Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on kaksijakoinen. Siinä luvataan hyvää ja sitten siinä luvataan vähän vähemmän hyvää. Hyvä puoli tässä hallituksen esityksessä laiksi sairausvakuutuslain ja kuntoutusrahalain muuttamisesta koskee äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainrahan sekä erityishoitorahan vähimmäismäärän korotusta.

Taas tämä huonompi puoli hallituksen esityksessä on koskenut sairausvakuutuksen lääkekorvauksen omavastuuosuuksien korottamista. On ollut sellainen ajatus, että äitiyspäivärahan tason korotus maksatetaan näillä heikennyksillä lääkekorvauksissa.

Kun katsellaan tämän esityksen taloudellisia vaikutuksia, nähdään, että hallitus on ajatellut niin, että tekemällä nämä heikennykset lääkekorvauksiin ja nämä parannukset äitiyspäivärahajärjestelmän puolella tämän hallituksen esityksen tuloksena säästetään tuollainen 7,3 miljoonaa euroa tarkoituksiin, jotka eivät selviä hallituksen esityksen perusteluista.

Arvoisa puhemies! On erinomaisen hyvä asia, että me saamme korotuksen äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainrahaan sekä erityishoitorahaan ja niiden vähimmäismäärä nousee näin 10,09 eurosta 11,45 euroon. Valiokunnan käsittelyssä, voi sanoa, tämä myönteinen puoli tästä ehdotuksesta ei puhuttanut mitenkään erityisen paljon. Me keskityimme tässä käsittelyssä lääkekorvauspuolen käsittelyyn enemmänkin. Näistä päivärahoista haluamme sanoa yhteensä, että näitten vähimmäispäivärahojen tasoa tulee edelleen nostaa, jotta erityisesti lapsiperheiden köyhyyttä voidaan vähentää. Tämä on sinänsä hyvä merkki.

Mutta kun tullaan lääkekorvausten puolelle, niin, arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tässä kohtaamme kyllä erittäin vaikean hetken, koska sosiaali- ja terveysvaliokunta on kaikkien näiden vuosien aikana toistuvasti linjalleen uskollisesti, yksimielisesti korostanut sitä, että Suomessa lääkkeitten omavastuut ovat jo valmiiksi aivan liian korkeat verrattuna moniin muihin maihin ja että meidän tulee tässä askareessa, kun näitä muutoksia tehdään, nimenomaan vähentää lääkekustannusten omavastuita. Siihen katsantoon hallituksen esitys ei laisinkaan sopinut. Hallituksen esitys lähti siitä, että korotetaan sekä kertaomavastuita että myöskin vuotuisen omavastuurajan korotus toteutetaan, mikä sitten lisää tietenkin lääkkeen ostajan kustannuksia.

Kansainvälinen vertailu on mielestämme tässä erityisen tärkeä havaita. Luen nyt tämän kohdan tästä meidän valiokuntamme mietinnöstä, koska tämä kuvastaa sitä, että meillä on jäänyt tekemättä tämmöinen kansallinen arvio lääkekorvausjärjestelmän kehittämistarpeesta siltä kannalta katsottuna, miten maa makaa suhteessa muihin maihin. Me askartelemme tällaisten yksityiskohtien kanssa. Voin sanoa, että esimerkiksi selvitysmies Ylitalonkin ehdotukset ovat enemmän tämmöistä askartelua suomalaisen kurjuuden kanssa tässä kuin sitä, että olisi lähdetty liikkeelle siitä, että lääkekustannusten omavastuita määrätietoisesti pyritään vähentämään ja että me voisimme hyväksyä lääkekustannuksiin esimerkiksi väestön vanhenemisesta johtuvia muutoksia, ja varsinkin nyt, kun olemme tehneet tämän lääkekorvausten geneerisen substituution — tämä hirvittävä sanapari on nyt tulossa toteutukseen — meillä olisi uudet mahdollisuudet lähestyä tätä korvausjärjestelmää kansainväliseen tapaan:

"Valiokunta on siis useasti kiinnittänyt huomiota potilaiden korkeisiin omavastuuosuuksiin. Valiokunta toteaa, että monissa Euroopan maissa korvausjärjestelmät tuntevat erityisryhmiä, joiden lääkekustannuksia korvataan yleisperiaatteita enemmän tai joiden ei tarvitse maksaa lääkehoidosta lainkaan. Tavallisesti erityisperiaatteet koskevat lapsia, vanhuksia tai eläkeläisiä. Esimerkiksi Englannissa, Espanjassa ja Kreikassa vanhukset tai eläkeläiset on vapautettu omavastuusta kokonaan ja Islannissa heidän omavastuunsa on pienempi kuin muilla ikäryhmillä. Pienituloiset taas ovat erityisasemassa muun muassa Englannissa, Portugalissa ja Saksassa. Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten etuudet ovat paremmat kuin muun väestön etuudet muun muassa Belgiassa, Englannissa, Espanjassa, Irlannissa, Islannissa, Kreikassa, Ranskassa, Saksassa ja Tanskassa.

Julkisen rahoituksen osuudet avohoidon lääkekustannuksista taas ovat Oecd:n arvion mukaan pienimmät Italiassa, Tanskassa, Belgiassa ja Suomessa, joissa kaikissa julkisen rahoituksen osuus on alle 50 prosenttia kustannuksista. Suurimmat julkisen sektorin osuudet ovat Luxemburgissa ja Irlannissa, joissa osuus on yli 80 prosenttia, sekä Espanjassa, Ruotsissa ja Kreikassa, joissa osuus on yli 70 prosenttia."

Tämä siteeraus valiokuntamme mietinnöstä, mikä teksti muuten perustuu Kansaneläkelaitoksen vertailevaan selvitykseen eri maiden lääkekorvausjärjestelmistä, kertoo meille erittäin tyhjentävästi, vaikka se on vain tämmöinen pieni lainaus, sen, miten asiat Suomessa oikein ovat noin lähtökohtaisesti. Me emme ole kansainvälisessä vertailussa lähelläkään keskiarvoa, vaan meillä on erittäin hankala lähtötilanne tällä hetkellä.

Kun otetaan huomioon Suomessa se, että meillä eivät mitkään erityisryhmät saa erityiskohtelua, voidaan todeta, että erityisesti pitkäaikaissairaiden tilanne koto-Suomessa on erittäin hankala. Kun meillä lääkkeitten korvausjärjestelmässä ei ole otettu myöskään minkäänlaista tuloharkintaa huomioon, tapahtuu niin, että mitä pienituloisempi henkilö on, sitä suuremman osan tuloistaan hän lääkekustannuksissa maksaa, koska omavastuut eivät mene mitenkään maksukyvyn mukaisesti.

Nyt on tietysti hyvää pohjaa. Kun lähdetään katsomaan tulevaisuuteen, huomataan, että tuo geneerinen substituutio nyt antaisi ikään kuin tilaa korvausjärjestelmän merkittäväänkin rukkaukseen ilman, että yhteiskunnan kustannukset kohtuuttomasti tulevaisuudessa kasvavat. Kansainvälisissä vertailuissa nähdään, että on koko joukko myös muita toimenpiteitä, joita pitää pitää kaiken varalta mielessä. Ei ole mitään sellaista kuin lääkekustannusten pysyvä hallintaan saaminen joillain kerran keksityillä tempuilla, vaan kansainvälinen kirjallisuus tosiaan viittaa siihen, että me joudumme olemaan tarkkoina kaiken aikaa ja arvioimaan korvausjärjestelmiäkin kaiken aikaa muuttuvien tarpeiden mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Valiokuntamme päätyi yksimielisesti siihen, että lääkekustannusten vuotuisen omavastuukaton rajaa ei koroteta tässä yhteydessä, vaikka pitkin hampain jouduimme — taistelun kautta, sanotaanko näin — antamaan periksi siinä, että nämä kertaomavastuut nyt sitten nousevat. Tämä lopputulos ei varmaankaan voi meitä miellyttää juuri sen takia, että se ei ole linjassa valiokunnan pitkän linjan kannanottojen kanssa. Tällaista hallituksen esitystä ei kerta kaikkiaan olisi pitänyt ollenkaan tuoda, mutta rahoitustilanne on näin vakava meillä nyt. Sitten voidaan ajatella lieventävänä asianhaarana tosiaan sitä, että geneerisestä substituutiosta, joka lähtee ensi vuoden aprillipäivänä liikkeelle, lääkkeitten ostajat saisivat sellaista ylimääräistä hyötyä, joka yhteenlaskettuna mitätöi tämän esityksen huonoa puolta.

Siis pitkällä aikavälillä näitä asioita ei voi hoitaa tällä tavalla vaan on saatava aikaiseksi uusia semmoisia linjauksia, joissa katsotaan kokonaisvaltaisesti terveydenhuoltoa ja nähdään, että lääkehoito on siitä vain yksi osa. Tässä voidaan viitata semmoiseenkin lähestymistapaan, joka on esimerkiksi Englannissa, jossa lääkäreillä on kokonaisbudjetti, jonka puitteissa heidän täytyy potilaittensa hoidosta selviytyä, ja on näytetty seurannan perusteella, että kun on kokonaisbudjetti, lääkekustannuksissa voidaan säästää. Kun nähdään lääkehuolto vain yhtenä hoitotapana muiden hoitotapojen rinnalla, se on oivallinen tapa säästää.

Suomalaisessa aprikoinnissa tulevaisuuden suhteen on ollut esillä esimerkiksi kuntamalli, mutta se ei ole pärjännyt ajan kanssa, kun asiaa on viety eteenpäin. Kuntamalli olisi ollut nyt tällainen ehkä suomalainen versio kokonaisbudjetista. Henkilökohtainen käsitykseni on se, että sitä ei remonttia rakennettaessa vieläkään saisi unohtaa.

Arvoisa puhemies! Niin kuin sanottu pitkin hampain tässä mentiin kirkko panemaan keskelle kylää, ei nyt ihan keskelle, koska eduskuntaryhmien sopimukseen perustuva lopputulos säästää 16,9 miljoonan euron omavastuukorotuksista vain 1,4 miljoonaa euroa pois Kansaneläkelaitoksen antaman laskelman mukaan, joka saattaa siis osoittautua matkan varrella ehkä alakanttiin tehdyksi arvioksi, mutta näin kuitenkin.

