Johannes Koskinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi tasavallan presidentin palkkiosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta on minimalistinen. Emme lähteneet selvittämään asiaan liittyviä muita seikkoja, vaan tämä esitys on hyväksytty sellaisenaan.

Julkisessa keskustelussa on toki kaivattu niitä muita tahoja, joihinka presidentti halusi tällä toimellaan vaikuttaa, myös reagoimaan. Ennen kaikkea talouselämän johtajiltahan on odotettu samantyyppisiä ratkaisuja vielä suuremmallakin perusteella, koska siellä nuo palkkiotasot ovat moninkertaisia presidentin palkkioon verrattuna, ja tätä yleistä keskustelua varmaan on tarpeen käydä. Tosiaan eduskunnan puolesta ja perustuslakivaliokunnan kannalta ei tämän asian yhteydessä ehkä ole soveliasta sitä laventaa, mutta yksimielisesti perustuslakivaliokunta esittää siis hallituksen esityksen hyväksymistä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Presidentti käynnisti tällä 27. päivä joulukuuta päivätyllä kirjeellään kohtuullisen laajan keskustelun säästöistä, joihin hän itsekin halusi tämän aloitteensa kytkeä, tulonjaosta, palkka-alesta, ennen kaikkea kansanedustajien palkka-alesta, yleisestä palkka-alesta, johonka keskustelu laajeni, vähemmän kuitenkin oikeudenmukaisesta verotuksesta ja tulonjaosta.

Minä en ole evankelista Markus, eikä tasavallan presidentti ole köyhä leski, joka olisi antanut viimeiset roponsa toisten hyväksi. En kuitenkaan lähde arvioimaan tämän teon eettistä merkitystä tai arvoa kenellekään, mutta se on kuitenkin selvää, että teon vaikutus jäi hyvin vähäiseksi. Ei paljon ansaitsevien eikä hyvätuloisten kohdalta oikeudenmukaisuutta hoideta hyvillä eleillä, vaan lainsäädännöllä, ja siitä päättää tämä eduskunta.

Olisin toivonut, että tasavallan arvojohtajat olisivat tulleet esille jo joulukuussa, jolloinka tämä talo, tämä sali, kansanedustajat päättivät siitä, mikä on hyvätuloisten verotus. Jos hyvätuloisten verotuksen progressiota olisi kiristetty reilusti, niin myöskin kaikkien hyvätuloisten valtion kassaan siirtämä summa olisi ollut jo merkittävää luokkaa.

Tasavallan presidentti halusi keskustella tai avata keskustelun säästöistä, mutta säästöistä ei voi puhua, jos ei samaan aikaan puhu siitä, mikä on verolinja, ja esimerkiksi hallitusohjelmassa verolinja ja uudet säästöt on kytketty yhteen. Elikkä hyvä ele sinällään, vaikutukset olivat, mitä olivat, mutta tämä talo päättää, mitä on oikeudenmukainen verotus.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme varsin poikkeuksellista hallituksen esitystä, nimittäin tasavallan presidentti esittää oman palkkionsa alentamista. Olemme hyväksymässä tämän presidentin ehdotuksen ja teemme tässä varsin oikein.

Tasavallan presidentti Niinistö on aina sanonut, että ei pidä vain puhua, vaan pitää itse näyttää esimerkkiä, ja aivan harvinaisella tavalla suomalaisessa yhteiskunnassa tasavallan presidentti näyttää nyt meille esimerkkiä siitä, kuinka tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa pitää olla vastuullinen. Toivottavasti tämä esimerkki heijastuu hallituksen puolivälikeskusteluihin huomenna ja myöskin kehysriiheen.

Kun olemme puhuneet siitä, että tasavallan presidentin pitää olla yhteiskunnan moraalinen johtaja, tämä osoittaa sitä, että presidentti todella voi olla moraalinen johtaja, ja tämän roolin presidentti Sauli Niinistö on ottanut.

Perustuslakivaliokunnan mietintö on sillä tavalla hyvä, että siinä tehdään vain se, mitä presidentti pyytää. Siinä ei puututa esimerkiksi eläkkeellä olevien presidenttien eläkkeisiin, koska he eivät ole pyytäneet alentamista. Merkittävää on myöskin se, että muilta osin ei puututa tähän ratkaisuun, koska presidentin palkkioon pitää puuttua vain ennen seuraavan presidenttikauden alkamista ja kesken voidaan tehdä muutoksia vain presidentin pyynnöstä.

Muutoinkin täytyy sanoa, että jos ajattelen nyt viimeistä kahta vuotta, mitkä ovat merkittävimpiä moraalisia puheenvuoroja, joita yhteiskunnassamme on käytetty: on tietysti tämä presidentti Niinistön uudenvuodenpuhe ja siihen liittyen myöskin tämä palkanalennus mutta myöskin edustaja Ben Zyskowiczin eduskunnan puhemiehenä tämän parlamenttikauden avajaisissa käyttämä puheenvuoro, jossa hän penäsi vahvasti vastuullisuutta. Sanon nyt, että tällaista korkeata poliittista moraalia tässä yhteiskunnassa nyt tarvitaan, jota nämä kaksi henkilöä ovat vahvasti osoittaneet.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tasavallan presidentti Sauli Niinistön esitys oman palkkionsa alentamisesta on hieno teko, ja on valitettavaa, että se osassa keskustelua sai aivan vääränlaisia piirteitä. Ei presidentti Niinistö missään vaiheessa vaatinut tähän maahan yleistä palkka-alea, eikä edes odottanut sellaista, vaan hän halusi elää sen mukaan kuin on opettanut ja totesi, että kun hänellä on mahdollisuus tähän toimenpiteeseen, niin hän katsoo, että tuota hänen palkkiotaan voidaan alentaa. Tämä oli minun mielestäni teko, joka kyllä ansaitsee kiitosta ja huomiota.

Valitettavaa toki oli se, että tähän eivät tarttuneet esimerkiksi suurimpien yritysten johtajat vahvemmin. Se olisi voinut jollain tavalla ruokkia keskustelua myös siitä, että ne, ketkä pystyvät, kantaisivat isompaa vastuuta vaikeassa tilanteessa. Jo aiemminhan tämän hallituskauden alussa pääministeri Kataisen johdolla ministerit leikkasivat omia palkkioitaan, ja siinä oli samanlaista henkeä.

Myös itse vastasin, kun keskustelu eteni kansanedustajien palkkioihin, että olen valmis siihen, ja toivon, että se asia myös etenee niin kuin puhemiehen johdolla asia esille silloin keskusteluissa nostettiin.

Mutta presidentti Niinistön tekemä ratkaisu on oma ja minun mielestäni kiitosta ansaitseva. Itse toivoisin, että myös eläkkeellä olevat presidentit seuraisivat tätä esimerkkiä.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Tasavallan presidentin tahdonilmaus pitää tietenkin ottaa huomioon, ja valiokunta on näin tehnytkin, eikä siinä sitten sen kummempaa. Muuten olen kaiken kaikkiaan sitä mieltä, että palkkoja alentamalla tätä maata ei suinkaan pelasteta.

Tästä presidentin eleestä: Olisin kyllä odottanut ihan sitä samaa, mitä äskeinen puhujakin totesi, että hyvätuloiset yritysjohtajat siinä olisivat olleet matkassa mukana, mutta yleisen palkka-alen puolesta en missään nimessä ole. Meillä on aivan liikaa ihmisiä jo tällä hetkellä, jotka eivät tule palkallaan toimeen eivätkä pysty yhteiskunnallisia velvoitteitaan hoitamaan. Jos palkkoja alennettaisiin kaikilta, kyllä siellä tämä ostovoima tulisi kärsimään ja kierre kansantaloudessa sen kuin syvenisi.

Meillä on yksi esimerkki olemassa: Saksan talousihme, joka 2000-luvun alussa rakennettiin palkanalennuksilla, palvelualoille luoduilla halpatyöpaikoilla, joiden palkalla ei sitten elä, ja lopputulos on se, että tällä hetkellä näyttää siltä, että joka toinen palkansaaja on työstressin kourissa. — Onko tämä se Suomen tie? Minun mielestäni ei missään nimessä pidä olla. Kyllä nyt eritoten tässä tilanteessa kaipaa kansallista sopimista, kansallista kolmikantaista sopimista, että saadaan koko joukko ponnistelemaan sen eteen, että Suomi nousee.

Jari  Myllykoski  /vas:

Arvoisa puhemies! Presidentin ele on kyllä huomionarvoisa ja totta kai vakavasti otettava, niin kuin myös valiokunnassa on nähty. Kuitenkin hyvätuloisten verotusta kiristämällä me olisimme... Olisi ollut parempi signaali, jos tasavallan presidentti olisi ilmoittanut, että hän haluaa palkkansa ja palkkionsa verotettavaksi. Se olisi ollut oikeampi signaali tähän tilanteeseen, jolloin me olisimme voineet jatkaa sitä keskustelua, että tuomalla isotuloisten progressiota vaikkapa 50 000:een olisimme tuottaneet tähän maahan paljon enemmän verotuloja.

Nyt tässä keskustelussa tavallaan, voisiko sanoa, ensimmäisen sopankeittäjä tässä palkka-alennuksessa oli Kokkila, ja sitten seurasi Häkämies, ja mikä sitten onkaan tämä linja, yhteinen nimittäjä tässä asiassa, sen jokainen päätelköön itse. Mutta palkkoja alentamalla ei todellakaan, niin kuin edustaja Kärnäkin tuossa totesi, tätä ongelmaa hoideta. Eli tärkeintä on verotuksen progressioriman tavallaan alaspäin tuominen, jota vasemmistoliitto on ponnekkaasti koittanut ajaa. Siihen jonkun verran vastaan tultiinkin, mutta ei riittävästi.

Täytyy arvostaa kuitenkin presidentin toimintaa esimerkkinä. Toisaalta tulee niin kuin mieleen, että työelämässä määritellään palkka työn vaativuuden perusteella, ja on tietysti oleellista, että jos tehtävien vaativuustaso laskee, niin myös palkka tavallaan sitä myöten on sen työn vaativuuden perusteella määriteltävissä, ja ehkä tässä on se oikea linja.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten kunnianarvoisa kansanedustaja Kimmo Sasi Pirkanmaalta ja eräät muut täällä ovat todenneet, presidentin omakohtainen ratkaisu oli hieno ele, hieno esimerkin osoittaminen, ja presidentti tällä tavoin osoitti sitä moraalista johtajuutta, jota tämän päivän presidenttiydeltä Suomessa odotetaan.

Itse näen presidentin ratkaisun siten, että kun joka tapauksessa olemme jo tehneet ja joudumme lisää tekemään säästöjä valtion ja jopa kun-tien menoihin, jotka koskevat laajasti eri kansalaispiirejä, ja kun meillä on tilausta sille, että tehtäisiin äärimmäisen maltillinen palkkaratkaisu, joka tukisi suomalaista yritystoimintaa ja sitä kautta meille kaikille työtä ja toimeentuloa, niin näen presidentin omakohtaisen ratkaisun siinä valossa, että hän halusi osoittaa, että varsinkin ne, joilla on suuret tulot, kuten presidentillä, yritysjohtajilla, kansanedustajilla — yritysjohtajilla totta kai monikymmenkertaiset presidenttiin ja kansanedustajiin verrattuna — voivat omakohtaisesti omilla ratkaisuillaan olla mukana osoittamassa joustavuutta, osoittamassa sitä, että kaikki me suomalaiset olemme jotakuinkin samassa veneessä, vaikka jotkin välittömät säästötoimet eivät samalla tavalla heitä koskisi.

Pidän erittäin suurena harmina sitä, että presidentin omakohtainen edestä johtaminen ei saanut esimerkkinä seuraajia. Ilmeisesti suomalaisille yritysjohtajille on mahdotonta johtaa edestä ja antaa esimerkkiä, ja tämä on todella suuri harmi.

Kun täällä esitetään, että vain verotus on se oikea ratkaisu, niin minä en kyllä ymmärrä, miten verotuksen kiristäminen parantaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja siten tuo lisää työtä ja toimeentuloa Suomeen. Kuitenkin annan suuren arvon presidentin ratkaisulle.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy tässä sanoa, että tuo, mitä edustaja Zyskowicz sanoi yritysjohtajista, pitää täysin paikkansa. On näköjään täysin mahdoton ohjailla heitä tai ainakin saada jonkinlaista solidaarisuutta tai inhimillisyyttä siihen asiaan, että he kantaisivat oman kortensa kekoon oman palkkansa tai sen verottamisen osalta.

Se, mitä presidentti teki, oli tietysti suoraselkäistä ja hyvää ja oli esimerkillistä, ja näin pitääkin olla. Mutta jos me lähdemme laajemmin parantamaan tämän maan taloutta, niin kuin meidän on tehtävä, ja jos me pidämme huolen siitä, että hyvinvointivaltio pysyy pystyssä näinäkin aikoina, milloin sitä horjutetaan aika hyvin, niin minusta nyt tässä vaiheessa kannattaisi ihan ilman sarvia ja hampaita ottaa käsittelyyn perussuomalaisten varjobudjetissa oleva viides veroluokka, joka tarkoittaisi sitä, että ne ihmiset, jotka tienaavat yli 70 000 euroa, maksaisivat hieman enemmän veroa kuin tähän saakka. Siitä saataisiin tuloja valtiolle. On toki ollut myöskin tämä solidaarisuusvero, joka on 100 000 tienaaville ihmisille. Sekin on ihan hyvä, mutta niitä ihmisiä on huomattavasti vähemmän kuin sellaisia, jotka tienaavat 70 000 euroa vuodessa.

Elikkä nyt kannattaisi kyllä sitten harkita sitä, jos saataisiin edes näinä vaikeina aikoina hieman nostettua verokantaa sieltä. Nyt voitaisiin punnita se, löytyykö meillä solidaarisuutta, löytyykö meillä inhimillisyyttä, löytyykö meillä halua todellisuudessa auttaa tätä maata ja auttaa tämän maan vähäosaisia. Nyt tarvitaan sitä, mitä arvoisa puhemies on myös tässä salissa sanonut tällä kaudella, että jos on kaksi ihokasta, niin toisen ihokkaan voi antaa sille, jolla ei yhtään ihokasta ole, ja tätä minä peräänkuuluttaisin tällä hetkellä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minun täytyy henkilökohtaisesti ihmetellä, että tästäkin salista moni lähti yhden kirjeen ja median perässä juoksemaan ja populismin tielle, kun puhuttiin eri tärkeiden instituutioiden palkkioista. Minun mielestäni on nimenomaan kyse instituutioista. Ei ole kyse siitä, miten Sauli tai Markku tai Kaj tulee toimeen palkkiollaan tai joku muu. Ei ole kyse siitä, ovatko he henkilökohtaisesti sen verran varakkaita, että he voivat alentaa palkkioitaan. Näen itse, että on kyse instituutioista, niiden arvovallasta. On kyse siitä, mihinkä esimerkiksi tämä talo on lakeja säätäessään päätynyt arvioidessaan, kenties myös kansainvälisiä vertailuja tehdessään, esimerkiksi presidentin palkkiota.

