Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on lakivaliokunnan yksimielinen mietintö hallituksen esityksestä ulosottokaareksi ja siihen liittyviksi laeiksi. Esitys on osa yli kymmenen vuotta vireillä ollutta ulosottolainsäädännön kokonaisuudistusta, ja se muodostaa sen neljännen ja viimeisen vaiheen. Kokonaisuudistuksen aikaisemmissa vaiheissa uudistetut ulosottolain säännökset siirretään uuteen ulosottokaareen ja yli sata vuotta vanha ulosottolaki kumotaan.

Ulosottokaari on massiivinen laki, joka sisältää 460 pykälää. Hyvät kollegat, en aio lukea teille niistä läheskään kaikkia tässä esittelypuheenvuorossa. Pykälistä suurin osa pohjautuu aikaisempiin osittaisuudistuksiin. Esitys sisältää kuitenkin myös merkittäviä uudistuksia, joihin tässä keskityn.

Ensinnäkin uudistuksella luodaan puitteet nykyistä tarkoituksenmukaisemmalle ja tehokkaammalle ulosotto-organisaatiolle. Paikallistasolla mahdollistetaan nykyistä suurempien ulosottopiirien muodostaminen. Lääninhallitusten nykyisin hoitamasta ulosoton väliportaan hallinnosta luovutaan ja se korvataan uudistetulla ulosottolaitoksen keskushallinnolla. Keskushallintoa hoitaa tulevaisuudessa uusi keskusvirasto, jonka perustamisesta säädetään myöhemmin erillisellä lailla.

Kansalaisten kannalta varmasti tärkein ja odotetuin osa uudistusta on velkavastuun muuttuminen määräaikaiseksi. Tässä yhteydessä kehitetään edelleen eduskunnan viime vaalikauden lopussa hyväksyä sääntöjä ulosottoperusteen määräaikaisuudesta. Lakivaliokunta ehdottaa mietinnössään säädettäväksi, että saatava myös aineellisesti vanhentuu, kun ulosottoperusteen määräaika kuluu umpeen.

Mitä siis uusi vanhentumissääntö käytännössä tarkoittaa? Pääsääntö on, että yksityishenkilön velka vanhenee 15 vuoden kuluttua siitä, kun velallinen on tuomiolla velvoitettu maksamaan velka. Tietyissä poikkeustapauksissa vanhentumisaika on kuitenkin 20 vuotta. Viittä vuotta pitempää vanhentumisaikaa sovelletaan silloin, kun myös velkoja on yksityishenkilö tai kun korvaussaatava perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen tai yhdyskuntapalveluun. Vanhentumisen seurauksena velallisen maksuvelvollisuus lakkaa. Velkaa ei siten voida periä ulosotossa eikä yksityisesti. Sitä ei voida periä myöskään velallisen kuolinpesästä.

Uuden säännöksen mukaista vanhentumisaikaa ei voi katkaista. Tuomioistuin voi kuitenkin velkojan kanteesta jatkaa vanhentumisaikaa kymmenellä vuodella, jos velallinen on menetellyt sopimattomasti velkojia kohtaan esimerkiksi kätkemällä omaisuuttaan. Uutta vanhentumissäännöstä sovelletaan vanhoihin velkoihin siten, että helmikuussa vuonna 1993 tai sitä ennen annetulla tuomiolla maksettavaksi määrätyt velat vanhenevat 1.3.2008.

Lakivaliokunta kiinnitti asiaa käsitellessään erityisesti huomiota takaajan asemaan. Mietinnössä ehdotetaan hallituksen esityksen mukaiseen lakiehdotukseen lisättäväksi, siis yksimielisesti, säännös, jonka mukaan ulosottoperusteen määräajan jatkaminen ei vaikuta takaajan tai muun velasta vastuussa olevan asemaan. Jos siis päävelallinen on epäasianmukaisin keinoin vältellyt velan perintää ja sen seurauksena vanhentumisaika hänen osaltaan pitenee kymmenellä vuodella, tämä ei vaikuta takaajan vahingoksi, vaan takaajan vastuu lakkaa siinä vaiheessa, kun alkuperäinen vanhentumisaika päättyy, olettaen tietysti, että hänen osaltaan ei ole mitään epäselvyyksiä.

Arvoisa puhemies! Aika ajoin on poikkeuksellisen paljon merkitystä sillä, että yksittäinen kansanedustaja on perehtynyt näihin asioihin, tuntee alan ja on hyvin aktiivinen ja tuo valiokuntaan tietoa alan ihmisten kokemuksista, ja tämän takia katson asiakseni erikseen kiittää lakivaliokunnassa vieraillutta ed. Sjöblomia varsinkin seuraavan asian osalta. Hän sekä talousvaliokunnassa että lakivaliokunnassa ollessaan vaikutti siihen, että muutettiin lain erityissäännös takaajan vastuun lakkautumisesta edellä kuvatulla tavalla.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan näkökulmasta toinen hyvin tärkeä asiakokonaisuus, johon mietinnössä kiinnitetään huomiota, on alaikäisten velkaantuminen ja ennen kaikkea sen estäminen. Lakivaliokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvää ehdotusta siitä, että alaikäisiä pyritään suojaamaan perusteettomalta velkaantumiselta säätämällä ulosottomiehelle velvollisuus tehdä maistraatille ilmoitus alaikäistä koskevan ulosottoasian vireilletulosta. Ilmoituksen saatuaan maistraatti voi ottaa yhteyttä lapsen huoltajiin ja selvittää, mihin ulosottoon tullut velka perustuu, ja muutenkin varmistaa, että lapsen taloudellisia asioita hoidetaan asianmukaisesti.

