarkistamaan jokaisen mökkipahasen jätevesien käsittelyn tilaa? Tehtiinpä niin tai näin, on itsestäänselvää, että valvonta tulee syömään runsaasti sekä aikaa että taloudellisia resursseja kunnissa.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että kiinteistöjen haltijan pitkäaikaisen työttömyyden tai sairauden tai muun näihin rinnastettavan sosiaalisen suoritusesteen vuoksi talousjätevesien käsittelyä koskevista vaatimuksista voidaan poiketa. Missään ei kuitenkaan määritellä selkeästi sitä, mitä tarkoitetaan pitkäaikaisella työttömyydellä tai minkälainen sairaus voisi olla peruste poikkeamiselle. Näin epämääräiset määrittelyt tulevat taatusti aiheuttamaan hämmennystä sekä viranomaisten että haja-asutusalueiden asukkaiden keskuudessa. Kunnan ympäristöviranomainen voi myöntää poikkeuksen kiinteistökohtaisesti enintään viiden vuoden määräajaksi kerrallaan. Minua ihmetyttää, mihin tämä viiden vuoden kiinteistökohtainen määräaika perustuu.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä todetaan, että epätietoisuutta vallitsee siitä, millä kiinteistöillä säännösten vaatimat tehostamistoimet ovat tarpeen ja mikä talousjätevesien käsittelyn tehostamisratkaisu sopii kullekin yksittäiselle kiinteistölle. Lisäksi tarvittaisiin selvyys siitä, mille alueille viemäriverkostoja tullaan lähivuosina laajentamaan. Tästäkin vallitsee suuri epätietoisuus haja-asutusalueiden asukkaiden keskuudessa. Näihin ja moniin muihin kysymyksiin tulee antaa kansalaisille riittävät ja selkeät vastaukset. Tämä tarkoittaa sitä, että kunta- ja kiinteistökohtaiseen neuvontaan on panostettava riittävästi.

On arvioitu, että kunnissa poikkeushakemusten ja myöhentämisilmoitusten määrä voi kasvaa suureksi ja aiheuttaa hakemusten käsittelyssä vaikeuksia. On oletettavissa, että riittämätön neuvonta ja uudet tulkinnanvaraiset poikkeamissäännökset tulevat lisäämään hakemuksia entisestään. On varmasti koko joukko ihmisiä, jotka lähettävät hakemuksia vain saadakseen varmuuden siitä, että saavat itselleen lisäaikaa. Valtion tulisikin turvata riittävästi rahoitusta, jotta ympäristöviranomaisilla olisi tarpeeksi henkilökuntaa ja aikaa tähän uuteen suureen neuvontatyöhön, joka kunnille tulee.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustelemme tänään hajajätevesilainsäädännöstä, ja tämä pitäisi kyllä nyt suhteuttaa myös maatalouden päästöihin. Tästä on paljon tullut melua, ja melua pitäisi kyllä pitää myös maatalouden päästöistä, mikä todella on se, mikä Suomen vesiä monella tavalla pilaa.

Tämä esitys on käsitelty nyt erittäin poikkeuksellisella tavalla, koska perustuslakivaliokunta antoi meille sellaisen lausunnon, että meidän piti tehdä siihen aika isoja korjauksia. Sanoisinkin näin, että perustuslakivaliokunta ei kyllä välttämättä oikein ymmärtänyt, kuinka isosta asiasta on kyse, kun ympäristövaatimuksia lievennetään merkittävästi, ja millaisia vaikutusarviointeja siinä olisi syytä tehdä. On todella näin lyhyessä ajassa aika uskaliasta ottaa noin suuria tavoitteita.

Haja-asutuksen jätevesikäsittely on ollut epäselvässä tilanteessa pitkään, ja nyt Lauri Tarasti veti yhden hengen työryhmää, joka pohti tämän kehittämistä ja päätyi ehdottamaan, että tulisi helpotuksia 68 vuotta täyttäneille kiinteistönomistajille. Minusta jo tämä on erittäin omituista, että ympäristölainsäädäntöön sekoitetaan sosiaalipolitiikkaa, että tulee tämmöisiä sosiaalipoliittisia aspekteja ja helpotuksia sen vuoksi, että joku on jonkun ikäinen. (Ed. Pulliainen: Kaikillahan on yhtä paljon rahaa käytettävissään!) Tämä on niin oudoksuttava tapa ratkaista tämä ongelma, että kyllä siinä olisi ehkä työryhmässä voinut olla myös muutama teknokraatti, joiden kanssa yhdessä olisi voinut syntyä sellainen ratkaisu, joka olisi lähtenyt rakentamaan tätä säädöstä enemmän ympäristölähtöisesti kuin sosiaalipoliittisista näkökulmista. Mutta tällaisia outoja kytkentöjä tämä meidän valmistelukoneistomme tuottaa.

Ympäristönsuojelun tasoahan tässä hallituksen esityksestä nyt sitten valiokunnassa lievennettiin, ja on mahdollista tai todennäköistä, että päästöt vesistöihin lisääntyvät. Sen takia kokoomuksen ryhmä piti ehdottoman välttämättömänä, että selvitetään, kuinka paljon päästöt lisääntyvät nyt, kun näitä vaatimuksia lievennetään. Jos 350 miljoonaa euroa vähemmän investointeja tulee, niin tottahan toki myös päästöt lisääntyvät, ja niistä, päästöjen lisääntymisestä, on nyt tässä salissa puhuttu ihan liian vähän.

Kustannuksia aiheutuu kunnille, ja meidän vaatimuksenamme tosiaan oli se, että ympäristönsuojelun tasoa me emme saa heikentää, turhat kustannukset pitää saada pois ja monimutkaisuutta pitäisi vähentää. Ei tämä monimutkaisuus ole nyt ollenkaan vähentynyt, vaan kyllä se itse työ olisi pitänyt tehdä siinä Tarastin työryhmässä. Kyllä ministerin olisi pitänyt tämä pysäyttää hyvissä ajoin ennen kuin se tänne eduskuntaan tuli ja kerta kaikkiaan vaatia suurempia muutoksia näihin kaikkiin epäselvyyksiin, jotka ovat pääosin seurausta siitä, että tämä on kerta kaikkiaan niin huonosti kirjoitettua lainsäädäntöä.

Ei voi olla niin, että otetaan glooriaa siitä, että tarvitaan neuvontaorganisaatio, jotta saadaan ihmiset ymmärtämään, mitä säädöksillä tarkoitetaan. Siis tämä ei kerta kaikkiaan ole sellaista lainsäädäntöä, mitä me voimme tulevaisuudessa mitenkään pitää tavoittelemisen arvoisena. Jonkinlainen tolkku pitää olla siinä, miten paljon kustannuksia julkiselle sektorille aiheutetaan. Mehän olemme kestävyysvajeen tilanteessa, jolloin julkista sektoria pitää nimenomaan saada pienemmäksi ja tehokkaammaksi, ja se todellakin vaatii myös lainsäätäjältä järjen käyttöä riittävän ajoissa. (Ed. Pulliainen: Että luonto ihan samannäköiseksi joka paikassa, vaikka kuussa!)

Varmasti tämän olisi voinut aivan toisella tavalla ratkaista, osin rakennusmääräysten osana ja sitten keveämmällä lainsäädännöllä. Kerta kaikkiaan tässä on menty takapuoli edellä puuhun, voisi sanoa, jos tätä historiaa katsoo. (Pulliainen: Jos on tarpeeksi taitava, sekin onnistuu!) Ei voi muuta sanoa. Olemme yrittäneet pitää ympäristönsuojelun tasosta ja turhien kustannusten poistamisesta kiinni ja myös siitä, että selkeyttä tähän olisi saatu, mutta sitä ei ole kylläkään lopputuloksessa. Minun mielestäni kollegat kyllä nyt aivan liioittelevat omien töittensä tuloksia. Mutta kyllä ne ihmiset, jotka nyt lukevat tätä säädöstä, voivat sitten päätellä, kuka tässä puhuu totuuden kieltä.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Heti alkuun täytyy kyllä edelleen ihmetellä ed. Perkiön käyttäytymistä tässä, kun muistamme, että ed. Perkiö on ympäristövaliokunnan jäsen, hallitusryhmien edustaja ja osallistunut koko ajan tämän mietinnön valmistamiseen. Siinä mielessä nämä puheet ovat kyllä merkillistä kuultavaa, mutta enpähän mene yksityiskohtiin niiden osalta.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnassa saavutettuun ratkaisuun haja-asutuksen jätevesikysymyksessä voi ja on syytä olla varsin tyytyväinen. Säädökset selkiytyvät, tiettyjä terveen järjen mukaisia joustoja otetaan käyttöön, eikä ympäristönsuojelun tasosta silti ole merkittävällä tavalla tingitty. Herkimmin pilaantuvat pohjavesi- ja ranta-alueet saadaan uudistuksessa turvattua kuntien ympäristönsuojelumääräyksillä samalla, kun kaukana vesistöistä sijaitsevien kiinteistöjen puhdistusvaatimuksia kohtuullistetaan.

Peruskysymys uudistuksessa on, että vuosikymmenten takainen, pelkkiin sakokaivoihin perustunut asutusjätevesien puhdistustapa ei ole enää tätä päivää. Ympäristönormit ovat tiukentuneet kaikilla elämän osa-alueilla, ja hyvä niin. Kansalaisten oman lähiympäristön eli kaivojen, uimarantojen ja muiden lähivesien suojelu on hajajätevesien puhdistamisen keskeinen tavoite. Puhtauden, terveellisyyden ja hyvän hygienian turvaaminen on tärkeää. Lisäksi nykyistä paremmalla jätevesien puhdistuksella on oma vaikutuksensa myös Itämeren tilaan.

Vaikka uudistuksessa jätevesien puhdistusvaatimusten perustasoa nyt rukataan alaspäin, todellisuudessa puhdistustaso nousee oleellisesti, koska vuosia seisonut jätevesikäsittelyn parantaminen saadaan vihdoin kunnolla käyntiin. Tämä tulee näkymään vesistöjen tilassa. Tällä hetkellähän miljoona haja-asutusalueen asukasta kuormittaa vesistöjä enemmän kuin yli 4 miljoonaa viemärin piirissä olevaa.

Arvoisa puhemies! Uudistuksen toteutustapa vaatii nyt viranomaisilta merkittäviä lisäpanostuksia neuvontaan. Haluan korostaa, että erityisen fiksua on myös neuvonnan ja opastuksen keinoin edistää käymäläjätteiden pitämistä erillään tavallisista suihku- ja pesuvesistä. Suuria määriä juomavettä ei pidä sotkea ulosteisiin. Tällöin myös jätevesien puhdistaminen on paljon helpompaa ja halvempaa. Kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu on kompostoiva kuivakäymälä, koska siten käymäläjätteen ravinteet saadaan myös hyötykäyttöön. Myös kaksoisvesijärjestelmä, jossa mustat käymälävedet ja harmaat pesuvedet pidetään toisistaan erillään, on toimiva ratkaisu. Silloin käymälävedet voidaan johtaa umpisäiliöön ja harmaat vedet puhdistaa kevyellä maaperäkäsittelyllä.

Tähänastinen julkinen keskustelu on pyörinyt paljolti pienpuhdistamoiden ympärillä. Putsareita on pidetty kalliina ja toiminnaltaan epävarmoina. Oikein huollettuina parhaat pienpuhdistamot kuitenkin toimivat varsin hyvin, mutta sellaisen vaatiminen kiinteistölle ei tule olemaan mikään pääsääntö. Herkillä alueilla puhdistamo voi kuitenkin olla se kaikkein toimivin ratkaisu jatkossakin.

Ympäristönsuojelusta huolestuneilla tahoilla on yli 68-vuotiaiden niin sanottua automaattivapautusta pidetty hieman arveluttavana ratkaisuna. Korostan kuitenkin, että säädös on kertaluonteinen eli se koskee vain niitä kiinteistön haltijoita, jotka ovat lain voimaan tullessa ehtineet täyttää tuon 68 vuotta. Myöhempinä aikoina 68 vuotta täyttävät eivät enää pääse vapautuksen piiriin. Lisäksi vapautuksen voi saada vain, mikäli ympäristöön aiheutuvaa kuormitusta voidaan pitää vähäisenä.

Pitkäaikaisen työttömyyden, sairauden tai muun sosiaalisen suoritusesteen perusteella on mahdollista saada 5 vuoden lykkäys puhdistusvelvoitteeseen. Ympäristönsuojelun nimissä tätä mahdollisuutta tulisi käyttää vain hyvin harkiten. Ennemminkin vähävaraisille on syytä antaa taloudellista tukea jätevesiasioiden kuntoon saattamiseen.

Arvoisa puhemies! Puutteellisesti puhdistetut haja-asutuksen jätevedet aiheuttavat ravinne- ja bakteeripäästöjä pinta- ja pohjavesiin. Jätevesien saastuttama pohjavesi on aiheuttanut lukuisia vesiperäisiä epidemioita Suomessa. Jätevesien vaikutuksesta kaivovesi voi muuttua käyttökelvottomaksi jopa vuosikausiksi. Se on kallis hinta siitä hyvästä, että jätöksistä ei huolehdita kunnolla.

On myös muistettava, että haja-asutuksen jätevesipäästöillä on oma vaikutuksensa Itämerenkin rehevöitymiseen. Haja-asutus tuottaa Suomen fosforipäästöistä lähes 10 prosenttia, joten ihan mitättömästä määrästä ei ole kyse. (Ed. Hemmilä: Ei pidä paikkaansa!) — 9 prosenttia. — (Ed. Hemmilä: Ei pidä paikkaansa!) — No, kyllä se asiantuntijoiden mukaan pitää paikkansa. — Esimerkiksi Vantaanjoen valuma-alueella on edelleen tuhansia asukkaita, jotka eivät ole kunnallisen viemäröinnin piirissä.

On myös selvää, ettei vesien rehevöitymisen estäminen voi olla vain yhdyskuntien ja yksittäisten asukkaiden tehtävä. Suomalaisessa maataloudessa on vielä paljon tekemistä vesistökuormituksen kääntämiseksi lasku-uralle. Suomen onkin ponnisteltava EU:n maatalousneuvotteluissa tosissaan, jotta maatalouden tukijärjestelmää saadaan muutettua Itämerelle suotuisammaksi. Kyse on tasapuolisuudesta: siitä, että vesiensuojelu on meidän kaikkien yhteisellä vastuullamme.

Arvoisa puhemies! Vesiensuojelu ei ole mitään rakettitiedettä. Se on yksinkertaisesti kaikkien osapuolten sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. Nyt on aika käytännössä tarttua haja-asutuksen jätevesiasioiden kohentamiseen. Pykälät ovat valmiit, ja ne ovat hyvät.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On todella erinomaista, että ratkaisu tähän paljon puhuttuun ja hyvin ongelmalliseksi koettuun jätevesiasetukseen on vihdoin ja viimein löydetty hyvin hyvällä yhteistyöllä ympäristövaliokunnan, ympäristövaliokunnan puheenjohtajan ja ympäristöministerin ja -ministeriön välillä. On tietysti pakko sanoa, että luulin, että tämä ratkaisu on löydetty myös hyvin hyvällä yhteistyöllä valiokunnan sisällä, mutta pakko minunkin on todeta se, että aika hämmentäviä ovat nämä kokoomuksen puheenvuorot ja ennen kaikkea kokoomuslaisten ympäristövaliokunnan jäsenten puheenvuorot. Tietynlainen huipennus oli äskeinen ed. Perkiön hyvin katkeran oloinen puheenvuoro, jossa hän nosti esille, että nyt kerta kaikkiaan pitää ruveta katsomaan myös maatalouden päästöjä entistä tarkemmalla silmällä. Toki hän unohti sen, että ympäristötukijärjestelmä on ollut jo vuodesta 1995 saakka voimassa ja sillä on saatu erittäin hyviä tuloksia maatalouden päästöjen osalta.

Valiokunnan esittämät muutokset tähän ministeri Enestamin vuonna 2003 annettuun asetukseen ovat todella oleellisia. Uskoakseni ne ongelmat, joita jätevesiasetuksessa oli, on nyt pystytty lainsäädännön tasolla poistamaan. Eli mietinnön esitykset todella kohtuullistavat, järkevöittävät ja selkeyttävät lainsäädäntöä. Ja erityisen oleellista tietysti on se, että valiokunnan tekemillä lievennyksillä ja muutoksilla hyvin suurella todennäköisyydellä kyetään täyttämään tavoitteena olevat ympäristönsuojeluvaatimukset, siis toisin kuin mitä ed. Perkiö äsken täältä pöntöstä pyrki todistamaan.

Valiokunta ehdottaa nykyisen asetuksen lievempää vaatimustasoa vastaavan tason säätämistä pääsääntöisesti noudatettavaksi lähtökohdaksi. Kunnille annetaan valtuudet määritellä herkimmille alueille tiukemmat vaatimukset, eli näkemys on se, että kunnilla on mahdollisuus määritellä ja rajata ankarampien vaatimuksien alueiksi erityisen herkät ranta-alueet ja herkät pohjavesialueet.

On tärkeää, että kunnat nyt huomioivat uuden lainsäädännön hengen. Eli toivon kyllä vakavasti, että kunnat hyvin tarkoin arvioivat omia ympäristönsuojelumääräyksiään, arvioivat tarkoin vesistöalueitaan eivätkä määrittele kohtuuttoman laajoja alueita ankarampien kriteerien alueiksi. Eli kunniltakin odotetaan nyt reagointia näihin uudistuksiin. Kun valiokunta on määritellyt myös ajatuksia tai näkemyksiä tämän lainsäädännön seurannan osalta, niin seurannassa on sitten syytä kiinnittää huomiota myös tähän kohtaan jatkossa.

Kannatan lämpimästi valiokunnan tekemiä muutosesityksiä yhdistettynä hallituksen tähän lakiin tekemiin esityksiin ja ehdotuksiin. Erityisen tärkeä nyt on tietysti huolehtia riittävästä rahoituksesta ja neuvonnasta, eli tarvitsemme lisää taloudellisia resursseja, erilaisia avustusjärjestelyjä jne. Neuvonnan osaltahan tätä vaatimustasoa lisää ehdottomasti vielä se, että tarvittavien jätevesijärjestelmien valinta edellyttää kiinteistön olosuhteitten huomioimista, ja totta kai se on myös sitten otettava neuvonnan lähtökohdaksi.

Tämänkin lakiesityksen toteuttaminen edellyttää asetuksen säätämistä. Mielenkiintoinen kysymys tietysti on se, kuinka pitkälle ministeriö ja valtioneuvosto nyt asetuksissaan menevät. Mutta tässä prosessissahan esille nousivat erinomaisen hyvin myös ministeriöitten asetustensäätötaso ja asetustensäätöherkkyys suhteessa lain sisältöön. Eli esille nousi näkemys, että eri ministeriöissä olisi asetuksilla menty hyvin vaihtelevasti lain kirjaimen edelle. Rohkenen sanoa, että epäily tästä on hyvinkin aiheellinen. Tietysti nyt tämänkin prosessin seurauksena jatkossa on syytä sitten koko lainsäädäntöprosessissa seurata sitä, että asetukset ja lain henki, lain teksti ovat sopusoinnussa keskenään.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen siihen, että alkuperäinen, kiistelty haja-asutusalueiden jätevesiasetus tullaan kumoamaan ja korvaamaan uudella lainsäädännöllä ja -asetuksella. Voi kai sanoa suoraan, että vanha asetus oli susi. (Ed. Pulliainen: Sittenhän se oli hyvä asia!) Tämä ratkaisu on hyvä kompromissi vaikeiden käsittelyvaiheiden jälkeen, ja tältä pohjalta voimme jatkaa eteenpäin. Pakettiin saadaan nyt aimo annos maalaisjärkeä ja kohtuullisuutta. Silti myös vesiensuojelussa päästään eteenpäin.

Uuden lain myötä lähtökohtana on alempi vaatimustaso, joka on yleensä saavutettavissa varsin kohtuullisin muutostoimenpitein. Herkillä ranta- ja pohjavesialueilla voidaan edellyttää tiukempaa puhdistustasoa kunnan määräyksellä. Itse pidän tätä toimivana ja järkevänä ratkaisuna. Tämä on myös se perusajatus, jota itse viime syksynä esitin keskustan ryhmäpuheenvuorossa, kun asiasta keskusteltiin.

Lievempien vaatimusten mukaiseen puhdistuksen tasoon päästään sakokaivoilla maaperäkäsittelyineen tai vastaavalla käsittelyjärjestelmällä. Kun lakia ja asetusta tulkitaan oikein, vain harvan tarvitsee tehdä kalliita pienpuhdistamoinvestointeja.

