Inkeri Kerola /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävä esitys sisältää lähinnä teknisluontoisia muutoksia eläkelaitosten vakavaraisuusrajan laskemiseen sekä katesäännöksiin. Esitys on ensimmäinen osa vakavaraisuussääntelyn kokonaisuudistusta.

Eläkelaitoksen vakavaraisuudella tarkoitetaan eläkelaitoksen kykyä selviytyä eläkevakuutustoimintaa uhkaavista erilaisista riskeistä. Eläkelaitosten vakavaraisuutta koskevien säännösten perusteella määräytyy se, miten paljon varallisuutta eläkelaitoksella kulloinkin on oltava yli vastuidensa.

Työeläkeyhtiöiden kate- ja vakavaraisuussäännöksiä muutettiin vuoden 2007 alusta. Tällöin lakiin säädettiin velvoite eläkelaitosten sijoitusten arviointiin niiden todellisen riskin perusteella. Tosiasiallisten riskien esiintuominen antaa sekä eläkelaitokselle että valvontaviranomaiselle, Finanssivalvonnalle, aiempaa paremmat tiedot laitosten todellisesta vakavaraisuudesta.

Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi osoitti, et-teivät työeläkelaitosten vastuuvelkaa ja vakavaraisuutta määrittävät säännökset ole riittävän joustavia huomioimaan rahoitusmarkkinoilla tapahtuvia äkillisiä muutoksia. Säännöksiä tarkistettiin väliaikaisella lailla, jonka voimassaoloa on jatkettu vuoden 2012 loppuun. Väliaikaisen lain voimassaolon aikana sosiaali- ja terveysministeriössä on tarkoitus valmistella muutosehdotukset pysyvän lainsäädännön mukaisiin vakavaraisuussäännöksiin. Kokonaisuudistuksen tavoitteena on työeläkelaitosten riskinkantokyvyn parantaminen pitkällä tähtäimellä sekä poikkeustilanteiden hallintaan varautuminen. Nyt esitetyt muutokset ovat siis ensimmäinen osa valmisteilla olevaa vaiheittaista uudistusta.

Ehdotetut muutokset tähtäävät siihen, että kunkin yhtiön vakavaraisuusrajan laskennassa erilaisten sijoitusten riskillisyys otettaisiin entistä täsmällisemmin huomioon. Työeläkevarojen sijoittamisessa on aina tasapainoiltava toisaalta sen vaatimuksen kanssa, että varat on sijoitettu riittävän turvaavasti, ja toisaalta sen vaatimuksen kanssa, että ne on sijoitettu riittävän tuottavasti. Tuottojen tavoitteleminen on keskeistä sen kannalta, että eläkemaksujen nousua voidaan hillitä. Liian riskillisiä sijoituksia taas on vältettävä, jottei kerättyjä varoja sijoitusmarkkinoilla hävittäisi.

Arvoisa puhemies! Nyt työeläkeyhtiöiden sijoitusten riskillisyyden arviointia parannetaan siis muuttamalla riskin arvioinnissa käytettäviä mittareita ja eri sijoitusten luokitteluja. Sijoitusjakaumasta riippuen muutoksilla voi olla vaikutusta yhtiöiltä vaadittavaan vakavaraisuusrajaan. Uusillakin mittareilla kaikki työeläkeyhtiöt kuitenkin täyttävät vakavaraisuusvaatimukset.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kannattaa yksimielisesti lakiehdotusten hyväksymistä ja pitää tärkeänä, että eläkelaitosten vakavaraisuussääntelyn kokonaisuudistuksen valmistelua ministeriössä edelleen jatketaan.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2008 takia eläkevaroistamme puuttuu noin 20 miljardia euroa. Jo vuoden 2009 eläkelaitosten tilinpäätöksistä voitiin huomata, että eläkemaksut eivät enää kata eläkemenoja. Sen sijaan sijoitusten nettotuotto, joka oli noin 10,5 miljardia euroa, tasapainottaa jonkin verran tilannetta. Tietysti myös työllisyysasteen nosto lisää eläkemaksukertymää. Sen takia onkin toivottava, että työllisyys lisääntyy vauhdikkaasti vuosien 2012 ja 2013 aikana.

Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos tuo ilmi muistiossaan, että työeläkejärjestelmä kärsii rahoituksen kestävyysvajeesta. Työeläkemaksukattoon kohdistuu tulevina vuosina merkittäviä nousupaineita, joita viime vuosina tehdyt päätökset ovat purkaneet vain osittain. Jotta eläkejärjestelmää voisi perustellusti pitää reiluna ja uskottavana, tulisi sen olla rahoituksellisesti kestävä nykytasoisten etuuksien ja maksujen vallitessa. Työeläkemaksujen nousupaineiden lykkääminen tulevaisuuteen ei ole hyväksyttävää.

Etla ehdottaa edelleen, että työeläkemaksuille tulisi määrittää kohtuulliseksi katsottava maksukatto. Eläkejärjestelmän kehitystä ja rahoitusta tulisi säännöllisesti tarkastella kestävyysvajeen arvioimiseksi. Merkittävän kestävyysvajeen pitäisi automaattisesti johtaa toimenpiteisiin joko maksukaton nostamiseksi tai etuuksien rajoittamiseksi esimerkiksi luopumalla tilapäisesti indeksikompensaatiosta.

Arvoisa puhemies! Keskeisin tapa vaikuttaa työeläkejärjestelmän kestävyysvajeeseen on pidentää työuria niin alusta kuin loppupäästäkin ja nostaa eläkeikä takaisin 65 ikävuoteen tavoitteena, että keskimääräinen eläkkeellelähtöikä nousee 63 vuoteen.

Marraskuussa viime vuonna paljastui, että suurimmat työeläkeyhtiöt ovat rakentamassa avainhenkilöilleen ja henkilökunnalleen uusia palkitsemisjärjestelmiä. Työeläkeyhtiöissä yksi vertailuryhmä on vakuutus- ja rahoitusala, jossa palkka- ja palkkiotasot ovat korkeat. Tosiasia on, että työeläkeyhtiöissä ei ole parhaita osaajia. Osaajiksi on valittu henkilöitä, joilla on merkittäviä tai lieviä kytköksiä työmarkkinajärjestöihin. Onkin erittäin tärkeätä, että työeläkeyhtiöiden johtajien rekrytoinnissa kiinnitetään huomiota ensi sijassa osaamiseen, alan asiantuntemukseen ja johtamistaitoihin.

Kansalaisten kannalta tärkein asia työeläkeyhtiöiden osalta on niiden tuotto. Sijoitusmarkkinoilla tuotot heittelehtivät rajusti. Onkin tärkeätä, että työeläkeyhtiöt pystyvät rakentamaan järkevän ja pitkäjänteisen sijoitustoiminnan, jossa vältellään suuria riskejä. Työeläkeyhtiöiden johdossa pitää ymmärtää, että yhtiöt ovat kansan palvelijoita. Työeläkeyhtiöiden toiminnasta riippuu eläkejärjestelmän kestävyys. Kestävyyttä tarvitaan, koska ikäsidonnaiset paineet kasvavat seuraavan 30 vuoden aikana ja jatkuvat vielä 2050-luvulle asti. Tänään on siis toimittava niin, ettei kestävyysvajetta tule vuosina 2040 tai 2050. Tämän takia juuri vakavaraisuuteen ja pitkän aikavälin suuriin tuottoihin on syytä kiinnittää huomiota.

Mielestäni eduskunnan tulisi saada joka vuosi raportti työeläkeyhtiöiden toiminnasta sekä tilinpäätöstiedot. Eduskunnan tulee vahvistaa eläkeyhtiöiden seurantaa, koska kysymys on ikääntyneiden kansalaisten keskeisestä turvasta.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ajattelin ensin puhua paikaltani sallitut kaksi minuuttia lievine ylityksineen, mutta ed. Laxell käytti siinä määrin mielenkiintoisen puheenvuoron, sanoisinko, taas kerran, että oli pakko tulla tänne pönttöön.

