Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tulin puhujakorokkeelle, koska saattaa hiukan yli kaksi minuuttia mennä.

Nyt on meillä käsittelyssä kaksi hallituksen esitystä laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain muuttamiseksi, ja siellä on pohjalla hallintovaliokunnan lausunto ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö. Kaiken kaikkiaanhan nämä yhdessä merkitsevät kuntien sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksien lisääntymistä 1,51 prosentilla, ja taustalla siellä on ensinnäkin tietysti hallituspuolueiden eduskuntaryhmien sopimus, jonka mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksia ja niiden valtionosuutta korotetaan ensi vuoden budjettiin. Toisaalta siellä on taloudelliset vaikutukset Kansallisen terveysohjelman johdosta ja sitten lisäksi eräitä kertaluontoisia oikaisueriä.

Mutta jos katsotaan läpi sekä tuo hallintovaliokunnan lausunto että sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö, molemmista huokuu syvä huoli siitä, miten kunnat selviytyvät näistä peruspalvelutehtävistä ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvastuistaan.

Me muistamme sen, että vuonna 1995 sosiaali- ja terveystoimen kustannukset kaiken kaikkiaan kuntasektorilla olivat silloista 54 miljardia markkaa ja valtionosuudet 19 miljardia markkaa. Vuonna 2001 nuo kustannukset olivat nousseet 69 miljardiin ja valtionosuudet pudonneet 15 miljardiin eli valtionosuudet olivat alentuneet 4 miljardilla. Sosiaali- ja terveysvaliokunta vertaa mietinnössään, että nyt opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuudet ovat keskimäärin ottaen noin 57 prosenttia ja sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet noin 25,3 prosenttia. Tämä on huikea ero eri valtionosuustehtävien osalta.

Ei tässä voi muuta kuin todeta sen, että näinä vaikeina talouden vuosina kuntien sosiaali- ja terveystoimi on ollut se sektori, joka on joutunut sopeuttajan rooliin, silloin kun valtiontalouden tulopohjaa on hoidettu kuntoon, ja kuitenkin kansalaiset pitävät tärkeimpinä peruspalveluina juuri sosiaali- ja terveystoimen tehtäviä ja niistä saatavia palveluja. Sen jälkeen ymmärtää helposti, että hallintovaliokunta on aivan keskeiseksi tavoitteekseen lausunnossaan kirjannut sen, että valtionosuuksien indeksitarkistukset tulisi suorittaa ensi vuonna täysimääräisesti.

Mikäli tässä menetellään niin kuin hallitus budjetti- ja lakiehdotuksessaan esittää, merkitsee tämä käytännössä sitä, että lakiin nähden kuntien rahoitusvastuu sosiaali- ja terveystoimen menoista kasvaa 200 miljoonalla eurolla. Siksi minusta on erinomaisen hyvä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on ensinnäkin tietysti esittänyt lausumaehdotuksen siitä, että indeksitarkistukset jatkossa tulisi suorittaa täysimääräisinä ja että valtionosuuksien taso sosiaali- ja terveystoimessa tulisi korottaa siten, että se saavuttaa valtionosuusjärjestelmän keskimääräisen tason ja että se tapahtuisi valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Nyt vain herää kysymys, miksi hallitus ei noudattanut eduskunnan jo aiemmin hyväksymää yksimielistä kantaa siitä, että indeksitarkistusten puolitus poistettaisiin. Se olisi ollut välttämätöntä ja tarpeellista. Siitähän muun muassa ed. Hannes Manninen on tehnyt lakialoitteen, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 18 §:ää olisi muutettu siten, että kustannustasotarkistus olisi aina poikkeuksetta täysimääräinen.

Tämän kokonaisuuden huomioon ottaen tämä tietysti tällä erää on hyväksyttävissä, niin kuin siis sosiaali- ja terveysvaliokunta mietinnössään esittää, mutta kyllä tästä pitäisi vetää se johtopäätös, että tämä on viimeinen kerta, kun indeksitarkistukset puolitetaan, ja kun vuoden 2004 budjettia hyväksytään, me käsittelemme sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuslain muutosta siten, että indeksitarkistukset ovat täysimääräisiä. Tällä jos millä vakautetaan kuntataloutta, kuntien tulopohjaa ja luodaan oikeudenmukaiset edellytykset kansalaisille saada sosiaali- ja terveystoimen palvelut. Tämä on tärkein kysymys. Hallinnolliset uudistukset, Kansalliset terveysprojektit eivät näitä ratkaise, vaan kuntien rahoituskriisin poistaminen sosiaali- ja terveystoimen osalta.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta myös hallituksen esitys kuntien sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksien korottamiseksi on sinänsä hyvä, mutta se ainoastaan hiukan lieventää, mutta ei paranna sitä huolestuttavaa tilannetta, joka kunta—valtio-suhteissa on viime vuosina kehittynyt, eli valtion toimien epävakautta ja heikkoa ennustettavuutta, joilla vaikutetaan kuntien edellytyksiin selvitä peruspalveluiden järjestämisestä.

Ed. Nousiainen otti hyvässä puheenvuorossaan esille keskeiset tärkeät kysymykset. Myös itse haluan korostaa, että valtionosuuksien indeksikorotusten toteuttaminen täysimääräisenä on varmasti yksi erittäin keskeinen kysymys. Mutta kyllä suuren kaupungin edustajana haluan tuoda myös tässä yhteydessä esille sen huolen ja epäkohdan, joka on syntynyt kuntien keskinäisessä valtionosuuksien ja verotulojen siirrossa. Nyt esimerkiksi Helsingissä joudutaan peruspalveluiden turvaaminen ja lisääntyvät vastuut kattamaan kunnallisveroa nostamalla ja lisälainoituksella. En tässä halua nyt asettaa vastakkain pieniä ja suuria kuntia, vaan haluan hallintovaliokunnan lausunnon mukaisesti todeta, että erilaisia ongelmia on pienissä ja suurissa kunnissa ja ne tulee kyllä huomioida tasapuolisesti.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys on positiivinen asia kuntien sosiaali- ja terveystoimen osalta, kun valtionosuuksia korotetaan. Jos me puhumme hyvinvointiyhteiskunnasta ja siitä, että turvataan peruspalvelut kaikille kansalaisille, niin kyllä se edellyttää tämän kaltaisia toimenpiteitä.

Minusta sosiaali- ja terveysvaliokunta, kun se on ottanut lausuman tähän mukaan, kiinnittää merkittävään asiaan huomiota. Täällä todetaan: "Eduskunta edellyttää, että valtionosuuksien indeksikorotukset jatkossa toteutetaan täysimääräisenä ja että sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien korottamista käyttökustannuksiin ja kehittämishankkeisiin edelleen jatketaan valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistuksen yhteydessä."

Tämä lausuma on hyvä, ja valiokunnan mietintö ymmärtääkseni on yksimielinen. Tähän suuntaan pitää ilman muuta edetä. Minua itseäni on häirinnyt kaiken aikaa se, että valtionosuuksia on leikattu ja indeksitarkistuksia ei ole tullut täysimääräisenä.

Yksi asia, mikä käy mietinnöstä myös julki, on vakava kysymys, jossa tietysti voidaan osoitella sekä kuntia että valtiota, kun puhutaan kuntien ja valtion välisen sopimusmenettelyn kehittämisestä. Kunnat kokevat sen niin, että valtio ei ole luotettava sopimuskumppani. Toisaalta taas sitten valtio kokee ilmeisesti sillä tavalla, että kuntien puolelta tulee aina uusia vaatimuksia ja näkemyksiä ja että ne sillä tavalla ovat sitten rikkomassa sopimuksia. Mutta kyllä tätä järjestelmää, kuntien ja valtion suhdetta, sopimusmenettelyä, tulee kehittää sillä tavalla, että hallitusohjelmaan selkeästi sovitaan pelisäännöt ja niiden mukaan sitten eletään ja pelisääntöjä tarkistetaan sitten molemmin puolin sopien.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama huomio tähän. Todellakin indeksitarkistuksen ohittaminen niin, että indeksiä ei ole kokonaisuudessaan huomioitu, on tietysti huono asia pohjimmiltaan, mutta toisaalta on aivan oikein, niin kuin ed. Laitinenkin totesi, että tätä hallituksen esitystä katsotaan positiivisesti. Tämä on toki eteenpäinmenoa siinä mielessä nimenomaan, että sosiaali- ja terveyspalvelujen valtionosuutta tässä lisätään.

Potilaiden aseman näkökulmasta kokonaisuutena muutama huomio.

Ensinnäkin hoidon laadun kannalta ei ole suurtakaan eroa potilaan kannalta, saako hän niin sanottua perusterveydenhoitoa, terveyskeskuksen vuodeosaston hoitoa, terveyskeskuksen poliklinikan vastaanottohoitoa tai erikoissairaanhoitoa. Se väli on veteen piirretty viiva ja se on liukuva. Näin ollen myös lainsäädännön pitäisi olla yhtenevä, siis kansanterveyslaki ja laki erikoissairaanhoidosta pitäisi yhdistää.

Toinen asia on se, että täällä jotkut kansanedustajat ovat esittäneet erikoissairaanhoidon siirtämistä valtion hallintaan ja vastuulle. Se tekisi tilanteen sellaiseksi, että katsottaisiin valtion rahakirstun puolelta, että potilaiden tulisi mieluummin olla siellä kuntien maksuosuuden puolella ja päinvastoin. Se ei voi olla tämän yhteistyön kannalta oikein, koska potilaan oikea hoitopaikka vaihtuu, esimerkiksi vaikkapa leikkauksen, operaation jälkeen.

Mutta kaikkein tärkein vielä on se, millä tavalla me kaikki, julkinen valta, olemme perustuslain 19 §:n mukaisesti huolehtineet riittävästä terveyden- ja sairaanhoidosta. Hyvä konsultti tässä on raha. Kun terveydenhuollon kokonaismenot asukasta kohti vuodessa lasketaan ostovoimapariteetilla korjattuina Yhdysvaltain dollareissa ja kyseessä olevan vuoden rahanarvossa Oecd-maissa, voidaan todeta, että vuonna 2000 tuo luku on Suomen kohdalla 1 664 dollaria, kun taas kaikissa muissa Oecd-maissa paitsi Kreikassa, Portugalissa, Espanjassa ja Uudessa-Seelannissa tämä luku on selvästi korkeampi. Se on Isossa-Britanniassa 100 dollaria korkeampi. Alankomaissa se on jo tasolla 2 246, kun se meillä on siis 1 664. Tanskassa se on 2 420, Saksassa 2 748 ja Sveitsissä 3 222 dollaria per asukas per vuosi vuonna 2000. Kun katsotaan muutosprosenttia vuoden 1990 ja 2000 välillä, voi sanoa, kun on olemassa tämä Kuntaliitonkin käyttämä taulukko ja se on käytössä, että Suomella on kaikkein pienin prosenttiluku, kun katsotaan lisäystä prosenteissa vuodesta 1990 vuoteen 2000. Näin ollen kaiken kaikkiaan julkinen valta ei todellakaan ole kilpailukykyinen tässä näkökulmassa verrattuna todellakin lähes kaikkiin muihin Oecd-maihin. Siis kolme eteläistä EU-maata on Suomen takana tosin tässä.

Voi myös todeta, että halvalla ei saa hyvää, ja voi myös todeta sen, että puhe niin sanotusta tehokkaasta sairaanhoidosta ja terveydenhoidosta voi Suomessa todellakin pitää osin paikkansa, mutta tehokkuudella ei todellakaan pystytä saavuttamaan hyvää hoitotulosta, jos jo lähtötilanteessa käytettävissä olevat resurssit ovat näin vähäiset.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen tässä kovasti puhui sen puolesta, että erikoissairaanhoitoa ei voitaisi valtiollistaa ja että siitä syntyisi hänen kuvaamansalaisia ongelmia. Ei siitä mitään ongelmia synny, kun katsotaan, että jos on akuutisti jouduttu ottamaan potilas erikoissairaanhoitoa toteuttavaan sairaalalaitokseen, niin siinä todetaan jo heti lähtökohtaisesti, että tästä lasku koituu kunnalliselle puolelle ja sillä siisti.

