Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maatalousjaosto on käsitellyt maatalousministeriön pääluokan. Yleisperusteluosassa kiinnitämme kahteen tärkeään asiaan huomiota: elintarviketeollisuuden tulevaisuudennäkymiin sekä viljelijäväestön tulokehitykseen.

Ehkä muutama sana elintarviketeollisuuden tulevaisuudennäkymistä:

On syytä todeta, kuten mietinnössämme toteamme, että elintarviketeollisuus on tällä hetkellä maamme neljänneksi suurin teollisuudenala. Sen tuotannon bruttoarvo vuonna 2000 oli noin 49 miljardia markkaa, ja se työllistää noin 30 000—40 000 henkilöä. Toimipaikkoja on noin 700. Suurimmat ovat tietenkin lihajalostus-, leipomo- ja maidonjalostusteollisuus.

Elintarviketeollisuuden toimintaympäristö on merkittävästi muuttunut Suomen liityttyä Euroopan unioniin. Erityisesti lähellä alkutuotantoa olevilla sektoreilla muutos on ollut erittäin suuri. Tuottajahinnat viljelijän kohdalla ovat pudonneet 40—50 prosenttia, ja kuluttajahintojen keskimääräisen alennuksen on arvioitu olevan noin 11 prosenttia.

On aivan selvää, että elintarvikesektorin toimintaympäristö tulee muuttumaan tulevaisuudessakin erittäin voimakkaasti, taustalla Wto-neuvottelut, maailmankaupan vapauttaminen. Näkymä on ainakin tänä päivänä — näin rohkenen tulkita kuultuja mielipiteitä ja asiantuntijoiden lausuntoja jaostossa — se että suomalainen elintarviketeollisuus on, jos maailmankauppa vapautuu, niin kuin eräät ovat ajatelleet, tässä maailmassa erittäin suurissa vaikeuksissa tai sillä on ainakin erittäin suuria ongelmia.

Toisaalta nyt jo tiedämme, miten elintarviketeollisuus meillä on keskittynyt erittäin voimakkaasti. On avoimesti todettava, että sekä Etelä- että Länsi-Suomeen on tapahtunut keskittymistä. Itä- ja Pohjois-Suomi on menettänyt elintarviketeollisuuden työpaikkoja erittäin voimakkaasti. Tämä on lisännyt myöskin työttömyyttä niillä alueilla, mistä elintarviketeollisuuden työpaikat ovat poistuneet.

Tietenkin on myöskin niin, että kuluttajien vaatimukset turvallisesta ruuasta ovat voimakkaasti kasvaneet. Silloin kun tätä mietintöä kirjoitimme, tätä ikävää bse-tapausta, joka on sen jälkeen tullut julki Suomessa, ei tiedetty. Siinä mielessä tietenkin maatalouspääluokan käsittely budjetin yhteydessä avaa myös mahdollisuuden käsitellä tätä kysymystä sekä viljelijän että suomalaisen elintarviketeollisuuden kannalta, kaikkea, mitä siihen liittyy.

Meidän on kyllä kuitenkin syytä muistaa, että meillä elintarvikeketjussa kaikki, jotka toimivat, pyrkivät määrätietoisesti siihen, että laatu on korkeatasoinen. Vuoteen 2006 mennessä kaikki elintarvikeketjun toimijat pyrkivät olemaan laatujärjestelmien piirissä. Minusta on avoimesti todettava, että suomalainen elintarviketeollisuus kokonaisuudessaan on tänä päivänä erittäin laatutietoinen ja voi sanoa, että elintarvikkeet Suomessa, mitä tuotetaan, ovat turvallisia. Näin rohkenisin kaikesta huolimatta tällä hetkellä sanoa ja myöskin todeta sen, että mihinkään hysteriaan ei Suomen kuluttajien ole syytä nyt vaipua. Asioista pidetään hyvää huolta.

Mutta kun ajatellaan ketjun alkupäässä olevaa viljelijäväestöä, tuottajaa, esimerkiksi niitä tuottajia, joita nyt on kohdannut tämä kuuluisa bse-tauti ja -tapahtuma, se on todella raskas isku tälle viljelijäperheelle kokonaisuudessaan ja varmasti aiheuttaa myöskin muissa viljelijäperheissä pelkotiloja, että kunpa ei vaan minun tilallani näin olisi. Vaikka viljelijä on tehnyt kaikkensa hoitaakseen eläimensä mahdollisimman hyvin, noudattanut kaikkia niitä säännöksiä ja määräyksiä, mitä on olemassa, siitä huolimatta näin vakava tauti voi tulla.

Toisaalta tähän liittyy myöskin taloudelliset kysymykset viljelijän kannalta. Nythän naudanlihan tuottajahinta, voi sanoa, romahti eli 2 markkaa kilolta putosi tämän tapauksen johdosta, kun teurastamot alensivat naudanlihan hintaa. Voi todeta eräänä esimerkkinä, jonka eräs viljelijä kertoi: Hän luopuu lypsykarjasta. 20-päinen karja tämän viikon maanantaina talutettiin teurastamon autoon, kun oli sovittu jo viikkoja sitten hakupäivä, milloin teuraat viedään, ja tämän yhden tapauksen vuoksi hän menetti yli 10 000 markkaa yhdellä kertaa. Tietenkin viljelijä kysyy, näinkö markkinataloudessa markkinat toimivat, mutta vähän kohtuutonta tietenkin yksittäisen viljelijän kohdalta. Uskon, että tämä ei ole ainoa esimerkki. Näitä löytyy tänä päivänä erittäin paljon. Mielestäni tämä on sellainen vakava kysymys, jota pitäisi nyt pohtia, miten bse-tautitapauksen vuoksi esimerkiksi naudanlihan tuottajille korvataan tulonmenetykset vai löytyykö siihen mitään korvausjärjestelmää.

Arvoisa puhemies! Viljelijän tulotasoon vain hyvin lyhyesti se, mitä mietinnössäkin todetaan: Tilastojen mukaan tulos maataloudesta aleni keskimäärin vajaat 1 800 markkaa eli 2,5 prosenttia tilaa kohti vuodesta 97 vuoteen 99. Tilastoon perustuvasta maataloustulon tuloluokittaisesta jakautumasta ilmenee, että vuonna 99 lähes 13 prosenttia tiloista teki negatiivisen tuloksen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tilalla kustannukset ylittivät myyntitulojen, tukien ym. maatilatulojen yhteismäärän. Tuloluokkaan 0—100 000 markkaa kuului vuonna 99 runsaat 60 prosenttia (Puhemies koputtaa) kaikista maatiloista.

Tämä osoittanee vain sen, että viljelijän tulotaso ei ole suinkaan EU:n aikana kehittynyt myönteisesti, vaan kustannukset ovat nousseet ja tulot ovat pienentyneet. (Puhemies koputtaa) Tietenkin tulevaisuutta ajatellen Agenda-päätösten myötä on tullut entistä suurempia epävarmuustekijöitä. Tulevaisuus tulee näyttämään, mitä tulee tapahtumaan ja mitä EU:n laajentuminen aiheuttaa viljelijäväestön tulotasolle. Nämä ovat niitä kysymyksiä, joihin on syytä (Puhemies koputtaa) vakavasti varautua.

Arvoisa puhemies! Katson, että tämä on esittelypuheenvuoro. Sovelletaanko tähänkin 7:ää minuuttia? Jos on näin, arvoisa herra puhemies, lopetan tähän ja palaan uudelleen.

Arvoisa puhemies! Minä pysyin mietinnössä.

Katri  Komi  /kesk:

Arvoisa puhemies! "Häntä ei palkittu hyvinhoidetusta/ maidosta,/ ei siististä pihapiiristä/ Hän ei kutonut kauniita kankaita/ ei laulanut kuorossa/ ja hänen lapsistaan kasvoi tavallisia/ ihmisiä/ Helpolla hänestä pääsi/ ei tarvinnut haastatella syntymäpäivänä/ ei muistaa hautajaisissa."

Toivon, ettemme ole tavoittelemassa tätä Eeva Heilalan runoilemaa tilannetta maaseudulle. Sitä että meillä olisi mahdollisimman hiljaisia, huomaamattomia, tukien avulla jotenkin sinnitteleviä, lähes työkyvyttömiä viljelijöitä, jotka ovat niin uupuneita työtaakkansa alle, etteivät jaksa enää osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan tai edes lomailla niinä muutamina vapaapäivinä, joita heillä vuodessa on, puhumattakaan siitä, että innostaisivat lapsiaan jatkamaan maatalousyrittäjinä sitten, kun he ovat jo luoneet toisen uran muualla.

Arvoisa puhemies! Me keskustassa olemme esittäneet 40 miljoonan euron lisäystä maa- ja puutarhatalouden kansalliseen tukeen. Tukeen kohdistuneita leikkauksia olisi kyettävä palauttamaan sekä kohonneiden kustannusten vuoksi ainakin palkansaajiin verrattuina alenevaa tulokehitystä korjaamaan. Myös luopumistukijärjestelmä on tuotava eduskuntaan sellaisena, että se varmistaa sekä luopuvan toimeentulon että riittävät sukupolvenvaihdokset.

Arvoisa puhemies! Vaikkei tuo yksi löytynyt bse-tapaus maailmaa kaadakaan, on sen johdosta edelleenkin pyrittävä parantamaan laatujärjestelmäämme. Samalla on turvattava se, että näiden uusien testauskustannusten, 50 miljoonasta markasta ylöspäin, maksumies ei ole tuottaja, joka on toteuttanut jokaisen byrokratian vaatiman toimen ja yrittänyt hoitaa eläimensä huolellisesti.

Rehu-, kasvinsuojeluaine- ja lannoiteteollisuuden on huolehdittava läpinäkyvyydestä ja riskikartoituksesta sekä valvonnasta omalla alallaan. Rehuteollisuuden on taattava taudittomuus ja jäämättömyys tuotteissaan. Paras ja tehokkain tapa varmistaa elintarviketurvallisuus on se, että ketjun alkupäähän, rehun valmistukseen ja tuotantotilan toimintaan, liittyvät eläintautien riskitekijät hallitaan. Onkin hyvä, että myös EU:n tasolla aletaan ottaa järki käteen esimerkiksi pakkausmerkintöjen suhteen.

Kansallisesti on kunnalliseen ympäristöterveydenhuoltoon pian saatava lisäresursseja, jotta lainsäädännön toimeenpano ja kansalaisten luottamus elintarvikevalvontaan ei vaarannu. Mielenkiintoista onkin, että mietinnössä komennetaan maaseutukeskuksia laatustrategian parempaan toteuttamiseen, vaikka tiedetään, että niiden resurssit ovat rajalliset ja eri keskuksissa on jo menty lomautuksiin ja irtisanomisiinkin. Näinpä esitämmekin keskustassa tälle momentille lisää 300 000 euroa.

Arvoisa puhemies! Tuskin kukaan vastustaa laatustrategian toteuttamista näinä päivinä, ja on hyvä, että tavoitteena eri toimijoilla on saada kaikki toimivat maatilat järjestelmällisen laatutyön piiriin vuoteen 2006 mennessä. Meillä on oltava läpinäkyvä ja luotettava laatustrategia, johon kuuluu laajapohjainen keskustelu. Se tarkoittaa vuoropuhelua eikä pelkkää tiedotusta, vaikka toki myös riskiviestintä ja riskin arviointi ovat tulevaisuudessa entistä tärkeämpiä.

On hyvä, että mietinnössä valtiovarainvaliokunta myös viittasi tulevaisuuden haasteisiin, kuten EU:n laajenemiseen, Wto-neuvotteluihin jne.

