Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan lyhyt esittely siitä käsittelystä, mitä valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaostossa ja valtiovarainvaliokunnassa on tapahtunut oikeusministeriön hallinnonalan osalta. Me olemme itse asiassa kahteen suhteellisen pieneen asiaan kiinnittäneet mietinnössä huomiota, mutta toki koko ministeriön pääluokka on käsitelty.

Oikeusministeriö osana valtioneuvostoa luo oikeuspolitiikan linjoja ja kehittää säädöspolitiikkaa sekä ohjaa hallinnonalaansa. Keskeisimpinä painopistealueina ja keskustelun aiheina varmasti tällä hetkellä ovat todella lainsäädännön laadun ja säädösinformaation parantaminen, EU ja kansainvälinen yhteistyö, oikeusturvan parantaminen, kustannusten alentaminen ja toisaalta sitten ehkä kriminaalipolitiikassa erityisesti huumerikollisuus.

Viimevuotiseen tapaan mietinnössä kiinnitetään huomiota rikosuhripäivystykseen ja osin määrärahatilannetta korjataan. (Hälinää — Puhemies koputtaa) Lakivaliokunta on talousarviosta antamassaan lausunnossa viimevuotiseen tapaan kiinnittänyt huomiota Rikosuhripäivystyksen toiminnan tärkeyteen ja sen rahoituksen järjestämiseen valtion budjettivaroin. Valiokunta on pitänyt välttämättömänä, että oikeusministeriön avustus säilyisi vähintään tämän vuoden tasolla. Valtiovarainvaliokunnan viime vuonna tekemän lisäyksen jälkeen kuluvan vuoden määrärahat tähän tarkoitukseen olivat 700 000 markkaa ja yhdessä Raha-automaattiyhdistyksen avustuksen kanssa 3,2 miljoonaa markkaa.

Talousarvioesityksessä vuodelle 2002 hallitus kuitenkin esitti myönnettäväksi avustuksiin rikollisuutta ehkäisevää työtä tekeville ja rikosten uhreista huolehtiville 202 000 euroa, josta Rikosuhripäivystykselle saadun selvityksen mukaan myönnettäisiin avustuksena vajaat 34 000 euroa eli 200 000 markkaa. Tämän talousarvion käsittelyn yhteydessä oikeusministeriö ja valtiovarainministeriö sopivat, että yhdistyksen toiminta pyritään vuonna 2002 turvaamaan Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksen turvin.

Saadun selvityksen mukaan myöskin valtioneuvoston budjettikäsittelyn loppuvaiheessa on lisäksi alustavasti sovittu noin 80 000 euron käyttämisestä Raha-automaattiyhdistyksen avustuksena Rikosuhripäivystykselle tasokorotukseen. Rikosuhripäivystykseen on vuonna 2002 siten käytettävissä yhteensä noin 550 000 euroa eli 3,3 miljoonaa markkaa se lisäys huomioiden, joka valiokunnassa tehtiin, eli siinä on nyt 100 000 markkaa enemmän kuin kuluvana vuonna.

Valtiovarainvaliokunta kuitenkin katsoo, että rahoitusvastuun siirtyminen entistä enemmän Raha-automaattiyhdistyksen vastuulle vaikeuttaa pitkällä tähtäyksellä yhdistyksen mahdollisuuksia todellisen tarpeen mukaiseen rahoituksen lisäykseen. Ehkä se vaikeuttaa myöskin Rikosuhripäivystyksen toiminnan pitkäjänteistä suunnittelua, ja tässä suhteessa tulisi pyrkiä tämä toiminta tulevaisuudessa saamaan kokonaan valtion kustantamaksi.

Saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon osalta myöskin valiokunta on kirjannut ja tehnyt pienen määrärahalisäyksen. Saamelaiskäräjien toiminnasta aiheutuvien menojen lisäksi määrärahasta, joka tähän tarkoitukseen on osoitettu, voidaan vuosittain käyttää 200 000 markkaa saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa annetun lain mukaisiin korvauksiin saamelaisten kotiseutualueen kunnille.

