4) Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomus parlamentaarisen
yleiskokouksen toiminnasta vuonna 2000
Liisa Jaakonsaari /sd:
Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsittelyssä on
Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomus parlamentaarisen
yleiskokouksen toiminnasta vuonna 2000. Euroopan neuvosto ei ole
yhtä mediaseksikäs kuin Eurooppa-neuvosto, joka
kokoontui vastikään Laekenissa, mutta Euroopan
neuvoston työ on ollut erittäin tärkeää ja
hyvää. Varmasti syyskuun 11. päivän
terrori-iskut vahvistivat traagisella tavalla Suomen ulkopolitiikan
painopisteen tärkeyden, joka liittyy ihmisoikeuksien kunnioittamiseen
ja ihmisoikeuksien edistämiseen laajasti. Euroopan neuvostohan
on tehnyt juuri ihmisoikeuksien pitämiseksi esityslistalla erittäin
paljon ja tärkeää työtä.
Mielestäni eduskunnan on syytä arvostaa ja kiittää niitä kansanedustajia,
jotka ovat työskennelleet Euroopan neuvostossa. Se työskentely
ei aina ole niin palkitsevaa, mutta tulokset puhuvat puolestaan.
Kun ulkoasiainvaliokunta käsitteli Euroopan neuvoston
Suomen valtuuskunnan kertomusta parlamentaarisen yleiskokouksen
toiminnasta, erityisesti halusimme tuoda julki sen työn
tärkeyden, jota Euroopan neuvosto on tehnyt kuolemanrangaistuksen
käytön poistamiseksi Euroopassa. Varmasti Euroopan
neuvostolla on ollut ratkaiseva rooli siinä kehityksessä,
että sen seurauksena Euroopan maissa ei enää panna
täytäntöön kuolemanrangaistuksia,
vaikka joidenkin Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden lainsäädäntö edelleen
sisältää kuolemanrangaistuksen mahdollisena
rikosseuraamuksena. Mutta on todellakin historiallinen edistysaskel,
että kuolemanrangaistuksia ei pistetä näissä maissa
toimeen. Valiokunta tukee Euroopan neuvoston pyrkimyksiä ottaa
kuolemanrangaistuksen poistaminen esiin Euroopan neuvoston tarkkailijana
toimivien valtioiden kuten Yhdysvaltain ja Japanin kanssa, joiden
rikoslainsäädännössä edelleen
on kuolemanrangaistus käytössä.
Valiokunta kiinnitti myös kannanotoissaan huomiota
Euroopan neuvoston ja sen parlamentaarisen yleiskokouksen käytettävissä oleviin voimavaroihin.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Euroopan neuvoston sihteeristön henkilöstömäärä
on
edelleen samaa luokkaa kuin Suomen liittyessä Euroopan
neuvostoon vuonna 89, jolloin Suomi oli Euroopan neuvoston 23. jäsenvaltio;
kertomusvuonna neuvostossa oli jo 41 jäsenvaltiota.
Tshetshenian tilanne oli kertomusvuonna parlamentaarisen yleiskokouksen
toiminnan suurin haaste. Siinähän todellakin ensimmäistä kertaa yleiskokouksen
historiassa valtuuskuntaan sovellettiin sanktiota, kun Venäjän
valtuuskunnalta poistettiin äänioikeus. Yleiskokouksen
maltillista kompromissia kuvaa se, että Venäjän
osallistuminen Euroopan neuvoston hallitusten väliseen
toimintaan jatkui normaalisti.
Arvoisa puhemies! Toivon, että Euroopan neuvoston Suomen
valtuuskunnan kertomus ja valiokunnan mietintö saavat eduskunnassa
keskustelua aikaan ja tällä tavalla myös
omalta osaltamme teemme tunnetuksi Euroopan neuvoston tärkeää toimintaa.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Ensinnäkin haluan lausua kiitokset ulkoasiainvaliokunnalle
siitä, että ulkoasiainvaliokunta on mielestäni
kiinnittänyt erittäin tärkeisiin asioihin
huomiota, jotka koskevat nimenomaan vuotta 2000 Euroopan neuvoston
toiminnassa. Sinänsä, mihin ed. Jaakonsaari viittasi,
on vähän hämmentävää suomen
kielessä, niin kuin se on kyllä muissakin kielissä,
että on Euroopan neuvosto ja Eurooppa-neuvosto. Olen huomannut,
että jopa eräiden korkeiden suomalaisten virkamiestenkin
kielenkäytössä joskus vähän
tapahtuu lipsumista, mutta me puhumme nyt siis Euroopan neuvostosta.
