Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö, joka liittyy hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi vuoden 2009 lääkevahinkokorvausten osittaisesta rahoittamisesta valtion varoista.

Suomeksi sanottuna tässä on kysymys siitä, että vuonna 2009 oli sikainfluenssaepidemia, jonka laajeneminen pyrittiin estämään rokottamalla. Tuo rokottaminen oli tehtävä viivytyksettä tilanteessa, jossa pandemia oli jo puhkeamassa tai puhjennut. Tilanteessa, jossa rokote ei ollut valmiina, piti tehdä päätöksiä. Euroopan komissio myönsi Pandemrix-rokotteelle unionin laajuisen myyntiluvun syyskuussa 2009 Euroopan lääkeviraston suosituksen mukaisesti, ja riskiryhmien rokottaminen meillä Suomessa aloitettiin lokakuussa 2009.

Arvoisa herra puhemies! Esityksessä siis ehdotetaan säädettäväksi laki vuoden 2009 lääkevahinkokorvausten osittaisesta rahoittamisesta valtion varoista. Valtion varoista rahoitettaisiin vuodelle 2009 kohdistuvat sikainfluenssaepidemian estämiseksi annetun Pandemrix-rokotteen aiheuttamat lääkevahingot. Lääkevahingot korvataan yleensä yksityisestä Lääkevahinkovakuutuspoolista ja siitä poolista järjestetystä lääkevahinkovakuutuksesta. Vahinkojen poikkeuksellisuuden vuoksi vuoden 2009 vakuutusmäärä ei nykyisen arvion mukaan riitä korvausten täysimääräiseen maksamiseen, joten kiitos siitä, että hallitus on tämän esityksen eduskunnan käsittelyyn tuonut.

Valiokunta pitää tärkeänä, että sikainfluenssaepidemian estämiseksi annetun Pandemrix-rokotteen aiheuttamien lääkevahinkokorvausten maksaminen täysimääräisinä kaikille lääkevahinkokorvauksen ehtojen mukaisiin korvauksiin oikeutetuille turvataan lailla. Rokotuksesta aiheutuneet vahingot korvataan lähtökohtaisesti lääkevahinkovakuutuksesta, koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitos rokotteen hankkijana on myös vakuutuksenottajana lääkevahinkovakuutuksessa.

Maksettavien korvausten yhteismäärä tulee tämänhetkisen arvion mukaan nousemaan noin 90 miljoonaan euroon. Kun lääkevahinkovakuutuksesta maksettavien korvausten määrä on vakuutuskautta kohden enintään 30 miljoonaa euroa, tällä lailla turvataan valtion rahoitusosuuden kautta se, että vahingon kärsineet tulevat saamaan korvauksen tilanteessa, jossa tuo lääkevahinkovakuutuksen 30 miljoonan euron vakuutusmäärä on käytetty. Valtion rahoitusosuuden korvauksista arvioidaan alkavan vuonna 2030.

Tiedot vuosina 2009—2010 todetuista ja varmistetuista narkolepsiatapauksista ovat osoittaneet selvästi, että Pandemrix-rokotus lisäsi 4—19-vuotiaiden riskiä sairastua narkolepsiaan. Sen sijaan aikuisilla vastaavaa rokotukseen liittyvää lisääntynyttä riskiä ei tuolloin voitu havaita. Rokotusten haittavaikutusrekisteriin on tähän mennessä ilmoitettu 152 rokotuksen jälkeen todettua narkolepsiatapausta, joista 132 oli rokotushetkellä 4—19-vuotiaita.

Arvoisa herra puhemies! Valiokunta toteaa, että korvausmenettelystä on tarpeen tehdä korvaukseen oikeutetuille mahdollisimman joustavaa. Kun valtion rahoitusosuus vahingonkorvauksista on merkittävä, valiokunta katsoo, että vahingonkorvausten käsittelyn ja maksatuksen siirtäminen Valtiokonttoriin osaksi valtion vahingonkorvaustoimintaa olisi perusteltua. Valiokunta huomauttaa kuitenkin, että ehdotetussa laissa ei ole kyse korvausten rahoittamisesta valtion vahingonkorvausvastuun johdosta vaan lailla varmistetaan korvausvarojen riittävyys niin, ettei maksussa olevia tai tulevia korvauksia leikattaisi.