Arvoisa puhemies! Olen ymmärtänyt, että osa edellisistä presidenteistä on itse esimerkiksi palauttanut palkkiotaan tai lahjoittanut hyväntekeväisyyteen niin nähdessään. Sikäli tietenkin tämä kirje, joka nykyiseltä tasavallan presidentiltä tuli, olisi tietysti voinut arvojohtajalta yhtä hyvin olla sellainen, että hän olisi toivonut, että hänen palkkionsa olisi laitettu verolle. Verotuksen kautta tietenkin se olisi tarkoittanut sitä, että todennäköisesti sitä palkkiota olisi pitänyt korottaa, jolloin tällaiseen populismiin, mitä tässä alkuvuodesta nähtiin, ei olisi ollut todennäköisesti syytä.

On totta, että verotuksen kautta myös julkisen talouden säästöjä palkkojen osalta pystyttäisiin varmasti saamaan, jos korkeatuloisista puhutaan. Minun mielestäni pitäisi keskustella myös siitä, mitkä ovat presidentin ja esimerkiksi pääministerin palkkiotasot, vertailla niitä myös kansainvälisesti, puhua siitä, onko järkevää jatkossakin sitoa esimerkiksi puhemiehen ja pääministerin palkkio toisiinsa jne.

Haluaisinkin kysyä nyt valiokunnan puheenjohtajalta kuitenkin, vaikka lyhyesti perustelitte äsken, minkälaista keskustelua te kävitte tästä asiasta ja teittekö esimerkiksi kansainvälisiä vertailuja ja minkälaisia asiantuntijoita kuulitte.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Taisin olla ainoa edustaja, joka täällä vuosi sitten hiukan peräänkuulutti sitä, onko tämä nyt ihan kohtuullinen palkkionkorotusesitys tasavallan presidentin palkkioon, kun 27 prosenttia pitää verovapaata tuloa nostaa. Silloin asia ei noussut keskusteluun, mutta nytten tästä puhutaan. Tämä on erittäin hyvä esimerkki tasavallan presidentiltä pyyteettömyydestä ja siitä, että vähemmälläkin voi tulla toimeen. Tällaista johtamista me tarvitsemme, jotta me voimme aidosti puhua köyhien ja vähävaraisten puolesta. Jos me itse emme seuraa esimerkkiä, jota tasavallan päämies meille osoittaa, niin meidän puheissamme ei ole kovin paljon pohjaa tekojen suhteen.

Täällä peräänkuulutetaan myös yritysjohta-jien mukaantuloa alentamaan palkkoja, mutta itse näen sen, että yritysjohtajille — varsinkaan niille, jotka yrityksen omistavat — ei voi lähteä sanelemaan. He tekevät tuloillaan, mitä haluavat. Tiedän paljon yritysjohtajia, jotka tekevät pyyteettömästi hyvää myös tuloillaan, joita he saavat, joten sitä hyvää tehdään myös piilossa ihmisten katseilta.

Omalta osaltani haluaisin ehkä keskustella meidän kaupunginjohtajien palkkioista. Jos kerran lähdetään tälle esimerkkilinjalle, niin tokihan jokainen voi jollakin tavalla miettiä myös sitä, olemmeko me vain kunnissa leikkaamassa palveluista vähävaraisten kohdalta, mutta itse korotamme samanaikaisesti omia palkkioitamme, kuten Helsingissäkin tätä keskustelua käytiin.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä minäkin pidän tätä presidentin elettä hyvin arvokkaana. Pidän tärkeänä myös sitä, että näinä aikoina, kun tinkiä halutaan, myös eduskunnasta lähti signaalia ja valmiutta siihen, että olemme valmiita tarvittaessa myös omaa asemaamme tässä miettimään.

Puhemies! Täällä on erittäin tärkeästi nyt noussut esiin eräs oikeudenmukaisuuskysymys, joka liittyy tähän tinkimiseen, ja se on tietenkin oikeudenmukainen verotus. Eli se, mitä erinomaista tässä presidentin avaamassa keskustelussa seurasi vuoden alussa, oli nimenomaan se yleinen näkemys siitä, että on aivan oikein, että jos tienaat enemmän, maksat enemmän veroja, jos olet pienempituloinen ihminen, maksat vähemmän veroja, ja meillä on todellakin mahdollisuus tällä linjalla nyt sitten jatkaa myös eteenpäin.

Täällä esimerkiksi edustaja Sasi toivoi, että tämä vastuullinen tinkimislinja jatkuisi kehysriihessä. Toivon samaa ja minä näen sen niin, että helppo ratkaisu siihen on se, että me voimme jatkaa esimerkiksi sillä verolinjalla, mikä tähänkin asti on otettu: lisää solidaarisuusveroja, ylemmissä veroluokissa on varmasti kiristämisen varaa. Pääomaveroa on nostettu jo. Löytyykö sieltä lisätoimien mahdollisuutta? Miljoonaperintöjä verotetaan enemmän. Olemme tehneet oikeudenmukaista veropolitiikkaa, minun mielestäni voimme tehdä jatkossakin.

Täällä on myös puhuttu tästä johtajien vastuusta, ja on ollut kurja juttu kyllä kieltämättä se, että sieltä ei ole juurikaan sitten esimerkkiä vapaaehtoisesti löytynyt. Täällä äskeinen puhuja mainitsi, että emme me oikein mitään sille voi tehdä, mutta kyllähän verotus on myös tähän ratkaisu. Tällähän hetkellä on ollut kyllä nähtävissä esimerkiksi se, että monet yhtiöt, jotka tekevät nyt hyvää tulosta, maksavat enemmän ja enemmän isompia osinkoja omistajilleen. (Mika Niikon välihuuto) Eli tällähän hetkellä kehitys menee valitettavasti vähän niin, että omistajat saavat lisää samaan aikaan, kun se tavallinen kansa tinkii. Kyllä mielestäni tämäntyyppisille asioille pitäisi voida tehdä jotain. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Backman esitti jossakin lehtihaastattelussa, että mitä jos puhuisimme palkka-alen sijaan osinkoalesta. Eikö se olisi oikeudenmukainen teko tänä päivänä, puhemies?

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Presidentin palkka-ale on kyllä kunnioitettava teko, mutta olisi toivonut, että hän olisi palkka-alen sijaan esittänyt veronmaksua omaan palkkioonsa. Ja myöskin tietysti voitaisiin ajatella, että nämä entiset presidentitkään eivät ole mitään pieneläkeläisiä, koska pieneläkkeestäkin menee veroa, ja voitaisiin myöskin näitten eläkkeellä olevien presidenttien palkkio laittaa verolle. Kansanedustajien palkkioistahan menee vero. Itsekin pääsin iltalehtien etusivulle, kun en ollut oikein innokas alentamaan kansanedustajan palkkiota päinvastoin kuin monet täälläkin salissa istuvat.

Mutta olen kyllä edustaja Myllykosken kannalla, että tämä verotus presidentin palkkioon olisi hyvä ja kannatettava muutos. Edustaja Heinonen toi toki nämä kansanedustajan palkkiot ja muut esiin, mutta kansanedustajilla ei ole vastaavia etuja kuin presidentin viroissa, muun muassa asumiseen ja muuhun liittyviä etuja, niin etteivät ne ole ihan vertailukelpoisia. Monissa suuryrityksissäkin on palkan lisäksi johtajilla monia muitakin etuja. Jotenkin tuntuu, että tämä verotuskysymys olisi tässä presidentin palkkion kohdalla ollut paljon tärkeämpi kuin pieni palkanalennus, joka on kumminkin korotukseen nähden ehkä pieni myötätunnon osoitus kansalaisia kohtaan.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Oli erittäin tärkeää tekona se, että presidentti Niinistö saattoi palkkansa vuoden takaiselle eli presidentti Halosen tasolle. Tämä nyt olisi ollut aika erikoista, että nyt presidentin vaihtuessa olisi tällainen mieletön palkankorotus järjestetty.

Mutta se, mikä tässä keskustelussa on jätetty, säie katkaistu, on ollut keskustelu verotuksen merkityksestä ja ylipäänsä suurten tulojen ja paremmin veronmaksukykyyn liittyvän verottamisen ajattelusta niin kuin myöskin se, että valtion omistajaohjauksessa olisi pitänyt ottaa huomioon, että valtionyhtiöissäkin saatetaan maksaa neljän pääministerin palkkaa johdolle. Tämä ei etene näköjään kyllä myöskään sillä tavalla sinne, minne pitäisi.

Samoin yksityisissä yrityksissä kovat arvot arjessa ja työelämässä vaan kovenevat. EK:n linja näkyy selkeästi kovenevan, mutta siellä, samaan aikaan, kun ihmiset elävät epävarmuudessa tulevaisuudesta irtisanomisten pelossa, samaan aikaan ahneus ja moraalikato näkyvät johdon palkkauksessa. Siellä ei kyllä ole koppia näistä palloista otettu.

Sen takia politiikan ja hallituksen vastuu on, kuten sosialidemokraatit ovat edellyttäneet, et-tä oikeudenmukaisuus näkyy veronmaksukyvyn mukaisena verotuksena. Pääomaverot ja muun muassa henkilökohtaisten tulojen kierrättäminen jollain muulla vippaskonstilla on pysäytettävä. On puututtava pimeän ulkomaisen työn ja harmaan talouden riistäytymiseen, on otettava näiden pinta-asioiden läpi myöskin se, mitä tuolla arjessa tapahtuu, kun työttömyyskorvauksista, olemattomista tuloista, ihmisiltä pidätetään 20:tä prosenttia ja miljoonatuloista saman verran. Eli tarvitaan oikeudenmukaisuutta ja ihmisten arjen parempaa huomioon ottamista. Pitää nähdä pitemmälle kuin tämä ratkaisu. Silloin tällä on jotain merkitystä eikä vain viihteellistä ja poliittista lyhytnäköistä hyötyä.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Tasavallan presidentin hieno ele käynnisti keskustelun ja asetti tietysti monet meistä kansanedustajistakin aika kovaan tilanteeseen, kun sitten työnnetään mikrofoni tai puhelin eteen, että kun tasavallan presidentti nyt tällaista elettä näytti ja kun tuntuu eduskunnassa olevan siihen painetta, niin mikäs on sitten henkilökohtainen kanta. Ja on ilman muuta selvää, jos ajattelee vaikka meikäläistä, joka on tänne tehtävään tullut levysepän hommasta telakalta, että suhtautuminen tähän edustajan palkkioonkin voi olla erilainen kuin jostakin muusta yhteiskuntaluokasta tai jostain muusta tehtävästä tulleella tai jollakin sellaisella, jolla tämän edustajapalkkion lisäksi on ihan toisenlaiset tulot, joista kokonaisansiot muodostuvat.

Mutta se, minkä minä haluan nähdä tasavallan presidentin eleenä ja mistä täällä edustaja Myllykoskikin totesi: Silloin kun Kekkonen oli tasavallan presidentti, niin tasavallan presidentti vastasi teollisuuspolitiikasta, aluepolitiikasta, työllisyyspolitiikasta, ulkopolitiikasta, sisäpolitiikasta, kuntapolitiikasta ja kaikista politiikan lohkoista, ja niiltä ajoilta varmaan tämä indeksiin jollakin tavalla sidottu palkkiokin on kehittynyt, ja nyt on tietysti tilanne toinen. Suomi on siirtynyt parlamentarismin suuntaan, tasavallan presidentistä on tullut entistä enemmän arvojohtaja, merkitys siinä mielessä on muuttunut täysin, ja ehkäpä tasavallan presidentti on huomioinut myöskin tämän muutoksen, kun on arvioinut tämän oman palkkionsa tasoa tässä yhteydessä.

Mitä tulee sitten viestiin työmarkkinoille, niin en kyllä pidä kovin hedelmällisenä sellaista lähtökohtaa, jota kuullaan, että se on nollalinja pariksi vuodeksi ja koulutusvapaista puhuminenkin pitää lopettaa. Jos ajatellaan, että tämä maa tarvitsee kuitenkin vakautta ja vakautta myöskin työmarkkinoilla, niin kyllä nyt pitäisi löytää ihan aidosti niitä keinoja, joilla se yhteisymmärrys laajasti pystyttäisiin löytämään myöskin työmarkkinoilla. Oikeudenmukaista tulonjakoa tehdään oikeudenmukaisella verotuksella, ja siinä voidaan tehdä jo kehystarkastelussa ja puolivälitarkastelussa lisäratkaisuja.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Istuvan presidentin toive alentaa omaa palkkiotaan on toteutumassa. Tämä sai erittäin suuren huomion mediassa — radio, televisio, lehdet — että näin hän on toivonut, ja näin hän on myöskin toivonut tapahtuvan.

Tässä salissa, arvoisat edustajat, arvoisa herra puhemies, on henkilö, joka on vähin äänin tehnyt merkittävästi suuremman työn koskien henkilökohtaista palkkaansa. Edustaja Anssi Joutsenlahti ei tähän mennessä tällä vaalikaudella, 2,5 vuotta, ole nostanut sentin senttiä edustajanpalkkiota, ei myöskään puhemiehen palkkiota, vaan nämä rahat on käytetty kahden hoitohenkilön palkkaamiseen Kankaanpään kaupungissa.

Arvoisa puheenjohtaja! Tässä on teko, josta media ei ole suitsuttanut, ja sen vuoksi halusin sen nostaa esille. Todettakoon nyt, että Anssi Joutsenlahti on perussuomalaisten eduskuntaryhmän jäsen.

Päivi  Lipponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa olemme sopineet, että verotuksen kautta tasaamme tuloja ja rahoitamme hyvinvointiyhteiskunnan palveluita ja tulonsiirtoja, ja kyse on oikeudenmukaisuudesta. Suuri haaste on ollut se, että tämä meidän laaja veropohja on nyt porattu täyteen reikiä ja tällöin on syntynyt se ilmiö, että haetaan erilaisia poikkeustapauksia, verovapauksia.