Hyvät kollegat, lasten, alaikäisten velkaantuminen helposti saatavilla luotoilla on tätä päivää, kulutusluotoilla ja muilla luotoilla. Sen takia nyt puhumme erittäin tärkeästä keinosta yrittää estää semmoista perintöä jo, että ennen täysi-ikäisyyttä on tosiasiallisesti kestämätön velkataakka lapsen harteilla.

Valiokunta on mietinnössään todennut, että kysymys on tärkeästä lapsen suojaksi säädetystä menettelystä, jonka tehokkuus käytännössä jää pitkälti riippumaan maistraattien käytännöistä. Siksi pidimme tarpeellisena, että uudistuksen tavoitteiden toteuttamista seurataan tarkasti, ja ehdotammekin hyväksyttäväksi lausuman, jonka mukaan hallituksen tulee seurata uusien säännösten toimivuutta ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin sääntelyn edelleenkehittämiseksi.

Valiokunnan mietintöön sisältyy myös toinen lausumaehdotus, joka koskee verojen ja muiden julkisten saatavien ulosottoa. Valiokunnan ehdottaman lausuman mukaan hallituksen tulee selvittää, olisiko tarkoituksenmukaista ja myös velallisten oikeusturvaa ja heidän maksettavikseen tulevat perintäkustannukset huomioon ottaen perusteltua sallia asiamiehen käyttäminen julkisten saatavien ulosotossa.

Aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies, haluan kiittää ministeri Luhtasta valtavasta työstä ja hyvästä yhteistyöstä koko tämän viimeisen paketin aikana. Ministeri Luhtanen kertoi juuri, että hän joutui valitettavasti aikataulusyistä poistumaan, mutta hänkin olisi omalta osaltaan kertonut olevansa tyytyväinen vastaavasti valiokunnan työhön, ja lupasin sen tässä kertoa. Ministeri Luhtanen on ollut todella rakentava, ja on ollut mukava tämän velkojen lopullisen vanhentumisen osalta tehdä yhteistyötä.

Kari Uotila  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan kysymyksenomaisesti valiokunnan puheenjohtajalle ed. Braxille. On herännyt pieni epäilys, miten on sellaisten velallisten osalta, jotka ovat lähellä tätä määräaikaa mutta ovat sitten päässeet velkajärjestelyohjelman piiriin, ja se ohjelma sitten kestääkin tämän vanhenemisajan yli. Voiko tämä lainsäädäntö johtaa sellaiseen tilanteeseen, että käytännössä sellainen henkilö, joka on velkajärjestelyjen kohteena tosiasiassa joutuukin huonompaan asemaan kuin joku muu tämän vanhenemisajan osalta?

Tuija Brax  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän rajapintaan liittyy vakavia ongelmia, mahdollisesti tämän kaltaisia ongelmia, tai jos ajatellaan myös niitä tilanteita, että yksi takaaja on maksanut aikoinaan takauksen ja toinen onkin antanut sen mennä ulosottoon. Hänen osaltaan, joka on maksanut, sitten 20 vuoden päästä, tai jos on epäasiallista toimintaa, niin 30 vuoden päästä, saatava vanhenee. Tässä tapauksessa kysyjän esittämä kysymys itse asiassa ratkesi jo tosiasiallisesti vaalikauden alussa, kun päätettiin, että ulosottokelpoisuus rajataan näihin aikoihin. Siinä rajapinnassa saattaa olla yksittäisiä tapauksia, joissa jälkeenpäin ajatellen olisi voinut olla jossain määrin edullisempaa, jos olisi tiennyt lainsäädännön, toimia toisin, mutta pääsääntöisesti valiokunnan saaman selvityksen mukaan näitä tapauksia ei ole paljon.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, värderade kolleger! Vi håller på att slutföra ett av justitieministeriets största reformpaket under de senaste decennierna. Vi har genomfört den stora reformen av strafflagen, likaså fångvårdslagen men näst efter dessa tycker jag att den här utsökningslagstiftningen kommer. Det är fråga om ett arbete som har genomförts i många etapper och vi har nu i det sista skedet närmast behandlat organisationsfrågor och speciellt de här preskriptionstiderna som ordförande Brax nämnde. Det är därför skäl att konstatera att vi har respekterat de tidigare avgörandena som gjorts och inte rivit upp dem.

Samtidigt som jag vill tacka utskottets ordförande och våra goda utskottsråd för ett gediget betänkande — som jag hoppas att kommer att vara vägledning för den praktiska verksamheten — vill jag fästa uppmärksamhet vid en av de klämmar som jag har godkänt på samma sätt som ordförande Brax gjorde. Lagutskottet förutsätter att regeringen följer upp hur bestämmelserna om anmälan till förmyndarmyndigheten om minderåriga gäldenärer fungerar i praktiken och vid behov vidtar åtgärder för att förbättra regleringen.