Pentti  Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näinhän käytännössä on tällä hetkellä. Kunnalle tulee jokaisesta poliklinikka- taikka sairaalaosastohoitojaksosta lasku, ja potilas nimenomaan on ikään kuin se väline, jonka kautta myöskin sairaanhoitopiiri tai erikoissairaanhoito saa taloudellisen toimintaedellytyksen. Kun nyt sairaanhoitopiirit ovat lähteneet sillä tavalla säästämään, että ovat vähentäneet toimintaansa, esimerkiksi operaatioiden määrää, on ihan kirjattu, että tuhat operaatiota vaikkapa lyhytaikaisessa kirurgiassa vähemmän vuodessa, kuten Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä tehtiin, niin samalla rahaa on tullut myös vähemmän, mutta nimenomaan myös kysymys siitä, että jotkut kansanedustajat ovat esittäneet, että erikoissairaanhoito tulisi valtion budjetista suoraan rahoittaa.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuulun juuri niihin, jotka ovat todenneet, että sen pitäisi valtion budjetista tullakin ja että valtio-organisaation pitäisi järjestää erikoissairaanhoito tarkoituksenmukaisella tavalla yhtäläisellä palvelutasolla koko maassa.

Pentti  Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean tähän, että silloin tulee juuri tämä oikean paikan ongelma, koska maksajan näkökulmasta potilas pitäisi saada varsin nopeasti pois tästä valtion omistamasta, hallinnoimasta, erikoissairaanhoidon sairaalayksiköstä jatkohoitoon kuntaan. Sitten jatkohoidossa kunta mielellään ei jälleen ottaisi häntä vastaan, koska jälleen maksaja on sitten toinen. Mielestäni nämä systeemit pitää yhdistää kohtuullisella tavalla, niin että kunnilla ei ole liikaa rasitetta ja potilaan etu olisi ensisijainen.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On selvää, että jokainen euro ja sentti, joka näihin sosiaali- ja terveyspalveluihin tulee, on myönteinen asia, ja siinä mielessä tietysti tämä lakiesitys on luettava plussan puolelle.

Kiinnittäisin kuitenkin huomiota sellaiseen asiaan, kun valiokunta lausumaehdotuksessaan sinänsä aivan oikein toteaa valtionosuuksien indeksikorotuksista, että ne pitäisi täysimääräisinä tulla, että jos valiokunta olisi halunnut, se olisi voinut käyttää kyllä tätä valtaansa jo puolittain. Nimittäin tuon pykälän, jonka perusteella tämä suhde määritellään, jälkimmäisessä osassa sanotaan, että jos indeksikorotukset on pienempinä kuin täysi korotus maksettu, niin sitä menetystä, mitä kunnille olisi tapahtunut, ei näissä myöhemmissä kuntien ja valtion välisissä tasausjärjestelmissä enää oteta huomioon. Toisin sanoen pyyhkimällä noin puolet pois tuosta pykälästä valiokunta olisi voinut viedä tätä asiaa eteenpäin siihen suuntaan, mitä se on halunnut, mutta näyttää siltä, että ei ole todellista halua eikä tahtoa ollutkaan hoitaa tämä asia.

Sitten haluaisin pöytäkirjaan lähinnä oikaisun ed. Rakel Hiltusen puheenvuoron johdosta. Hän sinänsä aivan oikein totesi täällä, että myöskin Helsingillä ja monilla kaupungeilla on vaikeuksia, mutta kun hän puhui kuntien välisistä verotulonsiirroista, niin haluan todeta, että sellaista Suomessa ei ole, ei ole koskaan ollut eikä lainsäädäntö tunne, vaan kysymys on verotuloihin perustuvasta valtionosuuksien tasauksesta, joka tehdään valtion ja kunnan välillä eikä kuntien välillä.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asia voi ehkä muodollisesti olla tällä tavalla, mutta kun se aikaisemmin oli niin, että valtion maksamia valtionosuuksia vähennetään tämän tasauksen verran, niin nythän tämä vähennys voi olla myös suurempi kuin valtionosuudet, niin että valtionosuudet muuttuvat negatiivisiksi. Silloin minusta tuo kuva ei enää oikein vastaa todellisuutta, vaan kyllä siinä silloin siirretään verotuloja paikasta toiseen, kun ei ainoastaan pienennetä valtionosuuksia vaan pannaan kunta maksamaan omista verotuloistaan valtiolle, joka sitten maksaa taas eteenpäin jollekin toiselle kunnalle.

Hannes  Manninen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Soininvaara tietää, kun hän on puhunut negatiivisista tuloveroista, että tässä tapauksessa on kysymys negatiivisesta valtionosuudesta, elikkä täsmällisesti ottaen asia ei ole noin. Sitä paitsi meillä on Suomessa saattanut olla eräänä vuonna kaksi, parhaana vuonna kolme, kuntaa, joissa se on mennyt negatiiviselle puolelle. Todennäköisesti ensi vuonna ei ole enää yhtään kuntaa, jossa käy näin. Kysymyshän on kansanomaisesti sanottuna siitä, että arvioidaan kunnan menotaso, mitä tarvitaan tehtävien hoidossa valtionosuusjärjestelmässä. Jos katsotaan, että kunnilla on omia verotuloja näin paljon, niin silloin lainsäätäjä on arvioinut, että se ei tarvitse valtionosuutta niin paljon. Toisin sanoen tällä tavalla vähennetään sitä valtionosuutta verotuloihin perustuen. Tarkoituksena on ollut saada tietysti ihan oikeudenmukainen järjestelmä, mutta on reilusti ja selvästi sanottava, että kyllä näiden Helsingin ja eräiden muiden kuntien (Puhemies koputtaa) osalta tilanne on mennyt liian huonoksi tämän taloudellisen notkahduksen ja eräiden järjestelyjen seurauksena.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on valiokunta tehnyt hyvää ja ripeätä työtä, ja kun katsoo vielä, niin aika vastuullista työtä sinällään. Kun tiedetään, että semmoista isoa rahasäkkiä ei ole olemassa, josta voisi rajattomasti ammentaa euroja, niin sinällään nämä lausumat, jotka evästävät tulevaisuuteen, ovat hyviä.

Tästä indeksikorotuskysymyksestä: Tietysti olisi hyvä, että nyt olisi voinut tehdä sen, mutta kun tiedetään, jotta sekin katettaisiin nyt tällä hetkellä velalla, lisävelanotolla, niin ilmeisesti meidän nyt kuitenkin pitää sitten tähän tyytymän tässä tilanteessa.

Sitten hallintovaliokunta on ottanut tässä kantaa ihan oikeasti, miten eri kunnat selviytyvät lakisääteisistä tehtävistä. On hyvin monitasoisia kuntia, joissa voidaan hoitaa palvelut kohtuullisen hyvin, mutta sitten on huonosti meneviä. Enimmäkseen suuri osa taitaa olla niitä pieniä kuntia, vaikka jokunen tässä nyt on isokin mukana, mutta suurin osa on, niin kuin täällä todetaan, tai ei suoraan todeta, alle 2 000 asukkaan kuntia. Siihen odottaisi kyllä, että jatkossa löytyisi joitain semmoisia malleja, joissa voitaisiin edistää kuntarajojen yli tapahtuvaa yhteistyötä, kun nyt se on kovin nihkeätä ollut, joku semmoinen muukin malli kuin tämä kuntaliitosmalli, jossa voitaisiin tässä kannustaa porkkanoilla sitä, jotta kunnat mahdollisesti löytäisivät yhteistyökuvioita, jotta esimerkiksi vaikka sosiaalitoimi tai koulutoimi tai tekninen, mitkä hyvänsä, voisivat toimia yli kuntarajojen laajemmassa mitassa. Tästä hyvä esimerkki on metsänhoitoyhdistykset ainakin meillä tuolla Itä-Suomen alueella. Nyt siellä on useampi metsänhoitoyhdistys viime aikoina mennyt yhteen, ja mitä lehtitietoihin on uskominen, niin siellä on voitu jäsenmaksuja aika paljon pienentää, mikä tarkoittaa kuntien osalta vähän samanoloista asiaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys on aivan oikea ja aiheellinen. Valiokunnan mietintö on varsin onnistunut, mutta ainut huoli meillä on se, että kahden vuosikymmenen aikana valtion ja kunnan välinen vastuunjako, yleensäkin terveydenhuollossa, on keikahtanut päälaelleen.

Kun valtiolla oli päävastuu, noin 48 prosentin osuus, terveydenhuollon menoista 20 vuotta sitten, niin tämä on pudonnut noin 18 prosenttiin ja lähestulkoon vastaavasti prosentit ovat keikahtaneet kunnallisen vastuun osalta. Elikkä perusongelmaahan ei valitettavasti vielä tälläkään sinänsä hyvällä esityksellä ja mietinnöllä korjata, vaan ongelman koko laajuus tulisi tiedostaa, koska kuntataloudet ovat erikoissairaanhoidon ja yleensäkin terveydenhuollon ja sosiaalitoimen menojen osalta suurissa vaikeuksissa.

Kysymys on semmoisista asioista, jotka tulee hoitaa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Meille kuntapäättäjille esimerkiksi omassa kotikaupungissani Keuruulla osoitettiin kirjelmä, jossa kysyttiin, kuinka te, hyvät kuntapäättäjät, haluatte kantaa vastuuta omista isistänne ja omista äideistänne. Haluatteko te, että vastuu hoidetaan sillä tavalla, että sieltä joudutaan tinkimään, työt tekemään kiireessä, vai halutaanko mahdollisimman hyvä, inhimillinen hoito? Mitä te haluatte? Tätä työntekijät meiltä kysyivät. Tuo kysymys on hyvin aiheellinen. Yhteiskunnan arvo mitataan siinä, kuinka se pitää huolta sairaista, vanhuksista, muutoinkin heikoimmista jäsenistään.

Tämän vuoksi olisi hyvin toivottavaa, että kunnan ja valtion välistä taloudellista vastuuta jaettaessa tiedostettaisiin tuon kahden vuosikymmenen aikana tapahtunut kustannusosuuksien muutos, mikä on käynyt, ja minä näkisin, että pitäisi harkita myös todella sitä, että erikoissairaanhoito siirrettäisiin valtion vastuulle. Mitä se merkitsisi? Mitä hyvää siitä olisi? Nuo ongelmat, mitä muun muassa ed. Tiusanen asiantuntijana toi esille, ovat todellisia ongelmia kyllä, mutta että ne olisivat sellaisia, että niitä ei pystyttäisi voittamaan, sitä en usko. Minä uskon, että jos lääketieteellisin hoitoperustein hoidetaan, niin nämä ongelmat ovat aina ratkaistavissa.

Toivon, että nyt edetään sillä tavalla kuin on mietintö näyttämässä, mutta samalla vahvasti tiedostetaan tämä perusongelma, joka on syntynyt viimeisen ei vain kymmenen vuoden vaan kahden vuosikymmenen aikana.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen viittasi tuohon ajatukseen, jossa painotan nimenomaan erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon yhteenkuuluvuutta kaikilla tavoin. Se on myöskin nopean hoidon ja vastuunalaisuuden kannalta tärkeätä.

Saman tien haluan painottaa sitä, että terveydenhoidon rahoitus on yhteinen asia. Se on kuntien ja myöskin valtiovallan asia. Valtio on siirtänyt ikään kuin perustuslaillista vastuutaan liikaa kunnille, ja taas kunnat säästävät hyvin kummallisella tavalla, joka koituu usein jopa menolisäyksinä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys on saanut täältä hallituspuolueiden edustajien suunnalta kiitosta ja tunnustusta, ja sitä on tainnut tulla oppositionkin suunnalta. Ja ihan totta, tässähän mennään siinä mielessä oikeaan suuntaan yksityiskohdan osalta, että valtion ja kuntien välistä kustannusjako-osuutta muutetaan sosiaali- ja terveystoimessa hivenen nimenomaan kuntien eduksi.