Tasavallan presidentti on nyt ilmoittanut, että hän ei halua ottaa palkankorotusta vastaan, ja näin toki sitten tapahtuu. Voimme miettiä, onko tämä ele sitten tämmöinen esimerkin näyttö yritysjohtajille, että hekin sitten madaltaisivat omaa korkeata palkkaansa, vai onko se kannustin palkka-aleen vai ele tämmöisen maltillisen palkkaratkaisun synnyttämiseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, niin kuin tässä on monessa puheenvuorossa jo sanottu, että jos olisi todella haluttu tehdä suuri ele hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen turvaamiseksi myös jatkossa, niin silloin olisi ollut juuri kannustin siihen, että pidetään tämä verotuspohja mahdollisimman laajana, ja ehkäpä myös presidentti olisi ollut halukas maksamaan tuloistaan veroa.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen tasavallan presidentti teki erittäin esimerkillisen, hienon työn, kuten varapuhemies Anssi Joutsenlahtikin on tehnyt. Palkkio olisi minun mielestäni pitänyt laittaa verolle. Se olisi ollut oikea suunta, oikea teko, koska silloin olisi ollut pysyväisluonteinen toimi tämmöiselle solidaariselle teolle, mitä nyt tällä oli tarkoitus tehdä. Nyt tämä palkkioalennus on vain väliaikainen, ja seuraavan presidentin kohdalla palkkiot nousevat joko nykyisestä lähtökohdasta tai siitä lähtökohdasta, mistä tähän nyt alennettiin — eli pysyväisyyttä tähän! Koska tarkoituksena on ollut esimerkki, niin pitäisi pohtia sitä, pistetäänkö kaikki muutkin tai muitakin palkkioita verolle, jolloin tähän saadaan semmoinen esimerkki, mikä voi johtaa sitten jopa yritysmaailman johtajien vastaaviin toimiin ja yhteiskunnan eteen toimimiseen.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtio Solidiumin kautta on merkittävä rekrytoija ylimpiin tehtäviin. Solidiumin kautta määräysvalta hallituksen jäseniin ja sitä kautta yhtiön maksamiin palkkoihin on ilmiselvä. Kuitenkin näyttää siltä, että vaikka valtiolla tällainen on, niin nämä palkkausperiaatteet, vaikka niitä nyt on viime vuosina tiukennettu, eivät aina perustu mielestäni oikeudenmukaisuuteen, tehtävän vaativuuteen tai vastaaviin tekijöihin. Sen johdosta, kun sitten katsotaan "koko konsernia", valtion ministereiden palkkausta, on vaikea ymmärtää, että pääministerin palkka on alhaisempi kuin Ypäjän Hevosopiston johtajan palkka. Pääministeri on kokonaisvastuussa: vaikka ei ole taloudellisesti sama asema kuin toimitusjohtajalla, niin hänen työtehtävänsä ja tehtävän vaativuus (Ben Zyskowicz: Ja työmäärä!) ja siitä seuraavat vaikutukset yhteiskunnassa ovat niin merkittäviä, että ajattelenpa vain sitä, onko valtion kokonaisedun kannalta järkevää maksaa niin alhaista palkkaa.

Käytännössä pääministeri ja valtioneuvoston jäsenet näköjään valitaan ensisijaisesti kansanedustajista. Jos kansanedustajan palkkaus on kovin vaatimatonta, niin ei se ole sekään kovin hyvä, koska näistä kansanedustajista jonain päivänä täytyy löytää 20 ministeriainesta, jotka osaavat johtaa maata oikeaan suuntaan taitavasti. On populistista puhua palkka-alennuksesta kansanedustajien kohdalla, koska lyhyellä tähtäimellä voi tuntua hyvältä ja saada muutaman äänen seuraavissa vaaleissa, mutta koko valtion edun kannalta se on arveluttavaa.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! On todettava, niin kuin hyvin moni on todennut täällä tänään, että presidentin ele oli oikeansuuntainen, mutta niin kuin on myös todettu, niin tämän olisi voinut hoitaa verotuksen kautta, tai sitten tietysti toinen mahdollisuus on se, mitenkä Ahtisaari aikoinaan teki, luovutti osan palkkiostaan. Se olisi ollut ehkä jossakin mielessä kätevämpi, ei olisi tarvinnut lainsäädäntöä säätää sitä varten, että alennetaan presidentin palkkaa.

Täällä ovat myös nousseet esille yritysjohtajat. Ennen kaikkea yksityinen sektorihan tietenkin päättää siitä, minkälaisia palkkoja maksetaan, ja sehän on riippuvainen hyvin paljon yrityksen tuloksesta jnp. Mutta valtionyhtiöitten johtajien palkat ovat karanneet kyllä ihan puhtaasti käsistä, ja eihän niitä johtajia yksin voi siitä syyttää. Siihen ovat osallisia hallituksen jäsenet, jotka ovat päättämässä toimitusjohtajan palkkiosta. Tässä pitäisi jonkunlainen roti saada tällekin linjalle, että vähän katsottaisiin, onko oikeutettu palkkioon, joka tulee joillekin valtionyhtiöiden johtajille siitä, miten paljon on vettä Norjan altaissa, ja tämä johtajan tulospalkkio on suoraan verrannollinen siihen, niin että jonkinlaista sääntelyä tähänkin myös muun kuin verotuksen kautta.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun olen kuunnellut tätä keskustelua, on tullut kaksi näkökohtaa nyt mieleen. Yksi on se, että hieno ele presidentiltä, mutta väärin sammutettu. Toinen on sitten vakavampi, eli kun kuuntelen puheenvuoroja sieltä vasemmalta ja perussuomalaisten piiristä, niin tuntuu, että verotus on ilmeisesti tämän päivän ihmisten välisen solidaarisuuden ja ihmisten välisen välittämisen ja ihmisten välisen huolenpidon kaikkein korkein muoto.

Mutta verotuksesta vielä: En ymmärrä, miten verotuksen kiristäminen siten, kuin täällä on esitetty, parantaisi yrittämisen edellytyksiä Suomessa ja sitä kautta mahdollisuutta työllistymiseen. En ymmärrä, miten verotuksen kiristäminen siten, kuin on esitetty, parantaisi suomalaisten yritysten kilpailukykyä, sitä kautta meidän vientiä, sitä kautta työtä ja toimeentuloa ihmisille, eikä se verotuksen kiristäminen tosiasiassa ole myöskään ratkaisu tähän niin sanottuun kestävyysvajeeseen. (Markus Mustajärvi: Miksi te nostitte alvia?)

Herra puhemies! Tasavallan presidentti on monessa yhteydessä kantanut huolta ennen kaikkea kansakunnan eheydestä ja suomalaisten oikeudentunnosta. Näen hänen omakohtaisen ratkaisun nimenomaan tässä valossa. Kun joudutaan tekemään säästöjä yhteiskunnassa, kun maltillinen palkkaratkaisu olisi tässä tilanteessa todella järkevä, niin presidentti on pyrkinyt antamaan esimerkkiä niille, joilla on hyvät tulot ja hyvä asema, että he voisivat omilla ratkaisuillaan olla tätä ilmapiiriä luomassa otollisemmaksi, he voisivat osoittaa, että hekin ovat valmiit tinkimään jostain, vaikka nämä päätökset eivät välittömästi heitä koskisi. On sääli ja on harmi, ettei tätä esimerkkiä juuri yritysjohtajien keskuudessa seurattu. Itse olen niin naiivi, että uskoisin, että yhteiskunnallinen ilmapiiri, missä käydään nyt keskustelua esimerkiksi tulevasta palkkaratkaisusta ja säästöistä, olisi aivan toinen, jos kymmenet ja kymmenet yritykset olisivat ilmoittaneet, että heidän johtajansa tinkivät palkoistaan.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan samaa mieltä tästä, että kyllä siellä yrityspuolella johtajien keskuudessa pitäisi olla tinkimisvalmiutta.

Mutta tähän verokysymykseen, kun edustaja Zyskowicz ei ymmärtänyt lainkaan sitä, mitä merkitystä on verotuksella näissä asioissa. Minun mielestäni niillä on erittäin suuri merkitys. Verot maksukyvyn mukaan on oikeudenmukaisen yhteiskunnan perusta, ja lienee ihan reilua näinä aikoina, kun sanotaan kansalaisille, että sinun täytyy tinkiä, että ihminen kokee, että hyvä, ollaan samassa veneessä, mutta ei se silloin käy, että vain toisilla on pelastusliivit ja vain isot porskuttavat eteenpäin ja pienet tinkivät. Verotus on yksi keino, millä me pystymme tasaamaan tuloja ja varmistamaan sen, että ne, kenellä on enemmän, maksavat enemmän, ja ne, kenellä vähemmän, pääsevät helpommalla.

Kysyn nyt loppuun, että kai te, Zyskowicz, nyt edelleen kuitenkin siinä olette valmis ajattelemaan samalla tavalla kuin me täällä sosialidemokraattien parissa, että siellä solidaarisuusveron puolella on vielä paljon tekemistä. Sinne voisi aivan hyvin lätkäistä vielä lisää uusia veroluokkia ja lisää solidaarisuusveroa. Muistaakseni olette itsekin tämän suuntaista toivonut. Toivomme, että löydämme näistä ratkaisuista yksimielistä linjaa sitten kuukauden päästä kehysriihessä, että verotuksen oikeudenmukainen linja jatkuisi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, miten edustaja Viitasen aivot tässä suhteessa toimivat, mutta kuvittelisin, että tavallinen suomalainen ajattelee suunnilleen näin, että jos hänen tuntemansa yrityksen johtohenkilöt, yleensä yritysten johtohenkilöt, johtavat poliitikot, ministerit, kansanedustajat presidentin lisäksi omakohtaisesti alentavat etuisuuksiaan ja tinkivät näin etuisuuksistaan, niin hänelle, tavalliselle ihmiselle, tämä olisi mielestäni hyvä signaali siitä, että nyt eletään vaikeita aikoja, nyt pitää ymmärtää, että yhteiskunnassa tehdään säästötoimenpiteitä, pitää ymmärtää, että tehdään hyvin maltillisia palkkaratkaisuja.

En ole ollenkaan vakuuttunut, edustaja Viitanen, että jos tämän presidentin esimerkin seuraamisen vaihtoehtona meillä vain kiristetään verotusta — niin kuin on viime aikoinakin kiristetty verotusta — niin tämä samalla tavalla toimisi tämän yksittäisen kansalaisen tasolla sellaisena kansakunnan eheyden osoituksena ja oikeudentunnon varmistajana kuin tämmöinen omaehtoinen ja esimerkin näyttävä tinkiminen.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä ihan vilpittömästi uskon siihen, että jos ihan tavallinen duunari, palkansaaja, sairaanhoitaja kokee, että hänen verotuksensa on suhteellisen oikeudenmukainen mutta sitten esimerkiksi meillä kansanedustajatasolla hieman enemmän maksettaisiin veroa, niin eikö se nyt aika reilulta meiningiltä kuulostaisi. Nythän olemme tehneet sellaistakin veropolitiikkaa, että kaikkein pienituloisimmilta on kevennetty verotusta, jolloin heidän ostovoimansa on parempi.

Mutta, edustaja Zyskowicz, te ette nyt ottanut kantaa tähän solidaarisuusverokysymykseen. Minusta olisi tärkeää saada näkemyksenne tässä, koska muistaakseni olette itsekin ollut sitä mieltä, että voisi pistää ylimääräisen 200 000 solidaarisuusveroluokan. Mielestäni se olisi tärkeää, koska sillä saataisiin taas vähän kerättyä oikeudenmukaisia veroja yhteiseen kassaan, jolla voitaisiin sitten vaikka maksaa ja kustantaa koulutuspalveluita, sosiaalipalveluita, terveyspalveluita ja rahoittaa tätä hyvinvointiyhteiskuntamme perustaa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä verotus, oikeudenmukainen, veronmaksukyvyn mukainen verotus, on hyvin keskeinen asia sille, että kansallinen eheys ja myös ihmisten oikeudentunto täyttyvät. Julkiset terveyspalvelut romuttuvat sen takia, että ei ole varaa niitä järjestää. Jos et ole työterveyshuollon piirissä — olet työtön, tai muuten — sinä olet todella heikoilla peruspalvelujen, sosiaali- ja terveyspalvelujen parissa. Tämän takia julkinen sektori vaatii myöskin veropohjaa, ja se pitää oikeudenmukaisesti kerätä.

Myös on syytä miettiä, onko edustaja Zyskowiczin ja edustaja Rajamäen tarpeen saada lapsilisiä. Eikö pitäisi enemmän sosiaaliseen tarpeeseen perustuen suunnata yhteiskunnan voimavaroja, ottaa se oikeudentunto ja oikeudenmukaisuus ja tarve siellä huomioon, niin että yksinhuoltajat ja pienituloiset lapsiperheet saisivat lisää ja leikattaisiin muun muassa tällaisen haulikolla tapahtuvan tasatukiammunnan sijasta ja annettaisiin täsmätukea niille, jotka sitä elämässään ja arjessaan tarvitsevat?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En jaksa uskoa siihen, vaikka se esimerkkinä varmasti ihan hyvältä tuntuu, jos yritysjohtajat lähtevät palkanalennusteille. Vassakuu, sen kun lähtevät. Mutta siitä eteenpäin ja siitä alaspäin siellähän ei yksinkertaisesti ole varaa käytännössä monella, monella suomalaisella palkansaajalla edes nollakorotuksiin, koska kaikki palkka menee elämiseen, sillä ei tulla toimeen. Kyllä tämä on mielestäni edelleenkäsin suurin piirtein ainut verotuskuvio, että niiltä pitää ottaa, joilla on. (Ben Zyskowicz: Mites se firmojen kilpailukykyä edistää, kun verotusta kiristetään?) — Arvoisa Zyskowicz, kyllä niillä kohentaa sitä hyvinvointiyhteiskuntaa, kun otetaan niiltä, joilla on. (Ben Zyskowicz: Eikö työ ole parasta sosiaaliturvaa?) — Totta kai!

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuuntelin tässä mielenkiinnolla edustaja Zyskowiczin puhetta, ja totta on, että presidentin esimerkki johtaa edestä on vallan erinomainen. Mutta on syytä pitää mielessä se, että jos meillä laitetaan toiseen vaakakuppiin palkansaaja, joka saa 1 000 tai 2 000 euroa kuukaudessa — tai eläkkeensaaja — ja toinen, jolla on 10 tai 20 kertaa enemmän rahaa, niin esimerkillä johtaminen on huomattavasti helpompaa sieltä kymmenkertaisesti enemmän ansaitsevan suunnasta. Elikkä nimenomaan verotuksella pyritään tasaamaan näitä ansioita ja toimeentuloja. Ihan sama juttu, jos puhutaan arvonlisäverosta. Kun kauppaan menee edeltä henkilö, joka tienaa 10 000 euroa kuukaudessa, jäljessä tulee henkilö, joka tienaa 2 000 euroa kuukaudessa, molemmat ostavat vehnäjauhopussin, joka maksaa saman hinnan, niin tietää, kumman kukkaroon tulee suurempi lovi tästä arvonlisäveron korotuksesta. Tältä pohjalta ajatellen kyllä verotus on parasta oikeusturvaa tasaamaan. Se, miten se suhtautuu yritysten kilpailukykyyn maailmalla, on asia erikseen.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz, nyt minun täytyy sanoa, että minä en ymmärrä tätä verotuspuhetta ollenkaan, että te ette ymmärrä, millä tavalla verotus vaikuttaisi tähän maahan ja tämän maan hyvinvointiin.

