Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtion ensi vuoden talousarvion käsittely on valtiovarainvaliokunnassa sujunut tänä syksynä rauhallisissa merkeissä. (Hälinää)

No niin, päästään takaisin rauhallisiin merkkeihin.

Aiempina syksyinä näkynyttä jännitettä hallituksen ja eduskunnan välillä ei ole nyt ole ollut ilmassa. Budjettivallan käyttäjien vuoropuhelu oli nyt sujuvaa siksikin, että hallitus otti tällä kertaa omassa esityksessään huomioon eduskunnasta tulleita ehdotuksia keväisen sopimuksen mukaisesti. Siinähän lisättiin erityisesti kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionavustuksia sekä vauhditettiin rautatie- ja tiehankkeita.

Varovaisuutta talousarvion käsittelyyn on tuonut myös Suomen vientimarkkinoiden nopeasti heikentynyt veto. Viennin hiipumisen takia kansantuotteen kasvuennusteita on tälle vuodelle reivattu alaspäin poikkeuksellisen rivakasti alkuvuoden oletetusta 4,7 prosentista nyt arvioituun noin 0,5 prosenttiin. Ennustamisen vaikeuden yksi syy on viennin kasvanut osuus kansantuotteesta ja samanaikainen yritystemme globalisoituminen. Ennakointi ei ole aivan helppoa, kun yritykset itsekään eivät tiedä markkinoitaan ja tuotantonäkymiään kuin muutaman kuukauden etukäteen.

Valtiovarainvaliokunta on omalta osaltaan koettanut perehtyä talousnäkymiin tiivistämällä keskustelua taloustutkimuslaitosten kanssa. Kuulemisissa on käynyt ilmi, että eri ennustelaitosten arviot ensi vuoden talouden kasvusta ovat varsin yhteneväisiä valtiovarainministeriön kanssa. Kansantuotteen kasvuarviot liikkuvat eri ennusteissa ensi vuoden osalta 1 ja 2 prosentin välillä. Taantuma arvioidaan tilapäiseksi. Suomen selviytymistä helpottaa se, että oman taloutemme perusta on kunnossa. Eräissä arvioissa Suomen julkista taloutta on pidetty yhtenä teollistuneiden länsimaiden vahvimmista.

Talousarvion elvyttävää otetta verojen ja työnantajamaksujen alennuksineen on pidetty määrällisesti sopivana. Tosin myös rakenteellisesti perustelluille työllisyyttä parantaville lisätoimenpiteille ovat eräät ennustelaitokset näyttäneet vihreää valoa. Ennustelaitosten näkemyksissä on eroja kuitenkin ilmennyt kahdessa asiassa. Ensinnäkin eroja on siinä, miten nopeasti kansainvälisen, erityisesti Yhdysvaltain talouden arvioidaan kääntyvän nousuun. Toiseksi erilaisia näkemyksiä on ilmennyt siitä, miten paljon talouskasvun hiipumisen arvioidaan vaikuttavan työllisyyteen.

Valtiovarainministeriö ennustaa notkahduksen jäävän lyhyeksi. Myös vaikutukset työllisyyteen valtiovarainministeriö arvioi optimistisimmin, koska vientituotanto on pääomavaltaista. Ensi vuoden puolivälissä tapahtuvan käänteen todennäköisyyttä puoltavat Yhdysvalloissa tapahtuneet korkojen alennukset ja valtiontalouden elvytyspaketit. Riskit arvioitua heikommasta kehityksestä ovat kuitenkin valtiovarainministeriönkin mukaan merkittävät. Osa ennustelaitoksista varoittaa, että koronalennusten tehoa vähentää Yhdysvalloissa yksityisen sektorin suuri velkaantuneisuus ja yritysten ylikapasiteetti. Niinpä toipuminen siellä voi ollakin hitaampaa. Jos näin kävisi, sillä olisi valitettavat vaikutukset sekä kotimaiseen työllisyyskehitykseen että julkisen talouden tasapainoon meillä.

Talouden taantuman suurin uhkatekijä niin kotitalouksien luottamuksen kuin valtion ja kuntien taloudenkin kannalta on tietysti työttömyyden kääntyminen kasvuun. Myös maan hallitus on omassa ohjelmassaan asettanut ykköstavoitteekseen työttömyyden alentamisen. Näyttää vääjäämättömältä, että ensi vuonna työllisyyden vuodesta 1994 jatkunut paraneminen katkeaa. Takana olevista erittäin rivakan talouskasvun vuosista huolimatta työttömyys on edelleen Suomessa Euroopan unionin keskiarvoa korkeammalla tasolla.

Valtiovarainvaliokunta kiinnittääkin huomiota työllisyyskehityksen ennusteiden kohtalaisen suuriin eroihin. Valiokunta tähdentää sellaisten ratkaisujen merkitystä, joilla työllisyyttä voidaan ylläpitää myös hitaan kasvun olosuhteissa. Tilannetta tulee tiiviisti seurata ja varautua eri vaihtoehtoihin. Jos huonommat ennusteet alkavat toteutua, eivät nyt talousarvioon ehdotetut toimenpiteet ole riittäviä. Jos työttömyys pääsee nousu-uralle, sitä on sen jälkeen vaikea saada alas. On parempi toimia aktiivisesti työttömyyden alentamiseksi ajoissa kuin hyväksyä passiivisesti työttömyyden tuomat lisäkustannukset niin valtion kuin kuntienkin budjetteihin.

Valiokunta edellyttää siksi myös työvoimapoliittisten toimenpiteiden määrän riittävyyden tarkistamista viimeistään kehysriihen yhteydessä. Samoin hallituksen tulee seurata yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden rahoituksen riittävyyttä suhdanne-, työllisyys- ja aluepoliittisesta näkökulmasta. Valtiovarainvaliokunta muistuttaa myös siitä, että on tärkeätä säilyttää Suomen kansainvälisesti kilpailukykyinen asema ja hyvä maine kansainvälisten yritysten sijoittautumiskohteena myös tulevaisuudessa. Tähän vaikuttavat tietysti veropolitiikan toimenpiteet mutta myös julkisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen määrä.

Valtiovarainvaliokunta on huolestunut julkisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen hiipumisesta. Julkinen teknologiarahoitus ei ole kasvanut enää vuoden 2000 jälkeen. Juuri taantuman oloissa tulisi julkisella tutkimusrahoituksella luoda uusien innovaatioiden perustaa. Yritysten yksityinen tutkimusrahoitus on kyllä kasvanut, mutta se suuntautuu valitettavasti kasvavassa määrin ulkomaille. Se ei myöskään ole julkisen rahoituksen tapaan pitkäjänteisesti uusia innovaatioita vahvistavaa. Yliopistojen rahoituksen kohentuminen ensi vuoden talousarviossa on toki myönteistä. Jatkossa tarvitaan hallituksen terästäytymistä myös julkisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen alalla.

Arvoisa puhemies! Hidastuvan kasvun seurauksena valtiontalouden ylijäämä hupenee ensi vuonna kovin vähiin. Olemme aivan toisessa tilanteessa kuin vielä keväällä kehyskeskustelun aikana oletettiin. Ensi vuonna jää valtionvelan lyhentämiseen noin 440 miljoonaa euroa eli 2,6 miljardia markkaa. Tätäkin voi osin kiittää siitä, että yritysjärjestelyjen takia yhteisöveron tuottoa siirtyy pari miljardia markkaa tältä vuodelta ensi vuodelle. Silti Suomi on vielä Euroopan unionin parhaimmistoa, kun katsotaan etenkin valtionvelan suhdetta bruttokansantuotteeseen. Yhteisöverojen viiveellä aleneva kehitys tulee kuitenkin aiheuttamaan harmaita hiuksia vuoden 2003 talousarvion tekijöille myös siinä tapauksessa, että kansainvälisen talouden käänne olisikin nopea.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on tehnyt määrärahalisäyksiä hallituksen talousarvioesitykseen yhteensä noin 35 miljoonan euron verran. Tämän lisäksi on vapautettu Raha-automaattiyhdistyksen tuottoa 20 miljoonalla eurolla, mikä näkyy sekä meno- että tulopuolella yhtäläisesti. Menolisäykset kohdistuvat yhteensä 38 eri momentille, eli yksittäiset muutokset ovat varsin pieniä. Vähennyksiä menoihin on valiokunnan esityksessä noin 15 miljoonaa euroa, joista valtaosa on seurausta eduskunnan lisärakennuksen rakentamisen viivästymisestä. Tulopuolta vähentää myös arpajaisveroperusteiden muutos. Euromääräisesti suurimmat korjaukset ovat sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla ja toiseksi suurimmat opetusministeriön kohdalla. Puolustus- ja valtiovarainministeriön hallinnonaloille ei esitetä yhtään korjausta. Työministeriön kohdalle uusia kohdennuksia tuli jo hallituksen täydentävässä talousarvioesityksessä.

Valiokunnan mietintöön sisältyy myös yhteensä 18 lausumaa jatko-osviitaksi hallitukselle. Näitä muutoksia ja lausumia voivat jaostojen puheenjohtajat esitellä tarkemmin pääluokkakohtaisissa esittelypuheenvuoroissaan. En lähde niitä kaikkia nyt tässä lainkaan käymään läpi.

Otan sen sijaan esille seuraavassa eräitä kannanottoja, jotka ovat toistuneet valiokunnan painotuksissa tällä vaalikaudella jo useampaan kertaan. Niihin soisi hallituksen etsivän ratkaisuja ensi vuoden aikana sekä viimeistään vaalikauden viimeisessä eli vuoden 2003 talousarvioesityksessä.

Näitä tuttuja, aikaisempina vuosina toistuneita valiokunnan kannanottoja on ulkoministeriön pääluokassa jo kolmatta kertaa hallitukselta perätty ohjelma aikatauluineen siitä, kuinka Suomi saavuttaa YK:n suosittaman kehitysyhteistyömenojen tason eli 0,7 prosenttia. Tätä ohjelmaa odotetaan ennen ensi vuoden maaliskuussa pidettävää YK:n kehitysrahoituskonferenssia.

Sisäasiainministeriön pääluokassa toistuvat huolet Rajavartiolaitoksen ja poliisin toimintamenojen riittävyydestä suhteessa annettuihin tehtäviin.

Samoin valiokunta korottaa jälleen kerran kuntien harkinnanvaraisen avustuksen määrärahaa. Kuntien harkinnanvaraisten avustusten jatkuva tarve osoittaa, että tasaus- ja sektorikohtaiset valtionosuusjärjestelmät eivät toimi. Valiokunta kiirehtii kuntien eriarvoistumista lievittävää valtionosuusjärjestelmän uudistusta.

Opetusministeriön pääluokassa valiokunta on toistuvasti esittänyt lisärahoitusta home- ja kosteusvaurioista kärsivien koulujen peruskorjausmäärärahoihin. Samoin vaatimuksen kansalaisopistojen rahoitusjärjestelmän uudistamisesta alueellisesti tasa-arvoisemmaksi valiokunta joutuu toistamaan. Huoli jatkuu myös aikuisten ammatillisen lisäkoulutuksen määrärahan osalta. Kulttuuribudjetin puolella valiokunta on nyt jo useampana vuonna osoittanut lisärahoitusta teattereille. Valiokunta edellyttää nyt kokonaisselvitystä teatterirahoituksesta, koska tämän vuoden valtionosuuteen ei esimerkiksi sisältynyt lainkaan kustannustason nousua vastaavaa korotusta. Teatterithan ovat keskeinen osa alueellista kulttuuripalveluiden tasa-arvoa. Lisäksi valiokunta siirtää jo totuttuun tapaan kirjastorahoituksesta osan verovarojen puolelle ja kasvattaa näin veikkausvarojen käyttöä muun muassa liikunnan avustuksiin.

Jo toistamiseen valiokunta kiirehtii valtiovarainministeriön pääluokassa Senaatti-kiinteistöjen toiminnan ulkoista arviointia. Tällä kertaa vaatimusta vauhdittavat myös Valtiontilintarkastajat. Asialla on tiivis yhteys yliopistojen tilakustannusten kasvupaineisiin lähivuosina.

Maatalousministeriön pääluokassa valiokunta ehdottaa jälleen kerran lisärahoitusta vesihuoltotöihin.

Sama tilanne on ympäristöministeriön pääluokassa ympäristötöiden kohdalla. Molemmilla näillä on tehokas työllistävä merkitys. Asuntobudjetissa valiokunta korottaa kolmatta kertaa entiselle tasolleen asuntojen korjausavustusten myöntämisvaltuuden, jota hallitus oli nyt jo toiseen kertaan leikannut.

Liikenneministeriön pääluokkaan valiokunta on tyytyväinen erityisesti radanpidon osalta, mutta perustienpidon osalta valiokunta toivoo, että ehdotettu tasokorotus ei jäisi kertaluonteiseksi vaan saisi jatkoa. Lisäksi valiokunta kiirehtii jo toistamiseen joukkoliikennettä edistävää työsuhdematkalipun verotusarvon alentamista.

Kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokassa toistuu lisäys velkaneuvonnan määrärahoihin.

Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa valiokunta ehdottaa jatkoa lasten- ja nuortenpsykiatrian palveluiden erillismäärärahalle. Mietinnössä jatkuu myös huoli kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksista täysimääräiset indeksitarkistukset mukaan lukien.

Toivoa sopii, että jatkossa nämä painotukset otettaisiin huomioon jo ministeriöiden talousarvioesityksissä.

Eräitä terveisiähän lausumissa on jo myös ensi vuoden ensimmäiseen talousarvioesitykseen, esimerkiksi perheiden kansainvälisen adoption avustuksen osalta.

Seuraavaksi, arvoisa puhemies, otan esille eräitä hallinnonalarajat ylittäviä näkökulmia mietinnöstä.

Tänäkin vuonna valtiovarainvaliokunnan tekemien korjausten yksi painopiste oli kansalaisyhteiskunnan toimijat ja järjestötoiminnan tuki. Suurin yksittäinen lisäys kohdentuu liikuntajärjestöille lasten iltapäivätoimintaan sekä opetusministeriölle ennalta ehkäisevään huumetyöhön. Sosiaali- ja terveysalan kansalaistoiminnan kannalta merkittävää on 20 miljoonan euron lisäys Raha-automaattiyhdistyksen avustuksiin.

Valiokunta perää myös parempaa linjanvetoa raha-automaattivarojen ja verovarojen käytön välillä. Pelastushelikoptereiden rahoittaminen kuuluisi valiokunnan mielestä Raha-automaattiyhdistyksen sijasta tehdä verovaroin, jotta toiminnan johdonmukaisuus voitaisiin turvata. Samoin rikosuhripäivystyksen rahoittaminen tulisi siirtää verovaroihin, kun hallitus nyt päinvastoin lisää Ray:n osuutta. Asunnottomuuden vähentämiseen osoitettuja Ray:n varoja tulisi puolestaan valiokunnan mielestä lisätä.

Valiokunta esittää huolensa toisen yksinoikeudella pelitoimintaa harjoittavan yhteisömme eli Veikkauksen tuoton kehityksestä. Esimerkiksi valtion kulttuuribudjetista rahoitetaan 79 prosenttia veikkausvaroista. Veikkauksen tuottoarvioitahan jouduttiin tälle vuodelle alentamaan ennakoidusta. Hallitus on kuitenkin ensi vuoden Veikkauksen tuoton suhteen toiveikas ja ennustaa kasvua. Tätä asiaa on seurattava tarkkaan. Eduskunnan arpajaislain yhteydessä edellyttämää kirjastorahoituksen siirtämistä verovarojen puolelle on tarvittaessa nopeutettava, että varsinaisten edunsaajien rahoitus varmistetaan.

Valiokunta esittää kohennuksia useassa kohtaa myös maamme saamelaisen kielivähemmistön asioihin. Periaatteellisesti merkittävä on uusi valtionavustus saamenkielisille sosiaali- ja terveyspalveluille, erityisesti vanhustenhoitoon ja lasten päivähoitoon. Lisärahoitusta valiokunta ehdottaa myös saamen kielen käännöstöihin oikeusministeriön pääluokassa.

Eduskunnan pääluokassa valiokunta ehdottaa puhemiesten aloitteen mukaista lisämäärärahaa valtioneuvos Johannes Virolaisen muistomerkkiä varten.

Arvoisa puhemies! Uusi perustuslaki toi valtiovarainvaliokunnan näkökulmasta sikäli merkittävän muutoksen, että Valtiontalouden tarkastusvirasto siirtyi eduskunnan yhteyteen. Tämä on tiivistänyt yhteydenpitoa Valtiontalouden tarkastusviraston kanssa, ja kokemukset siitä ovat hyvät.

Mietinnön yleisperusteluissa valiokunta ottaakin VTV:n tekemän tarkastuksen antamien linjausten pohjalta kantaa työvoima- ja elinkeinokeskusten ohjausjärjestelmien toimivuuteen tai oikeastaan niitten huonoon toimivuuteen. Tarkastus osoitti, että te-keskusten toiminnallisten ongelmien eräs keskeinen syy on vastuuministeriöiden yhteistyön puute ja tulosohjauksen putkittuminen ministeriökohtaiseksi. Osastojen väliset synergiaedut ovat jääneet eräiltä osin saavuttamatta. Valiokunta kiirehtii työvoima- ja elinkeinokeskusten tulosohjausjärjestelmän ja johtamisen uudistamista Valtiontalouden tarkastusviraston esittämän suuntaisesti, jotta alueellista elinkeinopolitiikkaa voidaan tehostaa.

Tulosohjausotteen terävöittämiseen ja uudelleenarviointiin on ministeriöissä tarvetta muutoinkin kuin hallinnonalarajat ylittävien tavoitteiden osalta. Tulosohjauksen käyttöönoton myötähän virastot saivat varsin laajan vapauden kohdentaa määrärahojaan. Tähän ei ole kuitenkaan luotu kunnollista palautejärjestelmää sen paremmin ministeriöissä kuin eduskunnankaan suuntaan. Budjettiperusteluiden taso vaihtelee, eikä myöskään jälkikäteinen raportointi eduskunnalle ole järjestelmällistä. Erilaisia vuosikertomuksia eduskuntaan kyllä tulee runsain mitoin, mutta tieto ei läheskään aina ole relevanttia ohjauksen kannalta.

Tulosohjauksen kytkeytyminen voimavarapäätöksiin on myös jäänyt hataraksi. Tulosohjaus on enimmäkseen virkamiesten välistä vuoropuhelua, jossa parlamentaarista vastuuta kantavien ministereiden rooli on jäänyt vähäiseksi. Budjettikäsittelyssä usein havaittava ongelma on tulostavoitteiden ja asetettujen määrärahojen välinen epäsuhta. Tavoitteet ovat usein ylevät, mutta käytössä olevat voimavarat niihin nähden niukat.

Toivon mukaan näihin ongelmiin saadaan korjausta sekä valtioneuvoston käynnistämän keskushallintohankkeen että eduskunnassa perustetun, erilaista valtiontalouden raportointia selvittävän työryhmän kautta. Eduskunnan budjettivallan ja hallituksen tilivelvollisuuden kannalta on kyse perustavan laatuisista asioista. Korjaukset edellyttävät poliittisen ohjauksen tehostamista myös ministeriö- ja valtioneuvostotasolla.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta.

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä lisäisi perheiden ja pienituloisten tukea sekä kuntien palveluiden valtionosuutta. Menolisäykset he rahoittaisivat kiristämällä erilaisia pisteveroja. Heidän lausumaehdotukseensa sisältyy epäluottamuslause hallitukselle eriarvoistumiskehityksen takia.

Keskustan eduskuntaryhmän vastalauseessa on korjausten painopisteenä lapsiperheiden toimeentulon ja palveluiden parantaminen sekä työttömyyden kasvun estäminen hidastuneen talouskasvun oloissa. Määrärahalisäysehdotuksia on keskustan vastalauseessa noin 158 miljoonan euron verran.

Arvoisa puhemies! Talousarvioaloitteista valiokunta ehdottaa tällä kertaa hyväksyttäväksi 10 aloitetta ja muut 1 331 aloitetta valitettavasti hylättäväksi.

Kari  Rajamäki  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Aula esitteli edellä valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmien talousarvioon sopimat muutokset. Samoin hän viittasi opposition vastalauseen pääkohtiin, jotka osoittavat, että hallitusryhmät ovat löytäneet oikeat kipukohdat, mutta keskustalla on jälleen ollut käytettävissään oma setelipaino ja siten paljon enemmän rahaa näihin hyviin kohteisiin.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta toteaa keskustan vastustuksesta huolimatta mietinnössään, että työttömyyden hoidon laiminlyönti 90-luvun alkupuolella oli eräs keskeisimmistä virheistä, joita yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tehtiin. Se loi syrjäytymisen ja pitkäaikaistyöttömyyden kurimuksen suomalaiseen yhteiskuntaan.

Hyvinvoinnin tasaaminen ei ole vanhakantaista jakopolitiikkaa ja menneen ajan ilmiö. Suomi on kilpailukyvyssä maailman kärkeä. Se ei ole optioiden ansiota, vaan talouden tiukan tervehdyttämisen ja hallituksen johdonmukaisen, talouskasvua tukevan suhdannepolitiikan tulosta.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus edellyttää jatkossakin parantamaan suurimmassa rintamavastuussa olleiden asemaa. Pitkäaikaistyöttömät ovat syvimmin syrjäytettyjä. He ovat ajautumassa olemattoman eläketurvan toimeentuloloukkuun. Työ on paras tapa syrjäytymisen poistamiseen, ja kaiken työn tulisi kartuttaa työssäoloehtoa. Pienten tulojen verotusta on kevennettävä, jotta todellinen köyhien kannustusloukku puretaan siten, että tehdystä työstä ei jää pelkästään työniloa. Keskeistä on varmistaa suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyky nykyisessä suhdannetaantumassa koulutuksen, infran, nykyaikaisten tuotantoedellytysten ja osaamisen kautta.

Talouskasvun hiipuminen kuluvan vuoden aikana on näkynyt lähinnä valtion verotulojen kasvun pienenemisenä sekä työttömyyden laskun hidastumisena. Toistaiseksi kaikkein voimakkaimmin kansainvälisen talouden taantuma on näkynyt viennin supistumisena. Hallituksen on syytä varautua lisätoimiin, mikäli talouskehitys talven aikana heikkenee.

Viime vuosikymmenellä aloitetut valtiontalouden tervehdyttämistoimet ovat tuoneet tuloksia. Julkisen talouden menojen kasvu on hidastunut. Tämän vuoksi Suomen julkinen talous selvinnee muun muassa suuria euromaita paremmin meneillään olevasta laskusuhdanteesta. Budjetin arvioidaan olevan ensi vuonna selvästi ylijäämäinen suhteessa bruttokansantuotteeseen eikä tilanteen uskota seuraavanakaan vuonna oleellisesti muuttuvan. Elvytystoimia voidaan tehdä, ilman että kasvu- ja vakaustavoitteet olisivat uhatut.

Talousarvion veronkevennyslinja jatkaa Lipposen hallitusten ja sosialidemokraattien omaksumaa linjaa. 4,5 miljardin markan kevennykset kohdentuvat erityisesti pieni- ja keskituloisille. Suomen verotuksen taso herättää aika-ajoin vilkasta keskustelua. Kovin usein siitä kuitenkin unohtuu tosiasia, että hyvinvointiyhteiskunnan ja sen palveluiden ja verotuksen tason välillä vallitsee riippuvuus.

Palkansaajajärjestöt ovat jo monen vuoden ajan kantaneet vastuuta kansantaloudesta, yritysten kannattavuudesta sekä työllisyydestä maltillisten palkkaratkaisujen kautta. Nyt kun talouskasvu on hidastunut, on työnantajien vuoro osoittaa vastuunsa, pidättyä lomautuksista ja irtisanomisista ja varautua henkilöstön kouluttamisella edessä olevaan talouden nousuun ja tulevaan työvoimapulaan. Nyt testataan työnantajien solidaarisuutta ja viisautta.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan eri jaostojen valmistelu on ollut perinteisen tunnollista ja vastuullista. Valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmät ovat myös reagoineet yhteiskunnan kipupisteisiin ja osoittaneet niitä varten määrärahoja ottaen huomioon viime kesän ratkaisujen sisällön sekä suhdannetilanteen.

Edustuksellisen demokratian ja kansanvallan toimintaa loukkaavaa on tässä yhteydessä puhua joululahjarahoista. Edustuksellinen demokratia ja ylin valtioelin eduskunta ei jaa joululahjoja vaan kantaa yhteiskunnallista vastuutaan vastatessaan muun muassa ulkoministeriön, rajavartioston, suojelupoliisin, lasten- ja nuortenpsykiatrian, aikuiskoulutuksen, homekoulujen ja velkaneuvonnan haasteisiin. Joululahjarahan nimitys juontaa 1980-luvulla vielä käytettyihin hallitusryhmien muutoslistoihin, joista sittemmin on luovuttu. Silloinkaan eivät eduskuntaryhmät itselleen joulua rakentaneet, vaan muun muassa vuosina 1983—87 SDP:n eduskuntaryhmän aloitteesta eduskunta poisti lastenklinikan sydänvikaisten lasten leikkausjonoja ja korjasi avosydänkirurgian kärjistynyttä tilannetta. (Ed. Pekkarinen: Nyt on leikattu taas!) Eduskunnalla on kansanvallassa ylimmän valtioelimen budjettivalta sekä vastuu, ja sen puitteissa sen tulee toimia. (Ed. Gustafsson: Erinomaista puhetta!)

Hallitusryhmien lisäyksissä on myönteistä epävarman alue- ja työllisyyskehityksen vuoksi panostukset ympäristöön, vesihuoltotöihin kuin myös kuntataloutta ja aluekehitystä tukevat lisämäärärahat. (Ed. Elo: Ed. Rajamäki on tehnyt hyvää työtä!)

Hallitus on viime vuosien aikana yrittänyt hoitaa budjettitalouden asioita kahdella eri taktiikalla eduskunnassa. (Ed. Pekkarinen: Ed. Rajamäki puhuu hyvin!) Vuonna 2000 annetulla tiedonannolla valtion menokehyksistä vuosille 2001—2004 yritettiin sitoa eduskunnan kädet perustuslaillisesta budjettivallan käyttämisestä. Hallituksen yksiselitteisenä tavoitteena oli saada eduskunnalta sitoumus tiettyyn budjetin menokehystasoon. Tähän eduskunta ei tietenkään katsonut voivansa sitoutua, koska samalla se olisi luovuttanut perustuslaillisen oikeuden päättää viime kädessä ilman rajoitteita valtion tuloista ja menoista. (Ed. Elo: Se oli oikein eduskunnalta!) — Näin, vaikka puheenjohtaja Aula oli siihen aika valmis. (Ed. Ala-Nissilä: Ei ollut, väärä todistus!)

Tänä vuonna ensi vuoden talousarviota valmisteltaessa hallitus on menetellyt päinvastoin. Jo hyvissä ajoin alkukesästä saavutettiin eduskuntaryhmien välillä sopu vuosien 2002 ja 2003 hyvinvointi- ja investointipanostuksista. Näiden panostusten lisäksi varsinainen talousarvioesitys sisälsi tuloverotuksen keventämisen 750 miljoonalla eurolla eli noin 4,5 miljardilla markalla ensi vuonna. Tämänhetkisen näkemyksen mukaan toimet ovat osoittautumassa myös suhdannepoliittisesti oikein ajoitetuiksi. (Ed. Elo: Hyvää elvytystä!) Kun lisäksi huomioidaan vuoden 2002 talousarvioesitykseen tehdyt varsin pienet mutta tarpeelliset korjaukset eduskunnassa, aiheellisesti voidaankin kysyä, kumpi strategia tai menetelmä on työskentelyn ja lopputuloksen kannalta hedelmällisin. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on ehdottomasti jälkimmäisen menettelyn kannalla ja toivoo, että nyt saavutettua hyvää yhteistyöhenkeä sekä eduskunnassa että eduskunnan ja hallituksen välillä jatkossakin vaalitaan.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien keskeinen tavoite poistaa eläkkeensaajien korotettu sairausvakuutusmaksu eli Ahon hallituksen käyttöönottama raippavero toteutuu tällä kaudella. Eläkkeensaajia koskeva sairausvakuutusmaksun alentaminen sekä yleensä tuloveron kevennykset, indeksikorotukset ja kansaneläkkeen taso- ja lapsikorotus ovat korjanneet eläkkeensaajien tuloja. (Ed. Pekkarinen: Te olette leikanneet eläkkeistä 569 markkaa plus indeksin!)

Eläkkeensaajien osalta laman jälkeisten jälkien korjaaminen on edelleen asia, joka tulee tehdä kokonaisuudessaan vaikeammassa asemassa olevien eläkkeensaajien asema muistaen. (Ed. Elo: Aivan oikein!) Eläketulojen turvaamiseen liittyy keskeisesti myös kohtuuhintaisten terveydenhuollon ja vanhusten palvelujen saatavuus. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä!) Tältä osin erityisesti pitkäaikaissairaanhoidon maksujärjestelmät tulee pikaisesti tarkistaa sellaisiksi, että parempituloisen puolison maksut eivät aiheuta henkisten paineiden lisäksi kotona olevalle puolisolle taloudellisia vaikeuksia.

Eduskunta on selkeästi edellyttänyt kansaneläkkeen pohjaosan niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen korjaamista. (Ed. M. Salo: Milloin se korjataan?) Syksyn neuvotteluissa sovittiin, että kompensaatiomallista päätetään tämän vuoden aikana. Vuonna 2003 voimaan tulevan uudistuksen sisältö on kuitenkin tärkeämpi kuin se, tehdäänkö lopullinen ratkaisu joulu- vai helmikuussa. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä!) Sosialidemokraattien mielestä on välttämätöntä laatia perusteltu, sosiaalisesti oikeudenmukainen esitys, jossa myös pientä työeläkettä saavat otetaan huomioon.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelujen voimavarat ja toimintatavat eivät vastaa kaikkiin nykypäivän eivätkä varsinkaan tulevaisuuden haasteisiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon osuus bruttokansantuotteesta on Suomessa alle EU-maiden keskitason. (Ed. Ala-Nissilä: Niitä leikataan vielä!) Valtion määrärahat julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin laskivat 1990-luvun laman ja valtionosuusjärjestelmän muutosten myötä. Rahoitusvaje näkyy muun muassa ongelmina palvelujen määrässä ja laadussa, henkilöstön uupumisena, matalapalkkaisuutena ja kehittymismahdollisuuksien puutteena; hoidon ja tukitoimien puutteita on muun muassa mielenterveys- ja päihdehuollossa, vanhusten palveluissa ja omaishoidossa sekä lasten ja lapsiperheiden palveluissa.

Sosialidemokraattien ykköstavoitteena vuoden 2002 budjetin osalta oli julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen vahvistaminen. Panoksemme kesäkuun neuvotteluissa, joissa hallituspuolueet, vasemmistoliittoa lukuun ottamatta, sopivat noin 1,5 miljardin markan pysyvästä valtion lisärahoituksesta julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, oli keskeinen. (Ed. Ala-Nissilä: Millaisia nyt peruspalvelut Savukoskella ovatkaan?) Ratkaisu oli hallituksen ja hallitusryhmien hyvän vuorovaikutuksen tulos ja osoitti hallituksen uusiutumiskykyä vastata eduskunnan kehysmietinnössä esille tuomiin painotuksiin. Valtionosuusprosentin nosto vuosina 2002—2003 lisää valtion vastuuta kuntien järjestämistä sosiaali- ja terveyspalveluista, mutta tehtävää riittää myös jatkossa. (Ed. Elo: Kyllä!)

Kunnissa ja täällä eduskunnassa on syytä valvoa rahojen kohdentumista sosiaali- ja terveyspalveluihin ja erityisesti lasten kouluterveydenhuoltoon ja iltapäivätoimintaan. On syytä ottaa todesta lasten asemaa koskevat selvitykset ja kouluterveyskyselyn tulokset, joiden mukaan nuoret ovat aikaisempaa väsyneempiä ja masentuneempia ja kärsivät yhä enemmän erilaisista terveydellisistä ongelmista. Lisäsatsaukset homekoulujen korjaamiseen ja lasten ja lapsiperheiden palveluihin ovat välttämättömiä. Lisämäärärahat sosiaali- ja terveyspalveluun ovat jatkoa jo aikaisemmin päätetyille hyvinvointipanostuksille, muun muassa esi- ja perusopetuksen kasvaville voimavaroille ja eläkkeensaajien toimeentuloa kohentaneille ratkaisuille. Esimerkiksi julkisesti tuettu hammashuolto, joka koskee koko väestöä iästä riippumatta, on merkittävä ensi vuoden aikana voimaan tuleva sosiaalipoliittinen uudistus.

Sosialidemokraatit korostavat, että sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteita, toimintatapoja ja kokonaisrahoituksen tasoa on kuitenkin parannettava määrätietoisesti useamman vuoden aikana. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevien ihmisten täydennyskoulutus ja työolot kaipaavat monin paikoin kehittämistä. Kehittämistyöhön antaa hyvän pohjan pääministeri Paavo Lipposen aloitteesta käynnissä oleva Kansallinen terveysprojekti. Projektissa on syytä arvioida ja kehittää pitkäjänteisesti muun muassa asiakasmaksupolitiikkaa niin, että julkisten palvelujen hinnoittelulla ei ajeta ihmisiä yksityiselle puolelle ja että sairastuminen ei johda köyhyyteen. Välttämätöntä on myös avoimesti arvioida terveydenhuollon nykyisen toimintamallin toimivuutta muun muassa erikoissairaanhoidon palvelujen saatavuuden ja talouden parantamiseksi.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on pitänyt vahvasti esillä ammatillisen aikuiskoulutuksen vahvistamista. Työelämän kasvavat ammattitaitovaatimukset ja ikärakenteen muutokset korostavat ammatillisen aikuiskoulutuksen merkitystä. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että hallitus arvioi uudestaan koko ammatillisen aikuiskoulutuksen rahoitus- ja kehittämistarpeen aikuiskoulutustyöryhmän työn valmistuessa ensi vuoden alkupuolella. (Ed. Elo: Aivan! — Ed. Ala-Nissilä: Nyt on kaksi miljardia mennyt jo!)

Sosialidemokraatit pitävät onnistuneina talousarvion panostuksia köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseen. Esimerkiksi työttömien perusturvaan tuleva korotus on suurin yli kymmeneen vuoteen. (Ed. Uotila: Se oli vasemmistoliiton saavutus!) Se voi tuoda työttömälle 172 markan bruttotulon kasvun kuukaudessa. Työmarkkinatuen ja eläkkeensaajien lapsikorotukset kohdentuvat sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla niille, jotka ovat huonoimmassa asemassa.

Työttömyys- ja työeläketurvaa koskevasta sosiaalipaketista päästiin tärkeään sopimukseen kolmikantaneuvotteluissa marraskuussa. Tulevaisuuteen täytyy varautua ajoissa, niin että hyvinvointiyhteiskunta pystyy jatkossakin huolehtimaan työntekoon perustuvasta työttömyys- ja työeläketurvasta.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöillä on merkittävä rooli syrjäytymisen torjunnassa ja kansalaisyhteiskunnan rakentamisessa. Järjestöjen tärkeä työ vaarantuu, mikäli yhteiskunta ei ole valmis osaltaan rahoittamaan toimintaa. (Ed. Elo: Aivan!) Tästä näkökulmasta on arpajaisveron nostaminen 5:stä 7 prosenttiin ongelmallinen kompromissi. Sen sijaan olemme tyytyväisiä siihen, että Raha-automaattiyhdistyksen olemassa olevien tuottojen jakamista lisätään 120 miljoonalla markalla. Raha-automaattiyhdistyksen avustamien kohteiden määrä on kymmenessä vuodessa lähes kaksinkertaistunut ja lisärahat ensi vuonna kohdentuvat muun muassa vanhusten ja dementiapotilaiden palvelujen kehittämiseen, päihdehoitoon sekä lasten iltapäivätoimintaan.

Eduskunnan lisämääräraha nuorten työpajoihin ja ennalta ehkäisevään huumetyöhön on järkevää politiikkaa.

Työministeri Tarja Filatov on määrätietoisesti ajanut työvoimapoliittisten toimien ajalta maksettavien etuuksien, kuten ylläpitokorvauksen, nostamista. Nyt tehtävät korotukset tarkoittavat parhaimmillaan esimerkiksi työvoimapoliittisessa koulutuksessa olevalle työttömälle 250—500 markan kuukausitulojen kasvua, ilman että verottomana maksettava ylläpitokorvaus vaikuttaisi asumis- ja toimeentulotukeen. Unohtaa ei sovi myöskään työvoimapalvelujen rakenteellisia uudistuksia. Esimerkkinä mainittakoon yhteispalvelutoimistot ja pitkäaikaistyöttömien terveyden ja työkyvyn arviointi, jotka vähentävät ihmisten kierrättämistä luukulta toiselle ja lisäävät viranomaisten yhteistyötä ja asiakaslähtöistä toimintatapaa.

Kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta oli tärkeätä viime kesänä hallitusryhmien ja hallituksen päätöksellä käynnistää Pohjolan kolmion E18-hanke ja muun muassa nopeiden itä- ja pohjoisratojen edellytyksenä oleva Kerava—Lahti-rataoikaisu. Moniongelmaisten pääteiden osalta on myös lukuisia liikennehankkeita, joiden toteuttaminen ei ole mahdollista nykyisen rahoituskehyksen puitteissa edes silloin, kun kyseessä on yhteiskuntataloudellisesti kannattava hanke.

Raideliikenteen rahoitusvaje on poistettu Lipposen hallitusten aikana. Nyt on tierahoituksen aika. Infraministerityöryhmän hankekorissa on toteuttamista vaille perusteltuja hankkeita yli 3 miljardin markan edestä. Sen lisäksi on monilla alueilla alue- ja talouskehitys luonut myös uusia liikennejärjestelytarpeita. Tilannetta kärjistää myös keskeneräisten tiehankkeiden kustannusarvioiden ylittyminen noin 200 miljoonalla markalla. Lisärahoituksen ohella on oltava myös ennakkoluulottomuutta uusien rahoitusmallien käyttöönottoon.

Suomen kansallisen kilpailukyvyn kannalta on tärkeätä varmistaa ulkoiset toimivat yhteydet. Lähialueiden ja muun muassa Pietarin ja Helsingin välisen nopean junayhteyden toteuttaminen on perusteltu hanke, jossa on myös syytä nopeasti edetä venäläisen osapuolen ollessa myös täydessä vauhdissa ja johon on, kuten pääministeri on todennut, selvitettävä myös EU:n panostukset. Erityisesti EU:n rakennerahastouudistuksen ja yleensä aluekehitysrahaston hyödyntäminen pitkien etäisyyksien ja kalliiden kuljetusten maan infran ajan tasalla pitämisessä ja kehittämisessä on meille tärkeätä.

Liikenneinfrassa on kysymys myös alueellisen eriarvoisuuden poistamisesta ja maan eri osien elinkelpoisuuden turvaamisesta. (Ed. Pekkarinen: Sitä on lisättävä, näillä toimilla se ei onnistu!) Hallitusryhmien kesäkuun alussa tekemät linjaukset ovat selkeä käänne infrastruktuurin ja elinkeinoelämän kehittämisedellytysten vahvistamisessa.

Me sosialidemokraatit olemme johdonmukaisesti peräänkuuluttaneet maatalouden kansallisten tukiratkaisujen yhteydessä tarvetta korostaa työvaltaisen kotieläintuotannon erityistarpeiden, muun muassa maatalousyrittäjien jaksamisen, huomioon ottamista. EU:n kotieläintuotantovaltaisimman Suomen maatalouden rakenne edellyttää, että työvaltaisen maatalouden erityistarpeet otetaan entistä paremmin huomioon myös kansallisissa tukiratkaisuissa. Maidontuottajien määrä on pudonnut 45 prosenttia vuodesta 1995. Bse-kriisin ulottuminen Suomeen edellyttää nyt kotieläintuotannon ja maidontuotannon aseman turvaamista. Se edellyttää myös selkeätä linjausta luonnonmukaisessa tuotannossa kotieläintuotannon vahvistamiseksi. Kuluttajansuojelu ja Suomen elintarvikeala edellyttävät tehokasta elintarvikevalvontaa ja eettisesti luottamusta lisäävää tuotantoa sekä raaka-aineen alkuperän kertovaa jalostusta.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa lopuksi painottaa työllisyyden hyvän hoidon keskeistä inhimillistä ja yhteiskunnallista merkitystä. On viisasta varautua, kuten valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaoston valmistelemassa lausumassa esitetään, työllisyysmäärärahojen nostamisella heikompaan talous- ja työllisyyskehitykseen. Kehysriihen yhteydessä käytävissä hallituksen neuvotteluissa tulee arvioida toimenpiteiden riittävyys suhteessa työttömiin työnhakijoihin.

Eduskunnan ja hallitusryhmien linjaukset ja hyvä vuorovaikutus ovat paitsi tuoneet uusia painotuksia hyvinvointivaltion perustaa vahvistaen sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta lisäten myös vahvistaneet edustuksellisen demokratian toimivuutta.

Anu Vehviläinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Missä olimme kolme kuukautta sitten? Olimme tässä salissa käymässä ensi vuoden talousarvion lähetekeskustelua. Keskustelun aikana aloimme saada tietoja USA:n terrori-iskuista. Olimme lamaantuneita.

Syksyn aikana on tapahtunut muutakin, minkä pitäisi vaikuttaa tämän talon päätöksiin. Kulunut syksy jää mieleen taloudellisen epävarmuuden syksynä. Valitettavasti tämä syksy muistetaan myös syksynä, jolloin Suomesta löydettiin bse-tapaus.

Käsityksemme suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan erinomaisuudesta on myös saanut kolauksia syksyn aikana. Erityisesti viime vuosien perhepolitiikkaa on tutkimuksissa moitittu. Viimeksi suomalaisen sosiaaliturvan romuttumisesta on huolensa ilmaissut kansliapäällikkö Markku Lehto. Lehdon mukaan sosiaaliturvamme oli ennen lamaa EU:n toiseksi paras. Nyt olemme hänen mukaansa muutaman heikoimman EU-maan joukossa.

Arvoisa puhemies! Yli seitsemän vuotta kestänyt voimakas talouskasvu on hiipunut. Kansainvälisen talouden näkymät, teollisuustuotannon supistuminen ja it-alan kasvun raju hidastuminen aiheuttavat suurta epävarmuutta Suomessa. Vielä alkuvuodesta valtiovarainministeriö ennusti tämän vuoden kasvuluvuiksi yli 4:ää prosenttia. Nyt ministeriön ja tutkimuslaitosten arviot tämän vuoden kansantuotteen kasvusta ovat 0—1 prosenttia. Käänne huonompaan on ollut jyrkkä. Tällä hetkellä Suomen talouden kehitys on EU:n heikointa.

Kysymys kuuluu: miten ensi vuoden talousarvio vastaa taloustilanteen muutokseen? Valitettavasti huonosti. Vaikka toimintaympäristö on rajusti muuttunut, hallitus kiiruhtaa hitaasti kuin kilpikonna.

Ensi vuoden budjetin olisi pitänyt reagoida nyt esitettyä paljon voimakkaammin kasvun hidastumiseen ja työllisyyden heikentymiseen. (Ed. Ihamäki: Lisäbudjetti!) Siitä, että hallituksen pallo on hukassa, kertovat parhaiten hallituksen sisäiset näkemyserot tulevan vuoden työllisyyskehityksestä. Kun valtiovarainministeriö ennustaa työttömyyden nousevan ensi vuonna noin 5 000 henkilöllä, työministeriö arvioi työttömyyden pahenevan jopa kymmenen kertaa tätä enemmän. Hyvät ministerit, ketä meidän täällä eduskunnassa tulee uskoa?

Arvoisa puhemies! Keskustan mielestä työttömyyden nousuun ei saa alistua. Lipposen hallitusten näytöt työttömyyden hoidosta eivät kuitenkaan vakuuta. Jo Lipposen ensimmäinen hallitus lupasi puolittaa työttömyyden, mutta jäi kauas lupauksestaan huolimatta huikeasta talouskasvusta.

Valtiontalouden vakaus olisi pystytty takaamaan paremmin myös jatkossa, jos hallitus olisi jo viisi—kuusi vuotta sitten pureutunut tehotoimin työttömyyteen. Pelkkään kasvun vetovoimaan tukeutuminen on ollut lyhytnäköistä. Yli seitsemän vuoden huippukasvusta huolimatta työttömyys on lähes 10 prosenttia eli joka kymmenes on työtön. Pahoilla työttömyysalueilla työtä vailla on joka viides. Työttömistä osa on syrjäytynyt. Osa on jäänyt kiertämään työttömyys- ja koulutusjaksojen kehää.

Valtiontilintarkastajat ovat kertomuksessaan tuoneet esiin, että työllistämisrahoja jäi viime vuonna käyttämättä peräti 252 miljoonaa markkaa. Rahaa jäi käyttämättä Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Oulun seudulla samaan aikaan, kun muilla alueilla rahat loppuivat kesken. Tällainen työllistämisrahojen käyttö kärjistää osaltaan alueellista eriytymistä ja muuttoliikettä. On käsittämätöntä, että hallitus sietää näin tehotonta määrärahojen käyttöä. Vai onko niin, että neljännesmiljardi on hallituksen mielestä niin vaatimaton osa 30 miljardin markan työttömyyden kokonaiskustannuksista, että jokaisen miljoonan markan tehokas käyttö ei hallitusta kiinnosta?

Arvoisa puhemies! Näin ei voi jatkua. Hidastuneen kasvun oloissa tarvitaan täsmätoimia, joilla hillitään työttömyyden nousua. Tehokkain keino on alentaa tuntuvasti pienipalkkaisen työn veroja ja työnantajamaksuja. Tätä keskustan ehdotusta ovat viime aikoina tukeneet esimerkiksi Palkansaajien tutkimuslaitos ja Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos.

Toiseksi, työttömyyden vähentäminen edellyttää tilkkutäkkimäisen sosiaaliturvan uudistamista. Vaikka työministeri työministerin perään vannoo, että kyllä työ kannattaa aina ottaa vastaan, silti yhä edelleen työttömän tulot voivat pudota tai tuen maksatus viivästyä, jos hän siirtyy työttömästä opiskelijaksi, itsensä työllistäjäksi tai tekemään lyhytaikaisia töitä. Tässä ei ole mitään järkeä.

Kolmas työllisyyden kannalta iso asia on yrittäjyyden vahvistaminen. Yritysten määrä on kääntynyt voimakkaaseen laskuun. Pelkästään tänä vuonna on lopettanut 14 000 yritystä eli yli 6 prosenttia maamme yrityskannasta. Hallituksen paljon kehuma Yrittäjyys-ohjelma on siis vaikuttanut, mutta väärään suuntaan.

Työllisyyden nimissä hallituksen tulisi luopua kielteisestä asenteestaan yrittäjyyttä kohtaan. Komiteanmietintöjen kirjoittelusta olisi vihdoin päästävä käytännön tekoihin. Nopeasti kaivattavia toimenpiteitä ovat arvonlisäverotuksen alarajan joustavoittaminen, yritysten sukupolvenvaihdosten verotuksen huojentaminen sekä yrittäjäbyrokratian purkaminen. Te-keskusten kautta myönnettäviä yritysten investointirahoja tulee tuntuvasti korottaa.

Arvoisa puhemies! Entä mitä hallituksen politiikka on tarkoittanut lapsiperheille?

Sateenkaarihallituksen heikoin kohta on ollut linjaton työllisyyspolitiikka yhdistettynä koviin leikkauksiin kuntien valtionosuuksissa ja perusturvassa. Hyvällä työllisyydellä on kohtalonyhteys kuntien palveluihin ja perheiden hyvinvointiin. Jokainen ymmärtää, että hyvä työllisyys on kunnan paras tulevaisuuden tae. Kun kuntalaisilla on työtä, kunnan verotulot kasvavat ja kunta pystyy panostamaan kouluihin, terveydenhuoltoon ja vanhuspalveluihin. Hyvän työllisyyden kunnissa myös toimeentulotukimenot kestävät aisoissa. Hyvän työllisyyden kunnissa päättäjillä on mahdollisuus ilman valtionapuja korjata kouluja ja rakentaa terveyskeskuksia.

Hyvän työllisyyden kautta perheet tarvitsevat vähemmän yhteiskunnan tukimarkkoja. Lipposen hallituksen kaksoisvirhe on ollut, että työllisyyden edistäminen ja perhepolitiikka on laiminlyöty. Hallituksen on turha yrittää kiistää tätä. Tämän syksyn tuoreet tutkimukset muun muassa Stakesilta ja Veronmaksajain Keskusliitolta osoittavat lapsiperheiden tilanteen olennaisesti heikentyneen viime vuosina.

Merkillepantavaa on kaksi asiaa: ensinnäkin se, että perhetuet ovat heikentyneet kaikissa perhetyypeissä, ja toiseksi se, että tuloerot lapsiperheiden ja lapsettomien perheiden välillä ovat kasvaneet. Käsi sydämelle, arvon ministerit, pidättekö te oikeana lapsiperheiden aseman heikentymistä suhteessa lapsettomiin talouksiin? Lapsiperheitä kiinnostaa myös kuulla, miksi lapsilisiin, kotihoidon tukeen tai äitiyspäivärahaan ei tehdä indeksikorotuksia, kun indeksit sen sijaan maksetaan eläkkeisiin, työttömyysturvaan ja toimeentulotukeen.

Hallitukset ja eduskunnat tulevat ja menevät. Tästä huolimatta on juuri nykyisten päättäjien asia tehdä sellaisia päätöksiä, jotka rohkaisevat suomalaisia perheen perustamiseen ja lastentekoon. Kukaan ei tee lapsia rahasta. Selvä kuitenkin on, että viime vuosien poukkoilevan perhepolitiikan vuoksi moni pari miettii tarkkaan, uskaltaako lisätä perheen kokoa vai ei. Tänä vuonna syntyy 10 000 lasta vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Keskustan mielestä perhepolitiikka tulee nostaa yhteiskuntapolitiikan kärkiasiaksi. Syntyvyyden vaaliminen on kauaskantoista tulevaisuus- ja talouspolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Keskusta on eduskunnassa kerta toisensa jälkeen yrittänyt poistaa lapsiperheitä koskevia leikkauksia, täysin turhaan. Hallituspuolueiden edustajat lähes poikkeuksetta ovat nöyrästi tukeneet leikkauksia lapsilisiin, kotihoidon tukeen, lapsikorotuksiin ja pienimpään äitiyspäivärahaan. Näiden edustajien mielestä myöskään esiopetus ei ole tarvinnut eikä tarvitse ensi vuonnakaan valtionosuutta kuljetuksiin. Nämä edustajat ovat vastuussa myös riittämättömistä koulujen korjaus- ja rakentamisrahoista.

Vaalikentillä kaikki on toisin. Siellä moni hallituspuolueen edustaja kannattaa keskustan esittämiä parannuksia tai jopa esittelee niitä oman puolueensa linjauksina. Usein tilaisuuksissa hallituspuolueiden edustaja perustelee, että valtiontaloudellisista syistä sitä ja sitä on pitänyt leikata, mutta tarkoitus on ensi vuonna asiaan palata.

Te, SDP:n, kokoomuksen, Rkp:n, vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat, olette olleet vallassa pian seitsemän vuotta. Samaan aikaan talouskasvu on ollut erittäin voimakasta. Nyt taloustilanne on erittäin epävarma. Mikä on nyt vastauksenne suomalaisille lapsiperheille? Onko se se, että sori vaan, ajat huononivat ja teidän perhettänne koskevat leikkaukset jäivätkin pysyviksi? (Ed. Luhtanen: Ei ole!)

Arvoisa puhemies! Kävimme pari viikkoa sitten keskustan aloitteesta välikysymyskeskustelun lapsiperheiden tilanteesta. Keskustelun perusteella lapsiperheiden asemaan ei ole odotettavissa parannuksia. (E. Rajamäki: No ei niillä eväillä!) Ministeri Soinivaaran viesti lapsiperheille oli, että kaikki hyvin, lapsiperheiden toimeentulo ei ole keskimäärin heikentynyt. Vasemmiston edustajat löivät rintaansa kansaneläkkeen ja työmarkkinatuen lapsikorotuksien parannusten vuoksi. Haluan huomauttaa, että nyt tehtävät palautukset lapsikorotuksiin ovat vaatimatonta kokoluokkaa verrattuna siihen, miten te olette viime vuosina lapsiperheitä kohdelleet. Välikysymyskeskustelu osoitti sen, että perhepolitiikka on hallituksen kipupiste. Hallitus tuntee menneensä liian pitkälle. Omatunto kolkuttaa.

Välikysymyksen jälkeen ministeri Soininvaara on jo väläytellytkin lapsilisien korottamista vuoden 2003 budjetissa. Pari päivää sitten kokoomusministeri Kimmo Sasi kuitenkin leimasi Soininvaaran kannanoton yksityisajatteluksi ja tuskaksi ministeripestin loppumisesta. Keskusta kysyy jälleen, mitä konkreettista hallitus aikoo perhepolitiikan suhteen tehdä ja milloin. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä lapsiperheiden tilanne vaatii korjausta kiireellisesti eli ensi vuoden budjetissa. Siksi esitämmekin lapsilisien indeksikorotusten maksamista, kotihoidon tuen nostoa sekä pienimmän äitiyspäivärahan korottamista ensi vuoden aikana.

Arvoisa puhemies! Hallitus on puolustellut perhetukien leikkauksia sillä, että hallitus olisi samaan aikaan panostanut palveluiden laatuun. Viime vuosien valossa tämä ei ole uskottavaa puhetta. Totuushan on, että samaan aikaan, kun lapsiperheiden toimeentulo pieneni perhetukien leikkauksien vuoksi, hallituksen ajamat noin 13 miljardin markan leikkaukset kuntatalouteen heikensivät palveluita, kuten koulujen ja päiväkotien tilannetta. On vihonviimeinen hetki, että hallitus vihdoin ensi vuoden budjetissa palauttaa edes pienen osan tekemistään leikkauksista.

Hallituksen kuntapolitiikka on ollut keskiarvolukujen vanki. Nämä keskiarvoluvut eivät ole voineet kertoa totuutta kuntien taloudellisesta tilanteesta, koska niitä on nostanut isoimpien kaupunkien hyvä talouskehitys. Suurimmalla osalla kunnista talouden kehitys on kuitenkin ollut huonoa. Viime vuoden lopussa enemmän kuin joka toisella kunnalla oli kattamatonta alijäämää. Viime vuonna lähes 200 kunnan vuosikate oli negatiivinen. Ensi vuonna veroprosenttiaan nostaa 108 kuntaa.

Kaikista huonoimmassa asemassa ovat ne kunnat, joissa työttömyys on korkea, veropohja heikko ja veroaste jo korkealla. Erityisesti näissä kunnissa tarvitaan peruspalveluiden rahoittamiseen nykyistä suurempaa tukea valtiovallalta. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä kuntien harkinnanvaraisia avustuksia tulee lisätä ja indeksitarkistukset pitää maksaa täysimääräisinä. Lisäksi osaan kunnista tarvitaan omia räätälöityjä tervehdyttämistoimia.

Arvoisa puhemies! Keskusta on viime vuosien budjettivaihtoehdoissaan johdonmukaisesti ehdottanut, että valtion velanlyhennysvarasta olisi tullut käyttää 1—2 miljardia markkaa pahimpien epäkohtien korjaamiseen. Olemme tiedostaneet, että ongelmien korjaaminen maksaa. Katsomme kuitenkin, että on valtiovallan puolelta vastuutonta olla huomioimatta ongelmia, lykätä ne tulevaisuuteen ja mahdollisesti maksaa yhä suurempi lasku myöhemmin ongelmien pahetessa.

Olemme esittäneet velan lyhentämisen ohella maltillisia tulevaisuusinvestointeja, joilla korjattaisiin köyhyyden, alueellisen keskittymisen ja julkisten palveluiden puutteita. Keskustan malli toisi myös työtä useammalle. Olennainen ero hallituksen nyt ajamaan budjettilinjaan on, että keskustan toimet vahvistaisivat ihmisten kykyä sietää hidastuneen talouden oloja. Katsomme, että valtiovallalla on varaa parantaa heikoimmassa asemassa olevien toimeentuloa, jos tahtoa siihen on.

Voimakas talouskasvu on nyt hiipunut. Tässä suhdannetilanteessa ehdotamme ensi vuoden velanlyhennysvarasta käytettäväksi noin 2,5 miljardia markkaa täsmätoimiin työllistämisen sekä sosiaalisen ja alueellisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi. Summasta 1,6 miljardia markkaa käyttäisimme työnantajan kansaneläkemaksun poistamiseen kokonaan pienimmiltä ja työvaltaisimmilta yrityksiltä. Noin 900 miljoonaa markkaa käyttäisimme korjauksina budjettimäärärahoihin. Kuntien palvelujen paranemisen, yrittäjyyden ja aluekehityksen vahvistumisen kautta keskustan esityksillä olisi hallituksen esitystä työllistävämmät vaikutukset. Tällöin myös valtion menopaineet helpottuisivat.

Arvoisa puhemies! Politiikkaa pitää tehdä ajassa, mutta päätöksiä ajoissa. Nyt näyttää siltä, että näin Lipposen hallitus ei tule tekemään.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Taas on yksi vuosi vierähtänyt ja seuraavan vuoden budjetin eduskuntakäsittely on loppusuoralla. Tämä on merkki joulun lähestymisestä.

Kulunut vuosi on kuitenkin budjetin teon osalta poikennut viime vuosista pääasiassa kahdesta syystä. Ensimmäinen näistä syistä on talouden kehityssuunta. Kasvuennusteita on korjattu keväästä lähtien alaspäin tuntuvasti. Valtiovarainministeriön uusin suhdannekatsaus ennustaa bruttokansantuotteemme kasvavan tänä vuonna vain hieman reilun 0,5 prosentin vuosivauhdilla. Pudotus on melkoinen viime vuodesta, jolloin kasvuprosentti lähenteli 6:ta. Kokonaistuotannon vähenemisen on kuitenkin ennustettu jäävän melko lyhytaikaiseksi, ja ensi vuodelle kasvuennusteet lupaavat yli 1,5 prosentin vauhtia. Suomen kilpailukyky on maailman huippuluokkaa, ja laskusuhdanne otetaan nyt vastaan hyvin vahvoista asemista.

Vaikka tuotannon kasvu toipuisikin ennustetun mukaisesti, on meidän oltava huolissamme erityisesti työttömyyden kehityksestä. Valtiovarainministeriön ennusteiden mukaan työpaikkojen määrä jää ensi vuonna tätä vuotta pienemmäksi ja työttömyysaste nousee 9,4 prosenttiin. Näin rakenteellisen työttömyysongelmamme lisäksi saamme taas kokea myös talouden suhdanteista johtuvaa työttömyyttä. Valtiovarainministeriö ennustaa tämän tarkoittavan 7 000:ta uutta työtöntä, kun taas työministeriön arviot ovat huomattavasti suurempia.

Työllisyyskehitys vaikuttaa oleellisesti koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Lokakuussa Suomessa oli 79 000 pitkäaikaistyötöntä eli yli vuoden päivät työttömänä ollutta. Heidän mahdollisuutensa työllistyä huononevat entisestään työttömyyden kääntyessä kasvuun.

Pitkäaikaistyöttömyyden ohella haluan nostaa esiin lasten ja nuorten syrjäytymisen yhteiskunnan toiminnasta hyvin varhain. On arvioitu, että runsas neljäsosa maamme lapsista on vaarassa syrjäytyä jo koulussa. Tämä on hyvin vakava tosiasia. Osalla näistä nuorista jatkokoulutukseen hakeutuminen kangertelee, eivätkä he pääse koskaan oppimaan normaalin työelämän rytmiä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa korostaa työllistymisen roolia köyhyyden, osattomuuden ja syrjäytymisen ehkäisijänä ja poistajana. Työ on tärkeä osa yksilön elämää niin henkisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin kannalta. Jokaisella suomalaisella on oikeus olla rakentamassa omaa ja perheensä hyvinvointia sekä yhteistä yhteiskuntaamme.

Tärkeimpiä työllisyyttä tukevia budjettiratkaisuja ovat ansiotulojen veronkevennykset sekä työnantajan sivukulujen keventäminen. Yhteensä nämä toimet lisäävät kotitalouksien ostovoimaa ja parantavat yritysten työllistämismahdollisuuksia 5,3 miljardilla markalla. Kun tähän lasketaan mukaan sekä työnantajan että työntekijän työttömyysvakuutusmaksujen kevennykset, kevennetään ensi vuonna työn verokiilaa eli edistetään työllistämistä ja työllistymistä yhteensä melkein 7 miljardilla markalla. Tämä on äärimmäisen tärkeää niin talouskasvun kuin työllisyyskehityksenkin tukemiseksi. Ostovoimaa lisää myös eläkkeensaajien ylimääräisen sairausvakuutusmaksun poistuminen tämän hallituskauden aikana.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissa panostetaan sekä palveluihin että tulonsiirtoihin. Työttömyyden ja syrjäytymisen ongelmat otetaan vakavasti ja niihin vastataan sopivin toimenpitein.

Hallitus täydensi odotetun mukaisesti budjettiesitystään marraskuussa erityisesti työministeriön hallinnonalan osalta. Työvoimapolitiikan ja työttömyysturvan menoihin lisättiin yhteensä reilu miljardi markkaa. Lisämäärärahoin mahdollistetaan noin 3 000 henkilön pääsy työvoimapolitiikan aktiivisten toimenpiteiden piiriin. Tosin tässä yhteydessä pitää muistaa, että jopa työministeriön omien tutkimusten mukaan työvoimapolitiikan määrärahojen tehokkaammassa kohdentamisessa on paljon toivomisen varaa. Lisäksi ensi vuonna panostetaan palveluihin, joilla työttömien työllistymistä pyritään edesauttamaan. Näistä voidaan mainita muun muassa kuntouttava työtoiminta sekä työhallinnon ja sosiaalitoimen yhteispalvelupisteet.

Erityisesti haluan muistuttaa kehyskeskustelun yhteydessä hallituksen sopimista lisäpanostuksista köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi sekä vähimmäisturvan kehittämiseksi. Tällä niin sanotulla köyhyyspaketilla muun muassa helpotettiin toimeentulotuen ja ansiotulojen yhteensovitusta, palautettiin kansaneläkkeen lapsikorotukset, ohjattiin kunnille lisää rahaa mielenterveyspalveluihin ja huumehoidon tarpeisiin sekä korotettiin asumistukea ja työmarkkinatuen lapsikorotuksia.

Talousarvioesitystä täydentävä hallituksen esitys sisälsi myös työttömyysturvan tasokorotukset. Hallituspuolueiden eduskuntaryhmät asettivat jo kesäkuussa pienituloisten toimeentulotuen parantamisen yhdeksi budjetin painopistealueeksi. Hallitus päättikin esittää eduskunnalle 5 markan tasokorotusta työttömyysturvan peruspäivärahaan, ansiosidonnaiseen päivärahaan ja työmarkkinatukeen. Yhdessä indeksikorotusten kanssa näiden etuuksien taso nousee 8 markalla päivässä ensi vuoden maaliskuusta lähtien.

Viime aikoina on hallitukselle esitetty useilta hyvin arvovaltaisiltakin tahoilta vaatimuksia elvyttävän talouspolitiikan puolesta. Näissä vaatimuksissa kuitenkin usein unohdetaan se, että ensi vuoden talousarvio, kuten kuluvankin vuoden budjetti, sisältää sellaisenaan runsaasti elvyttäviä elementtejä. Näitä ovat kotitalouksien ostovoimaa lisäävät toimet, yritysten työllistämismahdollisuuksien parantaminen, kuntien taloudellisen aseman tukeminen, työvoimapolitiikan toimenpiteet ja aikuiskoulutus sekä väyläinvestoinnit. Valtiovarainministeriön mukaan näiden toimien yhteenlaskettu summa lähentelee 25:tä miljardia markkaa. Tämän lisäksi myös rahapolitiikka on ollut elvyttävää Ekp:n laskettua ohjauskorkoaan.

Onnistuneen, päätösperäisen suhdannepolitiikan harjoittaminen on äärimmäisen vaikeaa. Elvytyksen onnistumisen voi taata ainoastaan varma tieto siitä, miten suhdanteet tulevat kehittymään. Ennusteet kuitenkin ovat ja tulevat olemaan ainoastaan arvioita siitä, minnepäin kehitys ehkä voisi tulevaisuudessa suuntautua. Erityisen vaikeaksi tulevaisuuden ennustaminen muuttui syyskuisten terrori-iskujen ja niiden jälkiseurausten myötä. Näiden tapahtumien vaikutusta maailmantalouteen ei vieläkään pystytä arvioimaan.

Budjettiin sisältyvien, elvyttäviksikin luettavien toimenpiteiden tarkoituksena ei kuitenkaan ole ainoastaan aktiivisen suhdannepolitiikan teko julkisia menoja kasvattamalla. Esimerkiksi infrastruktuuriin tehtäviä julkisia investointeja on pidetty perinteisenä suhdannepolitiikkana. Kuitenkin kaikki nyt aloitettavien väylähankkeiden kannattavuudesta tehdyt selvitykset puhuvat hankkeiden puolesta, suhdanteista riippumatta.

Otetaan esimerkiksi vaikka Kerava—Lahti-oikorata, joka poistaa pääradalta liikenteellisen pullonkaulan ja parantaa koko rautatieliikenteen toimivuutta. Suurin osa Suomen rataliikenteestä kulkee Helsingin ja Riihimäen välisen rataosuuden kautta. Oikoradan rakentaminen nopeuttaa liikennettä ja mahdollistaa laajemman junatarjonnan pääradalla, lyhentää merkittävästi matkustusaikoja Itä-Suomeen sekä avaa ruuhkautuvalta Pääkaupunkiseudulta uuden kasvukäytävän Lahden suuntaan. Ensi vuonna aloitettavat mittavat väylähankkeet ovatkin tärkeitä alueiden hyvinvoinnin kannalta.

Julkisilla menoilla on tapana lisääntyä talouden laskusuhdanteissa. Samanaikaisesti valtion veronsaajana keräämillä tuloilla on taipumus pienentyä. Tästä yhteisvaikutuksesta puhutaan usein automaattisina vakauttajina, jotka ilman erillisiä päätöksiä tasoittavat suhdannevaihteluiden vaikutuksia kansantalouteen. Julkisen taloutemme hyvästä tilasta kertoo se, ettei verotulojen pienentyessä verotusta tarvitse kiristää tai tulonsiirtojen lisääntyessä sosiaaliturvaa tarvitse supistaa. Päinvastoin taantumassakin on mahdollista paitsi antaa automaattisten vakauttajien toimia myös alentaa verotusta sekä lisätä hyvinvointivaltion tarjoamia palveluja. Nykyisestä tilanteesta saamme kiittää viime vuosien vastuullista talouspolitiikkaa.

On loppujen lopuksi toissijaista, oliko ensi vuoden budjettiin sisältyvien toimenpiteiden alkuperäisenä tarkoituksena elvytys vai ei. Tärkeintä on budjetin sisältämien toimien kokonaisuus, joka sopii hyvin nykyiseen taloustilanteeseen.

Puheet uusista suhdannepoliittisista toimenpiteistä ovat tässä vaiheessa ennenaikaisia. Talousarvion lähetekeskustelussa pidetyssä kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa todettiin, että hallituksen on seurattava taloustilannetta ja ryhdyttävä tarvittaessa uusiin talouspoliittisiin ja muihin toimenpiteisiin myönteisen kehityksen edistämiseksi. Tämä toteamus on syytä toistaa, sillä se on edelleen hyvin relevantti niin työllisyyskehityksen kuin talouden elvytystarpeidenkin osalta. Näitä asioita pohditaan varmasti keväällä päätettäessä valtion menokehyksistä vuosille 2003—2006.

Arvoisa puhemies! Toinen syy siihen, että tänä vuonna budjettikäsittely on poikennut edellisvuodesta, on se tapa, jolla hallituspuolueiden eduskuntaryhmät pääsivät vaikuttamaan ensi vuoden budjetin painopisteisiin jo kevään aikana. Kesäkuussa päästiin sopuun mittavasta paketista, joka sittemmin sisältyi hallituksen eduskunnalle antamaan talousarvioesitykseen. Tämä on luonnollisesti vähentänyt valtion menojen lisäyspaineita, joita joka vuosi eduskunnassa ilmenee.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä nimesi lähetekeskustelussa ensi vuoden budjetin peruspalvelubudjetiksi. Peruspalvelubudjetti se todella onkin. Mittavat lisäresurssit on kohdennettu juuri hyvinvointipalveluihin. Erityisiä panostuksia on tehty kuntien tarjoamien peruspalveluiden rahoitukseen. Niin sosiaali- ja terveystoimen kuin opetustoimenkin valtionosuudet kasvavat noin miljardilla markalla. Valtion toimien nettovaikutus kuntien taloudelliseen tilanteeseen on ensi vuonna noin 1,5 miljardia markkaa. Kokonaisuudessaan kuluvan vuoden ja ensi vuoden aikana kuntataloutta vahvistetaan noin 2 miljardilla markalla. Samanaikaisesti valtio ottaa kantaakseen yhä suuremman osan kuntien tulorakenteen suhdanneriskistä vaihtamalla käytännössä yhteisövero-osuutta valtionapuihin. Kuntatalouden tilaa voidaankin luonnehtia taloudelliseen tilanteeseen verrattuna poikkeuksellisen hyväksi.

Opetustoimen valtionosuuksien lisäys helpottaa käytännössä koulujen arkista työtä ja antaa koulutuksen järjestäjille paremmat edellytykset laadukkaiden koulupalvelujen tuottamiseen. Tämä merkitsee pienempiä opetusryhmiä, lisää opettajia sekä tukiopetusta, erityisopetusta ja opinto-ohjausta. Lasten ja nuorten huomioiminen tarkoittaa käytännössä juuri lisämäärärahojen osoittamista heidän arkipäiväänsä. Pelkillä määrärahoilla ei kuitenkaan kaikista koulumaailman ongelmista selvitä; on panostettava henkisiin arvoihin, kouluympäristöön ja oppimisen iloon. Suomalaisten koulutuksen laadukkuudesta kertoo se, että koululaistemme lukutaito on huippuluokkaa. Tästä huolimatta tiedämme kaikki, että parannettavaa löytyy vielä paljon.

Budjetin eduskuntakäsittelyssä esille nousi odotetusti Raha-automaattiyhdistyksen jakamien avustusten ja toiminnastaan maksaman veron suuruus, joista päästiin loppujen lopuksi hyvään kompromissiin. Raha-automaattiyhdistykselle osoitettujen avustushakemusten määrä on jatkuvasti kasvanut, ja tämä suuntaus näyttäisi yhä jatkuvan. Nyt myönnettävä 120 miljoonan markan lisämääräraha avustusten myöntämiseen aiemmilta vuosilta kertyneistä jakamattomista voittovaroista mahdollistaa kokonaan uusien hankkeiden aloittamisen.

Raha-automaattiyhdistyksen tulosneuvotteluissaan sopimien uusien painoalueiden mukaan avustuksia kaavaillaan lisättäväksi muun muassa vanhusten toimintakykyä parantavien palveluiden kehittämiseen, huumeongelmien korjaamiseen ja päihdeongelmaisten äitien kuntoutuksen kehittämiseen, lasten iltapäivätoimintaan, syrjäseutujen kehittämiseen sekä heikossa koulutus- ja työmarkkina-asemassa olevien nuorten aseman parantamiseen. Kaikki näistä Raha-automaattiyhdistyksen painopisteistä ovat olleet myös hallituksen ja eduskunnan painopisteitä ensi vuoden budjettia laadittaessa. Näillä osa-alueilla kolmannen sektorin rooli julkisen sektorin täydentäjänä on mitä sopivin.

Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajat päättivät alkusyksystä, että kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertainen leikkaus hyvitetään leikkauksen kohteiksi joutuneille. Myöhemmin syksyllä hallitus yhtyi ryhmien näkemykseen. Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut mallia hyvityksen toteuttamiseksi. On tärkeää, että hyvitys toteutetaan niin, että se oikeudenmukaisella tavalla kohdistuu juuri niihin työeläkkeensaajiin, joilta aikoinaan eläkkeiden yhteensovituksessa leikattiin työeläkettä kansaneläkkeen pohjaosan vuoksi. Päätökset asiassa on tehtävä mahdollisimman nopeasti ja siten, että hyvitystä voidaan ryhtyä maksamaan vuonna 2003.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä hallituksen budjettiesitykseen tehdyt lisäykset yltävät tänä vuonna vajaaseen 130 miljoonaan markkaan. Näistä lisäyksistä haluan lopuksi ottaa esille muutaman.

Suurin osa eduskuntakäsittelyssä lisätyistä määrärahoista kohdistuu opetusministeriön hallinnonalalle. Lisäykset ovat kuitenkin pieniä verrattuna siihen, että hallitus on kolmen viime vuoden aikana sijoittanut koulutukseen lisämäärärahoja noin 6 miljardin markan verran.

Koulutukseen osoitetuilla lisämäärärahoilla ennakoidaan muun muassa tulevaisuuden lääkäri- ja opettajapulaa. Lisämäärärahoilla huolehditaan siitä, että kuluvan vuoden ensimmäisessä lisätalousarviossa lisättyjen 70 lääkärinkoulutuksen aloituspaikan rahoituksesta huolehditaan. Opettajien koulutukseen osoitetuilla lisämäärärahoilla ei puolestaan pystytä kokonaisuudessaan kattamaan seuraavan kymmenen vuoden ajalle osuvaa 16 000 opettajan poistumaa. Niin lääkärien kuin opettajienkin koulutuksessa on opetusministeriön hallinnonalalla selvä priorisoinnin paikka. Tulevaisuudessa toivoisi näiden määrärahojen löytyvän jo kehysten sisältä.

Valtiovarainvaliokunnan esittämissä määrärahalisäyksissä korostuu nuorten hyvinvointiin ja syrjäytymisen ehkäisemiseen panostaminen. Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää erityisen tärkeinä ennalta ehkäisevään huumetyöhön osoitettuja lisäyksiä, jotka täydentävät jo ennestään budjettiesitykseen sisältynyttä uutta 1,8 miljoonan markan määrärahaa. Tarkasteltaessa nuorten huumeidenkäytöstä tehtyjä tutkimuksia näiden määrärahojen tarve on ilmeinen: Stakesin tutkimuksen mukaan laittomia huumeita on kokeillut yläasteella 8 prosenttia, lukioissa 14 prosenttia ja ammattioppilaitoksissa 20 prosenttia oppilaista. On tärkeää, että nekin, jotka huumeita jossain vaiheessa kokeilevat, löytävät jatkossa elämyksensä esimerkiksi harrastusten parista. Tähän voidaan vaikuttaa juuri ennalta ehkäisevällä huumetyöllä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on erittäin tyytyväinen myös valiokunnan mietintöön sisältyvään adoptiolausumaan. Hallitus tulee valmistelemaan lakiesityksen, jonka mukaan jo ensi vuonna ulkomailta adoptoiva perhe saa avustusta, joka korvaa osittain adoptiosta syntyviä korkeita kustannuksia.

Syyskuiset terrori-iskut muistuttivat meitä kokonaisvaltaisen turvallisuuden merkityksestä elämässämme. Yksi eduskunnassa budjettiin lisätty turvallisuusinvestointi on Rajavartiolaitokselle osoitettu 15 miljoonan markan lisämääräraha, joka riittää kustantamaan noin 60 lisähenkilötyövuotta. Rajavartiolaitoksen on mahdollista tehostaa erityisesti itärajan valvontaa, joka helpottaa rajat ylittävän rikollisuuden valvontaa ja ehkäisemistä ja lisää siten sisäistä turvallisuuttamme. Rajavalvonnan laadun takaaminen vahvistaa viestiä itsenäisyydestämme ja kertoo siitä vastuusta, jota kannamme EU:n ulkorajasta Schengenin säännösten mukaisesti. Näillä lisäresursseilla on mahdollista purkaa rajanylityspaikkojen ruuhkaisuutta ja siten tarjota muun muassa yrityksille rajan molemmin puolin paremmat mahdollisuudet kaupan ja yhteistyön tekemiseen rajan takana olevien kumppaneidensa kanssa.

Arvoisa puhemies! Turvallisuus on noussut yhdeksi yhteiskunnallisen keskustelun tärkeimmistä teemoista. Olemme viime aikoina saaneet uusia muistutuksia siitä, että turvallisuus on enemmän kuin turvallisuutta valtion rajoilla. Se on turvaa terrorilta ja jauhekirjeiltä, mutta myös terveellisiä elintarvikkeita ja puhdasta ympäristöä. Lapsille ja nuorille turvallisuus merkitsee tasapainoista ja tervettä kasvuympäristöä sekä oman perheen ja vanhempien läheisyyden tuomaa turvaa.

Ensi vuoden budjetti on peruspalvelubudjetti, joka sisältää useita merkittäviä panostuksia kansalaisten hyvinvointiin. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että ensi vuoden osalta paljon on jo saatu aikaan. Tällä hetkellä juuri kokonaisvaltaisen turvallisuuden puolesta tehdään paljon töitä, olkoon tämä sitten terrorismin torjuntaa, ympäristönsuojelua tai lapsiperheiden aseman edistämistä. Ehkä seuraavana vuonna tähän aikaan puhummekin turvallisuusbudjetista.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Vasemmistoliiton lähtökohdat elokuun budjettiriihelle olivat: tyytyminen jo sovittuihin veronkevennyksiin, jottei palveluja vaarannettaisi; työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen tason korottaminen 10 markalla; kehitysyhteistyömäärärahojen lisääminen; indeksikorotus valtionosuuksiin; asuntotuotannon lisääminen; ja työttömille suunnatun koulutuksen ja tukityöllistämisen lisääminen.

Erityisesti vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on tyytyväinen työttömyysturvan tasokorotukseen, kun se vielä toteutui niin, että kytköstä peruspäivärahan ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan välillä ei katkaistu. Samalla myöskin pystyttiin parantamaan ansioturvan paluulle asetettua työllisyysehtoa. Sitä lyhennettiin, ja tämäkin oli askel eriarvoisuuden vähentämiseen.

Kaikkinensa eriarvoistumiseen puututaan budjetissa merkittävin toimin. Kuluvana vuonna aloitettuja köyhyyttä ja syrjäytymistä ehkäiseviä toimenpiteitä jatketaan ja uusia toimenpiteitä aloitetaan kaikkiaan noin 2 miljardilla markalla. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä korostaa, että näitä toimia on välttämätöntä jatkaa.