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään kai noin 50 edustajaa puhunut haja-asutusalueiden jätevesistä, merkittävä asia siis. Tästä asiasta olen kolmas puhuja, ja ed. Tiusanen on pyytänyt neljännen puheenvuoron. Toivon, että se ei kuvaa vallitsevaa käsitystä näiden kahden asian keskinäisestä merkityksestä.

Suomen työeläkejärjestelmän rahastoissa on tällä hetkellä varoja yli 130 miljardia euroa. Se on suurin yksittäinen varallisuuskeskittymä Suomessa. Siksi tämä asia on äärimmäisen merkittävä siitäkin huolimatta, että kuten valiokunnan puheenjohtaja totesi esittelypuheenvuorossaan, tässä nyt tehdään vain teknisluonteisia muutoksia.

Mutta nämäkin teknisluonteiset muutokset ovat sellaisia, että niillä toivon mukaan, etenkin sen jälkeen, kun tämä kokonaisuudistus, joka kyllä olisi saanut tulla yhdellä kertaa, että kokonaiskuva olisi ehkä muodostunut helpommin ja selkeämmin ... Joka tapauksessa sitten, kun tämä järjestelmä on valmis, pitää toivoa, että se antaa meille entistä paremmat edellytykset arvioida ed. Laxellin ainakin implisiittisesti vaatimaan tapaan, saada riittäviä ja oikeita tietoja siitä, miten, minne ja minkälaisella riskillä ja tuotolla eläkevakuutusyhtiöt eläkerahojamme sijoittavat.

Riskin ja tuoton välillä on ikuinen kahle. Mitä parempia tuottoja haluamme saada, sen suurempaa riskiä on otettava. Tämä oli toinen osa siitä myöskin puheenjohtaja Kerolan mainitsemasta vuoden 2007 uudistuksesta. Siinähän työeläkeyhtiöille annettiin mahdollisuus sijoittaa suuremmalla riskillä, jotta voitaisiin saada suurempia tuottoja. Se sitten johtikin siihen, että vuotta myöhemmin jouduimme kiireesti muuttamaan vakuussäännöksiä niin, että yhtiöt eivät pakon edessä joutuneet myymään sijoitusosakkeitaan ja muita varallisuuksiaan alihintaan. Se osoittaa, kun kuitenkin omaisuusarvojen liikehdintä oli kymmenien miljardien luokkaa ihan muutamassa kuukaudessa, kuinka suurista asioista on kyse.

Tässä katsannossa minusta tämäkään tekninen muutosesitys ei ole aivan ongelmaton. Tässä nimittäin erittäin merkittävä osa annetaan edelleen näille niin sanotuille reittaus- ja luokituslaitoksille, joitten menestys viime aikoina ei ole ollut sitä maailman huippuluokkaa, pikemminkin voisi sanoa, että joiltain osin ne ovat olleet jopa syyllisiä niihin uhkiin ja ongelmiin, joita finanssijärjestelmässämme on esiintynyt.

Sitten, arvoisa puhemies, samalla kun totean, että tämä lakiesitys sinänsä on aivan hyvä, pidän välttämättömänä, niin kuin sanoin jo muistaakseni lähetekeskustelussa, että eduskunnan pitäisi käydä tässä salissa keskustelu siitä, minkälaisen riskin sallimme toisaalta ja minkälaista tuottoa toisaalta vaadimme eläkevakuutusyhtiöiltä. Muuten me puhelemme etenkin nyt tulevilla vaalikentillä toista siellä, toista täällä, ja eläkeyhtiöt sitten toimivat parhaiden kykyjensä mukaan. En ole aivan varma, ovatko eläkeyhtiöitten ylimmät johtajat parhaita mahdollisia voimia, mutta kyllä minä nyt kuitenkin luotan siihen, että nämä varsinaiset työntekijät siellä aika hyvin hommansa osaavat. Ylin johto ei kyllä tarvitse tietenkään sellaisia palkkioita omasta työpanoksestaan kuin heille on maksettu, mutta se on sitten toinen juttu.