Jos lähdemme siitä, että meillä on 5,5 miljoonaa ihmistä tässä maassa, 1,5 miljoonaa ihmistä tekee työtä, niin meillä on 500 000, puoli miljoonaa, sellaista ihmistä, jotka voisivat olla työmarkkinoiden käytettävissä, mutta eipä vain heille löydy sitä työtä. Näiden ihmisten täytyy elää myöskin näiden vaikeiden aikojen yli, ja sen takia tarvitaan sellaista oikeudenmukaista systeemiä, jolla voidaan jakaa vähän tätä tulotasoa ja jolla saadaan pikkusen tuloeroja kapeammaksi. Silloin kun me pystymme takaamaan niille ihmisille, joilla ei työtä ole, jotka ovat köyhiä ihmisiä, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella, heitä on miljoona tässä maassa, silloin kun me saamme heille enemmän rahaa käteen, jotta he voivat ostaa sitä leipää, jotta he voivat ostaa sitä bensaa, jotta he voivat ostaa joskus jonkin vaatteen jopa oikeasta kaupasta eivätkä aina kirpputorilta, niin se on kuulkaas semmoinen asia, joka pyörittää sisämarkkinoita. Onko tämä käynyt teidän mielessänne? (Ben Zyskowicz: Joo!)

Kaj Turunen  /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Zyskowiczille: Sanoisin, että yritysten kustannustaso ja kilpailukyky on tärkeä asia, mutta silloin kun puhutaan palkka-alesta, niin se on väärä keino tähän asiaan. Täytyy puhua palkka-alen sijasta yrityksen kustannustasosta, johon liittyy sitten paljon enemmän kuin pelkästään tämä palkka-ale, jolla tavallaan syyllistetään sitten se työntekijäporukka niissä yrityksissä. Siellä on energiakustannukset, logistiikkakustannukset, jossain määrin myös verotus ja tämäntyyppiset asiat, jotka vaikuttavat yritysten kilpailukykyyn ja siihen kustannustasoon, mikä yrityksissä on. Se on paljon isompi ja suurempi asia kuin se, että leikataan työntekijöitten palkkoja.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz kyseli sitä, mitäpä se yrittäjä siitä hyötyy, jos veroja kerätään vähän enemmän. No, itse te kuitenkin olitte valmiit korottamaan arvonlisäveroa, joka kohtelee kaikista hankalimmalla tavalla sellaista pienyrittäjää, jonka yritystoiminnassa oman työn osuus on suurin. Sen te kyllä olitte valmiit korottamaan. Ja mitä näistä suuremmista verotuloista koituu ylipäätään hyötyä yritykselle? Esimerkiksi voitaisiin maksaa kuljetustukea, joka on äärimmäisen tärkeä tukimuoto pienyrittäjälle ja yrittäjille, jotka toimivat tuolla pidem-pien etäisyyksien takana. Verorahoilla koulutetaan niille yrityksille ammattitaitoista työvoimaa, ja esimerkiksi lapsilisäjärjestelmällä pidetään kuitenkin huolta — vaikka lapset nyt eivät saa olla ainoastaan tuotannon tekijöitä — siitä, että meillä on jatkossa veronmaksajia ja niitä työntekijöitä, joita yrityksiin voidaan palkata.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Verotuksen kiristämisellä lisätään kyllä jaettavaa, muttei lisätä työtä, ja, edustaja Tolppanen, minun mielestäni työnteko olisi se paras toimeentulon lähde työkykyisille ihmisille.

Edustaja Viitanen, te olette sitä mieltä, että kun me olemme kiristäneet tuloverotusta, kun me olemme kiristäneet suurten eläketulojen verotusta, kun me olemme kiristäneet suurten perintöjen verotusta ja kun me olemme kiristäneet pääomatulojen verotusta, niin siitä on seurannut se, että kansalaiset hyväksyvät paremmin omalta kohdaltaan säästöt ja omalta kohdaltaan ovat valmiita suostumaan solidaarisiin nollaratkaisuihin.

Edustaja Viitanen, en tiedä, mitä siellä Tammelantorilla tapahtuu, mutta ainakaan Hakaniementorilla Helsingissä tai Kannelmäen Prisman edessä Helsingissä ei löydy niitä ihmisiä, jotka sanovat, että nyt kun te olette kiristäneet näitä suurituloisten verotusta, niin nyt he ovat valmiita omalta osaltaan paremmin hyväksymään säästöt ja omalta osaltaan paremmin hyväksymään sen, että palkoissa mennään nollalinjaa, vaikka se olisi tärkeätä Suomen kilpailukyvyn kannalta. Eli teidän teorianne on elävä elämä itse osoittanut vääräksi.

Herra puhemies! Olin varautunut minuutin puheenvuoroon, mutta kyllä tietysti se toinenkin minuutti löytyy.

Haluan sanoa vähän perusteellisemmin sen, että tässä verotuksen kiristämisessä puhutaan eri asioista. En minä eikä kukaan kiistä sitä, ettei verotuksen kiristäminen tuo lisää jaettavaa, kunhan ei kiristetä niin paljon, että menee työpaikkoja ja ihmisiltä sitä kautta mahdollisuus maksaa veroja. Mutta kun meidän perusongelmamme nyt ei pelkästään ole valtiontalouden tasapaino, vaan meidän ongelmamme on nimenomaan se, miten me saisimme Suomeen lisää kasvua ja sitä kautta ihmisille työtä ja toimeentuloa, niin tämä verotuksen kiristäminen ei johda siihen, että suomalaisten yritysten kilpailukyky kohenee, menee enemmän tavaraa kaupaksi maailmalle ja sitä kautta ihmisille tulee työtä ja toimeentuloa.

Sitten tästä toisesta asiasta. Edustaja Viitanen, olkaa ihan rehellinen. Kuinka paljon te olette kokenut siellä Tammelantorilla, että ihmisten valmius säästöihin, ihmisten valmius niukkoihin palkkaratkaisuihin on kohentunut sen seurauksena, että tälle vuodelle esimerkiksi on kaikkia näitä teidän ehdottamianne veronkiristyksiä tehty?

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän alkuperäiseen käsiteltävään kysymykseen. Mielestäni presidentti Niinistöltä äärimmäisen upea ele ja siitä pointsit hänelle.

Ihan kysyisin täältä edustajilta semmoista, kuinka moni henkilökohtaisesti on joskus elämänsä varrella joutunut tämmöisen palkka-alen eteen. Minä henkilökohtaisesti olen, ja se on äärimmäisen kivulias ja epämiellyttävä toimenpide, mutta kun toisella puolella on joko konkurssi ja työpaikan menettäminen tai pieni palkka-ale, niin valitsimme kyllä kollektiivisesti palkka-alen.

Tämähän tapahtui 2000-luvun alussa Saksassa, jossa itse asiassa muutenkin tehtiin poikkeuksellisen hyviä järjestelyitä. Muun muassa mentiin yrityskohtaisiin joustoihin, joissa saatiin kilpailukykyä Saksalle aivan eri malliin kuin esimerkiksi Suomessa. Nyt voimme katsoa sitten tätä Saksan mallia ja verrata Suomen mallia ja sitä, missä molempien kilpailukyky tällä hetkellä menee.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Presidentin kaunis ja kunnioitettava toimenpide on aiheuttanut aika kipakan keskustelun, ja saattaa käydä niin, että siitä saatava ainakin yhden vuoden säästö menee näihin kuluihin, kun me täällä käytämme aikaa tähän, mutta hyvä niin, että keskustellaan.

Tämä lapsilisäasia ei varmaan edustaja Zyskowiczin tai minun tai monen muunkaan kohdalla tietysti auta enää asiaa, verottaminen tai verottamattomuus, niin kuin hyvin ymmärrämme. Kannattaa kiinnittää nyt huomiota kuitenkin siihen, mitä esimerkiksi Suomen Kuvalehti hyvin asiantuntevalla tavalla esitti muutama viikko sitten, että kyllähän, jos ajatellaan tuloeroja, palkkatulojen ja pääomatulojen verotuksen eriyttäminen 90-luvun puolivälin tienoilla on itse asiassa todennäköisesti ollut suurin aiheuttaja sille, että palkkahaitari ja tulohaitari ovat meillä leventyneet. Aina kannattaa vähän katsoa sitä, mistä kohtaa verotuksesta sitten puhumme, kun puhumme.

Toinen kysymys: onko verotus se ainut oikea keino tasata näitä asioita? Ei varmaan ainoa, mutta käyttökelpoinen keino joissakin tapauksissa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei todellakaan siellä Tammelantorilla kannateta palkka-alea — eikä muuten kannata Viitanenkaan. Nimenomaan, kun joku herra Kokkila tämän aloitti, kyllä siellä Tammelantorilla sanottiin ensimmäisenä, että Kokkila voisi muuten aloittaa ihan itsestään tämän tinkimisen ensimmäiseksi. (Ben Zyskowicz: No niin, sitähän minä tässä sanoin!) Mutta tällaisella keskustelulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö taas Tammelantorilla ymmärrettäisi, niin kuin edustaja Zyskowiczinkin puolue on ymmärtänyt siinä vaiheessa, kun on tehnyt sosialidemokraattien kanssa yhdessä sen ratkaisun, että näinä aikoina, kun yleisesti teemme säästäväistä politiikkaa, yleisesti taitamme velkaantumista, kyllä se tarkoittaa, että me joudumme elämään niukilla.

Minulle on ainakin tullut palautetta, että on erinomaisen oikein, että nyt on nostettu pääomaveroa, että nyt on miljoonaperinnöille pistetty lisäveroa ja että myös rikkaimmat maksavat enemmän veroa ja köyhemmät vähän vähemmän. Tälle on vankka tuki Tammelantorilla ja uskon muuten, että Hakaniementorillakin. Minä asun siinä lähellä, olen muutaman kanssa siellä jutellutkin, niin että luulen, että tässä toriparlamentti on ihan yhtä mieltä, puhemies.

Mutta sen sanon kyllä, edustaja Zyskowicz, että tämän palkka-alen sijaan puhutaan osinko-alesta. (Puhemies koputtaa) Kuinka nämä ylisuuret osingot lisäävät kilpailukykyä? Sen minä haluaisin tietää.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt eletään vaikeita aikoja, ja on todella hyvä, että me emme elä Zyskowiczin kaipailemassa hyväntekeväisyysyhteiskunnassa vaan me todella elämme hyvinvointiyhteiskunnassa ja nämä varat kerätään, joilla voidaan sitten ylläpitää tulonsiirtoja ja palveluita, progressiivisen verotuksen kautta. Nyt valitettavasti verotusta on jouduttu kiristämään, koska talous ei kasva. Sen takia olisikin syytä miettiä juuri laajan veropohjan merkitystä, jotta se paine niihin korotuksiin ei tulisi tähän palkkatyöhön tai muuhun vastaavaan, mikä kiristää ihan kohtuuttomasti tietenkin ihmisten elämää, ja kun muutenkin on hyvin tiukkaa. Se, että me keskustelemme täällä jatkuvasti tästä verotuksesta ja sen oikeudenmukaisuudesta, on tietyllä on tavalla hankalaa, koska nythän meidän täytyisi tämäkin aika keskustella siitä, kuinka me luomme sitä talouskasvua, jotta meillä on mahdollisuus lopettaa tämä valtion velanotto ja meillä olisi jopa mahdollisuus laskea tätä verotusta niiltä ihmisiltä, jotka käyvät palkkatyössä.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen yhtenä tavoitteena on köyhyyden vähentäminen sekä tuloerojen kaventaminen. Kyllä siinä tärkeänä osatekijänä on se, että ihmisillä olisi enemmän työtä. Me tiedämme, että työttömyysaste Suomessa nousi tammikuussa jo 8,7 prosenttiin. Vain se, että ihmiset voivat elättää itsensä ja voivat palkastaan maksaa veroja, koituu sitten meidän hyvinvointivaltion hyväksi.

Kun tällä hetkellä niitten työpaikkojen luominen on erittäin vaikeata, niin otan esiin myös sitten tämän oikeudenmukaisuuden. Myös ne ihmiset, jotka ovat ilman työtä, pitää sitten huomioida, että tämä meidän sosiaalipolitiikka vastaa heidän tarpeisiinsa ja että myös heillä on mahdollisuus elää säällistä elämää.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana Saksasta.

Kari Kinnusen tekemän selvityksen mukaan vuosina 1999—2009 Saksassa palkansaajien alimman kymmenyksen tulot laskivat 10 prosenttia, kun ylimmän kymmenyksen palkat taas nousivat 16 prosenttia. Vuonna 2010 Saksassa on lähes 2 miljoonaa sellaista työntekijää, jotka ansaitsevat alle 5 euroa tunnissa. Sillä ei tule toimeen, ja Saksassahan ei ole toimivaa minimipalkkajärjestelmää. Kun tämä Saksan talousihme toteutettiin 2000-luvun alussa, niin sen seurauksena nyt joka toinen palkansaaja kärsii työstressistä. Siihen on Saksan valtiolta hukkaantunut jo tällä hetkellä miljardeja, miljardeja, ja lisää menee. Tämänkö halutaan olevan se Suomen tie? Ei kai?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä tasavallan presidentin palkkion käsittely on poikinut mielenkiintoisen verokeskustelun, joka on tietysti vähän sivussa tästä asiasta, mutta joka tapauksessa ymmärrän niin, että kai veroja pitäisi kiristää silloin, kun on taloudellinen noususuhdanne, ja alentaa silloin, kun on laskusuhdanne, eli auttaa ihmisiä elämään myös verotuksen kautta. Yhteiskunta tarvitsee, totta kai, tuloja, mutta me kaikki olemme julkisella sektorilla nähneet myös sen, että mikä tulee, niin vuorenvarmasti menee. Tässä suhteessa verotuksellakin täytyy olla oma kattonsa.

En tiedä, saako, arvoisa puhemies, nykyisen tasavallan presidentin puheenvuoroja tulkita, mutta minä olen kyllä jotenkin ymmärtänyt, että hänen perusajatuksensa alun perin ei ollut mikään tämmöinen puhtaasti eettinen tai moraalinen liikkeellepano, vaan hän pyrki siihen, että yhteiskunnassa tähän reagoitaisiin yleisemminkin, ja silloin minä ymmärsin, että se tarkoittaisi pidemmän päälle vietynä yleistä palkka-alennusta. No, se on torjuttu heti monelta suunnalta sanomalla, että "ei toki näin". Mutta silloinhan se olisi ollut...