Yli 68-vuotiaiden vapauttaminen jätevesiasetuksen vaatimuksista on saanut osin ristiriitaisen vastaanoton. Itse en näe asiaa negatiivisena, vaikka siihen tiettyjä kysymysmerkkejä ja porsaanreikiä mahdollisesti liittyykin.

Kiinteistöllä ei tarvitse kunnan viemäriverkoston laajenemisen aikana tehdä muutoksia. On myös syytä muistaa, että tulevalle 5-vuotiskaudelle on esitetty huomattavasti enemmän rahaa viemärirakentamiseen. Tarvetta onkin käynnistää pikaisesti iso kansallinen viemäröintiohjelma.

Vanhoilla kiinteistöillä on aikaa toteuttaa lain vaatimukset, uudistuksen, vuoden 2016 alkuun mennessä. Aikaa on siis vielä, ei kuitenkaan tuhlattavaksi.

Pidän erityisen tärkeänä, että kansalaiset, joita jätevesiasia koskettaa, saavat asianmukaista neuvontaa — kuulun muuten itsekin tuohon joukkoon. Neuvonta tulee hoitaa tehokkaasti, ja sen on oltava kaikkien saatavilla. Sen ei tule joutua byrokratian syövereihin vaan neuvonnan on toimittava moitteettomasti ja vaivattomasti. Toivon, että vesiensuojeluyhdistysten asiantuntemusta voidaan hyödyntää neuvonnassa ja kaikkien muitten alalla toimivien järjestöjen. Heillä on siitä usein vuosien kokemus, jota ei kannata sivuuttaa.

Arvoisa puhemies! Jätevedet kuormittavat vesistöjä. On itsestäänselvää, tai ainakin pitäisi olla itsestäänselvää, että niiden puhdistamisesta on huolehdittava. Puhdistaminen vaikuttaa niin elinympäristön viihtyisyyteen kuin luonnon virkistyskäyttöönkin. Usein jätevesipuheissa on asetelma, joka muuten täällä on tänäänkin kuultu, jossa mummonmökit pienine päästöineen ja maatalous laitetaan samaan lauseeseen kuvaamaan asetuksen epäkohtia. Nyt tiedon lisääntyessä ja uudistuksen myötä kokonaiskuva tästä asetuksesta ja lainsäädännöstä toivottavasti kuitenkin on kirkastunut ja kirkastuu edelleen ja monia vääriä käsityksiä pystytään korjaamaan.

Toivottavasti myös kaikki tämän salin ihmiset kertovat nimenomaan oikeaa tietoa tästä asetuksesta ja uudesta lainsäädännöstä eivätkä enää lisää hämmennä tätä ruskeaa jätevesisoppaa. Aivan riittävän haastavaa varmasti muutoinkin on saada tästä asiasta oikeaa tietoa kansalaisille. Vääriä käsityksiä on paljon ollut esimerkiksi juuri puhdistamoihin liittyen, ja nyt käy selväksi, että kaikkien ei todellakaan tarvitse hankkia kymppitonnin maksavaa puhdistamoa.

Jätevesien puhdistusvaatimus ei ole ihmisten kiusaamista vaan sekä ihmisten että luonnon parhaaksi tehtävä toimenpide. Kukaan ei varmasti halua juoda likaista kaivovettä tai uida likaisessa vedessä. Kyse on myös ihmisten terveydestä. Jätevesien puhdistaminen on yhteispeliä. Kaikki haluavat puhtaan ympäristön ja puhdasta vettä. Sen eteen on jokaisen myös pantava kortensa kekoon. Not in my backyard -ajattelutapa ei sovi tähän. Kaikkien on oltava talkoissa omalta osaltaan mukana. (Ed. Pulliainen: Sehän onkin backyard-hommaa koko homma!)

Lainsäädännön on kuitenkin oltava kohtuullista. On hyvä, että pienituloisilla on mahdollisuus saada korjausavustusta jätevesien käsittelyjärjestelmän rakentamiseen. Tukijärjestelmässä on kylläkin edelleen jonkun verran kehitettävää, mutta on jo itsessään hyvä asia, että se on olemassa.

Arvoisa puhemies! Nyt saadaan aikaan lainsäädäntöön ja asetukseen sellaiset muutokset, että pääsemme viimein eteenpäin tässä vaikeassa mutta tärkeässä asiassa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kyllä olen suu ymmyrkäisenä kuunnellut Kansallisen Kokoomuksen puheenvuoroja tällä kertaa. Siis paljon vähemmillä mölinöillä on tehty huikeita vastalauseita (Ed. Huovinen: Aivan!) ja tehty valtakunnanpolitiikkaa. Nyt ei löydy minkäänlaista vastalausetta, ja mikä oli merkittävintä näissä kahdessa puheenvuorossa, siis ed. Heinosen ja ed. Perkiön puheenvuoroissa, näitä kohtia ei tuotu projisoituna tähän mietintötekstiin, että tämä kohta on väärin nyt ja tässä pitäisi olla näin ja tällä tavalla. Elikkä minusta tämä on epäreilua ympäristövaliokunnan muita jäseniä ja puheenjohtajistoa kohtaan, että ammutaan puskasta ihan mitä sattuu.

Arvoisa puhemies! Aivan erikoisen mielenkiintoinen oli ed. Heinosen ensimmäinen puheenvuoro. Hänhän on tähän saakka esiintynyt täällä salissa tämän vaalikauden aikana uusliberalistisen, villin ja vapaan markkinatalouden airueena. Viimeksi, kun hän näistä media-asioista puhui, niin ei sen vapaampaa ja villimpää ja hauskempaa ole, jossa sitten löytyy se uusi ratkaisu. No nyt, tässä sitä ollaan puhtaan kaulan kanssa. Sitten hän päätyi siihen tilanteeseen, että on oltu pahoja ja tuhmia laiteyrittäjille jnp., kun vaan villi ja vapaa on saanut toimia niin paljon kuin jaksaa.

Erikoisen suruissani minä olen siitä, että ed. Laxell lukeutuu tähän samaan eduskuntaryhmään, koska hänellä on aina logiikka mukana, kun hän esittää asioitaan, mutta ei tällä kaksikolla kyllä, joka ympäristövaliokuntaan on nyt valikoitunut. Eikä Suomen haja-asutusalueitten tulevaisuutta ikinä pitäisi tällaisella arvomaailmalla varustettujen henkilöitten varaan jättää, mutta heilläkin on sijansa majatalossa. Se täytyy sanoa, että kun täällä on ankarat talvet ja Siperia opettaa, niin pitää olla tietysti katto pään päällä ja lämmintä ja mukavaa.

Erikoisesti minä olin kiinnostunut ed. Perkiön maatalousheitosta. Siis nyt, kun hallitusohjelmassa sovittiin, että Lounais-Suomessa hoidetaan aivan erikoisesti näitä maatalousasioita, niin silloin, kun biokaasukeskustelu käytiin täällä, ja kun hän muuten on puhunut biokaasuasiasta, niin nyt just, kun sitä olisi tarvittu, niin ei mittää, aivan hiljaa. Ei muuta kuin murtaen puhuu vaan Lounais-Suomen murretta, ja siinä kaikki, ja ilman mitään sisältöä. Että on meitä joka lähtöön tähän herramme huoneeseen valikoitunut, mutta niin on kansa halunnut ja sitä suapi mitä anniskelloo.

Mikä koskee itse sitä ratkaisua, joka on nyt kehitelty, minä olen sitä mieltä kuin myöskin uskaltaa olla ympäristövaliokunnan suuri enemmistö, että siitä historiasta, mikä tässä asiassa on käyty, tämä on varsin kohtuullinen ratkaisu ja luo mielenkiintoisia avauksia tulevaisuuteen, muun muassa tämä positiivinen ikäsyrjintäjuttu. Kun ottaa huomioon, että kun me hoidamme nytten nämä ympäristöasiat kuntoon, niin kuin tässä yhteisellä diilillä sovitaan, niin sehän merkitsee sitä, että 68 vuotta ei ole yhtään mikään ikä. Minulla on kokemusta 72-vuotiaan elämästä. Kun nyt sydämiä vaihdetaan jnp., niin kyllä se siitä sitten muuten sujuu oikein mukavasti. (Ed. Kaikkonen: Rauhassa nyt!) Tässähän luodaan aivan uutta tulevaisuutta kerta kaikkiaan ja keskusteluun tulee aivan 68-lainsäädäntö, koska tätä seurataan nyt, miten se menee eri lainsäädäntöihin jnp., ja sosiaalipolitiikalla on aina näissä merkityksensä.

Sitten muutama kommentti näihin periaatteisiin. Kun täällä on moitittu tätä tekniikkaa, jolla mietintö on saatu aikaiseksi, niin minä päinvastoin kehun tätä, koska esimerkiksi tämä otsikointi "Keskeiset muutosehdotukset" tällaisessa asiassa nimenomaan palauttaa näpäkästi käsittelyyn olennaiset asiat, joita voi silloin mielessään käsitellä ja kommentoida. Tässä puhutaan näitten perusvaatimusten kohtuullistamisesta, ja nyt sitten tästä todellisesta oppositiosta elikkä perussuomalaisista muutama näkökohta kahden puheenvuoron perusteella. Hehän kumosivat kaiken. Siis ei ole asetusta, ei ole lakia, ei ole yhtään mitään. Siis toisin sanoen ei ole myöskään mitään, mitä kohtuullistaa, ja sitten sillä tavalla myöskin, kun ympäristönsä pilaantumisen kanssa joutuu tekemisiin, niin sitten se elinympäristökin siitä heikentyy siinä määrin paljon, että mitenkä siinä ihmisen terveydelle käy. Elikkä kohtuullistamisellakin on rajansa. Sillä on hyvin selvät rajansa. Tässä on siinä suhteessa käytetty aika elegantteja ratkaisuja.

Sitten mikä koskee tätä neuvontajärjestelmää — poimin sen tästä — niin siinä suhteessa kyllä vaatimustaso on raju tässä tilanteessa, ja se kyllä mielestäni vaatisi yhdessä Kuntaliiton kanssa jotakin aivan erityishanketta. Rahaahan sille taidettiin jo pari milliä antaa, mutta se tarvitsisi minusta vielä paljon perusteellisemman, systemaattisemman ratkaisun. Tuolla Joroisissa jouduin näitten asioitten kanssa tekemisiin ja laskun maksamaan, ja siinä oli pelastus se, että asianomainen virkamies sieltä Joroisten kirkonkylästä kunnanvirastosta hallitsi nämä hommat suvereenisti, tuli sinne paikan päälle ja sanoi, että tämä homma pitää hoitaa tällä tavalla ja tällä tavalla, kun oltiin viemäröintialueen ulkopuolella. Sillä tavalla asia tuli harvinaisen hyvin selväksi, mutta se edellyttää paikallistuntemusta, se edellyttää tekniikan tuntemusta ja nimenomaan, kun nyt priorisoidaan ensimmäiseksi tämä kolme sakokaivoa ja maaperäkäsittely, niin se on se, josta lähdetään liikkeelle silloin, kun siellä viemäröinnin ulkopuolella olevalla alueella ollaan liikenteessä, ja sitten katsotaan, mikä tulee. Mutta joka tapauksessa tälle lisäpontta antaa se, että tässä on tämä siirtymäaika, joka nyt ilmiselvästi tässä tarvitaan, koska tämä vaihe on kai ehkä nyt tällä hetkellä kaikkein heikoimmassa näitten esittelypuheenvuorojen perusteella.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka jätevesiasetus onkin herättänyt kiivasta keskustelua, pitää kuitenkin huomioida, ettei se lopeta kaikkia haja-asutuksen päästöjä vesistöihin, järviin ja jokiin. Pidän kuitenkin hyvänä ympäristövaliokunnan vaatimusta, jossa edellytetään, että hallitus kumoaa nykyisen jätevesiasetuksen ja tekee uuden sen mukaan kuin laki edellyttää. On myös erittäin tärkeätä, että ympäristöministeriö seuraa lain toimeenpanoa ja tekee siitä selvityksen ympäristövaliokunnalle määräajan umpeuduttua.

Pidän oikeana myös sitä, että hallitus valmistelee mahdollisimman pian valtakunnallisen viemäröintitukiohjelman riittävine määrärahatasokorotuksineen. Mielestäni viemäröintitukiohjelmaa pitäisi jatkaa myös tässä laissa olevan määräajan jälkeen. Hyvää on se, että hallitus tekee kuntia varten riittävän ohjeistuksen ja että tukea ja avustusta jätevesien käsittelyjärjestelmien uudistamiseksi lisätään.

Itämeren kannalta ensisijaista olisi viemäröinti kaikissa rantavaltioiden kotitalouksissa. Se, että meillä haja-asutusalueiden kotitaloudet uudistavat jätevesien käsittelyjärjestelmiä, ei vähennä merkittävästi päästöjä Itämereen. Viemäröinnin puute on yleisin ongelma Venäjällä, Baltian maissa sekä Puolassa.

Arvoisa puhemies! Haja-asutuksen näkökulmasta on muistettava, että maatalous ja sen sivuelinkeinot ovat edelleen Itämeren suurimpia kuormittajia. Siksi maatalouden yli 200 miljoonan euron ympäristötuki pitää kohdistaa ehkä tarkemmin. Mielestäni tarvitaan lakia, jolla myös maatalouden päästöt järviin, jokiin ja mereen saadaan kuriin.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä jätevesiasia on puhuttanut tätä salia tänään oikein lujasti, ja tuli mieleeni, kun nyt olemme pikkuhiljaa siirtymässä näinä aikoina noille vaalikentille, että kansalaiset kehottavat meitä aina olemaan heikomman puolella, ja kun tätä yhteenvetoa tästä keskustelusta on voinut tehdä, niin tuntuu siltä, että nyt pitäisi olla siinä mielessä kokoomuksen puolella.

Täällä ed. Heinonen kertoi ed. Perkiön kertoneen, että "teimme sen, mitä oli tehtävissä". Tämä lause sisältää tarpeen siitä myötätunnosta, jota kokoomukselle tulisi tässä tilanteessa osoittaa, eli että he tekivät vain sen, mihin he pystyivät, eli heidän teoillaan olivat rajat. Näin ollen ympäristövaliokunnan muut jäsenet joutuivat loppuun saattamaan tämän hankkeen. Toki oli jo tässä matkan varrella nähtävissä valiokunnan kokoomuslaisten jäsenten blogikirjoituksista se asennoituminen, mikä tähän hallituksen yhteiseen ehdotukseen kuitenkin sisältyi.

Lähes kaikki puolueet ovat olleet tämän jätevesiasian kanssa tekemisissä. Kun Lipposen hallitus vuonna 2000 teki ympäristönsuojelulain, jossa säädettiin yleinen puhdistusvelvollisuus viemäröinnin ulkopuolella oleville kiinteistöille, tämä tuolloin säädetty laki tuli liian väljäksi. Ympäristöministeriössä ryhdyttiin sitten tekemään tähän asetusta, mikä oli monivuotinen urakka, ja sen sitten Jäätteenmäen hallituksen ympäristöministeri Enestam esitteli 11. päivä kesäkuuta 2003 hallitukselle, ja se tuli siinä yhteydessä hyväksytyksi.

Ne arvostelut, mitä julkisuudessa tämän asetuksen osalta on ollut, ovat olleet täysin aiheellisia. Suomen maaseutua ei olisi missään tapauksessa saanut laittaa enimmillään jopa 2,5 miljardin euron hankkeiden toteuttajaksi sen johdosta, että oli erityyppisiä muovijärjestelmiä kiinteistöille tehty. No, vertailukohtana voidaan pitää sitä, että Islannin tulivuorenpurkauksesta Euroopalle aiheutuneet vahingot olivat suurin piirtein samaa luokkaa.

Mutta nyt tämä asetelma on parantunut, ja uskon, että jos nyt osataan hoitaa tämä tiedotustoiminta mahdollisimman hyvin, niin maaseudulla löytyy ymmärrystä tälle asetukselle. Eli kolme sakokaivoa, maaperäimeytys tai soraimeytys kiinteistölle, niin tuolloin puhutaan muutamien satojen, enimmillään 1 000—1 500 euron kustannusvaikutuksesta. Esimerkkinä oma kotikuntani Kauhajoki: meillä kolmen sakokaivon ja maaimeytyksen järjestelmät ovat olleet käytössä jo 1990-luvun alusta, eli varsin iso osa kiinteistöistä haja-asutusalueella on jo tämän asetuksen edellyttämässä laajuudessa.

Se, mikä tästä tietysti aiheutui, oli se, että näiden laitteistojen kauppa pysähtyi, ja uskon, että asetus aiheuttaa sen, että nämä laitteistot siellä kauppaliikkeiden tai valmistajien takapihoilla tulevat saamaan kannettavakseen varmasti vielä toisenkin lumikerroksen tämän talven jälkeen, ennen kuin ne sieltä sitten menevät. Ja toivottavasti nämä suunnitteluohjeet, mitkä tähän asetukseen sisältyvät, ovat sitten sellaisia, että aikanaan järjestelmät tulevat sellaisiksi, että puhdistusteho näissä järjestelmissä on riittävän hyvä.

Arvoisa rouva puhemies! Näillä sanoilla ympäristövaliokunnalle kiitokset tehdystä työstä, ja nyt meidän edustajien tehtävänä on tietysti tuolla maakunnissa kertoa siitä, mitkä todellisuudessa ovat ne velvoitteet, jotka kiinteistöjen omistajien täytyy nyt sitten täyttää.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäisenä, vaikka ed. Pulliainen on poistunut, kiitokset Joroisiin tulleista kehuista. Toivon, että virkamiehet saavat ne tätäkin kautta, mutta yritän viedä niitä itsekin perille.

Meillähän on Etelä-Savossa ollut kolme tämmöistä seudullista jätevesineuvojaa jo aikaisemmin ja ovat vielä tämän vuoden, ja toivon, että heitä erittäin paljon nyt sitten tämän loppuvuoden ajan käytetään ja hyödynnetään. Niistä ei tullut kustannuksia kunnille kuin muutama tonni per kunta, kun nämä koko maakunnan hankkeen kautta yhteisesti rahoitettiin ja EU-rahaa siihen saatiin.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on ottanut sille kuuluvan vallan vastuullisesti ja kohtuullistanut haja-asutusalueiden jätevesilainsäädäntöä. Tiukoilla jäteveden käsittelyvaatimuksilla, joita kunnat eivät kyenneet riittävästi tiedottamisella selkiinnyttämään, luotiin kohtuuttomilta tuntuvia vaatimuksia haja-asutusalueille. Jätevesiasetusta alettiin tulkita liian yksioikoisesti, ja markkinamiehet huomasivat tilanteen. Ympäristövaliokunta on nyt tarkentanut jäteveden käsittelyn vaatimuksia ja tuo entisen asetuksen tilalle tämän laintasoisen esityksen ympäristön suojelemiseksi kohtuullisella kustannustasolla.

Kuntien oikeus tiukentaa vaatimuksia pohjavesi- ja ranta-alueilla on perusteltu. Vaatimustason on kuitenkin muodostuttava yhdensuuntaiseksi. Kunnat eivät saa mielivaltaisesti kiristää normeja liian tiukoiksi haja-asutusalueilla. Kuntien velvollisuus tiedottaa ja opastaa jätevesien käsittelyjärjestelmien suunnittelussa on ensiarvoisen tärkeää. Valtion on tuettava kuntien mahdollisuuksia neuvonnan järjestelyssä ja kustannusten jaossa.

Neuvonnan avulla voidaan selvittää, mitkä vaihtoehdot ovat käytettävissä kunkin kiinteistön kohdalla. Riittävän puhdistustuloksen aikaansaaminen on laitteen valmistajan ja suunnittelijan tekemän valinnan tulos ja vastuulla. Kukaan ei tule kotipihalle enää mittailemaan. Suurin osa kiinteistöistä selviää saostuskaivojen ja maaperäkäsittelyn rakentamisella. Entinen tilanne on ensin selvitettävä ja katsottava, mitä tarvitaan lisää. Se voi olla esimerkiksi yksi saostuskaivo lisää ja imeytyskenttä.

Arvoisa puhemies! Jatkettu siirtymäaika vuoden 2016 alkuun antaa riittävästi suunnittelu- ja toteutusaikaa. Myös yli 68-vuotiaiden vapautus jätevesilain vaatimuksista on perusteltu. On kuitenkin muistettava, että jos kiinteistöä peruskorjataan, on jätevesien käsittelyssä noudatettava uusia määräyksiä. Kuntien oikeus myöntää viiden vuoden lykkäys sosiaalisin perustein on keskustan alun perin ajama lievennys lakiin, ja hyvä niin. Keskustan vahvaa panosta tarvittiin, jotta tämä koko hajajätevesiasia lopulta saatiin kuntoon. (Ed. Rajamäki: Tarvittiin koko virheellisen asetuksen synnyttämiseen!)