Puhemies! Ed. Jaakonsaari viittasi kolmeen asiaan, jotka ovat
valiokunnan mietinnössä. Euroopan neuvoston voimavarat
ovat säilyneet tosiaan vuodesta 89 suurin piirtein samalla
tasolla siitä huolimatta, että parikymmentä uutta
maata on tullut mukaan ja sellaisia maita kuin Venäjä ja Ukraina,
joissa on jo yhteensä 200 miljoonaa asukasta. Tämä on
todellinen ongelma. Parlamentaarinen yleiskokous on yrittänyt
omalta puoleltaan ratkaista tätä sillä,
että on vähennetty valiokuntien määrää kertomusvuonna
14:stä 10:een ja näin on sihteeristön
voimavaroja voitu keskittää entistä enemmän.
Täytyy myöskin, puhemies, kiitollisuudella todeta,
että Suomen hallitus on ollut varsin myötämielinen
varojen myöntämisessä, mutta Suomi pienenä maana
ei kuitenkaan pysty näitä resurssikysymyksiä kokonaan
yksin ratkaisemaan.
Mitä tulee Euroopan neuvoston tehtäviin, Euroopan
neuvostohan on kaikkein tunnetuin ihmisoikeuskysymyksistä ja
vähemmistöoikeuksien puolustamisesta.
Uskoisin, että ed. Isohookana-Asunmaa, jolla on seuraava
puheenvuoro, tulee sanomaan jotakin muun muassa suomensukuisten
kansojen tämänhetkisestä tilanteesta
Venäjällä ja nimenomaan oikeudesta käyttää omaa kieltään.
Mutta, puhemies, tässä omassa puheenvuorossani
haluan vielä pariin asiaan lyhyesti puuttua. Toinen on
Tshetshenian tilanne. Euroopan neuvosto, niin kuin ed. Jaakonsaari
totesi, poisti huhtikuussa 2000 äänioikeuden Venäjän
valtuuskunnalta, mikä merkitsi Venäjän
valtuuskunnan ulosmarssia. Se ei merkinnyt sitä, että Venäjä olisi
luopunut hallitustenvälisestä yhteistyöstä,
niin kuin valiokunnan mietinnössäkin todetaan,
mutta parlamentaariseen yleiskokoukseen venäläiset eivät
sitten enää viime vuoden aikana palanneet ennen
tämän vuoden alkua.
Euroopan neuvosto on mielestäni tehnyt todella merkittävää työtä Tshetshenian
kriisin ratkaisussa siltä osin kuin se on ollut Euroopan
neuvoston ratkaistavissa. Euroopan neuvosto on ainoa kansainvälinen
organisaatio, jolla on läsnäolo Tshetsheniassa,
Kalamanovin toimisto on tullut tunnetuksi, ja siellä on
ollut Euroopan neuvoston asiantuntijoita, muun muassa suomalainen
asiantuntija mukana, ja englantilaisen lordi Juddin johtama ryhmä on
vieraillut useita kertoja Tshetsheniassa, pyrkinyt omalta osaltaan edesauttamaan
poliittisen ratkaisun aikaansaamista.
Mutta, puhemies, haluaisin todeta erityisesti sen, että syyskuun
11. päivän tapahtumat antoivat kyllä Venäjän
johdolle myöskin jonkin verran oikeutusta siihen, kun Venäjän
johto presidentti Putinin suulla on puhunut siitä, että kysymys
Tshetsheniassa on hyvin pitkälle terrorismin vastaisesta
taistelusta. Asia ei varmasti ole aivan näin yksinkertainen.
