Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Oikeusministeri Koskinen on hoitanut tehtäväänsä mielestäni varsin kiitettävällä tavalla, mutta tämän nuorisorangaistuskokeilua koskevan lain kohdalla on hänelle tai ehkä hänen alaisilleen virkamiehille tullut pieni unohdus, kun tämä esitys on vasta nyt käsittelyssä aivan joulun alla ja kokeilulaki, joka on vuodesta 97 ollut voimassa, on päättymässä tämän vuoden lopussa eikä tilannetta ole otettu niin sanotusti haltuun eli on epäselvää, mitä tapahtuu 1.1.2002 jälkeen.

Nyt ollaan tietynlaisessa pakkotilanteessa eli eduskunnan on hyväksyttävä tämä jatkolaki kolmeksi vuodeksi, nuorisorangaistuskokeilun jatko. Sitä on siis jo lähes viisi vuotta kokeiltu, ja nyt tulisi kolme vuotta lisää. Kokeilun pituudeksi kahdeksan vuotta on varsin pitkä aika varsinkin sen tähden, että tämä sisältää sen ongelman, että kun tämä ei ole koko maassa voimassa, tämä on perustuslain vastainen tilanne. Perustuslain vastaisuuteen taas liittyy se erikoisuus, että nyt uuden perustuslain voimassa ollessa ensimmäisen kerran eduskunta turvautuu perustuslain säätämisjärjestykseen, kun tavallista lakia joudutaan säätämään, juuri alueellisen kattavuuden puutteen takia tässä laissa.

Lakivaliokunta tämän kiireellä käsitteli, sai perustuslakivaliokunnan lausunnon. Perustuslakivaliokunta esitti paria mallia siihen, miten tämä olisi voitu muuttaa niin, että se voitaisiin käsitellä normaalissa järjestyksessä, mutta ne mallit, joita perustuslakivaliokunta esitti, eivät tulleet kysymykseen.

Ensinnäkään tätä lakia ei voida laajentaa koko maan kattavaksi, koska tähän liittyy täytäntöönpanossa huomattavia ongelmia. Kriminaalihuoltolaitos on keskeinen toimija. Tällä laitoksella ei ole toimistoja eikä resursseja koko maan kattavasti. Näin ollen tätä lakia esitetään edelleen kokeiltavaksi Espoon, Helsingin, Joensuun, Tampereen, Turun, Vaasan ja Vantaan käräjäoikeuksien alueilla. Tähän liittyy ongelmia. On tietysti aina valitettavaa, että kansalaiset ovat asuinpaikasta johtuen eriarvoisessa asemassa. Siksi olisi ollut hyvä, että olisi tähän puututtu aikaisemmin ja oikeusministeriö olisi jo tämän noin viiden vuoden kokeilun perusteella voinut tehdä esityksen joko pysyvästä järjestelmästä tai tästä luopumisesta, jos kokeilu sitä merkitsee.

Nythän lokakuussa on asetettu toimikunta miettimään tätä kokonaisuutta, varmasti vähän muitakin asioita kuin pelkästään nuorisorangaistusta. Toimikunta saa aikaa sen varassa, että lain tuomaa järjestelmää jatketaan poikkeuslakina.

Arvoisa puhemies! Kun lakivaliokunnassa tätä pohdittiin, niin huomio kiintyi erityisesti siihen, että tämän järjestelmän sisässä täytyy olla ongelmia, koska nuorisorangaistusten keskeytysten määrä on suuri ja vaihtelut eri käräjäoikeuksien osalta ovat tavattoman suuret. Siinä herää kysymys, että jotakin ongelmia tässä täytyy olla.

Itse vertasin muun muassa sitä, että kun Espoo ja Vantaa ovat hyvin saman kokoiset kaupungit, niin Espoossa on suunnitelmia tehty 14 noina vuosina 13 henkilölle ja Vantaalla 80 koskien 47:ää henkilöä, eli määrä on Vantaalla tavattoman paljon suurempi kuin Espoossa. Miksi, herää kysymys. Ovatko espoolaiset nuoret jotenkin huonompia tai epäkelvompia nuorisorangaistuksen piiriin kuin vantaalaiset? Lähes samanlainen suhde on Turun ja Tampereen välillä, ja nekin kaupungit ovat kuitenkin saman kokoiset ja saman tyyliset aika pitkälti.