Eli me ehdotamme ja esitämme siis, että hallitus seuraa, miten meidän holhousviranomaisemme todellisuudessa valvovat ja toteuttavat omia toimiaan, kun he ovat saaneet sen ilmoituksen, josta me puhumme.

Tässä yhteydessä on puhuttu yhä enemmän siitä, että elämme niin sanotussa luottoyhteiskunnassa. Itse kyllä sanon, että on surullista todeta, että on ollut pakko käyttää tätä nimitystä luottoyhteiskunta. Olemme huomanneet, että on häikäilemättömiä vanhempia, jotka ottavat luottoja lastensa nimiin. Siksi myöskin meidän ryhmästämme oli yksi aloite, joka tähtäsi siihen, että lapsia pitää suojella. Heidän ei tule olla sellaisessa tilanteessa, että täysi-ikäisiksi tultuaan heillä on runsaasti merkintöjä ja velkoja.

Det som nu verkligen är viktigt är att minderåriga skyddas så att inte skrupelfria föräldrar tar upp lån, skuldsätter sina barn och ger dem en dålig start när de blir myndiga. Vi har därför sagt att förmyndarmyndigheten bör underrättas när ett sådant utmätningsärende är anhängigt, när ett ärende alltså har väckts mot en minderårig.

Vår uppfattning är att vi bör se till att förmyndarmyndigherna satsar krafter på detta arbete och att de aktivt ingriper så att inte unga får en dålig start eller lider av anteckningar i utmätningsregistret. Min förhoppning är att dessa åtgärder skall räcka och att man på basis av dem kan se till att unga inte får en sådan här dålig start. Men eftersom vi hade en motion i ärendet vill jag fästa uppmärksamhet särskilt vid den här frågan.

Jag nämnde att vi vid denna behandling inte har rubbat de lösningar som man kom till i tidigare skeden av reformen, till exempel de regler om vräkning som finns. Fastän vi inte har uttalat något förslag till egentlig kläm i betänkandet hoppas jag ändå att budet går till justitieministeriet att ni också följer med hur dessa regler fungerar.

Vi har nämnligen kunnat notera i tidningarna ett upprörande fall förra hösten när en sjuk mor och hennes minderåriga dotter vräktes och deras bohag bara ställdes ut och de inte hade någon bostad, trots att denna riksdag godkänt nya regler som gäller från 1.1.2004 och som säger att en vräkning inte får verkställas om det i bostaden bor barn eller personer i behov av omedelbar omsorg, alltså inte så att barnen behöver den här omsorgen utan antingen personen är i behov av omedelbar omsorg eller barn, och att man inte får göra det här innan bostads- och socialmyndigheterna har getts tillfälle att ordna en bostad eller reda ut behovet av socialvårdstjänster. Utmätningsmannen skall alltså meddela socialmyndigheterna när han vet om att barn eller personer i behov av omedelbar omsorg bor i lägenheten.

Tämän mukaisesti siis on selvää, että näissä häätötapauksissa, joista me luimme syksyllä, ei noudatettu sitä, mitä eduskunta oli säätänyt lasten tarpeesta, siitä, ettei saa toteuttaa häätöä, jos asunnossa asuu lapsi eikä hänellä ole joko sosiaalitoimen avulla saatua huoltoa tai huolenpitoa tai uutta asuntoa. On siis erittäin merkillistä, että siitä huolimatta, että tämä lainsäädäntö äskettäin oli hyväksytty, meidän on ollut pakko lukea tästä asiasta. Toivon todellakin, että oikeusministeriö tässä yhteydessä seuraa, miten tämä laki on toteutunut. Ei kai voi olla niin, että meillä on niin valtava lakitulva, etteivät meidän viranomaisemme oikein pysy kärryillä?

Värderade talman! När det gäller organisationsfrågorna så har man också gjort några viktiga ändringar och konstateranden. Jag tror att det är viktigt att det är hela regeringen som i framtiden ansvarar för den regionala indelningen av utsökningsväsendet. Vi har här i betänkandet en omfattande utredning som delvis korrigerar det som fanns i regeringens proposition om hur man bör gå till väga i praktiken för att de språkliga rättigheterna skall tillgodoses.

Under behandlingen av ärendet har det uppenbart kommit till vår kännedom att det nästan är så att leasingbilen har större språkliga rätttigheter än gäldenären. Och ändå vet vi att en utmätningsman använder starkare exekutiv makt än till exempel domare i många situationer.

Samtidigt som jag använder ordet exekutiv makt skall jag konstatera att jag för första gången upplever här i riksdagen att ett utskott tar ställning till en svensk term och att de nuvarande exekutionsverken skall gå till historien, säger en sondotterdotter till ett exekutionsbiträde i Åbo. Nu går exekutionsverken till historien.