...niin sanottu sisäinen devalvaatio, mutta palaan, puhemies, siihen myöhemmin.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä Niinistön puhe vuodenvaihteen tienoilla oli tehokas, ja se on herättänyt paljon keskustelua. Se herätti silloin ja se herättää vielä tänä päivänä, ja näyttää siltä, että se keskustelu on nyt kuitenkin siirtymässä ihan muualle kuin siihen asiaan, mihin herra presidentti halusi keskittää keskustelun, kun hän puhui ahneudesta.

Sitten kun presidentti teki esityksen, että hän on valmis alentamaan palkkionsa, niin mitä sitten kateus saa aikaiseksi? Sitten ruvetaan heti etsimään, mitä olisi väärin tässä presidentin esityksessä, ja ruvetaan esittämään, että pannaan presidentin palkkio verolle. Onko kukaan miettinyt sitä, kuinka paljon enemmän se maksaa Suomen valtiolle, kun pannaan se verolle, koska silloin siitä tulee myöskin muita maksuja? Minun mielestäni se olisi typerä ratkaisu tässä tilanteessa laittaa se verolle.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä keskustelua, tuntuu kyllä, että koko jupakassa on tehty kärpäsestä härkänen.

Tämähän koskee nyt sitä, että presidentti Niinistön palkkio lasketaan 160 000:stä 120 000:een asti. Mutta täällä on käyty talouspoliittista keskustelua, sosiaalipoliittista keskustelua, niin kyllä minä nyt sitten toivon, että hallituspuolueilta tulee tässä puoliväliriihessä näitä hyviä esityksiä, mitä tämän asian tiimoilta on käyty keskustelua, että maamme työttömät työllistetään, niitä on runsaat 300 000, ja jokaisella on elämisen oikeus.

Me saamme kyllä ihan rauhassa nukkua, presidentti Niinistö tulee tällä rahalla toimeen. Jos me käymme hänen luonaan, niin ei hän joudu takataskustansa näitä kahvikuppeja ja ruokalautasia maksamaan, edustuskulut ovat asia erikseen. Minun mielestäni on paljon tärkeämpääkin kuin tämän asian janttaaminen ja keskusteleminen.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt edustaja Zyskowicz lähti salista, mutta jos edustaja Sasi voi toimia hänen tuuraajanaan sen takia, että kohdistan nyt oikeastaan kokoomukselle tämän kysymyksen.

Edustaja Zyskowicz voimakkaasti vastustaa korkeitten palkkojen verotuksen lisäämistä, mutta siitä huolimatta — nyt kun puhutaan yrityksen kilpailukyvystä, kasvusta ja niistä aineksista, jotka kasvuun tarvitaan, ja sitä kautta työllistämisestä, mitä yritykset voisivat tehdä — kokoomus kuitenkin hallituspuolueena, pääministerin puolueena on lisäämässä energiaverotusta ja tämmöisiä veroluonteisia maksuja ja purkamassa myöskin yrityksille kohdistuvia yritystukia, esimerkiksi kuljetustukea ja tämäntyyppisiä asioita, jotka heikentävät paljon enemmän yritysten toimintamahdollisuuksia ja kasvuedellytyksiä kuin että puhutaan vain pelkästään jostain palkka-alesta tai että saadaan nollaratkaisu, joka on tietysti hyvä asia. Mutta se ei (Puhemies: Nyt on minuutti!) ole olennainen asia... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun puhutaan siitä, että tämä verotus tehtäisiin vähän tasavertaisemmaksi, niin otan esimerkiksi Yle-veron, johon sinänsä olen tyytyväinen, mutta jokainen voi kohdallansa miettiä, onko oikeudenmukaista, että ihminen, joka tienaa 20 600 vuodessa, katsotaan suurituloiseksi, koska hän maksaa kaikkein suurimman mahdollisen Yle-veron osuuden. Sen suurempaa ei palkkatyötä tekevä voi tässä maassa maksaa.

Edustaja Zyskowicz moneen kertaan sanoi, että jos kiristetään verotusta yläpäästä, niin sillä ei luoda ollenkaan uusia työpaikkoja. Harmi, että hän on täältä pois, koska minä haluaisin nyt tietää, kuinka paljon tässä maassa perustetaan yrityksiä lompsasta. Minulla on kyllä sellainen käsitys, ettei kukaan palkkatuloillaan yrityksiä perusta eikä työpaikkoja luo vaan niitä työpaikkoja luodaan rahoituksella, jota haetaan rahoituslaitoksista. Sitä pohjaa vasten, jos ihminen tienaa yli 70 000 euroa vuodessa, hän voi kantaa yhteiseen korteen hyvinvointivaltion pystyssä pitämiseksi hieman suuremman erän kuin tällä hetkellä ainakin sen aikaa, että päästään näiden vaikeiden aikojen yli. Meillä on ennenkin tehty (Puhemies koputtaa) lakeja, jotka eivät kestä loputtomiin.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee kokoomuksen yleiseen elinkeino- ja veropoliittiseen linjaan, niin lähtökohta on se, että yrityksille ei pitäisi antaa lainkaan tukia, siitä lähden liikkeelle. Poik-keustilanteita on, ja tietysti politiikassa joudutaan aina tekemään kompromisseja erilaisten hyvien asioitten vuoksi.

No, mitä tulee verotukseen, niin lähtökohta on se, että yritysten verotuksen pitäisi olla mahdollisimman kevyttä, jotta yritykset voisivat investoida yrityksiin kertyvät tulot. Olemme sitä mieltä, että energiaverotus on hyvä tapa kerätä yrityksiltä rahaa siitä syystä, että sillä pyritään pitämään huolta siitä, että yritykset toimivat energiatehokkaasti.

Mitä tulee energiaintensiivisiin yrityksiin, kuten kysyjää varmasti huolestuttaa muun muassa elinkeinoelämässä paperiteollisuuden kohtalo, niin nimenomaan nykyisen Kataisen hallituksen aikana on tehty päätös siitä, että energiaintensiiviselle teollisuudelle annetaan palautus, jota kautta niitten kilpailukyvystä pidetään huolta, joten tällä tavalla energiaverotuskin on pyritty katsomaan sillä tavalla, että se ei vaikeuta yritysten toimintaa kaiken kaikkiaan.

Mitä tulee korkeimpiin veroihin, meillä voi olla huippukorkeat verot, mutta sitten me näemme: lahjakkaimmat yrittäjät poistuvat Suomesta.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppaselle toteaisin vain, että yrityksiä nimenomaan perustetaan kyllä omilla, elikkä ne ovat omia rahoja, sukulaisten rahoja, ja sitten pankkilainoilla. Yleensä on niin, että yrittäjät, omistajayrittäjät, eivät nosta kovin suurta palkkaa. Tunsin hyvin myös, kun olin hallituksessa, Ponssen omistajan Einari Vidgrénin, hänellä oli 9 000 markkaa silloin palkka, jos sitä mietitään, miten isoja palkkoja voivat yrittäjäomistajat nostaa.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varsinaisesta puheenaiheesta olen sitä mieltä, että tämä presidentti Niinistön palkanalennusesitys oli hyvin solidaarinen ele ja varmasti hän halusi näyttää siinä esimerkkiä muulle kansalle. Minusta edustaja Lipponen tässä verotuskeskustelussa osui naulan kantaan puheenvuoronsa lopussa, kun sanoi, että kilpailukykyä pitää parantaa ja luoda kasvuedellytyksiä.

Muilta osin kyllä ihmettelen syvästi perussuomalaisten ja vasemmiston näkemystä, että ikään kuin tämä olisi jonkinlainen verotusyhteiskunta ja hyvinvointiyhteiskunta, jonka varassa pelkästään me pyörimme. Kyllä se minun mielestäni on päivänselvää, että jopa kaikille pienituloisimmillekin on työnteko parempi ratkaisu kuin se oikeudenmukaisuus, jota Tolppanen tarjoaa, eli oikeudenmukaisuus jne., jota sitten rikkailta perityillä almuilla heille annetaan. Eikö parempaa ole kuitenkin se, että kaikki tekevät työtä ja saadaan pienituloisten palkkataso nousemaan, kun kilpailukyky paranee ja suomalaiset yritykset vievät ulkomaille enemmän tavaraa, ja näin hyvinvointi leviää ja lisääntyy kautta Suomen?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana Suomen kilpailukyvystä, kun siitäkin tässä salissa nyt tänä päivänä aika paljon puhutaan. Tätä elinkeinoelämän pelottelua siitä, että Suomen kilpailukyky on todella huono, ainakaan Maailman talousfoorumi ei tue. Siellä on todettu, Suomi on rankattu kolmanneksi kilpailukykyisimmäksi maaksi, mennyt Ruotsin ja Saksan ohi.

Kyllä meidän yksi perusongelma on se, että kun Keski-Eurooppa ja Eurooppa yleensä on meidän yksi päävientialueita, kun Eurooppa on kuralla, ei ole meidän tuotteille kysyntää. Siitähän tämä isolta osalta johtuu, ja kun koko maailmantalous tässä laahaa, niin kyllähän se niin on, että tähän taloustilanteeseen eritoten sopii maltillinen kokonaisratkaisu — ja korostan: kokonaisratkaisu, jolloin se koskee mahdollisimman monta suomalaista palkankorotuksineen. Kansallista sopimista tämä 5,3-miljoonainen kansa tällä hetkellä kaipaa eikä keskenään riitelyä.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kopralle ensin, että verot ovat kuulkaas valtion tuloja. Ei niitä kerätä ihan muuten vaan. Ne ovat niitä, millä tämä valtio elää. Tietysti se elää myöskin sillä, että se ottaa lainaa, se on se toinen puoli siinä. Sitä varten veroja kerätään, että valtio pystyisi pyörimään, valtio pystyisi maksamaan ne menonsa, mitä on.

Edustaja Suutarille: Siitähän juuri oli kyse, että yrityksiä ei perusteta pelkästään sillä rahalla, mitä lompsassa on, vaan haetaan rahoittajia ja rahoituslaitoksia. Ne ovat pankkeja tai kenties joitain muita laitoksia, mistä saattaa sitä rahaa saada. Se on totta, että työ on parasta sosiaaliturvaa, mutta täytyy olla niitä työnantajia. Ja jotta me saamme niitä työnantajia, niin meidän täytyy myöskin valtiota saada työllistäjäksi ja kuntia saada työllistäjiksi. Me tarvitsemme niitä veromarkkoja, joita voidaan ottaa sieltä, missä on.

Minä en puhu yrittäjien verottamisesta, minä puhun palkansaajien verottamisesta, sellaisten palkansaajien, jotka tienaavat yli 70 000 euroa vuodessa. En puhu pienistä palkoista vaan puhun isoista palkoista, ihan rehellisestä kuukausipalkasta, mikä tulee. Sinne voidaan yläpäähän panna prosentti lisää.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä kuuntelee kokoomuksen kansanedustajia, niin monessa asiassa, todella monessa asiassa voi olla täysin samaa mieltä. Mutta kun kysymyksessä on se, että on kysymys vain kauniista sanoista, teot puhuvat aivan jotain muuta, ja sitten puhe ja teot ovat ristiriidassa, niin ilmeisesti se on politiikassa näin. Mutta jos katsoo esimerkiksi niitä kokoomuksen päätöksiä, joita te olette hallituksessa tehneet, joita ihmettelevät Suomen pienyrittäjät ja Suomen yrittäjät muun muassa, niin eiväthän ne teot olleet linjassa ollenkaan puheitten kanssa.

Mutta kun tässä on paljon puhuttu verotuksesta, niin puhuisinpa sitten hiukan rahoituksestakin. Meillä on tällä hetkellä pk-sektori todella vaikeuksissa rahoituksen suhteen. Yrityksillä on todella vaikea saada rahoitusta liittyen ihan vakuuksiin ja tämäntyyppisiin asioihin, eikä tilannetta missään tapauksessa ole parantanut sitten tämä pankkivero myöskään, jonka tekin, tai te yhtenä hallituspuolueena, johtavana hallituspuolueena, päätitte kuitenkin tehdä. Se vaikeuttaa edelleen pk-sektoriyrityksien rahoitusta. Tässä vain semmoinen viimeinen konkreettinen esimerkki siitä.

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä itse yrittäjänä voisin semmoisen asian sanoa ihan Tolppaselle tuohon, että yrittäjä maksaa tuloksesta palkkaa ja siitä, mistä ei tulosta tule, ei voi maksaa palkkaa. Tuloksesta se tehdään.

Nyt tänne kokoomukselle sen verran, että minä olen samaa mieltä kokoomuksen kanssa hyvin paljon, mutta mitä ne ovat ne teot, mitä on nyt tehty? Kustannustaso — meillä esimerkiksi firmassa koko ajan katsotaan, nouseeko se vai laskeeko — ainahan yleensä nousee pikkusen, mutta tämän hallituksen aikana se on lähtenyt jyrkkään nousuun. Ei sillä tavalla luoda työpaikkoja. Täällä on tässä salissakin meitä kakun tekijöitä ja meitä on kakun jakajia. Ja mistä se kakku tehdään? Meillä ei ole muuta kohta kuin työnantajapula. Meillä ei ole työvoimapula vaan työnantajapula tällä menolla.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Saanen kuitenkin käyttää puheenvuoroni?

Kiitos. — Edustaja Kopra tuossa kyse- li perussuomalaisten verotuspolitiikan perään. Meillä vaaliohjelmassakin on jo todettu, että verot maksukyvyn mukaan.

Arvoisa puhemies! Taidan olla ainut tässä salissa, joka on iloinen veronmaksaja. Olin seitsemän vuotta eläkkeellä ennen kuin valittiin eduskuntaan. Kohtuullinen eläke, maksoin siitä veroja 27 prosenttia. Nyt kun eilen tuli minulle uusi verokirja, jonka toimitin tilitoimistoon, niin siinä oli ennakonpidätys 58 prosenttia. Eli minä maksan vaikka 90 prosenttia veroja, koska aina siitä netosta jää pikkuinen siivu pantavaksi myöskin omaan taskuun, eikö niin?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhutaan aina, että verotuksen lähtökohtana pitää olla oikeudenmukaisuus. Mutta onko oikein, että osinkomiljonääri maksaa pääomatuloistaan vain 28 prosenttia veroa, kun esimerkiksi rakennusmiehen tai sairaanhoitajan palkan veron osuus on 30 prosenttia?