Arvoisa puhemies! Luonnonmukainen tuotanto eli luomutuotanto on osa tulevaisuuden ruuantuotantoa. Ala kasvaa voimakkaasti koko EU:n alueella, ja meneillään on eräänlainen markkinoiden valloitusvaihe. Suomella on valmiiksi jo puhtaan ruuan tuottajamaan imago, mutta pystyäkseen kilpailemaan muun muassa Tanskassa ja Itävallassa tuotettujen luomuelintarvikkeitten kanssa täytyy Suomesta vietävien tuotteiden olla markkinakelpoisiksi jalostettuja. Kuluttajapuolella tarvitaan valistusta ja neuvontaa luomutuotteista myös taajamissa, joissa maatalouden tuotantomuodot eivät ole ihmisille enää kovin tuttuja.

Maa- ja kotitalousnaisten järjestöt tekevät tärkeää valistustyötä sekä taajamissa että haja-asutusalueilla kouluttamalla yrittäjiä esimerkiksi luomutuotteiden jatkojalostuksessa ja opastamalla kuluttajia luomutuotteiden ominaisuuksista ja käytöstä. Vaikkeivät maa- ja kotitalousnaiset saaneetkaan rahaa talousarvioesitykseni mukaisesti, löytyy luomutuotteiden markkinointiin kuitenkin 50 000 euroa lisää Finfood Luomulle suunnattavaksi ammattikeittiöille. Hyvä näin. Lähinnä tämä tarkoittaa Suonenjoen Luomukeittiökeskuksen hyvän työn arvostamista. Tosin tuolla summalla ei vielä ihmeitä tehdä. Rahaa onkin ohjattu mietinnössä sovitusti pohjoismaisen luomuruokayhteistyön syventämiseen sekä logistisen ketjun kehittämiseen pienten, luomutuotteita jalostavien yritysten ja ammattikeittiöiden välille. Toivottavasti jatkoa seuraa.

Luomutuotannon kehittyminen riippuu markkinoiden kehityksen lisäksi tuotantotuista. Niinpä luomukotieläintukea on vakavasti ja pikaisesti mietittävä, jotta kysyntään pystyttäisiin vastaamaan.

Paula Lehtomäki /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä ilta on jo osoittanut, että tämän 7 minuutin aikarajan puitteissa on pakko pitäytyä vain muutamaan asiaan, jotta kerkiää ne sanomaan, joten keskityn tässäkin vain kahteen asiaan, nimittäin luopumistukijärjestelmään ja luonnontuotealaan.

Syksyllä 99 jäi erityisen kirkkaasti mieleen, kun täällä säädettiin nyt voimassa oleva luopumistukijärjestelmä, joka on voimassa vuoden 2002 loppuun. Tämä säätäminen jäi sen takia niin tarkasti mieleen, että kotiseudullani Itä-Suomessa aiheutti suurta tuskaa se tilanne, että viljelemättömyys ja vuokraus jäivät luopumistukijärjestelmän ulkopuolelle. Tämä linjaus kohteli erityisen kaltoin alueellisesti Itä- ja Pohjois-Suomea ja niiden viljelijöitä. Nyt kun luopumistukea tarkastellaan määräajan loppumisen vuoksi uudelleen, tulisikin näitä pahimpia epäkohtia pyrkiä korjaamaan ja ottaa myös tämä alueellinen näkökulma entistä paremmin huomioon. Luopumistukiesitystä valmistellut työryhmä esittää, että vuokrausmahdollisuus lutuun mahdollisesti tuotaisiin takaisin, mutta samalla luopumisen ikäraja nousisi. Tämä kompromissi on varmaankin pitkin hampain nieltävä, vaikka jatkajankaan näkökulmasta se ei välttämättä ole paras mahdollinen.

Arvoisa herra puhemies! Olen täällä useasti puhunut kotimaisesta luonnontuotealasta ja sen edistämisestä, mutta kun oppi näyttää hitaasti menevän perille ja asiat näyttävät etenevän vieläkin hitaammin, niin otan tämän jälleen kerran esille.

Luonnontuoteala eli kotimaiset marjat, sienet ja yrtit, kaikki, mitä metsä meille tarjoaa, ei ole varmastikaan niin kovin merkittävä ala täällä Kehä kolmosen sisällä, mutta sillä on kansantaloudellisesti kuitenkin jonkinlaista merkitystä, ja on muistettava, että luonnontuotealalla on erityisen tärkeä rooli monilla sellaisilla alueilla, jotka ovat työllisyyden ja aluekehityksen osalta vähän niin kuin takasuoralla. Vain murto-osa luonnon tarjoamista marjoista, sienistä ja yrteistä hyödynnetään Suomessa nykyisin.

Valtiovarainvaliokuntakin kiinnittää omassa mietinnössään huomiota elintarvikealan tulevaisuuteen, mutta se ei siinä tarkastelussa juuri kiinnitä huomiota luonnontuotteiden hyväksikäyttöön ja jalostusteollisuuteen. Kuitenkin luonnontuotteiden kaupallinen poiminta ja jatkojalostus tarjoavat työtä ja lisäansiota tuhansille ihmisille ja lukuisille yrityksille. Myöskin elintarvikeketjun turvallisuuden ja laadun tavoitteet saavutetaan parhaiten kotimaisia raaka-aineita hyödyntämällä.

Näistä seikoista huolimatta Suomessa ei ole luonnontuotteiden menekinedistämiseen pysyväisluonteista rahoitusta. Tämä lyhytaikainen ja projektiluonteinen menekinedistäminen on ollut pienimuotoista, ja siitä on puuttunut tarvittava pitkäjänteisyys. Raaka-aineiden ja tuotteiden kysynnän kasvattamiseksi sekä tuotteiden laadun ja jalostusarvon kehittämiseksi tarvitaankin pysyvää kansallista rahoitusta. Olen tehnyt tästä asiasta talousarvioaloitteen, mutta en taida eduskuntaa nyt sitten vaivata kuitenkaan äänestyttämällä siitä.

Yksi este kotimaisten marjojen kaupalliselle hyödyntämiselle on ainakin tänä syksynä ollut marjojen alhainen poimijahinta. Kun puolukastakin on maksettu vain 4 tai 4,5 markkaa kilolta, niin kyllä ymmärtää, että tällainen kilohinta ei kovinkaan paljon houkuttele ostamaan kallista bensaa ja ajelemaan pitkien matkojen päähän marjamaille. Marjojen kaupallinen talteenotto onkin vähentynyt nimenomaan ulkomaisen halpatuonnin painaessa marjojen hinnat alas.

Tein tänä syksynä tästä asiasta kirjallisen kysymyksen maa- ja metsätalousministeri Hemilälle, joka valitettavasti ei ole tänä iltana kerinnyt tänne meidän kanssamme keskustelemaan. Ministeri vastasi kuitenkin, että hän on pyytänyt komissiota selvittelemään Suomen metsämarja- ja sienisektorin kannattavuusongelmia, koska ala on kolmansista maista tulevan kilpailun takia vaikeuksissa. On siis hyvä, että hallituksenkin piirissä nämä ongelmat on tiedostettu ja asioita on pyritty viemään eteenpäin. EU:n maatalouskomissaari Fischler on luvannut myöskin analysoida tätä tilannetta ja tutkia, mitä luonnontuotealan kohentamiseksi voitaisiin tehdä yksinkertaisten toimenpiteiden avulla.

Lisäksi tästä alhaisesta poimijahinnasta puheen ollen ministeri myöskin kertoi, että ministeriön piiristä on asetettu työryhmä, joka selvittää muitakin toimenpiteitä luonnontuotealan edistämiseksi, mutta tutkailee myöskin tätä poimintatukiasiaa eli sitä, voitaisiinko kotimaiselle marjalle kenties myöntää jonkinlaista poimintatukea.

Arvoisa herra puhemies! Uskon ja toivon ja jään odottamaan, että merkittäviä edistysaskeleita myöskin luonnontuotealan suunnassa tapahtuu.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan muutamia tähän pääluokkaan liittyviä asioita. Niin maatalouden kuin koko elintarviketaloutemme keskeinen tavoite tulevina vuosina on kuluttajan tarpeiden ja odotusten täyttäminen. Tuossa tulee huolehtia silloin erityisesti laadukkaiden ja turvallisten elintarvikkeiden tarjonnasta erilaisille kuluttajaryhmille. Tätä muun muassa maa- ja metsätalousvaliokunnan kannanotto korostaa, ja tämä tulee hyvin korostetusti esille myös maatalouspoliittisen strategiatyöryhmän loppuraportissa.

Tärkeää on se, että tulevaisuudessa pystytään turvaamaan viljelijäväestölle oikeudenmukainen tulotaso muihin väestöryhmiin verrattuna, ja on otettava huomioon samalla myös maatalouden vaatima työ- ja pääomapanos sekä ympäristöön liittyvät vaatimukset. Tulotasoon liittyy se, että keskustan vastalauseessa on esitetty kansalliseen tukeen korotusta. Se perustuu siihen, että viljelijäväestön tulotaso ei ole kehittynyt samassa suhteessa kuin muilla väestöryhmillä, erityisesti palkansaajaryhmillä.

Täällä on tullut esille myös sukupolvenvaihdoskysymys ja tuotu esille luopumistukijärjestelmä. Se oli ratkaisuna varsin onneton. Siinähän ollaan nyt tuomassa esitystä, jossa nykyinen järjestelmä jatkuisi niin, että vuosina 2005—2006 tulisi vuokrausvaihtoehto siihen mukaan tietyin rajoituksin. Minusta tämä järjestelmä on tällä tavoin toteutettuna erittäin huono. Nimenomaan nyt olisi tarvittu vuokrausvaihtoehto mukaan, koska nyt niin sanotut suuret ikäluokat ovat tulemassa siihen vaiheeseen, että tiloilla on tehtävä ratkaisuja, lähtevätkö nuoret jatkamaan tilanpitoa vai eivät.

Minulla on sellainen käsitys, että jos nyt vuokrausvaihtoehto olisi tullut mukaan, kun sitä olisi nimenomaan nyt tarvittu, se olisi ratkaissut monta ongelmaa. Todennäköisesti vuosina 2006 ja 2007 eli Agendakauden jälkeen tällaista vuokrausvaihtoehtoa ei enää olisi tarvittu. Nimenomaan nyt tässä vaiheessa sitä olisi tarvittu, ja olisi voitu siitä myöhemmin luopua. Ongelma on siinä, että hallitus pitää erittäin tiukasti kiinni maatalouspääluokan raameista eikä rahoitusta voida raamien sisällä järjestää; uutta rahaa siihen kuitenkaan ei tule.

Kun kokonaisuutena ajatellaan maaseutua, on tärkeää, että maaseudun elinvoimaisuuden turvaamisessa otetaan huomioon maataloustuotannon ja toimivan yhdyskuntarakenteen tärkeys maaseutualueiden elinvoimaisuuden ylläpitämisessä. Tavoitteena tulee olla syrjäisen ja ydinmaaseudun suurien kehityserojen kaventaminen keskusalueisiin nähden.

Valiokuntaa on puhuttanut myös erittäin paljon maatalousbyrokratia eli tukien hakemiseen ja valvontaan liittyvä byrokratia. Maa- ja metsätalousvaliokuntahan seuraa byrokratiaa, ja ollaan koko ajan, voisi sanoa, ajan hermolla. On minusta erittäin tärkeää, että valiokunta otti tämän asian myös hoitaakseen sillä tavalla, että eri ministeriöistä pyydämme selvitykset, missä vaiheessa ollaan menossa, ja myös kuulemme asiantuntijoita ja sitten laadimme siitä omat näkemyksemme ja myös osoitamme sen ministeriöön. Myös ministeriöstä käsin on tuotu esille, että on erittäin hyvä, että valiokunta on asian nostanut esille, ja yhteisesti pyritään asiaa hoitamaan.