Yksittäisenä toimena tämän ratkaisun, asian tarkastelu todellakin antaa aiheen niihin tulkintoihin, mitä tässä on tehty. Mutta samalla, kun se yksittäisenä toimena tuo arviointi onkin tuota, onkin syytä katsoa ja tarkastella, miten tämä toimi asettuu niihin kaikkiin valtion ja kuntien välisiä taloudellisia suhteita sääteleviin toimiin, jotka eduskunnan läpi on tarkoitus tämän syksyn aikaan, muutaman lähipäivän aikaan, täällä viedä. Ja kun tämä kokonaistarkastelu otetaan pöydälle, niin huomataan, että kyllä valtio tässäkin tapauksessa kuppaa kuntia siitä, mihin valtiolla lakisääteinen velvollisuus pohjimmiltaan olisi.

Valtion ja kuntien välisiä suhteita täällä säädetään monilla eri toimilla. Valtionosuuslainsäädäntöön liittyvät asiat ovat täällä esillä osin lakeina, osin sitten budjettimenoina. Siellä on toimia, joissa eräin osin leikataan kunnilta, sitten ennen kaikkea, ja tässä tapauksessa tällä kertaa nimenomaisesti, kuntien tulopohjaa, ja nimenomaan tulopohjasta veropohjaan hallitus kajoaa monilla eri toimilla: tulo- ja varallisuusverolain muutoksella, verontilityslain muutoksilla ja eräillä muillakin vastaavilla toimilla. Ja kun nämä toimet otetaan huomioon, niin huomataan, että se lopputulos kuntien kannalta ei välttämättä olekaan niin hyvä kuin pelkästään tähän yhteen lakiin tuijottaen voisi johtopäätöksen tehdä.

Minusta eilen täällä vasemmistoliiton edustajien toimesta sanottiin se asia aika hyvin. Ymmärsin suurin piirtein siihen tapaan sieltäkin sanotun, että näiden toimien jälkeen kunnat vielä, valtaosa niistä, saattavat hyvinkin ja kohtuullisesti selviytyä ensi vuonna, mutta tällä uralla kunta—valtio-suhteen jatkuessa seuraavalle vuodelle jälki tulee olemaan sitten seuraavana vuonna viimeistään jo huomattavan hankala.

Vielä muistutan tässä, että valtio on lainsäädännöllä säätänyt selvästi kunnille ison joukon tehtäviä, palvelutehtäviä. Ylivoimainen valtaosa kuntien menoista on juuri näiden tehtävien hoitamiseen liittyviä menoja. Uusi perustuslaki säätää lisäksi yksilölle vissit oikeudet, oikeudet sivistyksellisiin ja sosiaalisiin palveluihin, niin että ne palvelut ovat tuon yksilön kannalta kohtuulliset ja oikeudenmukaiset verrattuna muihin kansalaisiin. Jotenkin näin voisi kai tuon perustuslain tekstin ja sanoman tulkita.

Tätä taustaa vasten se, että kuntien ja valtion väliset taloussuhteet ensinnäkin ovat pitkäjänteisellä perustalla, ne ovat ennustettavia ja vakaita, on tavattoman hyvä ja tärkeä tavoite. Vuodesta toiseen nyt on kuitenkin käynyt niin, että budjettien rakentamisen loppuvaiheessa, kun valtiolla on ollut enemmän tai vähemmän vaikeuksia, monta kertaa sitten siinä loppuvaiheessa on käyty kuntien kukkarolla ja saman tien se vakaus, ennustettavuus kuntapäättäjän kannalta on haihtunut taivaan tuuliin. Niin tälläkin kertaa on käynyt erityisesti juuri äsken mainitsemiini verontilityslakiin ja tulo- ja varallisuusverolakiin tehtyjen muutosten seurauksena.

Kolmas tällainen merkittävä asia, jonka seurauksena kunta—valtio-tasapainoon sitä ennustettavuutta ei ole eikä tule taikka jota ei ole nyt tulossa ja jossa moitittavuutta valtion toimiin liittyy, se koskee nimenomaan tähän mietintöön jätetyssä lausumassa esille nostettua kysymystä indeksitarkistusten puolittamisesta. Puolittamalla indeksitarkistukset tuohon tapaan kuin hallitus nyt on tehnyt ja on tekemässä ensi vuodelle hallitus ottaa niistä kuntien tarvitsemista valtionosuuksista, joiden indeksitarkistusten täysimääräinen toteuttaminen vasta antaisi kunnille edellytykset niihin palvelujen tarjoamisesta aiheutuviin täysimääräisiin kustannusnousuihin, jotka kunnille viime vuosien kehityksestä ovat aiheutuneet. Puolittamalla nuo indeksitarkistukset näistä edellytyksistä kehittää palveluita, turvata palveluille riittävä rahoitus valtio samalla tinkii.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä yhteydessä vain tämän vähän monipolvisen selostelun perusteella tulla siihen lopputulokseen tai siihen johtopäätökseen, jonka tässä haluan ääneen lausua, että on sinänsä hyvä, että täällä näitten indeksitarkistusten osalta valiokunta vaatii tiukasti, että jatkossa ne pitää toteuttaa täysimääräisinä, mutta että sen ohella olisi tavattoman tärkeää, että tämän syksyn aikaan eduskunnassa tapahtuvissa kunta—valtio-suhdetta koskevissa asioiden käsittelyissä kyettäisiin esityksiä vielä tarkentamaan niin, että valtio ojentaisi kättä kunnille vähän pitemmälle. Keskustan esittämissä toimenpiteissä tämä tapahtuu ei TVL:n kautta tai verontilityslain kautta, vaan se tapahtuu niin, että me tulemme aikanamme esittämään juuri sitä nyt jo ensi vuodelle 2003 toteutettavaksi, mikä on tässä lausumassa, sitä, että indeksitarkistukset ensi vuodelle suoritetaan täysimääräisinä. Siis vielä kertaalleen: esitämme jo vuodelle 2003 indeksitarkistusten täysimääräistä toteuttamista.

Matti Kangas /vas:

Puhemies! Kyllä tämä hyvä asia on, vaikka, niin kuin se sanonta kuuluu, vähän riittämätön, mutta oikean suuntainen, että valtionosuutta korotetaan kustannuksien jaossa terveydenhuollossa. Kansalaisethan pitävät terveyspalvelujen saatavuutta ja laatua ykkösasiana, kun heiltä kysellään erilaisissa kyselyissä, ja ovat jopa valmiita maksamaan veroja lisää, mutta ne pitää kyllä korvamerkata heidän mielestään. Kun indeksiä tarkastetaan, se olisi kyllä, niin kuin tässä valiokunta toteaa, pitänyt täysimääräisenä tehdä. Laadukkaat terveyspalvelut vaativat rahaa.

Mutta kyllä kiinnittäisin siihenkin huomiota, että verotuloista vuotaa tuonne yksityiselle terveyssektorille. Onko se 40 prosenttia, kun verorahoista kustannetaan sitä? Se on pitkälti syynä siihen, että lääkärit nyt sitten tällä rahalla pakenevat kunnista yksityiselle puolelle ja sieltä sitten kuntia kyykyttelevät. Tähän pitäisi saada kyllä muutos. Jos he ovat yksityinen sektori, niin sitten kustantavat eikä siihen verorahoja käytetä. Käytettäköön näihin kuntien palveluihin ja kuntien tuottamiin palveluihin ne verorahat eikä pönkitetä yksityistä puolta.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on todettava, että sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusjako, jota nyt hiukan muutetaan kuntien eduksi, on hyvä asia. Mutta niin kuin täällä moneen kertaan on todettu, niin joissakin kunnissa lakisääteisten tehtävien huolehtiminen asianmukaisesti tuottaa vaikeuksia. Yksi merkittävä resurssi on indeksitarkistukset, millä tavalla ne suoritetaan, ja ennen kaikkea heikoimmassa taloudellisessa asemassa oleville kunnille ne ovat erittäin tärkeitä.

Nyt täällä niin hallintovaliokunta kuin sosiaali- ja terveysvaliokunta varsinaisessa mietinnössään, sen lausumassa kiinnittävät huomiota, että tulisi täysimääräisesti nämä indeksikorotukset suorittaa jatkossa. Se on hyvä. Ihmettelen toisaalta sitä, miksi ei voitaisi mennä vaikkapa 75 prosenttiin, jos kerta ei niitä suoriteta täysimääräisinä. Sekin lisä olisi todella hyvä.

Sitten peräänkuulutan myös valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistusta. Nämä kriteerit välttämättä eivät tee oikeutta kaikille alueille. Otan esimerkin muun muassa kehitysvammaisten määrästä. On sellaisia seutukuntia, alueita ja maakuntia, joissa kehitysvammaisten määrä voi olla monin-, moninkertainen verrattuna johonkin muuhun maakuntaan. Tätä ei sitten millään tavalla huomioida näissä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionavustuksissa. Kyllä siellä löytyy muitakin epäkohtia, mutta tässä yksi esimerkki.

Antero  Kekkonen  /sd:

Herra puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron ed. Pekkarisen puheenvuoron johdosta. En rupea kannattamaan sitä esitystä, jonka hän kertoi olevan tulossa, vaikka, se on nyt tässä pakko myöntää, hänen puheenvuorossaan oli paljon sellaista, jonka suhteen ei voi olla kovin erimielinen. Kyllä tämä ennustamattomuus valtio—kunta-suhteessa on ihan todellinen pulma. Niin kuin tänään tässä salissa, mutta monissa muissa keskusteluissa muualla, on monasti käynyt ilmi, kysymys ei ole vain pienten kuntien ja valtion suhteista, vaan aivan niin kuin ed. Raakel Hiltunen sanoi, kysymys on myöskin jopa pääkaupungin, siis suomalaisiin oloihin mahdollisimman suuren kaupungin ja valtion suhteesta. Toki voidaan antaa järkeenkäypiä selityksiä eräille asioille. Yksi sellainen on tietysti tämä yhteisövero. Yhteisöveron tuotto on suhdanneluontoista. Se epäilemättä säätelee myöskin tätä valtio—kunnat-suhdetta, mutta ei välttämättä niin paljon kuin tällä hetkellä tämä tilanne on. Minusta yhteisöveron tuoton piikkiin tai sen suhdanneluontoisuuden piikkiin ei pidä kaikkea laittaa. Ennakoimattomuus on todellinen pulma valtio—kunnat-suhteessa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin ed. Kankaan puheenvuoron jälkeen puuttua vähän samaan asiaan, mistä hän puhui. Hän puhui siitä, kuinka paljon Kansaneläkelaitos korvaa yksityisellä sektorilla käyvien potilaiden lääkärinpalkkioista. Hän käytti lukumäärää 40 prosenttia, ikään kuin Kela vastaisi yksityisen sektorin kulujen ylläpitämisestä.

Mutta itse tähän asiaan, puhemies. Yksityinen sektori on kallis. Etenkin operaatiot ovat kalliit. Ei ole minkään näköistä sellaista realistista visiota, näkökulmaa, olemassa, että tavallisten ihmisten, kansalaisten, sairauksia voitaisiin hoitaa yksityisellä sektorilla ainakaan nimenomaan silloin, jos joudutaan operoimaan heitä, hoitamaan vakavia sairauksia, ei missään tapauksessa. Mutta lääkärissäkäynti — käytän sellaisia lukuarvoja, jotka eivät ole ihan täsmällisiä, mutta suuntaa-antavia — sanotaan, että Helsingissä esimerkiksi maksaa erikoislääkärin luona käynti potilaalle markoissa vielä vaikkapa 350 markkaa. Hän saa Kelalta korvausta kuitenkin siitä noin 80 markkaa. Tämä on se korvaus, jonka potilas saa, 350:stä 80 markkaa. Se on huomattavasti vähemmän kuin 40 prosenttia. Se on alle 25 prosenttia. Näin ollen on selvää, että 40 prosenttia ei täyty. Sitten on eri asia, että laboratoriotutkimusten hinnassa on aivan turhaa se Kelan korvaussysteemi, mikä tällä hetkellä on. Siitähän julkiset terveydenhoitolaboratoriot pystyvätkin kilpailemaan.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Erikoissairaanhoidon osalta tiedetään hyvin se, että kustannukset ovat jopa karanneet käsistä, eli ne ovat nousseet valtavasti, niin että ei ole voitu kustannustason nousua ennakoida. Kunnat ovat sitä kautta joutuneet maksuosuuksiaan merkittävällä tavalla lisäämään. Monen pienen kunnan osalta ollaan täysin kestämättömässä tilanteessa. Tästä johtuen on enemmän kuin suotavaa, että jollakin tavalla löydetään ratkaisu siihen, miten kunnat omalta osaltaan ja miten valtio erikoissairaanhoidon kustannuksiin osallistuvat. Toki se on, niin kuin ed. Tiusanen on aikaisemmin todennut, asia, joka pitää kokonaisuutena katsoa.

