2) Hallituksen esitys Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien
yleissopimuksen lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin
tehdyn valinnaisen pöytäkirjan hyväksymisestä ja
laiksi pöytäkirjan lainsäädännön
alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
Ilkka Taipale /sd:
Kyllä he rauhoittuvat sitten, kun minä aloitan
puheeni.
Arvoisa puhemies! Tämä on hauska tilanne, koska
moni varmaan yllättyy, miten se Taipale tietää tästäkin
asiasta jotain. Nyt sattumalta asia "lapset ja sota" on sellainen,
johon olen äärimmäisen erikoistunut.
Vuonna 1983 Suomessa järjestettiin ensimmäinen
kansainvälinen Lapsi ja sota -seminaari. Siihen osallistuivat
kahta lukuun ottamatta kaikki maailman tutkijat, jotka tiesivät
tästä asiasta jotakin. Teimme myös maailmanlaajuisen
kirjallisuushaun, mukaan lukien Kansainliiton kirjaston kokoelmat.
Kirjallisuusluettelon pituus oli vain 12 liuskaa. Ensimmäiset julkaisut
olivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen sen vuoksi,
että kaikki lastensuojelujärjestöt ovat
syntyneet sodista. Ensin tehdään orpoja ja sitten
lastensuojelujärjestöjä, kuten Suomessakin
Mannerheimin Lastensuojeluliiton tarina on tämä.
Ainoastaan yksi tutkija puuttui paikalta, hyvin jännittävä henkilö,
joka äskettäin kuoli ja jonka läheinen
henkilö prinsessa Margaret kuoli, eli Peter Townsend, joka
oli tehnyt ensimmäisen kirjan lapsisotilaista: "The Smallest
Pawns of the War", ’Sodan pienimmät panttivangit’.
Kaikki muut henkilöt tulivat Suomeen. Teimme sekä englanninkielisen
että suomenkielisen kirjan, jossa katsottiin lapsen roolia
kaikin tavoin sodassa, ei vain lapsisotilaana vaan uhrina, tykinruokana,
sodan vastustajana, edeltävän sukupolven mustan
perimän edelleenviejänä eli Mooseksen lain
toteuttajana: neljänteen sukupolveen asti isien pahat teot
viedään, ja halusimme tämän
murtaa.
Paikalla oli myös entisiä lapsisotilaita.
Puolalainen Jacek Wildzur oli 13-vuotiaana sotilas Puolassa, kahden
armeijan jäsen, ja näki isänsä ja äitinsä teloitettavan
ja oli lapsisellissä 113 ihmisen kanssa. He aamuisin katsoivat
pulssista, kuka on elossa. Heistä kaksi jäi henkiin.
Hän sanoi, että olen sotavammainen, lasken vain
murhaajia. Hänellä oli 6 000 kirjaa ja
30 000 lehtileikettä natsien sotarikoksista Puolassa.
Hän teki myöskin puolalaisten lasten kohtalosta
sodassa kirjan ja 17 kirjaa sodasta, yhden muuten suomalaisistakin
tapetuista, jotka natsi-Saksan toimesta tapettiin.
Siellä oli Nobelin rauhanpalkinnon saanut Seán
MacBride, joka 30-luvulla oli Ira:n armeijan esikuntapäällikkö.
Irlannin vapaustaisteluissa hän oli 14-vuotiaana sotilaana
ja hänen äitiään nimitettiin
Jeanne d’Arciksi. Äiti pääsi
pakoon Ranskaan, mutta isä teloitettiin.
Tämäntapainen porukka oli siis paikalla. Sivujuonteena
totean, että järjestimme myös kansainväliset
seminaarit "Nuoriso ja sotalaitos" sekä "Nainen ja sotalaitos".
Samalla tavalla mukana olivat kaikki maailman tutkijat. Yritin lopulta järjestää myös
eläin ja sota -teeman, mutta silloin valtiolta loppuivat
rahat ja rauhanliikkeeltä vietiin rahat. Ihmiset nimittäin
ovat kiinnostuneempia koirien ja yleensäkin eläinten
kohtaloista sodassa ja yleensäkin eläimistä enemmän
kuin miesten ja ihmisten kohtaloista.
Mutta syy, miksi tulin tänne puhumaan, oli se, että me
esitimme 1983, että Suomi ottaa lapsi ja sota -teeman vakavasti,
esitimme, että 16-vuotiailta kiellettäisiin
sotiin osallistuminen. Suomessa ei löytynyt kiinnostusta.
Teeman otti Ruotsi, eli lahjoitimme sen sinne vapaaehtoisesti. Nyt
olemme näin pitkällä, mutta jokainen
teistä tajuaa, että tämä on
osittain teoreettinen sopimus. Se on sosiaalipolitiikkaa ja talouspolitiikkaa,
missä lapset ovat. He ovat siellä, missä vanhemmatkin.
Keniassa 3 000 lasta oli lapsiarmeijassa. Se oli sosiaalipoliittinen
elättämislaitos.