Myös palvelujen parantaminen hyödyntää nimenomaan vaikeuksissa olevia. Kansalaisten tasa-arvo edellyttää toimivia ja hyvätasoisia kunnallisia palveluja. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet lisääntyvätkin yli miljardilla markalla ensi vuonna, ja kuntatyönantajan kansaneläkevakuutusmaksun alentaminen kannustaa palkkaamaan vakinaisia työntekijöitä, mikä myös kohentaa palveluja. Näistä toimista hyötyvät varsinkin eläkeläiset ja lapsiperheet.

Kuntien palvelujen ongelmat eivät aina suinkaan johdu kuntien talouden ongelmista, vaan palvelujen kehittämisessä on aina kysymys myös kuntien omista arvovalinnoista. Kunnan päättäjät ne lopulliset päätökset tekevät, ja niistä päätöksistä näkyy, mikä missäkin kunnassa on tärkeää.

Monelta osin ensi vuoden valtion budjetti täyttikin odotuksemme, varsinkin kun siinä olivat mukana ennen kesää sovitut lisäykset kuntien palvelujen parantamiseen ja perusrakennehankkeisiin. Kevään paketissa osoitettiin sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin, pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen, suuriin rata- ja tiehankkeisiin sekä ympäristönsuojeluun kaikkiaan miljardiluokan satsaus. Silloin ei voitu sopia tavoittelemastamme työttömyysturvan tasokorotuksesta, joten vasemmistoliiton eduskuntaryhmä jäi sopimuksen ulkopuolelle.

Kannattaa panna myös merkille, että kunta- ja aluerahojen taso on merkittävä ja kuntien tilanne paranee kaikesta huolimatta lähiaikoina. Kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon ja kuntien keskinäisen tasauksen uudistaminen pienentää selvästi kuntien eriarvoistumista. Tätä tosin keskustaoppositio ei tahdo myöntää, vaan tuomitsee jyrkin sanoin kuntaministerin toiminnan, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Mielenkiintoista onkin havaita, että näin vaalien lähestyessä keskusta on lieventänyt hyökkäyksiään kokoomusta ja sosialidemokraatteja kohtaan. Ilmeisesti taustalla kummittelee pelko, että jos näitä kahta haukkuu, uhkana on hallituksen ulkopuolelle jääminen. Näin syntyykin tarve sitten syyttää muita, jotta kävisi terhakkaasta oppositiosta.

Arvoisa rouva puhemies! On selvää, että keväällä sovitun mittavan paketin jälkeen ei eduskunnassa ole tehty suuria lisäyksiä budjetin menoihin. Pieniä lisäyksiä tehtiin niin hyvinvointipalveluihin kuin alue- ja kuntarahoihinkin. Myös homekoulujen korjaamiseen osoitettiin lisää varoja.

Valiokunta on mietinnössään ottanut kantaa myös eräisiin kustannuksiltaan vähäisiin, mutta kipeisiin ongelmiin ja vaatii hallitukselta niin kansainvälisten adoptiolasten perheiden aseman kohentamista kuin viime sodan partisaani-iskujen uhrien omaistenkin tunnustamista. Pieniä lisäyksiä tuli myös kulttuurille ja rauhantyöhön.

Kaiken kaikkiaan talouden näkymät ovat epävarmat. Epävarmuus on kasvanut kuluneen vuoden mittaan aika nopeastikin. Toistaiseksi edelleen työllisyys on kuitenkin kehittynyt suotuisasti. Meillä ei ole varmuutta, kuinka hyvin ja kuinka nopeasti Yhdysvaltain ja Euroopan keskuspankkien koronlaskut tehoavat ja miten nopeasti elpyminen näkyy Suomessa. Siksi kannammekin vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä erityistä huolta työllisyydestä.

Ahon hallituksen aikana tehtiin se massiivinen virhe, että synnytettiin pitkäaikaistyöttömien toistasataatuhantinen joukko, kun menoleikkauksien ja samanaikaisin veronkorotuksin ajettiin muutoinkin syvää lamaa yhä syvemmäksi. Valiokunnan mietinnössä aivan oikein viitataankin Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimusohjelmaan, jossa tarkasteltiin 1990-luvun talousahdinkoa. Valiokunta myös toteaa, että työttömyyden hoidon laiminlyönti 1990-luvun alkupuolella oli tehtyjen tutkimusten mukaan eräs keskeisimmistä virheistä. Me varoitammekin, että Suomella ei ole toista kertaa varaa samanlaiseen virheeseen, vaikka liikuttaisiinkin kertaluokkaa selvästi pienemmissä luvuissa.

Talousarviossa pyritään parantamaan pitkäaikaistyöttömien työllistymistä, sillä viime kädessä se auttaa ulos köyhyydestä ja syrjäytymisestä. Kuntouttavan työtoiminnan käyttöönotto velvoittaa viranomaiset parantamaan pitkään työttöminä olleille tarjottavia palveluja. Työttömälle laaditaan työvoimaviranomaisten ja kunnan yhteistuumin yksilöllinen aktivointisuunnitelma. Tätä uudistusta helpottaa talousarvioon sisältyvä kaksivuotinen yhteispalvelupisteiden kokeilu. Siinä valtion työvoimahallinto, Kansaneläkelaitos ja kunnat aloittavat yhteiset palvelut. Näiden yhteispalvelupisteiden asiakkaat ovat ennen kaikkea niitä, joilla on ollut vaikeuksia työllistyä muuttuneilla työmarkkinoilla.

Työllisyystoimien kokonaismitoitus on talousnäkymien suuren epävarmuuden takia erityisen vaikeaa. Tästä syystä vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää myönteisenä, että valiokunnassa saatettiin sopia lausumasta, joka tähdentää tarvetta tarkistaa työvoimapoliittisten toimien riittävyys hallituksen keväällä pidettävän kehysriihen yhteydessä.

Yhtä tärkeää on myös se, että yritysten toteuttamiskelpoisten investointi- ja kehittämishankkeiden rahoituksen riittävyyttä seurataan ja arvioidaan alue-, suhdanne- ja työllisyyspoliittisin perustein. Tätähän valiokunta myös edellyttää mietinnössään hallitukselta.

On tällä hetkellä vaikeaa arvioida täsmälleen, millaiseksi ensi vuoden työllisyys kehittyy. Siksi on tarpeen palata asiaan jo muutaman kuukauden kuluttua. Vasemmistoliiton mielestä on välttämätöntä, että hallitus seuraa koko vuoden mittaan säännöllisesti tilanteen kehittymistä ja reagoi tarvittaessa nopeasti.

Myös vastikään paljastunut bse-tapaus tuo varmasti budjetin tarkistustarpeen hyvinkin pikaisesti. Kuitenkin rahanmenoa tärkeämpää on selvittää bse-tapauksen taustat, jotta voimme jatkossakin pitää yllä kuluttajien luottamusta kotimaiseen elintarviketuotantoon.

Arvoisa puhemies! Hallituksen sitoutuminen 12 500 uuden asunnon rakentamiseen helpottaa Pääkaupunkiseudun ja muiden kasvukeskusten vaikeaa asuntotilannetta. Opposition on tullut tavaksi syyttää hallitusta väestön keskittymisestä, liian nopeasta kasvukeskusten kasvusta ja näihin liittyvästä asuntopulasta. Sopii kysyä, ovatko edellinen tai nykyinen Lipposen hallitus sitten syyllisiä tähän kehitykseen.

Arvoisa rouva puhemies! Eivät ole. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan YTV:n tuoreen asuntoraportin mukaan keväällä 1995 aloittanut hallituskoalitio ei ole todellakaan aloittanut tätä keskittymiskehitystä. Vuonna 1992 Pääkaupunkiseudun vuosittainen väestönkasvu oli vajaa 10 000 henkilöä, seuraavana vuonna, siis 1993, 13 000, sitä seuraavana vuonna 14 500 ja saavutti 16 000:n rajan vuonna 1995. Tämä tapahtui siis Esko Ahon hallituksen aikana. 1990-luvun loppupuolella väestönkasvun vuosittainen tahti hidastui, ja vuonna 2000 väestönkasvu oli enää 10 000 henkilöä.

Kehyskunnissa tilanne on ollut hieman erilainen, mutta yhteenlaskettuna Helsingin seudulla väestönkasvu oli nopeinta Ahon hallituksen aikana ja kääntyi hitaammalle uralle 90-luvun loppupuolella. Samaan aikaan asuntotuotanto on vähitellen käynnistynyt ja ylitti vuonna 2000 Ahon hallituksen aikaisen vuosittaisen tason.

Tämän päivän Pääkaupunkiseudun asunto-ongelma siis syntyi jo porvarihallituksen aikana, kun väestönkasvu kiihtyi ja asuntotuotanto junnasi paikallaan. Tätä Ahon hallituksen luomaa asuntotuotannon ja väestömäärän välistä kuilua on ollut yhtä vaikea korjata kuin on ollut korjata porvarihallituksen jälkeensä jättämää jättityöttömyyttäkin.

Arvoisa puhemies! Valtion lainoittama asuntotuotanto on lähtenyt nousuun, koko maan osalta hyvinkin, mutta Pääkaupunkiseudulla hitaammin. Siksi kohdennetut keinot ovat perusteltuja Pääkaupunkiseudun asuntotuotannon käynnistämiseksi. Budjettiin liittyykin erityinen kunnallistekniikka-avustus uusien asuinalueiden käynnistämiseksi Pääkaupunkiseudulla. Kunnallistekniikan niin sanottuihin kynnysinvestointeihin kohdistetun avustuksen turvin on tarkoituksena käynnistää sellaisia uusia asuinalueita, jotka olisivat muutoin vaarassa siirtyä tulevaisuuteen tai jäisivät kokonaan toteutumatta.

Se että keskusta vastalauseessaan vastustaa tätä pientä kädenojennusta Pääkaupunkiseudun asuntotuotannolle, osoittaa keskustan täydellistä piittaamattomuutta asuntojonoissa värjöttelevistä, korkeista vuokrista ja asuntojen hinnoista kärsivistä. Keskusta kuvittelee, että kaupunkien asuntojonoja kasvattamalla maaseutu voisi hyvin. Näin ei käy.

Kysyä sopii, näinkö Suomen keskusta aikoo jatkaa maihinnousupyrkimyksiään Pääkaupunkiseudulle. Asuntopolitiikassa tarvitaan edelleen lisätoimia, muun muassa aravalainaehtojen pikaista korjaamista, mutta todella härskiä on pyrkiä torpedoimaan asunto-ongelman ratkaisukeinoja Pääkaupunkiseudulla, kuten keskusta vastalauseessaan tekee.

Arvoisa rouva puhemies! Vasemmistoliitto haluaa tämänkin talousarvion yhteydessä painottaa alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon merkitystä. Hyvin koulutettu ja sosiaalisesti eheä Suomi tarjoaa myös yrityksille oivan toimintaympäristön.

Tässä mielessä oli vähän yllättävää, että Nokian pääjohtaja halusi verotuksen alentamista, mikä juuri vaikeuttaisi tällaisen toimintaympäristön ylläpitämistä. Me vasemmistoliitossa arvostamme Nokian menestymistä, joka johtuu niin johdon kuin koko henkilöstönkin panoksesta, ja kiitämme pääjohtajaa keskustelun avauksesta. Tosin arviomme on hieman toinen sen suhteen, mitä nyt pitäisi tehdä.

Saattaa olla, että Nokian ulkomaisilla työntekijöillä ei ole selvää kuvaa, mitä korkea verotus antaa vastineeksi. Se antaa turvallisen ympäristön yritykselle, sen työntekijöille ja näiden perheenjäsenille. Se takaa laadukkaan terveydenhoidon kohtuukustannuksin. Se takaa myös monta muuta seikkaa, jotka alhaisen verotuksen maissa on itse rahoitettava.

Täytyy muistaa, ettei ole kuin pari kuukautta siitä, kun Suomi listattiin maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi yritysten sijoittumisen kannalta. Nämä seikat varmasti siinä arvioinnissa painoivat, ja näitä seikkoja pitäisi ehkä myös Nokian huomioida rekrytointiohjelmassa.

Ola Rosendahl /r:

Arvoisa rouva puhemies, värderade fru talman! Finansutskottets bedömning av de ekonomiska utsikterna för 2002 baseras på konjunkturöversikter från november som ger en klart mera pessimistisk bild än de prognoser som budgetpropositionen baseras på. Den ekonomiska tillväxten 2002 uppskattas enligt budgetpropositionen till 2,5 procent men revideras i kompletteringsbudgeten till 1,6 procent, medan arbetslösheten förväntas öka från 9 procent till 9,4 procent. Tillväxten i utrikeshandeln revideras likaså från budgetens 3 procent till 0,5 procent. Alla siffror visar klart på en avmattning i ekonomin efter flera år av stark tillväxt.

Balansen i statsekonomin förbättrades i fjol med hela 32 miljarder mark. Därvid uppnåddes faktiskt ett äkta budgetöverskott för första gången på tio år. De ökade intäkterna från samfundsskatten ledde till att skattegraden steg med cirka 1 procentenhet, trots att hushållens inkomstskatt redan då sänkts med 2 miljarder mark. Under innevarande år sänks inkomstskatten med 6,4 miljarder mark brutto och nästa år budgeteras en sänkning om 3,9 miljarder mark, vilket klart sänker skattegraden från 47 procent i fjol till 43,6 procent nästa år. Även de offentliga utgifterna minskar i någon mån i förhållande till bnp.

Den snabba tillväxten i ekonomin gjorde det möjligt att samtidigt avkorta lånen, sänka inkomstskatten, finansiera reella inkomstökningar och ändå öka anslagen för den sociala välfärden. Svenska riksdagsgruppen anser att en väl fungerande och effektiv offentlig sektor med klara mål i olika förvaltningsgrenar behövs för att trygga basservicen och välfärden. Den bör fungera som ett stöd för den privata sektorn och får inte leda till en alltför hög beskattning med välfärdsförluster som följd. Skattelättnader och nödvändiga, långsiktiga offentliga investeringsutgifter bör förläggas till lågkonjunkturer med tanke på sysselsättning och stimulans. Så har också skett inom ramen för det utrymme som budgetöverskottet ger.

Talman! Svenska riksdagsgruppen anser att budgetekonomin bör balanseras så att statens skuldsättning stannar klart under 50 procent av bnp fram till slutet av valperioden. Nivån uppnåddes egentligen redan vid slutet av 2000 trots att statens skuldbörda då uppgick till hisnande 377 miljarder mark. Efter utgiftsökningar på cirka 130 miljoner mark i finansutskottet och ett inkomstbortfall på 100 miljoner mark i utskottets betänkande samt med beaktande av kompletteringsbudgeten minskas budgetöverskottet för nästa år 443 miljoner euro. Budgetöverskottet beror huvudsakligen på vissa samfundsskatteinkomster som överflyttats från innevarande år. Den marginal som återstår för budgetbalansen är alltså tämligen smal och motsvarar inte den nivå som regeringen ställt på överskottet i relation till behovet att minska statsskulden så att tillräcklig ekonomisk stabilitet kan garanteras för framtiden.

Den höga arbetslösheten under 1990-talet var en nationell olycka som inte får upprepas genom missinriktad och ineffektiv arbetskraftspolitik. Den höga strukturella arbetslösheten behöver fortsättningsvis åtgärdas genom att skattekilen och flitfällorna minskas. Svenska riksdagsgruppen instämmer i behovet av att de arbetslösa aktiveras genom arbetskraftspolitiska åtgärder, men understryker att det bör löna sig att arbeta och ta emot arbete.

Vi får under nästa år räkna med en vikande skattebas bland annat beroende på svagare sysselsättning, lägre aktiekurser, svagare resultat i företagen och lägre ekonomisk tillväxt. Ett förväntat underskott i statsekonomin kräver givetvis återhållsamhet, samt en viss expansiv konjunkturpolitik. Utrymmet för en sådan är dock relativt litet utan ökad skuldsättning, men budgeten verkar expansiv som sådan genom att skatterna sänks och vissa investeringsutgifter bland annat då i vägar och järnvägar ökas. Det föreligger enligt vår uppfattning inte orsak till budgetnedskärningar såtillvida budgetekonomin endast tillfälligt försvagas. Däremot måste stor försiktighet gälla i fråga om ökade konsumtionsutgifter.

Fru talman! Svenska riksdagsgruppen har under hela budgetprocessen betonat och arbetat för kommunernas möjligheter att handha omsorg och skola. Detta syns också i siffrorna för den kommunala ekonomin. Kommunerna uppvisade ett överskott om 10 miljarder mark i årsbidraget för 2000, som genom en fortsatt snabb tillväxt i skattebasen och i statsbidraget ytterligare förväntas öka med 3,5 miljarder mark under innevarande år. Utskottet tror på en fortsatt balans i kommunekonomin, trots att tillväxten i skattebasen klart minskar för nästa år samtidigt som utgifterna tenderar att stiga med cirka 5 procent. Trenden är oroande och behöver åtgärdas i tid innan de svagaste kommunerna hamnar i ännu större svårigheter.

Det som svenska riksdagsgruppen vill lyfta fram är olikheterna mellan kommunerna som i ekonomiskt avseende ökat från år till år trots att riksdagen ökat det behovsprövade stödet till kommuner med ekonomiska svårigheter. Finansutskottet ökar även i år detta anslag, men svenska riksdagsgruppen vill gärna se mera långsiktiga lösningar och en fortsatt reform av statsandelarna så att en effektivare och rättvisare skatteutjämning sker mellan kommunerna, framförallt så att beroendet av samfundsskatten ytterligare minskar. Som inkomstkälla för kommunerna är samfundsskatten förknippad med två centrala problem, instabilitet och ojämn fördelning mellan kommunerna.

I detta nu täcks kommunernas utgifter till en femtedel genom statsandelar om cirka 25 miljarder mark. Svenska riksdagsgruppen anser att det är nödvändigt att staten åtar sig en allt större del av konjunkturrisken genom att byta samfundsskatteandelar mot ökade statsandelar. Ändringen för 2002 i skatteutjämningssystemet blev dock inte särskilt omfattande, nämligen: Staten avstår från att återkräva mervärdesskatten från kommunerna och i samma utsträckning minskas statsandelarna och kommunernas andelar av samfundsskatten från 37 till 32 procent. Vidare slopas den högsta gränsen om 15 procent för utjämningsavdraget som görs på basis av skatteinkomsterna. I detta sammanhang höjs skärgårds- och fjärrortstillägget i de allmänna statsandelarna och sammanslagningen av kommunerna befrämjas genom justerat sammanslagningsunderstöd.

Arvoisa rouva puhemies! Budjettiin sisältyvät hallituksen kehysbudjetissa ja kesäkuun neuvotteluissa eduskunnassa sopimat sosiaaliset panostukset. Kansaneläkkeeseen tehdään ensi vuonna täysimääräinen tasokorotus ja eläkeläisten sairausvakuutusmaksun alentamista jatketaan ensi vuoden budjetissa, ja tämä rahoitetaan siirtämällä yli miljardi markkaa enemmän Kansaneläkelaitokselle.

Budjetissa korotetaan työttömyysturvaa ja jatketaan köyhyyden ja syrjäytymisen torjumista koskevan paketin rahoitusta muun muassa korottamalla asumistukea ja eräiden heikossa asemassa olevien ryhmien sairauspäivärahaa, erilaisilla toimeentulotuen muodoilla sekä lisäämällä mielenterveystyön ja väärinkäyttäjien hoidon valtionosuuksia.

Psyykkisesti häiriytyneiden hoito on tärkeää iästä riippumatta. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on pitkään korostanut psyykkisesti sairaiden lasten ja nuorten tehokkaan varhaisvaiheen hoidon merkitystä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa tämän vuoksi erityisesti nostaa esille sen, että lasten ja nuorten mielenterveyden hoitoon korvamerkittyä määrärahaa jatketaan myös ensi vuonna.

Määräraha nuorten henkilöiden huumeidenkäytön ennaltaehkäisyyn on samoin tärkeä.

Kannatamme lämpimästi 541 000 euron lisäystä nuorisopajoille.

Ryhmämme on myös tehnyt talousarvioaloitteen, jossa esitämme määrärahaa saamelaisten sosiaali- ja terveyspalveluihin. Olemme iloisia siitä, että valiokunta on hyväksynyt aloitteen ja osoittanut 200 000 euroa tähän tarkoitukseen uudelta momentilta.

Samoin ryhmän talousarvioaloite taloudellisesta tuesta lapsia ulkomailta adoptoiville vanhemmille, jonka puolesta olemme tehneet työtä useiden vuosien ajan, on saanut myönteisen vastaanoton valtiovarainvaliokunnassa. Mietintöön sisältyy lausuma, jonka edellytämme tuovan määrärahan tähän tarkoitukseen lisäbudjetissa.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä eduskunnan tulee tarjota maaseudulle taajamien kanssa tasavertaiset mahdollisuudet kehitykseen ja palveluihin. Liikenneväyliä ja muita yhteyksiä on kehitettävä ja pidettävä kunnossa niin, että yrityksiä voidaan perustaa maaseudulle. Ryhmä toimii sen puolesta, että Suomen maaseutuelinkeinot pärjäävät käynnissä olevien Wto-neuvottelujen ja EU:n itälaajentumisen jälkeenkin. EU:n maatalouspolitiikan uudistamisessa on otettava huomioon meidän erityisolosuhteemme ja tehtävä mahdolliseksi jatkaa maatalouden tukemista koko maassa ja tällöin myös siten, että artiklan 141 mukainen tuki voi jatkua vuoden 2003 jälkeen.

Myöskin ammattikalastusta on edistettävä ja tuettava ottaen huomioon saalisrajoitukset, joita EU on ottamassa käyttöön. Yhteiskunnan on vastattava aikaisemmin sallittujen teollisuuden dioksiinipäästöjen kalastukselle aiheuttamista vahingoista ja tappioista. Siinä tapauksessa, että bse johtaa taloudellisiin vaikeuksiin naudanlihatuotannossa, hallituksella on oltava valmius sallia sellainen tuki, jota maksetaan alalle muissa EU-maissa.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä maatalousministeriön se osa, josta tuli muodostaa EU:n edellyttämä maaseutuvirasto, voi jatkaa pääosin ministeriön yhteydessä. Maaseutuvirastoa ei voida pitää täysin uutena virastona, joka voitaisiin siirtää tuntemattomalle paikkakunnalle ilman edeltäviä tarkkoja selvityksiä vaikutuksista. Ministeriön toimintojen mahdollisen hajasijoittamisen tulee tietenkin tapahtua te-keskuksiin, joissa ministeriön hajasijoitetut osat ovat jo toiminnassa. Uusi pilkkominen saattaa vaarantaa toiminnan eikä ole hyväksyttävissä.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on pitkään toiminut puhdistamon saamiseksi Pietariin ottaen huomioon, että Suomenlahden veden tilaa tulisi parantaa. Ryhmän aloitteesta Suomi osallistuu nyt lounaisen puhdistamon rakennushankkeen loppuunsaattamiseen. Budjettineuvotteluissa olemme myös korostaneet yhteistyön tarvetta merenkulkuviranomaisten ja kuntien välillä öljyntorjuntakapasiteetin lisäämiseksi itäisellä Suomenlahdella Koiviston öljysataman käyttöönoton vuoksi. On erittäin tärkeää, että itäinen Suomenlahti saa öljyntorjunta-aluksen. Budjettiriihessä asiasta tehtiin pöytäkirjamerkintä, ja onkin hyvin tärkeää, että hallitus tekee asiassa nopeasti päätöksen.

Värderade fru talman! I budgeten för 2002 kommer riksdagen att fatta viktiga beslut om en ökad satsning på vägunderhåll och järnvägar. Investeringarna bör i alla händelser prioriteras enligt den av utskottet fastställda prioriteringsordningen. För vår del anser vi i alla händelser vägnätets underhåll som det mest angelägna. Förfallet av det lägre vägnätet måste stoppas. Därför borde anslagen till underhåll av enskilda vägar höjas i enlighet med regeringens landsbygdspolitiska program.

Svenska riksdagsgruppen beklagar att Finland inte fullt ut tar i bruk det stöd till passagerarfärjor som EU tillåter och som Sverige gått in för. Regeringen har avgivit en anslutande proposition om tonnageskatt som också är avsedd att stöda sjöfarten genom skattelättnader. Utskottet hänvisar till riksdagens och regeringens uttalande om att följa konkurrenssituationen i våra konkurrentländer och handla utgående från det. Svenska riksdagsgruppen skulle gärna ha sett att sjöfarten från början givits samma konkurrensförmån och garantier för sin existens som i Sverige. EU:s direktiv för statsstöd till sjöfarten avser att ge fartyg från EU-länderna möjligheter att konkurrera med fartyg från lågprisländer och att eliminera behovet att flagga ut EU-registrerade fartyg till länder med bekvämlighetsflagg. Kommissionen ger i alla fall frihet åt alla medlemsländer att avgöra vilken inriktning statsstödet bör ha för att på bästa möjliga sätt gynna de nationella intressena. Frågan är enligt riksdagsgruppens uppfattning svår och kan endast få en slutlig lösning genom avtal på ett internationellt plan och inom EU.

Riksdagens möjligheter att påverka budgeten är små i år och inskränks givetvis av de förändrade ekonomiska utsikterna och av att skatteintäkterna minskat samt för att en bindande budgetöverenskommelse mellan regeringsgrupperna ingicks redan på våren. Man får hoppas att även oppositionen visar lika stor hänsyn till landets ekonomi och de utsikter vi står inför — eller bedömer man läget annorlunda på den kanten?

Man kan fråga sig om det är ändamålsenligt att binda riksdagens budgetfullmakt i detaljanslag redan på våren då anslagen kan bli alltför frikostiga med hänsyn till utsikterna på hösten då det kan vara svårt att längre retirera från det som gruppordförandena kommit överens om på våren. Det vore kanske säkrare att återgå till att respektive minister står för anslagsäskandet och regeringen för budgetförslaget som kommer till riksdagen. De stora linjerna dras ju upp i rambudgetarna, som riksdagsgrupperna kan påverka indirek. Vid budgetmanglingen, där grupperna är representerade, kan i stället enskilda anslag påverkas.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Marraskuun alkupuolella julkaistiin johtopäätöksiä Suomen Akatemian lamatutkimusohjelmasta. Tutkimusohjelmassa oli tarkoituksena käydä läpi 90-luvun alun lamaan johtaneita syitä, harjoitettua politiikkaa ja laman seurauksia. Syitä analysoitaessa haluttiin arvioida, oliko kysymys sattumasta ja huonosta onnesta vai sarjasta vääriä päätöksiä. Seurauksista dramaattisin on kiistatta pysyvästi köyhien luokan syntyminen Suomeen 90-luvun aikana.

Pankkivalvonnan heikkouden, ongelmallisen vahvan markan politiikan ja idänkaupan romahtamisen luultua vähäisemmän merkityksen lisäksi tutkimuksen varmasti kiinnostavin johtopäätös koski työttömyysasteen nopeaa nousua laman syvimpinä vuosina. Työttömyys kasvoi ennätysvauhtia, ja samaan aikaan kireä julkinen talous vauhditti tätä kasvua. Kuten myöhemmin on huomattu, kerran korkealle nousseesta työttömyysasteesta on erittäin vaikea päästä eroon.

Tutkimuksen rahoittamisen motiivina oli mahdollisten syyllisten osoittelun lisäksi tarjota sellaista tietoa, jonka avulla voitaisiin pyrkiä välttämään virheiden tekeminen uudelleen saman kaltaisissa tilanteissa. Sovellettaessa viestiä nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen voidaan siteerata tutkimusohjelman koordinaattoria professori Jaakko Kianderia: "Työttömyyden nousu on pyrittävä estämään myös taantumassa."

Viitaten edellä sanottuun vihreä eduskuntaryhmä tukee budjetin linjaa, joka on vähemmän kireä kuin menneinä vuosina. Samoin vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että hitaamman taloudellisen kasvun oloissa julkista sektoria vahvistava linja on pidettävä mielessä vuoden 2003 kehyksiä valmisteltaessa.

Tällä hetkellä tulevan taloustilanteen ennustaminen on vaikeaa. Eräs taloudellisten tutkimuslaitosten edustajista totesi valtiovarainvaliokunnan kuulemisessa, että tällä hetkellä kuka tahansa kansanedustaja voi ennustaa talouden kehitystä yhtä hyvin kuin oikeat taloustieteilijät. Tämä tietenkin tarjoaa meille myönteisen tilanteen puhua näistä asioista. Talouden ennakoimisen vaikeus on myös peruste jonkin verran elvyttävälle budjettilinjalle, jossa ovat käytössä sekä automaattiset vakauttajat että tietyt päätökseen tehdyt menonlisäykset. Näin voidaan ylläpitää kotimaista kysyntää ja siten torjua työttömyyttä, joka uhkaa kääntyä nousuun ensi vuoden aikana.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueiden eduskuntaryhmät osallistuivat vuoden 2002 budjetin valmisteluun jo viime kesänä, jolloin ne määrittelivät yhteisiä budjettilisäysten painopisteitä.

Näistä lisäyksistä suurin oli 440 miljoonan markan raha kuntien sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksiin, joilla vahvistetaan kuntien mahdollisuuksia huolehtia peruspalveluista. Erityisesti kiinnitettiin huomiota lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen. Voimavarojen ohjaaminen nimenomaan kuntien palveluihin oli vihreän eduskuntaryhmän selkeä tavoite näissä painopisteneuvotteluissa.

Hallitusryhmien budjettitavoitteiden joukossa oli myös Kerava—Lahti-oikoradan rakentamisen aloittaminen. Oikorata, joka on välttämätön osa koko maan rataverkon kehittämistä, oli jo pitkään kuulunut vihreän eduskuntaryhmän tavoitteisiin.

Lisäksi tuossa vaiheessa päätettiin tietyistä Itämeren suojelua koskevista tavoitteista, joista yksi tärkeimmistä on Suomen rahoitusosuus Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon rakentamisessa. Maatalouden ympäristötukea tullaan lisäämään vuoden 2003 budjetin osalta.

Käytäntöä, jossa eduskuntaryhmät osallistuivat budjetin painopisteiden määrittelyyn jo ennen syksyn budjettikäsittelyä, vihreä eduskuntaryhmä piti asiallisena, eikä samantapaisen prosessin pitäisi olla poissuljettu jatkossakaan.

Eduskunnan budjettikäsittelyn aikana hallitus teki päätöksen työttömien peruspäivärahaan tehtävästä 5 markan tasokorotuksesta, joka tulee voimaan ensi vuoden maaliskuun alusta. Tämä pitkään odotettu korotus liittyy edellä mainittuun vakavaan köyhyysongelmaan. Peruspäivärahalla elävien toimeentulo oli vahvasti esillä jo eduskuntaryhmien kesän neuvotteluissa, joissa hallituspuolueiden eduskuntaryhmät edellyttivät, että asiasta tehdään päätöksiä syksyn aikana. Vaatimukset päivärahan tasokorotuksesta olivat alun perin 10 markkaa. Pitkäaikaistyöttömät ovat selkeästi yksi köyhimmistä ryhmistä, eikä heidän toimeentulonsa parantaminen saa jäädä tähän ratkaisuun. Joskus voi olla käärmeissään joidenkin ryhmien sooloilusta, mutta tässä peruspäiväraha-asiassa mielelläni nostaisin hattua vasemmistoliiton ryhmälle, joka on ajanut sitä määrätietoisesti, ja olen itse aina ollut sitä tukemassa, kun olen pystynyt. (Ed. Uotila: Kiitos!)

Arvoisa puhemies! Verrattuna edellisen vuoden talousarvioon kehitysyhteistyön määrärahat nousevat 160 miljoonalla markalla, mitä voi pitää hyvänä asiana erityisesti siksi, että budjettiriihessä muut hallitusryhmät tukivat kehitysyhteistyöministeri Hassin lisäysesitystä, mikä ei aina ole ollut muille hallitusryhmille tyypillistä käyttäytymistä. Markkamääräisestä lisäyksestä huolimatta Suomen kehitysyhteistyörahojen bruttokansantuoteosuus on vain 0,34 prosenttia, joka jää kauaksi tavoitteesta eli 0,7 prosentista, johon Suomi kuitenkin on YK:ssa sitoutunut. Valiokunta esittää hyväksyttäväksi lausumaehdotuksen, jonka mukaan "Eduskunta edellyttää, että hallitus laatii ohjelman aikatauluineen siitä, kuinka Suomi saavuttaa YK:n suositteleman kehitysyhteistyömenojen tason eli 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta."

Kuten valiokunnan puheenjohtaja täällä totesikin, tämä ei todellakaan ole ensimmäinen tämän kaltainen lausuma, jonka eduskunta esittää. Vaatimuksia 0,7 prosentin tavoitteen saavuttamisesta on viime aikoina esitetty monella suulla muun muassa kirkon ja ammattiyhdistysliikkeen taholta. Myös valtioneuvos Harri Holkeri on puhunut voimakkaasti asian puolesta. Vaatimuksia voidaan perustella myös sillä, että Suomen kehitysyhteistyön laatua ja vaikuttavuutta pidetään nykyään tasoltaan huomattavasti parempana kuin esimerkiksi vielä 90-luvun alkupuolella. Myös kansainväliset paineet tason nostamiseksi ovat kasvamassa. Muut Pohjoismaat pesevät Suomen tässä asiassa mennen tullen. Euroopan unioni on tiivistämässä toimiaan YK:ssa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. Maaliskuussa 2002 pidetään Meksikossa YK:n kehitysrahoituskokous. Mietinnössään valiokunta katsoo, että hallituksen tulisi laatia suunnitelmansa ennen Meksikon kokousta.

Vihreiden tavoitteisiin on kuulunut avustuksen saaminen kansainväliseen lapseksiottamiseen. Valiokunta hyväksyi tässä asiassa lausuman, jossa edellytetään, että hallitus antaa eduskunnalle esityksen laiksi avustuksesta kansainväliseen lapseksiottamiseen siten, että avustuksen myöntämiseen tarvittavat määrärahat voidaan sisällyttää keväällä 2002 annettavaan lisätalousarvioesitykseen. Valiokunta perusteli tätä muun muassa perheiden välisellä taloudellisella tasa-arvoisuudella. Kansainvälisen adoption kustannukset ovat korkeat, ja avustuksella voitaisiin parantaa pienituloisten perheiden adoptiomahdollisuuksia. Tässä tapauksessa voidaan myös kiinnittää huomiota siihen, että yhteiskunta osallistuu myös lapsettomuushoitoihin ja lapsen saamiseen normaalilla tavalla, joten olisi luonnollista, että yhteiskunta osallistuisi myös kansainväliseen adoptioprosessiin.

Eduskunnassa budjettiin tehtiin seuraavat muutokset: Raha-automaattiyhdistyksen veronkorotus laskettiin 10:stä 7 prosenttiin, Raha-automaattiyhdistyksen jaettavia rahoja lisättiin 120 miljoonalla markalla ja muuhun budjettiin tehtiin korjauksia yhteensä 130 miljoonalla. Vihreä eduskuntaryhmä pitää kaikkia edellä mainittuja muutoksia perusteltuina.

Raha-automaattiyhdistyksen veron nostoa esitetyssä muodossa vastustettiin, koska tunnettiin huolta Raha-automaattiyhdistyksen tuoton kehityksestä erityisesti euroon siirtymisen tilanteessa. Myös tahto säilyttää Raha-automaattiyhdistyksen monopoliasema jatkossa puhui veronkorotusta vastaan.

Lisätessään Raha-automaattiyhdistyksen jaettavaa osuutta valiokunta kiinnitti erityistä huomiota muun muassa päihdeongelmaisten äitien kuntoutuksen kehittämiseen. Alkoholin vaurioittamia lapsia syntyy 600—700 vuodessa, mikä on yli prosentti Suomessa syntyvistä lapsista. Ongelma on laajuudeltaan vakava, ja näiden äitien ja lasten hoidon kehittäminen oli syy siihen, miksi vihreä eduskuntaryhmä piti niin tärkeänä jako-osuuden kasvattamista. Päätettäessä rahoitettavista hankkeista on myös tärkeää, että tämä eduskunnan asettama painopiste rahojen käytössä toteutuu.

Yhteensä 130 miljoonan määrärahakorjauksia esitetään muun muassa seuraaviin kohteisiin: lääkärin- ja opettajankoulutus, lasten- ja nuortenpsykiatria, ennalta ehkäisevä huumetyö ja kuntien harkinnanvaraiset avustukset.

Yksi ryhmä eduskunnan tekemiä lisäyksiä kohdistuu erilaisen järjestötoiminnan määrärahoihin, joita esitetään muun muassa ympäristö- ja rauhantyön järjestöille. Vihreä eduskuntaryhmä pitää järjestötoiminnan rahoitusta erittäin tärkeänä ja esittää kritiikkiä sitä kohtaan, että järjestöjen määrärahoja on hallituksen budjettiesityksessä toistuvasti epäilyttävällä tavalla pienennetty. Myönteistä on, että eduskunnalta on löytynyt tahtoa näiden määrärahojen korjaamiseen. Järjestöille itselleen tämä ei kuitenkaan ole toiminnan ennustettavuuden kannalta hyvä tilanne. Kahden eri kuluttajajärjestön rahoituksen epäsuhta tai pikemminkin toisen kuluttajajärjestön rahoituksen suhteeton pienuus on asia, johon pitää tulevaisuudessa puuttua. Valtakunnallisilla eläinsuojelujärjestöillä ei tällä hetkellä ole rahoitusta valtion budjetista lainkaan.

Lisämäärärahaa esitetään myös teatterille sekä valtionosuuksiin että harkinnanvaraisiin avustuksiin. Myös kotimaisen elokuvan tukeen esitetään lisää rahaa. Teattereiden kohdalla valiokunta edellyttää hallituksen selvittävän ja korjaavan teattereiden valtiontukijärjestelmän epäkohdat. Kotimaisen elokuvan tukeen sivistysvaliokunta esitti suurempaa lisäystä kuin valtionvarainvaliokunta mietinnössään, ja onkin tärkeää, että ensi vuoden budjetin osalta kotimaisen elokuvan rahoitustilannetta tarkastellaan uudelleen. Pohjoismaisesta rahoitustasosta kotimainen elokuva ei tällä hetkellä pysty edes haaveilemaan, vaikka katsojamäärät ovat kasvaneet huomattavasti viime vuosien aikana.

Arvoisa uusi puhemies! Keskustan välikysymys lapsiperheiden asemasta oli aihepiiriltään välikysymysten aiheellisimmasta päästä. Puheenvuorossaan välikysymyskeskustelussa vihreä eduskuntaryhmä otti esille minimiäitiyspäivärahan matalan tason. Ryhmämme katsoo, että tämä on yksi niistä kysymyksistä, joihin hallituksen tulisi puuttua vuoden 2003 budjetin kehyksiä valmisteltaessa.

Hallituspuolueiden eduskuntaryhmät ovat myös viime kesänä päätyneet yhteisymmärrykseen siitä, että kuntien valtionosuuksiin ohjataan myös vuoden 2003 talousarviossa lisää rahaa, jolloin kuntien palvelutuotannon vahvistuminen voi jatkua myös epävakaammassa taloudellisessa tilanteessa.

Myös energiaverotuksen uudistaminen ilmastostrategian edellyttämällä tavalla kuuluu vihreän eduskuntaryhmän jatkotavoitteisiin. Energiaverotuksen nosto on erityisen perusteltua myös siitä syystä, että verotukseen kohdistuu monilta osin tällä hetkellä alentamispaineita. Hallitus on sopinut budjettiriihessä, että ensi vuoden kehystarkasteluun mennessä selvitetään, miten energiaveroja tullaan käyttämään Kioton pöytäkirjan tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän selvityksen pitäisi siis olla pian myös eduskunnan käytettävissä.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli artikkeli, joka käsitteli eduskunnan valtiovarainvaliokuntaa ja budjettikäsittelyä. Alaotsikoita oli kaksi: "Eduskunta on päästänyt budjettivaltansa rapautumaan" ja "Menoista noin 90 prosenttia on täysin lakisääteisiä". Muistaakseni lait kuitenkin vielä säädetään myös eduskunnassa, joten siinä mielessä alaotsikot olivat ehkä hieman harhauttavia. Katson, että artikkelissa esitetty peruste sille, että eduskunnan budjettivalta on rapautunut, koska määrärahoja on lukumäärältään vähemmän ja budjettikirja on ohuempi, ei kaikilta osin ehkä kuvaa sitä tilannetta, mikä eduskunnassa on. On mielestäni hyvä, jos käsittelemme asioita suurina kokonaisuuksina osittain lakien kautta ja puhumme suurista kokonaisuuksista, eikä niin, että koko eduskunnan käsittelyn intohimot tavallaan kohdistuisivat vain näihin hyvin pieniin määrärahalisäyksiin. Siinä mielessä mielestäni tämän syksyn budjettikäsittely ja tämä budjettiprosessi on ollut onnistunut, että on keskitytty suurempiin kokonaisuuksiin.

Sakari Smeds /kd:

Arvoisa puhemies! Päivä, jolloin lähetekeskustelussa käsittelimme hallituksen talousarvioesitystä, jätti moneen meistä merkittäviä muistijälkiä. Syyskuun 11. muistetaan päivänä, jolloin kansainvälinen terrorismi teki yhden vakavimmista ja säälimättömimmistä hyökkäyksistään. Teko kohdistui ei vain yhtä kansakuntaa kohtaan vaan laajemminkin vapautta ja avoimuutta puolustavia ihanteita kohtaan. Tuona syyskuun päivänä monen puheet tässäkin salissa muuttuivat ja asioiden suuruusluokat selkeytyivät. Markat, eurot ja rahamittaiset arvot ylipäätään eivät yhtäkkiä olleetkaan tärkeimpiä, kun perusturvallisuuttamme koeteltiin. Eduskunnan työn jatkaminen noissakin tunnelmissa lähetti kuitenkin oikean viestin siitä, että väkivaltaan tukeutuvien ja sekasortoa toivovien voimien uhan edessä on määrätietoisesti puolustettava kansanvaltaa.

Maailman tapahtumien epävarmuuden ja arvaamattomuuden samoin kuin suomalaisen yhteiskunnan omien ongelmakohtien keskellä on varmasti yhteistä kyselyä siitä, mikä perusta ja mitkä arvot kansakuntamme kohdalla kestävät. Mistä voisi löytyä se toivon näköala ajassa, jossa monet lapset ja nuoret oirehtivat, on väkivaltaa, syrjäytymistä ja monenlaisia huolestuttavia oireilmiöitä?

Rakentaessaan tulevaisuuttaan kansakunnalla on valittavanaan monenmoisia rakennuspuita. Mielestäni hyviä huomisen rakennuspuita ovat ainakin: jokaisen ihmisen ainutlaatuisen arvon tunnustaminen ja välittämisen henki; oikeudenmukaisuuden etsiminen; se että yhteisö antaa arvoa kodeille ja perheille, tuntee vastuun ja pyhyyden tunnon, tunnistaa oikean ja väärän. Nämä elämänläheiset kristilliset perusarvot tarjoavat myös 2000-luvulla hyvän perustan ja puitteet kansallemme.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä näkee hallituksen budjettiesityksessä paljon myönteistä. Toimintaympäristön vaikeutumisesta huolimatta budjetti on edelleen ylijäämäinen, korkotaso on alhainen eikä inflaatio juurikaan ole vaivanamme. Kuntien valtionosuuksia on voitu hiukan lisätä. Hallituksen alkutaipaleesta poiketen veronkevennysvaraa on osoitettu selkeästi myös työnantajan sivukuluihin. Suhdannepoliittisestikin veronkevennykset ovat oikea-aikaisia. Talouspolitiikan päälinja on näin oikean suuntaista.

Valitettavasti tässä ei kuitenkaan ole koko totuus. Työttömät ja lapsiperheet ovat jääneet hallituspolitiikassa katvealueelle. Hallituksen pyrkimyksistä huolimatta työttömyys ei näytä vieläkään puolittuvan. Tässä tavoitteessa nykypohjainen hallitus tunnetusti epäonnistui ensimmäisellä vaalikaudella, mutta nyt työttömyyden puolittamiseen hallituksen toimin ei riitä edes jatkoaikakaan. Hallituksen määrätietoisen viileästä asennoitumisesta ja kylmistä valinnoista johtuen perhetuet säilyvät alhaisella leikatulla tasollaan. Tästä lapsiperheet eivät tule hallitusta kiittelemään. Ministeriön esityksestä huolimatta hallitus ei katsonut tarpeelliseksi luoda päihdeäitien vieroitushoitoihin omaa tukijärjestelmää eikä varannut tähän tarkoitukseen muutoinkaan riittäviä voimavaroja. Hallitus leikkaa kuntien valtionosuuksien indeksikorotuksia puolella. Kehitysyhteistyön bruttokansantuoteosuus ei nouse lupauksista huolimatta.

Mielestämme hallituksen talousarvioesitykselle on olemassa parempi, oikeudenmukaisempi ja toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. Kristillisdemokraattisessa vaihtoehdossa vahvistamme kansalaisten tärkeiksi arvostamien hyvinvointipalveluiden rahoituspohjaa. Tämä olisi mahdollista palaamalla niin sanottuun pörssiveroon ja tiukentamalla lyhytaikaisten keinotteluvoittojen verotusta ja haittaveroja. Vaihtoehdossamme valtion lisätulot olisivat noin 425 miljoonaa euroa. Lisämenojemme suuruus on tasoltaan samaa luokkaa, joten vaihtoehtomme ei perustu lisävelan otolle.

Vaihtoehtomme lisäisi yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta jakamalla talouden voimavaroja hallituksen esitystä tasaisemmin. Esitämme muun muassa ruoan arvonlisäveron alentamista 3 prosenttiyksiköllä. Tavallisen kansalaisen ruokalasku kevenisi esityksemme johdosta noin 300 markalla vuodessa. Lapsiperheille muutos olisi merkittävä. Tästä hyötyisivät toki myös muut kansalaiset työttömistä ikäihmisiin asti.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä esittää noin 120 miljoonan euron hoivapakettia, joka lisäisi oikeudenmukaisuutta ja toisi parannusta moniin yhteiskuntamme kipukohtiin. Haluamme korottaa jälkeenjäänyttä kotihoidon tukea. Mielestämme ei ole oikein, että pienin äitiys- ja vanhempainraha on vain noin puolet työttömyyspäivärahasta. Vanhusten hoivapalveluiden kehittämiseksi esitämme lisävaroja kunnille ja omaishoidon tuen kehittämistä. Panostaisimme hallitusta enemmän myös kuntien tärkeisiin sosiaali- ja terveyspalveluiden perustamishankkeisiin. Budjetin eduskuntakäsittelyn aikana sosiaali- ja terveysvaliokuntakin kiinnitti perustamishankkeiden määrärahojen vähenemiseen huomiota omassa lausunnossaan, sillä perustamishankkeiden erillisten määrärahojen väheneminen ei ole johtanut vastaaviin lisäyksiin käyttömenojen valtionosuuksien puolella, kuten tarkoitus on ollut. Esitämme myös lisäpanostusta päihdeäitien vieroitushoitoihin.

Arvoisa puhemies! Syksyn aikana useat talouden kehittymistä seuraavat tutkimuslaitokset ovat korjanneet talouden kasvuennusteitaan. On arveltu, että työttömyys voisi tulevana vuonna kääntyä jopa nousuun. Kun tuo keltainen budjettikirja syyskuussa annettiin kansanedustajille, hallitus siinä arvioi, että työttömyys voisi ensi vuoden aikana jopa laskea noin 8,8 prosenttiin. Nyt hallituksen omakin arvio on muuttunut ja työministeriön ennuste lähentelee jo 10 prosentin työttömyysastetta. Tässä tilanteessa on muun muassa ammattiyhdistysliikkeen taholta vaadittu kristillisdemokraattienkin mielestä perustelluista syistä työllisyyttä ylläpitäviä elvytystoimenpiteitä. Näissä toiveissa on kiirehditty muun muassa joitakin liikennehankkeita.

Kristillisdemokraattien mielestä kaikki voitava on tehtävä työttömyyden nujertamiseksi. Hallitus katsoo, että vielä ei ole syytä ryhtyä erillisiin työllisyyspanostuksiin, vaan jo nyt nähdyt keinot riittäisivät. Näemme asian toisin. Suurien uusien infrapanostusten sijasta ottaisimme käyttöön nopeammin työllistäviä keinoja sekä panostaisimme nyt uhan alla oleviin työpaikkoihin.

Esitämme vaihtoehdossamme 70 miljoonan euron elvyttävää työllisyyspakettia. Olisimme valmiit panostamaan hallitusta enemmän niin ympäristötöihin kuin palkkaperusteisiin työllisyystukiinkin. Alueellisilla ympäristökeskuksilla on kaikkialla maassamme listattuina valmiiksi runsaasti tärkeitä ja kiireellisiä työllisyyskohteita, jotka eivät kuitenkaan etene määrärahojen niukkuudesta johtuen. Ei siis mitään turhaa työllistämistä, vaan työtä järkevissä kohteissa. Valiokuntakäsittelyssä ympäristötöihin saatiin kyllä pieni lisäpanostus, mutta varsin vaatimaton tarpeisiin nähden. Maaseudun elinkeinoja haluaisimme turvata lisäämällä kotimaista tukea. Kuntien mahdollisuuksia työllistää parantaisimme luopumalla hallituksen kylmästä linjasta leikata valtionosuuksien indeksikorotuksia.

Budjettivaihtoehtomme kolmannessa pääosiossa lisäisimme tulevaisuuteen suuntautuvia panostuksia opetus- ja nuorisotoimessa. Esitämme lisävaroja yliopistoissa annettavaan opettajakoulutukseen ja lisäisimme kansanopistojen voimavaroja. Merkittävää lisäpanostusta kohdentaisimme koululaisten iltapäiväkerhotoiminnan tukemiseen ja nuorten ennalta ehkäisevään huumetyöhön.

Kehitysyhteistyön osalta valiokunnan budjettimietintöön liitetyssä ponnessa hallitusryhmätkin vaativat ohjelmaa ja aikataulutusta kehitysyhteistyömenojen nostamisesta YK:n suosittamalle tasolle. Kristillisdemokraatit yhtyvät tähän vaatimukseen, mutta esitämme sanoille ja toiveille myös katetta. Omassa vaihtoehdossamme esitämme 11 miljoonan euron lisäpanostusta kehitysyhteistyöhön. Mielestämme tuo YK:n tavoite voidaan saavuttaa asteittain. Lähivuosien realistinen tavoite olisi mielestämme 0,4 prosenttia bkt:sta. Jo hallitusohjelmassa peräänkuulutettiin kehitysyhteistyömenojen kansantuoteosuuden kohottamista ja ymmärtääkseni sitouduttiinkin siihen, mutta tähän hallitus ei kyllä näytä pääsevän. Jotenkin ironista on, että budjettimietinnössä on otettu käyttöön kehitysyhteistyömenojen arvioinnin osalla jo promilletaso, jotta kehitysyhteistyömenoissa nähdään jonkinlaista värettä.

Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosaston tuoreen oman julkaisun mukaan kehitysyhteistyömaksatukset putosivat kuitenkin viime vuonna 0,31 prosenttiin bruttokansantuotteesta, mikä jää jo alle EU-maiden keskiarvon. Juuri tässä ajassa, jolloin köyhyys ja kansojen välinen eriarvoisuus osaltaan lisäävät maailmanlaajuista jännitystä, tarvitsisimme aktiivista kehitysyhteistyötä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitykseen verrattuna kristillisdemokraattien vaihtoehto ottaa hiukan lisää sieltä, missä varaa on, ja antaa sinne, missä tarve on suurin. Ottaisimme keinottelijoilta ja ulkomaisilta sijoittajilta. Sijoittaisimme kansalaisten arvostamiin kuntien hoivapalveluihin ja kotihoidon tukeen. Lisäisimme työllisyyspanostuksiin. Kansalaisten kannalta esittämämme toimintalinja olisi oikeudenmukaisempi ja paremmin yhteiskunnan kipukohtiin puuttuva.

Moni keskeinen vaikuttaja on takavuosinakin harmitellut, että suomalaiseen keskusteluilmapiiriin mahtuu vain yksi totuus tai vain yksi oikea vaihtoehto kerrallaan. Aina on kuitenkin olemassa monia vaihtoehtoja. Kristillisdemokraattien on se parempi.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Valtion ensi vuoden talousarvio ei ollut hallituksen esittämässä muodossa ajan tasalla syksyllä vallinneissa olosuhteissa, joissa kansainvälisen talouden näkymät heikkenivät päivä päivältä. Samasta häränsilmäilmiöstä kärsii Suomen kansantalous edelleenkin. Esitys on laadittu ylioptimististen odotusten, jopa toiveajattelun, varaan, kuin mitään pahaa ei olisi ympärillämme näkyvissä.

Valitettavasti myöskään valtiovarainvaliokunta ei ole kyennyt todelliseen realismiin, vaan on sekin sortunut budjettiesityksestä antamansa mietinnön esipuhetta lukuun ottamatta ummistamaan silmänsä todellisuudelta. Ilmeisesti valtiovarainvaliokunnan kohdalla on pitkälti kyse siitä, että eduskunta on 1990-luvun kuluessa menettänyt viimeisenkin todellisen budjettivaltansa hallitukselle. Kun yli 90 prosenttia valtion budjetin menoista on lakisääteisiä, on talouspoliittisen linjan muuttaminen budjetin yhteydessä käytännössä mahdotonta. Budjettilait ovat puolestaan hakatut hallitusryhmien pelisääntöinä kiveen, jolloin niiden muuttaminen on nykyisen, luonnottoman laajan hallituskoalition vallassa ollessa toivotonta. Virhelinja saa siis rauhassa jatkua huolimatta selkeistä kansainvälisistä ja kansallisista hälyttävistä ennusteista ja kehityksestä.

Lipposen—Niinistön hallituksen johtoajatus on säilyttää Suomen talouden nopea kasvu ja kysynnän korkea taso verohelpotusten avulla. Käsittelyssä olevassa ensi vuoden budjetissa tuloveron kevennyksiä oli yhteensä nelisen miljardia markkaa, josta valtaosa koituu keski- ja hyvätuloisten hyväksi. Sen sijaan pienituloiset palkansaajat, eläkeläiset ja työttömät saavat vain muutamien markkojen tai korkeintaan kymppien tasoisia käytettävissä olevien tulojen lisäyksiä. Arvostelimme tätä linjaa jo talousarvion lähetekeskustelussa ja vaadimme osan kevennysvarasta käyttämistä elintarvikkeiden ja välttämättömyyspalvelujen arvonlisäverokannan alentamiseen, jolloin niistä koitunut elinkustannusten säästö olisi kohdistunut tasapuolisesti kaikkiin kansalaisiin ja näin hyödyttänyt suhteellisesti enemmän kaikkia tulonsa välttämättömään kulutukseen käyttämään joutuvia pienituloisia. Näin ei kuitenkaan ole haluttu hallituspuolueiden vastustuksen vuoksi menetellä. Hyväosaiset ovat otollisempi kohde, hehän käyvät innokkaammin äänestämässäkin.

Valtion ensi vuoden budjetin ollessa eduskunnan valiokuntakäsittelyssä ovat niin Suomen kuin kansainvälisetkin talousnäkymät edelleen synkentyneet. Kansantuotteemme kasvu uhkaa jäädä käytännössä nollatasolle. Työttömyyden ennustetaan jälleen lisääntyvän. Olisi luullut näiden kiistattomien tietojen herättävän hallituspuolueiden ja hallituksenkin muuttamaan budjetin rakennetta valiokuntakäsittelyn aikana, mutta linja tuntuu olevan kovin roomalainen: "Sen kirjoitin, minkä kirjoitin." Valitettavasti härkäpäisyys tulee koitumaan pahiten pienituloisten, työttömien ja maamme haja-asutusalueiden turmioksi. Budjetti lisää ja kiihdyttää niin sosiaalista kuin alueellista eriarvoistumiskehitystä maassamme.

Arvoisa puhemies! Kuten edellä jo totesin, esitimme talousarvion lähetekeskustelussa 4 miljardin veronkevennysvarasta noin puolen eli 2 miljardin markan käyttämistä hyvätuloisten tilipussin lihottamisen sijaan elintarvikkeiden ja välttämättömien palvelujen arvonlisäveron alentamiseen. Nyt sekään ei näytä riittävän, vaan veronkevennykset olisi supistettava koskemaan vain pienimmän verotettavan tulon alarajan nostamista siitä, mihin hallitus ja valtiovarainvaliokunta ovat päätyneet, siten että verovapaiksi valtionverosta olisivat tulleet alle 80 000 markkaa eli noin 13 500 euroa vuodessa ansaitsevat. Yhdessä mainitsemieni arvonlisäveron kevennyksien kanssa se olisi tiennyt suurelle osalle kaikkein pienituloisimpia tuntuvaa kohennusta elintasoon ja samalla lisännyt kotimaista kulutuskysyntää selvästi.

Kun talousennusteet ovat niin synkät kuin ne ovat ja työttömyyskin uhkaa nousta vallitsevasta, kansainvälisesti vertaillen korkeasta tasostaan, tulee ryhtyä myös muihin elvyttäviin toimiin. Perussuomalaisten mielestä veronkevennyspotista olisi tullut käyttää lisäksi noin miljardi markkaa työllisyyttä lisääviin toimiin maamme syrjäalueilla.

Parhaiten tämä olisi käynyt lisäämällä perustienpidon varoja valtiovarainvaliokunnan esittämän mitättömän 15 miljoonan markan eli 2,5 euron sijaan esimerkiksi 450 miljoonalla markalla eli 75 miljoonalla eurolla. Totuushan on, että tänä päivänä, kun vähäliikenteinen tiestömme maamme haja-asutusalueilla on rappeutumassa osaksi vuodesta liikennekelvottomaan kuntoon, eivät yritykset enää voi halutessaankaan sijoittaa tuotantoaan maaseudulle, kehitysalueillemme. Kun raaka-aineet ja tuotteet eivät häiriöttä teiden kelvottomuuden vuoksi liiku, on pakko sijoittaa tuotanto kunnollisten kulkuyhteyksien piiriin Ruuhka-Suomeen ja suuriin asutuskeskuksiin. Tästä puolestaan seuraa työttömyyden kärjistyminen edelleen ja muuttoliikkeen voimistuminen. Suomi tyhjenee kiihtyvällä vauhdilla syrjäalueiltaan, niin kauan kuin muuttokuormat vielä pääsevät kulkemaan muuten kuin vesireittejä pitkin. Esittämäni perustienpidon määrärahan korotus toisi tullessaan myös tuhansia työpaikkoja suoraan syrjäalueiden kuljetus-, maansiirto- ja rakennusyrityksille ja tällä tavoin vaikuttaisi nopeasti työllisyyden kohenemisena.

Toinen kohde, jonne veronkevennysvaraa olisi ollut hyvätuloisten pankkitileille ohjaamista järkevämpää käyttää, on edellä käsittelemääni yritysten maaseudulle sijoittumista edistävä maan kattavan laajakaistatiedonsiirtoverkon rakentamisen edistäminen. Sonera olisi tullut velvoittaa sen käytännön hoitamiseen myönnettyjen osakepääomakorotusmiljardien vastineeksi ja budjettivaroin olisi tätä toimintaa voitu tukea esimerkiksi 150 miljoonalla markalla eli 25 miljoonalla eurolla, jolloin olisimme kuroneet Ruotsin ottamaa etumatkaa hieman kiinni tässä asiassa. Kaikkihan tiedämme, että nopeat ja häiriöttömät tietoliikenne- ja viestintäyhteydet ovat lähes yhtä tärkeitä yrityksille kuin kunnollinen tiestö.

Kolmantena kohteena, johon perussuomalaiset olisivat veronkevennysvaraa käyttäneet, mainitsen vielä homekoulujen korjaamisen oppilaiden ja henkilökunnan terveyttä vaarantamattomaan kuntoon. Nyt valtiovarainvaliokunta esittää tarkoitukseen mielestäni vain naurettavaa 2 miljoonan euron eli noin 12 miljoonan markan määrärahan lisäystä. Sillä summalla ei monta kosteus- tai homevauriokoulua korjata. Olisimme halunneet käyttää tähän tarkoitukseen 250 miljoonaa markkaa eli runsaat 40 miljoonaa euroa, jolloin kymmenet koulut olisi saatu terveydellisesti moitteettomaan kuntoon ja tämä työ olisi tarjonnut lukuisia työkohteita rakennustyössä ja rakennustarviketeollisuudessa; elvytystä, jos mikä. Tällä toimenpiteellä olisi lisäksi säästetty tulevaisuuden terveydenhoitomenoissa ja ehkäisty ennenaikaista eläkkeelle joutumista.

Loput esittämästäni miljardin markan hyvätuloisten veronkevennysten vähennyksestä olisimme osoittaneet pahimmille työttömyysalueille, kuten Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan, sijoittuville yrityksille myönnettäviin määräaikaisiin verovapauksiin ja -helpotuksiin. Ilman erityistoimia ovat muun muassa nämä maakunnat kuolemassa pystyyn hyvin lyhyellä aikavälillä. On kuitenkin ihmisiä, jotka haluaisivat elää ja tehdä työtä myös näissä maamme syrjäisimmissä osissa, ja täytyy ottaa huomioon, että siellä on vielä jäljellä merkittävä määrä Suomen vapauden lunastaneita ja jälleenrakentaneita vanhuksia, joiden ihmisarvoinen vanhuus palveluineen ja terveydenhoitoineen kotiseudullaan on taattava. Ilman työikäistä ja veroja maksavaa väestönosaa se on mahdotonta.

Arvoisa puhemies! Edellä olleesta tulemmekin johdonmukaisesti suomalaiseen sosiaaliturvaan ja vanhustenhoitoon. Ensin viimeksi mainitusta, vanhustenhoidosta.

Valtiovarainvaliokunta on esittänyt tarkoitukseen määrärahan lisäystä 32,7 miljoonaa euroa eli noin 200 miljoonaa markkaa kuntien valtionosuuksien korotuksina. Summa on kohtuullinen, joskin mitä ilmeisemmin riittämätön ottaen huomioon kymmenien kuntien äärimmäisen vaikean taloustilanteen, jonka seurauksena niillä on vaikeuksia hoitaa edes lakisääteiset tehtävänsä opetus-, terveydenhuollon- ja sosiaalitoimen sektoreilla. Yhtä tärkeänä kuin käytettävissä olevien varojen lisäämisen näen kuitenkin vanhustenhuollon läänintason valvontatoiminnan tehostamisen. Maassamme on tullut esiin muutamia pahoja rimanalituksia, jotka olisi kunnollisella valvonnalla ja ohjeistuksella voitu ehkäistä ennalta. Korostan sitä, että lääninhallitusten on tehostettava vanhustenhuollon tason valvontaa kunnissa ja puututtava välittömästi havaittuihin puutteisiin. Samoin on vastuuministeriön otettava nykyistä suurempi vastuu hoidon tason määrittelystä ja sen toteutumisesta.

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Lehto totesi 60-vuotishaastattelussaan viime viikolla, että suomalainen vähimmäisturva ei ole edes kohtuullinen. Hän katsoi, että tarveharkintaisten menojen osuus sosiaalimenoista on maassamme vaatimaton, vaikka suhteellisen suuri osa etuuksien saajista elää kuitenkin juuri tarveharkintaisten tukien varassa. Romahdus on ollut tässä asiassa nopea, sillä vielä 1990-luvun alussa ennen Ahon—Viinasen "viikatekautta" olimme bruttokansantuotteella mitattuna EU-maiden kärkeä heti Ruotsin jälkeen. Nyt kuulumme häntäkastiin yhdessä parin palmuvyöhykkeen maan kanssa. Samaan lopputulokseen on päätynyt väitöskirjassaan erikoistutkija Mikko Kautto, joka toteaa muualla palvelujen parantuneen samalla, kun ne ovat Suomessa heikentyneet. Kuka olisi vielä kymmenen vuotta sitten uskonut, että esimerkiksi Kreikka ja Portugali ovat Suomen edellä sosiaalipalvelujen tuottajina.

Edellä olleiden tietojen kanssa sopii yhteen myös se, että niin sanottujen leipäjonojen asiakkaiden määrä kasvaa jatkuvasti. Tulonsiirtojen varassa elävien määrä on jäänyt seitsemästä lihavasta vuodesta huolimatta pahimpien lamavuosien tasolle. Suurin osa pahimmassa toimeentulokurjuudessa elävistä on yksinhuoltajia, yksinäisiä, yhden vanhemman tulojen varassa eläviä lapsiperheitä ja pitkäaikaistyöttömiä. Tulonsiirrot ja veronkevennykset ovat tutkimusten mukaan purreet huonosti köyhyysongelmaamme — kun ei ole tuloja eikä veroja, eivät kevennyksetkään vaikuta. Ongelman pääsyntysyy oli Suomen Akatemian mukaan huonosti hoidettu työllisyyspolitiikka laman alkaessa. Toivottavasti hallitus lukee edes tämän tutkimuksen kunnolla, samalla kun köyhyys ja velkaongelmaan satsataan kunnolla, ei vain kosmeettisesti.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä yleisenä kommenttina on todettava, että tämäkään budjetti ei kata aukottomasti tulevan vuoden menoja. Lisäbudjetteja on tulossa. Se käy ilmi myös budjettimietinnöstä. Pidän tätä huonosti hoidettuna ja lain hengen kanssa ristiriidassa olevana budjettipolitiikkana, johon odottaisin valtiovarainvaliokunnan tai ainakin valtiontilintarkastajien tähänastista pontevammin puuttuvan.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan mahdollisen lisärakennuksen rakentamisen jätän suurempien eduskuntaryhmien huoleksi.

Valtiovarainministeri   Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Tässä on kasvavan huolestuksen vallassa joutunut kuuntelemaan eduskuntaryhmien puheenvuoroissa esitettyjä arvioita siitä, miltä nyt näyttää ja miten tästä eteenpäin. Näyttää vallitsevan sellainen käsitys, että me olisimme menossa nyt pelkästään vain johonkin välivuoteen ja että sen jälkeen palataan taas lottovoittojen kauteen. Tämä kannattaa välittömästi unohtaa.

Ei ole näköpiirissä mitään sellaista, että ne kultaiset vuodet, joita on pari peräkkäin ollut, palaisivat, ei tällä vuosikymmenellä, ehkei seuraavallakaan. Ei sellaista yksinkertaisesti voi pitää taustana taloudelliselle ajattelulle. Itse asiassa ei ensi vuosi näytä kovin kummalliselta huolimatta siitä, että talouskasvuennuste jää aika alhaiseksi. En usko, että olennaisesti parempia verotuloja voisi olla näkyvissä silloinkaan, kun siirrytään normaalikasvun aikaan, joka ei ole kovin paljoa enempää kuin ensi vuodeksi nyt ennustetaan. Tämä kannattaisi pitää taustalla.

Erityisesti ed. Rajamäki totesi, että valtiontalous näyttää tuntuvaa ylijäämää ensi vuodelle. Se on 0,5 prosenttia bkt:sta. Mutta täysin väärä käsitys on se, että vuodelle 2003 oltaisiin edes ennustamassa ylijäämää. Vuodelle 2003 joudutaan tässä vaiheessa ennustamaan sitä, että palataan velanottoon. Toivon mukaan tuo jää kuitenkin välivuodeksi. Siitäkään ei ole mitään taetta, ellei talous lähde voimakkaaseen kasvuun, mutta siinäkin tilanteessa, varoitan vielä kertaalleen, verotulot eivät tule lottovoitonomaisesti enää reagoimaan niin kuin parina edellisenä vuonna. Elikkä kaikesta tästä tietysti joutuu siihen johtopäätökseen, että menot alkavat olla taas kerran Suomessa viritetyt äärimmilleen.

Moni teistä ja erityisesti oppositio on moittinut hallitusta siitä, että yksisilmäisesti vain maksettaisiin velkaa. Totta on, ettei Suomen velkamäärä ole juuri tällä hetkellä erityisen suuri, kun sitä verrataan keskimäärin aika velkaantuneiden Euroopan unionin maitten velkakantaan. Mutta silloin ei pidä unohtaa, että me olemme paljon vaativamman haasteen edessä kuin monet Euroopan unionin kumppanimme, kuin itse asiassa monet maat maailmassa. Tämä johtuu siitä, että varmuudella me tiedämme, että kymmenen vuoden säteellä Suomessa ikääntyminen alkaa purra kahdella eri tavalla: se lisää tuntuvasti julkisen sektorin hoivamenoja ja toisaalta lisää paineita eläkejärjestelmäämme. Koko sillä velanottopolitiikalla, jota pyrittiin harjoittamaan parin ja vain kahden vuoden ajan, on tähdätty siihen, että kevennetään hivenen taakkaa tuonne vuoden 2010 paikkeille, jolloin varmuudella tiedetään, että siitä selvitään vain ottamalla ainakin väliaikaisesti muutama velanoton vuosi.

Tässä tavoitteessa, että tämän vuosikymmenen aikana olisi luotu riittävästi rahallista pelivaraa, ei näytetä nyt onnistuvan, kun talouskasvu on hiipunut. Pelkästään jo ensi vuoden ja sitä seuraavan vuoden epäonnistuminen merkitsee sitä, että me joudumme suomalaisittain suhteellisen korkealla velkatasolla kohtaamaan tuon uuden haasteen. Jos joku on eduskunnan vastuulla, se on kyllä valtiontalous pitkällä tähtäimellä, sellaisella tähtäimellä, että vastataan niihin haasteisiin, jotka ovat tämän vaalikauden, ehkä ensi vaalikaudenkin, ulkopuolella mutta joista nyt kuitenkin on varma käsitys. Tässäkin suhteessa arvioiden menojen määrä on viritetty aivan äärimmilleen.

Siitä huolimatta täällä on pidetty myöskin elvytyspuheita. Ensi vuoden budjetti on hämmentävän elvyttävä. Jos laskemme tämän vuoden ja ensi vuoden elvyttävät toimenpiteet, pääosin veronalennuksia, päädytään yhteensä yli 20 miljardin, lähes 25 miljardin, markan summaan. Se on verrattuna kaikkiin muihin Euroopan unionin maihin ylivertaista elvyttämistä, mikä johtuu hyvin paljon tietysti siitä, että oikeastaan kovinkaan monella muulla ei olisi tällaiseen elvyttämiseen edes varaa.

Arvoisa puhemies! Täällä on myöskin kiinnitetty huomiota työtapaan. Kiitoksia kiitoksista hallitukselle, erityisesti ed. Rajamäelle. En tiennytkään, että kaikki nämä vuodet itse asiassa olette ollut hallituksen talouspolitiikan linjan takana. (Naurua) Se ei ole aina kuulostanut siltä. Mutta ehkä työtavan osalta pieni vastahuomautus: Niissä liki hysteerisissä tunnelmissa, joissa täällä elettiin kevään lisätalousarvion aikana, ei millään haluttu uskoa ja vahvistaa sitä, että tuo silloinen ylimääräiseltä näyttänyt 7,5 miljardia markkaa olisi pitänyt käyttää velan lyhennyksiin. Näin kävi, mutta se vaati sen lunnasrahan, josta täällä työtapana puhutaan, eli neuvottelun hallitusryhmien kanssa lisäyksistä tämän vuoden talousarvioon. Huomautus niitten johdosta: olisi ollut kohtuullista tietenkin pidättäytyä heikentämästä enää syksyn mittaan tasapainoa, tosin nyt vain 200 miljoonalla markalla, mutta silloin kesällä kyllä puhuimme, että jos sitten pitäydytään siinä 800 miljoonassa markassa.

Tietenkin tämä on vielä paikattavissa tinkimällä seuraavan vuoden summasta. Voi olla, että työtapoihin muutenkin tulee sellainen vaativa pikku lisäys, että voidaan joutua osallistumaan sellaiseen pöytään, jossa ei olekaan mitään pöydälle pantavaa, vaan pelkästään pois otettavaa. Silloinkin tietenkin olisi toivottavaa, että hyvät työtavat ja yhteistyökyky silloinkin säilyisivät.

Joudun vielä huomauttamaan myöskin siitä, että erityisesti sen viime kesänä sovitun vuotta 2003 koskevan lisäysesityksen osalta, joka on silloinkin plus 800 miljoonaa markkaa, rahoitus on täysin vajaa. Nimittäin ajatuksellisesti ja myös käytännössä infrastruktuurirahoituksen osalta turvauduttiin silloin ajatukseen, että valtion omaisuutta luovutettaisiin. Nyt sitä ei ole luovutettu penninkään vertaa tällä välin, joten on aika kiire saada kasaan sitä rahoituspuolta, josta olimme niin yksimielisiä.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee valtiovarainvaliokunnassa vallitseviin käsityksiin tämän vuoden talousarvion ylijäämästä ja toisaalta ensi vuodesta, haluaisin täsmentää, että ed. Rajamäen kannanottoja itsekin vähän ihmettelin, koska valiokunta on saanut kyllä tiedon siitä, että ensi vuoden budjetti on, ehkä voi sanoa, tasapainossa johtuen yhteisöverosiirtymistä, ja vuoden 2003 talousarvion osalta juuri tänään kuulimme vakausohjelmaan liittyviä asiantuntijapuheenvuoroja, joissa tulivat ilmi ne pulmat, joita vuoden 2003 budjettitasapainoon liittyy.

Arvoisa ministeri Niinistö, kun ongelmat ovat näkyvillä, sitä suuremmalla syyllä toivoisin teidän puuttuvan niihin rakenteellisiin syihin, jotka ovat pitkäaikaistyöttömyyden taustalla, ja erityisesti tekevän sellaisia toimia, joilla helpotetaan heikommin koulutetun, pienipalkkaisen työvoiman työllistymistä palveluihin ja työvaltaisille aloille, jotta julkisen talouden ongelmista päästäisiin edes vähemmällä.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varovaisuutta tarvitaan, mutta ei tarpeetonta pessimismiä. Lokakuun loppuun verokertymä oli kasvanut 2 prosenttia, ja toisaalta julkisen talouden ylijäämä huonommankin ennusteen toteutuessa on taloudellisesta näkökulmasta toteutumassa, näin myös asiantuntijat ilmoittivat. Myöskään kotitaloudet ja yritykset eivät ole Suomessa keskimäärin kovin velkaantuneita. Kansainvälisen kysynnän tilapäinen heikentyminen ei johda voimakkaaseen tarpeeseen lisätä säästämistä tai laatia leikkauslistoja, kuten valtiovarainministeri totesi. Näinhän Suomen Pankki kesäkuussa muun muassa totesi ja näin olemme yhdessä todenneet.

Tässä tilanteessa on erittäin tärkeätä todeta, että maalla ei ole varaa myöskään laiminlyödä ammatillista aikuiskoulutusta tai Ahon porvarihallituksen lailla työllisyyden hoitoa. Tässä mielessä elinkeinoelämän perusedellytykset ja työllisyyden hoidon edellytykset on pidettävä kunnossa. Julkisen talouden hoitotavoite on hoidettu hienosti hallitusohjelmaan nähden. Se on ainakin 43 prosenttia bkt:stä eli alle 50 prosenttia, mutta työllisyyden puolella on valitettavasti todettava, että vielä on hallitusohjelman tavoitteiseen petraamista, (Puhemies koputtaa) ja kun tilanne on kiristymässä, silloin täytyy myöskin vastuullisen hallituksen ja eduskunnan budjettivallan reagoida.

Pirjo-Riitta Antvuori  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vehviläinen vaati puheenvuorossaan hallitusryhmiä tilille siitä, ettei budjetissa ole riittävästi panostettu rahaa perhetukiin. Kyllä näinkin, mutta täytyy sanoa, että tosiasia kuitenkin on ollut tätäkin budjettia tehtäessä se, että edelleen työtämme on raamittanut aika tavalla se, että velkataakka on suuri, ja toisaalta se, että väestö ikääntyy ja on edelleen myös aika suuri työttömyys. Ensi vuoden ja vuoden 2003 hyvinvointipaketissa on erityisesti painotettu lasten ja nuorten hyvinvointia. Näin on tietenkin oltavakin, varsinkin kun ajatellaan väestön ikääntymistä. Parasta investointia tulevaisuudelle ja tulevaisuuteen onkin se, että investoidaan lapsiin ja nuoriin jatkossakin.

Anu Vehviläinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän syksyn tutkimukset ovat kiistattomasti osoittaneet, että lapsiperheet ovat suhteessa muihin perheisiin olleet häviöllä. (Ed. Zyskowicz: Eivätkös ne olleetkaan eläkeläiset? — Ed. Jari Koskinen: Ne olivat viime viikolla!) Näin tämä linja tulee jatkumaan myös jatkossa. Sen takia kysyn sekä hallituksen ministereiltä että myös kokoomukselta, miten te voitte hyväksyä tämän. Eikö ole epäoikeudenmukaista, että lapsiperheet ovat suhteessa huonommassa asemassa kuin monet muut aikuiset?

Haluaisin vielä palata ennusteisiin. Kun kolme kuukautta sitten täällä keskusteltiin, silloin oli jo tiedossa, että VM tulee tarkastelemaan tilannetta uudestaan myöhemmin syksyllä. Marraskuussa tarkasteltiin ja sitten laskettiin ennusteita, mutta saman tien työministeriö laittoi aivan erilaiset ennusteet omalta osaltaan tiskiin eli arvioi työttömyyden kasvavan kymmenen kertaa enemmän. Kyllähän tämä osoittaa, että hallituksella itsellään on aika pahasti sisäisesti pallo hukassa siitä, mikä tulee olemaan kehitys ensi vuonna.

Kari Uotila  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ehkä elvytyksestä siinä mielessä, että talouspolitiikan elvyttämisellä pyrittäisiin nostamaan bkt:ta, ei kannata puhua, mutta sitä vastoin tarvitaan ehdottomasti työllisyyttä ylläpitäviä täsmätoimenpiteitä. (Ed. Kääriäinen: Juuri niin!) Se on kaikkein oleellisinta, ettei toisteta sitä virhettä, joka tapahtui 90-luvun alkupuolella. (Ed. Pekkarinen: Silloin elvytys oli 50 miljardia vuodessa! — Ed. Kääriäinen: Ja velkarahalla!)