Yksityissektorin osalta kyllä valitettavasti kehitys on selvä, että on avattu pää terveydenhuol-lossa yksityisille markkinoille ja monin eri toimenpitein, kuntien ja valtion toimenpitein, vahvistetaan sitä ja se luo sitä eriarvoisuutta, mihin ed. Tiusanen omalta osaltaan viittasi. Ennustamattomuus kuntatalouden osalta, kieltämättä tässä asiassa ed. Pekkarinen on oikeassa. On tavattoman vaikea ollut ennustaa, mihin suuntaan ollaan menossa. Nyt hallitus sanoo sen, että esimerkiksi ensi vuoden osalta ne toimenpiteet, mitkä liittyvät hallituksen talousarvioon ja budjettilakiin, vahvistavat kuntataloutta, kun taas Kuntaliiton laskelmat osoittavat, että näin ei tule käymään. Sen takia olisi tavattoman välttämätöntä, että saataisiin luotettavat tiedot, yhteisesti hyväksytyt ja hyväksyttyjen laskentaperusteiden pohjalta, mikä tilanne on, ja lopetettaisiin tämä kiistely. Tietenkin on sitten laajempi kysymys, että täytyy luoda (Puhemies koputtaa) sellainen tilanne, että voi toisiinsa luottaa, kunnat valtioon ja valtio kuntiin.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä keskustelua, ei voi päätyä mihinkään muuhun tulokseen kuin siihen, että kun pöydälle juuri jaettiin mietintö veroasteikkolaista, siinähän se pitää ratkaista, että valtion kassaan tulee niin paljon rahaa kerättyä ensi vuonnakin, että on, mitä valtionosuuksina sitten oikeudenmukaisesti kuntatalouteen jakaa. Kun se raha on kunnan kassaan tullut, näissäkin mietinnöissä lain nimikkeissä oleva korvamerkintä häviää huitsin kuikkaan eli siellä se on yhtenä massana käytettävissä tarkoituksenmukaisiin kohteisiin. Tällä tavalla olennaiseksi jääkin vain perusjako, millä tavalla valtio osallistuu kuntien menotalouden kattamiseen. Siinä suhteessa veroasteikkolaki astuu arvoon arvaamattomaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laitinen ihan hyvin kuvasi tilannetta, mikä on vallalla ja mikä on tendenssi, siis yksityissektorin laajeneminen. Viittaan kuitenkin vielä ostovoimapariteetilla korjattuihin USA:n dollareihin ja siihen, että Sveitsissä vuonna 2000 per capita käytettiin terveydenhuollon kokonaismenoihin 3 222 dollaria, Saksassa 2 748 dollaria, Tanskassa 2 420 dollaria, Norjassa 2 268 dollaria ja Suomessa 1 664 dollaria. Siis me olemme näin paljon jäljessä, arvoisa puhemies. Tämä on tosiasia ja varsin tutkittu juttu. Tässä on Kuntaliitto takana, valtiovalta, tässä ei ole erimielisyyttä tilastoista. Näin ollen jossakin niin sanotusti mättää. Kuitenkin Suomessa suomalaiset potilaat maksavat omavastuita huomattavasti enemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Ainoastaan yhden EU-maan asukkaat maksavat enemmän.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ehkä aluksi tästä erikoissairaanhoidosta muuan sana. Se, että erikoissairaanhoito halutaan siirtää valtiolle, on tietysti kysymys, jota voi ennakkoluulottomasti tarkastella ja tutkia ja selvittää, mutta sinänsä se ei ratkaise meidän terveydenhuollon ongelmaamme, koska tosiasiassa kuitenkin samat veronmaksajat tämän hoidon kaiken kaikkiaan kustantavat. Henkilökohtaisesti olen sanonut, että olen valmis tarkistamaan asiaa, mutta en ole erityisen innostunut siihen, että erikoissairaanhoito siirrettäisiin valtiolle. Siinä on kiistämättä niitä ongelmia, mitä ed. Tiusanen täällä totesi. Hyvin voi sanoa, että meillä on historiassa kokemuksia siitä, että valtio on erikoissairaanhoitoa hoitanut, eivätkä ainakaan silloisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä kovin positiivisia nämä kokemukset olleet.

Mitä tulee Norjan-malliin, johon jotkut tuntuvat ihastuneen, on syytä todeta, että on parasta odottaa, koska tämä Norjan-mallihan on käytännössä vasta vajaan vuoden ollut toiminnassa. Siellä on kovasti iloittu siitä, että potilasjonot ovat lyhentyneet. Aivan oikein, mutta harva muistaa mainita, että kun Norjassa sairaalat siirrettiin valtiolle, samassa yhteydessä sairaaloille annettiin 30 prosenttia lisää rahaa. Kyllähän Suomessakin, jos annetaan nykyiseen kunnalliseen sairaalajärjestelmään 30 prosenttia lisää rahaa, rupeavat jonot lyhenemään ja homma rupeaa pyörimään. (Ed. Pekkarinen: Ei Suomen hallitus!) — Niin, ei se anna, mutta jos annettaisiin tämmöisessä kuvitellussa unisadussa.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa ja siinä mielessä yhtyä ed. Tiusaseen, että kyllä suomalainen erikoissairaanhoito toimii erittäin tehokkaasti. Puutteita on ja palveluja on riittämättömästi, mutta jos me tarkastelemme esimerkiksi eurooppalaisia tilastoja, voi todeta, että 90-luvulla erikoissairaanhoidon menot eivät reaalisesti kasvaneet ollenkaan. Ne pysyivät reaalisesti suurin piirtein samalla tasolla, kun muualla Euroopassa todella erikoissairaanhoito karkasi käsistä, oli valtavia kasvuja. Suomen osalta näin ei tapahtunut, mutta valitettavasti se näkyy myöskin siinä, että meillä on noudatettu liian tiukkaa linjaa ja palvelutaso on siitä selvästi myöskin kärsinyt.

Mitä tulee indeksitarkistusten ja muiden osalta siihen käsitykseen, mikä vahvistaa ja miksi valtion ja kuntaliiton osalta on erilaisia käsityksiä, minusta valtiovarainministeriö käyttää täysin vastuuttomasti sanoja "vahvistaa kuntataloutta". Ensinnäkin pitää muistaa, että tässähän tarkastellaan valtionosuuden muutosta ja sitä, miten verotulopohja ja tehtävät, nämä muutokset, valtion päätöksillä muuttuvat. Siinä valtio sanoo, että se on 100 miljoonaa euroa vahvistava heidän mielestään, ja Kuntaliitto sanoo, että se on suurin piirtein neutraali. Sillä ei ole kovinkaan hirvittävän suurta merkitystä kuntatalouden kannalta kokonaisuudessaan, koska valtionosuuspotti on todella vain vajaat 15 prosenttia kuntataloudesta, vaan oleellistahan on kuntatalouden kokonaisuus. Jos me katsomme kuntataloutta, jossa on noin 155 miljardia vanhaa markkaa koko volyymi, valtionosuudetkin ovat — kun kuntayhtymät otetaan mukaan — noin 23 miljardin vanhan markan luokkaa, voi todeta, että sinänsä valtionosuuden merkitys ei ole niin suuri vaan enemmänkin on merkitystä sillä, minkä verran kuntien kustannukset ja menot kasvavat. Siihen indeksi- eli kustannustason nousut vaikuttavat hyvin oleellisesti ja keskeisesti. Ensi vuonnakin voi sanoa, että se on noin miljardin euron luokkaa näiden peruspalvelutehtävien osalta, mitä kustannukset kasvavat. Sen vuoksi muutaman sadankaan miljoonan euron lisäys ei vielä ratkaise ollenkaan näitä kuntatalouden kysymyksiä.

Valtion tarkastelussahan on ainoastaan se rahamäärä, mikä valtion budjetin kautta kunnille on annettu edellisenä vuonna, ja sitten on laskettu, paljonko seuraavana vuonna, mutta se ei kerro ollenkaan siitä, vahvistuuko kuntatalous vai heikkeneekö se luku. Siihen tarvitaan paljon laajempi kokonaistarkastelu koko kuntatalouden osalta. Me kaikki tiedämme laskelmien perusteella, että kuntatalous heikkenee erittäin voimakkaasti ensi vuonna. Noin puoleen, lähes puoleen, vuosikate alenee. Sitten kun sanotaan, että eriarvoisuus vähenee, se on totta, mutta siinäkin on paljolti näköharhaa siinä mielessä, että eriarvoisuus supistuu sillä tavalla, että niilläkin kunnilla, joilla aikaisemmin on mennyt erittäin hyvin, on ruvennut menemään huonosti. Tällä tavalla eriarvoisuus supistuu, mutta sehän ei poista sitä ongelmaa, että meillä on erittäin suuri joukko kuntia, joiden talous on huonossa, parissa—kolmessakymmenessä kunnassa jopa katastrofaalisessa tilanteessa, ja siihen valtio ei ole mielestäni riittävästi reagoinut. Siihen tarvittaisiin edelleen erityistoimenpiteitä ja todella, niin kuin ed. Pekkarinen peräsi ja johon myöskin sosialidemokraattisten edustajien taholta on yhdytty, tarvitaan pitkäjänteisyyttä, tarvitaan vakautta, tarvitaan sitä kuntasopimusta, jota keskusta esitti jo vuoden 99 vaaleissa ja jota pääministeri Lipponenkin näytti viime viikonvaihteessa kannattavan aivan tällä nimellä. Se hänelle kunniaksi luettakoon.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Manninen paljolti sanoi samaa asiaa, mikä minulla oli tässä sanomani. Lyhyesti vielä:

On ihan totta, että varsinkin nyt, kun vaalikentät kutsuvat sekä ministereitä että kansanedustajia ja myöskin uusia ehdokkaita, kyllä siellä hallitusta edustavat edustajat voivat kiertää ja sanoa, että nyt muuten valtionosuudet ensi vuonna sitten kasvavat. Sehän pitää paikkansa. Mutta kokonaan toinen asia on sitten se, miten ja mistä valtion ja kuntien välillä on sovittu, siitäkö vain, että valtion osuudet kasvavat, vai siitäkö, että niiden pitää kasvaa tehtävien määrän ja tehtävien hoidon aiheuttamien inflatoristen ja muiden kustannusten mitan edellyttämällä tavalla. Minun mielestäni sovittu on nimenomaan lainsäädännössä viime mainitusta.

Siihen tarpeeseen näiden toimien, mukaan lukien tämä esitys ja monet muut toimet, mitkä täällä tullaan tämän syksyn aikana hyväksymään ennen joulua, yhteisvaikutus on se, että nämä toimet yhteensä eivät tuo sitä valtionosuuksien lisää ja sitä veropohjan leveyttä, mitkä kunnat tarvitsisivat selviytyäkseen niistä tehtävistä, mitä lailla niille on määrätty, ja niiden tehtävien kustannusnousuista, jotka edellisestä vuodesta ja neljän vuoden aikana kunnille kaiken kaikkinensa ovat aiheutuneet.

Näin tässä käy, eli toinen totuus on se, että kunnat joutuvat äsken kuvaamastani syystä entistä ahtaammalle ja monien kuntien kohdalla, suurten ja pienten, tilanne on se, mitä ed. Manninen edellä kuvasi.

