Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on 399 sivua, ja meistä tuskin kukaan on tähän itsenäisyyspäivänä ennättänyt lehteilyä enempää tutustua, mutta jo pelkästään tämän esittelyn ja sisällysluettelon lukemalla saattaa todeta, että tällä esityksellä korjataan niitä lukemattomia pikkuongelmia, joita auttamattomasti vanhentuneessa ulosottolaissamme on.

Toteaisin, että ylivelkaantuneet ovat odottaneet tätä pakettia kuin kuuta nousevaa ja erityisesti ne, jotka velkaantuivat silloin, kun valtiovarainministeri useaan kertaan vakuutti, että Suomi ei devalvoi, velkaantuivat ottamalla ulkomaan luottoa, ja kun sitten kuitenkin devalvoitiin peräti kahteen kertaan, ylivelkaantuminen tapahtui tavallaan valtiovallan, silloisen hallituksen ohjauksessa, he ovat pettyneitä tähän 15 vuoden vanhentumisaikaan. He ovat jo nyt olleet kansakunnan kaatopaikalla 10 vuotta, ja se vielä jatkuu tämän lain voimaantultuakin.

Kari Kantalainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan niin kuin ed. E. Kanerva totesi, kyse on isosta ja tärkeästä asiasta, jota on hyvin pitkään valmisteltu ja joka on kiertänyt hyvin laajasti kenttäkierrosta ja johon on pyritty löytämään mahdollisimman mielekkäitä ratkaisuja.

Omalta osaltani haluaisin myöskin hiukan tarkastella asiaa hiukan laajemmalta näkökulmalta, vaikka en, aivan niin kuin ei ed. Kanervakaan, ole vielä ehtinyt lukemaan 400:aa sivua läpi, mutta joitakin asioita tässä tulee esille. Lipposen hallituksen hallitusohjelmassahan asetettiin tavoite, jonka mukaan pyrittäisiin kaventamaan ulosoton ja yksityishenkilön velkajärjestelyn eroja. Laman jäljiltä Suomessa on suuri joukko ihmisiä, jotka ovat joutuneet elinikäiseen ulosottoon, ja on täysin selvää, että osa näistä velallisista on täysin pudonnut työelämästä. Riski ihmisen syrjäytymiseen yhteiskunnasta elinikäisen ulosoton vuoksi tai siirtymiseen harmaan talouden piiriin on tietystikin ongelma, joka meidän pitää havaita. Oikeusministeriössä nyt valmisteltu mittava lakipaketti on lähtökohdiltaan se, jossa on pyritty hakemaan helpotuksia juuri näille, jotka ovat elinikäiseen ulosottokierteeseen joutuneet. Valmistunut laaja paketti on ehdotus, joka toteutuessaan, jos se toteutuu, johtaa siihen, että ulosotoista tulee määräaikaisia, mikä sulkisi pois tämän elinikäisen ulosoton mahdollisuuden.

Vanhentuminen koskisi yksityisoikeudellisia saatavia, ei sen sijaan esimerkiksi sakkoja. Jos kysymys on velasta, joka on otettu kuluttajana tai jota peritään takaajalta, tuomion täytäntöönpanokelpoisuudelle ehdotetaan tässä esityksessä 15 vuoden määräaikaa, muissa tapauksissa tuomio olisi täytäntöönpanokelpoinen 20 vuotta. Ehdotuksessa korostetaan, että määräaikojen tulee olla niin pitkiä, ettei niillä vaikeuteta liike-elämää ja kaupankäyntiä. Ulosottoperusteen määräaikaisuus ei välittömästi vaikuttaisi itse perittävänä olevan velan vanhentumiseen, vaan määräajan umpeutuminen merkitsisi vain, että ulosottomenettelyyn ei enää sen ulosottoperusteen nojalla ryhdytä. Ehdotuksen mukaan lakia sovellettaisiin taannehtivasti siten, että lain voimaan tullessa määräajasta olisi voinut kulua enintään kymmenen vuotta.

Arvoisa puhemies! Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2003 maaliskuun alusta, jolloin määräajan laskenta alkaisi vuodesta 93. Tämän johdosta monet saamiset, esimerkiksi Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenalin saamiset, vanhentuisivat jo vuonna 2008. Itse asiassa tästä lakiesityksestä omalla tavallaan voisi puhua jopa eräänlaisena Lex Arsenalina.