Byrokratia-asiaanhan liittyy myös se, että ministeriö asetti työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää ongelmia, jotka liittyvät tukien valvontaan liittyvään byrokratiaan. Työryhmä nyt sitten toimii, ja toivottavasti sen pohjalta syntyy sellaista tulosta, että todella voidaan paneutua byrokratian purkamiseen.

Arvoisa puhemies! Yksi asia, joka on myös puhuttanut ja maa- ja metsätalousvaliokunnassa oli esillä ja tuli myös lausuntoon, oli vesivarojen käyttö ja hoito, jota myös valtiovarainvaliokunnan maatalousjaostossa on hyvin ansiokkaasti, näin voisi sanoa, hoidettu ja korostettu ja myös siihen saatu lisää rahaa. Monin paikoin vesihuolto ei vastaa asutuksen ja elinkeinoelämän tarpeita, ja ilman valtion tukea välttämättömistä vesihuoltoinvestoinneista saattaa aiheutua kohtuutonta painetta asukkailta perittäviin maksuihin. Näin on erityisesti maaseudulla keskustaajamien ulkopuolella, missä uuden vesihuoltolainsäädännön tavoitteiden mukaisesti tulisi erityisesti parantaa vesihuoltopalveluja. Nimenomaan tässä korostuu runkovesilinjojen rakentaminen, koska ne ovat kustannuksiltaan sellaisia, että ilman valtion ja kuntien tukea niitä ei voida toteuttaa.

Lisäksi meillä tuotiin esille toimintaryhmätyön tilanne eli niin sanotut Leader-hankkeet. Siellä on ollut ongelmia nimenomaan siinä, että kaikki, jotka hakivat Leader-rahoitusta, eivät päässeet rahoituksen piiriin, vaikka kylläkin kriteerit täyttyivät. Hakemuksia oli noin 50 hankkeesta, ja vain noin puolet pääsi rahoituksen piiriin, minkä jälkeen, kun valiokuntana ja myös yksittäisinä edustajina on asiaa hoidettu ja oltu ministeriöön yhteydessä, siellä on asialle lämmetty niin, että rahoitusta saatiin Makerasta ja perustettiin Pomo + -ryhmiä, joilla lähes kaikki hankkeet pystyttiin toteuttamaan. (Puhemies koputtaa) Ainoastaan kaksi hanketta jäi ulkopuolelle, Ylä-Savon Veturi ja Jyväskylän (Puhemies koputtaa) Jyväsriihi-hanke. Onneksi nämäkin ovat nyt sitten saaneet maakuntarahaa eli (Puhemies koputtaa) EU:n tavoite 1 -ohjelman mukaista tukea ja tukea Alma-rahoituksen kautta. Eli asia myös siltä osin on kunnossa, arvoisa puhemies!

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että kello on itsellä ja puhemiehellä, niin että suurin piirtein säilyy tuo oikea aika.

Maan hallitus on sitoutunut tässäkin budjetissa, niin kuin se on koko kaudellaan sitoutunut, kotimaiseen tukipakettiin aivan liian tiukasti, kun katsotaan sitä, että kuitenkin toisaalla luetaan ja kirjoitetaan siitä, että hallitus haluaa käsitellä maan kansalaisia samalla tavalla, ja pyritään siihen, että myös tulokehitys olisi saman suuntainen kaikkialla.

Näyttää siltä, että tähän ongelmatiikkaan, joka meillä tänä päivänä on olemassa, ei tule budjetissa mitään pelastusta. Varmaan hyvin muistamme rakennekehityksen, jota ministeri on potkinut kovillakin otteilla eteenpäin ja sitä kautta, ainakin omien sanojensa mukaan, pyrkinyt hakemaan tulojen kasvua ja kehitystä, jota viljelijöille pitäisi tulla, mutta valitettavasti meillä lyövät korville monet eri asiat sillä tavalla, että sitä ei voida seurata.

Esimerkkinä pohjoisen tuen rajoitteet, jotka ovat koko ajan olleet päällä, ovat aiheuttaneet sen, että ei ole pystytty seuraamaan EU:n liittymissopimuksen maksimimaksurajoja, mitä olisi pystytty maksamaan. Ne olisi ehdottomasti pitänyt ajaa koko ajan siellä yläkantissa. Silloin meillä tulokehitys olisi ollut sitä luokkaa, mitä sen olisi pitänyt myöskin maatalousyrittäjillä olla. Ongelmia on tietysti jo pitemmän päältä. Noissa neuvotteluissa ei ollut oikeita kiloja ja litroja, joita on lähdetty hakemaan, ja sitä kautta näitä ongelmia tulee olemaan.

Rakennekehitys, johon investointituki liittyy hyvin tarkasti, on ollut ongelma koko ajan, ja näyttää, että se edelleen jatkuu. Niiden rahojen riittävyys, mitä investointitukipuolelle on yleensä varattu, näyttää olevan sellainen, että niukkuutta jaetaan nytkin tällä hetkellä. Näkemykseni on, että se on sitä onnettominta maatalouspolitiikan harjoittamista, että jatkuvasti joudutaan hakukieltoja laittamaan. Silloinkin, kun viljelijät todella varautuvat rakenteen kehittämiseen ja investointiin omasta mielestään parhaalla mahdollisella tavalla, yhteiskunta laittaa hakukieltoja päälle. Veikkaukseni on, että näin tulee käymään jatkossakin, sillä äärettömän vähän rahaa on jäljellä uusiin investointeihin, joihin käytännössä on jo nyt rahaa haettu.

Toisaalta ihmetyttää myöskin se, että silloin, kun on puhe maataloudesta, maaseudusta, ei oteta tarpeeksi huomioon luonto-ongelmaa, josta muutama viikko sitten tämä pieni myrskyn poikanen, joka meillä kävi, antoi hyvän opetuksen. Silloin puhutaan niistä perusyrittämisen mahdollisuuksista, joiden meillä pitäisi olla kunnossa myöskin maaseudulla ja maatalouspuolella. Eli sähköhuolto on aivan onnettomissa käsissä; näin on pakko sanoa. Jos viikon on sähköt poikki eikä minkäänlaista pihaustakaan lampussa näy, silloin asiat eivät ole kyllä kohdallaan.

Tämä ei tietenkään ole ihan budjettikysymys kokonaisuutena. Siinä tarvitaan sähköyhtiöitä hoitamaan asia, mutta tulisi edesauttaa maatiloja ja viljelijöitä siinä, että pystyttäisiin hakemaan paremmin näitä apuvehkeitä. Kyllä ihmetytti, että ministerillä oli hyvin tiukka kanta siihen, että investointiavustusta sähköaggregaattien ostamiseen ei pennilläkään nosteta. Jollakin tavalla tuntuu, että ihan oikeaa tuntumaa siitä, missä nyt mennään, ei oikein välttämättä ole.

Toisaalta tänä päivänä rakennekehityksessä tarvittaisiin myös valtion väliintuloa tilusvaihto- ja uusjakokysymyksissä, jotta pystyttäisiin tekemään ne parhaat mahdolliset ratkaisut tilojen rakenteen kehittämisessä. Siihen tarvittaisiin kyllä lisää rahoitusta sillä tavalla, että valtio tulisi uudestaan näihin asioihin mukaan silloin, kun jako on käynnissä, ja saataisiin näitä järjestelyjä tulemaan vähän parempaan suuntaan sillä tavalla, että tilukset olisivat järkeviä, kun uusia muodostetaan.

Toisaalta tässä on sosiaalipolitiikka yksi tärkeä osanen, johon pitäisi kehitystä saada. Siihen ei tule nytkään tarpeeksi rahoitusta, jotta saataisiin lomatoimintaa kehitettyä. Minä ihmettelen kyllä, niin kuin ed. Lämsä, lutun jatkokysymystä, millä tavalla sitä on nyt esitetty ja miten sitä on käsitelty. Ministeri asetti oman työryhmänsä, joka oli mielestäni hyvin monipuolinen ja teki hyvää työtä, mutta siitä huolimatta työryhmän esitys ei tyydyttänyt, vaan sitä lähdettiin purkamaan ja esittämään huonompia vaihtoehtoja. Minusta se on huonoin vaihtoehto, jos lutu-järjestelmässä, luopumistuessa, tähän perusikärajaan kosketaan. Aina on puhuttu pitkäjänteisyydestä, ja sitä todella tarvitaan maataloudessa. Nyt jos ikärajaa lähdetään kahden vuoden päästä nostamaan tästä 55:stä, niin jälleen kerran tulee näitä ihmisiä, jotka tipahtavat loukkuun eivätkä pysty järjestämään elämäänsä sillä tavalla kuin olisi normaalisti pitänyt voida tehdä. Yrittäjäriskiä on maataloussektorilla aivan tarpeeksi, eikä sitä pitäisi tämän tyyppisillä ratkaisuilla enää lisätä.

Tulokehitys, jota keskusta esittää, että siihen 250 miljoonaa markkaa lisättäisiin, on minusta aivan oikean suuntainen. Sillä saataisiin jollakin tavalla korjattua tulojen nousua suurin piirtein samaan tasoon kuin muilla väestöryhmillä. Pitää muistaa aina se, että tuotantopanosten kohoamista ei enää voida korvata sillä tavalla kuin aikaisemmin on pystytty korvaamaan. Tämä vie kyllä sen, mitä rakennekehityksessä olemme saaneet lisää tulemaan, se vie kyllä pois, puhumattakaan siitä, jos viimeisin bse-tapaus tuo sitten todella menetyksiä. Silloin tähän asiaan pitää palata erikseen, mutta en siihen halua sen syvemmälle mennä. Aika näyttää, ja se aika koittaa sitten tulevaisuudessa. Toivon mukaan löytyy yhteisymmärrystä silloin, kun sitä todella tarvitaan, näiden asioiden korjaamiseksi tästäkin salista.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä oleva maatalouspääluokka liittyy nimenomaan maaseutuun ja kysymykseen maaseudun tulevaisuudesta ja sitä kautta myös maakuntien tulevaisuudesta. Ed. H. Aho toi esille sen, että maatalouspolitiikan tulisi olla pitkäjänteistä. Tämä on aivan perusteltu toteaminen. Silloin kun on kysymys sukupolvien välisestä elinkeinon harjoittamisesta, mitä tietysti on moni muukin yrittäjätoiminta, mutta erityisesti maatalous, silloin lainsäädäntö ei saisi olla kovin tempoilevaa. Lainsäädännön pitäisi olla vakaata, pitkälti ennustettavaa, ja tämä varmasti olisi osaltaan myös rohkaisemassa nuoria viljelijäyrittäjiksi maaseudulle. Tällä hetkellähän meillä on hyvin huolestuttava tilanne maatilojen jatkajien osalta kautta koko maan. On pakko uskoa, että tilanne kääntyy parempaan, mutta yhtä välttämätöntä on myös edesauttaa valtion toimesta sitä, että saataisiin sukupolvenvaihdoksia aikaan ja että tiloilla olisi jatkajia ja maaseudulla perusasutus.

