Marjatta Vehkaoja  /sd:

Arvoisa puhemies! Ensiksi totean, että ministeri Soininvaara ilmoitti minulle päivemmällä, että hän ei ole läsnä tämän keskustelun aikana. Pahoittelen sitä, sillä en voi välttyä kritisoimasta tässä yhteydessä myös hänen osuuttaan asiassa.

Arvoisa puhemies! Esillä on nyt hallituksen esitys terveydenhuollon maksujen muutoksiksi. Ensinnä koko hanke on kaksiosainen sikäli, että lain tasolla tästä muutoksesta näkyy vain muutama seikka, ja oikeastaan sisällön asiakkaalle näkyvä osa tulee esille asetuksen tasolla. Hyvää tässä hankkeessa on se, että maksukattoon ei ole nyt koskettu. Sen taso ei nouse. Sitten saadaan yhtenäistettyä ikärajoja, mikä on oikein hyvä, ja sitten saadaan vielä yksi maksu poiskin. Pahaa on se, että ylipäätään on jouduttu lähtemään liikkeelle siitä, että terveydenhuollon maksuja nyt nostetaan. Tätä on perusteltu hallitusohjelman kohdalla. Siellä puhutaan maksujen korotuksista, niin että kustannustason nousua vastaavasti niitä tulisi nyt korjata. Tämä hallitusohjelman ilmaus muuten ei ole sosiaalipolitiikan otsakkeen alla, vaan se on siellä kohdassa, joka liittää sen finanssikysymykseksi.

Tässä nyt tuleekin vastaan tämän hallituksen esityksen ydinongelma, että terveysmaksuilla haetaan ikään kuin kunnille lisätuloja. Tästä on ollut se vaiva, että myöskään sosiaali- ja terveysministeriössä ei ole mielestämme pohdittu tätä asiakokonaisuutta, lieneekö pohdittu ollenkaan mutta ei ainakaan riittävästi sosiaali- ja terveyspoliittisista näkökulmista lähtien. On lähdetty vain teknisesti ikään kuin hoitelemaan hallitusohjelman tuota kohtaa, mutta ei pelkästään tyydytty teknisiin ratkaisuihin, joista yksi on euromuutos. Euromuutoksen takia meidän joka tapauksessa tuli ottaa tämä laki esille.

Tässä yhteydessä on myöskin lähdetty muuttamaan terveysmaksujen rakenteita ja kokonaisuutta, mitä pitää hämmästellä sen takia, että meillä on Kansallinen terveysprojekti, jonka tehtäväalueeseen muun muassa kuuluvat tämänkin tapaiset asiat. Niin kuin jo salikeskustelussa, olikohan jokin kyselytunti, kävi hyvin esille, näiden maksujen osalta näyttää siltä, että sosiaali- ja terveysministeriössä ei ole tämä kokonaisuus hallinnassa. Siellä ei tiedetty Kansaneläkelaitoksen omavastuutasoista, yksityiseen sairaanhoitoon maksetuista omavastuista. Sitten taas jouduin huomaamaan, että myöskään Kansaneläkelaitoksessa ei tunnettu kuntien maksuja.

Näin ollen voi olla, että tämä lähtötilanne on tullut monelle kansanedustajatoverille yllätyksenä. Lähtökohdassa on nimittäin semmoisia kummallisuuksia, että eräissä maksuissa nyt jo yksityisen sektorin palvelu tulee henkilöille halvemmaksi kuin kunnallinen palvelu. Tämä on tapahtunut aika lailla hiljaa, ilman että on ääneen haluttu puhua siitä, että haluttaisiin kuljettaa palvelujen kysyntää myös yksityisen sektorin suuntaan. Tästä seikasta jopa esittelevät ministeritkin olivat täysin tietämättömiä, mistä syystä saimme sitten elävän ottelun aikaan siitä, miten asetuksessa tulisi yksittäisiin maksuihin suhtautua.

Sitten tullaankin nimenomaan asetuspuolelle, josta oikeastaan nämä ottelut käytiinkin, koska laintason muutokset ovat varsin vähäisiä. Siellä säädellään kyllä uudesta terveyskeskuksen päivystysmaksusta, jota kritisoimme ensinnäkin siitä syystä, että se on tähän sekavaan rakenteeseen nyt tuotu uusi maksu, mutta myöskin siitä syystä, että se peritään 15 euron suuruisena päivystysaikana, 20:n ja 8:n välisenä aikana ja viikonloppuisin, tehdyistä käynneistä aivan riippumatta siitä, onko terveyskeskuksessa silloin palveluvarustusta, ovatko esimerkiksi laboratorio- ja röntgenpalvelut silloin auki vai ei. Mutta tässä emme menestyneet, ja voi kyllä kai sanoa niin, että sisäiset pelisääntömme johtivat siihen, että tästä emme päässeet edes keskustelemaan laajemmin, koska veto-oikeutta käytettiin jo valiokuntaryhmän sisällä kokoomuksen puolelta.

Kaikki muut keskustellut aiheet liittyivät asetuksen tasolla, niin kuin sanottu, ilmaistaviin maksuihin. Tässä kohtaa minun on kyllä sanottava, etten voi antaa korkeaa arvosanaa asiainhoidolle myöskään ministeriön suunnasta, koska mehän kävimme ensimmäisen kamppailun jo hankkeen aivan alkuvaiheessa, kun ministeri oli jo alussa sitä mieltä, että tehkää te vain laki, kyllä hän asetuksen työntää menemään. Hän aikoi viedä asetuksen valtioneuvostosta läpi ennen kuin me pääsimme edes käsittelemään koko lakia. Saimme rautalangasta vääntää sen, että tässä talossa on totuttu siihen, että lakiin liittyvät asetukset esitellään samassa yhteydessä ja niiden vuoro tulee vasta, kun laki on valmis, ja että me todellakin tätä ennen, nyt ja myös tulevaisuudessa eduskunnassa haluamme olla perillä myös siitä, miten lain antamaa asetuksenanto-oikeutta konkreettisesti käytetään.

Me saimme viivytettyä asetuksen antamista, ja keskustelut jatkuivat yksityiskohdista. Me kuulimme ministeriä useaan otteeseen ja pääsimme hänen kanssaan mielestäni hyvin vaatimattomaan lopputulokseen. Pääsimme tinkimään kahdessa asiassa, nimittäin muun kuin lääkärin tai hammaslääkärin suorittaman kotikäynnin maksu aleni ehdotetusta 7:stä 6 euroon ja sarjahoitohommassa hoitokertojen lukumäärässä saatiin pudotusta aikaiseksi. Asetus sitten annettiin tällä viikolla. Valtioneuvoston istunto alkoi puoli tuntia sen jälkeen, kun me saimme oman osuutemme valmiiksi, mutta tieto oli kulkenut jo hyvissä ajoin sitäkin ennen, koska me emme ponsia näiltä osin mihinkään muuttaneet. Kävi ilmi, että valtioneuvoston istunnossa ei ollutkaan hyväksytty, ei ollut esiteltykään, mutta ei myöskään päätökseksi tullut pontemme muotoilu, että nämä molemmat kaksi maksua muuttuvat asiakkaan kannalta vähän edullisemmiksi, vaan ainoastaan sarjahoidon kohdalta muutos tehtiin.

Se, minkä takia otan tämän näin voimakkaasti esille, johtuu siitä, että saamani tiedon mukaan valiokuntaa oli syytetty valtioneuvoston istunnossa siitä, että se on ikään kuin pimeitä ponsia rustannut. Niinhän ei todellakaan ole, vaan kahden maksun huojennus oli todellakin suullisesti sovittu ministerin kanssa. Hän on sitten jälkikäteen ... En tiedä, mitä siitä koko sopasta voi jäädä jäljelle, tietysti meillä on eri versiot keskusteluista. Meillä on ollut valiokuntaneuvos mukana koko ajan näissä ympyröissä, ja meidän käsityksemme on kuitenkin se, että tämä meidän tahtomme on ollut täysin selvä, mutta sitä ei ole vain haluttu noudattaa.