Valiokunta toteaa vielä, että päätös rokotteen hankinnasta oli siis tehtävä viivytyksettä pandemian puhjettua, jolloin ei mitään rokotetta vielä ollut valmiina. Euroopan komissio myönsi Pandemrix-rokotteelle unionin laajuisen myyntiluvan syyskuussa 2009 Euroopan lääkeviraston suosituksen mukaisesti. Riskiryhmien rokottaminen aloitettiin Suomessa lokakuussa 2009.

Lääkevahinkoihin on varauduttu THL:n ot-tamalla lääkevahinkovakuutuksella. Rokotteen hankintasopimuksessa lääkeyhtiön vastuu on rajoitettu. Vahingonkärsijän asemaan tällä ei ole vaikutusta, koska lääkevahinkovakuutuksen ehtojen mukaisten korvausten määrä perustuu Suomen vahingonkorvauslakiin.

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan mietintö on yksimielinen, ja ehdotamme, että lakiehdotus, jonka hallitus on tehnyt, hyväksytään muuttamattomana.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Päätöksentekijänä yleisestä rokotustarpeesta on välillisesti ollut valtio. Silloin siitä aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen kuuluu valtiolle. Mikä on se hallinnollinen instanssi, joka viime kädessä tässä asiassa on vastuullinen, ei ole tietysti sinänsä tärkeää; tärkeintä on se, että vahinkoa kärsineet saavat oikeudenmukaisen hoidon ja korvauksen.

Tavallisesti lääkeyhtiöt ovat vastuussa tuotteistaan, mutta poikkeuksellisesti Pandemrixiin liittyvässä sopimuksessa tämä vastuu poistettiin lääkeyhtiöltä, joten korvauksia maksavat nyt Lääkevahinkovakuutuspooli ja valtio. Lääkevahinkovakuutuspooli on arvioinut korvausvastuuksi noin 90 miljoonaa, mutta poolin vastuu on rajoitettu 30 miljoonaan euroon. Näin ollen valtiolle jäisi 60 miljoonaa euroa. Vakuutuskausihan on kalenterivuosi. Koska narkolepsiatapauksissa vahingonkorvauksia joudutaan maksamaan koko eliniän ajan, on ilmeisesti laskettu, että Lääkevahinkovakuutuspoolin 30 miljoonaa euroa riittävät vuoteen 2030 asti, jonka jälkeen valtion rahoitusvastuu alkaisi.

Mutta lakiesityksessä ei myöskään kerrota, mikä on täysimääräinen korvausvastuu. Kun tällä hetkellä nuori, joka sairastaa narkolepsiaa, joutuu tekemään ammatinvalintaa sen mukaan, että sairaus olisi haittana ammatissa, miten tämä huomioidaan, tai jos vähän iäkkäämpi mahdollisesti joutuu vaihtamaan ammattia sairauden takia, miten korvaus silloin hoituu? Mikäli narkolepsiaa sairastava nuori tarvitsee esimerkiksi koulunkäynnissä avustajan, pitäisi avustajan palkkaamisenkin sisältyä korvauslain piiriin. Lain soveltajilla ja korvauspäätöksen tekijöillä tulee olla tarpeeksi laajat valtuudet huomioida koko tapahtuneen vahingon laajuus. Vakuutusyhtiön lääkärit tulee pitää mahdollisimman kaukana tästä päätöksenteosta.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja THL:n vastuu sekä sitä kautta valtion vastuu tulisi myöskin rokotteen valinnan kautta. Tämä tehosteaineilla lisätty Pandemrix-rokote ei ollut ainoa vaihtoehto silloin, kun rokotteen käyttöä valittiin. Muun muassa Kanadassa oli käytössä eri rokote, eikä siellä ole todettu narkolepsiatapauksia rokotteen johdosta.