Saamen kielen asema on tosiasiassa vahvistunut viime vuosina. Esimerkiksi Utsjoen kunnassa tämä on näkynyt saamen kielilain soveltamisesta aiheutuneiden kustannusten kasvuna. Kuluvan vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä eduskunta lisäsi 200 000 markkaa käytettäväksi saamelaisalueen kunnille viranomaisille tarjottaviin käännöspalveluihin. Eduskunnan päätöstä on valtiovarainvaliokunnan mietintöön sisältyvä perustelu huomioon ottaen tulkittu niin, että varat on tarkoitettu käytettäväksi kielenkääntäjän palkkaamiseen saamelaiskäräjien saamen kielen toimiston Utsjoen toimipisteessä. Saatujen selvitysten mukaan nämä kielenkääntäjäresurssit ovat Utsjoen kunnassa olleet riittämättömät. Näin ollen momentille on lisätty 25 000 euroa.

Kulttuurikeskuksen osalta on myöskin katsottu aiheelliseksi kirjata mietintöön yksi kappale. Saamelaisten kulttuurikeskukseen sijoitettaisiin toimitilat saamelaiskäräjille, Inarin kunnan sivukirjastolle ja saamelaiselle erikoiskirjastolle, saamelaisyhdistyksille, -taiteilijoille ja -tutkijoille sekä yrittäjille. Näin ollen tältä osin ei ole tapahtunut määrärahan lisäystä, mutta valiokunta katsoo, että "oikeusministeriön tulee seurata saamelaisten kulttuurikeskuksen hankeselvityksen valmistumista ja antaa tukea toteuttamisvaihtoehtojen, esimerkiksi EU-tukien, kartoittamisessa". Tämä on tärkeä vähemmistöjen oikeuksiin liittyvä kysymys.

Ympäristövahingoista johtuvien oikeudenkäyntien korvaamiseen sekä ympäristönsuojelua koskevissa hallintoasioissa aiheutuneisiin tarpeellisiin edunvalvontakustannuksiin olemme osoittaneet erikseen mietinnön käyttösuunnitelmassa varoja.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä ei ole tällä kertaa oikeusministeriön kohdalla suuria määrärahalisäyksiä. Haasteet oikeusministeriön pääluokassa liittyvät varmasti lainsäädännön kehittämiseen muuttuvissa olosuhteissa ja ennen kaikkea turvallisuuteen laajasti ottaen.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! On tietysti positiivista, että valtiovarainvaliokunta on Rikosuhripäivystyksen osalta tehnyt rahan lisäystä merkitsevän päätöksen. Mutta, niin kuin lakivaliokuntakin lähtökohdaksi otti, tämän tulisi tapahtua kuitenkin varsinaisen budjetin määrärahojen kautta eikä Raha-automaattiyhdistyksen varojen jakoon osallistumalla. Tämä ei ole varsinaista yhdistystoimintaa vaan nimenomaan valtion perustoimintaa, joka pitää budjetin kautta jatkossa rahoittaa. Jatkossa muutos on syytä tehdä sillä tavalla kuin lakivaliokunta esitti, kun se esitti käyttösuunnitelmamomentille 85 000:ta euroa. Se olisi pitänyt ottaa pohjaksi ja menetellä näin. Mutta tässä tilanteessa kiitokset, että edes tällä tavalla on turvattu Rikosuhripäivystyksen toimintaa.

Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on se, että käräjäoikeuksien lautamiesten palkkiot ovat jääneet kovasti jälkeen. Esimerkiksi kuntien toimielimissä palkkioita Kuntaliiton esityksestä korotettiin vaalikauden alussa voimakkaasti. Nyt kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa oikeusministeri totesi, että ensi vuoden alkupuolella pyritään korottamaan lautamiesten palkkioita. Budjetista se ei varsinaisesti näy, mutta toivon, että todella näin tapahtuu. Toivon, että ministeri hieman kommentoi, tuleeko näin tapahtumaan ja missä määrin, että korotukset olisivat myös ajantasaiset.