Siihen, ettei haluta noudattaa tahtoa, viittaa sitten kyllä ministeri Soininvaaran Aamulehdelle antama haastattelu eilisessä lehdessä, jossa hän sanoo, että eduskunta oppii huonoille tavoille, jos sen vaatimuksiin olisi suostuttu. Tämä on minusta huolenaihe, ehkä ei nyt niinkään tämän yksittäisen asian yhteydessä, vaan yleisenä suhtautumistapana. Jos tämän tyyppinen yleistyy, meillä on kyllä aihetta tässä huoneessa suurempaankin huoleen.

Haluan lopettaa toteamalla, että mehän, silloin kun ensimmäisen kerran tämä maksukattojärjestely tuli, siitä ei ole kovinkaan monta vuotta, nimenomaan ponnella asetuksen sisällön muotoilimme, koska maksukatto ainoastaan on lain tasolla, mutta se, mitä herkkuja sen sisään luetaan, mitä maksuja ja kuinka suurina, olennaisesti todellakin vaikuttaa siihen, mistä oikeastaan on kysymys.

Tämmöinen vähän surullisen ritarin kertomus tämä oli tällä kertaa. Toivon, että viestit nyt sitten kulkevat. Kun emme ole vieläkään saaneet ministeriöstä sitä selvitystä näistä maksuista, jonka piti viime keväänä tulla, kiirehdimme sitä mietinnössä. Olen sitä mieltä, että meidän on ensi kevään kuluessa paneuduttava tähän asiakokonaisuuteen uudelleen ja paljon kunnianhimoisemmin ryhdyttävä miettimään sitä, mitä näissä asioissa pitäisi tehdä.

Tänä päivänä sairastaminen on Suomessa todella kallista kansainvälisesti verrattuna ja se on erittäin köyhdyttävää. Meillä on kummallinen tilanne maksukattojenkin kohdalla, nimittäin se, että ne ovat tällä hetkellä täysin riippumattomia ihmisten maksukyvystä. Olen siitä tyytyväinen, että valiokunnan ponteen saatiin tällä kertaa tällainen muotoilu ja ensimmäisen kerran, että myös maksukyky voisi tulla arviointiin mukaan, kun tulevaisuutta mietitään.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen olisi pitänyt olla suorana jatkona siihen minimisairauspäivärahaa koskevaan esitykseen, ja ed. Zyskowiczin olisi pitänyt malttaa jaksaa kuunnella myöskin tämä keskustelu. Miksi? — Hän kysyi koko ajan perään, mihin ihmeeseen se ihminen, joka on tuloitta selvinnyt silloin, kun hän ei ole ollut sairas, tarvitsisi sitten sairauspäivärahaa. Tässä me voimme sanoa, että tässä on laki, joka antaa vastauksen siihen, mihin. Yhdeksän päivän sairaalahoito maksaa maksujen korotusten jälkeen, jotka hallitus on keskiviikkona hyväksynyt, saman verran kuin on minimipäiväraha kuukaudessa. Kun ed. Zyskowicz sanoi, että pitäisi korjata niitä muita lakeja, niin hyvä on. Meidän pitäisi poistaa sairaalahoidosta maksut kokonaan. Kyllä. Näin meidän pitäisi tehdä, jos me haluamme muuten noudattaa keskieurooppalaista linjaa. Ei Keski-Euroopassa yleensä sairaalahoidosta makseta mitään. Se on ilmaista. Miksi se on ilmaista? — Sairaudelle ihmiset eivät yleensä voi mitään. Sairaus voi kohdata ketä tahansa, milloin tahansa ja mitenkä dramaattisesti tahansa. Silloin ainoa oikea kestävä peruste on universaalinen oikeus sairaanhoitoon myöskin. Sen pitäisi olla maksutonta. Tämä on mielestäni syvimpiä eettisiä kysymyksiä, mistä pitäisi keskustella, että sairauden pitää olla juuri tällainen yhteisen vakuutuksen turvin hoidettu asia niin toimeentulon kuin myöskin hoidon saannin kannalta.

Juuri näistä lähtökohdista itse en voi hyväksyä sitä asetusta, minkä hallitus on keskiviikkona hyväksynyt mielestäni täysin ennenaikaisesti, koska nyt laki, johon asetus liittyy, on täällä vasta käsittelyssä. Tämän lakiesityksenhän me olemme valiokunnassa yksimielisesti hyväksyneet, koska ne osat, jotka nyt laissa ovat, elikkä että maksukattoa ei nosteta — siinä me sosiaali- ja terveysvaliokunnassa voimme kyllä ottaa pisteet itsellemme, että me kutsuimme ministeri Soininvaaran heti, kun kuulimme, että tällainen on vireillä, valiokuntaan keskustelemaan. Muiden ministereiden tuella tietysti tämä hallituksessa meni niin, että maksukattoa ei korotettu.

Toinen asia, mikä tässä laissa on, on yhdenmukaistaminen ikärajoissa. Vaikka siellä on yksi alennus, mielestäni tämä kokonaisuus on hyväksyttävä, että nostetaan ikärajat 15:sta 18:aan vuoteen esimerkiksi terveyskeskusmaksussa, vaikka hammashuollon maksuttomuus putoaa yhdellä ikärajalla.

Mutta mitä tästä koko näytelmästä pitäisi oppia ja vielä siitä, mitä keskiviikkona tapahtui hallituksessa, mielestäni ainoa oikea johtopäätös on se, että terveydenhuollon maksuista pitää säätää laissa aivan samalla tavalla kuin säädetään päivähoitomaksuista laissa. Ei mihinkään muuhun johtopäätökseen voida tulla, jos ajatellaan, että eduskunnan pitäisi vastata terveyspolitiikasta, pystyä vaikuttamaan terveyspolitiikkaan sen kaikilta osin, nimenomaan olennaisilta osin, jotka vaikuttavat siihen, miten ihmiset voivat saada hoitoa sairastaessaan. Maksuttomuus on yksi keino mahdollistaa varhaiseen hoitoon hakeutuminen. Korkeat maksut on varma keino sairastuttaa ihmistä vielä enemmän. Mihin hän sairastuu? Hän sairastuu depressioon, koska hän ei pysty selviytymään sairauden aiheuttamasta rasituksesta, mutta ennen kaikkea hän ei pysty sen lisäksi selviytymään niistä taloudellisista rasituksista. Näin tämä kierre on valmis. Tätä meidän tulisi ehkäistä sekä inhimilliseltä kannalta, mutta myöskin kokonaistaloudellisista syistä. Elikkä myös kansantaloudellisesti on edullista, että sairaudet hoidetaan mahdollisimman hyvin ja sairaista pidetään huolta.

Uusi päivystysmaksu tässä tilanteessa terveyskeskuksissa on perusteeton, kun Kansallinen terveysprojekti on asetettu ja sille on asetettu tavoitteeksi arvioida koko maksupolitiikka. Fysioterapian maksu terveyskeskuksissa ja sarjahoidon maksu sairaaloissa, korotus 18,9 prosenttia, on mielestäni täysin kohtuuton. Perustelu oli se, että pitää olla tasaeurohinta sarjahoidossa. Vaikka kuinka yritimme tuoda esille, että sarjahoito tarkoittaa sarjahoitoa elikkä yleensä vähintään 10:tä hoitokertaa, että ei tarvitse olla tasaeuro, vaan se maksetaan kokonaisuudessaan kerralla, tämä ei mennyt perille. Kun tällaisilla perusteluilla maksut ovat tulleet, ja sitten ei ole valmiutta arvioida sitä uudelleen, oliko tämä oikein vain väärin, en voi pitää tällaista maksujen määräämistä minkään arvoisena terveyspoliittisena linjauksena.