Mitä tämänpäiväiseen lista-asiaan tulee tasavallan presidentin palkkiosta annetun lain muuttamisesta, niin toivon todella, että tämä ei johda siihen, että tätä käytetään tulevissa palkkaneuvotteluissa ja ruvetaan puhumaan palkka-alesta tai ruvetaan puhumaan kansanedustajien palkkioitten laskemisesta.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä niitä kilpailukykyasioita kyseltiin ja verotuksen yhteyttä, niin en minä toisaalta myöskään ollenkaan ymmärrä sitä, miten se edistää kilpailukykyä, että nyt yritykset — hyvä, että tekevät suurta tulosta — jakavat enemmän ja enemmän osinkoja omistajille. Eikö tällä tuloksella pitäisi nyt investoida ja luoda niitä työpaikkoja? Kuinka sillä, että meillä isoja osingonjakoja ja osinkoja aika keveästi verotetaan, luodaan työpaikkoja? En näe tätä yhteyttä.

Puhemies! Tähän ihan loppuun: Luen joskus Verkkouutisia, joka on ihan hyvä lehti. Siellä te, edustaja Zyskowicz, olette kyllä ymmärtänyt kohtuullisesti näitä verovaateita tuossa helmikuun 12. päivä: "Jos kaiken tämän jälkeen esimerkiksi suurimpien tulojen verotusta tai osinkojen verotusta kiristetään, niin näiden talouselämän johtohenkilöiden, jotka eivät ole halunneet omaehtoisesti osallistua tähän esimerkin antamiseen ja yhteiskuntaeheyden vahvistamiseen, ei tulisi näistä veronkiristyksistä olla kovin yllättyneitä." Eli pientä moraalia sitten: kun kerta emme osallistu talkoisiin, varmasti on aika ymmärrettävää, että päättäjä tekee tällaisia oikeudenmukaisia veroratkaisuja sen jälkeen.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy kyllä sanoa, että pajatso on melko hyvin tyhjennetty, mutta kun on peräänkuulutettu tämän presidentin palkkion alentamiskeskustelussa hyvin yli puoluerajojen isojen yritysten johtajien palkkoja, niin siihen on pakko kyllä kommentoida. Esimerkiksi edustaja Rajamäki ponnekkaasti nosti valtionyhtiöiden johtajien suuret palkat. Nyt minä tavallaan kysyisin teiltä kaikilta, jotka toimitte valtionyhtiöitten hallituksissa: kuka on se ensimmäisen kiven heittäjä, joka hallituksen kokouksessa sanoo, että toimitusjohtajan palkkaa pitää alentaa? (Välihuuto) Minä kysyin niiltä, ketkä ovat, kun tässäkin salissa heitä on joukko, että nyt vaan rohkeasti henkilöitä pystyyn, jotka lähtevät tälle tielle ja ovat edellyttämässä nyt täällä puhuttuihin asioihin oikein konkretiaa.

Harmittavaa, että Monacon veroparatiisia ihannoiva Östman kerkesi jo lähtemään. Kyllä presidentin tulojen verolle laittaminen olisi ollut oikeampi signaali siitä, että palkkatuloja, korkeita palkkatuloja voidaan kiristää. Zyskowiczille on pakko sanoa, että täältä vasemmalta ei ole tullut yritysverotuksen kiristämisvaatimusta sen jälkeen, mitä hallitus on sille tehnyt. Tämä vasemmistolainen kansanedustaja haluaisi, että loisimme uutta, yrittäjyyttä innostavaa verotusta. Yritykset, jotka investoivat, ovat verotukseltaan huomattavasti ohkosemmalla. Eli annetaan yritysten investoida, kasvuyritysten kasvaa, ja kun ruvetaan kotiuttamaan rahaa, laitetaan vaikka henkilöverotukselle se tuloutus, mutta jotakin pitää meidän tehdä yritysverotuksen osalta. Toivottavasti puolivälitarkastelussa nämä asiat nousevat aidosti keskusteluun.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Vielä yhden kerran tästä tasavallan presidentin kirjeestä ja sitten valiokunnan mietinnöstä, hallituksen esityksestä. Kyllä se nyt on ihan selvä asia, että oikeudenmukaista yhteiskuntaa ei rakenneta eleillä tai hyvän tahdon ilmauksilla, ja jos niin oletetaan, niin jatkossa vähäosaisten perusturva jää ylhäältäpäin osoitetun armon varaan, palataan ajassa sata vuotta taaksekäsin.

Täälläkin on syytetty yritysjohtajia ahneudesta, varmaan paikallaan on monen kohdalla muistuttaakin siitä, mutta se on kyllä tämä sali, joka päättää heidänkin verotuksestaan ja myöskin presidentin ja kaikkien muiden verotuksesta. Joulukuussa siihen olisi ollut oiva mahdollisuus, niin presidentinkään ei välttämättä olisi tällaista liikkua ainakaan esimerkin osoittamisen vuoksi tarvinnut tehdä. Kannattaa muistaa se, että kun veropohjaa on tarpeeksi edellisten hallitusten aikanakin rapautettu, niin se johtaa myöskin niihin säästöihin, joihin tasavallan presidentti nyt osoitti huomiota. Näiden päivien aikana näemme, että se johtaa aika rajuihin lisäleikkauksiinkin.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Presidentistä vielä sen verran, että se oli todella hieno teko ja ele. Nythän olisi voinut esimerkiksi Helsingin kaupunginjohtaja Pajunen tehdä samanlaisen tempun — ja ne neljä muuta kaupunginjohtajaa, mitkä olivat siellä mukana — ja nämä yritysjohtajat lähteä samanlaisiin talkoisiin ja näyttää esimerkkiä sieltä, niin kuin Ehrnrooth aikanaan, että joukkoja johdetaan sieltä edestä käsin eikä takaapäin, ja tämmöiseen lähteä mukaan.

Sitten vielä tästä yritysverotuksesta sen verran, että minä olen itse henkilökohtaisesti käynyt läpi tämmöisen perintöverotuksen, mikä täällä oli esillä. Jos nyt yrittäjä on tämmöinen, että hän haluaa, että firma menee eteenpäin, niin jos hän saa jonkinlaisen tuloksen, niin hän sijoittaa siihen firmaansa ja laittaa sitä eteenpäin. Nyt kun on tämmöinen verotus, niin se on vähän semmoinen kuin sahaisi itseltään oksaa poikki ja tipauttaisi sieltä alas. Siinä ei ole mitään järkeä tuommoisessa hommassa. Kokoomus voisi ottaa tästä pikkusen osviittaa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Todellakin presidentti Sauli Niinistön ele on hieno, esimerkillinen, arvostettava. Tässä yhteydessä on syytä tehdä vain ne muutokset, mitkä presidentti haluaa. Voimme palata neljän vuoden kuluttua ja katsoa, mitä silloin presidentin palkkiolle tehdään, koska se koskee sitten presidentin seuraavaa kautta. On hieman sääli, että eduskunta on jollakin tavalla osannut sotkea tämänkin asian, mutta jatkan nyt tätä sotkemista vastatakseni aikaisemmin käytettyihin puheenvuoroihin.

Edustaja Hakkarainen oli täällä oikeassa. Yritysten kustannukset, minkälaisia ne ovat, ovat ratkaisevia yritysten kilpailukyvylle, ja tilanne tällä hetkellä on se, että me tarvitsemme nollalinjaa yritysten kustannuksissa. Ne eivät saa enää nousta, jos me haluamme, että Suomessa työllisyystilanne säilyy kohtuullisena. Se tarkoittaa sitä, että meidän pitää saada myöskin työmarkkinoilla nollaratkaisu, ja mitä yritysjohtajiin tulee, yritysjohtajien pitää johtaa joukkoja, työntekijöitään, edestä ja näyttää yrityskohtaisesti, että ovat valmiita tekemään alentamista koskevia ratkaisuja. Siihen ei riitä se, että optiot putoavat tänä vuonna varmasti pois ja myöskin osingot alenevat tänä vuonna yrityksissä. Nämä eivät riitä, vaan myöskin palkkoja pitää tarkastaa alaspäin.

Mutta kaikkien yhteiskunnassa pitää osallistua. Sosiaaliturvaahan meillä ei ole leikattu tämän hallituksen aikana lainkaan. Nyt voisi kyllä olla aika nollalinjalle tässä yhteydessä, jotta kaikki kantaisivat sitä vastuuta yhteisesti tässä yhteiskunnassa. (Markus Mustajärvi: On leikattu!)

Mitä verotukseen tulee, niin olen sitä mieltä, että sen pitää olla oikeudenmukaista. Voitaisiin hyvin ajatella, että meillä tuloverotus esimerkiksi olisi samanlaista kuin keskimäärin muissa Euroopan unionin maissa, mikä tarkoittaa sitä, että nyt meillä pienempituloisten verotus on kevyempää kuin muissa eurooppalaisissa maissa, suurituloisten verotus on selvästi kireämpää kuin muissa maissa, perheellisten verotus on meillä selvästi kireämpää kuin muissa eurooppalaisissa maissa, ja voidaan mennä yleiseurooppalaisella linjalla, silloin olemme varmasti oikeudenmukaisia. Voimme ottaa myöskin muut Pohjoismaat vertailuun ja katsoa, mikä siellä tilanne on, ja silloinkin luulen, että saamme samantyyppisen toimintaohjauksen.

Täytyy sanoa, että me voimme tietysti laittaa joillekin ihmisryhmille, jotka ovat lahjakkaita ja yritteliäitä, kovat verot, mutta täytyy sanoa, että tässä maailmassa on muitakin mahdollisuuksia, ja jos me menetämme nämä ihmiset, se tarkoittaa sitä, että tässä yhteiskunnassa ei ole luovuutta eikä kasvua.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan sanoa: tässä asiassa ovat vastakkain vastuu ja kateus. Vastuu tarkoittaa sitä, että me teemme itse päätöksiä. Kateus on sitä, että me pakotamme verotuksella tai muilla toimenpiteillä ihmiset kantamaan vastuuta. (Pia Viitanen: Voi kauheeta!) Kysymys tässä on siitä, että otammeko itsellemme ja muilta pois. (Puhemies koputtaa) Presidentti tekee sillä tavalla, että antaa muille, ottaa itseltään pois.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä tasavallan presidentin halu alentaa omaa palkkiotaan on minusta hieno ele ja oikeansuuntainen, mutta valitettavasti se on johtanut keskusteluun yleisestä palkka-alesta.

Tämä keskustelu, mitä eduskunnassa nyt suuressa salissa on käyty, on minun mielestäni kyllä aika elitistinen. Täytyy muistaa, kuinka suomalaiset, suurin osa, valtaosa suomalaisista elää. He elävät kahden—kolmen tonnin palkalla. Se käytännössä tarkoittaa valvottuja öitä taloushuolien kanssa. Pitää muistaa — jos kukaan pystyy tässä salissa — miltä tuntuu käydä illalla nukkumaan, kun vuokrat ovat kahdelta kuukaudelta maksamatta, tai miltä tuntuu se, kun puhelin suljetaan maksamattoman laskun takia, tai miltä tuntuu maksaa auton osamaksu, kun ei ole varaa ostaa bensaa siihen autoon.

Tämä on normaalia, tavallista elämää Suomessa. Nuoret pariskunnat yrittävät pärjätä 1 500 nettopalkalla. Vuokraan menee 900 euroa kuukaudessa, käytännössä puolet tilistä. Tämä on niin kuin se normaali tilanne tämän kuplan ulkopuolella, tuolla eduskuntatalon ulkopuolella.

Jos tämä presidentin hieno ele on johtanut siihen, että puhutaan yleisesti palkka-alesta, niin se on väärä signaali. Ei meidän pidä puhua yleisesti palkka-alesta vaan kustannustasosta, mikä tulee sitten Zyskowiczinkin paljon mainostamiin kasvuedellytyksiin ja tämäntyyppisiin asioihin. Meidän pitää katsoa se yrityksen kustannustaso kokonaisuutena, ei vain pelkästään palkka-alen kannalta, mikä on vain yksi pieni tekijä siinä.

Minun mielestäni on hyvä, että saadaan maltillinen palkkaratkaisu. Se edistää sinällänsä. Mutta paljon isommista asioista, kustannustasosta, on kuitenkin kysymys. Siihen liittyvät rikkidirektiivit ja siihen liittyvät logistiikkakustannukset, energiakustannukset (Puhemies koputtaa) ja monet muut tekijät. Se on kokonaisuus.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Moneen kertaan on todettu, että tasavallan presidentin palkkionalennusele oli erinomainen, ja sitä on kilvan täällä kehuttu.

Edustaja Sasille kyllä totean tässä kohtaa niin, että työmarkkinoiden nollaratkaisu, jota äsken peräänkuulutettiin, on minun mielestäni turmion tie, koska se vie kotimaisen kulutuksen alas. Kun tällä hetkellä se talouskasvu ei vielä ole tulossa pelastamaan asiaa, niin se on turmion tie Suomelle ja suomalaisille. Pitää olla maltilliset palkankorotukset, se on totta, ja mahdollisimman laajaa joukkoa koskevat.

Edustaja Turunen otti sinällään tärkeän asian esille, että mistä pienet ja keskisuuret yritykset saavat rahoitusta, ja siinä yhteydessä pankkiverosta loihe lausumaan. Se on krokotiilinkyyneleitä, mitä finanssitoimiala itkee tästä pienestä pankkiverosta, koska siellä vakavaraisuus Finanssivalvonnan mukaan pyörii tuolla 15 prosentin tietämillä, kun vaatimus on 8 tai 9 prosenttia — en ole ihan satavarma, kumpi luku siinä on. Minun mielestäni pankkisektorilla on varaa maksaa tämä pieni vero ilman, että se menee sinne niitten yritysten marginaaleihin ja henkilörahoituksiin.

Me tarvitsemme kasvuyrityksiä. Suurempana ongelmana näen ehkä sen, että meiltä puuttuu instrumentti sinällään tänne kasvuyrityksiä tukevaan just siihen vaiheeseen, kun tuotteet on saatu valmiiksi ja pitäisi esimerkiksi mennä ulkomaille. Siihen kohtaan meillä ei ole apukeinoa yhteiskunnalla tarjota. Siihen me tarvitsemme. Me tarvitsemme yrityksiä, jotta palkansaajilla on töitä.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys laiksi tasavallan presidentin palkkiosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta on tuonut tänne runsaan keskustelun myös yleisemmin verotuksesta. Aluksi haluan kiittää erityisesti edustajia Komi ja Lehti tähän varsinaiseen asiaan liittyvistä erinomaisista puheenvuoroista.