Kolmantena lyhyesti totean, että käräjä- ja erityisesti hovioikeuksien juttujen määrä näyttää olevan kasvussa. Kun tehtiin oikeusapujärjestelmän uudistus, on todennäköistä, että juttujen määrä edelleen kasvaa. Tähän ei ole riittävästi varauduttu. Nyt on kannettava huolta siitä, että oikeusturva toteutuu tässä maassa myös oikeusasteissa asioiden läpijuoksun nopeutumisena ja sitä kautta ruuhkia purkamalla.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön hallinnonalalla on ilo todeta Rikosuhripäivystykseen saatu rahamäärä, vaikkakaan se summana ei vielä täysin kata sitä konkreettista työtä, mitä tapahtuu eri paikkakunnilla. Olen ymmärtänyt, että 200 000 olisi se, millä pystyttäisiin vastaamaan siihen vajeeseen, joka on nyt haitannut lähityötä, koska päivystyksessä ei ole kysymys pelkästään puhelimesta, vaan siitä, että ihmiset ovat mahdollisimman lähellä uhriksi joutuneita. Mutta tietenkin on ilolla todettava, että edes näin on.

Ihan samaa toivoisin, että tämän työn arvostuksen ja jatkuvuuden turvaamiseksi jatkossa voitaisiin toimia niin, että rahoitus kuuluisi varsinaiseen budjettiin eikä tapahtuisi Raha-automaattiyhdistyksen kautta.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tutustuessani ilmaiseen oikeusapukäytännön laajenemiseen jouduin keskustelemaan useiden eri tahojen asianajajien kanssa. He vakuuttivat, että yhteiskunta tulee oikeudellistumaan yhä enemmän tulevaisuudessa. Siksi olenkin tyytyväinen, että Rikosuhripäivystykseen on kuitenkin vuonna 2002 käytettävissä noin 100 000 markkaa kuluvaa vuotta enemmän. Mutta varmasti on realismia, että tulevaisuudessa on pyrittävä saamaan Rikosuhripäivystyksen toiminta valtion kustantamaksi, pysyväksi valtakunnalliseksi palveluksi. Tähän tulee jatkossa pyrkiä.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Voin hyvin yhtyä valtiovarainvaliokunnan esityksiin ja näkemyksiin, jotka tähän pääluokkaan liittyvät. Myöskin nämä pienet määrärahalisäykset ovat tervetulleita. Vastaavia ministeriö ajoi jo budjettiriihessä.

Rikosuhripäivystyksen turvaaminen on tärkeä asia. Budjetin yhteydessä sen lisärahoitus jouduttiin ohjaamaan Raha-automaattiyhdistyksen puolelle. Nyt kun arpajaisverolla rokotetaan enemmän Raha-automaattiyhdistyksen tuottoja, voisi tietysti jatkoa ajatellen valtiovarainministeriökin toivottavasti hyväksyä sen periaatteen, että valtiolle tulevia ropoja voi käyttää tällaiseen pysyvään tarpeeseen ministeriön rahoituksen kautta eikä tarvitse kahden luukun periaatetta soveltaa.

Sinänsä on perusteet sillekin, että Raha-automaattiyhdistys osallistuu Rikosuhripäivystyksen rahoittamiseen. Se on valtaosaltaan vapaata kansalaistoimintaa. Sen taustalla olevista yhteisöistä merkittävä osa on Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamia. Tärkeätä on jatkossakin, että kansalaisaktiivisuus säilyy osana rikosuhripäivystystä kansainvälisestikin. Ne rikosuhripäivystykset, joissa kansalaisten vapaaehtoisella toiminnalla on merkittävä osuus, ovat kaikkein menestyksellisimpiä. Ei voi oikein ajatella, että tällainen hyvin toimiva ja kattava palvelu saataisiin virkamiestyönä virallisia päivystys- ja työaikoja noudattaen, syntymään. Tällaisen tukiverkon ja pohjan täytyy olla vakaa, ja siihen pitää pystyä valtion rahoitus osoittamaan.