Mielestäni juuri tällaisiin asioihin eduskunnalla pitää olla sanansa sanottavana, vaikka ne säädettäisiin asetuksessa, ja hallituksen tulee noudattaa eduskunnan näkemystä. Tämä on mielestäni täysin selvää. En voi mitenkään ymmärtää ministeri Soininvaaran linjauksia. Toivon, että todella päästäisiin keskusteluun terveyspolitiikasta ministeri Soininvaaran kanssa, esimerkiksi eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja ministeri Soininvaaran julkiseen keskusteluun terveyspolitiikasta, ja sen jälkeen katsotaan, kuka se nero tässä maassa terveyspolitiikassa oikein on. On käsittämätöntä ministerin sanoa, että eduskunta oppii huonoille tavoille, jos sen tahtoa noudatetaan. Kyllä tässä pitäisi olla kaikille selvää, kuka viime kädessä vastaa siitä, miten hallituskin toimii, onko sillä luottamusta vai ei. Ainoa, missä ministeri Soininvaara tuli vastaan valiokunnan vaatimuksia, oli se, että kun sarjahoidossa ennen 50 käyntiä muodosti katon, nyt hän pudotti sen 45 käyntiin. 42 käyntiä olisi ollut oikea. Silloin olisi katto pysynyt samassa kuin nykyisin, noin 1 500 markassa. Keitä ovat nämä sarjahoidossa käyvät? — Suurin ryhmä erilaista syöpähoitoa saavat, dialyysihoidossa käyvät jne. — todella vaikeista sairauksista kärsivät ihmiset. On täysin perusteetonta perustella näitä maksujen korotuksia ylipäätänsä sillä, että onhan meillä maksukatto 3 500 markkaa. Eläkeläisistä merkittävän osan, työttömät peruspäivärahan ja työmarkkinatuen saajat kaikki, kuukausitulot ovat pienemmät kuin maksukatto. Monelle se merkitsee jopa kahden kuukauden nettotuloa, joka on terveydenhuollon maksuissa. Sitten otetaan lääkemaksut ja muut huomioon vielä eri kattoina.

Pitkäaikainen sairaus on köyhyyden keskeinen syy. Se on myöskin pitkäaikaistyöttömyyden keskeinen syy. Sen vuoksi näillä maksuilla ei saisi enää rasittaa ihmisiä. Voi sanoa, että sairaalahoito nyt halpenee, jos on 3—7 päivää sairaalahoitojakso. Onneksi suurin osa hoidoista varmasti asettuu näiden päivien väliin, mutta jos on yli 7 päivää, maksu nousee.

Se, että käyttövaraa taas ei ole nostettu kuin 5,7 prosentilla, eli mikä jää potilaalle käteen, on käsittämätöntä. Sitten kyllä pienempi prosentti on kelvannut. Tässähän ministeri Soininvaara on luvannut, että maksuvara-asiaa tarkastellaan vielä erikseen, koska olemme tuoneet esille esimerkiksi juuri mielenterveysongelmaiset nuoret henkilöt, jotka ovat avohoidossa ja tarvitsevat ilman muuta suuremmat käyttövarat käteensä, että selviytyisivät.

Arvoisa puhemies! Olen valiokunnassa äänestänyt keskustan ponnen puolesta, että maksun korotuksia tässä vaiheessa ei olisi tullut lainkaan. Tämä on mielestäni ainoa todella järkevä linja tässä asiassa, koska Kansallinen terveysprojekti on käynnissä. Itselläni oli monenlaisia vaihtoehtoja, mutta kun ne kaikki tyrmättiin kerta toisensa jälkeen, ei muuta vaihtoehtoa jäänyt.

Ed. Ihamäki ja ed. Vehkaoja, ennakoin tulevan tilanteen. Keskustelu, joka tässä salissa on tänään käyty ed. Zyskowiczin kanssa, on juuri se syy, niin kuin valiokunnassakin toin esille, että kysymys on kokoomuksen eduskuntaryhmän linjasta sellaisena kuin eduskuntaryhmän puheenjohtaja sitä edustaa. Valitettavasti ed. Ihamäki joutuu usein toimimaan niin kuin ryhmän puheenjohtaja vaatii. Hän on kuitenkin osoittanut, että hänen linjansa on toisenlainen. Toivon, että tällä linjalla voisimme yhdessä edetä paremmin seuraavan kerran.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Päivystysmaksun tuomista terveyskeskukseen perustellaan sillä, että sen pitäisi ohjata potilaita niin sanotusti oikeaan aikaan tulemaan terveyskeskukseen. Tämä on melkoinen perustelu sen vuoksi, että me kaikki tiedämme, ettei tavanomaisia vastaanottoaikoja ole saatavissa. Potilailla ei ole yksinkertaisesti mahdollisuutta tulla 8—16 vastaanotolle. Omalääkärijärjestelmä ei kunnolla toimi. Tämä kriisi on varsin syvä terveyskeskuksissa. Näin ollen uusi 90 markan maksu käyntikertaa kohti on finanssipolitiikkaa, finanssien hoitamista eli nimenomaan sitä, että hankitaan kunnille tuloja maksujen kautta. Tässä mielessä tämä on käsitykseni mukaan viety läpi niin kuin yleensäkin maksujen korottamiset. Hyvin ongelmallista todellakin, koska Suomessa muutenkin maksetaan Euroopan korkeimpia potilasmaksuja. Myöskin tieteellisen tutkimuksen osoittama tosiasia on, että maksut hidastavat hoitoon hakeutumista. Mitä enemmän maksuja, mitä korkeampia maksuja, sitä enemmän ne vaikuttavat: sairaudet pahenevat, niiden hoito kallistuu myöhemmin ja ne voivat pahentua myös kohtalokkaalla tavalla. Näin ollen kuntataloutta ei voida hoitaa nostamalla terveyden-, sairaanhoidon- tai yleensä sosiaalitoimen maksuja.

Hyvällä tavalla tuotiin esille myöskin se asia, että Kansaneläkelaitoksen maksamien korvausten vuoksi voi jopa yksityinen hoito olla halvempaa ja edullisempaa potilaalle kuin yhteiskunnan tarjoama hoito. Tämä on tosiasia. Jos ajattelemme terveyskeskuskäyntiä, terveyskeskusmaksu ja siihen ynnättynä päivystysmaksu tekevät jo esimerkiksi 150 markkaa. Jos potilas käy yksityissektorilla ja Kela korvaa käynnistä eikä lääkärin asettama taksa kovin paljon nouse Kelan virallisten taksojen yläpuolelle, saattaa todella olla, että lääkärissä käynti on näin ollen halvempaa yksityissektorilla kuin julkisella puolella kuntien terveyskeskuksissa.

Meidän pitäisi todellakin päästä siihen, että kaikkia maksuja katsotaan kokonaisuutena, ei niin, että niitä nostetaan, niin kuin täällä tänään on käynyt ilmi, Kelan alueella tietämättä siitä, mitä tapahtuu taas esimerkiksi kuntapuolella, ja niin, että laskettaisiin todellakin se nettorasitus, mikä kuntalaisia ja potilaita koskee. Muuten emme pääse tästä ongelmasta, joka on liian korkeat potilasmaksut tämän hetken Suomessa. Pitäisi saada käyttöön yksi maksukatto, missä on sekä lääkkeet että muut sairastamiseen liittyvät kulut, siis terveydenhoidon maksukatto, siis lääkekatto, joka tällä hetkellä on myös yli 3 000 markkaa, 3 500 markan sairauskulukatto.

Lopuksi täällä on puhuttu ministeri Soininvaaran linjauksista. Hän on aika usein viime aikoina linjannut myös vanhempien ikäluokkien etuja ikään kuin vastakkain aktiiviväestön etujen kanssa eli tällaista joko—tai-näkökulmaa ja hiukan vastakkainasettelua. Nykyisessä maksujen korotuslinjassa aivan samalla tavalla lapsiperheet, työssä olevat kuin myös vanhusväestö, molemmat ovat maksajan asemassa. Kummankaan väestöryhmän asemaa tämä ei helpota tippaakaan.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Miten syntyikään hallitusneuvotteluissa ratkaisu nostaa julkisen sektorin maksuja? Ei laisinkaan sosiaali- ja terveyspoliittisessa työryhmässä vaan kuntatyöryhmässä, jonka puheenjohtajana toimi nyt valiokunnassa oleva ed. Timo Ihamäki, tai ainakin oli siinä työryhmässä mukana. Sosiaali- ja terveydenhuollon ryhmässä taas ei keskusteltu tästä maksusta laisinkaan ennen kuin se sieltä toiselta puolelta tuli.