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys on todellakin herättänyt keskustelua verotuksesta. Kuten tuossa aiemmassa vastauspuheenvuorossani totesin, minulla on se olettamus — alleviivaan tosin, olettamus — että tasavallan presidentti on tarkoittanut tässä kysymyksessä käytävän paljon laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja että se johtaisi joko palkkojen nollaratkaisuun tai kenties jopa palkkojen alennukseen.

Jos tarkastellaan erityisesti sosialidemokraattien viljelemää ajatusta siitä, että vain korkeat verot pelastavat yhteiskunnan, niin silloin on kyllä pakko ihan oikeasti kysyä, kuinka tämä yhteiskunta toimii. Verotuksellahan kootaan yhteiskunnalle välttämättömiin menoihin rahaa, mutta jos puhutaan yritysten näkövinkkelistä, niin palkathan ovat ilman muuta yksi osa kustannusrasituksesta eli ovat niitä tärkeitä menoja, mitä yritys tarvitsee. Mutta kun verotus on korkeampi, niin palkansaajakin häviää siinä samalla. Eli tämä asia on hirveän monelta kulmalta tarkasteltava asia.

Toisin sanoen: kun verotusta tarkastellaan, niin kyllä noususuhdanteen aikana on varaa kireämpään verotukseen, ja kun ollaan matalasuhdanteessa, niin kuin Suomi on ollut viimeiset vuodet, niin verotusta pitäisi pikemminkin pystyä keventämään.

Tätä taustaa vasten, kun me emme pysty Euroopan unionin ja ennen kaikkea Emun jäsenenä tekemään enää devalvaatiota, niin voisin kuvitella, että perusajatus tälle keskustelulle, jota tasavallan presidentti Niinistö on osaltaan ollut virittämässä, on ollutkin, kuinka saisimme tähän maahan sisäisen devalvaation aikaan, joko niin, että palkat ainakin jäädytettäisiin, tai kenties niin, että ne jopa alenisivat.

Tällöinhän, arvoisa puhemies, teidän hallituksennekin pystyisi tulemaan vastaan ja keventämään verotusta, jolloin me saisimme yhteiskunnan pyörät pyörimään ja alkaisi tulla luonnollisia palkkatuloja, alkaisi tulla luonnollisia pääomatuloja, osinkotuloja, kaikkia niitä tuloja, joita taas yhteiskunta voi verottaa. Tämä on kieltämättä kana—muna-kysymys, mutta itse uskon siihen tässä tapauksessa, että se kana on kuitenkin se, joka niitä munia tuottaa. Näin ollen näen sen, että jotta me pystymme yhteiskunnan pyöriä pyörittämään, me tarvitsemme verotuloja, mutta me tarvitsemme myös yrityksiä.

Tämä palkka-alekeskustelu ei tietystikään juuri pidemmälle johda, ja siinä on varmasti hyvin monenlaisia ylilyöntejä. Se on selvä, että ei kenenkään palkkoja pidä, ilman että yhteiskunnassa yleisemmin tehdään ratkaisuja, lähteä alentamaan. Tässä suhteessa — kun täälläkin on sanottu, miten pienillä palkoilla tullaan toimeen — näinhän se käytännössä on. Mutta yhteiskunnalla on omat keinonsa tulla pienituloisiakin vastaan, ja verotus on tietysti siinä sitten se yksi keskeinen asia.

Edustaja Turunen sanoi täällä äsken kustannustasosta ylipäätänsäkin. Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnat esittävät ensi vuoden valtion talousarvioon niin, että kuljetustukea tai niin sanottua nykyistä logistiikkatukea pystytään korottamaan 20 miljoonalla eurolla. Täällä edustaja Sasi ilmoitti aiemmin, että kokoomuksen kanta on, että mitään yritystukia ei tule hyväksyä tai antaa. Olen tässä asiassa keskustan kansanedustajana jyrkästi eri mieltä. Erityisesti meidän pitkässä maassa monet yritykset tarvitsevat käytännössä jopa sitä pientäkin kuljetustukea.

Eilen kuulin erään kertomuksen rakennusalan yrityksestä Kaavin kunnassa. Yrittäjä kertoi sen, että hyvin pienellä marginaalilla, jossa se kuljetustuki olisi vaikuttanut ratkaisevasti, hän menetti urakan, jota hän oli tavoittelemassa. Sama pätee moniin niihin yrityksiin, jotka toimivat erityisesti meidän Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla. Mielestäni se olisi oikeaa työllistämistä niin, että myös tämäntyyppisissä asioissa yhteiskunta tulee vastaan. Siinä mielessä olen täysin eri mieltä kuin mitä edustaja Sasi tuossa aiemmin sanoi, että yrityksille ei tule antaa tukea. Se on käytännössä sitä parasta tukea yrityksille: kannustaa heitä työhön, tekemään asioita ja viemään sitä kautta myös yhteiskuntaa sitten eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Kun keskustelu palkka-alesta on tullut myös eduskuntaan, niin haluan todeta sen, että ei kovin paljon kiitosta ole tullut siitäkään, kun eduskunta luopui eli kansanedustajat luopuivat palkkioiden niin sanotuista lomarahoista. Esimerkiksi tämä ratkaisu on jäänyt aika pienelle huomiolle. Tulkoot se nyt kirjatuksi sitten tämänkin keskustelun osaksi pöytäkirjaan.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Meistä varmaan itse kukin käsitti presidentin puheen omalla tavallaan. Itse käsitin presidentti Niinistön puheen ikään kuin symboliikkana, jolla hän korosti kohtuuden ja terveen suhteellisuudentajun merkitystä.

Enpä usko, että tästä salista löytyy yhtään kansanedustajaa, joka kannattaisi näitä viime vuosina nähtyjä optioita, suhteettoman suuria bonuksia, ylisuuria palkankorotuksia ja niitä erinäköisiä tekosia, jotka olivat selvästi lain harmaalla alueella ja joilla jotkut henkilöt hankkivat itselleen taloudellista etua. Jos täällä joku sellainen kansanedustaja on, niin minä mielelläni kuuntelen hänen perusteensa. Eli kyllä näillä julkisilla ja yleisillä keskusteluilla ja teoilla on suuri merkitys. Nämä asiathan eivät tapahdu tietenkään heti, eikä kukaan käskemällä tee mitään missään yrityksessä, mutta kyllä minun käsitykseni on, että näitä keskusteluja kannattaa käydä ja nähdä se asian ydin, mitä kukin henkilö milläkin tavalla on pyrkinyt sitten julki tuomaan.

Toinen juttu, mitä luulisin Niinistön tarkoittaneen, on se, että hän tarkoitti ja korosti oikeata yritysetiikkaa, jossa tavoitellaan voittoa mutta voitosta jaetaan aina työntekijöille tietty osa. Se on terveen yrityksen merkki, ja tämmöisissä yrityksissä saavutetaan hyvä työskentelyilmapiiri ja luottamuksen taso. Näin hyvät yritykset muuten menettelevätkin.

Anteeksi, puhemies, taitaa aika loppua. — Jaa, vielä on sen verran, että haluan puhua näistä investoinneista sen verran, että kukaan tai yksikään yritys ei investoi, jos ei ole tulevaisuuteen luottoa, jos ei ole varmuutta, mihin suuntaan mennään, kannattaako investointi. Sen takia eduskunnan ja hallituksen täytyy toimia niin, että yrityksillä on selvä luotto, mitä tulevat vuodet tulevat pitämään sisällään. Sen takia veropolitiikka ei voi olla poukkoilevaa. Kaikkein tärkein tänä päivänä rahoituksen koko ajan kallistuessa, olipa syynä pankkivero tai mikä muu tahansa, on se, että yrityksillä on entistä enemmän omaa pääomaa, millä ne pystyvät investoimaan, kehittämään yritystään ja työllistämään ihmisiä.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten alussa totesin, niin tässä palkka-alennusasiassa hyvää on ollut se, että se on nostanut vahvasti tätä oikeudenmukaisuuden keskustelua ja sitä, että on täysin oikein, että verot maksetaan maksukyvyn mukaan ja ne, keillä on enemmän, osallistuvat talkoisiin enemmän ja ne, keillä on vähemmän, osallistuvat vähemmän.

Puhemies! Haluan tähän nyt kuitenkin todeta sen — kun on suorastaan varmasti taituruutta, että edustaja Kimmo Sasi onnistuu verotuksen perusteet nimittämään kateudeksi — että kyllähän tämä Suomen valtti on ollut nimenomaan se, että me olemme keränneet jonkin verran veroja, niillä on rahoitettu tasa-arvoinen koulutus, terveyspalvelut, vanhustenhoivajärjestelmät, ihmisille kattava sosiaaliturva. Se on aivan oikein. Sen lisäksi olemme myös verotuksella tehneet oikeudenmukaisempaa politiikkaa eli tasanneet tuloja. Se on aivan oikein, ja tänä päivänä pitäisi tasata melkeinpä vielä enemmän, koska edellinen hallitus vei vahvasti tasaveron suuntaan, mikä oli huono asia. Mutta jos Kimmo Sasi saa tämän jalon hyvinvointiyhteiskunnan yhtälön näyttämään kateudelta, niin kyllä minä sanon, että siinä Tammelantori-nenä häneltä kyllä hyvin pahasti nyt, puhemies, pettää.

Mitä tulee sitten ihan loppuun, tähän edustaja Rossin puheenvuoroon, niin tässä nyt ilmeisesti kuulimme sitten keskustalta noin neljännen talouslinjan, vai mistä tällä kertaa oli kysymys, kun nyt sitten tässä puheenvuorossa vaadittiin veronalennuksia ja myös oli kaivettu jälleen kerran tämä työreformiajattelu, jossa kyykytetään ja mennään eripuran tietä. Nimittäin palkanalennus- ja veronkevennysvaateet minun mielestäni eivät oikein kuulostaneet sellaiselta talouslinjalta kuin taas aikaisemmissa puheenvuoroissanne olen tottunut kuulemaan. Mutta teillä on niin monta linjaa, että ota tästä nyt sitten selvää, arvoisa puhemies.

Pentti Kettunen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Minä käsitin niin, että tasavallan presidentti Niinistö tällä omalla esimerkillään aivan vilpittömästi halusi viestittää sitä, että yhteiskunnan hyväosaiset tässä tilanteessa antaisivat osan tuloistaan yhteiskunnan tärkeitten toimintojen pyörittämiseen, auttaisivat tällä tavalla yhteiskunnan heikompiosaisia pääsemään kunniallisesti tämän huonon ajan yli. Näin minä olen ymmärtänyt tasavallan presidentti Niinistön oman ehdotuksen, että hänen palkkiotaan alennettaisiin.

Herra puhemies! Totean, että kyllä täytyy sanoa, että edustaja Zyskowicz on tämän salin ehdottomasti paras poliittinen taktikko. Toisaalta hän joissakin puheenvuoroissaan, muun muassa noin vuosi sitten, löi rankasti isotuloisia ja rikkaita ja tällä tavalla syleili köyhiä ja vähempiosaisia. Nyt hän täällä puolustaa isotuloisia ja rikkaita ja heidän alhaista verotustaan, jotta saisi myöskin sieltä kannattajia. Edustaja Zyskowicz on todella poliittinen taktikko, ylivoimainen tässä salissa. (Ben Zyskowicz: Kiitos!) Tämä tunnustus annettakoon.

No, sitten näistä veroista. Tämä moraalikatohan alkoi 90-luvun lamassa. Silloin pienyrittäjiä ajettiin konkurssiin noin 50 000. Kansan heikompi osa kärsi, mutta hyvätuloiset ja rikkaat porskuttivat, ja päinvastoin etuja lähdettiin nostamaan siinä tilanteessa. Tuli optiot, tuli kaikenlaiset palkkiot, ja tämä meno on jatkunut.

Minä kutsun vasemmistolaisia, koko vasemmistoa, nyt talkoisiin. Ensi syksynä, kun päätetään taas vuoden 2014 budjetista, tehdään siihen niitä korjauksia, mitä te olette nyt täällä vaatineet. Perussuomalaiset ovat valmiit tulemaan talkoisiin mukaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! En nyt ole aivan varma, haluanko osallistua tähän täällä aika laajaa kannatusta nauttineeseen ar-vauskilpailuun siitä, mitä tasavallan presidentti mahtaa tarkoittaa. Ehkä tasavallan presidentti voi ihan itse päättää siitä, mitä hän on mahtanut tarkoittaa sillä.

Tietenkin, jos tätä Suomea ajatellaan, kun on täällä näistä yrityksistäkin puhuttu, yrityksenä ja jos pääministeri on toimitusjohtaja ja tasavallan presidentti hallintoneuvoston puheenjohtaja, niin on pakko todeta, että kun yleensä näitten yritysten toimihenkilöitten palkkataso on siellä yrityksen korkein, niin tässä Suomi Osakeyhtiössä kyllä tytäryhtiöitten toimitusjohtajien palkat ovat karanneet aivan joillekin muille tasoille, ja siihen on syytä puuttua jatkossakin.

Puhemies! Täällä on keskusteltu siitä, pitäisikö palkkoja alentaa yleisesti ja mikä merkitys sillä on sitten suomalaisille yrityksille. Jo ennen John Maynard Keynesiä taloustieteilijät olivat sitä mieltä, että kyllä se yritysten toiminnan ydin syntyy siitä, että on kysyntää, että ihmiset ostavat niitä tavaroita, joita ne yritykset tuottavat. Suurin erä, jolla suomalaisten yritysten tuotteita ostetaan, kun kotimainen kysyntä on kuitenkin suurempaa kuin se vientikysyntä, ovat ihmisten palkat. Kun palkkoja alennetaan, niin alennetaan kysyntää aivan varmasti, ja se heijastuu yritysten kilpailukykyyn. Sekin kannattaisi pitää mielessä, kun vertaillaan sitä, millä tavalla myöskin se yritysten tuotanto sitten parhaiten lisääntyisi ja sitä kautta myöskin työllisyys.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oli ihan hyvä ratkaisu mennä tätä varsinaisten puheenvuorojen listaa, ja tämä nyt sitten tällä erää myös vastauspuheenvuorona edustaja Viitaselle: kyllä minä kuljen ihan kolmatta linjaa, ei tähän neljättä linjaa tarvita. Tämä verotuskysymys on just sellainen. Sanoitte, että vaadittiin verotuksen keventämistä. No, spekuloin lähinnä, miten tulisi eri tilanteissa menetellä. Olen sitä mieltä, että laskusuhdanteessa pitäisi pystyä keventämään verotusta ja noususuhdanteessa kiristämään verotusta. Minusta se olisi hyvin loogista ja näin tulisi yhteiskunnassa menetellä. En ole myöskään himoverotuksen kannattaja, koska jos verotus on liian korkea, se lisää esimerkiksi harmaata taloutta, ja se ei voi olla kenenkään etu. Korkea verotus johtaa siihen joka kerta aivan eittämättä, se on pystytty näkemään hyvin monta kertaa.