Kun ministeri Niinistö viittasi siihen, että vuonna 2003 valtiontalous menee alijäämäiseksi ja joudumme turvautumaan velanottoon, ihmettelen, miten ministeri Niinistö on voinut olla viestittämässä EU:n suuntaan vakausohjelman tarkistuksessa sitä, että me tavoittelemme vuonna 2003 valtiontalouden rakenteellista ylijäämää. Tänään valtiovarainministeriön edustaja Sukselainen valiokunnassa totesi, että vuonna 2003 ei ole enää suhdannetekijää mukana, vaan se, kun puhutaan valtiontalouden rakenteellisesta ylijäämästä, on käytännössä budjettiylijäämäkysymys. Se on aika kova vaatimus vuonna 2003, (Puhemies koputtaa) että mentäisiin ylijäämään.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Nyt en oikein enää ymmärrä, kun tämä on käyty valtiovarainvaliokunnassa ja täällä moneen kertaan läpi. Älkää nyt sotkeko kahta asiaa keskenään: julkinen sektori todellakin pysyy ylijäämäisenä, mutta vain sen ansiosta, että meillä eläkerahastoissa syntyy voittoa, mutta minä puhuin valtiontaloudesta, budjettitaloudesta, ja se menee alijäämälle. (Ed. Pekkarinen: Kyllä ed. Uotila tämän tietää!) Tavoitteena voi olla kylläkin ylijäämä, ja silloin yhteistyökykyä tarvitaan, samanlaista kuin viime kesänä, etumerkillä vaan vaihdettuna. Silloin todellakin tarvitaan yhteistyökykyä. On sittenkin aika helppo olla samassa pöydässä jakamassa rahaa, mutta takaan sen, että kiusallista on olla ottamassa sitä pois. Siihen pöytään väkeä tarvittaisiin.

Minä toivoisin jotenkin kuulevani edes joltain sellaisen näkökulman eduskunnasta vuonna 2001, että välitetään myöskin niistä suomalaisista, jotka kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä pitävät tätä yhteiskuntaa yllä. (Puhemies koputtaa) Ikääntyminen tapahtuu, ja sitä on tainnut tapahtua tässäkin eduskunnassa niin, että ei oikein tuolle väelle näytä löytyvän puolestapuhujaa.

Heidät ollaan kuitenkin panemassa suuriin, suuriin vaikeuksiin ja vastuisiin.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen melko vakuuttunut siitä, että seuraava sukupolvi voi paremmin kuin tämä sukupolvi, tämän historia osoittaa, mutta kyllä me kannamme huolta seuraavasta sukupolvesta.

Yhtä asiaa ihmettelen, ja se on se, että ed. Rajamäestä ed. Vistbackaan kaikki ovat perustelleet, miten paljon pitäisi panna rahaa varsin tärkeisiin kohteisiin, jotta kansa voisi paremmin. Valtiovarainministeri on huolestunut siitä, että budjetin ylijäämä saattaa muuttua alijäämäksi. Kristillisdemokraatit ovat esittäneet rahaa kaikkiin niihin kohteisiin, joita esimerkiksi edustajat Uotila, Vehviläinen, Sinnemäki ja Nurmi pitivät tärkeinä, ja olemme myöskin esittäneet rahoitusta siihen. Rahat tulisivat pääasiallisesti ulkomailta, niiltä pääomasijoittajilta, jotka ostavat ja myyvät (Puhemies koputtaa) Helsingin arvopaperipörssissä. Toivon tietenkin, että kun viikon sisällä tulemme äänestämään näistä asioista ...

... me voimme toteuttaa kaikki ne toiveet, (Puhemies koputtaa) mitä te olette esittäneet, ilman että me rikomme sitä pelkoa, mitä valtiovarainministeri Niinistö (Puhemies koputtaa) on esittänyt.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistön ensimmäisen puheenvuoron johdosta vain totean, että keskustan täällä tekemät esitykset ovat maltillisia. Niitä voidaan sanoa täsmäelvytystoimenpiteiksi. Niiden mitta ei ole kovin suuri, mutta ne ennen kaikkea sattuvat niihin asioihin, jotka meidän mielestämme ovat ongelmia tai jotka ovat sellaiseksi muodostumassa tai kärjistymässä. Erityisesti paremman työllisyyden hyväksi ne tähtäävät, myös sosiaalisen ja alueellisen oikeudenmukaisuuden parantamiseen ne tähtäävät. Peruste näille on ennen kaikkea siinä, että kannattaa muistaa, että 10 000 uutta työtöntä maksaa noin 800 miljoonaa markkaa vuodessa valtiovarainministeriön esitysten mukaan. Lisäperusteluina näille toimille on mielestämme se, että Suomen talouden kasvu hidastuu tällä hetkellä nopeammin kuin minkään muun teollisen maan koko maailmassa. Tämä on tosiasia, joka kannattaa ottaa vakavasti ja siihen reagoida, ja meidän täällä kerrotut esityksemme ovat juuri näitä reagoimisen tapoja.

Vielä haluan sanoa, että minusta on ihan hyvä, että ministeri kommentoi erilaisiin asioihin ja puheenvuoroihin, mutta esim. ed. Uotilaa ei kannata opettaa sellaisissa käsitteissä, jotka hän muuten varmasti tietää (Puhemies koputtaa) ja osaa aivan oikein.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö aivan oikein kantoi huolta seuraavasta sukupolvesta. Minä vain luulisin niin, että se sukupolvi on täystyöllinen, kun se on niin niukkalukuinen. Sen sijaan meidän tällä hetkellä kannattaa kantaa erityistä huolta pitkäaikaistyöttömyydestä, ja kansallinen uroteko on se, että rakenteellinen elvytys ja pitkäaikaistyöttömyyden hoito yhdistetään jollakin tavalla yhdeksi kokonaisuudeksi. Se olisi ehkä se kaikkein upein aikaansaannos, johon saattaisimme päästä. Totean vielä, että velkaantumisasteen suhteen esimerkiksi Belgia on kolminkertaisesti pahemmassa asemassa kuin Suomi.

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! On todettava, että kyllä tämä ensi vuoden budjetti on kuitenkin rakennettu sosiaalisesti ja monesta näkökulmasta myös alueellisesti ihan oikein ja oikein painottuneesti. Mutta kyllä täällä aito huoli on siitä, miten pitkäaikaistyöttömien ja ylipäätänsä työllisyyskehityksen ensi vuoden aikana käy. Meidän on löydettävä ratkaisut, jotka estävät työttömyyden kasvun, ja siihen tarvitaan kyllä joitakin pelimerkkejä ja tapoja, millä se voitaisiin estää. Mitä hallituksen puitteissa on ajateltu, miten kevään aikana tähän työttömyyden uhkaavaan kasvuun vastataan?

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on nyt erityisesti juuri tässä tilanteessa kiinnitettävä huomiota siihen, että ikääntymisenkin takia meillä ei ole varaa menettää työvoimaa. Työllistymisasteemme on edelleen alhainen eurooppalaisessa mitassa. Siltä osin on laiminlyöty aikuisten ammatillista koulutusta, ja inhimillisesti myös pitkäaikaistyöttömät on tuomittu pysyvään köyhyyteen. Tähän pitää välittömästi reagoida ja pitää huoli osaamisen ja elinkeinoelämän kehittämisedellytyksistä, että ne ovat kunnossa. Tähän myös Suomen Pankki kiinnitti huomiota puoli vuotta sitten todetessaan eräillä alueilla olevan kapeikkoja.

Ed. Pekkarinen oli aivan oikeassa, että keskustan esitykset, jotka vastalauseessa ovat, ovat hyvin maltillisia. Nimittäin maanviljelijöiden kannattaa noteerata, että keskusta esittää maa- ja puutarhatalouden kansalliseen tukeen lisää peräti 40 000 euroa.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Keskustan tämän kuukauden keppihevonen ovat lapsiperheet, viime kuussa muistaakseni oli eläkeläisten vuoro ja sitä ennen opiskelijoiden. Keskusta korostaa, että perhetuet selvitysten mukaan ovat reaalisesti pienentyneet. Tämähän pitää paikkansa, mutta jos katsotaan, mitä tosiasiassa on tapahtunut maan taloudessa ja kehityksessä: työllisyys on parantunut, verotus on keventynyt, korkotaso on alentunut, nämä ovat kaikki sellaisia asioita, jotka tavallisia suomalaisia työssäkäyviä ja töihin päässeitä lapsiperheitä ovat huomattavalla tavalla tukeneet. Tavallisen lapsiperheen huoltajat käyvät töissä, he maksavat veroja, he lyhentävät lainojensa korkoja, ja näin ollen tämä onnistunut talouspolitiikka on näille lapsiperheille merkinnyt tosiasiallista elintason nousua, vaikka perhetuet ovat samanaikaisesti pienentyneet. Tämän myös Veronmaksajain Keskusliiton selvitys todisti. Toisaalta voisin sanoa keskustalle, että paljastakaa nyt ihmeessä muillekin, missä se teidän salainen samponne on, joka jauhaa rahaa kaikkeen hyvään, jota teiltä tuntuu joka ryhmälle, eri kuussa eri ryhmälle, riittävän.

Markku Laukkanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ei ihme, että ministeri Niinistö onkin hieman hermostunut. Laskin, että ed. Rajamäki luetteli 27 eri kohdetta, joihin hän halusi suunnata varoja. Tämä siitä linjasta. Tässä katsannossa keskustan budjettilinja on tavattoman maltillinen.

Kommentti ed. Uotilalle: Minusta te etsitte enemmän syyllisiä historiasta. Sen sijaan pitäisi etsiä keinoja, millä asuntopolitiikkaa hoidetaan. Se on minusta keskustelun huimin väite, että keskusta on aikaansaanut sen asunto-ongelman, mikä Pääkaupunkiseudulla on. Kyllä, ed. Uotila, teidän ryhmänne ministeri kantaa vastuun asuntopolitiikasta. Teidän vastuullanne on se, että täällä on tuhansia asuntojonoissa värjötteleviä, korkeista vuokrista, asuntojen hinnoista kärsiviä kansalaisia, lainatakseni teidän puhettanne. Yhtään uutta asuntoa ei synny tällä paljon puhutulla kunnallisteknisellä tuella, ja miten voisi syntyä? Me elämme, arvoisa puhemies, alueella, jossa on kolmen prosentin väestökasvu. Eikö hallitus luota tässä markkinoihin? Markkinoiden pitäisi toimia. (Puhemies koputtaa) Siksi pitää korjata ja purkaa markkinoiden toimivuuden esteitä, ja siksi vastalauseemme lähtökohta se, että kaavoituksen uudistamisella ja nopeuttamisella (Puhemies koputtaa) saadaan parempia tuloksia aikaan kuin tällä tuella.

Jussi Ranta  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että ensi vuoden talous on epävarma, mutta jos maailmalla menee hyvin, elpyminen orastaa. Kaikki toimet on suunnattava siihen, että pääsemme vähintään 2—3 prosentin bruttokansantuotteen kasvuun. Muuta ei kannata kurkottaa. Liian raju kasvu on monta kertaa haitaksi, rakenteet eivät ehdi perässä, ja maassamuutto kasvaa ja asuntojen hinnat nousevat erittäin rajusti. Vakaa kasvu on tärkeää.

On tavattoman tärkeää, että pystymme lisäämään työllisyyttä. Budjettiesitys ja valtiovarainvaliokunnan mietintö sisältävät monia toimia, jotka tähtäävät työllisyyden parantamiseen: verotukseen liittyvät asiat, työvoima- ja elinkeinokeskusten yritystukeen liittyvät resurssit, aluekeskusohjelmat ja niiden rahoittaminen, mutta myös liikenneverkon rakentaminen. Sehän ei ole mitään hätäaputyötä, siinä luodaan järeää rakennetta, sitä järeää rakennetta, (Puhemies koputtaa) joka kokoaa yhteen taloutta ja edistää vakaata talouskasvua.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä kyllä unohdetaan se, että suurtyöttömyys on yhä meidän suurin kansallinen ongelmamme. Se on tällä hetkellä kolme kertaa suuremmissa luvuissa kuin aikanaan presidentti Kekkosen runnoessa hätätilahallituksen maahan samasta syystä. Lama tuossa kolkuttaa porstuassa, ja työttömyys entisestään uhkaa kasvaa ja kasvaakin. Samalla pienyrittäjistä, jotka luovat niitä uusia työpaikkoja, 15 000 on lopettanut vieden mukaan noin 40 000 työpaikkaa vuoden aikana. Jotain on hyvin vaikeasti vaikeuttamassa pienyrittäjien elämää. Siinä on ammattitaitoisen työvoiman puute. Kaksi ministeriä ei tiedä, mitä vasen käsi tekee, mitä oikea käsi tekee. Yrittäjyys-hankkeen anti on lähinnä nolla. Arvonlisäveron 300 pykälää on aivan hirvittävä kivireki yrittäjille. Viranomaisbyrokratia lihoo ja kasvaa. Ihmettelen, että työllistämisrahat piti ohjata työministeriölle. Miksei sivukuluihin käyty kiinni?

Sakari  Smeds  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Te, ministeri Niinistö, puhutte, että hallituksen talousarvioesitys on jo tavattoman elvyttävä ja riittävä työttömyyskehitystäkin ajatellen. Kuitenkin hallituksen esitys käsittääkseni erittäin pitkälle perustuu siihen kansantalouden arvioon, joka kesäkuussa, heinäkuussa, elokuussa vallitsi hallituksen piirissä. Vielä siinä vaiheessa, kun te annoitte budjettiesityksen eduskunnalle, teidän arvionne oli se, että työttömyys olisi ensi vuoden osalta hienoisessa laskussa. Nyt tilanne on täysin muuttunut, arviot ovat täysin muuttuneet. Silti te olette tehneet tähän budjettiesitykseen syksyn aikana vain kosmeettisia muutoksia.

Kristillisdemokraatit ovat budjettimietintöön liitetyssä vastalauseessa esittäneet lisää työllisyystoimia. Samanlaisia vaatimuksia on myös tullut ammattiyhdistysliikkeen taholta. (Puhemies koputtaa) Onko todella näin, että hallituksen vastaus pahenevaan työttömyysongelmaan on se, että jo nähdyt toimenpiteet riittävät?

Jari  Koskinen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Edustajat Vehviläinen ja Bremer arvostelivat Yrittäjyys-hanketta. Yrittäjyys-hankehan menee hyvää vauhtia eteenpäin. Erilaisia käytännön toimenpiteitä on tehty vaikka kuinka paljon. (Välihuutoja) — Voin lukea tämän listan ed. Laukkaselle: sivukuluja on alennettu monella tavalla, neuvontaa on kehitetty, te-keskuksiin on tullut muun muassa teknologia-asiamiehiä ja naisyritysneuvojia, rahoitusjärjestelyjä on parannettu, lainsäädäntöä on kehitetty jne. — Mutta yrityksen perustaminen ei ole sellaista, että se käy sormia napsauttamalla. Se vaatii vähän aikaa ja kehittämistä. Sen takia yritysilmapiiriä pitää parantaa, ja varmasti tuloksia sitten tulee. Voi olla, että yrityksiä on paljon enemmän sitten joskus. Jos keskustapuolue vaikka on hallituksessa, niin voi lukea uudestaan tilastoja.

Lopuksi: Ministeri Niinistö puuttui siihen, mistä saadaan rahaa tarvittaviin infrahankkeisiin. Yksi tapa voisi olla esimerkiksi se, että kun valtio omistaa tällä hetkellä kohtuullisen paljon muun muassa Stora Enson osakkeita ja metsäyhtiöiden osakekurssit eivät ole ihan huonoimpia tällä hetkellä, salkkua voisi vähän keventää siltä puolelta.

Seppo  Kääriäinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistön huoli tulevista vuosista on tietysti paikallaan, mutta huolen ydin on siinä, että nytkin joka kymmenes on työtön seitsemän vuotta jatkuneen hirmu hyvän kauden jälkeen. Me olemme kolmen ongelman kehässä, suuren työttömyyden, korkean verotuksen ja menopaineitten kehässä, ja sen avain on kyllä työttömyys. Parempi työllisyys helpottaisi asioita hyvin monella tavalla. Oikeastaan se kritiikki tuleekin siitä, että äskeinen ministerin puheenvuoro korosti menojen kurissa pitämistä, mikä on tietysti ihan oikeaa suuntimista, mutta paremman työllisyyden läpikäyminen oli aika tavalla nollasana ymmärtääkseni äskeisessä, sinänsä ihan hyvässä, huolekkaassa puheenvuorossa. Työttömyyden kovan ytimen sulattaminen täsmäelvytyksellä olisi nyt sitä oikeaa politiikkaa. Se on muuten keskustan vastalauseessa nätisti kirjoitettu vaatimattomilla markoilla.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hallitusta on onnitteleminen, että valtion velanhoito on onnistunut niin hyvin, paljon paremmin kuin tavoitteeksi on asetettu, ja hyvä niin. Tässä mielessä voi peräänkuuluttaa, että tulevaisuudessa sosiaalisempaa budjettipolitiikkaa kannattaisi harjoittaa, koska se lasku tulee joka tapauksessa maksettavaksi aikapommin tavalla ja ne vauriot ovat myöskin sitten aika kalliita.

Ministeri itse viittasi jokin aika sitten veroparatiisien asemaan valitettavan terrori-iskun jälkeen, ja kysyisin, vaikkei tämä kyselytunti olekaan, että kun sillä suunnallakin on harmaata toimintaa aika paljon todennäköisesti, aikooko hallitus todella puuttua siihen, että saataisiin myöskin valtiolle se, mikä valtiolle kuuluu, että veroparatiisit pantaisiin todella ahtaalle.

Mitä täällä tulee äänestyskäyttäytymiseen, niin minä olen äänestänyt yleensä ed. Rajamäen vanavedessä, kun hän on valtiovarainvaliokunnan vastaavamme. Me olemme kyllä äänestäneet aina linjakkaasti hallituksen luottamuksen puolesta, sen sijaan jotkut ministerit muistaakseni ovat painaneet milloin mitenkin.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri peräänkuulutti nuoremman sukupolven vastuuta, niin ottaisin siihen kantaa, koska toivon mukaan 20 vuoden kuluttua olen, varsinkin jos valtion leivistä on lähdetty absoluuttiseksi veronmaksajaksi, kantamassa vastuuta taloudesta. Kyllä minunkin nähdäkseni kuitenkin tällä hetkellä se todellinen huoli olisi nimenomaan siinä, että tässä nykyisessä laskusuhdanteessa työttömyys ei lähtisi nousemaan tästä jo nykyään varsin korkeasta tasosta. Se on asia, joka on useissa puheenvuoroissa tullut esille, että sen pitäisi olla meidän ykköshuolemme nyt.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Kaikkien laskutapojen mukaan tämän vuoden ja ensi vuoden budjetista löytyy elvyttäviä eriä noin 24 miljardia markkaa. Niitä ei mitenkään voi leimata elvytys-termin ulkopuolelle. Ne ovat kaikki lisärahaa joko verotuksen keventämisenä, sosiaaliturvamaksujen keventämisenä tai suoranaisina menonlisäyksinä. Ne ovat varsin tuntuvaa elvytystä. Me olemme varmasti Euroopan unionin alueella ykköselvyttäjiä tällä hetkellä.

Sitä taustaa vasten, että nyt keskusteluilmapiiri täälläkin näyttää olevan, että 24 miljardia ei ole mitään, vasta 0,5 miljardia sinne päälle olisi jotain, minusta olisi toivottavaa, että ensin katsottaisiin, mitä todella on jo tehty, ja se on paljon, mitä siinä suhteessa on tehty. Jos ajatellaan työllistämistä erikseen, kaikki nämä erät ovat ainakin perinteisten käsitysten mukaan juuri sellaisia, joilla tuetaan työllistävää kehitystä: (Puhemies koputtaa) veronalennukset, sosiaaliturvamaksujen alennukset, työnantajamaksujen alennukset, infrahankkeet ja vielä kulutuskysynnän lisääminenkin (Puhemies koputtaa) ja tiettyjen sosiaalipuolen menojen lisäykset.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Niinistö manailee eduskunnan esittämiä lisäyksiä mutta ei manaile sitä, että Lipposen hallitus, johon te kuulutte ministerinä, on täysin epäonnistunut työttömyyden hoidossa. Seitsemän noususuhdannevuotta on takana, ja meillä on maassa ennennäkemättömän suuri työttömyys nousukaudelle. (Välihuutoja) — Nousukaudelle 300 000; ehkä laaja työttömyys on, ministeri Niinistö, vielä 100 000 suurempi. — Uudistuksia, jotka olisivat vähän purreet, ei ole kuulunut, millä työn vastaanottamisen kynnystä olisi voitu madaltaa esimerkiksi juuri palvelualoilla.

Te ette myöskään ole huolestuneita siitä, että hallituksen Yrittäjyys-ohjelma on täysin epäonnistunut. Tänä vuonna on jo 14 000 yrittäjää lyönyt hanskat tiskiin. Tämän pitäisi olla hälytysmerkki siitä, että se on epäonnistunut, kun juuri pienyrityksiin lastattiin odotuksia, että ne työllistävät tässä maassa. Nyt me odotamme, että teillä olisi jonkinlainen sanoma eduskunnalle siitä, miten pienyrityksiin, (Puhemies koputtaa) mikroyrityksiin, saadaan uusia työpaikkoja.

Mikko  Kuoppa  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö puhui kultaisista vuosista ja lottovoitoista. Kultaiset vuodet ovat olleet Suomen suurituloisimmille ihmisille, sillä he ovat saaneet suurimmat veronalennukset. Sopii kysyä, mikä on näiden kaikkein rikkaimpien, suurituloisten, veronalennusten vaikutus esimerkiksi elvytykseen. Elvyttävätkö ne? Olen sitä mieltä, että työttömille ja pienituloisille annettava tulonsiirrot, tulonlisäykset elvyttäisivät taloutta paremmin, koska ne tulevat kaikki kulutukseen.

Mielestäni tässä on meille todella suuri haaste, kun joudumme kohtaamaan talouskasvun pysähtymisen ja mahdollisen laskusuhdanteenkin tällaisen suurtyöttömyyden oloissa. Jos ei nyt työllisyysongelmaan paneuduta, siinä käy äkkiä sillä tavalla, että se on sitten taas liian myöhäistä. Pitäisi ennakoida nyt erityisesti työllistäviä toimenpiteitä varten varoja, joilla saataisiin talouselämä pyörimään niin, että työttömyys ei lähtisi kasvuun.

Ulla Juurola  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä totesi, että työttömyyden osalta tämä hallitus on aivan hirveästi epäonnistunut. Sen verran koetan muistella, että olen jostakin lukenut, että kuitenkin tällä kaudella on lähes 300 000 uutta työpaikkaa tullut, joten vauhti on ollut aika nopea.

Vastauspuheenvuoroni kuitenkin alun perin pyysin, kun ministeri Niinistö kaipasi vastuuta seuraavasta sukupolvesta. Ilmeisesti viittasitte lähinnä valtionvelkaan, mutta minä näen asian hiukan laajemmin. Olen iloinen, että minusta hallitus on kantanut vastuuta seuraavasta sukupolvesta päivähoitojärjestelmän, esikoulutoimen vahvistamisen tai työttömien lapsikorotusten avulla.

Mutta kaiken kaikkiaan olen itse huolissani siitä, että alle neljäkymppisissä, jotka vielä itse katson nuoriksi ihmisiksi, on erittäin paljon työttömiä. Nimenomaan työmarkkinatuen saajista suurin osa on nuoria, alle neljäkymmentävuotiaita. (Puhemies koputtaa) Sen takia en ole oikein mitenkään voinut ymmärtää, että viime vuosina ammatillisen aikuiskoulutuksen määrärahoja on vähennetty merkittävästi ja oppisopimusten osatutkinnot on kiintiöity.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin kannattaisi olla huolissaan siitä, että meillä vieläkin valtionvelan korot merkitsevät 22 miljardin menoa. Suunnilleen samanlaista menoa osoittaa myöskin työttömyyden hoito, elikkä viidesosa valtion menoista tässä budjetissa muodostuu näistä kahdesta tekijästä. Kun lisäksi tulevaisuus näyttää siltä, että 700 000 suomalaista siirtyy työelämästä eläkkeelle seuraavien kymmenen vuoden kuluessa ja vain alle 500 000 tulee nuorista ikäluokista vastaavasti tilalle, niin kuka on leipomassa kakkua ja hoitamassa meidän sairaitamme, vanhuksiamme ja lapsiamme tulevaisuudessa ja mistä maksetaan nämä kaikki nyt tämän sukupolven aikana kertyneet velat?

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rajamäelle haluan vain todeta sen, että pitää paikkansa, että vastalauseessamme lukee, että maa- ja puutarhatalouden kansalliseen tukeen otetaan lisäyksenä 40 000 euroa, mutta olen itse esittänyt tämän valtiovarainvaliokunnassa ja se oli 40 000 miljoonaa euroa, ja tämä tullaan korjaamaan. (Välihuutoja) — Ei, kun ... 40 000 miljoonaa euroa, kyllä, eli 250 miljoonaa markkaa. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Ed. Huutolalta haluan kysyä vain aluepolitiikasta, kun hän totesi, että budjetti on erinomaisen hyvin hoidettu alueellisesti ensi vuotta varten, onko niin hoidettu. Mikä muuttoliike on tänä päivänä, mitä tapahtuu maakuntien Suomessa? Väki muuttaa edelleen pois. Ei voi sanoa, että on hyvin hoidettu. Ihmettelen ed. Huutolan lausuntoa.

Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Nyt vaikuttaa siltä, että ed. Vihriälä pani nokkiin koko budjetin, ja sekään ei riitä.

Mutta, ed. Hyssälä, yhtä hyvin voidaan sanoa, että edellisten seitsemän vuoden aikana työllisyys on alentunut Suomessa enemmän kuin koskaan ennen seitsemän vuoden periodilla. Jotain on saatu aikaiseksikin. Lähtötaso oli huikean korkea. Mitkä sitten ovat oikeita työllisyystoimenpiteitä? Täällä on selvästi kaksi erilaista, kolmekin erilaista, suuntaa, ja kaikkiin niihin hallituksen esityksessä vastataan: on infrastruktuuria, siis kovaa rakentamista, on aktiivisen työllisyyspolitiikan määrärahoja, joita ed. Juurola kaipaili ja joitten tehosta ei minulla ainakaan ole ihan täyttä varmuutta, ja on sitten vielä työnantajamaksujen alentamista, tuloveron alentamista. Kaikkea on esitetty.

Sitten, ed. Kuoppa, näinä kultaisina vuosina suurin optio- ja verovoittaja on ylivertaisesti ollut Suomen valtio. Kakkosena ovat suomalaiset kunnat ja kolmantena seurakunnat. Ei minun ainakaan niitä käy kateeksi.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ministeri Niinistö on siinä oikeassa, että ensi vuoden budjettiin sisältyy merkittävä määrä elvytystä, mutta ehkä eduskunnassa on vähän vinoutunut käsitys siitä, että elvytys pitäisi tehdä velaksi. Minusta on hyvä, että sitä ei tarvitse tehdä velaksi, mutta huomauttaisin ministeri Niinistölle siitä, että osaksi me otamme kunnilta tähän elvytykseen rahaa kunnallisverotuksessa tehtävillä ansiotulovähennyksillä. Toivon, että tälle tielle nyt pannaan loppu, koska 108 kuntaa joutuu sitten vastaavasti nostamaan omaa veroäyriään, kun me täällä valtion instanssissa eli eduskunnassa päätämme ansiotulovähennyksen lisäämisestä.

Puhemies! Mitä tulee velkaantumisen asteeseen, siinähän me olemme todella päässeet alle hallitusohjelman. Ministeri Niinistö on tehnyt tässä suhteessa varmasti ihan hyvää työtä, mutta eräs asia on myöskin hallitusohjelmassa. Siellä on pyrkimyksenä se, että jokainen suomalainen työllistyy, joka on ollut työttömänä 12 kuukautta, alle 25-vuotiaat 6 kuukautta. Ministeri Niinistö, tästä ei ole paljon puhuttu, eikä ministeri Niinistö ole koskaan puhunut tästä. Muistutan siitä, että se kuuluu myöskin hallitusohjelmaan. (Puhemies koputtaa) Mitä tulee ministeri Niinistön näkemykseen kasvusta, olin vähän ihmeissäni siitä, että hän antoi näin negatiivisen kuvan siitä, minkälainen kasvu (Puhemies koputtaa) ensi vuonna tulee olemaan.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Niinistö aivan oikein korosti sitä, miten on tarkasteltava vastuullisesti myös tulevia vuosia. Minusta rehellisempää analyysiä tarvitaan nyt nimenomaan niiden ongelmien ratkaisemiseen, joiden selvästi nähdään olevan edessä. Työttömyydestä on jo aika monessa puheenvuorossa puhuttu, yrittäjyyden kannustimista, ikääntymisen aiheuttamista ongelmista, verotukseen kohdistuvista uudistamisvaatimuksista, ja hyvin olennainen asia on alueellinen eriytyminen. Tämän vuoksi, arvoisa puhemies, minä odottaisinkin, että tämän talousarvion käsittelyn yhteydessä myös tämä näkökulma siirtyisi kauemmaksi ja näiden keskeisten kehitystekijöiden analyysi ulottuisi vähän syvemmälle, jolloin pääsisimme yksimielisiin näkemyksiin myös siitä, miten näitä vaikeita (Puhemies koputtaa) edessä olevia ongelmia ratkaistaan.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rajamäki muisteli vielä vanhoja aikoja, 90-luvun alkua. Täytyy kuitenkin muistaa, että ne leikkaukset, jotka silloin tehtiin, uusittiin sitten nykyisen hallituspohjan aikana jne. elikkä ei voi vetää oikein yksi yhteen. Mutta kun ministeri Niinistö totesi, että 24 miljardia markkaa on elvytysrahaa budjetissa, ehkä se on toivottoman hajallaan siellä budjetissa, niin ettei sitä pystytä sillä tavalla kohdentamaan kuin kenties te haluaisitte tai me eduskunnassa haluaisimme. Täytyy muistaa myöskin, että ei syrjäytymisessä ole kysymys vain taloudesta vaan myöskin henkisestä syrjäytymisestä. Luulen, että siihen meidän eväämme ovat olleet aivan liian pienet. Viittaan ed. Karjulan puheenvuoroon. Samalla kun nähdään, että parhaiten toimeentuleva desiili, kymmenes, on saanut 6 prosentin nousua jo kohta kymmenen vuoden ajan, heikoimmat desiilit ovat saaneet alle 2:ta prosenttia, alle 1:tä prosenttia. Tämäkin on henkisesti vaikuttanut, ja se on tapahtunut tämän hallituspohjan aikana, valitettavasti.

Susanna  Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen aika ilahtunut siitä, että tässä keskustelussa on noussut esiin voimakkaasti tällainen tulevaisuusnäkökulma. Itsestäni ainakin tuntuu, että suomalainen yhteiskunta ei ole vielä riittävällä tavalla varautunut ikääntymisen mukanaan tuomaan haasteeseen. Tästä asiasta varmaan pidemmän aikavälin keskusteluakin kaivattaisiin, ei vain vuosittaisten talousarvioiden yhteydessä käytävää keskustelua. Lisäksi työttömyyden hoito on tietenkin aivan ensiarvoisen tärkeää tämänkin haasteen edessä, mutta sen lisäksi on muistettava, että mikäli me haluamme, että tulevaisuuden veronmaksajia tässä yhteiskunnassa on, pitää huolehtia myös työssäjaksamisen asioista. Tällä hetkelläkin meillä on hyvin paljon työssäuupumista ja sitä ongelmaa, että ihmiset eivät jaksa hektistä työelämää. Onneksi hallitus on tähän haasteeseen tarttunut, mutta sitä tulee pitää silmällä myös jatkossa, jos halutaan, että hyvinvointiyhteiskunta pysyy työllisyyden kautta pystyssä.

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin keskustelussa on jo käynyt ilmi, hallituksen työn tulokset työttömyyden vähentämisessä ovat olleet aika heikkoja. Kuvaavaa on se, että SDP:n Kari Rajamäki puheenvuorossaan joutui menemään 80-luvulle saakka löytääkseen edes joitain positiivisia saavutuksia puolueensa toiminnasta.

Ed. Zyskowiczille toteaisin sen, että hänen kannattaisi lukea sekä Veronmaksajain Keskusliiton tekemä tutkimus että myöskin Stakesin tekemä tutkimus. Niitten yksiselitteinen johtopäätös on se, että lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt muihin kotitalouksiin verrattuna. Tämä on fakta.

Keskustan välikysymys osui hallitukselle hyvin arkaan paikkaan, ja rivit ovat sekaisin. Hallituksessa esitellään koko ajan uusia esityksiä kotihoidon tuen korotuksista lähtien mutta ei olla valmiita niitä toteuttamaan. Myöskin kokoomuksessa näyttää olevan monta linjaa. Ed. Zyskowicz ei ole lupaamassa penniäkään lisää lapsiperheille, mutta taas ed. Sarkomaa (Puhemies koputtaa) haluaisi tehdä korotuksia esimerkiksi kotihoidon tukeen.

Tapio  Karjalainen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla ei ole mitään perusteita tehdä tyhjäksi ministeri Niinistön huolta tulevaisuudesta. Siihen on syytä yhtyä, samaten siihen, että tämä budjetti todellakin sisältää elvytystä. Periaatteessahan voi sanoa, että kaikki budjetin menokohdat ovat jollakin tavalla elvyttäviä.

Meidän kaksi suurta kiviriippaamme taantumaan mentäessä ovat alueellinen epätasapaino, siihen liittyvä muuttoliike ja maan rinnakkaisrakentaminen ja toisena massatyöttömyys, johon ei ole purrut kasvu niin kuin on oletettu. Voi sanoa, että perinteiset keinot eivät näköjään riitä työttömyyden kovan ytimen murtamiseen. Kasvu on yksi väline, mutta sen sisällölläkin on merkitystä. Ongelma on se, miten tehdään ja rahoitetaan sellaiset työt, jotka eivät ole olleet viime aikoina muodikkaita eivätkä ole tuottaneet nopeita voittoja. Näissä julkisella vallalla, niin valtiolla kuin kunnillakin, on suuri vastuu, ja ehkä näissä myös pienyrittäjyyden mahdollisuuksiin pitää nojata.

Verotuksesta, (Puhemies koputtaa) arvoisa puhemies, vielä lopuksi: Yhdyn edustajien Elon ja Kuopan huomautuksiin siitä, että paitsi, että verotus on elvyttävä toimenpide, sillä on sisällöltään myös mahdollisuus olla pelkkä tulonjakomekanismi.

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ihan aluksi ministeri Niinistölle siitä, että on totta tietysti, että noin 24 miljardia markkaa on rahaa, jolla on tarkoitus elvyttää Suomea. Mutta minun on erittäin vaikea uskoa sitä, että niillä kaikilla elvytystoimilla voidaan kaikkein kipeimpiin asioihin puuttua elikkä pitkäaikaistyöttömiin ja syrjäytyneisiin. Ne rahat eivät kohdistu heihin. Sen vuoksi voisi olettaa, että juuri näitä varten tulisi vielä erityisiä toimia.

Ed. Vihriälälle: Onhan totta — täällä on Lappia käytetty monissa puheissa esimerkkinä — että Lapissa nousevat 202 miljoonaa ensi vuonna valtionavut. Onhan se yhtenä vuonna sen suuruinen nousu, jota ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Se on sitten kokonaan toinen juttu, kyetäänkö sillä poistamaan ne ongelmat, joita 10—15 viime vuoden aikana kuntatalouteen ja yksittäisille kunnille on kohdistunut. Mutta onhan se selvästi parempi kuin koskaan, ainakaan kymmeneen vuoteen.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Vastaisin ensin ed. Elolle: Ei minulla sen synkempää kuvaa ole kuin papereissa lukee ensi vuoden kasvusta, 1,6 prosenttia. Totean kuitenkin, että se on siinä mielessä itseään suurempi luku, että nyt meillä ei siirry kasvuperintöä ensi vuodelle. Hyvänä aikanahan tavallaan sen alkukierteet jo lähtevät korkeammalta, joten tämä on aika vaativa.

Mutta jos ajatellaan pitkää historiaa, kyllä tuollaiset 5 prosentin kasvuvuodet, joita — viime vuonna lähes 6 — vietettiin, ovat täysiä poikkeuksia. Niihin ymmärtääkseni ei helposti paluuta ole olemassa. (Välihuuto) — Toivon mukaan. Toivon mukaan silloinkin ja erityisesti silloin vielä paremmin kuin tähän asti. Maltetaan mielemme emmekä käytä niitä hedelmiä hetkessä.

Ed. Karjalainen, näin varmaan on asianlaita kuin sanotte, että työllisyyden kohdalla on tarpeen jonkin asteinen sosiaaliturvan ja työn tekemisen kombinaatio silloin, kun on kysymys työstä, josta ei toisaalta (Puhemies koputtaa) kyetä maksamaan riittävästi, jotta työntekijä sillä voisi elää. (Puhemies koputtaa) Tämä on varmasti sitten oma lukunsa.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime vuosien kasvun hedelmistä ovat päässet nauttimaan vain suurimmat kaupungit ja kaupunkiseudut. Se on kylmä tosiasia näiden talouslukujen valossa. Sen sijaan maaseutu- ja haja-asutusalueet ovat olleet väestön menettäjiä, mutta myöskin monien valtion toimintojen menettäjiä, eli Tielaitoksen, Postin ja työhallinnon järjestelyt ovat merkinneet sitä, että työpaikkoja on hävinnyt juuri heikoimmilta alueilta. Sen sijaan näille alueille hallituksen puolelta on tullut lupauksia. On laadittu erilaisia ohjelmia ja suunnitelmia, mutta kun peruslinja, perusasenne, aluepolitiikkaan nähden on ollut se, että vahvoja alueita vahvistetaan ja heikoimmat saavat kärsiä, se näkyy näissä tuloksissa.

Minusta ed. Karjalainen arvioi jälleen kerran hyvin osuvasti tätä linjaa myöskin hallituksen aluepolitiikan osalta, eli nyt tarvittaisiin suunnanmuutos. Ensi vuoden budjetti ei mitenkään merkittävällä tavalla paranna heikompien alueitten ja kuntien asemaa.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tietenkin voisi sanoa, että voi kauheata, jos sijoitetaan 24 miljardia elvyttämiseen ja siitä huolimatta työttömyys kasvaa. Valtiovarainministeri sanoi, että elvyttämiseen sijoitetaan 24 miljardia, ja ensi vuonna arvioidaan, että työttömyys kasvaa. (Ed. Pekkarinen: Ei se ole mitään elvytystä, Niinistön tapa laskea!) Ihan oikeutetusti on moitittu sitä, että elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen 1 prosenttiyksiköllä menee hukkaan. Sen takia me olemme esittäneet 3:a prosenttia.

Mutta minä väitän, että jos sijoitetaan 24 miljardia elvyttämiseen ja työttömyys kasvaa, kyllä on silloin menetelty huonosti. Sillä 24 miljardilla olisi voinut työllistää 240 000 ihmistä 100 000 markan vuosipalkalla tai 480 000 ihmistä 50 000 markan vuosipalkalla. (Puhemies koputtaa) Jos tämä 24 miljardia olisi keskitetty yhteen tai muutamaan kohteeseen, silloin varmasti tulos olisi ollut parempi.

Jos nämä luvut pitävät paikkansa, mitä te olette esittänyt, arvosana jää alhaiseksi.

Anu Vehviläinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En voi olla vielä palaamatta ed. Zyskowiczin kovin halventavaan puheenvuoroon, kun te puhuitte keppihevosista eläkeläisten ja lapsiperheiden yhteydessä. Haluan vielä toistaa teille sen, että teidän kannattaisi nyt lukea Stakesin tutkimus. Te ette ole katsonutkaan tännepäin. Teidän kannattaisi lukea täältä, miten kerrotaan, että lapsiperheet ovat todella viime vuosina menettäneet suhteessa muihin perheisiin, kuten jo ed. Kiviniemikin teille sanoi. Teidän kannattaa uskoa näitä tutkimuksia.

Edelleenkin kysyn teiltä, mikä on esimerkiksi teidän puolueenne linja näissä asioissa. Olen ymmärtänyt, että esimerkiksi varapuheenjohtaja Sarkomaa kannattaa kotihoidon tuen nostamista. Olen myös kuullut siitä, että teillä olisi kannatusta minimiäitiyspäivärahan nostoon. Mikä teidän linjanne on ja missä aikataulussa, ja mikä se on suhteessa hallituksen linjaan?

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mitä ensinnäkin tulee näihin selvityksiin, niin Veronmaksajain Keskusliiton selvitys osoitti, että perhetuet olivat reaalisesti lapsiperheille pienentyneet, mutta siitä huolimatta lapsiperheiden reaalinen ansiokehitys eli elintaso oli kehittynyt myönteisesti. Tämä tietysti johtuu työllisyyden parantumisesta, joka kohdistuu lapsiperheisiin; se johtuu tuloverotuksen keventymisestä, joka kohdistuu lapsiperheisiin; ja se johtuu korkotason alentumisesta, joka kohdistuu lapsiperheisiin.

Tässä keskustelussa todellakin keskusta on ottanut, niin kuin tässä kuussa muutoinkin, lapsiperheet keppihevosekseen. Sanon tämän uudelleen ja juuri näillä sanoilla, koska ei ole montakaan viikkoa siitä, kun te huusitte täällä eläkeläisten perään, ja silloin eläkeläiset nimenomaan olivat menettäneet kaikkiin muihin nähden ja juuri eläkeläisille piti satoja miljoonia laittaa lisää rahaa, koska eläkeläiset olivat suurimpia häviäjiä.

Mitä tulee kotihoidon tukeen, keskustahan täällä puheissaan vaatii sen korottamista, mutta kun teimme pienen selvityksen, miten keskustaenemmistöisissä kunnissa oli suhtauduttu kotihoidon tukeen, kävi ilmi, että niissä kunnissa, missä keskustalla on kaikki valta, enemmistö valtuustossa yksinään, niin (Puhemies koputtaa) eipä siellä olla huolissaan siitä, ettei perheellä ole (Puhemies koputtaa) riittävästi kotihoidon tukea.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kirjoitan alle kaiken sen, mitä ed. Karjalainen sanoi. Se oli hyvää ja selvää puhetta.

Mitä tulee ed. Zyskowiczin puheisiin vielä kertaalleen lapsiperheiden osalta: Ed. Zyskowicz sanoo, että kun tulot ovat kasvaneet, niin on voitu lapsiperheiltä leikata. Keiden tulot ovat kasvaneet, vainko niiden, joilla on lapsia, vaiko kaikkien perheiden? Minun vastaukseni on, että kaikkien tulot ovat keskimäärin kasvaneet, eikä tämä oikeuta ottamaan niiltä, jotka ovat lapsiperheitä. Te olette leikanneet niiltä 1,5 miljardia markkaa ettekä ole penniäkään palauttaneet ettekä edes indeksiä toteuttaneet. Se on kova valinta.

Tämäkin keskustelu osoittaa selvästi sen, kuka tämän linjan tavallaan päävetäjä on. Se nimenomaan tulee täältä oikealta, jälleen kerran tässäkin oikealta, ja aivan sama asia koskee myöskin eläkkeitä. Ed. Zyskowicz, me olemme pienituloisten, yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevien asialla, ovat ne sitten lapsiperheitä tai pienituloisia eläkeläisiä, ja meidän mielestämme (Puhemies koputtaa) siihen meillä on oikeutus, jopa velvollisuus.

Kimmo Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

(Ed. Zyskowiczin välihuutoja) Arvoisa puhemies! Kuuntelemmeko ed. Zyskowicziä, vai?

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö elävään tyyliinsä luki madonluvut tuleville vuosille, erityisesti vuodelle 2002, mutta myöskin seuraavalle vuosikymmenelle ja sitäkin seuraavalle. Hän viittasi, että nämä kultaiset vuodet, joita olemme nyt eläneet, pari kultaista vuotta, eivät enää palaa. Minun parlamentaarinen urani on kuitenkin sen verran pitkä, että muistan hyvin, kun ministeri Niinistö täällä esitteli vuosien 98, 99 ja 2000 budjettia, ja silloin ministeri ei käyttänyt kyllä termiä "kultaiset vuodet". Te puhuitte kyllä paljon synkempään sävyyn tulevaisuudesta, vähän samaan tyyliin kuin tänään täällä.

Onko tilanne sen kaltainen, ministeri Niinistö, että ennustaminen on ylipäätään vaikeaa, mutta erityisen vaikeaa on tulevaisuuden ennustaminen?

Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Nyt meidän pitää, ed. Kiljunen, käydä puheenvuoroni läpi. Minä olen puhunut lottovoitoista teille moneen kertaan silloin, kun ei tahtonut pää kestää sitä, että nyt lyhennetään velkaa liikaa. Olen aloittanut ne puheet vuonna 2000 ja jatkoin tänä vuonna. Mutta vain kaksi ovatkin tällaisia "kultaisia vuosia" siinä mielessä, lottovoittojen vuosia. Ei vielä 98—99 oltukaan siinä asemassa. Päinvastoin, mehän teimme velkaa lisää sinä aikana.

Ed. Pekkarisen puheenvuoron — hän näyttää kadonneen — johdosta: Jäin ihmettelemään vain sitä, miksi ihmeessä eläkeläiset. Kun oikein objektiivisesti pyrkii vertailemaan eri väestöryhmien kohtelua tässä salissa, kyllä minusta vaikuttaa siltä, että hyvätuloiset eläkeläiset ovat menestyneet kaikkein parhaiten, ja aina on ollut tiivis vaatimus ja kannustus siinä eturivissä, missä ed. Pekkarisen nytkin pitäisi istua, mukana.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On todettu, että ensi vuoden budjetti on hyvin voimakkaasti elvyttävä ja että liikenneverkon puolella elvyttävät toimet menevät suurten hankkeiden rahoitukseen.

Valtiovarainvaliokunta aiheellisesti toteaa, että alemmalle tieverkolle rahoitus on täysin riittämätön. Vaikka tasokorotus tuleekin, se menee kustannusten nousuun. Siinä mielessä kysyn, onko aikomus pitää meidän kansallisvarallisuutemme, myöskin alempi tieverkko, liikennöitävässä kunnossa ja hyvässä hoidossa, sillä nyt jo päällysteiden uusiminen vie 21 vuotta, kun kohtuullista olisi 12—13 vuotta. Silloin kun uusimme Tielaitosta ja Tiehallintoa koskevaa lainsäädäntöä, myöskin hyväksyttiin periaate, että myös alemmasta tieverkosta pidetään huoli. Minä kysyn juuri tämän alueellista tasapainotusta edistävän periaatteen perään. Onko tarkoitus alempi tieverkko pitää kunnossa?

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kyllähän nimike "lottovoitto" pitää paikkansa. Ministeri Niinistön sanomana 1997—2000 sitä "lottovoittoa" on lähes 40 miljardia markkaa. Hiukan voisi kyllä sen perään kysyä, miten lottovoitto on ikään kuin oikean budjettimenettelyn kautta tuloutettu budjettiin; se on siellä kassassa olevaa rahaa ollut ja taitaa edelleen olla. Veikkaan, että Valtiontilintarkastajat kysyvät tämän asian perään vielä.

Mutta muuten tämä keskustelu minua hiukan hämmentää. Tuommoinen 24 miljardia heitettynä elvytysrahana on aika kevyttä kenttähuumoria. Meidän kaikkien pitäisi tietää, että olemme siinä tilanteessa, että olemme tehneet marraskuussa valtiovarainministeriön suhdanne-ennusteen pohjalta arvion ja elämme sen mukaisesti nyt. Ehkä kolmen neljän kuukauden kuluttua on riittävästi väliaikaa kulunut, että voidaan nähdä, olemmeko tehneet oikean arvion. Sitten pitää katsoa uudestaan, (Puhemies koputtaa) missä mennään ja mitä pitää tehdä.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Niinistö toivoi kuulevansa edes yhdeltä edustajalta kannanoton, jossa kannettaisiin huolta tulevaisuuden yhteiskunnasta. Ministeri Niinistö ei ilmeisesti ollut kuuntelemassa perhepolitiikasta käytyä välikysymyskeskustelua, jossa tämä näkökulma nimenomaan otettiin esiin useassa puheenvuorossa ensimmäisestä alkaen.

Jos nykymeno jatkuu, lasten ja nuorten tilanne, edelleen tällaisenaan, niin 20 vuoden kuluttua tulevaisuuden vanhuksia hoitaa ennätyksellisen päihde- ja mielenterveysongelmainen sukupolvi. Tämä uhkakuva nousi selvästi esiin myös Stakesin tutkimuksesta, johon tässäkin keskustelussa on useaan kertaan viitattu. Jos tiukkaan menokuriin vedoten laiminlyödään lasten ja nuorten hyvinvointiin sijoittaminen, silloin tehdään todella karhunpalvelus tulevaisuudelle.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laukkaselle muutama luku: Pääkaupunkiseudun väestönkasvu oli alle 10 000 vuonna 92; melkein 13 000 vuonna 93; 14 500 vuonna 94; ja 16 000 vuonna 95, jonka jälkeen se on ollut huomattavasti hitaampaa ollen vuonna 2000 vain 10 000. Elikkä halusin vain kertoa, että Ahon hallituksen aikana oli jo voimakas muuttoliike Pääkaupunkiseudulle ja väestönkasvu. Tulen suuttumaan kaikista Pääkaupunkiseudun asuntopolitiikan hoitamisen torpedointiyrityksistä, jotka keskusta nyt tässä vastalauseessaan tekee ja tästäkin eteenpäin.

Vielä ministeri Niinistölle totean, että vakausohjelman tarkistuksessa ei puhuta julkisesta rahoitusylijäämästä, vaan nimenomaan rakenteellisen valtiontalouden ylijäämän tavoittelemisesta vuonna 2003. Minua huolestuttaa, aiotaanko sitä ylijäämää tavoitella veronkorotuksilla, lisätuloilla vai leikkauksilla, kun EU:lle on tällainen lupaus annettu.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Uotilan täytyy kyllä nyt torpedoida paitsi keskustan asuntopoliittiset ehdotukset myös Valtiontilintarkastajien näkemykset, koska juuri viime viikolla saamassamme Valtiontilintarkastajien kertomuksessa he yksimielisesti esittävät epäilyksiä Pääkaupunkiseudun kuntien kunnallisteknistä avustusta, uutta määrärahaa, kohtaan ja edellyttävät laajempaa periaatekeskustelua tämän uuden avustusmuodon tarkoituksenmukaisuudesta ja oikea-aikaisuudesta suhteessa vireillä oleviin aluepoliittisiin kehittämistoimiin jnp. Kyllä kritiikki tätä uutta kunnallistekniikan avustusta kohtaan on laajempi. Keskustahan ehdottaa, että koko kaavoitusjärjestelmää ja rakennustuotantoketjua sekä aluerakentamisen suunnittelua arvioidaan uudelleen ja niin, että kaavoitusta voidaan nopeuttaa ja puuttua niihin olennaisiin syihin, jotka Pääkaupunkiseudulla asuntorakentamista hidastavat. Keskustahan ei ehdota minkään rahan vähentämistä Asuntorahastolta, vaan tämänkin 100 miljoonaa haluamme osoittaa asuntorakentamiseen.

Pirjo-Riitta Antvuori  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minullakin on tarve puuttua siihen, kun ministeri Niinistö sanoi, ettei täällä kanna kukaan huolta tulevista sukupolvista. Kyllä kantaa. Muun muassa valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaosto on jatkuvasti painottanut lasten ja nuorten hyvinvoinnin merkitystä. Paitsi että olemme viime vuosina suunnanneet rahaa mielenterveyspalvelujen saatavuuteen, erityisesti olemme painottaneet ennalta ehkäiseviä toimia ja niitä toimenpiteitä, joilla voimme turvata lasten ja nuorten hyvinvointia. Näin juuri siksi, että on erityisen tärkeää, että tulevaisuuden aikuiset ovat paitsi hyvin koulutettuja, muutenkin hyvinvoivia. Tämä ihan inhimillisesti on tärkeää, mutta myös siksi, että tulevaisuuden vastuunkantajia on niin paljon vähemmän.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on vastauspuheenvuoro taikka kommentti tavallaan ed. Nousiaisen puheenvuoroon. Hänkin näyttää häipyneen täältä. Hän oli aivan oikeassa siinä, että alemman asteisen tieverkon kunnossapito on ihan perustavaa laatua olevia asioita. Tiehallintouudistuksen yhteydessä eduskunta lausui siitä lain tasolla, siis velvoittavasti lain tasolla, muuttamalla tiehallintolakia velvoittavaksi tältä osin. Nyt kuitenkin kehitys on juuri sen mukainen, mitä ed. Nousiainen totesi. Tämä pitäisikin saada jollakin tavalla sijoitusmenoksi niin, että elinkeinoliikenne, siitähän tässä on kysymys, jatkossa toimii.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä ilmoittaudun ed. Uotilan kanssa suuttumaan, kun puhutaan Pääkaupunkiseudusta ja asunto-ongelmista tai haluttomuudesta edesauttaa tilanteen korjaamista. Tässä aluekeskustelussa on aina tällainen ilmapiiri, että kun yksi menestyy, niin toiset menehtyvät. Eihän sen näin tarvitse olla. Minä toivon, että löydetään erilainen yhteinen sävel.

Haluan kertoa sen, että Helsingissä työttömyyden lasku on pysähtynyt. Lähes 30 000 ihmistä on jälleen työttöminä ja lähes 10 000 ihmistä on pitkäaikaistyöttömiä. Minä en syytä tästä hallitusta. Minä toivon, että hallitus nyt seuraavan budjettikehyksen raamituksessa ottaa eduskunnan viestin. Minusta yhteinen viesti on se, että nyt varaudutaan kasvavaan uuteen työttömyysaaltoon eri tavalla, paremmin kuin aikaisemmin, ja muistetaan se, että ihmiset eivät ole otettavissa liukuhihnoille heti, kun talous kääntyy kasvuun. (Puhemies koputtaa) Pitkäaikaistyöttömän työllistäminen vaatii hyvin yksilöityä ja räätälöityä polkua monta kertaa.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun puhutaan elvytyksestä, mitä hallitus on tehnyt, tietysti jää kysymään, mitä se on ja miten se käytetty. Tänään kuulimme Vakausohjelmasta asiantuntijoilta. Todettiin, että nyt veronkevennysvaraa ei käytetä työllistävällä tavalla riittävästi. Asiantuntija näki sen ongelmana.

Arvoisa puhemies! Tässä on todella kysymys ensi sijassa siitä, että hitaan kasvun oloissa voitaisiin uhkatekijöitä torjua eli ylläpitää työllisyyttä ja toisaalta torjua hyvinvointieroja, sosiaalisia ja alueellisia eroja, ja kolmanneksi huolehtia kunnallisten peruspalvelujen turvaamisesta, mitä perustuslakikin edellyttää. Nämä ovat ne isot asiat, ja niiden edessä varmaan ensi vuonna, tänä budjettikautena, ollaan ja hallituksen pitäisi tehdä enemmän.

Ismo  Seivästö  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työllisyyden turvaaminen ja pitkäaikaistyöttömyyden nujertaminen vaativat myös, että pidämme huolta kilpailukyvystämme. Ministeri Niinistö totesi ensimmäisessä puheenvuorossaan, että edessä on vähän niin kuin Joosefin unessa laihoja vuosia. (Ed. Kallis: Faaraon unessa!) Kilpailukykymmehän on perustunut tällä hetkellä osittain alhaiseen euron kurssiin suhteessa dollariin. Miten te, ministeri Niinistö, arvioitte tämän tilanteen vaikutusta tulevaisuuteen, jos käy nyt sillä tavalla, kun USA:n talous on hyvin velkaantunut, että se heijastuu dollarin kurssiin ja euro lähtee, niin kuin jotkut toivovat, voimakkaasti vahvistumaan? Miten meidän vientiyrityksemme sitten pärjäävät, miten kilpailukykymme käy, ja mitkä heijastusvaikutukset tällä on meidän työllisyyteemme, jonka suhteen tälläkin hetkellä tulevaisuus näyttää hiukan synkältä?

Markku Laukkanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Jos te, edustajat Uotila ja Hiltunen, todella olisitte huolissanne Pääkaupunkiseudun asuntopulasta, te kiireisesti uudistaisitte aravalainajärjestelmän, yhtenäislainajärjestelmän, joka ei tänä päivänä heikkojen ehtojen takia kelpaa niin sanotuille yleishyödyllisille rakentajille. Tässä on se suuri pulma. Ensi vuoden tavoite, 12 500 uutta asuntoa Pääkaupunkiseudulle, ei ole toteutumassa tästä syystä johtuen. Juuri tähän perusongelmaan, niin kuin Valtiontilintarkastajatkin toteavat, millä saadaan uusia asuntoja tähän maahan ja tälle seudulle, ei kunnallistekninen tuki auta. Kaikkia niitä rakentamisen esteitä, tonttipulaa ja siihen liittyviä kysymyksiä, voidaan ilman muuta purkaa paremmin kaavoitusbyrokratiaa purkamalla ja niitä käytäntöjä uudistamalla. Ihmettelen myöskin, että kun te, ministeri Niinistö, olette purkamassa paljon muualta rakenteellisia valtion tukitoimia, miksi te olette nyt tässä avaamassa uutta ikkunaa sellaisille tukitoimille, jotka Valtiontilintarkastajatkin asettavat lausunnossaan kyseenalaisiksi.

Lopuksi, rouva puhemies: Tässä ei viedä markkaakaan pois vaan jokaikinen markka meidän mielestämme tulisi käyttää (Puhemies koputtaa) aravaehtoisen asuntotuotannon (Puhemies koputtaa) hyväksi sellaisilla ehdoilla, että se kelpaa myöskin rakennuttajille.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistön 24 miljardin markan elvytyspaketista: Valtiovarainministeriöhän laskee siihen tuloveron kevennykset, eläkeläisten ylimääräisen savamaksun kevennykset, työttömyysvakuutusmaksun alennukset jne., ja kaksi kolmasosaa tulee näistä. Lisäksi siihen on laskettu normaaleja vuotuisten muun muassa tie- ym. investointien tasoja, jotka sinällään eivät ole sen kummempaa erityistä vuosipiikkiä. Kyllä nyt tarvitaan tarkempaa päätösten alueellisten ja työllisyysvaikutusten arviointia ja ennen kaikkea esimerkiksi koulutuksen ja kansallisten investointitukien ym. täsmäaseiden kautta tulevaisuuden vipuvarsien arviointia nimenomaan ensi kevään maaliskuuta ajatellen.

Anu Vehviläinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan yhtyä ed. Antvuoren näkemykseen siitä, minkälaista työtä sosiaali- ja työjaosto on tehnyt niissä puitteissa, mikä hallituspuolueitten liikkumavara siellä on ollut. Siitä puheenjohtajalle kiitos.

Palaisin vielä tulevaisuuskeskusteluun, joka tässäkin salissa meillä tahtoo olla sellaista, että kykenemme ajattelemaan 20—30 vuoden päähän eli vähän sillä jaksolla, minkä verran me itse ajattelemme, että tässä omia vuosia on edessä. Haluaisin muistuttaa siitä, että jo nyt me näemme, että syntyvyys on pienentynyt 10 000 lapsella kymmenessä vuodessa. Meidän pitäisi nyt tehdä myös sellaisia päätöksiä, jotka rohkaisisivat nykyisiä nuoria perheitä tekemään lapsia nyt heti ja tulevaisuudessa, jotta vielä muutamankin kymmenenkin vuoden päästä olisi veronmaksajia ja niitä ihmisiä, jotka yhteiskuntaa vievät eteenpäin.

Valtiovarainministeri   Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Toki sillä on täysi arvo, mitä eduskunta lasten ja nuorten hyväksi tekee, mutta totean tässä vaan, että terveellekin nuorelle 10—20 vuoden päästä on aika taakka saada tuplavelka, siis kova eläkerasite ja kova julkisen sektorin velkaantuminen, samanaikaisesti niskaansa.

Ed. Uotila, ymmärsin ensimmäisen puheenvuoronne väärin, olen pahoillani. Olette aivan oikeassa. Toiveen luontoinen lausuma tuolla on, ja sanottakoon tässä, että olen aivan yhtä huolestunut kuin tekin, miten se toteutuisi, että vuonna 2003 voitaisiin valtiontaloudessa olla jälleen rakenteellisessa ylijäämässä. Se on varsin vaativa tavoite.

Täällä on puhuttu elvytyksestä moneen kertaan. Haluan vielä kerran toistaa sen, että kun hallitus on laskenut 24 miljardin elvytyksen, sillä tarkoitetaan sekä tämän että ensi vuoden toimenpiteitä. Ensi vuoden budjetin ei kukaan väitäkään yksistään sisältävän noin paljon elvytystä.

Vielä ed. Seivästölle euron ja dollarin kurssista: Kannattaa muistaa, että vuonna 99, kun euro aloitettiin, euron kurssi oli ainakin 25 prosenttia vahvempi kuin tällä hetkellä suhteessa dollariin. Siitä huolimatta katsottiin, että erm-kytkennän vaiheet sun muut aiheuttavat suomalaiselle vientiteollisuudelle selvän vientiedun.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kuluvan vuoden aikana talouskasvu on Suomessa hidastunut selvästi viime vuodesta. Vaikka kyse on lähinnä teollisuuden suhdannetaantumasta, koskettaa vallitseva matalasuhdanne välillisesti kaikkia. Talouskasvun hidastuminen on näkynyt valtion verotulojen kertymässä. Aiemmin ennakoituja verotulotasoja on jouduttu laskemaan. Erityisesti tämä on koskettanut yritysten yhteisöveroja sekä osakekurssien kehityksestä riippuvia verotuloja.

Onneksi tilanne valtiontalouden kannalta ei ole aivan niin synkkä kuin se pikaisesti arvioiden voisi olla. Ensi vuonnakin valtiontalous säilynee ylijäämäisenä. Valtiontalouden hyvä tilanne antaa siten mahdollisuuden hallitukselle reagoida ensi keväänä muun muassa työllisyyttä kohentavin toimin. Työttömyyden mahdollinen nousu tulevan talven aikana edellyttää nopeita ja tehokkaita toimia. Onneksi tämän vuoden aikana on jo tehty muun muassa oikorataa ja eräitä tieinvestointeja koskevat päätökset. Ajoitus ei olisi voinut osua suhdannemielessä paremmin. Työllisyyteen niillä on suotuisa vaikutus ensi vuonna, mutta hankkeiden pitkäkestoisuudesta johtuen vaikutukset ulottuvat myös useammalle vuodelle.

Viittasin edellä tieinvestointeihin. Lisäksi hallituspuolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta sopivat jo viime kesäkuussa muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksen parantamisesta ja pitkäaikaistyöttömyyden sekä syrjäytymisen vähentämisestä.

Valtiovarainvaliokunnan eri jaostojen käsittelyssä budjetti lihoi vain noin 130 miljoonaa, sillä hallitus saattoi omassa talousarvioesityksessään huomioida alkukesällä tehdyt linjaukset ja rahalliset lisäykset. Sosiaalidemokraatit ovat muun muassa vaatineet jatkuvasti lisäpanostusta ammatilliseen aikuiskoulutukseen, ammatilliseen lisäkoulutukseen ja vapaaseen sivistystyöhön. Aikuisten ammatillinen lisäkoulutus mahdollistaa etenkin keski-ikäisen aikuisväestön osaamistason pitämisen työmarkkinakelpoisena. Samoin se mahdollistaa ammatillisen tutkinnon suorittamismahdollisuuden ja on parantamassa työssäolevan väestön työkykyä. Budjettimietintö sisältää aikuiskoulutukseen noin 24 miljoonan lisäyksen. Valitettavasti aikuiskoulutukseen varattu kokonaismääräraha, 531 miljoonaa, on noin 100 miljoonaa alle kuluvan vuoden tason, joten tähän epäkohtaan joudutaan varmasti palaamaan jo tulevan vuoden alkupuolella.

Muutama sana kuntataloudesta ja harkinnanvaraisista avustuksista.

Valtion vuoden 2002 talousarvio ja siihen liittyvät kuntataloutta koskevat lakiesitykset sisältävät kuntatalouden vakautta lisääviä toimenpiteitä. Yksi niistä on luopuminen kuntien arvonlisäveron takaisinperinnästä. Positiivisista kuntataloutta koskevista päätöksistä huolimatta kuntien talouden jatkuva eriytymiskehitys on tosiasia. Monelle kunnalle peruspalvelujen kohtuutasoinen järjestäminen tuottaa tänään jo ongelmia. Kuntien harkinnanvaraisiin avustuksiin on tulossa ensi vuodelle 20 miljoonaa markkaa hallituksen esittämän 300 miljoonan markan lisäksi. (Ed: Ala-Nissilä: Liian vähän!) — Kyllä. — Tänä vuonna harkinnanvaraista avustusta sai 132 kuntaa ja rahaa myönnettiin kaikkiaan 350 miljoonaa. Edellisenä vuonna nämä luvut olivat 148 kuntaa ja 420 miljoonaa markkaa. On täysin ymmärrettävää, että harkinnanvaraisista avustuksista ei voida luoda osallekaan kunnista pysyvää rahoituslähdettä. Muita keinoja on löydyttävä. Myös kunnissa on oltava valmius uusiin ratkaisuihin. Muun muassa seutukuntayhteistyöllä on saatu paljon hyvää aikaan.

Tässä tilassa pahimman ahdingon lievittämiseksi mielestäni harkinnanvaraisten avustusten määrä tulisi kuitenkin säilyttää ensi vuonna edes tämän vuoden tasolla. Kuntatalouden tilanne jatkuu tämänvuotisista avustuksista huolimatta edelleen monissa kunnissamme varsin vaikeana, joten ratkaisuja ja ponnisteluja tilanteen vakauttamiseksi tarvitaan niin kunnissa kuin myös täällä eduskunnassa. Kunnille on tärkeää, että niiden tulopohjaa laajennetaan ja vakautetaan. Olen aiemminkin todennut tältä samalta paikalta, että valtakunnallisissa veroratkaisuissa tulisi valita keinot, joilla kevennyksistä päättäjä toteuttaa ne omalla kustannuksella. Monelle kunnalle ansiotulo- ja tulonhankkimisvähennysten korottaminen on lisännyt vaikeuksia ja talouden kohentaminen on tullut entistä vaikeammaksi.

Talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti viime kesänä myös valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistuksen käynnistämisestä. Uudistustyö tulee aloittaa mahdollisimman nopeasti, ja siinä tulee huomioida muun muassa kuntien erilaiset olosuhdetekijät, väestön rakennetta kuvaava huoltosuhde ja negatiivinen muuttoliike. Opetusministeriön valtionosuuslistoille pääseminen on lähes toivotonta suurelle joukolle pikaisen peruskorjauksen tarpeessa olevista kouluista. Nykyisillä määrärahoilla voidaan hoitaa vain noin viidennes peruskorjauksen tarpeessa olevista niin home- kuin kosteusvaurioista kärsivistä kouluista, ja hyvin monelle kunnalle valtion osallistuminen peruskorjauksen rahoitukseen on välttämätöntä. Onneksi nyt valiokuntakäsittelyssä saatiin tuo 12 miljoonaa lisää rahaa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean, että kun valtioneuvosto teki vuoden 2000 alkupuolella päätöksen Joensuun metsäntutkimusaseman muuttamisesta tutkimuskeskukseksi, niin nyt sitten tässä mietinnön kautta on lisätty 4 miljoonaa tähän kehittämistoimintaan ja ennen kaikkea, kun tämä nykyinen yksikkö toimii vuokratiloissa, vuokrakustannuksiin. Totean, että valtioneuvoston Metlaa koskeva päätös vahvistaa valtakunnallisesti ja kansainvälisesti merkittävää metsäosaamiskeskittymää Joensuun kaupungissa.

Pääluokkakohtaisessa keskustelussa palaan yksityiskohtaisemmin muun muassa tienpitoon ja rataverkon parantamiseen.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Taloudellinen tilanne on selvästi heikentynyt budjettikäsittelyn aikana. Yhdysvaltain tapahtumat ovat jättäneet oman puumerkkinsä maailmantalouteen, ja vaikutukset tuntuvat myös meillä. Valtiovarainministeriön uusin suhdannekatsaus arvioi talouskasvun jäävän tänä vuonna noin 0,5:een ja ensi vuonna noin 1,5 prosenttiin. Valtiovarainvaliokunnan kuulemat ulkopuoliset asiantuntijat olivat lähes samaa mieltä valtiovarainministeriön kanssa. Vielä budjettiesityksen yhteydessä kasvu arvioitiin 2,5 prosentiksi kumpanakin vuonna. Budjetissa työttömyysasteen arvioitiin alenevan ensi vuonna. Uudessa suhdannekatsauksessa sen arvioidaan kääntyvän nousuun. Työttömyysaste nousisi sen mukaan 9,4 prosenttiin. Suomen Pankki on ennustanut 10 prosentin työttömyysastetta ensi vuodeksi, ja kaikkein suurimmista työttömyysluvuista on puhunut työministeriö. Se on väläytellyt työttömyyden lisäystä jopa 50 000 hengellä ensi vuonna. Tämä tarkoittaisi noin 11 prosentin työttömyysastetta.

Miten tämä muutos taloustilannetta koskevassa arviossa näkyy budjettikirjassa? Ei mitenkään. Hallitus ei ole korjannut budjettiesitystä talouden näkymien heikkenemisestä huolimatta. Valtiovarainministeriön ennustama talouskehitys merkitsee sitä, että hallitus ei voi päästä itse asettamaansa tavoitteeseen työllisyysasteen nostamisesta 70 prosenttiin tämän hallituskauden aikana.

Kysymys ei voi olla siitä, ettei mitään olisi tehtävissä. Keskusta on esittänyt syksyn kuluessa lukuisia toimia, kuten ryhmäpuheenvuorossa jo todettiin, työllisyyskehityksen tukemiseksi. Olemme ehdottaneet, että pienipalkkaisen työn maksurasitusta kevennettäisiin poistamalla työnantajan kansaneläkemaksu alemmassa porrastusluokassa kokonaan. Hyviä tuloksia vastaavanlaisista toimista löytyy Euroopasta esimerkiksi Ranskasta, Hollannista ja Belgiasta. Keskusta on esittänyt myös yritysten arvonlisäverovapaan toiminnan 50 000 markan alarajan joustavoittamista niin sanotulla perusvähennysmallilla. Kertovathan viimeiset tiedot yrittäjien määrän kääntyneen Suomessa voimakkaaseen laskuun, mistä täällä myöskin on ollut edellä puhetta. Nyt todella tarvittaisiin tehokkaita toimenpiteitä yrittäjyyden ja erityisesti itsensä työllistämisen edellytysten vahvistamiseksi.

Keskusta on esittänyt myös tuloveroasteikon ylimpään tuloluokkaan muutosta. Ehdotus alentaisi kaikkien kansalaisten verotusta, mutta ylimmän tuloluokan lisäverokevennys käytettäisiin elintarvikkeiden arvonlisäverotuksen alentamiseen 15 prosenttiin nykyisestä 17 prosentista heinäkuun 1. päivästä 2002 alkaen. Ruoan arvonlisäveroalennuksesta hyötyisivät eniten pieni- ja keskituloiset. Myös elintarvikkeiden hinnanalennus lisäisi kotimaista kysyntää ja tasaisi viime vuosina voimakkaasti kasvaneita tuloeroja.

Arvoisa puhemies! Ei ole mikään yllätys, ettei hallitus kuuntele opposition neuvoja talouspolitiikassa. Eihän se ole tehnyt niin myöskään perhe- eikä aluepolitiikassa, joissa keskustan esittämillä vaihtoehdoilla on laaja kansan tuki takanaan, kuten täällä on jo kuultu. Samoin turvallisuuspolitiikassa oppositio halutaan pitää pois esittämästä kriittisiä kysymyksiä päättäjille. Valitettavasti maan hallitus ei näytä kuuntelevan myöskään työmarkkinajärjestöjä, joiden puoleen se tuntuu muuten kolmikannan hengessä niin mielellään kääntyvän. Onhan esimerkiksi SAK esittänyt elvyttäviä toimia, samoin STTK. Myös työnantajajärjestöt ovat puhuneet työllisyyttä tukevista toimista, muun muassa liikenneinvestointien lisäämisestä. Täällä kuitenkin kuulimme kyllä ministeri Niinistöltä, että elvytystä on 24 miljardin markan edestä seuraavalle vuodelle tulossa. Pitäneekö tämä sitten paikkansa?

Hallituksen linja näyttääkin olevan, ettei hallitusohjelman työllisyystavoitteella on niin väliä, kunhan valtionvelan vähennysohjelmasta voidaan pitää kiinni ja voidaan toteuttaa tuloveron alennukset, joista ennen kaikkea suurituloiset hyötyvät. Kummankin osalta on edetty nyt jo yli asetettujen tavoitteiden.

Arvoisa puhemies! Lipposen toisen hallituksen politiikka on selkeästi niin sanottua oikeistopolitiikkaa. Jos sellaista nyt jossakin päin maailmassa on, niin kyllä sitä tällä hetkellä on Suomi-nimisessä tasavallassa. Ei ole ihme, että kokoomus on ollut todella tyytyväinen, mutta miksi sosialidemokraatit, vasemmistoliitto ja vihreät tukevat tällaista linjaa? Pitkä hallituksessa olo on tainnut vieraannuttaa nämä ryhmät todella tämän päivän kansasta ja kansalaisista.

Opposition asema, on avoimesti todettava, on Lipposen toisen hallituksen aikana ollut entistä vaikeampi. Se johtuu siitä, että hallitus on niin laajapohjainen ja sen sisällä on erittäin voimakas oma oppositio, monta kertaa kovempi kuin varsinainen oppositio. Parlamentaarinen demokratia onkin menettänyt merkityksensä, koska hallitus sietää sisällään oman erillisen opposition, hakee jopa voimaa omalle työlleen omalla oppositiollaan, joka hyvin usein äänestää myös hallituksen esityksiä vastaan. Monissa tärkeissä asioissa varsinainen oppositio, niin sanottu parlamentaarinen oppositio, onkin joutunut puolustamaan tätä hallitusta, kun omat joukot eivät ole pitäneet. Mielenkiintoista on nähdä nyt sitten tulevissa budjettiäänestyksissä, miten hallituksen joukot pitävät, kun budjettia loppuun juostaan.

Toivottavasti vuoden 2003 vaalien jälkeen eduskunta palaa demokraattiseen järjestykseen ja meillä on hallitus, joka nauttii myös eduskunnassa hallituspuolueitten täyttä luottamusta.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Budjetin lähetekeskustelun aikaan täsmälleen kolme kuukautta sitten maailma ja maailmantalous järkkyivät dramaattisesti. Kuluneen syksyn aikana talouden kasvuennusteita on jouduttu korjaamaan jo oikeastaan moneen kertaan alaspäin. Samalla on tultu sen tosiasian eteen, ettei maailma ole enää niin hyvin ennustettavissa.

Valtiontalous on kuitenkin suuresta velkamäärästä huolimatta kohtuullisessa tasapainossa, mutta nyt meillä ei missään tapauksessa ole varaa lähteä uudelleen velkaantumisen tielle. Pysyväisluonteisiin uusiin menoihin ei ole varaa. Jokainen uusi nyt rakennettava menoautomaatti joudutaan leikkaamaan kolminkertaisesti tulevan laman tullen.

Arvoisa puhemies! Tällä kertaa eduskunnan ääni on kuulunut budjetin valmistelussa uudella tavalla. Tämä poliittisen kulttuurin muutos näkyi hallituspuolueiden eduskuntaryhmien kesäkuussa tekemässä sopimuksessa, jossa budjettisovun nimissä päätettiin merkittävistä lisäpanostuksista ensi vuoden valtion tulo- ja menoarvioon. Erityisesti satsataan hyvinvointipalveluihin, kuten myöskin infrastruktuuriin. Silti jokasyksyiseen tapaan nytkin kansanedustajat tekivät runsaasti menojenlisäysaloitteita osoittamatta kuitenkaan, mistä rahat vastaavasti säästettäisiin näihin lisämenoihin. Valtiovarainvaliokunta on onneksi, onneksemme, pysynyt hyvin linjassa ja menolisäykset ovat kohtuullisissa rajoissa.

Kuntatalous on vahvistunut tänä vuonna ja tulee vahvistumaan ensi vuoden aikana yhteensä noin 2 miljardilla markalla. Kuntien eriarvoistumiskehitykseen on puututtu kuntien välisillä tulonsiirroilla. Jo niin sanottu kuntapaketti pelkästään tasaa tähänastisten verotulotasausten lisäksi kuntien eroja yhteensä 5 miljardilla markalla. Siis todellakin kuntien eriarvoistumiskehitykseen on puututtu.

Arvoisa puhemies! Maailman muuttuessa monellakin tavalla yhä arvaamattomammaksi meidän tulee entistä enemmän kotimaisin toimenpitein turvata ja pyrkiä turvaamaan kansalaistemme turvallisuutta. Tässä tapauksessa tarkoitan sekä oikeutta lähiympäristön viihtyvyyteen ja turvallisuuteen että oikeutta terveellisiin, puhtaisiin elintarvikkeisiin.

Sisäinen turvallisuutemme edellyttää myös poliisin toimintaresursseista huolehtimista. Parin vuoden kuluttua eläkkeelle jää huomattavasti enemmän poliiseja kuin poliisikoulusta valmistuu, mikäli tämän hetken koulutussuunnitelmat toteutuvat. Ensi vuodelle budjetoidut poliisitoimen määrärahat eivät nimittäin mahdollista poliisikoulutusta täydessä laajuudessaan. Vain 280 aloituspaikkaa 430:stä voidaan määrärahasyistä ottaa käyttöön. Tämä on mielestäni lyhytnäköistä säästämistä. Rikostutkinta ja poliisin ennalta estävä toiminta ovat käytännössä jääneet monin paikoin ilman henkilöstöresursseja, kun kaikki voimavarat käytetään hälytystehtävien hoitamiseen.

Arvoisa puhemies! Viime viikolla elintarviketaloutemme maine sai todella kovan kolauksen, kun paljastui ensimmäinen suomalainen bse-tapaus. Tästä syystä testien määrä tulee joka tapauksessa kolminkertaistumaan ja aiheuttamaan tämän hetken tietojen mukaan ainakin 60 miljoonan markan lisäkustannukset. Mahdollisesti jatkossa tarvitaan myös tukitoimia tuottajille, mikäli markkinatilanne tästä olennaisesti heikkenee.

On myös budjettipoliittisin toimin osoitettava suomalaiselle viljelijälle, että tarvitsemme ja arvostamme kotimaista elintarviketuotantoa ja olemme siitä myös valmiit maksamaan. Elintarviketuotanto on yrittäjyyttä, ja sen on oltava viljelijälle myös mielekästä toimintaa. Tarvitaan myös riittävän kattava elintarvikevalvonta kaikkine testauksineen, jotta laatuun voidaan nyt ja tulevaisuudessa luottaa.