Tähän valmisteluun ja tähän selvitykseen, mitä nyt sitten ryhdytään käymään valiokunnassa läpi, tulee hyvin tarkoin paneutua, koska mikäli ehdotettu 15 vuoden määräaika toteutetaan, saattaa myöskin olla sellainen riski, että mahdollisesti epärehellinen yrittäjä tai kansalainen tyhjentää yhtiönsä ulkomaille ja tekee tämän jälkeen konkurssin. 15 vuoden odotuksen jälkeen paluu ulkomailta Suomeen olisi täysin laillista ja keinottelulla saadut varat velkojien ulottumattomissa.

Samassa yhteydessä ei tule myöskään unohtaa sitä rehellistä ja tunnollista velkaantuneiden joukkoa, joka laman jäljiltä lainanottajana tai takaajana on realisoinut kaiken omaisuutensa ja maksanut velkansa. Tämä suuri joukko kansalaisia menetti velanmaksun seurauksena koko omaisuutensa, ja heidän elintasonsa on tänä päivänä aivan eri luokkaa kuin jos velat olisi jätetty maksamatta. Heidän osaltaan on myöskin mietittävä, minkälainen tämä lakimuutos kaiken kaikkiaan on, jolla osa velkaantuneista vapautuu ulosoton piiristä, ovatko kansalaiset tässä suhteessa tasa-arvoisessa, yhdenvertaisessa tarkastelussa.

On muistettava, että Suomessa on tälläkin hetkellä voimassa yksityishenkilöiden velkasaneerauslainsäädäntö ja yrityssaneerauslainsäädäntö. Velkajärjestelylainsäädäntö mahdollistaa kontrolloidun vapautumisen ylivelkaantumisesta ja toimii samalla ennalta ehkäisevänä lakina. Velkajärjestelyyn ei pääse henkilö, joka on velkaantunut kevytmielisesti tai rikollisella toiminnalla. Toisaalta velkajärjestelyn piiriin eivät ole päässeet kaikki laman jäljiltä ylivelkaantuneet, ja osalle tästä joukosta ulosoton ehdotetut määräajat varmasti ovat tarpeen elinikäisen ulosoton ehkäisemiseksi. Mielestäni ennen tämän uudistuksen toteuttamista valiokuntatyössä on tarkoin tutkittava, kuinka suuria ja millä tavoin velkaantuneita henkilöpiirejä muutos tulee koskettamaan.

Arvoisa puhemies! Esitys on perusteltu ja hyvä, ja sitä pitää hyvin tarkoin kehittää ja viedä eteenpäin. Haluan kuitenkin nostaa tästä esityksestä pari asiaa vielä esille johtuen siitä, että olen omassa toiminnassani myöskin saanut operoida Arsenalin puitteissa eli omaisuudenhoitoyhtiön näkökulmasta tarkastellut asioita.

Esityksessä nousee esille pari mielenkiintoista kysymystä. Tässä ollaan rakentamassa kolmivuotisella projektilla tietohallintojärjestelmät, joiden kokonaiskustannus on noin 36 miljoonaa markkaa. Omalta osaltani voisin tietysti todeta, että kun Arsenalia on rakennettu 90-luvun alusta tähän päivään, siihen on käytetty veronmaksajien markkoja runsaat 170 miljoonaa. Tänä päivänä, kun Arsenalin alasajosta ei ole enää kovin paljon jäljellä eli odotettavissa on, että muutamassa vuodessa tilanne on pois päiväjärjestyksestä, tulee tietysti miettineeksi sitä, eikö valtion toimessa, valtion eri organisaatioiden keskinäisessä tiedonvaihdossa löydy sen vertaa yhtäläistä käytäntöä, että olisi esimerkiksi mietitty, löytyisikö mahdollisuutta siihen, että Arsenalin tietojärjestelmäkokonaisuus olisi voitu hyödyntää esimerkiksi täällä. Tämä on asia, joka mielestäni olisi ollut hyvä katsoa ja mahdollisesti vaikka vieläkin katsoa, jos se on mahdollista.