Vielä lopuksi totean, että oppositio on tehnyt tästä vastalauseen, jossa on haluttu hallituksen esitys kumota myöskin kertaomavastuitten osalta.

Ei ollut mukava saada tällaista esitystä, jossa siis valiokunnan toistuvat kannanotot saivat tällaisen käsittelyn hallituksen puolelta, mutta en nyt tässä osoita syyttävää sormea ministeri Perhoon millään lailla, koska me tunnemme valiokunnassa varsin hyvin tämän tarinan taustan. Ehkä voisi sanoa näin, että tällaiseksi sitten sosiaali- ja terveyspolitiikka muuttuu, jos valtiovarainministeriö sitä rupeaa harjoittamaan. (Puhemies koputtaa)

Loppuviimeksi, pöydille on jaettu korjattu versio meidän mietinnöstämme, koska todella voimaantulosäännökseen oli lipsahtanut tämmöinen virhe, että sieltä ei ollut poistettu sitä kohtaa, joka liittyi valiokunnan pykälässä tekemään momenttipoistoon, ja nyt se on kunnossa.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vehkaoja esitteli valiokunnan mietinnön jättäen siitä toisen osan lähes kokonaan vaille mainintaa. Liekö kyse painotuksesta, enpä tiedä. Nimittäin perhepolitiikan pahin epäkohta on pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen alhainen taso. Yli neljäsosa äideistä saa pienintä äitiyspäivärahaa tällä hetkellä: 10,09 euroa päivältä. Tämä taso ei yllä edes vähimmäistoimeentuloturvan tasolle. Hallituksen esitys valiokunnan enemmistön hyväksymänä on 1,36 euron suuruinen korotus tähän päivärahaan. Nämä esitykset ovat kuitenkin lähinnä kosmeettisia eivätkä ratkaise perustavaa laatua olevaa ongelmaa, semminkin kun taustalla ovat vuoden 1995 päätökset äitiyspäivärahan tason oleellisesta laskusta. Yli 20 000:n minimiäitiyspäivärahalla olevan asema ei muutu. Vastavalmistuneiden, pätkätöitä tekevien, yrittäjien, viljelijöiden ja opiskelijoiden päiväraha jää, mikäli tämä hallituksen esitys tulee näiltä osin hyväksytyksi, edelleen erittäin pienelle 11,45 euron tasolle.

Pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen tulee olla sen suuruisia, että ne täyttävät perheen toimeentulon minimivaatimukset ja perustuslain hengen. Ei ole perhe- eikä väestöpoliittisestikaan perusteltua se, että henkilölle on esimerkiksi taloudellisesti perustellumpaa olla työttömänä kuin synnyttää lapsi. Tämänkin asian kohdalla on kyse paljon puhutuista arvoista ja arvostuksesta. Tuoreiden tutkimusten mukaan nimenomaan lapsiperheiden tulotaso on heikentynyt suhteessa muihin väestöryhmiin. Perheiden tukeminen taloudellisesti on myös tulevaisuuden ongelmien ennaltaehkäisyä.

Valiokuntaneuvos Pentti Arajärvi kyseenalaistaa väitöskirjatutkimuksessaan, voidaanko pienimmän äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan tasoa pitää perustoimeentulon turvaajana samalla, kun kyse on perustuslainkin mukaan lapsen kasvun tukemisesta. (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei voi!) Hänenkin mukaansa päivärahojen korottaminen olisi myös sosiaali- ja väestöpoliittisesti perusteltua ja voidaan aivan perustellusti kyseenalaistaa vanhemmuuteen perustuvien päivärahojen oikeellisuus. Näin siis valiokuntaneuvos Arajärvi väitöskirjassaan.

Lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä keskusta esittää, että äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan tulee olla työttömän peruspäivärahan suuruisella tasolla.

Tässä yhteydessä, arvoisa rouva puhemies, joutuu keskustaoppositiosta vääjäämättä kysymään tulevaisuuteen tähtäävältä kokoomukselta teidän kantaanne tähän päiväraha-asiaan, tähän kysymykseen, teidän vannoessanne tulevaisuuden linjauksissanne peruspalveluiden nimeen tulonsiirtojen jäädessä taka-alalle lapsilisiä lukuun ottamatta. Oletteko te valmiita jatkamaan perustuslain hengen vastaista toimintaa pienimpien äitiys- ja vanhempainrahojen kohdalla myös jatkossa? Tätä vastausta en tarvitse minä, sillä teidän asenteenne näitä asioita kohtaan minulla on varsin hyvin tiedossa ja ne tunnen. Tämä vastaus tarvitaan ja mieluummin mahdollisimman yksiselitteisesti 16.3.2003 mennessä.

Arvoisa rouva puhemies! Sairaille koituvat maksut kasvavat ensi vuonna, kun hallitus esittää sairausvakuutuksen lääkekorvauksien omavastuiden korotuksia. Suomessa potilaiden omavastuuosuus lääkekustannuksistaan on jo nyt huomattavan korkea verrattuna muihin EU-maihin, niin kuin täällä valiokunnan puheenjohtajakin asiaa esitellessään kertoi. Lääkekorvaukset ovat jäljessä lääkkeiden ja hoidon todellisista kustannuksista. Omavastuuosuuksissa ei näin ollen olisi korotusvaraa, semminkin kun tiedossamme on, että koko lääkekorvausjärjestelmä on menossa remonttiin. Omavastuiden korotukset tulisi nähdä myös osana maksupolitiikkaa, jolla tulisi kaikissa tapauksissa olla myös sosiaalipoliittisia perusteita.

Tavoite edullisemmista lääkkeistä on varmasti meidän kaikkien yhteisesti hyväksymä. Valiokunnan mietinnön tullessa hyväksytyksi kuitenkin toimitaan täysin päinvastaisesti kuin esimerkiksi vastikään hyväksytty laki geneerisestä substituutiosta ja sille asetetuista tavoitteista edellyttää. Käytännössä omavastuiden korotukset syövät ainakin osan edellä mainitsemani lain mukaan asiakkaalle ja potilaalle tarkoitetusta ja tavoitellusta säästöstä lääkekustannuksissaan.

Valiokunnan mietintö näiltä osin on hyvä. Siteeraus siitä: "Lääkkeiden omavastuuosuuksien korottaminen on tutkimusten mukaan tehoton keino vaikuttaa lääkekustannusten kasvuun. Reseptilääkkeiden käyttö perustuu aina lääketieteelliseen arvioon hoidon tarpeesta. Potilas saa reseptilääkkeen vain lääkärin määräyksellä. Omavastuuosuuksien korottaminen voi hillitä lääkekustannusten kasvua vain, jos potilaat jättävät hankkimatta heille määrätyt lääkkeet tai käyttävät niitä lääkärin määräystä vähemmän." — Aika kovaa tekstiä, johon totuus näiltä osin sisältyy. Hallituksen esittämä lääkekorvausten omavastuuosuuden korottaminen kohdistuu kipeimmin kaikkein pienituloisimpiin kansalaisiin ja erityisesti paljon lääkkeitä käyttäviin eläkeläisiin sekä pitkäaikaissairaisiin.

Näillä perusteilla keskustan eduskuntaryhmä ei voi hyväksyä näitä omavastuiden korotuksia. Tulevassa yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulemme asioista äänestyttämään ja katsotaan, mikä on eduskunnan tahto ja kanta.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Aloitan varmuuden vuoksi, etteivät jää liian vähälle huomiolle, sairaus- ja äitiysminimipäivärahoista, että ed. Rehula ainakin tietää, mitä me näistä ajattelemme. Se on toinen asia, mihin me olemme niillä voimilla, mitä meillä vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä on käytössä, päässeet vaikuttamaan. Sairausvakuutuksen minimipäiväraha sentään nousee mutta aivan liian vähän. 11 euroa 45 senttiä on aivan ilmiselvästi alle minimitoimeentulon tason. Tämän vuoksi vaatimus siitä, että tähän olisi tullut tehdä suurempi korotus, on aivan oikeutettu, ja tätä vaatimusta jatkossa tuemme mutta seuraavalla kierroksella.

Jos me olisimme tienneet, että perustuslakivaliokunta muuttaa kantaansa perustuslain 19 §:n 2 momenttiin, olisimme vaatineet tämän hallituksen esityksen lähettämistä perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi. Mutta meillä oli käytössä perustuslakivaliokunnan viime syksynä antama lausunto minimipäivärahoista ja niin sanotun nollapäivärahan poistamisesta, ja silloin perustuslakivaliokunta ei pitänyt näitä ongelmana. Perustuslakivaliokuntahan otti kantaa tähän parannukseen, ja kun silloin parannettiin päivärahansaajien asemaa, tietysti ei sitä nyt voinut sanoa, että se oli ainakaan entiseen tilanteeseen nähden huonompi. Nyt tämän työttömyysturvalain yhteydessä perustuslakivaliokunnan kannanotto on merkittävä, ja mahdollisimman pian pitää saattaa arvioitavaksi myöskin sairausvakuutuksen minimipäivärahat eli sairaus- ja äitiysminimipäivärahat.

Ei tässä mitään perustuslakivaliokunnan arviota tietysti periaatteessa tarvita. Kyllä poliitikkojen täytyy osata arvioida, ovatko nämä minimipäivärahat riittävät vai eivät. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä meillä on kyllä aivan selkeä käsitys siitä, että nämä eivät ole riittävät. Tietysti olisimme toivoneet parempaa tulosta budjettiriihessä. Itse asiassa luulimme, että ministeri Perhon esitys oli paljon parempi kuin se sitten, kun se saatiin nähtäväksi, loppujen lopuksi oli, eli on syytä toimia kaikin keinoin, jotta näihin saadaan korjaus.