Arvoisa puhemies! En puutu budjetin yksityiskohtiin tämän enempää tässä puheenvuorossani. Tulen kuitenkin myöhemmin budjetin käsittelyn yhteydessä esittämään muutamiin pääluokkiin menolisäyksiä, mutta vastaavasti tulen esittämään, mistä rahat näihin menolisäyksiin otetaan.

Mikko  Kuoppa  /vas:

Arvoisa puhemies! Viime aikoina on keskusteltu paljon tulonjaosta ja köyhyydestä. Tilastoja ja tutkimuksia on paljonkin, mutta niiden sanomaa tulkitaan eri tavoin ja niiden sisältämää viestiä on vähätelty, kuten myöskin äsken käydyssä debatissa kuultiin. Kiistatonta on, että tuloerot ovat kasvaneet viime vuosina. Tämän osoittavat selvästi vuoteen 1999 asti yltävät Tilastokeskuksen tulonjakotilastot. Tuloerot ovat nyt suuremmat kuin kertaakaan 1960-luvun tai 1970-luvun alun jälkeen. Tuloerojen kasvu ilmenee siten, että erityisesti väestön hyvätuloisin kymmenys on lisännyt osuuttaan ja kasvattanut tulojaan muita väestöryhmiä nopeammin.

Vuosina 1995—1999 lähes puolet koko kansantalouden tulojen kasvusta on mennyt hyvätuloisimman kymmenyksen taskuun. Pienituloisimmat ovat käytännössä jääneet tästä tulojen kasvusta paitsi. Tässä on kyse kymmenien miljardien markkojen siirtymästä tulonjaossa eikä mistään pikkurahoista. Tuoreet tiedot vuoden 2000 verotuksesta ja pääomatulojen kasvusta kertovat, että sama suunta on jatkunut. Pelkästään optioetuja rahastettiin viime vuonna noin 6 miljardia markkaa. Jos käytettävissä olevista tuloista puhdistetaan laskennallinen asuntotulo, viisi pienituloisinta kymmenystä vuonna 1999 elivät keskimäärin reaalisesti pienemmillä tuloilla kuin vuonna 1990. Vain väestön hyvätuloisempi puolisko on kasvattanut tulojaan tässä tarkastelussa. Tässä viittaan Timo-Erkki Heinon ohjelmassa esitettyyn uuteen tietoon.

Köyhyyttä voidaan tietenkin mitata eri tavoin ja kuva siitä riippuu myös vertailuajanjaksosta, mutta mielestäni on samoin kiistatonta, että köyhyys on lisääntynyt kymmenen viime vuoden aikana. Äsken mainitsemani tilastovertailun mukaan pienituloisimpien kymmenyksien tulot ovat jopa absoluuttisesti katsoen pienentyneet. Tämä on suhteutettava siihen, että kansantalouden tuotanto ja tulot ovat kasvaneet voimakkaasti laman jälkeen ja ylittävät nyt tuntuvasti kymmenen vuoden takaisen tason.

Köyhyys ei poistu puheilla eikä ongelmaa vähättelemällä. On myönteistä, että vuoden 2002 budjetissa on lopulta ryhdytty käytännön toimiin ja korjattu eräitä edellisen hallituksen aiheuttamia leikkauksia. Työmarkkinatuen ja kansaneläkkeen lapsikorotusten palauttaminen, työttömien peruspäivärahan ja työmarkkinatuen tasokorotus sekä sairausvakuutuksen vähimmäisturvaan tehdyt muutokset ovat myönteisiä askelia eräiden muiden toimien ohella. Samalla on kuitenkin sanottava, että sosiaalinen vähimmäisturva on edelleen kehno ja tarvittaisiin paljon pidemmälle meneviä askelia.

Vuonna 1998 toteutettu toimeentulotuen leikkaus ja silloin käyttöön otettu niin sanottu omavastuu asumiskustannuksissa, eli 7 prosentin omavastuu, on yhä kipeä kysymys. Toimeentulotuen tason korottamista ovat vaatineet työttömiä ja pienituloisempia edustavat järjestöt. Siitä on tehty myös lakialoitteita eduskunnassa. Päiväjärjestykseen olisi otettava lapsiperheiden ja erityisesti opiskelijoiden aseman parantaminen. On mielestäni häpeällistä, että opintotuessa ei ole edes indeksisuojaa ja että opiskelijat joutuvat tyytymään vuosi vuodelta reaaliarvoaan menettäviin, pienentyviin opintorahoihin.

On hyvä huomata myös, että vähimmäiseläkkeen taso on Suomessa Pohjoismaiden alhaisin. Pohjoismainen sosiaalitilasto kertoo, että vähimmäiseläke on Suomessa 40 prosenttia pienempi kuin Norjassa, 30 prosenttia pienempi kuin Tanskassa ja Islannissa ja 10 prosenttia pienempi kuin Ruotsissa. Tässäkin olisi korjattavaa. Kesäkuussa toteutettu kansaneläkkeen tasokorotus vaatii ehdottomasti jatkoa.

Eduskunnassa on käyty keskustelua niin sanotun kaksinkertaisen kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen korjaamisesta. Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus oli suuri virhe, joka nyt olisi aika korjata. Mielestäni ainoa oikea korjaustapa olisi se, että palautetaan kansaneläkkeen pohjaosa, koska niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen kohteeksi joutuvat ovat näitä niin sanottuja parempituloisia eläkeläisiä. Kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen kohteeksi joutuneita oli silloin noin 400 000 eläkeläistä, ja nyt heitä on jäljellä noin 300 000. Mielestäni tämä jos mikä on sellainen eläkepoliittinen virhe, joka tulisi ehdottomasti korjata ja sitä kautta päästä eroon tästä eläkeläisten kannalta ikävästä asiasta, jossa ei täällä näy keskustelua pitemmälle päästävän. Silloin kun tämä leikkaus tehtiin, se tehtiin säästöjen nimissä, ja tätä korjaustakaan ei voida tehdä, jos siihen ei lisätä myöskin rahaa.

Työttömyys on edelleen yksi tavallisen kansalaisen suurimpia uhkia, erityisesti nyt, kun talouskasvu näyttää pysähtyvän. Tämän johdosta työttömyyden torjuntaan tarvittaisiin nyt tässäkin budjetissa huomattavasti enemmän rahaa. Valtiovarainvaliokunta on ottanut lausuman budjettiesitykseensä, jossa edellytetään, että tilannetta seurataan ja tarvittaessa lisäbudjetissa palataan asiaan. Tämä on hyvä asia ja se on välttämätöntä, sillä on nähty, kuinka vaikeata työttömyyden alentaminen on sitten, kun työttömyys pääsee valloilleen. Edelleenkin lähes 300 000 ihmistä on työttömänä, ja se on kohtuuttoman suuri määrä. Suuri osa heistä on myöskin pitkäaikaistyöttömiä. Työttömät ovat se ihmisryhmä, joka on eniten menettänyt tässä yhteiskunnassa.

Pehr Löv /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Nästa års budget har gjorts upp i en tid när konjunkturen är på nedåtgående. Konjukturnedgången stärktes till och med under hösten och förutsättningarna för ekonomisk tillväxt under nästa år är måttliga. Kloka politiska beslut under flera års tid möjliggör nu, tack och lov, en stimulansbudget för nästa år. Satsningarna på social- och hälsovård som riktar sig främst till barn och ungdom, skattesänkningarna och en viss avgiftssänkning har onekligen en stimulerande effekt som minskar hotet om ökad arbetslöshet. Vi får ändå vara beredda på att arbestlöshetssiffrorna tyvärr igen går uppåt och nya stimulansåtgärder borde bli aktuella genom tilläggsbudgetar nästa år.

Reformen av statsbidraget och skatteutjämningssystemet får nu genomslag för de svaga kommunernas del. Signalerna från årets budgetbehandling i kommunerna tyder på att kommunerna nu har en större, rättvis möjlighet att ordna värdig service för sina medborgare. Reformen bör fortsätta för att skapa framtidstro i alla hörn av Finland. Robin Hood-mentaliteten är svår att anamma av en del rika och stora kommuner, men i solidaritetens namn måste vi trygga välfärden i hela landet.

Somliga har sagt att marknadsvärdet och människovärdet är varandras motsatser. Jag vill påstå att så inte är fallet. Vi behöver ett fungerande näringsliv som genererar skatteinkomster. Marknadsekonomins spelregler måste gälla för att Finlands näringsliv skall vara konkurrenskraftigt. Det betyder vilja att betala höga skatter och avgifter som tack för den goda servicemiljö företagen lever i. Denna vilja är avgörande för vår framtid. Denna gynnsamma sociala miljö förbättrar betydligt företagens konkurrenskraft och den är nu bäst i världen enligt vederhäftig mätning. På detta sätt stöder vår marknad omsorgen om de svaga. Offentlig service är den effektivaste inkomstutjämnaren vi kan ta till. Ramlar den offentliga servicen ihop försätts de inkomstsvaga i en synnerligen prekär situation.

Talman! När det gäller social- och hälsovården vill jag nämna ett missförhållande trots ökningar i budgeten. Nämligen det att kommunernas kostnadsförhöjning kompenseras bara till hälften, indexfaktorn tas alltså bara till hälften i beaktande. Enligt finansutskottets önskemål bör det här korrigeras i 2003 års budget. När det gäller den här sektorn måste kommunerna helt enkelt ha beredskap att med de nya kvalitetskriterierna som instrument klara växande behov och sin ekonomi.

En förbättring av de handikappades situation hade jag gärna sett i nästa års budget. Handikapparbetsgruppen 96 föreslog en reform där personliga assistenter skulle bli en subjektiv rättighet och tolkservicen förbättras. Det här har inte fått utrymme i budgetförslaget, trots att det finns en skrivning om detta i vårt regeringsprogram. Nu återstår åtgärderna att utföras 2003 men då måste de verkligen synas. Vår välfärd måste utsträcka sig på fullt allvar också till de handikappade i Finland.

Narkomanvården får tilläggsresurser med specifik inriktning på skadereducerande medicinering. Missbrukande mödrar får också specialomsorg vilket är bra. De här är nödvändiga former av försöksverksamhet för att skaffa ny erfarenhet och samtidigt hjälpa vissa grupper. Behovet är ändå stort när missbruket växer explosionsartat i hela landet. Lågtröskelmottagningar inom den öppna vården och god utbildning av personalen är av nöden. Utan specialkunskaper klarar man inte av detta svåra klientel. Satsningar nu ger snabbt inbesparingar i framtiden. Jag hade hoppats på betydligt större insatser redan i nästa års budget, men hoppas att 2003 öppnar för tillräckligt långtgående nytänkande.

Lite regionalpolitik också: Vägnätets kondition är helt avgörande för livskvaliteten i Glesbygdsfinland. De nya 300 miljoner mark för det lägre vägnätet är mycket välkomna. Enligt expertisen skulle behovet ändå vara cirka 700 miljoner mark för att klara av de skador som uppstått de senaste åren. Hälsningen nu är dock att anslaget inte får bli en engångssumma utan det måste följas upp också under 2003.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetti on kannustava ja ihan tarpeen taloudellisen taantuman vuoksi. Järkevä politiikka monen vuoden aikana on mahdollistanut valtion varojen siirtämistä uusiin työpaikkoihin ja parannettuihin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Olen erityisesti iloinen siitä, että lapset ja nuoret saavat lisää resursseja, ja myöskin siitä, että köyhimmät saavat nyt selvän tulonlisän.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Aloitan valottamalla joitakin kohtia niistä jaostoista, joissa olen mukana, eli liikennejaoston ja asunto- ja ympäristöjaoston osalta.

Olen erittäin ilahtunut siitä, että ympäristöjaoston osalta norppien suojelu on saanut tunnustuksen, samoin myös momentti, josta ympäristöjärjestöille jaetaan määrärahoja. Jaosto on tätä määrärahaa pitänyt tärkeänä siksi, että ympäristöjärjestöt tekevät keskeistä työtä luonnonsuojelukysymyksen alalla ja vastaavasti asuntojärjestöt asukkaiden ongelmien parantamisessa. Tämä kansalaistoiminta on suomalaisen yhteiskunnan kehittämisen kannalta erittäin tärkeää.

Painotan myös joukkoliikennettä niissä linjauksissa, joita valtiovarainvaliokunta on tehnyt. Mietintöön sisältyy lausuma, jossa edellytetään työsuhdematkalipun verotusarvon alentamista, kun laaditaan vuoden 2003 veroratkaisuja. Tämä on asia, joka on ollut hyvin runsaasti esillä eduskuntakeskusteluissa ja erilaisten kyselyiden ja muidenkin kautta eduskuntatyössä. Toivon, että asia vihdoin etenisi. Kysehän on siitä, että autoetu ja työsuhdematkalippu, joukkoliikenne, asetettaisiin verotuksellisesti neutraaliin asemaan eli yksityisautoilua ei suosittaisi. Tällä ehdotuksella ei ole suuria valtiontaloudellisia vaikutuksia, mutta ympäristön ja asenteiden muovautumisen kannalta se on keskeisen tärkeä lähitulevaisuudessa.

Joukkoliikenteen osalta kiinnitetään huomiota myös raideratkaisuihin ja siihen, että kuljettajien koulutuksen pitää riittää. Lisäksi valiokunta on päättänyt lisätä miljoona euroa joukkoliikenteen tukeen, jota voidaan siis käyttää niiden kipupisteiden poistamiseen, joita on havaittavissa määrärahan riittämättömyyden vuoksi, ja myös kehittämishankkeisiin. Tätä ei ole tarkemmin säädelty, mutta jaosto sai tiedon siitä, että määrärahat eivät esityksen mukaisesti tahtoisi riittää.

Merentutkimuslaitoksen toimintaan on lisätty määräraha 200 000 euroa, asia, josta Uudenmaan kansanedustajat tekivät aloitteen ehdotuksestani tutkimuksen ja Itämeri-tiedotuksen osalta. Molemmat teemat ovat tärkeitä, mutta tämä summa, joka on pienempi kuin aloitteessa, on nimenomaan suunnattu Itämeri-tiedotuksen kehittämiseen.

On tärkeä jatkossa miettiä niitä linjauksia, jotka ovat vuoden 2003 budjetissa ajankohtaisia. Itse painottaisin kahta asiaa, nimittäin vammaispolitiikan eteenpäinviemistä ja kehitysyhteistyöhankkeita.

Nyt budjettimietintö ei sisällä mitään erityisiä vammaispoliittisia painotuksia, jos ei Raha-automaattiyhdistyksen tuen lisäystä oteta huomioon. Myöskään sosiaali- ja terveysvaliokunta ei tässä vaiheessa kiinnittänyt vammaispolitiikkaan erityistä huomiota. Tällä en tarkoita missään tapauksessa vähätellä kansanedustajien kiinnostusta näihin asioihin, mutta tämän budjetin yhteydessä nämä asiat eivät ole painopistealueena. Siksi toivon, kuten ed. Löv aiemmassa puheenvuorossaan, että vuoden 2003 budjettia laadittaessa vammaisasiat otettaisiin vakavammin huomioon. Vammaisasia-aloite, siis työryhmä 96:n ehdotus, on sisällytetty hallitusohjelmaan siinä muodossa, että hanketta pitää viedä eteenpäin, mutta valitettavasti hanke on kariutunut poliittiseen eripuraisuuteen.

Nyt vammaisjärjestöt ovat ottaneet yhteyttä eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmään ja moniin muihinkin poliitikkoihin sen puolesta, että juuri tämä subjektiivinen oikeus avustajaan saataisiin vaikeavammaisten henkilöiden osalta toteutetuksi. Katson, että tämä on ihan keskeinen perus- ja ihmisoikeusasia. Kuntien käytännöt vaihtelevat. Osassa kunnista avustajatilanne on parempi kuin toisissa. Oli rahoitusmalli mikä hyvänsä, toteutetaan siinä sitten invalidivähennyksen poisto tai ei toteuteta, minusta nämä rahat on ehdottomasti löydyttävä, koska vain sillä tavalla voidaan mahdollistaa edes jossain määrin tasavertaisempi elämä vaikeavammaisten henkilöiden ja muiden kansalaisten välillä. Työryhmän mietinnössä on painotettu myös tulkkipalveluiden järjestämistä ja kehittämistä. Pidän tärkeänä, että myös sillä puolella lisämäärärahoja saataisiin viimeistään vuoden 2003 talousarvioon.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on linjannut kannan mietintöön, joka on hyvin saman kaltainen kuin ulkoasiainvaliokunnan linjaus tänä syksynä, siis siitä, että hallituksen on laadittava aikataulu kehitysyhteistyömäärärahojen kohottamiseksi 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Pidän erittäin tärkeänä, että tämä linjaus laaditaan ennen 2002 maaliskuussa pidettävää Montereyn kehitysrahoituskokousta. On selvää, että EU tulee koordinoimaan omia kantojaan jo ennen tätä kokousta, ja siksi olisi tärkeätä, että eduskunta pystyisi, tai ainakin sen keskeiset valiokunnat pystyisivät, linjaukset käsittelemään ja sillä tavalla päästäisiin eteenpäin sen suhteen, että Suomi osoittaa selkeästi solidaarisuuttaan kehitysmaita kohtaan ja päästään aikatauluissa eteenpäin.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ensi vuoden talouden näkymät aiheuttavat vähintäänkin harmaita hiuksia johtuen kuluvan vuoden aikana tulleista viesteistä talouden taantuman pitkittymisestä. Kansanvälisen talouden epävarmuudet ovat merkittäviä, mutta toisaalta on viestejä siitä, että maailmantalouden kasvu on mahdollinen, jos luottamus saadaan palautettua vakaaseen talouspolitiikkaan. Vakaa talouspolitiikka edellyttää, että tiedostetaan riskit ja panostetaan työllisyysasteen nostamiseen. Lipposen toinen hallitus on hyvin pystynyt toteuttamaan hyvinvointivaltion ajatuksia ja tukenut sen rakenteita.

Arvoisa rouva puhemies! Rikosten määrä on ollut selvässä kasvussa, ja täten myöskin rikoksen uhrien määrä on kasvussa koko ajan. Poliisien määrän riittävyydestä ja palvelujen saatavuudesta ovat kansalaiset kantaneet suurta huolta, eikä syyttä. Rikosuhripäivystykseen panostaminen ja sen pitkäjänteisen toiminnan suunnittelu tulee tulevien vuosien aikana valtiovallan ottaa omaan huomaan. Rikosuhripäivystys tarjoaa rikoksen tai rikoksen yrityksen kohteeksi joutuneelle ja hänen läheisilleen henkistä tukea ja käytännön ohjeita.

Huumausainerikollisuus on räjähtänyt käsiin jo aikoja sitten. Nyt budjetissa ja valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on osoitettu lisää varoja ehkäisevään huumetyöhön. Tämä on merkittävä askel, ja toivottavasti samaan suuntaan jatketaan tulevina vuosina.

Yleisesti tunnettu totuus, että ennaltaehkäisy tulee aina edullisemmaksi kuin korjaava työ, unohtui lamavuosien aikana. Eri viranomaisten yhteistyöhön tulisikin jatkossa panostaa merkittävästi enemmän kuin nyt tehdään. Korjaavaa työtä joudutaan kuitenkin tekemään, ja on hyvä, että lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden järjestämiseen on erikseen edelleen osoitettu varoja. Monien lasten ja nuorten palvelujen saatavuudessa on puutteita, jotka ovat lisänneet lasten ja nuorten erityispalvelujen tarvetta.

Näiden kaikkein huonoimmassa asemassa olevien lasten asia on viime kädessä hoidettava eduskunnan ohjauksella, kun kunnat eivät sitä oma-aloitteisesti halua tai voi hoitaa. Tarpeeseen nähden niukat hoitopaikka- ja henkilöresurssit, kasvavat potilasjonot ja vaikeus toimia asetusmuutosten normien rajoissa ovat kaikki alaikäisten psyykkisen hoidon alueita yhdistävä tekijä. Palvelujen laadun parantaminen on tärkeää. Hoidon tarpeen arvioinnin ohella erikoissairaanhoidon työnjaon selkiyttäminen ja yhteistyön syventäminen niin sairaanhoitopiirien sisällä kuin kuntien eri toimijoiden välillä antaa perusteita laadunparannustyölle.

Nuorten työpajatoiminnan kehittäminen on huomioitu valtiovarainvaliokunnan käsittelyn yhteydessä. Määrärahojen lisäys otetaan kiitollisuudella vastaan juuri nyt. Työpajatoiminnan varaan rakennetaan paljon: nuorten syrjäytyneiden saattaminen takaisin yhteiskunnan rakentamiseen ja kehittämiseen. Siksi tämä lisäys on oikea ja tarpeellinen toiminnan jatkamiseen. Työpajoilla tarvitaan uusia työtapoja entisten, sinällään hyviksi todettujen lisäksi. Työpajojen rooli nuorten tukemisessa ja työelämään valmentamisessa kasvaa edelleen.

Erittäin hyvä käänne parempaan suuntaan on vihdoinkin tapahtunut suomalaisen kansalaisjärjestö- ja liikuntatoimen sektorille eduskunnan päätöksen mukaisesti. Valtiovarainvaliokunta päätti siirtää kirjastojen rahoitusta tulevaksi sieltä, mistä sen kuuluu tulla, budjetista, ja näin vapautuvat veikkausvoittovarat saadaan käyttöön liikunta- ja nuorisokasvatustyöhön sekä taiteen edistämiseen. Nyt tehdystä linjanmuutoksesta on korkea aika pitää kiinni tulevinakin vuosina.

Lasten ja nuorten liikuntaohjelmien ja lähiliikuntapaikkojen rakentamisen määrärahojen lisääminen on erinomainen asia. Me kaikki liikuntaa tukevat henkilöt olemme huolissamme lasten heikosta osallistumisesta liikuntaharrastuksiin niin vapaa-aikana kuin koulujen liikuntatunneilla.

Pelastushelikopterien ansiosta on tänäkin vuonna monta ihmistä pelastettu. Valtiovarainvaliokuntakaan ei löytänyt ratkaisua rahoituksen järjestämiseen budjetista. On kohtuutonta pitää tätä erinomaista toimintaa Raha-automaattiyhdistyksen toimintana. Tämä toiminta on tullut kansalaisten peruspalvelun piiriin, joten valtion ja kuntien tulee turvata niiden toiminta jatkossa. Yhteistyömahdollisuudet Rajavartiolaitoksen, Puolustusvoimien ja jopa naapurimaiden kanssa voidaan jälleen kerran selvittää, mutta mitään uutta se ei valitettavasti tuo tähän keskusteluun.

Arvoisa puhemies! Aluekeskuksien vahvistaminen on tärkeää koko maata ajatellen. Aluekeskuksia tulee valtion rahoin riittävästi tukea alkuvaiheessa. Muutamien kasvukeskusten varaan rakentaminen ei ole Suomelle viisas ratkaisu, vaan hyvinvointi on jaettava laajemmalle, erityisesti tuen tarpeessa oleville seutukunnille, joilla ei ole omaa yliopistoa tai muuta vahvaa korkeakoulua. Valtiovarainvaliokunnan päätös lisätä määrärahoja aluekeskusohjelmatyöhön on oikea toimenpide.

Etelä-Savon maakunnan myönteisen kehityksen kannalta on ollut tärkeää säilyttää säännöllinen lentoliikenne Mikkelistä. Halu täällä eduskunnassa taata hyvä alueellinen kehitys on selkeä, ja yhtenä osoituksena siitä on Mikkelin ja myös Seinäjoen reittilentoliikenteen valtionavun korottaminen 90 prosenttiin sekä määrärahojen lisääminen. Mikkelin ja Seinäjoen lentokenttien ylläpidon osalta olisi korkea aika saada pitkäjänteinen ja luotettava ratkaisu. Jatkossakin tulee tätä lentoliikennettä tukea. Lentoliikenteen merkitys on koko ajan kasvava. Siksi sen turvaamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota linjalla Pori—Jyväskylä—Joensuu ja erityisesti näiden eteläisellä osalla.

Tiehankkeiden osalta oli jo aikakin saada työlistalle ruuhkainen ja tukkoinen Lahti—Heinola-väli. Asiassa tulee edetä rivakasti ja saada työt pian käyntiin. Tämän tiehankkeen toteutuminen vahvistaisi maakuntaa omalta osaltaan. Valtatie 5:tä koskevat hankkeet tulee jatkossakin turvata sen eteläisellä tieosalla samalla tavalla kuin mietinnössä oleva Joroinen—Varkaus.

Arvoisa rouva puhemies! Valtion virastojen on kyettävä hankkimaan ja säilyttämään palveluksessaan ammattitaitoinen, työkykyinen, motivoitunut ja jatkuvaan kehittämiseen valmis henkilöstö. Valtion virastot ovat melkoisessa kilpailutilanteessa, ja niille on annettava tähän peliin riittävästi rahaa. Eduskunnan ja hallituksen yhteinen linja on, että sopimuksen mukaiset palkankorotukset tulee budjetoida täysimääräisesti ja mitoittaa toimintamenomäärärahat niin, että valtiolla on mahdollisuus aktiiviseen palkkapolitiikkaan. Palkkakehitykseen liittyy sopimuskauden aikana myöskin se, että liukumaa tapahtuu työmarkkinoilla, ja tätä ei ole huomioitu juuri ollenkaan. Nykyiset valtion palkat eivät ole vastaavalla tasolla kuin muilla työmarkkinasektoreilla.

Eduskunnan hallintovaliokunta on lausunnossaan valtion talousarviosta kiinnittänyt huomiota valtion henkilöstöpolitiikkaan. Valtion palkkakilpailukyky tulee jatkossa turvata, sillä työvoimapula uhkaa valtiota yhtä lailla kuin kuntia tai yksityisiä sektoreita. Suuri enemmistö valtion nykyisestä henkilöstöstä siirtyy 2015 jälkeen eläkkeelle tai muun työnantajan palvelukseen. Erityisen suuri huolenaihe on se, että 2005 alkaen työmarkkinoille tulevat ikäluokat ovat pienempiä kuin sieltä poistuvat. Uusien työntekijöiden rekrytointi on huomattavan vaikeaa, jos palkat ja muut edut eivät ole kilpailukykyisiä.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on eri pääluokkien kohdalla vielä mahdollisuus yksityiskohtaisesti ruotia eri osioita. Nostan tässä lyhyessä puheenvuorossani vain ihan jonkin asian esille.

Olen sosiaali- ja työjaostossa ollut iloinen siitä, että olemme voineet kiinnittää huomiota jo useampana vuonna, ja toivottavasti jatkossa myöskin siihen tulee lisätoimenpiteitä, kouluterveydenhuoltoon. Juuri hiljattain oli kouluterveydenhuollosta suuri konsensuskokous, jossa oli paljon asiantuntijoita keskustelemassa tästä kipeästä ongelmasta. Nämä tiedot välittyivät sieltä jaostoon. Kiitettävällä tavalla jaosto sai sieltä mietintöön mielestäni erittäin tärkeän asian.

Meillä ovat, arvoisa puhemies, jostakin kumman syystä, mitä seikkoja varmaan ei ole erikoisemmin kyetty vielä arvioimaan, lasten mielenterveysongelmat hälyttävästi kasvaneet. Kouluterveydenhuolto on tässä avainasemassa luomassa suhteita vanhempien ja eri toimijoiden välillä. Eivät ne mielenterveysongelmat itsestään mistään putkahda, vaan kyllä niissä varmasti täytyy olla aika laaja tausta. Tähän olemme kiinnittäneet huomiota.

Tänä syksynähän on ollut lehdissä useitakin lastenpsykiatrien lausuntoja, joissa nimenomaan on korostettu sitä, että aivan varhaislapsuuden merkitys on uusien tutkimustulosten valossa tärkeämpi kuin nykytietämyksellä ymmärretään. Silloin tietenkin korostuu, että ihan pienet lapset hoidettaisiin kotona. Siitä on keskusta tehnyt myöskin budjettialoitteen. Siihen on kiitettävästi myöskin salissa oleva ed. Sarkomaa tarttunut. Toivonkin, että budjetin yhteydessä myöskin näitä tekoja tulee. Nämä ovat sellaisia meidän yhteisiä asioitamme, joista tässä yhteiskunnassa varmasti kannamme huolta.

Olen pohtinut paljon kouluterveydenhuoltoa, mistä kaikesta se voi olla kiinni, että esimerkiksi lääkärien palkkausjärjestelmä ei anna heille mahdollisuutta olla koulussa koululääkärinä vaan palkkausjärjestelmä suosii nimenomaan toisen tyyppisiä työratkaisuja. Meillä on hiljattain ilmestynyt väitöskirja, joka osoitti, että koko koulun läpi saattaa hujahtaa oppilaita, jotka eivät tapaa kertaakaan koululääkäriä. Sieltä saattaa hujahtaa myöskin läpi oppilas, joka on kömpelö mutta jonka kömpelyyden takana on kehitysvammaisuus. Nämä ovat tosi isoja asioita. Haluan vain nyt sanoa, kun täällä puhutaan isoista budjeteista ja miljardeista markoista, että nämä ovat varmasti perheitten arkeen hyvin vahvasti vaikuttavia tekijöitä, saavatko lapset kouluterveydenhuoltoa.

Samassa budjetin yhteydessä kiinnitimme huomiota myöskin hammashuoltoon, joka nyt laajenee kiitettävällä tavalla ensi vuonna. Mutta siinäkin on hälytysmerkkejä nimenomaan nuorten kohdalla, että esimerkiksi Espoossa on vanhemmille jo tullut kirje, että vanhemmat itse ottavat yhteyttä ja tilaavat lapsilleen kouluhammaslääkärin, että he eivät enää kutsu. Pelko on tietenkin se, että aktiivisimmat vanhemmat kutsuvat ja ne, joiden lapset juuri tarvitsisivat sitä hoitoa, eivät kutsu.

Sitten on päihteiden ja tupakan käyttö. Meillä ei oikein ole tupakkavalistusta. Juuri katsoin televisiosta jonkin ohjelman. Neuvolan terveydenhoitajat eivät kuuleman mukaan ehdi antaa. Olisiko kuitenkin asenteissakin vikaa, että emme oikein enää kiinnitä huomiota niihin asioihin, joihin niin sanotusti ennen vanhaan kiinnitettiin huomiota? Me kaikki muistamme, kun vanhemmat sanoivat, että korsi pois porsaan suusta, eli vanhemmat jo kiinnittivät huomiota käytöstapoihin ja käyttäytymiseen. Nyt se kaikki on jätetty yhteiskunnalle ja yhteiskunta on tavallaan avuton, kun henkilökuntaa on vähän ja rahat ovat lopussa.

Jos budjettiesitystämme sosiaali- ja terveysjaoston tai työjaoston kohdalta katsoo tarkkaan, olemme todella, arvoisa puhemies, kiinnittäneet näihin asioihin huomiota ihan budjettiteknisesti, mutta niiden taustalla on perheitten arki. Siitä olemme kuulleet lukuisia asiantuntijoita. Keskusta on sitten vielä tehnyt enemmän aloitteita perheasioitten hyväksi.

Arvoisa puhemies! Ed. Tykkyläinen on salissa. Haluan myös hänelle lausua tässä yhteydessä kiitokset. Sivistys- ja tiedejaosto teki ansiokasta työtä mielestäni hyvin monilla alueilla. Erityisesti haluan nostaa korkeakouluasian esille, että sinne tuli kuitenkin diplomi-insinöörikoulutuksesta maininta myös Turun yliopiston kohdalla. Kovasti kipeästi toivomme näitä asioita siellä ja toivomme, että näitä pystytään verkostoitumalla ja yliopistokohtaisesti ratkaisemaan. Tähän varmasti palaamme myöskin sivistys- ja tiedejaostossa.

Siellä saatiin myöskin hyvällä yhteistyöllä suomalaista yhteiskuntaa tiedepolitiikan osalta varmasti eteenpäin. Sivistykselliset asiat tahtovat unohtua kovien markkinoitten ja markkojen puristuksessa. Haluaisin nostaa erikseen sen jaoston työn myöskin yleispuheenvuorossani, joskin myöhemminkin. Nämä ovat sellaisia asioita, joista pitäisi enemmän täällä salissa puhua, sivistyksellisistä ja tiedeasioista, kulttuuriasioista. Vaikka kysymyksessä oli Utsjoen kirkon lämpökeskus, se kirvoitti aika paljon keskustelua jaostossa siitä, miten voisimme syrjäseuduilla edistää myöskin kulttuuripuolta. Silloin tulivat alueorkesterit ja alueteatterit, jotka nyt ovat edistymässä. Esimerkiksi alueorkesterilaitos nimenomaan tämän budjetin avulla on edistymässä. Jos Rovaniemen sinfoniaorkesteri tai orkesteri, mikä siellä onkin, harjoittelee tietyn ohjelman, se voi viedä sen vaikka Utsjoelle. Nyt olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että myöskin syrjäalueilla ihmisillä on mahdollisuus nauttia korkeatasoisesta kulttuuriohjelmasta ja korkeatasoisesta musiikista. Lukekaapa budjettia tässä valossa. Tämä on aivan ainutlaatuista, ja haluan jaoston puheenjohtajan myöskin tältä osin huomioida.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälän puheenvuoro oli todella ansiokas, ja voin kiittää yhteistyöstä, koska jaosto oli hyvin yksimielinen monissa asioissa.

Sen sijaan haluaisin palata lasten mielenterveyteen, joka on erittäin kipeä ongelma. Haluan todeta tässä yhteydessä, arvoisa puhemies, että Kuopion yliopistosta valmistuu tällä hetkellä asiantuntijahenkilöitä, jotka haluaisivat mielellään ohjautua kuntiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kuntien pitää osata hyödyntää nämä henkilöt, jotka voisivat tehdä ihan pienille lapsille aina nuoruusikään ohjelmat. Muun muassa Kuopiossa ollaan käynnistämässä tällaista hanketta — ihan vain tiedoksi ja ohjeeksi tässä yhteydessä.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Lipposen—Itälän hallitus on harjoittanut vastuullista talouspolitiikkaa, lyhentänyt määrätietoisesti valtionvelkaa ja pitänyt menoja kurissa. Tämän lisäksi on tehty merkittäviä uudistustoimia hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseksi. Tästä on ensi vuoden peruspalvelubudjetti mainio esimerkki. Mielestäni budjettiesitys on nykyiseen taloustilanteeseen osuva ja sopivasti elvyttävä. Budjetissa panostetaan aivan oikein erityisesti työllisyyteen ja hyvinvointipalveluihin.

Tuloveron sekä työantajamaksujen alentaminen on tärkeä osa niitä toimia, joilla pyritään varmistamaan työllisyyden kehittyminen myönteiseen suuntaan. Kaikkein olennaisinta on painottaa toimia, joilla voidaan estää työttömyyden kasvu hitaan talouskasvun aikana. Työllisyysmäärärahojen tehokkaaseen käyttöön on kiinnitettävä aivan erityistä huomiota samoin kuin yrittäjyyteen. Työllisyyden kannalta yrittäjyys on aivan avainasemassa, sillä vain yksityisellä yrittäjyydellä on parhaat edellytykset luoda pitkäaikaisia työpaikkoja.

Työllisyyden ohella on painopisteenä oltava lasten ja perheiden hyvinvointi. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää neuvolapalveluiden ja kouluterveydenhuollon kehittämistä, aivan kuten ed. Hyssälä juuri totesi. Myös opetus- ja päivähoitoryhmien liian suureen kokoon on kiinnitettävä huomiota. Tähän työhön käsitteillä oleva budjetti antaa kunnille todellakin lisävoimavaroja. Meidän on erityisesti pidettävä huolta siitä, että nämä voimavarat todella suunnataan lasten ja perheiden arjen olosuhteiden parantamiseen.

Terveyspalveluiden turvaamiseksi on välttämätöntä tehdä rakenteellisia ja toiminnallisia uudistuksia. Terveydenhuoltoon tulevat lisävoimavarat, joita tässä budjetissa todellakin on, eivät siis yksin riitä. Tosiasia on, että vain järjestämällä terveydenhuollon perusta — terveyskeskukset, perusterveydenhuolto — kuntoon on mahdollista saada potilaat käytettävissä olevilla voimavaroilla hoidettua. Vaikka ministeri Soininvaara ei ole paikalla, haluan todella hänelle ja hallitukselle todeta, että Kansallisessa terveysprojektissa on otettava lähtökohdaksi perusterveydenhuollon kuntoon laittaminen. Hieman tästä painopisteasettelusta olen huolissani.

Kaiken kaikkiaan hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuden turvaamiseksi on ajoissa vastattava kasvavan eliniän, varhaisen eläköitymisen ja heikkenevän huoltosuhteen haasteisiin. Vastuuta ei saa siirtää tuleville sukupolville. Mielestäni on erinomaista, että kokoomuksen esille nostamissa ja vaatimissa rakenteellisissa uudistuksissa edetään, vaikkakaan ei niin suurin askelin kuin olisi toivonut. Erityisen tärkeää on edetä hallituksen tavoitteissa myöhentää eläkkeellesiirtymisikää. Rakenteellisia toimenpiteitä on kiirehdittävä, sillä tosiasia on, että niiden vaihtoehtoina ovat vain veronkiristykset ja leikkaukset.

Arvoisa rouva puhemies! Erityisen tyytyväinen voi olla siihen, että Kerava—Lahti-oikoradan rakentaminen saadaan alkuun. Joukkoliikenteeseen ja ennen kaikkea raideliikenteeseen on panostettava. Tämä on olennaista jo ilmastostrategian toteutumisenkin kannalta, aivan kuten valtiovarainvaliokunnan mietinnössä oivallisesti todetaan.

Haluaisin omalta osaltani kiinnittää huomiota työsuhdematkalipun verotusarvon alentamiseen. Mielestäni tässä asiassa on edettävä. Olin erityisen ilahtunut, että valtiovarainvaliokunta oli tämän asian niin hyvin esille nostanut.

Vihdoin ja viimein valmistunut Itämeren suojeluohjelma oli lausuntokierroksella myötätuulessa. Toivon todella, että se on mahdollisimman pian valtioneuvoston käsittelyssä. On myönteistä, että Itämeren kannalta tärkeimmän hankkeen, Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon, rakentamiseen tarvittavat varat sisältyvät ensi vuoden talousarvioon. Yhtä lailla Itämeren suojeluohjelman on saatava sille kuuluva sija vuoden 2003 budjettiin. On tärkeää, että vesiensuojelu, ennen kaikkea Itämeren suojelu, pysyy hallituksen ympäristöpolitiikan painopisteenä.

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni oli erittäin harmillista, että saimme odottaa niin kauan kansallista Itämeren suojeluohjelmaa, ja oli harmillista, että se ympäristöministeriössä oli jäänyt hieman muiden hankkeiden jalkoihin.

Lopuksi haluan osaltani kiirehtiä hallitusta siinä, että eduskunta saisi käsiteltäväkseen lain kansainvälisestä adoptiosta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta teki tästä asiasta ponnen lausunnossaan. Olen iloinen, että tämä asia valtiovarainvaliokunnassa esille näin nostettiin.

Arvoisa rouva puhemies! Valittua talouspolitiikan linjaa on jatkettava, jotta Suomen kansainvälinen kilpailukyky säilyisi. Harjoitettu talouspolitiikka on myös paras perusta hyvälle työllisyydelle, syrjäytymisen ehkäisylle ja hyvinvointiyhteiskuntamme kehittämiselle. Pidän ensi vuoden talousarvioesitystä onnistuneena ja talousnäkymiin sopivana.

Matti Huutola /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Paljon tulee parannusta ensi vuonna, mutta tietysti paljon jää vielä parannettavaa. Ensi vuoden talousarvioesitys on mielestäni sosiaalisesti ja alueellisesti oikein painottunut. Kuntien valtionosuudet nousevat ensi vuonna ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin, tai ainakaan kymmenen viime vuoden aikana, yhden vuoden aikana. Tietysti voidaan sanoa, että korotus ei korvaa niitä kaikkia menetyksiä, joita kuntatalouteen on takavuosina kohdistunut jo meille kaikillekin tunnetuista syistä. Selkeä muutos on kuitenkin tosiasia.

Tässä minusta on tehty iso, suuri harppaus ja hyvä lähtökohta. 2 miljardilla markalla estetään köyhyyttä ja syrjäytymistä. Se on iso raha, ja sillä voidaan saada aikaan paljon hyvää. Kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseen lisätään noin miljardi markkaa — siis aika isoja summia, joilla voidaan rakentaa parempaa huomista ja parempaa tulevaisuutta ja poistaa ongelmat. On siis tehty hyviä ja oikean suuntaisia painotuksia ensi vuoden talousarviossa. Sen lisäksi eduskunta on kiinnittänyt huomiota muutamiin asioihin lisäämällä niihin rahaa, resursseja ja kiinnittämällä muulla tavalla huomiota — ponsien muodossa — kipeisiin asioihin.

Vasemmistoliiton ehkä keskeisin tavoite oli vuoden 2002 budjetissa paneutua pitkäaikaistyöttömien ja työttömien aseman parantamiseen. Se, että vasemmistoliitto ei ollut mukana kevään hyvinvointipaketin rakentamisessa, johtui juuri tästä. Me olimme kaikkien muiden asioiden suhteen yhtä mieltä, mutta näimme, että se paketti ei sisältänyt merkittävältä osalta työttömien aseman parantamista, ja haimme ratkaisua siihen. Nyt on tullut pieni liikahdus, ja tästä olen erittäin tyytyväinen.

Se ponsi, mihin haluan tässä puheenvuorossani varsinaisesti keskittyä, koskee ensi vuoden uhkaavaa työttömyyden kasvua. Mietinnössä on todettu, että hallituksen on kiinnitettävä asiaan aivan erityistä huomiota ja ryhdyttävä toimiin välittömästi alkuvuoden aikana ja koko vuoden aikana aivan erityisesti seurattava työttömyyden kehitystä, niin että estetään työttömyyden kasvu.

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Minusta se pikaisella aikavälillä ja pikaisilla toimilla tarkoittaa sitä, että on arvioitava työllistämiseen tarkoitettujen määrärahojen riittävyyttä. Tällainen tukityöllistäminen, mitä valtio, kunnat ja yksityiset yrityksetkin ovat harjoittaneet, on ollut erittäin hyvä tapa. Sillä on monen ihmisen syrjäytyminen estetty. Niitä määrärahoja tulee arvioida. Se tarkoittaa myös sitä, että työvoima- ja elinkeinokeskuksissa olevat järkevät, jo valmiiksi toteuttamiskelpoisiksi arvioidut hankkeet tulisi käynnistää nimenomaisesti työllisyysnäkökulmasta.

Mietinnössä on erityisesti painotettu tätä, ja tälle löytyy perusta siitä, että monissa tutkimuksissa ja selvityksissä on todettu, että 90-luvun alkupuolen suurin virhe oli massatyöttömyyden kasvattaminen ja kasvaminen. Sen vuoksi hallituksen onkin otettava vakavasti se, mitä mietintöön on nyt kirjattu. Tällä en halua sitä sanoa, etteikö nyt olisi haettu erittäin hyviä ratkaisuja. Ministeri Filatov on hakenut hyviä ratkaisuja, uusia malleja, uusia tapoja syrjäytymisen ja pitkäaikaistyöttömyyden estämiseksi, mutta siitä huolimatta nyt on aivan erityinen tarve.

Rouva puhemies! Nyt, kun näyttää siltä, että työttömyys tosiaan voi jopa kasvaa, mahdolliset uudet työttömät vievät tilaa työmarkkinoilta ja varmasti myös tukitoimien osalta. Siis entistä vaikeampaa on työllistyä pitkäaikaistyöttömillä ensi vuoden aikana. Siis jokainen pitkäaikaistyötön ja syrjäytetty on liikaa. Sen vuoksi hallituksen on arvioitava toimia heti alkuvuoden aikana ja kuitenkin viimeistään niin, että kehyskeskustelujen yhteydessä tehdään ratkaisuja, jotka estävät työttömyyden kasvun.

Matti  Saarinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Lähden liikkeelle ensi vuoden budjetin laadintamenettelystä, koska se oli vähän toisenlainen kuin aikaisempina vuosina. Siinä ennen juhannusta sovittiin hallituksen ja eduskunnan välillä pääperiaatteista, suurista linjoista, ja on syntynyt sellainen tunnelma eduskunnassa, että nyt on jotakin suurta tehty yhdessä. Tässä mielessä hallituksen esitys maistuu ja myös tuntuu paremmalta kuin joinakin aikaisempina vuosina.

Tietysti päävastuun kantaa valtionvarainministeri Sauli Niinistö. Hän on tällä kertaa saanut valmentajana tämän joukkueen pelaamaan erinomaisen hyvin. Joinakin vuosina on pelattu alle kykyjemme, jos urheilusta voi kielikuvia lainailla. Tätä inhimillisyyttä valtionvarainministeri on osoittanut ihan henkilökohtaisestikin, ja voimme vain arvailla, mistä se johtuu. Liekö paljot puheet vaaleista alkaneet vaikuttaa vai mikä lie, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Ne ovat mielestäni hyviä. Tätä budjettia voi monelta foorumilta kehua ja myöskin puolustella, vaikkei se puolustamista tarvitse. Se on hyvä budjetti.

Selvää on, että silloin, kun jotain on sovittu, eduskuntakaan ei voi siinä määrin liikuttaa palikoita kuin aikaisempina vuosina. Ne muutokset, mitä täällä on tehty, ovat perusteltuja ja lähinnä asiantuntijakuulemisen yhteydessä esiin tulleita tarkennuksia ja täsmennyksiä. Muutama kommentti niiden osalta:

Jaan sen huolen, mikä liittyy työttömyyteen ja kaikkiin niihin suuriin asioihin, joita kollegat ovat tällä jo aikaisemmin puhuneet. En kertaa niitä.

Toteaisin vaan, että muutoskehys on vähän toistasataa miljoonaa markkaa. Opetusministeriön pääluokkaa voidaan myös pitää pitkälti eräällä tavalla tulevaisuuspääluokkana ja investointipääluokkana, joten on upeata, että eduskunta haluaa osoittaa resursseja opetusministeriön suuntaan. Oma eduskuntaryhmäni on pitänyt kärjessä ammatillisen aikuiskoulutuksen tarpeita, ja niitähän tässä aika hyvin huomioon otetaan. Vaikka täällä väheksyttiin sitä pientä määrärahaa, joka kohdistuu homekoulujen ja vastaavissa ongelmissa olevien koulujen peruskorjaukseen, se on kuitenkin lisäystä siihen pohjaan, mikä hallituksen esityksessä on koulurakentamiseen. Se on eduskunnan tahdon voimin sinne lisätty.

Samoin huoli huumausaineista on varmasti kaikilla meillä yhteinen, ja pitäisikö toivoa, että meidän pitäisi niin hoitaa asioita, ettei tällaisia määrärahoja ylipäänsä tarvitsisi budjetissa olla, että asiat olisivat niin hyvin. Mutta näyttää siltä, että asiat kehittyvät huonompaan suuntaan ja että tämän kaltaisten määrärahojen, jotka tähtäävät huumausaineongelmien lievittämiseen ja ennaltaehkäisyyn, tarve valitettavasti näyttää jatkossa kasvavan.

Iloinen olen siitäkin, että ymmärrämme edelleen pitää huolta myös liikuntakulttuurin tarpeista. Tämä 10 miljoonan markan lisäresurssi toimii ja poikii hyvin liikuntakulttuurin budjettiraamin sisällä. Tässä koko valtion budjetissa tämä on lillukanvarsi, mutta tällä on vipuvaikutuksia. Esimerkiksi liikuntapaikkarakentamiseen käytetyt rahat poikivat rakennusvolyymiä noin 10—15 kertaisen määrän valtionapuun verrattuna. Eli kun kaiken kaikkiaan liikuntapaikkarakentamiseen osoitetaan luokkaa 80 miljoonaa markkaa valtion budjetissa, sillä lähtevät lähes miljardin markan rakennustyöt käyntiin. Tällaisia vipuvaikutuksia kannattaa hakea, silloin kun muutetaan vähäiseltä osin budjettia.

Eduskunta on myöskin Raha-automaattiyhdistyksen suuntaan käyttäytynyt hyvin ymmärtäväisesti. Alentamalla hallituksen esityksen arpajaisverolain osalta 10:stä 7:ään prosenttiin annettiin tietty signaali hallitukselle, ja myöskin se, että jaettavasta varauksesta 120 miljoonaa markkaa otetaan käyttöön, on selvä eduskunnan tahdonilmaisu.

Perustienpidon osalta kuoppakorotuksien, ihan sanansa mukaisesti kuoppakorotuksien, tulisi jäädä pohjiin useammaksi vuodeksi, koska tarve on niin huutava.

Olen myös iloinen ja ylpeä eduskunnastani sikäli, että lisärakennus lähtee liikkeelle.

Arvoisa rouva puhemies! Talouskasvun aikana on paikattu vanhoja ratkaisuja sekä harrastettu aika kovien arvojen politiikkaa. On hoidettu valtionvelkaa, on hoidettu rakentamistakin eli betonipuolta ja velanhoitoa on hoidettu. Jatkossa painopistettä on voitava siirtää nykyistä paremmin ja enemmän sosiaalisemman budjettipolitiikan suuntaan. Aikapommi tikittää, ja vauriot ovat todella raskaita, jos aikapommi pääsee aikanaan täysimääräisesti laukeamaan ja räjähtämään. Silloin kyllä joudumme maksamaan moninkertaisesti ja moninvertaisesti.

Aivan lopuksi, rouva puhemies, eduskunnan päätösten tärkeydestä: Me olemme nyt tärkeän asian äärellä, kun eduskunta on päättämässä budjetista. Niin paljon kuin kansanedustuslaitosta eri yhteyksissä pilkataan, sitä nälvitään ja väheksytään, niin totean nyt muutaman ratkaisun, mikä meidän kansanedustajien voimin on syksyn mittaan tehty.

On annettu miljardeja suuremmat vakuudet kuin valtion budjetti, jos vastuu maksimaalisesti kertyisi, Suomessa toimiville lentoyhtiöille. Soneraan päätettiin sijoittaa vähän yli 3 miljardia. Kemira-asiakin oli eduskunnassa luupin alla, ja siinä syntyi ratkaisu, mikä syntyi.

Nyt tämä budjettiesitys, hyvät kollegat, esitys joka on ollut hallinnon ja hallituksen esitys ensi vuoden budjetiksi, muuttuu täällä meidän puheittemme ja äänestystemme jälkeen eduskunnan budjetiksi, eduskunnan päätökseksi. Jatkossa puhutaankin siitä, että eduskunta on näin päättänyt. Kaikki ne asiat, mitä budjetissa on sisällä, menevät niin sanotusti meidän piikkiin. Me ikään kuin olemme nyt päättämässä yhdestä budjettilaista; siinä on vain satamäärin sivuja. Siinä mielessä halusin tämän tuoda esille, että olemme todella tärkeän asian äärellä jälleen kerran.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen nyt kuunnellut useampia puheenvuoroja, joissa on oltu hyvin tyytyväisiä budjettiesitykseen. Kuuntelen näitä tyytyväisyyden osoituksia aika lailla ihmeissäni, kun tulen alueelta, jolla on tilanne sellainen, että koko nousukausi, josta Suomea on viime vuosilta kiitetty, ei ole kohdannut esimerkiksi Lappia, Kainuuta tai osaa Itä-Suomesta koko aikana. Tällä hetkelläkin on alueita, missä työttömyys maakuntatasolla on yli 20 prosenttia. Tässä budjetissa ei ole minkäänlaisia avauksia näitten alueitten työllisyyden elvyttämiseksi, ei ole aluepolitiikan tehostamiseksi uusia ajatuksia.

Kyllä tämä tyytyväisyys näemmä on erityisesti peräisin siitä, miltä alueelta budjettia katsotaan. Tässä on ollut puhujia Uudeltamaalta, ja varmaankin Uudeltamaalta katsottuna tämä budjetti on hirmuisen hyvä, mutta valitettavan huono (Puhemies koputtaa) maan tasapainoisen kehityksen kannalta.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Korvan puheenvuoron johdosta haluan todeta, että aluepuolelle on lisätty valtiovarainvaliokunnan toimesta eli hallinto- ja tarkastusjaosto on tehnyt lisäyksiä. Samoin kuntapuolelle on tullut lisäyksiä.

Se, mikä pitää paikkansa, on, että on ongelmallista, että Lappi on hyvin ylivelkaantunut monilta alueilta. Siihen pitää löytää joitakin muita toimenpiteitä, joihin hallitus on luvannut paneutua. Tämä on ongelma, joka pitää saada korjattua. Mutta itäsuomalaisena kansanedustajana voin todeta, että olemme tehneet, mitä olemme pystyneet tällä hetkellä.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minä ed. Korvan huolen jaan siltä osin, mikä koskee ihmisten toimeentuloa, asuu sitten missä tahansa. Etelä-Suomea lyö korvalle se, jos niin tohtii tässä yhteydessä sanoa, että täällä on niin kovin erilaisia kuntia. Viittaan vaikka Pukkilan tai Karjalohjan aseman suhteessa Kauniaisiin, Espooseen ja Helsinkiin. Yleistetään helposti, mutta kyllä niitä ongelmia on täälläkinpäin. Yleisellä talouspolitiikalla on ennenkin maan asioita saatu kuntoon, ja onhan hallitus kiistatta kyllä hyvin paljon täsmätoimenpiteitä myöskin kohdistanut, joihinka vastauspuheenvuorossa ei ole mitään mahdollisuutta palata. Yritystä on ollut, mutta hätä on suurempi kuin mihin rahat ovat riittäneet.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toki minäkin myönnän, että muuttoliike synnyttää myös tänne vastaantulopäähän ongelmia. Tiedän, että Helsingin seudulla on lähes 6 000—7 000 ihmistä asunnottomina, kun samaan aikaan muualla Suomessa tyhjiä asuntoja on 7 000—8 000 ja koko ajan tulee lisää. Mutta tämän ongelman tasapainottamiseksi tässä budjettiesityksessä ei tosiaankaan ole yhtään mitään. Sitä ihmettelen, että tämän tyyppinen budjetti kuitenkin herättää näinkin suurta tyytyväisyyttä, kun pitäisi pikkuisen katsoa kauemmas näitä asioita.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Talousarvioesitykseen sisältyy keskustan kriittinen ja asiallinen vastalause, jossa olemme pureutuneet perusteluissa talouden ja yhteiskunnan kipeimpiin ongelmiin ja esittäneet myös aivan kipeimpiä määrärahalisäyksiä sellaisiin kohteisiin, joihin olemme katsoneet lisäykset aiheelliseksi.

On todella niin, että Suomessa tarvitaan hitaan kasvun talousstrategiaa. Me elämme informaatioteknologian alas vetämän talouskasvun aikana tällaista teknotaantumaa ensimmäistä kertaa. Eri ennustelaitokset lähtevät siitä, että ensi vuoden kansantuotteen kasvu on 0—1 prosenttia. Vientivetoisen kasvun notkahdusta on tietenkin yksin yhteiskunnan toimin vaikea kokonaan paikata suurellakaan elvytyksellä, mutta on mahdollista ja tarpeen lievittää hidastuvan kasvun uhkatekijöitä. Silloin tullaan tärkeimpään kysymykseen: työttömyyteen ja siihen uhkaan, että työttömyys uhkaa kääntyä kasvuun.

Toinen asia, mistä ed. Korvakin puhui, on lisääntyvät hyvinvointierot sekä alueellisesti että ihmisten kesken. Kolmas ongelma liittyy hyvin keskeisesti tähän asiaan, kuntien peruspalveluihin ja kuntatalouteen, joka itse asiassa on suurempi markkamääräisesti kuin valtiontalous onkaan. Ongelma on se, että kunnat joutuvat korottamaan nyt tuloveroprosentteja ja vetämään hihnat todella kiinni ja sillä tavalla vaikuttamaan talouskehitykseen negatiivisella tavalla.

Lipposen hallitushan on luvannut puolittaa työttömyyden jo viime vaalikaudella, mutta se on valitettavasti edelleen tekemättä ja se jää Lipposen hallitukselta tekemättä. Tämä on totta kai ongelma valtiontalouden kannalta, koska työttömyys maksaa lisääntyneinä menoina ja vähentyvinä tuloina. Vaikka meillä oli seitsemän huippukasvun vuotta, vähän ylikin, niin käytännössä joka kymmenes suomalainen työikäinen on työtön. Työttömistä osa on jäänyt kiertämään työttömyys- ja koulutusjaksojen muodostamaa kehää tai, mikä pahinta, kokonaan syrjäytynyt.

Kasvu on tuonut työtä lähinnä koulutetuille kasvualoille, mutta kotitalouksien luomat yksityiset palvelut tai työvoimavaltainen tuotanto eivät juurikaan ole kasvaneet. Me tarvitsemme hidastuvan kasvun oloissa nimenomaan myös täsmätoimia, joilla voitaisiin työttömyys kääntää laskuun. Olen kyllä surrut sitä, että veropolitiikassa ei ole juurikaan pystytty esimerkiksi matalapalkka-alojen verokiilaa tuntuvammin leikkaamaan. Nämä mittavat veronkevennykset, jotka meillä on ollut käsillä, olisivat antaneet tähän eväitä. Totta kai myöskin tulevaisuusinvestoinnit ja kuntien tilanne ja yrittäjyyspolitiikka ennen kaikkea olisivat vaikuttaneet työllisyyspolitiikkaan myönteisesti. Meillä on sosiaaliturvassa ja yrittäjyydessä uudistustarpeita olemassa jatkuvasti. Totta kai meille tarvitaan vahvaa perusturvaa, ihmisille erilaisiin elämäntilanteisiin soveltuvaa sosiaaliturvaa. Tältä kannalta työttömyysturvan uudistusohjelmat vaikuttavat riittämättömiltä. Sitten tullaan työllisyyden ja itsetyöllistämisen edellytyksiin, joita koko ajan Suomessa pitäisi parantaa. Eriarvoisuus on siinäkin mielessä ongelma, että se totta kai heikentää taantuman sietokykyä. Ehyt yhteiskunta kestäisi paremmin hitaan kasvun oloja kuin eriytyvä yhteiskunta, joka meillä on nyt käsissä.

Arvoisa rouva puhemies! Kuntien ongelmat ehkä nousevat mielestäni päällimmäiseksi kysymykseksi työllisyyskysymyksen ohella, kun on oltu ja ollaan tämän budjetin ääressä. Monissa Suomen kunnissa talous jää pakkasen puolelle. Se näkyy palvelujen laadussa monella tavalla. Kuitenkin lähtökohtahan on se, että Suomen perustuslaissa ja EU:n peruskirjassa lähdetään siitä, että peruspalvelut kuuluvat kaikille suomalaisille asuinpaikkaan katsomatta. Nyt nämä periaatteet eivät toteudu. Itse asiassa lukuisissa kunnissa ollaan siinä tilanteessa, että joudutaan lakia rikkomaan, jotakin lakia rikkomaan ainakin, kun on tämä alijäämän kattamisvelvoite, mihin ei pystytä. Toisaalta sitten ei pystytä myöskään perustuslain edellyttämään peruspalvelujen turvaamiseen.

Kun valtiovarainvaliokunnassa ja hallinto- ja tarkastusjaostossa on kuultu asiantuntijoita, niin sieltä tulee ristiriitainen kuva. Toisaalta valtiosihteeri Sailas ja muut kertoivat, että kuntien tilanne paranee kokonaisuutena. Samaan aikaan kun kuuntelee kuntien tilannetta, käy kunnissa, maakunnissa, niin viesti on aivan toisenlainen. On kasvavat alijäämät ja ongelmat käsissä. Ed. Korva puhui Lapin kuntien tilanteesta, joita myöskin on kuultu. Se näyttää aivan toivottomalta. Kysymys on siitä, että tulopohjaa on niin monin tavoin nakerrettu, ja näyttää, että erityisesti pienten kuntien ja maaseutumaisten kuntien tulopohjaa on nakerrettu. On myöskin suuria kaupunkeja, joissa ollaan tosi vaikeuksissa.

Kuntien palvelujen parantamiseksi keskusta on esittänyt tässäkin budjettiyhteydessä konkreettisia toimia, jotka eivät olisi taloudellisesti mitenkään kohtuuttomia. Nythän tiedämme, että 108 kuntaa joutuu tuloveroprosenttia korottamaan. Monen kunnan olisi pitänyt korottaa tuloveroprosenttia, mutta ne eivät nyt toista kertaa peräjälkeen sitä tehneet. Me esitämme, että harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin saataisiin nyt lisää 20 miljoonaa euroa. Valtiovarainvaliokunta vähän siihen lisäsi, mutta se oli aivan riittämätöntä. Maakunnan kehittämisrahaan pitäisi saada vähintään 5 miljoonaa euroa, esiopetukseen osallistuvien lasten koulumatkojen kustannuksiin 6,5 miljoonaa euroa, koulujen rakentamisavustuksiin 4 miljoonaa euroa ja lasten kotihoidon tuen tason nostamiseen 16 miljoonaa euroa. Mikäli nämä sinällään kohtuulliset muutokset tehtäisiin, tilanne olisi parempi ilman muuta ihmisten peruspalvelujen turvaamisen kannalta.

Lapsiperheiden asemaan on keskustan vastalauseessa myöskin painotetusti puututtu. Tulemme pääluokkakohtaisissa käsittelyissä käymään keskustelua siitä, millä tavalla tätä budjettia pitäisi korjata ja mitä nyt pitäisi erityisesti ottaa huomioon, kun lähdetään uuteen budjettivuoteen, jotta voitaisiin työllisyyttä ylläpitää, jotta voitaisiin ihmisille asuinpaikasta riippumatta turvata peruspalvelut ja voitaisiin taistella yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Riitta  Korhonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriön laatima valtion vuoden 2002 talousarvioesitys on lähtökohtaisesti ollut kohtuullisen tiukkaan finanssipolitiikkaan tähtäävä, mikä näissä laskevissa suhdanteissa ja ennusteissa ei ole ollut väärää politiikkaa, vaan budjetin olisi tullut olla puhtaasti finanssipoliittisesti tarkastellen jopa tiukempikin. Ministeriön tehtävänä on ollut olla kukkaron vartija, meidän oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden vartija niin kansalaisten kuin alueidenkin näkökulmasta.

Valtiovarainvaliokunnan vuoden 2002 talousarviomietinnön voi todeta kaikkien pääluokkien kohdalla viestivän niistä ongelmakohdista, jotka tulevat vaikeuttamaan merkittävästi tasaisen kehityksen skenaariota. Väestön keski-iän nopea nousu, vanhusväestön määrän merkittävä kasvu suurten ikäluokkien eläköityessä sekä eläkevastuiden lisääntyminen suhteessa palkkasummaan ja syntyvyyden lasku ovat tulevaisuutemme ongelmapisteitä. Ikärakenteen muutos on maan keskimääräistä kehitystä huomattavasti dramaattisempaa Itä- ja Pohjois-Suomessa. Siellä pienten ja väestönkasvultaan negatiivisten kuntien on pelkän niukkenevan tulorakenteensa varassa erittäin vaikeaa vastata lainsäädännön niille kohdistamiin velvoitteisiin. Pärjääminen vaatii kuntajohdolta kuminauhana venymisen taitoa.

Arvoisa puhemies! Alkaa jotensakin olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että se, mikä lainsäädännöllisesti ja laskennallisesti näyttäisi keskimääräisesti toimivalta epämääräisessä Suomessa ja sen kasvukeskuksissa, lyö korville kaikkea sitä toimivuutta siellä, missä elämisen reunaehdot ovat merkittävästi niukemmat ja tiukemmat. Keskimääräinen hyvä kun sisältää ääripäissään kaikkien helsinkien miljardien ylijäämät yhtä lailla kuin kaikkien hankasalmien ja rautavaarojen tirkistystyhjät kassanpohjat.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan on kuitenkin todettava, että valtiovarainvaliokunta on mietinnössään pyrkinyt toteuttamaan keskimääräistä parempaa oikeudenmukaisuutta. Jo kevään kehysneuvottelujen noin 800 miljoonan markan lisäpanostuksilla ja nyt budjettikäsittelyn yhteydessä hallituspuolueiden yhteistoimin lisäämin noin 130 miljoonan markan lisäyksin on rakennettu ja täsmäkohdennettu vastuun ja oikeudenmukaisuuden, elvyttävyyden ja työllistävyyden viitekehystä, joka panostaa erityisesti yhteisen sosiaalisen pääomamme kehittämiseen ja turvaamiseen. Tämä sosiaalinen viitekehys pitää sisässään niin lasten kuin nuorten hyvinvointipanostukset kuin myös vanhusväestön laadukkaan hoivan ja omaisten jaksamisen turvaamisen sekä terveydenhuollon ja koulutuksen laadukkaan ylläpidon ja kehittämisestä vastaamisen ja työllistämisen sekä yrittäjyydestä huolehtimisen.

Arvoisa puhemies! Meidän beibibuumin ikäluokan ikääntymisen ja eläköitymisen aiheuttama opettajapula ennakoidaan ohjaamalla noin 7 miljoonaa markkaa lisää opettajankoulutukseen. Kouluväen, erityisesti lasten ja nuorten, työolosuhteiden parantamisen edistämiseksi lisättiin budjettiin homekoulujen korjaamiseen tarvittavia resursseja noin 12 miljoonalla markalla. Lasten iltapäiväkerhotoiminta ja erityisesti lähiliikuntapaikat saivat myös yhteensä 10 miljoonaa markkaa lisää.

Hallituksen budjettiesitykseen jo sisällyttämien huumausaineiden ongelmakäyttäjien hoitoon tehtyjen panostusten lisäksi valiokunta suuntasi lisämäärärahoja noin 3 miljoonaa markkaa myös ennalta ehkäisevään huumetyöhön. Lasten- ja nuortenpsykiatrian palveluihin lisättiin vielä 20 miljoonaa markkaa. Raha-automaattiyhdistyksen aiemmilta vuosilta säästynyttä jakamatonta voittoa päätettiin jakaa ensi vuonna ylimääräiset 120 miljoonaa markkaa. Nuo lisäpanostukset suunnataan erityisesti vanhusten ja dementiapotilaiden toimintakykyä parantavien palvelujen kehittämiseen, huumeongelmien korjaamiseen, päihdeongelmaisten äitien kuntoutuksen kehittämiseen sekä lasten iltapäivätoimintaan.

Aluepolitiikan puolella lisättiin määrärahoja yhteensä 37 miljoonaa markkaa aluekeskusten ja maakuntien kehittämiseen ja kuntien avustamiseen. Kuntaryhmittäin tarkasteltuina kuntien vuoden 2000 tilinpäätökset ovat aikaisempiin vuosiin verrattuina heikot. Tätä kuvaa melko kirkkaasti se, että ilman harkinnanvaraista avustusta yhteensä 233 kunnan vuosikate olisi ollut negatiivinen. Yhä useampi kunta elää aktiivisen kassakriisin aikaa. Näyttää olevan ilmeistä, että osassa kuntia ei pystytä täyttämään kuntalain vaatimusta alijäämän kattamisvelvollisuudesta. Tätä ongelmaa ei ratkaista ylimielisillä heitoilla osaamispääoman lisäämisistä tai hynttyiden yhteenpanosta, kun sellaisia ratkaisuja ei ihan oikeasti edes joskus voi syntyä kuntajohdon hyvistä haluista tai tahdoista huolimatta. Akuuteista toimenpiteistä on myös valtion kannettava vastuunsa. Sellaisia toimenpiteitä ovat muun muassa riittävät harkinnanvaraiset avustukset ja täysimääräiset valtionosuuksien indeksitarkistukset, joilla osaltaan voidaan helpottaa vaikeuksissa olevien kuntien taloutta. Valiokunta kiirehtii osaltaan pysyvämpien ratkaisujen etsimistä kuntatalouksien ongelmien ratkaisemiseksi. Sellaisena voidaan pitää valtionosuusjärjestelmän pikaista uudistamista.

Valiokunta kiinnitti myös huomiota erityisesti liikenneverkoston rappeutumiseen, joka ennen pitkää tulee kansantaloudelle kalliiksi. Perustienpito on useiden vuosien ajan ollut varojen puutteen vuoksi lähes hoitamatta. Esimerkiksi vanhoja päällystepintaisia teitä joudutaan niiden puutteen vuoksi palauttamaan sorateiksi vuosittain noin 100 kilometriä, jotka puolestaan ovat ennen pitkää taas käyttökelvottomia. Alempitasoisten teitten heikko kunto on myös uhka liikenneturvallisuudelle. Määrärahojen käyttöä on siksi valiokunnan näkemysten mukaan suunnattava erityisesti alempiasteisen tiestön kunnossapitoon ja parantamiseen. Näiden näkemysten toteuttamiseen valiokunta kohdensi momentille 24 miljoonaa markkaa.

Arvoisa puhemies! Talousarvion puitteissa tarkennuksien ja kohdennuksien on katsottava kohdentuvan oikein. Erityisesti panostukset koululaisten iltapäiväkerhotoimintaan, lasten- ja nuortenpsykiatriaan, hammashuoltoon ja koululaisten terveydenhuoltoon ovat panostuksia siihen kalleimpaan pääomaamme, joka yhteiskunnalla voi olla, nimittäin lapsiinsa ja nuoriinsa. He ovat se osaamispääoma, joka vastaa yhteiskuntamme tulevaisuudesta ja meidän vanhuutemme kustannuksista. Panostukset heihin ovat suurta viisautta.

Taloudellisten panosten lisäksi meillä on myös vastuu yhteiskunnan arvomaailmasta, arvoilmastosta, siitä aineettomasta pääomasta, jonka tulisi yhteistuumin ja yhteisvoimin tukea osaavaa ja vastuuta kantavaa vanhemmuutta. Lapset eivät ole leluja, brändituotteita, jotka voidaan sysätä yhteisen turvaverkon huomaan, kun oma ura tai oma hyvä alkaakin kiinnostaa enemmän. Meillä kaikilla on oma ja yhteinen vastuu siitä, että vanhemmat jaksavat vastata vanhemmuuden roolista (Puhemies koputtaa) koko sen keston eli vähintäänkin 20 vuoden ajan.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Viime viikot ovat olleet erityisen kiireisiä ensi vuoden talousarvion käsittelystä johtuen. Nyt meillä on käsiteltävänä hallituksen esitys, joka herättää monenlaisia ajatuksia. Kokonaisuutena esitys samoin kuin valtiovarainvaliokunnan mietintö ovat oikean suuntaisia. Haluan korostaa muutamia kokonaisuuksia, jotka hallituksen ja eduskunnan erityisesti tulisi ottaa huomioon lyötäessä lukkoon vuoden 2002 budjettia.

Ensiksi tarvitaan toimenpiteitä asuntorakentamisen lisäämiseksi kasvukeskuksissa. Kaikissa maamme kasvukeskuksissa on pulaa asunnoista, ja vuokrat liikkuvat melkoisen korkealla. Kaikilla ei ole varaa ottaa asuntoja vapailta asuntomarkkinoilta. On aika ottaa käyttöön huonoja aikoja varten varattuja puskurirahastoja. Samoin asuntotilannetta helpottaisi väliaikainen vuokrakatto. Talouskasvun hidastuessa voitaisiin elvyttää lisäämällä julkista rakentamista, mikä tukee työllisyyttä.

Toiseksi, nyt on otollinen aika liikenneinvestointien kasvattamiseen ja tiestön kunnon parantamiseen. Muistutan jälleen, että Keski-Suomi on jäänyt jälkeen tiemäärärahojen jaossa kaikkina viitenä viime vuotena. Siitäkin on esitetty arvailuja, miksi näin on tapahtunut, mutta nyt asia pitäisi korjata ja puuttua pahimpiin liikenteen pullonkauloihin, kuten Suomea halkovan Nelostien ongelmiin. Liikenneinvestoinnit keskittyvät ensi vuoden budjetissa alueille, joilla on työvoimapulaa tai ainakin alhainen työttömyys.

Kolmanneksi toivoisin lisäpanostusta köyhyysohjelmaan, koska Suomessa on edelleen köyhiä ja ruokajonoja, vai pitäisikö meidän hakea EU:lta kaksinkertaiset ruokarahat, kun hallitukselta ei löydy tarpeeksi sympatiaa köyhille? Erityisesti vähäosaisten vanhusten asiat ovat lähellä minun sydäntäni. Kuntia pitää valvoa, että ne toteuttavat velvollisuutensa terveydenhuollon ja laitoshoidon toimeenpanossa, kuten esimerkiksi kuntaministeri Korhonen on julkisuudessa vaatinut.

Neljänneksi korostan, että kuntien ja sairaanhoitopiirien on lopetettava keinottelu määräaikaisilla työsuhteilla ja pätkätyöläisillä. Kentältä tulee jatkuvasti napinaa siitä, että esimerkiksi perushoitajien töitä teetätetään liikaa ylikoulutetuilla henkilöillä ja perushoitajat saavat vain pätkätöitä. Perushoitajat tekevät kovaa työtä, ja se on oikea ammatti eikä mikään välivaihe matkalla ammattikorkeakouluun. Tätä asiaa yllättävän vähän tässä salissa ovat ottaneet esille sairaanhoitajan tai muun hoitoalan taustan omaavat edustajat, vaikka tässä on varsinainen ongelma. Sairaanhoitajien palkkaaminen nostaa palkkakuluja hoitoon varatuilla rahoilla, ja näin saadaan vähemmän palkattua työvoimaa. Ongelma on todellinen, ja se pitää korjata.

Muistutan, että eläkeläisille on luvattu hyvittää pohjaosan kaksinkertainen leikkaus, ja toivon, että hyvitys tehdään täysimääräisenä. Tässä on nyt hallituksella poliittisen näytön paikka. Meillä on tuskin kenelläkään varaa syödä sanojamme näin tärkeässä asiassa. Tämä koskee kaikkia hallituspuolueita, koska hallitusohjelmaa oltiin yhdessä laatimassa. Hyvät edustajakollegat, sen verran pitää löytyä selkärankaa. Samoin on savamaksun toteuttamisen kanssa, että tasapuolisuus toteutuu ja eriarvoisuus poistuu.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheet tarvitsevat tukea, niin taloudellista kuin henkistä. Lapsilisien indeksikorotukset tulee tehdä täysimääräisinä, vaikka julkisuudessa on näkynyt, että ministeri Soininvaara vastustaa lapsilisien korotusta.

Koulujen luokkakokoa tulee pienentää ja samoin päiväkotien ryhmien kokoa. Tämä on myös lapsista huolehtimista. Tällä viikolla saatiin lukea pienen lapsen pahoinpitelystä päiväkodissa, ja samoissa kirjoituksissa kerrottiin, että tämä on jäävuoren huippu. Päiväkodeissa on liian vähän tai epäpätevää henkilöstöä. Ei ole hyväksi, että lapset joutuvat elämään pelossa jo päiväkotivaiheessa. Tällaiset asiat pitäisi huomioida ensi vuoden budjetissa ja antaa niihin tarvittavat resurssit.

Tapio Karjalainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tälle vähälukuiselle mutta laadukkaalle kuulijakunnalle voi todeta, että jo lähetekeskustelussa oli aihetta kiitellä hallituksen budjettiesitystä. Toistan tässä käsitteleväni nyt parasta kansanedustajana eteeni tullutta talousarvioesitystä. Tämä on seitsemäs järjestyksessä.

Valiokuntakäsittely on tuottanut joukon oikeita ja tarpeellisia tarkennuksia, ja tässä kokonaisuudessa on selkeitä askelia suuntaan lähemmäs ihmistä. Ed. Rajamäki ryhmämme ryhmäpuheenvuorossa aivan oikein tätä kuvasi. Maailma ei tietenkään tällä budjettiesityksellä tule valmiiksi, mutta esitys on tosiaan oikean suuntainen ja oikea vastaus tämän hetken vaatimuksiin suhdannepoliittisestikin.

En käy tässä arvailemaan tulevaa talouskehitystä monien ristiriitaisten asiantuntijaennusteiden pohjalta. Hyväksyn omalta osaltani hallituksen julkituoman suunnitelman elvytyksen rytmittämisestä. Täsmäelvytystä täsmäkohtein on ajankohtaista arvioida ensi vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Olemme paljon kokeneempia silloin.

Erityinen huoli tulee olla kuntien mahdollisuuksista huolehtia osaltaan työllistämisestä ja toisaalta työttömyyden seurausten hoidosta. Yhteisövero- ja valtionavustusosuuksien yhteensovittamisessa on aivan oikein tavoiteltu kuntatalouden vakautta ja ennustettavuutta. Saman tavoitteen mukaisesti tulisi välttää nojaamasta liikaa ja jatkuvasti kuntien harkinnanvaraisiin avustuksiin.

Valtiovarainvaliokunta on oikein korostanut liikenneinfran merkitystä tasapainoisen kehityksen perustekijänä. Nimettyjen kohteiden luetteloon tienpidon osalta olisi toivonut kyllä myös Jyväskylä—Kokkola-linjan pohjoispuolisia välttämättömiä hankkeita esiin nostettuina.

Rautatieliikenne on, kuten valtiovarainvaliokunta toteaa, saanut huomattavia, perusteltuja rahoituspanoksia. Kehittyvä raideliikenne tarvitsee edelleen lisäpanostusta sekä liikenteen sujuvuuden ja palveluvalmiuden että turvallisuuden näkökulmasta. Tasoristeysten poistamisen ja sen myötä nopeutuvan junayhteyden esimerkiksi Helsingistä Ouluun tulee olla jatkossa myönteisten toimenpiteiden kohteena. Tarjoan tätä yhdeksi täsmäelvytyksen kohteeksi. Raideliikenteen panostuksilla on elintärkeä yhteys myös Otanmäen vaunutehtaan tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Toistan tässä huoleni siitä, että budjettikirjassa mainitaan, että rautatieliikenteen avaamista kilpailulle selvitetään. Minusta tätä on syytä pitää esillä ja varoitella, että toivottavasti koneisto, joka kilpailun avaamista valmistelee ministeriössä, ei sitoudu avaamisen toteuttamiseen eikä aloita sen valmistelua, ennen kuin tämä talo on saanut sanoa sanansa tässä tärkeässä asiassa. Uskon, että tämä talo ei ole valmis turvallisuus- eikä kokonaistaloudellisista näkökohdista kilpailun avaamiseen. Rataverkon supistaminen on joissakin sivulauseissa mainittu. Se on arveluttavaa. Rataverkon rullalle kääriminen tahtoo olla sellainen jatkuva toimenpide, jolla ei löydy helposti päätepistettä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! "Suvaitsevaisuus on sitä, että ymmärrät, että vaikka kuinka vääriltä toisen ihmisen ajatukset ja mielipiteet tuntuisivat sinusta, ne ovat hänelle yhtä tärkeitä ja oikeita kuin omasi ovat sinulle." Näin kirjoitti Maija Kovari. Olen muistellut tätä kuunnellessani budjettikeskusteluamme tänä vuonna.