Yksi syy, minkä takia vakaampaa järjestelyä ei saatu, oli se, että rikosuhritoimikunnan esitykset valmistuivat vasta myöhemmin, kesken vuotta, ja niitä ei saatu täysimääräisesti hyväksi käytettyä. Tänä ja ensi vuonna on tarkoitus nostaa rikosuhrin asema ihan käytännössä olennaisesti paremmaksi kuin tähän saakka. Lainsäädännössähän Suomessa asianomistajan ja rikosuhrin asema on Euroopan kärkipäästä jo ennestään, mutta silläkin puolella kohentamista vielä riittää.

Ed. Kankaanniemi kysyi lautamiespalkkioista. Niissä tosiaan olemme valmistelleet sen kaltaista ratkaisua, että noin 10 prosentin jälkeenjääneisyys pystyttäisiin budjetin sisäisillä siirroilla hoitamaan ja toteuttamaan jo kesken budjettivuoden, kun siihen ei lisärahoitusta saatu. Samassa yhteydessä tulee tarkistaa myös lautamiespalkkioihin liittyviä kustannuskorvauksia, että ne olisivat mahdollisimman tarkoituksenmukaiset ja toimivat.

Oikeusapu-uudistuksen kustannukset, joihin täällä lyhyesti viitattiin, ovat tietysti hyvin arvionvaraiset. Kyseessä onkin arviomääräraha. Oikeusapu-uudistuksen yhteydessä esitetyt laskelmat perustuvat tietysti aika lavealtikin olettamuksiin, miten kansalaiset käyttäytyvät, miten myös asianajajat, oikeudenkäyntiavustajat käyttäytyvät laskuttaessaan palveluista. Olennaista on, että siinä yhteydessä myöskin laskutuskontrolli tiivistyy. Toisaalta oikeusaputoimistoille tulee lisävaltuudet tarkistaa hakijoiden tulotietoja, ja heille tulee velvoitekin tarkistaa niitä. Toisaalta kiinnitetään huomiota siihen, että myös tuomioistuimille esitettävät laskut ovat kohtuullisia ja asianmukaisia. Esimerkiksi rikosasioissa syyttäjillä on valitusoikeus, jos näyttää siltä, että ylilaskutukseen syyllistytään. Saamalla laskutus kauttaaltaan kohtuullisemmaksi pystytään merkittävä oikeusapupalvelujen laajennus toteuttamaan ilman mainittavaa lisäkustannusta bruttosummissa.

Kaikkinensahan Suomessa oikeusministeriön pääluokka pyörii perin pienillä summilla. Voidaan sanoa, että meillä on köyhän miehen oikeusvaltio aika rikkaassa valtiossa. Jatkossa ei ehkä pystytä näin pienillä resursseilla pysyvästi oikeusturvaa pitämään eurooppalaisella huipulla ja tarvitaan myös tasokorotuksia. Kun esimerkiksi tällä hetkellä tehdään uudistusohjelmaa alioikeuksiin, käräjäoikeuksiin, niitä pitää varustella paremmin, modernimmin, tiloja pitää myös suunnitella nykyistä oikeudenkäyntimenettelyä vastaaviksi, ja siinä tulee väkisinkin jonkin verran lisäkustannuksia, ja niille toivon myös eduskunnan tukea tulevina vuosina.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilä mainitsi huumausainerikokset ja lakivaliokunnan. Valitettavasti lakivaliokunta muutti oikeusministeri Koskisen hyvän lakiesityksen sellaiseksi, että huumausaineitten lievästä käytöstä ja hallussapidosta ei tällä erää rangaista lainkaan, ja tämä tulee johtamaan kaaokseen näissä asioissa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Oikeusministeriön hallinnonalalla on tietysti monia asioita, joihin voi tulevaisuutta ajatellen esittää odotuksia ja toiveita nimenomaan koskien vankeinhoidon sektoria.