Kysymys ei todella ole pelkästään terrorismin
vastaisesta taistelusta, mutta se on myös sitä.
Ehkä Suomessakin ja maailmalla nyt ymmärretään
vähän paremmin se, että venäläiset
ovat käyneet myös terrorismin vastaista taistelua,
kun Tshetshenian kysymyksestä on keskusteltu. Tshetshenian
tilanne on hyvin monimutkainen, meillä ei varmasti tälläkään hetkellä ole
lopullista ratkaisua siihen, niin kuin moneen muuhunkaan kysymykseen
ei ole mitään lopullista ratkaisua. Samanaikaisesti
on huolehdittava ihmisoikeuksista, mutta myöskin terrorismin
uhka on otettava vakavasti.
Mitä tulee kuolemanrangaistukseen, ed. Jaakonsaari
totesi, että Euroopan neuvosto on myötävaikuttanut
siihen, että 1990-luvulla Euroopasta on tullut kuolemanrangaistusvapaa
alue, niin ettei kuolemanrangaistuksia tällä hetkellä panna toimeen
missään Euroopan maassa. Sen sijaan ongelmahan
on, niin kuin valiokunnan mietinnössä todetaan,
Japani ja erityisesti Yhdysvallat, joissa kuolemanrangaistuksia
edelleen pannaan toimeen. Tätä asiaa parastaikaa
selvitellään Euroopan neuvostossa. Mahdollisuudet
siihen, että Euroopan neuvosto esimerkiksi voisi painostaa Yhdysvallat
luopumaan kuolemanrangaistuksen käyttämisestä,
saattavat ehkä kuitenkin olla suhteellisen pienet, mutta
mielestäni on tärkeää, että tämä asia
on otettu esille Euroopan neuvostossa.
Puhemies, tässä yhteydessä haluaisin
myöskin nostaa esille sen mahdollisuuden ja samalla kiitollisena
todeta sen, että Suomen parlamentissa vuosittain käsitellään
Euroopan neuvoston kertomus. Sehän tulee kahteen kertaan,
silloin kun se tulee lähetekeskusteluna ja sitten valiokunnan
mietinnön pohjalta. Näin voimme myöskin
muille kansanedustajille tehdä tunnetuksi tätä meidän
valtuuskuntamme jäsenten mielestä tärkeätä eurooppalaista
organisaatiota, mutta saattaisi olla paikallaan esimerkiksi miettiä sitä,
jos eduskunnan voimavarat ja valiokuntien voimavarat siihen myöten
antaisivat, että ainakin niihin valiokuntiin, jotka vastaavat
Euroopan neuvoston valiokuntia, tämä saatettaisiin
lähettää lausunnolle. Se on eräs
ajatus, joka ehkä on ainakin miettimisen arvoinen.
Puhemies! Ihan lopuksi haluan tässä yhteydessä esittää myöskin
ajatukseni siitä, että Suomen valtuuskunta — tässä suhteessa
olen tietysti osittain jäävi puhumaan — on
erittäin aktiivinen. Meillä suomalaisilla kansanedustajilla
on paljon raportointitehtäviä, me kansanedustajat olemme
lähes kaikki toimineet raportoijina. Tätä tehtävää arvostetaan
Euroopan neuvostossa. Sehän tuo tietyn näkyvyyden,
kun esimerkiksi parlamentaarisen yleiskokouksen istunnoissa on raportoijana
ja pystyy tuomaan esille omia ajatuksiaan. Lisäksi haluaisin
myöskin todeta, että ehkä enemmän
kuin muut maat me käytämme sitä, että suomalaisia
eri tiedotusvälineiden edustajia on paikalla, jotka kertovat
suomalaisen lehdistön kautta suomalaisille siitä,
mitä Euroopan neuvosto tekee. Esimerkiksi ensi tammikuussa
meillä tulee olemaan hyvin laajasti suomalaisen lehdistön
kattava valtuuskunta jälleen kerran paikalla. Pidän
tätä erittäin arvokkaana ja haluan tässä yhteydessä antaa
tunnustuksen myöskin Suomen lehdistölle.
Omasta puolestani vielä kerran kiitoksia ulkoasiainvaliokunnalle.