Arvoisa puhemies! Viime aikoina on keskusteltu ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvistä energiapoliittisista ratkaisuista. Yksi tie kohti hiilidioksidipäästöjen rajoittamista on biopolttoaineiden käytön kehittäminen. Biopolttoaineiden aatelia Suomessa on puu erilaisine jalostusmahdollisuuksineen. Uusi tekniikka mahdollistaa puun käytön polttoaineena yhä useammassa muodossa. Puupellettien, hakkeen, kaasutetun puun sekä suuria odotuksia herättävän pyrolyysiöljyn avulla ilmakehän hiilidioksidipäästöjä voidaan pitää kurissa, sillä puuta poltettaessa hiilidioksidia ei vapaudu enempää kuin puun lahotessa luonnossa.

Kauppa- ja teollisuusministeriön aikeet tehostaa energiankäyttöä ja lisätä uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä ovat positiivisia uutisia. Kuitenkin talousarviossa pienennettiin energiapolitiikkaan käytettävää määrärahaa, samalla kun energiatuen myöntämisvaltuutta tosin lisättiin. Uusiutuvien energialähteiden ja biopolttoaineiden tuotannossa voisi hyvinkin olla yksi piristysruiske myös maaseudulle.

Arvoisa puhemies! Hallituksella ei tunnu olevan käsitystä alemman asteisen tieverkon todellisesta tilasta ja tarpeista. Laiminlyönnit eivät vaikeuta vain kesämökkiläisten liikkumista, vaan vaarantavat myös elinkeinotoiminnan harjoittamista. Liikenneväylien kehittäminen on ollut pitkän ajan toimenpiteitä vaativaa hommaa. Niin pitäisi nytkin jaksaa ajatella vuosikymmeniä eteenpäin, kun mietitään sitä, annetaanko tiestön kunnon heiketä ja missä päin maata. Kun tiestön kunto heikkenee, samalla lisääntyvät myös kuljetuskustannukset ja onnettomuudet ja myös mahdolliset ympäristövahingot. Onkin helppo yhtyä keskustan vastalauseeseen, jossa esitetään perustienpitoon 8 miljoonan euron ja yksityistieavustukseen 6 miljoonan euron lisäystä.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että valtiovarainvaliokunta on huomioinut lasten ja nuorten harkinnanvaraisen kuntoutuksen määrärahojen käytön puutteet ja on edes mietintötekstissään edellyttänyt selvitystä asiasta. Alle viisivuotiaiden lasten psykoterapia voi olla hyvä toimenpide ja ennalta ehkäistä monia myöhemmin kalliiksi käyviä ongelmia, enkä tarkoita kalliiksi vain taloudellisesti. Myös inhimilliset kustannukset voivat olla valtavia.

Muutama vuosi sitten eduskunnan avaama uusi momentti kunnille tarkoitetusta rahasta lasten- ja nuortenpsykiatrian palveluihin on poikinut paljon hyvää, mutta tällainen toimi ei riitä, ellei kuntataloutta samalla vahvisteta ja yli ministeriörajojen katsota tätäkin asiakokonaisuutta.

Arvoisa puhemies! Sitten kiitoksen sana lausumaehdotuksesta n:o 15 työministeriön pääluokassa, vaikkei se pelastakaan hallituksen kyvyttömyyttä työttömyyden alentamisessa näiden nousukauden vuosien aikana. Työttömyyden kääntyminen kasvuun on nyt pyrittävä kaikin keinoin ehkäisemään tässä taloustilanteessa. On myös entistä tärkeämpää estää nuorisoamme ja tietysti aikuisiakin syrjäytymästä pysyvästi niin työmarkkinoilta kuin yleensäkin yhteiskunnasta, jos haluamme katsoa toiveikkaasti vuosikymmenen tai pari eteenpäin. Samalla on varmistettava, ettei työvoimapalvelujen saatavuus heikkene uudistusten myötä.

Arvoisa puhemies! Kaikkialla Suomessa kihlakunnat joutuvat tulemaan toimeen niukin resurssein. Yleisen aluekehityksen hengessä vyötä saadaan jälleen kiristää erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kihlakuntauudistusta pidettiin yleisesti ottaen kohtalaisen onnistuneena. Selkeä ongelma kuitenkin on erityisesti nyt jos koskaan, että kihlakunnanvirastojen yhteinen määräraha on ollut riittämätön siihen nähden, mitä toimintoja se on määrätty kattamaan.

Erityisen selkeästi tämä näkyy poliisitoimen kohdalla. Minulle on kantautunut viestejä, että kalusto vanhenee, lisävuokrakustannuksiin, joita vanhojen toimitalojen saneeraaminen aiheuttaisi, ei löydy budjetista sopivaa momenttia, atk-laitteistot jäävät jälkeen jne. Näiden tietojen valossa on ymmärrettävää, että kaikki säästötavat jo käytettyään Itä-Suomenkin on täytynyt lopulta tehdä päätös poliisin virkojen vähentämisestä. Samalla kuulemme, että vain välttämättömiin perustoimintoihin riittää monin paikoin aikaa, rahaa, henkilöstöä. Jos työntekijöitä riittää tuskin edes perustoimintoihin, on selvää, että toiminnan suuntaaminen esimerkiksi huumetyöhön ja yleisesti ottaen ennalta ehkäisevään työhön käy mahdottomaksi. Kuitenkin tiedämme, että ennalta ehkäisevä toiminta on parasta säästöä.

Kyse on viime kädessä aluepolitiikasta. Kyse on siitä, halutaanko hallituksessa taata kaikille suomalaisille asuinpaikasta riippumatta riittävät palvelut, halutaanko pitää myös niin sanotut syrjäseudut elinvoimaisina. Ei kuulosta järkevältä kehitykseltä se, että kiihdytetään ongelmien muodostumista kasvukeskuksissa sillä, että muuttoliikettä ei tosissaan pyritä hillitsemään. Tämän jälkeen valutetaan rahaa pohjoisen ja idän kihlakunnista etelään kasvavien ongelmien pitämiseksi kurissa. Voidaan oikeutetusti pohtia, toteutuuko tällä hetkellä hallintovaliokunnan edellytys palvelujen riittävästä ja tasapuolisesta saatavuuden turvaamisesta maan eri osissa.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin todetaan: "Kunnittain, maakunnittain ja kuntakoon mukaan tarkastellen kuntatalouden kehityserot olivat huomattavat vuonna 2000. Kehityserojen kasvu jatkui neljäntenä peräkkäisenä vuonna". Valtionkin tulisi huolehtia kansalaisistaan kuntalaisina. Jos kuntien velvollisuuksia valtion taholta lisätään, kuten viime vuosina on tapahtunut, tulee valtion kantaa myös vastuuta siitä, että heikommatkin kunnat pystyvät hoitamaan osansa.

Kuntien ongelmia voitaisiin helpottaa muuttamalla nykyistä valtionosuusjärjestelmää paremmin erottelevaksi. Stakesin tutkijat ovat todenneet, että olosuhteiden vaikutus kustannuksiin on erilainen esimerkiksi sosiaalipalveluissa kuin terveyspalveluissa. Myös palvelujen kustannukset muodostuvat eri tavoin näiden palveluryhmien sisällä. Esimerkiksi syrjäinen sijainti lisää perusterveydenhuollon menoja, mutta pienentää menoja erikoissairaanhoidossa. Suhdannetilanteen johdosta olisi nyt hyvä aika investoida ja parantaa palveluita, mutta monessa kunnassa se ei valtuutettujen hyvästä tahdosta riippumatta ole mahdollista.

Myös julkisen teknologiarahoituksen jälkeenjääneisyys ja sen suuntaaminen paremmin myös kasvukeskusten ulkopuolelle on huomioitava budjeteissa pitkäjänteisesti.

Me keskustassa olemme esittäneet budjettivaihtoehdossamme muun muassa seuraavia lisätoimenpiteitä, jotka kohdistuvat lopulta sinne suomalaiseen ihmiseen: maakunnan kehittämisrahaan 5 miljoonaa euroa, harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin 20 miljoonaa euroa ja lasten kotihoidon tuen tason nostamiseen 16 miljoonaa euroa, lapsilisien indeksikorotukseen 13 miljoonaa euroa samoin kuin pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen korottamiseen sekä 4 miljoonaa euroa rintamaveteraanien kuntoutukseen. Myös täysimääräisen indeksitarkistuksen edellyttämät määrärahat olisi heti ensi keväänä löydettävä ja kansaneläkkeen lapsikorotusten ulottaminen 18 vuoteen asti saatava aikaiseksi.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten syrjäytyminen on yhtenä painopistealueena valtion ensi vuoden budjetissa. Arvioidaan, että noin neljäsosa maamme lapsista on vaarassa syrjäytyä jo koulussa. Aikuisen nälkä ja turvattomuuden tunne on lapsilla suuri. Lapset joutuvat itsenäistymään liian varhain ja ottamaan vastuuta asioista, jotka eivät vielä heille kuulu.

Opetustoimen valtionosuutta on kasvatettu, millä poistetaan 90-luvulla laman seurauksena tehdyt yksikköhintojen leikkaukset, jotta kunnilla olisi näin paremmat edellytykset muun muassa pienentää laskennallisia opetusryhmien kokoja perusopetuksessa. Samoin sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia on kasvatettu, jotta lasten asema sosiaali- ja terveyspuolella paranisi. Ongelma vain on se, että käytännössä kaikissa kunnissa näin ei vain tapahdu korotuksista huolimatta.

Onko valtionosuuksien korottaminen riittävä ja paras keino, jotta lasten ja nuorten tilanne todellisuudessakin paranisi? Auttavatko laatusuositukset asiaa? Pitääkö olla normiohjausta enemmän? Tai pitääkö periaatteessa puuttua kuntien palvelujen tuotantorakenteeseen? Kaipaan edelleenkin keskustelua valtio—kunta-akselista. Syyttely puolin ja toisin on turhaa, koska molemmathan toimivat kansalaisten parhaaksi.

Vaikka kaikki puhuvat ennalta ehkäisevän toiminnan puolesta ja sen tärkeydestä, käytännön tasolle puheet eivät yllä. Edelleenkin satsataan liiaksi kalliisiin ja liian myöhään ongelmiin puuttuviin palveluihin, kun pienemmällä rahalla ja varhaisemmassa vaiheessa päästäisiin kaikkien osapuolten kohdalla parhaimpaan lopputulokseen. Kun rahaa on vähän, se pitää kohdentaa tehokkaasti. Pitäisi myös rohkeasti tarkastella, mikä on edullisin ja tehokkain tapa tuottaa palveluja. Aina se ei ole kunnallinen, aina se ei ole myöskään yksityinen.

Syrjäytymisen ehkäisyssä painopiste ei voi olla vain hoidossa vaan myös siinä, että estetään, ettei tule uusia syrjäytyneitä lapsia. Tämä tarkoittaa käytännössä pienempiä päiväkotiryhmiä, kaikkien päivähoitomuotojen samanarvoisiksi saattamista, pienempiä opetusryhmiä, tehostettua oppilashuoltoa, kouluterveydenhuoltoa, perheen ja työn yhteensovittamista, yleensäkin valinnanmahdollisuuksien lisäämistä. Tämä on yhtä hyvin kuntien kuin valtionkin asia.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon kaipaan syvästi oikeudenmukaisuutta rahojen jakoon ja kohteitten valintaan, on uusien tiehankkeitten valinta. Rohkenen epäillä tiehankkeitten valintakriteerejä. Todellinen tarve liikenteen sujuvuuden kannalta ei ole keskeisenä rahojen jakamisessa, niin kuin sen mielestäni pitäisi olla, vaan mitä moninaisimmat syyt, jotka eivät liity teihin tai liikenteeseen lainkaan, ovat vaikuttamassa, kuten esimerkiksi aluepolitiikka tai työllistäminen, viis siitä, onko tiehanke tarpeellinen vai ei. Nytkin budjetissa on tiehankkeita, joiden kustannus—hyöty-suhde on alle 2.

Arvoisa puhemies! Kysyn vielä lopuksi: Mistä löytyisi se puolueeton taho, joka jakaisi tiemäärärahat todellisen tarpeen mukaan?

Iivo Polvi /vas:

Herra puhemies! Pitkään jatkuneen talouskasvun seurauksena julkinen talous on saatu ylijäämäiseksi. Kansalaisten velkaantuneisuus on alhaisella tasolla, yritysten taseet ovat vahvistuneet ja eri selvitysten mukaan maamme kilpailukyky on hyvä. Talouden lähtötaso on siten tällä hetkellä vahva ja sen pohja on kunnossa. Tuo tilanne on syytä lukea Ahon jälkeisten hallitusten aikaansaannokseksi johdonmukaisella ja pitkäjänteisellä talouspolitiikalla, jonka joistakin yksityiskohdista ja yksittäisistä ratkaisuista voidaan varmaankin perustellusti olla eri mieltä.

Kuluvan vuoden loppuvuodesta epävarmuus talouskehityksestä on lisääntynyt ja kasvukäyriä on tarkisteltu yleisesti alaspäin. Niinpä talouskasvun hiipuminen varjostaa tulevaa vuotta ja samalla myös tähän saakka jatkunutta myönteistä työllisyyskehitystä. Yhdysvaltain ja myös Euroopan keskuspankin toistuvilla koronalennuksilla on luonnollisesti taloutta elvyttävä vaikutus, mutta varmuutta siitä, millä aikavälillä se heijastelee omaan kansantalouteemme, ei ole nähtävissä.

Vaikka talouskasvun hiipumisesta huolimatta työllisyys on vielä tähän saakka kehittynyt suotuisasti, on perusteltua varautua ajoissa huonompaan kehityssuuntaan. Talousarvioesitystä täydentävässä esityksessä hallitus onkin aivan oikein ehdottanut jo lisäresursseja työllisyyden hoitoon, kuten myös ammatilliseen aikuiskoulutukseen ja oppisopimuskoulutukseen. Ne voivat kuitenkin huonommassa vaihtoehdossa osoittautua riittämättömiksi lisäyksiksi. Niinpä valiokunnan mietintöön sisällyttämä lausumaehdotus, jossa hallituksen edellytetään viimeistään kehysriihen yhteydessä käytävissä raamineuvotteluissa tarkistavan työvoimapolitiikan riittävyyttä suhteessa työttömien määrään, on perusteltu kannanotto.

Valiokunta päätyi mietinnössään myös toteamaan, että mikäli työttömyys pahenee, tulee suhdannepoliittisena keinona harkita työllisyysmäärärahojen osoittamista niin koulujen, päiväkotien kuin vanhainkotienkin peruskorjaukseen ja muihin työllisyyttä tukeviin hankkeisiin. Nuo valiokunnan esittämät toimenpiteet ovat keinoja, joilla voidaan reagoida nopeasti mahdollisen kielteisen kehityksen katkaisemiseksi, ja niitä on syytä myös tarvittaessa käyttää. Joka tapauksessa on välttämätöntä, että työttömyystilanteen mahdolliseen heikkenemiseen reagoidaan nopeasti, jotta vältytään siltä virheeltä, jonka Ahon hallitus teki syventämällä lamaa menoleikkauksin ja samanaikaisin veronkorotuksin, minkä seurauksena synnytettiin aikanaan pitkäaikaistyöttömien jono, jota ei vielä tähän mennessäkään ole kyetty purkamaan. Tuota pitkäaikaistyöttömyyden kasvuahan Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessakin pidetään keskeisenä virheenä 90-luvun alussa.

Työttömyys on kaiken kaikkiaan kansalaisia eniten eriarvoistava ja myös syrjäytymistä aiheuttava tekijä. Sen vuoksi kaikki ne toimenpiteet, joilla erityisesti pitkäaikaistyöttömyyttä todella kyetään vähentämään, ovat kannatettavia. On selvää, että työllisyyskehitys on sidoksissa talouskasvuun, johon voidaan vaikuttaa tuloverojen kevennyksellä ja työnantajan palkkasivukulujen alentamisella, kuten talousarvioesityksessä tehdäänkin. Verojen alennuksella ilmeisesti kuitenkaan ei ole sitä työllisyysvaikutusta, mitä sillä kuvitellaan olevan. Minusta viime vuosien kehitys oikeastaan sen osoittaa. Joka tapauksessa suurempi elvytysvaikutus saataisiin aikaan kohdentamalla veronalennukset nyt toteutettua oleellisesti enemmän pienituloisimpien hyväksi. Se joka tapauksessa lisäisi enemmän kulutuskysyntää ja edistäisi samalla myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Talousarvioesitys sisältää monia myönteisiä yksityiskohtia. Jo keväällä hallituspuolueen eduskuntaryhmien tekemän sopimuksen mukaisesti lisäpanostusta on osoitettu erityisesti niin sosiaali- kuin terveydenhuollon rahoitukseen, rautatie- ja tiehankkeisiin, huumausaineiden ongelmakäyttäjien hoidon parantamiseen, pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytyneisyyden vähentämiseen jne. Kaikkia näitä ratkaisuja voidaan pitää perusteltuina ja oikeina.

Niiden lisäksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmän keskeisenä tavoitteena oli saada tasokorotus myös työttömyysturvaan. Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan tasokorotus on pitkään odotettu parannus, joka kohdentuu kaikkein heikommassa asemassa oleviin, ja se on syytä kirjata myönteisenä toteutuvien muutosten luetteloon. Peruspalvelujen turvaamiseen kunnalle osoitettu 1,5 miljardin lisäpanostus, joka kohdentuu erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen kustannuksiin, on oikea ja myös välttämätön lisäpanostus kunnille peruspalvelujen rahoituksen turvaamiseksi.

Kuntien valtionosuusjärjestelmän muutos ja siihen liittyvä arvonlisäveron takaisinperintäjärjestelmän kumoaminen on kokonaisuudessaan myönteinen uudistus. Sillä tasataan osaltaan kuntien välisiä taloudellisia eroja. Kokonaisuudessaanhan kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon ja toisaalta kuntien keskinäisen tulonjaon tarkistuksen yhteydessä liikutellaan ensi vuoden aikana uudella tavalla runsaan 2 miljardin markan summaa, jolla tasoitetaan oleellisesti niitä kehityseroja, jotka kuntien viime vuosien eriytyvän kehityksen seurauksena ovat syntyneet.

Valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä talousarvioesitykseen on tehty noin 130 miljoonan markan lisäykset. Summan vähäisyydestä huolimatta sillä on kyetty tilkitsemään monia niitä epäkohtia, joiden luettelointiin ei tässä yhteydessä oikeastaan ole mahdollisuuksia. Kaiken kaikkiaan totean sen, että tämä talousarvioesitys on paras niistä yhdeksästä, joita on ollut tilaisuus olla käsittelemässä.

Marja-Liisa Tykkyläinen  /sd:

Arvoisa puhemies! Taloustilanteen muuttuminen on ollut voimakasta ja nopeaa. Tästä huolimatta ainakin valtion taloudellinen tilanne säilyy ensi vuonna ja todennäköisesti myös seuraavana vuonna ylijäämäisenä. Moni varmaan ajattelee, että aika rohkeita ajatuksia. Ylijäämäinen valtiontalous edellyttää luonnollisesti sitä, että talouden kasvu nopeutuu tämän vuoden alhaisesta tasosta.

Valtiontalous on osa julkista taloutta. Sen sijaan kunnallistaloudella menee heikommin ja sen myötä myös monella maakunnalla tai aluetaloudella. Eduskunnassa muun muassa kuntien harkinnanvaraisia avustuksia lisätään valtiovarainvaliokunnan esityksestä 20 miljoonaa markkaa ja aluepolitiikan toimivuuden parantamiseksi määrärahoja kasvatetaan 37 miljoonalla markalla.

Pidemmällä aikavälillä eri alueiden menestyminen riippuu pitkälti siitä, että löydetään kullekin alueelle tyypilliset vahvuudet ja pyritään niiden avulla kehittämään alueita. On selvää, että tässä työssä tarvitaan myös valtiota ja sen rahallista panosta. Eduskunnassa tätä työtä on seurattava tarkkaan ja varattava riittävät määrärahat tulevien vuosienkin talousarvioihin.

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun aikana Suomen taloudellisesta kehityksestä on annettu varsin synkkä kuva. Näille mielipiteille löytyy varmaan vahvat perustelut, koska niin epävarmalta tilanne näyttää. Keskustelun aikana on kuitenkin tullut varsin suotuisiakin uutisia, jotka koskevat koko Suomen talouden kannalta merkittävän yhtiön eli Nokian antamia tietoja. Ne ovat tulleet tänään iltapäivällä. Yhtiö saavuttaa tälläkin kertaa aiemmin esittämänsä liikevaihto- ja voittotavoitteensa tämän vuoden viimeisellä neljänneksellä. Ensi vuotta ajatellen uutinen on hyvä, koska se luo uskoa koko Suomen talouteen. Nyt voidaan ainakin aiempaa paremmin arvioida muun muassa osakekurssien kehityksestä riippuvien verotulojen kertymää, jotka pysyvät ainakin tämän vuoden tasolla.

Arvoisa puhemies! Globalisaation vaikutukset ulottuvat monille eri elämänalueille. Taloudellinen kasvu keskittyy niille alueille, joilla on merkitystä markkina-alueena tai helppo pääsy markkinoille. Globalisaatio suosii nuorehkoa ja entistä koulutetumpaa työvoimaa. Tämän kehityksen myötä kaupunkien merkitys tulee kasvamaan. Voittajia ovat urbaanit alueet, joilla on korkean tuottavuuden omaava, uuteen teknologiaan nojaava tuotanto. Kytkeytyessään maailmanmarkkinoihin kaupungit tulevat myös kansainvälistymään. Toisaalta kaupungeissa näkyy myös globalisaation kääntöpuoli, joka ilmenee yhtäältä epäsosiaalisuutena ja toisaalta kasvavana eriarvoisuutena. Rajojen madaltumisen myötä huumeet pääsevät kaikista valvontayrityksistä huolimatta helpommin maahan. Yhteiskunnan muuttuminen markkinavoimaisemmaksi lisää eriarvoisuutta.

Globalisaation suurin haaste on se, kuinka sen myönteisistä puolista voidaan nauttia ja samalla hallita sen kielteisiä vaikutuksia. Tämä yhtälö voidaan ratkaista vain uudenlaisella, kansainvälisen todellisuuden huomioivalla yhteiskuntapolitiikalla. Siksi kansainvälisessä yhteistyössä demokratiaa on lisättävä ja kansanvalta on ulotettava maailmantalouteen. Tehtävämme on luoda maailmantalouteen kestävät eettiset pelisäännöt. Niiden on lisättävä talouden ohjattavuutta, toimittava luonnon kannalta kestävästi sekä parannettava ihmisten elämää koko maapallolla. Edellä sanotun vuoksi on tärkeää, että talousarvioon lisätään eduskunnassa ulkoministeriön käyttömenoihin 7 miljoonaa markkaa.

Arvoisa puhemies! Tällä lisätyllä rahasummalla voidaan pitää huoli siitä, että Suomi ei jää pieneksi saarekkeeksi vaan pystyy omalta osuudeltaan jo pohjana olevien rahojen turvin olemaan maailmanlaajuisissa neuvotteluissa mukana, missä ovat keskeisinä sekä politiikka ja talousasiat että myöskin terrorismin vastainen toiminta.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden talousarvio ei tuo ratkaisevaa parannusta tasapuoliseen ja tasapainoiseen aluekehitykseen. Viime vuosien voimakas ja kiihtynyt muuttoliike jatkuu. Nyt esitetyillä toimenpiteillä ei kehityksen suuntaa käännetä. Vaikka hallituspuolueiden edustajat ovat korostaneet, miten hyvä ensi vuoden budjetti on, markat ja todelliset ratkaisut puuttuvat.

Tänään ministeri Martti Korhonen oli arvostellut kuntia ja kuntien päättäjiä huonosta asioiden hoidosta. Hän oli kääntänyt katseensa erityisesti talousvaikeuksissa olevien kuntien päättäjiä ja niitä kuntia kohti. Tämä on kummallista politiikkaa kuntaministeriltä. Päättäjien syyllistäminen ei ratkaise ongelmia, jotka johtuvat siitä, että monien kuntien verotulot alenevat, väestö vähenee ja ikääntymiskehityksen seurauksena palvelutuotannon, kuten terveyspalvelujen, kustannukset, lisääntyvät. Nyt tarvittaisiin asennemuutos, uusi ajattelu ministereitten ja hallituksen suunnalta ja se lähtökohta, että kaikkien kuntien peruspalvelut turvataan ja huolehditaan sillä tavalla kansalaisten yhdenvertaisuudesta. Kuntien henkilöstö on ajettu erittäin tiukalle. Hehän tekevät arvokasta työtä tuottaessaan terveys-, opetus-, sosiaali- ja teknisen toimen palveluita. Siinä syyllistäminen ei auta.

On valitettavaa, että hallitus edistää ainoastaan kuntien yhdistämistä erilaisten porkkanarahojen kautta, mutta ei yhteistyötä, joka olisi monessa tapauksessa järkevää. Siis pitäisi rahoituksellisinkin keinoin kannustaa kuntia hakemaan yhteisiä palvelutuotannon ratkaisuja, mutta nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei tätä tee.

Puhemies! Vaikka hallitus siis markkinoi budjettia alueitten kannalta myönteiseksi, se ei näy määrärahoissa, vaan huono kehitys maaseutualueitten kannalta jatkuu. Näyttääkin siltä, että hallitus nojaa edelleen keskiarvolukuihin: riittää, että kunnilla menee keskimäärin hyvin, ja riittää, että Suomella menee keskimäärin hyvin. Tämähän ei lohduta niitä ihmisiä, jotka asuvat niissä kunnissa, jotka ovat taloustaantuman ja negatiivisen kierteen alueella.

Hyvän talouskasvun aikana alue-erot ovat siis kasvaneet, niin kuin keskusta monta kertaa on sanonut. Valtion ja valtion eri virastojen toimenpiteet ovat osittain tähän vaikuttaneet. Tällä viittaan siihen, että esimerkiksi Suomen Posti Oy supistaa maaseudun palveluverkostoa ja Tieliikelaitoksen monet ratkaisut tähtäävät samaan suuntaan. Työvoimatoimistojen supistukset ovat myöskin eräitä käytännön esimerkkejä, eli tuhansia työpaikkoja maaseutualueelta ja haja-asutusalueelta poistuu valtion liikelaitosten ja yhtiöitten toimesta.

Nyt tarvittaisiinkin aluepolitiikan kokonaistarkastelu ja todellinen halu parantaa heikoimpien alueitten elinvoimaa ja kilpailukykyä. Täällä on mainittu hyviä asioita, joilla voitaisiin tätä tehdä: alemman asteisen tieverkon kehittäminen ja lisärahoitus sinne, kuntapalveluitten rahoittaminen, kuljetuskustannusten tasaaminen Ruotsin mallin mukaan — siis todellinen parannus nykyiseen tilanteeseen tarvittaisiin — sekä Norjan-mallin mukaiset aluepoliittiset veroratkaisut. Nyt pientä näpertelyä on tapahtumassa, mutta mitään merkittävää ei kuitenkaan, valitettavasti.

Korkean työttömyyden uhka ja todellisuus on myöskin aivan tosiasia. Olisi odottanut, että ensi vuoden budjetissa aktiivisia työvoimapolitiikan toimia olisi lisätty ja kiinnitetty erityistä huomiota pienyritystoiminnan edellytysten parantamiseen. Nythän yritysten suhdannenäkymät ovat heikentyneet maanantaina julkaistun Euroopan kauppakamarin tilastojenkin mukaan, eli todellisia pk-yritystoiminnan kilpailukykyä parantavia toimia olisi tarvittu.

Puhemies! Maatalouden kannattavuuden turvaaminen on koko maaseudun, mutta myöskin suomalaisen yhteiskunnan kannalta tärkeä asia. Tämä yksittäinen bse-tapaus, joka nyt on ollut julkisuudessa, on valitettava. Pidän tärkeänä, että naudanlihan tuotannon kannattavuus turvattaisiin, niin että nämä kustannukset tulisivat yhteisvastuullisesti hoidettaviksi. Teurastamot ovat alentaneet välittömästi lihan hintaa 2 markalla kilo, mikä merkitsee 500 markan menetystä nautaa kohti. Kannattavuus on siis naudanlihan tuotannossa romahtamassa. EU:ssahan yhteisvastuullisesti kannettiin merkittävä osa tautitapausten kustannuksista. Siinä mielessä ministeri Hemilän jyrkkä suhtautuminen asiaan ihmetyttää.

Suomalainen ruoka on kuitenkin tästä yksittäistapauksestakin huolimatta edelleen maailman puhtainta, ja on tärkeää, että mihinkään paniikkireaktioihin ei ryhdytä. Pidän tärkeänä, että elintarvikevalvonnan voimavaroja lisättäisiin. Tähän talousvaliokunta on kiinnittänyt myös huomiota. Läänien ja kuntien voimavarat ovat liian niukat, ja se on asia, joka pitäisi lähivuosina korjata.

Puhemies! Keskustan esitykset lapsiperheiden taloudellisen aseman parantamiseksi ovat perusteltuja. Kotihoidon tuen korotus 2 000 markkaan kuukaudessa, alimman äitiyspäivärahan korotus alimman työttömyyspäivärahan tasolle sekä kotona tehtävän työn eläkekertymän muodostaminen sekä lapsilisien indeksikorotus olisivat oikeita toimenpiteitä. Niillä lisättäisiin kotona tehtävän työn arvostusta ja lapsiperheitten valinnanmahdollisuutta, ja ne olisivat tulevaisuuspanostuksia, aivan niin kuin ministeri Niinistö täällä vaati.

Marjatta Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan ensin lämpimästi kiittää ed. Tykkyläistä, joka oman jaostonsa puheenjohtajana on ollut edesauttamassa meidän yhteistä hankettamme lääkärikoulutuksen lisäpaikkojen lisämäärärahan saamiseksi. Nämä uudet 70 koulutuspaikkaahan tulivat tänä syksynä neljään tiedekuntaan: Kuopion, Tampereen, Turun ja Oulun lääketieteelliseen tiedekuntaan. Kesällä lisäbudjetissa eduskunta varasi tiedekuntien tarpeelliseksi katsoman määrärahan eli 70 000 markkaa per opiskelijapaikka. Suureksi yllätykseksemme, kun ensi vuoden budjettiesitys julkaistiin, saimme tietää, että tätä riittävää rahasummaa ei siellä ollutkaan. Näin me olemme tehneet yhteistyötä näiden tiedekuntien alueelta ja, voi sanoa, monien muidenkin vaalipiirien alueelta olevien kansanedustajien kanssa, ja tämä pieni mutta tärkeä asia on nyt sivistysjaostossa hoidettu ja määrärahalisäys on budjettiesityksessä, joten tästä kiitos kaikille, jotka tässä ovat mukana olleet.

Lääkäripula on todellisuutta tänä päivänä erittäin monissa kunnissa terveyskeskuksissa. Kysymys ei enää ole vain syrjäisten pienten kuntien terveyskeskusongelmasta, vaan lääkäripula koettelee jo suuria kasvukeskuksiakin. Tampereellakaan tämä ongelma ei ole tuntematon. Erityisesti Tampereen tiedekunnassa on koulutusta kehitetty niin, että se vastaisi nimenomaan terveyskeskusten tarpeisiin. Pohjanmaaltahan olemme saaneet tukea niin lääkärikoulutusasiassa kuin tieasioissakin. Tie Tampereelta kulkee Pohjanmaalle, ja sitä kautta myöskin Tampere kasvukeskuksena ja koulutuskaupunkina on voinut olla tukemassa näiden pohjoisempien alueiden toimintaa. Pidän tätä erittäin tärkeänä ja toivoisin, että se myös ymmärrettäisiin Etelä-Suomessa, että koulutuspaikkoja ja koulutusta tulee olla myöskin Kehäkolmosen ulkopuolella, koska koulutuksen sijaintipaikka vaikuttaa olennaisesti siihen, mihin opiskelijat jäävät. Eihän tämä koske tietenkään Tamperetta, tämä koskee mitä suurimmassa määrin Kuopion yliopistoa, samoin Oulua. Oulu on ehkä parhaimpana esimerkkinä siitä, miten se on vaikuttanut alueelliseen kehitykseen.

Tämä pieni mutta tärkeä määräraha vaatii tietysti jatkoa myöskin seuraaville kuudelle vuodelle, koska lääkärithän eivät valmistu suinkaan vuodessa. Me tarvitsemme kyllä monia muitakin toimenpiteitä, joilla voidaan poistaa jo olemassa oleva terveydenhuollon henkilöstön pula ja nimenomaan estää tulevina vuosina uhkaava pula, kun nykyinen henkilöstö ikääntyy ja näin ollen vähitellen alkaa siirtyä pois työelämästä.

Terveydenhuollon kehittäminen on saanut kansallisen projektin. Kovin vähän olemme vielä tästä projektista kuulleet. Tietysti työ on täydessä käynnissä. Aika lyhyt on aika, kun joulukuun puoliväliin mennessä käytännössä näillä työryhmillä pitää esitykset olla valmiina. Kyllä monessa työryhmässä on huokailtu, että mitenkähän tässä nyt pystytään perusteellista työtä tekemään. Kun seminaari ensi keväällä on jo määritelty 9. päiväksi huhtikuuta, niin kyllä todella paljon työtä on tehtävä, jotta tuloksia saadaan.

Mutta toisaalta myöskin terveydenhuollon ongelmat ovat varsin tuttuja, joten sitä ei tarvitse selvittää, missä ongelmat ovat, vaan nyt tarvitaan toimenpiteitä, miten ongelmat ratkaistaan. Siinä mielessä tietysti ensi vuoden budjettiin ei kokonaisuudessaan voi olla varsin tyytyväinen. Palaan nyt lyhyesti siihen asiaan, josta tämän päivän toisessa asiassa äänestettiin, eli terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukseen. En todellakaan pidä sitä oikeana tapana pyrkiä ratkomaan kuntien terveydenhuoltoon liittyviä ongelmia. Siis tarkoitan nyt sitä, että rahat eivät tahdo riittää näihin menoihin.

Itselläni sattuu olemaan edessäni laatukilpailuun osallistuvien projektien esittelyjä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueelta. Kun esimerkiksi on kehitetty syvän laskimotukoksen polikliinista hoitoa ja arvioitu sen taloudellisuutta ja vaikuttavuutta ja kehitetty hoitoketjua ja pyritty nimenomaan polikliiniseen hoitoon, arvio on se, että hoitoaika on lyhentynyt 3,4 vuorokautta ja hoidon kustannus yksittäisen potilaan osalta 3 356 markkaa. Tämän tyyppistä toimintaa tarvitsisimme paljon enemmän ja tukea ja rahoitusta tähän toimintaan. Toki sitä evo-rahoilla on tehty, mutta evo-rahoja, jotka myöskin kuuluvat sivistyspuolen rahoihin ja ovat toisaalta tietysti sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja sivistysvaliokunnan aluetta, ei nyt ole nostettu viime aikoina. Onneksi tänä vuonna ensimmäisen kerran pitkästä aikaa saimme hoidettua tämän asian niin, että meidän ei tarvinnut tähän käyttää energiaa tämän syksyn aikana. Usean kerran on jouduttu niin tekemään. Toivottavasti seuraavassa budjetissa evo-rahoja lisätään.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, missä eduskunta jälleen on joutunut käyttämään paljon energiaa ja nimenomaan valtiovarainvaliokunta, on Raha-automaattiyhdistyksen rahojen lisääminen taikka itse asiassa ainoastaan jakovaran lisääminen, elikkä rahat ovat olemassa, mutta niitä jaetaan kansanterveysjärjestöille. Aivan samantapaisia esimerkkejä olin valmistautunut esittämään, mutta kun 7 minuuttia tulee juuri täyteen, totean, että kiitos myös tästä valtiovarainvaliokunnalle.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään jo useaan otteeseen käyty läpi yleistä talouden tilannetta. Haluan vain lyhyesti yhtyä niihin puhujiin, jotka ovat vaatineet tarkkaa ja tiukkaa tarkistusta työttömyyden ennusteisiin ensi keväänä seuraavan budjetin kehysten yhteydessä. Mikäli työttömyys uhkaa kääntyä nousuun, on työministeriössä valmiina olevia keinoja otettava laajamittaisesti käyttöön.

Kuten keskustelussa jo aikaisemmin totesin, nähdäkseni suomalainen yhteiskunta ei ole vielä ymmärtänyt ikääntymisen mukanaan tuomaa haastetta ja sen kaikkinaisia vaikutuksia talouteen ja hyvinvointipalveluihin. Haluankin toistaa tässä yhteydessä toiveeni siitä, että tämä ikääntymisen haaste olisi esillä eduskunnassa laajempana kokonaisuutena, jossa tarkasteluaika olisi pidempi kuin pelkkä seuraava budjettivuosi. Tällöin voisimme tarkastella ikääntymisen vaikutuksia monesta näkökulmasta. Osittain näitä asioita on tietenkin sivuttu monien muiden asioiden joukossa, ja esimerkiksi tulevaisuusvaliokunnan työn tulevaisuutta koskenut asiakirja käsitteli ikääntymisen vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan.

Ensi vuoden talousarvion valmisteluun keväällä osallistuneet hallituspuolueiden eduskuntaryhmät tekivät jo tuolloin hyviä päätöksiä. Lisäpanostukset muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin tulevat todellakin tarpeeseen, väestön ikääntyminen kun näkyy tällä sektorilla ehkä ensimmäisenä. Palvelujen tarve kasvaa, ja samanaikaisesti alalla työskentelevät jäävät laajamittaisesti pois työelämästä. Yhtälö ei siis tule olemaan helppo. Helpotusta yhtälön ratkaisuun ei tuo sekään, että samaan aikaan terveydenhuollon ja erityisesti erikoissairaanhoidon puolella lääketiede kehittyy kovalla vauhdilla. Hoidot, lääkkeet ja laitteet sen kuin kallistuvat. Kansallinen terveydenhuollon projekti, jonka ed. Stenius-Kaukonenkin juuri äsken mainitsi, on tästäkin näkökulmasta katsottuna enemmän kuin tärkeä. Silti vähän pelkään, että odotamme kaikki tuolta projektilta vähän liikoja ja ikään kuin jotain viisastenkiveä kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Tällainen odotus on täysin epärealistinen. Varmasti ehdotuksia tullaan sieltä saamaan, mutta projekti on oman näkemykseni mukaan vasta alkua terveydenhuollon suurten kysymysten ratkaisulle.

Puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on useita kiitoksen arvoisia kohtia. Kaikkia ei ole ajan rajallisuuden vuoksi mahdollista eikä edes tarkoituksenmukaista käydä läpi. Keskityn muutamaan asiaan ja palaan sitten pääluokkakohtaisessa käsittelyssä muutamiin lisäkohtiin.

Valtiovarainvaliokunnan ensimmäinen lausuma liittyy kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisen perusteltuun vaatimukseen. Itse olen useaan otteeseen ihmetellyt tältäkin paikalta, milloin suomalainen yhteiskunta on riittävän vauras antamaan murusen omasta hyvinvoinnistaan maailman köyhimmille. Vieläkin ollaan jäljessä YK:n suosittelemasta tasosta, ja onkin oikein, että valiokunta nyt tiukasti edellyttää hallituksen tuovan ohjelman sekä aikataulun siitä, miten tälle tasolle päästään. Me emme kerta kaikkiaan voi sulkea silmiämme eteläisen pallonpuoliskon ongelmilta, nälältä ja köyhyydeltä. Yhteisvastuun on ulotuttava oman maan ja oman hyvinvoinnin ohi ja yli. Ihmiskuntana olemme yksi iso kokonaisuus, ja monet ongelmistamme ovat mitä suurimmassa määrin yhteisiä. Tässä mielessä kehitysapu ei ole mikään menoerä vaan sijoitus koko maapallon tulevaisuuteen.

Suomesta tulee vuosi vuodelta yhä monikulttuurisempi maa. Tämä on myönteistä kehitystä, joskaan se ei tapahdu aivan ongelmitta. Monet maahamme muuttajat kohtaavat tilanteita, joissa he tarvitsevat apua ja neuvoja. Myös kansainvälinen ihmisoikeustilanne vaatii suomalaiselta kansalaisjärjestökentältä entistä tarkkaavaisempaa otetta ja seurantaa. Suomessa on kaiken lisäksi tämän alan asiantuntijoita, joiden osaamiselle on käyttöä monissa maailman kriisipesäkkeissä. Tässä yhteydessä haluankin lämpimästi kiittää valtiovarainvaliokuntaa ja erityisesti sen sivistys- ja tiedejaostoa siitä, että rauhantyölle ja erityisesti Ihmisoikeusliiton toimintaan osoitetaan lisää määrärahaa tulevana vuonna. Tätä tärkeää työtä on tehty tähän asti täysin riittämättömillä resursseilla, ja olen todella ilahtunut, että niin tämä kuin myös liikunnan ja nuorison parissa tehtävä järjestötyö saa tunnustusta myös tätä kautta.

Toinen yksityiskohta, jonka haluan nostaa tässä yhteydessä esiin, on kansainvälisen adoption tukeminen. Olen saanut viime vuoden aikana hyvin läheltä seurata tällaista prosessia, ja käsitykseni on se, että yhteiskunnan tuki näille perheille on riittämätöntä. Ei voi olla oikein, että taloudellinen asema määrittää sen, kuka adoptioon voi ryhtyä. Näkemys siitä, että asia on saatava korjattua lisätalousarvion yhteydessä ensi keväänä, on kannatettava. Samassa yhteydessä tulee pohtia myös sitä, onko lainsäädännön muutoksilla mahdollista auttaa perheitä paremmin alkuun. Olisi tärkeää, että perhe voisi lapsen tai lapsien Suomeen saavuttua viettää aikaa enemmän yhdessä. Nyt perheiden taloudellinen tilanne on sen verran tiukka, että kaikista kustannuksista suoriutumiseksi ainakin toisen vanhemman on oltava työelämässä täysipainoisesti mukana.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan kommentoida aikaisemmin käytyä keskustelua. Vähän kuulosti siltä, että opposition taholta ollaan jatkamassa edellisvuosien tapaan oman joulusäkin jakamista tyyliin "kaikkea kivaa kaikille". Toivon todellakin, että kansalaiset jälleen kerran ovat valppaina ja muistavat, että opposition joululahjasäkki on pohjaton ja kuvitteellinen ja istuva hallitus joutuu tekemään työtään todellisten talouslukujen ja rajallisten resurssien parissa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Itämeren suojelu on myös valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todettu monessakin kohtaa. Merentutkimuslaitoksen kohdalla se on mainittu ja ensi kesän sinileväkukintamahdollisuutta on ennakoitu. Myöskin ympäristöpääluokan kohdalla tämä kysymys on valiokunnan mietinnössä huomioitu. Kysymys on monestakin asiasta, rehevöitymisestä mutta myöskin turvallisuudesta. Tänään viimeksi on päivän otsikoissa Turun suunnassa öljypäästö. Toisaalta Primorskin öljysataman käyttöönotto, mihin valiokunta mietinnössään viittaa, on aivan näiden viikkojen asia. Tällaiset asiat pitäisi myöskin huomioida rahana. Valitettavasti näin ei vielä ole pystytty toimimaan.

Väyläalus Seili on olemassa, ja se pitäisi muuttaa avomeri- ja jääolosuhteissa toimimaan pystyväksi öljyntorjunta-alukseksi. Tässä asiassa on ympäristöministeriökin aikaisin ollut liikkeellä, ja tämä asia pitäisi toteuttaa. Se maksaisi 33 miljoonaa markkaa. Valitettavasti tämä aloite ei edennyt. Ympäristövaliokunta on myös omissa kannanotoissaan nostanut öljyntorjunnan ja öljyntorjunta-aluksen tarpeen esille ja painottanut sitä.

Terveyden- ja sairaanhoito on kriisissä. Tähän tautiin auttaa vain raha. Ei enää ole kysymys siitä tasapainoilusta, johon muun muassa peruspalveluministeri Soininvaara on viitannut, että ollaan ikään kuin kriisin kuilun äärellä ja seuraava askel olisi vasta askel kriisiin. Tuo askel on jo otettu, ja käytännön elämässä se näkyy monissa kunnissa ja sairaanhoitopiireissä aivan konkreettisesti.

Yksi esimerkki Kymenlaakson sairaanhoitopiirin suunnasta: Yksi osasto, sisätautiosasto, aiotaan sulkea ensi vuonna. Päiväkirurgiaa vähennetään, toimenpidevalikkoa, joka on nimenomaan kehitetty edulliseksi, nopeaksi tavaksi hoitaa kirurgisia toimenpiteitä. Periaatteessa noin puolet operaatioista pitäisi pystyä tekemään päiväkirurgisesti. Kymenlaakson sairaanhoitopiirin hallituksen päätöksessä, joka on myös siunattu viime yhtiökokouksessa, tätä toimintaa aiotaan vähentää oleellisesti. Syynä on taloudellinen peruste: kunnat eivät ole valmiit maksamaan erikoissairaanhoidosta.

Lopulta kaikki on kuitenkin hoidettava ainakin siihen tasoon, että ketään ei voi jättää heitteille, ja lasku tulee sitten myöhemmin, tuleeko se sitten HUSista vai mistä, mutta tulee kuitenkin. Tällaisiin ongelmiin olemme joutuneet. Näin ollen kansallinen hanke, jota professori Jussi Huttunen selvitysmiehenä on vetämässä, tulee todellakin tarpeeseen. Kansallinen terveydenhoidon projekti ei varmaankaan ole mikään sellainen lipas, että jos se avataan, sieltä löytyy vastaus kaikkiin kysymyksiin, ei ollenkaan, mutta sikäli kuin ymmärrän, Jussi Huttusen resepti tähän tilanteeseen on se, että Suomen pitää lisätä kansallisen rahoituksensa osuutta terveyden- ja sairaanhoidossa oleellisella tavalla.

Tällä hetkellä Suomi sijoittuu Euroopan unionin jäsenmaiden viimeiseksi, kun katsomme sitä, miten ostovoimaan suhteutetusti käytetään rahaa asukasta kohden. Iso-Britannia, Irlanti ja Ruotsi, jotka olivat myös peräpäässä, ovat tehneet päätöksen kansallisen osuuden lisäämisestä. Näin Suomi on jäämässä nyt todella peränpitäjäksi. Tämä asema näkyy käytännössä pitkinä hoitoonpääsyaikoina, leikkausjonoina, sairaaloiden osastojen sulkemisina, lääkäripulana jne.

Puhemies! Ei lääkäripulaankaan muuta varsinaista ensiapua ole kuin todellakin käyttää siihen taloudellista apua, taloudellista lääkettä, ja sehän on raha. Mutta tämä pitäisi tunnistaa ja tunnustaa ja lähteä tekoihin. Tiedämme, että Jussi Huttusen projekti tähtää ensi vuoden aikana tehtäviin päätöksiin, vuoden 2003 talousarvion laadintaan, mutta myöskin seuraavan hallituksen hallitusohjelman laadintaan. Siihen on aika monta vuotta aikaa odottaa, ehkä liian monta vuotta. Potilas ehkä ehtii kuolla jo odotuksen aikana. Näin ollen tässä pitäisi jo keväällä tulevan selvityksen jälkeen ryhtyä toimenpiteisiin.

Lopuksi, puhemies, todellakin ratoja pitää tukea. Myös Helsingistä suoraan itään tarvitsemme suoran rantaradan. Sen suunnittelu on aloitettava välittömästi. Vuosaaren satamahanketta ei pidä valtion varoin tukea. Se on aivan selvä asia. E18:aa on kehitettävä muuallakin kuin länsiosalla, ja nimenomaan itäpuolessa ei ole myöskään ympäristön kanssa ristiriitaisia asioita. Ohituskaistojen lisääminen esimerkiksi Loviisa—Kotka-välillä auttaa kovasti.

Lopuksi: Kioton sopimus etenee kohti ratifiointia. On hyvä, että valtiovarainvaliokunnan lausunnossa on tämäkin huomioitu, mutta teot puuttuvat. Tarvitsemme sinne myöskin sellaisia sijoituksia, että voimme vastata lupauksistamme.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Myös minä olen osaltani tyytyväinen tähän menettelytapaan, joka tämän talousarvion laadinnassa nyt ensimmäistä kertaa on ollut, eli siihen, että eduskunta on voinut itse jo keväällä määritellä aika mittaviakin perustavoitteita, jotka sitten ovat löytyneet valmiina jo valtiovarainministeriön ja hallituksen esityksestä budjetin sisältä. Tällä olemme varmasti säästyneet monelta traagiseltakin neuvottelulta ja yhteenotolta näin jatkossa syksyllä ja olemme voineet keskittyä niihin asioihin, joita mielestämme vielä talousarvioon pitää lisäksi tuoda. Se on hyvä menettely.

Erityisen mukavaa minun mielestäni oli se, että tämän kautta pohjissa oli muun muassa sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksien korottaminen, joka on paljon kiitosta saanut ja varsin välttämätön lisä. Tässä yhteydessä haluan esimerkiksi omalle eduskuntaryhmälleni kyllä hattua nostaa. Se oli keväällä meidän ykköstavoitteitamme, ja kovien neuvottelujen jälkeen olemme muun muassa tässä onnistuneet.

Haluaisin myös minä aluksi sanoa muutaman sanan työllisyysnäkymistä. On tietenkin hämmentävää, että näkymät ovat epävarmemmat, ja tietenkin on myös hämmentävää se, että ensimmäistä kertaa oikeastaan eri instanssien ennustukset siitä, miten työttömyysluvut tulevat kehittymään jatkossa, poikkeavat toisistaan varsin paljonkin. Itse olen vähän leikillisestikin miettinyt, että kerrankin taidan toivoa, että valtiovarainministeriö olisi oikeassa työllisyysennusteissaan. Nehän ovat huomattavasti myönteisemmät kuin esimerkiksi työministeriön omat ennusteet.

Mutta juuri tämän epävarmuudenkin vuoksi on erittäin tärkeää, että hallitus on jo keskenään päättänyt ja eduskunta muun muassa ponnen n:o 15 kohdalla tulee päättämään, että ensi vuoden alkupuolella raamia tehtäessä on käytävä tämä tilanne läpi ja on oltava valmius välittömästi ryhtyä tarvittaviin elvyttäviin toimiin riippuen siitä, miltä työllisyyslukemat juuri sillä hetkellä näyttävät.

Kiinnitin huomiota valtiovarainvaliokunnan lausuntoon sivulla 123, jolla puhutaan Suomen Akatemian rahoittamasta tutkimusohjelmasta. Tämän tutkimuksen mukaan: "Työttömyyden hoidon laiminlyönti 1990-luvun alkupuolella oli eräs keskeisiä virheitä." Tämän haluan tuoda esiin juuri sen vuoksi, että Lipposen hallitusten aikana emme tulisi tekemään sitä samaa virhettä, että jos talous alkaa heiketä, emme välittäisi elvyttäviä toimia tehdä, katsoisimme vain lyhytnäköisesti kokonaisuutta ja sitä, että esimerkiksi budjetin loppusumma ei saisi kasvaa tai muuta. Meidän on voitava reagoida tarpeen mukaan työllisyyden muutoksiin.

Juuri tämä virhe, mikä 90-luvun alkupuolella tehtiin, kun lamaan syöksyttäessä ei välitetty työllistävistä toimista, johti selvityksen mukaan muun muassa siihen, että nimenomaan heikosti koulutettu väestönosa ja ikääntyneet ihmiset suistuivat pitkäaikaistyöttömyyden raiteille. Tässäkin suhteessa, kun tällaisia virheitä on tehty, pidän tärkeänä, että tämä ponsikin eduskunnalta tähän tulee, että asiaan on palattava.

Arvoisa puhemies! Mielestäni elvyttäviä toimia, mitä kenties tarvitaan jatkossa lisääkin, ovat nimenomaan työvoimapoliittiset toimet. Niitä ovat muun muassa myös investoinnit. Mikäpä ettei voitaisi valtiovarainvaliokunnan ponnenkin mukaan vaikkapa Tampereen läntistä ohikulkutietä ruveta rakentamaan heti kohta vuoden alussa, vaikka siihen tällä kertaa valitettavasti minkäänlaista rahaa emme saaneet, vaan ponnen muodossa olemme edenneet. Se jos mikä olisi aivan loistavaa elvytystä.

Samoin nostaisin elvyttäväksi toimeksi myös opetusministeriön puolelta ammatillisen aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön määrärahat, koska koulutus voi aina olla myös elvyttävää toimintaa.

Sen sijaan mielestäni elvytystä eivät ole kuitenkaan esimerkiksi kaikki veronkevennykset. Esimerkiksi hyvätuloisten ihmisten veronkevennykset ovat mielestäni sellainen osa pakettia, jota ei voi nimittää elvyttäväksi, ja ilmeisesti tästä on ollut vähän kyse siinäkin, kun tänään on käyty sananvaihtoa siitä, olisiko budjetissa peräti 24 miljardia elvyttävää ainesta vai ei. Ryhmäpuheenjohtajamme Kalliomäki on mielestäni tähän ihan hyvällä tavalla ottanut jo kantaakin. Joka tapauksessa veronkevennykset tietenkin pieni- ja keskituloisille ovat elvytystä, mutta hyvätuloisten veronkevennyksiä ei voi niihin lukea.

Tässä yhteydessä haluan puuttua erääseen minua askarruttaneeseen asiaan eli siihen, että täälläkin vedottiin muun muassa Veronmaksajain Keskusliiton lausuntoihin siitä, että lapsiperheet ovat joutuneet koville laman jälkeisinä aikoina ja laman aikoina. Tämän kyllä allekirjoitan, että näin on. Varmasti tarvitaan täälläkin paljon puhuttuja toimia lapsiperheiden hyväksi. Se, mikä minua ihmetyttää tässä logiikassa, on se, että samaan aikaan kun vaaditaan lapsiperheille lisää tulonsiirtoja, mikä on tietenkin hyvä vaatimus, ja vaaditaan lisää turvallisia ja hyviä palveluja lapsiperheille, mikä on myös äärimmäisen tärkeä vaatimus, samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi juuri Veronmaksajain Keskusliitto vaatii myös samaan hengenvetoon veroja huomattavasti alaspäin. Minun logiikkaani ja tajuntaani ei mene, mikä se yhtälö on, kun sanotaan, että Suomessa on törkeä tuloverotuksen taso, ja samaan aikaan vaaditaan lisää palveluita, lisää tulonsiirtoja, mutta ei nähdä kokonaisuutta ja sitä, mistä ihmeestä ne rahat mahtavat löytyä.

Tämä logiikka on minulle vierasta, puhumattakaan siitä logiikasta, mitä esimerkiksi Ollila on viime aikoina esittänyt, että ikään kuin hän ja hänen pörssiyhtiönsä määrittäisivät sen, kuinka korkea tulee Suomen pääomaverotuksen tason olla. On aika surkuhupaisaa, kun samaan aikaan kaikki maailmanlaajuiset kilpailukykytutkimukset osoittavat, että Suomen kilpailukyky on ykkösluokkaa ja se johtuu nimenomaan hyvinvointipalveluista, nimenomaan hyvinvointipalveluista. Pitäisikö näitä hyvinvointipalveluita ruveta purkamaan sen vuoksi, että saisimme lisää veronkevennyksiä, niin kuin esimerkiksi johtaja Ollila niin kovasti vaatii?

En malta olla huomauttamatta, että kun mielestäni tämä hallitus aivan oikeudenmukaisella tavalla, niin kuin edellinen hallituskin, nosti pääomaverotuksen tasoa tasoittaakseen tuloeroja, tätä keskustaoppositio ei olisi hyväksynyt.

Arvoisa puhemies! Ihan muutama sana, koska näköjään aika alkaa loppua — 7 minuuttia kuluu yllättävän nopeasti — siitä että olen erittäin tyytyväinen, että sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän eräs keskeinen tavoite eli ammatillisen aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön rahoitus on lisääntynyt eduskuntakäsittelyn yhteydessä. Pidän sitä erittäin merkittävänä asiana, ja perustelut kuulette todennäköisesti myöhemmin.

Niilo Keränen /kesk:

Herra puhemies! Tässä yleiskeskustelussa otan esille vain muutamia yleisiä asioita budjetista.

Valtiovarainvaliokunta on uskaltanut tehdä hallituksen alkuperäiseen esitykseen vain muutamia muutoksia, sinänsä hyviä ja oikean suuntaisia, mutta auttamattoman pieniä, joten lopullisessakin budjetissa näkyy vain hallituksen kädenjälki. Toivottavasti eduskunta käyttää valtaansa ja korjaa budjettia.

Mikä se hallituksen kädenjälki on? Olen myöskin kahden edellisen budjetin käsittelyn yhteydessä käyttänyt sanaa rutiinibudjetti. Ei se sana siitä miksikään muutu tälläkään kerralla. Voisi puhua myös virkamiesbudjetista tai hallinnointibudjetista, budjetista, jolla hoidetaan vain juoksevia asioita sen kummemmin miettimättä. Tähän viittaa jossain mielessä myös ministeri Niinistön alkuillan puheenvuorossaan toteama, että tulevinakaan aikoina ei ole odotettavissa kultaisia vuosia. Siis myös eteenpäin aiotaan mennä entisillä numeroilla vain budjetin vuosilukua muuttaen. Hallinnoinnilla tarkoitan sitä, että hallituksella ei ole mitään suunnitelmaa isänmaan kehittämiseksi, ei edes tarkoitusta ohjata maan kehitystä.

Arvoisa puhemies! Mikä on hallituksen väestöpolitiikka? Seurataan sivusta, kun maan väestö keskittyy muutamiin kasvukeskuksiin. Seurataan sivusta, kun väestö vanhenee ja syntyvyys laskee vuosi vuodelta.

Entä elinkeino- ja työllisyyspolitiikka? Yrittäjyys-hankkeesta puhuttiin jokunen aika sitten, ei juuri enää, kun on käynyt ilmi, että 15 000 suomalaista yritystä on lopettanut kuluneen vuoden aikana.

Korkean tuloveron laskeminen on jokseenkin ainut merkittävä hallituksen teko, jolla elinkeinoihin tai työllisyyteen on yritetty vaikuttaa. Kuitenkin työttömyys on jälleen kääntymässä nousuun ja työllisyyden alueelliset erot ovat revenneet todella suuriksi.

Liikennepolitiikka: Tiemäärärahat ovat jatkuvasti alakantissa ja olemassa oleva tieverkko rappeutuu. Kunnossapito on sellaista, että liikkuminen rupeaa olemaan hengenvaarallista. Julkisen liikenteen kehittämistä ei ole edes harkittu. Kokonaisuutena erittäin edullisen rautatieliikenteen alasajo näyttää vain jatkuvan, viimeisimpänä tulokkaana uhat autojunaliikenteen lopettamisesta ja olemassa olevien ratojen purkamisesta.

Aluepolitiikka on taas kokonaan oma lukunsa. Siihenhän ei meillä näytä olevan mitään tarvetta, kun tämä maa on niin pieni ja homogeeninen. Jo nyt nähdään, että keskittymisen seuraamispolitiikka tulee vaatimaan aluepoliittisia satsauksia jatkossa nimenomaan kasvukeskuksiin, jotka eivät enää tahdo selvitä hurjista väestönlisäyksistä. Olisikohan halvempaa tehdä edes sen verran sitä vanhanaikaista aluepolitiikkaa, että yritysten kannattaisi toimia myöskin muualla kuin kasvukeskuksissa?

Sosiaali- ja terveyspolitiikasta aion puhua enemmän asianomaisen pääluokan kohdalla. Tässä totean vain sen, että budjetti on ihan myönteisesti antamassa hiukan lisää rahaa muun muassa vanhustenhuoltoon ja psykiatriaan, siis päälle kaatuvaan palokuntatoimintaan. Sen sijaan on hyvin vähän ajatuksia suuntautunut siihen tosiseikkaan, miksi meidän lapsemme ja nuoremme voivat niin pahoin. Kyllä siitä puhuttu täälläkin tänä päivänä on, mutta miksi meidän lapsi- ja perhepolitiikkamme tuottaa läntisen maailman pahoinvoivimmat lapset ja nuoret, vai onko meillä edes lapsi- ja perhepolitiikkaa?

Arvoisa puhemies! Pari viime vuotta meillä on vain mennä höllötelty. On oltu tyytyväisiä, kun it-buumi ja valtion omaisuuden myynti on tuottanut rahaa ja velkaa on voitu lyhentää. Mitään yhteiskuntakehitykseen vaikuttavia linjauksia tai päätöksiä tai suunnitelmia ei ole viitsitty tehdä, ja valtakunta on "kehittynyt" kuin ajopuu. Nyt, kun talous on painunut taantumaan, ainoa, mitä hallitus ja myös valtiovarainvaliokunta tekevät talousarviossaan, siis vuosisuunnitelmassaan, ainoa teko on se, että pienennetään velan lyhennyksiä. Näin yksinkertaista on taantuman hoito 2000-luvun Suomessa.

On totta, että juuri nyt ei varmaankaan löydy suuria rahoja työllisyyttä tai alueellista tasa-arvoisuutta parantaviin toimiin. Nehän olisi pitänyt tehdä jo kaksi vuotta sitten. Mutta pieniä rahoja ja edes yrittämistä ja elämistä rohkaisevia eleitä hallitukselta kyllä voisi odottaa.

Arvoisa puhemies! Tiedämme, että monet kansalaiset ovat tänä päivänä turtuneet toisaalta ikuisesti jatkuvaan työttömyyteen, toisaalta ikuisesti jatkuvaan kiireeseen, kilpailurääkkiin ja siihen pakkoon, että pitää ryntäillä pitkin maata töitten ja asuntojen perässä. Kun valtiovalta ei osaa edes luvata mitään valoisampaa, seuraukset kansalaisten terveydelle ja hyvinvoinnille saattavat kyllä olla arvaamattomat. Jatkuva kurttuotsainen markkojen vartiointi ei kyllä ole omiaan kannustamaan toiveikkuuteen. Sitä toiveikkuutta ja tulevaisuudenuskoa pitäisi osata vahvistaa, mutta sitä tämä budjetti ei valitettavasti tee, ellei eduskunta tee siihen riittäviä korjauksia.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä ovat eräät aikaisemmistakin puhujista todenneet, että ovat ehkä tekemässä omasta mielestään parasta budjettia. Niin on minunkin kohdallani. Tämä on seitsemäs budjetti, jota olen eduskunnassa tekemässä, ja ainakin tässä vaiheessa tuntuu siltä, että tämä on paras budjetti. Ehkä tähän vaikuttaa se uusi tapa, että olemme voineet jo kevään mittaan yhdessä hallituksen ja tässä tapauksessa hallitusryhmien kanssa miettiä hyvin tarkkaan sitä, miten menemme eteenpäin. Me saimme jo ennen juhannusta sovittua määrätyt linjat, jotka lisäsivät nimenomaan sosiaali- ja opetuspuolelle erittäin myönteisessä hengessä määrärahoja. Tästä tietysti on hyvä jatkaa eteenpäin.

Puuttuisin nyt muutamaan asiaan, joita haluaisin nimenomaan korostaa palautekeskustelussa.

Totean tässä, että muun muassa opetusministeriön hallinnonalalla kuitenkin haluaisin kiinnittää ammatilliseen lisäkoulutukseen huomiota. Kuluvan vuoden osaltahan lisättiin 100 miljoonaa markkaa jo ensimmäisessä lisätalousarviossa ammatilliseen lisäkoulutukseen. Se oli erittäin tarpeellista. Minusta ammatillinen lisäkoulutus on jatkossakin hyvin hyvin tärkeää. Nyt valiokunta korostaa ansiokkaasti, että ammatillisen aikuiskoulutuksen määrärahatarvetta tulee tarkastella heti, kun rahoitusjärjestelmää selvittävän työryhmän työ vuoden 2002 alkupuolella on valmistunut. Pidän itse tätä erittäin tärkeänä. Ammatillinen lisäkoulutus on varsinkin täällä Ruuhka-Suomessa ja varmasti muuallakin erittäin tärkeä toimenpide. Se liittyy hyvin paljon työllisyyteen.

Työllisyystilanteessa, jossa nyt olemme, on talouden osalta paljon kysymysmerkkejä, ja myöskin työministeriön hallinnonalalla työvoimapoliittisten toimien riittävyys askarruttaa. Kun valiokunta tässäkin toteaa, että viimeistään kehysriihen yhteydessä tarkastellaan työvoimapoliittisten toimien riittävyyttä, tämä on erittäin hyvä asia. Loppusyksystähän on keskusteltu siitä, ovatko nämä toimet riittäviä. Saattaa olla, että eivät ole ja että enemmän rahaa olisi tarvittu työministeriön hallinnonalalle, mutta se, että kehysriihen yhteydessä viimeistään tarkasteltaisiin tilannetta, on minusta myönteinen asia. Meillä ei ole varaa nyt siihen, että annamme periksi sille, että uhkaava työttömyyskehitys lähtisi nousuun.

Haluan puuttua vielä muutamaan asiaan liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan puolella. Tässähän on myönteinen asia se, että perustienpidon määrärahat nousevat noin 10 prosenttia. Toisaalta tämä korotushan menee lähes kokonaan kohonneiden kustannusten peittämiseen. Öljyn hinnannousun johdosta kustannukset ovat nousseet. (Ed. Virén: Laskusuunnassa!) — Tällä hetkellä hinta laskee taas; öljyn hinta on maailmantilanteesta kiinni aika paljon. — Toivotaan kuitenkin, että tämä korotus pysähtyisi, mutta lähdetään siitä, että perustienpidon korotukset jäisivät pohjaksi tuleville budjeteille, koska perustienpitoon kyllä tarvitaan rahaa. Sitä tarvitsee elinkeinoelämä ja sitä kautta taloudellinen kehitys ilman muuta.

Sitten totean, että kauppamerenkulun väyliin on otettu myöskin kantaa. Nehän ovat hyvin tärkeitä merenkulun puolella. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että tässä on nostettu esille nimeltä mainiten myös Loviisan satamaan johtava väylä. Tällä väylällä itäisellä Suomenlahdellahan on se ongelma, että se on vain 8,5 metriä syvä, ja se pitäisi saada ehdottomasti syvennettyä vähintään metrillä, jotta laivojen täyttöastetta voitaisiin paremmin hyödyntää. Pienen sataman kilpailukykyä haittaa se, että laivojen täyttöastetta ei voida käyttää täysin hyväksi.

Vielä puuttuisin, kun merellä nyt ollaan, siihen, että Itämeri-ohjelma toivottavasti on lähdössä vahvasti liikkeelle. Nyt on tärkeää, että Itämeri-ohjelmaan sisältyvät toimenpide-ehdotukset saavat rahoitusta useiksi vuosiksi eteenpäin, jotta voidaan suunnitelmallisesti tehdä työtä ja ennen kaikkea jotta voidaan sitoutua konkreettisiin toimenpiteisiin. Itämeri on suurten ongelmien meri. En aikapulan vuoksi paljon ehdi ottaa kantaa siihen, mistä se johtuu, mutta totean vain sen, että Primorskin öljysatama, joka lähiaikoina otetaan käyttöön, tulee sekin lisäämään öljyonnettomuuksien riskiä. Tähänkin täytyy varautua. Voidaan todeta, että Primorskin satama ei ole vielä aiheuttanut ollenkaan onnettomuuksia ja siitä huolimatta Itämeren tilanne on huono. Nyt ei ole kerta kaikkiaan varaa siihen, että tilanne heikkenisi vielä Primorskin öljysataman käyttöönoton johdosta, vaan todella öljyonnettomuuksien riskien osalta on ryhdyttävä toimenpiteisiin. Sen lisäksi tietysti on huolehdittava siitä, että Pietarin jätevedenpuhdistusprojekti, jossa suomalaiset ovat mukana, tulee saamaan mahdollisimman korkean taloudellisen avun, niin että siellä voidaan todella toteuttaa järkevä, hyvä ja korkeatasoinen jätevesien puhdistus, jotta Itämeren saastuminen pikkuhiljaa pysähtyisi.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Työttömyydestä on keskusteltu käsittelyssä olevan talousarvion yhteydessä kohtuullisen paljon. Hyvä niin, sillä ihmetystä kentällä on tosiaan herättänyt jo pitkän aikaa, missä ovat työttömien ystävät, jotka markkinoivat itseään tässä roolissa ennen eduskuntakautta. Työttömille eivät tuo ilosanomaa senkin seitsemän markan korotukset työttömyysturvaan samalla, kun yleinen hintatason nousu leijailee 6 prosentin tasolla. He odottavat tosi työtä. Sitä odottavat myös veronmaksajat, jotka harrastavat solidaarisuutta yhteiskuntamme vähäosaisia kohtaan. Päätelmänä siis on, että sekä työttömät että työlliset ovat valmiimpia työtilaisuuksien vastaanottamiseen sekä niiden järjestämiseen kuin konsanaan hallitus näyttäisi olevan.

Lokakuun lopussa työttömiä työnhakijoita oli Suomessa yhteensä noin 290 000. Tosiasiassa luku on lähes kaksinkertainen. Työllistettyjä ja työvoimakoulutuksessa olevia oli runsaat 9 000 vähemmän kuin viime vuonna. Työvoimakoulutuksessa oli lokakuun lopussa vajaat 30 000 henkilöä. Tämä on 10 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Samoin palkkaperusteisin toimenpitein sijoitettuja oli nyt 14 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna.

On hyvä, että työttömät työnhakijat ovat tilastollisesti vähentyneet, mutta on kummallista, että myös työllistettyjä ja koulutuksessa olevia on vähemmän. Heitähän pitäisi olla koko työttömien määrästä entistä enemmän, jos ajat ovat parantuneet. Koomisinta on se, että työllistämisrahoja on jälleen kerran jäänyt käyttämättä. Helpointa olisi etsiä syy kunnista, mutta nyt on hyvä aika kyseenalaistaa työllistämisvelvoitteiden sysääminen aina vain samalle tasolle ja samalle taholle. Keskustelua onkin enemmän käytävä siitä, koituuko kuntatyönantajan velvollisuudeksi vain sosiaalisen työllistäjän rooli. Pääpaino työllisyyden elvyttämisessä onkin asetettu koulutukseen. Sitä ei ole kuitenkaan loppuun vielä mietitty.

Yhtenä suureena puutteena voidaankin nähdä se, että koulutusta suunnitellaan ja järjestellään joukoille. Kuitenkin jokainen työtön on yksilö, jolla on oma koulutus- ja työhistoriansa; myös asuinpaikka ja elämäntilanne vaihtelevat. Koska koulutusta järjestetään, on siihen hankittava myös opiskelijat, vastasipa koulutus heidän tarpeitaan tai ei. Tässä näemme kentällä suuria ongelmia. Toisaalta taas sellainen työtön, joka hankkiutuu omaehtoisesti itselleen sopivaksi katsomaansa koulutukseen, saattaa joutua sekä työttömyyskorvauksen että opintotuen ulkopuolelle. Näin käy esimerkiksi siinä tapauksessa, jossa opiskelu on tarkoitettu työssä käyvälle työn ohessa suoritettavaksi. Tuolloin opiskelua ei pidetä päätoimisena. Se ei täytä työvoimakoulutuksen kriteereitä, mutta silti opiskelun saatetaan katsoa estävän työttömänä työnhakijana olemisen. Vaatiikin todella rautaista kouluttautumis- ja työllistymishalua osallistua tämän tyyppisiin koulutuksiin.

Miksi siis järjestelmämme jättää omatoimiset koulutuksen hankkijat kaikkien tukien ulkopuolelle? Samoin on mieletöntä tuhlausta, että ikääntyneitä työttömiä ei työllistetä. Luultavasti he itse pystyisivät kertomaan, mitä työtä osaavat tehdä ja mitä oppisivat pian. Työllistämiseen panostaminen, kuten on aiemmin todettu, on välttämätöntä siksi, että voimme varustautua tulevien vuosien maksuvalmiuteen ikääntymisen johdosta entistä paremmin.

Mielenterveyspalveluihin on hallituksen toimesta panostettu hiukan entistä enemmän. Lasten ja nuorten hyvin- tai paremminkin pahoinvointi on ollut viime aikoina esillä korostuneesti, eikä turhaan. Viime päivien lehdet ovat uutisoineet siitä ja myös siitä, miten psykiatrit häviävät erityisesti Etelä-Suomessa julkisen sektorin viroista jonnekin, eikä edes tiedetä tarkkaan, minne. Ongelma on nähtävissä erityisesti nuorten mielenterveystyössä. Vaikka rahaa onkin nyt sijoitettu lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon, joudutaan joissakin sairaaloissa miettimään potilassulkua, sillä työntekijöitä, lähinnä psykiatreja, ei ole.

Samaa ongelmaa podetaan myös toisaalla. Noin joka kymmenes viime vuosina valmistuneista opettajista on vaihtanut ammattia. Syyksi nämä kertovat lähinnä työn raskauden ja vaativuuden tai pikemminkin lähes kestämättömät työolot. Lasten ja nuorten parissa työskentelevät ovat siis valtavien työpaineiden alla. Heidän taakkaansa voidaan helpottaa paitsi parantamalla työskentelyoloja myös panostamalla muuhun ammatilliseen tukeen.

Kun puhutaan lasten ja nuorten pahoinvoinnista, on muistettava myös aikuiset heidän takanaan. Jos lasten ja nuorten kasvua tukevat ammattilaiset, siis aikuiset, väsyvät, joutuvat lapset ja nuoret kasvattamaan itse itsensä, ja seuraukset ovat nähtävillä.

Lasten ja nuorten parissa työskentelevien lisäksi on toinen ammattiryhmä, joka ei kovin helposti huutele väsymisestään eikä välttämättä osaa tai edes uskalla lähteä kysymään apua, nimittäin maatalousyrittäjät. Viime aikojen tapahtumaketjut ovat aiheuttaneet unettomia öitä muillekin kuin kärsämäkisille yrittäjille. Kaupungista katsottuna asia saattaa tuntua yksinkertaiselta, mutta kyse ei ole pienestä asiasta. Kysymyksessä ei ole vain ammatti ja toimeentulo, vaan kokonainen elämänmuoto. Maatalouden harjoittamisen elämäntehtäväkseen valinneet ovat jollain tavalla yhteiskuntamme tukiranka. Tämän vuoksi työministeriön yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa tulisikin käynnistää toimet jaksamisohjelmaksi näille ammattiryhmille, jotka on sivuutettu yleisessä keskustelussa tyystin. Vastuullisen kasvattajan ja yrittäjän roolissa ihminen voi todella olla yksinäinen ja yksin ongelmiensa kanssa. Muutokset yhteiskunnassa heijastuvat kuitenkin juuri näillä aloilla erityisen voimakkaina.

Arvoisa puhemies! Hallituksen viesti maamme hyvästä olosta valtaa yhä enemmän alaa tiedotusvälineissä. Hyvä olo ei kuitenkaan näy eikä tunnu kansalaisten keskuudessa. Päätökset talouden tilanteen elvyttämiseksi ovat kostautuneet negatiivisesti (Puhemies koputtaa) jo pitkän aikaa kansamme pienituloisiin ihmisiin ja samalla kuntien selviytymiseen.

Lasse Virén /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2002 budjetin eduskuntakäsittely on viime metreillä. Valitettavasti näyttää siltä, että parhaat vuodet ovat taas takanapäin yleismaailmallisen taantuman seurauksena. Olemmeko me tekemässä vieläkin budjettia hyvien vuosien mallilla? Pelkään pahoin, että verotulot eivät enää kasva toivotulla tavalla. Onko mahdollista, että menot on viritetty ensi vuodeksikin äärimmilleen — toivottavasti ei — niin että joudutaan velanoton linjalle tulevina vuosina?

Työllisyydenhoito on noussut monessa puheenvuorossa esille hyvin voimakkaana. Varmaan tulevanakin vuonna se on suuri haaste yhteiskunnalle. Valtiovarainministeriö on arvioinut työttömyysasteen nousevan vain 0,2 prosenttiyksikköä, mutta työministeriön arvio on kyllä paljon suurempi, mitä itsekin pahoin pelkään.

Tulevaisuus on puhuttanut syksyisten tapahtumien jälkeen meitä kaikkia. Onko terrorismi tullut myös Suomeen? Siihen meidän on kyllä varauduttava. Se merkitsee sitä, että poliisien toimintaan saadaan uusia vakavia haasteita tällä tehtäväkentällä. Hallitus on kyllä lisännyt poliisin voimavaroja etenkin huume- ja talousrikollisuuden ehkäisemiseen, mikä on erittäin hyvä asia.

Myös lasten ja nuorten puolella on liikunta-asiat otettu aika hyvin huomioon, mutta liikuntapaikkarakentamisessa kyllä pitäisi vielä saada lähiliikuntapaikkoja lisää etenkin maaseutukuntiin, joissa ei ole minkäänlaisia tai minkään mittaisia sisäliikuntatiloja. Ne olisivat tarpeen, jotta myöskin väki maaseudulla näidenkin olosuhteiden takia paremmin pysyisi.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla on kyllä saatu aika hyvin ja merkittäviä hankkeita. Oikorata Kerava—Lahti sekä E18-tie ja Koskenkylä—Kouvola-tie ovat listoilla. Kun nämä tiet aloitetaan, jotka on listoille nostettu, ne pitää saattaa loppuun ennen kuin lähdetään aloittamaan uusia merkittäviä kohteita. Mutta myös perustienpitoon ja alempiasteisten teiden hoitoon on kyllä vielä jäänyt toivomisen varaa, mikä on omiaan estämään maaseudun kehittämistä.

Mari Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun on kuunnellut tässä keskustelussa hallituspuolueiden kansanedustajien budjettipuheita, on kyllä ollut vähän ymmällään siitä, että joissakin puheenvuoroissa on sanottu Lipposen hallituksen politiikan olleen lähestulkoon erinomaista, mutta toisissa taas viesti on ollut sellainen, etteivät Lipposen hallituksen saavutukset ole kovinkaan kummoiset. SDP:n ryhmäpuheenvuoron pitäjän ed. Rajamäen piti mennä 80-luvulle saakka löytääkseen puolueensa päätöksistä edes jotain positiivista. Joka toisessa lauseessa hän myös jaksoi kaataa kaikki vaikeudet ja ongelmat Ahon hallituksen syyksi, kuten on tehnyt täällä moni muukin. Tällainen älyllinen epärehellisyys ei kuitenkaan pitkälle kanna. Kohta lähes seitsemän vuoden hallitusvastuuta ei voi paeta. Tulokset puhuvat puolestaan. Viime vuodet on vielä kaiken lisäksi eletty poikkeuksellisen voimakkaan talouskasvun aikaa. Se olisi tarjonnut hyvän selkänojan toteuttaa työllistävää ja sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa.