Värderade talman, arvoisa puhemies! Muiltakin osin varmaan kauaskantoisin muutos on se lopullinen ulosottoperusteen vanheneminen, josta on puhuttu ja josta valiokunnan puheenjohtaja ansiokkaasti esitteli ne eri tilanteet, joihin olemme yrittäneet puuttua. Mielestäni tässä on otettu huomattavia askelia eteenpäin oikein rautalankamallilla. Olemme yrittäneet punnita sekä takaajien että vahingon kärsijän asemaa ja muita, esimerkiksi keplottelevien velallisten tilannetta. Mielestäni tässä yhteydessä on saavutettu todella tasapainoinen ratkaisu, joka yrittää — sen todella uskon ja toivon — edistää myöskin ylivelkaantuneiden asemaa ja vähentää ns. velkavankeutta maassamme. Todellakin huomattavia edistysaskeleita on tässä suhteessa otettu, ja kiitän toistamiseen valiokuntaneuvoksia ja meidän puheenjohtajaamme erinomaisesta työstä.

Johannes  Koskinen  /sd:

Herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja ed. Brax totesi, että tämä ehdotus on viimeinen osa monivaiheista, kymmenvuotista ulosottolainsäädännön uudistusta. Poliittisesti vielä tavallaan mielenkiintoisempaa on, että se on osa kahdeksanvuotista velkaohjelmaa, ylivelkaongelmien ratkaisuohjelmaa ja sen lainsäädännön puolesta ehkä viimeinen vaihe. Tuona aikana on tehty merkittäviä muutoksia niin vanhentumislainsäädäntöön, korkolainsäädäntöön, velkajärjestelyyn, suojaosuuksia koskevaan sääntelyyn jne., ja tämä neljässä vaiheessa tapahtunut ulosottokaaren uudistus on myös tuonut näitä ratkaisumahdollisuuksia.

Oikaisisin tässä yhteydessä lähetekeskustelussa esitettyjä vääriä väitteitä ja disinformaatiota. Olin itse silloin työmatkalla, mutta havaitsin, että oli väitetty, että edellisen oikeusministerin toimesta tällaista esitystä ei olisi tullut. Tämä ei pidä paikkaansa. Tämä on kaikessa oleellisessa edellisen oikeusministerin toimeksiannon mukaan valmisteltu. Tuolloin aikaisemminhan lakivaliokunnan, talousvaliokunnan ja ministerin kesken, ollessani vielä silloin valtioneuvostossa, sovittiin tämä toimintalinja, että tämä lopullisen vanhentumisen ehdotus tuodaan vielä tälle eduskunnalle käsiteltäväksi siten, että se saadaan voimaan vuonna 2008. Kaiken aikaa olen toki korostanut sitä, että ensisijaista on hakea mahdollisimman laajasti ratkaisuja velkajärjestelyjen kautta. Sen jälkeen, kun velkajärjestely muutettiin joustavammaksi, maksuohjelmia lyhennettiin, mahdollistettiin nollaohjelmat, velkajärjestelyn pitää olla ensisijainen, nopeampi ja sosiaalisempi, oikeudenmukaisempi ratkaisulinja näihin valitettaviin ja synkkiinkin velkaongelmiin. Nyt tämä lopullinen vanhentuminen ratkaisee sitten loppuja näistä ongelmaryhmistä. Se tapahtuu ajoissa, koska nyt on vielä toista vuotta aikaa tuohon vuoteen 2008, jolloinka taas tuon esittelemäni vanhentumislainsäädännön perusteella taannehtivasti vanhentuvat 1993 ja sitä ennen tuomionsa saaneet velat.

Jäljellä on toki ongelmia: esimerkiksi talous- ja velkaneuvonnan resurssipula, ehkä myös sen toiminnan ohjaaminen siten, että pystyttäisiin entistä enemmän ennaltaehkäisemään uusia velkaongelmia. Olemme nähneet, että uudet pikaiset velkaantumistavat tuottavat varsinkin nuorille hyvinkin nopeaan tahtiin vaikeita ongelmia ratkaistavaksi. Myöskin rahamarkkinoiden muutokset esimerkiksi luottojen tarjonnassa ovat tuoneet tällaisia uhkia. Asuntomarkkinoilla alhainen korkokanta on houkutellut osaltaan ottamaan todella jättimäisen isoja luottoja suhteessa maksukykyyn ja mahdollisiin muutoksiin joko asuntojen hinnoissa tai korkohinnoittelussa. Tällainen varoittelu on paikallaan, mutta tärkeätä on myös se, että pystyttäisiin tuota talous- ja velkaneuvontaa kehittämään ja sen resurssit pitämään sillä korotetulla tasolla, johon se tuon velkaohjelman myötä määräajaksi saatiin mutta jota valitettavasti ei ole pystytty pitämään. Tarpeet kyllä edellyttäisivät sitä jatkossakin.

No, sitten toinen kehittämislinja on ulosoton palvelukyvyn parantaminen, ja siihenhän tämä lainsäädännön uudistaminen yhdistettynä tuohon hallinnon uudistamiseen tuo eväitä. Ulosotossa hieman isommissa yksiköissä pystyttäisiin myös erikoistumaan ja antamaan velallisille suorastaan neuvontaa, miten selvitä tämmöisestä akuutista velkakriisistä, miten välttää turhia ulosottomaksuja, turhia korkoja, miten hakea apua vaikkapa velkajärjestelystä tai sitten Takuu-Säätiöltä tai jollakin muulla tavalla kokoamalla korkeakorkoiset, turhia maksuja tuottavat pikkuvelat isommaksi velaksi, joka kohtuullisemmin kustannuksin ja pidemmällä ajalla saataisiin hoidettua pois. Tämän kaltaista neuvontalinjaa pitää ulosotossa kehittää, ja se täydentäisi silloin oivallisesti tätä velkaneuvonnan antamaa apua.