Toinen asia, joka tietysti liittyy tähän aika oleellisesti, on se, että aikanaan Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal myi oman velkakantansa ulos Aktiv Hansalle tai Aktiv Kapitalille, mikä se nyt onkaan nimeltään, ja tietysti tässä yhteydessä on selvää, että tämänkin lainsäädännön yhteydessä täytyy miettiä sitä, minkälainen vaikutus mahdollisesti tällä lainsäädännöllä, kun Arsenal omalta osaltaan ja Suomen valtio on saanut varsin merkittävän kauppahinnan, noin 600 miljoonaa, tästä velkakaupasta, on siihen, että mahdollisesti joudutaan alentamaan kauppahintaa tämän tullessa voimaan, koska se saattaa johtaa siihen, että osa näistä veloista ikään kuin menettää roolinsa tai arvonsa, mikä niillä mahdollisesti on ollut, kun ostaja on kauppaa tehnyt. Tämäkin on hyvä tiedostaa valiokunnassa, kun asiaa käsitellään.

Mutta, arvoisa puhemies, kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että ylivelkaantuneisuusasialle pitää löytää ratkaisu. Tässä esityksessä, mikä tänne on rakennettu, on hyviä pohjia, joita on nyt hyvä valiokuntatyöskentelyssä hyvin tarkoin pohtia.

Juhani Sjöblom /kok:

Herra puhemies! Tämä ulosottolakiesitys on hyvä. Se poistaa nimenomaan elinikäisen velkavankeuden. Näitä määräaikoja, 15 ja 20 vuotta, tulisi kuitenkin valiokunnassa harkita, onko niissä mahdollisuus löytää lyhyempää aikaa niin, että velkojan edut kuitenkin turvataan. Se osuus, mikä on taannehtivuutta koskeva, on hyvä. Se helpottaa yrittäjien ja tavallisten palkansaajien mahdollisuutta päästä velkakierteestä.

Velkajärjestelylaki, joka on ollut kahdeksan vuotta voimassa, osoittaa sen, että se ei ole ollut riittävän tehokas, koska 66 000 on velkajärjestelyä hakenut ja 15 000 saanut päätökseen kahdeksan vuoden aikana ja kuitenkin meillä on ulosotossa 341 000 asiakasta.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen kansantaloudessa nähtiin aikamoinen mylläkkä 1980-luvun lopulla, josta seurasi se, että jo 80-luvun lopulla ja erityisesti 90-luvun alussa hyvin monet ihmiset joutuivat taloudellisiin ongelmiin. Yrityksiä kaatui ja sitä myötä syntyi hyvin merkittäviä takausvastuita. Tällä hetkellä ulosotossa on 341 000 tapausta. Tämä on erittäin suuri määrä, ja siellä on myös erittäin suuria vanhoja saatavia.

Nyt ollaan säätämässä lakia, jolla säädetään vanhenemisaika näille saataville ja myös tuleville saataville. Se on varmaan ihan perusteltua, niin kuin ed. E. Kanerva puheenvuorossaan totesi. 80-luvun lopun ja 90-luvun alun hallitukset sanoivat, että nämä hallitukset eivät enää devalvoi, ja sitä kautta houkuteltiin ihmiset valuuttalaina-ansaan. Nyt tämä myös yhteiskunnallisesti arvokas tietotaito, joka näiden yrittäjien takana on, jotka ovat velkavankeudessa eivätkä ole voineet olla aktiivisesti yrittäjinä, on vielä pelastettava tämän yhteiskunnan käyttöön. Siksi mitä pikemmin saadaan tämä asia kuntoon, sitä parempi. Mutta samanaikaisesti pitää muistaa myös se, että kun jollekin annetaan velka anteeksi, joltakin se kirjaantuu pois. Kevytmielisyyteen ei missään tapauksessa pidä tälläkään lailla suoda mahdollisuuksia.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! On erinomainen asia, että hallitus on antanut nyt käsittelyssä olevan hallituksen esityksen laiksi ulosottolain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. On täysin ymmärrettävää, että tämän kaltaisten lakien säätämiseen liittyy monia pelkoja siitä, että lain suomia etuja käytettäisiin vilpillisessä tarkoituksessa. On pelätty myös, että se huonontaisi kansalaisten käyttäytymistä ja heikentäisi sopimus- ja maksumoraalia lain suomin perustein.

Näyttäisi kuitenkin siltä, että oikeusministeriön lainvalmistelussa on nämä vaaratekijät otettu erinomaisesti huomioon ja pystytty ne eliminoimaan. Lainvalmistelun aikana on pohdittu myös, miten muutos vaikuttaisi rahoitukseen ja luotonantoon tai minkälainen vaikutus muutoksella olisi yrittämisen taloudellisiin edellytyksiin ja yrittäjyyteen yleensä. Mielestäni tämäkin on tärkeä asia, jota valiokuntakäsittelyn aikana on syytä pohtia perusteellisesti.