Eräs ongelma tähän liittyy myös perintöverokäytännössä. Minulla on sellainen käsitys, että on tiettyjä maita, joissa ei tällaista perintöverokäytäntöä edes ole kuin meillä, vaan siellä voi seuraava sukupolvi ilman perintöveroa käydä jatkamaan. Tuota kysymystä olen selvittänyt, ja muun muassa presidentti Martti Ahtisaari aikanaan toi esille Euroopasta kaksikin maata, joissa tämän kaltaista perintöverokäytäntöä ei ole. Hän toivoi, että sieltä otettaisiin mallia, jotta meillä Suomessa olisi tiloilla jatkajat. Toivon, että tämä malli löytyisi.

Haluan tässä puheenvuorossani tuoda esille myös metsäasioita. Suomalainen maatilahan on yritys, johon kuuluu peltoa, metsää, perinteisesti karjaa; nyt tosin entistä enemmän on karjattomia tiloja myös nimenomaan. Itse olen Keski-Suomesta, ja siellä korostuu nimenomaan metsä. Mielestäni metsän osuus tulisi nähdä myös osana maatalouspolitiikkaa ja nähdä myöskin viljelijä metsäyrittäjänä ja saada myöskin lisättyä metsänomistajan omatoimisuutta metsänsä kanssa.

Ennen muuta haluan kantaa huolta metsien ensiharvennuksista. On kysymys siitä, onko meillä jatkossakin saatavana hyvänlaatuista puuraaka-ainetta, tukkipuita. Mehän tiedämme, että tukkipuulla on arvoa mekaanisessa puunjalostuksessa ja nimenomaan puun pinnoista saadaan kaikkein arvokkaimpia paperin raaka-aineita. Siksi on tarpeen, että Suomessa kannattaa kasvattaa hyvänlaatuista puuta.

Tässä suhteessa myös verolainsäädännöllä tätä voidaan edesauttaa. Kun aikanaan tehtiin päätös metsän myyntiverosta, kritisoin tuota sikäli, että siinä osaltaan katosi tuo pitkäjänteisyys, joka liittyi pinta-alaveroon, joka osaltaan on rinnakkainen systeemi vielä määräajan. Koen, että tässä tulee hyvin suuri ongelma, kun pinta-alaverotus, ellei lainsäädäntöä muuteta, väistyy, ongelma, joka horjuttaa puumarkkinoita, horjuttaa valtakunnan puuhuoltoa ja tuo hyvin kyseenalaisia tilanteita. Ennen kaikkea metsien hoidon kannalta tulee hyvin ongelmallisia tilanteita eteen.

Kolmetoista vuotta, joka saattoi tuntua pitkältä ajalta silloin, kun verolainsäädäntö aikanaan tuli, on nimenomaan siinä sadan vuoden kasvatusajassa, joka metsänkasvatuksessa on, sittenkin varsin lyhyt aika. Tuo siirtymävaihe silloin määriteltiin aivan liian lyhytnäköisesti. Siitä puuttui tuo pitkäjänteisyys. Näkisinkin, että veroratkaisujen nimenomaan metsän kyseessä ollen tulisi olla vastuullisia, kauas katsovia siten, että metsänomistaja tietää, että työpanostus, metsien hoidot, harvennukset, muut investoinnit, ojitukset, metsätiet, joita hän tekee, ovat todella mielekkäitä metsätalouden kokonaisuutta ajatellen.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että löydetään niitä ratkaisuja, joilla saadaan uutta sukupolvea vastaamaan maaseudun tiloista, ja että maaseutu säilyy asuttuna.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hiljattain on ollut käsittelyssä maatalouden kansallinen strategia, jossa lähtökohtana on ollut, että meillä maataloustuotantoa pyritään harjoittamaan siten, että me saisimme niitä tuotteita, joita kuluttajat kaipaavat. Se on tietysti ymmärrettävää, koska se on markkinaehtoinen toiminta ja ennen kaikkea kuluttajat kysyvät tänä päivänä hyvin voimakkaasti terveitä, turvallisia kotimaisia elintarvikkeita. Toisaalta on intressi, että tuotamme ja pidämme kansallisen elintarviketalouden toimintakuntoisena ja riittävänä ja myöskin takaamme riittävän omavaraisuuden.

Eräs keskeinen tekijä tuossa elintarvike- ja maatalousstrategiassa oli tarveperustainen tukipolitiikka. Tällä on todettu tarkoitettavan sitä, että unionin sisällä tuet pyrittäisiin jakamaan sinne, missä tarve on suurin, ja yhtä lailla tämän tulee merkitä sitä, että kansallisesti myöskin arvioidaan maan eri osia ja siellä tarvittavaa tukipolitiikkaa, jolloin tietysti viljelyolosuhteet meidän maassamme ovat hyvin erilaiset. Sanotaan, että Itä- ja Pohjois-Suomessa kun on pienet peltokuviot, kivisyys ja hajallaan olevat viljelyalueet, on kalliimpaa viljellä kuin Lounais- ja Länsi-Suomessa, missä on hyvä maaperä, suuret peltokuviot ja tuotantokustannukset alhaiset. Elikkä tukea tulisi kyetä ohjaamaan hyvin voimakkaasti juuri Itä- ja Pohjois-Suomen tilojen säilyttämiseksi viljelyssä ja myöskin tuotantotoiminnassa.

EU:n myötä meillä tilakoko on kasvanut hyvin voimakkaasti ja myöskin karjatalousvaltaisissa tilayksiköissä viljelijöiden jaksaminen on tullut hyvin suureksi ongelmaksi. Tässä toki on sijaisaputoimintaan saatu parannuksia, myöskin lomatoimintaan, mutta edelleenkin huoli siitä, että nuoret viljelijät kykenevät pysymään ammatissaan säädettyyn eläkeikään asti, on tullut hyvin suureksi ongelmaksi. Jaksamista voidaan helpottaa toki koulutuksella ja viljelijöiden välisellä yhteistoiminnalla, mutta siitä huolimatta näyttää siltä, että käsittelyssä oleva valiokunnan mietintö ei anna vastauksia juurikaan niihin kysymyksiin, joita tässä strategiassa on tuotu esiin.

Jos lyhyesti toteaa, miten meillä Suomen maatalous on kehittynyt ja jaksaa unionin jäsenyyden jälkeisenä aikana, niin on todettavissa se, että maatalouden tuottajahinnoissa on tapahtunut 40—50 prosentin lasku. Kuluttajahinnat ovat tosin samana aikana myöskin laskeneet 11 prosenttia. Meillä tilastojen mukaan maatalouden tulos aleni keskimäärin vajaat 1 800 markkaa eli 2,5 prosenttia tilaa kohti vuodesta 97 vuoteen 99. Tiloista vuonna 99 noin 13 prosenttia teki negatiivisen tuloksen, mikä merkitsi sitä, että tulot eivät riittäneet menojen katteeksi. Tuloluokassa 0—100 000 markkaa tuloksella mitattuna tiloista oli noin 60 prosenttia. Elikkä niinkin mittavan liiketoiminnan harjoittamisen näkökulmasta tarkasteltuna kannattavuus ja tulopohja ovat varsin heikot. Silloin voidaan kysyä, miten tällä tulopohjalla, rahoitusrakenteella, me kykenemme hoitamaan kannattavan, terveen ja turvallisen elintarviketalouden tässä maassa myöskin tulevaisuudessa.

Minusta ennen kaikkea nyt lähtökohdan tulee olla se, niin kuin keskustan talousarvioaloitteessakin on esitetty, että lisätään maatilatalouden kannattavuutta. Koska meillä tuottajahintojen kautta kertyy tiloille noin puolet tuloista ja tukipolitiikan kautta noin puolet, ennen kaikkea markkinaehtoisesti toimien kansallista tukea on lisättävä esitetyt 40 miljoonaa euroa, joka takaa sitten paremman kannattavuuden tiloilla.

Toisaalta myöskin tiloilla tukipolitiikassa on päästävä pitkäjänteisyyteen. On useina vuosina tapahtunut siten, että viljelijät EU-tukea hakiessaan ovat joutuneet sitoutumaan tukiin, joiden saanti on ollut epävarmaa. Yhtä lailla Agenda-kausien vaihtuessa tuet voivat vaihdella. Jos ajatellaan, että viljelijä tekee miljoonien markkojen investoinnin, on välttämätöntä, että hän tietää investointiin ryhtyessään, että yrityksen kannattavuus on taattu ja myöskin tilalla voidaan perhe elättää ja ammattia harjoittaa. Siinä mielessä tukipolitiikka on saatava vakaalle pohjalle.

Lisäksi erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa sukupolvenvaihdokset ovat suuri ongelma tiloilla. Siksi täällä on esitetty jo kanta luopumistukijärjestelmän jatkamisesta ja sen sisällön muuttamisesta siten, että myöskin vuokrausvaihtoehto on mukana välittömästi tämän kauden päätyttyä, ilman että siinä tulee luopumisikään vaikuttavia muutoksia. Tämä takaa nuorille viljelijöille mahdollisuuden saada edullisesti tuotantomaata käyttöönsä eikä sido pääomia. Toisaalta se oikeuttaa myöskin luopujat pääsemään varhaisessa vaiheessa eläkkeelle, silloin kun heidän työkykynsä ja terveydentilansa on heikentynyt.

Lisäksi täällä viitattiin hyvän hallinnon periaatteeseen. Minusta on luontevaa, että myöskin maatalouden tukipolitiikassa harjoitetaan hyvän hallinnon periaatteita ja kotimaista hallintomenettelylakia. Tämä on välttämätöntä. Lisäksi myöskin viljelijöiden oikeusturvan muun muassa EU-tukitarkastuksissa tulee olla rinnasteinen muihin perusoikeuksiin, elikkä tiloilla tapahtuvien tarkastusten tulee olla siten järjestettyjä, että viljelijöiden yksityisyyden suoja ja perusoikeudet on turvattu eikä mennä tarkastamaan kotipiiriin kuuluvia ja yksityisyyden suojaan kuuluvia asioita laajemmalti kuin sen tarkastuksen tarve edellyttää.

Arvoisa puhemies! Bse-tautitapaus, joka meillä ilmeni, on tietysti yllättävä ja harmillinen, mutta toivoa sopii, että reaktiot kuluttajien piirissä eivät muodostu voimakkaiksi ja että tämä ymmärretään vain yksittäisenä tapauksena, jonka syystä toivottavasti selvyys tullaan saamaan. Kuitenkin tämä on aiheuttanut jo meille viljelijöille monia suuria tulonmenetyksiä: Lihan hinta on alentunut, ja myöskin kulutus on vaarassa alentua. Mikäli tämän kaltaisia markkinahäiriöitä tulee, on varauduttava siihen, että bse-taudin esiintymisen takia ollaan valmiit maksamaan tukea viljelijöille siten, että he pääsevät tämän väliajan yli, ja toisaalta tämä ei saa olla vaikuttamassa meille jatkossa terveellisen ja turvallisen elintarviketalouden jatkumiseen maassa, vaan turvaamme kotimaisen elintarviketuotannon.

Timo  Seppälä  /kok:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala on yksi niitä kaikkein ongelmallisimpia, mitä meillä löytyy. EU:n myötä olemme sitoutuneet yhtenäiseen eurooppalaiseen maatalouspolitiikkaan, joka ei lupaa minkäänlaista ruusuista tulevaisuutta Suomen maatalousyrittäjille. Kaiken lisäksi tällä puolella, jos missään, kukkii byrokratia parhaimmillaan tai pahimmillaan. En tiedä mitään muuta yrittämisen aluetta, missä vaadittaisiin vastaava paperisota ilman, että kuitenkaan saa itse päättää yrittämisensä lajista ja laajuudesta. Pilkuntarkka byrokratia ei todennäköisesti toteudu missään muussa maassa niin orjallisesti kuin Suomessa, me kun olemme aina halunneet olla mallioppilaita kansainvälisessä kanssakäymisessä. Toivomukseni tulevalle vuodelle onkin, että ministeriön virkamiehet toiminnoissaan vaihtaisivat tarkkuusaseensa hehtaarihaulikkoihin ja suhtautuisivat edes vähän suurpiirteisemmin direktiivien valvontaan.