Suomen molemmat ensimmäiset lastenkodit on perustettu
sotilaallisista syistä. Augustin Ehrensvärd perusti
ensimmäisen Suomenlinnaan ja sitten Helsinkiin tarkoituksena,
että orpopojista tehdään sotilaita ja
orpotytöistä manufaktuuriteollisuuden työntekijöitä.
August Bebelin, maailmankuulun sosiaalidemokraattisen työväenjohtajan,
isä kuoli, ja Augustin elämäkerrassa,
joka on käännetty, lukee: "Testamentti isältä:
Poikaa ei saa laittaa sotilasorpokotiin." Äiti oli sen
verran köyhä, että joutui laittamaan
hänet sotilasorpokotiin, mutta sitten ilmeisesti löysi
varakkaamman uuden miehen ja pystyi lunastamaan Augustin palvelemaan
ihmiskuntaa. Augustilla nimittäin on myös loistelias
kirja "Nainen ja sosialismi", joka on kovimpia naisten vapautustaisteluun
liittyviä kirjoja.
Tämä on tällainen historiallinen
katsaus teille, kun lähdette maakuntaan iloisemmalla mielellä luultavasti
tämän puheen jälkeen, mutta ottakaa vakavasti
joitakin rauhanliikkeen aloitteita. Ei tämä ole
ainoa aloite. Esitimme pohjoismaista Arabi-instituuttia 80-luvulla,
kun Ruotsissa on Afrikka-instituutti Upsalassa ja Aasia-instituutti Kööpenhaminassa.
Ei mennyt läpi. Esitimme 80-luvun lopussa miinojen raivausta,
jolloin kenraali sanoi: "Siellä voi kuolla joku suomalainen." Nyt
se on todellisuutta. On jonkin verran vakaviakin ehdotuksia, joita
meidän taholtamme on tullut.
Tämä on historiallinen päätös,
että lapset otetaan pois jollakin tavoin sodista. Mutta
muistakaa: Me rauhankasvatamme lapsiamme koko ajan ja sanomme: sota
on paha, sota on paha. Mutta sitten kun he tulevat murrosikään,
yhteiskunnan tukkihaka tarttuu poikia niskasta ja vie heidät
armeijaan. Siellä on koko maailmassa 30 miljoonaa
nuorta miestä turhan panttina katsomassa taivaalle, uhkaako
jokin toinen uskonto tai jokin toinen kansa heidän kansaansa.
Jos tartut nuoret ja sotalaitos -teemaan, tartut yhteiskunnan voimajohtoihin.
Tämä lapsi-teema on lällärikamaa
vielä siihen nähden.
Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Taipaleen puheenvuoro oli kyllä asiallinen
sisällöltänsä, mutta esitystavaltansa
virkistävä. Siinä mielessä sota
on aina vahinko yhteiskunnalle ja ihmiskunnalle. Kukaan ei varmaan
sotaa halua eikä varsinkaan lapsille niin vaarallista asemaa
kuin ed. Taipale antoi tulla julki. Erityisesti minulle jäi
mieleen tämä näkemys, että lapset
ovat sodassa tykinruokaa. Näin ei ole. Tässä tulee
tavallaan rauhanpuolustajan näköala, kun pilkataan
sotilaita ja armeijaa tämän tyyppisellä sanonnalla.
Sanoisin, että puheenvuoro oli eloisa, niin kuin sanoin, mutta
etupäässä käytännössä se
oli hyvin teoreettinen.
Ilkka Taipale /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minun täytyy reservinmajuri Lahtelalle
kertoa — tämä on hiukan uskallettu juttu,
koska muutama kristittykin on paikalla — että Napoleon
pyrki kieltämään korsetit aikanaan sen
takia, että naiset synnyttäisivät terveitä lapsia
sotajoukkoja varten eli tykinruuaksi. Kyllä se on pitkä perimä.
Myöskin Väestöliitto perustettiin meille
sota-aikana lisäämään sotakelpoisia
miehiä ja poikia. Kyllä minä olen jonkin verran
harrastanut näitä reservinmajuri Lahtelan lempiteemoja.
Ulla Anttila /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Taipaleen värikkään
puheenvuoron jälkeen ei voi olla muuta kuin väritön.
Minusta tämä sopimus on merkittävä edistysaskel.
Se, että kansainvälisesti päästään
sopimaan näistä asioista, on tietysti hyvä asia,
mutta täytyy olla rehellinen sen suhteen, että kuitenkaan
näillä sopimusjärjestelyillä ei
kaikkia ongelmia ratkota. Toisen maailmansodan jälkeen siviilit
ovat olleet sodan uhreina yhä useammassa konfliktissa,
niin että siviiliväestöön kohdistuu
hyvinkin julmia sotatoimenpiteitä. Tuoreita esimerkkejä on
myös Euroopassa viime vuosikymmenen aikana Balkanin alueella
ollut nähtävissä. Kysymys sodan säätelystä ja
sodan hyväksyttyjen ja ei-hyväksyttyjen keinojen
säätelystä on todella tärkeä.