Ehkä siihen selityksiä löytyy, ja valiokunnassa niitä saatiinkin, mutta tämä edellyttää kyllä pohdintaa, onko tämä järjestelmä sittenkään jatkossa tarkoituksenmukainen. Mielestäni tätä kuitenkin pitää hyvin kriittisesti tarkastella ja saada pysyvä järjestelmä sellaisena, että nuorille rikoksentekijöille on erikoisjärjestelmä. Mutta onko tämä muoto kaikilta osin kunnossa? Tämä ministerin asettama toimikunta sitä jatkossa pohtii.

Ilmeni myös perustuslakivaliokunnan kantaan ja säätämisjärjestykseen liittyen se, että joku saattaisi tehdä kantelun ihmisoikeustuomioistuimeen, ja Suomen valtio tulisi siellä tuomituksi, kun tämä on eriarvoinen eri kansalaisten osalta asuinpaikasta johtuen. Nyt näin kolme vuotta vielä jatkossa olisi. Tässä heitänkin ministerille pohdinnan aiheen, olisiko syytä kiirehtiä niin, että vaikka tämä on voimassa tältä pohjalta kolme vuotta, käytännössä ei elettäisi kuitenkaan kolmea vuotta, vaan pyrittäisiin siihen, että vaikkapa jo vuoden 2003 alusta saataisiin uusi pysyvä järjestelmä. Tällaisen kiirehtiminen on paikallaan.

Arvoisa puhemies! En kokeilun jatkamista valiokunnassa vastustanut enkä vastusta nytkään, mutta ongelmia siihen liittyy, ja tosiaan historiallinen tämä lakiesitys on siinä suhteessa, että perustuslain säätämisjärjestystä nyt ensimmäisen kerran tarvitaan. Älköön se tulko tavaksi.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Joku tasoitteleva sana ed. Kankaanniemen kriittisen puheenvuoron jälkeen.

Me olemme täällä monessa eri yhteydessä yhdessä todenneet, että nuorisolle sopivaa rangaistusmuotoa ei oikein ole. Sakot jäävät mummojen, setien, tätien maksettavaksi. Vankeus tahtoo tempaista mukaansa siihen arvomaailmaan, siihen sosiaaliseen ympäristöön; ja täällä monella eri suulla on väheksytty ehdollista vankeusrangaistusta enemmän kuin se ansaitseekaan.

Siihen, että tämä kokeilu on jatkunut näin pitkään, on mielestäni ymmärrettävät syyt. 130 vuotta työskennellyt Kriminaalihuoltoyhdistys valjastettiin 90-luvulla pikkuhiljaa virkamiestöihin ja muun muassa tämän rangaistuksen täytäntöönpanotehtäviin. Ne ihmiset ovat tienneet kaksi kolme viime vuotta, että se aatepohjainen yhdistys loppuu ja heistä tehdään oikeusministeriön virkamiehiä. Toisin sanoen se järjestö, joka näitä rangaistuksia on kokeillut ja täytäntöön pannut, on ollut kuolinkouristuksissaan ja Kriminaalihuoltolaitos on aloittanut vasta elokuussa.

Kokemukset voivat olla ristiriitaisia. En ole työskennellyt Turussa enkä Tampereella, mutta olen ollut yli kymmenen vuotta sosiaalikosmetologina Vantaalla ja sillä kokemuksella sanoisin, että se ero, mikä Vantaan ja Espoon välillä on, on virkamiesten asenteissa, ei Espoon ja Vantaan nuorissa. Kun virkamiesten asenteissa on näin suuri ero, sekin puoltaa kokeilun jatkamista. Mielestäni on tarpeellista tutkia tämä asia kunnolla ennen kuin uusi rangaistusmuoto kehitetään.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Sekä ed. Kankaanniemen että ed. Erkki Kanervan puheenvuorossa tuli esille juuri niitä syitä, minkä takia tarvitaan näin poikkeuksellisen pitkää kokeiluaikaa. Kokeilut ensinnäkin lähtivät hitaasti liikkeelle. Nuorisorangaistusta sovellettiin varsin vähän parina ensimmäisenä vuonna. Sen jälkeenkin se on ollut yhdyskuntapalvelun täytäntöönpanon liitännäinen Kriminaalihuollon toimipisteissä, ja usein nuorisorangaistukseen tuomitut ovat jo suhteellisen paatuneella uralla, aika vaikeita tapauksia sen palvelun järjestämisen kannalta.

