Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka vuosi todella lähestyy loppuaan, niin minulla ei ole kyllä mitään tarkoitusta puhua tilastoihin, vaan puhua asiasta. Täällä jollakin muulla saattaa olla sellaisia tarpeita.

Tässä on kysymys lakiesityksestä, jonka hallitus antoi viime keväänä: lakiesityksen hukkakauran torjunnasta. Maa- ja metsätalousministeriö oli nähtävästi kuvitellut tämän olevan läpihuutojuttu maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja eduskunnassa. Asiantuntijakuulemisessa paistoi lävitse tällainen käsitys.

Hukkakauran torjuntalaki todettiin valiokunnassa tarpeelliseksi, koska hukkakaura muodostaa edelleenkin ison ongelman maamme kasvinviljelyssä. Suuri ongelma on se, että hukkakaura saastuttaa kylvösiemeneriä, jolloin kokonaisia tiloja joudutaan jättämään kylvösiementuotannon ulkopuolelle.

Alue, jolta minä tulen, eli Etelä-Pohjanmaa, on erittäin pahaa hukkakaura-aluetta hyvin suuresti siitä johtuen, että meillä käyvät tulvat pelloilla ja tulvan mukana hukkakauran siemenet siirtyvät täysin hallitsemattomasti. Siinä mielessä pitää olla mahdollisuuksia, jolla tätä voidaan torjua. Hukkakaura on suuri vaara korkealaatuiselle kasvintuotannolle. Asiantuntijakuulemisessa tuli kuitenkin selvästi esille, että esitys, jonka hallitus antoi, oli käytännön kentällä toimivien mielestä keskeneräinen ja viljelijöitä tarpeettomasti syyllistävä ja lisäksi byrokraattinen.

Niinpä valiokunta jätti lakiesityksen kesän ajaksi pöydälle ja palasi syksyn aikana asiaan. Myös ministeriön asiantuntijoiden asenteet olivat kesän aikana kypsyneet myönteisimmiksi muutoksille ja he olivat huomanneet nähtävästi, että valiokunta ei tule esitystä sellaisenaan nielemään. Näin ollen käytännön asiantuntijoiden ja ministeriön yhteistyössä maa- ja metsätalousvaliokunta kirjoitti muutamat keskeiset kysymykset, pykälät, uusiksi, jotta ne paremmin palvelisivat tavoitetta hukkakauraongelman vähentämiseksi.

Lain keskeinen sisältö on edelleenkin hukkakauran torjuntavelvollisuus, joka koskisi kaikkia viljelmän tai sen läheisyydessä sijaitsevien alueiden haltijoita ja jonka tarkoituksena olisi hukkakauran esiintymisen ja leviämisen estäminen. Valiokunta piti kuitenkin liian raskaana toimenpiteenä sitä, että todetun uuden hukkakauraesiintymän johdosta olisi aina laadittava torjuntasuunnitelma. Näinpä valiokunta ehdottaakin, että lakia täsmennetään siten, että ensiksikin hukkakaurasta ilmoittamisen velvollisuus koskisi vain uusia esiintymiä, joista ei ole aiemmin ilmoitettu valvontaviranomaisille. Lisäksi valiokunta toteaa, että torjuntasuunnitelman laatimisen asemasta tehtäisiin ensin torjuntaohje ja vasta sitten, jos torjuntaohjetta ei noudateta tai saastuma on paha, tehtäisiin runsaasti voimavaroja sitova raskas torjuntasuunnitelma. Lisäksi valiokunta halusi korostaa eri viranomaisten yhteistyötä tämän lain toimeenpanon yhteydessä sillä tavalla, että se mahdollisimman sujuvasti myöskin käytännön kentällä toimisi. Tässä tapauksessa kuntien maaseutuviranomaiset ja te-keskukset ovat keskeisessä asemassa käytännön toimijoina.

Lisäksi valiokunta totesi, että on tärkeää, että laissa säilyy mahdollisuus korvata hukkakauran hävittämisestä aiheutuvia kustannuksia. Näin ollen, kun tämä pykälä puuttui hallituksen esityksestä, ministeriön laatimasta esityksestä, valiokunta laati kustannusten korvaamisesta, uuden, 18 §:n, joka kuuluu: "Jos tässä laissa säädetystä hukkakauran hävittämisestä johtuvien kustannusten katsotaan huomattavasti heikentävän alueen haltijan taloudellista asemaa, voidaan ne hakemuksesta korvata valtion varoista osaksi tai kokonaan. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä kustannusten korvaamisessa noudatettavasta menettelystä." Eli tällä turvattaisiin se, että viljelijät eivät joudu kohtuuttomaan tilanteeseen, varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa he itse eivät millään tavalla ole syyllisiä siihen, että hukkakaura leviää ja hukkakauraongelma on olemassa, vaan se saattaa johtua naapureista tai luonnonolosuhteista.