Oleelliset asiat on otettu esille valiokunnan mietinnössä.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sekä ed. Jaakonsaari että ed. Elo
viittasivat 11.9. tapahtumiin ja niiden vaikutuksiin. On totta,
että Euroopan neuvosto on ollut hyvin aktiivinen arvioidessaan
Euroopan neuvoston jäsenmaiden, mutta myöskin
Yhdysvaltojen, lainsäädännöllisiä toimia
terrorismia vastaan.
Tässä yhteydessä täytyy
sanoa se, että Euroopan neuvosto on arvostellut aika voimakkain
sanoin Eurooppa-neuvoston tässä suhteessa tekemää periaatepäätöstä,
joka tehtiin hätiköidysti ja jonka kansallisessa
toimeenpanossa useat Euroopan neuvoston jäsenmaat jättivät
vähälle huomiolle ne sitoumukset, jotka
nämä maat olivat kuitenkin ottaneet osana Euroopan
ihmisoikeusjärjestelmää. Tässä suhteessa
on tapahtunut korjausta, mutta on edelleenkin Euroopan neuvoston
jäsenmaita, joissa keskustellaan mahdollisuudesta luovuttaa
rikoksiin syyllistynyt myös sellaiseen maahan (Puhemies
koputtaa) tuomittavaksi, jossa on kuolemanrangaistus asianomaisesta
rikoksesta voimassa. (Puhemies koputtaa) Tämä ei
ole sopusoinnussa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa.
Puhemies:
Vastauspuheenvuoron mitta minuutti.
Jouko Skinnari /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Elo otti esille mielestäni tärkeän
asian eli sen, että nämä kertomukset,
tässä tapauksessa Euroopan neuvoston kertomus, olisivat
tosiaan muissakin valiokunnissa lausunnolla. Se, antaako valiokunta
lausunnon, on tietysti jokaisen valiokunnan oma asia, mutta puhemiesneuvosto
lähettäisi jo puhemiesneuvostona nämä lausunnolle.
Se koskee myös Pohjoismaiden neuvoston kertomusta, koska
monesti näissä painopiste on enemmänkin
muissa erikoisvaliokunnissa kuin ulkoasiainvaliokunnassa, joka tämän
pelkästään käsittelee.
Tässä mielessä se varmasti toisi
mielekkyyttä ja antaisi Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnallekin
tunnustusta varmaan paremmin kuin tällä hetkellä,
koska se on erittäin hyvin mielestäni ainakin
tämän eduskunnan aikana hoitanut tehtävänsä.
Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk:
Puhemies! On tietenkin jossain määrin huolestuttavaa se,
että vaikka Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan työtä vuosi
vuodelta ja kerta toisensa perään seuraa aika
moni tiedotusväline, siitä huolimatta tilanne
on se, mihin valtuuskunnan puheenjohtaja äsken viittasi.
Aika paljon tietämättömyyttä Suomessa
Euroopan neuvoston toiminnasta, jopa institutionaalisista rakenteista, edelleen
on. Itse ainakin monta kertaa olen miettinyt, mitä oikein
pitäisi tehdä, jotta edes perusasiat olisivat
tiedossa. Monta kertaa on vaikeuksia jopa keskustella, kun ei osata
erottaa Euroopan neuvostoa Euroopan unionista.
Puhemies! Halusin kiinnittää ihan muutamaan
seikkaan huomiota. Itse asiassa ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä kommentoisin
kahta kohtaa.
Ensinnäkin uutta viime vuoden aikana toteutettua valiokuntajakoa,
johon päädyttiin ennen kaikkea sen takia, että Euroopan
neuvoston taloudellinen tilanne on heikentynyt, kun budjettia ei
ole kyetty kasvattamaan, vaikka jäsenmäärä on aika
nopeastikin viime vuosina kasvanut yli neljänkymmenen.
Kaikilta osin uusi valiokuntajako ei varmasti ole onnistunut eikä toimiva.