Kaikki nämä ongelmat ovat vaikuttaneet siihen, että tarvitaan laveampaa kokemusta, ja nyt selvästikin tarvitaan laveampaa sen miettimistä, minkälaiset seuraamukset nuorien kohdalla parhaiten vetäisivät pois rikoskierteestä ja saisivat yhteiskuntakelpoisuuden kasvun aikaan. Niin kuin tässä viitattiin, toki toivomme, että nuorisoseuraamustoimikunnasta tulisi pikaisestikin hyviä ehdotuksia, joita voidaan lähteä viemään eteenpäin. Tällaisenaan ei ollut perusteltua lähteä nuorisorangaistusta valtakunnalliseksi esittämään.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnassa vallitsi aika suuri yksimielisyys siitä, että tämän tyyppinen lainsäädäntö tarvitaan ja täytyy saada voimaan, eli se oli myöskin valiokunnan lähtökohta.

Ongelma oli se, että tämä laki tässä muodossaan loukkaa kansalaisten yhdenvertaisuutta, ja silloin meidän piti pohtia valiokunnassa sitä, millä tavalla tämä laki saadaan voimaan. Olimme hiukan epävarmoja siitä, kannattaako tämän tyyppistä lakia säätää poikkeuslakina, ja tämän takia valiokunta päätyi suosittelemaan sitä, että laki olisi ulotettu koko valtakuntaan sen sijaan, että mennään poikkeuslakimenettelyyn. Perustuslakivaliokunnan kanta ei ollut se, että poikkeuslaki on mahdoton. Mutta pidimme parempana sitä, että laki säädettäisiin koko valtakunnan alueelle.

Ministeri Koskinen myöskin totesi sen, että tarvitaan kokemuksia tämän tyyppisestä toiminnasta ja siitä, miten se vaikuttaa eri alueilla. Ehkä tämäkin olisi ollut syy siihen, että laki olisi pitänyt laajentaa koko valtakunnan alueelle. En usko sitä ed. Kankaanniemen väitettä, että täytäntöönpano olisi ollut este tämän lain laajentamiselle koko valtakunnan alueelle.

Erkki  Kanerva  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskon, että ed. Lehtimäki ymmärtää, että täytäntöönpanovaikeudet ovat nimenomaan se este. Kriminaalihuoltolaitoksella on entisiä töitä kädet täynnä. Tähän tehtävään on aikanaan osoitettu vain kaksi virkaa, siis vain kaksi virkaa, ja kokeilupaikkakuntia on kuitenkin puolenkymmentä.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lehtimäelle minäkin totean, että kun ollaan nyt joulukuun puolivälissä ja laki tulisi voimaan koko maassa vuoden alusta ja kun Kriminaalihuoltolaitoksen ja koko toiminnan uudelleenorganisointi on tapahtunut vastikään eikä Kriminaalihuoltolaitoksella todellakaan ole toimipisteitä kattavasti kautta maan, vaan sinne olisi pitänyt osoittaa huomattavasti lisää voimavaroja, niin tällaisen muutoksen tekeminen tässä aikataulussa oli kyllä mahdotonta. Se tuli meille lakivaliokunnassa selväksi. Kyllä pääsyy mielestäni on se, että Kriminaalihuoltolaitoksen resurssit eivät anna myöten tämän laajentamiseksi ensi vuoden alusta.

Tietysti toinen tekijä, joka on pienempi, on se, että muitten käräjäoikeuksien valmius saattaisi olla hieman huono, mutta eihän niitä pakko ole tietysti määrätä. Siinä mielessä olisi joustamisen varaa.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Varmasti nämä perusteet soveltamisen vaikeudesta riittävät, että tätä kokeilua jatketaan. Näinä päivinä ja näinä aikoina on paljon puhuttu nuorisosta, sen väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Kun oman kotikaupunkini Espoon nuoret muun muassa Lopella syyllistyivät erittäin julmaan veritekoon, kansalaisia se on tietysti järkyttänyt ja hämmentänyt ja monella tavalla aiheuttanut voimakkaan tunnereaktion. Mitä pitäisi tehdä nuorisollemme? Mitä pitäisi tehdä nuorisorangaistuksille jne.? Tällainen tunnekuohu voi olla vaarallista siinä mielessä, jos sen tunnekuohun varassa ruvetaan tekemään toimenpiteitä ja esityksiä, jotka perustuvat eräällä tavalla reaktiiviseen kokemiseen. Viittaan lakialoitteeseen, jota eduskunnassa on valmisteltu koskien lasten ja nuorten rikosoikeudellisen ikärajan poistamista tai joustavoittamista niin, että se olisi harkinnanvarainen paikka.