Mitä tulee ed. Taipaleen puheenvuoroon, sota on tietysti
kaikille osapuolille aina traumaattinen kokemus, jota ei pitäisi
ihannoida, ei julkisessa sanassa eikä muutoinkaan. Säätelykeinoja
pitää edistää, YK:ta vahvistaa,
ja tämä on yksi osa säätelyn
edistämistä.
Pauli Saapunki /kesk:
Arvoisa puhemies! En ihannoi missään tapauksessa
sotaa, mutta totean myöskin toisin päin, että voi
sota synnyttääkin, ei siellä pelkästään
olla tykinruokana. Itse olen sodan synnyttämä tapaus
ja täällä sitä on pyöritty
jo kohta 16 vuotta, joten myöskin toisin päin
sota tekee.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Minusta käsiteltävä yleissopimus
on monella tavalla perusteltu, ennen kaikkea siltä kannalta, että lapset
saavat heille kuuluvan aseman yhteiskunnassa.
Sen verran vastaan ed. Taipaleen puheenvuoroon, että siinä oli
todella spontaania nuoruuden intoa, mitä mielellään
kuulisi eduskunnassa useamminkin. Siksi ajattelen näin,
että jos tämä nuoruuden into siivittäisi
myös sitä keskustelua, mitä käydään
tämän päivän suomalaisen yhteiskunnan
lasten ja perheiden asemasta yleensä, niin silloin voisin
hyvin pitkälle allekirjoittaa myös tämän
henkisen otteen. Mutta kuitenkin näen, että kyllä tämä maailma
on sillä tavalla asemoitunut, että me elämme
ajallamme rauhan aikaa, elämme ajallamme sodan aikaa, ja
kansakunnan kannalta on viisautta myös varautua erilaisiin olosuhteisiin.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tästä, mihin ed.
Karjula lopetti, on tavallaan helppo jatkaa, että kansakunnan
on syytä varautua pahimman varalle. Jos ajatellaan Suomen sotia,
oli selviä rintamia, missä sotilaat olivat, ja oli
siviiliyhteiskunta, mikä oli sodalta suojassa. Tämän
päivän sodankäynti on sen tyyppinen,
että mitään ei ole suojassa eikä mitään
jää käsittelemättä,
jolloin ed. Taipaleen kuvailema myös lasten mukaan joutuminen
on sellaista käytännön totuutta olemassa,
että koko yhteiskunta, koko kansa, siviilimaailma, on myös
sodan käsissä, jos sellainen syntyy. Toivottavasti
tästä ei jää sellaista vaikutelmaa,
että tässä olisivat jollakin lailla majuri
Lahtelan sotainen näkemys ja ed. Taipaleen rauhannäkemys
vastakkain. Meillä on varmaan samat periaatteet ja samat
tavoitteet, mutta pyrimme hyvään lopputulokseen
aivan eri teitä. Toivon, että tämä sinänsä erittäin
vakava asia tulee hyväksyttyä ja myöskin
suomalaisten vastuunkanto tämän puitteissa tulee
kannettua ja tehtyä, ettei tässä nyt
synny mitään ristiriitaa eikä väärin
ymmärtämistä sisällön
ymmärtämisen suhteen.
Ilkka Taipale /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yhdyn edeltävään
siltä osin, että meillä, jotka olemme
pelastaneet armeijan siltä, että emme ole menneet
sinne sisälle häiritsemään heitä,
(Ed. S. Lahtela: Se pitää paikkansa!) meillä,
muutamalla sivarilla, jotka täällä olemme,
ja rauhanliikkeen edustajalla, on sama päämäärä,
mutta erilaiset keinot: Läpi ei tulla. Kannattaa varautua
hyvin eri tavoin tulevaisuuteen. Ainoa pulma on, että teillä miljardit
seisovat takananne, meillä ei seiso mitään.
Se merkki, jonka te kannatte rinnassanne, annetaan armeijalta ja presidentiltä lahjana.
Sen merkin, mitä me kannamme rinnassamme, me laitamme itse
rintaamme.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Taipale sanoi, että lapsi
ja sota -teema on lällärikamaa. Koko maailmaa
ajatellen tämä teema ei valitettavasti kuitenkaan
ole lällärikamaa, vaan erittäin vaikeasti,
erittäin sitkeästi vastustettava ilmiö.
Itse asiassa on hämmästyttävää,
että Suomessakin asevelvollisuusikärajan nostaminen
18 vuoteen on varsin tuore ilmiö. Vasta vuonna 2000 näin
meneteltiin. Itse tein tästä jo viime vaalikaudella
lakialoitteen. Olen erittäin iloinen, että tämä lainmuutos
on Suomessa toteutettu. Niin maamme on paljon luontevampaa ja uskottavampaa
olla taistelemassa kansainvälistä lapsisotilaiden
hyväksikäyttöä vastaan.
Se, mikä minulle jäi ed. Taipaleen puheenvuorossa
epäselväksi, on se, mikä siinä oli
kristityn korville sopimatonta.
Yleiskeskustelu päättyy.