On erittäin hyvä, että tässä mietinnössä ympäristövaliokunta nostaa esiin myös korjausavustusmäärärahan myöntämisen ja sen perusteet. Pienituloisillehan on voitu maksaa Aran niin sanottua talousjätevesiavustusta korjaus- ja energia-avustusmäärärahasta. Tätä avustusta on voinut saada 35 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista, ja avustuksen on myöntänyt asuinkunta. Mietinnön mukaan vuonna 2009 tätä avustusta sai noin 350 hakijaa ja keskimääräinen avustus oli noin 3 000 euroa. Nyt ponnessaan valiokunta toteaa, että olisi hyvä nostaa korjausavustusmäärärahan myöntämisen perusteena olevia tulorajoja ja korjaus- ja energia-avustusmäärärahaa, niin että se edistäisi entistä paremmin jätevesien käsittelyn parantamistoimien toteuttamista etenkin pienituloisten kohdalla.

Arvoisa puhemies! Jos kesäasunnolla ei ole vesivessaa, niin siellähän riittävät lievemmät toimenpiteet jätevesien käsittelyyn. Umpisäiliö on kesämökeillä usein kannattava ratkaisu, mikäli vesivessa on käytössä tai se halutaan sinne rakentaa.

Pohjavesialueiden ja rantojen tiukemmat vaatimukset ovat yhteinen etumme. Uskon jokaisen vastuullisen kansalaisen haluavan jättää puhtaat rannat ja pilaantumattomat pohjavesialueet myös seuraaville sukupolville.

Arvoisa puhemies! Nyt toteutuva jätevesilaki osoittaa kansalaispalautteen merkityksen lainsäädännössä. Vaikka kritiikki kumpusi suurimmalta osalta vääristä jätevesiasetuksen tulkinnoista, on siihen saatu merkittäviä muutoksia ympäristövaliokunnan käsittelyssä hyvässä yhteistyössä ympäristöministeri Lehtomäen kanssa. Näille kaikille asianosaisille lämmin kiitos asian hoidosta.

Tärkeätä on, että neuvontaan ja vesihuoltotöihin sekä siirtoviemärihankkeisiin löytyy lähivuosina riittävät resurssit ministeriöiden budjeteista. Silloin kokonaisuus saadaan kuin saadaankin vuoteen 2016 mennessä hallintaan.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty varsin pitkä keskustelu jätevesiasetuksesta, ja lähinnä muutamia yksittäisiä huomioita.

Ensimmäinen on se, että varmaan nyt viimeistään on kaikille selvää, että jätevesiasetusta alkuperäisessä muodossaan ei olisi koskaan pitänyt säätää. Se menee kyllä edellisen hallituksen piikkiin, kuten muun muassa valtiosihteeri Sailas on varsin hyvin kuvannut sitä prosessia.

Toinen virhe oli se, että liian pitkään odotettiin, kun näitä lievennyksiä lähdettiin hakemaan.

Kolmas asia, joka on huomattavasti parempi, on se, että kun tämä asia sitten loppujen lopuksi eduskuntaan tuli, sen jälkeen täältä löytyi järkeä sillä tavalla, että ympäristövaliokunta ja perustuslakivaliokunta veivät tätä asiaa oikeaan suuntaan. Tämä on nyt olennaisesti parempi kuin alkuperäinen jätevesiasetus ja hallituksen alkuperäinen ensimmäinen esitys, joka tänne tuli. Mutta tietysti tämänkin kohdalla edelleen tulee olemaan käytännön toimeenpanossa varmasti hankaluuksia.

Tässä jo kertasinkin niitä periaatteita lyhyesti debatissa, mitkä olivat meille silloin tärkeitä, kun tästä samasta pöntöstä ryhmäpuheenvuoroa käytin. Mutta haluan kuitenkin sitä edelleen korostaa, että aivan avainasiahan tässä on se, että kansalaisille koituvat kustannukset ovat järkevässä suhteessa saavutettuun ympäristöhyötyyn. Jos näin on, silloin voidaan myöskin paremmin näitä vaatimuksia ymmärtää. Näin ei alun perin ollut. Liian moni hankki liian kalliita laitteita tilanteeseensa nähden ja lisäksi sellaisia laitteita, jotka eivät täyttäneet voimassa olevia puhdistusvaatimuksia. Tämä asia on nyt onneksi, kuten täällä on moneen kertaan jo puhuttu sakokaivoista ja imeytysjärjestelmistä, mennyt merkittävästi eteenpäin.

Toinen kohta on se, että yksittäisten kotitalouksien kannalta on hyvin tärkeää tietää se, mikä on heidän kiinteistönsä todellinen ympäristökuormitus, mikä on sen sijainti. Väitän, että aika moni ymmärtää sen, että jos ollaan pohjavesialueella tai sellaisella alueella, joka on välittömästi vesistön läheisyydessä, nämä kriteerit voivat olla tiukemmat kuin ne ovat muualla. Tämä tuleekin huomioida. Tässä suhteessa neuvonnan, jota täällä on moni muukin korostanut, merkitys tulee olemaan kyllä ihan todella tärkeä. Myöskin se kuntatason päätöksenteko siitä, keille myönnetään vapautus näistä paitsi näille yli 68-vuotiaille ja muille, tulee olemaan tässä jatkossa hyvin tärkeä kysymys.

Arvoisa puhemies! Kaikkein tärkeintä ja parasta olisi se, että mahdollisimman moni pääsisi kunnallisten siirtoviemärijärjestelmien piiriin. Tätä myös valiokunta painottaa omassa mietinnössään ja vaatii lisää rahaa näihin hankkeisiin. Niiden kiinteistöjen osalta, jotka ovat lähivuosina pääsemässä kunnallisten järjestelmien piiriin, on ilman muuta selvää, että niiden tulee saada vapautus, koska ei voida olettaa, että pitää näitä kaksia päällekkäisiä järjestelmiä maksaa ja rakentaa. Siinä suhteessa uskon, että tässä se, mitä ympäristövaliokunta on nyt tästä asiasta sanonut, on vienyt tätä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi ikään kuin yhteenvetona sille, mitä olen sanonut ja miten tämä koko prosessi on mielestäni mennyt, tässä on ollut sellainen esimerkki ensimmäistä kertaa ehkä, että me olemme nyt ymmärtäneet, että jossain tulee myöskin se raja, että ihan mitä tahansa ei voida ympäristönsuojelun nimissäkään kansalaisilta vaatia vaan vaatimusten pitää olla kohtuudessa siihen nähden, mitä hyötyä saavutetaan ja mitä se ihmisille maksaa. Tämä periaate on tärkeä pitää mielessä paitsi taloudellisista syistä myös siitä syystä, että ympäristönsuojelun mielekkyys kansalaisten keskuudessa kärsii aikamoisen vahingon, jos sen tyyppistä lainsäädäntöä tuodaan tänne ja asetuksia tehdään, jotka ovat täysin maalaisjärjen vastaisia. Sen takia on hyvin tärkeää, että tässä on nyt päästy järkevämpään suuntaan. Toivottavasti toimeenpano tulee onnistumaan aikaisempaa paremmin.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Jätevesiasetus on pitänyt lehdistön ja myöskin poliitikot aktiivisina tässä muutaman vuoden ajan, ja varsinkin viimeksi kulunut vuosi on sitä ollut. Keskustan puoluekokous linjasi vuonna 2008 Joensuussa, että jätevesiasetus pitää tehdä uusiksi, ja kun siinä oli siirtymäkautta niin paljon vielä jäljellä, niin siihen asiaan ei riittävällä vakavuudella silloin suhtauduttu. Nythän aika kului ja siirtymäkausi oli lähenemässä loppuaan, ja nyt sitten tuli todella tarve asian nopeaan käsittelyyn.

Perustuslakivaliokunnan kannanotto siitä, että yleensäkään asetukseen ei pidä sellaisia säädöksiä kirjoittaa, kuin siihen oli kirjoitettu, oli ihan positiivinen signaali varmasti myöskin ympäristövaliokunnalle, joka sitten itse asiassa vanhaa rakennuslain säädöstöä noudattaen tämän lain nyt sitten uudelleen kirjoitti.

Kansanedustaja Reijonen, rakennusalan ammattilainen, jo hyvissä ajoin kaivoi esiin vuoden 1991 rakennuslain säädöksiä, joissa oli käsittelyssä kolme kaivoa ja siitä imeytyskenttä. Tämä malli siinä on nyt lähtökohtana, ja hyvä niin. Kunnille jää mahdollisuus asettaa tiukempia määräyksiä pohjavesialueille, ja myöskin rantarakentamisen osalta monessakin kohdin varmasti toimiva ratkaisu tulee olemaan umpisäiliö.

Paljon keskustelua herättänyt asia ja aiheellisestikin olivat nämä jätevedenpuhdistamot. Näitähän ei säädöksissä tänä päivänäkään määrätä eikä niitä määrätty siinäkään asetusluonnoksessa. Mutta kauppamiehet tietenkin käyttivät tilannetta hyväkseen ja lähtivät soveltamaan asetusta ja saivat myytyä niitä maakuntiin kohtuullisen paljon, eikä se ole mikään paha asia, jos ihmiset investoivat ympäristöteknologiaan, mutta se, että ne kaikki eivät ole olleet toimivia, on se suurin ongelma. Tietenkin asia saattaa olla kyseenalainen silloin, kun vanhusväestölle myydään ja todetaan, että nyt tämä laki tulee tai asetus tulee ja teidän pitää tehdä, teidän on pakko. Tämä on johtanut jossain kohdin hyvinkin kohtuuttomiin tilanteisiin.

Kaiken kaikkiaan tässä on nyt päästy selkeille vesille. Jätevedet puhdistuvat, ja myöskin varmasti poliittinen ilmapiiri tämän asian osalta puhdistuu. Se ehkä voi kuivattaa joidenkin aktiivisesti jätevesiasetusta vastustaneiden kaivot, mutta kaiken kaikkiaan voidaan olla todella tyytyväisiä tähän nyt syntyneeseen ratkaisuun. Tässä on antanut periksi yksi ja toinen, ja innovaatioita on etsitty paikasta jos toisesta. Mutta tämä lopputulos on varmasti nyt sellainen, jonka kanssa voidaan hyvin elää.

Vähän kummastutti kuunnella kokoomuksen ed. Heinosen puheenvuoroa. Hän on itse valiokunnan jäsen, ja siellä valiokunnassa hallituspuolueen edustaja voi kyllä toimia varmasti rakentavassa hengessä. Jos on tarvetta tehdä muutoksia, niin hallituspuolueet yleensä niitä muutoksia sitten yhdessä tuumin tekevät. Se siitä toisten tekemisten arvioinnista.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä oleva ympäristönsuojelulain muutos lienee tämän vaalikauden eniten keskusteltu lakihanke sitten kevään 2007.

Todellakin jätevesiasetuksen epäkohdat korjataan tällä lainmuutoksella, ja tässä vaiheessa on annettava suuri kiitos perustuslakivaliokunnalle, joka ansiokkaasti on käsitellyt ympäristönsuojelulain muutosta ja nimenomaan todennut omassa lausunnossaan, että jätevesiasetus on sinällään perustuslain 80 §:n vastainen. Vuonna 2003, kun asetus tehtiin — se tuli voimaan 2004 — asetuksella säädettiin velvollisuuksista kansalaisille, ja nämä velvollisuudet koskivat nimenomaan erittäin rajusti maaseudun ihmisiä, vaikka perustuslain 80 §:n mukaan oikeusvaikutteiset asiat tulee aina suoraan ottaa lakiin, ei koskaan asetukseen. Olimme siis vuodesta 2004 tällaisessa tilanteessa, jossa perustuslakia ei noudatettu.

Suurinta ihmetystä mielestäni, arvoisa rouva puhemies, herättää se, että valtion viranomainen, tässä tapauksessa ministeriö, täysin piittaamatta perustuslain tulkinnoista vie kuusi seitsemän vuotta asiaa eteenpäin jääräpäisesti piittaamatta perustuslain säännöksistä ollenkaan; olisi ollut kyllä aikaa ottaa asiasta selvää.

Mutta hyvä, että nyt on menty niin pitkälle, että on saatu tämä ympäristönsuojelulain muutos syntymään. Tässä ympäristövaliokunnan mietinnössä todella todetaan myös, että tämä epäreilu ja väärin laadittu ja väärä jätevesiasetus kumotaan. Se on oikeastaan, kun tuon mietinnön lukee, oikeastaan sen hersyttävin kohta, että todellakin tämä epäoikeudenmukainen asetus saadaan pois päiviltä.

Vesiensuojelu on tärkeää, totta kai, maaseudun ihmisille niin kuin kaupunkilaisillekin, se ei liene kenellekään epäselvää. Mutta ne keinot, ne järjestelmät, millä jätevesiä puhdistetaan, totta kai pitää rakentaa sellaisiksi, että niillä päästään mahdollisimman edullisesti mahdollisimman hyvään tulokseen. Jätevesiasetuksessa todellakin ne keinot, joilla asetuksella yritettiin näitä systeemejä parantaa, olivat aivan epäkelpoja ja johtivat aivan mielivaltaisiin valtaviin kustannuksiin. Lähtökohtahan oli se, että Itämerta pitää suojella. Sitten se muuttui tässä vuosien saatossa niin, että sitten piti suojella kotimaisia vesiä ja sitten vielä ympäristöä — tässä oikeastaan nämä asetuksen perustelut muuttuivat koko ajan. Sitten vielä kaiken lisäksi, kun ruvettiin vaatimaan, että tämä pitää viedä lakiin, mitä mielikuvituksellisimpia selityksiä kyllä kuuli, miten tämä homma tulisi tehdä.

Tärkeintä on nyt, että perustuslakivaliokunta lausui oman vahvan kantansa ja ympäristöministeriö ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki otti lusikan kauniiseen käteen ja kiitettävästi yhteistyössä ympäristövaliokunnan kanssa sai tämän asetuksen muutetuksi sellaiseksi laiksi, että se on kuitenkin toimiva.

Tässä laissahan on tärkeää nyt se, että haja-asutusalueiden jätevesien pääkäsittelymuoto on kolmen sakokaivon järjestelmä ja maaimeytys, joka on ollut vallitseva ja hallitseva haja-asutusalueiden jätevesien käsittelymuoto jo kauan, kauan, vuosikymmeniä, ja todettu erittäin hyväksi ja toimivaksi. Ei ole mitään järkeä lähteä kokeilemaan jotakin muuta järjestelmää, joka on epäkelpo ja ennen kaikkea tavattoman kallis.

Nyt kun tämä asetus on muutettu laiksi, niin mielestäni yksi suuri voitto tässä lain laadinnassa oli se, että minkäännäköisiä jälkitarkastuksia ei talojen pihoille enää tule, vaan kun suunnitteluratkaisu on saatu syntymään, niin sen jälkeen, kun laitteet on rakennettu ja systeemit ovat kunnossa, ihminen voi siellä omassa kodissaan elää aivan rauhallista elämää ja todeta, että nyt ovat systeemit kunnossa, eikä se vaadi sen kummempia tarkastuksia myöhemminkään.

Tässä, kun tämä laki tulee voimaan, uuden lain hengen mukaisesti kunnan ympäristönsuojelusäännöillä tulee olemaan suuri merkitys, miten kunnan alueella jätevedet käsitellään. Todellakin niillä alueilla, missä ei olla vesistöjen lähellä, tämä kolmen sakokaivon ja imeytyskentän systeemi on se ainoa ja oikea. Sitten kun mennään lähelle järveä, jokea tai lampea tai peräti ollaan pohjavesialueella, voidaan harkita tiukempia keinoja. Mutta on syytä muistaa, että tässä yhteydessä kunnan ympäristönsuojelumääräykset ovat äärimmäisen tärkeässä asemassa ja ennen kaikkea se neuvonta, johon tässä ympäristövaliokunnan mietinnössä monta kertaa viitataan. Nyt on pidettävä huoli siitä, että todellakin valtiovallalla on sitten antaa rahapanoksia kuntiin päin, että kunnissa voidaan se neuvonta järjestää asiallisesti.

Kun luin tämän mietinnön, niin totesin, että valiokunta on antanut viisi lausumaehdotusta, joista ensimmäinen kuuluu: "- - hallitus kumoaa voimassa olevan hajajätevesiasetuksen ja antaa uuden, tämän lainmuutoksen mukaisen asetuksen mahdollisimman pian tämän lainmuutoksen hyväksymisen jälkeen." Tähän kiinnittäisin huomiota, että nyt on kyllä näytön paikka sitten ympäristöministeriössä, pystytäänkö laatimaan sellainen asetus tämän kohtuullisen hyvän lain pohjalta, että se on todella oikeudenmukainen ja tekee oikeutta niille ihmisille, jotka haja-asutusalueilla asuvat.

Eihän ole mitään järkeä siinä, että kiinnitetään valtavasti huomiota sellaisiin paikkoihin, joiden jätevesipäästöt esimerkiksi Itämerta ajatellen ovat käytännöllisesti katsoen nolla, mutta siellä, missä todella niitä toimenpiteitä tarvittaisiin, ne asiat aina unohdetaan, kuten esimerkiksi suurten kaupunkien suuret jätevedenpuhdistamoissa, joista valtavia määriä päästöjä pääsee suoraan mereen, eikä se tunnu ketään haittaavan, tai yhtä lailla Itämerellä purjehtivista aluksista päästetään suoraan jätevesiä mereen käsittelemättä, ja sekään ei tunnu ketään haittaavan. Onneksi tässä asiassa nyt on päästy järkevälle tasolle.

Toisena asiana, arvoisa rouva puhemies, haluan kiinnittää vielä huomiota siihen, että kun valiokunta on antanut nämä viisi lausumaehdotusta, niin on tärkeää huomata se, että hallitus seuraa tämän lain toimeenpanoa ja antaa ympäristövaliokunnalle tästä selvityksen ennen siirtymäajan päättymistä. Siirtymäaika päättyy vuonna 2016, jolloin todellakin eduskuntakin saa tietää, miten tässä tapauksessa uusi laki on toiminut ja vaatiiko se sitten muutosesityksiä siinä tilanteessa, kun on seurantaa pidetty muutama vuosi päälle.

Tärkeää on myös, että 68 vuotta täyttäneet henkilöt vapautetaan kokonaisuudessaan rakentamisvelvollisuuksista tai laitteiden hankkimisesta, elikkä se vanha hyvä jätevesijärjestelmä, joka on suunniteltu silloin aikanaan, kelpaa heille. Sitten tässä on myös tämä sosiaalinen perusta, että niille ihmisille, joilla taloudellinen tilanne ei ole kovin hyvä, mahdollistetaan tällainen poikkeussääntö. Ongelmaksi varmaan nousee sitten tulevaisuudessa myös se, onko kunnassa virkamiehiä toteuttamaan ja laskemaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti ne poikkeukset, kelle poikkeus kuuluu, kelle se ei kuulu. Tässä on valtavia eroja ollut kuntien välillä.

On aivan välttämätöntä, että ympäristöministeriössä otetaan nyt lusikka kauniiseen käteen todella ja laaditaan sellaiset ohjeet lain perusteella, sellainen asetus ja sellaiset täytäntöönpano-ohjeet, että kunnissa niiden kanssa voidaan elää ja ne toteuttavat nimenomaan tämän nyt säädettävän lain hengen, ettei tehtäisi sitä samaa virhettä, mikä jätevesiasetuksen säätämisvaiheessa vuonna 2003 tehtiin. Toivottavasti tästä nyt on oppi jäänyt.

Lopuksi, arvoisa rouva puhemies, haluan kiinnittää vielä yhteen asiaan huomiota. Nimittäin luin eilispäivänä yhden jutun koskien ympäristöministeriön valtavaa intoa nyt alkaa rajoittaa pienpuun polttoa esimerkiksi tulisijoissa maaseudulla. Se kuulemma tekee niin valtavat määrät pienhiukkasia, että ihmiset kuolevat kaiken maailman tauteihin, kun puuta poltetaan saunassa tai vaikka nyt vuolukiviuunissa. Tulipahan mieleen, kun sitä uutista luin, että onkohan tuo nyt sitten se maailman tärkein asia. Kun esimerkiksi Suomessa tapahtuu kesäisin metsäpaloja, niin voi sanoa, että siitä yhdestä metsäpalosta, mikä palaa vaikka nyt kolme neljä päivää, palaa muutama hehtaari metsää, lähtevät pienpäästöt ovat varmasti niin suuret, että se yksi metsäpalo riittää kattamaan kaiken sen pienhiukkasmäärän, mikä Suomessa pienpuun polttamisessa vuosittain syntyy. Kyllä olisi mielestäni kiinnitettävä huomiota siihen, mihin tässä maassa todella on varaa, ja puhdistaa sitä ympäristöä siellä, missä siihen on tarvetta, eikä taivastella kaiken maailman jonninjoutavuuksilla, joilla ei ole ihmisten elämän kannalta mitään merkitystä.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Mä luulen, että tätäkään episodia täs salissa ei käytääsi, jos kolome vuotta sitte olisi otettu härkää sarvista kiinni ja pikkuhiljaa viety kuntihin oikiaa tietoa, jotta pikkuhiljaa pitää ryhristäytyä, ja nämä jätevesiasiat painaa päälle eli kuinka kuhunakin kunnas on toimittu.