Tässä jo keskustelussa useammassa puheenvuorossa viitattiin tähän lasten velkaantumiseen. Sehän on todella järkyttävä viesti näistä 2000-luvun suomalaisen yhteiskunnan moraaliongelmista. On havaittu kymmeniä vanhempia, jotka tahallisesti kirjaavat velkoja ja velvoitteita, maksuja, alaikäisten lasten nimiin, pahimmoillaan sairaalamaksuja esimerkiksi. Tämä on tietysti vähimmäistapa, joka tähän kehiteltiin, että ainakin tämmöinen ilmoitus lähtee, jotta holhousviranomaisten puolesta voidaan puuttua asiaan. Mutta kyllä tässä on varmasti tämmöisen laveammankin yhteiskunnallisen keskustelun paikka, että ei kaikkea vastuuta sysätä viranomaisille, vaan on korkea aika herättää myös omaatuntoa soimaan perheissä ja tällaisten perheiden lähimmäisten parissa myöskin, jos lapsille sysätään velkoja ja talousongelmia, jotta vanhemmat voivat entistä leveämmin elää.

Mutta kokonaisuutena tässä on syytä yhtyä niihin kiitoksiin, joita valiokuntatyöskentelyyn on osoitettu. Tämä ulosottouudistus kaikkinensa toivottavasti myös näissä käytännön toteutuksissa saavuttaa tavoitteensa.

Kauko Juhantalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Ennen kuin menen itse tähän aiheeseen: Ed. Uotila ehti lähteä pois. Puheenjohtaja, ed. Brax vastasi hänelle kyllä juuri niin kuin asia onkin, tuolla tavoin. Ylimalkaan siinä on pintaongelmia, siinä on näitä rajaongelmia, mutta minusta valiokunta on käsitellyt näitäkin hyvin. Keskeinen ongelmahan on silloin, jos samanaikaisesti on velkajärjestely päällä ja sieltä joku velka vanhenee, miten siinä tulee tapahtumaan, koska varsin usein velkajärjestelyssä on myös vanhentumislainsäädännön alaisia pantteja mukana, muun muassa asunto, joka on jätetty velalliselle.

Velkajärjestelyhän kohtuullisen harvoin käsittelee vain yhtä lainaa. Se on kokonaisvaltainen tapahtuma sille, joka velkajärjestelyyn pääsee. On useimmiten eri lähteistä ja eri aikana ulosottoperusteen saaneita velkoja siinä ryppäässä, ja jos niistä joku varhaisempi vanhentuu, niin sehän tietenkin jää siitä pois, mutta itse velkamenettely jatkuu. Sitten vanhentumislainsäädännön mukaisesti viime kädessä, vaikka ne kaikki vanhentuisivat, voidaan pantista vielä senkin jälkeen ottaa velalliselta omaisuutta. Siinä on siis sellaista, joka liittyy varmasti vielä tämän jatkoselvittelyn piiriin eräiden muiden kysymysten kanssa.

Mutta, herra puhemies, minun oli tarkoitukseni kyllä myös kiittää ensinnäkin ministeri Luhtasta hyvin lämpimästi, että hän aktiivisesti otti tämän asian esille, ja puheenjohtaja Braxia ja koko valiokuntaa siitä työstä, joka on tehty.

Ed. Koskinen, minun valitettavasti täytyy kyllä muistaa eri tavalla teidän aktiivisuutenne tässä asiassa. Kävin kanssanne suurta väittelyä täällä, kun me muutama vuosi sitten teidän valmistelemanne esityksen pohjalta ratkaisimme täällä ulosoton vanhentumista koskevaa lainsäädäntöä. Puheenjohtaja Brax pyysi minut silloin myös asiantuntijakuulijaksi. Yritin täällä monin puhein, kirjoitin, pistin avoimesti kasvoni koko kansan eteen, kaikin mahdollisin keinoin näyttää toteen, että se menee pieleen. Ei ole mitään järkeä siinä, että aineellinen velka säilyy ja se jää kuolinpesille ja aiheuttaa valtavaa hämmennystä sen jälkeen. Te totesitte silloin, että nyt pidemmälle ei mennä, vaan tässä on tehty se, mitä hallitusohjelmassa on sovittu. Muistan kyllä teidän sanontanne toisin kuin te sanoitte nyt täällä, että tätä oli tarkoitus heti jatkaa.

Sen vuoksi erityisesti kiitän ministeri Luhtasta, joka otti pontevasti tämän asian esille ja toi valiokuntaan, ja valiokunta on tehnyt todella hyvää työtä. Yhdyn varmasti, kun olen tuossa kahvipöydässä usein keskustellut ed. Sjöblomin kanssa, niihin kiitoksiin, joita puheenjohtaja Brax hänelle esitti siitä tarkkaavaisuudesta, joka koski nimenomaan takaajan asema -kysymystä.