Talousarvion laadinnan jälkeen on Suomessa paljastunut bse-tapaus, joka varmasti tulee aiheuttamaan sekä lisävaivaa että lisäkustannuksia hallinnonalalle. Muutoin vuonna 2002 toimintoihin vaikuttavat keskeisesti muun muassa EU:n laajentumisen sekä yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen ja Etelä-Suomen kansallisen tuen jatkamisen valmistelu, elintarvikeketjun laatukysymykset sekä maatalous- ja maaseutupolitiikan keskushallinnon uudelleenorganisointi.

Hallinnon uudelleenorganisoinnissa tulee ministeriön jatkaa aloittamallaan hajasijoittamisen linjalla ja sijoittaa Maaseutuvirasto Helsingin ulkopuolelle. Sijoittaminen voidaan ja osataan tehdä asteittain siten, että siitä ei koidu kohtuutonta haittaa viraston henkilökunnalle. Päijäthämäläisenä edustajana toivon tietenkin, että viraston sijaintipaikaksi tulisi Lahti. Siinä virasto olisi uuden oikoradan valmistuttua kätevästi 44 minuutin työmatkan päässä Helsingistä, mutta kuitenkin selkeästi poissa Pääkaupunkiseudulta parantamassa 15 prosentin työttömyyden kanssa kamppailevan kaupungin ahdinkoa.

Hallinnonalan lukuisista osa-alueista haluan nostaa esiin luonnonmukaisen tuotannon. Suomen syrjäisestä sijainnista ja harvasta asutuksesta johtuen meillä on erinomaiset mahdollisuudet luomutuotantoon. Luomutuotannon kasvattamisessa ja tuotannon jalostamisessa luomuruuaksi on kuitenkin ratkaisematon ongelma: Meillä on liian vähän luomutuotantoa, jotta teollisuus pystyisi kannattavasti jalostamaan luomuruokaa. Kun meillä ei ole hankintasopimuksia tekevää elintarviketeollisuutta, niin viljelijät eivät taas uskalla siirtyä luomutuotantoon.

Syksyllä maa- ja metsätalousministeriö arvioi, että tänä vuonna jää luomutuotantoon varatusta tuesta käyttämättä 44 miljoonaa markkaa. Ylijäämä johtuu osittain siitä, että kuluvan vuoden budjettiin varatun summan uskottiin riittävän vain vanhojen luomusopimusten uusimiseen ja kesäkuussa lisäbudjetin kautta saatiin ympäristötukeen kuitenkin 75 miljoonaa markkaa lisää, mutta luomutukihakemukset oli pitänyt jättää jo toukokuussa. Luomuviljely ei ole viime vuosina kasvanut, kuten oli suunniteltu. Siihen on ollut jalostusteollisuuden puuttumisen lisäksi syynä myös rahoituksen epävarmuus. Ensi vuoden talousarviossa tukea on lisätty, ja se mahdollistaa hallitun luomutuotannon lisäyksen.

Arvoisa puhemies! Luomutuotteille on teollisuusmaissa kasvavaa kysyntää, ja niistä saatava hinta on riittävän hyvä. Ministeriön tehtävä on nyt edesauttaa ja nopeuttaa luomutuotannon lisäämistä ennen kuin muut maat vievät markkinat nenämme edestä.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Kello on nyt 16 minuuttia yli puolen yön, ja käsittelemme maatalouspääluokkaa yön hiljaisena hetkenä. Tämä ei ole aivan ensimmäinen kerta, kun tällä tavalla tapahtuu, että maatalouspääluokka puhutaan keskellä yötä. Minusta tämä on asia, johon puhemiesneuvoston tulee kiinnittää huomiota, ja toivon, että ensi vuonna maatalouspääluokka puhuttaisiin päivällä. Jos muistelen taaksepäin omaa kansanedustajakauttani, vuosia on kymmenkunta takana, niin lähes joka vuosi on tapahtunut aivan samalla tavalla: Maatalouspääluokka on ollut keskustelussa keskellä yötä.

Paikalla ei ole ministeriä, paikalla ei ole yhtään vasemmiston kansanedustajaa ollut koko aikana, ei yhtään vihreitten kansanedustajaa, ei yhtään Rkp:n kansanedustajaa tässä salissa. Kokoomuksesta on useita kansanedustajia salissa ja osallistumassa keskusteluun. Pidän sitä hatunnoston arvoisena asiana ja kiinnitän siihen positiivista huomiota.

Maatalouspolitiikka on pyritty siirtämään sivuun. Viime päivinä Suomen Pankin nimitysten yhteydessä on paljon puhuttu tarpeesta saada yhteiskunnallista näkemystä Suomen Pankin johtokuntaan. Minä peräänkuulutan yhteiskunnallista näkemystä maatalousministeriöön ja maatalousministeriön johtoon. Olen hyvin pettynyt siitä, että tässäkään ministerivaihdoksessa, joka nyt on tapahtumassa, kun ministeri Hemilä siirtyy toisiin tehtäviin, ei ministeriön johtoon tule poliitikkoa, ei tule poliittista vastuuta kantavaa henkilöä.

Kun salissa on kokoomuksen edustajia, minkä äsken totesin ja mistä kiitosta annoin, joudun tässä yhteydessä ilmaisemaan pettymykseni siitä, että kokoomus ei ottanut sitä vastuuta, joka, arvoisat kokoomuksen kollegat, olisi teille kuulunut ja jonka vastaanottamiseen teidän joukossanne olisi ollut päteviä henkilöitä tässäkin salissa ja nyt läsnä olevien henkilöiden joukossa. Olisin todella toivonut, että olisitte ottaneet tämän vastuun kantaaksenne vaikkapa kierrättämällä hallituksen riippumatonta ja sitoutumatonta ministeriä vaikkapa ulkomaankauppaministeriöön tai johonkin muuhun tehtävään niin, että olisi päästy normaaliaikaan, normaalitilanteeseen, myöskin maatalousministeriön ja maatalouspolitiikan suhteen.

Arvoisa puhemies! Maataloudella on ministeri Hemilän kauden jälkeen edessään monia haasteita. Ministeri Hemilä on hoitanut mielestäni oikein hyvin erityisesti EU-jäsenyyteen ja EU:hun päin liittyviä neuvotteluja, mutta toisaalta hänen siirtyessään Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtajaksi, mitä sinänsä pidän hienona asiana, että tuohon koko elintarvikeketjulle tärkeään liittoon tulee taitava ja osaava ja maataloutta tunteva johtaja, hänen kautensa jälkeen ongelmia on kosolti maataloudessa. Minusta päällimmäinen ongelma on se, mihin valtiovarainvaliokunnan jaosto on kiinnittänyt huomiota, eli onneton tulokehitys. Toinen suuri ongelma on jo keskustelussa esille tullut kasvava ja sietämättömäksi kehittynyt byrokratia.

Maatalouden heikko tulokehitys on tuotu kiitettävällä tavalla esille mietinnössä, jota on eri edustajien toimesta jo referoitu. Maataloustulon kehitystä on pyritty selvittämään tai sanomaan, että se on suhteellisen hyvin mennyt, jos lasketaan viljelijää kohti esimerkiksi jakamalla maataloustulo kunakin vuonna viljelyssä mukana olevien viljelijöiden tai tilojen määrällä. Tämä lähtökohta verrata tai arvioida maatalouden tulokehitystä on mielestäni virheellinen, koska jos heikosti kannattava tila lopettaa ja tällä tavalla maataloustulo ei juurikaan muutu kokonaisuutena, saadaan kuitenkin jakamalla tämä ennallaan säilynyt maataloustulo tilaa kohti korkeampi lukema, vaikka jäljelle jäävien tilojen tulot eivät ole mihinkään muuttuneet. Tällä tavalla tilastoja on viime aikoina joissain tapauksissa luettu ja asiasta annettu virheellinen kuva.

Mutta valiokunnan mietinnössä todetaan kyllä maataloustulon kehitys myös Tilastokeskuksen verotustietoihin perustuen, mikä antaa paremman kuvan ja kertoo karua todellisuutta vuosien 97—99 tulokehityksestä ja siitä, että lähes 13 prosenttia tiloista teki negatiivisen tuloksen. Tässä on vain kehitys parilta vuodelta, ei koko EU-kaudelta. Tulokehitys on ollut siis todella huono.

Toinen suuri ongelma, kuten totesin, on byrokratia, joka on sietämätöntä ja vuosi vuodelta kasvavaa. Viime aikoina on keskusteltu siitä, saavatko maatalousviranomaiset neuvoa viljelijöitä tässä byrokratian viidakossa. Ohjeet ovat edelleenkin epäselvät. Toivottavaa on, että ministeriön asettama työryhmä saa tässä asiassa jotain tolkkua aikaiseksi.

Olisi mielestäni myöskin kiinnitettävä huomiota sanktioihin, joita viljelijöihin kohdistetaan silloin, kun on tapahtunut tukihaussa jotain virheitä. Suomalaisen viljelijän nettotulosta erittäin suuri osa muodostuu tukien kautta. Tällä tavalla samojen prosenttilukujen kohdistaminen tai sanktioiden käyttäminen kuin muualla Euroopassa johtaa täällä meillä kohtuuttoman suureen nettotulojen leikkaamiseen sanktioitten sattuessa kohdalle. Tehdyt virheet ja niistä aiheutuvat sanktiot, tulonmenetykset, eivät ole missään järjellisessä suhteessa toinen toisiinsa. Pieni tahaton virhe, jonkin kruksin pois jääminen, voi johtaa siihen, että viljelijän nettotulosta häviää erittäin suuri osa. Tämä ei voi olla oikeusvaltion menettelytapa. Mielestäni tähän pitää saada korjaus.

Näistä ongelmista johtuu se, että tänä päivänä toteutuu erittäin vähän sukupolvenvaihdoksia. Tilastojen mukaan alle 1 000 uutta viljelijää tulee remmiin vuosittain, mikä on EU-jäsenyyttä edeltäneeseen aikaan nähden alle kolmasosa. Tämä kertoo karua kieltään siitä, että nuorilla viljelijöillä, nuorilla maatilojen lapsilla, ei ole luottamusta tulevaisuuteen. Tämän pitäisi olla asia, joka saa hälytyskellot soimaan. Jotain merkittäviä muutoksia edellä mainittuihin asioihin, tulokehitykseen ja byrokratiaan, on saatava, jotta syntyisi viljelijöitten keskuudessa laajempaa halukkuutta jatkaa tätä ammattia.

Arvoisa puhemies! Täällä on todettu, että lähivuosien suurimmat haasteet, uuden ministerin suurimmat haasteet, liittyvät artiklan 141 jatkoon. Meillä on nimenomaan Etelä-Suomen tuen tulevaisuus vaakalaudalla. Siellä on kysymys sokerijuurikkaasta, siellä on kysymys perunasta, siellä on kysymys viljanviljelystä, ja tässä asiaan tarkemmin syventymättä ongelmia löytyy kosolti myös liittyen EU:n laajenemiseen ja tulevaan Wto-kierrokseen.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Heti alkuun täytyy ilolla todeta, että tässä salissa yhteiskunnallisten näkemysten kirjo laveni merkittävästi, kun ed. Valpas saapui seuraamaan maatalousasiain keskustelua ja osallistumaan siihen. Puhemies! Yritän pysyä silti nopeatahtisessa aikataulussa ja ratamestarin ihanneajassa eli 7 minuutissa, vaikka paljon asioita varmaan olisi puhuttavana.