Suurin epäonnistuminen hallitukselta on tapahtunut ilman muuta työttömyyden osalta. Työttömyys on jämähtänyt lähes 10 prosenttiin, ja suuri osa työttömistä on pitkäaikaistyöttömiä. Työttömyyden puolittamisesta ei ole tietoakaan. Hallitus on työllisyyspolitiikassaan luottanut pelkästään talouskasvun vetovoimaan. Nyt senkin veto on valitettavasti hiipumassa. On entistä vaikeampaa toteuttaa tarvittavia talouden rakenteiden uudistuksia. Nyt kuitenkin tarvittaisiin oikein kohdennettuja täsmätoimia, joilla estettäisiin työttömyyden kääntyminen uudelleen voimakkaaseen nousuun.

Ensinnäkin pienipalkkaisen työn veroihin ja työnantajamaksuihin pitäisi saada kevennystä. Kun tiedämme suomalaisen työttömyysongelman ytimeksi keskimääräistä alhaisemman tuottavuuden työvoiman vähäisen kysynnän, oikeat toimenpiteet kyllä löytyvät. Erinomainen teko olisikin alentaa huonosti tuottavan työn kustannuksia työnantajille. Merkittävä osa verokiilan pienentämisestä pitäisikin kohdentaa juuri kaikkein ongelmallisimpaan työvoiman osaan. USA:ssa ja Ranskassahan on tämän suuntaisilla toimenpiteillä paljon saatu aikaan, miksei täällä Suomessakin.

Myös sosiaaliturvassa on korjaamista. Nyt tarvittaisiin vahvaa perusturvaa, joka sopeutuisi nykyistä paremmin ihmisten erilaisiin elämäntilanteisiin. Nykyäänhän väliinputoamiset uhkaavat erityisesti työttömän siirtyessä opiskelemaan tai yrittämään.

Ylipäänsä yrittämisen edellytyksiä onkin parannettava. Täällä on tänään monessa puheenvuorossa ylistetty hallituksen Yrittäjyys-ohjelmaa, joka kuitenkin valitettavasti sisältää vain paljon puhetta, mutta vähän tekoja. Tosiasia on, että yrittäjien määrä on vähentynyt pelkästään tänä vuonna jo 6 prosentilla. Tyhjien hankkeiden sijaan pitäisikin saada aikaan konkreettisia toimia, kuten esimerkiksi arvonlisäverotuksen alarajan joustavoittaminen ja yritysten sukupolvenvaihdosten verotuksen huojentaminen.

Arvoisa puhemies! Hallitus on epäonnistunut työttömyyden vähentämisen lisäksi myös lapsiperheiden toimeentulon ja hyvinvoinnin turvaamisessa. Tuoreet tutkimukset osoittavat kiistatta, että lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt suhteessa muihin kotitalouksiin. Keskustan välikysymyksen saama vastaanotto pari viikkoa sitten oli selvä viesti siitä, että hallitukselle perhepolitiikan epäonnistuminen on arka paikka. Tänä syksynä ilmestyneiden tutkimusten jälkeen olisi hallituksen pitänyt pitää kriisikokous ja hoitaa jo ensi vuoden budjettiin tarpeelliset korjaukset muutamiin perhetukiin eli lapsilisiin, kotihoidon tukeen ja minimiäitiyspäivärahoihin.

Lapsiperheet tarvitsevat todellakin nykyistä enemmän ennustettavuutta ja vakautta toimeentulossaan, ja lapsilisät ovat nimenomaan tehokas väline tukea lapsiperheitä suhteessa muihin perheisiin. Erityisen tärkeä tukimuoto ne ovat nimenomaan pienituloisille. Mehän muistamme, ettei lapsilisiä ole sitten vuoden 95 Lipposen hallituksen leikkausten jälkeen korotettu penniäkään. Onkin tärkeää sitoa lapsilisät elinkustannusten nousuun, ja jatkossa on syytä tarkastella myös niiden tasoa. Keskustan vastalauseessaan esittämä lapsilisien sitominen indeksiin onkin erittäin kannatettava ja tarpeellinen ajatus.

Myös kotihoidon tuen, yksityisen hoidon tuen ja päivähoitomaksujen osalta ennustettavuus ja vakaus ovat tarpeen. Kotihoidon tuen taso on välttämätöntä nostaa aikaisemmalle tasolle. Vasta noin 2 000 markan suuruisena se loisi nykyistä useammalle perheelle todellisia vaihtoehtoja lastenhoidossa. Kun tuon kotihoidon tuen maksaisi nimenomaan valtio, niin se asettaisi perheet samanarvoiseen asemaan. Kaikilla kunnilla ei kuntalisien maksamiseen halusta huolimatta ole varaa, mutta 2 000 markankin tason jälkeen joillakin kunnilla siihen varmasti halua ja varaa vielä on, ja se on senkin jälkeen ilman muuta tarpeen.

Erityisen kiireellistä korjaamista kyllä vaatii myös vähimmäismääräinen äitiys-, isyys- ja vanhempainraha. Siitäkin on tämänpäiväisessä keskustelussa löytynyt hyvin lämpimiä äänenpainoja myös hallituspuolueiden kansanedustajien suunnasta, mutta odotan vain sitä, että nämä lämpimät äänensävyt vihdoinkin todellisiksi teoiksi muuttuisivat.

Ei tämä hallituksen perhepolitiikka sentään aivan näin synkkää ole. Kyllä muutamia pieniä valonpilkahduksia onneksi näkyy. Sydäntä siis jonkin verran löytyy.

Yksi esimerkki on budjettiin tehty lisäys adoptioavustuksesta. Kansainvälisen adoption avustushan on kustannuksiltaan hyvin pieni lisäys, mutta vaikutuksiltaan sitäkin merkittävämpi. Ulkomailta adoptoinnin kustannukset ovat nimittäin yhä edelleen huomattavan suuret. Lisäämällä tällainen määräraha budjettiin Suomi seuraisi muiden Pohjoismaiden esimerkkiä, eli tällainen avustus olisi ilman muuta tarpeen.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallitus on kuunnellut eduskuntaa ja myöntynyt edes vähäisessä määrin omantunnon soimaamisen edessä. Budjettiin jo keväällä saadut muutokset, saatikka valtiovarainvaliokunnassa tehnyt korjaukset, eivät kuitenkaan riitä. Varsin kohtuullisella lisäyksellä budjetti saataisiin nykyistä huomattavasti oikeudenmukaisemmaksi niin sosiaalisesti kuin alueellisestikin.

Keskustan vastalauseessaan tekemät muutosesitykset ovat erittäin perusteltuja. Ne ovat suuruusluokaltaan varsin maltillisia eli 900 miljoonaa markkaa. Tällaisella rahasummalla ei valtiontalouden tasapainoa vaaranneta, vaan turvataan oikeudenmukaisempi kohtelu kansalaisille.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! On niin, että paljon hyvää on saatu tämän budjetin aikana aikaiseksi, mutta varmasti paljon hyviä asioita on tekemättä. Maailmaa ei kerta kaikkiaan kerralla saada kuntoon, mutta olkaamme tyytyväisiä siitä hyvästä, mitä olemme saaneet aikaan. Haluan käydä lyhyesti läpi niiden jaostojen asioita, joiden työskentelyssä olen itse ollut mukana valtiovarainvaliokunnassa.

Aloitan ulkoasiainministeriön hallinnonalan kohdalta. Jaosto kykeni lisäämään rahaa ulkoministeriön toimintamäärärahoihin. Onhan tämä erityisen tärkeää juuri tänä aikana, jolloin yleismaailmallista turvallisuutta pitää ylläpitää ja maat ovat yhä riippuvaisempia toinen toisistaan ja myös Suomen on pidettävä siinä omasta osuudestaan kiinni. Toivon, että jotakin saadaan tällä vaatimattomalla lisämäärärahalla aikaiseksi, joka oli 7 miljoonaa markkaa. Myös ulkoasiainministeriön hallinnonalan muihin menoihin, kuten järjestötoimintaan, saatiin lisäystä, jotta esimerkiksi eri kansalaisjärjestöjen toimintaa voidaan monipuolistaa.

Oikeusministeriön hallinnonalan kohdalta aivan erityisesti mieltäni lämmittää se, että rikosuhripäivystykseen on vuonna 2002 noin 100 000 markkaa enemmän käytettävissä kuin kuluvana vuonna.

Sisäasiainministeriön hallinnonalan kohdalla lisäystä tuli hallituksen toimesta miljoona euroa suojelupoliisin toiminnan turvaamiseksi. Tämähän johtuu juuri tämän budjetin lähetekeskustelun aikana tapahtuneen World Trade Centerin terroristi-iskun seuraamuksista.

Rajavartiolaitokselle löytyi myös 2,5 miljoonaa euroa lisää rahaa, jotta voimme pitää rajavalvonnan hyvällä tasolla. Viittaankin tässä kohtaa vielä kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroon. Valiokunta piti aivan erityisen tärkeänä, että työaikajoustoja kyettäisiin käyttämään Rajavartiolaitoksen toiminnassa tehokkaasti hyväksi, koska työntekijätkin sitä toivovat ja kokevat sen järkeväksi.

Kuten tiedämme, katteeltaan negatiivisten kuntien määrä on kasvanut vuodesta 1999, jolloin niitä oli 87, vuoteen 2000 mennessä 196:een, ja niinpä jaosto katsoikin tärkeäksi, että avustuksia kunnille jatkossa lisättäisiin siitä hallituksen esityksestä, joka syyskuussa eduskunnalle annettiin. Sinne tuli lisärahoitusta 22 miljoonaa markkaa. Katson, että kyseinen raha tulee hyvään tarkoitukseen. Tietenkin se on vain tilapäistä apua, ja tulisi selvittää jatkossa, mistä nämä rahoitusongelmat johtuvat, mutta tätä työtähän on tehty koko ajan ja pyritään jatkossakin helpottamaan näitä ongelmia. Tässäkin budjetissa on muualla valtionapuja lisätty ja arvonlisäveron palautusjärjestelmää muutettu jne.

Alueiden kehittäminen on aika uusi asia Suomessa, ja niitä hankkeita syntyy ja osaamiskeskuksia kehitetään. Sinne löytyy myös 6 miljoonaa markkaa lisää, samoin kuin maakuntien kehittämiseen löytyy lisää rahoitusta. Näillä lisäyksillä tarkoitan tietenkin alkuperäiseen hallituksen esitykseen tehtyjä lisäyksiä.

Muutama sana vielä Senaatti-kiinteistöistä. Tämä on kyllä kovin lyhennetty versio, koska haluan pysyä aikasuosituksessa. Valtiontilintarkastajat ovat suorittaneet Senaatti-kiinteistöihin kohdistuneen tarkastuksen, jossa kritiikki on käyty huolellisesti läpi. Raportti on julkaistu 29. marraskuuta 2001. Tässä tarkastuksessa on muun muassa todettu, että Senaatti-kiinteistöillä on käytännössä lähes monopoli valtion monien laitosten vuokranantajana. Edelleen Valtiontilintarkastajat kyseenalaistavat nykyisen menettelyn ja pitävät perusteltuna tilanteen selvittämistä puolueettoman ulkoisen arvioinnin avulla. Tämä on tietenkin vain lyhyt sitaatti mietinnöstä, mutta tämä on selkeä ongelmakohta, joka on työllistänyt monia eri tahoja, jotenka varmasti pitää tarkkaavaisuutta osoittaa.

Monta asiaa näin laajasta kokonaisuudesta kuin valtion budjetti jää varmasti tässä mainitsematta, mutta toivoisin, että jatkossa voitaisiin kehittää sellaisia asioita kuin yrittäjien ja varsinkin metsätilanomistajien sukupolvenvaihdosta, ja miksei myös maanviljelijöiden maatilan sukupolvenvaihdosta voitaisi helpottaa. Odotan myös uudistusta sosiaali- ja terveyslainsäädännössä. Sitähän Kelan valtuutetut ovat jo sosiaalilainsäädännön puolella esittäneet varsinkin Kelan työntekijöitten toivomusten pohjalta. Sieltä löytyy esimerkiksi opiskelijoitten asemassa selkeitä parannuskohteita liittyen muun muassa asumistuki- ja asumislisäasioihin. Myös terveyslainsäädäntöä on syytä tarkastella kriittisesti varsinkin nyt, kun professori Huttunen tekee selvitystyötä. Toivonkin, että siitä päästäisiin uusimaan näitä sosiaali- ja terveyslainsäädännön rakenteita, joka on suuri työ, mutta joskus sekin on aloitettava.

Jos saa näin puhekielellä sanoa, niin paljon ruutia on kulunut myös meiltä kansanedustajilta eläkeläisten asioitten korjaamiseksi. Siellä onkin saatu tämä sairausvakuutusmaksun korotuksen poistaminen tämän hallituskauden aikana aikaiseksi ja kahteen kertaan leikattuun (Puhemies koputtaa) pohjaosaankin on tulossa korjauksia. Toivonkin, että seuraavaksi onkin lapsiperheiden vuoro.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Suomella menee hyvin vieläkin, vaikka ennusteet ovat näyttäneet, että talouskasvu hiipuu. Mutta nythän on ollut jo merkkejä siitä, että erilaiset tutkimuslaitokset ovat lähteneet tiedottamaan siitä, että niin sanottu lama ja talouskasvun hidastuminen on saavuttanut jo pohjan ja nyt alkaa nousukausi. Elikkä Suomella on mahdollisuuksia vaikka mihin, ja tietysti se myöskin Euroopan unionissa on huomattu. Meidän tilanteemme siellä noteerataan niin, että Suomi on hoitanut hyvin asioitansa.

On tietysti sellaisia asioita, joita meidän täytyy tarkastella kriittisesti olemme sitten oppositiossa tai hallituspuolueessa. Se on elämää ja rehellisyyttä. Mielestäni täällä myöskin on käytetty hallituspuolueitten keskuudesta sellaisia puheenvuoroja, jotka ovat oikeutettuja ja joita jokainen voi käyttää, koska kaikkiin haasteisiin ei myöskään valtion budjetissa voida vastata, ovatpa ne sitten asenteellisia tai taloudellisia.

Toteaisin kuitenkin, että Suomen taloudellinen menestys on mahdollistanut esimerkiksi kansakunnan henkisen pääoman tasapainoista kasvattamista. Sitä on tehty urakalla. Jos ajatellaan nyt, että tässä budjetissa jo keväällä päätettyinä asioina on 6 miljardia markkaa kunnille opetustoimeen lisää rahaa, se antaa mahdollisuuksia kunnille pienentää opetusryhmiä, lisätä tukiopetusta, lisätä erityisopetusta, monia hyviä asioita.

Yliopistojen perusrahoitukseen saimme huomattavan korotuksen korkeakoulujen kehittämislain osalta siitä huolimatta, että sivistysvaliokunta olisi toivonut vielä enemmän. Mutta yliopistojen puolelta on viestitetty, että se on hyvin merkittävä, oikeastaan merkittävin vuosikausiin, mitä yliopistot ovat saaneet.

Lisäksi sivistys- ja tiedejaosto kävi aika perusteellisesti läpi hallituksen esityksen ja jaostohan sai eniten rahaa, jos vertaa muihin jaostoihin. Mielestäni hyvää oli se, että kesäyliopistot esimerkiksi saivat puuttuvat miljoonansa, koska niiden toiminta on tärkeää. Avoin yliopistotoiminta on hyvä asia, ja siihen saatiin lisää rahaa. Samoin suomalaisten yritysten kaipaama oppisopimuskoulutus sai lisää tilaa, ja minusta se on hyvä asia. Oppisopimuskoulutushan on lisääntynyt paljon, ja mielestäni eduskunta nyt sitten näyttää, että myöskin rahaa tulee enemmän.

Erittäin hyvä asia on myöskin se, että opetusministeriössä on valveutunutta väkeä ja siellä on katsottu, että lääkäreitä tarvitaan lisää, samoin opettajia. Tosin ministeriön rahamääräesitys näihin koulutuksiin oli liian vähäinen. Jaosto totesi, että niiden, jotka on otettu lääkärikoulutuksen 70 lisäpaikkaan, tulee saada samanarvoinen kohtelu kuin niiden, jotka ovat aikaisemmin sinne hakeutuneet, ja lisäsi määrärahaa 70 000 markkaan per opiskelija, joka on hyvä määrä.

Opettajankoulutus: Opettajistahan tulee pulaa, varsinkin englannin, matematiikan, luonnontieteen, ruotsin kielen ja liikunnan opettajista, ja varsinkin erityisopetuksessa toimivien opettajien pula uhkaa. Määräraha, 4 miljoonaa Suomen markkaa, joka lisättiin jaostossa, tulee todella tarpeeseen. Ministeri ei varmasti ollut laskenut ihan oikein taikka sitten halusi olla niukkaslinjalla, ja sivistys- ja tiedejaosto oikaisi myöskin tämän asian.

Liikuntamäärärahat ovat aina puhuttaneet täällä, ja mielestäni se päätös eduskunnasta, että me teimme arpajaislakiin muutoksen niin, että veikkausvoittovarojen edunsaajat kirjattiin lakiin, aiheuttaa nyt sen, että kirjastot tulee arvonsa mukaisesti budjettimäärärahoin rahoittaa tulevaisuudessa. Valtiovarainvaliokunta muutti myöskin sitä, niin kuin aikaisemminkin sivistys- ja tiedejaosto on muuttanut, että otetaan vähän lisää kirjastomäärärahoja pois veikkausvoittovaroista. Niin tehtiin nytkin, ja määräraha osoitetaan liikuntaan, nimenomaan nuorten iltapäiväkerholiikuntatoimintaan ja liikuntapaikkarakentamiseen ja lähiliikuntapaikkarakentamiseen, jota ed. Virén myöskin täällä toivoi ja peräänkuulutti.

Suomessa on myöskin suuria urheilutapahtumia tulossa. Tampereen seudulla on Tampereen stadion, jota halutaan peruskorjata kahta suurta maailmanlaajuista ja Euroopan laajuista urheilutapahtumaa varten. Siitä on myöskin lausuma budjettimietinnössä, ja toivotaan, että se otetaan vakavasti huomioon sitten ensi vuonna rahoituksessa.

Nuorisotyö on lisämäärärahaa saamassa myöskin nuorten työpajatoimintaan ja ennalta ehkäisevään huumetyöhön. Se oli sellainen eri jaostojen yhteinen toive. Se toteutui, ja toivottavasti eduskunta sen myöskin siunaa täällä. Se on hyvä asia, tärkeä asia.

Sosiaali- ja terveystoimelle tulee mielestäni aika paljon hyvää, jos ajatellaan, että kahden vuoden sisällä kunnat saavat valtionosuuksia niin paljon, etteivät ne ole koskaan kymmenen vuoden aikana niitä saaneet. Kun joku täällä kuulutti, että ei tässä budjetissa nyt mitään hyvää ole, niin kun tämä on seitsemäs vuosi, kun olen itse ollut mukana budjettia tekemässä, sanoisin, että tämä on sosiaali- ja terveystoimen osalta hyvä budjetti. Vanhustenhuolto on sellainen asia, johon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Mielestäni niistä laatusuosituksista, jotka on annettu, täytyy todella (Puhemies koputtaa) pitää huolta.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Budjettikeskustelu, jota eduskunnassa käymme, ulottuu kaikille elämänalueille, ja näin on hyvä. Tämän syksyn myötä aivan erityisesti kautta maailman on puhuttu turvallisuudesta ja on haluttu kiinnittää huomiota siihen, miten voitaisiin taata mahdollisimman hyvä ja turvallinen elämä kaikille ihmisille.

Meillä Suomessa turvallisuuteen liittyy ajankohtaisena asiana tällä hetkellä ennen muuta puolustusvaliokuntaa työllistävä puolustuspoliittisen selonteon välitarkistus, joka tulevalla viikolla on myöskin tässä salissa keskusteltavana. Turvallisuus on varsin laaja käsite jakautuen eri hallinnonalojen sektoreille valtionhallinnossa. Meillä ennen kaikkea kysymys on siitä turvallisuudesta, josta meidän normaalielämässämme vastaavat sisäasiainministeriö, poliisi, palokunta, sairaankuljetus ja terveystoimi. Nämä ovat niitä, jotka meitä suomalaisia jokapäiväisessä elämässä eniten koskettavat. Se, että poliisien hälytysmatkat ovat pitkät ja että poliiseja on myöskin Pääkaupunkiseudulla tarpeeseen nähden riittämättömästi, on osaltaan lisännyt turvattomuutta.

Suomen kansan yleinen mielipide on onneksi huumeita vastaan. Suomen kansa odottaa, että yhteiskunta lainsäädännöllä ja toimilla torjuu huumeiden maahantulon ja estää niiden leviämisen. Tilanne ei ainakaan missään tapauksessa saisi enää pahentua, vaan tulisi päästä terveempään suuntaan. Mielestäni eräs hyvä väline ovat erikoispoliisikoirat niin rajavartioston, tullin kuin poliisinkin käyttöön, joilla voidaan tehokkaasti havaita maahan tulevat tai maassa liikkuvat huumeet. Näkisinkin, että tähän toimintaan tulisi erittäin voimakkaasti panostaa samalla kun poliisikoirakoulutukseen, koirien hankkimiseen ja tuottamiseen. Näkisin, että sitä kautta rahalle saataisiin hyvä tuotto.

Turvallisuuteen liittyy myös terveystoimi. Monella paikkakunnalla kunnat, jotka ovat todella tiukoilla sosiaali- ja terveystoimessa, ovat lopettaneet lääkärien yöpäivystystä terveyskeskuksista ja niiden vuodeosastoilta. Monta kertaa päivystävä lääkäri yöaikana löytyy yllättävänkin kaukaa. Monta kertaa lasten korvakivut tai monet muut vaivat tulevat juuri yöaikaan esille. Silloin saattaa olla esimerkiksi sydänkivun oireitten ollessa kyseessä kohtalokasta, jos arkaillaan kauas lääkäriin menoa, kun oman paikkakunnan yöpäivystys on lopetettu. Seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Näkisin, että osaltaan on kysymys turvallisuudesta, että lääkärien yöpäivystys voisi olla kaikkialla maassa suhteellisen lähellä.

En pidä hyvänä viime vuosina kuntien kustannussyistä lääkärien yöpäivystyksen siirtämistä kauas. Kuntapäättäjänä itsekin hyvin ymmärrän sen, että kunnat etsivät pakonomaisesti erilaisia keinoja, joilla näennäisesti saataisiin säästöjä. Osaltaan kyse on tutusta vertauksesta täkin paikkaamisesta päästä toiseen. Jos kunta näennäisesti saa säästöjä, että lopetetaan jotain lääkärin yöpäivystystä tai muuta vastaavaa, se maksetaan kyllä matkakuluina tai oman terveyskeskuksen vuodeosaston hoidon tason alentumisena ja kalliimpana hoitona muualla hyvin helposti moninkertaisestikin takaisin.

Näkisin, että meidän on säilytettävä maassa tiheä turvaverkko. Osaltaan kun palo- ja pelastustointa ollaan hallinnollisesti keskittämässä, ymmärrän, että monet vapaapalokuntalaiset kokevat huolta, tarvitaanko heitä jatkossa. Minusta se, että vapaapalokunnat ovat maassa aktiivisten ihmisten toimintaa, on sellainen voimavara, että missään vaiheessa ei saa tuossa tulla turhautumista. Palokuntien ensivastetoiminnalla on saatu hyviä tuloksia nimenomaan ensiavun antamisessa ja hädän tilanteessa avun saamiseksi.

Edelleen koen, että valtion tulee osoittaa kunnille myös voimavarat siihen, että kouluverkko säilyy mahdollisimman tiheänä. Tietysti on ymmärrettävää, että jos lapset ja nuoret kerta kaikkiaan loppuvat, silloin tilanne on, että eihän silloin tarvita kouluakaan. Mutta on pelottavaa, jos kyliltä koulut loppuvat. Se osaltaan merkitsee sitä, että maaseudun silmä sammuu, nuoret perheet varovat muuttamasta sellaiselle kylälle, josta on pitkät koulumatkat. Tällä on edelleen muun muassa sukupolvenvaihdoksissa kielteinen vaikutus. Uusi sukupolvi ei niitä tiloja, joita aiemmat sukupolvet ovat raivanneet ja rakentaneet, välttämättä tule innokkaasti asumaan, jos on pitkät koulumatkat, asiointimatkat, kaikkeen on pitkät matkat. Vielä on vaarana, että kunnatkin suhtautuvat kielteisesti siihen, että joutuvat kustantamaan kalliita koulumatkoja.

Siksi on tärkeää, että me myös pidämme huolta tieverkosta, myös alemman asteisesta tieverkosta. Yksityisteistähän täällä on puhuttu tavattoman paljon. Yksityistiet ja ne tiet, joitten kautta yksityistiet johtavat pikiteille ja taajamiin, ovat tärkeitä niille ihmisille, jotka niiden varressa asuvat, samalla kun on kysymys valtakunnan puuhuollon turvaamisesta.

Meillä Suomessa on varsin suuri määrä maanteitä, jotka kaipaisivat kipeästi kunnostusta. Eräs valtatieyhteys, joka pätkii, on Kaakkois-Suomesta Vaasaan Merenkurkun yli Atlantille, Valtatie 18, jossa on pätkivä kohta Multian ja Ähtärin välillä, itse asiassa hieman ohi Multian kirkonkylän Ähtärin Myllymäelle. Tuon tämän vain yhtenä valtatiekysymyksistä esille, samalla kun Keski-Suomessa on kiinnitetty huomiota muun muassa Suomen tieverkon pääsuonen Nelostien ahtaumiin ennen muuta Jyväskylän pohjoispuolella. Ollaan puuhaamassa kansanliikettä, jotta äänenpainot tienkäyttäjiltä tulisivat paremmin tietoon. Samalla näkisin terveelliseksi sen, että nimenomaan raskasta liikennettä pyrittäisiin ohjaamaan mahdollisuuksien mukaan ja nykyistä enemmän kiskoille.

On asioita, jotka ovat arvostuskysymyksiä. Eräs tällainen on eläketurva. Viime sotien veteraanisukupolvi, sotainvalidit, lotat niin rintamalla kuin kotirintamalla, ovat eläkkeellä, mutta juuri tämän sukupolven parissa on paljon alta 3 000 markkaa kuussa kokonaiseläkettä saavia. Mielestäni tämä on tietty häpeätahra, jota on ikävä edes sanoa, mutta on sanottava, kun se on totta, jotta se voitaisiin korjata. Jatkossa olisi löydettävä, ja kun on kysymys ikääntyneistä ihmisistä, mahdollisimman nopeasti, sellainen eläkelainsäädäntö, jolla voitaisiin saada tietty minimieläke, jossa olisivat mukana ne, jotka ovat pudonneet yrittäjä-, maatalousyrittäjä- tai työeläkkeitten täydestä eläkkeestä sivuun, tehneet omaa työtään tai kotityötä ja rakentaneet arvokkaasti isänmaataan.

Arvoisa herra puhemies! Budjetissa on monia hyviä kohteita, joihin tarvitaan rahaa. On kysymys arvojen asettamisesta. Toivon, että näitä halutaan asetella ihmistä kunnioittaen.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Muutama asia budjetin palautekeskustelun osalta.

Varsin paljon tänäänkin tässä keskustelussa on puhuttu maailmantalouden tilanteesta ja sen vaikutuksesta Eurooppaan ja Suomeen. Tosiasiahan on se, että maailmantalous on taantunut ja sen vaikutukset myöskin Suomeen näkyvät talouden kasvun hiipumisena. Se näkyy merkittävästi sillä tavalla, että meidän vientimme on supistunut, mikä vaikuttaa tietenkin välittömästi myöskin teollisuuteen, erityisesti keskeisemmän vientituotannon alueella, mutta erityisen voimakkaasti se vaikuttaa niin sanottuun it-teollisuuteen.

Positiivista on se, että kotimarkkinoitten kysyntä on ollut varsin korkealla tasolla ja sen ennustetaan olevan edelleenkin. Tämä on tietysti osoitus siitä, että kansalaiset ja kotitaloudet luottavat oman taloutensa myönteiseen kehittymiseen. Tätä myönteistä ilmapiiriä on syytä ylläpitää ja tehdä myöskin eduskunnan ja valtiovallan toimin sen kaltaisia ratkaisuja, että kotimarkkinoitten kysyntä pysyisi korkealla tasolla ja kotitalouksien ostovoima lisääntyisi.

Jos kotimarkkinat taantuvat, se käytännössä merkitsee sitä, että työttömyys kääntyy nousuun. Nytkin jo näissä olosuhteissa on pelättävissä, että ensi vuoden alkupuoliskolla työttömyys on nousujohteinen. Tästä johtuen se lausumaehdotus, joka valtiovarainvaliokunnan mietintöön työministeriön pääluokan osalta sisältyy, on hyvin harkittu, ja uskon niin, että se on myöskin hyvin ajoitettu, mikäli näin toimitaan.

Sinänsä on todettava, että budjetti on monella tapaa elvyttävä ja monella tapaa ostovoimaa kasvattava, talouden pyöriä eteenpäinvievä.

Työllisyyden kehityksen osalta, jos nyt tehtäisiin samoja virheitä kuin tehtiin 90-luvun alussa, jotka nyt on myöskin tutkimuksin todettu, seuraukset olisivat hyvin katastrofaaliset. Uskon, että tämä hallitus on tässäkin suhteessa valveutuneempi kuin 90-luvun silloinen hallitus.

On puhuttu paljon siitä, että kuntatalous vahvistuu budjettipäätöksin. Se on tietysti tosiasia. Se on selkeästi numeraalisesti osoitettavissa. Mutta se on kuitenkin tosiasia, että vuonna 2003 kuntatalous ja ylipäätään julkinen talous on suuremmissa probleemeissa ja vaikeuksissa kuin vuonna 2002 elikkä ensi vuonna. Tästä johtuen on tehtävä hyvin harkittuja toimenpiteitä. Missään tapauksessa ei liene mahdollista se, että veropolitiikan osalta pyrittäisiin sekä valtion että kuntien verotuloja supistamaan. Tämä ymmärtääkseni merkitsee sitä, että meillä ei ole tulevina vuosina varaa kovinkaan merkittäviin tuloverojen kevennyksiin. Nythän ne ovat olleet varsin mittavia. Tosin täytyy sanoa, että painotukset olisivat voineet olla vähän toisen kaltaisia. Elikkä olisi pitänyt tehdä, niin kuin vasemmisto hallituskoalitiossa on esittänyt, että suunnataan ne pieni- ja keskituloisille, jolloin heidän ostovoimaansa tällä tavalla olisi kasvatettu ja kasvatettaisiin. Yhteisöveron tuotto on supistunut. Tämäkin näkyy voimakkaammin 2003. On tietenkin niin, että kuntataloutta ei voida rakentaa yhteisöveron tuoton varaan. Tästä johtuen on välttämätöntä, että kuntatalous turvataan pitkällä aikavälillä riittävän radikaalein rakennejärjestelyin.

Optiotulojen osalta valtiovarainministeri totesi aiemmin keskustelussa, että optiotuloista ovat hyötyneet valtio, kunnat, kirkot, tässä järjestyksessä, ja sen jälkeen yksittäiset optiotulojen saajat. Tämä on tietysti tosiasia, kiitos oikeudenmukaisen verojärjestelmän, joka on leikannut optiotuloja näitten yhteisöjen hyväksi. Sinänsä optiojärjestelmät järjestelminä kaipaisivat kyllä remonttia. Väitänpä niin, että ne lähivuosina tulevat sen myöskin kokemaan.

Verotuksen osalta tietenkin tilanne on se, että joudutaan tiettyjen hyödykkeitten välillisiä veroja alentamaan. Tämä aiheuttaa tietysti painetta, miten verotulot kootaan. Tässä on tarkka paikka meillä nyt lähivuosina edessä.

Puhemies! Ihan muutamia havaintoja eri pääluokkien osalta, ensinnäkin viestintä- ja liikenneministeriön pääluokan osalta:

Minusta oli erinomainen asia se, että hallituspuolueiden eduskuntaryhmät 14.6. pystyivät tämänkin asian osalta tekemään hyvin merkittäviä ratkaisuja, jotka kääntävät meidän liikenneinvestointejamme toiseen suuntaan elikkä parempaan suuntaan. Välttämättömänä pidän sitä, että sovittu E18:n rakentaminen sekä Kerava—Lahti-oikoradan toteuttaminen toteutetaan erillisrahoituksena siten, että se ei syö liikenneinvestointien budjettirahoitusta. Jos niin kävisi, että ne rahoitettaisiin normaalin budjettirahoituksen kautta, se taas merkitsisi sitä, että meidän valtatieverkostomme rappeutuisi merkittävällä tavalla ja jouduttaisiin investointisuunnitelmia ja -ohjelmia viemään pitkälle hamaan tulevaisuuteen. Luulenpa niin ja olen vakuuttunut siitä, että tästä tiukasta kannanotosta hallituspuolueiden eduskuntaryhmät pitävät kiinni.

Kehittämishankkeitten puolella minua on syvästi ihmetyttänyt hyvin pitkään jo se, että me emme kunnioita eduskunnassa meidän päätieverkkoamme siltä osin kuin se koskee etelästä pohjoiseen menevää päätietä elikkä Nelostietä, Eurooppa 75:tä. Se on Eurooppa-tie, ja sen liikennemäärät ovat kasvaneet valtavasti. Tällä hetkellä erityisesti väli Heinola—Jyväskylä—Äänekoski on äärettömän tukkoinen. Tällä tieosuudella on saamieni selvitysten mukaan raskaan liikenteen kasvu ollut viimeisten viiden vuoden aikana paikoin yli 50 prosenttia. Hyvää on se, että se on kirjattu nyt valiokunnan mietintöön, ja edelleen valiokunnan mietinnössä todetaan se, että valiokunta kiirehtii tieosuuden Jyväskylä—Kirri kunnostusta. Mainittu tieosuus on tavaraliikenteen pääväylä pohjois-eteläsuunnassa. Tämä meidän kaikkien pitäisi tunnustaa, asutaan sitten tuolla Pohjanmaalla, asutaan täällä etelässä tai Satakunnassa tai missä päin Suomea tahansakin. Se on meidän kansallinen tehtävämme pitää tämä tieverkko kunnossa. Nyt se on rappeutunut todella pahasti. Edellä mainittu väli on myöskin liikenneturvallisuuden kannalta tavattoman problemaattinen väli.

Perustienpidon rahoituksen osalta hyvää sopimuksessa oli se, että sitä nyt nostettiin ja eduskuntakäsittelyssä hivenen lisää. Tosin tarve olisi ollut suurempi. Nythän me nostimme sen oikeastaan vain sille tasolle, mihin se olisi kustannustason nousun johdosta asettunut, joten tämmöinen tasokorotus vielä edelleen jäi odottamaan.

Tässä yhteydessä on pakko sanoa se, että Keski-Suomen maakunnassa on alemman tason tieverkostoa enemmän kuin yhdessäkään toisessa maakunnassa. Kuitenkaan Keski-Suomi ei ole saanut sitä osuutta perustienpidon määrärahoista kuin olisi pitänyt, vaan jakoperuste on ollut lähinnä se, että on ollut asukasmäärän mukainen suhde, joka ei ole oikeudenmukainen tässä tapauksessa.

Raideliikenteen osalta, niin kuin mainitsin, erityisen hyvä asia on Kerava—Lahti-oikorata, mutta raideliikenteen osalta meillä on isoja hankkeita edelleenkin olemassa. Yksi tärkeä on Jyväskylä—Jämsä—Tampere-rataosuus ja sitä kautta Helsinkiin. Tavoiteaikataulun, että Jyväskylästä tullaan rautateitse 2 tunnissa 20 minuutissa lähivuosina, täytyy toteutua, ja se edellyttää sitä, että oikaisu tehdään Jämsä—Tampere-välillä.

Positiivista mietinnössä oli se, että nyt valtiovarainvaliokunta otti ja uskoakseni sitä kautta eduskunta ottaa selkeän kannan, että niin sanottuja vähäliikenteisiä rataosuuksia ei lähdetä rullaamaan. Meidän on katsottava tätä asiaa pitemmälle, ja uskon niin, että se on viisas ratkaisu, kun se tehdään, ja tulevat sukupolvet siitä meitä kiittävät. Täällä on selkeä kannanotto nyt olemassa tähän suuntaan.

Sisäasiainministeriön hallinnon osalta Rajavartiolaitos on saamassa hivenen lisää määrärahaa. Tosin tarve on toinen. Minusta on tärkeää, että Rajavartiolaitos ja sen henkilöstö pystyisivät nyt sopimaan sellaisista työaikajärjestelyistä, jotka toisivat omalta osaltaan lisää tehokkuutta järjestelyihin. Paineet rajaa kohtaan kasvavat rajusti, ja se on meidän myöskin huomioitava silloin, kun budjettia käsitellään.

Puolustusministeriön hallinnonalan osalta minä totta vie toivon, että se hanke, mikä joku aika sitten käynnistettiin, että Puolustushallinnon rakennuslaitos sulautettaisiin Valtion kiinteistölaitokseen, nyt pysäytettäisiin. Tiedän sen, että se on hallituksessa nyt pöydällä, ja tässä budjettiehdotuksessa ja mietinnössähän on puolustushallinnolle varattu riittävät määrärahat, jotta nykyinen toiminta jatkuu. On pakko sanoa tässä yhteydessä myöskin se, että Senaatti-kiinteistöjen toiminta ei ole vastannut sitä, mitä eduskunta niitten kiinteistöjärjestelyjen osalta esimerkiksi henkilöstön aseman suhteen on sanonut. Olenpa saanut lukea erään arvovaltaisen kansliapäällikön kirjeen, jossa hän tätä asiaa kritikoi erityisen voimakkaasti. Tätä asiaa meidän tulee pitää pinnalla ja kantaa huolta siitä, että homma hoidetaan järkevällä tavalla. Puolustushallinto ei ole mikä hallinnonala tahansa. Sillä on erityistehtäviä, niin kuin hyvin tiedämme.

Kotimaisen puolustustarviketeollisuuden osalta lisätalousarviossa myönnettiin 100 miljoonaa markkaa lisää. Nyt valtiovarainvaliokunnan mietinnössä ei lisätä sinne määrärahoja, vaikka tarvetta olisi. Tosiasia on se, että rakennejärjestelyt, jotka ovat käynnistyneet raskaan ampumatarviketeollisuuden osalta, tullevat jatkumaan, mutta toivottavasti ne toteutuvat sillä tavalla kuin ala on esittänyt, erittäin hallitusti ja tätä tuotannonalaa kehittäen. Eduskuntahan on päättänyt siitä, että kotimaisuusastetta Puolustusvoimien hankinnoissa on nostettava vuoteen 2003 mennessä 50 prosenttiin. Minusta tämä on tärkeä kysymys. Se on meidän itsenäisen puolustuksemme kannalta äärettömän merkittävä asia. Kun joka tapauksessa materiaalia hankitaan, jos sitä ei hankita kotimaasta, se on vientiä jostakin toisesta maasta ja tuontia tänne. Tähän kysymykseen palataan vielä pääluokkakäsittelyn yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi eläkepolitiikan osalta. On pakko todeta se, että kyllähän kansaneläkkeen pohjaosan leikkaaminen oli äärettömän väärä ratkaisu. Se pitää tämän eduskunnan, myöskin hallituspuolueiden, tunnustaa ja todeta ja pyrkiä tämä vääryys korjaamaan mahdollisimman pikaisesti. Selvää tietenkin on se, että tämä niin sanottu kaksinkertainen pohjaosan leikkaus hoidetaan mahdollisimman järkevällä tavalla, niin että ratkaisu olisi myöskin hyvin solidaarinen.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! On käytetty aika paljon puheenvuoroja siitä, onko Suomi tällä hetkellä taantumassa vai ei. Itse kuulun optimisteihin. Uskon, että niiden uutisten, joita viime viikkoina Suomesta on saatu, että olemme nousseet maailman kilpailukykyisimmäksi valtioksi, täytyisi näkyä myöskin puhujakorokkeelta tulevista puheenvuoroista jollakin tavalla. Nimittäin on vaatinut paljon hikeä, verta ja kyyneleitä, että Suomi on noussut nopealla aikataululla ihan maailman johtavaksi hyvinvointivaltioksi. Meidän vahvuuksiamme ovat olleet koulutus, hyvinvointipalvelut, turvallisuus sekä hyvä ja uskottava talouspolitiikka, joka on tuonut ennustettavuutta myöskin yrityksillemme.

En lähde kuitenkaan kansantalouden syvään keskusteluun täällä vaan katson, miten budjetti vaikuttaa tavallisen ihmisen arkipäivään Pohjanmaalla.

Totean vain sen, että 80 prosenttia julkisista palveluista toteutetaan kuntien kautta. Asun Härmänmaan seutukunnassa sellaisessa kunnassa, missä työttömyys on tällä hetkellä 5 prosenttia. Olemme neljän viiden viime vuoden aikana luoneet 300—400 uutta työpaikkaa. Siitä huolimatta olemme olleet 30 vuotta muuttotappiokunta. Meidän nuoremme muuttavat kasvukeskuksiin ja etelään, ja me odotamme saavamme heitä takaisin.

Ensi vuoden valtion toimet kuntataloudelle tuovat Vaasan vaalipiiriin uutta rahaa yhteensä 425 miljoonaa markkaa. Saa mennä pitkä juoksu taaksepäin, että historiasta löytyy tämmöinen luku, jolloin vaalipiiriin tulee kunnille uutta rahaa. Se tuo Etelä-Pohjanmaalle 214 miljoonaa markkaa, kotikuntaani 5 miljoonaa markkaa, naapuriin Kauhavalle 10 miljoonaa markkaa ja Lapualle 18 miljoonaa markkaa — merkittäviä rahoja seutukunnan hyvinvointipalvelujen kehittämiseen.

Mitä me näillä rahoilla olemme tehneet ja mitä aiomme jatkossa tehdä? Me olemme panneet rajat nuorille. Meillä on kotiintuloajat myöskin yläastelaisilla, myöskin vielä lukiolaisilla aina 18 vuoteen asti, ja tuemme perheiden kasvatusta siitä, koska lasten tulisi olla kotona, viikonloppuna vähän kauemmin kuin arkisin. Meille on myöskin naurettu, tälle meidän päätöksellemme. Se on sitä kasvatusta, josta niin paljon puhutaan. En nimittäin usko, että kotihoidon tukea nostamalla ja lapsilisiä nostamalla lasten hyvinvointi paranee, vaan se paranee ainoastaan siitä, että vanhemmat luovat rajoja lapsilleen ja kasvatukselle.

Olemme nostaneet vapaaehtoisesti kuntakohtaista kotihoidon tukea, mistä täällä on hyvin paljon puhuttu. Me olemme alentaneet päivähoitomaksuja, jotta saisimme lapsiperheitä lisää Pohjanmaalle, ihan oma-aloitteisesti, koska hoito kuuluu kunnan perustehtäviin. Nämä valtion rahat, mitä me saamme, käytetään Härmänmaalla nimenomaan sosiaali- ja terveystoimen sekä lapsiperheiden ja vanhuksien palvelujen parantamiseen.

Arvoisa puhemies! Se, mihin me emme ole ihan tyytyväisiä, on tällä hetkellä turvallisuus. Katurauha ja rauha myös maaseudulla on viime aikoina huonontunut, mikä johtuu tietenkin kihlakuntauudistuksesta mutta myöskin poliisien resurssipulasta. Me toivoisimme, että tässä tulevassa valtion budjetissa kiinnitettäisiin huomiota ammattimaisen rikollisuuden kasvuun ja ennen kaikkea huumerikollisuuteen. Me emme voi ymmärtää sellaista lainsäädäntöä, että jos 14-vuotias syyllistyy esimerkiksi törkeään huumausainerikokseen, terveydenhuoltoviranomaiset eivät saa antaa tästä tietoa hänen vanhemmilleen. Me katsomme, että nimenomaan heidän pitää antaa se tieto ja asiaan pitää puuttua heti sillä laajuudella, mitä meiltä edellytetään.

Arvoisa puhemies! Tämä on kolmas budjetti, mitä minä olen Lipposen kakkoshallituksen aikana tekemässä, enkä väitä, että tämä olisi paras, sen takia, että nyt pitkään jatkunut ylijäämä ja taloudellinen kasvu jää hyvin ohueksi. Jos talous ei kehittyisi niin kuin me optimistit täällä toivomme, joutuisimme ottamaan lainaa, mikä tietäisi sitä, että me emme tulevaisuudessa pystyisi huolehtimaan yhtä hyvin vanhuksistamme, joista me joudumme joka tapauksessa kunnissamme huolehtimaan. Budjetti on hyvä, ja tulen äänestämään sen puolesta.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutamaan talousarviossa esillä olevaan asiaan haluan lyhyesti puheenvuorossani puuttua.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä otetaan aika vahvasti kantaa muuttuneeseen taloudelliseen toimintaympäristöön. Ed. Salo edellä kommentoi sitä, että puheiden painopiste on käsitellyt taantumaa ja on tärkeää nähdä se, miten hyvin kuitenkin Suomi on menestynyt kansainvälisessä kilpailussa. Minä omaltani osaltani olen valmis tämän huomion myös vahvistamaan. Sanon näin, että ollaan vielä sen verran lähellä itsenäisyyspäivää, että aluksi on tuotava arvostava näkökulma siitä, miten kuitenkin kokonaisuutena viime vuosina on pystytty Suomen asioita hoitamaan ja näkemään se, että tiettyjen yhteiskunnallisten epäkohtien rinnalla on kuitenkin pystytty rakentamaan merkittävää vaurautta.

Mutta tämä ei poissulje sitä huolta, joka liittyy edessä olevaan tulevaisuuteen. Sen vuoksi, arvoisa puhemies, minä ihan lyhyesti palaan syyskuun 12. päivänä pitämääni talousarvion lähetekeskustelupuheeseen, jossa ennakoin, että tämän budjettivuoden kasvu tulee asettumaan 1:n ja 1,5 prosentin vaiheille. Jos ajatellaan virallisia ennusteita eri tutkimuslaitosten osalta, aletaan lähestyä ensi vuoden ennusteissa jo näitä lukemia. Täytyy sanoa, että Karjulankin ennusteyksikkö mieluummin on laskemassa tätä syyskuussa tehtyä ennustetta kuin sitä nostamassa. Tähän vaikuttaa ennen kaikkea se, että kaikesta huolimatta edelleen Yhdysvaltain talous on lujilla, ja jos ajatellaan Japanin tilannetta, jossa ei ole kovin paljon valoa vieläkään nähtävissä, molemmissa on sama perusasetelma, että pankit ovat aika vaikeissa lähtökohdissa. Yhdysvalloissa ennen kaikkea yksityistaloudetkin ovat varsin syvälle velkaantuneita. Jos ajatellaan merkittävää talouden korjausta, se edellyttäisi nimenomaan Euroopan asettumista ehkä merkittävämpään veturin rooliin kuin missä me olemme aikaisemmin olleet.

Samanaikaisesti voidaan kysyä, onko meillä Eurooppana, Euroopan unionina, riittävää valmiutta, onko meidän taloutemme riittävän dynaaminen, ovatko meidän yritystemme lähtökohdat riittävän dynaamisia vastataksemme tähän haasteeseen. Oma näkemykseni on, että ei ole. Sen vuoksi on varsin todennäköistä, että kaikesta huolimatta tämä taantuma venyy pitemmäksi kuin me varmasti edes haluamme toivoa. Siksi ajattelen, että mieluummin toivon, että olen väärässä tässä ennusteessani kuin että olen täysin oikeassa. Mutta joka tapauksessa tähän pitää ensi vuoden osalta varautua.

Jo alkukeskustelussa valtiovarainministeri Niinistö peräänkuulutti hyvin vahvasti tuleville vuosille suuntautuvaa tulevaisuusajattelua ja sen kansallisen arvioinnin yhdistämistä laajempaan kansainväliseen talouden kehitykseen ja viitekehään. Tältä pohjalta tulenkin ehkä niihin muutamiin havaintoihin, joihin ehkä omat ajatukseni kulminoituvat. Nimittäin edelleen peräänkuulutan sitä, että nyt me eduskuntana katsomme monissa asioissa liian lähelle. Me olemme tehneet tulevaisuusvaliokunnan toimesta selvän jäsennyksen niitten keskeisten yhteiskunnallisten haasteitten osalta, jotka vaativat välittömästi nykyistä voimakkaampia toimenpiteitä. Tässäkin ensi vuoden budjetissa aika vaatimattomasti näihin kysymyksiin on varauduttu, aihealueisiin, joissa todella vaaditaan selvästi nykyistä voimakkaampia toimenpiteitä.

Ensimmäinen niistä on väestö- ja perhepolitiikka. Aikaisemmissakin puheenvuoroissa tätä aluetta on käsitelty, mutta en malta olla ottamatta esille lukusarjaa ikääntyvän väestön ja lasten suhteellisen osuuden osalta. 1900-luvun alussa 10:tä eläkeikäistä kohden meillä oli noin 90 lasta. Vuonna 2000 oli 10:tä eläkeikäistä kohden 16 lasta, ja nykyisen väestökehityksen ja ikääntymisen jatkuessa vuonna 2030 on 10:tä eläkeikäistä kohden 8 lasta. Minusta täältä tulee erittäin merkittävä paine, joka koskettaa nimenomaan eläkeikäistä väestöä, mutta myös toisaalta lapsiperheitä ja heille rakentuvia yhteiskunnallisia tukipalveluita.

Tässä puheenvuorossa haluan pysähtyä lyhyesti eläkekysymykseen. Minä olen erityisen huolestunut siitä, että eläkeratkaisu, joka nyt työmarkkinajärjestöjen osalta on saatu jonkinlaiseen välivaiheeseen, ei ole synnyttänyt suurempaa aktiivisuutta ja huolellisuutta hallituksen toimesta. Nimittäin liian moni täysin ratkaiseva kysymys on jäänyt avoimeksi, ja vaikka tällä on ainoastaan välillinen vaikutus meidän tuleviin budjetteihimme, on äärimmäisen tärkeää, että voimakkaasti ja nopeasti lisääntyvä eläköityminen otetaan vahvemmin esille, haetaan avoimina oleviin kysymyksiin ratkaisut. Tällä tavalla tiedetään, mihin meidän pitää varautua myös tulevassa kehityksessä.

Arvoisa puhemies! Tämän lisäksi olisin toivonut pidemmälle meneviä ratkaisuja budjetissa nimenomaan alueiden eriytymiseen, tutkimukseen ja koulutukseen sekä verotuksen uudistamiseen. Palaan näihin asioihin tarkemmin eri hallinnonalojen pääluokkien käsittelyn yhteydessä.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Budjetti, joka meillä nyt on keskustelun alla, mielestäni ei poikkea erikoisesti suuntaan eikä toiseen, vaikka kun on kuunnellut työhuoneessa puheita, on tuntunut siltä, että se on varsin erikoinen, jonkun mielestä erityisen hyvä, ja antaa miltei kaikki, mitä ihmiset osaavat odottaa valtion budjetilta.

Minusta ongelmallisin tilanne on edelleen siinä, että muuttoliike jatkuu hyvin voimakkaana tässä maassa. Se tuo ongelmia niin niille paikkakunnille, joilta väki muuttaa, kuin lähinnä Pääkaupunkiseudulle ja muutamille muille isommille kaupungeille ja asutuskeskuksille. Elikkä asuntopolitiikka on varmaan yksi asia, joka tulee kyllä puhuttamaan hyvinkin pitkään, koska tiedetään, että silloin kun voimakas muuttoliike on, se väistämättä nostaa asuntojen hintaa. Se nostaa myöskin vuokrien tasoa, ja toisaalta tähän maahan jää yllättävän paljon hyviä käyttämättömiä asuntoja.

Mitä tähän sitten tarvittaisiin ja mitä olisin odottanut tältä budjetilta? Kyllä minä odotin, että hallitusohjelmaa lähdetään toteuttamaan, kun siinä on luvattu kuitenkin huolehtia kaikista alueista tässä maassa, antaa niille mahdollisuudet toimeentuloon, uuden kehittämiseen. Olisi pitänyt luoda yritystoiminnan edellytyksiä, joita paljon tässäkin salissa on mainostettu ja joista puhuttu moneen suuntaan.

Yritystoiminnan elvyttäminen ja sen aloittamisen edesauttaminen, sivukuluja alentamalla esimerkiksi yhtenä osana, antaisi meille paljon ja auttaisi työllisyyden parantamisessa. Se olisi todella aluepolitiikkaa. Se auttaisi myöskin lähinnä Pääkaupunkiseutua näissä monissa sosiaalisissa, asunto-ongelmissa ym. ja varmaan antaisi myös varmuutta muille kansalaisille haja-asutusalueilla ja vähemmän kehittyneillä alueilla tämän elämän jatkumisesta.

Tällä on suorat vaikutukset myöskin kuntien talouteen, joka täällä on erittäin paljon meitä puhuttanut. Jotenkin ihmetyttää se seikka, että luetellaan kyllä, paljonko rahaa tulee kunnille, uutta rahaa. Se on totta, että sitä tulee, mutta kun otetaan huomioon, että kunnat tarvitsevat entistä enempi harkinnanvaraista apua, jossakin täytyy silloin olla perusteellisesti vikaa. Minä en allekirjoita niitä väitteitä, mitä yleensä ministeriaitiosta meille koetetaan esittää ja syöttää, että emme kunnissa osaisi laittaa asioita oikeaan järjestykseen, vaan hassaisimme rahaa aivan väärällä tavalla sen sijaan, mitä suuret herrat tässä maassa ovat ajatelleet siitä, miten rahat pitäisi siellä kunnissa käyttää.

Kun kunnissa väki vähenee, verotulot laskevat. Silloin palveluiden saatavuus kyllä menee monesti kyseenalaiseksi ja heikkenee. Silloin pitäisi jollakin tavalla pystyä niitä kuntia auttamaan ja ohjaamaan paremmin sitä hyvää kehitystä, jota täällä ed. Petri Salokin mainosti kovasti sanoen, että maassa menee hyvin, niin kuin meneekin, mutta ei välttämättä joka paikassa. Silloin meidän pitäisi ottaa entistä enempi ja täydellisemmin indeksitarkistukset huomioon, pitäisi käyttää verotulojen tasausta kansalaisten hyväksi. Näillä parilla asialla voisimme erittäin paljon muuttaa todellisia tilanteita kunnissa ja siellä pystyttäisiin vastaamaan niihin haasteisiin ja velvoitteisiin, mitä kunnille on sälytetty.

Toisaalta meidän tulee muistaa, että tässä on paljon puhuttu myöskin lapsiperheistä ja niiden asemasta. On totta, että vaikka päällepäin näyttäisi, että kaikilla menee hyvin, kuitenkin kun sinne sisälle mennään syvemmälle, niin kyllä sieltä löytyy paljon korjaamista, mikä pitäisi korjata pikaisesti, ettei se tule yhteiskunnan maksettavaksi. Samoin pienellä eläkkeellä olevat ja veteraanit vaativat oman huomionsa. He ovat oikeutettuja saamaan heille kuuluvan osuutensa tästä kakusta, mitä me täällä jaamme.

Toisaalta paljon puhuttaa viimeaikaiset tapahtumat niin laajemmassa mittakaavassa kuin kotimaassakin, kun on kyse elintarviketurvallisuudesta. Silloin tulee väistämättä mieleen maaseutu- ja maatalouspolitiikka ja se, miten hallitus aikoo sitä hoitaa. On kyllä pakko sanoa, että siihen ei voi olla tyytyväinen missään vaiheessa. Kun ajatellaan maaseutupolitiikkaa, niin tiestökysymys, sähköhuolto, liikenneyhteydet ym. ovat todella äärimmäisen tärkeitä. Näyttää kyllä ihan siltä, että vaikka sinne muutamia kymmeniä miljoonia rahaa lisätään, niin ei hallitus halua asiaa hoitaa edes sillä tarmolla, kuin se on luvannut ja kuin pitäisi, että kansalaiset olisivat saman arvoisia tässä maassa.

Malliesimerkkinä pieni myräkkä, mikä meillä sattui muutama viikko sitten. Sähköt voivat olla jopa viikon, ylikin, poikki semmoisillakin alueilla, joilla todella ammatin vuoksi niitä tarvitaan. Nytkin sitten ollaan hyvin nihkeitä lisäämään esimerkiksi sähköaggregaattien avustusosuutta, että ihmiset pystyisivät niitä enempi hankkimaan, sillä me tarvitsemme sitä varmuutta, jota tässä maassa yleensäkin tänä päivänä on.

Toisaalta myöskin maaseudun kehittyminen on hyvin pitkälle siitä kiinni, miten viljelijöiden tulotaso maaseudulla säilyy ja kehittyy, koska kustannukset ovat nousseet kymmenkunta prosenttia EU-kaudella ja niihin ei ole korvauksia saatu.

Toisaalta olisin odottanut, että järkevämpää luopumistukiratkaisua hallitus esittää kuin nyt on tulossa. Tämän tyyppisellä poukkoilulla, mitä tässä esitetään lutun suhteen, ei kyllä rakenneta eikä anneta mahdollisuuksia todelliseen kehittymiseen maataloussektorilla. Rahaa näihin uudistuksiin kyllä riittäisi, jos vähän pienempi veroale lähdettäisiin antamaan ylimpiin tuloluokkiin. Silloin ei velkaa tarvitsisi lisätä, vaan valtiontalouskin pysyisi hyvin kunnossa. Uskon, että myöskin kustannuksia säästettäisiin, jolloin sitäkin kautta vielä tulot kasvaisivat.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on tehnyt hallituksen budjettiesitykseen jonkin verran muutoksia, ja niistä on täällä sanottu, että ne ovat ehkä juuri niitä merkittäviä, joita on odotettu. Oma näkemykseni on, että tietysti ne ovat muutoksia, mutta ne eivät ole riittäviä niihin kipeisiin tarpeisiin, mitä on tämänkin vuoden aikana ja tämän syksyn aikana erityisesti noussut esille.

Suurimmat lisäykset ovat opetusministeriön hallinnonalalla. Kaiken kaikkiaan lisäykset ovat kuitenkin pieniä eivätkä riittäviä mielestäni, jos ajatellaan koulutuksen kokonaisuutta. Opettajankoulutukseen saatu lisäys on tärkeä, mutta arvioitaessa eri alojen opettajien tarvetta rahoitus ei ole riittävä. Erityisesti tarve olisi saada erityisopettajia lisää. Tulevaisuudessa tiedämme, että opettajankoulutukseen eivät riitä osoitetut lisämäärärahat. Ehkä ensi vuonna, mutta mikä on tulevaisuus, kun tiedämme, että seuraavien kymmenen vuoden aikana poistuma on noin 16 000 opettajaa? Miten siihen vastataan?

Vaikka yleisesti koulutuksen ja opetuksen määrärahojen riittävyydestä annettu palaute yliopistoilta on ollut hyvä, kuuluu myös ääniä, että ongelmia on perusopetuksen hyvän laadun turvaamisessa, koska määrärahoista ottavat suuren osan kiinteistökustannukset ja palkkakustannukset korotuksineen. Määrärahat eivät ole lisäyksistä huolimatta riittäviä myöskään lääkärikoulutuksen osalta. Tiedämme myös, että nyt saatujen lisäpaikkojen lisäksi tarvitsemme vielä paljon enemmän.

Määrärahojen riittävyys tulee arvioida erityisesti perusopetuksen toteutumisen kautta, jotta koulutuksen laatu voidaan varmistaa aivan esiopetuksesta lähtien ja ennen kaikkea ammatillisessa koulutuksessa sekä korkeakouluissa ja yliopistoissa, joissa opettajankoulutus ja lääkärikoulutus ovat. Koulutuksen laadulla vahvistetaan paitsi yksilöiden selviytymistä ja sijoittumista yhteiskunnassa myös työelämän kehitystä, joka edellyttää hyvää koulutusta.

Yleisesti voidaan sanoa, että ehkä 90-luvun laman seuraukset poistuvat yksikköhintoihin tehdyillä korotuksilla, mutta kuitenkin tiedämme, että koulutus on laajentunut, kehittynyt, monimuotoistunut ja se edellyttää lisäresursointia. Viime vuosina olemme eläneet noin 5 prosentin kasvun vuosia. Nyt ei enää sellaisia ennusteita edessä ole.

Talouslukujen valossa näemme, että kasvukeskukset ovat olleet saamassa tästä talouskehityksestä, mutta varsinainen aluepolitiikka tässä maassa on mielestäni hoidettu vähäisesti, jos en sanoisi: huonosti. Aluepolitiikkaa tukevasta budjetista ei tässä vuoden 2002 budjetissa ole kysymys. Mielestäni kasvukeskusajattelu ei riitä hyvinvoinnin tasa-arvoisessa jakaantumisessa. Kuntaliitokset eivät myöskään ratkaise syrjäseutujen ja vaikeuksissa olevien kuntien tilaa. Kasvukeskuksissakin on reuna-alueensa, joiden omaleimaisuus ja tarpeet ovat nyt jäämässä vahvempien ja suurempien kuntien varjoon.

Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat ne kunnat, joissa työttömyys on korkea, veropohja heikko ja veroaste jo nyt korkealla. Näihin kuntiin tarvitaan peruspalveluiden rahoittamiseen nykyistä suurempaa tukea valtiolta. Tarvitaan varmasti myös uusia toimenpiteitä palvelujen tuottamisessa. Tarvitaan valtion ja kuntien rahoitusvastuun uudelleenarviointia.

Arvoisa puhemies! Kasvun vuosina olisi ollut oikeus odottaa myös selkeämpää työttömyyden laskua. Yli seitsemän vuoden hyvästä kasvusta huolimatta työttömyys on lähes 10 prosenttia eli joka kymmenes on työtön. Hallitus ei ole päässyt tavoitteeseensa työttömyyden puolittamisessa. Työttömyysluvut ovat vielä paljon korkeampia joillain alueilla. Se, että tämänlaisessa tilanteessa jää työllistämisrahoja käyttämättä, niin kuin tiedämme, oikeuttaa mielestäni vakavaan kysymykseen: Onko hallitus tosissaan huolissaan työttömistä ihmisistä, työttömistä, joille saataisiin oikeanlaista työtä, ei vain mahdollisesti kurssitusta ilman selkeää täsmäsuunnittelua työelämään sijoittumisesta ja työelämässä pysymisestä? Nyt olisi odottanut hallitukselta selkeämpiä täsmätoimenpiteitä, joilla vähennetään työttömyyttä. Kysymys on ihan yksilöllisistä ratkaisuista, joita nyt on haettava. On etsittävä vastaus siihen, miksi työttömän ei kannata ottaa työtä vastaan tai miksi työtön tekee työtä ilman verokirjaa.

On mielestäni jo aika arvioida avoimesti sosiaaliturvajärjestelmämme, siis koko sosiaalisen tukiverkostomme, toimivuus tai tehottomuus, se tilkkutäkkimäisyys, jota käsitettä täällä on käytetty. Mielestäni ratkaisuja etsittäessä on ydinasia ihmisarvon antaminen kaikille ja, sanoisin, myös ihmisarvon palauttaminen. On puhuttu pohjaosan palauttamisesta eläkeläisille, mutta pitkäaikaistyöttömät eivät koe enää ihmisarvoista elämää, niin kuin eivät monet muutkaan ryhmät. Työttömäksi joutuminenhan ei ole ollut vapaa valinta. Työttömänä elämisessä ei toteudu tasa-arvoisuus työssäkäyviin nähden. Hallituksen ohjelmassahan on esitetty sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus eräiksi arvovalinnoiksi.

Arvoisa puhemies! Erityinen huolenaihe ja kysymys on lapsiperheiden hyvinvointi ja pienieläkkeisten ja pienituloisten selviäminen tässä hyvinvointiyhteiskunnassa. Budjettia on tarkasteltava siitä näkökulmasta, mitä budjetti antaa lapsiperheille ja heikossa asemassa oleville. Tästä ovat jo monet täällä esittäneet, että tämä budjetti ei ole työttömiä eikä myöskään perheitä tukeva budjetti.

Tutkimukset perheiden hyvinvoinnista osoittavat lapsiperheiden tilanteen olennaisesti huonontuneen. Tätä vahvistavat monet tilastot. Nyt käsittelyssä oleva budjetti ei sisällä selkeitä parannusehdotuksia. Perheiden hyvinvointia kohentaisivat lapsilisien korotukset, kotihoidon tuen korotukset ja myös laajennukset kotihoidon tukeen ja tietenkin äitiyspäivärahan, isyyspäivärahan, vanhemmuuspäivärahan minimipäivärahojen korotukset. Perheitä tukemalla vahvistettaisiin perheiden uskoa tulevaisuuteen. Ministeri Niinistöhän keskustelussa esitti ihmetyksen, miksi täällä ei kanneta huolta niistä, jotka ovat vastuussa 10—20 vuoden kuluttua. Lapsiperheisiin panostaminen olisi juuri tästä asiasta huolen kantamista.

Lipposen toisen hallituksen politiikasta voi sanoa, että se kuvastaa mielestäni oikeistopolitiikkaa. Suomessa hyvinvoivat, menestyjät, ovat nousseet enemmän esille kuin huonosti voivat, heikosti menestyvät. Pieneläkeläiset ja yhteiskunnasta joko sairauden tai työttömyyden takia jo syrjäytyneet eivät saa budjetin kautta sitä tukea, mitä kyllä monissa juhlapuheissa on esitetty. Monen kansalaisen kokema masennus, toivottomuus ja väsyminen ovat ilmiöitä, joiden syntyä on tarkasteltava yhteiskunnallisena kysymyksenä. Moni odottaa pienen eläketulon, joka mahdollisesti on 2 000—3 000 markkaa, tuntuvaa korottumista, kun kerran hyvinvointiyhteiskunnassa eletään.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi asia: Budjetin eduskuntakäsittelyssä on noussut esille Raha-automaattiyhdistyksen jakamien avustusten ja toiminnastaan maksaman veron suuruus. Raha-automaattiyhdistykselle osoitettujen avustushakemusten määrä on jatkuvasti kasvanut. Nyt valtiovarainvaliokunnan esittämän 120 miljoonan lisämäärärahan avustusten myöntämiseen toivon mahdollistavan uusien hankkeiden aloittamisen. Tarvitsemme uutta, innovatiivista toimintaa, jossa tavoitteena on asiakkaiden hyvä. Tarvitsemme myös uutta osaamista ja ratkaisuja kipupisteisiin niin vanhustenhuollossa kuin monilla muilla alueilla, joilla kansalaisjärjestöt toimivat yhdessä julkisen sektorin kanssa. Toiminnan taloudellisuutta ja tehokkuutta tulee arvioida ja seurata. Suomalaisessa kulttuurissa edelleen päihdeongelma on kipeä ongelma ja sitä tulee hoitaa kokonaisvaltaisesti niin, että hoidetaan perhettä ja yhteisöjä ja mahdollistetaan hoidon jatkuvuus.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tänään keskustelun aikana on useaankin otteeseen viitattu noin kymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin. Täälläkin on puhuttu elvytyksestä, niin kuin silloin kuulimme useinkin silloisen opposition suunnalta vaatimuksia velkaelvytyksestä. Siihen, mitä tapahtui 1980-luvulla, on mielenkiintoista hieman palata. Silloinhan rahamarkkinat vapautettiin nopeasti ja hallitsemattomasti, pankit lähtivät löysään rahanjakoon, yritykset velkaantuivat ja työmarkkinoilla elettiin väljien sopimusten aikaa. Tuolloin Holkerin sinipunahallitus teki hyvin löysiä budjetteja myös jatkuvasti. Tämä synnytti sellaisen valheellisen noususuhdanteen jatkumistilanteen, joka sitten purkautui vuoden 1991 alussa, jolloin lähti syntymään historiallisen suuri pankkikriisi, tuli kansainvälinen ja ennen kaikkea suomalainen lama. Vaihtotaseemme painui hirvittävällä tavalla alijäämäiseksi, valtionvelka lähti väistämättä voimakkaaseen kasvuun, yrityksiä kaatui ja työttömyys räjähti valtavan suureksi.

Syyt olivat sataprosenttisesti edellisen hallituksen, ja laman aiheuttivat mainitsemani toimenpiteet, joilla oli velkaannutettu kansantalous. Valtiohan ei ollut velkaantunut, mutta yritykset ja pankit olivat velkaantuneet ja nuo varat oli käytetty tuottamattomalla tavalla. Koulutuksesta ei ollut kannettu huolta eikä myöskään työllistävistä investoinneista, vaan niin sanotut kerskainvestoinnit olivat silloin päivän näkyvintä tulosta.

Syntyi siis valtava taloudellinen lama. Silloin Ahon hallitus joutui ottamaan vastuun maan asioista. Sosialidemokraatit vetäytyivät vastuusta oppositioon ja lähtivät jarruttamaan kaikkia talouden korjaustoimenpiteitä. Silloinhan perustuslaki vielä salli sen, että määrävähemmistö pystyi estämään säästölakien säätämisen. Näin vasemmisto-oppositio silloin toimi hyvin edesvastuuttomasti — täytyy valitettavasti näin sanoa — ja niin sitten leikkauksia ei saatu tehtyä valtion menoihin pitkään aikaan Ahon hallituksen alkuaikoina, ennen kuin perustuslakia muutettiin niin, että määrävähemmistösäännös poistettiin.

Tuossa tilanteessa vasemmisto esti kaikki leikkaukset, jotka se sitten muuten vuonna 95 valtaan tultuaan kaikki hyväksyi ja lisäsi vielä huomattavasti erityisesti lapsiperheille ja eläkeläisille uusia leikkauksia. Kun se Ahon hallituksen aikana äänesti nurin kaikki leikkaukset, se samalla vaati velkaelvytystä. Tänä päivänä tuore tutkimus, Kianderin ja muiden tekemä tutkimus, väittää, että tuolloin tehtiin virheellisiä talouspoliittisia päätöksiä. Varmasti tehtiin virheellisiä päätöksiä, ja vastuun kantaakin monista virheellisistä päätöksistä silloinen oppositio, joka ei hyväksynyt järkeviä talouspoliittisia päätöksiä vielä tuossa vaiheessa.

Olisiko sinäkin vuonna 93, kun oli pakko ottaa uutta velkaa valtiolle noin 60 miljardia markkaa yhtenä ainoana vuonna, olisiko silloin pitänyt näiden tutkijoiden ja nyt hallituksessa olevien mielestä ottaa vielä enemmän velkaa velkaelvytyksen harjoittamista varten? Mistä tuo velka olisi saatu? Ei olisi saatu mistään, eli ne puheet ovat täysin katteettomia. Ne tutkijat, jotka nyt puhuvat tuosta ajasta sellaisia, mitä ovat viime aikoina puhuneet, saavat kyllä hävetä. Ei heidän mallinsa ole ratkaisu, ei olisi ollut silloin eikä ole tänä päivänä ratkaisu niihin tilanteisiin.

Syyttely ei tietysti mitään muuta, mutta kun nyt puhutaan elvytyksestä, olemme aivan eri tilanteessa. Nyt todella, käytettäköön elvytys-sanaa tai oltakoon sitä käyttämättä, vasemmiston pitäisi toimia työttömyyden alentamiseksi eikä niin kuin tänä hetkenä näyttää tapahtuvan, minkä jo ministeri Filatovkin myönsi: ensi vuonna hänen mukaansa työttömien määrä nousee 50 000 ihmisellä. Tässä tilanteessa me olemme: vasemmisto on hallituksessa, ja työttömyys on lähdössä kasvuun. Syy ei ole itse asiassa vasemmiston. Lipposen hallitukset ovat sinänsä harjoittaneet viisasta ja oikeaa talouspolitiikkaa kokonaisuutta ajatellen. Tiukka linja on ollut oikea. Vain sen sisältö, leikkausten ja veronalennusten kohdentaminen, on ollut täysin kohtuutonta ja edesvastuutonta. Leikkauksia on jatkettu ja kohdistettu lapsiperheisiin ja kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin kansalaisiin ja väestöryhmiin. Toisaalta veronkevennykset on annettu erityisesti markkamääräisesti laskien kaikkein hyvätuloisimmille erittäin voimakkaasti. Ihmettelen tavattoman syvästi, että vasemmisto on hyväksynyt tällaiset veronkevennykset, jotka ovat suosineet hyvätuloisia ja kasvattaneet tuloeroja koko seitsemän lihavan vuoden ajan merkittävästi. Samanaikaisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perusturvaa on vain leikattu, niin kuin muistamme kansaneläkkeen pohjaosan ja monet muut tekijät.

Tässä tilanteessa me nyt olemme, ja tilanne nyt näyttää vähintään epävarmalta, jopa hieman synkältä. Työttömyysluvut ovat todella kasvamassa, ja tuloerot ovat meillä huikean suuret, historian suurimmat varmasti itsenäisyyden ajalta. Tämä on se perintö, jonka Lipposen kaksi hallitusta antavat, kun vuoden päästä käydään vaaleihin. Se on häpeällinen perintö. Aluepoliittinen ja alueellinen kahtiajako kansakunnan sisällä on syvä häpeä hallitukselle, joka on maan asioita näinä hyvinä vuosina hoitanut. Taloudellinen kahtiajako, sosiaalinen kahtiajako ja alueellinen kahtiajako ovat häpeällisessä tilanteessa.

Perusturvan leikkaukset ovat jääneet voimaan. Pieniä lapsikorotusten palautuksia on tehty tänä syksynä. Kiitos niistä! Ne ovat oikean suuntaisia mutta tavattoman vähäisiä, lähes mitättömiä, siihen verraten, mitä Lipposen hallitukset ovat tehneet lapsiperheille, työttömille ja sairaille ihmisille ja pienen eläkkeen varassa eläville. Tässä olisi ollut historiallinen tilaisuus kuluneina vuosina korjata yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksia, toimia niin, että ihmiset eivät putoa ja syrjäydy yhteiskunnan normaalista elämästä. Mutta tämä aika on mennyt, eikä tämä budjetti, jota nyt ollaan käsittelemässä, valitettavasti korjaa tilannetta juuri lainkaan. Siinä on ehkä muutamilla pienillä toimenpiteillä tunnustettu ongelmien syvyys ja suunta, mutta vastausta ja korjausta sieltä on turha etsiä. Sitä ei Lipposen hallitukselta tule.

Minä toivon ja uskonkin, että Suomen kansa kuitenkin herää ja näkee sen tilanteen, mihin on jouduttu, ja tekee vaaleissa selvän muutosratkaisun — muutosvaalit meillä on edessä 15 kuukauden kuluttua — sillä tavalla, että heikoimmassa asemassa olevista aletaan todella kantaa huolta, että työttömyys ei ole vain paperilla ja puheissa esillä, vaan myös toimenpiteinä. Silloin rahoituskin löytyy. Hyväosaisten veronkevennyksiä ei tarvitse silloin tehdä, kun maassa on tällainen tilanne, että ihmisiä syrjäytyy ja työttömyys on kasvussa.

Syrjäytymisestä ja työttömyyden kasvusta, perheiden ongelmista, seuraavat huume-, rikollisuus- ja monet muut ikävät ongelmat. Ainakin yksi merkittävä osasyy on se, että yhteiskunta on epäoikeudenmukainen, ja siihen epäoikeudenmukaisuuteen hallitus on keskeisesti syyllinen. Kunnat eivät voi asioita korjata, kun ne on ajettu hyvin ahtaalle pääosassa maata. Tarvitaan todellakin vankka ja vahva politiikan suunnanmuutos. Toivottavasti se tulee Lipposen hallituksen viimeisessä budjetissa, jota nyt jo varmasti aletaan valmistella. Tämä budjetti ei sitä muutosta tuo, ja se on syvästi valitettavaa.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Talousarvio, valtion budjettiesitys, on mielestäni se väline, vahva sellainen, jolla voidaan vahvistaa kansalaisten luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen tai sitten ei. Kovasti varmasti kaikki me täällä niin hallituksessa kuin oppositiossakin olevat toivomme, että vielä ennen joulua täältä eduskunnasta lähtee myönteinen viesti kansalaisille.

Keskeinen kysymys mielestäni on se, miten työllisyys kehittyy. Näkymät taloudessa ovat epävarmat. Miten nyt valmistaudutaan mahdolliseen heikkenevään talouskasvuun? Ajattelen, että virheitä varmasti on tehty aikaisempina vuosina myös valtion budjetin laadinnan yhteydessä. Uskallan sanoa, että on tehty ilmeisiä vääriä valintoja, koska työllisyys ei ole kehittynyt toivotulla tavalla.

Hallituksen asettama tavoite, työttömyyden puolittaminen, ei näytä onnistuvan kaikista toimenpiteistä ja hyvistä yrityksistä huolimatta. Pitkäaikaistyöttömien määrä on aivan liian suuri. Kun näin on, mielestäni on rohkeata todeta, niin kuin jotkut ovat todenneet, että ikään kuin tämä hallitus seitsemän vuoden aikana ei olisi tehnyt virheitä. Useissa puheenvuoroissa on muistutettu siitä, että 90-luvun alussa hallitus teki virheitä silloisten vaikeiden vuosien aikana ja laman ollessa käsillä. Toivottavasti emme joudu niin pahaan tilanteeseen, kuin missä tuolloin olimme.

Mutta hyvät edustajat, nyt ajattelen näin, että tarvitaan myöskin nöyryyttä tässä vaiheessa, samalla kun tarvitsemme rehellisyyttä ja näkökykyä tulevaisuuteen, mitä valintoja teemme, jotta voimme vahvistaa työllisyyttä ja ennen kaikkea samalla pitää huolta monista vaikeuksissa olevista pitkäaikaistyöttömistä, perheistä ja sairaista, vammaisista ja heikolla toimeentulolla olevista ihmisistä. Budjetin myötä esitetyt toimenpiteet eivät mielestäni ole nyt riittäviä nimenomaan työttömien tilanteen auttamiseksi.

Yhdyn siihen käsitykseen, joka joissain puheenvuoroissa on tullutkin esille, että tätä budjettia on tehty ikään kuin hyvien vuosien mallin mukaisesti, ja se todella huolestuttaa, emmekö me sittenkään näe niitä kipukohtia, jotka jo nyt on osoitettu tilastojen ja monen konkretian kautta.

Se, että hallitus ei ole jo ryhtymässä todellisiin työllisyyspanostuksiin työttömyyden nujertamiseksi, on mielestäni virhe. Yhdyn niihin vaatimuksiin, joita on monelta taholta esitetty, että nyt tarvittaisiin niin sanottua elvytyspakettia, mitä kaikkea se sitten olisikin, jotta voimme työllisyyttä ylläpitää ja ennen kaikkea myöskin tehdä toimenpiteitä, jotka edistävät työllisyyttä ja saavat aikaan toimeliaisuutta.