Tätähän perusteltiin kuntien tulojen lisäämisellä. Siinä mielessä tämä on mielenkiintoinen ajatus, että nyt tätä perustellaan muka kuntien tulojen lisäämisellä ja kokoomus nimenomaan on vaatinut tätä tällä perusteella, ainakin silloin hallitusneuvotteluissa vaati. Kuitenkin kokoomus on vastustanut valtionosuuksien indeksikorotuksen täysimääräistä maksamista kunnille ja puolittanut korotukset. Se jo osoittaa, että tässä on nimenomaan haluttu, ei nostaa kuntien tuloja vaan julkisen terveydenhuollon maksuja. Tämä on täysin ideologinen valinta, tällä ei ole mitään tekemistä kuntien tulojen kanssa, koska kuntien tulot olisi voitu hoitaa indeksitarkistuksen täysimääräisellä korotuksella. Siksi minusta on reilua sanoa ääneen se, ja toivon, että kun ed. Ihamäellä on seuraava puheenvuoro, hän myös kertoo syyn, miksi he haluavat korottaa julkisen terveydenhuollon maksuja. Eihän siihen niin huonoa perustetta voi olla, koska varmaan teidän kannattajanne ovat samaa mieltä, että näin pitää toimia. Mutta minusta se pitää sanoa ääneen, ja tulen sen myös joka paikassa sanomaan, koska muuten tämä politiikka vaikuttaa yhdeltä mössöltä, jos eivät täysin ideologisilla perusteilla tehdyt ratkaisut näy.

Ajankohta maksujen korottamiselle, siis kahden vuoden indeksit kerralla, oli täysin järjetön, kun samaan aikaan on käynnissä Kansallinen terveysprojekti, jossa pitää myös arvioida terveydenhuollon maksuja, kansainvälistä maksupolitiikkaa, jossa me olemme kärkipäässä ja varmaan näiden korotusten jälkeen korkeimmalla pallilla. Tämähän on häpeällistä suomalaisittain, että meillä sairastaminen maksaa eniten tai ainakin olemme ihan johtopaikoilla, ja ketkä tämän sairastamisen tällä hetkellä maksavat esimerkiksi terveyskeskuksissa? Eläkeläiset, työttömät ja muut työstä poissa olevat maksavat, koska työikäisillä ihmisillä on ilmainen työterveyshuolto. Tämä on täysin järjetöntä, että kaikista pienituloisimmilla ihmisillä, jotka eivät ole myöskään saaneet verohelpotuksia hyväkseen, maksatetaan nämä korkeammat julkisen terveydenhuollon maksut.

Kun olen pohtinut, mikähän mahtaa kokoomuksen motiivi tähän olla, ei löydy mitään muuta perustelua kuin se, että halutaan kaventaa julkisen ja yksityisen terveydenhuollon maksujen eroa niin, että niin sanottu tavallinenkin ihminen valitsisi yksityisen terveydenhuollon julkisen sijaan, ja tätä kautta halutaan tukea julkista terveydenhuoltoa. Kelan kautta taas ajetaan sellaista linjausta, että yksityisen terveydenhuollon korvauspolitiikkaa pitäisi tarkistaa niin, että siellä taas nostettaisiin korvaustasoa lähemmäksi sitä todellisuutta, missä tällä hetkellä yksityisen terveydenhuollon maksut ovat. Se on minusta täysin järjetöntä. Tämänhän täytyy olla balanssissa siinä mielessä, että kun julkisen terveydenhuollon maksut ovat nousseet, silloin pitäisi yksityisen puolen taksaa alentaa, ettei tämä epäsuhta muuttuisi huonompaan suuntaan. Siksi täytyykin ihmetellä, minkä vuoksi sosialidemokraatit lähtivät tähän samaan mukaan, kun yritimme hallitusneuvotteluissa vastustaa henkeen ja vereen mutta emme siinä onnistuneet. Nyt näyttää siltä, että niitä esityksiä, mitkä hallituksesta tulevat, on eduskunnassa lähes täysin mahdoton muuttaa.

Kun mietitään, minkälaisessa tilanteessa ihmiset joutuvat näiden maksujen kouriin, tiedän monia keskituloisiakin ihmisiä, joille on tullut pitkäaikaisia sairauksia. He ovat joutuneet jopa myymään asuntonsa tai talonsa sen vuoksi, että he pystyvät yleensä maksamaan nämä terveydenhuollosta aiheutuvat kustannukset, koska eiväthän riitä pelkästään ne kustannukset, mitkä maksukaton piiriin ja näiden erilaisten maksukattojen piiriin tulevat, vaan sen lisäksi tarvitaan vielä paljon muuta, ja kun kaikissa, matkakuluissa, lääkekuluissa ja julkisen terveydenhuollon maksuissa, on oma kattonsa, kustannukset nousevat kohtuuttoman suuriksi, puhumattakaan, että joutuu hakemaan kotiapua ja on monta muuta sellaista kustannusta, jotka eivät minkään tukimuodon piiriin välttämättä kuulu.

Jos ajatellaan näitä korotuksia esimerkiksi sarjahoidossa, kylläpä haluaisin, että kokoomus tekisi kirjallisen perustelun minulle siitä, miten minä esitän esimerkiksi syöpäpotilaille sen, että he joutuvat maksamaan 18,9 prosenttia korotusta sarjahoitomaksuista. Tätä olisi haluttu alentaa, mutta juuri kokoomus esti sen, että näin ei voitu tehdä. Munuaissairaille henkilöille, jotka joutuvat käymään dialyysihoidoissa, sarjahoidoissa, tällaiset lähes 20 prosentin maksujen korotukset ovat täysin järjettömiä. Ainut hyvä puoli tässä on se, että maksukattoa ei korotettu, mutta ennen kuin maksukatto on täysi, siinä ovat jo monen kuukauden eläkkeet kerenneet mennä.

Eduskunnassa käy lähes joka viikko eläkeläisjärjestöjen delegaatioita kertomassa, minkälaisia vaatimuksia heillä on, milloin pitäisi pohjaosaa maksaa takaisin tai ylimääräistä sairausvakuutusmaksua alentaa. Minulla on vähän sellainen käsitys, että eläkeläisjärjestöt eivät ole oikein tienneet, mitä hallituksessa ja eduskunnassa on puuhailtu maksujen kanssa, koska vaikka heille nyt tulee korotuksia eläkkeisiin indeksikorotuksen ja savamaksun alentumisen myötä, heidän ei tarvitse montakaan kertaa käydä lääkärissä tai joutua sairaalakeikka käymään, kun korotus on jo moneen kertaan syöty. Eläkeläisjärjestöjen, jos ne olisivat todella kiinnostuneita niistä ihmisistä, jotka tänä päivänä voivat huonosti, eli pienellä eläkkeellä olevista ja paljon sairastavista ihmisistä, olisi pitänyt olla delegaatioineen täällä joka viikko nimenomaan tätä asiaa vastustamassa, näitä maksujen korotuksia vastustamassa. Silloin olisi ehkä saatu muutettua nämä, mutta eipä näkynyt. Yksi ainut delegaatio taisi olla, elintarviketyöläisten delegaatio, joka puuttui korkeisiin sairastamisen kuluihin. Se on tainnut olla ainut, jonka olen huomannut tästä asiasta ylipäätäänkään puhuvan. Meteli alkaakin sen jälkeen, ensi vuoden puolella, kun ensimmäiset korotetut maksut ovat tulleet käsin kosketeltaviksi eli rahapussista maksettaviksi.

Toivon, että kokoomus nyt kertoo ed. Ihamäen suulla oman mielipiteensä siitä, minkä vuoksi he nimenomaan ovat halunneet näitä maksujen korotuksia.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Ikävä kyllä, ed. Huotari, en ollut hallitusneuvotteluissa sellaisen työryhmän puheenjohtaja, jossa käsiteltiin näitä maksuasioita. Sen sijaan voin sanoa, että olin sellaisen työryhmän jäsen, jonka puheenjohtajana oli ed. Ojala teidän ryhmästänne.

Arvoisa puhemies! Minun on heti alkuun todettava, että tämä ei ole kokoomuksen esitys. Tämä on hallituksen esitys, joka on annettu eduskunnalle normaalissa järjestyksessä, ja sen antaja on ministeri Soininvaara. Täällä on monta kertaa keskusteltu siitä periaatteesta, mikä pitää olla terveyskeskusmaksupolitiikka, enkä näe tässä yhteydessä tarvetta tähän asiaan palata. Tämä lakihan on lähes tekninen siinä mielessä, että se toteuttaa hallitusohjelmaa terveydenhuollon asiakasmaksuista ja toteuttaa myöskin kustannustason nousun edellyttämät vaatimukset.