Mutta ku tätä tietoa ei oo alun perin oikeen sinne hartiavoimin sysätty, niin eri kunnissa on ollu erimoinen käytäntö täysin. Johonakin kunnas on oltu tosi valveutuneita, sen suhteen on edetty jo ja tiedetty, mitä tehrähän, ja johonakin ne on jääny entistä enemmän retuperille, eli on ollu niin kirjava käytäntö ja toisaalta ehkä tietous.

Täs nyt pitää pikkusen nostaa tuota omaa häntää sen suhteen, että oon ottanu seleville sen, kuinka on omassa kunnassa Kurikassa. Täytyy myöntää ja vähä nyt pohojalaasittain kehaasta: meillä on oltu ajan tasalla viime vuoret. Siel on tutkittu, siel on edetty, siel on jätevesijärjestelmä, ihan rehellisesti, laitettu ajan tasalle. Totta kai Kurikka vauraana kaupunkina on ottanu siihen osaa, jotta se ei oo tullu kohtuuttoman kallihiksi kellekään osapuolelle.

Otinpahan selvää myös siitä, kuinka paljo omas pitäjäs esimerkiksi on ostettu näiltä — ei, en käytä sanontaa koijarilta, vaan kauppiailta — näitä niin sanottuja kalliita laitteeta, jokka on torettu, että kahreksasta yks on ollu toimiva, ja onki kierretty siellä ja kiihkolla myity vanhuksille tai yleensä käyttäjille, eikä oo ollu tiedossa, tarvitahanko sinne esimerkiksi, mihinkä niit on ostettu, yleensäkkään näitä kalliita laitteeta. Mielestäni Kurikkahan näit ei oo yhtäkään ostettu. Eli siellä on mielestäni ajan tasalla pysytty.

Ennen ku tämä joulun alla tuli tänne keskusteluun, niin omasta pitäjästä otettihin yhteyttä. Sellahet asiantuntijat, jotka niiren kanssa on värkänny, sanoo, notta he on kuitenki ollu tietoisia kaiken aikaa, mihinä mennähän. Jotta pikkusen pitää kyllä nyt näpistellä vähä tietysti omaa ympäristöministeriäkin siitä, että hän ei tuonu tätä tuonne kuntihin tietoisuuteen ajoissa. Tätä näytelmää torella ei mielestäni näyteltääsi, ja tietysti eri kunnissa ei oo oikein tieretty, mihinä mennähän ja kuinka toimitahan.

Haluan täs lopuksi myös ottaa esille sen, kun näitä kalliita laitteeta on ostettu, on ostettu ja ennen kaikkia myity sellaasille, jokka niitä ei ehkä tarvittisikkaan. Sitte ku ne ei oo ollu toimivia, totta kai laitteitten myijät on velvollisia ainaki korvaamahan nämä, jokkei toimi. Mutta näistä jos tuloo vääntöä, niin oliskahan jännä tietää, kuka korvaa. Korvaako valtio, korvaako kunta, vai meneekö se omasta taskusta?

Tämä näytelmä varmahan käyrähän jatkossa, mutta on hyvä asia, että tämä nyt tuli kuitenki sillä lailla lievennettynä, tarkennettuna, jotta nyt tieretähän jatkossa, mitä mihinäkin tehrähän, ja toivotahan, jotta täst ei oteta nyt mitään populistista keppihevosta, kun vaalit lähestyy, saatei kyllähän niitä rusinoja on kiva pullasta itte kunkin syörä.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Jätevesiasian ratkaisemisessa käynnistäjän rooli osui perustuslakivaliokunnalle, joka lausunnossaan totesi hajajätevesiasetuksen olevan osin perustuslain vastainen.

Ensinnäkin perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että talousjätevesien puhdistusvaatimuksista on säädettävä lailla. Tämä perustuu perustuslain 80 §:n säännökseen, jonka mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Siinäkin tapauksessa, että laissa on valtuutussäännös antaa määräyksiä lakia alemmanasteisella säädöstasolla, voivat esimerkiksi asetuksella annettavat määräykset koskea vain vähäisiä yksityiskohtia. Hajajätevesiasetuksen 4 §:n puhdistusvaatimuksia koskevassa säännöksessä ei ollut kysymys yksilön oikeusasemaa koskevista vähäisistä yksityiskohdista.

Toiseksi perustuslakivaliokunta edellytti, että uusien käsittelyvaatimusten tulee asettua sellaiselle tasolle, joka on kohtuullisella investoinnilla ja toimivalla tekniikalla myös tosiasiassa mahdollista täyttää. Tässä perustuslakivaliokunta ehkä vähän poikkesi omalta tontiltaan, mutta joskus on välttämätöntä näinkin tehdä. Voidaankin sanoa, että perustuslakivaliokunta tuli näin laukaisseeksi liikkeelle prosessin, jossa jätevesien yleiset käsittelyvaatimukset tulivat eduskunnan aitoon ja kokonaisvaltaiseen poliittiseen tarkasteluun, jolloin niin sanottu talonpoikaisjärkikin pääsi neuvottelupöytään mukaan.

Uudessa laissa talousjätevesien puhdistusvaatimuksen peruste on nykyisen asetuksen alempi vaatimustaso eli se taso, johon asti kunta voi myöntää helpotuksia nykyisestä erittäin korkeasta perustasosta. Tiukempaa puhdistustasoa kunta voisi jatkossakin käyttää ranta-alueilla, pohjavesialueilla tai muuten pilaantumisvaaraltaan herkillä alueilla. Kunnan vastuulla on siis määritellä ne alueet, joilla velvoitetaan tiukemman puhdistustason käyttöön.

Prosenttiperusteiset raja-arvot on annettu ohjeiksi suunnittelijoille ja laitevalmistajille. Kiinteistölle ei tulla mittaamaan puhdistustuloksia sen tarkistamiseksi, täyttääkö puhdistusjärjestelmä vaatimukset. Raja-arvojen käyttäminen ohjeellisena, ei absoluuttisena vaatimuksena on olennainen asia, sillä jätevesien puhdistustulos voi helposti vaihdella kuormituksen määrästä ja sääolosuhteista riippuen.

Arvoisa puhemies! Uusien vaatimusten täyttämiseksi riittää osapuilleen 1990-luvun käytäntö: kolmiosainen sakokaivo ja siihen liittyvä maaperäkäsittely. Huippuhintaisia pienpuhdistamolaitteita ei tarvitse hankkia. Uusi laki on teknologianeutraali eli laki ei määrää tiettyä laitetta tai menetelmää jäteveden käsittelyjärjestelmäksi.

Yli 68-vuotiaat vapautetaan jäteveden käsittelyvaatimuksista ilman eri hakemusta. Tämän perustuslakivaliokunta risti automaattilykkäykseksi. Jos kiinteistöllä asuvat puolisot, molempien tulee olla 68 vuotta täyttäneitä lain voimaan tullessa. Järkevälle lainsäätäjälle mielestäni kyllä pitäisi riittää, että toinen puolisoista on nuo vuodet täyttänyt. Näin lakia ei kuitenkaan nyt ole kirjoitettu.

Pidän tärkeänä, että hallitus valmistelee valtakunnallisen viemäröintitukiohjelman riittävine määrärahakorotuksineen. Siirtoviemärihankkeisiin tarkoitettu määräraha on vuodesta toiseen laahannut jäljessä liian alhaisella tasolla, ja määrärahaan tarvitaan ehdottomasti merkittävä kuoppakorotus, vähintään kaksinkertaistaminen.

Arvoisa puhemies! Haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyä koskeva kysymys on nyt saatu ratkaistuksi kohtuullisella tavalla. Olennaista on, että asiaa ei jätetty makaamaan vaalien yli. Haluaisin vielä erikseen kiittää ryhmäkollegojani Eero Reijosta ja Kimmo Tiilikaista talonpoikaisjärkeen menevästä asian eteenpäinviemisestä. Työmyyriä harvoin kiitetään. Valmiiseen pöytään tulijoita taas kyllä riittää kunniaa ottamaan. Ympäristöministeri ja eräät ympäristövaliokunnan jäsenetkin ansaitsevat taas kiitoksen lähinnä itsensä voittamisesta poliittisten ja perustuslaillisten realiteettien edessä, niin että välttämättömät muutokset lopulta saatiin aikaan.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hajajätevesiasetus ja sen aiheuttamat ongelmat ovat olleet hyvä osoitus siitä, millä tavalla kansalaiset kokevat asiat, joita yhteiskunnassa säädetään velvoittavien normien nojalla, ja toisaalta sitten siitä, millä tavalla ja kuinka vaikeaa on kansan kuuleminen ja asioiden saattaminen oikeaan järjestykseen.

Siitä, kun Enestam ministerinä ollessaan tämän asetuksen hyväksyi, hän on jälkeenpäin todennut noin vapaasti tulkiten, että hänelle nämä ympäristönsuojeluviranomaisten esitykset jäivät sillä tavalla epäselviksi, että hän ei omasta mielestään ollut tekemässä näin kohtuutonta asetusta. Tämä antaa aiheen myöskin nostaa esille sen, että kyllä tuolla tavallisissa maakunnissa Suomen saloilla ja kylissä on vankasti sellainen käsitys, että ympäristöviranomaisten virkoihin hakeutuu sellaisia henkilöitä, jotka ylisuojelevassa mielessä lähtevät toteuttamaan omaa ideologiaansa ja sillä tavalla käyttävät lainsäädäntöä hyväksi, ja siinä mielessä tavallinen kansalainen joutuu alistettuun asemaan ja kokee tämän aivan perusteettomaksi ja vääräksi.

Nyt tämä kansan kuuleminen on sitten aiheuttanut sen, että tämä asetus on kumottu tai kumotaan, ja perustuslakivaliokunta totesikin, että se alun perinkin oli perustuslain vastainen. Siinä määriteltiin asioita, joiden pitäisi olla lakitasoisesti määriteltyjä.

Täällä on esitetty näkemyksiä, että tässä on liikaa lievennetty, että tässä on toisaalta liian paljon pantu vastuuta neuvonnalle, kunnille, ja eri tavoilla epäilty tätäkin lainsäädäntöä. No, voidaan esittää vastakysymyksiä: Olisiko tullut jättää kokonaan muuttamatta tai kumoamatta tämä asetus ja säilyttää tämä epävarmuus ja kohtuuttomat vaatimukset? Olisiko tullut kunnat jättää kokonaan ulos tästä neuvontavelvoitteesta ja jäädä sen varaan, mitä mahdollisesti jokainen yksittäinen ihminen tai perhe jostakin saa kuulla tai tietää?

Täällä ed. Mieto hyvin totesi, että tätä tietoa ei ole kunnissakaan ollut. Omalta kohdaltanikin voin todeta sen, että sain jo vuonna 2004 kirjeen kunnalta, jossa minulla on vapaa-ajan asunto, ja siinä vaadittiin vastausta, millä tavalla järjestämme nämä jätevedet. Tosiasiassa kysymys oli siitä, että kunnan viranomaiset olivat väärässä ja ehkä vähän liian innokkaita. Nimittäin se ei koskenutkaan ollenkaan minun vapaa-ajan asuntoani, koska meillä on kuiva-wc:t ja muut.

Näitä ihmisiä on valtavat määrät, varmaan tuhansittain, ehkä kymmenissätuhansissa, jotka ovat luulleet, että tämä koskee heitä. Tässä mielessä on aivan välttämätöntä ja ihan oikein, että kunnan viranomaisten velvollisuus on tietää, mitä yhteiskunta edellyttää, ja heidän tehtävänsä on nimenomaan palvella niitä ihmisiä, kansalaisia, jotka haluavat noudattaa lakia. Ei siinä ole mitään surkuttelua, että se palvelu tai virat maksavat. Niin pitääkin olla, koska nämä kunnan viranomaiset ovat kansalaisia varten. Sitä vartenhan tämä koko demokratia on pystyssä.

Toinen asia. Sitten, kun katsotaan näitä rajoituksia, vaatimusten laskua, se on aivan oikein, koska se asetus oli täysin pöllö asetus, ihan kohtuuton juttu, jossa lähdettiin epävarmojen tietojen perusteella vaatimaan yhtä sun toista. On selvää, että jos kansalainen kokee, että tämä on täysin kohtuutonta, niin kansalainen nousee vastahankaan. Niin kuin vanha tuomarinohjekin sanoo: "Mikä ei ole kohtuus, se ei voi olla lakikaan." Se toteutui tässä.

Nyt näitä on niin selkeytetty, että hyvin yksinkertaisella menettelyllä ja perehtymisellä tästä kyllä selviää. Ne ovat tämä kolmiosainen sakokaivojärjestelmä ja imeytyskenttä, niin kuin ne ovat ennenkin olleet. Lähtökohtaisesti pitää lähteä siitä, että kyllä suomalainen tavallinen ihminen haluaa noudattaa lakia. Kansalaiset haluavat puhdistaa vedet. He haluavat ruokaveden ja muun pitää puhtaana, ettei tule terveyshaittoja. Se lähtökohta, että kansalaisilla olisi joku tämmöinen vesistöjenpilaamisinto tai välinpitämättömyys, on väärä. Tässä mielessä varmuudella, kun nämä määräykset ovat kohtuullisia, myöskin nämä kansalaisten toimenpiteet tulevat tässä sitten tapahtumaan sillä tavalla kuin laki edellyttää.

Sitten vielä tämä kuntien mahdollisuus antaa ympäristönsuojelumääräysten yhteydessä erityisiä, tarkempia vaatimuksia tästä puhdistustasosta on kyllä sillä lailla hyvä, että silloin ainakin varmistetaan, että rannat ja pohjavesiasiat voidaan hoitaa sillä tavalla, etteivät ne saastu. Mutta toisaalta tämä jättää tietysti sellaisen mahdollisuuden, että kun sinne tulee joku kovin virkaintoinen koppalakkivirkamies, hän hakee sieltä joka pykälän ja sanan, joiden perusteella voisi sitten puuttua näihin asioihin tai sitten vaikka määritellä ja tulkita pohjavesialueet niin suuriksi, että varmasti saadaan jokaiselle tiukempi säännös. No, onneksi tämä on kuntatasolla eikä valtion puolella. Valtion puolellahan se on niin, että valtion virkamiehellehän ei oikeastaan paljon kukaan voi mitään. Jos siellä ympäristöviranomainen sanoo ja tulkitsee asian näin, niin ei sitä missään käsitellä, onko se tulkinta oikein tai väärin, ei ainakaan helpolla. Tulee sitten päätöksen jälkeen kantelumahdollisuus, mutta kunnassa on sentäs tämä demokraattinen järjestelmä, joka voi puuttua ja joka sitten loppujen lopuksi hyväksyy nämä ympäristönsuojelumääräykset.

Tämän lopullisen lain tavoitteiden saavuttamisen lykkääminen tuonne vuoteen 2016 on perusteltua, ja tämä sosiaalisten perusteiden, vähävaraisuuden tai elämäntilanteen, mukaan vapauttaminen ja myöskin tämä 68 vuotta vanhempien vapauttaminen on aivan oikein. Erityisen tärkeänä ja hyvänä pidän sitä asiaa, joka linkittyy tähän kunnan palveluvelvollisuuteen: kiinteistökohtaista arviointia. Se on aivan oikein, että siellä käydään arvioimassa ja sitten sen mukaisesti tehdään, niin ei tehdä sitten väärin.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä haluan sen tuoda esille, että kyllä tämä lakitasoinen säädös nyt selkiyttää koko tämän sopan. Toivon mukaan myöskin kansanedustajat kantavat vastuuta eivätkä enää politikoi tällä sillä tavalla, että väitetään tämän olevan täysin väärä. Näyttää siltä, että yksi kansanedustaja keksii enemmän ongelmia kuin 199 osaa niitä kaikin asiantuntijavoimin ratkoa.

Vielä sen verran totean tästä kohtuuttomuudesta tai kohtuullisuudesta, että joillakin ihmisillä saattaa olla vastuullaan vanhojakin kiinteistöjä. Jos niitä on kaksi tai useampia, on mummonmökki tai oma koti tai joku muu, ja työ ja elinolosuhteet ovat itsellä muualla, niin onhan se täysin kohtuutonta, jos tämän kumotun asetuksen perusteella näihin kaikkiin lähdetään ilman harkintaa vaatimaan aivan kohtuuttomia satsauksia.

Vielä kerran haluan todeta, että Suomen kansa ei ole tyhmää. Suomen kansaa kannattaa kuunnella, ja tavallinen ihminen on hyvin lainkuuliainen ja haluaa noudattaa säännöksiä, mutta hän ei voi hyväksyä täysin kohtuuttomia ja järjettömiä lain tulkintoja.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ympäristövaliokunta on puheenjohtajansa ed. Huovisen johdolla tehnyt erittäin hyvää työtä tämän esityksen kanssa, ja kiitos siitä. Esitys oli melkoisen mahdoton alkuperäisessä muodossaan, joskin ympäristönsuojelullinen tarkoitus oli hyvä.

Perustuslakivaliokunta joutui myös omassa käsittelyssään kovan työn eteen. Jouduimme arvioimaan esityksen kohtuullisuutta ajatellen kansalaisen ikää tai muuta mahdollisesti rajoittunutta mahdollisuutta hoitaa asetuksen mukaiset järjestelmät kuntoon. Ikäpykälä ja automaattilykkäys aiheuttivat runsaasti pohdintaa, koska periaatteessahan ketään ei saisi kuitenkaan asettaa ikänsä perusteella eri asemaan. Kuitenkin näimme, että 68 vuotta ylittävä ikä rajoittaa toimintakykyä niin, ettei katsota kohtuulliseksi tämän kaltaisten investointien vaatimuksia.

Arvoisa puhemies! Ikärajan esittäminen on siis kaiken kaikkiaan perusherkkää aluetta, mutta vastaavia säännöksiä kyllä löydetään muun muassa eläkelainsäädännöstä. Tyytyväinen voi olla myös siihen, että yhtä lailla taloudellinen tilanne ja muu elämäntilanne voidaan ottaa asiaa arvioidessa huomioon.

Ikävintä tässä kaikessa on tietenkin ollut se, että osa kansalaisista on jo ennättänyt tehdä kalliita investointeja ja osa jopa sellaisia, jotka eivät ole toimivia. Tässä voi luonnollisesti perätä vastuuta myös laitteiden toimittajilta. Kuitenkin näin merkittävissä kansalaisia koskettavissa muutoksissa olisi ministeriön ja eduskunnan vastuun oltava suurempi. Alkuperäisen esityksen suhteen olisi jo pitänyt olla selkeät ohjeet kuntia ja kansalaisia ajatellen. Näin suuria virhearviointeja ja -investointeja olisi voitu paljonkin välttää.

Hyvää tässä on se, että nykymuotoisen esityksen pohjalta ympäristövaliokunta esittääkin, että ministeriön on luotava ja tuotava sitä riittävää ohjeistusta, puolueetonta ohjeistusta, kuntiin. Tämä on todellakin välttämätöntä, jotta kansalaiset osaavat asian kanssa toimia.

Täällä salissa on käyty välillä kiihkeätäkin keskustelua, ja täytyy myös yhtyä tähän ihmettelyyn kokoomuslaisten ympäristövaliokunnan jäsenten puheenvuoroista, joissa sitten ihan toisella tavalla täällä salissa suhtaudutaan tähän valiokunnassa tehtyyn esitykseen. En myöskään lopuksi malta olla sanomatta, että on melkoista turhautumista herättänyt näiden kokoomuslaisten kommentointien lisäksi muutama muukin väittämä. Yksi näistä oli muun muassa ed. Kalmarin tilitys keskisuomalaisessa maakuntalehdessä, hänen mukaansa kun koko asian ovat hoitaneet tähän nykyiseen muotoonsa keskustalainen kenttäväki ja istuvat edustajat. Tässä taisi kyllä unohtua pari valiokuntaa välistä. Mielestäni nämä valiokunnat ovat tehneet aika merkittäviä paran-nuksia esitykseen, niin että siitä nyt tuli muun muassa ikäihmisille inhimillinen. Muistaa pitää, että hallituksen esityksen alkuperäisessä muodossaan kyllä esitteli keskustalainen ministeri.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Olen täysin samaa mieltä hetki sitten puhuneen ed. Kaltiokummun kanssa, että politikointi on edesvastuutonta tässä nyt esillä olevassa asiassa. Oli sitten harhautettu tai ei, nyt täytyy katsoa tosiasioita ja tehdä niiden mukaista lainsäädäntöä.