Meillähän vankien määrä on kääntynyt eri syistä nousuun. Onko niin, että rikollisuus muun muassa huumerikollisuuden myötä on lisääntynyt, ja onko niin, että rikoksista on alettu antaa pitempiä tuomioita kuin aikaisemmin? Samaan aikaan vankeinhoito on uusien haasteittensa edessä nimenomaan, jos pidetään tavoitteena sitä, että vankeusrangaistukseen tuomittu tulisi takaisin yhteiskuntakelpoiseksi. Tällä hetkellähän vankiloissa on hyvin paljon ongelmia johtuen siitä, että siellä on paljon vankeja, ja helposti käy juuri niin, että vankeinhoidon tarkoitusperät eivät toteudu, vaan vankilat muodostuvatkin, ikävä kyllä, yhteiskunnan kannalta kielteiseen suuntaan rikollisuutta kasvattaviksi paikoiksi. Jos näin on ja kun näin vahvasti epäilen ja kun näin vahvasti väitetään, silloin tilanteeseen olisi saatava muutos.

Yhteiskunnan tulisi panostaa vankeinhoidon tarpeisiin mielestäni siten, että vankilayksiköitä hajautettaisiin. Ei muodostettaisi suurvankiloita, vaan hajautettaisiin. Ehkä tämä antaisi edellytyksiä siihen, että vapausrangaistukseen, vankeuteen, tuomittu henkilö voisi päästä rikoskierteestä eroon, missään tapauksessa ei kasvaisi rikollisuuteen. Tässä suhteessa hieman epäilen, että kun meillä on suuria vankeinhoidon yksiköitä suunnitteilla, ovatko ne hyvästä. Mielestäni pitäisi tarkistaa jo suunnitteluvaiheessa, miten ne voivat palvella parhaiten sitä tarkoitusta, mitä varten ne ovat.

Keski-Suomessa Keuruun kaupungin Haapamäellä on ollut yli 20 vuotta varattuna oikeusministeriön hallinnonalalle vankilatontti, ja mielestäni tämä tontti tulisi täyttää siihen tarkoitukseen, johon jo 4 miljoonaa markkaa on käytetty, vankilan suunnitteluun, ja johon Keuruun kaupunki esimerkiksi on tuonut kunnallistekniikan tontin rajalle. Esimerkiksi siihen voitaisiin rakentaa olemassa olevia suunnitelmia, jotka olivat hyvin nykyaikaisia, hyväksi käyttäen vankeinhoidon yksikkö, joka olisi riittävän kaukana Pääkaupunkiseudun yhteyksistä, niin että vankeinhoitoon sijoitettu vapausrangaistukseen tuomittu olisi kaukana niistä yhteyksistä, joissa hän on kenties rikollisuuden poluille joutunut. Kiinnitän tähän hyvin vakavaa huomiota, että meidän tulisi vankilajärjestelmää kehittää juuri siten, että se poistaisi rikollisuutta eikä suinkaan edesauttaisi.

Samalla kiinnitän huomiota käräjälaitoksen käräjäkäytännön nykytilanteeseen. Meillä aika paljolti on käräjiä keskitetty. Monilta seutukunnilta ne ovat siirtyneet maakuntakeskuksiin. Sillä on tietysti omat hyvät puolensa, mutta myös omat haittapuolensa. Kun on paljon puhuttu poliisin resursseista, poliisimiehet joutuvat käyttämään hyvin paljon työpäivistään juuri kulkiessaan maakuntakeskuksessa käräjillä. Ne usein nykyisen oikeudenkäytön takia ovat siinä mielessä turhia matkoja, että kun kaikki osalliset, kutsutut, eivät suvaitse saapua, juttu jää käsittelemättä juuri sinä päivänä ja tulee turhia kuluja. Poliisimiehet ovat valittaneet nykyistä oikeuskäytäntöä siitä, että se sitoo liiaksi heidän voimavarojaan.