Lisäksi valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että kun täällä puhutaan uhkasakosta, niin hukkakauran torjuntaa koskevan lainsäädännön ohella on voimassa myöskin maatalouden tukisäännöksiä, joissa edellytetään toimenpiteitä hukkakauran torjumiseksi. Säännösten mukaan toimenpiteiden laiminlyönti voi johtaa jopa tukien menettämiseen. Näin ollen valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että lakiehdotuksen mukainen viranomainen voisi tehostaa vaadittujen toimenpiteiden toteuttamista muun muassa uhkasakolla. Ottaen huomioon tässä todetut muut mahdolliset seuraamukset valiokunta painottaa sitä, että uhkasakkoa tulee käyttää vain äärimmäisenä keinona silloin, kun toimenpiteitä ei muuten saada toteutettua. Tässä pyritään siihen, että viljelijä ei joudu kaksinkertaisen rangaistuksen piiriin eli pahimmassa tapauksessa häneltä viedään tuet pois ja sen jälkeen sitten vielä lyödään uhkasakko päälle. Uhkasakkolakihan sinänsä antaa kohtuullistamismahdollisuuden, ja sitä valiokunta tässä korostaa, että tätä myöskin harkitaan.

Ongelmaksi tässä lakiesityksessä jäi se, että lakiesitykseen jää hukkakaurarekisterin osalta sellainen puute, että vaikka tilan viljelmä on todettu hukkakaurasta vapaaksi alueeksi, tila säilyy kuitenkin kaksi vuotta vielä hukkakaurarekisterissä mukana. Nyt on pyritty maa- ja metsätalousministeriön kanssa neuvottelemaan siitä, että asetuksella tämä ongelma pystyttäisiin jollakin tavalla poistamaan, koska valiokunta ei ehtinyt tai osannut tähän löytää sopivaa ratkaisua. Eli tässä tapauksessa me tulemme seuraamaan sitä, mitä ministeriön asetuksessa asiasta lausutaan, ja toivomme, että sieltä tulee sellainen asetus, jolla tämä rekisteriä koskeva ongelma poistuu.

Herra puhemies! Näin käytännön kentältä saadun avun perusteella käsityksemme mukaan valiokunta on huomattavasti pystynyt parantamaan hallituksen lakiesitystä.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hukkakaura on erittäin hankala rikkakasvi, joka pahimmassa tapauksessa leviää jopa lintujen välityksellä, ja sitä on erittäin vaikea torjua. Hukkakaura ei ole Suomessa ollut sellainen ongelma kuin se on esimerkiksi Keski-Euroopassa ollut, mutta tätä nykyä voi olla, että siitä tulee yhtä paha ongelma. Sen takia on syytä, että tätäkin lakia muutetaan, koska nykyinen laki ei ole toiminut riittävällä tavalla. Uuden lain myötä varmasti tästä kulkee selkeä viesti kentälle, että myös hukkakauran torjuntaan pitää suhtautua kaikella vakavuudella ja se, mitä laki velvoittaa esimerkiksi torjuntasuunnitelmien tekemisessä ja hukkakaurojen kitkemisessä, pitää ottaa vakavasti myös kaikkien maanviljelijöiden huomioon.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Hukkakaura on todellakin vaikea rikkakasvi torjuttavaksi, ja nimenomaan se aiheuttaa korkealaatuisen kasvintuotannon edellytyksille suunnattomiakin vaikeuksia. Korostan sitä, että tässä hukkakauralainsäädännössä on nyt mahdollistettu se, että tila, jolta hukkakauraa on löytynyt, voi joutua jopa neljäksi vuodeksi niin sanottuun karenssiin elikkä siementuotantoa tämmöisellä tilalla ei voitaisi neljään vuoteen harjoittaa.

Ensinnäkin siinä on kahden vuoden tarkastuspakko aina kun hukkakauraa löytyy tilalta, joltakin lohkolta, niin että koko tila on kahden vuoden ajan viranomaisten tarkastusvelvollisuuden alaisena. Tämän kahden vuoden määräajan jälkeen, vaikka tila olisi todettu hukkakaurasta vapaaksi näissä tarkastuksissa, tila jää todellakin hukkakaurarekisteriin vielä kahdeksi vuodeksi. Nyt on huolehdittava siitä, että asetuksella säädetään näille tiloille mahdolliseksi esimerkiksi siementuotannon aloittaminen jo näiden kahden rekisterissäolovuoden aikana.