Kun USA:han kohdistuneet terroristi-iskut aiheuttivat ihan oikeutetusti ja perustellusti laajan kansainvälisen yhteistyön terrorismin kitkemiseksi ja syyllisten kiinni saamiseksi, samanlaista keskustelua jouduttiin siinä yhteydessä käymään. Täytyy nostaa hattua ministeri Koskiselle ja muille Suomen edustajille, että tässä hyvin nopeatahtisessa päätöksenteossa kuitenkin pystyttiin huomioimaan eduskunnan kantoja, jotka koskivat ihmisoikeuksien toteutumista silloin, kun puhutaan terrorismin torjunnasta ja siitä, minkälaisia ohjeistuksia annetaan tämän projektin osalta eri maita sitoen tai niihin liittyen.

Vähän samanlainen tapaus on tämä, kun hyvin vahvasti tunnetason pohjalta tehdään ehdotuksia. Minun käsitykseni mukaan, sen ehkä voi ministeri Koskinenkin vahvistaa, alaikärajan poistaminen niin, että jätettäisiin harkintaan ja eräällä tavalla lapsen kypsyysasteen mukaan määritellään, milloin lapsi olisi rikosoikeudellisesti kykenevä kantamaan vastuunsa, on YK:n lastensuojelusta ja lastenoikeuksista annettujen määräysten ja päätösten vastainen ratkaisu. Tällaisiin ei kyllä minusta eduskunnassa pidä mennä. Sen sanon tässä ja nyt eduskunnan ihmisoikeusryhmän puheenjohtajanakin.

Jouni Lehtimäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska ed. Uotila viittaa allekirjoittaneen aloitteeseen, on syytä todeta se, että aloitteeni ei perustunut näihin kahteen tai kolmeen kohujuttuun. Minä tein tämän toimenpidealoitteen ensimmäisen kerran jo vaalien 99 jälkeen. Tämä on hyvin pitkään pohdittu aloite. Siitä tullaan keskustelemaan helmikuussa lähetekeskustelussa. Toivon, että ed. Uotila on silloin paikalla, kun paneudutaan siihen. Se ei ole tänään keskustelun alla. Mutta syytä on kuitenkin todeta se, että lapsisopimus ei estä tämän tyyppistä järjestelyä. Lapsisopimus vaatii sen, että on olemassa menettely, joka varmistaa sen, että lapset tietävät, miten heidät tuomitaan. Nolla vuottakin on kiinteä ikä, jos sen jälkeen on menettely, joka varmistaa sen, että kaikki lapset saavat oikeudenmukaisen kohtelun.

Oikeusministeri   Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Tosiaan ed. Lehtimäen aloitteeseen varmaan palataan myöhemmin, mutta sen verran oikaisen, että kyllä vakiintunut tulkinta Lasten oikeuksien sopimuksista on sen sisältöinen, että ikäraja tarvitaan. Pitää olla selkeä sääntö, minkä pohjalta ratkaistaan vastuu, ja sen säännön on oltava kohtuullinen, minkä ikäisenä lapsi tai nuori voi todella vastata teoistaan rikosoikeudellisesti täysimääräisesti tai kuitenkin tulla rikosoikeudellisen vastuun piiriin. Mutta nuorisoseuraamustoimikunnan tehtäväksiantoon asetettiin myös alle 15-vuotiaita koskevat toimet, minkälaisia toimia on syytä suunnitella heidän norminvastaisen käyttäytymisensä ja rötöstelynsä varalta. Toivottavasti sieltä löytyy toteuttamiskelpoisempia kuin siitä, että lähdettäisiin yleistä rikosoikeudellista vastuuikärajaa muuttamaan.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Lakivaliokunnassa oltiin aika nihkeitä tämän esityksen käsittelyssä ja ihmeteltiin, miksi kolmen vuoden kokeiluaika vielä pitää järjestää. Meille kyllä selvisi, että peräti viiden vuoden kokeilusta ei ole vielä tarpeeksi kokemuksia. Niitä on liian vähän aikaa kerätty. Siinä mielessä päädyttiin hyväksymään esitys sellaisenaan eikä pohdittu oikeastaan lainkaan sitä, mitä perustuslakivaliokunta piti parempana, että tämä olisi ulotettu koko maahan. Silloin ei olisi tarvinnut ottaa perustuslainsäätämisjärjestystä käsittelyyn. Mutta niin kuin toiset ovat jo sanoneet, kokeilun käyttöönotto kokeilupaikkakuntien ulkopuolella olisi ollut käytännössä aivan mahdotonta. Ei ole henkilökuntaa, ja jos sitä olisi haluttu lisätä, muistini mukaan budjettiin olisi pitänyt saada ainakin 7,5 miljoonaa markkaa lisää rahaa. Oletan, että sekään ei olisi ollut mahdollista.