Haluan kuitenkin tässä yhteydessä nyt todeta sen ed. Huotarin väitteen, että tässä haluttaisiin jollakin lailla puuttua julkisen terveydenhuollon ja yksittäisen terveydenhuollon välisiin eroihin. Missään nimessä tällaisesta ei ole kysymys. Me näemme, että julkinen terveydenhuolto on varsinainen tapa hoitaa terveyttä ja sitä yksityinen terveydenhuolto osaltaan voi täydentää. Ehkä sen verran voin kuitenkin sanoa, että me noin yleisesti näemme, että palveluissa tulee olla omavastuu, koska ensinnäkin se lisää kenties palvelujen arvostusta ja ainakin ihmisten toivetta ja tarvetta elää sen mukaan.

Tässä laissahan on kysymys itse asiassa kahdesta asiasta. Maksuttoman hoidon ikärajoja täsmennetään ja yhdenmukaistetaan, eli hammashoidossa ikäraja laskee 19 vuodesta 18 vuoteen ja muun lääkärinhoidon ikäraja nousee, eli maksuttoman lääkärissäkäynnin ikäraja nousee 15 vuodesta 18 vuoteen eli ikärajaksi tulee 18 vuotta. Tätä asiaa vastaan kenelläkään ei ollut yhtään mitään. Toinen asia tässä laissa oli se, että maksukatto ei nouse vaan pysyy 3 500 markkana. Jos nyt sitten yksittäiset maksut nousevatkin, maksukatto ei kuitenkaan nouse. Sitten oli tietysti tämä pieni osa, että laitoshoidon perusmaksu poistetaan, koska se oli käytännössä vaikea toteuttaa ja asiakkaiden vaikea ymmärtää. Nämä periaatteet ja nämä lain varsinaiset asiat olivat kaikkien hyväksyttävissä ja kaikkien kannattamia.

Lakiesitykseen ei oikeastaan kuulu ollenkaan asiakasmaksuasetus, josta sitten kuitenkin suurin osa näistä erimielisyyksistä syntyi. Asiakasmaksuasetushan on ministerin ja ministeriön tekemä asetus lain pohjalta. Terveyskeskusmaksut ja muut terveydenhuollon maksut on toteutettu asetuksen perusteella. Pääsyy näihin oli tietysti euromuutos, toinen oli kustannustason muutos, jossa pyrittiin siihen, että se olisi 6 prosenttia. Yksittäisissä maksuissa siitä ehkä jouduttiin poikkeamaan, kun yritettiin päästä tasaeuroihin.

Valiokuntakäsittelyssä meillä oli se ongelma, että valiokunta halusi näihin asetuksiin puuttua ponsilla. Koska me pääsääntöisesti olemme olleet valiokunnassa hallituksen esitysten kannalla, niin olimme myöskin tässä asiassa. Sen sijaan ed. Stenius-Kaukonen oli tyypilliseen tapaansa osa-aikaoppositiossa ja äänesti vastoin ryhmänsä puheenjohtajan lupaa opposition ponnen mukana.

Sen verran pitkälle kokoomuksen kannaltakin mentiin kuitenkin maksujen uudelleenarvioinnin suhteen, että me olimme valmiit, että voimme tehdä ponsia sellaisten maksujen korjaamiseksi, mitkä myöskin ministeri Soininvaara voi hyväksyä, sen takia ministeri, että hänellä on parhaiten tiedossa kokonaisuus. Näitä olivat vain sarjahoitomaksu ja riidanalaiseksi jäänyt kotikäyntimaksu. Haluankin todeta, että vaikka me kävimme ministeri Soininvaaran kanssa neuvottelua siitä, mitä tehdään, siitä jäi erilaiset käsitykset eri neuvottelijoille. Tästä lähtien meidän onkin syytä pyytää aina kirjallisesti neuvottelutulos, koska hyvin helposti tulee väärinkäsityksiä, joita sitten vielä täällä tulkitaan ja näistä asioista keskustellaan.

Kaikkinensa katson, että laissa olevat periaatteet ovat täysin hyväksyttävissä ja sen takia laki on hyväksyttävä.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ihamäki sanoi, että päämääränä on korvata kustannustason muutos, mutta silloinhan teiltä puuttuu täysin logiikka. Nimittäin kokoomus ei hyväksynyt kuntien valtionapuihin täyttä indeksikorotusta eli kustannustason muutosta, vaan puolitti sen. Olisi ollut loogista, että kokoomus olisi hyväksynyt sen, että myöskin julkisen terveydenhuollon maksuissa olisi kustannustason nousu puolitettu ja mieluummin korvattu se sitten valtionapujen indeksitarkistuksissa eikä terveydenhuollon maksuissa, jotka muutenkin ovat jo ainakin Euroopan huippuluokkaa, jos ei maailman tasolla.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen sitä, että ed. Ihamäki perusteli esitykseen liittyviä maksukorotuksia sillä, että palvelujen arvostuksen vuoksi täytyy olla omavastuuosuuksia. Tällä hetkellä Suomessa kotitalouksien omavastuuosuus terveydenhuollon kustannuksista on Oecd-maiden huippua. Se on toki myös Euroopan maiden huippua, ja varsinkin, jos vertaamme muiden Pohjoismaiden potilaiden omavastuuosuuksiin, suomalaiset potilaat maksavat todella paljon terveytensä hoitamisesta, joten palvelujen arvostuksen lisäämiseksi omavastuuosuuksia ei todellakaan tarvitse enää lisätä, vaan mielestäni nyt täytyisi saada hyvin vahva terveyspoliittinen läpimurto niin, että pyrkisimme yhdessä näitä omavastuuosuuksia vähentämään.

Juha  Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ihamäki kiisti, että tällä maksuasetuksen muutoksella puututtaisiin julkisen ja yksityisen sektorin työnjakoon terveyspalveluiden kysynnän osalta.

Ed. Huotari osui puheenvuorossaan asian ytimeen siinä, että kun julkisen palvelun maksukorotukset lähenevät merkittävästi yksityisten terveyspalveluiden maksuja, niitä maksuja, joita asiakas maksaa, sillä on vääjäämättä merkityksensä palvelujen kysynnälle ja sillä on vääjäämättä vaikutuksensa siihen, miten jatkossa tämä rajanveto toimii. Jos on niin, että kokoomus tosiaankin on aivan tosissaan sen kanssa, ettei tällä tähän rajanvetoon olisi mitään vaikutusta, niin kyllä sitten jonkun näköisestä tiedonpuutteesta täytyy kysymys olla.

Kolmas asia: Olisimme voineet hyvin odottaa tulevaa maaliskuuta, jolloin osana laajaa Kansallista terveysprojektia niin maksupolitiikka kuin organisoituminenkin selvitetään. Tätä kautta olisi päästy eteenpäin.

Timo  Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedän ed. Huotarin olevan aina hyvin tarkkana ja esittävän omia keinojaan, miten asioita pitäisi hoitaa, ja sen takia käytinkin hallituksen perusteluja omassa puheenvuorossani.

Ed. Räsäselle haluan lyhyesti todeta, että en todella käynyt pitkiin maksupoliittisiin arviointeihin, minkä takia me olemme tätä mieltä, mutta tässä nyt oli kuntatalouden tietynlaisesta korjaamisesta myöskin kysymys.

Ed. Rehulalle haluan todeta, että me emme ainakaan tietoisesti lähde mihinkään yksityisen ja julkisen terveydenhuollon suhteen korjaamiseen tällä, vaan me toteutimme vain hallituksen esitystä.

Siitä että olisi voitu odottaa maaliskuuta, olen kyllä samaa mieltä; olisi voitu odottaa maaliskuuta.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Sairastaminen köyhdyttää ja velkaannuttaa. Tällaisen johtopäätöksen voi tehdä tutustumalla sosiaalisia luottoja myöntävän Takuu-Säätiön toimintakertomuksiin. Takuu-Säätiö on nyt toiminut kolme vuotta, ja ensimmäisen vuoden raportit kertovat, että joka kolmas sosiaalinen luotto otettiin terveydenhoidon menoihin.