Mielestäni lainmuutos ei saa vaikuttaa siten, että ihmiset suhtautuisivat nykyistä vähemmän vastuuntuntoisesti velvoitteittensa hoitamiseen. Nykyisellään Suomessa hoidetaan velvoitteet suhteellisen hyvin, eikä tämä moraali saa rappeutua. Velvoitteiden hoitamiseen osaltaan on varmasti vaikuttanut, että Suomessa normaalioloissa hyvin toimiva ulosottomenettely ja perintätoimi ovat luotettavia.

Lakiesityksen ehkä vaikein kysymys koskee varmasti velkojen lopullista vanhentumista. Ehdotuksen mukaan velka vanhentuisi lopullisesti 15 vuoden kuluttua lainvoimaisesta maksutuomiosta tai viimeistään 20 vuoden kuluttua velan erääntymisestä siten, että vanhentumista ei voi keskeyttää. Ehdotus koskisi sekä yksipuolisesti syntyneitä, esimerkiksi korvausvelkoja, että sopimusteitse syntyneitä luottosuhteita. Kysymys olisi siten myös sopimuksen sitovuuden lakkaamisesta automaattisesti suoraan lain nojalla. Ehdotettu muutos on näin ollen periaatteellisesti suuri, vaikkakin on muistettava, että velkojen lopullista vanhentumista merkitseviä säännöksiä on meillä pitkään ollut jo lainsäädännössä muun muassa verosaatavien osalta, samoin kuin yhteisöjen konkurssin ja yksityishenkilöiden velkajärjestelyjen osalta.

Arvoisa puhemies! Edellä kuvaamistani vaaratekijöistä huolimatta on hyvä ja täysin perusteltua, että lakia on lähdetty uudistamaan ja miettimään ylivelkaantuneiden asemaa ja heidän saataviensa vanhentumista koskevia säännöksiä. Esityksessä aivan oikein pyritään parantamaan ensisijaisesti niiden ylivelkaantuneiden asemaa, jotka ovat jääneet ylivelkaantuneille tarkoitettujen järjestelmien ulkopuolelle. Tällä lakiehdotuksella on paljon suuremmat myönteiset vaikutukset kuin saatamme vielä arvatakaan muihinkin kuin vain taloudellisiin asemiin.

Lakimuutosta perustellaan pyrkimyksellä ehkäistä niitä haittoja, joita erityisesti 90-luvun laman seurauksena ylivoimaisiin velkavastuisiin joutumisesta on koitunut niin velkaantuneille henkilöille kuin heidän lähipiirilleen ja yhteiskunnalle. Tämän lisäksi on syytä parantaa ylivelkaisuuden seurauksien ja haittojen korjaamiskeinoja, kun nykyiset menettelyt eivät ole kyenneet riittävässä määrin ratkaisemaan ongelmia. Moni yritystoiminnan seurauksena ylivoimaiseen velkavastuuseen joutunut yrittäjä on katsonut, että kun velkavastuun aiheuttaneet tapahtumat yrityksessä olivat itse asiassa seurausta valtiovallan toimenpiteistä ja yhteiskunnan ratkaisuista, niin yhteiskunnalla tulisi olla myös vastuu ongelmatilanteiden korjaamisesta.

Ajatusta takaajien armahtamisesta voidaan perustella sillä, että he ovat velkaantuneet olosuhteissa, joissa heillä ei ollut todellisuudessa mahdollisuutta arvioida sitoumustensa todellista seurausta. On selvää, että ylivoimaisen suuren velkataakan kohteena olevalta henkilöltä poistuu motivaatio velanmaksuun ja siten myös työn ja ansion hankkimiseen, kun asianomainen tietää, ettei koskaan kykene suoriutumaan velasta. Tämä on varmasti totta ja tuo samalla tullessaan monia sellaisia ongelmia, joiden hoito yhteiskunnalle tulee tällä menettelyllä kalliiksi. Tämän takia onkin ajateltu, että kun henkilö tietää lopulta vapautuvansa velkavastuusta, hän voi vielä palata työelämään, maksaa velkaa, hankkia itselleen eläketurvaa ja maksaa yhteiskunnalle veroja.