Sairauspäivärahamenojen kehitystä on arvioitu, ja tämän vuoden alkupuolella on nimenomaan minimipäivärahakausien määrä lisääntynyt huomattavasti. Sehän johtuu juuri siitä, että tuo aikaisemmin mainitsemani laki tuli voimaan 1.4., jolloin saatiin nollapäiväraha korjatuksi eli enää kukaan ei joudu tyytymään nollaan, mikä oli tietysti täysin kohtuutonta. Sairauspäiväraha myönnettiin, mutta sen määrä oli nolla markkaa.

Siinä yhteydessä myöskin parannettiin tilannetta niin, että nämä päivärahansaajat eivät joudu tyytymään minimipäivärahaan: Jos on neljän edellisen kuukauden aikana saanut sairaus- tai äitiyspäivärahaa, silloin saa työttömyyspäivärahan suuruisen päivärahan. Näin ollen näitä ongelmia on jo huomattavasti vähennetty tämän vuoden aikana.

On havaittava, että tämän vuoden alkupuolella päivärahojen määrä on lisääntynyt ja ennen kaikkea pitkien päivärahakausien määrä on lisääntynyt. Ammatissa toimimattomilla ja luokittelemattomien ryhmässä päivärahojen määrä on lisääntynyt 30 prosenttia, eli se kertoo juuri siitä, että ne, jotka olivat kokonaan vailla päivärahaa, ovat nyt päässeet edes tuon minimipäivärahan piiriin. He juuri ovat pitkällä sairaslomalla, elikkä he joutuvat vuoden olemaan tämän minimipäivärahan varassa. Silloin mielestäni on aivan selvää, että perustuslain 19 §:n 2 momentti ei täyty; vuosi on jo niin pitkä aika, puhumattakaan sitten vielä karenssista, eli 55 päivää on karenssi. Korjauksia näihin asioihin siis tarvitaan.

Ei sen puoleen, kyllähän eduskunta kokoontuu vielä tammi- ja helmikuussa, niin että siinä mielessä, jos poliittista tahtoa löytyy, kyllä täällä eduskunnassa keritään näitä käsittelemäänkin, mutta tietysti epäilen, mahtaako sitä tahtoa löytyä kaikista hallitusryhmistä.

Puheenjohtaja Vehkaoja kuvaili varsin selkeästi tätä sairausvakuutuksen lääkekustannusten omavastuuosuuksien tilannetta ja kehitystä. Tältä osin täytyy sanoa, että tämä on aivan ilmiselvästi tämän syksyn epäoikeudenmukaisin esitys, mitä me sosiaali- ja terveysvaliokunnassa olemme joutuneet käsittelemään. (Ed. Kallis: Kuitenkin hyväksytään!) Se, mitä me saimme aikaiseksi, oli se, että näistä kaikista ikävin asia saatiin pois, eli kun hallitus esitti, että vuotuista lääkekustannusten kattoa olisi nostettu 594 eurosta 630 euroon, tämän onnistuimme poistamaan. Sitä nyt on sentään pidettävä hyvänä asiana. Kun tämä katto on sidottu indeksiin, se nousee 601 euroon 15 senttiin. Tässä voi sanoa, että onneksi TEL-indeksin kehitys on ollut pienempi, kuin mitä aikaisemmin arvioitiin, joten tämä ei nouse niin paljon kuin aikaisemmin arvioitiin.

Mutta yhtä kaikki lääkekustannusten omavastuuosuudet ja ylipäänsä potilaiden itsensä maksama hinta lääkkeistä Suomessa on aivan kohtuuton. Tätä valiokuntamme mietintö kyllä nyt varsin suorasukaisesti kuvaa, mikä on tilanne. Tämähän on puhetta elävästä elämästä, koska se, mitä valiokunnan mietintöön on kirjattu, on kirjattu sinne suoraan potilasjärjestöjen kannanotoista. Potilasjärjestöt toivat varsin selkeästi esille sen, minkä me tiedämme valiokunnassa varsin hyvin, että pitkäaikaissairaat ovat ne, jotka eniten joutuvat näistä omavastuuosuuksienkin nousuista kärsimään, ja pitkäaikaissairaat ovat useimmiten kaikkein pienituloisimpia. Sairaus on syynä siihen, että tuloja ei kerry, mutta menoja sairaudesta kertyy kohtuuttomasti.

On erittäin vaikea hyväksyä näitä omavastuuosuuksien korotuksia. Näillä kuitenkin noin 15 miljoonaa euroa lisätään sairaiden omia maksuosuuksia. Täytyy tietysti toivoa, että geneerinen substituutio, tämä rinnakkaislääkkeitä koskeva laki, alentaa lääkkeiden hintoja, vaikka sitä mallia, millä se toteutetaan, emme pitäneetkään järkevänä. Olisi pystytty paljon yksinkertaisempaan ja tehokkaampaan malliin pääsemään. Mutta yhtä kaikki tavoite lääkkeiden hintojen alenemisesta varmasti toteutuu ja toivon mukaan vielä suuremmassa määrin kuin on arvioitu siinä toisessa esityksessä, joka meillä on käsittelyssä.

Kaiken kaikkiaan, kun eduskuntaryhmiltäkin on pyydetty joulukuun 15. päivään mennessä kannanotot lääkekorvausjärjestelmän kokonaisuudistuksesta, niin toivon, että kaikki ryhmät todella kiinnittävät asiaan huomiota ja vaativat sitä, että pitkäaikaissairaiden omavastuuosuuksia lääkekustannuksissa pienennetään ja saadaan aikaan tämä yhteinen katto kaikille terveydenhuollon kuluille. Me olemme todella häpeällisessä tilanteessa, kun vertaamme muiden maiden suhtautumista pitkäaikaissairaiden pienituloisten ihmisten mahdollisuuksiin saada hoitoa. Meillä näillä omavastuuosuuksilla selvästi estetään hoidon saamista monilta pienituloisilta. Se aiheuttaa potilaille suuria vaikeuksia, mutta se on myöskin yhteiskunnalle kallista.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni lakiesityksen lähtöasetelma on ollut melko kestämätön. Samanaikaisesti kun lääkekorvausten omavastuiden korottamisen kautta rahoitetaan minimipäivärahojen korotus, tehdään taas kerran aika inhottava yhtälö ja asetetaan niin valiokunnan jäsenet kuin koko eduskuntakin erittäin hankalaan tilanteeseen ja varsinkin sosialidemokraattiset hallituspuolueen edustajat.

Jos nyt katsotaan ne ongelmakohdat, mitkä tässä on, niin suurimpana tämän neuvottelun jälkeen on edelleen erityiskorvattavien lääkkeitten omavastuun korottaminen, koska kyse on kroonisesti sairaitten ihmisten tilanteesta ja heidän taloutensa heikentämisestä kaiken kaikkiaan. Tämä on niitä ainoita todellisia säästölakeja, mikä vuoden 2003 budjetissa on. Lähtökohtana on, että 7 miljoonaa euroa nettona tämä laki säästää, ja nyt, kun on tehty niin, että maksukatto säilytetään ennallaan, niin säästösumma olisi 5,6 miljoonaa euroa.

Täällä on tosiaan 9 §:n lääkekorvausten omavastuukohta, joka on mielestäni erittäin ongelmallinen, ja niitä esityksiä on erittäin vaikea lähteä täällä salissakaan tukemaan. Olisin kyllä odottanut, että toinen suuri hallituspuolue kokoomus olisi voinut lähestyä meidän neuvottelijoitamme siinä, että tämän asian kanssa ei nyt tarvitsisi tänään enää täällä salissa puhua ja pahoitella. (Ed. Takkula: Äänestäkää meidän mukana!) Se on hyvä juttu, että maksukatto on kuitenkin jätetty 594 euroon. — Jos ed. Takkulalle nyt vastaan, niin 9 § on ongelmallinen. Aikanaan kun sitten ykköskäsittelyssä äänestetään, niin silloin hän sitten näkee, miten tulen äänestämään.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten valiokunnan puheenjohtaja ed. Vehkaoja kertoi, tässä lakiesityksessä on kansalaisen kannalta sekä hyvää että huonoa. Sairausvakuutuksen päivärahoja ja kuntoutusrahan vähimmäismäärää ja erityispäivärahoja nostetaan ja tämä korotus kompensoidaan lääkekorvausten omavastuuosuuksia korottamalla. On tietysti hankalaa, kun tässä emme kansainvälisessä vertailussa pärjää lainkaan. Tämä käy valiokunnan mietinnöstä hyvin selville, ja haluan korostaa, että mietintö tehtiin ja hyväksyttiin valiokunnassa täysin yksimielisesti.

Valiokunnan päätös oli, että kertaomavastuut nousevat, mutta lääkekorvausten katto säilyy entisellään. Tämä on puollettavissa, sillä jos joutuu ostamaan vain esimerkiksi yhden antibioottikuurin per vuosi, voi omavastuuosuus olla ehdotuksen mukainen, mutta pitkäaikaissairauksien hoidossa on syytä muistaa, että katto pysyy ennallaan.

Lääkekustannukset ovat kohonneet Suomessa vuosittain 10—13 prosenttia. On uusia kalliita ja erittäin kalliita lääkkeitä, mutta lääkkeiden käyttö on myöskin lisääntynyt. Meillä hyvin helposti mitataan terveydenhuollon tehokkuutta sillä, paljonko käytetään terveyspalveluja: minkälaisia toimenpiteitä tehdään ja kuinka paljon ja kuinka paljon lääkehoitoa käytetään ja paljonko se maksaa eli kuinka paljon terveyspalvelujärjestelmää käytetään.