Haluan lyhyesti ottaa kantaa tähän pitkään velloneeseen keskusteluun tästä jätevesiasiasta. Salissa on käytettyjen puheenvuorojen perusteella käynyt ilmi, että tilanne on edelleen sekava. Haja-asustusalueiden asukkaille on ollut epäselvää, millaiset investoinnit ovat todella tarpeen. Nämä asiat on syytä tehdä erityisen selkeiksi, jotta turhilta ja kohtuuttoman kalliilta puhdistamoinvestoinneilta vältytään.

Itse lain tavoitteet ovat oikean suuntaiset. Ympäristökuormituksen vähentäminen on tärkeää. Jos vesistöjen virkistyskäytöstä halutaan nauttia jatkossa, on selvää, että jätevesien puhdistamiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota myös haja-asutusalueilla. Jätevedet on käsiteltävä asianmukaisesti kaikkialla Suomessa, olipa kyseessä taajama-alue, teollisuusalue tai haja-asutusalue ja olipa jätevesien käsittelijä nuori, iäkäs tai keski-ikäinen.

Muutokset laissa ovat kuitenkin tarpeen, ja ne on tiedostettu myös ministeriön taholta. Jätevesiasetus on valiokunnan mietinnön mukaisesti kumottava, jotta uusi ja selkeämpi lainsäädäntö saadaan aikaan. Haja-asutusalueiden jätevesiasioissa on saatava lainsäädännön avulla aikaan tilanne, jossa huomioidaan tarpeeksi hyvin sekä yksittäisten kotitalouksien että ympäristön tilanne. Ennen kaikkea on järjestettävä asiantunteva ja helposti saavutettava neuvonta, josta jokainen saa vastaukset jätevesiasioita koskeviin kysymyksiin. Myös erilaiset poikkeustilanteet on otettava paremmin huomioon.

Mielestäni on selvää ja tärkeää, että pitää katsoa kokonaisuutta eikä vain tätä yhtä asetusta. Kaikkien on osallistuttava ympäristön puhtaanapitoon riippumatta siitä, miten suuret vaikutukset yksittäisillä vesistöjen kuormittajilla on. Kun kaikki ovat mukana näissä talkoissa, saamme nauttia puhtaista vesistöistä ja ympäristöstä myös tulevaisuudessa.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kollegat! Jätevesikysymyksen kohdalla puhutaan sellaisista valtion kotitalouksille asettamista velvotteista, joista seuraa merkittäviä kustannuksia.

Jätevesiasetuksen tiimoilta on käyty värikästä keskustelua jo pidempään. Kysymykset ovat paljolti perustuneet harhaluuloihin ja huhupuheisiin, mutta myös asiallisen ja perustellun kritiikin määrä on ollut erittäin suurta. Tämän asian kohdalla pahiten metsään on menty tiedottamisen kanssa. Siihen on suurimman kohun jälkeen panostettukin, mutta monet väärät käsitykset elävät tiukasti edelleen täällä salinkin keskuudessa.

Nyt asetusta on muokattu, kiitos valiokuntakäsittelyn. Itselläni herää kuitenkin kysymys siitä, mikä tulee olemaan julkisen puolen rooli näissä viemäröintihankkeissa eli tuleeko valtio vastaan, ja toisaalta, tuleeko kunnille uusia velvoitteita viemäröintiin liittyvien asioiden, esimerkiksi tiedottamisen, suhteen. Tässä yhteydessä kannattaisi tarkoin pohtia, tulisiko valtion taholta lähteä tukemaan järkeviä viemäröintihankkeita eli esimerkiksi jätevesiosuuskuntien perustamista ja hoitaa tämä velvoite sitä kautta. On muistettava, että tämän tyyppisellä rakentamisella on myös tärkeitä työllistäviä vaikutuksia.

Arvoisa rouva puhemies! Hajajätevesiasetus astui voimaan 1.1.2004. Varsin monet ovat jo reagoineet asetukseen, varsin monet heistäkin 68 vuotta täyttäneistä, jotka tämän lain voimaan tultua olisivat olleet oikeutettuja automaattilykkäykseen, jonka mukaan jätevesien yleisiä käsittelyvaatimuksia ei sovelleta. Mielestäni mittava virhe on tehty siinä vaiheessa, kun asiaa on lähdetty viemään pelkällä asetuksella eteenpäin. Tuntuu edelleen hyvin kohtuuttomalta kuulla niitä ikäihmisiä, jotka ovat hankkineet jopa velkarahalla jätevesijärjestelmiä mummonmökkeihinsä. Selvitä siinä sitten alueen kansanedustajana, että olette kuitenkin tehneet merkittävän ympäristöteon.

Kaiken kaikkiaan nyt on syytä varmistaa riittävä ohjeistus kunnan viranomaisille. Lisäksi on turvattava kunnille riittävä neuvontamääräraha kiinteistökohtaisen jätevesineuvonnan toteuttamiseen. Tämä jätevesisoppa alkaa onneksemme asettua kohdilleen, mutta uskallan väittää, että poliittisia irtopisteitä tai niitä ed. Miedon mainitsemia rusinoita tästä ei kannata minkään puolueen himoita.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Pidän hyvänä, että aiempi epäonnistuneeksi todettu jätevesiasetus korvataan nyt selkeämmällä säätelyllä ja myös ne asiat, jotka perustuslakivaliokunta on nostanut, nostetaan tässä lain tasolle. Toki epätietoisuudelta ja ikäviltä virhehankinnoiltakin olisi voitu välttyä, jos tämä säätely olisi voitu aiemmin toteuttaa.

Haja-asutusalueiden asukkailla on nyt uudet vaatimukset, jotka ovat kohtuullisemmat ja helpommin toteutettavissa ja myös ymmärrettävissä. Kolme sakokaivoa ja imeytys useimpien kohdalla riittää. Tämähän on jo useimmissa kiinteistöissä toteutettu ja helpommin sitten korjattavissakin myös näitten uusien vaatimusten tasolle. Tärkeää on myös, että tarvittaessa kunnat pystyvät järjestämään neuvontaa, jotta nämä asiat voidaan asianmukaisesti maakunnissa hoitaa.

Myös siirtoviemärihankkeiden osalta mietinnössä on nostettu esiin, että näistä hankinnoista pitää laatia rahoitusohjelmat. Tiedän, että meillä Pirkanmaallakin on monta merkittävää siirtoviemärihanketta vireillä, ja on tärkeää tietää, että niille järjestyy rahoitus ja että voidaan näitä hankkeita viedä eteenpäin, ettei sitten maakunnissa tehdä turhia päällekkäisiä investointeja alueilla, joille siirtoviemäri on tulossa.

Kaiken kaikkiaan jätevesien hoito haja-asutusalueilla tulee nyt selkiytymään. On alueita, joilla vaaditaan ankarampia toimenpiteitä, ja kunnat voivat määrätä alueista, joilla tulee noudattaa näitä tiukempia vaatimuksia ympäristön pilaantumisvaaran perusteella, kuten rannoilla ja pohjavesialueilla.

Haluan tässä yhteydessä näitten pohjavesialueitten osalta todeta, kun olen tähän aiemminkin puuttunut, että tältä osin meidän lainsäädäntömme ja ylipäätään säätely on puutteellista ja sitä on useissa säädöksissä. Esimerkiksi pohjavesialueista ei ole laissa määritelmää eikä niiden rajaamisesta voi myöskään valittaa, joten on tärkeää, että pohjavesialueitten osalta meillä saadaan nämä alueitten rajaukset pikkuhiljaa ajan tasalle ja voidaan purkaa tarpeettomia varauksia. Esimerkiksi kotikylälläni pohjavesialuerajaukset saatiin poistettua, kun kairauksia suoritettiin ja todettiin, että pohjavesialueella ei vettä löytynyt. Meidän kylällä ehkä 50 kiinteistön osalta tämmöiset tarpeettomat umpikaivomääräykset voitiin poistaa. Elikkä kansalaisten oikeusturvan kannalta on tärkeää, että pohjavesialueitten rajauksissa päästään asianmukaisiin rajoihin, ja myös pohjaveden suojelun kannalta on tärkeää, että meillä todella suojellaan oikeasti tärkeitä pohjavesialueita eikä alueita, joilla pohjavettä ei ole. Tämä on erittäin tärkeä asia, koska pohjavesi on meille kaikille hyvin tärkeä asia.

Samaten vesistöjensuojelun kannalta on tärkeää, että rannoilla jätevedet saadaan käsiteltyä ja myös vesistöjen tilaa parannettua.

Kaiken kaikkiaan tämä lakiesitys ja tuleva asetus tulee jätevesien osalta parantamaan vesien puhtautta ja kansalaisten oikeusturvaa haja-asutusalueilla, ja asiat saadaan järkevästi hoidettua.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun tämän asetuksen kanssa olen ikään kuin alusta saakka ollut tekemisissä, niin vielä muutama asia. Sehän tuli voimaan pääministeri Jäätteenmäen hallituksen aikana. Se oli aika lyhyt hallitusaika. Tämä on yksi niitä asioita, jotka silloin tulivat voimaan ja annettiin osana lainsäädäntöä.

Tässä ei kannata ajatella niin, että tämä haja-asutusalueiden jätevesiongelma olisi selvä nyt tämän lainsäädännön jälkeen. Edelleenkin ne haasteet jäävät: missä ovat ne resurssit, joilla kunnat tämän asian toteuttavat. Nythän lainsäädäntö nimenomaan lähtee hyvin paljon siitä, että kunnat katsovat omilla alueillaan, minkä tyyppinen kiinteistön ympäristö on, kuuluuko se herkkiin alueisiin vaiko ei. Voimassa oleva lainsäädäntö velvoitti myöskin tähän, antoi tähän mahdollisuuden, mutta kunnat eivät tätä ole tehneet. Nyt kuitenkin kunnilla pitäisi olla ympäristönsuojelumääräykset, joidenka avulla nämä asiat selviävät.

Täällä kysyttiin aikaisemmin keskustelussa, miksi pitää sitten neuvoa vielä niin paljon, eikö laki ole sen tyyppinen, että siitä lukemalla tietää, minkälainen jätevesijärjestelmä kiinteistööni tarvitaan. Näin ei todellakaan ole. Tässä on tämä maaperäkysymys yhtenä asiana, joka on myös esillä tässä mietinnössä. Se on ainoastaan yksi kysymys. Toinen kysymys on juuri tämä alueen ja kiinteistön sijainti, kuinka lähellä se on virtaavia vesiä, pohjavettä jne. Nämä asiat on joissakin kunnissa toteutettu. Esimerkiksi Etelä-Savossa Mikkelin seudulla on aika hyvin jo aikaisemmin asioita hoidettu, mutta ei suinkaan kaikkialla.

Miten saadaan kunnat sitten tekemään ympäristönsuojelumääräyksiä? Nythän on toki niin, että ympäristönsuojelulaki antaa tähän mahdollisuuden. Sen 92 §:n 2 momentti toteaa seuraavaa — siteeraan tämän hiukan pykälämäisen tekstin: "Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi panna vireille vaatimuksen 19 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaisesta ympäristönsuojelumääräyksen antamista koskevasta asiasta, jos kunta ei ole antanut tätä koskevaa määräystä ja määräystä on pidetty vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa merkityksellisenä keinona vesien tilan kannalta." Siis selkokielellä alueellinen ely eli ympäristökeskus voi antaa tämän määräyksen, jolla kunta velvoitetaan toteuttamaan ympäristönsuojelumääräyksien kirjoittaminen ja laatiminen, jolla osoitetaan sitten näiden alueiden suhde tähän herkkyyteen, onko kyseessä pohjavesialue tai virtaavien vesien läheisyydessä oleva alue.

Mutta tämäkin tarvitsee resursseja, jälleen kerran henkilöitä, jotka osaavat, tietävät ja joilla on tähän myöskin työkalut. Näitä henkilöitä tarvitaan siis sekä elyn tasolla, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tasolla, alueellisesti valtakunnassa, että myös kunnissa. Mutta onko niitä resursseja? Niitäpä ei ole. Me tiedämme jo nyt, että niitä ei ole, ja tämä on jälleen kerran tämä heikko kohta.

Täällä on, niin kuin olen sanonut, paljon melua tyhjästä ollut tässä salissa ja muutenkin tämän asian ympärillä, koska tämä on lähinnä sellainen puuro, joka on syntynyt valtavista väärinkäsityksistä, ennakkoluuloista, väärinymmärtämisestä ja jota ovat liikemiehet, bisnesmiehet, suoramainonta ja suoramarkkinointi hämmentäneet, ja on myyty näitä osin tehottomia puhdistuslaitteistoja.

Nyt sitten toinen asia ovat nämä taloudelliset esteet, joita pienituloisilla ihmisillä on tällaisten erilaisten puhdistusjärjestelmien toteuttamiseen. On aivan paikallaan, että laissa on nyt pykälätasolla todettu nämä taloudelliset ongelmat: sairastaminen, korkea ikä, pitkäaikainen työttömyys, jonka osalta itse ehdotan, että sen pitäisi olla 6 kuukauden mittainen työttömyysjakso. Näillä perusteilla voidaan 5 vuodeksi myöntää lykkäys. Siis korkea ikäkin on sellainen asia, jonka saavuttamisen jälkeen voidaan tämä asia huomioida. Siis se ei liity vain siihen voimaantulosäännökseen, jossa todetaan, että lain voimaan tullessa pitää olla täyttänyt 68 vuotta. Tähän ikäasiaan voidaan palata toki sitten myöhemmin ihmisten ikääntyessä. Viittaan vain siihen, mitä ed. Juurikkala täällä totesi.

Kuitenkin tämäkin asia vaatii myös resursseja kunnilta, tämä sosiaalipuolen selvittäminen. Täällä ed. Perkiö totesi, että tämä tuo tällaisia sekavuuksia lainsäädäntöön. No, lainsäädännön pykälätasossa on nyt ne asiat, jotka tavallisesti ovat olleet asetuksessa. Kyllä kunnat näistä pitkäaikaisen työttömyyden tai yleisen työttömyyden, sairauden tai niihin rinnastuvan sosiaalisen suoritusesteen pystyvät pääsääntöisesti ratkaisemaan, niinhän ne ratkaisevat näitä asioita muutenkin. Kansaneläkelaitosta voi vaikkapa konsultoida tällaisessa asiassa. Mutta tässäkin tarvitaan jälleen kerran näitä resursseja.

Sitten kun puhutaan, heikentääkö tämä lainsäädäntö ympäristön tilaa, niin pitää lukea, mitä pykälissä sanotaan. Siellä todetaan, että ainoastaan niissä tapauksissa voidaan tämä poikkeaminen todeta, joissa on vähäisiä ympäristön kuormitusta aiheuttavia jätevesimääriä. Siis puhutaan vähäisestä jätevesikuormituksesta, jos sitä verrataan käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen. Siis tämä liittyy aina siihen, että ei saa näistä poikkeuksistakaan aiheutua ympäristön pilaantumista.

Samoin tämä voimaantulosäännös edellyttää myös sen, että ikä, 68 vuotta, oikeuttaa irtaantumaan tästä käsittelyvaatimuksesta vain siinä tapauksessa, jos kiinteistön talousvesijätteistä ei aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Siis tämä on aina huomioitu. Tämä on aika tärkeä asia, se ei ehkä aina ole mielessä.

Joka tapauksessa tämä ei siis oleellisella eikä oikeastaan millään tavalla heikennä ympäristömme ja vesistöjemme tilaa siitä huolimatta, että siellä on laskettu niitä lisääntyviä päästömääriä fosforin kuormituksesta tai typestä. Se on ympäristövaliokunnan mietinnön perusteluissa, mutta siinäkin on otettu ikään kuin se tilanne, että koko Suomen alueella toteutettaisiin näitä alempia päästöpuhdistustasoja. Näinhän ei tule olemaan, ja siinä tarvitaan siis neuvontaa.

Jälleen kerran Lauri Tarasti sanoi, että 5 miljoonaa euroa pitää vuodessa olla budjetissa rahaa tähän. Se kyllä pitäisi olla viimeistään ensi vuonna. Lisäbudjettia tarvitaan varmasti tänä vuonna, ja näin ollen tämä asia vaatii siis taloudellisia panoksia, jottei siitä tule kupla, joka puhkeaa, ja sitten ollaan taas siinä pyörityksessä, että mitä eduskunta onkaan tehnyt.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että kun valiokunnassa, jonka jäsenistä täällä on ainakin ed. Kuusisto paikalla, joulukuun alkupuolella todettiin, että valiokunta varmaan ennen joulua saa tämän mietinnön valmiiksi, niin siinä vaiheessa alkoi tietynlainen jarrutus. Tämä jarrutus tuli sieltä kokoomuksen penkeistä, mutta valiokunta kävi tien loppuun. Pyydettiin kaikki mahdolliset asiantuntijat, lopuksi vielä kertaalleen perustuslain asiantuntija, professori Hidén, ja sitten tämä mietintö on näin tehty.

Totean, että tämän kanssa kyllä pystytään toimimaan, jos kunnilla ja ely-keskuksilla on resurssit.

Kari  Rajamäki  /sd:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän muutamaan asiaan päätöksenteon osalta tässä asiassa huomiota.

Ensinnäkin maaseutupolitiikan ja maaseudun kehittämisen kannalta ei voi olla niin, ettei päätösten taloudellisia tai kansalaisten arkeen liittyviä vaikutuksia käydä perusteellisesti läpi. Maaseutupolitiikka erityisesti pitkien etäisyyksien ja suurempien asumiskustannusten takia vaatii aina erityistarkastelua, ja haja-asutusalueiden järkevien viemäröintihankkeiden kehittämisessä on ollut liian pienet panostukset. Ympäristön kannalta parhaita ja toimivimpia ratkaisuja ja tällä tavalla myöskin hallittua kehittämistä tukevia olisivat nimenomaan siirtoviemärit ja yhteiset viemäriverkostot.

Tässä asiassa on minusta vakavan pysähtymisen paikka sen takia, että kun tavoite oli 2013 loppuun mennessä ja 30 prosenttia pysyvässä asuinkäytössä olevista ja 70 prosenttia vapaa-ajan kiinteistöistä täytti säädetyt jätevesien käsittelyvaatimukset, niin nähtiin että on syntymässä hallitsematon suma tämän siirtymäkauden lopulle. Sen takia valtiovarainvaliokunnan maatalousjaostossa kävimme hyvin yksituumaisesti marras-joulukuussa 2009 asian läpi, ja tähän hitaaseen sytytykseen poliittisen viestinnän ja poliittisen ymmärtämisen osalta liittyy nyt vakavampi pohdinnan paikka.

Valtiovarainvaliokunnassa todettiin, että 70 prosenttia pienpuhdistamoista ei saavuta vaadittua puhdistustulosta, ja puhdistustehokkuuden selvittämistä pidettiin tältä osin tarpeellisena — selvitysmies Tarastiahan kuultiin myöskin hyvin perusteellisesti — ja todettiin selvästi, että hajajätevesiasetuksen toimeenpanosta aiheutuvat kustannukset ja saavutettavat hyödyt eivät näytä tällä hetkellä olevan suhteessa toisiinsa, siis tekniset ja taloudelliset vaikutukset hallitsemattomia. Todettiin, ettei kiinteistökohtaisilla puhdistusjärjestelmillä välttämättä ole ympäristön kannalta riittävää puhdistustehoa. Tältä osin selvitysmiehen työtä pidettiin erittäin tarpeellisena tilanteen korjaamiseksi ja todettiin, että tarvitaan uusia ohjauskeinoja, jotta toimien vaikuttavuus ja hyöty—kustannus-suhde saadaan asianmukaiselle tasolle.

Kyllä minä oletin, kun valtiovarainvaliokunnassa marras-joulukuussa 2009 tehtiin selvät, vakavat johtopäätökset, että keskustan — anteeksi nyt vain — putki valtiovarainvaliokunnasta ympäristöministeriöön ja hallitukseen olisi toiminut kuin rasvattu ja hallituspuolueiden yhteys toiminut eduskunnan kannan edellyttämällä tavalla. Mutta ympäristöministeri ja hallitushan lähtivät vasta kesällä 2010 kansalaispaineen seurauksena tässä liikkeelle. Tässä on nyt nimenomaan asia, joka myöskin vakavalla tavalla tulee esille: Jos on tiedetty myös poliittisesti päätöksen täytäntöönpanoon liittyvät inhimilliset, taloudelliset ja tekniset vaikeudet, mikä on valtion vastuu taloudellisista seuraamuksista kansalaisten eriarvoisuuden osalta? Tätä varmaan joudutaan selvittämään.