Mutta sen haluan sanoa samalla, kun nyt ilmoitan kuitenkin tätä lakiesitystä kannattavani — palaan asiaan sitten, toivon mukaan, jos äänestäjät niin päättävät, kun myöhemmät osat ilmestyvät — se pitää kuitenkin ed. Laxellille sanoa, että silloin, kun vuonna 2005 säädimme nykyisen työeläkejärjestelmän, tässä salissa oltiin suloisen yksimielisiä siitä, että se järjestelmä riittää turvaamaan suomalaisen eläkejärjestelmän kestokyvyn, ja siitä hetkestä ne tiedot, jotka olivat silloin tämän arvion taustalla, joka siis syntyi yksimielisesti, eivät ole olennaisesti muuttuneet minnekään.

Suomalainen eläkejärjestelmä kyllä kestää eläkeikää korottamattakin, mutta on selvää, että työuria on pidennettävä. Parhaiten se tapahtuu kuitenkin niin, että saatetaan työolot sellaisiksi, että työntekijät nykyistä paljon suuremmassa määrin pystyvät saavuttamaan sen eläkeiän, sen alimman eläkeiän, jonka olemme mahdollistaneet eläkkeelle siirtymiseen eli 63 vuotta. Nythän työssäpysymisaika on pidentynyt ihan hyvin viime aikoina, mutta vielä siinä on merkittävästi kirimisen varaa. Sillä myöskin pystytään turvaamaan se, että työssä on enemmän ihmisiä, jotka pystyvät maksamaan enemmän työeläkemaksuja, joilla eläkkeistä kuitenkin valtaosa maksetaan. Kun samalla huolehditaan siitä, että rahastot sijoitetaan riittävän turvaavasti mutta kuitenkin riittävän tuottavasti, niin kyllä tämä eläkejärjestelmämme pystyssä pysyy.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tästä sijoittamisesta, mitä eläkerahastot tekevät, niin saamani tiedon mukaan kaiken kaikkiaan noin 4,7 miljardia euroa on näissä maissa, jotka nyt ovat olleet hiukan kellumassa. 800 miljoonaa euroa suomalaisten eläkeläisten varallisuutta on Kreikassa, siis 800 miljoonaa euroa, Portugalissa 330 miljoonaa euroa, Irlannissa 780 miljoonaa euroa ja Espanjassa 434 miljoonaa euroa. Eniten on sijoitettu Italiaan eli 2 359 miljoonaa euroa. Eli, kuten sanoin, kokonaiset 4 700 miljoonaa euroa on näissä valtioissa, joissa talous kuitenkin on epävakaa. Tässä mielessä tämä ed. Erkki Virtasen mainitsema riski, johon myös valiokunnan puheenjohtaja ed. Kerola viittasi, on mahdollisesti toteutumassa. Muistamme, että yksinomaan kunnallisen eläkelaitoksen varoja on 450 miljoonaa euroa Kreikassa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kyselin minäkin noita samoja juttuja. Kyselinpä sitten vielä lisää yksityiskohtia siitä, miksi ihmeessä otetaan tällaisia riskejä. Aivan erikoisesti olin kiinnostunut tästä Kreikalle vippaamisesta, ja vastaus oli hyvin karu: No, se on niin hirmusen korkee korko, kun ne maksaa. Minä sanoin, että niin ja kukas maksaa kohta sen lainapääoman, jonka me olemme sinne antaneet. Kun ne eivät sitä pysty maksamaan takaisinpäin, ei korkoja eikä sitä pääomaluottoa, niin me alaskirjaamme sen täällä, kun me sen menetämme, että mitenkä tämä yhtälö nyt oikein teillä siellä toimii. Irlannin kohdalla kai oli ihan sama juttu, puhumattakaan nyt Italiasta, joka on jo mennyt sille asteelle, että se näitä laittomasti hankittuja pääomia on joutunut sakkomaksuilla ostamaan takaisin maahan. Siis pesee pimeää rahaa, sakkomaksuja ensin 2 prosenttia, sitten 4 prosenttia, saadakseen karannutta rahaa takaisin.