Terveydenhuollon kustannukset ovat paljon nousseet, ja lääkehoidon kustannukset, kuten jo sanottu, ovat nousseet 10—13 prosenttia vuodessa. Kysymyksen pitäisi kuulua: Onko terveys parantunut vastaavasti eli noin 10—13 prosenttia? Pitäisi aina kysyä, paljonko tietyillä toimenpiteillä ja rahamäärillä saadaan terveyttä, sen sijaan että kysytään, paljonko saadaan erilaisia toimenpiteitä tehtyä ja paljonko tuotetaan vaikkapa tietynlaisia terveyspalveluita.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Näin varmasti on, että tämänkin esityksen kohdalla pitää miettiä sitä, mikä heijastusvaikutus tällä on näitten sairaiden kohdalla, jotka joutuvat lääkkeitä käyttämään, ja samoin sairauspäivärahan saajien kohdalla. Tietysti mietinnössä on jo selkeästi todettu, että esimerkiksi lääkkeiden omavastuuosuuksien korottaminen on tutkimustenkin mukaan tehoton keino vaikuttaa lääkekustannusten kasvuun. Kun toisaalta pitää miettiä kustannusten kasvua ja sitä, miten niitä voi hillitä, ja toisaalta tätä terveydenhuollon vaikutusta, sitä että voidaan vaikuttaa myönteisesti ihmisten terveyteen, ja tiedetään, että lääkkeiden käyttö on lisääntynyt ja lääkkeiden hinnat ovat nousseet, niin kyllä tässä hyvin ristiriitaisin ajatuksin tätä esitystä ja mietintöä olen tutkinut.

Totta kai yhdyn niihin huolenaiheisiin, mitä täällä on hallituspuolueiden edustajatkin todenneet, että tämä on epäoikeudenmukainen ja miksi ei tässä päästy neuvotteluissa parempaan yhteiseen ratkaisuun. Ei ole oikein tietysti se, että nyt sitten tämä minimipäivärahan korotus rahoitetaan lääkkeiden omavastuukorotuksella. Tässä on jo merkittävä ristiriita, että ei tuota rahoitusta löytynyt muualta.

Totta kai täytyy yhtyä siihen kiitokseen, että lääkekattokorotusaikomus jäi pois. Se on erittäin tärkeää, koska nimenomaan lääkkeiden käyttö on lisääntynyt. Vielä tiedämme sen, että hyvinkin moni pitkäaikaissairas joutuu käyttämään sellaisia lääkkeitä, joista he eivät saa mitään korvauksia. Toisin sanoen on erittäin paljon hoidollisia lääkkeitä, jotka eivät ole Kelan korvauksen piirissä. En voi ymmärtää tätä omavastuuosuuden korotusta. Näen sen erittäin epäoikeudenmukaisena, ja siinä mielessä, kun tiedetään ...

Arvoisa puhemies! Totean vain, että tämän vastalauseen esityksen takana olen.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Lääkekustannusten omavastuuosuuksien korotusidea uutisoitiin alun perin viime keväänä ministeri Perhon suulla rahoituslähteenä isäkuukauden rahoittamiseksi, jonka kustannusvaikutukset ovat suurin piirtein samaa luokkaa kuin on tämä omakustannusosuuden lisääminen. Sairaiden ihmisten kukkarolla käyminen on täysin väärä ja suorastaan käsittämätön ratkaisu hyvien hankkeiden rahoittamiseksi, sillä jo entuudestaan suomalaiset maksavat kansainvälisesti vertaillen todella paljon lääkkeistään.

Minulla on parin vuoden takainen selvitys, jossa on vertailtu eri Pohjoismaiden lääkekustannuksia; maat ovat keskenään monessa suhteessa hyvin vertailukelpoisia. Sen mukaan suomalainen potilas maksaa lääkkeistään keskimäärin 52 prosenttia, mutta Ruotsissa tuo osuus oli vain 29 prosenttia ja Norjassa 21 prosenttia, eli tavattoman paljon enemmän jo Pohjoismaiden kesken vertailtaessa suomalaiset joutuvat maksamaan lääkkeistään, joiden tukkuhinnat ovat pitkälti saman suuruiset.

Hallituksen esityksessä lääkekorvauksista aiotaan siis leikata 16,9 miljoonaa euroa, ja nyt se parannus, minkä hallitusryhmät saivat aikaan ja mitä muun muassa ed. Stenius-Kaukonen täällä kehui osittain ihan aiheestakin, on toki kannatettava, mutta on huomattava, että sen vaikutus on vain 1,4 miljoonaa euroa. Voidaan todeta, että aivan valtaosin tämä leikkaus edelleenkin jäi valiokunnan mietintöön enemmistön kannaksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on aiemmissa lausunnoissaan todennut aiempien korotusten yhteydessä, että lääkekustannusten omavastuuosuuksia tulisi ryhtyä nykyisestä laskemaan. Siksi ihmettelen ylipäänsä sitä, että hallitus antoi tällaisen esityksen. Kenen mieleen tuli se idea, että mennään sairaiden ihmisten kukkarolle etsimään rahoitusta muihin hyviin hankkeisiin?

Olen myös pettynyt siitä, että valiokunta ei kyennyt tätä leikkausta torjumaan. Jos vertaamme vaikkapa sivistysvaliokuntaan, joka onnistui ryhdikkäästi torjumaan kulttuurileikkaukset, niin sosiaali- ja terveysvaliokunta ei jostakin syystä kyennyt samaan, vaikka kysymys on mielestäni vieläkin kipeämmästä tarpeesta. Eduskunnasta lähtee kyllä melko merkillinen viesti ulospäin siitä, millä tavoin me priorisoimme asiat, vai onko kysymys sitten siitä, että niitä, jotka jaksavat parhaiten lobata, kuunnellaan myös eniten? Sairaat ihmiset ja potilasjärjestöt eivät ole jaksaneet samanlaista lobbausta järjestää kuin kulttuuriväki, mitenkään väheksymättä heidän asiaansa. (Ed. Takkula: Demarit ovat kovakorvaisia sairaiden asialle! — Ed. Vehkaoja: Älkää demareita syyttäkö, katsokaa oikealle!) — Aivan.

Suomalaisesta köyhyydestä hyvin merkittävä osa selittyy nimenomaan pitkäaikaissairauksilla. Suomalainen köyhyys keskittyy aika paljon juuri pitkäaikaissairaille ihmisille. Mielestäni suuntana tulisi olla sen, että sairauden aiheuttama taloudellinen taakka nykyistä solidaarisemmin jaettaisiin koko yhteiskunnan kannettavaksi. Tämä ei toki koske pelkästään lääkekorvauksia vaan myös muita kustannuksia, joita potilaalle tulee, muun muassa korkeita terveyskeskus- ja sairaalamaksuja, jotka ovat huomattavasti korkeammat kuin muissa Pohjoismaissa.

Itse asiassa suomalaisten potilaiden omakustannusosuus terveydenhuollon rahoituksesta on aivan Oecd-maiden huippua. Jos vertaillaan vaikkapa asiakasmaksukattoja, niin Suomessa nämä katot, jotka ovat vielä erilliset asiakaskäynneille ja lääkekustannuksille ja matkakorvauksille, nousevat selvästi korkeammiksi, jopa kymmenkertaisiksi verrattuna muun muassa Norjan ja Ruotsin kattoihin. Tanskassa ei ole kattoa lainkaan, koska siellä kaikki terveyspalvelut ovat maksuttomia.

Korkeat kustannukset tutkimusten mukaan vähentävät erityisesti pienituloisten hoitomyöntyvyyttä ja pienituloisten hoitoon hakeutumista. Hoidon viivästyminen tai laiminlyöminen kuitenkin nostaa kokonaiskustannuksia, joten pitkällä tähtäimellä tällaiset säästöt valitettavasti muuttuvat hyvin helposti lisämenoiksi. Esimerkiksi hoitamaton verenpainetauti lisää vaaraa sairastua sekä sepelvaltimotautiin että erityisesti aivohalvaukseen, joiden kustannukset tulevat yhteiskunnalle selvästi kalliimmiksi kuin verenpainetaudin asianmukainen hoito. Myös mielenterveyspotilaiden kohdalla kalliit lääkitykset usein aiheuttavat hoitojen keskeytymisiä ja lisäävät sairaalahoidon ja laitoshoidon tarvetta.

Ihan lyhyesti, rouva puhemies, tästä toisesta asiasta eli minimiäitiyspäivärahasta, jonka käsittely jäi paljon vähemmälle tämän ehkä vielä kipeämmän kysymyksen vierellä ja rinnalla. Minimiäitiyspäivärahan pieni korotus on sinänsä onneksi myönteinen muutos. Tässä ei olla leikkaamassa vaan joka tapauksessa lisäämässä, mutta korotus on vain reilun euron verran minimiäitiyspäivärahaan ja edelleen pienin äitiyspäiväraha jää selvästi alle pienimmän työttömyysturvan. Tässä suhteessa haluan todeta, että oman eduskuntaryhmäni, kristillisdemokraattien, vaihtoehtobudjettiin sisältyy minimiäitiyspäivärahan korottaminen pienimmän työttömyysturvan tasolle samoin kuin sisältyy myöskin lääkekorvausten omavastuuosuuksien muutosten torjuminen.

Toivon, että tämä esitys, joka sisältyy opposition yhteiseen vastalauseeseen, saisi mahdollisimman runsaasti kannatusta, siis nämä molemmat ehdotukset, ja jos ne eivät tässä salissa tämän syksyn aikana toteudu, niin toivon sitä, että kaikki puolueet ottaisivat nämä kysymykset vakavasti omiin vaaliohjelmiinsa ja tuleviin hallitusneuvotteluihin, niin tämän minimiäitiyspäivärahan häpeällisen tason korottamisen kuin lääkekustannusten omavastuuosuuksien pienentämisen.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun kuuntelin ed. Stenius-Kaukosen puheenvuoroa, niin ajattelin, pystyykö hän tuon puheenvuoron jälkeen äänestämään mietinnön puolesta vai äänestääkö hän vastalauseen puolesta. (Ed. Takkula: Vastalauseen puolesta!) Kyllä on tietenkin helppo täällä puhua ja sanoa, että pitäisi olla ja pitäisi olla ja on häpeällistä, että on näin. Muistan, että kun minimipäivärahasta kesällä keskusteltiin, niin panin merkille, että lähes jokainen puolue esitti, että minimipäivärahaa on nostettava työttömien peruspäivärahan tasolle.

Tämä on myöskin sisältynyt meidän tämän vuoden vaihtoehtobudjettiin niin kuin sisältyi viime vuoden vaihtoehtobudjettiin. Kun me todella haluamme, että puheet ja teot olisivat samaa maata, niin kristillisdemokraattien korkein päättävä elin on päättänyt, että minimipäivärahan nostaminen samalle tasolle kuin työttömyyspäiväraha on hallitukseenmenolle kynnyskysymys. Tässä me tulemme pysymään. Jos ja kun vaalien jälkeen neuvotellaan hallituksesta, niin se on ehdoton edellytys meidän hallitukseen osallistumisellemme.