Jos maassa pystyttäisiin toteuttamaan maltillisia palkkaratkaisuja tai kenties jopa toteutuisi ihan oikeasti palkkojen alennus, niin tällöin hallitus ja eduskunta pystyisivät tulemaan verotuksessa vastaan ja alentamaan myös veroja, jolloinka palkansaajien käteen jäävä osuus ei pienenisikään. Tässä suhteessa se omalta osaltaan parantaisi myös yritysten kilpailukykyä, koska emmehän me kilpaile Suomessa keskenämme, vaan me kilpailemme suhteessa ulkomaihin. Vientiyritykset joutuvat erityisesti kamppailemaan siinä. Tässä loogisessa ajattelussa kyllä minä ymmärrän tämän asian näin päin.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nyt minä olen kyllä vähän sanaton. Jos nyt tässä pitäisi mennä sille linjalle, että palkkoja aletaan alentaa ja sitten valtio tulee ja palkitsee veronkevennyksillä tällaisia ratkaisuja, niin en kyllä näe sitä hyvänä. Kyllä ne palvelut pitää voida ensinnäkin turvata, veroja kerätä, ja sitten minä ajattelen kyllä ihan sitä palkansaajaa, joka tänä päivänä on joutunut nyt jo vaikeuksiin monta kertaa, kun on tiukat ajat, sillä että raha riittää normaaliin elämiseen ja pikkusen jäisi jotain kukkaron pohjalle. Mene nyt kertomaan sitten, että palkka-alea tässä halutaan. Tämä oli minulle pettymys, puhemies, tämän keskustelun loppuun, että tällainen vaade tuli. Onko tämä nyt sitten minkälainen uusi linjanveto keskustalta — tulee vain nyt mieleen nämä työreformiajat. Ei ole kerta kaikkiaan paluuta sinne keskustan työreformilinjalle, jossa kyykytetään etujärjestöjä tai palkansaajaa ja tämmöisellä epäsovun meiningillä näitä juttuja ratkotaan.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rossille on kyllä pakko todeta, että työn ja pääoman välinen tulonjakosuhde on tässä viimeisten kymmenien vuosien aikana muuttunut erittäin ratkaisevasti pääoman eduksi. Se on tarkoittanut sitä, että on tehty tuottavuuden kasvua pienempiä palkankorotuksia, millä on toki turvattu kilpailukyvyn kasvua Suomessa, mutta kyllä se on myöskin tarkoittanut sitten työn ja pääoman välisten tuloerojen kasvua. Siitä voi jokainen olla tietenkin omista arvolähtökohdistaan sitä mieltä, mitä haluaa, mutta siitä ei voi olla kuin yhtä mieltä, että verojen kevennykset ovat johtaneet siihen tilanteeseen, jossa tämä hallitus on paininut viimeiset kaksi vuotta miettiessään, millä se 8 miljardin alijäämä katetaan.

Jos Suomen verotuksen taso olisi sillä tasolla, jolla se oli 90-luvun alussa, niin meillä ei olisi minkäänlaisia alijäämäongelmia. Toki siitä seuraisi jotain muuta talouteen, mutta kyllä nyt pitkällä tähtäimellä voi olla aika vakuuttunut siitä, että suomalainen kolmikantaisesti tehty yhteistyötalouspolitiikka on johtanut kutakuinkin optimaaliseen tulokseen. Se, että kansainvälinen kilpailukykymme metsäteollisuuden ja myöskin elektroniikkateollisuuden osalta on heikentynyt, ei johdu pelkästään palkkatasosta. Kyllä siihen löytyy ihan muitakin syitä.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy olla samaa mieltä kuin edustaja Viitanen: itsekään en kannata palkka-alea. Palkka-ale on jo sanana hyvin vaarallinen, koska se ei toimi tällaisessa tilanteessa, ja ihmiset kuitenkin ovat mitoittaneet tulevaisuutensa siihen, että he pystyvät lyhentämään velkaa, pystyvät elämään. Suomi on omalla tavallaan kallis maa, ja meillä ei ole mahdollisuutta monella ihmisryhmällä tulla toimeen, mikäli palkkoja alennetaan. Jo nyt meillä tulonsiirrot ovat aika mittavia, asumistuet, toimeentulotuet ja muut, niin että minun mielestäkin tämä palkka-ale on epärealistinen näkökulma. Se tuli tähän keskusteluun, mutta se on toinen juttu, mitä presidentti Niinistö tarkoitti omalla tavallaan palkan alentamisellaan. Symboliikka oli kohdistettu minun mielestäni aivan eri tavalla ja eri kohderyhmään kuin tavallisiin ihmisiin (Erkki Virtanen: Olen samaa mieltä!) ja keskituloisiin palkansaajiin.

Mitä tulee tähän verotukseen yleensä, niin sen haluaisin sanoa, että minä en tiedä, onko täällä joku, joka tietää, mikä tänä päivänä on pörssiyhtiöiden todellinen veroaste. Jo Suomessakin olevat pörssiyhtiöt, joilla on kansainvälisiä toimipisteitä, pystyvät rukkaamaan verotustaan siirtohinnoittelun, monien erilaisien lisenssimaksujen avulla, ja se ei todella enää välttämättä ole 24,5. Tämäkin meidän pitäisi rehellisesti tunnustaa.

Minä luulen, että kenelläkään meillä ei ole viisautta täällä lähteä suoralta kädeltä sanomaan, mikä vaikuttaa ja millä tavalla pitäisi jotain veroa lähteä siirtämään ja mihin suuntaan, mutta luulisin näin, että se kaikkein tärkein on se, että yrityksillä on kuitenkin usko tulevaisuuteen ja niillä on oma pääoma, koska rahoitus on koko ajan kallistunut. Ilmeisesti pitäisi ainakin harkita, että tähän suuntaan me sitä veisimme, koska kuitenkin nämä yrityksen investoinnit ovat tae siitä, että ne pärjäävät tulevaisuudessa — yritys, joka ei investoi, kuolee pois — ja pystyvät työllistämään ja sitä kautta saadaan verotuloja. Mutta tämä varsinainen palkka-ale ja vastaavat puheet ovat minunkin mielestäni hieman vaarallisia, koska ne saattavat avata kehityksen, jossa me pahalla tavalla lähdemme syömään ostovoimaa, yleistä kulutusta ja yritysten toimeentuloedellytyksiä.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa puheenvuoro — anteeksi, puhemies!

Aloitetaan alusta. — Arvoisa puhemies! Edustaja Viitaselta tekee kyllä mieli kysyä sitten, kumpiko teille on tärkeämpi: palkansaa-jien käteen jäävä osuus vai ne nimellispalkat. Verotushan sen ratkaisee lopuksi ja muutkin asiat hieman, mikä se lopuksi käteen jäävä osuus sitten on.

Muistuvat mieleen takavuosilta 60—70-luvulta ne palkkaratkaisut, joissa eri puolueet ja tahot löivät aina kovia nimellisvaatimuksia. No, sitten yhteiskunta devalvoi lopuksi ratkaisut ja oltiin taas onnellisia ja mentiin eteenpäin. Mutta Suomi ei ole tänä päivänä enää siinä tilanteessa. Tässä mielessä kyllä minä rohkenen olla eri mieltä kuin täällä monet edustajat siitä, mitä kaikkea presidentti Niinistö on ajatellut tässä asiassa. Johtaisiko tämä hänen eleensä siihen, että maassa syntyisikin joko maltillinen palkkaratkaisu, kenties nollaratkaisu, tai kenties voisiko se johtaa joltakin osin sitten palkkojen alennukseen? Tässähän se on hallituksen vastaantulovara. Silloin voidaan myös sitä verotusta keventää, jolloin palkansaajien osuus ei pienenekään yhtään.

Kysymyshän on juuri siitä kilpailukyvystä, jota me tarvitsemme tuonne ulospäin. Ja kyllähän käytännössä näin on, että sieltä vuoden 2008 lamasta ja niistä ajoista Suomikin pystyi nousemaan vain meidän elinkeinoelämän, teollisuuden ja meidän vientiteollisuudenkin kautta, niin, että me voimme viedä tuotteita kannattavasti ulos, jotta me turvaamme ne työpaikat. Tähän tarvitaan tietysti monia muitakin ratkaisuja. Silloin tulisi esimerkiksi keskustankin esittämä vapaa poisto-oikeus niin, että yritykset pystyisivät investoimaan, jotta saataisiin niitä työpaikkoja.

Tämä palkkakeskustelu on tietysti aika vaikea ja se ei tässä nyt johda tämän tasavallan presidentin palkkion kohdalla sen pidemmälle, mutta mielenkiintoinen verokeskustelu silti on käyty.

Sirpa Paatero /sd:

Puhemies! Edustaja Rossi itse asiassa päätti siihen, mihin ajattelin ensin puuttua: palkkoja ei toivottavasti eikä tulevaisuudessakaan päätetä tässä salissa. Siinä ovat työmarkkinajärjestöt yhä edelleen, joittenka valtaan se kuuluu, ja toivon, että tästä ei tule myöskään sellaista käytäntöä, että sitä yleistä keskustelua palkkojen alentamisesta tai nollaratkaisusta tähän saliin siirretään.

Toinen kysymys on se, että minua kylmää — voisin väittää tällä hetkellä — jos keskustan linja on oikeasti se, että palkkoja tulee alentaa. Jos se on viesti täältä tämän päivän keskusteluista, että keskusta haluaa palkansaajien tulot alemmas — olen hyvin pahoillani, jos tämä on se päivän viesti. Meillä ei ole varaa alentaa palkkoja, jos katsotaan sitä verotuloa, mikä valtiolle olisi tultava, plus kunnille tietenkin, näiden palveluiden ja yhteiskunnan toimimiseksi. Se versio, että voidaan samalla alentaa verotusta, ei ole ihan yksinkertaisesti realistinen, sillä yhä edelleen se valtio on se, jonka pitäisi tässä toimia. Olen hyvin, hyvin hämmentynyt, ja todella kylmää sydämestä jo.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! On erikoista kyllä nyt, että otetaan tämä palkka-ale keskusteluun ja ollaan sitä mieltä keskustan toimesta, että työntekijöitten palkkoja pitäisi alentaa. Mutta jos me mietimme, minkälainen taloudellinen vaikutus sillä on, niin minä sanon, että ei juurikaan mitään. Meidän täytyy lähteä kyllä siitä, että niillä yrittäjillä on uusia innovaatioita, uusia mahdollisuuksia lisätä sitä toimeliaisuuttaan ja sitten myös lisätä niitä palveluja ja tuotteita, mitkä menevät Suomessa kaupaksi ja mitkä menevät myös sitten rajojen ulkopuolelle kaupaksi. Ainut konsti on se, että me saamme tämän meidän talouden paremmalle tolalle: lisää työtä, lisää ulkomaan vientiä ja kohtuulliset palkat työntekijöille.

Ja jos miettii tätä nykyistä työtä, mitä ihmiset tekevät, työntekijät, aikaisemmin oli jonkunlaiset työajat, mutta nykyisin ihmiset tekevät varmasti 20—30 prosenttia ylimääräistä työtä palkatta. Eiköhän se ole aikamoinen vastaantulo jo työntekijöiltäkin työnantajaa kohtaan.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ehkäpä tähän loppuun haluaisin todeta, että ei eduskunnan, siinä olen samaa mieltä, tule päättää muiden palkoista, ei edes omistakaan palkkioista. Mutta olen pyrkinyt pohdiskelemaan, mikä on ollut tasavallan presidentin ajatuksen lähtökohta, mihin kaikkeen hän on halunnut tällä pyrkiä. Ja silloin tietysti on pakko miettiä sitä, mikä on talouden lainalaisuus eli ovatko korkeat nimellispalkkiot tärkeämpiä kuin se käteen jäävä osuus. Verotushan tätä käytännössä säätelee. Silloin puhutaan myös kilpailukyvystä.

Nämä kaikki kytkeytyvät yhteen. Haluan sen todeta ilman, että täällä edustajat kääntävät tätä asiaa. En minä ole esittänyt palkkojen alentamista, eikä sitä ole esittänyt keskustakaan, niin että ei pidä antaa nyt väärää lausuntoa, ei lähimmäisestäkään eikä oppositiopuolueen edustajastakaan. Mutta kyllä meidän pitää uskaltaa pohtia myös sitä, millä talouden keinoilla me kuljemme eteenpäin. Mehän tarvitsemme niitä tuottavia investointeja, me tarvitsemme lisää työtä, mutta ne yritykset ja investoinnit eivät synny itsekseen. Myös teollisuudella pitää olla tietämys siitä, millaisella palkkatasolla Suomessa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä toimitaan. Siinä mielessä nämä asiat liittyvät kaikki yhteen.

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on tilanteessa, jossa kilpailukyky on rapautumassa monella toimialalla. Julkinen sektori velkautuu, ja kohtaamme kestävyysvajeen. Kyllä tasavallan presidentti Niinistön teko tässä tilanteessa, jossa hän omalla esimerkillään näyttää, että tekemättä ei voi jättää, on minun mielestäni erittäin kunnioitettava ja toimikoon meille esimerkkinä siitä, että nyt vaaditaan vastuullisia päätöksiä.

Tätä keskustelua kuunnellessa tuntuu, että nyt vähän salin vasemmalta laidalta rakennetaan kohti keskustaa tällaista turhaa poliittista vastakkainasettelua. Minä allekirjoitan ministeri Urpilaisen useasti toteaman tavoitteen siitä, että tähän maahan toivotaan ja tarvitaan nyt maltillista palkkaratkaisua, joka tukisi meidän vientikilpailukykyämme, ja todella toivon työmarkkinajärjestöiltä tässä suhteessa vastuullisuutta.

Toisaalta, jos puhutaan siitä, mitkä puheet täällä kylmäävät, ehkä tähän suhteutettuna edustaja Virtasen puheet veronkorotuksen tarpeellisuudesta nimenomaan meidän kilpailukykymme näkökulmasta voivat kylmiltä tuntua. Itse näen, että nyt tarvittaisiin todella niitä talouskasvua, kilpailukykyä tukevia päätöksiä, ja tässä kyllä uskallan edustaja Eestilän peräänkuuluttaman neuvon myös hallitukselle antaa. Näkisin, että tässä tilanteessa yhteisöveron alennus olisi se tie, joka kaikkein helpoimmalla menetelmällä tukisi nyt meidän talouskasvunäkymää. Tätä on myös ministeri Tuomioja kannattanut, joten uskon, että hallitus huomenna tällaisen ratkaisun voisi tehdä.