Mutta mikä koskee, arvoisa puhemies, täällä kotimaassa toimimista, niin minä olen sitä mieltä, että siihen kuuluisaan hankkeeseen Infra Oy pitäisi myöskin eläkerahastojen rahoja laittaa, ja nimenomaan tässä tilanteessa, jossa hyperinflaatiopelko on olennainen, lähitulevaisuudessa tai muutaman vuoden sisällä tulevaisuudessa, näin tulisi nimenomaan tehdä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Minä en osallistu tähän sijoittamiseen liittyvään keskusteluun, kun luotan, että siinä on parempia asiantuntijoita muualla, mutta sen takia pyysin puheenvuoron, kun kuulin ed. Erkki Virtasen puheenvuoron, jossa totesitte, että kun vuonna 2005 tehtiin merkittävä eläkeuudistus, niin mikään olennainen ei ole sen jälkeen muuttunut. Valitettavasti kyllä on.

Tiedän, että tämä niin sanottu Rantalan työryhmä, joka näitä työuran yläpään ratkaisuja miettii, ei juuri mistään päässyt yksimielisyyteen, mutta ymmärtääkseni on kuitenkin siitä päässyt yksimielisyyteen, että eliniänodote on huomattavasti kasvanut siitä, mitä 2005 arvioitiin. Sillä on tietysti aikamoinen vaikutus sekä julkisen talouden kestävyyteen että eläkejärjestelmään.

Toki on tietysti niin, että koska siellä on olemassa tämä elinaikakerroin, niin sehän vaikuttaa merkittävästi eläkkeiden tasoon ja se tietysti osaltaan pitää yllä eläkejärjestelmää. Johtopäätökseni ei ole eri kuin ed. Erkki Virtasella siitä, että tämä meidän eläkejärjestelmämme tulee kyllä varmaan kestämään, jos tässä sijoittamisessa onnistutaan, mihin minulla ei ole kompetenssia ottaa kantaa, mutta se on todellinen uhka kyllä, miten sitten tämä hyvinvointiyhteiskunta kestää tämän ikääntymisen. Sitä kautta nämä työurakysymykset tulevat vastaan. Mehän tiedämme, että esimerkiksi tänä vuonna syntyvistä tyttölapsista joka toinen elää 100-vuotiaaksi. Se on aikamoinen muutos verrattuna siihen, mikä meidän elinikäodotteemme on tällä hetkellä.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kuitenkin vuodesta 2005 eliniänodote ei ole ratkaisevasti noussut. Se on noussut ehkä noin vuodella, ja vastaavasti, kuten ed. Satonen totesi, elinaikakerroin kyllä osaltaan siitä osan huolehtii. Mutta kaiken kaikkiaan kuitenkin tässä eläkekeskustelussa ikään kuin kytkennät menevät niin, että mitä enemmän ihmisiä on työssä, sitä helpompi on tietenkin hoitaa myös eläkevastuita, koska neljä viidesosaa kaikista eläkkeistä maksetaan työssä olevien ihmisten eläkemaksuilla.

Suomalaisen järjestelmän erityisyys ja myöskin vahvuus on se, että noin 20 prosenttia perityistä eläkemaksuista rahastoidaan, ja mitä parempi tuotto niille saavutetaan, sitä pienemmäksi täytyy asettaa sekä yritysten että työntekijöitten eläkemaksut, millä on nyt sitten kilpailukykyyn merkitystä. Siitä voidaan sitten kiistellä, mikä on oikea taso ja mikä ei.

Ed. Pulliaiselle ja ed. Tiusasellekin voisi sanoa, että näin se on, että jos me haluamme, että ne tuotot eivät ole niin riskialttiita, niin sitten ne tuotot ovat pienempiä, ja jos me haluamme suurempia tuottoja, niin silloin ne ovat riskillisempiä. Kreikan korot ovat sen vuoksi tuottavia tällä hetkellä, kun se arvioitu riski on suuri. Se on tietenkin vähän murheellista, että muutama kymmenen tai sata luottopäällikköä ympäri maailmaa päättää sen, mitä nämä riskit sitten oikeasti ovat, miten ne realisoituvat korkoihin. Sen ennustaminen on muutakin kuin kristallipallohommaa.