Ensinnäkin haluan vastata ed. Korkeaojalle, joka pohdiskeli ministeriasioita. Nimitysasioita voi pohdiskella monella tavalla ja monenlaisista näkökulmista, mutta jos nyt lyhyesti sanoisi kokoomuksen varapuheenjohtajana jotain tästä: Kun nykyinen hallitus muodostettiin keväällä 99, silloin sovittiin salkkujako kaikkien niiden viiden puolueen kesken, jotka hallituksessa ovat. Silloin salkkujaossa päästiin yhteisymmärrykseen sillä tavalla, että maatalousministeri on sitoutumaton virkamies ja sillä selvä. Samassa yhteydessähän sovittiin myös se, että Rkp ja vihreät puolittavat yhden ministerinsalkun, mikä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun tämmöistä on tehty. Tai en minä tiedä, taitaa joku tietää historiaa paremmin. Kun aikanaan kerran viisi puoluetta on sopinut jonkin jaon, se pitää loppuun asti, ellei viisi puoluetta uudestaan sovi jostain muusta. Sen verran tiedän, että jonkin näköisiä keskusteluja mahdollisesta kierrätyksestä oli, mutta koska siihen eivät ainakaan kaikki hallituskumppanit olleet valmiita, se tyssäsi siihen. Näissä asemissa mennään tämä hallituskausi loppuun asti, ellei viisi puoluetta jotain muuta sovi.

Puhemies! Varsinaisesta maataloudesta muutama asia.

Bse on tietysti asia, josta on paljon puhuttu. Tänään uutisissa kerrottiin, että Itävallan tapauskin on osoittautunut positiiviseksi, joten Ruotsi on toistaiseksi ainoa nykyisistä EU:n jäsenmaista, josta vielä sitä tautia ei ole löydetty. Toivotaan ruotsalaisten puolesta, ettei löydykään. Löydämme bse:n välittömästi edestämme, kun ensi vuonna käsitellään ensimmäistä lisätalousarviota vuodelle 2002, koska testeihin pitää varata lisää rahoja. On arvioitu, että niihin menee ehkä noin 60 miljoonaa markkaa valtion rahoja. Mitä muuta tulee vielä, sitä ei kukaan tiedä. Toivottavasti lasku ei kuitenkaan koidu noin suureksi. Toinen ja vähän erilainen lasku tulee tuottajille. Tämän päivän uutiset siitä, että lihan hinta on pudonnut, pitävät paikkansa, ja se aiheuttaa tietysti ongelmia tuottajille. Aika näyttää, minkälaiseksi muodostuu kuluttajan käyttäytyminen, minkälaiset ovat markkinahinnat ja minkälaiset ovat hinnat kaupoissa.

Toivotaan kuitenkin, että kyseinen tapaus ei aiheuta ongelmia suomalaiselle elintarvikeviennille, joka esimerkiksi tänä vuonna on mennyt voimakkaasti eteenpäin. Ainakin Venäjälle elintarvikekauppa on käynyt reilua 10:tä prosenttia vilkkaammin kuin edellisenä vuonna. Se on tietysti hyvä merkki siitä, että Venäjälläkin kysyntää löytyy, ja siellähän on rajattomat markkinat.

Samassa yhteydessä täytyy todeta, että on kaikkien suomalaisten viejien kannalta tylsää, että rekat seisovat tuntikaupalla tai jopa vuorokausikaupalla Nuijamaan tai Vaalimaan tulleissa. Tässä varmaan, kun nimityksiä on saatu järjestykseen, ministeri Suvi-Anne Siimeksellä, jolle tulliasiat kuuluvat, voisi olla vähän aikaa keskittyä hoitamaan asioita venäläisten kanssa, että saataisiin rekatkin vauhdilla eteenpäin rajalla, koska vaarana tässä on se, että suomalaiset menettävät pysyvästi markkinoita Venäjältä, jos emme saa omia tuotteitamme markkinoille sen takia, että rekat seisovat tullissa ainoastaan tullimuodollisuuksien takia ja sen takia, että Venäjällä on aina vähän omia ja omalaatuisia käytäntöjä.

Ed. T. Seppälä puhui ansiokkaasti maaseutuvirastosta. Esityshän oli budjetissa, ja budjettiin liittyvä laki oli valiokunnassa, mutta ministeri Hemilän tekemä esitys maaseutuviraston perustamisesta Helsinkiin törmäsi sellaiseen kivimuuriin valiokunnassa, että muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin vetää esitys sieltä pois. Uskon, että tähän asiaan varmasti palataan.

Jos todellakin on tarvetta perustaa erillinen maaseutuvirasto ja jos se perustetaan, mitään muuta paikkaa ei voi olla kuin jossainpäin maaseudulla noin laajasti ymmärrettynä ja ainakin poissa Pääkaupunkiseudulta. Se on täysin linjassa sen mukaan, mitä hallituksessa on sovittu uudelleensijoittamispolitiikasta. Maaseutuviraston osaltahan kysymys oli erittäin voimakkaasta uudelleenorganisoinnista, ja myös uudelleenorganisointitapauksissa pitää selvittää sijoituspaikat. Sitä taustaa vasten myös se pitää siirtää muualle, pois Pääkaupunkiseudulta.

Maatalousjaostossa pikkuisen saatiin lisää siirrettyä budjetin rahoja vesivarojen hoitoon. Suomessa edelleenkin haja-asutusalueilla on paljon paikkoja, joissa ei ole järjestettyä vesihuoltoa, ja kuitenkin vesi on olennainen elementti. Se on olennainen elementti silloin, jos pelkästään asutaan maaseudulla, ja se on myös olennainen elementti silloin, kun harjoitetaan esimerkiksi vaikka karjataloutta. Jos ei ole hyvää vettä, mitä juottaa lehmille tai mitä juottaa lapsille, vähän ankeampaa eläminen siellä maaseudulla on, vaikka siellä tietysti muuten on paljon hyviä asioita.

Ed. Korkeaoja puhui myös 141 artiklasta. Se on varmaan seuraava tärkein asia, minkä suomalainen maatalous kohtaa vuonna 2003. Ensi vuoden aikana meidän pitää hyvin valmistautua niihin neuvotteluihin komission kanssa, että saataisiin sitten aikanaan vuonna 2003 neuvoteltua sellainen pysyvä ratkaisu, mikä olisi vähän saman tyyppinen ehkä kuin pohjoinen tuki. Tätä pysyvää ratkaisua ja tätä yhtenäisyyttä tarvitaan jo senkin takia, että tämäkin vuosi osoitti, että kansallisten tukien jakaminen nykymuodossaan on erittäin hankalaa, kun pohjoisilla alueilla on tiettyjä tuotantokattoja ja toisaalta on raharaamit olemassa. Se ristiintaulukointi, mikä tehdään kaikkien alueiden, tuotantosuuntien ja eri tuotteiden välillä, on kohtuullisen hankalaa. Joka vuosi se aiheuttaa närää, eikä se poistu, ellei 141 artiklassa saada hyvää ratkaisua aikaiseksi.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi, kun on minuutti aikaa, muutama sana metsäasioista. Kansallista metsäohjelmaa on toteutettu menestyksekkäästi tänä vuonna, sitä toteutetaan menestyksekkäästi myös ensi vuonna. Kestävän metsätalouden rahoja on käytetty hyvin ja huolellisesti. Tänä vuonna rahat meinasivat jo loppua keskenkin, mutta nuoren metsän hoitokampanja menee hyvällä vauhdilla eteenpäin, ja se on hyvä asia, sillä rakennetaan tulevaisuutta suomalaiselle maaseudulle. Parin viikon takaiset myrskytuhot toivat omia ongelmiaan, ja se tietää myös sitä, että syntyi kerralla sellaista leimikkoa, mitä ei ollut metsänhoitoyhdistyksen neuvojien toimesta rajattu, ja se tietää sitä, että kysyntää tulee myös näille alueille, jotka pitää nyt uudistaa eri tavalla, koska sieltä harvennuspuita kaatui paljon enemmän kuin kukaan olisi toivonut.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan puuttua vielä maatalouspääluokkaan ja näihin momentteihin siltä osin, että totean, että sekä jaosto että valiokunta yksimielisesti hyväksyivät pääluokan sisällä 2 miljoonan euron muutokset, eli budjetin loppusumma ei kasvanut, vaikka teimme yksimielisesti tänne eräitä mielestämme merkittäviä muutoksia. Rahat, tämä 2 miljoonaa euroa eli noin 12 miljoonaa markkaa, vähennettiin luvusta 14 momentilta 62, Valtion rahoitusosuus EU:n osaksi rahoittamasta maaseudun kehittämisestä, arviomäärärahasta. Jaoston saaman selvityksen mukaan tällä momentilla on rahaa eikä vähennys tule vaikeuttamaan missään tapauksessa niitä hankkeita, mitä maakunnissa on, koska päinvastoin asia on niin, että niidenkin hankkeiden kohdalla, joita mietinnössä on lueteltu, jotka ovat jääneet ulkopuolelle, on myöskin syytä maakunnissa miettiä, miten asioita hoidetaan. Minusta siinä on parantamisen varaa.

Mitä tulee muutoksiin, jotka tehtiin, täällä on jo se todettu, että luomulle, nimenomaan sen markkinointiin ammattikeittiöille, osoitettiin 50 000 euroa Finfoodin kautta käytettäväksi. Tämä on varmasti ihan hyvä. Täällä on myönteisesti luomusta puhuttu, ja näinhän pitää olla, siitä pitää puhua. Se on tärkeä asia, mutta se ei ratkaise Suomen maatalouden kaikkia ongelmia, meidän pitää se aina muistaa. Mielestäni suomalainen perusmaataloustuotanto, jota talonpoikainen viljelijäväestö harjoittaa, on jo niin vahvaa — en rohkene sanoa "merkittyä luomutuotantoa" — se on puhdasta, hyvää elintarviketta, ja sitä jokainen voi käyttää.

Toinen pieni muutos mutta mielestäni erittäin tärkeä oli se, että jaosto yksimielisesti esitti 4H-toiminnalle miljoona lisämarkkaa eli 168 000 euroa. Se menee 4H-toimintaan, ennen kaikkea koko järjestössä tietojärjestelmän uudistamiseen, joka on tärkeää, ja siihen, että ennen kaikkea uusia toimintamalleja, joita järjestössä nyt kehitetään, sovellettaisiin erityisesti taajamatyöskentelyyn ja kädentaitojen opettamiseen taajamien nuorille. Tähän 4H-järjestö esitti, että olisi saatu 3 miljoonaa markkaa, mutta täytyy sanoa, että tähän pitää olla tyytyväinen ja tämä on aivan oikean suuntainen. 4H-järjestö on tästä todella hyvillään, että näin tapahtui.