Rakel  Hiltunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kuulivatkohan minun korvani oikein, kun ed. Pekkarinen tätä edeltäneessä puheenvuorossaan ilmeisesti puhui hyvää Helsingistä? Tässähän rakennetaan nyt siltaa, mikä tuntuu ihan hyvältä tulevaisuutta ajatellen, pienten ja suurten kuntien välille.

Itse asiassa pyysin puheenvuoroni liittyen sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä (Ed. Manninen: Köyhien on pidettävä yhtä!) — aivan, ed. Manninen — esitettyyn toteamukseen, että tätä määrärahalisäystä ensisijaisesti tulisi osoittaa kunnallisen sosiaali- ja terveydenhoidon palkkakustannusten kattamiseen.

Kun muun muassa ed. Laitinen täällä oli huolestunut ihan hyvällä tavalla yksityistämistrendistä, joka uhkaa terveydenhoitoa, nimenomaan kuntien sosiaali- ja terveydenhoidon matalapalkkoihin korjauksen saaminen viiden vuoden rakenneohjelmalla, kuten tupoon liittyen, on minusta tärkeä. Myös tämä kyllä edellyttää sitä, että valtion satsauksia sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksiin korjataan tähän suuntaan ja näitä epäkohtia indeksitarkistuksineen huomioidaan myös tältä osin.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustajat Tiusanen ja Laitinen lähtivät keskusteluun erikoissairaanhoidosta, ed. Manninenkin käsitteli aihetta. Minusta ed. Mannisen näkökulma oli positiivisempi. Edustajat Tiusanen ja Laitinen puhuivat hallitsemattomista kustannuksista ja siitä, että tilanne on mennyt huonoon suuntaan.

Nyt vaan pitkään erikoissairaanhoitoa seuranneena voisin todeta, että arvoisien edustajien olisi aina syytä käydä läpi se, mistä kustannuskehitys johtuu. Meillä on todella 90-luvulla erikoissairaanhoito selviytynyt hyvin siitä haasteesta, mikä sillä on, ja kustannukset eivät ole kasvaneet, mutta meillä on hoitoteknologia parantunut hyvin paljon. Me ostamme paljon yliopistosairaaloista palveluja, me tutkimme perusteellisemmin, teemme vaikeampia operaatioita, ja kustannukset tulevat sieltä. Toisaalta myöskin erikoissairaanhoidon kustannukset ovat yli 70-prosenttisesti henkilöstömenoja. Ne sovitaan työmarkkinajärjestöjen kesken, eivät kunnat pysty niihin vaikuttamaan.

Minä näen sen, että aina on katsottava, mistä kustannukset johtuvat. Sairastavuus on lisääntynyt, sairaudet ovat vaikeampia. Täältä se kustannuskehitys löytyy. Tehokkuuteen pyritään, meillä on hyvä erikoissairaanhoito, ja minä näen ennen kaikkea nyt vaan kysymyksen olevan siitä, miten kunnat kykenevät selviytymään tästä ikääntyvän väestön erikoissairaanhoidon palvelujärjestelmästä. Kyllä minusta tulee valtionosuusjärjestelmän kautta ja rahoituksen lisäämisen kautta tämä ongelma ratkeamaan.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys ja mietintö on yksimielinen ja sinänsä oikean suuntainen, mutta on huomattava, että tällä esityksellä ja siihen liittyvillä sosiaali- ja terveydenhoitoon osoitetuilla valtionosuuslisäyksillä ei vielä kyetä varautumaan riittävästi niihin tulevaisuudessa ja lähivuosina odotettaviin tarpeisiin, joita terveydenhoidossa on edessä. Kansallisessa terveysprojektissa viime keväänä sovittiin tiettyjä suuntalinjoja, jotka olisivat edellyttäneet merkittävämpää panostusta kuin mihin nyt ollaan ryhtymässä. Erityisesti nyt kunnissa tarvittaisiin panostusta siihen, että kyettäisiin sitouttamaan pätevää henkilöstöä terveydenhoitoon ajatellen niitä vuosia, kun henkilökunnasta tulee olemaan kunnissa pulaa.

Näyttää siltä, että nämä sopimukset tulevat jäämään ensi kevääseen kenties hallitusneuvotteluihin. Toivottavasti tulevissa hallitusneuvotteluissa kyetään riittävän ponnekkaasti ja riittävän painavasti ottamaan nämä terveydenhoidon kysymykset agendalle, että emme joudu niihin uhkakuviin, joita tässä yhteydessä on maalailtu.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Kuuntelin ed. Nousiaisen puheenvuoron, ja täytyy todeta, että on niitä joillain sentään utopistisia näkemyksiä erikoissairaanhoidosta ja siitä, kuinka hyvin se täällä Suomessa pelaa. Minulla on päinvastaisia kokemuksia täysin tästä asiasta, ja sen olemme tässä ympäri maata saaneet huomata, miten tämä todella toimii. Valituksia tulee sieltä sun täältä, että ei saa lääkäripalveluita eikä pääse sinne eikä pääse tänne.

Työmarkkinajärjestöjen kesken muuten valitettavasti ei sovita mitään semmoista, että lääkäreiden pitää tulla sille paikkakunnalle taikka siihen terveyskeskukseen, ja kun pula tulee, sen jälkeen siirrytään siihen yksityiseen palveluun, joudutaan ostamaan näitä MedOnen palveluita noin 30 prosenttia korkeammalla hinnalla. Sitten opiskelijoita ja muita tällaisia, jotka koskaan eivät ole potilaita edes nähneetkään, tulee ja katsoo heitä terveyskeskuspäivystyksessä ja lähettävät saman tien menemään yliopistosairaalaan taikka erikoissairaanhoitoon, jolloinka kunnan kulut räjähtävät vielä käsiin entistä enemmän. Kyllä minulla on semmoinen käsitys tästä asiasta, vallankin kun tulee seurattua noita lääkäreiden palkkoja erityisesti veroliitteitten myötä, mitä tässä syksyllä jaettiin, että kyllä lääkärit ovat lakossa edelleen ja rahastus on ihan totaalinen.

Kuinka monta kertaa on kuullut tässä syksyn aikanakin siitä, että kun asiakas on soittanut ja pyytänyt päästä lääkäriin, niin ei ole aikoja, soita viikon päästä uudelleen. No, onko silloin? Voi olla 8:n aikaan yksi aika. Muut lääkärit ovat milloin missäkin; työmaalla ei näy ketään enää iltapäivällä. Sitten sanotaan, että soita yksityisvastaanotolle ja mene sinne. Kyllä minä olen menettänyt toivoni suomalaisen lääkärikunnan edessä. Se on suurimmalta osalta rahanahnetta porukkaa, joka tulee rahastamaan tämän meidän terveydenhuoltomme täysin kuiviin. (Puhemies koputtaa) Siinä sairaanhoitajat ja kaikki muut jäävät mopen osille.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tähän puheenvuoroon antoi aiheen ed. Nousiaisen puheenvuoro, jossa hän äsken juuri totesi, että kunnat eivät voi vaikuttaa siihen palkkatasoon, joka kunnissa on. Tässä on syytä palauttaa mieleen, että työmarkkinaosapuolena noissa neuvotteluissa on Kunnallinen työmarkkinalaitos, jossa päätösvaltaa käyttää yksitoista luottamushenkilöä, jotka edustavat juuri niitä puolueita, jotka ovat kunnallisvaaleissa kokonaisuus huomioon ottaen saaneet eniten ääniä. Paikat jakautuvat juuri siinä suhteessa kuin nuo saadut äänimäärät osoittavat.

Kun itse olen yksi näistä yhdestätoista, niin totean vain lyhyesti sen, että se viesti, joka sieltä kunnista on tullut, on ollut viime aikoina hyvin selvästi se, että palkkatason täytyy olla sellainen, että kunnat pystyvät kilpailemaan pätevästä työvoimasta. Siinä katsannossa tehtiin juuri tupoon liittyen kunnallinen palkkauksen kehittämisohjelma kuntatalouteen.

Reijo Laitinen /sd:

Puhemies! Näin se on kuin ed. Pulliainen totesi. Näin työmarkkinakäytäntö meillä on.

Erikoissairaanhoidon osalta vielä: Totta kai, ed. Nousiainen, täytyy tietää, mistä nämä kustannukset muodostuvat ja miten ne ovat kehittyneet. Kyllä minä tiedän esimerkiksi meillä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin osalta hyvin tarkkaan, mistä on kysymys. Viimeksi olin siellä johtajan kanssa reilu viikko sitten käynyt näitä asioita läpi, mutta tilanne on vain nyt tämän kaltainen kuin aikaisemmin kuvasin. Jollakin tapaa tämä kysymys täytyy ratkaista, ja kyllä se merkitsee silloin sitä, että kuntien ja valtion täytyy päästä yhteisymmärrykseen näistä asioista, miten kustannuksia jaetaan.

Ed. R. Hiltunen on ihan oikeassa siinä, kun hän sanoi, että terveydenhuollossa täytyy olla muittenkin kuin lääkäreitten palkkojen kilpailukykyisiä. Tämä asettaa meille suuren suuren haasteen, miten saada tälle alalle ammattitaitoista osaavaa työvoimaa, kun työmarkkinamme ovat totaalisesti muuttumassa kymmenen vuoden sisällä. Terveydenhuollostamme lähtee huomattavasti enemmän väkeä pois kuin pystytään tällä koulutusvolyymilla sinne tuottamaan. Kyllä tässä myöskin pitää katsoa pitkälle tulevaisuuteen ja hoitaa tämä asia kuntoon. Siinä mielessä oikeita askeleita otettiin tupossa tämän kysymyksen osalta, joskaan ei vielä ratkaisevia sellaisia.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Rönnille: Kysymyshän teillä viime kädessä oli siitä, että ei niinkään ollut syy itse järjestelmässä, erikoissairaanhoidossa, vaan syytitte lääkärikuntaa, ja toisaalta kyse on niistä työolosuhteista, missä lääkärit joutuvat erikoissairaanhoidossa toimimaan, mikä on aiheuttanut sen, että lääkärikunta hakeutuu muualle tehtäviin. Minusta valtio- ja kuntasektorin yhteinen haaste on korjata tämä tilanne siten, että meillä lääkärit viihtyvät myöskin julkisen terveydenhuollon palveluksessa ja että me olemme kilpailukykyisiä.

Se ei pelasta sitä tilannetta, jos kunta- ja valtiosektori tietää, mistä kustannukset aiheutuvat. Ratkaisu on se, että pitää olla kustannustensietokykyä, kyky maksaa nämä kustannukset. Siitä kuntien ja valtion on päästävä sopimukseen, että kustannustenjako on oikea ja että valtio on myöskin kustannusvastuussa näistä kysymyksistä.

Juha  Rehula  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rönni nosti esiin käsiteltäessä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuuksista annettua lakia sen, ettei tupopöydässä voida sopia, kuinka monta lääkäriä missäkin on.

Minusta tämä tilanne, missä tupopöydästä piti hakea vauhtia, jotta 15 miljoonaa euroa kuntien valtionosuuksiin lisää saatiin — niin kuin hallitus täydentävän esityksensä eilen teki ja se on nyt sitten täällä meillä käsittelyssä — kertoo omalta osaltaan sitä, että tästä maasta löytyy vielä yksi mahti, joka pystyy vaikuttamaan kuntien ja valtion väliseen kustannustenjakoon, ja se on se tupopöytä ja se mitä siellä sovitaan.

Minusta tämä on yksi viesti, jonka meidän, joilla valtaa on ja jotka päätöksiä teemme, pitäisi ottaa huomioon. Tässäkin keskustelussa ovat useat edustajat peränneet kuntien ja valtion välistä sopimista, mistä keskusta on vuosikaudet puhunut, ja se on avainkysymys, jotta päästäisiin esimerkiksi sopuun siitä, millä luvuilla keskustellaan, kun keskustelua kuntatalouden vaikeuksista ja vakavuudesta ja ongelmista käydään.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Olen pahoillani ed. Rönnin puheenvuoron johdosta, jolla hän leimasi lääkärikunnan kokonaisuudessaan rahanahneeksi ja moraaliltaan arveluttavaksi joukkioksi. Varmasti epäeettistä ja moraaliltaan kyseenalaista toimintaa löytyy joka ammattikunnasta, niin lääkäreistä kuin meistä poliitikoista ja muistakin ammattiryhmistä, mutta tämäntapainen leimaaminen lähenteli mielestäni jo rasistista ajattelumallia. Toisin sanoen, jos tavataan joku tai joitakin henkilöitä, jotka ovat toimineet väärin, niin sitten yleistetään se toimintamalli koskemaan koko ammattikuntaa, mikä on kyllä täysin väärä ja loukkaava ajattelutapa.