Mutta, arvoisa puhemies, se, että laki on tänään käsittelyssä ja etenee, on hyvä asia. Soveltamisohjeistukseen toivon inhimillistä otetta. Vastaisuudessa, kun uusia rokotteita otetaan käyttöön, on sitä ennen varmistettava, ettei kukaan rokotteen ottaja joutuisi kärsimään, niin kuin tässä Pandemrix-rokotteessa on käynyt 4—19-vuotiaille lapsille. Nämä lapset joutuvat elämään tämän sairauden kanssa ikuisesti.

Monelle narkoleptikolle tyypillinen oire on voimakkaisiin tunnetiloihin liittyvä äkillinen lihasjänteyden vähentyminen tai pettäminen. Narkolepsia voi häiritä monia ihmissuhteita hyvin monin eri tavoin. Ne ihmiset, jotka eivät tiedä sairaudesta mitään, tulkitsevat sen ehkä väsymyksen tai torkahtelun piikkiin, luulevat, että ihmiset ovat noin laiskoja ja välinpitämättömiä ja epäkohteliaita. Mutta ehkä meidän piti tämäkin Pandemrix-asia käydä, ja toivottavasti tosiaan näitä tapauksia emme enää saa koskaan käsitellä täällä eduskunnassa.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tällä hallituksen esityksellä turvataan se, että näiden vahinkokorvausten maksaminen täysimääräisinä kaikille lääkevahinkovakuutuksen ehtojen mukaisiin korvauksiin oikeutetuille turvataan lailla. Eli Pandemrix-rokotteen aiheuttamia lääkevahinkoja on todettu vuosina 2009—2010 tähän mennessä, sanotaan, noin 132 narkolepsiatapausta. Vielä vuonna 2011 todettiin viitisenkymmentä, ja tänäkin vuonna vielä kymmenen lasta on sairastunut. On todettu, että nimenomaan rokotus on lisännyt 4—19-vuotiaitten riskiä sairastua narkolepsiaan.

Tämä hallituksen esitys on hyvä. Näin pystytään turvaamaan tarvittavat määrärahat näitten narkolepsiapotilaiden hoitoon.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Menetettyä terveyttä, tapahtuu se terveyden menettäminen sitten mistä syystä tahansa, ei mikään korvaus tuo takaisin. Mikään korvaus ei kompensoi elämänlaatuun liittyviä muutoksia, jos vertaa siihen, mikä se normaali, terve elämä on.

Toisin päin: Tilanne, jossa tässä maassa vuonna 2009 tehtiin päätöksiä, kun sikainfluenssaepidemia oli vyörymässä yli maan, pandemia oli totisinta totta. Se oli puhjennut. Tilanteessa piti tehdä viivytyksettä päätöksiä rokotteen hankkimiseksi. On helppoa olla jälkiviisas ja jälkikäteen todeta, että vaihtoehtoja oli. Niin oli, niitä olisi ollut, mutta tuossa tilanteessa, jossa päädyttiin joukkorokotuksiin, ja siinä tavassa, jolla tuo rokotus tehtiin, yksi asia, jota voi vain arvailla, on se, mitä olisi tapahtunut, jos rokotetta ei olisi saatu. Tai kun tuonaikaisia keskusteluja muistan, niin mehän olimme listalla varausjärjestyksessä sijalla jotakin, ja silloin jo viranomaisia moitittiin siitä, että ei oltu tarpeeksi aikaisin liikkeellä.

Nyt on aivan olennaista se, että nyt korvataan se, mitä voidaan korvata. Nyt korvataan se, mitä mahdollista on. Kuten valiokunta toteaa, ja tässä viittaan edustaja Mäkipäänkin puheenvuoroon, korvausmenettelystä on tarpeen tehdä korvaukseen oikeutetuille mahdollisimman joustavaa. Se on aivan ydinasia sen jälkeen, kun diagnoosi on tehty, päätökset on tehty. Tämän lain toimeenpanon pitää olla sitä, että ei aiheuteta enää henkisiä eikä muitakaan kärsimyksiä niille, joita tämä tilanne on kohdannut.