Seitsemän vuoden aikana olisi pitänyt löytää sellaiset muutokset, joilla olisi työllisyys saatu parempaan tilanteeseen. Näitä esityksiä on myöskin tämän budjettiesityksen yhteydessä tullut muun muassa kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetin myötä ja monissa puheenvuoroissa. Työnantajamaksujen alentaminen, monet veroratkaisut, arvonlisäveron alentaminen elintarvikkeiden kohdalla ja monet työvoimapoliittiset sekä koulutuspoliittiset täsmätoimenpiteet olisivat nyt tarpeen, samoin kuin sosiaaliturvan epäkohtien korjaaminen, jotta uusia väliinputoajia ei enää tulisi ja ne, jotka nyt ovat tässä viidakossa pudonneet vaille toimeentuloa ja hyvinvointia, saisivat elämän syrjästä kiinni.

Valiokunnan lausumaehdotuksissa on monia hyviä asioita nostettu esille. Nyt on vain kysymys tosiaan siitä, mikä talouskasvumme tulee olemaan, mihin ennusteisiin tukeudumme. Itsekin haluaisin nähdä, että tulevaisuus on valoisa ja että Suomi on kilpailukykyinen, niin kuin täällä on haluttu useissa puheenvuoroissa tuoda esille. Mutta kaikki tämä edellyttää sitä, että me pystymme tekemään oikeita ratkaisuja muuttoliikkeen suhteen ja myöskin väestöpolitiikan kohdalla.

Arvoisa puhemies! Rahaa on ohjattu kuntiin ja maakuntiin, mutta onko oikealla tavalla ja riittävästi, ovatko kohteet olleet sellaisia, että siellä on saatu aikaan oikeata rakennemuutosta, joka olisi mahdollistamassa työllisyyttä ja poistamassa negatiivista muuttoliikettä? Me käymme tästä jatkuvasti keskustelua. Käymme myöskin keskustelua siitä, miten nuo palvelut kunnassa tulisi järjestää, kenen vastuulla, kenen rahoittamina. Toivon, että erityisesti tähän hallituksen taholta tulee pikaisesti esityksiä, mikä on kuntien vastuu ja mikä on valtion vastuu peruspalveluista ja niistä tehtävistä, joilla me pidämme huolta infrastruktuurista kunnissa ja kuntien mahdollisuudesta tarjota kuntalaisille palveluja lapsista aikuisiin, vanhuksiin, sairaisiin, vammaisiin ja kaikkiin kantaen vastuun koko tuosta väestöstä, joka kunnan alueella on.

Minun lähestymistapani on myös se, että eduskunnan ja hallituksen on luotava edellytykset, että lapset voivat kasvaa turvallisesti niin fyysisesti kuin henkisesti. Tällöin erityisesti kotona tapahtuvan työn merkitys pitää arvioida uusiksi ja löytää oikeat ratkaisut niin toimenpiteiden osalta kuin rahoituksenkin osalta. Vanhempien mahdollisuus valita, hoitavatko he lasta kotona vai eivät, on merkittävä kysymys.

On epäkohta, ettei meillä ole ollut budjetin valmistelun ja käsittelyn yhteydessä ja viimeistään tänään käytettävissä lapsipoliittista selontekoa, jota eduskunta edellytti jo vuonna 2000, eli selontekoa yhteiskunnassa ja arvomaailmassa tapahtuvista lasten ja nuorten hyvinvointia uhkaavista muutoksista. Hallituksen piti antaa tuo selonteko keväällä 2001, mutta se näyttää edelleen siirtyvän keväälle 2002. Toivon, että voimme nopeuttaa tämän selonteon aikaansaamista. Vastaavasti meidän tulee palauttaa meidän eläkeläisillemme usko siihen, että tämä yhteiskunta on myöskin heitä varten.

Täällä on käytetty oikeutettuja puheenvuoroja tuoden esille epäkohtia, joita budjetissa on. Niitä on nostettu esille opposition edustajien toimesta, mutta myöskin hallituksen edustajat ovat puheissaan niitä tuoneet esille. Näin pitää ollakin.

Yhdyn niihin puheenvuoroihin, joissa on todettu, että henkisen pääoman kasvattaminen on ollut yhteisenä tahtona hallituksella ja eduskunnalla. On vain tietysti kysymys siitä, ovatko toimenpiteet olleet oikeita. Varmasti ne ovat olleet oikean suuntaisia, mutta ovatko ne olleet toimivia, kun henkistä pääomaa on haluttu kasvattaa ja hoitaa? Silloinhan on kysymys siitä, miten suhtaudutaan peruspalveluihin, koulutukseen, tukiopetukseen, erityisopetukseen, ammatilliseen opetukseen, aivan yliopistojen perusrahoitukseen saakka.

Mutta nyt tietysti meillä pitäisi olla suurempi huoli siitä, missä viipyvät ne panostukset, joilla ehkäistään nuorten väsymistä, häiriökäyttäytymistä, väkivaltaa ja monia muita ilmiöitä. Nyt me voimme sanoa, että jo päiväkodeissa lapsi voi tulla väkivallan uhriksi. Turvallisuus järkkyy monella tavalla ja taholla. Huumeiden käyttö ja päihteiden käyttö kuluttavat lapsiamme ja nuoriamme ja suorastaan tuhoavat hyvää elämää. Tällöin on kysyttävä, mistä on kysymys. On etsittävä syitä ja ennen kaikkea ennalta ehkäiseviä keinoja, ratkaisuja, jotta pahoinvointi, häiriökäyttäytyminen, sairastuminen voidaan ehkäistä.

Mielestäni Kansallinen terveysprojekti on erinomainen asia, mutta en jaksa uskoa, että Kansallinen terveysprojekti löytää niitä ratkaisuja, jotka ovat syinä aiheuttamassa tätä häiriökäyttäytymistä ja pahoinvointia, jossa meidän yhteiskuntamme nyt kipuilee. Siinä mielessä toivoisin, että Kansallisen terveysprojektin rinnalle rakennetaan projekti, joka tutkii ja selvittää niitä syitä, syntyjä syviä, miksi meidän nuoremme voivat huonosti, miksi perheet voivat huonosti.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät aktiiviset edustajat! Täytyy ensimmäisenä antaa tunnustusta ed. Tiusaselle. Hän on nimittäin ainoana hallituspuolueiden edustajana vielä näin sitkeästi seuraamassa tätä keskustelua. Mielestäni ei anna hyvää kuvaa hallituksen toiminnasta se, että samana iltana kun käydään eduskunnassa erästä merkittävintä keskustelua, samaan aikaan hallitus juhlii omia illanviettojaan pääministeri Paavo Lipposen seurassa. Tämä mielestäni kertoo siitä arvostuksesta, mitä tällä hetkellä hallituspuolueiden piirissä eduskuntaa ja tällaisia keskeisiä kysymyksiä kohtaan annetaan.

Muistelen vähän Paavo Lipposen toisen hallituksen ohjelman muutamia ajatuksia, mitä siellä todetaan: Hallitus pyrkii talouspolitiikassaan edistämään eri väestöryhmien ja maan eri alueiden välistä tasa-arvoa. Se kiinnittää erityistä huomiota köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseen. Työllisyyden laajapohjainen koheneminen tukee osaltaan tämän tavoitteen toteutumista.

Miten nämä ajatukset ovat toteutuneet? Muistelen Evan tutkimusta, jossa kansalaiset näkevät julkisen talouden tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi terveydenhuollon, poliisin ja sisäisen turvallisuuden ja sosiaaliturvan. Vähemmän tärkeinä kehittämiskohteina he näkivät muun muassa maanpuolustuksen ja ulkoisen turvallisuuden. Mutta kun tämä budjetti alkaa olla paketissa hallituksen osalta, voimme todeta, että puolustusministeriö sai tämän hallituksen budjettilinjauksissa selvän määrärahavoiton. Puolustusmenot ovat valtion tämän vuoden talousarviossa siis 9,5 miljardia ja ensi vuonna 10,2 miljardia. Sama suuntaus jatkuu 200 miljoonan korotuksilla vuonna 2002 ja 2003. Näiden lisäksi pistetään vielä vuosittainen inflaatiotarkistus. Perusteluna tälle asialle käytettiin sitä, että naapurimaissa, esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa, puolustusmäärärahojen osuus on suurempi kuin Suomessa. Haluankin kysyä, mikä estää käyttämästä samaa perustelua hallituksen piirissä esimerkiksi terveydenhuollon ja työllisyysmäärärahojen nostamiselle. Tämä mieltäni hivenen kaivertaa. Maammehan käyttää tällä hetkellä terveydenhuoltoon 6,7 prosenttia bkt:sta, kun EU:n keskiarvo on 8 prosentin tuntumassa, joten olemme siis häntäpäässä Euroopan unionissa.

Olen iloinen siitä, että saan kuulua ryhmään, jonka budjettivaihtoehto on selvästi realistisempi, myös hyvin paljon sosiaalisempi kuin hallituksen esitys ensi vuoden talousarvioksi. Uskallamme esittää lisämenoja budjettiin, koska meillä on ratkaisu niiden rahoittamiseksi. Eli muistutan vielä pörssiverosta ja lyhytaikaisten myyntivoittojen verosta sekä savukeveron korottamisesta. Näillä veroillahan olemme luvanneet 2,5 miljardia markkaa valtion kassaan kilahtavan lisää.

Vuosien 98 ja 99 alussa liikuimme aika sujuvasti vaalikentillä. Muistelen siellä hallituspuolueiden edustajienkin kovasti puhuneen nimenomaan työttömyyden vähentämisen puolesta. Tästä kantoivat huolta vasemmalta oikealle tässäkin salissa ainakin pohjoissavolaiset kansanedustajat, mutta nyt näyttää siltä, että hallitus on päättänyt antaa periksi työttömyydelle. Siitä kertoo työttömien määrän kasvu mahdollisesti 50 000:lla ensi vuonna karua kieltään, vaikka Etlan viimeiset ennusteet kertovat hyvinkin positiivisesta kehityksestä kuitenkin Suomessa. Jo toisella vuosineljänneksellä pitäisi korkokantaan pientä liikahdusta tulla ylöspäin ja samalla ikään kuin talouden pyörien pyörähtää vahvempaan käyntiin. Tämä tulisi hallituksenkin piirissä muistaa, kun tämän tapaista politiikkaa harjoitetaan.

Ryhmämme on omassa ajattelussaan lähtenyt siitä, että jokaiselle pitkäaikaistyöttömäksi joutuneelle tulisi kehittää toimiva ratkaisu, kun nykyisten tukityöllistämiskeinojen ongelmana tuntuu olevan se, että moni ehtii passivoitua ja syrjäytyä, ennen kuin monet tukitoimet edes hänet tavoittavat.

Vähän perhepolitiikasta.

Viimeiset uutiset ovat kertoneet syntyvyyden romahtaneen Pohjois- ja Väli-Suomessa. Muuttoliikkeen ja työttömyyden vuoksi tämä on varmasti kaikille meille tuttu asia. Mutta mitä tapahtuu samaan aikaan muuttovoittoisella Uudellamaalla? Sielläkään syntyvyys ei ole odotusten mukaisesti kasvanut. Ismo Söderling, Väestöliiton dosentti, toteaa asiasta seuraavaa: "Meidän kannattaisi ilman muuta pitää kiinni perhepolitiikastamme ja järjestelmästä, jolla me tuemme lapsiperheitä. Kun perhepoliittisista tuista luistetaan, se näkyy selvästi syntyvyydessä. Tämä on ollut havaittavissa muun muassa Ruotsissa. Tämän päivän perhepolitiikalla varmistamme huomisten vanhustenhuoltoa. Jos hallitus ei ymmärrä panostaa perheisiin nyt, on vuosina 2025—2030 entistä vaikeampaa hoitaa vanhuksemme ja maksaa heille eläkkeet."

Mielestäni hallituksen budjettiesityksestä puuttuu tämä perhenäkökulma. Siitä kertovat nuo 1,5 miljardin leikkaukset, joita on viime vuosien aikana tehty. 90-luvulla leikattiin lähes kaikkia perhepoliittisia etuuksia. Erityisesti monilapsiset perheet ja yhden huoltajan perheet ovatkin pudonneet yhä suuremmin joukoin keskituloisista pienituloisten joukkoon. Kun Euroopan unionin mittaamia mediaanituloja katsomme, lähes puolet tähän joukkoon kuuluvista ihmisistä sattuu olemaan nimittäin lapsiperheitä.

Vielä haluan muistuttaa asiasta, jonka ryhmämme edustajat ovat myöskin ansiokkaasti tuoneet keskustelun aikana esille. Lapsiaan kotona hoitavat vanhemmat saavat alimmillaan vain 60 markan suuruista päivärahaa, äitiyslomalla olevista vajaasta 100 000 naisesta noin 23 000 pienintä päivärahaa. Kelan selvityksen mukaan vanhempainrahan korottaminen samalle tasolle työttömyysperuspäivärahan kanssa aiheuttaisi vain 229 miljoonan markan lisäkustannukset. Toivoisin, että tämä olisi hoidettu ensi vuoden budjetin osalta kuntoon, mutta tätä tulemme esittämään. Katsotaan sitten, miten nappia tässä talossa painetaan.

Ruuan arvonlisäverokannasta on puhuttu. Siihen en puutu sen enempää. Haluan myöskin muistuttaa, että tullin haaviin jäi viime vuonna 620 kiloa erilaisia huumeita ja tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla takavarikkomäärä oli jo 650 kiloa. Törkeiden huumausainerikosten määrä on nelinkertaistunut vuodesta 98. Toivoisin, että huumausaineista riippuvaisten vierotushoidon resurssit saatettaisiin yhä vahvemmin tarvetta vastaavalle tasolle.

Lyhyesti vielä: Aikaisemmin mainitsemani Evan tutkimuksen mukaan kansalaiset kokevat toiseksi suurimmaksi ristiriitoja aiheuttavaksi tekijäksi kasvukeskusten ja syrjäseutujen vastakkainasettelun. Kansalaisista kolme neljännestä arvioi, että suuri osa maaseutua on autioitunut jo vuonna 2025. Kun muistelemme, että hallitus lupasi Pääkaupunkiseudulle ja sen kehyskuntiin kunnallistekniikan rakenteiden edistämiseksi 100 miljoonan markan määrärahan neljälle vuodelle, haluankin kysyä: Mikä estää, ettei hallitus halua vastaavilla toimilla vahvistaa alueellista tasapainoa myös muualla Suomessa?

Marja-Leena   Kemppainen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on hyvin mielenkiintoinen keskustelu. Täällä on lähes puolet yhdestä ryhmästä paikalla ja muut loistavat poissaolollaan, mutta ei se mitään, ihan hyvä näinkin on keskustella joskus pienemmällä ryhmällä.

Käsiteltävästä hallituksen esityksestä ensi vuoden talousarvioksi voisi sanoa, että siinä on yritetty hieman korjata kipeimpiä yhteiskunnan kipupisteitä. Kuitenkin hyvinvointia olisi voinut mielestäni jakaa oikeudenmukaisemmin ja siten, että myös kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat kansalaiset olisivat kokeneet saaneensa enemmän. Ryhmäpuheenvuoromme pitänyt ed. Smeds toi hyvin esille kristillisdemokraattien vaihtoehtoja budjetin kokonaisuuden rakentamisesta hieman eri näkökulmasta. Siihen kannattaa tutustua tarkemminkin.

Taloutemme kasvuennusteet ovat heikkenevät, ja siihen tulee suhtautua vakavasti. Mikäli talouskasvu jää alle 2 prosentin, tietää se työttömyyden lisääntymistä ja sen mukana myös muita työttömyyden tuomia ikäviä seurauksia. Peruspäivärahan korotus on hyvä asia, mutta uskon, että suurin osa työttömistä haluaisi tehdä työtä. Siksi tulisikin etsiä mahdollisuuksia löytää erilaisia työllistämiskeinoja ja ratkaisuja siihen, että esimerkiksi puolen vuoden työttömyyden jälkeen jokaisella olisi mahdollisuus palata työhön ja sitä kautta elämään, mikä estää muun muassa syrjäytymistä ja monia muita ikäviä asioita. Uskon, että työtä eri aloilla meillä on yllin kyllin, mutta järjestelmät eivät tue työn teettämistä eivätkä työn tekemistä. Työllistäminen on kallista monine lisäkuluineen, ja lyhytaikaisen työn vastaanottaminen voi taas aiheuttaa työttömän ennestäänkin tiukan talouden epätasapainoon. Nämä asiat ovat olleet meillä tiedossa, mutta jostain kumman syystä nämä samat ongelmat meillä jatkuvat vuodesta toiseen.

Työttömyys on usein erilaisten ongelmien taustalla, ja siksi sen vähentämiseksi tulisikin tehdä kaikki mahdollinen. Työttömyyden uhatessa tulee panostaa koulutukseen sekä muihin mahdollisiin kehittymismenetelmiin. Meillä on työttömyyttä, mutta samaan aikaan meillä työuupuminen lisääntyy koko ajan. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeus on yhä kasvava ongelma. Viime aikoina on keskusteltu it-alan osaajista ja heidän työuupumuksestaan. Se että nuoret, alle kolmekymppiset avioparit ovat väsyneitä, kulkevat terapiassa, ei kerro sitä kieltä, mitä Nokian kurssit sun muut toisella puolella kertovat. Ristiriita on suuri, ja se pitäisi myös täällä nähdä ja ryhtyä toimenpiteisiin.

Jokin aika sitten me kävimme täällä hyvin monipuolisen keskustelun lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnista. Tosiasia on, että rahalla ei asioita korjata, mutta kun usein monet asiat kohdistuvat juuri niihin perheiden elämänvaiheisiin, jolloin kulutus on suurinta: maksetaan opinto- ja asuntovelkoja, lapset kasvavat, lapset tarvitsevat, niin myös rahalla on oma merkityksensä perheen hyvinvointiin. Lapsilisät ovat yksi tärkeä taloudellinen lapsiperheiden tukimuoto ja monelle perheelle välttämätön tulo kuukaudessa. Lapsilisät tulisi ja olisi tullut jo tässä talousarviossa ulottaa aina 18 ikävuoteen saakka.

Monet pienten lasten vanhemmat joutuvat miettimään, miten järjestävät lastensa hoidon. Tämä aika vaatii yleensä molempien vanhempien työssä olemista, mutta meillä on vielä vanhempia, jotka näkevät kuitenkin lapsen hoidon niin tärkeänä asiana, että haluaisivat hoitaa lapsensa kotona, mutta tämän päivän järjestelmä ei suo siihen mahdollisuutta. Meillä on lainsäädännössä ristiriita, koska vanhemmat eivät voi itse valita tasavertaisesti lastensa hoitomuotoa. Tämä asia tulisi saada korjatuksi, vaikka se hieman maksaakin, mutta ajan myötä se tuo yhteiskunnalle säästöjä ja ennen kaikkea ihmisille hyvinvointia.

Täällä on jo aikaisemmin mainittu myös se, että peruspäivärahalla olevien äitien jäädessä äitiys- ja vanhempainrahakaudelle heidän päivärahansa pienenee melkein puolella. Tämä on suuri epäkohta. Kun samaan aikaan puhumme siitä, että syntyvyys pitäisi saada kasvamaan ja nousemaan, niin tämä ei ainakaan tue sitä.

Lasten ja nuorten pahoinvoinnista on täällä tänä iltana paljon keskusteltu, ja keskusteluun on aihetta. Lasten ja nuorten pahoinvoinnin vähentämiseksi tarvitaan yhteiskunnalta kaikki mahdollinen tuki, sekä varoja että muita resursseja. Täytyy vain ihmetellä sitä, että kun meillä on ollut talous monta vuotta erittäin hyvällä mallilla ja meillä on tehty paljon hyviä korjauksia, niin kuitenkin lasten ja nuorten ja yleensäkin ihmisten pahoinvointi vain lisääntyy koko ajan. Pahoinvoinnin seurauksena rikollisuus ja muut ikävät asiat lisääntyvät, mikä tuo ihmisille turvattomuutta.

Meillä on lainsäädännössä paljon mahdollisuuksia korjata eri asioita. Yksi lasten ja nuorten pahoinvoinnin seurauksia hoitavia tahoja ohjaava tärkeä laki on lastensuojelulaki. Jostain kumman syystä sitä ei ole saatettu ajan tasalle. Lastensuojelulain työryhmä on tehnyt töitä vuodesta 99, ja edelleen se asia on korjaamatta. Ministeri Soininvaara lupasi, että hän sen ensi keväänä tuo, mutta kun se on ollut jo puolitoista vuotta nyt jäljessä, niin epäilen vähän, onko sekään ajankohta viimeinen. (Ed. Kankaanniemi: Soininvaara jää poiskin hallituksesta!) — Se voi olla, että on helppo luvata sitten.

Ihmisten turvattomuus lisääntyy. Huumeet ja rikollisuus kasvavat koko ajan. Ed. Kari Kärkkäinen tuossa aikaisemmin toi esille ja valotti näitä asioita. Lapset ovat turvattomia, vanhukset ovat turvattomia. Voisikin kysyä, miten määrärahat tulisi ohjata, jotta myös turvattomuuteen löydettäisiin keinoja, että tavallinen kansalainen voisi kokea olonsa turvalliseksi.

Ihan lopuksi haluaisin antaa vielä hallitukselle kiitoksen. Nimittäin keliaakikkojen sosiaaliturva-asia on tässä talossa teetättänyt töitä parikymmentä vuotta kaiken kaikkiaan. Siitä, että ensi vuonna tähän asiaan tulee korjaus, hallitus ansaitsee kiitoksen.

Jouko  Jääskeläinen  /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä hetken jo käsittelimme budjettia lähes täydellisen yksimielisyyden vallitessa, enkä nyt oikeastaan epäile, etteikö ed. Tiusanenkin olisi meidän sosiaalista näkökulmaamme hyväksynyt ja tukenut. Mutta huomaan, että nyt hallituspuolueetkin ovat rientäneet paikalle puolustamaan budjettia. (Ed. Ihamäki: Kutsuttiin paikalle!) — Kutsuttiin paikalle. Ymmärrän, siinä on hyvin paljon hyvää, jota voi puolustaa, eihän näitä budjetteja kiusaksi kenellekään tehdä valtion toimestakaan, eikä meidän toimestammekaan, mutta korjattavaakin ja ongelmia jää vielä kovin paljon.

Täällä ed. Rajamäki tänään sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa aloitti arvioiden myöskin menneitä asioita. Ei tietysti pitäisi muistella vanhoja asioita, mutta kun hän muisteli, niin on ehkä syytä kuitenkin vähän vielä kerrata 90-luvun alun tapahtumia. Silloinhan oli takana yritysten ylivelkaantuminen ja myöskin kansalaisten aika merkittävä velkaantuminen myöskin ulkomaille. Sitten tuli lama ja myöskin Neuvostoliiton-kaupan romahdus ja kaikki siihen liittyvät tilanteet ja ajauduimme — me, jotka silloin tässä talossa olimme, muistamme ja kaikki suomalaiset muistavat sen liiankin hyvin — myöskin valtiontalouden osalta epäluotettavan tilanteeseen, koska velkaa jouduttiin ottamaan.

Niin kuin ed. Kankaanniemi totesi, oli ihan tosiasia, että ei oppositio silloin mitenkään erityisesti tukenut hallitusta niissä tilanteissa. Oli määräenemmistösäännökset vielä olemassa. Kyllä silloin olisi vähän toisenlaista äänenpainoa odottanut oppositiolta niissä tilanteissa. Tosiasia on, että 95—96 nykyisen hallituspohjan toimesta tehtiin käytännössä samat päätökset ja lisäleikkauksiakin. Tämä tästä historiasta noin hirveän yhteenvedonomaisesti. Ei kannattaisi vanhoja muistella, mutta kun näin hallituksen edustajien puolesta aloitettiin, tämä on syytä vielä muistuttaa mieleen, (Ed. Kankaanniemi: Opiksi otettavaksi!) — Opiksi otettavaksi ja tulevaisuutta ajatellen.

Taloudellinen syrjäytyminen, josta täällä on myöskin ryhmäpuheenvuoroissa puhuttu, on meillä nyt todellinen ongelma osittain myös tuon 90-luvun alun tilanteen jälkeen. Meidän täytyy muistaa niitä valitettavia tosiasioita, joita tilastot kertovat, että käytettävissä oleva tulo parhaiten ansaitsevan desiilin, parhaiten ansaitsevan kymmenesosan, osalta Suomen kansan keskuudessa on noussut 5—6 prosentin luokkaa vuosittain jo hyvin monen vuoden ajan. Heikompien desiilien osalta se on alle 2:ta prosenttia ja alle 1:täkin prosenttia.

Tämä ei ole maailmanlaajuisesti poikkeuksellista tulonjakoa. Kysymykset ovat muualla maailmassa usein huonommalla tolalla kuin Suomessa, mutta tämä kehitys on kuitenkin Suomessa varsin poikkeuksellista. Ei meillä aikaisempina vuosikymmeninä kehitys ole aivan tällaista ollut. Siksi mielestäni on ongelma se, miten me voimme näitä taloudellisesti syrjäytyneitä eli kaikkein pienimmällä tulotasolla olevia — toki näissä desiileissä tapahtuu muutosta, opiskelijat valmistuvat ja menevät eteenpäin, mutta siellä on kovin paljon niitä, jotka ovat jääneet pysyvästi heikolle tasolle — auttaa a) taloudellisesti ja b) henkisesti, koska on kysymys myös henkisestä syrjäytymisestä.

Kristilliset perusarvot kansamme keskuudessa hyvin pitkään ovat mahdollistaneet sen sosiaalisen eheyden toteutumisen, joka meillä kuitenkin on ollut pohjavireenä, mutta on havaittava, että tässä arvolähtökohdassa nämä vanhat koetellut arvot ovat tällä hetkellä aivan liian syrjässä. Luulen, pelkään ja luulen tietäväni, että henkistä syrjäytymistä ei pystytä pelkillä taloudellisilla toimenpiteillä korjaamaan, vaan nyt täytyisi hakea ihan uusia eväitä ja laajempaa näkökulmaa tähän työttömyyden ja heikoimpaan asemaan joutuneiden tukemisessa. Se on mahdollista, se on kansallinen projekti, ja mielestäni tähän, jos mihin, on nyt syytä mennä.

Joitakin hajahavaintoja myöskin käytetyistä puheenvuoroista: Täällä viitattiin myös näihin joululahjarahoihin, vanhaan käytäntöön, ja todettiin, että nyt ei joululahjarahoja annettu. Onneksi ei, mutta ne korjaukset, mitkä budjettiin tulivat, varsin monet niistä menevät tehtyjen virheiden korjaamiseen. Ei varmaan homekoulujen korjaamisella mitään uutta luoda, siinä korjataan vain jo tehtyjä virheitä. Sillä lailla tietysti ollaan paikkaamassa jotakin. Hyvä, että paikataan, mutta lisäksi vielä hyvin paljon jää paikkaamatta.

Täällä muun muassa ed. Zyskowicz viittasi siihen, että valtiontaloutta on hoidettu hyvin ja korot ovat laskeneet ja lapsiperheet ovat tästä hyötyneet. Toki näin on tapahtunut ja se on erinomainen asia, mutta täytyy muistaa perhepolitiikan kannalta, että ovathan nämä samat korkojen aiheuttaman rasituksen kevennykset tulleet myöskin lapsettomille perheille ja heidän asuntovelkoihinsa. Eli sitä, miten perhepolitiikka on onnistunut, ja sitä tosiasiaa, että perheiden saamat tulonsiirrot ovat heikentyneet selvien tilastojen valossa, ei sitä tosiasiaa valtiontalouden ja korkopolitiikan yleinen parantuminen miksikään muuta.

Siksi, kuten täällä eräät puhujat ovat puhuneetkin, perhepolitiikka on meidän suuria kysymyksiämme ja siihen liittyen väestökehitys. Ne ovat se suuri viitekehys, jossa valtion taloudellisia päätöksiä tehdään tälle vuodelle, ensi vuodelle ja tuleville vuosille. Siihen liittyvät aluekehitys ja väestön liikkeet ja siirtymiset. Kun muistamme, että vuosisadan alussa vielä yhtä naista kohden oli viisi lasta, niin tämä lukuhan painui 70-luvun aikana ja 80-luvun puolella 1,5:een, mistä se on nyt noussut 1,6:n kautta 1,7:ään. Kuitenkin tosiasia on, että kansakunta ei näillä luvuilla uusiudu. Luvunhan pitäisi olla yli 2, jotta kansakunta pysyisi edes nykyisessä voimassansa, niin kuin ed. Karjula ja eräät muut ovat tämänkin budjetin valmistelun eri vaiheissa muistuttaneet. Meidän väestökehityksemme on todella varsin heikko. Suomi on aivan kärkimaiden joukossa siinä vanhenemiskehityksessä, mikä nähdään 10—15 vuoden kohdalla. On hyvä, että keski-ikä nousee. Vanhusväestö ja me jokainen vanheneva ihminen olemme arvokkaita, ja se on äärettömän tärkeä asia. Ongelma on vain se, että työssäkäyvän väen määrä ei ole riittävä, ja se johtuu taas siitä, että perhepolitiikkaa ei ole hoidettu riittävän tehokkaasti ja riittävän voimakkaasti. Samalla tähän liittyy alueellinen kehitys. Työpaikkojen perässä joudutaan kulkemaan vahvempiin alueellisiin keskuksiin.

Tämän kaiken vuoksi meidän valiokuntaedustajamme ovat jättäneet valiokunnan mietintöön oman lausumaehdotuksensa, jossa todetaan: "Hallituksen toimin lapsiperheiden tulonsiirrot ovat pienentyneet, kymmenissä kunnissa talous on erittäin tiukoilla eikä työttömyys ole puolittunut. Talouden kasvu ei ole jakaantunut oikeudenmukaisesti. Talousarvioesityksessään hallitus ei ole esittänyt riittäviä toimenpiteitä eriarvoistumiskehityksen pysäyttämiseksi."

Nämä suuret linjat, joita olen tässä muutamalta näkökulmalta yrittänyt tuoda esille ja jotka myöskin vastalauseemme lausumassa tulevat esille, ovat niitä kysymyksiä, jotka tulee hoitaa. Ei oikeastaan riitä, että lisätään miljoona sinne, toinen tänne. Nekin lisäykset ovat tavattoman tärkeitä niille kohdille, joihin ne miljoonat tulevat, mutta nämä suuret kysymykset tulisi laittaa kuntoon. Jos on niin, että me emme pysty suuria kysymyksiä hoitamaan — ja globaalissa maailmassa varmaan näin monen kysymyksen kohdalla on — niin olisi kuitenkin syytä huomattavasti nykyistä vakavammin ottaa ne keskustelun kohteeksi ja katsoa, missä kohdin parannuksia voidaan tehdä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! On ollut hyvin mielenkiintoista kuulla näitä puheenvuoroja, jotka ovat olleet pääsääntöisesti kristillisdemokraattisen ryhmän jäsenten, koska niissä on ollut ihan hyvää pohdintaa ja myös käytännön asioita.

Itse käytännön asioista tuon erään esille, joka liittyy Kaakkois-Suomeen Saimaan vesistöalueeseen. Eduskunnan hyväksymissä valtakunnallisissa alueidenkäytön tavoitteissa on huomioitu vesitien säilyttäminen sisämaasta merelle ja merille, eli se on Saimaan kanava käytännössä. Sen uudistaminen on asia, joka liittyy käytännön kysymyksiin. Liikenne- ja viestintäministeri on aloittanut vuokra-ajan jatkamisneuvottelut ja kansliapäällikkö Korpelan johdolla niitä käydään. Vuokra-aikahan loppuu tunnetusti vuonna 2013. Eli se on tärkeä asia, jonka haluan mainita.

Toinen asia on Suur-Saimaan kansallispuisto. Tunnetusti Repoveden kansallispuisto on hyvällä tavalla kuluvan syksyn aikana edennyt. Todettakoon tässäkin, että UPM-Kymmene on tehnyt harvinaislaatuisen ympäristö- ja luontoteon lahjoittaessaan 540 hehtaaria maata valtiolle. Tämä vaatii tietysti vielä ilmeisesti maaliskuussa pidettävän yhtiökokouksen päätöksen, mutta sen jälkeen myöskin Repoveden kansallispuistoasia lienee käytännössä myös ympäristöministeriössä selvä, niin että eduskunta saa siitä hallituksen esityksen. Mutta Suur-Saimaan kansallispuistoa ei ole, eikä siitä ole myöskään positiivista käsitystä ympäristöministeriössä. Uskon kuitenkin, että se tulee ajallaan, mutta siihen varmasti kuluu vielä aikaa.

Mutta eräs asia, joka liittyy myös ympäristöosuuteen, on rakennussuojelu. Maankäyttö- ja rakennuslaki tuli voimaan vuoden 2000 alussa ja vahvistaa rakennussuojelua. Täällä vastikään käsiteltiin Valtiontilintarkastajain kertomusta vuodelta 2000, jossa tilintarkastajat yksimielisesti kiinnittivät huomiota rakennussuojeluun ja sen heikkoon tilaan. Pääjohtaja Lilius uusimmassa Suomen Kuvalehdessä kertoo tilanteesta ja valittaa nimenomaan sitä, miten resurssit ovat heikot. Rakennussuojeluun on aivan liian vähän taloudellisia edellytyksiä muun muassa Museovirastolla, jonka pääjohtaja hän siis on.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä ei erityisesti rakennussuojeluun ole kiinnitetty vahvaa huomiota, mutta kaiken kaikkiaan se on asia, joka meillä nimenomaan on valitettavalla kannalla. Myöskin valtioneuvosto on tuottanut omaan käyttöönsä rakennussuojelullisesti arvokkaiden rakennusten suojelusta yhteenvedon, joka kuitenkin tähtää rakennussuojelun kehittämiseen. Tämä on asia, joka pitäisi seuraavissa budjeteissa myöskin ratkaista.

Sitten täällä on puhuttu siitä, miten ihmiset voivat elää huonosti tai hyvin tässä yhteiskunnassa. Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuorossa tätä asiaa tuotiin esiin ja aivan oikein todettiin myöskin se, että ehkä se ei ole mahdollistakaan, mutta pitäisi etsiä välineitä, joilla se voitaisiin tehdä paremmaksi. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin puutteesta eli pahoinvoinnista on puhuttu paljon. Voi tietysti kysyä, miten tällaisessa globaalisessa maailmassa nuoret ja lapset voisivat elää hyvin, hyvinvoivasti ja tasapainoisesti, kun maailmassa käydään ainakin kahta televisiosotaa, siis Palestiinassa ja Afganistanissa, ja lukuisia muita sotia, jotka eivät ylitä julkisuuskynnystä, muun muassa Afrikassa. Toisaalta hiv raivoaa, kymmenet miljoonat ihmiset ovat infektoituneet, kymmenet miljoonat ihmiset ovat kuolleet, kymmenet miljoonat ihmiset tulevat kuolemaan.

Siis tämän tyyppinen tieto on tietysti, voi sanoa, globaalissa alitajunnassa ja tajunnassa. Se ulottuu nuorisoon, etenkin kun nuoret aina miettivät asioita, pohtivat asioita, ovat herkkiä asioille, eivät ole kovettuneita, ja se vaikuttaa lapsiin, se vaikuttaa perheisiin, se vaikuttaa alitajuisesti ja tietoisesti. Silloin todella tietysti pitää myös miettiä ikään kuin apukeinoja, joita voi tuoda tähän hätään. Mutta varmasti sitä hätää ei voi poistaa, koska sillä hädällä on oikeat syyt ja juuret. Voisi sanoa, että tilanne olisi epänormaali, jos sitä hätää ei tunnettaisi. Minun käsitykseni mukaan tämä on ikään kuin se ympäristö, jonka sisällä tätä pahoinvointia on. Mutta tietysti on selvää, että esimerkiksi lastenpsykiatrian, nuorisopsykiatrian, huumevieroituksen ja muun tämän tyyppisen tukeminen on luonnollisesti niitä välineitä, joita meidän pitäisi itse kunkin etsiä.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi ei koskaan historiansa aikana ole ollut niin hyvässä tilanteessa kuin tällä hetkellä. YK:n arvion mukaan Suomi on teknisesti kehittynein maa. Myöskin inhimillinen kehitys on lähes huipussaan; on vain muutama maa, jotka ovat Suomen edellä. Me olemme myöskin kilpailukyvyn suhteen maailman johtavia maita sekä ympäristöasioiden suhteen. Joskus 20 vuotta sitten ei voinut ajatellakaan, että Suomi olisi näin pitkällä näin lyhyessä ajassa. Tietenkin on monenlaista parannettavaa, mutta ne parannettavat asiat ovat kuitenkin paljon vaatimattomampia kuin ne olivat vielä 20 vuotta sitten.

Minusta onkin tärkeätä miettiä myöskin, miten Suomi pystyy jatkamaan näin hyvällä tiellä. Siitä oli esimerkiksi eilen keskustelu Tervo & Päivärinta -ohjelmassa, jossa ministeri Soininvaara oli minusta hyvin, sanotaan, staattisen käsityksen vallassa. Hän murehti vain sitä, että Suomeen tulee paljon eläkeiässä olevia ja yhä vähemmän on työiässä olevia ja että siitä syystä esimerkiksi veroja ei voida alentaa. Todellisuudessahan me pyrimme siihen, että Suomessa on yhä enemmän parempaa palkkaa ansaitsevia ihmisiä tulevaisuudessa ja siitä syystä myöskin eläkkeet pystytään maksamaan. Toinen periaate on se, että eläkeikä nousee niin, että ihmiset ovat pidempään töissä. Mehän tarvitsemme monella alueella niitä ihmisiä, jotka nyt ovat saavuttamassa eläkeiän, jotta tieto säilyisi tulevillekin polville. Tämä sodan polvi, joka vähitellen on poistunut jo eläkkeelle, on elänyt vaikeat ajat sodan jälkeen, mikä aiheuttaa tietenkin sen, että suomalaiset eivät ole olleet kovin hyvässä kunnossa ikäännyttyään, mutta nyt tilanne on kokonaan toinen. Meillä ei ole mitään syytä vaipua pessimismiin, jos vain määrätyt asiat hoidamme. Minusta nykyinen hallitus, sitä edellinen hallitus ja jopa sitä edellinenkin hallitus ovat aika paljon tehneet hyvää työtä niin, että Suomi on päässyt siihen pisteeseen, missä me nyt olemme.

Esimerkiksi verojen alentaminen on välttämätöntä, koska muuten Suomi ei pärjää tässä maailmantilanteessa. Kun meillä on sellaisia töitä nykyään, joita suomalaiset voivat siirtyä tekemään missä maassa hyvänsä, silloin verotuksen korkea taso ei ole omiaan tukemaan sitä, että Suomessa on hyviä veronmaksajia tulevaisuudessakin. Soininvaaran kohdalla voisi siis todeta sen, että kun pidetään huolta siitä, että meillä nämä veronmaksajat viihtyvät kohtuullisen veronmaksun avulla, meillä myöskin tulevaisuus säilyy.

Valtion budjetissa on se perusvika jatkuvasti, että se on aika lyhyen tähtäyksen asia. Vain vuosi kerrallaan ajatellaan asioita. Toinen vika siinä on se, että investointeja ei eroteta kulutusmenoista. Tietenkin voidaan sanoa, että kun terveyteen investoidaan, sekin on tuottava investointi. Mutta vielä tuottavampia ovat ne investoinnit, jotka suoraan tuottavat rahaa takaisin. Niistä pitäisi myöskin pitää huolta. Käsittelen nimenomaan koulutus- ja tutkimusasioita, koska siinä kohdassa on parantamisen varaa. Nykyisen hallitusohjelman virhe on se, että siellä puhutaan vain siitä, että tutkimus ja tuotekehitys pyritään pitämään entisellään. Jos Suomi aikoo tulevaisuudessa pärjätä yhä parempia palkkoja maksaen ja eläkeläisistä huolehtien, niin me emme mitenkään enää voi pysyä paikallamme vaan meidän täytyy jatkuvasti lisätä tutkimus- ja tuotekehityspanosta, koska sillä tavalla me takaamme yhä parempia työpaikkoja suomalaisille. Siinä kohdassa nyt hallitus on tehnyt virheen, kun Tekesin ja Suomen Akatemian tilausvaltuudet on pysäytetty. Se täytyy mahdollisimman nopeasti korjata.

Toinen virhe on se, että kun korkeakoulut ovat lisänneet koulutusta nimenomaan tietoliikenne-, tietotekniikka- ja elektroniikka-alueella, missä on kova kysyntä, siellä nämä koulutusvarat ovat täysin alimitoitetut. Budjettiin näkyy lisätyn lääkärien lisäkoulutusta varten rahaa niin, että koulutetaan noin 70 lääkäriä lisää ja kutakin koulutettavaa kohti maksetaan 70 000 markkaa. Nyt elektroniikka-, tietoliikenne- ja tietotekniikka-alueella on muutamassa vuodessa koulutusta lisätty noin kaksinkertaiseksi, noin 1 000 opiskelijaa lisää, joita kyllä tarvitaan, mutta vain 30 000 markkaa maksetaan opiskelijaa kohti. Me emme mitenkään voi kouluttaa tuotekehittäjiä ja muita asiantuntijoita näin halvalla hinnalla, vaan tässä tehdään valtava virhe. Kun kysytään, miksi Nokia pitää tuotekehitystä jatkuvasti Suomessa — kaksi kolmasosaa Nokian tuotekehittäjistä on edelleen Suomessa — ja monet muut huipputekniikan yritykset ovat edelleen Suomessa huipputekniikkaa kehittämässä, niin tämä ei voi jatkua, jos emme pysty kouluttamaan lisää päteviä ihmisiä tälle alueelle. Siitä syystä minusta on todella edesvastuutonta hallitukselta, että tätä koulutustasoa ei ole korjattu vaan kuvitellaan, että halvalla saadaan hyvää aikaan. Kyllähän suomalaiset ovat lahjakkaita, mutta jokin tolkku täytyy olla sentään tässä.

Huomaan, että aika loppuu, niin että en voi puhua enää tieasioista. Mutta minusta on hämmästyttävää, että valtiovarainvaliokunta lisää varoja teille, joitten hyöty—kustannus-suhde on vain vähän yli 1, kun Pääkaupunkiseudulla on teitä, joitten hyöty—kustannus-suhde on 6 ja jotka ratkaisevasti vaikuttavat siihen, miten Suomi pärjää näillä huipputekniikan alueilla. Voi vain ihmetellä valtiovarainvaliokunnan kantaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Varasin puheenvuoron siinä vaiheessa, kun työhuoneeseeni kuulin edustajakollegoitten moittivan sitä, että täällä talossa on vähän kansanedustajia. Haluan heille, jos he ovat itse paikalla, todeta, että tämä talo on siitä ihmeellinen, että täältä löytyy uskomattoman paljon kansanedustajia työhuoneista.

Haluan jatkaa turvallisuusteemaa, josta äsken jo täällä eräitä näkökohtia toin esille, lähinnä niitä turvallisuustekijöitä, jotka liittyvät selvästi näkyvään turvallisuuden puoleen, nimenomaan esivallan toimintaan poliisin, tullin ja rajavartioston toimissa kuten myös Puolustusvoimien sektorilla. Samoin hoito- ja hoivatyötä tarkastelin turvallisuuden näkökulmasta.

Mutta haluan, että vaikka meillä on markkamääristä tiukka talousarviokeskustelu, näkisimme myös tässä ihan kansanedustajien joukkona, että myös arvot ja ihanteet, asiat, jotka eivät ole rahalla eivätkä millään muullakaan mittarilla mitattavissa, ovat myös todellisia ja vaikuttavat vahvasti meidän elämäämme ja sitä kautta yhteiskuntaamme. Jos on henkinen turvallisuus, se on sellainen asia, jota ei rahallakaan voida ostaa mutta jota ei rahan puuttumisellakaan voida menettää. Jos meillä yhteiskuntamme panostaa oikeisiin arvoihin ja ihanteisiin, sillä on aina tulevaisuus. Arvot ja ihanteet ovat voimavara, johon kannattaa kaikissa tilanteissa panostaa. Tarkoitan ennen muuta kasvatuksessa niitä arvoja ja ihanteita, joihin kouluissa kasvatetaan, ei vain välinetaitojen ja -tietojen oppimista vaan myöskin kasvattamista ihmisyyteen ja niihin arvoihin, jotka meillä suomalaisilla perinteisesti arvoissa koti, uskonto ja isänmaa ovat aina olleet.

Rehellisyys, toisen ihmisen kunnioittaminen, lähimmäisen huomioon ottaminen ovat elämässä sellaisia asioita, että niillä voidaan rakentaa yhteiskuntaa paljon enemmän kuin joillakin markkamäärillä. Näillä voidaan saada sitä vastoin myös taloudellista tuottoa. Jos yhteiskunta tunnetaan toimivana, rehellisenä ja luotettavana, se on myöskin ulkomaihin suuntautuvassa kanssakäymisessä kaikkein parasta, mitä Suomi voi tarjota. Jo nyt esimerkiksi tiedetään, että jos Saksasta tehdään kuljetuksia Venäjälle, juuri se, että Suomeen voidaan luottaa, että tässä maassa on rehellisyyttä, järjestäytynyt, toimiva yhteiskunta, on mahdollistanut sen, että Suomi on vahva sana silloin, kun muun muassa kansainvälisiä kuljetuksia tehdään. Aivan sama varmasti myös on arvo silloin, kun yritykset panostavat jonnekin tuotantolaitoksiaan tai muita toimintojaan. Kysymys on siitä, minkälaisella arvopohjalla varustetut ihmiset ovat täällä eri tehtävissä toimimassa. Haluan tuoda tämän näkökohdan myöskin kovien talousnumeroitten rinnalla esille. On kysymys siitä, että meidän pitää nähdä elämä koko laajuudessaan ja kokonaisuudessaan ja löytää arvot ja ihanteet voimavaraksi.

Sanoisin, että esimerkiksi hoito- ja hoivatyössä tuskin olisi jaksettu, ellei siellä olisi nähty hieman enemmän kuin pieni palkka, jota tuosta työstä saadaan, tai sitä arvokasta työtä, jota tehdään kotona hoiva- ja hoitotyön parissa omaishoitajien toimesta, ei varmaankaan ole tehty sen pienen korvauksen merkeissä, jota on saatu, vaan on nähty enemmän niitä arvoja, jotka ovat perheenjäsenen tai lähimmäisen hoivaamisessa, hoitamisessa ja auttamisessa, olipa sitten kysymys vanhustenhoidosta, lasten hoitamisesta tai invalidien hoitamisesta.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan, että yhteiskunnassamme ja suomalaisessa elämässä arvot ja ihanteet ovat voimavarana.

Timo  Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Näyttää pitävän paikkansa vanha talousoppi: lihavia vuosia seuraavat laihat vuodet. Melkein kymmenen vuoden jatkuvan talouden kasvun jälkeen ollaan menossa kohti taantumaa. 90-luvun alussa lama tuli äkkiä ja ilmeisenä yllätyksenä kaikille, varsinkin talouden asiantuntijoille ja talouskehityksen ennustelijoille. 90-luvun alun lama johtui paljolti ulkoisista syistä. Siinä oli mukana länsieurooppalaista lamaa ja neuvostokaupan loppumista, mutta sitä syvensivät omat kotoiset talouspolitiikan toimenpiteet ja virheet, joita taas monet talousasiantuntijat suosittelivat.

Vaikean ja syvän taloussyöksyn jälkeen on bruttokansantuote kasvanut vuosittain ja kasvanee vielä tänä vuonnakin, vaikkapa vain 0,5 prosentin vauhdilla. Mutta ensi vuoden talousarviossa on alennettu talouden kehitysennusteita. Hidastuva talouskasvu vaikuttaa koko julkisen sektorin toimintaan verotulokehityksen heikkenemisenä ja positiivisen työllisyyskehityksen pysähtymisenä.

On taas voitu todeta, että Suomi ei ole maailmassa mikään irrallinen, muista riippumaton alue. Maailmalla taantuma ja nykylama alkoi Kaukoidästä. Siihen sukelsi ensinnä Japani, sitten Korea. Indonesia, Singapore ja Thaimaa ovat selviämässä. Etelä-Korea porskuttaa ylöspäin saatuaan Maailmanpankilta 62 miljardin dollarin luoton, jonka Clinton järjesti vakauttaakseen Koreassa aralla alueella poliittista tilannetta. Mutta Japani ei meinaa nousta alhosta. Siellä kotimainen kulutus ei lähde käyntiin eikä jenin arvo nouse.

USA:ssa on ollut kymmenen lihavaa vuotta ja monen vuoden aikana on pelätty talouden pakkolaskua, joka sitten tämän vuoden alkupuoliskolla ilmenikin. USA:n talouden heikkenevä kehitys välittyi sittemmin Eurooppaan ja EU:n alueelle, eikä auttanut EU eikä Emukaan antamaan taloudellista vakautta. Saksakin vajosi taantumaan, ja kohtalaisella viiveellä, muutaman kuukauden viiveellä, kuitenkin nopeasti taantuma ylsi Suomeen. Toivottavasti USA:n talouden ennustelijat ovat oikeassa, kun povaavat USA:n talouden lähtevän nousuun jo ensi vuoden puolivälissä. Sitä on avitettu lähes kymmenen kertaa tehdyillä koron alentamisilla ja muilla elvyttävillä toimenpiteillä. Toivon mukaan nousukausi yltää Suomeenkin sitten vain lyhyellä viiveellä.

Ainoastaan kahdessa maassa on viime aikoina mennyt hyvin. Ne ovat Kiina ja Venäjä. Kiinassa on vielä kommunistinen hallintomalli mutta käytännössä ulkomaisia sijoittajia suosiva lähes liberalistinen markkinatalous. Venäjä on pärjännyt hyvin öljymaana johtuen öljyn hinnan korkeudesta ja toisaalta siitä, että presidentti Putin on luonut siellä toimillaan uskottavuutta ja luotettavuutta. Tämä on antanut vakautta. Kerrotaan, että kun muutama vuosi sitten raha liikkui Venäjältä Sveitsin pankkeihin, se nyt liikkuu takaisin, joten kaupankäynnin edistäminen Venäjälle on nyt paikallaan.

Jotenkin kuitenkin tuntuu turhauttavalta, kun Suomen pitää sijoittaa yli 60 miljoonaa markkaa kolmen vuoden aikana Pietarin jätevedenpuhdistamon rakentamiseen ja lisäksi muuhun lähialueyhteistyöhön rahaa ja nimenomaan ympäristöinvestointeihin, jotta Itämeri suojeltuisi. Naapurissa tuntuu olevan rahaa, mutta ympäristöarvoja ei siellä riittävästi arvosteta.

Olemme nyt EU:n jäsenmaa. EU:han perustettiin ainakin osaksi siitä syystä, että haluttiin luoda globaalissa kilpailussa vastapaino USA:lle ja Kaukoidälle. Olemme nyt myös Emussa. Emun mukaan luotu Euroopan keskuspankki on luotu paljon vartijaksi. Euroopan keskuspankin mukana kukin Emu-maa menetti rahapoliittisen itsenäisyytensä. Euroopan keskuspankki valvoo kunkin Emu-maan omassa vakausohjelmassa pysymistä tarkoituksena vakaan rahan säilyttäminen. Euroopan keskuspankin pitäisi tukea yleistä talouspoliittista kasvua, ja se pyrkii ajamaan sellaista korkopolitiikkaa, joka on alueelle sopiva ja hyvä ja palvelee näitä tarkoituksia.

On toki vaara, että jokin Emu-maa altistuu toisen maan talouspoliittisille virheille, ja kysymys kuuluukin, kuinka paljon yksittäinen maa voi rasittaa yhteistä korkotasoa. Yleisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että Emu rauhoittaa rahataloudellista ympäristöä ja luo vakautta.

Mielenkiintoinen tilanne on vain syntynyt Pohjoismaissa EU:n ja Emun myötä. Kolmesta Pohjoismaasta Suomi kuuluu EU:hun ja Emuun, Ruotsi kuuluu EU:hun mutta ei Emuun, Norja ei kuulu EU:hun eikä Emuun. Onko näissä maissa havaittavissa erilaista kehitystä? Nyt näyttää siltä, ettei ainakaan lyhyellä perspektiivillä mitään valtavaa erilaistumista ole havaittavissa, joskin maiden erilainen elinkeinopoliittinen rakenne haittaa vertailuja.

Kaikesta taantumauhasta huolimatta Suomessa menee tällä hetkellä kohtalaisen hyvin niin taloudessa kuin muutenkin. Budjettipolitiikka ei ole vain talous- ja finanssipolitiikkaa; se on myös yhteiskuntapolitiikkaa. Kaikkia päätöksiä ei voi tehdä vain taloudellisten numeroiden valossa tai sanelemina. Yhteiskuntapoliittisten päätösten takana on oltava myös viisautta aistia kansalaisten tunnot ja taju oikeudenmukaisuudesta. Elämme myös arvojen ja arvostusten maailmassa. Tosiasia on kuitenkin selvä: kaikki arvot ovat uhattuina, ellei talous ole kunnossa.

Markku  Markkula  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan omalta osaltani täydentää vastikään pidettyjä useammankin kokoomuslaisen kansanedustajan puheenvuoroja siitä, miten tulevaisuutemme on turvattavissa. Keskeinen sanomani on se, että tulevaisuuden tulot on määrätietoisesti turvattava. Meidän pitäisi myös tässä eduskuntakäsittelyssä paljon syvällisemmin miettiä sitä, minkälaisia toimenpiteitä yhteiskunnassamme tarvitaan ja minkälaisia investointeja on tehtävä, jotta yritystoiminta Suomessa menestyisi ja jotta kansalaisilla olisi heille luontevasti sopivaa työtä, jotta bruttokansantuote kasvaisi ja tätä kautta meillä olisi paljon enemmän jaettavaa perustuen siihen, että ihmiset itse yrittäisivät ja kantaisivat vastuuta omasta ja läheistensä tulevaisuudesta. Tämä on keskeinen periaate, jota valtion talouspolitiikassa lähivuosina on hoidettava nykyistäkin vielä paremmin.

Suomen kilpailukyky ja hyvä asema kansainvälisillä markkinoilla perustuu merkittäviltä osin niihin elinkeinopoliittisiin linjauksiin, joiden kulmakiviä ovat osaamisen kehittäminen, suotuisa toimintaympäristö ja kansainvälisyys, kansainvälisyys määrätietoisena toimintana, johon yhä suurempi osa suomalaisia on henkisesti valmis ja jota arvostamme yhä enemmän.

Teknologiapolitiikka on keskeisimpiä elinkeinopolitiikkamme toimintalohkoista. Siinä tehdyt valinnat vaikuttavat ratkaisevasti koko kansantalouden kehitykseen, niin kasvuun kuin työllisyyteenkin. Tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoituksella on hyvin tärkeä merkitys myös alueiden kehittämisen kannalta, siis koko Suomen hyvinvoinnin kannalta.

Valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään: "Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty huoli siitä, että Suomi on menettämässä johtavan asemansa innovaatiojärjestelmän tehokkuudessa. 1990-luvulla vallinnut suotuisa kehitys on nyt pysähtynyt, kun julkinen teknologiarahoitus ei ole kasvanut enää vuoden 2000 jälkeen. Tutkimuksen painopiste on siirtynyt tämän vuoksi entistä enemmän teollisuudelle." Mielestäni on sinänsä erinomaisen hyvä, että teollisuus ja yritykset investoivat entistä enemmän tutkimus- ja kehitystoimintaan. Meidän tulisi kuitenkin hakea sellainen optimaalinen julkisen rahoituksen taso, joka parhaalla mahdollisella tavalla varmistaisi tulevaisuuden tulokehitystä koko Suomessa.

Haluan muutaman näkemyksen nostaa esille Sitran vastikään julkistamasta innovaatiotoimintaa koskevasta varsin mittavasta, useita vuosia kestäneestä tutkimusohjelmasta. Sen lähtökohtanahan oli selkeästi paneutua kolmannen teollisen vallankumouksen perusteisiin, niihin ilmiöihin, jotka kiistatta ovat viime vuosina tapahtuneet. Yhteiskunnan toimintapuitteet ovat merkittävästi muuttuneet, ja teollinen kehitys vaatii hyvin laaja-alaista sopeutumista kansainväliseen kehitykseen. Suomen innovaatiojärjestelmä on menestynyt viime vuosina erittäin hyvin, mutta silti sitä on jatkuvasti kehitettävä. Sitran selvitys osaraportteineen, joita on yhteensä pitkälti toistakymmentä, on myös jaettu kansanedustajille, ja näihin joulun jälkeen tammikuussa, kun kansanedustajat hakevat uusia oivalluksia, todella kannattaa mahdollisimman monen paneutua.

Suomi on monilta osiltaan noussut kansainväliseksi mallimaaksi, jopa kehityksen kärkeen. Me tarvitsemme kuitenkin entistä syvällisempää ymmärtämystä modernien innovaatioprosessien luonteesta. Meidän on syvennettävä ja laajennettava keskustelua innovaatioista ymmärtäen sen, että teknologia on yksi keskeinen elementti innovaatiotoiminnassa, mutta teknologia ei ole suinkaan ainoa. Teknologisten innovaatioiden rinnalla on yhä syvällisemmin paneuduttava sosiaalisiin, kulttuurisiin, hallinnollisiin ja miksei myös politiikkainnovaatioihin, joissa useimmiten teknologialla on oma roolinsa.

Nopea teknis-tieteellinen murros on pakottanut myös yritykset muuttamaan strategioitaan ja toimintamallejaan. Kansainvälistyminen, verkostoyhteistyö ja sähköinen kauppa ovat esimerkkejä niistä toimintakentistä, joihin jokaisen vähänkin suuremman yrityksen on ollut pakko paneutua. Tämä koskee myös pk-kenttää.

Yhteiskunnan rakenteet ja instituutiot muuttuvat edelleen varsin hitaasti, mutta siitä huolimatta meidän tulisi nähdä, mikä on luonteva tehtäväjako yhteiskunnan kehityksessä kaiken kaikkiaan. Hitaasti sopeutuneet yhteiskunnat, siis kansainvälisesti eri maita keskenään vertaillen hitaasti sopeutuvat yhteiskunnat, ovat yhä enemmän jääneet kehityksestä jälkeen. Yritystoiminta ei tällaisen hitaan muutoksen maissa kykene enää riittävästi toimimaan.

Sitra vetäessään yhteen innovaatiopolitiikan tutkimushanketta nostaa kaiken kaikkiaan yhdeksän eri toimintalohkoa haasteina tämän päivän politiikanteolle. Totean nämä lyhyesti, koska uskon, että niiden sisältöihin syvällisemmin paneutumalla meille myös eduskuntaan löytyy oikeita toivottuja ratkaisumalleja:

Ensinnäkin yritysten toimintamalli ja osaamisen uudistaminen; toiseksi perinteisten toimialojen modernisointi; kolmanneksi osaamisintensiivisten liike-elämän palvelujen kehittäminen; neljänneksi yritysten verkostoitumisen tukeminen; viidenneksi yliopistojen perustutkimuksen ja opetuksen vahvistaminen; kuudenneksi ammattikoulutuksen ja työelämän vuorovaikutuksen tiivistäminen; seitsemänneksi syrjäytymisen ennalta estäminen osaamista kehittämällä; kahdeksanneksi alueellisesti ja klusterikohtaisesti räätälöidyn politiikan tarve; ja yhdeksänneksi politiikan koordinointi ja sen tietopohjan parantaminen.

Näistä haluan aivan lyhyesti vain todeta muutaman sellaisen periaatteen, jotka koskettavat nimenomaan yritysten toimintamallien uudistamista, yritysten osaamisen uudistamista.

Aivan erityisen huolestuneita meidän on syytä olla suomalaisten pk-yritysten tämän hetken tilanteesta. Ennen kaikkea kyse on siitä, että pk-yritykset eivät kasva riittävän nopeasti, riittävän reippaasti. Ne eivät myöskään ole kansainvälisten vertailujen mukaan yhtä innovatiivisia kuin suurempien EU-maiden vastaavat yritykset. Nopeasti kasvavien innovatiivisten pk-yritysten määrä Suomessa on suhteellisen pieni. Me tarvitsisimmekin erityisesti eräänlaisia systeemitoimittajia, pienet operoijat yhteen kokoavia, integroivia, yrityksiä, jotka kykenevät rakentamaan toiminnallisia alihankintayhteistyöketjuja ja tätä kautta tuottamaan sekä tuotteita että palveluja laajalti myös kansainvälisille kentille. Pk-yritykset eivät käytä tietoteknologiaa vaativiin tehtäviin. Yritetään tehdä liian helposti liian pienimuotoisia uudistuksia.

Edelleen, nimenomaan yritysten organisatorisesta uudistumisesta puuttuu kokonaisnäkemys. Tähän kenttään liittyen on mielenkiintoista sinänsä, että vastikään niin ikään valmistuneessa Global Entrepreneurship Monitor -tutkimuksessa eli Gem-tutkimuksessa on nostettu myös paljon positiivisia erityispiirteitä, mitä Suomen osalta on todettu. Aivan erityisesti tässä kiitetään Lipposen kakkoshallituksen aikana käynnistettyä Yrittäjyys-hanketta, joka on saanut kansainvälistä tunnustusta laaja-alaisuudellaan ja keskittymisellään uusien yritysten toimintaympäristön parantamiseen. Tämä on samalla kuitenkin se haaste, josta lähtien, kiitos näiden tutkimusten, nyt on noussut esille myös paljon sellaisia toimintakohteita, joihin lähivuosina on paneuduttava.

Arvoisa puhemies! Nostan esille vain ehkä sen kaikista tärkeimmän puheeni lopuksi. Eli tulostemme valossa yrittäjyysmotivaation puute on merkittävin yrittäjyyden pullonkaula Suomessa tällä hetkellä. Tulisi siis luoda mahdollisuuksia vahvistaa niitä taloudellisia kannustimia, joilla uutta yritystoimintaa luontevasti syntyisi. Tästä on pelkistäen edelleenkin kyse. Tähän tämä Lipposen hallituksen Yrittäjyys-hanke on sinänsä tuonut monia osaratkaisuja, mutta paljon on vielä tehtävä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän, sanoisin osittain kiivaan ja osittain vaisun, budjettipalautekeskustelun lomassa enpä malta olla tuomatta terveisiä, kun hiljan oli mahdollisuus tulla tänne naapurista Bottalta keskustan puoluesihteerin Eero Lankian 50-vuotispäiviltä. Siellä ainakin selvästi luotiin tulevaisuuteen vahvempaa uskoa kuin täällä. Väkisin jäi sellainen vaikutelma, kun kuuntelin. Siellä olivat läsnä kuitenkin kaikki valtakunnan ja lähiaikojen suuret päättäjät, ja heillä oli kova usko tulevaisuuteen. Sellaista uskoa pitäisi löytää myöskin eduskunnan budjettikeskusteluun, uskoa, missä nähtäisiin, että tämä maa nousee ja eduskunta tekee sellaisia liikkeitä ja sellaisia toimenpiteitä, joilla todella pärjätään.

Viimeinen puheenvuoro, ed. Markkulan käyttämä, sisälsi näkemyksen siitä, että kokoomuslainen näkökulma on olemassa, että tulevaisuutta varten pitää kerätä tuloja. Katson, että näkökulma on hyvä, mutta toisaalta olen myöskin valmis arvostelemaan tätä asiaa, en tähän budjettiin liittyen vaan kaikkiin aikaisempiin, kun kokoomuksen linjana on ollut olemassa, että kaikki, mikä kerätään, jaetaan veronalennuksena suurituloisille, niin että kansalaisten keskimääräinen hyvinvointi ei ainakaan parane. Sanoisin, että pääluvun mukaan se kurjistuu. Tähän nähden olisin toivonut tähänkin budjettiin, että täällä olisi ollut enemmän sellaiseen tulonjakoon, missä tasattaisiin köyhän ja rikkaan välistä eroa niin, että kansalainen tuntisi elämänsä elämisen arvoiseksi, myöskin se, kenellä tuloja on todella vähän.

Luulen niin, että Lipposen toinen hallitus on kohta tullut tiensä päähän tässäkin asiassa. Tulee näkemys siitä, että jossakin vaiheessa kansalaisten silmät avautuvat tässä asiassa ja nähdään se, että tämän tyyppinen tulonjakopolitiikka ei voi jatkua eikä sitä ole rakennettu kestävälle pohjalle. Erityisesti olisin toivonut, että tässä asiassa olisi itsenäisyytemme pelastajien, veteraanien, asiat tulleet paremmin huomioitua kuten myöskin sen vanhemman väen asema, joka on tämän hyvinvoinnin meille rakentanut sotien jälkeen rakentamalla, raivaamalla ja luomalla sellaiset pohjat, että on saatu nämä kasvuolosuhteet, jotka tähän nyt ovat syntyneet.

Toisaalta pitäisin tässä budjetissa myönteisenä sellaista näköalaa, että tämä keskimääräinen tiukkuus on jossain määrin hyvä asia, toisaalta myöskin se, ettei aivan kaikkea ole syöty. Täältä tulee aavistuksen verran ilmi sellaista henkeä ja näköalaa, että vaikka niin monessa puheenvuorossa on korostettukin, että alamäki jatkuu, alamäessä ollaan, on myöskin nähtävissä, että valtiontalous on normalisoitunut tasolle, jolla meidän on opittava elämään ja josta meidän on luotava kasvun pohjat ylöspäin. Tarvitaan vain sen tyyppistä yrittäjyyttä ja yrittäjäilmapiirin parantamista, missä Lipposen hallitus on yrittänyt toimia, räpiköiden toimia, mutta ei vain tuloksia ole syntynyt. Olisin olettanut, että myöskin tähän asiaan budjettipuheissa olisi vähän enemmän keskitytty, koska vain toiminnan ja työn kautta voi syntyä sellaista jaettavaa, mitä nyt itsekin tässä peräänkuulutan.

Ajattelin muutamalla sanalla lyhyesti sanoa yhden tärkeän asian. Nyt parastaikaa puolustusvaliokunta käy läpi puolustus- ja turvallisuuspoliittista selontekoa ja vielä budjettipuheitten painoksi se ennen joulua käsitellään, ehkä toivon mukaan vielä hyväksytäänkin valiokunnan mietintö, mikä sieltä valmistuu. Erityisesti valtiovarainvaliokunnan kannanotoissakin näkyy, että kotimainen ruuti- ja ammustuotanto ja sen turvaaminen on hyvin heiveröisellä, kyseenalaisella pohjalla. Tämän vuoden aikana lisäbudjetissa annettu 100 miljoonan markan lisäys on luonut jonkin näköisen tekohengityksen pohjan, mutta ei ole kestävää pohjaa. Tähän on löydettävä vahvempi ja kestävämpi pohja sellaisilla järjestelyillä, että tuotanto voi häiriöttä jatkua ja riittävä tilauskanta on olemassa.

Yhtenä merkittävänä asiana, mitä tulee puolustuspääluokkaan, on selontekoon liittyvä, suunnitteilla oleva varuskunta- ja varikkoverkoston supistaminen ja saattaminen nykyisten koulutustarpeitten osalta joukkoja ja koulutuspaikkoja vastaavaksi. Erityisesti tulee mieleen Turussa olevan Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin ja Haminassa olevan Kymen Ilmatorjuntarykmentin siirto paikasta toiseen. Tämä ei voi olla oikean suuntainen näköala, kun siihen ei kuitenkaan tulevassakaan selonteossa ehkä riittävästi oteta näköalaa. Siihen liittyvät varikot, jotka ovat lakkautusuhan alla ja jotka selvästi tulevat lakkautumaan. Olisi selvästi toivonut, että tähän asiaan olisi myöskin vahvempi näköala jo budjetissa muuallakin kuin vastalauseitten osalta.

Tämä on ongelma erityisesti henkilökunnan osalta, parinsadan siviilityöntekijän osalta ja heidän siirtämisensä osalta. Tähän olisi jo nyt pitänyt olla sellaiset määrärahat, jotka olisivat käytettävissä vuonna 2002 eivätkä vain joskus myöhemmin. Tämän osalta, kun valtiovarainvaliokunta katsoo, että tarvitaan erillinen määräraha, toivon, että myöskin hallituksen toimesta tuodaan semmoinen esitys jo heti ensi vuoden alussa, kun se täällä mitä ilmeisimmin ei mene läpi, että tämä raha sinne myöskin löytyy. Vastalauseessa esitetään erinomaisen hyvä näköala, ja uskon ja toivon, että mikäli eduskunnan salissa on niin paljon ymmärtämystä kuin sitä on kahvilassa, se raha vastalauseen kautta tulee sinne matkaan.

Yhtenä merkittävänä osana täällä on Rajavartiolaitoksen osalta hallintovaliokunnan toteamus, että ruuhkat rajanylityspaikoilla jatkuvat ja pahenevat entisestään liikenteen kasvaessa. Tämä on aivan selvä ja yksiselitteinen asia, mutta sitä pitää ennakoida. Aavistuksen verran on ennakoitukin, kun sinne ollaan lisäämässä 2 500 000 euroa, mutta se on selvästi aivan liian vähän. Mielestäni valtiovarainvaliokunta on aistinut aivan oikean tyyppisen ilmapiirin ja ennakoinut sen, mitä on tulossa, kun täällä lukee, että on ilmeistä, että Venäjän rajavartiopalvelun reformin aiheuttamaan kasvavaan laittoman maahantulon uhkaan ei voida vastata ilman rajavalvontahenkilöstön lisäämistä. Mielestäni tämän tyyppinen lausuma on merkki siitä, että asia tiedetään, mutta ettei tämä vain joskus tule meidän kynsiimme ikään kuin housut nilkoissa, tähän asiaan pitää löytyä vahvempi panos ja enemmän kuin täällä esitetäänkään. Rajavartiointi, joka on lähellä Puolustusvoimia, vaikka onkin eri ministeriön pääluokan alla, on yksi niitä tärkeimpiä osia, millä taataan se, että Suomi on turvallinen maa, täällä on turvallista asua ja vaikuttaa.

Rouva puhemies! Yhtenä lähtökohtana vielä, mikä erittäin monessa puheenvuorossa on aavistuksen verran välähtänyt, on tienpito ja tienpitoon liittyvät rahat. Erityisesti toivon täällä syntyvän päätöksiä, että alemman tieverkon rahoitus olisi sellaisessa tasossa, että tieverkko ei ainakaan nykyisestä rapistuisi ja että tie olisi myöskin aurattu ja hiekoitettu silloin, kun tarve on olemassa, eikä oltaisi sellaisessa eipäs—juupas-tilanteessa, ettei tiedetä, riittääkö raha vai ei. Tämä on sellainen asia, mistä eduskunnan pitää todella kantaa huolta.

Toinen tärkeä osa on se, että yksityistieverkon valtionavustuksiin on aivan selvästi liian vähän rahaa. Vastalauseen puolella näkyy selvä lisäys siihen asiaan. Toivon, että löytyy semmoinen ymmärtämys, millä se sinne syntyy ja tulee. Kun todetaan perusteluissa, että 700 000 ihmistä asuu yksityistieverkkojen varrella ja 70 prosenttia tasavallan raakapuukuljetuksista kulkee alkumatkansa yksityisteitten kautta, on aivan selvää, että se on todella yhteiskunnallisesti merkittävä osa, se on tärkeä osa meidän liikennekulttuurimme ylläpitämisen kannalta. Tie on hyvä olla olemassa, sitä on helppo kulkea kaupunkiin, helppo kulkea kaupungista maalle, se palvelee niin ammatinharjoittamista kuin myös vapaa-ajan asukkaita, jotka usein ovat Pääkaupunkiseudulta. Toivon, että tähän asiaan löytyy riittävä ymmärtämys.

Tieverkon osalta pitää päästä sellaiseen tasoon, että se, mitä verotuksellisesti kerätään ajoneuvo- ja polttoaineverojen osalta, pitää olla myöskin valmiina palauttamaan perustienpitoon sekä myöskin valtakunnalliseen tieverkkoon. Silloin me olemme sellaisella pohjalla, että sen myöskin liikenteen suorittajat ja toteuttajat ymmärtävät ja näkevät paremmin.

Rouva puhemies! Kunnioitan erinomaisesti näitä suuria aloitteita, joita edustajat ovat tehneet itseni lisäksi. Tervehdin oikein erityisellä ilolla tätä asiaa, että ed. Aittoniemellä on 399 aloitetta. Tältä osin tuntuu siltä, että jos eduskunnan kaikki jäsenet käyttäisivät mielikuvitustansa tämänkin verran, niin tässä tasavallassa moni asia tulisi moneenkin kertaan huomioitua ja tuskin olisi ollenkaan semmoista asiaa, mikä hukkaan jäisi. Tällaista aloitteellisuutta pitäisi löytää enemmän, mutta pitäisi löytää myöskin hallituksen taholta vastuunkantoa ja vastuunhoitokykyä, niin että niihin aloitteisiin, ainakin osaan, voitaisiin reagoida myöskin määrärahojen osalta.

Rouva puhemies! Tässä tällä kertaa erittäin lyhyesti tämä asia. Tulen palaamaan asioihin tarkemmin kunkin pääluokan kohdalla.

Eero Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Talousarviossa, kun sitä käsitellään, käsittelytapoja on tietysti monia ja sen mukaisesti ajatuksiakin on monenlaisia. Yleensä Suomessa on totuttu siihen, että talousarvio on numeerinen suunnitelma seuraavan vuoden asioista. Itse asiassa aika moni, hämmästyttävää kyllä, unohtaa, että samalla se on myöskin muutettavissa oleva asiakirja. Yrityselämä siihen jonkin verran pystyy, valtio vähän vaikeammin. Sen rinnallahan pitäisi olla tietysti sanallinen selkeä toimintasuunnitelma, niin myöskin tässä tapauksessa. Silloin eräässä mielessä voidaan ajatella, että operatiivisia asioita, jotka yleensä ovat miniatyyrisiä ja hetkeen reagoivia, pitäisi kuljettaa samanaikaisesti eteenpäin kuin myös aktiivia suunnittelua. Asioita pitäisi osata havainnoida oikealla lailla, reagoida niihin nopeasti ja rinnalla harrastaa analyyttista asioiden ajattelua. Tältä pohjalta minulla on muutamia kommentteja tähän tehtyyn ja kohta valmistuvaan talousarvioon.

Kysymyksenasettelu on oikeastaan se, miten reagoidaan siihen muutokseen, joka meidän ympärillemme joka tapauksessa käy päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen ja ennen kaikkea vuodesta toiseen. Leikimmekö me liian paljon numeroilla? Vaikka se sinänsä on tärkeää, sehän on vain keino eikä itsetarkoitus, ja onnistuuko silloin tulevaisuuden monitorointi tätä kautta?

Otan ensimmäisen esimerkin työministeriön hallinnonalalta. Työministeriön pääluokan budjetti oli vuosina 1995—2000 yhteensä 80 miljardia markkaa, 80 000 miljoonaa markkaa. Samaan aikaan tuossa ministeriössä kirjattiin lähes 2 miljoonaa työvoimapoliittista toimenpidettä. Jos nämä jakaa keskenään, niin saa kyllä aika herkuttelevan luvun siitä, mitä yksi työvoimapoliittinen toimenpide tuli maksamaan. Mutta en tarkoita tätä, vaan tarkoitan sitä, että voimavaroja on ollut ja toimenpiteisiin ministeriö on monella tavalla ryhtynyt, mutta kuitenkin tämän saman pitkän ajanjakson aikana ja tuon ison rahakasan aiheuttamalla tuloksella työttömien määrä laski ainoastaan 145 000. Totta kai samanaikaisesti tuli uusia työpaikkoja, ja työllisyys nousi 240 000:lla. Mutta mistä johtunee, että työministeri itse ei analysoi tätä niin, että se toisi meille semmoista aktiivia tietoa, jolla esimerkiksi heidän hallinnonalaansa pitäisi muuttaa? Ihan selvää on, että sitähän pitäisi muuttaa, joko suuntaan tai toiseen — tässä salissa voi olla erilaisia mielipiteitä, mutta staattiseksi ei varmaan kukaan tätäkään ministeriötä halua.

Tältä pohjalta, rouva puhemies, kysyin esimerkiksi, kuinka monta pysyvää, yli vuoden mittaista työpaikkaa ministeriö on omin toimenpitein Suomessa luonut näiden kuuden vuoden aikana. Hämmästyttävää kyllä, tähän en saanut vastausta. Jos me näin teemme budjettia ja näin harrastamme jonkinlaista niin sanottua analyyttista keskustelua, niin kyllä sitä analytiikkaa minä ainakin häpeän. Pitäisi olla voimakkaampi ote näihin asioihin. Muuten tulee joku voima, joka meitä opettaa. (Ed. M. Salo: Keskustan voima tälläkin sektorilla!) — Ihan toisella sektorilla, ed. Salo. Tämä ei ole yhdestä hallituksesta kiinni. Tämä on koko eduskunnan toimintatapa riippumatta siitä, mikä hallitus meillä tässä maassa on. Ministeriöissä virkamiehet toimivat nautintapalkalla, ja se on yksi iso ongelma tässä. Muutosvastarinta on aina erittäin suurta hyvissäkin asioissa.

Sosiaali- ja terveyssektoriin en paneudu sen syvemmälle, mutta kannan kyllä syvää huolta Kansallisen terveysprojektin toteutumisen tehokkuudesta. Siellä varmasti tulee hirvittävä määrä oikeanlaatuista tietoa, mutta toteutuuko se edes niin nopeasti kuin sen pitäisi ja painottuvatko siellä asiat oikein? Tästä tietysti emme tähän budjettikirjaan ole voineetkaan saada tietoa, koska se toteutuu vasta ensi vuoden alussa, mutta olisihan siitä voinut jotain meidän talousarviokirjassamme jo nyt lukea. Yhtenä yksityiskohtana sieltä voisi ottaa sen, miten ihmisten terveyteen Suomessa investoidaan, miten me siihen suhtaudumme. Itse asiassa länsimaat kokonaisuudessaan näkevät koko terveydenhuoltoalan kiusallisena menoeränä. En oikein ymmärrä, miksi näin on, mutta se on yleismaailmallinen havainto läntisissä maissa. Jokainen penni, joka menee sairauden hoitoon, on menetetty markka terveiden ihmisten näkökulmasta, vaikka esimerkiksi kyseinen toimintasektori työllistää 10 prosenttia työvoimasta. Sieltä olisi löydettävissä paljon muutakin positiivista.