Minä toivon todella, että muut eduskuntaryhmät ja poliittiset puolueet lausuisivat mielipiteensä siitä, onko se myöskin hallituskysymys muille puolueille vai puhutaanko vain, että pitäisi nostaa, mutta sitten, kun vaalit ovat ohi, ei nostetakaan. Kun keskusta on hyvin voimakkaasti tämän puolesta puhunut, niin teillä on mahdollisuus esimerkiksi tässä kokouksessa lausua mielipiteenne kristillisdemokraattien kynnyskysymyksestä: Minimipäiväraha nostetaan sille tasolle, jota yhteisessä vastalauseessamme esitetään.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käymme erittäin tärkeistä asioista keskustelua. Kyllä minimiäitiyspäivärahan ja -sairauspäivärahan kaiken oikeuden mukaan ihmisten toimeentuloa ajatellen tulee olla minimityöttömyyskorvauksen kanssa vähintään samalla tasolla, onhan kysymys asiasta, jolla pidetään huolta ihmisten toimeentulosta. (Ed. Kallis: Onko se teille kynnyskysymys?) Minä toivon, että kun tämmöisestä asiasta aikanaan keskustellaan, keskusteltaisiin siihen suuntaan, että tästä todella tulisi kynnyskysymys, koska oikeudenmukaisuus pitää tätä asiaa hyvin tärkeänä. Ei ole ollenkaan oikein, että ihmiset joutuvat todella niin pieniin toimeentulomahdollisuuksiin, mitä nykytilanne merkitsee.

Mutta menen tähän kysymykseen, että pitkäaikaissairaudet luovat köyhyyttä. Tämä on tosiasia. Ihminen saattaa sairastua jo nuorena, saattaa vammautua. Jos elämä olisi ollut mahdollista elää terveenä, silloin olisi voinut olla aivan toisenlaisista toimeentulon mahdollisuuksista kyse. Nuoren ihmisen kohdalla sairaus saattaa tuottaa elämänikäisesti taloudellisen köyhyyden. Näinhän ei enää sivistysvaltiossa ja hyvinvointivaltiossa saa olla.

Lääkekulujen omavastuukorotus koskettaa pitkäaikaissairaita, suhteessa tulotasoon eniten kaikkia pienituloisia, joita ovat pienintä eläkettä saavat, opiskelijat, työttömät, elikkä tässä käydään vaivaisten ja sairaiden kukkarolla, ja tämä on hyvin valitettavaa. Tulisi auttaa sekä sairaita että köyhiä ja poistaa köyhyyden syitä, molempia tasapuolisesti.

Kun kunnat ovat siinä kuntatalouden ahdingossa valtionosuuksien vähenemisen johdosta, jota on rajusti tapahtunut, kunnat ovat joutuneet korottamaan kaikki mahdolliset maksut niin korkealle kuin mahdollista. Näin on korotettu lääkärissäkäynnin terveyskeskusmaksuja. Edelleen, kun lääkärien yöpäivystykset ja viikonloppupäivystykset ovat siirtyneet etäämmälle, tästä ovat tulleet myös omat lisäkustannuksensa muun muassa matkakustannuksien muodossa.

Kaiken kaikkiaan tilanne on sellainen, että tänä aikana kohdellaan sekä sairaita että köyhiä valitettavasti maksumiehinä yhteiskunnan monille muille menoille. Olisi toivonut, että sosiaali- ja terveysvaliokunta olisi osoittanut sitä sisua ja sitkeyttä, jota sivistysvaliokunta kovan paineen edessä kulttuuri-, nuoriso-, vapaa-ajan- ja urheilutoiminnan edessä joutui osoittamaan. Minusta tässä, väheksymättä noita asioita ollenkaan, on vähintään yhtä tärkeä ja itse asiassa tärkeämpikin kohde inhimillisyyden tähden.

Arvoisa rouva puhemies! Ne vastalauseen ajatukset, mitkä käsiteltävissä asiapapereissa ovat, tulevat saamaan aikanaan kannatukseni.

Pehr Löv /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Denna lag om förhöjning av minimidagpenningen enligt sjukförsäkringslagen och av rehabiliteringspenningen är en reform i rätt riktning, men det måste erkännas att den inte är tillräcklig. Jag hör också till dem som tycker det. Finansieringen genom en förhöjning av läkemedelskostnadernas självriskandel är bekymmersam då man i Finland har i europeisk jämförelse mycket höga medicinkostnader för patienterna.

Utskottet försökte få förståelse för en annan finansiering utan att lyckas helt. Vi lyckades förhindra en förhöjning av det årliga kostnadstaket för läkemedelskostnader, men jag hör också till dem som beklagar den här finansieringsmodellen som metod.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että minimipäiväraha nyt edes vähän nousee, mutta valittu rahoitusmalli ei ole tyydyttävä. Valiokunnan dubiot eivät saaneet riittävää ymmärtämystä, joten seuraava eduskunta joutuu varmaan tähän puuttumaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on saanut varsin monen hallituspuolueen kansanedustajan taholta aikamoisen tyrmäävän tuomion eräitten järjestelyjen osalta. Kun otetaan huomioon, että lääkekustannukset lisääntyvät vuodessa yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten seurauksena 11 prosenttiakin, siis kasvavaan suuntaan, niin sen tulevaisuudenkuvahan on armoton, todella armoton. Jos eivät valtion tulot kasva, niin silloinhan joudutaan uudelleenjärjestelyihin ja justeerauksiin.

Tämän vuoksi, kun näitä puheenvuoroja kuuntelee, soisi hartaasti, että hallituspuolueittenkin taholla kiinnitettäisiin nyt vakavaa huomiota harmaan talouden puolella miljardien häviämiseen valtion ulottumattomiin. Jos ne 2,5 miljardia euroa olisivat käytettävissä, niin mitään tällaisia keskusteluja ei tarvitsisi käydä tässä salissa.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Juuri hiljattain ilmestynyt valiokuntaneuvos Arajärven väitöskirja nostaa erääksi keskeiseksi kipupisteeksi nimenomaan alimman äitiyspäivärahan ja sen tason. Kyseessä on tällainen perusturvan ytimeen menevä epäoikeudenmukaisuus, joka on korjattava. Myöskin työttömyysturvan päivärahalta äitiyspäivärahalle siirtyvän taloudellinen tilanne heikkenee vanhemmuuden kustannuksella selvästi esimerkiksi opiskelijoilla. Pääosiltaanhan nämä ovat työttömiä, vastavalmistuneita, pätkätöitä tekeviä tai opiskelijoita, jotka tällä alimmalla äitiyspäivärahalla ovat.

Lisäksi vielä näistä lääkekorvauksista: Sairaathan maksavat Suomessa lähes Euroopan korkeimpia omavastuuosuuksia sairastamisestaan. Kun tiedetään lisäksi, että sairaat ovat niitä ikäihmisiä, jotka ovat eläkkeellä, tai muuten, esimerkiksi sairautensa vuoksi, nuorempana eläkkeelle joutuneita, niin heidän taloudellinen tilanteensa on usein heikko. Näitä korotuksia ei voi mitenkään puolustaa. Nämä eivät ole indeksitarkistuksia. Nämä ovat korkeampia, jotenka ehdoton toppi on tehtävä sekä maksukatolle että näitten omavastuitten kasvattamiselle.

Toisaalta ollaan hyväksymässä geneeristen substituutioiden mukanaan tuomia halvempia lääkkeitä. Toisaalta sairaille sälytetään kustannuksia tällä toisella lakimuutoksella.

Ed. Lövkin, joka on lääkäri, varmasti tulee äänestämään opposition esitysten puolesta. Eihän näitä korotuksia voi hyväksyä tällä tavalla.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kokoomuksen ryhmäkanslian pojat ovat viime aikoina osoittaneet kiitettävää aktiivisuutta ruotiessaan ja tutkiessaan keskustan talous- ja työllisyyspoliittista asiakirjaa tehden siitä haluamallaan tavalla omia tulkintojaan. Kyseiset pojat, jotka eivät luonnollisestikaan kuuntele, mitä täällä salissa puhutaan, ja toimivat muutoinkin täsmälleen haluamallaan tavalla, voisivat, mikäli keskustan esityksiltä aikaa liikenee, ottaa luettavakseen vaikkapa ensimmäiseksi valiokuntaneuvos Arajärven sosiaaliturvaa käsittelevän väitöskirjan, ja jos vielä toivoa saa, tehdä omat johtopäätöksensä, jotta edes joskus saisimme tässä eduskuntasalissa tämän vaalikauden aikana aikaan kunnon sosiaalipoliittisen keskustelun, johon kokoomuksenkin edustajat osallistuisivat omine ryhmäkanslian antamine nuotteineen, nyt käsittelyssämme olevat pienimmät äitiys- ja vanhempainpäivärahat kun eivät näytä niin paljon kokoomusedustajia kiinnostavan, että tulisivat kuuntelemaan, mitä täällä oppositiosta aivan asiallisestikin esitetään, jotta saisimme edes jonkinlaisia vastauksia esittämiimme kysymyksiin.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Voi viitata myöskin Stakesin vastikään tulleeseen tutkimukseen, jossa kerrotaan, että köyhien lapsiperheiden määrä on kaksinkertaistunut. Niin kuin tilastot kertovat ja tutkimus kertoo, eniten köyhyysaste on noussut perheissä, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Köyhyysrajan alapuolelle jäi vuosituhannen alussa lähes kolminkertainen määrä alle 3-vuotiaita verrattuna vuoteen 90, ja 3—6-vuotiaidenkin määrä siellä kaksinkertaistui.