Arvoisa rouva puhemies! Toivon, että tämän hallinnonalan sektorilla näihinkin esittämiini näkökohtiin voitaisiin kiinnittää huomiota.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Rikosten uhrit tarvitsevat monenlaista tukea ja auttavaa kättä, auttavia ihmisiä. Kiitokset ministeri Koskiselle, että toitte esille tämän, että todella siellä on mukana kansalaistoimintaa, vapaaehtoistoimintaa. Sitä tarvitaan edelleenkin ja tukea sille vapaaehtoistyölle. Tuki tulee juuri sen kautta, että on myös julkinen rahoitusjärjestelmä, joka vakauttaa koko tukiverkkoa ja mahdollistaa, että siellä rikosten uhriksi joutuneitten lähellä on vapaaehtoistyöntekijöitä, että organisaatio toimii. Nythän on niin, että kaikilla paikkakunnilla sitä organisaatiota, tukiverkkoa, ei vielä ole. Tämä on se, niin kuin sanotaan, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kysymys, että eri paikkakunnilla Suomessa saataisiin tätä palvelua. Sen vuoksi se olisi hyvä saada julkiseksi ja valtion rahoittamaksi. 100 000:n korotus edellisvuoteen on hyvä, mutta toivon seuraavina vuosina enemmän.

Matti  Vähänäkki  /sd:

Arvoisa puhemies! Yhdyn näihin ylistyksiin, mitä Rikosuhripäivystyksen osalta lisääntyneiden määrärahojen puitteissa on tullut esiin, semminkin siitä syystä, että lakivaliokunnassa otin tämän lausuntoa annettaessa esille puolestaan sen vuoksi, että eräälle suurehkolle paikkakunnalle oli annettu jo tieto, että joudutaan vähentämään paikkakuntia, missä yhdistys kuitenkin vilkkaasti toimii. Nykyään rikokset ovat selkeästi raaistumassa, tulleet hieman ulkomaailman tyylisiksi. Sen vuoksi on yhä tärkeämpää rikosten uhrien hoito henkisessä mielessä, mitä tämä työ nimenomaan on.

Vielä sanoisin sen, että lähityön ja päivystyksen lisäksi yhä enemmän näyttää tulevan tarpeelliseksi hankkia erityisasiantuntijoita siksi kuumimmaksi tai vaikeimmaksi hetkeksi, kun rikosuhri on kuitenkin jo selviytymässä mahdollisista vammoistaan.

Kalervo Kummola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Mitä tulee ed. Oinosen huoleen vankilaolosuhteista ja näistä ongelmista, uskoisin, että se on aika yleismaailmallinen ongelma. Hajauttaminen toisaalta maksaa erittäin paljon, ja sitä kautta myös muun muassa hallintokustannukset nousisivat aika lailla.

Mitä tulee sinänsä talouteen, minusta ministeri Koskisen huoli on ihan aiheellinen. Esimerkiksi oikeuslaitostuomareille me tarvitsisimme huomattavan palkankorotuksen. Nyt on liian suuri houkutus lähteä asianajajaksi tai tehtäviin yksityisiin yhtiöihin ja muualle. Kun meillä pitäisi olla parhaat voimat oikeuslaitoksessa, palkkataso on sitä luokkaa, että läheskään parhaat edustajat siellä, voinen uskoa, eivät tällä hetkellä ole.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! Minä puolestani voin aika pitkälti yhtyä siihen, mitä ed. Oinonen vankilaoloista esille otti. Totean, että aika suurena ongelmana ainakin itse koen sen, että vapautuvat vangit yhä uudelleen palaavat vankilaan eli eivät saa yhteiskunnassa sellaista lämmintä vastaanottoa äidin helmaan, jossa voisi elämää jatkaa vähän turvallisemmissa oloissa, vaan ajautuvat työttömyyden, asunnottomuuden ja muiden ongelmien kanssa niin syvälle, että rikoskierre jatkuu ja pahenee. Tähän puoleen toivoisin oikeusministeriössä kiinnitettävän vielä paljon enemmän huomiota kuin on tähän asti tehty.

Toisaalta vankiloiden koko- ja sijoittelukysymykset. Toivoisin, että oikeusministeri Koskinen voisi hieman valottaa sitä, mikä on lähivuosien vankiloiden investointi-, rakentamisohjelma. Onko esimerkiksi Keski-Suomeen tarkoitusta lähivuosina rakentaa lisää vankilakapasiteettia?