Tässä kun tähän perehtyy, niin tässä on varmasti sellaista terminologiaa, jota maallikon ja velallisen on hivenen vaikea ymmärtää. Minusta nyt sitten, kun julkisuudessa ja kirjoituksissa selvitetään, tämä niin sanottu ulosottoperuste sanana — juristit sen ymmärtävät ja juristeina sen me tiedämme — on aika outo sana maallikolle, mikä on sitten tämä ulosottoperuste, joka tietysti yksinkertaisuudessaan on tuomio tai sellainen päätös, jopa sopimus, jonka perusteella voidaan viedä ulosottoon ja ulosotto alkaa toimia.

Tähän liittyy teidän valiokunnassanne käsittelemänne asia, jota kuitenkaan myöskään virkamiesten empiessä ei voitu avata, tämä yleinen vanhentumislainsäädäntö, joka vielä tämän seurantatoimen yhteydessä kannattaa hyvin tarkoin katsoa. Meillä on paljon — en osaa arvioida määrää, mutta niitä tulee hyvin usein käytännössä vastaan — niitä velkoja, jotka ovat erääntyneet, mutta joihin syystä tai toisesta ei ole haettu tuomiota ja ei ole syntynyt ulosottoperustetta. Nämä liittyvät hyvin usein läheispiiriin, oman perheen sisäisiin ratkaisuihin, lähiomaisten ratkaisuihin, usein takauksiin. Kun toinen on jo suurissa vaikeuksissa, niin ei enää häveliäisyyssyistä tai muutoin ole haluttu häntä enempää rangaista ja tuo tuomio on jäänyt hakematta. Tämä aiheuttaa kohtuuttoman tilanteen silloin, kun tässä on tehty erinomaista työtä ja asiat ratkeavat niiden osalta, jotka ovat joutuneet ulosottoperusteen kautta ulosottoon.

Minusta tämä kokonaisuus on yksi keskeinen siinä lausuman tarkoittamassa seurantatyössä näiden muiden kanssa, jotka varmaan nyt sitten huomaamme. Olisi toivottavaa, että seuraava hallitus ripeästi ottaisi tämän ohjelmaansa ja toisi tämän. Jos ed. Koskinen ministeriaikanaan olisi tuonut tämän ulosoton vanhentumisen ja sen keskustelun pohjalta ripeästi tämän nykyisen lain tänne, olisimme varmasti ehtineet myös valmistelun ja lausuntojen kautta käsitellä tämän erääntyneiden, mutta ilman ulosottoperustetta olevien saatavien vanhentumiskysymyksen myös.

Kaikkihan, jotka tämän asian kokonaisuuden kanssa ovat Suomessa olleet tekemisissä, ovat ymmärtäneet tämän koko 14 vuoden myllytyksen aivan turhuuden hölynpölyksi. Suomesta on tullut kansainvälisten perintäyhtiöiden klondyke. Me tiedämme kaikki, että ne saatavat, joiden perusteella ulosottoperuste on syntynyt ja jotka ovat olleet ulosotossa pitkään, ovat kasvaneet 18 prosentin korkoa, pääomat ovat kasvaneet rajusti, ne ovat aivan mielettömän, poskettoman suuria. Eihän kukaan sellaisia velkamääriä ollut alussa edes voinut ajatella joskus saavansa. Kun ulosottojärjestelmä, voudit ja avustavat ulosottomiehet, ovat toimineet, senttien tarkkuudella seuranneet velallisia, ottaneet ulos kaiken, mitä saadaan, pidättäneet palkoista jne., niin eihän tällä kaikella rahalla siitä ole kenenkään velka lyhentynyt yhtään. Eihän tässä ole ollut perustetta, jos tarkoituksena on ulosoton kautta voida suorittaa alkuperäiselle velkojalle jotain. Ne ovat menneet korkoihin ja ainoastaan osittain näihin korkoihin, ne korotkin ovat menneet ylöspäin. Nämä kaikki, koko touhu on mennyt tämän organisaation pyörittämiseen, näiden kansainvälisten perintätoimistojen palkkojen maksuun ja voittoihin. Siihen se on juuri riittänyt.

Mitä hyötyä on Suomen yhteiskunnalle ja kymmenilletuhansille velkaisille suomalaisille ollut tästä touhusta? Ei kerta kaikkiaan mitään. Senkin vuoksi on erittäin hienoa, että Suomen eduskunta kykenee nyt tällaisella yksimielisyydellä, jota valiokuntatyöskentely osoittaa, huomaamaan tämän aineellisen epäkohdan ja myös tällaisen moraalisen epäkohdan: ne, jotka vaikeuksissa ovat, elättävät vielä yhtä suurta ammattikuntaa siten, että alkuperäinen tarkoitus ei ollenkaan toteudu.

Erityisesti takaajan aseman huomioon ottaminen alkuperäisen hallituksen esitykseen lisäten on ollut hyvä huomio. Siinä varmasti ed. Sjöblom on tehnyt ansiokkaan työn, ja valiokunta on hyvin perehtynyt tähän ja tämän asian huomioinut. Ellei sitä olisi sillä tavoin tähän otettu täsmällisesti, niin takaaja rukka olisi jäänyt vaikeuksiin. Meillähän on ollut jo 1800-luvulta perussääntö voimassa, että päävelan vanhetessa sivusopimukset raukeavat. Meillähän on periaate ollut jo aikaisemminkin, että takaus vanhenee.