Arvoisa rouva puhemies! Nythän on tapahtunut yhteiskunnassa se kehitys, että niillä, joilla on mennyt todella hyvin, on mennyt vielä paremmin. Äitiys- ja vanhempainrahan minimisumman korottaminen pienimmän työttömyysperuspäivärahan tasolle olisi pieni kädenojennus juuri lapsiperheille, joilla on taloudellinen tilanne vähintäänkin suhteellisesti heikentynyt. Nythän nuo tilastot eivät kerro tietysti absoluuttisia määriä, mutta kun köyhyysraja mitataan nimenomaan suhteessa yleiseen tulotasoon, siinäkin suhteessa tilanne on pahentunut.

Yritin katsoa näitä lakialoitteita, joita eri vaiheissa tästä asiasta on tehty. Siellä olivat edustajat Vehviläinen, Keränen, Jääskeläinen, Brax, Seivästö jne., kaikki nykyisen opposition lakialoitteita, vanhimmat olivat vuoden 2000 valtiopäiviltä, jotka tässä yhteydessä nyt kuitattiin ja hylättiin. Oli tietysti hyvä, että hallitus jonkin matkaa tässä asiassa eteni oikeaan suuntaan. Tietyllä pienellä joukkueella myöskin tämä peruspäiväraha säilyy tai se ei tipu pois, jos sitä on saanut. Mutta kun katsomme kokonaisuutena lapsiperheitä, kyllähän oppositiosta tulleet useimmat lakialoitteet olisivat nyt ansainneet tulla hyväksytyiksi tässä yhteydessä. Uskon, että siinä ei olisi ollut koko kansantalouden kannalta mitään kielteistä ja se olisi ollut koko kansakunnan kannalta huomattavan myönteinen, positiivinen, signaali. Tulemme äänestämään tämän vastalauseen mukaan.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! 2 minuuttia paikalta ei riitä tähän. Halusin tulla hetkeksi tänne.

Arvoisa puhemies! Nyt on käsittelyssä yksi minun mielestäni tämän syksyn tärkeimmistä lakiesityksistä. Missä mielessä tärkeimmistä? Siinä mielessä, että jos joku lakiesitys täällä mittaa tämän eduskunnan yhteisvastuun tuntoa, solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuuden halua, mielestäni juuri tämä laki sitä mittaa. Lääkekorvausten omavastuu on asian toinen puoli. Yhdyn siihen siinä, mitä vastalauseeseen on kirjoitettu. En vie aikaanne sen osalta enempää. Mutta alimman äitiyspäivärahan osalta ne minuutit aion tässä käyttää.

Oireellista on, että kun tämän asian käsittely täällä menee, koko vasemmalta on yksi ainoa edustaja tässä salissa, enkä ihmettele, niin vaikeasta asiasta kaiketi pohjimmiltaan kuitenkin on kysymys. Joukko, joka vannoo yhteisvastuun, hyvinvointiyhteiskunnan ja monien muiden kauniiden käsitteiden nimiin — on ainakin sen tehnyt vuodesta toiseen — on nyt täällä hyväksymässä lain muodossa, joka takaa edelleenkin sen, että Lipposen hallituksen kahdeksan vuoden aikainen saldo tulee olemaan sitä, että alimmasta äitiyspäivärahasta tullaan tämän lakiesityksen jälkeenkin vielä leikanneeksi paljon, yli 10 prosenttia, reilusti toistakymmentä prosenttia. Tilanteessa, jossa kansantulon kakku on tänään yli 300 miljardia markkaa, yli 50 miljardia euroa, suurempi kuin hallituksen liikkeelle lähtiessä; tilanteessa, jossa hallitus tulee antamaan ministerin palkkatasossa noin 40 000 vanhan markan veronkevennykset vuodessa, tämä hallitus katsoo kuitenkin oikeutetuksi ottaa edelleenkin alimmista äitiyspäivärahoista, niin kuin sanoin, pitkästi toistakymmentä prosenttia tämän jälkeenkin.

Ed. Marjaana Koskinen, kunnia teille, että olette tässä salissa paikalla. Viekää viestiä koko vasemmalle siitä, että vasemmisto ollessaan mukana tämän asian läpiviennissä, niin kuin ilmeiseltä näyttää, tulee ottaneeksi sellaisen kannan, jonka kannan julkipanemisesta me keskustalaiset kannamme erityisen vastuun. Tiedän, että tätä asiaa eivät juuri tiedotusvälineet seuraa. Ei niitä kiinnosta tällaisen kysymyksen seuraaminen, niin periaatteellisesti suuresta asiasta kuin onkin kysymys — vielä kertaan toistamiseen — tämän syksyn periaatteellisesti yhdestä tärkeimmästä asiasta.

Mitä siivua meillä on sielustamme, sydämestämme valmius antaa lapsille ja lapsiperheille, heistä erityisesti niille, jotka ovat kaikista heikoimmassa asemassa, niille äideille ja niille perheille, joitten äiti on kaikista pienituloisimpiin kansalaisiin kuuluva äiti? Tässä tilanteessa, jos vasemmisto äänestää tämän hallituksen esityksen mukaan, jos se ei ole valmis korottamaan alinta äitiyspäivärahaa edes sille tasolle, mistä hallitus lähti sitä alaspäin viemään, jos näin käy, keskustan eduskuntaryhmä lupaa pitää tulikirjaimin huolen siitä, että siitä seuraavien vaalien alla jokainen suomalainen tietää, mikä sosialidemokraattisen Paavo Lipposen johtaman hallituksen arvoasteikossa on ollut lapsiperheiden, erityisesti kaikista pienituloisimpien lapsiperheiden, osa, mikä sija heillä siinä arvoasteikossa on ollut. Me tulemme osoittamaan, että huolimatta kansantulon kakun rutkasta kasvusta, huolimatta kaikista suurituloisimpien saamista huikean suurista veronkevennyksistä, kuitenkin kaikista pienituloisimmilta lapsiperheiltä tämä hallitus tulee leikanneeksi ja leikanneeksi paljon.

Jos se olisi leikannut pelkästään tästä, vielä jotenkuten ymmärrän, että joku vasemmalta voisi tätä puolustaa, ei hyvin, mutta jotenkuten. Mutta kun se samaan aikaan on leikannut rutkasti myöskin lapsilisistä, niin kuin kaikki tiedämme, lasten kotihoidon tuesta ja keskeisistä sosiaalietuuksiin liittyvistä lapsikorotuksista, tässä yhtälössä tärkeänä osana alimman äitiyspäivärahan leikkaaminen näyttäytyy ja tuntuu ja se koetaan noitten kansalaisten keskuudessa, joita tämä erityisesti koskee, todella kipeänä ratkaisuna.

Arvoisa puhemies! Se on varmaan selvää ed. Bjarne Kallikselle, mutta kun hän retoriikan osaa ja haluaa, ja se on oikein että haluaa, kuulla sen vielä meidän monien keskustalaistenkin suusta, niin sanon tässä, että on ilman muuta selvä, ettei keskusta voi olla mukana rakentelemassa sellaista hallitusta, joka ei ensi töikseen korjaisi Lipposen kahdeksan vuoden hallituskauden yhtä suurinta häpeätahraa: alimman äitiyspäivärahan laskemista tavalla, josta tänään tässä nyt puhumme. Se on niitä kynnyskysymyksiä, joita jokaisella poliittisella ryhmällä on kumminkin, jonkinlaisia kynnyskysymyksiä, hallitusvaltaan mukaan menemiseen liittyen, ja on aivan varma, että keskustalle tämä asia on juuri tällainen juttu.

Arvoisa puhemies! Täällä jo otettiin äsken esille kaksi tärkeää asiakirjaa, jotka tuovat vielä lisää todistusvoimaa välttämättömyydelle tehdä kunnon korjaus tähän asiaan. Se sama henkilö, joka kirjoitti aikanaan Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana mietinnön, sen mietinnön, jolla alinta äitiyspäivärahaa leikattiin, tämä Arajärvi, hän on äskettäin väitellyt, ja hän on siinä väitöskirjassaankin sen selvästi todistanut, kuinka pieleen meni, kuinka pieleen meni. Kunnia sille, että Presidentinlinnassa asuva ja elävä ja sieltä mainion tieteellisen tuotoksen tehnyt henkilö on voimakkaasti ja selvästi tuonut tämän asian julkisuuteen ja korkealla tasolla, nimenomaan tieteellisen työn tuloksena korkealla tasolla.

Se oli tavattoman hieno asia, ja tämänkin jälkeen kuvittelisin ja ajattelisin, että vasemmiston, erityisesti vasemmiston ... Minusta on selvä, että kokoomus äänestää tällaisia asioita vastaan, olihan ed. Ben Zyskowicz sitä mieltä, että pitäisi kaikilta köyhimmiltä ottaa kokonaan tämä äitiyspäiväraha pois, niin kuin kaikki hyvin muistamme, ja sehän jonkun aikaa olikin voimassa eräiltä osilta. Mutta vielä kertaalleen: tämäkin todistusvoima, mitä valiokuntaneuvos Arajärven tutkimus osoittaa, luo lisää pontta sille vaateelle, että vasemmisto seisoisi meidän mukanamme ja korjaisi nyt, kun tilaisuus tätä asiaa on korjata.

Toinen tutkimus, jonka tulemme käymään täällä vielä, kun budjetin palautekeskustelu tapahtuu, erittäin tarkasti läpi, lupaan sen teille, on tämä Palkansaajien tutkimuslaitoksen tällä viikolla julkaisema tutkimus, jonka sanoma oli "rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät". Tässä dikotomiassa selvästi nimenomaan kaikista pienituloisimpien lapsiperheiden paikka — niiden perheiden, jotka ovat menettäneet myöskin alimmasta äitiyspäivärahasta — on tietysti, jokainen meistä sen tietää, tässä köyhät köyhtyvät -joukossa, ei siellä rikkaat rikastuvat -puolella. Myöskin tämä Palkansaajien tutkimuslaitoksen julkaisu on tavattoman hyvä sisällöltään ja luo lisää paineita, antaa lisää selkänojaa niille, jotka pelkäävät tulla meidän mukaamme ja äänestämään tämän meidän esityksemme puolesta. Nojatkaa siihen, mitä Arajärvi teille nojaa antaa. Nojatkaa siihen, mitä Palkansaajien tutkimuslaitos antaa. Teidän on helppo puolustaa oikeata esitystä näitten nojien turvin, kun asiasta kohtamiten täällä äänestetään.