Muutoinkaan tämä ei ole nyt minun mielestäni ollut sellainen asia, jossa valtiovarainvaliokunnan painoarvoa hallitus on ottanut oikealla tavalla huomioon, ja se on vakavan miettimisen paikka. Budjettivaliokunta on selkeästi huomauttanut, että asiat eivät ole kunnossa. Se antoi muuten muistaakseni rahaa silloinkin siirtoviemäreihinkin — niin kuin joka vuosi aika lailla hallituksesta riippumatta on valtiovarainvaliokunnan maatalousjaosto aina oikein toiminut. Kyllä tässä hallituksen, sanotaan, kartalla pysymisessä on ollut suuria ongelmia. Eduskunnassa minusta tämä asia ymmärrettiin kyllä yli puoluerajojen jo marraskuussa 2009.

Täytyy vaan sanoa, että samalla tavalla tämmöinen hallitsematon ajelehtiminen nyt näkyy esimerkiksi tässä energiaveroasiassa, että ensin hutaistaan Kelan työnantajamaksu pois, 1 100 miljoonaa euroa valtion budjetissa rahoitettavaksi tietämättä, miten se rahoitetaan, sitten keksitään fantastisesti kaksi kolme kertaa energiaverouudistus, sähköveroa nostetaan 93 prosenttia, nostetaan tavallisten kotitalouksien, myös maalla asuvien mökkiläisten energialaskua — meinasin sanoa millä tavalla, mutta — hirveästi, ja tämä on vakava kysymys myös kansalaisten selviytymisen kannalta muutoinkin tiukassa tilanteessa. On turha sanoa, etteikö siitäkin varoitettu, kun se Kataisen tammihutaisu tapahtui.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän käsittelyssä olevan ympäristönsuojelulain 18 ja 103 § juontavat juurensa jo tuonne vuoden 2000 ympäristönsuojelulakiin sekä vuoden 2004 hajajätevesiasetukseen, jota on sitten korjailtu oikein olan takaa.

Arvoisa puhemies! Kuvaavaa tietysti on, että tässä meillekin jaetussa versiossa lukee: "korjattu versio". Teknisesti tietysti muista syistä, mutta hyväenteisesti oletin, että tämä "korjattu versio" tarkoittaa sitä, että eduskunta voi tämän suurella yksimielisyydellä olla hyväksymässä, mutta täytyy ihmetellä myös niitä keskustelun alkupuolella käytyjä erityisesti ympäristövaliokunnan jäsenten puheenvuoroja, joissa kritisoitiin voimakkaasti jopa ehkä tämän lain ja tulevan asetuksen substanssia sekä myös käsittelyä.

Jäipä sellainenkin puheenvuoro tuolta korviin soimaan, että kun ei ollut niin kuin oman mielen mukaan, niin tuli boikotoitua valiokunnan kokousta ja kokouksia. Minä pidän sitä oman, kohta 15 vuoden parlamentaarisen kokemukseni perusteella uskomattomana. Kansanedustaja, joka ei saa omaa mielipidettään läpi, ilmoittaa eduskunnan julkisessa keskustelussa, että hän ei osallistunut niihin kokouksiin. Minulle tämä on iso kysymysmerkki ja huutomerkki. Sellaisen kansanedustajan, joka on eri mieltä, velvollisuus on äänestäjien silmissä tai minun mielestäni jo perustuslainkin mukaan juuri osallistua ja merkkauttaa tarvittaessa eriävä mielipide. Eikä se sitä voi katsoa, onko hallituspuolueen jäsen tai oppositiopuolueen jäsen. Kansanedustajilla on perustuslain mukaan imperatiivinen mandaatti, ja sillä perusteella pitää pystyä toimimaan.

Tämä ei ole sinänsä mikään moite, vaan uhkakuva sitä vastaan, millä tavoin eduskunnan tulee toimia. Jos tuon tyyppinen näkökulma lähtisi leviämään, niin sitten kyllä eduskunnalle ei kannata hurraata huutaa millään tasolla. Jos eduskunnan suuren salin tehtävä olisi ollut tämän lain uudelleen kirjoittaminen, niin ei siitä tietysti mitään olisi tullut. Valiokunnissahan tuo työ pitää pystyä tekemään, se on selvä asia, ja yhteistyössä ilman muuta hallitusryhmien ja ministerin kanssa, joka on ollut tässä asiassa aktiivisesti mukana, puolustanut kylläkin ympäristöministeriön lähtökohtakantoja, mutta tullut vastaan niin kuin on pitänytkin. Tässä suhteessa lopputulos on se paras, mikä tässä nyt sitten kaiken kaikkiaan on.

Olennaista tietysti kansalaisten kannalta on, että se viesti, mikä tuolta jo itse asiassa useammankin vuoden ajan mutta ehkä viimeisen vuoden kahden aikana on oikein konkreettisesti tullut, on nyt sitten saatu puettua myös tänne lakiin ja sitä kautta tulevaan, korjattavaan uuteen asetukseen.

Ympäristönsuojelun kannalta tärkeää tietysti on, että mennään asioissa eteenpäin. Kyllähän — onko sitten kyseessä kesämökki tai muu kiinteistö, esimerkiksi vakituinen asunto — lähtökohta tulee olla, että nautitaan puhdasta vettä, pohjavesiä ei pilata ja ympäristö on mahdollisimman hyvä. Pääsääntöisesti Suomessa, meillä Itä-Suomessakin, lähtökohta on se, että näin tulee menetellä. Kun asiaa pohtii, niin näin sen vain tulee olla. Totta kai poikkeuksiakin löytyy. Ja yleinen kansalaisten mielipide on se, että ympäristönsuojelun eteen pitää tehdä töitä.

Mutta sitten jos se kohtuullisuus ei onnistu eikä tule toimimaan, niin siinäpä se tenkkapoo vastaan tuleekin. Tämä on ollut kansalaisten silmissä aivan selkeästi sellainen asia, että tämän vanhan asetuksen puitteissa ei ole voitu mennä eteenpäin, koska se on johtanut monissa paikoin täysin käsittämättömiin tilanteisiin. En syytä niinkään kauppamiehiä, mutta sellaisia tavarantoimittajia tai valmistajia, jotka tekevät sitten niitä huonoja, en sano susitöitä, vaan mätätöitä, koska se on ihan eri asia. Tässä suhteessa kyllä laitevalmistajillekin täytyy asettaa tietty normitaso ja täytyy katsoa niiden perään. Heillähän se vastuu viime kädessä tulee olla. Jos minä ostan huonon auton joltakin, niin tietysti minä tiedän, kenenkä puoleen minä tulen asian tiimoilta kääntymään.

Ympäristövaliokunta ja perustuslakivaliokunta omalta osaltaan ovat tehneet hyvää työtä, ja tältä osin eduskunta on saanut nyt tämän ensimmäisen kerran oikein kunnolla hyppysiinsä. Tämä on syytä havaita, koska paljon juuri tästä ensimmäisestä asetuksesta on sitä likavettä eduskunnan päälle ja kansanedustajienkin niskaan kaadettu. Me toki sen kestämme. Olennaista on, että eduskunta pystyy korjaamaan asioita, ja tässä suhteessa kyllä parlamentarismikin osalta osaltaan on osoittanut toimivuutensa.

Arvoisa puhemies! Varmaan tähän jää ongelmia, ja varmaan tulee tulkintoja. On varmasti myös niin, että ne, jotka omasta mielestään ovat nyt tehneet ikään kuin ylisuuriakin investointeja, aidosti kysyvät sen perään, korvaako kukaan. Valtion kanssa näistä voi olla aika huono kiistellä, mutta silti tämä jättää kysymyksiä ilmaan, ja siinä mielessä meidän on kyllä hyvä muistaa jatkossa se, mikä lainsäädännön käsittelyjärjestys on. Hallituksen esityksen pohjalta eduskunta lopullisesti lainsäädännön päättää ja ratkaisee.

Nyt tässä on menty kyllä kieltämättä hieman eri järjestyksessä, ja se omituisuus varsinkin, että asetus lähtökohtaisesti oli niin voimakas, että se meni lain päälle, se oli kestämätön tilanne. Nyt se tulee tällä kuntoon, ja tämän lainsäädännön myötä uskon, että meillä myös ympäristökysymyksissä pystytään hajajätevesien käsittelyn suhteen menemään ihan positiivisesti eteenpäin ja myös kansalaiset tämän ymmärtävät.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston periaatepäätös valtakunnallisista vesiensuojelun tavoitteista koskee eri lähteistä peräisin olevan jätekuormituksen vähentämistavoitteita. Tavoitteena on muun muassa vähentää haja-asutuksen jätevesien ja maa- ja metsätalouden päästöjä. Ympäristövaliokunta arvostaa asetettuja tavoitteita ja pitää niitä tärkeinä, jotta saavutetaan vesien hyvä tila. On myös tärkeätä ehkäistä lähiympäristön, kuten kaivovesien, uimarantojen, pilaantumista sekä hajuhaittoja. Nyt käsittelyssä oleva ympäristövaliokunnan mietintö perustuu nimenomaan valtioneuvoston valtakunnallisten vesiensuojelun tavoitteiden asetteluun.

Valiokunnan keskeisissä muutosehdotuksissa on ensimmäisellä sijalla perusvaatimustason kohtuullistaminen. Se on erittäin hyvä asia, koska se tarkoittaa sitä, että moni haja-asutusalueella oleva ihminen, joka miettii ratkaisua siihen, miten voi hoitaa haja-asutusalueella jätevesihuollon, selviää pelkällä sakokaivolla.

Arvoisa puhemies! Valiokunta jätti tähän mietintöön myös useita lausumaehdotuksia, ja niistä tärkein on varmasti se, että "eduskunta edellyttää, että hallitus yhteistyössä kuntien kanssa varmistaa riittävän ohjeistuksen kunnan viranomaisille lain tehokkaaksi toimeenpanemiseksi ja että hallitus turvaa kunnille riittävän neuvontamäärärahan kiinteistökohtaisen jätevesineuvonnan toteuttamiseen uuden asetuksen voimaanpanon siirtymäajan loppuun saakka". Jos näin olisi alun alkaenkin toimittu, että sitä neuvontaa olisi ollut riittävästi ja siihen olisi määritelty selkeä vastuutaho, niin varmasti aiempi käsittelykin olisi ehkä paremmin onnistunut eikä olisi tullut niin paljon ihmisille pahaa mieltä ja harmia tästä jätevesiasetuksesta. On erittäin tärkeää myös, että hallitus seuraa lain toimeenpanoa ja antaa asiasta valiokunnalle selvityksen ennen siirtymäajan päättymistä.

Pidän myös tärkeänä tätä viemäröintitukiohjelmaa ja riittäviä määrärahan tasokorotuksia, koska tässä on nyt kumminkin useampi vuosi aikaa. Mikäli tämä viemäröintitukiohjelma saadaan valmistettua ja saadaan siihen riittävät määrärahat, niin me voisimme hyvin suurelta osalta myös helpottaa sitten näitä tulevia toimia, mitä siellä haja-asutusalueella pitäisi tehdä tämän asetuksen perusteella ja lain perusteella. Varmasti monet kunnat olisivat halunneet hoitaa tämän haja-asutusjätevesiasian ihan kunnolla kuntoon niissä kunnissa, jos olisi ollut riittävästi vaan resursseja eli sitä osaamista ja nimenomaan myös määrärahoja, että niitä viemäriverkostoja olisi voitu toteuttaa sinne haja-asutusalueelle.

Pidän myös erittäin tärkeänä sitä ikärajaa 68 vuotta, eli jos kiinteistönhaltija on 68 vuotta, niin silloin hänen ei tarvitse ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin. Mutta siinä täytyy huomioida, että jos kiinteistössä on kaksi henkilöä, niin kummankin pitää olla yli 68-vuotiaita, ei riitä, että jompikumpi vaan on täyttänyt 68 vuotta.

Tämä on erittäin harmillista, että osa ihmisistä on kerinnyt jo sitten toteuttamaan tätä haja-asutusalueen jätevesihuoltoa ja ehkä on sitten näiden markkinamiesten toimesta valinnut liian tehokkaan puhdistusvaihtoehdon. Nyt olen tyytyväinen siitä, että tämä uusi mietintö, tämä ympäristönsuojelulain muuttaminen, mahdollistaa sen, että tämä on kohtuullista näille haja-asutusalueella asuville ihmisille ja tässä ei ole mitään vaaraa enää tulevaisuudessa, että ihmiset päätyisivät valitsemaan markkinamiehen markkinoimat ylikalliit ja liian tehokkaat puhdistuslaitteet.

Toivon, että tämä nyt menisi sitten eduskunnassakin läpi yhtä sukkelasti ja yhtä hyvällä tahdolla kuin se on mennyt ympäristövaliokunnassa. Tosin tänään jostain syystä kokoomuksen toimesta on nyt ollut vähän hajaääniä, mutta ehkä se johtui siitä, että näitä markkinamiehiä ei pyydetty sinne valiokuntaan kuultaviksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun varsinainen puheenvuoro meni vähän pitkäksi, niin jätin siitä yhden osion pois ja ajattelin, että kuitenkin sen haluan tuoda esille.

Ensinnäkin vielä uudeksi johdannoksi tälle lyhyelle puheenvuorolle totean sen, että kyllä se ymmärrettävää on, että tämmöinen sosioekonominen puoli rupeaa näyttelemään ympäristönsuojelupuolta merkittävämpää roolia suomalaisessakin yhteiskunnassa, vaikka meillä ympäristön tila esimerkiksi Keski-Eurooppaan ja osittain Etelä-Eurooppaan verrattuna on aika tavalla hyvä yleisesti ja erityisesti.

Hyvin mielenkiintoista oli kuunnella ympäristövaliokunnan varapuheenjohtajan äskeisen puheenvuoron loppuhuipentumaa, jossa hän katsoi, että tämä ympäristönsuojelulain muutos, joka on näinkin paljonkin keskusteluttanut suomalaista yhteiskuntaa, on tuottava hyvän tuloksen, mikä nimenomaan ed. Tiusasen suusta kuultuna kuulostaa ihan hyvältä. Nimittäin hän on jättänyt vastalauseen tähän mietintöön, niin että hän unohti hetkeksi sen, että hän oli vastalauseen jättänyt, mutta haitanneeko tuo mitään?

Semmoinen luonnonhistoriallinen muistutus on paikallaan tässä asiassa, miksi tämä ympäristönsuojelullinen näkökohta on niinkin merkittävä kuin se nyt tällä hetkellä on. Meidän pitää muistaa se, että 11 500 vuotta sitten ilmasto täällä lämpeni hyvin nopeasti ja mannerjää suli pois. Sen jääkauden jäljiltä täällä on ollut sitten irtonaisia maalajeja peruskallion päällä. Ne kuopat ovat olleet kuitenkin aika matalia, jotka on vedellä täytetty. Toisin sanoen noiden isompienkin vesistöjen keskisyvyys, oliko se 7 metriä vaan, ei ole kovin paljon. Se tarkoittaa silloin sitä, että liiallinen ravinnekuorma pilaa sitä veden laatua, vaikuttaa tietysti niiden tuottokykyyn puolesta ja puolesta, osa on tarpeen ja osa ei ole. Tässä katsannossa on erinomaisen paikallaan, että näihin ympäristönsuojelullisiin näkökohtiin kiinnitetään kasvavaa huomiota, mitä kaikkea tästä voi sitten olla seurauksena.

Olen täällä eduskunnassa tästä pöntöstäkin muutaman kerran tuonut yhden Oulun niin sanotun Eteläisen alueen, niin kuin sitä maantieteellisesti nykyisin kutsutaan, mökkiesimerkin. Siellähän on niitä kuoppia vielä vähemmän kuin maassa keskimäärin, siis Pohjois-Pohjanmaalla. Niinpä sitten yhden lammen, joka on semmoinen reippaan hehtaarin lampi, ympärille oli kauniisti tehty kesämökkejä ja oli unohtunut laittaa tämä jätevesihuolto sitten näihin pisteisiin ja niin ne ravinteet kaikki menivät sinne lampeen. Kun se lampi muutenkin olisi kasvanut umpeen, niin vielä sen primäärituotanto nousi aivan huippuunsa. Mielenkiintoinen oli se lopputulema, siitä tuli kuin täällä Etelä-Suomessa olevat keidassuot. Siis semmoinen kumpukka kasvoi, siis siinä paikalla, missä oli aikaisemmin soudeltu ja kanooteilla liikuttu, on tällä hetkelläkin keidassuo ja ne mökit ovat edelleen siinä sen keidassuon ympärillä. Se on äärimmäisen mielenkiintoinen turistikohdekin näyttämään, mitä kaikkea voi tapahtua.

Mikä tähän lainsäädäntöön aivan erityisesti liittyy, se on se, että jos sanoo a, niin joutuu sanomaan b. Se b tässä tapauksessa merkitsee akuutisti kahta asiaa. Siirtoviemärirahatarpeet ovat tulleet entistä voimakkaammalla tavalla esiin. Sehän oli jo nyt tämän vuoden budjetin laadinnassa tuolla maatalousvaliokunnassakin esillä. Sitten toinen on, että tämä neuvontapuoli pitää järjestää, niin kuin jo aikaisemmin totesin, erittäin tehokkaasti.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On miellyttävää, että ed. Pulliainen muistaa ottaa huomioon, mitä olen puhunut. Mutta todellakaan en unohda omaa vastalausettani, vaikken sitä nyt tuossa puheenvuorossa esitellytkään. Tein sen aikaisemmin.

Asian idea on siinä, ed. Pulliainen, olemme varmasti samaa mieltä, ja juuri vahvistitte itsekin sen, että tarvitaan resursseja, jotta tämä laki olisi toimiva, ja siitä huolimatta, muuttuuko tämä laki siihen suuntaan, mitä minun vastalauseessani on, jossa on tämä ikäraja 66 vuotta ja työttömyydellä tarkoitetaan puolen vuoden työttömyysjaksoa, tämä on kuitenkin sillä tavalla laadittu, että tämän kanssa pärjäämme, jos meillä on resurssit eli taloudelliset edellytykset sen toteuttamiseen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En väitä tätä ollenkaan vastaan, ettei näin ole, kuten ed. Tiusanen sanoo ja käytännössä on kirjoittanut.

Minä vaan totean sen koko tämän kokonaisuuden kannalta, että tässä erityisessä tapauksessa olisi saattanut olla ihan tyylikästä, että eduskunnasta tämä olisi ollut täysin niin sanotusti puhdas ilman mitään vastalauseita ja erikoisesti nyt näitten kahden kokoomuslaisen ympäristövaliokunnan arvokkaan jäsenen purkauksia täällä, jotka vievät tämän kaiken julkisuuden. Niin kuin äsken uutisissa näimme, niin uutiset eivät olleet mitään muuta kuin kokoomuksen purkauksia vaan.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yksinkertaisetkin asiat voivat olla vaikeita, jos politiikka niihin tulee väliin. Kun mietimme tätä lopputulosta, tämähän on sinänsä ihan hyvä ja tässä on saatu selkeästi hyviä asioita. Muutaman nostan näistä. Tämä perusvaatimustason kohtuullistaminen ja sitten se, että tämä tulee suunnitteluohjeeksi, ovat erittäin hyviä, ja nämä poikkeukset, jotka ovat tulleet tähän parin pykälän kohdalle, ovat hyviä ja myös siirtymäajan pidentäminen.

Palautetaan mieliin kuitenkin se seikka, että 1990-luvun vaihteessa silloinen Vesi- ja ympäristöhallitus antoi suunnitteluohjeet jätevesien käsittelylle. Kaivoin ne tuolta omista suunnitteluasiakirjoistani esille, kun aikanaan näitä työkseni suunnittelin ja katsoin, minkälaisiin typpi-, fosfori- ja biologisen hapenkulutuksen arvoihin niillä päästään. Niillä päästään juuri näihin, jotka ovat nyt tässä erinomaisen hyvin, eli käytännössä kaikki 1990-luvulla silloisten säännösten mukaisesti rakennetut kolmiosaiset saostuskaivot imeytyskentällä täyttävät nämä vaatimukset.

Tämä hommahan läksi menemään sekaisin siinä vaiheessa, kun viime vaalikaudella tämä asetus annettiin ja sitten tuli näitä erilaisia puhdistusjärjestelmiä, joitten toimivuutta ei riittävästi selvitetty. Sitten kun niitä ruvettiin ely-keskusten, silloisten ympäristökeskusten, toimesta tutkimaan, niin todettiin, että ne eivät näitä säännöksiä täytäkään, ja kansalaiset menivät hieman hämilleen aivan syystä. On hyvin luonnollista, että jos kansa kokee, että se, mitä he ovat rahalla saaneet ja minkä tulisi täyttää vaatimukset, ei täytäkään, niin totta kai siinä on sanomista ja silloinhan se sanominen kohdistuu poliitikkoihin.