Arvoisa puhemies! Kuten kaikki tiedämme, yrittäjyysaktiivisuus on kansainvälisesti verrattuna Suomessa alhaisella tasolla. Tilanteeseen on tietenkin useita syitä, joista merkittävimpinä lienee se, että palkkatyö koetaan turvallisuudelta ylivertaiseksi yrittäjyyteen nähden varsinkin sosiaaliturvan suhteen. Tähän turvallisuuden tuntemukseen vaikuttaa kuitenkin myös se, millaisiksi taloudelliset epäonnistumisen riskit koetaan. Suomalainen yhteiskunta suhtautuu epäilevästi, jos yrittäjä onnistuu tavanomaista paremmin tai jos hän epäonnistuu. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että yrittäjä hyväksytään yhteiskunnan ja toisten ihmisten silmissä tasavertaisena kansalaisena myös silloin, kun hän epäonnistuu tai menestyy poikkeuksellisen hyvin.

Koska Suomessa velkavastuu toteutuu hyvin tehokkaasti moneen muuhun maahan verrattuna, epäonnistumisesta seuraava taloudellinen riski arvioidaan meillä aivan perustellusti suureksi. Tässä mielessä ehdotettu muutos voisi vaikuttaa siihen suuntaan, että pelko epäonnistumisesta ja sen seurauksista, loppuelämän kestävä velkavankeus, voisi hälventyä, millä on erinomaisen myönteiset vaikutukset yrittäjyysaktiivisuuteen.

Koska ulosottolain uudistus on tarkoitettu tulemaan voimaan vuonna 2003, jonka jälkeen astuisivat voimaan esitetyt vanhentumisajat, se ei anna mielestäni riittävästi toivon näkymiä jo vuosikausia, jopa vuosikymmenen yli, ylivoimaisen velkataakan alla olleille yrittäjille. Ja vielä, kun tiedetään, että 90-luvulla syntyneistä veloista on saatu perittyä vain noin 20 prosenttia, on syytä harkita muita toimenpiteitä, joilla velkasyrjäytynyt kohtuullisessa ajassa vapautuisi ylivoimaisista veloista ja pääsisi eroon yrittämisen ja ansiomahdollisuudet ehkäisevistä luottohäiriömerkinnöistä. Painotan edelleen, että useimmat ovat poikkeuksellisen voimakkaan taloudellisen kriisin uhreja eikä liene kohtuutonta, jos heidän velkojensa armahdus aloitettaisiin välittömästi lain astuttua voimaan. Tällaisen ratkaisun etuna on, että se auttaisi nopeasti nyt kasautuneissa pitkäaikaisissa velkasuhteissa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sanotaan, että "veli velka ottaessa, veljenpoika maksaessa". Tähän voisin aika pitkälti kiteyttää sen näkemyksen, mikä tämänkin asian puitteissa on olemassa. Velka syntyy aina jotenkin ottaen. Siihen on kyllä ulkopuolisillakin tahoilla vaikutusta, mutta jotenkin tuntuu, että tämän asian puitteissa on tullut sellainen yleinen käsitys ennen tätä keskustelua sekä myöskin tämän nyt käydyn keskustelun perusteella, että kaikki maailman asiat tulevat kerralla kuntoon, kun tämä ulosottolaki muutetaan ja veloista armahdetaan.

Ihmeekseni näen tässä salissa erinomaisen ihmeellisen ilmiön, että tämän asian parhaat populistit eivät ole ollenkaan älynneet tulla paikalle. Vai onko tämä myöhäinen ilta tehnyt sellaisen näköalan, että perjantaina parhaat populistit ovat tuolla kansan parissa eivätkä ole ollenkaan täällä eduskunnan salissa? Näen etupäässä yrittäjäväkeä täällä voimakkaasti. Oikeastaan näen kaikkien olevan yrittäjäväkeä tässä paikalla olemassa tätä asiaa pohtimassa ja antamassa tälle lähetekeskustelussa sanomaa, niin että tämä jotenkin aukeaisi. Ihmeekseni olen todennut, että tässä on vain löytynyt pelkästään hyviä puolia ja oikeastaan tämän voisi ottaa yleismaailmallisena linjauksena, että hallituksen esityksessä aina pyritään hyviin asioihin ja hyviin esityksiin. Se on sitten eri asia, mitä siellä sisällä on olemassa.