Sitten Metsäntutkimuslaitokselle ja ennen kaikkea Joensuun yksikölle aivan samalla tavalla kuin vuosi sitten osoitetaan noin 4 miljoonaa markkaa eli 672 000 euroa. Tämä on hyvä asia Pohjois-Karjalalle ja Joensuulle ja koko sille metsätaloudelle ja tutkimustoiminnalle, mitä siellä harjoitetaan. Ihmetyttää vaan, että nämä asiat eivät näytä menevän ministeriössäkään niin kuin niiden pitäisi mennä, vaan jaosto joutuu ja valiokunta sitten tämän muutoksen tekemään. Uskoisin nyt jo tämän jälkeen, kun tämä toisen kerran tehtiin, että kun seuraavan vuoden budjettia valmistellaan ministeriössä, sekä maa- ja metsätalousministeriössä että myöskin valtiovarainministeriössä tämä Joensuun tutkimusaseman rahoitus turvattaisiin niin, että siihen ei tarvitsisi täällä puuttua. Minusta tässä on niin selkeä viesti nyt annettu. Tässä on perusteluita, jotka löytyvät lähinnä myöskin Senaatti-kiinteistöille maksettavista korkeista vuokrista, jotka ovat yksi keskeinen syy, ja tähän tietenkin on syytä puuttua.

Sitten, arvoisa puhemies, valiokunta myöskin lausui kala-, riista- ja porotalouden kohdalla sen, että maasuurpetojen tappamien porojen korvaukset tulisi maksaa myös puolivuosittain. Tämä porokysymys on ollut aina vahvasti esillä ja on porotalouden kannalta erittäin ongelmallinen. Toivottavasti tämäkin tulee nyt tämän suuntaisesti toteutumaan. Tällaista viestiä myös ministeriöltä saatiin. Samoin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kohdalla valiokunta katsoo, että momentin määrärahaa tulee käyttää myös ennalta arvaamattomien, elinkeinon kannalta merkittävien porokuolemien syiden selvittämisestä aiheutuneisiin kustannuksiin. Tällaisia yllättäviä porokuolemiahan on nyt Lapissa eräiden paliskuntien alueilla ollut, ja ne ovat aiheuttaneet todella suuria ongelmia. Toivottavasti tämäkin kannanotto nyt valiokunnan mietinnössä johtaa toimenpiteisiin.

Tärkein siirto, mikä pääluokan kohdalla tehtiin, oli juuri se, mihin maa- ja metsätalousvaliokunta oli kiinnittänyt huomiota, eli vesihuoltotyöt luvussa 51 Vesivarojen käyttö ja hoito. Toivottavasti tämä yli miljoona euroa, mikä sinne lisättiin, edesauttaa monta keskeneräistä työhanketta ja myöskin voidaan uusia hankkeita laajalla syvällä maaseudulla vielä käynnistää ja vesihuoltotöitä saattaa päätökseen.

Näistä kaikista edellä mainituista kysymyksistä jaostossa ja myöskin valiokunnassa oli suuri yksimielisyys. Tästä on syytä lausua kiitos myös paikalla olevalle jaoston ja valiokunnan jäsenelle — ei taida olla paikalla muita kuin ed. Jari Koskinen.

Herra puhemies! Täällä on puututtu sitten maaseutuvirastokysymykseen ja sen paikkaa on jo vähän esitelty. Ainakin ed. T. Seppälä oli jo sitä Lahteen viemässä, se on lähellä. Jos se jonnekin pääkaupungista siirretään, haluan myöskin kantani eduskunnan pöytäkirjoihin. Kun sellainen ilon hetki koittaa — jos se on ilon hetki Suomen talonpoikaisväestölle, sitä ei tiedä, se voi olla surunkin hetki, jos sitä lähdetään viemään eivätkä hommat hoidu, mutta uskon, että tulevaisuudessa ne hoituvat — tänä tietotekniikan aikana on ihan sama, missäpäin maaseutuvirasto on.

Mutta minulla on erittäin hyvä paikka esittää sieltä aakeelta laakeelta Pohjanmaalta, tangokaupungista: Seinäjoellahan sille on sopiva sijoituspaikka. Se on Suomen vahvinta maatalousaluetta. Elintarviketeollisuus on siellä vahva ja on myöskin tulevaisuudessa. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Jos Suomessa elintarvikkeita tuotetaan, niitä taatusti Etelä-Pohjanmaalla tullaan tuottamaan. Siinä mielessä maaseutuvirasto olisi aivan erinomaista sijoittaa Seinäjoelle. Sinne tulee nopeat junayhteydet, ja on siellä jo lentokenttäkin, jota on vahvistettu, niin että sieltäkin pääsee Brysseliin, tosin välilaskujen kautta, mutta pääsee kuitenkin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä tältä paikalta maatalouspääluokan käsittelyyn tässä eduskunnassa ja yleensä siihen, miten kielteisesti maatalouteen suhtaudutaan, siitä ei pääse mihinkään. En ole aivan varma, voin muistaa väärin, mutta viime vuonna tosin kävi niin, että maatalouspääluokan käsittely jatkui päiväsaikaan, koska oli kai sovittu, että keskustelu päättyy oliko se nyt kello 24 tai 01 ja puheenvuoroja oli niin paljon, että silloinen puhemies keskeytti istunnon ja sitä jatkettiin seuraavana päivänä ja muistaakseni käytiin parin kolmen tunnin keskustelu maatalouspääluokasta.

Kun ajattelen tämänhetkistä tilannetta, mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun budjetti meni valtiovarainvaliokunnassa kiinni, olisi ollut suotavaa, että maatalouspääluokasta olisi voitu keskustella esimerkiksi tänään päiväsaikaan ja myöskin maatalousministeri olisi ollut läsnä; onhan tämä bse-kysymys niin suuri ja erittäin ajankohtainen asia. Mutta näin ei nyt ilmeisesti ole käymässä vaan tämä viedään loppuun tänä yönä.

Mutta kyllä tämä varmasti kuvaa myös suhtautumista maatalouteen yleensä. Nykysuomalaisessa yhteiskunnassa ja varsinkin, kun olemme Euroopan unionissa, katsotaan, että maatalouskysymys on suurempien herrojen käsissä ja onkin parempi, että sen keskustelut siirretään mahdollisimman hiljaiseen aikaan eivätkä ne häiritse normaalia parlamentin työtä ja käytäntöä. Tällainen kuva on alkanut tulla yhä enemmän.

Kun tämä on viidestoista maatalouspääluokka, jota olen jaoston puheenjohtajana ollut vetämässä, ei tästä pääse kerta kaikkiaan mihinkään, että näin on vaan valitettavasti käynyt. Tähän meidän kai on sitten alistuminen. Eivät voimat riitä muutokseen, ei ainakaan ne voimat, mitkä täällä salissa tällä hetkellä on.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi muutama huomio näistä erinomaisista puheenvuoroista, joita on pidetty.

Luopumistukijärjestelmän jatkon osalta minunkin mielestäni olisi ollut perusteltua vuokrausvaihtoehdon sisällyttäminen siihen.

Täällä on puhuttu mahdollisesti perustettavan maaseutuviraston hajasijoittamisesta Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, ja periaatteessa olen samaa mieltä kuin ed. T. Seppälä ja ed. Vihriälä, mutta ei liene yllätys, että minullakin on erinomainen sijaintipaikkaehdotus, joka on tietysti Joensuun kaupunki.

Sitten byrokratia, mihin muun muassa edustajat Korkeaoja ja T. Seppäläkin ottivat kantaa. Se on todellinen ongelma. Aivan tahaton virhe tai pienellä alareunassa olevan tekstin huomioimatta jättäminen saattaa todella aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä viljelijälle. Se ei kyllä ole oikeusvaltion periaatteen mukainen käytäntö. Se on aivan selvä asia.

Herra puhemies! Varsinainen puheenvuoropyyntöni koski tietenkin Metsäntutkimuslaitosta. Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimuskeskuksen kehittäminen on todellakin itse metsäntutkimuksen, Joensuun kaupungin ja koko Pohjois-Karjalan maakunnan kannalta erittäin merkittävä asia. Aivan niin kuin ed. Vihriälä ehätti kertomaan, vuoden 2001 talousarvioon sisällytettiin valtiovarainvaliokunnan käsittelyn perusteella Joensuun tutkimuskeskuksen kehittämiseen 5 miljoonan markan erillismääräraha ja se vielä erikseen mainittiin määrärahojen selvitysosassa.

Hallituksen tämän vuoden talousarvioesityksessä ei tätä erillismainintaa Joensuun tutkimuskeskuksen kehittämisrahasta ollut ja määrärahavaraustakin käsittääkseni toimintamenomomentille sisältyy vain miljoona markkaa. Perusteluina tälle 5 miljoonan määrärahalle esitettiin laajenevan toiminnan kasvusta aiheutuneiden menojen kattaminen: uudet avainvirat, toimitiloista aiheutuvat lisävuokrakulut, uusien tutkimusalojen käynnistäminen ja laitehankintakulut. Onneksi tämä 4 miljoonan markan vaje jaoston ja valiokunnan toimesta on jälleen, toisen kerran, korjattu. Minuakin ilahduttaa nyt se, että mietintöön on ihan selkeästi kirjoitettu, että tämä on jatkossa tarkoitettu pysyväksi määrärahaksi, jotta tältä näytelmältä jatkossa vältyttäisiin, koska itse toimintakin on tietysti pysyvää ja ne aiheutuneet lisäkustannukset ovat pysyviä.

Tässä yhteydessä haluaisin kuitenkin vielä todeta sen, että ymmärtääkseni Metsäntutkimuskeskuksen perustaminen Joensuuhun on myöskin aluepoliittisesti erittäin merkittävä toimenpide. Kannattaa ehkä tässä yhteydessä nyt huomata se, kun hajasijoituksesta laajemminkin puhutaan, että tämänkään kokoisen laitoksen ja toiminnon hajasijoittaminen ei ole mahdollista, jos sillä vastaanottavalla paikkakunnalle ei ole jo kovin pitkäjänteisesti tehty työtä niiden perusedellytysten luomiseksi, jotka tämmöisen yksikön vastaanottamiseen liittyvät. Haluan nyt sanoa, että tämä kyllä merkittävästi korostaa Joensuun asemaa Euroopan metsäpääkaupunkina, ja uskon, että jatkossakin tällä kehittämisellä on sille erittäin suuri merkitys.

Ihan lopuksi, kun täällä joku jo aikaisemmin mainitsi talousarvioaloitteita, niin me Pohjois-Karjalan edustajat yhdessä teimme talousarvioaloitteen, jossa me rohkenimme esittää, että Metsäntutkimuskeskuksen kehittämiseen varattaisiin 667 000 euron määräraha. Ja täytynee todeta, että me olemme menestyneet vähintäänkin kohtuullisesti, koska olemme saaneet 672 000 euroa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Korkeaoja, joka nyt ei ole paikalla, kun kello on kohta 1 yöllä, kiinnitti huomiota siihen, että maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaa käsitellään yön tunteina. Olen samaa mieltä, että jokin muu ajankohta olisi varmasti parempi, mutta kyllä täällä varsin usein joudutaan yöllä olemaan mukana näissä istunnoissa.

Ed. Korkeaoja kaipaili saliin myös vasemmiston edustajia. Omalta osaltani seurasin hyvää keskustelua työhuoneestani ja voin kyllä vakuuttaa ed. Korkeaojalle, että monina yön hetkinä, jolloin olen ollut täällä paikalla, on ollut sellaisia tilanteita, jolloin salissa ei ole ollut ainuttakaan keskustalaista edustajaa, ei myöskään yhtään alkiolaista ole näkynyt. (Ed. Väistö: Ei voi olla!) — Onpahan vain ollut.

Bse-tautitapauksen löytyminen Suomesta oli ikävä asia maamme imagolle puhtaiden elintarvikkeiden maana. Kun bse-tauti oli pahimmillaan muualla Euroopassa, niin meillä suhtauduttiin bse-testeihin ainakin joiltain osin vähän nihkeästi. Testejä pidettiin ainakin osittain tarpeettomina, ja niin kuin nyt olemme huomanneet, testit eivät olleetkaan tarpeettomia. Oli hyvä, että niitä tehtiin. Nyt on luottamuksen palauttamisen aika. Tänä aikana testeihin on suhtauduttava vakavasti, niitä on tehtävä riittävästi, ja määrärahoja on niihin löydyttävä.