Valvontavastuuhan oli tästä Suomen ympäristökeskuksella Sykkeellä. Heidän tuli valvoa, että nämä laitteet täyttävät ne vaatimukset. Kun minä näin sanon, niin minä en voi sanoa, etteivät tällä hetkellä kaikki laitteet täytä näitä vaatimuksia. Tiedän hyvin, että tälläkin hetkellä on maaseudulla monia hyviä laitteita, jotka täyttävät nämä vaatimukset. Tiedän, että nykyinen ely-keskus, ympäristökeskus, suorittaa mittauksia ja ne ovat aivan ok, mutta on toisenlaisiakin tapauksia.

Siis kolmeosainen sakokaivo, ja sehän tarkoittaa sitä, että se voi olla myös kahden kaivon järjestelmä, jossa toisessa kaivossa on väliseinä. Se, miten nopeasti puhdistusteho ja imeytyskenttä sitten tavallaan menee uusittavaan kuntoon, riippuu siitä, miten usein tyhjennetään niitä sakokaivoja. Sehän on aivan siitä kiinni, ja pitäisi määritelläkin jonkunlainen aikajakso. Kun mitoitusohjeethan lähtevät henkilöluvun mukaisesti ja myös sen imeytyskentän putkistojen pituus lähtee henkilöluvun mukaisesti, niin tulisi olla jonkunlaiset ohjeet siitä, miten useasti näitä sakokaivoja on tyhjennettävä.

Kaiken kaikkiaan itse näen tilanteen niin, että kun hyvät kollegat tuolla kokoomuksessa arvioivat, että nämä ohjeet ovat sekavat ja ei kansa ymmärrä, lähtökohtaisesti tilanne on se, että kaikissa uusissa rakennuksissa, kiinteistöissä, joita rakennetaan, kun suunnittelija saa nämä ohjeet ja suunnittelee sinne järjestelmän, niin se on täysin selvää. Siinä ei ole minusta mitään epäselvää kellekään, ja nyt tämän neuvonnan kautta, kun maaseudulla on vielä kaksiosaisia sakokaivoja ja kun pelätään kustannuksia, niin ei ole kovin iso työ panna yksi rivi metrin renkaita siihen viereen, T-haarat, ja rakentaa se imeytyskenttä kuntoon. Me emme puhu silloin kuin muutaman sadan—2 000 euron kustannuksista. Eivät ne ole kymmeniätuhansia. Kansaa on peloteltu, että nämä järjestelmät ovat 6 000—10 000. Me emme tarvitse sitä. Varmaan kaikki ymmärtävät, jos me pystymme viestittämään ihmisille, että ei tämä tämän vaikeampaa ole. On tietysti semmoisia alueita, minne tämä imeytyskenttä ja sakokaivot eivät sovellu, kalliomaastot ja monet muut. Sinne pitää sitten suunnitella muut ratkaisut, mutta kaiken kaikkiaan uskon, että kyllä tämän uuden lain ja nyt käsittelyssä olevan esityksen kanssa voi elää varmasti ihan hyvin.

Sitten haluan palata erääseen asiaan, josta minä olen jossakin määrin huolissani. Se on se, että valtiovarainministeriö budjettikäsittelyn yhteydessä oli aika nihkeä osoittamaan määrärahoja haja-asutusalueitten keskitettyjen järjestelmien valtionosuuksiin. Tämä oli sekä ympäristöministeriön että maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa, ja mehän lisäsimme eduskunnassa kyllä määrärahoja, mutta tekstihän oli, että yhtään uutta hanketta ei voi aloittaa.

Silloin kun kylillä asukas- tai kiinteistötiheys on sellainen, että kilometriä kohti on vähintään neljä kiinteistöä, keskitetty järjestelmä on ylivoimaisesti paras. Silloin voidaan samalla toteuttaa puhdas vesi, viemärit ja mahdollisesti myös laajakaista vetää sinne. Se antaa kylille uskoa tulevaisuuteen, elinvoimaa, ja varmaan useimmat meistä täällä salissa tietävät sen, että suuremmissa puhdistamoissa puhdistustehot ovat merkittävästi parempia kuin pienemmissä puhdistamoissa. Toivon, ketkä sitten hallituksessa ovatkin vaalien jälkeen, että he muistavat sen, että tämä raha on sittenkin pieni tuki, minkä valtio antaa tuonne haja-asutusalueille, kun mietitään, miten moneen kohtaan rahaa annetaan. Ympäristöministeriön pääluokassa on ohjattu rahaa muun muassa kunnallisteknisiin avustuksiin Pääkaupunkiseudulle 30 miljoonaa, ja kun muistamme, että maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa on kuitenkin valtion budjetissa vaan 14—18 miljoonaa tänne haja-asutusalueitten vesihuoltoon, niin ne ovat sittenkin aika pieniä rahoja, ja näillä saadaan monesti sitä elämisen uskoa maaseudulle, jota varmasti tänä päivänä tarvitaan monessakin suhteessa.

Tämä on ainakin minun kotikunnassani osoittanut sen, että meillä rakennetaan haja-asutusalueelle yhtä paljon omakotitaloja kuin taajamiin. Se on juuri sen ansiota, että meidän kunnassa ovat vuoteen 2016 mennessä kaikki kylät keskitetyn järjestelmän piirissä. Olemme varmaan Suomessa kärkijoukossa tässä, ja se on erinomainen asia.

Lopuksi haluan kiittää. Täällä ovat eräät edustajat henkilökohtaisesti nimeni maininneet ansiosta tai ei ansioitten mukaan, mutta on tietysti mieluisaa, että saa kiitoksia myös kollegoilta.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Vesiensuojelu on äärimmäisen tärkeä, kuten täällä ed. Erkki Pulliainen todisti, meidän pinnan muotomme ja monet muut uhkat siihen. Tietenkin keskitetty viemäriverkosto on se paras tapa ratkaista asia, mutta on kuitenkin alueita, joille ei muuten saada kuin juuri yksittäisiä puhdistusmenetelmiä.

Onhan tämä ollut aikamoinen farssi, kun katsoo, että viisi vuotta meni ennen kuin ruvettiin heräämään, että tämmöinen asetus on tullut ja sitä pitäisi noudattaa. Oli rakennettu tietenkin, mutta sitten kun perälauta alkoi lähestyä, herättiin ja nostettiin kysymyksiä.

Haluan vielä palata siihen, minkä ed. Rajamäkikin nosti täällä esiin. Maatalousjaosto kuuli — vaikka sille lähinnä kuuluvat puhtaat vedet — asiantuntijoita vuonna 2009 jo heti alkusyksystä, ja todettiin, että tilanne on kestämätön. Asiat eivät olleet menneet oikealla tavalla. Silloin se viestitettiin selvästi mietinnössä, jonka eduskunta hyväksyi, ja olisi luullut, että ympäristöministeriön virkamiehet ja ministeri olisivat ottaneet asian todesta, mutta eipä otettu. Kun vuoden päästä uudestaan kuultiin, oltiin samassa tilanteessa. Silloin alkoi jo sitten polttaa näppejä, kun julkisuudessa oli monenlaista puhetta ja politiikka alkoi tulla vahvasti esille.

Nyt olemme tässä tilanteessa, ja toivotaan, että tämä nyt sitten tuo parannuksen pidennettyine määräaikoineen, ikärajan ottamisella esille ja hivenen näistä vaatimustasoista tinkien, mutta periaatteethan eivät ole mihinkään muuttuneet. Siksi niitä asioita, mitä silloin peräänkuulutettiin, että laitteiden, joita tarjotaan kuluttajille, pitää ehdottomasti olla niin tarkastettu, että ne täyttävät ne vaatimukset, mitä annetaan esitteessä olettaa. Nyt valitettavasti laitetoimittajan armoilla on vanhuksia muun muassa ollut paljon, ja he ovat kalliita menetelmiä ostaneet.

Kuntien on muistettava oma roolinsa, ensinnäkin määriteltävä alueet, missä tarvitaan ja minkä tasoista puhdistusta. Se on ollut jo aikaa tiedossa. Ainakin itse kysyin Mikkelistä, ja sanottiin, että näin on, mutta onko se oikealla tavalla määritetty. Tietenkin järvialueella lähes joka paikassa, kun vapaa-ajan asutusta tehdään, ollaan veden ääressä, ja siellä on tietenkin noudatettava hyvin suurta tasoa. Ja sitten tärkein viranomaisten, virkamiesten, tehtävä on neuvonta. Ei tämän nyt olisi luullut olevan niin valtavan vaikea tehtävä, mutta kun sitä sitten peräänkuulutettiin, meni aikaa ennen kuin ympäristöministeriö sai valmiiksi kirjasen, jossa oli tietenkin myös kansalaisille neuvoja.

Toivottavasti nyt sitten, kun tästä on päästy uudistukseen, nämä kaikki asiat loksahtavat kohdalleen ja päästään hiljalleen eteenpäin. Mutta kyllä tässä peiliin katsomisen paikka on vieläkin niillä, jotka ovat vastuussa olleet, juuri muun muassa sen takia, että eduskunta mietinnössään on vahvasti viestittänyt ja vuosi meni, ettei mitään tapahtunut. Vasta sitten, kun kansalaiset heräsivät ja alkoi poliittisesti polttaa näppejä, tuotiin tänne uudelleen tämä laki. Toivottavasti asetus nyt on sellainen, että se on ymmärrettävässä muodossa.

Vielä toistan: Vesiensuojelua tarvitaan, mutta talonpoikaisjärkeäkin, niin kuin tässä ed. Reijonen totesi. Vanhoilla menetelmillä juuri siellä, missä ei ole vesivessaa, pärjätään hyvin usein, ja tämä näytti unohtuneen aikaisemmin. Toivottavasti nämä asiat ovat nyt tulleet sellaiseen tietoisuuteen, että tässä päästään eteenpäin.

Mutta pitää muistaa, että esimerkiksi fosforin poistaminen roskakalojen kalastamisella tuottaa suhteellisesti tulos—panos-mielessä paremman lopputuloksen kuin valtavan viemäriverkoston rakentaminen yksittäisine puhdistuslaitoksineen. Siksi on tärkeää myöskin muistaa se, että kun tavoitellaan fosforin poistamista, juuri se, mitä eduskuntakin teki, lisäsi rahoja roskakalojen kalastamiseen, on yksi tärkeä osa yhdessä jätevesiasetusten mukaisten ohjeiden kanssa.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vuonna 2004 voimaan tullut hajajätevesiasetus on saanut kritiikkiä aikaan enemmän kuin ehkä mikään muu yksittäinen lainsäädäntö- tai asetushanke viimeisten vuosien aikana. Kun jälkeenpäin on selvinnyt, miten tämä asetus aikanaan rakentui, kyllä monet ympäristöhallinnon asiantuntijatkin ovat sanoneet, että tämä asetus syntyi aika nopealla tavalla päätöksenä, jonka toki ministeri Enestam valmisteli tai esitteli ja hallitus hyväksyi. Mutta vasta sen jälkeen ruvettiin arvioimaan, mitä kaikkea se merkitsee, eli päätettiin päästötason vähentäminen ja sitten alettiin miettiä, mitä se käytännössä merkitsee. Tätä mietintää jatkui vuosikausia, eikä mitään tapahtunut. Oikeastaan vasta nyt viimeisen parin vuoden aikana näitten kentältä tulleitten erittäin ikävienkin esimerkkien pohjalta käynnistyi, voi sanoa, koko maan kattava kansanliike, jossa lähdettiin vaatimaan muutoksia Enestamin 2004 esittelemään jätevesiasetukseen.

Täytyy sanoa näin, että tässä on erityisen huono esimerkki siitä, että kun tehdään asetus, joka tulee voimaan 10 vuoden päästä, eikä samassa yhteydessä päätetä mistään konkreettisesta suunnitelmasta, miten näihin vaatimuksiin päästään, minkälaisia suunnittelu-, ohjeistus- tai resurssikysymyksiä samalla ratkaistaan, niin katastrofi on valmis. Onneksi nyt kuitenkin eduskunta pystyi parantamaan tätä esitystä oleellisella tavalla, ja olen itse tyytyväinen lopputulokseen. Eräs ympäristöhallinnon korkea asiantuntija arvioi, että nyt eduskunnassa käsittelyssä olevat ympäristövaliokunnan muutosesitykset merkitsevät jopa noin miljardin euron säästöä maaseutualueelle niinä kustannussäästöinä, jotka nyt jäävät laiteinvestointien kautta pois. Elikkä se miljardi on maaseudulla käytettävissä muuhun elinkeinotoimintaan ja edellytysten rakentamiseen, eli niin isoista asioista näissä ympäristövaliokunnan muutoksissa oli kaiken kaikkiaan kysymys. Ei siis vähäisistä vaan erittäin merkittävistä asioista.

Täytyy ihmetellä alkuiltapäivän keskustelun pohjalta hallituskumppani kokoomuksen eräitä edustajia, jotka näkivät tässä pelin ja politiikan paikan ja halusivat irrottautua julkisuuden kautta hyvin yksituumaisesta hallitusrintamasta — voi sanoa, että SDP oli valiokunnassa myös vahvasti mukana — ainoastaan kerätäkseen irtopisteitä siinä, miten olisi pitänyt tehdä.

Täällä ihmeteltiin, että valiokunta on joutunut muuttamaan esitystä. Minä ainakin olen kokenut, että meille kansanedustajille on kaikista motivoivinta se, että saamme vaikuttaa ja pystymme vaikuttamaan hallituksen esityksiin valiokunnissa, silloin kun siihen nähdään tarvetta. Sehän on kansanedustajan perustehtävä, että pitää pyrkiä vaikuttamaan valiokuntatyön kautta esityksiin ja parantamaan niitä. Nyt täällä eräät edustajat kokoomuksesta paheksuvat sitä, että valiokunta pystyi vaikuttamaan lopputulemaan. Tämä oli aivan erikoinen ja poikkeuksellinen lähestymistapa. En tiedä, mitä valiokunnan jäsenet sitten ajattelevat sen työn olevan, jos ei vaikuttamista lakiesityksen sisältöön. Tämä jäi kyllä vähän epäselväksi.

Joka tapauksessa nyt käsittelyssä oleva esitys parantaa oleellisella tavalla perusasetelmaa:

"1. Perusvaatimustason kohtuullistaminen;

2. Puhdistustasovaatimuksen säätäminen jätevesijärjestelmän suunnittelun ja rakentamisen lähtökohdaksi eikä valvontaperusteeksi;

3. Kiinteistökohtaisen neuvonnan varmistaminen valtakunnallisesti;

4. Poikkeuksen myöntämisen selventäminen sosiaalisin perustein kiinteistön haltijalle viideksi vuodeksi kerrallaan;

5. Yli 68-vuotiaiden vakinaisesti asuttamien kiinteistöjen osalta ei edellytetä parantamistoimia, ellei kiinteistön jätevesijärjestelmää muutoin saneerata;

6. Vaatimus avustusjärjestelmän parantamisesta pienituloisille kotitalouksille myönnettävien avustusten käyttömahdollisuuden lisäämiseksi jätevesijärjestelmien uusimiseksi;

7. Siirtymäajan pidentäminen noin kahdella vuodella, vuoden 2016 alkuun saakka; ja

8. Varmistuminen siitä, että kaivoveden pilaantuminen ja hygieniahaittojen syntyminen ehkäistään, herkillä alueilla vesiensuojelusta huolehditaan ja muutoin vesiensuojelun taso kokonaisuutena nousee pitkällä aikavälillä myös haja-asutusalueiden jätevesien osalta."

Eli tärkeitä linjauksia.

Mielestäni nämä ympäristövaliokunnan lausumat ovat myöskin erittäin hyviä. Nyt on tietysti tärkeää, arvoisa puhemies, että niihin myös sitoudutaan. Nyt erityisesti valtiovarainministeriöllä on ollut suurta ongelmaa nähdä siirtoviemäriverkoston rahoitusta. Se on ollut ehkä asenteellinen ongelma, vaikka ne ovat erityisen hyviä hankkeita.

Omalla kotiseudullani Siikalatvalla on toteutettu jo vuosia sitten yhteinen siirtoviemärihanke, joka on esimerkkitapaus, myönteinen sellainen. Nyt käynnistyy Haukipudas—Iin alueellakin eduskunnan toimesta hanke. Eli nämähän pitäisi nyt nopealla aikataululla nyt saattaa toteutukseen ja varata riittävä määräraha myöskin kehyksiin. Tämä on nyt haaste ja oikeastaan myöskin uskottavuuskysymys tulevalle eduskunnalle ja tulevalle hallitukselle. Ei mielestäni voi olla niin, että nyt on tehty lausuma ja näille ihmisille ja maakunnille sanotaan vaalien jälkeen, että aprillia, ei ollut tarkoituskaan toteuttaa.

Ei tässä jätevesijärjestelmäkokonaisuudessa enää uutta farssia kaivata, vaan nyt pitää kyllä kaikkien puolueitten huolehtia siitä, että kaikissa oloissa tämä viemäriverkostosuunnitelma tehdään valtakunnallisesti ja siihen varataan nykyistä suuremmat määrärahat, jotta se voidaan uskottavasti toteuttaa seuraavien vuosien aikana. Se on, voi sanoa näin, tältä osin koko poliittisen järjestelmän yhteinen uskottavuuskysymys, niin paljon tässä on kielteistä ja, voi sanoa, kansalaisissa aivan aiheestakin kritiikkiä herättänyttä hallitsematonta kehitystä ollut viimeisten vuosien aikana.

Mutta hyvä näin, että nyt ollaan pääsemässä satamaan ja eduskunta on käyttänyt sille parlamentarismissa kuuluvaa valtaa yhteistyössä ministerin kanssa ja on löytynyt ratkaisu, jonka kanssa pystytään elämään. Tässä ei nyt kannattaisi — vielä kerran — kenenkään pyrkiä enää hämmentämään tätä asetelmaa, elämöimään tai antamaan väärää tietoa kentälle, vaan nyt tämä pitäisi viedä hallitulla tavalla myös käytännön elämään ja jättää se irtopisteitten kerääminen muihin yhteyksiin.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Harva laki on aiheuttanut niin paljon keskustelua jo viime vaalikauden loppupuolella ja tällä vaalikaudella kuin tämä hajajätevesilaki ja siihen liittyvä asetus. Se on aiheuttanut keskustelua, se on aiheuttanut hämminkiä, se on aiheuttanut tietämättömyyttä. Hyvin usein, kun olen tavannut ihmisiä eri kesätapahtumissa, eri tilaisuuksissa, niin jos tämä ei ole ihan ollut ensimmäinen asia, niin on se ollut toinen asia keskustelussa jo välittömästi, kuinka paljon meidän kiinteistöön pitää investoida, ja kun nämä uhkakuvat ovat liikkuneet ja leijuneet, että maksaa kymmeniätuhansia euroja, niin ymmärrän sen huolen ja aiheen, mikä on ollut.

Nyt onneksi tämä laki on muutettu, ja voi melkein sanoa sananlaskun sanoin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt tämä laki on saatu järkiperäiselle tasolle ja sen toteuttaminen on verrattain yksinkertaista. Uskonpa, että suurin osa meidän kiinteistöistämme jo täyttää näiden sakokaivojen osalta tämän kolmen kaivon vaatimuksen, sillä hyvin usein jo 1970-luvulla, kun viemäröitiin ja laitettiin sakokaivoja, ne jaettiin jo kahteen osaan ja sitten sen jälkeen on lisätty tuo toinen kaivo siihen rinnalle. Nyt tämän jälkeen kustannukset ovat huomattavasti alhaisemmat, mitä ennakoitu on, muutamasta sadasta eurosta korkeintaan tuonne 2 000 euroon.

Sanoisin, että tämä mietintö ja laki, joka meillä nyt on käsittelyssä, on kansalaisaloitteiden myötätunnosta ja voimasta syntynyt. Sanoisinpa, että tässä koko Suomen kansa on nyt voittamassa.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy ihan alkuun todeta, että tämän kokonaisuuden yhteydessä tuskin kukaan voi paukutella henkseleitään ja kehua, että mahtavasti meni, ainakin jos katsotaan aikaa taaksepäin. Ei nimittäin ollut kunniaksi kenellekään, että siinä tilanteessa, kun pari vuotta sitten olisi ollut hyvä lyödä jarrut päälle ja katsoa tilannetta kriittisesti ja korjata tiedossa ja olemassa olevat ongelmakohdat, niin poliittinen arvovaltako lienee ollut se tärkein tekijä vai mikä, kun toteutettiin asioita niin, että junnattiin sillä vanhalla mossella niin pitkään, että kaasu vihdoin hirtti kiinni ja täräytettiin täydellä voimalla liiterin seinään. Siinä seinässä on sitten aika monen kansalaisen kirosanoja tuolla kentällä saanut kuulla siitä, kun kukaan ei ole oikein tiennyt, mihin suuntaan ollaan menossa, mitä odotetaan. Ne kansalaiset, jotka ovat toimenpiteitä tehneet, ovat varsinkin kokeneet tulleensa höynäytetyksi. Senkin vuoksi tietysti voisi olla hyvin jälkiviisas, mutta ei sekään tätä tilannetta tietysti jälkikäteen paranna.