Täällä useassa puheenvuorossa on tullut ilmi sellainen näkemys, että yrittäjyyttä ja yrittäjyyspanosta pitäisi tässä Suomenmaassa kohottaa, kasvattaa ja irrottaa ja päästää paremmin näkyviin. Tämä on kyllä siinä mielessä esityksenä ainutlaatuisen hyvä. On totta, että 80-luvun laman, Holkerin hallituksen luoman markan villitsemispolitiikan, perusteella luotiin sellainen ilmapiiri tähän tasavaltaan, että väkisin yritteliäs väki joutui niihin ansoihin, mistä sitä laskua maksetaan vieläkin. Moni on siinä asiassa joutunut antamaan periksi, kun on todettu, että maksun toteuttaminen on täysin mahdotonta. Tällä pohjalla katson, että heidät olisi kyllä pitänyt jollain konstilla ottaa irti tästä asiasta, jos varsinkin syy on, että on toteutunut tämä niin sanottu mahdoton yhtälö näitten devalvaatioitten kautta, mahdoton sellaisenaan, että maksu on tullut täysin toteuttamiskelvottomaksi.

Tähän nähden luulen, että valitettavasti eduskunnan salista puuttuu äärettömän paljon tässä asiassa sellaista kokemusta, millä voidaan nähdä ja tietää se, mistä tämä on lähtenyt liikkeelle. En ole pankinjohtaja, mutta olen nähnyt paljon pankinjohtajia, sellaisia, joilla molemmatkin silmät ovat niin lasittuneet, että sieltä ei mitään myötätuntoa löydy. Olen nähnyt 80-luvulla niitä pankinjohtajia, joilla molemmat silmät vettä hersyen antoivat ymmärtää, että nyt kun otat tästä näin tätä valuuttapohjaista lainaa, sen jälkeen elämä kerralla aukeaa ja leviää. Täältä juontuvat pitkälti myöskin ed. Kantalaisen mainitsemat Arsenalin saatavat.

Tähän nähden se muodollisuus, mitä näiden pankinjohtajien osalta käytiin oikeutta näistä korvausvelvollisuuksista, oli vain pintaa, ehkä kansalaisten myötätunnon hakemista ja mielialan rauhoittamista. Mutta ne yksittäiset yrittäjät, lukuisat, jotka ovat olleet yhteydessä näihin kaikkiin edustajiin tänne eduskuntaan, ovat joutuneet semmoiseen velkavankeuteen, että eivät ole siitä kyenneet millään selviytymään eivätkä selviä. En menisi väittämään, että heidän yrittäjäpääomansa tässä Suomenmaassa on menetetty, mutta tietysti aika pitkälti näin on käynytkin.

Mutta kyllä se täytyy todeta — valitettavasti ed. Kuosmanen parhaan pääomaluokan edustajana ei ole paikalla todistamassa, mikä on yrittäjän panos ja näköala asiassa — että yksityinen yrittäjä vastaa aina omalla niskallaan ja omalla nahallaan tulevaisuudestaan, onnistumisestaan ja myöskin siitä, niin kuin ed. Kurvinen totesi, että sen jälkeen, jos hyvin menee, joku sitten vielä perässä kadehtiikin.

Suomalainen talouselämä elää yksityisen yrittäjyyden voimasta ja varassa. Sitä pitäisi kaikin keinoin kannustaa, ja se voima, vaikka on epäonnistunutkin, pitäisi kaivaa näkyviin, että sellaisella, joka on epäonnistunut, on kuitenkin ollut halu tulla toimeen omineen ja halu yrittää. Sellaisesta, joka ei epäonnistu koskaan missään eikä yritä koskaan mitään, ei paljon ole yhteiskunnalle muutenkaan hyötyä. Näitä liian varovaisia on tämä suomalainen yhteiskunta läpi täynnä, läpi kansan. Tämä tästä. Toivoisin, että tähän syntyisi sellainen lähtökohta, että tämä yrittäjyyselementti pelastettaisiin ja sitä kannustettaisiin ja luotaisiin paremmin ulospäin ja näkyviin.