Tämän lain yhteydessä ulosottoperusteen vanhentuessa on hyvä, että täsmällisesti todetaan takaajan asema kaikissa näissä eri vaihtoehdoissa, muun muassa silloin, kun tuomioistuimen päätöksellä ulosottoperusteen kestoa jatketaan, jolloin takaaja joutuisi kohtuuttomaan asemaan. Te olette myös käsitelleet valiokunnassa hyvin yhteistakaajien aseman ja yksityiskohtaisesti selvittäneet. Siinäkin valiokunta on tehnyt esimerkillistä työtä.

Yhdyn siihen valiokunnan lausumaan, jossa tätä asiaa seurataan. Vielä kerran lausun suuren kiitoksen ministerille ja valiokunnalle. Nyt Suomi parlamentissaan tekee pitkästä aikaa velallisille, vaikeaan sekä henkiseen että taloudelliseen ahdinkotilaan joutuneille ihmisille, oikeutta. Sieltä löytyy vielä runsain mitoin niitä suomalaisia, jotka haluavat alkaa uudelleen yrittäjiksi, ja niitä suomalaisia, jotka ovat takaajan asemasta joutuneet toista tukemaan. Henkilökohtaisesti tiedän itse, kun olen takaajan asemassa juuri ollut näissä kiemuroissa mukana.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä nyt ollaan todellakin hyväksymässä laajan valmistelutyön, melkein parinkymmenen vuosikymmenen valmistelutyön lopullista päätepistettä eli uutta ulosottokaarta, jolla siis vanha, vuodelta 1895 oleva ulosottolaki kumoutuu. Nyt on viimeinen eli neljäs vaihe käsittelyssä. Taustalla ovat tietenkin nämä lama-ajan velkaongelmat, ja valitettavasti kuitenkaan ylivelkaantuminen ei ole lamavuosiin loppunut, vaan edelleenkin ylivelkaantumista tapahtuu. Luotonsaanti on helpottunut ja tarjontaa on tullut lisää, mutta myös epäterveitä uusia piirteitä on tullut markkinoille. Ne liittyvät kioskilainoihin ja kännykällä otettaviin pikavippeihin, joissa uuttakin sääntelyä tarvitaan. Nämä eivät nyt suoranaisesti liity tähän lakiin, mutta taustalla ovat siis ylivelkaantuneiden ongelmat, ja niitä tässä on ratkottu.

Tällä eduskuntakaudellahan saimme hyväksyttyä ulosoton määräaikaisuuden eli siis sen, että perintä ulosotossa oli mahdollista vain tietyn määräajan ajan, mutta itse velka aineellisesti säilyi voimassa. Nyt ollaan käsittelemässä ja hyväksymässä lopullista saatavan aineellista vanhenemista, kun ulosottoperusteesta eli yleensä maksutuomiosta on kulunut joko 15 tai 20 vuotta pääsäännön mukaan.

Silloin kun käytiin keskustelua, voiko velka lopullisesti vanheta, pohdittiin sitä, vaikeuttaako vanheneminen lainansaantia ja heikentääkö tämä maksumoraalia, mutta ehdotetut vanhentumisajat ovat niin pitkiä, ettei velkavastuun määräaikaisuus vaaranna velallisten maksumoraalia. Lisäksi on edelleen mahdollista jatkaa vanhentumisaikaa, jos velallinen menettelee moitittavasti. Talousvaliokunta ja perustuslakivaliokunta ovat olleet samaa mieltä, että tälle lainsäädännölle on hyväksyttävät ja yhteiskunnallisesti painavat perusteet.

Rajapintaongelmia tietysti ei voi välttää. Tässä tulikin niitä jo esiin eli tilanteet, joissa ulosottoperustetta ei ole olemassa. Myös lähipiiriä koskevat velkatilanteet voivat olla ongelmallisia. Mitään erityispoikkeussäännöksiä ei ole kuitenkaan vielä tässä vaiheessa harkittu tarpeellisiksi näihin tilanteisiin. Velkajärjestely on omanlainen järjestelmänsä, ja se elää ihan omaa elämäänsä. Emme ole tehneet mitään poikkeussäännöksiä niihin tilanteisiin, joissa velkajärjestelyn maksuohjelma menee yli sen ajan, jolloin velka lopullisesti vanhenee. Mutta varmasti tässä jää seurannalle paljon vielä tehtävää, ja sitten näihin käytännön tilanteisiin voidaan jatkossa tietenkin palata, jos tarvetta ilmenee.

Alaikäisten velkaantuminen on huolestuttava ilmiö. Tässä ulosottokaaressa säädetään, että holhousviranomaiselle on tehtävä ilmoitus silloin, kun on kyseessä alle 18-vuotias, jota vastaan on vireillä ulosottoasia, joka perustuu riita-asiassa annettuun tuomioon. Tämä merkitsee sitä, että otetaan yhteys huoltajiin, ja äärimmillään yhteydenotto voi johtaa jopa edunvalvojan määräämiseen. Lisäksi toivotaan, että tällä lainsäädännöllä voidaan rahoittajia kannustaa entistä suurempaan varovaisuuteen.