Tyypillisimpiä olivat pienellä eläkkeellä toimeen tulevien ihmisten luottohakemukset terveydenhoidon maksuihin, erityisesti hammashoidon maksuihin ja sairaalamaksuihin sekä muun muassa silmälasien hankintaan. Tosin ensi vuonna parannusta tulee hammashoidon kustannuksiin kaikkien ikäluokkien kohdalla. Se tulee varmasti tuomaan tähän parannusta. Kaiken kaikkiaan sosiaalisia luottoja myönnettiin 10 miljoonaa, eli ihmiset maksavat luotolla terveydenhoidon menojaan. Ne henkilöt, joista äsken mainitsin, ovat sellaisia, jotka käyttävät julkisen terveydenhoidon palveluita eli eivät yksityisen. Tämä kertoo siitä, että myös julkisen terveydenhoidon palveluista kertyvät asiakasmaksut voivat tulla ihmiselle kohtuuttomiksi.

Kaiken kaikkiaan olen samaa mieltä kuin monet muut täällä, että olisin suonut, että tässä vaiheessa tätä lakiehdotusta ei olisi tuotu, koska mielestäni eduskunnan olisi ollut syytä ensin saada arviointi muun muassa maksukaton ja terveydenhoidon asiakasmaksujen omavastuiden kohdentumisesta ja vaikutuksista erityisesti pitkäaikaissairaiden ihmisten taloudelliseen kestokykyyn.

Kun lakiesitystä on täällä esitelty, olemme huomanneet siinä muutamia hyviä asioita, mutta sitten kuitenkin vastapainona on se, että toisaalta on annettu ja toisaalta otetaan eli jälleen kerran terveydenhoidon kustannustenjaossa käy niin, että yhteiskunnan panostus ei kasva, vaan sairastavat ihmiset jakavat sitä pottia uudelleen keskenään.

Haluan korostaa tässä yhteydessä sitä, että terveydenhoidon maksukaton seuranta olisi viipymättä saatava eduskunnan käsittelyyn, sen vaikutukset nimenomaan pitkäaikaissairaiden ihmisten talouteen.

Sitten vielä on mietittävä sitä, mitä tuo päivystysmaksu lopulta vaikuttaa, josta täällä on käyty jo kipakkaa keskustelua. On esitetty, että päivystysmaksu terveyskeskuksissa voi vaikuttaa siten, että ihmiset hakeutuvat paremmin päivisin terveyskeskusten asiakkaiksi. Tämähän onnistuu silloin, jos terveyskeskuksissa on resursseja ja täytettyjä lääkärinvirkoja ja muuta henkilöstöä niin, että ylipäätään on mahdollisuutta saada kohtuullisessa ajassa varattua aikaa terveyskeskukseen.

Toisaalta on kai parempi, että ihmiset ovat terveyskeskuksen päivystyksessä kuin että he hakeutuvat erikoissairaanhoidon päivystykseen. Erityisesti Helsingissä tämä reitti on hyvin ilmeinen. Eli jos ei terveyskeskuspäivystys ole tehokasta, silloin käytetään erikoissairaanhoidon päivystysreittiä. Se ei ilmeisesti ole myöskään aina potilaiden tai asiakkaiden kannalta hyvä ratkaisu.

Päivystysmaksu on minulle henkilökohtaisesti kaikista vaikein tässä paketissa hyväksyä. Minä koen, että ihmisten pitäisi saada tieto siitä, että palvelu parantuu sen maksun myötä tai ihmiset voivat maksaa parantuneesta palvelusta. Tiedämme, että eri puolilla Suomea on tilanteita, että terveyskeskuslääkärien vakansseja on auki.

Tässä suhteessa Helsinki, jonka väitetään joka asiassa olevan erityisen hyvässä jamassa, on ihan samanlaisessa tilanteessa kaupungin muutamien alueiden kohdalla kuin syrjäiset maaseudun kunnat ja Pohjanmaan kunnat. Helsingissä alkaa olla kymmeniä terveyskeskuslääkäreiden vakansseja täyttämättä. Tässä tilanteessa koen, että päivystysmaksu ei ole paikallaan. Pitäisi tehdä kokonaisarvio maksujen omavastuuosuuksien vaikutuksista.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Allekirjoitan ed. Rakel Hiltusen viisaan puheenvuoron milteipä kaikilta osiltaan. Ongelmat ovat juuri ne, mihin hän kiinnitti tuossa huomiota. Itse pidän tässä esityksessä erittäin negatiivisena sitä, että terveyskeskushammashuollon ikärajaa, ylärajaa, muutetaan niin, että yksi ikäluokka tipahtaa pois terveyskeskuksen maksuttomasta hoidosta ja näin ollen vielä koululaiset, siellä yläluokalla olevat, joutuvat maksamaan normaalit hinnat. Kyllä se tulee vanhempien kukkarolle sitä kautta. Siellä on monta kertaa isoja hoitoja, oikomishoitoja ja muita, vielä menossa, joten pidän tätä erittäin kielteisenä suun terveydenhuollon kannalta.

Sitten nämä päivystysmaksut. Kyllähän ihmiset päivystykseen hakeutuvat, jos kerta normaaliaikana eivät perusterveydenhuollon palvelujen piiriin pääse. Lehtitiedon mukaan Helsingissä terveysasemilla vain joka toinen puhelu pääsi läpi ja Myllypurossa vain joka kolmas. Kyllähän sen nyt ymmärtää, että jos joka kolmas puhelu ensinnäkin pääsee läpi, kaksihan sitten on kolmesta käyttäjästä sellaisia, joiden on pakko tulla päivystykseen, jotta ylipäätänsä pääsee hoitoon, kun ei kerran vastata edes puheluun niin, että aikaa saisi. Sitten jos vastataan puheluun, niitä aikoja ei ole tai ajat menevät niin pitkälle, että potilas ei voi odottaa.

Meillä on kerta kaikkiaan perusterveydenhuollossa nyt todella kriisi ja ongelma, ja sen takia olisi ollut hyvä, että Huttusen ja Lehdon työryhmän raporttia olisi nyt odotettu, koska siellähän juuri nyt ratkotaan näitä ongelmia, mitkä tulevat tästä rakenteesta. Se ongelma, mikä tiedetään jo nyt, on, että Suomi vain käyttää EU-maista toiseksi vähiten rahaa terveydenhuoltoon. Me kerta kaikkiaan pistämme siihen muita kilpailijamaitamme ja muita EU-maita vähemmän, kun me laitamme sinne nyt vähän yli 6 prosenttia. Tämä on erittäin hyvä mittari, koska bruttokansantuotteella voidaan mitata aina samanlaisia maita. Jos bkt:n osuus nousee meillä, se nousee muuallakin kilpailijamaissa euroalueella.

Jos me nyt panemme terveydenhuoltoon viitisenkymmentä miljardia, niin jos panisimme saman verran kuin Norja esimerkiksi tai muut Pohjoismaat suhteutettuna bruttokansantuotteeseen, Norjaan verrattuna meidän tulisi panna 67 miljardia, elikkä 17 miljardia markkaa enemmän pannaan Norjassa terveydenhuoltoon bruttokansantuoteosuuden mukaan laskien kuin meillä, Ruotsissa 65 ja Tanskassa 60.