Mutta pyysin tämän puheenvuoron oikeastaan ed. Kankaanniemen ensimmäisen puheenvuoron johdosta, kun hän mainitsi, että tämä on uuden perustuslain aikana historiallinen ja ensimmäinen kerta, kun poikkeuslailla viedään esitystä eteenpäin. Asia on niin kuin ed. Lehtimäki mainitsi, että poikkeuslakien hyväksyminen nykyperustuslain oloissa ei sinänsä ole mahdotonta. Varmaan pakottavista syistä niitä joudutaan myöhemminkin tekemään, mutta tämä poikkeuslaki on sikäli linjassa jo aikaisemmankin perustuslakivaliokunnan linjan kanssa, että aina, kun on tilaisuus, pyritään pois uuden perustuslain aikana vanhasta poikkeuslakimenetelmästä. Tässä siihen ei nyt ollut tilaisuutta, mutta kun tämä on väliaikainen laki, olen sataprosenttisen varma, että tätä ei enää uusita. Siinä mielessä meille ei tässäkään tapauksessa jää pysyvää poikkeuslakia voimaan.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nuorisorangaistuskokeilua on toteutettu jo viiden vuoden ajan. Tilastot osoittavat, että niiden asioiden määrä, jotka tämän lain puitteissa on käsitelty, on ollut varsin pieni. Toisaalta myös onnistuminen siinä on ollut aika vaatimatonta luokkaa.

Miksi nyt halutaan jatkaa nuorisorangaistuskokeilua vain osassa maata? Tämä on perustuslaillinen kysymys siinä mielessä, että meidän pitäisi säätää ja on säädettävä tässä talossa lakeja, joissa Suomen kansalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä riippumatta siitä, missä osassa maata he asuvat. Tämä loukkaa kansalaisten perusoikeuksia. En ymmärrä sitä, mikä mahdollistaa jatkossa tämän jälkeen kokeilun ulottamisen koko maahan, koska monesta suusta on jo todistettu, että tämän sisältöisenä lakia ei voida koko maassa käyttää. Olisi ollut paljon perustellumpaa, että olisi jääty tilanteeseen, jossa niitä viittä vuotta olisi hyödynnetty ja valmisteltu laki siltä pohjalta kuin resurssit antavat myöten.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Herra puhemies! Aivan lyhyesti ed. M. Salolle vastaukseksi.

Ero muuhun maahan ei loppujen lopuksi ole niin jyrkkä kuin ihan laista voisi päätellä. Muualla voivat käräjäoikeudet suoraan määrätä yhdyskuntapalvelua, tavallaan lyhyemmän rangaistuksen, jonka voivat muuntaa yhdyskuntapalveluksi. Kun kuitenkin tuomioistuinten käytännön tuomitsemistoiminnassa vaikuttaa taustalla se, että ne miettivät, minkälainen seuraamus voisi olla oikea juuri tässä tapauksessa, sen mukaisesti ne voivat niilläkin paikkakunnilla, joilla nuorisorangaistus tässä muodossaan ei ole käytössä, kuitenkin päätyä hyvin saman tyyppiseen ja lähes saman pituiseen seuraamukseen, jos vain niin haluavat toimia. Näin käytännössä tapahtuukin.

Ehdollisten tuomioiden peräkkäisistä tuomitsemisista nyt on selvästikin ollut laajaa keskustelua, joka on vaikuttanut tuomareiden toimintaan niin, että haetaan tepsiviä seuraamuksia juuri toistuvaan rötöstelyyn ja rikoskierteeseen. Siihen haetaan vielä parempia lääkkeitä vastaisuudessa.