Mutta sitten periaatteessa tähän yleisilmapiiriin ja tähän populismiin, mihin aikaisemmin viittasin. Täällä on kyllä selkeästi sellainen ilmapiiri tämän keskustelun puitteissa ollut olemassa niin nyt täällä salissa kuin aikaisemmin niiden yhteydenottojen perusteella, mitä julkisuudessa on esitetty ja mitä myöskin on kirjoitettu ja sanottu, että tällä nyt ollaan ikään kuin vapauttamassa kaikki ne, kenellä laskua on olemassa, että tässä voitaisiin niin kuin kerralla tämä asia päästää vapaaksi ja helpoksi. Näinhän ei voida tehdä.

Kyllä tämä on sieltä toisesta rintamasta, yksityisen yritteliäisyyden puolelta, poissa, jotka yleensä ovat saajapuolella tässä asiassa olemassa. Siihen nähden pidän aivan erikoisena tässä aiheessa, että kaikki muu saatava vanhenee tavallaan, mutta sakot eivät sitten olisi tässä vanhenevien listassa. Mielestäni ne kuuluisi ensimmäisenä vanhentaa tässä 15 vuoden ajassa ainakin ja sen jälkeen sitten nämä muut saatavat sieltä perästä. Toivoisin, että valiokuntakäsittelyssä löytyisi sellainen näkemys, jossa olisi todellisten yrittäjien näkemystä myöskin tässä asiassa, mitä tämä pitää sisällänsä.

Täällä on aikaisemmin useassa puheenvuorossa todettu, että tämä laki yksityishenkilön velkajärjestelystä tai yrityssaneerauksesta on ollut voimassa jo niin kauan, että kokemusta on syntynyt sitä kautta, myöskin onnistumisia ja jonkin verran epäonnistumisia. Tähän nähden se olisi pitänyt jo osaltansa ehkä vähän laajemmalle ulottaa ja ehkä sitä olisi jotenkin vielä pitänyt helpottaakin niin, että sitä kautta yrittäjäpanos olisi päässyt paremmin näkyviin.

Mutta tätä, että tältä osin kaikki ne, jotka ovat jotakin jättäneet maksamatta — jopa tarkoituksella, ei ole ollut aikomuskaan koskaan maksaa — tässä vapautetaan ja armahdetaan, en voi ymmärtää enkä käsittää. Miten suomalainen eduskunta, joka kannustaa yrittäjyyttä, on sitten ensimmäisenä myöskin päällisin puolin tukemassa kaikkea sitä, että ikään kuin veljenpojan velkaa ei tarvitse maksaa missään koskaan poispäin?

Herra puhemies! Toivon, että tämä lyhyt katsaus, mitä tässä asiassa heitin, synnyttäisi sellaisen näkemyksen valiokuntakäsittelyyn, että valiokunta ottaisi myöskin huomioon sen suomalaisen yrittäjän näkemyksen, joka on saamapuolella tässä asiassa, taistelee niskastaan, takataskustansa kaikki sen irti. Herra puhemies! Kaikkien niitten huijareitten takia tulisi tämä asia myöskin tutkia ja nähdä sellaisena, ettei tämä vain olisi mikään läpihuutojuttu.

Juhani Sjöblom /kok:

Herra puhemies! Ed. Kurvinen toi hyvin lisäperusteita esiin maksumoraalista. Suomalainen maksumoraali on niin laskujen maksussa kuin velkojen maksussa maailman parhaita. En usko, että se moraali tämän lain myötä tulee mitenkään horjumaan. Tietysti lisäryhti omien asioiden hoidossa ei ole koskaan pahasta.

Mutta viitaten siihen, mitä ed. S. Lahtela puhui, Suomi tarvitsee positiivisen luottorekisterin. Se korostaisi velkojen ja laskujen hyvän hoidon etuja ja antaisi luotonantajille oivan työkalun pienentää luottoriskejään.

Kari Kantalainen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on tullut esiin pankkikriisin seurausten hoitaminen, ja niin kuin aikaisemmin totesin, tulkitsen tätä paljolti Lex Arsenalina. Kun meillä on ed. Pulliaisen kanssa ollut mahdollisuus aika syvällisesti käydä sitä taloa läpi, siellä toki tapaa monenlaisia kohtaloita, jotka toisaalta ovat itse aiheutettuja ja toisaalta aitoja ongelmia. Tässä mielessä esimerkiksi meidän viimekertaisessa kokouksessamme esitettiin toimiohjelautakunnille Arsenalin perinnön pelisääntöjen ja sopimisjärjestelyjen uudistamista.