On selvää, että siellä on paremmat palkat, sinne menee terveydenhuoltohenkilöstöä, mutta tämä ei ole yksin palkkauskysymys. Jos meillä nostettaisiin terveydenhuollon palkkoja 30 prosenttia, sitten olisimme vastaavasti, jos tämä palkoista olisi kiinni, samoissa luvuissa kuin muut Pohjoismaat. Ikinähän ei sellaista palkkojen nousua voi meillä tapahtua. Vaikka palkatkin nousisivat, meillä on vielä gäppi. Jotta me olisimme samassa rintamassa muitten Pohjoismaitten kanssa, meidän pitäisi laittaa lisää näihin palveluihin. Elikkä se tarkoittaa sitä, että pitäisi olla enemmän henkilöstöä ja muutenkin saada laatua terveydenhuoltoon. (Ed. Hemmilä: Mistä rahat?) Se, että terveydenhuolto toimii ja kansakunta on terveempää, tuottaa kansalle vaurautta, tuottaa sitä bruttokansantuoteosuutta, kun meillä ihmiset ovat terveitä ja käyvät töissä. Nyt jos he eivät saa palveluita, he ovat sairaana kotona. Se maksaa yhteiskunnalle. Siinähän on se ongelma. Sairaat ihmiset eläköityvät varhaisemmin, se on valtavan suuri kustannus. Näin on, että se tuottaa meille monenlaista hyvää, että meillä väestö on terve ja työkykyinen. Mielenterveysongelmiin, jotka ovat jo suurin varhaiseläkkeelle siirtymisen syy tässä maassa, pitäisi puuttua terveydenhuollon paljon aikaisemmin ennalta ehkäisevästi kuin nyt. Meillä on paljon tekemistä terveydenhuollossa.

Arvoisa puhemies! Terveydenhuoltomaksujen kasaantuminen pienituloisille on aivan kerta kaikkiaan tilastoilla osoitettavissa. Pienituloisin kymmenes kotitalouksista käyttää sairauskuluihin nettotuloistaan noin 8 prosenttia ja suurituloisin 2,5 prosenttia, elikkä rasitus kohdistuu pienituloiseen päähän luonnollisesti. Eniten sairauskuluja on vanhuksilla. Käyttäjän rahoitusosuus oli vuonna 90, vähän yli kymmenen vuotta sitten, 15,6 prosenttia ja nyt osuus on pitkästi yli 20 prosenttia. Puhutaan 24 prosentista, mutta ihan tarkkaa lukua Stakes ei pystynyt antamaan. Se on noussut juuri 90-luvun loppupuolella. Mehän olemme täällä useaan kertaan nostaneet niitä maksuja. Tämän vuoden alustakin nostettiin, viime vuoden alusta kallistuivat lyhytkirurgiset hoidot, ja nyt olemme jälleen tämän edessä, että taas nostaisimme maksuja. Kuten tiedämme, nyt jo olemme käyttäjän maksuosuudessa huippua, mutta olemme peränpitäjiä siinä, kuinka paljon yhteiskunta sijoittaa terveydenhuoltoon.

Kuten täällä on tullut esitettyä, vanhukset käyttävät terveyspalveluja ikäryhmistä eniten, joten jos he saavat nyt jotakin pientä helpotusta savamaksuun, kaikki tulee moninkertaisesti takaisin terveydenhuollon puolella.

Arvoisa puhemies! Tässä on ollut mielenkiintoista illan mittaan kuunnella vasemmiston ja oikeiston esityksiä sekä tässä että aikaisemmassa sairausvakuutusasiassa. On todettava, että tämähän on mahdoton hallitus. Eihän näitä asioita ikinä voi panna yhteen. Olemme kuulleet nyt, että ei näitä voi yhdistää. Täällä selitetään, että kun siellä neuvotteluissa kokoomus ei antanut myöten, niin meidänkin piti sitten tulla mukaan, tai sitten, että nämä eivät, niin mekään emme.

Tässä pitäisi nyt vakavasti miettiä yhteiskunnan ja kansalaisten kannalta, miten näitä asioita oikein hoidetaan. Täällä on nyt ed. Puhjokin salissa, ja vetoan teihinkin lääkärinä, että nyt tämän asian kohdalla näytätte kaapin paikan siellä hallituksessa, voidaanko kansalaisten maksurasitusta enää nostaa terveydenhuollon osalta, kun kaikki tilastot ja luvut, joita äskenkin luettelin, osoittavat, että tämä maksurasitus kohdistuu kaikkein eniten ja voimakkaimmin pienituloisimpaan, vähävaraiseen kansanosaan. Sieltä otetaan, ja voittajina ovat ne, joilla ennestäänkin maksurasitus on pientä. Nyt voi tässä äänestyksessä näyttää, miten näitä asioita tässä maassa hoidetaan.

Veijo  Puhjo  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Hyssälä vaati oikeastaan ihan oikein, että hallitukselle olisi näytettävä kaapin paikkaa näiden maksujen suhteen. Toisaalta on niin ikävästi, että hallituksella on varmaan jokin ihmeellinen kiire tehdä asetuksella nämä maksukorotukset, kun ilmeisesti hallitus pelkää sitä tilannetta maaliskuussa, jolloin ehkä terveysprojektin tulokset vaatisivatkin muunlaista rahoitusmallia kuin maksujen nostoa, esimerkiksi valtionapujen nostoa.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä ihmetteli, miten voi olla näin mahdoton hallitus, joka toimii tällä tavalla. Minä puolestani olen tämän illan kuluessa jo tämänkin keskustelun ja sitä edellisen keskustelun, joka samoista asioista täällä käytiin, aikana ihmetellyt, minkälainen eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta sitten mahtaa olla, kun minusta kuulostaa täällä ihan siltä, että valiokunnassa ovat jääneet perustavaa laatua olevat keskustelut käymättä taikka puheenvuorot ovat jääneet pitämättä. Se tässä ihmetyttää, kun nimittäin nyt on käynyt ilmi, että hallitus on tehnyt yksimielisen esityksen ja tämä esitys on varmaan hyvää tarkoittaen ministeri Soininvaaran aloitteesta tehty, ja sitten valiokunnan kannanottojen ensimmäisessä kappaleessa todetaan: "Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana seuraavin huomautuksin." Huomautuksethan on tänne kirjattu. Ihmettelen, miten sosiaali- ja terveysvaliokunta toimii.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilä varmasti puhui ihan oikeasta asiasta. Mutta mikä on ed. Hemmilän kanta? Saadaanko nyt näitä maksuja nostaa? Olisi mukava kuulla sieltä kokoomuksesta, oletteko yksimielisesti todellakin tämän esityksen takana, josta on todettu täällä lukemattomissa puheenvuoroissa, jotka ovat tulleet vasemmalta ja keskeltä, että tämä on epäoikeudenmukainen ja kohtelee sairaita ihmisiä todella ankarasti.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kantaa kysyttäessä on selvää, että tämmöisessä asiassa, joka on substanssivaliokunnan käsittelemä — itse en kuulu kyseiseen valiokuntaan enkä ole voinut ottaa osaa tämän asian käsittelyyn valiokuntatyössä — minun tietysti on luotettava siihen, että kun hallitus on tehnyt yksimielisen esityksen ja valiokunta ilmeisesti puoltaa lakiesityksen hyväksymistä muuttamattomana, totta kai minä olen sillä kannalla, mitä valiokuntaa esittää.

Kyllä tällä hyvää tarkoitetaan, kun ikärajat yhdenmukaistetaan 18 vuoteen, elikkä tilannehan nimenomaan paranee lasten ja nuorten maksuttoman hammashoidon (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei parane hammashoidon osalta!) ja terveyskeskusten lääkärissäkäyntien maksuttomuuden osalta.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Terveys on monien kyselytutkimusten mukaan ihmisen elämän tärkeimpiä arvoja. Kansalaiset ilmoittavat olevansa valmiit jopa veronmaksun lisäämiseen terveyspalvelujen turvaamiseksi. Mutta näyttää siltä, että poliittisessa päätöksenteossa terveys ei saa ansaitsemaansa painoarvoa. Tämä esitys on yksi esimerkki siitä.

Suomalaisen terveyspolitiikan suuri ongelma on palvelujen korkea hinta niiden käyttäjille. Tämä on nähtävissä kaikissa kansainvälisissä vertailuissa. Jos vertaamme muihin Pohjoismaihin, esimerkiksi Norjassa 1 200 markan maksukaton piiriin kuuluvat sekä lääkkeet että avohoidon käyntimaksut. Sairaalahoito Norjassa on täysin maksutonta. Ruotsissa noin 800 markan maksukaton saavuttamisen jälkeen voi käyttää ilmaiseksi niin julkisen kuin yksityisen terveydenhoidon palveluja, mukaan lukien fysikaalista hoitoa. Tanskassa ei ole maksukattoa, koska siellä kaikki palvelut ovat maksuttomia.