Se saattaa olla liian iso, mutta ennen kaikkea on syntynyt tarpeita
perustaa alakomiteoita, joita pitäisikin olla aikamoinen
määrä. Niitten puolestaan tulisi saada
pitää kokouksia, mutta kun taloudellinen tilanne
on heikko, alakomiteatkaan eivät pysty työskentelemään
sillä intensiteetillä kuin pitäisi ja
tarvetta ja halua olisi.
Jos tässä yhteydessä voi jotakin
toivoa, niin toivoisin kyllä Suomen hallitukselta sitä,
että ministerineuvostossa otettaisiin keskusteluun neuvoston
taloudellinen tilanne. Ei nimittäin ole mitään
järkeä siinä, että neuvostolla
on selkeitä hyviä tehtäviä,
mutta se ei pysty kaikkea toteuttamaan ankaran ja jatkuvasti vaivaavan
rahapulan takia. Kun ajatellaan sihteeristöä ja
työmäärää, joka neuvostolla
on, ei henkilökuntakaan kovin laajamittainen ole. Monissa
muissa kansainvälisissä järjestöissä on
varmasti paljon suurempi byrokratia kuin Euroopan neuvostossa tällä hetkellä.
Euroopan neuvoston tehtävänähän
on ennen kaikkea edistää demokratiaprosesseja
ja valvoa ihmisoikeuksien toteutumista ja estää ihmisoikeusloukkaukset.
Tässä mielessä neuvoston perustehtävät
ovat kyllä selkeät ja tämä on
hyvin laaja kenttä. Viime vuosi oli sillä tavalla
historiallinen, että ensimmäistä kertaa
yleiskokouksen historiassa jonkin jäsenvaltion valtuuskuntaa
vastaan päätettiin sanktiosta. Tarkoitan tällä sitä, että Venäjän
valtuuskunnalta otettiin määräaikainen äänioikeus
pois. Se oli kova päätös, ja siihen ei
tietystikään päädytty yksimielisesti,
vaan äänestyksen jälkeen. Kysymys oli
ennen kaikkea Venäjän Tshetshenian-politiikasta.
Siinä yhteydessähän mietittiin sitä,
onko neuvosto laajentunut liian nopealla aikavälillä,
otetaanko neuvoston piiriin jäseniä, jotka eivät
täytä Euroopan neuvoston perusasioita, niitä seikkoja,
joihin neuvosto on kiinnittänyt huomiota. Venäjähän
ei ole ainoa maa, joka rikkoo Euroopan neuvoston perussääntöjä,
siellä on monia muita maita: Valko-Venäjä,
Ukraina jne.
Kun Tshetshenian-kysymystä ei ole edelleenkään
ratkaistu ja se on jäänyt aika tavalla Afganistanin-kysymyksen
varjoon ja kun se kuitenkin tulee olemaan tammikuussakin esityslistalla, tietysti
näin jälkikäteen pohtii sitä,
oliko tehty päätös oikea vai olisiko
pitänyt olla vieläkin kovempi, jotta Tshetsheniassakin
jotakin positiivisempaa olisi tapahtunut. Nämä ovat
sellaisia asioita, joihin Euroopan neuvostossa valtuuskunnat törmäävät
kerran toisensa perään, ja jos siellä otetaan
askeleita eteenpäin, otetaan myöskin taka-askeleita.
Venäjä, joka on tällä hetkelläkin monitoroinnin
alla, ottaa nyt aika isoja taka-askeleita sen suhteen, että sen
alueen alkuperäiskansojen ja vähemmistökansojen
asema selvästi heikentyy tällä hetkellä.
Tässä yhteydessä haluaisinkin viitata
Marin autonomiseen tasavaltaan. Nimittäin marilaiset ovat
suomalais-ugrilainen kansa, joka ehkä Neuvostoliiton hajottua
nopeimmin pääsi oman kulttuurinsa kehittämisessä eteenpäin,
ja siellä tapahtui hyvinkin paljon Komin ohella positiivista
kehitystä. Usko siihen, että sekä Marin,
Komin että muutamien muidenkin vähemmistökulttuurien
asema tulee vahvistumaan, oli aika luja. Nyt kuitenkin kuluneena syksynä,
toisin kuin presidentti Putin on julkisuudessa ja eri tilaisuuksissa
todennut, näiden kansojen asema on ratkaisevasti heikentymässä. Tiedämme,
että Mari Elin tasavallassa esimerkiksi pari marinkielistä sanomalehteä on
lakkautettu, sen yliopiston kielenopetusta on kovasti heikennetty
ja myöskin äidinkielen kouluopetus on vaarassa.