Meillä on nyt esillä terrorismiyhteys ja pitkä 15 vuoden vankeusrangaistusaika. Muutenkin tuntuu olevan yleinen paine rangaistusten koventamisen suuntaan. Se on osittain perusteltua, osittain ei-perusteltua. Mutta kun tilanne on tämä ja vankimäärä kasvussa, tietysti toivoisin vähän pohdintaa siitä, mikä tulevaisuus on, riittävätkö nykyiset vankilapaikat ja miten aiotaan tähän vastata.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kummola kiinnitti huomiota siihen, että jos Vankeinhoitolaitosta hajautetaan, siinä tulee hallintokuluja. Tämä on tietysti aivan huomionarvoinen näkökohta. Mutta heittäisin vastapainoksi punninnassa sen, mikä on tulos vankila-ajasta. Onko todella niin, että yhteiskuntaan paluu ei onnistu vaan rikollinen kierre jatkuu? Erittäin tärkeän näkökohdan toisin esille myöskin siinä, onko hyvä vai huono asia, että erityyppisistä rikoksista tuomitut joutuvat keskenään tekemisiin, jolloin käy helposti niin, että joku henkilö, jolla olisi hyvinkin toiveita palata kunnolliseen elämään takaisin, joutuu vaikkapa huumeyhteisön jäsenten kanssa tekemisiin vankilassa ja sitä kautta tuleekin oppineeksi uusia taitoja rikollisuudesta. Pelkään, että tämä vaara on suuri.

Tuon vielä hyvin vahvasti esille sen näkökohdan, mikä liittyy vankiturvallisuuteen. Vangeilla saattaa olla jopa ihan fyysisestä turvallisuudesta huoli, jos on hyvinkin hankalia rikollisia samassa yhteisössä. Sitten on tietysti niin, että jos on hyvin kovat rikolliset pelkästään suurena yhteisönä paikalla, tästä tulee ongelma, eikä tässä ole kyseessä pelkästään vankien turvallisuus vaan myöskin vankeinhoidon henkilöstön työssäjaksaminen ja työturvallisuus liittyvät tähän.

Samoin näkisin hyvin tärkeänä kysymyksen nuorten vankeuteen tuomittujen kohdalta. Erityisesti heidän kohdallaan pitäisi päästä siihen, että vankila- ja rikollisuuden kierre todella saataisiin pysäytettyä. Silloin näkisin, että vankila-aikaan, josta yhteiskunta maksaa omat kulunsa, pitäisi sillä tavalla voida panostaa ja satsata, että tämä henkilö ei joutuisi takaisin rikolliskierteeseen.

Edelleen pitäisi auttaa siinä vaiheessa, kun henkilö vapautuu vankeudesta, että hänellä olisi riittävät tukisysteemit yhteiskunnassa, jotta hän ei joutuisi rikolliskierteeseen. Hän kaipaisi tukea nimenomaan siinä vaiheessa, kun laitostumisen jälkeen — siinä on tapahtunut psyykkinen ja henkinen laitostuminen varmasti vankilassa — hän palaa.

Saattaa olla, että rikollisyhteisö onkin se tuttu ja turvallinen yhteisö. Jos henkilöt eivät sinne palaa — minulle ovat eräät yhteiskuntaan paluuta tehneet sanoneet — he ovat joutuneet kokemaan väkivaltaa, kun he ovat halunneet luoda etäisyyttä entiseen joukkoonsa. Tässä on vaihe, johon varmasti kannattaisi panostaa entistä enemmän.

Samalla näkisin, että oikeushallinnossa ehdonalaiseen vankeuteen tuomitsemisesta pitäisi saada ihmistä yhteiskuntakelpoiseksi saattava rangaistusmuoto, niin että se olisi myöskin näille henkilöille, jotka ovat ehdonalaisen valvojia, tehtävä, jonka he voisivat täyttää ei muodollisena kuittaamisena, niin kuin se hyvin paljon on, vaan todella valvottavaa yhteiskunnan normaaleihin toimintoihin tukien ja ohjaten.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Rikoksentekijöiden uusimiskierteen katkaiseminen on ollut aivan keskeisiä työkohteita. Oikeusministeriössä valmistuneen toimikuntatyön pohjalta alkavana vuonna käynnistyy puolenkymmentä kokeilua, joissa juuri tässä kaivattuun tapaan osoitetaan asiaan erikoistuneet henkilöt, toinen kriminaalihuollon puolella ja toinen kuntapuolella tai kaupungin puolella. Siis viidellä tai kuudella seudulla tällainen kokeilu käynnistyy. Siinä henkilökohtaisesti käydään vapautuvan vangin tilanne läpi ja haetaan ne ratkaisut, joilla tämä saadaan paremmin kiinni lainkuuliaiseen ja normaaliin, terveeseen elämään.