Tässä yhteydessä tuli varsin selvästi esiin, että vaikka sopimushalukkuutta on, on syntynyt myöskin hankalia tilanteita yllättävän runsaasti: Kun velkajärjestelyssä halutaan, että jos me teemme sopimuksen könttäsummasta — sen hoidat ja olet velaton — ja se edellyttää esimerkiksi viiden vuoden seuranta-aikaa, ettei tapahdu vilunkipeliä, niin varsin paljon näitä sopimuksia on kaatunut juuri tähän.

Minun mielestäni ed. S. Lahtelan esitys tässä oli, että mennään aidosti, katsotaan. Jos on tuottamuksellisuutta, silloin tutkitaan huomattavasti tarkemmin nämä asiat. Mutta sellaisissa asioissa, joissa on esimerkiksi devalvaation ja vastaavien kysymysten kautta joutunut tilanteeseen, totta kai me olemme aivan eri lähtökohdassa. Täytyy muistaa todellakin se, että myöskin velallisilla tässä suhteessa ja saamamiehillä pitää olla kansalaisten yhdenvertainen käsittely tässä yhteydessä. Osa ihmisistä on hoitanut normaalisti järjestykseen asiansa. Osa ei ole pystynyt. Osa on tehnyt vilungilla. Kyllä meillä räätälöimistä on, kun tämä asia pistetään kokonaisuudessaan pakettiin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sjöblom otti erinomaisen hyvän asian esille, positiivisen luottorekisterin. Useassa puheenvuorossa on aikaisemminkin välähtänyt tässä asiassa, että luottotiedot aukenevat ja puhdistuvat. Ei voi olla sellaista yrittäjää, jonka luottotiedot eivät olisi jollakin lailla siellä matkassa. Pankinjohtaja ne kaivaa jostakin paikasta taikka toisesta. Minusta hänen kuuluukin ne kaivaa ja tietää. Mutta olisi tärkeätä, että pankinjohtaja myöskin tietäisi sellaisen asian, että tämä on todellinen yrittäjä, hänellä on maksuhalua, hän tekee aidosti ja viimeisen päälle eikä tee vilunkia. Tässä pitää selvittää ja erottaa tarkkaan ne, jotka tekevät rehellisesti yrittäjätoimintaa, ja ne, jotka tekevät sitä petollisin mielin.

Kun täällä on nyt viime aikoina ollut tapana kaivella kaikki vanhat haudat auki joka paikassa, en malta olla tässäkään yhteydessä sanomatta, että pankinjohtaja Sundqvistin tapa hoitaa näitä asioita ei ole yhteiskunnalle, yrityselämälle eikä johtajille mitenkään esimerkiksi kelpaavaa.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Yhdyn siihen arviointiin, jonka ed. Kantalainen juuri äsken toi esille. Kiinnitän erityisesti huomiota siihen, että se, mitä ed. Sjöblom sanoi yleisellä tasolla, varmasti pitää paikkansa. Mutta siinä porukassa, josta tässä nyt erityisesti on kysymys, on toki niitä, jotka ovat äärimmäisen taitavia junailemaan asioita. Silloin juuri esimerkiksi viiden vuoden seuranta tulee aivan arvoon arvaamattomaan. Henkilöllä, joka sitä vastustaa, eivät kaikki asiat ole silloin ihan kohdallansa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kantalainen otti esille Arsenalin saamiskaupan Aktiv Hansan kanssa. Siinähän, jos nyt oikein muistan, lähes 12 miljardin bruttomääräinen lainakanta myytiin noin 600 miljoonalla markalla, jota sitten uudelleen kai arvotettiin. Tämä on hyvin merkityksellinen asia. Tämä sopimus on syytä selvittää samanaikaisesti tai itse asiassa ennen kuin tätä lakia säädetään, mitä tämä tuo tullessaan.

Sitten ed. Sjöblomin esille ottama positiivinen luottorekisteri, se on vähintä, mitä tässä asiassa ja tässä yhteiskunnassa on syytä säätää. Meillä on ollut perinteisesti aika hyvä pyrkimys hoitaa asiamme, mutta nyt kun olemme voineet seurata viimeaikaista uutisointia yhä nuoremmista ja nuoremmista luottohäiriöön joutuneista, niin kyllä täytyy olla tietynlainen hälytinraja, jossa voidaan välttyä vastaavanlaiselta ongelmakentältä, jota nyt juuri ollaan raivaamassa.