Olen henkilökohtaisesti seurannut viime aikoina muutaman terveyskeskuslääkärin työtaakkaa, perheellisten lääkäreiden, jotka todellakin uuvuttavissa olosuhteissa tekevät työtä ja joiden työmäärä on todella suuri. En ihmettele, että näissä tilanteissa esimerkiksi perheelliset lääkärit hakeutuvat helpompiin töihin. Niinhän muissakin ammattiryhmissä tehdään, jos siihen on suinkin mahdollisuus.

Sen vuoksi tämän tyyppinen lähestymistapa on mielestäni täysin hedelmätön, että leimataan ammattiryhmä ja loukataan tällaisella puheella heitä.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minusta ed. Rönni nosti kuitenkin oleellisen kysymyksen esille. En sillä tavalla haluaisi leimata enkä loukata, mutta kuitenkin tässä on minusta kyse ei niinkään siitä, jotta lääkärit käyttäytyisivät jotenkin huonosti, vaan samanlainen rahanahneuskiilto näyttää silmillä olevan lääkäreillä kuin muillakin ihmisillä ja siinä unohtuvat monet muut seikat.

Ihan yksi kuvaus tähän. Ed. Rönni sanoi, että tähän saadaan rahaa laittaa vaikka miten paljon, niin hommaa ei hoideta. Kyse osin on varmasti siitä ideologisesta näkökulmasta näköjään, jotta halutaan yksityistää. En tiedä, miten se ongelma ratkaistaan. Mutta hyvä esimerkki sattui viime viikolla, kun olin yhden ihmisen kanssa reissun päällä. Tämä kaveri oli ollut kaihileikkauksessa. Hän oli mennyt Joensuussa keskussairaalan vastaanotolle, ja siellä oli todettu, jotta kaksi vuotta pitkät ovat jonot. Mutta se sama lääkäri, joka oli ottamassa vastaan siellä keskussairaalassa, sanoi, että yksityisvastaanotolle voit tulla.

Kahden päivän päästä tämä kaveri meni kaihileikkaukseen. Se vain maksoi 18 000 markkaa mummon markkoina, vanhoina valuuttoina. Sehän kuvastaa asiaa: Totta kai se lääkäri katsoi, että otti oman vastaanottonsa kautta kahden päivän päästä, ja julkisen puolen kautta olisi ollut kaksi vuotta. Tämä kaveri olisi lähes sokeana joutunut olemaan kaksi vuotta, ei olisi pystynyt ajamaan autolla. Tämä on se ongelmatiikka, joka meidän pitää ratkaista. Sen uskon, että jos asenne ei muutu tässä, niin tätä ei voida hoitaa, ei puhtaasti rahalla. Vain jos olisi niin kova liksa, jotta saa leikkauksesta 18 000, sitten se ilmeisesti onnistuisi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Ihalainen radiohaastattelussa kertoi, että yksi tärkeimpiä tehtäviä yleensä terveydenhoidossa, niin perus- kuin erikoissairaanhoidossakin, ovat rakennemuutokset. Missään tapauksessa nyt ei pitäisi antaa lisää rahaa terveydenhoitoon vaan tehdä rakennemuutos ensin ja sitten katsoa, paljonko sinne rahaa annetaan.

Ed. Reijo Laitinen tuossa kertoi Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kohdalta, ja se on niin varmaan monessa muussa paikassa. Tällaisten kriisien kautta esimerkiksi laboratoriotoiminnot ruvetaan vasta nyt yhdistämään. Niitä pikkujuttuja on ollut ympäri maakuntaa, ja kumminkin yhdessä pisteessä pystytään tekemään, samoin ravitsemuskeskus. Jyväskylän kaupungin ja keskussairaalan toimipisteet ovat siinä keskellä kaupunkia erillään. Uusi ravitsemuskeskus, kiitos Lipposen hallituksen, saatiin sinne ja hoidetaan nyt koko kaupunki, saavat keskussairaala ja kaupunki palvelut sieltä. Tällaisia kaivataan. Nämä pitäisi nyt tehdä. Niin kuin edustajat Rönni ja E. Lahtela sanoivat, rahaa sinne saadaan uppoamaan, mutta pitäisi järkeistää näitä toimintoja.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Sanoin kyllä aika kovalla sanalla siitä, miten lääkärit käyttäytyvät. En tarkoittanut, että ihan kaikki lääkärit sentään tässä maassa niin tekevät, mutta aika iso joukko. Pirkanmaan sairaanhoitopiiri on Suomen halvimpia, ja kun katselee Taykin lääkäreitten nimilistaa ja samalla yksityisen Koskiklinikan nimilistaa, ihan samat nimet löytyvät kummastakin. Minä en oikein usko siihen, että kukaan vapaasta hyvästä tahdosta tekisi kahta työtä. Se kahden työn tekeminen tahtoo olla sitä, että sieltä julkiselta puolelta häivytään aika hyvissä ajoin, kuten monet muut ovat kertoneet, samoin kuin on laita meidän terveyskeskuksessamme. Olen muuten kunnasta, missä terveydenhoito maksaa, sekä perusterveydenhoito että erikoissairaanhoito, noin 1 170 euroa per asukas. Voitte ruveta vertailemaan, mikä on hinta, mennään Helsingistäkin ohitse, jolloinka ymmärrätte, että pikkuisen tulee katkeraksi siitä, että naapurikunnassa kolme lääkäriä ottaa vastaan 600—700 potilasta enemmän kuin meidän viisi.

Jossain silloin mättää, jos ihmiset eivät koskaan saa aikoja eikä mitään. Kyllä hoitoon pitäisi päästä. Eikä meilläkään kukaan sano, että meillä pääsee liian hyvin hoitoon tai liian nopeasti. Kyllä hoitajat siellä joutuvat tekemään varmasti sen työnsä pienellä palkalla, minkä tekevät tällä hetkellä. Kyllä sanon, että tarpeen on yksityisen ja julkisen puolen eriyttäminen, niin että tehdään selvät rajat, että ollaan töissä jommallakummalla puolella ja lopetetaan tämmöinen yhteensä tekeminen, että tehdään pari tuntia toisessa ja kolme toisessa. Tämä jälkimmäinen on minun mielestäni täysin väärä ja sitä meidän ei pidä tukea missään nimessä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On pakko sanoa, että ed. Rönni ei tiedä, miten sairaanhoito toimii. Jos kiellettäisiin nimenomaan erikoislääkäreiltä yksityisvastaanoton pitäminen, niin taatusti tuloksena olisi sitten se, että siellä sairaalassa ei todellakaan olisi viroissa lääkäreitä sillä tavalla kuin tällä hetkellä.

Se, mitä ed. Esa Lahtela sanoi siitä silmälääkäristä, miten se kaihijono-ongelma ratkaistaan, niin nimenomaan se, että tänä vuonna 25 miljoonaa euroa ... Puhemies, siirryn puhujakorokkeelle.

(Korokkeelta) Puhemies! Jatkan täältä edestä.

Se kaihijono-ongelma ratkaistaan nimenomaan sillä tavalla kuin eduskunta nyt tekee. Tänä vuonna lisäbudjetissa hyväksyttiin 25 miljoonaa euroa jonojen lyhentämiseen. Kunnat antoivat toisen saman, eli yhteensä tulee 50 miljoonaa euroa. Se on käytetty lähinnä poliklinikkajonojen lyhentämiseen. Ensi vuonna on sitten korvamerkittyä rahaa jonojen lyhentämisiin. Ongelma ratkaistaan vahvistamalla nimenomaan normaalia silmäkirurgista toimintaa julkisen toiminnan alueella julkisissa sairaaloissa, ei sillä tavalla, että tarvitsisi todellakaan maksaa 18 000 markkaa silmälääkäreille. Kyllä he leikkaavat siellä niitä julkisessa jonossa olevia ihmisiä.

Sellainen asia, että yksityispotilaat ajavat ohi tavallisen jonon, on enemmänkin ongelma, se on eettinen ongelma. Se pitää poistaa. Se on reliikki vanhalta ajalta, tämä yksityispotilasasia.

Lääkäreistä vielä ja heidän rahanhimostaan. Totean, että Töölön sairaalan ylilääkäri, tohtori Asko-Seljavaara on todennut TV1:n eräässä lähetyksessä, että hän voisi saada kahdesta privaattileikkauksesta sen saman, mikä on hänen kuukausipalkkansa. Siitä huolimatta professori Asko-Seljavaara tekee erittäin tärkeätä, ansiokasta työtä Töölön monivamma- ja palovammayksikön johdossa. Ei tietenkään hän ole ainut.

Mutta jos luodaan tällaista mielikuvaa eduskunnassa, että tämä ongelma on lääkäreiden rahanhimosta kiinni, niin ei olla kyllä hyvällä asialla, koska ei asia etene sillä tavalla, koska se analyysi ei ole oikea. Analyysi on enemmänkin sen suuntainen, mihinkä myöskin täällä jo viitattiin, että kun Suomi per capita käyttää jo tänään kahteen kertaan mainitsemani 1 664 ostovoimapariteetilla korjattua Yhdysvaltain dollaria vuonna 2000 terveydenhuoltoon per asukas ja kun lähes kaikki muut Oecd-maat, tietysti EU-maat siinä mukana, käyttävät huomattavasti enemmän, niin tämä on se lähtökohtaongelma. Me olemme vähällä, pienillä rahoilla, päässeet ja pärjänneet, mutta emme eteenpäin, ja nimenomaan terveydenhoidon henkilöstö, sairaanhoitajat, lähihoitajat, terveydenhoitajat, leikkaussalihoitajat, jotka tekevät lähes samaa työtä kuin lääkärit esimerkiksi assisteeratessaan leikkauksia, tekevät tietysti vielä huonommalla palkalla suhteellisesti kuin lääkärit, 20 prosenttia alemmalla palkkatasolla kuin EU:ssa keskimäärin.

Tähän muun muassa ollessaan ministeri ed. Soininvaara kyselytunnilla useampaan kertaan kiinnitti huomiota. Siis täällä on se ongelman keskeisin kohta. Uskon, että ne lääkärit, jotka esimerkiksi tällä hetkellä päivystävät sairaaloissa, eivät sitä todellakaan tee millään kovin isolla rahalla. He kuitenkin ovat valmiit keskellä yötä auttamaan ihmisiä. Se kuuluu heidän tehtäviinsä, se on aivan luonnollista, mutta vakuutan, että mikään rahanhimo ei voi olla siinä takana, koska niistä yöpäivystyksistä ei maksetakaan edes kovin suuria summia.

Mutta se, mikä on toisaalta ongelma ihan lääkäripalkkauksessa, on se, että pätkätöihin ollaan menossa, on keikkalääkäreitä, ja sen tyyppinen tilanne tulee noin 35 prosenttia kalliimmaksi työnantajalle. Se ei ole myöskään hoidon laadun kannalta kovin hyvä.

Tero  Rönni  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen sanoi, että ette tiedä mitään terveydenhoidosta. Olen kaupungin asioissa paininut toistakymmentä vuotta ja erittäin kiinteästi terveydenhuollon kanssa viimeiset seitsemän vuotta. Uskoisin tietäväni myös jotain terveydenhuollosta ja siitä, miten sitä järjestetään ja miten se toimii. En pidä kyllä tuota huomautusta ihan asiallisena, mutta kysyisin ed. Tiusaselta, miten ed. Tiusanen hoitaisi nämä jonot, jos ne nyt hoituisivat yhtäkkiä rahalla, kun lääkärilakon aikaan oli puhetta, että lääkäreitä ei pystytä laittamaan esimerkiksi kahteen vuoroon tai kolmeen vuoroon. Meillä on tuolla sairaaloita, joissa on vehkeet ja pelit ja pensselit ja joissa monenlaiset salit seisovat tyhjinä suurimman osan vuotta ja suurimman osan vuorokautta, kun ei siellä voi tehdä yöllä muuta kuin päivystystä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Huomautukseni siitä, että ed. Rönnin puheenvuoro osoittaa, että hän ei tiedä, mikä tilanne sairaanhoidossa on, nimenomaan sairaanhoidossa, pohjautui hänen analyysiinsa lääkäreiden motiiveista ja rahanhimosta jne.