Jyrki  Yrttiaho  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys on siitä, onko spekulatiivisten tuottojen, suurten tuottojen, tavoittelu sellaisten riskien ottamisen arvoista, joka vaarantaa eläkejärjestelmän.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on saanut aikaan mietinnön hallituksen esityksestä melkeinpä ennätysajassa. Kuultavina on lista tuttuja asianomistajia, ministeriöt, Eläketurvakeskus, Finanssivalvonta, eläkeyhtiöt ja työmarkkinajärjestöt. Olisiko Suomesta voinut löytyä edes yksi kriittinen asiantuntija?

On valitettavaa, että Suomen työeläkejärjestelmän ytimestä, yli 135 miljardin euron työeläkerahastojen tulevaisuudesta ja sijoitusten turvaavuuden murentamisesta käytävä keskustelu rajataan samojen intressitahojen suljettuihin työryhmiin. Itse asiassa nämä samat tahot valmistelevat lainsäädännön ilman julkista, poliittista keskustelua, ilman että eläkkeiden maksajat, rahastojen kartuttajat, saavat tehdyistä päätöksistä ja niiden vaikutuksista edes välttävästi ymmärrettävää tietoa.

Nytkin epäilen, että keskivertokansanedustajalla ei ole mitään mahdollisuuksia arvioida lakiesityksen hyvyyttä tai huonoutta, sen verran tiukkaa matemaattis-tilastollista tavaraa näyttää olevan eläkelaitosten vakavaraisuusmekanismin perustelujen takana. Siksi lakiesitysten kriittinen ja kansantajuinen avaaminen asiantuntijoiden avulla olisi demokraattisen käsittelyn kannalta aivan ehdoton edellytys.

Puhemies! Hallituksen esityksen mukaan nyt käsittelyssä oleva lainsäädäntö olisi pääosin voimassa 3 vuotta. Tarkoitus on muuttaa vakavaraisuussääntelyä vuoden 2014 alusta. Siihen saakka aiotaan soveltaa nyt tehtävin korjauksin vakavaraisuusmekanismia, jonka toimimattomuus testattiin vuoden 2008 kriisissä. Muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön vuodenvaihteessa eläköitynyt vakuutusosaston ylijohtaja Tarmo Pukkila arvosteli julkisuudessa mekanismia ja piti sitä vääränä siksi, että se perustuu normaalijakauman olettamuksiin. Finanssisektorin tuotot eivät hänen mukaansa noudata normaalijakaumaa. Normaalijakaumaolettamus aliarvioi finanssisektorilla poikkeuksellisten ääri-ilmiöiden ja havaintojen todennäköisyyksiä. Niitä nykykapitalismin kroonisen finanssikriisin oloissa varmaan riittää jatkossakin. Tämä selittää tarpeen turvautua hädän tullen poikkeuslakiin, kuten vuoden 2008 kriisissä tapahtui.

Arvoisat edustajat! Herra puhemies! Eläkeyhtiöt haluavat tietenkin pitää kiinni nykyisestä mekanismista. Jos siirtyisimme riskien totuudenmukaisempaan arviointiin, se johtaisi nykyistä korkeampiin vakavaraisuusvaatimuksiin, ja sitä eivät yksityisesti omistetut ja hallitut eläkeyhtiöt halua. Poikkeuslaki on helppo ase, jos lainsäätäjä jatkossakin on yhtä taipuisa ja nopea kuin me syksyllä 2008 ja sen jälkeen.

Puhemies! Kun työeläkerahastojen osakesijoitusten arvo aleni vuonna 2008 lähes 22 miljardilla, kuudenneksen rahastojen kokonaisarvosta, säädimme silloin erityislain, jolla yksityisten eläkeyhtiöiden taseisiin annettiin eläkeläisille kuuluvista varoista 1,4 miljardia euroa yhtiöiden taseiden pönkittämiseen. Sen jälkeen eläkeläisiltä on otettu miljardi euroa niille suuryhtiöille, jotka ovat lakkauttaneet omat eläkesäätiönsä. Siihen eduskunnan mielipidettä ei kysytty. Viime huhtikuussa jatkettiin poikkeuslakia 2 vuodella. Vastaan äänesti 5 vasemmiston kansanedustajaa ja 1 SDP:n edustaja.