Taudin syyksi näen ainakin osittain liian pitkälle viedyn tehomaatalouden ja ahneuden. (Ed. Väistö: Kenen ahneus?) — Se on näitten ahneus, jotka pyrkivät mahdollisimman tehokkaasti tuottamaan elintarvikkeita. Esimerkiksi Englannissa näitä ahneita on. — Lisäksi näen harmonisoidun yhteisen EU-maatalouspolitiikan näitten tautitapausten ja ehkä muittenkin tautitapausten syynä. Kaiken pitää olla liian samanlaista, ja se johtaa siihen, että tauditkin ovat sitten samanlaisia. Meidän on mielestäni pyrittävä jatkossa korostamaan entistä enemmän suomalaista perheviljelmää, sen tärkeyttä, ja vähemmän korostamaan tehomaatalouden asiaa, josta on ainakin muualla Euroopassa tullut liian hallitseva. Myöskin luomutuotantoa tulee arvostaa ja korostaa tulevissa maatalousratkaisuissa, aivan niin kuin viime aikoina on tehtykin. Se on minusta hieno ja hyvä asia.

Toinen asia, josta haluaisin tässä keskustelussa mainita, on Kemira-kaupat. Maa- ja metsätalousvaliokunnan ansioksi on sanottava, että se lähes yksimielisesti tyrmäsi kauppa- ja teollisuusministeriön yrityksen vaarantaa kotimainen lannoitetuotanto. Yhteistyö valiokunnassa yli puoluerajojen oli hyvää, ja ratkaisut tehtiin valiokunnassa asiapohjalta, ei tunteella. Uskon, että valiokunnan lausunnolla talousvaliokunnalle oli merkittävä vaikutus siihen hyvään lopputulokseen, johon lopulta päädyttiin. Uskon myöskin, että tällä päätöksellä on Suomen omavaraiselle maataloustuotannolle suuri merkitys. Meidän ei pidä vaarantaa puhdasta lannoitetuotantoamme, sillä se on yksi omavaraisuutemme tae elintarviketuotantoketjussamme.

Arvoisa puhemies! Kauppa- ja teollisuusministeriön aikeita pitää kuitenkin tarkasti seurata, sillä siellä voi olla halukkuutta asiaan palata. Ministeriö voi yrittää uutta koitosta eduskunnan kanssa. Sellaisen vaikutelman ainakin olen saanut, kun olen kuunnellut ministeri Mönkäreen ja ehkäpä ministeri Sasinkin puheita.

Timo Seppälä /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Jari Koskinen otti omassa puheenvuorossaan esille vesivarojen hoidon, ja laajentaisin sitä hiukan enemmän. Toteaisin, että ministeriön tulee valmistella esitys myös vesivaroista saatavista korvauksista, sillä esimerkiksi Päijät-Hämeelle koituu merkittäviä kustannuksia pohjavesien ja Päijänteen vedenlaadun suojelemisesta.

Pohjavesistä toki pääsemme itse nauttimaan, mutta Päijänteen vettä me suojelemme ja vaalimme pääkaupunkiseutulaisten eduksi ja nautittavaksi. Ei ole oikein, että meillä mahdollisesti kaivot kuivuvat ja Pääkaupunkiseudulla juodaan entistä parempaa vettä, puhumattakaan, että toteutuisi käytännössä tämä ajatus, joka heitettiin muutama kuukausi sitten täälläkin salissa ilmaan, että tätä vettä vietäisiin sheikeille myytäväksi. Jonkinlainen omistuksellinen rajaus- ja korvauksien saantiselvitys tulee ministeriön osalta tehdä veden suhteen.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Suomi on EU:n maaseutumaisin maa. Tässä mielessä maaseutu, siellä tapahtuva toiminta ja myös maaseutu asuinympäristönä on meille erittäin tärkeä. Perinteisesti maaseudun keskeinen elinkeino on ollut maatalous tai metsätalous tai muu maatiloilla tapahtuva tuotannollinen toiminta.

Viime vuosina maatalouden tulokehitys on, kuten valtiovarainvaliokunnan mietinnössä selkeästi todetaan, ollut heikko. Tästä syystä on välttämätöntä, että nyt mietitään keinoja, joilla viljelijöiden tulokehitykseen kyetään saamaan vakautta ja myönteinen suunta. Tilanteessa, jossa muiden väestöryhmien tulokehitys on ollut merkittävästi ostovoimaa parantava, viljelijöiden palkka on pienentynyt. Tämä ei voi olla oikein, kun otamme huomioon sen tärkeän työn, jota maatalouden piirissä toimivat niin yrittäjät kuin myös muissa maatalouteen ja karjatalouteen liittyvissä tehtävissä toimivat tekevät, samoin kuin koko elintarvikesektorilla työskentelevät.

Me tiedämme, että elintarviketalouden perusta on kansallinen tuotanto. Tästä syystä on välttämätöntä, että me varmistamme tuotannon jatkuvuuden. Huolestuttavaa onkin, arvoisa puhemies, sukupolvenvaihdosten vähäisyys. Syitä tähän on varmasti monia, mutta ilmeisesti keskeisimmät liittyvät epävarmuuteen ja heikkoon tulokehitykseen sekä sosiaaliturvan puutteisiin eritoten karjataloustiloilla.

Keskustelussa on kiinnitetty huomiota viljelijöiden jaksamiseen. Siihen on syytäkin vakavasti kiinnittää huomiota ja miettiä keinoja, millä sekä fyysistä että henkistä jaksamista voitaisiin edesauttaa. Tilarakenteen kehitys on vienyt yhä suurempiin yksiköihin, ja se osaltaan lisää myös viljelijöiden, yrittäjäperheen, taloudellisia ja henkisiä paineita. Myös työn kuormittavuus kaikesta tekniikasta huolimatta on selkeästi lisääntymässä.

Merkittävä syy on myös byrokratia, joka erityisesti henkisesti koetaan hyvin raskaana asiana. On aivan kohtuuttomia tapauksia, joissa pieni, epähuomiossa tapahtunut virhe tai huomaamattomuus saattaa merkitä suurta tulonmenetystä, ja se on suoraan nettotulosta pois. Tämän vuoksi tulisi todella perata kaikki mahdolliset keinot, joilla EU:n tuomaa byrokratiaa kyetään vähentämään, ja toisaalta miettiä kaikki ne keinot, joilla järkevällä tavalla viljelijöiden oikeusturvaa parannetaan niin, että kaikilta kohtuuttomilta tapauksilta kyetään välttymään.

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on tuotu esiin myös luopumistuen jatkamisasia. Kun tukijärjestelmä on päättymässä ensi vuonna, on välttämätöntä, että sitä voidaan jatkaa ja vielä niin, että mukaan saadaan sekä viljelemättömyys — joka meillä Itä-Suomessa on hyvin tärkeä, että erityisesti vuokrausvaihtoehto. On tärkeää, että viljelijöille varmistetaan toimeentulotilanne, niille ansiokkaan päivätyön tehneille emännille ja isännille, jotka pitkän päivätyön jälkeen voisivat siirtyä niukalle mutta varmasti ansaitulle luopumistuelle ja sitä kautta eläkkeelle.

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on noussut esille myös metsätalous ja sen tärkeä merkitys. Mielestäni me Suomessa emme ole riittävästi ennen muuta mekaanisen metsäteollisuuden jalostusarvoa kyenneet parantamaan. Tähän pitäisi jatkuvasti kiinnittää huomiota ja saada tätä kautta työtä ja tuloa maaseudulle, pienyrittäjyyttä viriämään ja sellaista jalostusarvoa parantavaa tuotannollista toimintaa, johon meillä Suomessa on erinomaiset edellytykset.

Itse metsätalouden osalta tällä erää eletään vähän taantumavaihetta ja epävarmuutta, mutta uskon, että metsäsektori kaikkinensa meillä jatkuu vahvana ja vahvistuvana, kunhan huolehdimme vain siitä, että meillä hyvän raaka-aineen tuotanto kyetään turvaamaan sen yhteisesti sovitun ohjelman mukaisesti, joka muutama vuosi sitten saatiin aikaiseksi.

Metsätalouden kannattavuudesta on tietysti myös huolehdittava ja samoin siitä, että tutkimuksella ja muilla kehittämistoimilla vahvistetaan metsäsektorin eteenpäinmenoa ja myös niitä toimenpiteitä, joilla metsäenergian, puuenergian, käyttöä kyetään edistämään. Esimerkiksi Itä-Suomessa tässä suhteessa on tapahtunut suotuisaa kehitystä. Viime vuosikymmenen aikana puun energiakäyttö lisääntyi liki 40 prosenttia ja edellytykset puuenergian lisäkäyttöön ovat edelleen mittavat. On vain huolehdittava siitä, että tuotekehityksellä sekä korjuun että myös polttotekniikoiden osalta kyetään puun bioenergian käyttöä viemään eteenpäin. Tämä sektorihan antaa mittavat vientimahdollisuudet myös tuotantoteknologian osalta.

Arvoisa puhemies! On ollut hyvä, että valtiovarainvaliokunnassa taas Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimuskeskukselle osoitettiin lisärahoitusta. Mutta onnetonta on ollut se, että se piti tehdä taas eduskunnassa eikä hallituksen esitykseen tätä rahaa sisältynyt. (Ed. Valpas: Sehän osoittaa, että eduskunta on tarpeellinen!) Toivottavasti hallitus, mikäli vielä ensi vuoden budjettiakin on tekemässä, ottaa vihdoin tästä opiksi.

Metsän hyödyntäminen kaikkinensa on meillä monin tavoin käyttämätön mahdollisuus. Sitä voi sanoa koko monimuotoisen luontomme olevan. Meillähän on luonnontuotteita sienistä marjoihin, joiden käyttö on vielä varsin vähäistä, mutta toivottavasti lisääntyvää. Maaseutumatkailun mahdollisuudet ovat varsin suuret. Kalatalouden kehittäminenkin kuuluu tämän ministeriön hallinnonalan piiriin. Sen soisi etenevän nopeamminkin ja myös kalatuotteiden jalostuksen.

Arvoisa puhemies! Yksi asia, jonka vielä lopuksi haluan tuoda esiin, liittyy petoeläinasioihin. Tässä mielessä esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on jatkuvasti koettu ongelmia sekä karhujen että myös susien osalta. Toivoisi, että näissä asioissa löydettäisiin sellainen yhteisymmärrys, että ihmisten ei tarvitsisi tuntea pelkoa, vaan eläinkannat ja ne tihentymät, joita siellä on, kyettäisiin pitämään kurissa niin, että petoeläimet voisivat liikkua luontaisilla reviireillään eikä niiden tarvitsisi tunkeutua asumusten piiriin synnyttämään pelkoa ja aiheuttamaan vahinkoa muun muassa mehiläistarhaajille. Näitä vahinkojahan on lisääntyvästi viime vuosina siellä ollut. Nyt on muun muassa ajankohtaisina eräitä susikysymyksiä. Sudenkaatolupien saanti on hyvin ongelmallinen, mutta uhkat ja pelot ovat ihan todellisia. Toivoisi, että tähän asiaan vakavasti paneuduttaisiin ja kyettäisiin tekemään ainoa oikea ratkaisu eli eläinkannan harventaminen näillä alueilla.