Tuohon asialliseen kysymykseen, miten se ongelma ratkaistaan, vastaan: Nimenomaan sillä tavalla, että ne leikkaussalit, mitkä ovat varsin monessa yksikössä tällä hetkellä kiinni, koska siellä ei ole kylliksi hoitajia eikä siellä ole kylliksi myöskään palkattuja lääkäreitä, avataan, leikataan useammissa tiimeissä niin sanottuun 8—16 -aikaan ja vielä niin, että sitten avataan, niin kuin esimerkiksi Kymenlaakson sairaanhoitopiirin keskussairaalassa, tällainen silmäyksikkö, joka leikkaa niitä kaihipotilaita vielä ylimääräisesti. Sitten rahaa tarvitaan näiden lääkäreiden palkkaukseen, ja heitä kyllä sitten on löytynytkin.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa herra puhemies! Voi olla niin, että ed. Rönnin esiin ottamasta kahden kanavan rahoituksesta joudutaan joskus tulevaisuudessa vielä keskustelemaan, mutta muilta osin tahtoisin irtisanoutua tästä ed. Rönnin puheenvuorosta ainakin niiltä osin kuin se koskee lääkäreitten etiikkaa ja moraalia.

Perusongelma on se, minkä ed. Tiusanen täällä jo mainitsi, että missään muualla läntisessä maailmassa ei sijoiteta terveydenhuoltoon niin vähän rahaa kuin Suomessa. Ruotsikin sijoittaa prosentin verran enemmän bruttokansantuotteestaan. Tämä prosentin suuruinen ero selittyy oikeastaan pelkästään palkkaerosta. Järjestelmissä ei niin järin suurta eroa ole. Ruotsissa maksetaan parempia palkkoja kuin meillä, ja sen vuoksi siellä bruttokansantuotteen osuus on vähän suurempi kuin meillä.

Terveydenhuollon kustannuksia, ainakin erikoissairaanhoidon kustannuksia, nostaa ensi sijassa lääkkeiden kustannusten jatkuva nousu. Lääkkeiden hinnat ovat nousseet kymmenen viime vuotta jatkuvasti ja aika rajusti.

Toinen, mikä näitä terveydenhuollon kuluja nostaa, on väestön ikääntyminen. 75-vuotiaan ihmisen sairaanhoito maksaa monta kertaa enemmän kuin viisikymppisen ja 75-vuotiaan vielä kaksi kertaa niin paljon kuin 70-vuotiaan. Kun väestö ikääntyy, kulut kasvavat.

Kun ed. Kangas peräänkuulutti rakennemuutosta, niin Kansallinen terveysohjelmahan kannustaa nimenomaan siihen. Kansallisen terveysohjelman rahoitus on ohjattu niin, että rahaa saadaan tämmöisiin innovatiivisiin, uutta luoviin rakenteellisiin muutoksiin, ei passiiviseen paikalla pysymiseen. Tämmöisiä rakenteellisia muutoksia on vireillä eri puolilla maata. Muun muassa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon laboratoriotoimintoja yhdistetään monessa eri sairaanhoitopiirissä. 8—10 yleisintä näytettä voidaan ottaa pikatesteinä, ja muuten veri kulkee lähettipostissa, ja vastaukset tulevat sähköpostina muutamassa minuutissa.

Kuvantamisen suhteen käy samalla tavalla. Säteilyturvalaki on muuttumassa, ja enää mitkään sairaankuljettajat tai vahtimestarit eivät näitä röntgenkuvia tulevaisuudessa voi ottaa. Sikäli kuin kunnat uusivat kuvantamislaitteitaan ja siirtyvät digitekniikkaan, kannattaa miettiä, kannattaako sitä uutta tekniikkaa ostaa joka kuntaan, kun kuva kulkee. Jos kehitetty röntgenkuva maksaa 10 euroa ja vähän ylikin, niin digikuva maksaa kolmanneksen siitä ja kulkee sähköisesti paikasta toiseen.

Apteekki: Jos nämä geneeriset rinnakkaisvalmisteet nostavat huoltovalmiustarvetta, niin kuin valiokunnalle väitettiin, niin pienet kunnat eivät pysty sitä velvoitetta täyttämään ja kannattaa miettiä, olisiko se sittenkin sairaanhoitopiiri, joka sitä apteekkia ylläpitää.

Asiakirjahallinto: Tänään liikennevaliokunta teki mietinnön sähköisestä allekirjoituksesta. Se avaa valtavia mahdollisuuksia. Ei tarvitse tehdä kymmeniätuhansia tulosteita sairaanhoitopiiriä kohti kuukaudessa pelkästään allekirjoituksen vuoksi, jos asiakirjahallinto muuten on jo sähköistä.

Ed. Kankaan peräänkuuluttamaan rakenteelliseen muutokseen kuuluu nimenomaan saumaton hoitoketju perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon ja sieltä takaisin nopeasti kotiin, tai jos on pakko, niin sitten laitokseen. Sillä tavalla niitä kuluja voidaan hillitä, mutta kustannusten nousulle ei voida mitään, kun väestö ikääntyy.

Sitten ed. E. Lahtelan kaihileikkausesimerkki ei tainnut olla tästä maailmasta. Nimittäin missään muualla ei ole leikattu kahden viimeisen vuoden aikana suhteellisesti ottaen kaiheja niin paljon kuin Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä. Siellä on kahden vuoden ajan kehitetty menetelmä, että leikataan nimenomaan molempien silmien kaihi kerralla, jos asiakas siihen suostuu, ja säästytään siltä tapaturmariskiltä, minkä etäisyydenarvointikyvyn heikkeneminen aiheuttaa, jos vain toinen kaihi leikataan, ja kaiken kaikkiaan siltä byrokratialta, mitä yhden silmän kerrallaan leikkaaminen aiheuttaa.

Lääkäripula johtuu enemmän olosuhteista kuin palkasta. Jos me pystymme luomaan perusterveydenhuoltoon sellaisia yksiköitä, että lääkärin työtaakka ei muodostu ihan kohtuuttomaksi, ja jos hänellä on siellä tukea paitsi työajan käytössä myöskin tietotaitoasioissa ja mahdollisuus konsultoida ja muutenkin kohtuulliset työolosuhteet, niin kyllä niitä lääkäreitä perusterveydenhuoltoonkin saadaan, vaikka se raskasta on.

Ei nyt tässä keskustelussa, mutta monta kertaa tänä syksynä on heitetty se ajatus, että erikoissairaanhoito pitäisi kokonaan siirtää valtion kustannettavaksi. Siitähän ei tietenkään tule mitään, jos perusterveydenhuolto jää kunnalle. Kuntahan laiminlyö sen ja potilaat menevät erikoissairaanhoitoon ja siellä se maksaa sitten kolme kertaa niin paljon kuin perusterveydenhuollossa. Kyllä pitää säilyttää tämä asetelma, mutta tietysti valtio saisi osallistua vähän enemmän terveydenhuoltoon, kun sen kustannukset väestön ikääntymisen myötä vääjäämättä nousevat.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kanervalle voisi vastata, kun hän sanoi, jotta esimerkki ei tainnut olla tästä maailmasta. Se ei ollut tästä Helsingin maailmasta, vaan se oli Joensuun maailmasta. Satuin näkemään tämän henkilön laskun, jonka hän esitti, kun epäili, onko niin kallis, ja leikkaus tehtiin nimenomaan molemmista silmistä yhtä aikaa, otettiin kaihit pois. Tapaus on viime kevättalvelta. Minun pitää uskoa sen henkilön tarinaa. En tiedä, miten hän oli sen itse kokenut, mutta hän totesi, että olisiko mennyt kaksi vuotta, aikaa en tiedä. Tällä hetkellä tiedän sen, jotta Joensuussa ilmeisesti on kaihileikkausten osalta maan parhaita tilanteita keskussairaaloiden osalta, näin olen ymmärtänyt, ja tekniikka on viimeisen päälle. Mitä nyt on ihmisiä tavannut, jotka ovat viimeksi käyneet, niin he sanovat, että se on tosi hyvä ja kivuton ja mukava toimenpide sinällään. Siinä mielessä pitää nostaa hattua, jotta on menty hirveän paljon eteenpäin. (Puhemies koputtaa) Mutta totuus siinä on, jotta Joensuun maailmassa viime talvena tällaista on tapahtunut.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Kanerva ei varmaan kuullut sitä debattia, joka käytiin ed. Tiusasen kanssa tilanteesta, jossa erikoissairaanhoito on valtiollistettu. Totean vain, niin kuin ed. Tiusanenkin minulle vastasi, että no, sehän tarkoittaa sitä, niin kuin nytkin, että jos erikoissairaanhoidossa on tavallaan väärä potilas, niin lasku lähtee sille kunnalle, ja silloin kunta kyllä miettii, järjestääkö se itse sen tehokkaalla tavalla vai maksaako se sieltä väärästä hoitolaitoksesta tulleen laskun.

Erkki Kanerva /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela jo jossakin määrin oikaisikin omaa puheenvuoroaan. Kun hän vielä tarkistaa käsityksensä jonotusajasta, niin sitten olemmekin samaa mieltä.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa herra puhemies! On mielestäni erittäin hyvä, että tämä hallituksen esitys tässä nyt on. Se tietysti liittyy tuponeuvotteluihin, ja on päästy askel eteenpäin.

On erittäin ikävää, että tässä yhteydessä lähtee täältä salista sellaisia viestejä, että me emme näe merkittävänä sitä työtä, mitä terveydenhuollossa tehdään. Me tiedämme, että siellä on virheitä ja varmasti erilaisen ammattietiikan omaavia työntekijöitä niin huoltopuolella kuin lääkäreinä ja sairaanhoitajinakin. Mutta todella vakavasti toivon, että se viesti, mikä lääkäreille täältä lähtee, ei ainakaan vaikuttaisi sillä tavalla, että me olemme entistä kovemman lääkäripulan edessä.

On tosi tarpeellista, että valtionosuutta tarkistetaan ja että vastataan siihen haasteeseen, mikä on nyt nimenomaan perustehtävien hoitamisessa terveydenhuollossa. Näin olen ymmärtänyt, että tällä halutaan vahvistaa sitä perustehtävätasoa. Sen lisäksi meillä on aivan muut ongelmat, rakennekorjaukset, joihin vastataan Kansallisen terveysprojektin kautta. Mutta ymmärrän, että niitä rakennemuutosratkaisuja ja kokeiluja on nyt jo meneillään. Niitä ei pidä suinkaan vaikeuttaa, vaan rohkaista ennen kaikkea, että niitä toteutettaisiin.

Mielestäni nyt on kysymys kuntatasolla siitä, että siellä varmasti on mahdollisuus tehtäviin palkata henkilöitä eikä niinkään esimerkiksi ostopalveluina hoideta esimerkiksi lääkäripalveluja, terveydenhuollon palveluja. Minä olin ymmärtämässä niin, että tämän hallituksen esityksen kautta kunnilla on mahdollisuus enenevässä määrin valita, että niihin käyttökustannusten nousuihin, mitkä todellisuudessa siellä ovat nyt käsillä, ne voivat palkata ihmisiä, palkata lääkäreitä, palkata henkilöstöä ja myöskin sillä lailla, että se palkkaus on sen kaltainen, että se houkuttelee hoitohenkilöstöä.