Valiokunnassa esitin maksukaton madaltamista, joka olisi mielestäni tarpeellinen toimenpide, mutta en tule sitä tässä käsittelyssä esittämään, koska ei ole realistista, että se nyt saisi kovin suurta kannatusta. Sen sijaan ajattelen, että olisi todella tarpeen, että kiireellisesti ryhdyttäisiin luomaan yhtenäistä maksukattoa, joka kattaisi sekä asiakaskäynnit, lääkekulut että matkakorvaukset. Tällä hetkellä tosiasiallisesti yhteenlaskettujen maksukattojen summa nousee 8 000 markan luokkaan. Jos vertaamme sitä muihin Pohjoismaihin, tilanne suomalaisen potilaan kannalta on todella huono.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen kantoi huolta terveyspolitiikasta ja potilaiden asemasta, kun näissä asioissa ei päästä eteenpäin potilaiden edun mukaisesti eikä myöskään yhteiskunnan kokonaisedun mukaisesti. Luin juuri raporttia Ruotsista ja itseäni huolestutti kovasti, kun siinä sanottiin, että myöskin Ruotsissa on terveyspolitiikan vastainen henki leviämässä. Tämä on erittäin huolestuttava tieto tässä vaiheessa, kun ajattelemme väestön ikääntymistä. Nyt tarvittaisiin kyllä todella yhteistyötä sen suhteen, että terveydenhuolto laitettaisiin kuntoon ja nimenomaan sairaista ihmisistä pidettäisiin huolta eikä jätetä heitä oman onnensa nojaan.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Toivottavasti ed. Hyssälä, jos hän vielä tämän puheenvuoron jossakin kuulee, ei nyt ymmärrä kohta esitettävää kritiikkiä, niin kuin hän tämän illan keskustelut halusi ymmärtää, että hallitus on mahdoton.

Puutun vain päivystysmaksuun. Päivystysmaksun perusteettomuudesta on olemassa ihan tutkittua tietoa. Kotikunnassani, väljästi ja viihtyisästi asutussa osassa Suomea, luotiin 90-luvun puolivälissä väestövastuujärjestelmä, jota myös omalääkärijärjestelmäksi kutsutaan. Sillä päätöksellä päivystyskäynnit vähenivät lähes 70 prosenttia, siis lähes 70 prosenttia. Tämä mielestäni osoittaa sen, että ihmiset toimivat toisin kuin tämän päivystysmaksun takainen ajatus kulkee, että sanktioimalla päivystyksessä käynti päivystyskäyntejä voitaisiin vähentää. Oikea ajatusmalli on se, että jos päiväaikaiset palvelut toimivat, päivystysaikana käydään lääkärissä vain, jos on pakko käydä päivystysaikana. Sen vuoksi suhtaudun vähän kriittisesti päivystysmaksuun.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Esillä oleva sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulakiesitys on tietysti perusteiltaan täällä sen takia, että euroon siirtymisen myötä on pakko muuntaa nykyiset markkaperäiset maksut euromääräisiksi. Yhteiskunnan, tässä tapauksessa siis eduskunnan ja valtion, tulisi toimia esimerkkinä siinä, että maksuja muunnettaessa ei sorruttaisi maksujen korotuksiin, vaikka joissakin tapauksissa jo aikaisemmin näin on käynyt. Siinä mielessä esityksessä on selviä heikkouksia, että annetaan viesti muullekin yhteiskunnalliselle toiminnalle hintojen nostamiseksi euroon siirtymisen myötä.

Hallituksen esityksessä ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä on kuitenkin hyväksytty maksujen tarkistuksia ylöspäin. Tämä on sikäli erittäin huono asia, että me kaikki tiedämme maaliskuussa todennäköisesti valmistuvan Kansallisen terveysprojektin tulokset, ja niitä nimenomaan olisi pitänyt odottaa.

Kaikkein kovimpana maksujen korotuksena näen kuitenkin päivystysmaksun korotuksen tai uuden 90 markan päivystysmaksun käyttöönoton. Se, että hallitus tässä vaiheessa asetuksella nosti näitä maksuja eikä eduskunta ole niihin mitään voinut vaikuttaa, tuntuu todella perusteettomalta, kun tuleva terveysprojektin valmistuminen on hyvinkin tiedossa. Tämä 90 markan päivystysmaksu on mielestäni aika kohtalokas lähinnä sen takia, että se häiritsee potilaan hoitoon hakeutumista. Ilman maksuakin nykyään hoitoon hakeutuminen on jo hankaloitunut monen vähävaraisen potilaan kohdalla. Täytyy ottaa huomioon, että mikäli iltasella lähtee hoitoon uuden maksun kera, monta kertaa sairas joutuu turvautumaan mennen tullen muuhun kuin julkiseen kulkuneuvoon, jolloin omavastuudet saattavat hyvinkin helposti täyttyä, ja mikäli aikoo hoidattaa itseään, käynnin kokonaiskustannus lääkkeidenhaun jälkeen saattaa olla 200—300 markkaa, mikä iltatilanteessa saattaa olla aika hankalakin asia ja estää näin hoitoon lähdön, jolloin seuraavana päivänä voi kukaties tilanne olla jo pahempi.

Mutta periaatteessa päivystysmaksun käyttöönotto on minun mielestäni aivan uusi avaus suhteessa Suomen linjaan, kun vertaamme kansalaisen omavastuuosuuksia omasta sairauden hoitamisestaan. Suomi on perinteisesti ollut Oecd-maiden ykkösmaa siinä, että täällä on avohoidon käyntimaksuissa ollut vähiten omavastuuosuuksia ja yhteiskunta on panostanut niiden järjestämiseen eniten muihin Oecd-maihin verrattuna, mutta muissa omavastuuosuuksissa, sairaalamaksuissa ja lääkemaksuissa Suomi kulkee ihan siellä toiseksi viimeisen tai kolmanneksi viimeisen Oecd-maan kastissa. Siinä mielessä päivystysmaksun käyttöönotto tarkoittaa hallituksen valittua linjaa siihen suuntaan, että Suomen pitäisi olla Oecd-maista huonoimmassa päässä avohoidonkin omavastuuosuuksien kohdalla.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys perustuu osittain myös euron tuloon. Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta teki syksyllä suosituspäätöksen siitä, että euroon siirryttäessä ei taksoja nostettaisi. Tässä nyt on kuitenkin sisäänleivottu 6 prosentin inflaatiosysäys. Tämä ei tähän taloustilanteeseen sovi kovin hyvin sisälle.

Sitten päivystyskäyntimaksu: Sekään ei ole keino kuntien talouden tervehdyttämiseen, vaan oleellista olisi käydä perusteellista keskustelua edelleen kunta—valtio-suhteesta ja myös terveydenhuoltoon tulevien indeksien täysimääräisistä kunnille hyvittämisistä, eikä niin, että niitä vain osittain hyvitetään.

Pertti Hemmilä /kok:

Puhemies! Kiinnittäisin vain huomiota ed. Räsäsen lausuntoon siitä, että Suomessa potilaan kannalta asiat ovat todella huonosti. Valitettavasti ed. Räsänen on poistunut jo salista, mutta ei kai ihan oppositionkaan näkökulmasta potilaan asema nyt todella huono Suomessa ole. Minä vieläkin muistuttaisin siitä, että hallitus on tehnyt esityksen, jolla terveyskeskusten lääkärissäkäyntien maksuttomuuden ikärajaa korotetaan nykyisestä 15 vuodesta 18 vuoteen. Eikö tämä ole hyvä asia? Minä muistuttaisin vielä keskustelijoita, jotka kiivaaseen sävyyn ovat moittineet hallitusta, että onhan meillä kuitenkin maksukatto, noin 3 500 markkaa, jatkossakin käytössä. Sen yli menevät sairauskulut kuitenkin korvataan kaikki täysimääräisesti. Onhan tässä nyt paljon kuitenkin hyvääkin.

Sitten se, mitä ed. Mauri Salo totesi inflaatiotarkistuksista: todellakin on myös hallitus sopinut, että inflaatiotarkistukset toteutetaan. Inflaatiotarkistuksistahan käytiin merkittävä keskustelu tai vääntökin, voi sanoa, päivähoitomaksujen osalta. Se päättyi kuitenkin suomalaisten lapsiperheitten voitoksi.