Se, mitä itse pohdin nyt tietysti kiitoksin valiokunnan työstä, että yhteinen vääntö on tuottanut tämän tuloksen, niin jäin miettimään vaan niitä realiteetteja, minkä kanssa tällä hetkellä eletään. Nyt asetetaan kuitenkin vaatimukset ja reunaehdot kunnille, jotka monella seudulla taistelevat oman resurssipulansa ja vaikeuksien kanssa. Sitten myös tämä valtion kuuluisa tuottavuusohjelma ainakin ympäristöpuolella tuntuu vieneen aika laaja-alaisesti nämä kenttäresurssit minimiin. Toivoisin, tai en oikeastaan toivo, vaan vaadin, että meiltä löytyy tahtoa hoitaa nämä asiat sitten siihen malliin, että aidosti ohjeistukset ja rahoitukset myös siirtoviemärihankkeiden osalta tulevat tämän päivän tilanteiden vaatimalle tasolle.

Sitten semmoisia arjen viestejä liittyen näihin siirtoviemärihankkeisiin, joita kannattaa varmasti tulevaisuudessa seurata eduskunnan suunnalta, millä tavalla nämä edistyvät. Elikkä on tullut aika mielenkiintoisia tapauksia vastaan, millä tavalla määritetään taajama kautta haja-asutusalue ja erotellaan hinnallisesti sitten hankkeiden omavastuuosuudet kansalaisten osalta. Törmäsinpä viime vuoden aikana jopa tapaukseen, jossa tie erotti taajama-alueen tai kaava-alueen ja haja-asutusalueen, ja hinta oli kuitenkin puolet kovempi siirtoviemärin omavastuuosuuden osalta kuin sitten tavallaan tien toisella puolella kaava-alueella. Se tuntui jo hiukkasen järjettömältä ratkaisulta. Muutoksia tämän alueen osalta onneksi saatiin takomalla järkeä kunnallisten päättäjien päähän, että ei nyt ihan voida mennä järjettömiin ratkaisuihin muutamien kymmenien metrien matkalla ja asettaa sillä tavalla ihmisiä eriarvoiseen asemaan.

Tässä kokonaisuudessa on tietysti itsellä ollut suurin huoli koko ajan siitä, millä tavalla turvataan niille ihmisille, joilla ei välttämättä ole sitäkään 200—300:aa euroa, mitä on täällä kerrottu näitten sakokaivojen päivittämisestä tarvittavan rahaa. Jos ajatellaan tämänhetkistä kulukehitystä, niin vielä vähemmän niitä euroja pienituloisilla ihmisillä on, mistä pistää näihin tärkeisiin ympäristöä ja vesistöä suojeleviin hankkeisiin, joita kukaan ei periaatteellisesti kuitenkaan kyseenalaista. Kaikki suomalaiset keskimäärin haluavat suojella luontoa, pohjavesiä, juomavesiä, mutta riittääkö meillä yhteinen ymmärrys ja yhteiset voimavarat, yhteinen ponnistus siihen, että me oikeasti teemme rahoitusratkaisut niin pitkäjänteisinä näidenkin siirtoviemärihankkeiden ja erilaisten tukimuotojen osalta, että kaikilla kansalaisilla on aidosti mahdollisuus elää ilman pelkoa siitä, että omasta mökistään joutuisi lähtemään? Kuinka me saamme nyt sen viestin kentälle, että ketään ei todellakaan voida kotoansa sen vuoksi häätää, vaan poikkeuksia on mahdollista saada, siinä meillä on haastetta, varsinkin kun tietää tämän ajan, että vaalit ovat tulossa. Sinä aikanahan liikkuu jos jonkinlaista propagandaa, ja se kävelee tuolla kentällä vastaan, suuria voittajia, jotka eivät ole millään tavalla näitten asioitten kanssa ollut tekemisissä, mutta kertovat kyllä voitonriemua uhkuen, kuinka he ovat asioita ajaneet ja paremmaksi vieneet. Tiedä häntä sitten, ovatko ottaneet osaa asiaan eli ei. Senkin vuoksi tämän asian käsittely tässä vaalien alla asettaa oman haasteensa niin viranomaisille, kunnille kuin meille poliittisille päättäjillekin.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Jätevesilain se muoto, joka on meillä nyt käsittelyssä, tyydyttää minua, mutta voisiko sanoa näin, että aikamoinen oppimisprosessi. Poliittinen keskusteluhan sai vähän vauhtia muutama kuukausi sitten, kun edellisten hallitusten ministeri Enestam sanoi, että hän tuli harhaanjohdetuksi jossakin vaiheessa tämän asian käsittelyä. Pari päivää sitten oli Hesarissa uutinen, että oliko oikeusasiamies vai apulaisoikeusasiamies tutki tapauksen ja totesi, että harhaanjohtamista ei ole tapahtunut. Meitä olisi varmaan suunnattomasti helpottanut, jos niin olisi käynyt. Me olisimme löytäneet tähän kaikkeen syyllisen, mutta nyt meidän täytyy tarkastella tätä päätöksentekoprosessia sellaisena kuin se on: ensin tehtiin laaja tutkimus, sitten keskusteltiin intressiryhmien kanssa, annettiin asetus ohjeistukset jnp., ja silti jokin meni pieleen.

Minusta tämä olisi erinomainen keissi tutkia, mitä tässä oikein tapahtui, aivan näin poliittisen uskottavuuden ja järjestelmän toiminnan kannalta. Olen kyllä hiukan samaa mieltä kuin tässä monet edelliset puhujat ja varsinkin ed. Kaltiokumpu, joka käytti hyvän puheenvuoron siitä, minkälaiseen kriisiin voimme joutua, jos käy niin, että me emme osaa kuunnella ihmisiä silloin, kun heitä pitäisi kuunnella, vaan olemme tarjoamassa sellaisia rakenteita ja ratkaisuvaihtoehtoja, joista puuttuu realismi. Emme me pääse siitä mihinkään, että vaikka faktat ovat minkälaisia, niin kyllä ministereiden muun muassa ja kaikkien muidenkin päättäjien täytyy tunnistaa, minne pyritään, millä keinoilla, mikä on mahdollista ja mikä on realistista. Tässä olisi nyt semmoinen pieni kansallinen oppitunti siitä aiheesta, että kun tässä jokin prakaa, niin sitten me joudumme hämmentävään tilanteeseen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vanha suomalainen sananlasku sanoo sille uudemmalle kielelle käännettynä, että ympäristösuojelulain 27 a §:n 1 kohdan tarkoittamien jätevesien kiinteytymä ei punniten parane. Vanhempi versio siitä sanoo sen paljon napakammin, mutta sitä nyt ei täällä voi tässä tilanteessa käyttää.

Tuo ed. Särkiniemen puheenvuoro innoitti sillä tavalla, että saattaisi olla todella paikallaan tieteellisesti tutkia koko tämä prosessi. Tekisi mieleni nimetä tämä eräänlaiseksi koelainsäädännöksi. Tässä nimittäin on koeteltu hyvinkin monia tahoja, ainakin yhtä tai kahta ympäristöministeriä ja keskustan kenttää, siellä maaseudulla eläviä ihmisiä, joitten on pakko kuitenkin jotenkin ne jätteensä käsitellä ja niiden kanssa elää, ja sitten tätä koko poliittista järjestelmää, jota tästä läheltä seuraten on tuntunut, että jos tämä on ollut kaikkein tärkein asia meidän käsittelyssämme, niin eivät nämä Suomen asiat nyt ihan huonosti kuitenkaan ole.

Toisaalta tämä on kyllä antanut myöskin hyvän oppitunnin demokratiasta, siitä, että kansaa pitää kuitenkin aina lopulta kuunnella. Kun joku sanoi Hegelille, että teidän teorianne puhuu tosiasioita vastaan, niin Hegel sanoi, että sen pahempi tosiasioille. Kun kansa sanoo, että sen pahempi tosiasialle, niin silloin Suomen eduskunnankin pitää sitä kuunnella. Sitä varten me täällä olemme.

Arvoisa puhemies! Uskon nyt kuitenkin, että kun tämä jätevesiasetuksen 27 §:n äsken mainitsemani hyödyke tai esine tai miksi sitä nyt haluaa kutsuakaan ei kuitenkaan koskaan toivottavasti lopu — sehän tarkoittaisi ihmiskunnan loppua — niin voi olla tietysti, että tämäkään asia ei ole vielä loppuun käsitelty, mutta näin kiihkeässä muodossa sen nyt toivoisi päättyvän tähän ympäristövaliokunnan hyvän mietinnön hyväksymiseen ed. Tiusasen vastalauseella ryyditettynä.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jätevesiasetuksen muuttaminen ja ympäristösuojelulain 18 §:n ja 103 §:n muuttaminen on saatu nyt hyvään päätökseen. Ympäristövaliokunta on mietintönsä antanut ja pohtinut asiaa perin juurin yhteistyössä ministerin ja myös tietenkin perustuslakivaliokunnan kanssa, joka antoi tästä asiasta erinomaisen hyvän lausunnon. Kun sen lausunnon luki, niin tuli todella mieleen se, että pitää olla kiitollinen siitä, että Suomessa on perustuslain valvonnan kannalta tällainen elin kuin perustuslakivaliokunta, jossa parlamentaarisen katteen alla perustuslakiasiantuntijat antavat oman mielipiteensä ja siitä sitten sorvataan hyvä lausunto tai mietintö ja sen mukaan mennään eteenpäin. Tämä järjestelmä osoitti taas kerran vahvuutensa, että kansalaisten oikeusturva tässä maassa kuitenkin on kohtuullisen hyvissä kantimissa.

Tämän keskustelun aikana on tuotu vahvasti esille se, että pitäisi kuntiin keskittää valtava määrä neuvontaa ja valtion antaa iso määrä rahaa kuntiin, että saataisiin tämä systeemi pelaamaan. Tuosta uskallan kyllä olla vahvasti eri mieltä.

Ensinnäkin, kuten tämän keskustelun aikana monessa puheenvuorossa on nostettu esille, loppujen lopuksi haja-asutusalueilla nämä systeemit ovat erittäin hyvin osattuja, hyvin koeteltuja. Kymmenissätuhansissa talouksissa nämä järjestelmät ovat ja ne ovat pelanneet lähes häiriöttä. Minä en ymmärrä sitä, minkä tautta pitäisi valtion rahoja tällaisissa talouspoliittisessa tilanteessa Suomessa vielä tuputtaa erilaisiin käsittämättömiin mahdottomuuksiin, kun sitä rahanreikää tästä yhteiskunnasta löytyy vaikka kuinka kuinka paljon.

Esimerkkinä voin mainita, että vaikka rakentamista on tässä maassa hyvin vahvasti arvosteltu, siellä kuitenkin on selvät määräykset ja rakennusvalvonta toimii. Elikkä sillä puolella ei mielestäni kovin paljon lisättävää ole. On huomattava myös se, että nämä jätevesien käsittelyyn liittyvät laitteistot, kolme sakokaivoa ja imeytyskenttä, ovat teknisenä ratkaisuna äärimmäisen yksinkertaisia. En jaksa ymmärtää, miksi tähän pitäisi nyt luoda vielä uusi byrokratia ihmisten kiusaksi.

Nykyiset rakennustarkastajat ja rakennuslautakunnat — tai ovatko ne kunnissa teknisiä lautakuntia, jokaisella kunnalla on oma mallinsa — osaavat nämä hommat hoitaa. Totta kai neuvontaa tarvitaan, mutta minun mielestäni tämmöisen valtavan byrokratian luominen asian ympärille ei voi perustua mihinkään muuhun kuin haluun tuhlata rahaa, ja siihen tällä kansakunnalla ei kerta kaikkiaan nyt ole varaa, koska tiedämme, mikä se tilanne oikeastaan on.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää yhteen asiaan huomion. Olkoon tämä jätevesiasetusfarssi esimerkki siitä, mitä haluan tällä seuraavalla sanoa, nimittäin ympäristöministeriön valtavasta ylivallasta tässä yhteiskunnassa. Ympäristöministeriö on saanut sellaisen ylivallan tässä yhteiskunnassa esimerkiksi luonnonsuojeluasioissa, että esimerkiksi tänä päivänä, kun katsoo sen samaisen perustuslain hengessä, tuon perustuslain 80 §:n hengessä, sitä, onko meillä esimerkiksi luonnonsuojeluhankkeissa Natura 2000 -hankkeen määräykset siirretty suomalaiseen lainsäädäntöön, niin ei ole. Ei yhtään ole. Siellä on viittaussääntö luonnonsuojelulain 64 §:ssä, mutta ei perustuslain 80 §:n mukaista selvää mainintaa kansalaisille tulevista juridisista velvollisuuksista. Niitä ei ole millään lailla siirretty Suomen lakiin, mutta silti pannaan käytäntöön erittäin vahvoja ja suuria oikeustoimia, kuten esimerkiksi pakkolunastuksia, elinkeinojen lakkauttamisia, alueiden käytön rajoittamisia ynnä muuta. Mutta tähän ei ole perustuslakiasiantuntijoista tässä maassa kukaan kiinnittänyt minkään näköistä huomiota. On nimittäin 10 000 kertaa kovempi juttu kuin joku jätevesiasetus, kun pakkolunastetaan ihmiseltä esimerkiksi omaisuus. Mutta toivon, että se nousee tässä talossa jonain päivänä vielä keskusteluun.

Toivon myös, arvoisa puhemies, lopuksi, että olkoon tämä jätevesiasetuksen muuttaminen ympäristönsuojelulaiksi opetus siitä, että ministeriöissä tulee tarkoin noudattaa lakia, kuten perustuslain 2 §:n 3 momentti vaatii, ja ennen kaikkea siitä, että virkamiehet asettuvat kansalaisten asemaan eivätkä lähde ajamaan mitään järjettömyyksiä, kuten tässä jätevesiasetuksen kanssa meinasi käydä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Sopii hyvin tähän ed. Hoskosen puheen perään todeta, että valiokunnan sinänsä yksimielisesti hyväksymät ponnet toteavat nimenomaan sen, että tulee lisätä avustusta erityisesti pienituloisten kotitalouksien jätevesien käsittelyn parantamistoimien toteuttamiseen. Tämä täällä ed. Kyllösenkin mainitsema pienituloisten ihmisten huomioinen on keskeinen asia.

Lauri Tarasti totesi, että 5 miljoonaa euroa pitäisi olla budjetissa, jotta tämä asia selvitettäisiin kiinteistökohtaisesti. Siitä tulee sellainen 30 euroa per kiinteistö. Näin ollen tämäkin asia on hyvä pitää mielessä, kun vuonna 2011 mietitään seuraavaa lisäbudjettia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Hoskoselle kommenttina, että tätä prosessia en missään nimessä kutsuisi farssiksi, vaan prosessista kyllä kannattaisi joku paremmanpuoleinen opinnäyte tehdä, koska se olisi nimenomaan näyttö kansalaisvaikuttamisesta. Siitä nähtiin erittäin loistava esimerkki tänä päivänä tässä salissa, kun Kansallinen Kokoomus järjesti kaikkien aikojen shown, jossa ei ole mitään järkeä, ei mitään logiikkaa, ei mitään perustaa, mutta se kaappaa koko julkisuuden, mitä tasavallassa on. Egyptin jutut ovat pikku juttu, kun kokoomus pistää shown pystyyn.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan oikein, ed. Pulliainen tänään jo totesi nuo kello 18:n radiouutiset ja samoin televisiouutiset, että siellä oli tämä mainittu show-tyyppinen tilanne. Haluaisin todeta ympäristövaliokunnan työskentelystä, että siellä ei sen tyyppistä ollut. Siellä myös kokoomuslaiset kansanedustajat käyttäytyivät asiallisesti, mutta täällä tämä asia tuli kuin puun takaa. Mikä siinä oikeastaan on ikävintä, on se, että kansalaisille jää nyt jonkunlainen epäselvä käsitys siitä, mitä on saatu aikaan, ei niin, että olisi selkeä käsitys siitä, että nyt on tehty hyvää työtä. Nuo oman vastalauseeni kaksi pykäläkohtaa ovat pykälävastalauseita, mutta itse esitys on erityisen kannatettava.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tietysti vaalien läheisyydessä aina saattaa olla itse kullakin halu hakea sitä mediajulkisuutta, mutta minusta tämä on niin tärkeä asia kansalaisten näkökulmasta, että minusta meidän pitäisi kyllä pystyä antamaan semmoinen viesti, että tähän on vakavasti paneuduttu ja tätä on hoidettu niin hyvin kuin pystytään. Emmehän me täällä ole mediaa varten, vaan me olemme laatimassa lakeja kansalaisten parhaaksi ja Suomen kansan hyvinvoinniksi. Minusta on hieman arveluttavaa se, että haetaan mediajulkisuutta asialle, joka on monen suomalaisen ihmisen mieltä painanut tässä viime vuodet. Kyllä se on hyvin paljon kiinni siitä, minkälaisen kuvan ja viestin me täällä itse kukin nyt annamme tässä keskustelussa kansalle, että tämä asia on nyt kunnossa ja kansalaiset pärjäävät tämän lakimuutoksen kautta ihan kohtuullisen hyvin eikä kohtuuttomia kustannuksia tule. Tämän pitäisi jokaisella olla takaraivossa, kun me täällä käytämme näitä puheenvuoroja.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle ehkä voisi esittää sellaisen arvelun, että johtuisikohan tämä kokoomuksen erilainen käyttäytyminen valiokunnassa ja täällä osittain siitä, että täällä olivat kamerat, valiokunnissa niitä ei ole. Julkisuus vaihtelee eri paikoissa, ja erityisesti näin vaalien alla sen käyttö on tietenkin myöskin tarkoituksenmukaisuuskysymys.

Mutta ennen kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja käyttää toivottavasti viimeisen puheenvuoron tässä asiassa ja ryhtyy sitten puhumaan muista valiokunnan lakiesityksistä, totean kuitenkin, että oli se nyt sentään luojan lykky, että näihin vapautusperusteisiin ei tullut tätä sosiaalista ulottuvuutta ja että se korvattiin siis ikään kuin tämmöisellä vähän universaalimmalla demografisella ikämäärittelyllä eli 68 vuodella. Jos sosiaalityöntekijät varsinaisen sosiaalityön hoidon lisäksi olisivat joutuneet vielä arvioimaan sitäkin, kuka nyt on kykenevä käsittelemään milläkin tavalla jätevesiä ja niitten kiinteytymiä, niin kyllä siinäkin olisivat sitten jo maailman kirjat olleet mullin mallin.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Viitaten toisen hallituspuolueen kannanottoihin täällä salissa voi vaan todeta sen, että kas, kun he eivät aiemmin olleet oivaltaneet tehdä ratkaisuehdotuksia tähän kyseiseen lakiin, sillä sellaiseenkinhan olisi ollut mahdollisuus tässä vuosien saatossa. Onni on myös se, että kansalaiset tällä kertaa ovat olleet suunnitelmallisia, pitkäjänteisiä ja jaksaneet odottaa niitä mahdollisia päätöksiä ja muutoksia, joita eduskunta tähän asiaan tekee.

Itse muistan sen, että kun alkumetreiltä tätä esitystä olen seurannut, kaksi asiaa on jäänyt mieleeni. Ensimmäinen niistä on se, että kenelläkään suomalaisella ei varmasti ole halua eikä tahtoa laskea jätevesiä avovesiin, ei avo-ojiin eikä tämän tyyppisille alueille, ei myöskään pohjavesialueille. Toinen tärkeä sääntö on se, että jos henkilöille on järjestetty oma jätevesijärjestelmä 1990-luvun tarkan lainsäädännön mukaan, niin he välttyvät suurilta investoinneilta. Uskon, että Suomessa on kuitenkin suurin osa näitä ihmisiä, jotka kantavat huolta ympäristöstään ja jotka pääsevät näillä vähillä toimenpiteillä. Minusta tämä esitys tällaisenaan on kestävälle pohjalle rakennettu, ja toivottavasti kaikki suomalaiset kantavat oman kortensa kekoon myöskin näissä vesiensuojeluasioissa.