Tiedotukselle tässä laissa varmasti jää paljon haastetta. Tämä ei ole ihan yksinkertaista lainsäädäntöä. Ja nyt katseet kohdistuvatkin oikeusministeriöön, että se pystyy tiedottamaan kansalaisille ymmärrettävästi siitä, mitä tämä laki todellisuudessa ja käytännössä merkitsee.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitän nykyistä oikeusministeriä, että hänellä löytyi rohkeutta tuoda tämä esitys tämän sisältöisenä. Valiokuntaa kiitän siitä, että puheenjohtaja Braxin johdolla siellä asiaan perehdyttiin ja se vietiin hyvin läpi.

Tämä esitys on hyvä alku sille, että Suomessa hyväksytään velan lopullinen vanheneminen ja velalla on määräaika. Tällä velalliselle palautuu yhteiskuntakelpoisuus, takaajan asema paranee selkeästi ja selkiintyy, alaikäisen asema paranee tässä ja häntä suojellaan. Tämä ei kuitenkaan poista henkilökohtaisen konkurssin tarvetta. Sitä tullaan tarvitsemaan Suomessa. Me tarvitsemme kaikki ne yrittäjävoimat töihin edelleen epäonnistumisensa jälkeenkin.

Seuraavalle hallitukselle jää myös tämä yleisen vanhenemislain uudistaminen niin, että vanhenemispäivä alettaisiin laskea eräpäivästä eikä pelkästään siitä, että velalle on haettu ulosottoperuste. Ed. Juhantalo toi hyvin esiin, että kaikille veloille ei haeta ulosottoperustetta. Jatkoseurantaa tämä tarvitsee.

Ed. Koskiselle voisin sanoa, että kyllä tämä lainsäädäntö olisi voitu tuoda jo edellisen hallituksen aikana.

Tästä maksumoraalista kun oli puhe, niin ei suomalaisten maksumoraali ole romahtanut, vaikka velkajärjestelylakikin on ollut voimassa. Suomalaisilla on edelleen erittäin hyvä maksumoraali, ja uskon, että se myös pysyy.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Hyvin lyhyesti totean tästä jatkotyöstä ja valiokunnan yksimielisestä näkemyksestä, että myös velkalakia täytyy jatkossa sitten katsoa. Siinä ajatuksessa, että velka eräpäivästä alkaen vanhenisi, on vinha, varmaan semmoinen kansantajuinen yhden logiikan totuus, ja en sano, ettei se voisi siltäkin pohjalta syntyä, mutta täytyy muistaa, että jollain tavalla pitäisi tähän kuitenkin yhä kytkeä myös sitten se, että voidaan varmistaa, ettei velallinen ole hävittänyt omaisuutta tai jotenkin niin sanotusti keplotellut. Tässä versiossa, jonka me nyt ulosoton osalta hyväksyimme, on tietysti se piirre, että on tehokas ulosotto, joka koko ajan sitä kontrolloi. Ehkä on mahdollisuus yhdistää tähän ed. Sjöblomin ajatukseen se, että velallisella olisi oikeus itse hakea ulosottoperustetta tai saada tulonsa ja tilansa ulosottoihmisten tutkittavaksi, että sitten päästäisiin tähän samaan lopputulokseen, josta olen ed. Sjöblomin kanssa kyllä aivan samaa mieltä. Joku sen kaltainen saattaisi olla hyvä, rakentava ratkaisu tässä välttämättömässä jatkovaiheessa.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Tässä oli varmasti ihan oikeita ajatuksia, joita puheenjohtaja, ed. Brax sanoi. Usein silloin, kun tapahtuu tämä velan romahdusmainen tulo, ihminen menettää toimintakykynsä, hän ei osaa ajatella viidentoista vuoden päähän. Voisi olla erittäin hyvä ajatus tämä, jos hänellä olisi juristi tai muu, joka selvittäisi, että varmuuden vuoksi tulevaisuutta varten pitäisi nämä ulosottoperusteet hoitaa. Tässä on selventämistä ja mahdollisuuksien etsimistä vallan valtavasti, ja se on hyvä työ.

Ajattelin myös sanoa tähän suomalaisten maksumoraalista. Suomalaisilla on hyvä maksumoraali, ja sitä ei pidä verrata siihen silloin, kun joutuu mammuttimaisen, suuren velkamassan eteen. Siinä ei auta maksumoraalikaan, koska se tilanne on mahdoton. Minusta päinvastoin voidaan katsoa myös toisinpäin, onko näillä perijäyhtiöillä ollut maksumoraalia, onko ollut perijän moraalia.

Juuri ed. Sjöblomin kanssa katsoimme eräitä hänen tuntemiaan velallisia. Jollain oli Helsingin Sanomien vuosikerta maksamatta, 720 markkaa aikoinaan. Muutaman vuoden kuluttua perintätoimisto otti yhteyttä, peri häneltä 3 400 markkaa — se kahdessa kolmessa vuodessa kuluineen ja toimenpiteineen nousee tällaiseksi. Minusta siinä ei ole ollut moraalia. Suomalaisilla on maksumoraali, mutta näillä perijöillä ei ole. Se on intohimoista, idioottivarmaa bisnestä, jota on tehty huono-osaisilla suomalaisilla.