Nyt eduskunnalta haetaan uutta valtakirjaa samalta vanhalta pohjalta. Vuoden 2014 alkuun luvataan perusteellista valmistelua ja matemaattis-tilastollista selvitystä. Eikö valiokunnan olisi pitänyt vähintäänkin nyt edellyttää, että hallitus sisällyttää lainsäädännön seuraavassa tarkistusvaiheessa esityksiinsä sellaisen vakavaraisuusmallin, joka reagoi totuudenmukaisesti talouden suhdanneluontoisiin muutoksiin sekä finanssisysteemin kriisiytymisestä johtuviin ääritilanteisiin niin, että työeläkelaitosten vakavaraisuus olisi riittävä ilman poikkeuslakitarvetta?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Yrttiahon puheenvuoroon liittyen: Meillä on nyt kyllä ollut pikkuisen erilaiset käsitykset tästä ikään kuin selustan turvaamisesta tämän lain yhteydessä. Tällähän nimenomaan pyritään siihen, että arviointia suoritetaan tiheämmin ja näin ollen voidaan sitten ennakoida paremmin tulevat. Minusta tässä on pelkästään hyviä puolia siinä mielessä.

Mitä tulee sitten kokonaislakiuudistukseen, niin kuin tässä totesin puheenvuorossani, ollaan tekemässä isompaa lakiuudistusta liittyen näihin eläkeyhtiöihin, vakavaraisuuteen ja rahoitukseen yleensä, eläkevarastointiin. Näin ollen katson, että kun nämä isommat muutokset tai seuraavat muutokset tulevat eteemme, niin silloin meillä on mahdollisuus kansanedustajina vaikuttaa.

Mitä tulee sitten tämän lain nopeaan käsittelyyn, niin ihan normaalissa järjestyksessä käsittelimme tämän, kuuntelimme asiantuntijoita, niin kuin asiayhteyteen kuuluu. En näe tässä mitään sellaisia dubioita, mitä ed. Yrttiaho puheessaan antoi ymmärtää.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hieman samalla tapaa kuin valiokunnan puheenjohtaja olisin varmasti ollut valmis vaatimaan ed. Yrttiahon edellyttämää järjestelmää, jos saattaisin uskoa, että sellainen järjestelmä, joka etukäteen ennustaisi oikein esimerkiksi tämän 2008 puhjenneen kriisin, olisi ylipäätään laadittavissa. Minä en kuitenkaan jaksa uskoa, että sellaista matemaattista mallia pystytään kehittämään, korkeintaan sellainen, joka pystyy kertomaan jälkikäteen, miten kävi. Se riskin ja toisaalta tuoton arviointi ja niitten ikään kuin vastakkainasettaminen on joka tapauksessa enemmän tai vähemmän tällaista ennustusluonteista työtä. Tämä malli, jota nyt tässä käsitellään, on todella hyvin matemaattisen näköinen, kun se on sellainen, ja nämä ovat vain apuvälineitä. Valiokunta edellytti silloin 2008 mietinnössään, (Puhemies: Minuutti!) että tämä ed. Yrttiahonkin vaatima selvitys tehdään, ja sitä ollaan nyt tämän lain myötä tekemässä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Herra puhemies! Aivan lyhyesti kommenttina ed. Erkki Virtaselle siitä, mitä vuonna 2005 talousnobelisti Paul Krugman ennusti: ainut, mitä hän ei pystynyt sanomaan, oli se, onko se Lehman Brothers vai joku muu putiikki, joka ensimmäisenä kaatuu, mutta mekanismin hän kertoi ja kaikki kertoi — päivämäärä jäi kertomatta, mutta kaiken muun kertoi.