Hannu Takkula /kesk:

Arvoisa puhemies! Ei ole paljon lisättävää ryhmänjohtaja Pekkarisen erinomaiseen puheenvuoroon, mutta haluan sen verran vielä painottaa myös ed. Kallikselle, joka useampaan kertaan on kysynyt tässä kynnyskysymyksiä, että tämä asia, kun puhutaan pienimmistä äitiys- ja vanhempainpäivärahoista, on todella merkittävä ja tärkeä kysymys meille keskustalaisille. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on meidän keskeinen tavoitteemme, minkä puolesta olemme toimineet kaikki nämä vuodet ja tulemme toimimaan.

Tämä on meille kynnyskysymys. Me emme tule menemään mukaan sellaiseen hallitukseen, joka on edelleen leikkaamassa tai koko ajan heikentämässä pienimpiä vanhempain- ja äitiyspäivärahoja. Missään tapauksessa me emme hyväksy sellaista. Meidän tavoitteemme on saada ne alimman työttömyysturvan tasolle. Elikkä tämä on meille kynnyskysymys. Emme ole mukana hallituksessa, joka millään tavalla heikentää pienimpiä äitiys- ja vanhempainpäivärahoja. Päinvastoin, olemme mukana hallituksessa, joka nostaa niitä.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on peräänkuulutettu, äsken ed. Rehula, sosiaalipoliittista keskustelua tänne saliin. Se olisi kyllä ensiarvoisen tärkeää. Nyt on nimittäin julkaistu juuri tänä syksynä erittäin merkittäviä tutkimuksia hyvinvointivaltiosta sosiaalipoliittisesta näkökulmasta. Niitä on tullut Sitralta, niitä on tullut Stakesilta ja nyt viimeisenä Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimus Kriisistä nousuun.

Tässä Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuksessa sanatarkasti kerrotaan näin: "Kun talous kääntyi nopeaan kasvuun" — siis 95:n jälkeen — "alkoivat tuloerot lisääntyä, eikä niitä ole pystytty hillitsemään. Tuloerojen kasvu on ollut poikkeuksellisen suurta, ja tulonjako on 90-luvun jälkipuoliskolla muuttunut muutamassa vuodessa yhtä paljon kuin kahtena edeltävänä vuosikymmenenä yhteensä." Tämä on, kuulkaa, aika kovaa tekstiä. Eli tuloerot ovat näin voimakkaasti kasvaneet, ja nyt kun tämä esitys, joka on nyt meillä pöydällä, on kaventamassa niitä, niin todella odotan, että vasemmalta ollaan tukemassa, kun tiedetään, että pienimmän äitiyspäivärahan saajat ovat työttömiä, pätkätöissä olevia, yrittäjiä ja opiskelijoita, tulinko jo maininneeksi, kuitenkin tällaisia heikossa taloudellisessa asemassa olevia. Kyllä nyt on ensiarvoisen tärkeää heistä pitää huolta. Odotan äänestyksessä tukea esityksellemme.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Köyhyys ja syrjäytyminen johtuvat hyvin pitkälti pitkäaikaissairaudesta ja pitkäaikaistyöttömyydestä. Sen ovat nyt myöskin vahvistaneet nämä tutkimukset, mitä täällä on viime minuuttien aikana siteerattu.

Valitettavasti ei tunnu oikein tältä hallitukselta löytyvän sellaista tahtoa, että ensin katsottaisiin ne kipeimmät yhteiskunnalliset ongelmat, mitkä kaipaavat ratkaisua, ja vasta sen jälkeen verohelpotuksia suunnattaisiin ja katsottaisiin, mitä on varaa keventää siellä hyvätuloisten ja suurituloisten osalta. Nyt on toimittu päinvastoin: Rahat on jaettu pitkälti hyvätuloisille ja suurituloisille, ja kun sitten pitäisi kaikista köyhimpien ihmisten asioita hoitaa, sitten vaan todetaan, ettei ole rahaa, kun se on jo jaettu valmiiksi.

Tässä suhteessa olen hyvin pettynyt tämän hallituskauden toimintaan. Toivottavasti sitten seuraava hallitus pystyy korjaamaan ja lähtemään rohkeasti elvyttämään ja eheyttämään suomalaista yhteiskuntaa. Meillä on nyt satojatuhansia ihmisiä, muun muassa tämä ihmisryhmä, joka tässä esityksessä on, täysin putoamassa kelkasta tai kelkasta jo pudonneita.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun ed. Pekkarinen oli huolissaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevista lapsiperheistä, niin haluan vaan muistuttaa, että vuonna 94, kun keskusta oli itse poliittisessa vastuussa hallituksessa, toimeentulotukiasiakasperheet alkoivat syödä lapsilisänsä. Siihen asti oli ollut se tilanne, että toimeentulotuessa oli lapsilisät jätetty tulonormilaskelman ulkopuolelle, mutta se käytäntö muutettiin, kun tuli toimeentulotuen laaja perusosa samoihin aikoihin. Muistan myös viime kaudelta, Paavo Lipposen ykköshallituskaudelta, sen, kun keskusta oli mukana tukemassa esimerkiksi asumistuen leikkauksia, samaten toimeentulotuen kolmannessa äänestyksessä sitä, että toimeentulotukeen tulivat nämä heikennykset, mitkä koskivat lapsinormia ja asumiskulujen 7 prosentin omavastuuta jne.

Minun mielestäni aina pitäisi miettiä sitä historiaa, kun täällä käydään keskustelua. Tässä laissa on kuitenkin kyse siitä, että näihin minimipäivärahoihin tehdään 9,6 miljoonan euron korotus. Täytyy muistaa, että lähtökohta on tämä. Kun tämä laki on toteutettu sillä tapaa, että lääkekorvauksien omavastuuta korotetaan samanaikaisesti, kun annetaan päivärahojen peruskorotus, tämä rakennelma on aivan mahdoton.

Tässä yhteydessä ei voi olla mainitsematta siitä, kun käydään vaalikeskusteluihin ja mennään eteenpäin, että aika outo yhtälö on myös se, että samanaikaisesti keskusta vaatii työnantajamaksujen helpotuksia. Halutaanko edelleen keventää työnantajan sairausvakuutusmaksuja? Se on pois tästä samasta Sairausvakuutuskassasta, joka jo tällä hetkelläkin on alijäämäinen. Kun tämän hallituskauden aikana on jo kevennetty työnantajamaksuja 1,3 miljardilla markalla, niin kysyn vaan, miten nämä kassat saadaan kuntoon tämän tyyppisellä ajatusmaailmalla.

Olen ollut erittäin kriittinen sen suhteen, että lääkkeiden omavastuita lähdettäisiin korottamaan. Me saimme neuvottelutuloksen, että maksukattoa ei koroteta, mutta peruskorvattavien ja erityiskorvattavien lääkkeiden omavastuisiin tuli korotus. Se on minusta erittäin valitettavaa tämän lain yhteydessä.

Muuten näistä neuvotteluista, mitä on käyty tässä talossa viime vuorokauden aikana, on tullut paljon hyvää pienituloisille ihmisille ja työttömille. On saatu hyviä lainsäädäntömuutoksia.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Muistutan tästä vanhasta toimeentulotukiäänestyksestä. Keskustallahan oli siinä omat esityksensä, ja me hävisimme omat esityksemme äänestyksissä. Emme esittäneet kyllä hallituksen esityksen hylkyä, mutta ei esittänyt myöskään ed. Marjaana Koskinen.

Mitä sitten tulee työnantajan sairausvakuutusmaksuihin, nythän oli budjettiriihessä aiemmin jo sairausvakuutusmaksujen korotusesitykset, ja nimenomaan sosialidemokraatithan ensimmäisinä lähtivät hallituspuolueista siitä lipeämään. Kyllä sairausvakuutusta tietenkin voidaan monella tavalla arvostella, mutta tietenkin pitää olla johdonmukainen niissä teoissaan.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vain oikaista ed. Hyssälän muistia: Olin todella lain hylkäämisen kannalla. Vedottiin myös presidenttiin, että lakia ei vahvisteta. Siellä oli kristillisten ed. Toimi Kankaanniemi, lisäksi ed. Sulo Aittoniemi ja jokunen muu täältä. Kymmenkunta edustajaa oli todella loppuun asti sitä mieltä, että kaikkein köyhimmiltä ihmisiltä ei leikata.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Kaikki tietävät, että Ahon hallituksen aikana ja Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana tehtiin leikkauksia, mutta ne tehtiin vaikean valtiontalouden tilan aikana. Nykyhallitus ei ole leikannut mitään.

Tässä laissa on pieni askel minimipäivärahojen suhteen oikeaan suuntaan, vaikka se onkin saanut tässä voimakasta retoriikkaa. Totean, että tässä laissa on sekä hyvää että huonoa, ja omalta osaltani totean mielelläni, että valiokuntakäsittelyssä lääkekorvausten katto säilyi entisellään, mikä on tärkeää pitkäaikaissairauksien hoitamisessa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tyydytyksellä panin merkille, että ed. Pekkarinen hyvin selkeästi ilmoitti, että keskustalle minimipäivärahan nostaminen työttömyyspäivärahan tasolle on kynnyskysymys. Tämä antaa myöskin toiveita siitä, että muut puolueet ottaisivat kantaa tähän kynnyskysymykseen. Silloin me saamme mielenkiintoiset maalisvaalit.

Keskustan vastaantulo myöskin verotuksen puolella kristillisdemokraattiselle linjalle, että voidaan verottaa myyntivoittoja ja luovutusvoittoja, jotka perustuvat lyhytaikaiseen omistamiseen, on tervetullut asia. Alkaa syntyä oppositiolta pikkuhiljaa yhteinen hallitusohjelma, jos tämä tahti jatkuu.

Pidän kyllä erittäin tärkeänä, että myöskin ne puolueet, jotka puhuvat voimakkaasti lapsiperheiden puolesta ja minimipäivärahan puolesta, lausuisivat mielipiteensä ja selkeän kantansa, onko esimerkiksi minimipäivärahan nostaminen peruspäivärahan tasolle kynnyskysymys vai onko se vain puhetasolla: tulisi siihen päästä, tulisi kehittää. Ne puheet eivät ole riittäviä, vaan pitää tietää selkeästi, mitä mieltä ryhmät ovat.

Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on tällä hetkellä Suomessa noin 120 000 lasta, jotka elävät kovin köyhissä oloissa, sanotaan, jopa köyhyysrajan alapuolella. Ne ovat juuri niitä lapsiperheitä, jotka tukea tarvitsisivat, mutta eivät sitten ole sitä saaneet. Tuo 1 euron 36 sentin korotus, joka tulee minimiäitiyspäivärahaan, tuntuu kyllä minusta kovin riittämättömältä. Me keskustassa olemme ajaneet minimiäitiyspäivärahan tason korotusta työttömän peruspäivärahan tasolle. Näin loogisesti ajateltuna minusta tuntuu aika omituiselta, että siinä vaiheessa, kun perhe kasvaa ja menot lisääntyvät, silloin tuo tuki on pienempi. Siihen nähden minusta työttömän peruspäivärahan taso olisi se, mistä meidän pitäisi lähteä. Se olisi sellainen, josta meidän pitäisi täällä keskustella, ja se toisi jo tuohon minimiäitiyspäivärahaan sen suuruisen korotuksen, että se jollakin tavalla auttaisi. Uskallan arvella, että tuo päälle euro, vanhaa rahaa 7—8 markkaa, ei kyllä vielä onnea tai apua tuo.

Vielä lyhyesti: 90-luvun alussa taloudellinen tilanne oli tietysti aivan toisenlainen kuin mitä se on tänä päivänä, mutta kuitenkin tutkimusten mukaan 90-luvun alkupuolella lapsiperheet saivat kuitenkin taloudellista tukea enemmän kuin tänä päivänä. Siihen meidän tulisi nytkin pyrkiä, ja toivon, että se seuraavassa äänestyksessä nähdään.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Lipposen ensimmäinen ja toinen hallitus ovat pääosin eläneet ja toimineet sillä aikaa, kun talous on kasvanut historiallisen voimakkaasti. Mutta miten on käynyt sen talouden hedelmien jaossa? Lapsiköyhyys on lisääntynyt hurjasti, niin kuin viikko sitten julkaistu Stakesin tutkimus osoitti: 120 000 lasta elää köyhyydessä EU-mittareiden mukaan määriteltynä. Se on vakava ja häpeällinen asia ja erityisen häpeällinen esimerkiksi vasemmistolle. Nyt viimeiset tiedot kertoivat, että tuloerot ovat räjähtäneet rajuun kasvuun tällä Lipposen hallituskaudella. Se on toinen ja yhtä häpeällinen perintö, joka jää Lipposen hallitukselta seuraajalleen nyt keväällä.

Nyt teemme viimeistä budjettia, käsittelemme viimeisiä budjettilakeja tällä vaalikaudella. Perintö on todella tällainen. Nyt käytävä äänestys on se, joka osoittaa, ketkä ovat tämän perinnön luoneet ja ketkä haluavat pitää sitä edelleen voimassa. On aika näyttää kyllä sitten todelliset ajatuksensa teoissa myös, ja se merkitsee sitä, että tässä äänestyksessä minimipäivärahoja korotetaan enemmän kuin hallitus esittää. Hallitus on ne leikannut ed. Zyskowiczin linjalla (Puhemies koputtaa) niin alas, että se on todella häpeällistä. Meille taas tämä on kynnyskysymys, niin kuin tässä keskustelussa on esitetty, myös hallitusneuvotteluissa.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Täällä edustajat Karpela ja Kankaanniemi jo ehtivät viitata tutkimukseen, jossa todella todetaan, että 120 000 lasta elää köyhyydessä. Se on hurja luku, ja näin varsinkin joulun alla se tuntuu entistä pahemmalta. Ehkä meidän kuitenkin on nyt hyvä lähteä siitä, että me nyt vain myönnämme, että Ahon hallituksen aikana tapahtui virheitä, Lipposen ykköshallituksen aikana on tapahtunut virheitä.

Mutta nyt tuntuu oudolta, että tämän neljän loistavan vuoden aikana näitä virheitä ei ole voitu korjata. Rahaa olisi ollut, jos olisi haluttu vain suunnata se köyhille, mutta se on suunnattu suurituloisille verohelpotuksina. Sinne on riittänyt junavaunulasteittain rahaa, kun pienille köyhille ihmisille riittää kolmipyörämopon takapenkki, jossa on muutama pikkuinen murunen köyhille.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Seivästö, joka yleensä on maltillinen, viisas ja fiksu kansanedustaja, on myöskin väsynyt tässä joulukuun työn tuoksinassa. Sinällään ei kenenkään ole syytä vähätellä, joka on viime päivinä tutustunut näihin tuoreisiin tutkimuksiin, että tässä on vakava paikka varmaan kaikilla kansanedustajilla, jotka tosissaan suhtautuvat työhönsä ja myöskin siihen, että merkittävä osa nimenomaan lapsista joutuu elämään, en mielelläni käytä sanaa köyhyydessä, mutta kun sitä nyt käytetään, niin käytetään sitten, koska varmaan tästä myöskin paljolti on kysymys.

Siinä, että tässä nyt oppositio kiihottaa itsensä ikään kuin hurjaan intoon hallitusta vastaan, tietysti unohtuu kaikki, myöskin ne hyvät teot, mitkä ovat tulleet. Työmarkkinatuen lapsikorotuksiin tuli merkittävä lisäys, ja esiopetus oli merkittävä tulonsiirto lapsiperheille. Mutta tosiasiaksi jää se, että yhteiskunnassamme pitää vakavammin puuttua näihin pieniin peruspäivärahoihin. Siellä on kiistatta, uskaltaisin käyttää ilmaisua, tasokorotuksen tarve.

Kun toisessa yhteydessä olen tutustunut Ruotsin sosialidemokraattien toimintaan, niin nostan vain yhden asian tässä esille. Kun Suomessa on lähes 300 000 ihmistä tippunut työmarkkinatuen tai muun peruspäivärahan varaan, niin Ruotsissa tätä lukua vastaan on 0 ihmistä. Siis Suomessa on 300 000, Ruotsissa ei ainuttakaan. Ruotsissa pidetään ihmiset kiinni työttömyysturva-, työttömyyskorvaustasoisella päivärahalla, jolloin ...

... heidän ihmisarvonsa ja aineellinen elinolonsa on aivan toisella tasolla.

Enemmän kannatusta sosialidemokraateille, niin asiat hoituvat.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kun asia koskee sairausvakuutuslain muuttamista muun muassa, niin haluaisin muistuttaa jälleen ja pöytäkirjoihin tuoda sen, että terveydenhuollon kokonaismenot per asukas ostovoimapariteetilla korjattuina Yhdysvaltain dollareissa Suomessa ovat asukasta kohti siis 1 664 dollaria vuodessa, kun kaikissa muissa Oecd-maissa paitsi Espanjassa, Portugalissa, Kreikassa ja Uudessa-Seelannissa tämä luku on huomattavasti suurempi. Suomen prosenttiosuuden kasvu vuodesta 1990 vuoteen 2000 on kaikista Oecd-maista kaikkein alhaisin eli ainoastaan 28 prosenttia. Näin ollen tuo on todellakin hankala tilanne nimenomaan sairauksista kärsivien ihmisten ja terveydenhuoltoa tarvitsevien ihmisten näkökulmasta.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Vastaan ed. Gustafssonille: Hän kehuu täällä työmarkkinatuen lapsikorotusten määrällä. Niitähän ei, ed. Gustafsson, ole palautettu edes leikkausta edeltäneelle tasolle. Ne ovat edelleen pienemmät kuin ennen sitä, kun Lipposen hallitus niitä leikkasi. Samoin kansaneläkkeen lapsikorotuksista palautettiin vain osa, ja ne eivät ole sillä tasolla kuin olivat ennen leikkausta. Ed. Marjaana Koskinen, nyt on mahdollisuus olla köyhien puolesta. Nimenomaan tämä on vähävaraista, köyhää väestöä, jonka puolesta nyt äänestetään. Nyt on mahdollisuus näyttää se tahto, kenen puolella seisoo.

Pekka  Kuosmanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Hämmästyneenä suorastaan kuuntelen kollegojen puheita siitä, että Suomessa lapset voivat huonosti. Suomi on maailman paras maa, joka huolehtii lapsista maailman parhaiten. Meillä ovat lapset parhaiten koulutettuja ja parhaiten koulutetut lapset tulevat hyvinvointivaltion palveluja nauttimaan. Totean sen kuitenkin näin, että totta on, että heikompiosaisia perheitä ei sillä tavalla tueta kuin muissa Pohjoismaissa. Otan esimerkin: Keskimäärin perhe saa Suomessa 311 euroa tukea kuukaudessa; Islannissa saa 434 euroa tukea; Ruotsissa saa 700 euroa; Norjassa saa 1 000 euroa kuukaudessa tukea. Eli olen sitä mieltä, että meillä on kyllä paljon korjattavaa, mutta pienin askelin korjataan. Se on häpeä, jos kansanedustajat haukkuvat meidän hyvinvointijärjestelmäämme, jota meidän pitää tukea kaikin tavoin täällä eduskunnassa. Sitähän me olemme tehneetkin.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellisessä kohdassa, kun käsiteltiin näitä kodinhoitoasioita, sanoin, että ideologiset rajat näyttävät hävinneen ja kaikki olivat samalla periaatteellisella kannalla siitä, että kodinhoitopalveluja pitää lisätä ja parantaa.

Tässä asiassa, pitää sanoa, että ideologiset rajat näyttävät edelleen olevan. Ed. Gustafssonin puheenvuorosta kävi selville se, että vasemmistossa on halua näitä asioita parantaa. Toivoisin, että sitten kun politiikkaa ja yhteistyökuvioita tässä tulevana vuonna linjataan eteenpäin, niin nämä asiat olisivat tarkkaan mielessä ja katsottaisiin, millaisella koalitiolla voidaan saada sosiaalisempaa ja oikeudenmukaisempaa politiikkaa tähän maahan.