Teattereita on määräaikaisesti suljettu,
jos ne ovat äidinkielisiä jne. Saman tapaista
kehitystä on menossa nyt ihan lähellä Karjalassa.
Nämä asiat ovat sellaisia, että kun
Venäjä on Euroopan neuvoston jäsen ja
se on hyväksynyt, joskaan ei ehkä ratifioinut,
vähemmistökielten ja alueellisten kielten peruskirjan,
jää miettimään, että toisaalta
Venäjä on kansainvälisellä tasolla hyvinkin
suopea pienten kulttuurien ja kielten edistämisessä,
mutta käytännössä sallii oman maan
sisällä tällä hetkellä kielteistä kehitystä. Euroopan
neuvoston pitäisi mielestäni tämän
tapaisissa asioissa olla aika nopeasti reagoiva, ja tulevaisuutta
ajatellen ehkä meidänkin valtuuskunnassamme pitäisi
vakavasti pohtia sitä, löytyykö Euroopan
neuvostossa uusia toimintamuotoja ajatellen sitä, miten
näihin ongelmiin reagoitaisiin ajallaan, miten toimittaisiin
siten, että kyettäisiin tehokkaasti vaikuttamaan
myönteisellä tavalla Euroopan neuvoston perusasiakirjojen
ja suositusten toteutumiseen.
On myönnettävä monen vuoden kokemuksen jälkeen,
että työ demokratian edistämiseksi ja
kehittämiseksi ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi Euroopan
neuvostossa on hidasta, mutta ei tässä ainakaan
pessimistiseksi ole tullut, koska työ tuottaa joka tapauksessa
tuloksia, vaikka taka-askeleitakin otetaan. Positiivisista tuloksista
on hyvä esimerkki jo mainittu: kuolemanrangaistuksen häviäminen
neuvoston alueelta.
Tarja Kautto /sd:
Arvoisa puhemies! Kun Euroopan neuvoston työtä tunnetaan
tosiaan heikosti, täytyy meidän muutamien, jotka
olemme asiaan vihkiytyneitä, yrittää pitää edes
pieniä mainostuokioita asian yhteydessä.
Olen usein miettinyt sitä, minkä takia tosiaan Euroopan
neuvoston työtä tunnetaan aika vähän ja
usein tulee sekaannuksia Euroopan unionin käsitteeseen.
Yhtenä syynä olen miettinyt sitä, olisikohan
se oikeastaan Euroopan neuvoston työn luonne. Näen
Euroopan neuvoston työn aika pitkälti sellaiseksi,
että se on hieman diplomaattityön luonteista,
että se toimii tavallaan taustalla ja tuo isoja tärkeitä kysymyksiä esille
mutta ei sinänsä ole selkeästi sellainen
yhteisö, joka asettautuisi ristiriitaan ja taistelulinjalle
kenenkään puolesta tai ketään
vastaan, vaan se todella toimii siltä pohjalta, että yritetään
olla mahdollisimman oikeudenmukainen kaikkia osapuolia kohtaan,
ei lähdetä tuomitsemaan jotain valtiota ja toista
valtiota kehumaan, vaikka otetaankin voimakkaasti kantaa ihmisoikeus-
ja demokratiaan liittyviin kysymyksiin. Tietyllä tavalla
Euroopan neuvoston henki on toimia kumppanuushengessä,
auttajahengessä, ja sen sijaan, että lähdettäisiin
sankarina ja sananviejänä johonkin vaikeaan konfliktitilanteeseen,
lähdetään sinne siinä mielessä,
että pyritään mahdollisimman hyvin tavallaan
hillitsemään tilannetta ja löytämään
ratkaisukeinoja, miten päästään
eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Keskustelun yhteydessä on jo viitattu
Euroopan neuvoston voimavaroihin. Täytyy todeta, että tilanne
on hankala ja valitettavan totta määrärahojen
niukkuuden vuoksi. Se näkyy yhteisötasolla. Uskoisin,
että paljon olisi vielä erilaisia tehtäviä,
joita Euroopan neuvoston puitteissa voitaisiin tehdä, jos
siihen olisi voimavaroja. Täytyy valittaen todeta, että tietyllä tavalla
määrärahojen niukkuus näkyy
myöskin meidän omalla kansallisella tasollamme
siten, että meillä ne henkilöt, jotka
työskentelevät kiitettävästi
meidän kanssamme tämän asian puitteissa,
tarvitsisivat enemmän apuvoimaa tässä työssä.