Minusta erittäin hyvin, ed. Erkki Kanerva, toitte esille sen, että lääkäripulassa on kysymys ennen kaikkea varmasti nimenomaan niistä olosuhteista, niistä työpaineista, mitkä siellä on. Täytyy muistaa, että vaikka monissa sairaaloissa lääkärit toimivat (Puhemies koputtaa) kolmessa työvuorossa, kyllä se yksi lääkäri tekee kuitenkin vain sen yhden vuoron. Toivon mukaan he eivät tee kolmea työvuoroa peräkkäin.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä ed. Rönnin puheenvuoroon, koska se sisälsi lyhyeen aikaan, lyhyeen pakettiin tiivistettynä sellaisia syytöksiä, jotka mielestäni vaativat hiukan perusteellisempaa käsittelyä.

Ed. Rönni väitti, että lääkärit lähtevät töistään kesken työpäivän. Tämä syytös on kyllä aika kova. Sehän merkitsee käytännössä työajan varastamista. Mielestäni tämä syytös on sen verran raskas, että se kyllä vaatisi myös tuekseen näyttöä. Itse en usko, että tällaista ainakaan laajamittaisesti esiintyy. Varmasti työpäivän kesken lähtijöitä löytyy eri ammattiryhmistä, mutta jos tällaista esiintyy, niin toki siihen täytyisi ehdottomasti puuttua. Pyydänkin, että ed. Rönni vielä kertoo, mihin selvitykseen tai tutkimukseen hän tämän syytteensä perustaa. (Ed. Luhtanen: Älkää pyytäkö!)

Jos lääkärit eivät tekisi ilta-aikaan työtä yksityissektorilla, niin lääkäripula itse asiassa olisi vielä suurempi kuin tällä hetkellä on, toisin sanoen potilaita jäisi jonoihin, esimerkiksi terveyskeskusjonoihin, nykyistä enemmän. Itse asiassa kehitys on kulkenut aivan päinvastaiseen suuntaan kuin ed. Rönni väittää. Lääkärit tekevät selvästi aiempaa vähemmän kahta työtä. Itse asiassa osittain juuri tästä johtuu se, että meillä on lääkäripulaa. Samaan aikaan, kun lääkärikunta on naisistunut, naisvaltaistunut, on tapahtunut myös niin, että naislääkärit ovat vähemmän halukkaita tekemään kahta työtä. He ovat haluttomampia päivystämään ilta-aikaan ja yöaikaan ja viikonloppuisin samoin kuin myös pitämään yksityisvastaanottoa. Tämä johtuu siitä, että he näyttävät olevan enemmän halukkaita viettämään ne illat ja vapaa-aikansa perheen kanssa. Tämä selittää suurimmaksi osaksi sen, miksi meillä on paikoittaista lääkärivajetta samaan aikaan, kun lääkäritiheys on kuitenkin kasvanut ja lääkäreiden määrä lisääntynyt. Esimerkiksi omalla alueellani tiedän useampia sellaisia tapauksia, joissa nimenomaan nuori, perheellinen naislääkäri on ollut aivan uupumuksen rajoilla terveyskeskuslääkärin työssään, minkä vuoksi hän on jättänyt tämän virkansa ja ryhtynyt pitämään puolipäiväistä yksityisvastaanottoa ja samalla voinut antaa aikaa enemmän perheelleen. Kyllä tämä on näiden ihmisten omasta tilanteesta ja perhetilanteesta käsin täysin ymmärrettävä ratkaisu, kun ollaan kovien työpaineiden keskellä.

Vielä haluan muistuttaa ed. Rönniä samoin kuin muitakin keskusteluun osallistuneita siitä, että itse asiassa yhteiskunnalle tulee halvemmaksi yhden potilaan käynti yksityislääkärin vastaanotolla kuin käynti julkisen terveydenhoidon lääkärillä, keskimäärin. (Ed. Laitinen: Yhteiskunnalle, mutta entä potilaalle?) Tämä johtuu siitä, että kelakorvaus on melko pieni ja yksityislääkärillä käynnistä potilas maksaa suurimman osan näistä kustannuksista. Jos yksityissektori nyt sillä tavoin ajettaisiin alas tai suorastaan lain voimalla kiellettäisiin, niin kuin täällä jotkut ovat haaveilleet, niin itse asiassa olisimme nykyistä paljon suurempien vaikeuksien edessä.

Tero  Rönni  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen tuli siihen asian ytimeen tuossa lopussa juuri, mitä tässä olen koittanut vähän selvittääkin ja joka on ajatusmaailmani ollut, että tässä ajetaan tätä julkista terveydenhoitoa lääkäreitten toimesta yksityiseen puoleen. Te sanoitte sen juuri, kiteytitte asian siinä lopussa, kun sanoitte, että yksityinen puoli on halvempaa. Tässä se on se idea, mihin tässä ollaan menossa. (Ed. Räsänen: Onhan se halvempaa!) — Niin, se voi olla halvempaa. Siihen sitä ollaan näköjään (Puhemies koputtaa) lääkäreitten suhteen menossa.

Sanoisin nyt tästä puolelta päivältä lähtemisestä, että olen saanut siitä Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä monesti kuulla, muun muassa sieltä ja monessa muusta paikasta, että ei tehdä enää kuin puolen päivän sopimuksia. (Ed. Räsänen: Eiväthän he kesken työpäivän silloin lähde!) Lääkärit tekevät vain puolen päivän sopimuksia ja tekevät yksityisvastaanottoa toisen puolen. Lisäksi, kun olen kysellyt sitten, minä sanon, että muutaman (Puhemies koputtaa) tunnin jälkeen lähdetään ja siirrytään yksityiselle puolelle, elikkä tehdään kahta työtä tavallaan samana päivänä. Silloin se raja väkisinkin hämärtyy.

Erkki  Kanerva  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksityisen terveydenhuollon ja julkisen terveydenhuollon hintavertailua ei pidä tehdä ollenkaan siitä syystä, että yksityinen terveydenhuolto voi valikoida, mitä se tekee, mitä ei. Julkinen terveydenhuolto ei voi valikoida. (Ed. Räsänen: Se on totta!)

Leena  Luhtanen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua kuunteli, tuli sellainen tunne, ikään kuin hallituksen esityksellä olisimme huonontamassa jotenkin näitä asioita tai menemässä taaksepäin niissä. Muutamaa puheenvuoroa ja erityisesti ed. Hiltusen puheenvuoroa kun kuuntelin, tässä sentään tuli mieleen se, että on syytä korostaa ja haluan omasta puolestani korostaa myös sitä, että tällä esityksellä todella olemme menossa oikeaan suuntaan. Kun vielä totean sen, että olemme tekemässä suurta rakenteellista uudistusta niin terveydenhuollon kuin sosiaalihuollonkin puolella, voi vain todeta, että tämäkin on tietysti oikea askel oikeaan suuntaan, ei riittävä, mutta hyvä asia ja hyvä askel eteenpäin. Haluaisin korostaa sitä, että minusta huomautukset, joita valiokunta on tehnyt, ovat erinomaisia. Meidän tulisikin pitää huolta siitä, että näin myös kävisi kuin esitetään näissä huomautuksissa ja ennen kaikkea ponnessa, minkä valiokunta tässä esittää indeksikorotusten toteuttamisesta täysimääräisinä.

Kyllä varmasti jokainen on siitä tietoinen, että epäkohtia on runsaasti eikä niitä tällä esityksellä korjata. Mutta on syytä tietysti todeta se, että askel askeleelta mennään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Tämä oli minun puheeni tarkoitus.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Luhtasen puheenvuoron perään on todella syytä todeta, että tämä on oikean suuntaista, kun lisätään tässä tapauksessa nimenomaan valtionavun osuutta sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin. Suomen 28 prosentin menolisäys vuodesta 90 vuoteen 2000 on pienin kaikista Oecd-maista terveydenhuollon osalta. Näin ollen tämä on asia, jota pitää kehittää entisestään.

Kun oli keskustelu yksityissektorista, voi selkeästi todeta, että lääkärilakko vahvisti yksityissektoria — se ei ollut hyvä asia — ja nimenomaan tietynlaista operatiivista valmiutta, mikä siellä on, ja antoi sille lisää mahdollisuuksia. Lääkärit tekevät aivan selkeästi vastuunalaisesti työtään myöskin työajan suhteen. On hyvä, että ed. Rönni, joka nyt ei ole paikalla, täsmensi nimenomaan sitä, mitä hän tarkoitti, kun hän ensin puhui kahdesta ja kolmesta tunnista, kaksi tuntia julkisella ja kolme yksityisellä. Mutta jos hän tarkoittaa sitä, että lääkäri on tehnyt semmoisen sopimuksen, että hän tekee vain muutaman tunnin, se on eri asia. Mutta uskon, että myöskin ed. Räsänen tietää aivan hyvin, niin kuin kaikki tiedämme, että ei yksityisellä sektorilla voida lähteä hoitamaan ihmisten todella suuria vaikeuksia ja ongelmia. Esimerkiksi yksinkertaisesti vatsa-alueen tutkiminen jo maksaisi euroissa 500, 600, 700, ehkä 1 000 euroa. Näin ollen se toivon mukaan tehdään julkisella puolella.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä korostaa sitä, että tämä on yksi osa siitä tehtävästä, joka meillä tässä talossa on, niin että huolehditaan peruspalveluiden laadusta ja turvallisuudesta ja myöskin siitä määrästä, mitä kuntatasolla on. Tämä on pieni signaali sinne, ja ihan niin kuin lausumaehdotuksessa sanotaan, valtionosuuksien indeksikorotus ja tarkistus täytyy tehdä jatkossa täysimääräisenä. Kuntien taloudellisen tilanteen heikentyminen on tosiasia, ja tämäkin mietinnön teksti sisältää sen, että arvioidaan sen edelleen heikkenevän. Tällä ei suinkaan saada mitään pitkäjänteistä hyvinvointia vielä aikaan, mutta suunta on aivan oikea.

Siinä mielessä minusta on syytä tarkastella erikseen esimerkiksi tehtävien siirtoa valtiolle. Olen kyllä itse ajattelemassa, että erikoissairaanhoidon siirto valtion tehtäväksi on yksi, jota kannattaa tarkastella, kokeiluluontoisesti ainakin, ja saada siihen jotain uutta, samoin kuin yksityisen sektorin ja julkisen sektorin tehtäväjakoa, mutta niin, että ennen kaikkea huolehditaan siitä, että kuntalaisten, kansalaisten, palvelujen saanti on tasavertaista ja oikeudenmukaista, ettei tule kahden kerroksen väkeä niin, että yksityisellä sektorilla saa hyviä palveluja jouhevasti, mutta julkisella sektorilla on jo toisenlainen meininki. Kyllä näitä eri asiakokonaisuuksia täytyy tarkastella rinnakkain eikä niin, että nämä sekoitetaan keskenään ja sitten tulee ehkä väärinarviointia ja syyllistämistäkin, jopa niin, että arvokasta ammattihenkilöstöäkin kyseenalaistetaan.

Olkoon myöskin haaste valvonnalle. Kyllä julkisella sektorilla pitää olla sellaiset luottamushenkilöt, jotka ovat toimineet lyhyemmän tai pidemmän aikaa, että he pystyvät valvomaan, kuinka siellä myöskin noudatetaan työaikoja ja minkälaista työtä siellä tehdään. Työnohjausta tarvitaan, valvontaa ja johtamista.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Olen ehdottomasti ed. Tiusasen samoin kuin ed. Erkki Kanervan kanssa samaa mieltä siitä, että nimenomaan julkiseen terveydenhoitoon täytyy panostaa, ja julkisen terveydenhoidon täytyy ehdottomasti olla se perusta, jolle rakennetaan, koska on ennen kaikkea heikommassa taloudellisessa asemassa olevien kansalaisten ja koko kansan etu, että julkinen terveydenhoito toimii hyvin eikä ole rahasta kiinni se, että saa hyvää hoitoa ja hyviä palveluja. Mutta korostan sitä, että tällä hetkellä terveydenhoitojärjestelmämme toimivuuden kannalta ja myös potilaiden valinnanvapauden kannalta on välttämätöntä, että meillä on myös toimiva yksityinen terveydenhoitojärjestelmä täydentämässä julkista palvelujärjestelmää.