Tämä on vaikeata ja hankalaa työtä, mutta nyt toteutettu rakenneuudistus, jossa yhdistettiin Vankeinhoitolaitos ja Kriminaalihuoltolaitos yhteisen sateenvarjo-organisaation alle, auttaa juuri tämän tyyppistä yhteyksien ja yhteistyön rakentamista. Erityisesti kuntasektorilta odotetaan tähän panostusta. Sillä lailla voidaan välttää todella isoja kustannuksia, jos saataisiin yhteisö ottamaan vastaan vähän joustavammin rangaistuksensa suorittanut, vapautuva henkilö.

Laitospuoleltahan meillä on runsaanlaisesti: 25 laitosta ja reilut 3 000 vankia poikkileikkaustilanteessa. Meillä on iso hanke, kymmenen vuoden ohjelma, jolla saneerataan vanhaa laitoskantaa. Tällä hetkellä on menossa vielä Helsingin keskusvankilan Sörkan kallis saneeraus. Riihimäellä käynnistetään vastaava keskusvankilan uudistaminen, Katajanokkaa korvaava Vantaan vankila valmistuu ensi keväänä, ja suunnittelut pyritään viemään loppuun Turun Kakolanmäen laitoksia korvaavan yhden ison modernin laitoksen rakentamiseksi. Valitettavasti näihin suunnitelmiin ja kehyksiin ei uusia laitoksia sovi. Haapamäkikin odottaa tontillansa.

Yleensäkin uusien laitoksien mahdollinen tarve olisi hovioikeuspaikkakunnilla tai niiden lähellä. Jos halutaan esimerkiksi vankikuljetuksia vähentää, juuri lähellä isoja käräjä- ja hovioikeuksia tarvittaisiin vankipaikkoja. Kun myös entistä paremmin pyritään vangit sijoittamaan kotiseutujaan lähelle, jotta sosiaalinen kanssakäyminen olisi tiiviimpää ja myöskin vapautuminen olisi paremmin rikoksen polulta pois johtavaa, tämä suosii sitä, että laitokset olisivat suhteellisen lähellä asutuskeskuksia. Mutta meillä on tietysti vanhat niin sanotut korpivankilat, joille löytyy myöskin ihan mielekästä osuutta, mutta ei varmaankaan tämän tyyppisiä laitoksia lisää juurikaan kaivata.

Vankeinhoitotyön sisäistä uudistusta tehdään samanaikaisesti. Uudistamisissa pienennetään osastoja ja helpotetaan valvontaa, tehdään vankeusajasta mielekkäämpää. Meidän on pyrittävä takaisin niihin aikoihin, jolloin valtaosa vangeista joko teki mielekästä työtä tai opiskeli. Nyt liian suuri osa joko kieltäytyy tai jättäytyy pois aktiivisesta ja siviiliin sopeutumista edistävästä toiminnasta.

Kaikkinensa koko vankeinhoidon kehittämisessä on merkittävä vaihe sekä laitoskannan uusimisen puolella että sisällöllisesti. Ensi vuonna on tarkoitus antaa eduskunnalle vankeusrangaistuslaki, jossa lainsäädännöllinen kehikko modernisoitaisiin ja kirjoitettaisiin aika lailla uusiksi. Se on suuri periaatelinjaus, ja saattaa olla, että se jäisi jopa tältä vaalikaudelta yli, jos meillä ei riittävää yksituumaisuutta löydy näistä kehittämislinjoista.