Tässä salissa on tänään sanottu, että elvytykseen on hallituksen budjetissa ripoteltu 24 miljardia, joka on iso summa. On erittäin hyvä, että näin on, mutta tietysti on eräässä mielessä hankalaa, että niiden rahojen osoittaminen tai etsiminen budjettikirjasta kyllä sinänsä on aika vaikeaa.

Huolenaiheena tässä salissa ovat aika usein lapset ja vanhukset, lapset vielä enemmän kuin vanhukset. Ongelmahan on hyvin monikerroksinen, hyvin monitahoinen. Se pyritään täällä pelkistämään siihen, että on pelkistä rahoista kysymys, jonkin lisän nostamisesta tai tuen nostamisesta. Totta kai ne jotain auttavat, mutta haluan vain lyhyesti todeta, että budjettikirjassakin olisi voitu sanoa, että lasten pahoinvointi on ongelmainen ja hyvin monimutkainen asia, eikä edes sen perussyitä lastenpsykiatrisen tutkimuksen kautta vieläkään Suomessa ole tuotu selkeästi esille. Me hoidamme oiretta tavalla, joka itse asiassa ei paranna perussyytä lainkaan, koska sitä ei ole vielä tunnustettu, niin että poliitikot voisivat edes hallitustasolla olla siitä yhtä mieltä.

Puolustuspoliittisessa keskustelussa on myöskin aika jännä tilanne sikäli, että syystä tai toisesta on päätetty, että puolustusbudjetti nousee vähitellen 10,8 miljardiin, ja nyt, kun me värkkäämme selontekoa, yhä enemmän ihmettelen kyllä perusteita, mistä on saatu viisaus, että näin hyvän kasvukauden jälkeen 10,8 on se ehdoton yläkatto muutaman vuoden sisällä eikä miljardi enemmän, joka olisi tehnyt paljon helpommaksi Puolustusvoimien sisällä erilaisten asioiden suunnittelun. Sanallisesti tämä olisi voitu kertoa. Sitä erityisesti ei ole kerrottu, markat on kyllä sanottu. Teknisesti asia on oikein, analyyttisesti paljon vaikeampi hahmottaa.

Toisin sanoen meillä on erittäin paljon mielipiteitä. Se kuuluu politiikkaan. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta jos mielipiteiden pohjalta luullaan, että pystytään dynaamisiin tekoihin, tietysti siinä törmätään vaikeuksiin. Sehän on aivan selvä.

Tähän loppuun eräänlaisena outona synteesinä sanoisin vielä sen, että onhan Suomi mielenkiintoiseen jamaan joutunut, kun tilanne on itse asiassa se, että kansalaispalkkaa kannattaisi ihmisille maksaa mieluummin kuin erilaisissa tukijärjestelmissä heitä pitää, koska tukijärjestelmien ylläpito maksaa erittäin paljon, tai se, että lasten kasvatuksesta kotioloissa kannattaa kuntien maksaa perheille useita tuhansia markkoja rahaa mieluummin sen takia, että se on halvempaa kuin päiväkotipaikkojen perustaminen. Yhteiskunta on joutunut konfrontaatiotilanteeseen aika mielenkiintoisella tavalla, ja väitän kyllä, että kukaan ei ole tätä suunnitellut, ei mikään poliittinen taho, ei mikään poliittinen puolue. Se on syntynyt itsestään, koska me menemme miniatyyrien ja numeroiden perässä. En väitä, että ne välttämättä lillukanvarsia ovat, mutta varmasti monta kertaa näistäkin on kysymys.

Arvoisa puhemies! Lopetan puheenvuoroni tähän, ja puheeni signaali oli oikeastaan se, että budjettisuunnittelussa sanallinen suunnittelu voisi loistaa läsnäolollaan aivan toisella tavalla, jolloin markatkin ehkä vähitellen olisivat jonossa eri lailla.

Mauri  Salo  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Akaan-Penttilä piti hyvin pohdiskelevan ja hyväsisältöisen puheen. Erityisesti ilahduttaa hänen pohdintansa työministeriön roolista. Itse olen jo vuonna 95 tältä paikalta peräänkuuluttanut arviointia työministeriöstä ja sen kyvystä toimia. Olen monta monituista kertaa tullut siihen lopputulemaan, että työministeriö sinänsä on tehtävänsä tehnyt, se saisi mennä, jotta päästäisiin perkaamaan ne juuret, joita se on tähän omaan järjestelmäämme jättänyt, sillä todella työministeriön avulla ei tähän maahan synny uusia työpaikkoja, vaan siitä on tullut työttömyyttä pakastoiva järjestelmä, ja se ei voi olla kansantalouden kehityksen kannalta edullinen ratkaisu. Me tarvitsemme tähän maahan yrittäjyyttä ymmärtävän pk-ministeriön, joka todella kykenee raivaamaan ne esteet, joita suomalainen yhteiskunta pitää sisällään, jotta yrittäjyys pääsee vapaasti kasvamaan.

Arvoisa rouva puhemies! Viime vuodet on puhuttu, että Suomen kansantalous on hyvässä kunnossa, ja kansantalous sinänsä onkin hyvässä kunnossa, kun siihen mukaan otetaan eläkevakuutusrahat, joita eri rahastoissa on reilut 400 miljardia markkaa. Valtiontalous sinänsä on huonossa kunnossa. Meillä on lähes kaksi kertaa budjetin loppusumman määräinen valtionvelka, ja se luo valtiontalouden kohdalla aikamoisen liikkumarajoitteen. Yli 20 miljardin markan vuotuinen korko ja tarvittavat lyhennykset muodostavat jo todella ison kuluerän. Sitten kun siihen lisätään vielä työttömyydestä johtuvat kustannukset, jotka ovat reilut 30 miljardia markkaa, niin noin yksi neljäsosa valtion koko budjetista menee korkoihin ja työttömyyteen.

Erityisesti haluan kysyä valtiovarainministeriöltä velan järjestelykustannuksista, onko tehtyjä konvertointipäätöksiä arvioitu, ovatko ne olleet viisaita, ja ovatko suunnitteilla olevat viisaita, koska siinä käytetään kuitenkin kansainvälisiä toimijoita, jotka ottavat rahansiirrosta oman osansa. Velkaa on voitava arvioida siltä osin kuin sillä on maksuaikaa jäljellä, sitten laskettava reaalikorot, tulleet kustannukset ja katsottava myös hyöty. Niistä on voitava myös avoimesti eduskunnalle kertoa, ovatko ne olleet viisaita vai vähemmän viisaita ratkaisuja.

Suomen kansantuotteen kasvu hiipuu tänä vuonna ja hiipuu myös ensi vuonna arvioiden mukaan jopa niin, että pahimmillaan voimme päätyä miinusmerkkiseen kasvuprosenttiin. Mistä tämä sitten johtuu? Kansainväliset arvioijat arvioivat ja arvostavat Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi, mutta toisaalta juuri nämä talouden ennusteet viittaavat siihen, että me olemme kuitenkin kaikkein huonoimmassa kasvukastissa esimerkiksi unionin alueella. Johtuuko se juuri siitä, että hallitus ei ole onnistunut työllisyyspolitiikassa? Johtuuko se teollisuutemme yksipuolisesta rakenteesta?

Mielestäni tähän on ainakin yksi selitys se, että me olemme viime vuodet vannoneet yksin ja ainoastaan it-teknologian varaan ja unohtaneet muut, perinteiset teollisuudenalat. Meiltä on hävinnyt puusepänteollisuus, tekstiiliteollisuus, jalkineteollisuus; kaikki nämä tuotteet tänä päivänä tuodaan. Me tuomme sieltä työtä, ja kun maksamme kotona työttöminä oleville, niin sehän ei ole kansantalouden kannalta kovinkaan positiivinen ratkaisu.

Mihin sitten yleismaailmallisesti ollaan menossa, ja kuinka pitkä nyt alkaneesta lamasta tulee? USA:ssa syyskuinen terrori-isku vapautti poliitikot ja kansalaiset jatkuvasta kasvun paineesta, ja siellä alettiin avoimesti puhua siitä, että nyt kulutus hiipuu ja ollaan menossa taantumaan. Tämä ei ole sattumaa, tämä ei ole siitä terrori-iskusta tullut tilanne, vaan tämä taloustilanne oli jo valmiina, mutta terrori-isku toi mahdollisuuden puhua kansantalouden tilasta ihan oikealla nimellä.

Japani on edelleen pankkimaailmansa kanssa sortumispisteessä. Euroopassa Euroopan unionin vetureista Saksa hiipuu voimakkaasti. Ainoa todellinen kasvualue on Kiina. Kiinahan luo tietyllä tavalla uhkan myös meille, sillä esimerkiksi Nokia on rakentamassa Kiinaan uusia toimintoja, niin tutkimuskeskuksia kuin teollista tuotantoakin. Toivottavasti Suomen hallitus kuuntelee myös niitä Nokian viestejä, joilla siellä ollaan liikkeellä, että meillä hoidetaan verotusasioita ja myös koulutusasioita niin, että olemme kuitenkin joltain osin kilpailukykyisiä, kykenemme pitämään Nokian pääkonttorin Suomessa ja tarjoamaan edelleen koulutettua avainhenkilöstöä Nokian käyttöön.

Venäjä, meidän naapurimme, on saanut kasvuvaihteen päälle, ja se on tietenkin meille positiivinen asia. Me tarvitsemme käyttöömme edelleen niitä voimia, jotka jo 70—80-luvulla osasivat tehdä Venäjän-kauppaa. Siellä ihmiset ovat muuttuneet, mutta tavat eivät vieläkään hirveästi ole muuttuneet. Tarvitsemme uskottavia toimijoita, ja sillä tavalla voimme saada Venäjästä tietynlaisen tukijalan omille toimillemme.

Mutta kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, hallitus ei ole kyennyt luomaan tähän maahan uskoa yrittäjyyteen. Meillä on yrittäjiä vähemmän tänä vuonna kuin viime vuonna. Meillä on kymmeniätuhansia yrityksiä sukupolvenvaihdostilanteessa. Me tarvitsemme toimia, jotta voimme rohkaista nuoria lähtemään yrittäjiksi. Me tarvitsemme peruskoulusta lähtien tietynlaista elämänhallinnan opetusta, jotta nuoret voivat opetella sen, kuinka viikkorahoista lähtien pitää tehdä budjetteja. Jos tätä ei osata kotona tehdä, niin tämä pitää sitten koulussa opettaa. Ihmisille pitää luoda elämään yrittäjyysasenne: joka päivästä pitää selvitä, ja ainoastaan omatoimisesti voi omaa elämänlaatuaan parantaa.

Meidän on pidettävä huolta nuorista ja vanhoista. Eläkepolitiikka on saatava paremmalle tasolle, koska pieniä eläkkeitä korottamalla luodaan dynamiikkaa kansantalouteen. Pienet eläkkeet eivät joudu pankkitileille. Suurien palkkojen veronalennukset sitä vastoin joutavat jopa pankkitileille, ja se ei edesauta kansantalouden kasvua tässä tilanteessa. Meillä on paljon haasteita, ja, arvoisa puhemies, toivottavasti hallitus jossain vaiheessa myös opposition viestiäkin ottaa onkeensa, kun rakentelee vuoden 2003 budjettia.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Sen jälkeen kun budjettiesitys eduskunnalle alkusyksystä annettiin, on tapahtunut paljon. Talouskehityksemme notkahtaminen on varmistunut. Vielä syyskuussa valtiovarainministeriö lähti siitä, että taloutemme kasvaa tänä vuonna 2,7 prosenttia. Myös työttömyyden odotettiin hieman laskevan niin tänä kuin ensi vuonnakin. Mutta viime viikkoina valtiovarainministeriö muiden talousennustajien tavoin on joutunut tunnustamaan tosiasiat ja ottamaan lusikan kauniisti käteensä. Niinpä tällä hetkellä kasvuarvioissa lähdetään siitä, että taloutemme kasvu jää tänä vuonna varsin vaatimattomaksi, ehkä 0,5 prosentin tuntumaan, ja ensi vuodenkin kasvuodotukset ovat vain 1,5:n prosentin paikkeilla. Nämä ovat varsin vaatimattomia lukuja, kun niitä verrataan viime vuosien 4—5 prosentin kasvuvauhtiin. Tätähän talouden suhdannekierto on: lihavia vuosia seuraavat laihat ajat.

Talouskasvun hidastumisen syyt löytyvät kansainvälisen talouden epävarmuudesta. Yhdysvaltain vuosi sitten alkanut laskusuhdanne on levinnyt maailmanlaajuiseksi. Tällä hetkellä tuhannen euron kysymys onkin, onko suhdannenotkahduksen pohja jo saavutettu ja milloin elpyminen alkaa. (Ed. M. Salo: Ei ole saavutettu!) Jos katsotaan osakekurssien kääntymistä nousuun, niin voitaisiin kuvitella, että pohjakosketus on jo saavutettu. Myös monien ekonomistien keskuudessa vallitseva käsitys on, että maailmantalous ja sitä kautta myös Suomi pääsevät uuteen nousuun ensi vuoden jälkipuoliskolla. Paljon on kuitenkin siitä kiinni, lähteekö Yhdysvaltojen talous nousuun.

Ed. Salo totesi, että Japanista ja euroalueesta ei ole veturiksi. Se mielestäni pitää paikkansa. Kyllä tässä tarvitaan nimenomaan Yhdysvaltojen talouden elpymistä. Yhdysvaltojen talouden kääntymiselle kasvu-uralle on kyllä perusteita. Nopeasti ja suurina toteutetut koronalennukset saattavat vaikuttaa todellakin jo ensi kesään mennessä. Silloin myös liittovaltion finanssipoliittinen elvytys alkaa toimia täydellä teholla. Eli todellakin mahdollisuuksia hyvään talouskehitykseen USA:n osalta on olemassa.

Merkittävä piristysruiske maailmantalouteen on myös öljyn hinnan halpeneminen. Se yhdessä muiden tekijöiden kanssa on painamassa inflaatiota alas niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin.

Mitä sitten tulee Suomen talouteen ja Suomen tilanteeseen, niin talouden notkahtamisesta huolimatta meillä ei ole syytä mihinkään paniikkitunnelmiin. Taloutemme perusasiat ovat kunnossa, korkotaso on matalalla, euro kohtuullisen vakaa, reaaliansiot kasvavat tänä ja ensi vuonna hyvin voimakkaasti, yritykset ja kotitaloudet eivät ole erityisen velkaantuneita. Tilanne on kuitenkin siinä mielessä herkkä, että nyt on valtiovallan toimesta vältettävä sellaisia toimenpiteitä, jotka vaikuttaisivat kulutuskysyntää ja investointeja supistavasti. Tällä olisi mielestäni tuhoisat vaikutukset erityisesti kotimarkkinasektorillemme, joka työllisyyden kannalta on nyt avainasemassa.

Taloushan on psykologiaa, ja finanssipolitiikan kiristäminen olisi tällä hetkellä vääränlainen signaali. Toisaalta meillä ei mielestäni ole syytä myöskään erityisen mittaviin elvytystoimiin. Ensi vuodeksi rakennettu budjetti on mielestäni tähän suhdannetilanteeseen hyvin soveltuva. Se on sinänsä jossain määrin elvyttävä, kevennetäänhän veroja ja maksuja ensi vuonna runsaalla 7 miljardilla markalla. Budjettiesityksessä on myöskin mittavia tie- ja ratahankkeita. Siellä on merkittäviä panostuksia koulutukseen.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä on mielestäni suhtauduttava erityisen vakavasti yhteen asiaan, ja se on työttömyyden torjunta. Työllisyyskehityksen osalta meillä on esitetty kahdenlaisia lukuja. Valtiovarainministeriö lähtee siitä, että työttömyys ensi vuonna lisääntyisi vain noin 7 000:lla. Työministeriön ennuste on huomattavasti pessimistisempi. Se odottaa työttömyyden heikkenevän 40 000—50 000:lla. Työttömyyden kasvu seuraa tietyllä viiveellä kokonaistuotantoa, ja kun tiedämme, että talouden kasvun tulee olla pitkällä aikavälillä noin 3 prosenttia vuodessa, jotta työllisyystilanne pysyisi ennallaan, tässä mielessä työministeriön näkemys on valitettavasti ainakin minun arvioni mukaan lähempänä oikeaa. Tämä merkitsee sitä, että työttömyyden torjuntaan joudumme ensi vuonna palaamaan mahdollisesti lisäbudjettien muodossa. Toki jo tässä varsinaisessa budjettiesityksessäkin on kohtuullisen hyvin varauduttu huononevaan kehitykseen.

Ed. Salo peräänkuulutti yrittäjyyttä ymmärtävää politiikkaa. Tässä olen hänen kanssaan kyllä täysin samaa mieltä. Tällaista me tarvitsisimme tässä tilanteessa.

Arvoisa rouva puhemies! Kaikkinensa pidän ensi vuoden budjettia tilanteeseen nähden hyvänä. Se on peruslinjaltaan suhdannetilanteeseen sopiva. Se sisältää myöskin kansalaisten arkea helpottavia monia erinomaisia yksityiskohtia: kuntien taloudellisia eroja tasoitetaan, eläkeläisten savamaksua alennetaan, perustoimeentuloon tehdään tasokorotus, veroja kevennetään ja työnantajamaksuja alennetaan, vain muutaman asian mainitakseni.

Mauri  Salo  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kallio totesi puheenvuorossaan, että USA:n talous saattaa elpyä jo ensi vuoden loppupuolella. Tosiasia lienee se, että USA:ssa on tänä päivänä niin paljon tuotantokapasiteettia, että siellä joudutaan purkamaan sitä kapasiteettia ennen kuin kyetään taas uudelleen käynnistämään tuotantoa. Me olemme ajautumassa maailmanlaajuisesti eräänlaiseen ylituotantolamaan. Se johtaa siihen, että aika isot rakenteelliset muutokset ovat edessä, ennen kuin todellinen kasvu lähtee. Uskallan väittää, että se ei lähde ensi vuoden loppupuolella. Hyvä kun seuraavan vuoden loppupuolella lähtee aito kasvu liikkeelle, sellainen kasvu, joka luo uusia työpaikkoja. Silloin ollaan varmaan taas matkalla kohti parempaa.

Reijo Kallio  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuden ennustaminen on todellakin vaikeaa. Itse arviossani tukeuduin ekonomistien keskuudessa vallitsevaan näkemykseen. He näkevät tilanteen sellaisena, että Yhdysvaltojen talous voisi todellakin elpyä jo ensi vuoden aikana, mutta mitään varmuuttahan tästä ei tietenkään ole. Uskon, että ekonomistien arviot perustuvat faktoihin ja tässä mielessä uskottaviin oletuksiin.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on todettu, että tämä budjettiehdotus on tähän suhdannekuvaan soveltuva: se pitää sisällään elvyttäviä investointeja, veronkevennyksiä ja myöskin parantaa perusturvaa. Mutta nyt meidän täytyy muistaa kuitenkin todellinen suhdannekuva, elikkä me olemme eläneet seitsemän kasvun vuotta, jolloin olisi ollut aika panna tämän yhteiskunnan perusrakenteita kuntoon, parantaa työllisyyttä, saattaa peruspalvelutaso laadullisesti ja määrällisesti riittävälle tasolle. Nyt talouden kasvu on hiipunut, ja kuten valtiovarainministeri sanoi, 2003 saattaa olla jo alijäämäinen vuosi valtion budjetin osalta. Siinä mielessä tätä budjettia nyt tässä suhdannetilanteessa minun mielestäni ei voida pitää onnistuneena eikä hyvänä, varsinkin kun työllisyys on heikkenemässä hyvin voimakkaasti, muuttoliike jatkuu Itä- ja Pohjois-Suomesta ja eriarvoistumiskehitys, joka on ollut vallalla niin alueiden, kuntien kuin yksilöidenkin välillä, tulee vain jatkumaan.

Alueellisen kehityksen kannalta olisi ollut välttämätöntä, että jo tämä budjetti olisi pitänyt sisällään sellaisia aluekehitystä oikaisevia toimia, joilla olisi saatu myöskin heikkojen alueiden kehitys ripeämpään kasvuun. Ne toimet, joita hallituksella on ollut aluepoliittisen tavoiteohjelmansa kautta ja jotka ovat pohjautuneet aluekeskusten kehittämiseen, seutukuntahankkeitten eteenpäinviemiseen, osaamiskeskusten vahvistamiseen ja kaupunkipolitiikkaan, eivät ole saaneet aikaan sen kaltaista muutosta, jota olisi kaivattu ja tarvittu. Siinä mielessä erityisesti alueellisen kehityksen näkökulmasta nostaisin vahvasti esiin kansallisen aluepolitiikan vahvistamisen ja ... (Ed. Huotari: Mitähän se voisi olla?) — Sanoisin suoraan, että esimerkiksi Lipposen hallituksen aikana yritystukia on leikattu siten, että ne ovat tänä päivänä vain yksi kolmannes siitä, mitä ne olivat lamaa edeltäneellä tasolla. Siinä mielessä yrittäjyyden kehittyminen on jäänyt aivan lapsipuolen asemaan. Meillä yritysten määrä on alentunut viimeisen vuoden aikana 15 000:lla, uusia yrityksiä ei perusteta ja olevia yrityksiä on ajettu alas. Sukupolvenvaihdokset odottavat noin 70 000—80 000 yrityksessä vuoroa seuraavan kymmenen vuoden aikana. — Siinä mielessä näen, että juuri yrittäjyyteen pohjautuva aluekehitys vahvistettuna osaamisen ja tietotaidon kehittämisellä olisi luonut paremman pohjan myöskin alueellisen kehittämisen ja kuntien työllistämisen parantamiseen. Siinä mielessä jään odottamaan mielenkiinnolla uutta aluekehityslainsäädäntöä, mutta tuntuu siltä, että se on tulossa liian myöhään. Se olisi tarvittu nyt jo ripeän kasvun vuosina, koska Euroopan unionin aluepolitiikkaan pohjautuva tavoiteohjelmapolitiikka ei ole pystynyt oikaisemaan tätä vääristymää. Siinä mielessä aluekehitys on keskeinen kysymys, joka on tämän budjetin heikkous.

Toinen kysymys on kuntatalous, jota me käsittelimme budjettilakeina olevien, kuntatalouteen liittyvien lakien osalta hyvinkin voimallisesti. Nyt tämä budjettiehdotus valiokunnan mietinnön jälkeen toki hiukan parantaa tilannetta: harkinnanvaraiset rahoitusavustukset ovat saaneet lisärahoitusta, ja myöskin on viittaus siitä, että valtionosuuslainsäädännön uudistamista kiirehditään. Nämä ovat keskeisiä toimenpiteitä, mutta niin kuin valiokunta toteaa, tapahtunut ja tapahtumassa oleva kehitys viittaa kuitenkin siihen, että kaikki kunnat eivät kykene nykyisellä järjestelmällä turvaamaan hyväksyttävän tasoisia peruspalveluja. Tämä antaa huolen siihen, että jo tässä budjettiehdotuksessa olisi valtionosuuslainsäädännön puolella tullut harkita sitä, että indeksitarkistukset olisi maksettu täysimääräisinä ja myöskin ansiotulovähennyksen aiheuttama verotulojen menetys olisi palautettu kunnille täysimääräisenä.

Uskon, että näillä toimenpiteillä me olisimme voineet vähentää alijäämäisten kuntien määrää, joka vuonna 2000 tilinpäätösten mukaan oli kuitenkin lähes 200. Yhtä lailla kunnilla on velvoite kattaa taseessa olevat alijäämät kolmen vuoden kuluessa. Näyttää siltä, että näillä ratkaisuilla, joita tämä budjetti pitää sisällään, kunnat eivät kykene toimimaan lain mukaan. Siinä mielessä myöskin on välttämätöntä, että valtionosuuslainsäädännön uudistaminen todella saadaan vauhtiin ja että uusittu valtionosuusjärjestelmä tulisi vuoden 2003 alusta voimaan, mutta siten, että se takaa vakaan tulopohjan kaikille kunnille ja luo edellytykset myöskin peruspalvelujen tuottamiseen ja tarjoamiseen riittävinä sekä määrällisesti että laadullisesti.

Arvoisa puhemies! Aluekehitykseen vaikuttavat myöskin liikenneverkkokysymykset. Kuten täällä todettiin, budjetti on elvyttävä ja liikenneverkon osalta se pohjautuu hyvin voimakkaasti suuriin liikennehankkeisiin. Erityisesti tietysti oman maakunnan, oman alueen, kannalta myönteisinä siellä ovat Kerava—Lahti-oikorata, Lahti—Heinola-moottoritien rahoitusjärjestelyjen selvittäminen, Joroinen—Varkaus-tien kiirehtiminen ja monet muut tämän kaltaiset hankkeet. Mutta erityisesti jään kaipaamaan sitä, että alemman tieverkon osalta budjettiehdotus ei tuo ratkaisua siihen ongelmaan, joka on olemassa. Valiokunta aiheellisesti toteaa, että vaikka perustienpidon määrärahat nousevatkin 10 prosentilla, tuo lisääntyvä raha menee kustannustason nousuun eikä asiallista parantumista tieverkon osalta tapahdu.

Silloin kun me hyväksyimme Tieliikelaitosta ja Tiehallintoa koskevan lainsäädännön, hyväksyttiin myös periaate siitä, että Tielaitos on velvollinen huolehtimaan myöskin alemman tieverkon riittävästä kunnosta ja myöskin yksityisteiden riittävistä valtionosuuksista. Nämä kysymykset ovat nyt vailla myönteistä ratkaisua tässä budjetissa.

Erityisesti kaipaan sitä, että Savonlinnan liikennejärjestelyt saisivat myönteisen päätöksen. Valiokunta toteaa, että Savonlinnan liikennekysymykset tulisi ratkaista lähivuosina. Tarvittavat selvitykset ovat valmistuneet, ja tässä mielessä toivon, että ensi vuoden ensimmäisissä lisäbudjeteissa kyetään Savonlinnan liikenneratkaisu tekemään myönteisesti rahapäätösten osalta.

Myöskin vähäliikenteiset radat ovat olleet valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä. Tämä on myönteistä, että todetaan, että toistaiseksi ei tulisi tehdä lopullisia päätöksiä rataosuuksien lopettamisesta, vaan odotetaan, että myöskin teollisuus ja muut radankäyttäjät ovat mukana rahoitusselvittelyissä. Tässä uskon, että kun asioita selvitetään, nähdään myöskin, mikä merkitys koko rataverkolla on meidän liikenneratkaisuissamme osaltaan olemassa.

Arvoisa puhemies! Näillä näkemyksillä näen, että tämä budjettiehdotus olisi kaivannut vielä monia monia parannuksia, mutta tilanne on se, että nämä kysymykset löytyvät edestä ja näihin joudutaan palaamaan, koska talouden kehitys näyttää sen kaltaiselta, että ongelmat heikosti kehittyneillä alueilla tulevat kärjistymään.

Hannu Takkula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Budjetti on hallituksen vastaus yhteiskunnallisiin ongelmiin, ja täytyy sanoa, että kun tämä budjettikirja ja kun nämä esitykset, mitä talousarvioesityksiä on ensi vuodelle, käteen otetaan ja eteen ja niitä tutkiskellaan, niin on kaksi kysymystä, joihinka erityisesti tässä yhteiskunnassa ja tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa tulee hakea vastausta: Millä tavalla tämä budjetti vastaa tämän hetken suurimpiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, alueelliseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen? Minkälaisia konkreettisia esityksiä ja keinoja tämä budjetti tarjoaa, jotta näistä kahdesta jo pitkään Suomea vaivanneesta ongelmasta päästäisiin?

Arvoisa puhemies! Jos käyn tähän vastaamaan, niin voin sanoa, että puheeni loppuu hyvin lyhyeen. Nimittäin tämä hallituksen talousarvioesitys ei seitsemän tai kahdeksankaan lihavan vuoden jälkeen vieläkään näe eikä tunnista niitä yhteiskunnallisia ongelmia, mitä tällä hetkellä maassamme on, alueellista ja sosiaalista eriarvoistumista, ei tunnista niitä sillä tavalla kuin ne tulisi tunnistaa, vaan edelleenkin voi sanoa, että tämä budjetti on hyväosaisten budjetti, tämä on kasvukeskusten budjetti, tämä on budjetti, mitä porvarillinen vasemmisto on tähän maahan halunnut luoda, ja tämä on se kapitalistinen strategia, mikä vasemmiston ajattelussa viime aikoina on ollut voimakkaasti esillä. Se tunkee tästä läpi. (Ed. Huotari: Eikö kepu ole porvarillinen puolue?)

Arvoisa puhemies! Ed. Huotarille, joka huusi vasemmalta ja kysyi keskustan sijoittumista poliittisella kartalla, voi sanoa, että kyllähän tällä hetkellä ainakin vasemmistoliitto monissa budjettilinjauksissa, mitkä koskettavat vähempiosaisia, menee puhtaasti oikealta ohi aatteellisen keskustan. Tämä meitä huolestuttaa, ja siinä mielessä olisi toivottavaa, että myöskin työväenliike muistaisi omat juurensa ja tässä budjetissa voitaisiin nähdä jopa niitä Eetu Salinin, joka nyt oli sosialidemokraattinen vaikuttaja, mutta vaikkapa hänenkin linjauksiaan, taistelevasta työväenliikkeestä, joka oli ainut oikeutettu työväenliike ja lähti siitä, ettei tällaista sosiaalista eriarvoistumista saisi tapahtua, mitä tämä budjetti omalta osaltaan vain kiihdyttää.

Mutta, arvoisa puhemies! Muutama asia nousee ylitse muiden. Voidaan kysyä esimerkiksi työttömyysongelmasta, millä tavalla tämä budjetti vastaa akuuttiin työllisyysongelmaan. Viimeisen viiden vuoden aikana noin 700 miljoonaa markkaa palkkaperusteisia työllisyysmäärärahoja on jäänyt käyttämättä. (Ed. Huotari: Sitä voi tosiaan kysyä alueilta, miksi ovat jääneet käyttämättä!) Se on huima summa. Kun me kysymme tätä alueilta, me tiedämme, että pohjoisessa ja itäisessä Suomessa nämä rahat eivät ole jääneet käyttämättä, vaan tämä on ollut vasemmistovetoisen hallituksen selkeää politiikkaa suunnata rahoja vain kasvukeskuksiin, joissa niille ei ole löytynyt käyttöä. Niitä on palautettu takaisin. Myös näillä rahoilla vasemmisto on voinut siunata veronkevennykset hyvätuloisille, hyväosaisille. Siis työttömille suunnatuilla rahoilla on rahoitettu hyväosaisten verohelpotuksia. Ei tällaista budjettia keskustalainen eikä keskustalaisen ihmiskäsityksen omaava ihminen voi hyväksyä eikä tällaista toimintaa. En tiedä, arvoisa puhemies, miten edustajat vasemmalla, Valpas ja Huotarikin, perustelevat omassa maakunnassaan tätä eriarvoistavaa budjettia tältä osin ja sitä, että työllisyysmäärärahoja todellakin käytetään verohelpotusten antamiseen. Toivon, että tässä kohden nyt voisi löytyä myöskin sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja se tunto, mikä entisajan vasemmistolla näissä kysymyksissä oli, kun oli kysymys heikommassa asemassa olevasta ihmisestä.

Toisaalta voidaan kysyä, millä tavalla tämä budjetti vastaa vanhusväestön ongelmiin. Tiedän, että yhtä laihat vastaukset löytyvät siinäkin suhteessa. Voi sanoa, että vaikka itsenäisyyspäivää hiljan vietettiin, veteraaniväestöä olisi ehkä pitänyt muistaa voimakkaammin ja nostaa esille. Hyvin ohuesti sitä lehdistökin muisti, hyvin harvan veteraanin iltapukua esiteltiin, vaan ajatukset olivat aivan jossakin muualla kuin siinä, millä tavalla tätä maata on rakennettu ja mikä on itsenäisyyden hinta. Se näkyy tässä budjettikirjan ohuissa, keltaisissa sivuissa, ohuissa nimenomaan vanhusväestölle ja veteraanisukupolvelle.

Omalta osaltani jälleen kerran uudistan sen aloitteen, että neuvostopartisaanien tuhoamissa kylissä eläneille ihmisille kunniavelka edes omalta osaltaan palautettaisiin ja heidän kuntoutukseensa ohjattua toimintaa voitaisiin kehittää ja he saisivat määrärahan kuntoutustoimintaan. Toivon, että tämä ei vasemmistossa kaiu kuuroille korville, vaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta tässä kohden löytyy ja me voimme edes omalta osaltamme pienellä, pienellä mutta silti merkittävällä, tavalla tukea ja tunnustaa näiden ihmisten elämäntyötä. Se sopii hyvin näin 84:nnen itsenäisyyspäivän jälkeiseen aikaan.

Arvoisa puhemies! Jos tätä listaa menee eteenpäin: Lapsiperheitten kohdalla on käyty hiljattain tässäkin salissa läpi niitä leikkauksia, mitä hallitus on lapsiperheiden kohdalle tehnyt. Kun budjettikirjaa tutkii, ei sieltä löydy vastauksia, ei sieltä löydy niitä toimenpiteitä, joista esimerkiksi ministeri Soininvaara eri naistenlehdissä kertoo, milloin lapsilisiin on tulossa minkinlaisia lisäyksiä, milloin kotihoidon tukeen. Ne ovat tyhjää puhetta. Ne ovat mediapöllytystä hallitukselta. Mutta todellisuus, mikä löytyy näiden keltaisten kansien välistä, kertoo sitä, että hallitus on edelleenkin kovakourainen lapsiperheitä kohtaan.

Entäpäs nuoret ja lapset, ei vain tulevaisuuden voimavara, vaan meidän tämän päivän arvokkain ja kallein pääomamme, mitä meillä on. Mitä Keltainen kirja tarjoaa heille? Voisivatko ystävät vasemmalta kertoa sen? (Ed. Huotari: 440 miljoonaa lisää valtionapua!) Se ei valitettavasti tarjoa heillekään mitään, vaan ainoastaan, niin kuin jo moneen otteeseen olen sanonut, verohelpotuksia hyväosaisille, niille, joilla jo ennestään paljon on.

Arvoisa puhemies! Uskon ja toivon kuitenkin — eduskunnassa meidän täytyy myöskin vahtia sitä, että täällä varojenkäyttö on asiallista ja sääkäriä — että vasemmisto nyt näkee, että tässä suhdannepoliittisessa tilanteessa ei ole järkevää lähteä lisärakennusten linjoille. Me olemme kasvattaneet määrärahoja, aivan niin kuin valtiovarainministeri Niinistö on puhunut moneen otteeseen, ja uskon, että hän linjakkaasti edelleen toimii omalla linjoittamallaan tiellä, mistä myöskin oppositiossa hänen monien luentojensa kautta olemme vakuuttuneet tältä osin, että valtiolla yksinkertaisesti ei ole varaa nyt lisärakennukseen eikä eduskunnan määrärahoja voida pohjattomasti vain kasvattaa ja kasvattaa. Aivan hiljattain on tehty tänne taloon epäkurantti Siemens-investointikin, mitä moni edustaja on ihmetellyt kulkiessaan kaksi kännykkää kädessä. Kansalaiset sanovat, että nyt niille toinen kännykkäkin tuli, vaikka kysymyksessä on Siemens, jonka käyttöä moni ei ymmärrä. Tässä yhteydessä en puhu valtiovarainministeristä, vaikka hänenkään lausuntojaan kaikki eivät ole ymmärtäneet.

Arvoisa puhemies! Myös tällaisissa pienissä investoinneissa ja hankinnoissa olisi hyvä miettiä, millä tavalla eduskunnan varoja suunnataan ja käytetään. Nimittäin onhan näin, että yhdellä kännykällä sisäsolu rakentamalla tänne esimerkiksi Soneran kautta, missä valtio on omistajana, me voisimme yhden puhelimen kautta soittaa tämän talon sisässä sisäpuhelut ja ulkopuhelut. (Ed. Huotari: Olen samaa mieltä tästä asiasta!) Nyt meille hankitaan jokin saksalainen kännykkä tänne, jossa ei ole väristintä eikä täristintä, ja näin ollen se on täysin käyttämättömänä, huutaa itse kullakin tuolla huoneessa. Naisväki, joka kulkee pienemmissä taskuissa ja ilman käsilaukkua, kulkee kahden kännykän kanssa ja odottaa niihin tulevia puheluja.

Arvoisa puhemies! Ei tällä tavalla kestävästi käytetä myöskään niitä määrärahoja, mitä eduskunnalle on annettu. Sen vuoksi toivonkin, että näissä asioissa päästään päiväjärjestykseen ja järkevään tietotekniikkaan — pitäisihän meidän olla tietotekniikan edelläkävijöitä tässä maassa — ja toisaalta, niin kuin sanoin, että suuremmassa mittakaavassa tässä hankkeessa, joka lisärakennus-nimellä kulkee, kuljettaisiin Niinistön ja Sasin viitoittamaa polkua, mitä he viitoittivat viime vuonna vahvasti budjettiäänestyksen yhteydessä, elikkä toteaisimme, että tällä hetkellä ei ole sellaisen investoinnin paikka, vaan se saa odottaa. Pelkään pahoin, että se suuri monttu, mikä tuolla on, mikäli vasemmistovetoinen hallitus saa tässäkin oman elitistisen tahtonsa läpi, se monttu, mikä tuolla on seuraavien eduskuntavaalien koittaessa, ei kerro siitä, että sinne on tulossa kansanvallan ylennystila, vaan se kertoo ehkä kansanvallan alennustilasta liian monelle ihmiselle. Se ei voi olla tarkoitus silläkään rakennuksella. Sen vuoksi jossakin kohden täytyy pidättäytyä ja elää suu säkkiä myöten.

Arvoisa puhemies! Loppuun haluan vielä todeta sen, että kun rakennetaan budjettia, kun rakennetaan tulevaisuutta, perustan on oltava kunnossa. Jos perusta ei ole kunnossa, on hyvin vaikea rakentaa sen päälle. Huolimatta siitä, että meillä on takana kahdeksan valtavaa kasvun vuotta, hallitus ei ole saanut perustaa kuntoon. Se johtuu siitä, että hallituksen ihmiskäsitys on vieraantunut oikeasta ihmiskäsityksestä, sellaisesta humaanista ihmiskäsityksestä, joka lähtee siitä, että jokainen ihminen elää arvokasta, ihmisarvoista elämää, ja siitä sivistysihanteesta, että todellinen yhteiskunnan hyvinvointi mitataan siinä, millä tavalla me vähempiosaisista huolehdimme. Tämä hallitus, niin kuin budjettikin, lähtee bisnesajattelusta, jossa ihmisen ihmisarvo mitataan vain sitä kautta, kuinka paljon ihminen tuottaa tässä globalisaatio-oravanpyörässä. Näin ei voi olla. Kun perusasiat ja perusta eivät ole kunnossa, ei voida tulevaa oikein sen päälle rakentaa.

Yksi perusta on peruspalvelut, kuntatalous. Siitä on meillä vakavia esimerkkejä, millä tavalla se tällä hetkellä on valtion toimesta jätetty retuperälle. Aluetalous, ne mahdollisuudet, joita siellä on, ovat monelta osin Suomea käyttämättä.

Arvoisa puhemies! Näiden perusasioiden päälle rakentuu turvallinen huominen. Nyt tällaisen tilkkutäkkimäisen, sieltä täältä sisään kuositun ja parsitun budjettiesityksen päälle ei voida ehyesti eikä turvatusti tätä päivää eikä tulevaisuutta rakentaa. Kyllä toisaalta ymmärrän sen, että varmasti ministerit ovat tehneet parhaansa, ovat yrittäneet parhaansa, mutta juuri sen vuoksi tämä maa, tämä kansa, ansaitsee paremman hallituksen, paremman budjetin, ihmistä ja elämää suojelevat arvot käyttöön, jotta se voi kehittyä, jotta se voi katsoa tulevaisuuteen ja toivoon luottavaisesti.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Varmasti ed. Takkulan saarnan jälkeen ääniä ropisee laareihin, niin että niitä on reilusti yli 10 000 seuraavissa vaaleissa.

Olennaista kansakunnan hyvinvoinnin kannalta on työllisyyskehitys. Siinä mielessä meillä on vähän synkkiä pilviä taivaalla, mutta mielestäni ei pidä kuitenkaan niitä liian synkiksi maalata sen vuoksi, että sen jälkeen palvelusektorin työllisyyssektori rupeaa myös heikkenemään, jos ihmiset rupeavat liian varovaisiksi päätöksissään. Tarkoitan asumista ja sellaisia investointeja, jotka ovat välttämättömiä investointeja. Kerskakulutusta en käske enkä pyydä ketään jatkamaan. Siinä pitäisi aina olla järkevä kestävän kehityksen linja. Normaalit investoinnit kuitenkin pitäisi tehdä, koska jos niissä ruvetaan säästämään, se edesauttaa taantumaa. Siinä mielessä ylenpalttiset epäilykset siitä, että kaikilla kohta menee huonosti, ovat minusta väärää viestiä kentälle.

Tällä hetkellä työelämässä on kovin tiukka tilanne eli ihmiset pelkäävät kovasti, miten heidän työpaikkojensa käy. Sitä kautta työssäjaksaminen tietysti on vielä kovempi paikka, eikä se ole kaikista helpointa julkisella sektorilla, jolla tällä hetkellä on kovin tiukkaa. Vaikka esimerkiksi kuntapuolelle valtionapujen kautta lisätäänkin rahaa, se ei välttämättä kunnissa näy työpaikkojen lisääntymisenä ja kiireen helpottumisena.

Työllisyystilanne Suomessa on vielä kohtuullisen hyvä, mutta alueelliset erot ovat vieläkin liian suuret. Siinä mielessä alueilla tehtävä kehitystyö ei ole pystynyt vastaamaan siihen haasteeseen, joka sille on asetettu. Etsikkoaika EU-rahojen käytössä on mennyt jo ajat sitten ohi. Nyt pitäisi EU-hankkeiden olla sellaisia, että ne tuovat riittävästi työpaikkoja alueille. Mutta vaarana on yhä edelleen se, että tehdään liian pieniä hankkeita, ja osittain rahoitusmallitkin siihen ohjaavat.

Muuttoliike ei ole ainakaan pienentynyt. Se on pysynyt ennallaan vuosikausia. Siihen osasyynä on se, että nuoret haluavat kokeilla siipiään ja hakea uusia mahdollisuuksia. Sellaista muuttoliikettä en missään tapauksessa halua estääkään. Mutta siinä vaiheessa, kun perhettä alkaa olla ja olisi halua palata ehkä kotiseudulle, mahdollisuuksien pitäisi olla hyvät, mutta siihen vaikuttavat monet muutkin asiat kuin se, onko perheenjäsenille työpaikkaa olemassa. Siinä mielessä kuntien pitäisi pitää palvelurakenne hyvänä. Erityisesti kaupunkikuntien pitäisi siihen satsata, muuten siinä käy niin, että paluumuuttoliikettä ei tule siinä määrin kuin toivotaan.

Aktiivista työvoimapolitiikkaa on arvosteltu julkisuudessa aika paljonkin. Jopa työministeriön omaan selvitystyöhön tuli aika kummalliset vastaukset. Mielestäni siinä pitäisi erottaa hyvin voimakkaasti kaksi erilaista toimenpidekokonaisuutta. Toiset toimenpiteet johtavat työllistymiseen, kuten ammatillinen työvoimapoliittinen koulutus jne. Niissä pitää ollakin vaikuttavuusarviot aivan toisenlaiset kuin syrjäytymisen ehkäisyyn tarkoitetussa koulutuksessa tai työllistämisessä. Mutta on erittäin vaikea ymmärtää sitä, että viiden viime vuoden aikana on jäänyt käyttämättä 700 miljoonaa työllistämismäärärahoja. Silloin systeemissä on vikaa. Osittain se on johtunut siitä, että kaikki työttömyyden kanssa painiskelevat kunnat eivät ole pystyneet työllistämään. Osittain se on ollut myös ideologisista seikoista kiinni. Ne ovat vähentäneet työllistämistään, ja sen vuoksi kaikki rahat eivät ole tulleet käytettyä. Työn jakamista pitäisi yhä edelleen kannustaa ja myöskin alueellisia kokeiluja, joita olen esimerkiksi omassa talousarvioesitteessäni esittänyt tuettavaksi.

Ammattikorkeakoulujen kehittäminen on ollut oikea ratkaisu ja mielestäni myös oikeaa aluepolitiikkaa. Aluekeskuspaikkakunnille on, kiitos opetusministeri Raskin, tehty investointeja, jotka ovat olleet välttämättömiä. Myös jatkotutkintoratkaisu oli ministeri Raskilta aivan oikeaa politiikkaa.

Sosiaalipolitiikan puolella köyhyyspaketti oli sellainen kokonaisratkaisu, jossa saatiin monia hyviä asioita eteenpäin, ja sitten vielä budjetissa työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen tasokorotus on tärkeä avaus oikeaan suuntaan, eli meillä pitää ensisijaisten etuuksien olla niin hyvät, että henkilöiden tarvitsee turvautua toimeentulotukeen vain poikkeustapauksessa. Kenenkään kohdalla toimeentulotuen ei pidä olla pitkäaikainen ratkaisu. Siihen meidän palvelujärjestelmien pitää pystyä löytämään ratkaisut.

Terveyspolitiikka on oma haasteensa. Siinä me tarvitsemme myös rakenteellisia ratkaisuja. Siinä kansallinen projekti on varmasti niitä myös hakemassa, mutta mikään ei estä kuntia tekemästä myös omia malleja sillä aikaa.

Kuntien valtionosuuksia on lisätty pitkästä aikaa. Ministeri Martti Korhonen on tehnyt oikeita ratkaisuja. Muun muassa robinhood-malli, joka työryhmän jälkeen tuli toteutettavaksi, oli juuri sitä politiikkaa, mitä keskusta täällä on vaatinut vuosikaudet, mutta eihän se tietenkään voi olla tyytyväinen siihen. Joskus voisikin kysyä keskustalta, kuinka suuri summa kunnille pitäisi antaa rahaa, että kaikki palvelut saataisiin sellaiseen kuntoon kuin tarvitaan. Haluaisin tietää sen summan, miten isosta summasta on kysymys. Ed. Väistö, joka nyt sattuu olemaan keskustalaisista paikalla, varmasti voisi sen minulle kertoa.

Ensi vuodelle tulee vanhusväestön valtionosuuksiin lisää rahaa. Samoin lasten ja nuorten palveluihin tulee erikseen mainittu 84 markkaa per asukas lisää valtionapua. Mutta miten voimme varmistaa sen, että nämä rahat menevät juuri näihin palveluihin? Esimerkiksi Kajaanista välikysymyskeskustelussa sanoin, että keskusta leikkasi miljoonan päivähoidosta. Voin iloksi nyt teille kaikille kertoa, että maanantain budjettikokouksessa keskusta ei enää vastustanut tämän miljoonan palauttamista päivähoitoon. Siinä mielessä saimme asiat paremmalle tolalle, mutta vielä yhä edelleen iltapäivähoito on erittäin heikoissa kantimissa monissa kunnissa. Toivoisin todella, että nyt kun valtio on antanut lisärahoitusta lasten ja nuorten palveluihin, näitä käytettäisiin, ettei tarvitse tehdä niitä keskustan kovasti parjaamia velvoitteita kunnille, joiden itse katson olevan palveluita.

Talousarvioaloitteista: Monia vuosia ollut radan sähköistäminen Iisalmi—Kontiomäki—Oulu—Vartius-välillä on nyt toteutumassa. Ensi vuonna se alkaa. Samoin alueteattereille tuli lisää rahaa. Toivon, että tällä kertaa sitä tulee myös Kajaanin alueteatterille, ettei käy niin kuin viime vuonna, että täällä lisättiin rahaa, mutta Kajaani oli ainoa, jolta leikattiin, ja muille alueteattereille lisättiin, kun ministeriö teki näitä ratkaisujaan.

Perhekustannusten kohdalla mietinnössä on tärkeimmäksi ponneksi nostettu kansainvälisen adoption tukeminen. Se on toki tärkeää, mutta vielä tärkeämpänä näkisin monikkoperheiden tuen, eli silloin, kun perheeseen syntyy kaksi lasta tai useampi kerralla, olisi erittäin tärkeää, että ainakin ensi vuosien aikana perhe saisi Kelan kautta hoitotuen, jolloin se voisi joko palkata lisäapua tai järjestää asioita niin, että perhe voi hyvin, ettei synny sellaista tilannetta, että esimerkiksi äiti tai isä uupuu siinä hoitovastuussa monen lapsen kanssa.

Lopuksi haluaisin vain sanoa, että mielestäni tämä on yksi parhaista budjeteista, mitä minun aikanani, seitsemän vuoden aikana, täällä on ollut. Siinä mielessä voin olla ihan tyytyväinen, vaikka kaikkia niitä tavoitteita ei olekaan saavutettu, joita olimme budjetille asettaneet.

Matti  Väistö  /kesk:

Arvoisa puhemies! Budjetin valmistelu ja budjettikäsittely eduskunnassa ajoittuu tänä vuonna ajanjaksoon, jolloin työttömyys näyttää lisääntyvän, taloudellinen epävarmuus kaikkinensa on myös lisääntymässä ja myös kuluttajat kokevat, samoin kuin ennen muuta yrittäjät, asemansa nyt epävarmemmaksi kuin aikoihin. Tässä tilanteessa on ymmärrettävää, että talousarvion laadinnassa on käytettävä varovaisuutta. Toisaalta on kuitenkin katsottava, että tehtäisiin oikeita toimenpiteitä ja oikeaan aikaan enempien vaurioiden välttämiseksi. Kun nyt on eletty seitsemän kahdeksan vahvan talouskasvun vuotta, jaettavaakin on syntynyt.

Illan keskusteluissa on todettu, että hedelmiä ovat lähinnä saaneet ne, joilta ei silloin Lipposen ensimmäisen hallituksen aloittaessa juuri mitään leikattukaan. Olen pannut merkille, että hallituspuolueidenkin kansanedustajien puheenvuoroissa peräänkuulutetaan eläkeläisten asiaa, kansaneläkkeen pohjaosan kompensointia — sehän on kahteen kertaan monilta leikattu — samoin monia muita eläkeläisten aseman parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä.

Näyttää siltä, että lapsiperhekysymys ja ylipäätänsä väestöpolitiikka on nyt heräämässä taas vaalien lähestyessä yleisemmäksi keskustelunaiheeksi, mutta eikö tässäkin asiassa olisi pitänyt pidemmällä aikavälillä jo miettiä, millä tavoin huolehditaan siitä, että lapsiperheet voisivat luottavaisin mielin katsoa tulevaan, hoitaa talouttaan, suunnitella myös kotihoidon niin, että se perheen oman elämäntilanteen kannalta olisi mahdollisimman hyvä. Näistä asioistahan muutama viikko sitten täällä käytiin hyvää keskustelua.

Arvoisa puhemies! Kuntatalous näyttää olevan yksi hallituksen kipukohta. On vaikea ymmärtää, että kuntaministeri keskittyy lähinnä moittimaan kuntapäättäjiä siitä, että talous on hoidettu huonosti ja että kunnat eivät saa riittävästi järjestettyä palveluja ottamatta velkaa tai ajautuvat joka tapauksessa talouden osalta hyvin vaikeaan alijäämätilanteeseen. On muistettava, että useimmat näistä kunnista toimivat varsin vaikeissa olosuhteissa. Alueilla on suuri ja paheneva työttömyys. Toisaalta väestö näillä alueilla eritoten on ikääntymässä, mutta olosuhdekertoimet eivät ole kohdallaan. Valtionosuuksia on erittäin voimakkaasti leikattu, yhteisöverotuottoa samoin. Sitten on tehty sinänsä pienituloisten veronmaksajien kannalta oikeita toimenpiteitä, jotka osaltaan ovat myös heikentäneet kuntaveronsaajan asemaa, kun ei ole näitä menetyksiä täysin kompensoitu kunnille.

Eriytymiskehitys on tosiasia. Senhän hallituskin on myöntänyt. Siitä syystä joutuu vähän ihmettelemään, että lähinnä keskiarvoluvuilla yritetään perustella, että kuntien tilanne on hyvä. Minusta hallituksen ja myös kuntaministerin pitäisi selkeästi tunnustaa se, että me tarvitsemme nopeasti lisää harkinnanvaraisia avustuksia. Jo ensi vuoden talousarvioon niitä tarvittaisiin. Tarvitaan kuntatalouden kannalta myös muita, lyhyemmän aikavälin toimia. Indeksitarkistusten toteutus täysimääräisenä olisi ollut yksi tällainen. Sitten tarvitaan ripeästi myös valtionosuusjärjestelmän uudistaminen, niin että se nykyistä paremmin ottaa huomioon kuntien erilaisen tilanteen ja kohdistaa valtionosuudet, rahoituksen, nykyistä oikeudenmukaisemmalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Joka vuosi on käyty keskustelua poliisitoimen ja myös Rajavartiolaitoksen rahoitustilanteesta. Havaitsin, että nytkin pientä lisäystä kummankin tärkeän hallinnonalan toimintamenoihin on valtiovarainvaliokunnan esityksessä, sinänsä erittäin tärkeää. Sopii kuitenkin kysyä, eikö näiden perustoimintojen ja turvallisuuden kannalta erittäin tärkeiden toimintojen rahoitus pitäisi myös olla jo talousarvioesityksessä sillä tavoin kestävällä pohjalla, että sekä poliisi että Rajavartiolaitos selviytyvät niille annetuista velvoitteista. On kestämätöntä, että joka vuosi näistä määrärahoista täällä eduskunnassa väännetään kättä ja keskustellaan.

Nythän tosiasia on, että rikollisuus on selvästi lisääntynyt, erityisesti vaikea rikollisuus: huumausaineisiin usein liittyvä ja edelleen sellainen ammattimainen rikollisuus, joka nyt rajojen avauduttua on meillekin ulottanut lonkeroitaan. Poliisin työmäärä on näiden osalta merkittävästi ollut lisääntymässä. Rajavartiolaitoksen osalta voi todeta, että nykyisellään eletään jo tilanteessa, että rajatarkastuksia ei riittävästi kyetä suorittamaan. Tämä on, kun pitkällä ulkorajalla eletään, mielestäni asia, johon pitäisi vakavasti paneutua ja huolehtia siitä, että Rajavartiolaitoksella olisi sen tärkeän tehtävän edellyttämät riittävät voimavarat.

Arvoisa puhemies! Illan aikana on tuotu esiin liikenneyhteyksien merkitys, erityisesti myös pienten teiden tärkeys ja eritoten paikallisteiden — alemman asteisen valtion tiestön sekä myös yksityisteiden — rahoitus. Hallitus on useaan kertaan luvannut, että yksityisteiden rahoitusta parannetaan. Maaseutuohjelmassa asetettiin selkeäksi tavoitteeksi rahoitustason palauttaminen sille tasolle, jolta aikanaan Lipposen ensimmäinen hallitus sen leikkasi. Valitettavasti tässä edetään kyllä hyvin hitaasti, voi sanoa, että kohtuuttoman hitaasti. Jälkeenjääneisyyttä vuosi toisensa perästä on hyvin paljon, ja tämäkin kustannuserä on joko kaatunut käyttäjien maksettavaksi tai sitten kuntien rahoitettavaksi. Kun niillä alueilla juuri kunnat ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa, missä yksityisteiden merkitys on suurin, niin kunnillakaan ei tähän liikene rahaa.

Arvoisa puhemies! Pohjois-Karjalan kannalta budjettiesitykseen ja myös valtiovarainvaliokunnan mietintöön sisältyy muutama myönteinen asia. Joensuun metsäntutkimusasema saa vähän lisää rahaa. Se vahvistaa sen toimintaedellytyksiä ja kehittämismahdollisuuksia. Myös Joensuun yliopiston läntisen teologian koulutus on saanut oman pienen kappaleensa ja pienen lisärahoituksen, joka sinällään on erittäin tärkeä yliopiston toiminnan näkökulmasta.

Olennainen kysymys on kuitenkin se, että aluepolitiikan, kuntatalouden ja myös pahenevan työttömyyden osalta valtion budjettiesitys ei tartu ajoissa niihin tärkeisiin mahdollisuuksiin, joita olisi käytettävissä työllisyyden ja aluekehityksen parantamiseksi. Tässä mielessä budjetti on eräällä lailla tavanomainen. Se on saanut hallituspuolueiden taholta täällä kehuja, mutta voi sanoa, että se ei kansalaisten näkökulmasta näitä kehuja ansaitse, ei ainakaan maakuntien ja maaseudun näkökulmasta, missä monet kustannukset ovat lisääntymässä, kansalaisten elämäntilanne vaikeutumassa, eriarvoisuus sekä alueiden että kuntien välillä ja samoin ihmisten välillä kasvamassa. Tässä mielessä kyllä tarvittaisiin uudenlaista otetta hallituksen politiikkaan, niin että tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus voisivat lisääntyä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Omasta mielestäni kuntaministeri Korhonen on viime aikoina lähinnä kritisoinut kuntia siitä, että niitä on tietyillä alueilla liikaa, ne ovat liian pieniä ja varsin nihkeitä kuntaliitoksiin. Tästä vastikään oli myöskin uutisointia.

Mutta toisaalta vastakkainasettelut ovat mielestäni turhia, kun ongelmia kuitenkin on. Esimerkiksi kuntapuolella ongelmia on yllinkyllin, palvelujen järjestämisen kanssa ennen muuta. Siellähän on yritetty sitä robinhood-malliakin.

Samalla tavalla on myös turha asettaa vastakkain lapset ja vanhukset, mitä nyt tänään ei ole niinkään tehty, mutta esimerkiksi aika usein peruspalveluministerin toimesta on puhuttu ikään kuin vastakkain asettamisen tavalla vanhusten määrän kasvusta ja sen tuomista ongelmista — priorisoidaan ikään kuin näitä. Kyllä mielestäni eläkeasiat pitää hoitaa. Kahteen kertaan leikattu pohjaosa on jo uskottavuuskysymys. Muutenkin pohjaosan palauttaminen on tärkeätä, ja esimerkiksi palvelut koskettavat ennen muuta vanhusväestöä ja nimenomaan vähävaraista vanhusväestöä.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Takkula syytteli vasemmistoa ja haikaili taistelevan työväenliikkeen perään. Nykyinen hallitus ei ole tehnyt mielestäni riittävästi vähempiosaisten kansalaisten hyväksi. Tästä olen samaa mieltä ed. Takkulan kanssa.

Täytyy kuitenkin muistaa, että vasemmistoliiton toimesta budjettiin on kuitenkin saatu joitakin pieniä parannuksia myös pienituloisille väestöryhmille, esimerkkinä vain työttömien peruspäivärahan korotus, joka on puhtaasti vasemmistoliiton aikaansaannos.

Myönteistä on myös se, mitä ed. Tiusanenkin toi esille, että kuntasektorilla on myös edetty, valtionosuuksia on lisätty pitkästä aikaa. Toivottavasti myös keskustavetoisissa kunnissa ne myös kohdennetaan sinne, minne ne on tarkoitettu. Samoin kuntien välisiä eroja on voitu tasata: rikkailta kunnilta on otettu ja annettu köyhemmille.

Kun keskusta oli viimeksi hallituksessa, ei tällaisia myönteisiä tuloksia voitu kirjata. Päinvastoin maa ajettiin silloin lähes konkurssin partaalle, joten tulosten valossa keskusta ei kyllä mielestäni korvaa tätä taistelevaa työväenliikettä.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Kuntaministerin tehtävänä minun ymmärtääkseni on huolehtia siitä, että hänen hallinnonalansa ja kuntien talous myös pienimmissä kunnissa on kunnossa. Kunnilla on itsehallinto, sen me tiedämme. Äskettäin uudistettiin juuri kuntajakolakia, jolla yksimielisesti luotiin tässä talossa edellytyksiä kuntien yhdistymisille. Mielestäni tästä ei voi sellaisia johtopäätöksiä tehdä, että yksinomaan kuntaliitoksilla tai kuntien lukumäärää vähentämällä kuntien talouden tilanne paranee. Mihinkä Lapin kunnatkin yhdistyvät? Ovat huutavassa hukassa taloutensa kanssa, samoin Itä-Suomessa jo nytkin laajat kunnat.

Kyllä minusta kuntaministerin pitäisi olla kuntien puolella eikä kuntia vastaan, niin kuin hän monesti asettautuu ja syyllistää ja syyttää kuntapäättäjiä. Pian ollaan tilanteessa, että kunnallisvaaleihin ei saada enää ehdokkaita monilla alueilla tällä menolla, jos kuntataloudet ovat ajautumassa yhä vaikeampaan tilanteeseen ja asioiden hoito vaikeutuu. On turha sanoa, että rahat pitää käyttää siihen, mihin ne on osoitettu, kun niitä rahoja ei kerta kaikkiaan siellä ole. Eihän siellä tuhlata sitä rahaa. Minä luotan kuntademokratiaan ja siihen, että kunnissa osataan päättää ja kohdentaa kuntalaisten näkökulmasta oikealla tavalla ja avoimesti ne rahat, jotka on käytettävissä, mutta kun rahaa on liian vähän tarpeisiin nähden.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Valpas syytti edelleen keskustaa siitä, että keskusta on joutunut 90-luvun alkupuolella tekemään leikkauksia. Jos keskusta ei olisi ollut 90-luvun alkupuolella hallituksessa, mitä olisi tapahtunut sille väestönosalle, jolla ei ollut töitä? Keskustan johdolla tähän maahan syntyi kyllä suuri valtionvelka, joka oli seurausta siitä, että 80-luvun lopun sinipunahallitus ajoi Suomen maan konkurssin partaalle. Siitä konkurssikuilusta keskusta yritti maan nostaa ja onnistuikin niin, että nyt on jo eletty seitsemän kahdeksan lihavaa vuotta.

Minä toivoisin, että lopetetaan puhuminen osatotuuksista ja puhutaan kokototuuksista, ja silloin kun puhutaan kokototuuksista, silloin otetaan mukaan Suomen taloushistoriassa myös 80-luvun loppu.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Ed. Väistön käsitykseen, että rahaa on liian vähän tarpeeseen nähden, yhdyn, näinhän on kunnissa. Se on aivan selvä. Kuitenkin jotkin kunnat — tunnen aika hyvin erään kaupungin nimeltä Kotka — tekevät erityisiä ja kummallisia päätöksiä. Siellä tehtiin vastikään esimerkiksi niin, että 40 miljoonaa markkaa päätettiin laittaa pysäköintilaitokseen rahaa kiinni, siis riihikuivaa rahaa. Onneksi se ehkei koskaan toteudu. Samaan aikaan kuitenkin pieniä kouluja pyritään lopettamaan ja sairaanhoitopiirin asemaa heikennetään, minkä seurauksena muun muassa yksi sisätautiosasto aiotaan sulkea ja päiväkirurgiaa oleellisesti vähentää, mikä on aivan kummallista, jne. Eli on kuntia, jotka tekevät tyhmiä päätöksiä. Kaikkien ei olisi pakko tehdä niitä, mutta ne tekevät. (Välihuutoja keskustan ryhmästä!) — Siellä on, ed. Salo, pari keskustalaistakin valtuutettua, ja uskon, etteivät he näin tyhmiä ratkaisuja tee, kuitenkin tällä tavalla on, että ei tämä ihan näin mustavalkoinen asia ole.

Mutta ministeri Korhonen lähinnä syyllisti joitakin kuntia siitä, että ne eivät kuitenkaan halua yhdistyä. En ole koskaan havainnut, että hän olisi pitänyt kuntien yhdistymistä ainoana vaihtoehtona asioitten kuntoon saattamiseen. Kyllä hän on monta kertaa kävellyt siihen valtiovarainministeriön kivimuuriin ja kiviseinään päin, kun on yrittänyt kuntarahoja ajaa. Kyllä me sen tiedämme varmaan molemmat.

Iivo Polvi /vas:

Herra puhemies! Ed. Väistö aikaisemmassa puheenvuorossaan totesi, että budjetti on tavanomainen eikä kehuja kaipaa. Hän totesi edelleen, että eriarvoisuus alueiden välillä kasvaa. Kyllä kai tämä on budjetti, jossa selvästi tasoitetaan alueiden välisiä eroja ja kuntien välisiä taloudellisia eroja, nimenomaan valtionosuusjärjestelmän muutoksen kautta toisaalta kuntien ja valtion välisen kustannusjaon uudistuksen kautta. Se kai nyt on selvä tosiasia. Se 1,5 miljardia markkaa, millä lisätään valtionosuuksia, kohdistuu nimenomaan niille kunnille, jotka ovat keskimääräistä heikommassa asemassa.

Edelleen ed. Väistö totesi kuntaministerin tyytyvän vain arvostelemaan kuntien päätöksentekijöitä. Minulta on jäänyt se arvostelu huomaamatta. Minusta on aivan perusteltua kysyä, onko myös vikaa päätöksentekijöissä eikä pelkästään olosuhteissa. Otan esimerkkinä Tuusniemen kunnan Pohjois-Savon alueelta Pohjois-Karjalan rajanaapurina. Kunta on olosuhteiltaan, väestörakenteeltaan ja elinkeinorakenteeltaan aivan vertailukelpoinen vieressä oleviin kuntiin. Tuusniemen kunnalla ei ole penniäkään tällä hetkellä velkaa. Se on selviytynyt veloistaan niinä aikoina, joiden te väitätte olleen leikkauskausia viime vuosina. Se on velaton kunta huolimatta siitä, että se toteutti lähes 30 miljoonan markan kouluhankkeen. Minusta kannattaa kysellä jonkin verran päätöksentekijöidenkin perään välillä.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tämä sana työttömyys: Se on kyllä mielenkiintoinen ongelma. Kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että se on suurin kysymysmerkki ja vaikeus Suomessa, ja hyvin vähän kiinnitämme huomiota tässä salissa yli puoluerajojen, miten se tosiaan voitaisiin poistaa tästä maasta. Toistan vain sen osan puheestani, jossa sanoin, että vuosina 1995—2000 työvoimaministeriön budjetti oli 80 miljardia markkaa, lähes puolet meidän ensi vuoden budjetistamme. Me olemme edelleen tässä ja kaikki sanomme, että se on suurin ongelma. Meidän kaikkien pitää katsoa peiliin, jos me haluamme olla rehellisiä. Puoluepoliittiset näkökohtaerot ovat aivan eri asia, vaikka niistäkin luonnollisesti pitää puhua.

Toinen asia, johon lyhyesti haluan puuttua, on pienten kuntien ongelma. Se varmasti on ongelma monella lailla, mutta yhden vaikea on erilainen kuin toisen vaikea. Niille teistä, jotka haluatte analyyttisesti näitä asioita selvitellä, voin järjestää visiitin esimerkiksi Espoon kaupunkiin, jossa yhteisöverojen tuottomenetykset valtiolle ovat nykyään sitä luokkaa, että meidän 7 miljardin konsernimme rahoista menee ensi vuonna 500 miljoonaa todellista valtionapua valtiolle. Se on meidän aktiivista elinkeinopolitiikastamme kaikki poissa, ja Espoossa on tultu sille rajalle, josta valtio ei enää voi enempää ottaa. Tätä tietoa muualla Suomessa ei, hyvät veljet ja siskot, hyväksytä lainkaan, koska analyyttisesti sitä ei kehdata lähestyä. Haluan vain sanoa, että vaikeudet ovat erilaisia, mutta niitä näkyy olevan joka puolella. Kaikki ei ole kiinni siitä, että jossain kunnassa on työttömyyttä, vaan siitä, että suuressa osassa Suomea on vaikea työttömyys, joka imee voimavarat muualta, missä on aktiivia elinkeinopolitiikkaa ja työttömyys lähes normaalitasoa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Väistölle näistä kuntaliitosasioista: Hallitushan ei aja kuntien pakkoliitoksia, vaan pyritään vapaaehtoisesti porkkanoilla edistämään näitä liitoksia. (Ed. M. Salo: Henkistä pakkoa!) Tiedän omalla alueellani Raahessa ja Pattijoella tilanteen, jossa kunnat ovat hyvin lähekkäin toisiaan. Siellä ei palvelurakenteeseen ole merkitystä, vaikka kunnat yhdistetään. Yhdistyminen toisi tälle alueelle kymmeniä miljoonia lisää yhdistymisrahaa. Tämä ei kuitenkaan tunnu kelpaavan siellä oleville keskustalaisille vaikuttajille Pattijoen kunnassa, ja näyttää siltä, että yhdistymistä ei ihan hevillä näytä syntyvän. Ainakin se on kovan työn takana.

Minun mielestäni myös kunnilla täytyy olla joku oma vastuu kehityksestä. Ei voi olla näin, että valtio on kaikkeen syyllinen. Jos annetaan porkkanoita ja mahdollisuuksia, sitten ei kelpaakaan.

Ed. Salolle: Kyllä Ahon hallituksen aikainen politiikka on myöskin monien talousasiantuntijoiden mielestä ollut väärää politiikkaa, josta ovat erityisesti pienituloiset kärsineet. Ei tämä ole mikään sellainen vasemmistosta heitetty näkemys, vaan on aika laajasti todettu tässä valtakunnassa, että näin oli, että väärää politiikkaa silloin harjoitettiin. Sekin pitäisi tunnustaa.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilä otti esille minusta olennaisimman yhteiskuntamme ongelman eli edelleen vaikeana jatkuvan suurtyöttömyyden. Tällä puolen me ilmeisesti olemme jonkinlaisen rakenteellisen työttömyyden vankeja, ei saada käyttöön sitä työllistämispotentiaalia, jota meillä on ollut ja edelleen on, vaikka taloudellinen tilanne nyt näyttääkin ainakin joksikin aikaa heikkenevän. Mielestäni meidän pitäisi löytää laaja yhteisymmärrys siitä, millä tavoin sekä yrittäjyyttä että työn teettämistä ja tekemistä kyetään edistämään. Tässä tarvittaisiin myös niitä peräänkuulutettuja — taisi olla ed. Huotari — erilaisia kokeiluja. Niitä keskusta on nostanut esille. Me haluaisimme, että nyt päättäväisesti ja yksituumaisesti lähdettäisiin hakemaan sellaisia malleja, joilla todella saadaan tekemätön työ tehtäväksi, eikä ajauduttaisi sellaiseen supistuvaan kierteeseen, johon nyt muun muassa kuntien heikon talouden seurauksena on jouduttu monilla alueilla. Kun pitäisi lisää työllistää, joudutaan olosuhteiden pakosta vähentämään henkilöstöä taas tai ainakin lomauttamaan.

Samahan koskee myös yrityksiä. Siinä mielessä on ollut hyvä, että nyt pikkasen on ammatillisen aikuiskoulutuksen rahoitusta parannettu eduskuntakäsittelyn aikana. Vieläkään se ei ole sillä tasolla, mitä nyt uhkaava työttömyys edellyttäisi. Nyt kaivattaisiin myös niitä täsmätoimia, joita pääministerikin on ilmoittanut. Ne olisi pitänyt saada jo tässä budjetissa käyttöön eikä vasta niin, että ensi vuonna ryhdytään miettimään.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta tässä loppukeskustelussa päästään ehkä aika avoimeenkin dialogiin alueellisen kehittämisen lähtökohdista. Ed. Akaan-Penttilä käytti puheenvuoron, jossa hän kertoi, miten suurenkaan kaupungin Espoon ongelmat eivät ole ratkaistuja. Samalla ed. Valpas tarkasteli sitä, mitä tarkoittaa se, että kunnat yhdistyvät. Minusta on erittäin olennaista, että me tunnistamme sen, että emme me porkkanarahoilla ratkaise niitä ongelmia, jotka tällä hetkellä ovat alueellisen kehittämistoiminnan ytimenä. Meidän pitää saada vahvistettua luonnollista tulonmuodostusta ja sillä tavalla vahvistettua näitä alueita. Sen vuoksi on ihmeellistä, miksi hallitus ei voi käynnistää aktiivisempia kokeiluja alueellisen tulonmuodostuksen vahvistamiseksi, vaan hetkellisillä porkkanarahoilla yrittää ratkaista tämän kysymyksen, mikä tuo vain hetkeksi helpotusta tilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tuoda esille sen, miten historiallisessa vaiheessa tämä talousarviokeskustelu käydään. Yhdysvallat on laskenut ohjauskoron 1,75 prosenttiin, joten lähestytään sitä rajapintaa, josta aletaan kansalaisille maksaa, että otetaan vierasta rahaa käyttöön. Jos otetaan pienikin inflaatioheijaste tähän, ollaan tilanteessa, että maksetaan siitä, että otetaan vierasta pääomaa käyttöön.

Minä haluan, arvoisa puhemies, tällä kuvata sitä, kuinka syvältä joudutaan nostamaan Yhdysvaltain taloutta. Tässä mielessä on tärkeätä, että me pystyisimme realistiseen arvioon, että tämä ei tapahdu lyhyellä aikajänteellä, vaan todella edessä on ehkä uskomattomankin pitkä taantumajakso.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä työttömyyteen isommalta, uudemmalta kannalta. Porkkanarahoista ensinnäkin olen aivan samaa mieltä, kuin edelliset edustajat täällä ovat niistä puhuneet. Tässähän tarvittaisiin joitain aivan uusia avauksia. Yksi hyvin yksinkertainen avaus on se, että ilmeisesti työttömien joukossa on noin 150 000 ihmistä, jotka eivät koskaan pysty työllistymään erilaisista syistä, sairauksien ja muiden ongelmien takia. Heille täytyisi tehdä jokin muu kestävä ratkaisu kuin se, että heitä koulutetaan aina uudelleen johonkin. Se aiheuttaa henkilökohtaista turhautumista.

Minun tietojeni mukaan seitsemän kahdeksan viime vuoden aikana samat keinot työttömyyden torjunnassa ovat toistuneet. Ne ovat palkkaperusteiset työllistämistoimenpiteet, työharjoittelu työmarkkinatuella, vuorotteluvapaan avulla työllistäminen ja työvoimakoulutus. Hyvä tietysti näin, mutta tämä on kaikki väliaikaista kaunistusta. Koskahan se päivä tulee, että saataisiin aikaan semmoisia muutoksia, jotka itse asiassa tekisivät hyvää kaikille?

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Karjulalle tulonmuodostuksesta: Minä en oikein käsittänyt, että jos tulee kymmeniä miljoonia markkoja rahaa seutukunnalle, ettei se ole tulonmuodostusta sinne. Eikö niillä rahoilla juuri voida luoda uusia rakenteita ja uusia työpaikkoja? En minä ymmärrä, mikä on sitten tulonmuodostusta, jos ei tämä. Ei kai niitä ole tarkoitettu ainakaan miksikään syömärahoiksi. Ei meillä Raahessa ole tällä tavalla ajateltu. Meillä on tarkoitus juuri näillä rahoilla kehittää uusia työpaikkoja ja rakentaa sinne sellaisia rakenteita, että se seutukunta on kilpailukykyinen. En minä ymmärrä, mikä on sitten ed. Karjulan mielestä tulonmuodostusta. Tämä on käsittämätöntä puhetta.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä ed. Karjulan kanssa siitä, että on historiallista havinaa. Yhdysvaltain matala ohjauskorko on yksi asia. Toinen on tietysti se, että elämme erittäin epävakaassa maailmantilanteessa kaiken kaikkiaan. Lähi-idän tilanne saattaa muuttua yhdessä yössä. Emme tiedä, miten Yhdysvallat suhtautuu Irakiin, Palestiinaan jne.

Jos siirrytään kotoisiin asioihin, se, mihin kuitenkin voidaan auttaa valtiovallan toimin ja näillä niin sanotuilla porkkanarahoilla, on sen tyyppisten reikäleipäkuntien yhteenliittyminen kuin ovat Vehkalahti ja Hamina. Mitä hyötyä siitä on? Esimerkiksi E18-linjauskehitys on ollut monta monta vuotta täysin jäissä ja nyt E18 kulkee Haminan katuverkon läpi. Jos ja kun nämä kunnat nyt löytävät toisensa — näin nyt näyttää tapahtuvan — niin aivan selvästi myös talousalueella tapahtuu positiivinen ratkaisu, ei ainoastaan jokin tällainen lämmike, vaan pitkäjänteisesti. Kyllä niillä merkitystä on. Siinäkin esimerkiksi Summan tehtaiden tulevaisuus, Haminan sataman tilanne ja sen tulevaisuus ovat ikään kuin moottoreina, jotka nyt lähentävät näitä kuntia toisiinsa. Molempia uhkaavat globalisaatio ja ehkä negatiiviset muut ratkaisut.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! USA:ssa pyritään korkoelvytyksen kautta saamaan talous kasvuun. Jos se onnistuu, hyvä niin, mutta korkoelvytyksellä on myös toinen puoli. Kun korot ovat erittäin matalat, ihmiset, jotka ovat piensijoittajia tai pientallettajia, eivät saa rahalleen lainkaan korkoa ja toisaalta markkinavoimat, jotka tarvitsevat rahaa toimintojensa ja suunnitelmiensa toteuttamiseen, saavat sitä erittäin halvalla. Silloin rakennemuutos, jota maailmassa aika voimakkaasti tapahtuu, edelleen kiihtyy, ja se saattaa pahimmoillaan johtaa edelleen lisääntyvään työttömyyteen, koska haetaan tietynlaista tehokkuutta ja sitä on nyt halvan rahan aikana mahdollisuus hakea. Tällä on ihan selkeästi kaksi puolta, piensijoittajat, pientallettajat, menettävät osan rahansa ostovoimasta.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas ehkä tarpeettomastikin innostui puheenvuorostani. Minä en niinkään tarkoittanut sitä, että puhumme toistemme ohi tällä perinteisellä politikoinnin kilpailulla, vaan ihan oikeasti pohdin sitä, että jos me täällä eduskunnassa ajattelemme niin, että jollekin kuntaparille porkkanarahalla tarjotaan ratkaisu, josta toki on hyötyä lyhyellä aikajänteellä ja parhaimmillaan pitkälläkin aikajänteellä näille kunnille, niin emme me ratkaise kuntatalouden perusongelmaa tai valtio—kunta-suhteen ongelmaa porkkanarahoilla. Jos kuntien yhteenliittyminen toisi merkittävän ratkaisun, eihän siihen tarvita enää lisää rahoja, vaan se yhteenliittyminen sinällään toisi merkittäviä lisäarvotekijöitä. Nyt tätä ratkaisua ei tule. On reikäleipäkuntia, jotka eivät yhdisty sen vuoksi, että ne menettävät valtionosuuksia sillä alueella jopa kymmeniä miljoonia, jos ne liittyvät yhteen. Nyt kun ne toimivat erillisinä kuntina, ne saavuttavat tästä hyötyä. Nämä rakenteelliset ratkaisut pitää tehdä eduskunnan ja valtion päätöksellä.