Varsinkin istuntoviikoilla nämä henkilöt,
jotka työskentelevät meidän kanssamme, ovat
usein kohtuuttoman kovalla.
Mielestäni tähän liittyy myös
sellainen asia, että olen Euroopan neuvoston puitteissa
tavannut monia suomalaisia, jotka toimivat siellä erittäin
tärkeissä tehtävissä. Näen,
että meillä olisi hyviä mahdollisuuksia
saada näitä fiksuja, hyvin koulutettuja, kielitaitoisia
suomalaisia ehkä lisääkin toimimaan ja
viemään siellä eteenpäin myös
meidän omia tavoitteitamme ja päämääriämme,
jotka kuitenkin ovat Euroopan neuvoston puitteissa erittäin
arvostettuja ja, voisi sanoa, kunnioitettuja.
Arvoisa puhemies! Sitten vielä erilaisista yhteistyömuodoista.
Uskoisin, että erittäin paljon voitaisiin vielä tehdä Euroopan
neuvoston ja Euroopan unionin työsarkojen yhdistymisessä.
Jonkin verranhan tätä yhteistyötä on,
niin että kun Euroopan neuvoston voimavarat eivät
ole kovin kehuttavat, usein yritämme erilaisia taustateitä saada
Euroopan unionia mukaan rahoitustoimintaan ja tässä on
onnistuttu. Henkilökohtaisesti näen tämän
yhteistyön merkityksen sekä EU:n että Etyjin
kanssa juuri hiljattain olleissa Kosovon vaaleissa, joissa Euroopan
neuvosto toimi näiden kahden muun järjestön
kanssa tietyllä tavalla niin sanottuna johtotroikkana sen
asian hoitamisessa. Tämäntapaisia yhteistyömuotoja
tulisi etsiä lisää ja sillä tavalla
ehkä kehittää tätä työtä eteenpäin.
Toinen asia, mihin törmäsin saman vaalitarkkailun
yhteydessä, oli se, kuinka suomalaisia valitaan näihin
tehtäviin. Meillähän oli myöskin, sanotaan,
tavallisia kansalaisia jonkin verran näiden vaalitarkkailijoiden
joukossa. Yritin selvitellä, kun tapasin heitä,
mitä kautta he olivat kiinnostuneet näistä tehtävistä ja
olivat mukana. Tausta heillä oli hyvin erilainen. Siinä yhteydessä tuli
sellainen ajatus mieleeni, olisiko syytä ehkä mahdollisesti
UaV:n ottaa esille ja hoitaa ulkoministeriön kanssa, että jollain
tavalla pystyttäisiin kartoittamaan sellaisia suomalaisia,
jotka ovat toimineet tavallaan erilaisissa lähettitehtävissä kansainvälisesti,
joita voitaisiin hyvinkin kiireellisellä aikataululla tarjota
tuleviin erilaisiin komennustöihin. Tämä olisi
erittäin merkittävää siinä mielessä,
että ne laajat ihmisjoukot ja hyvin kansainväliset
ihmisjoukot, jotka pyörivät näissä kysymyksissä,
osaavat arvostaa sitä, että Suomi osallistuu rakentavaan
toimintaan, ja erityisesti vielä sen vuoksi, että meillä on
erittäin rakentava ja hyvä maine Euroopan neuvoston
piirissä ja erityisesti uusien valtioiden, jotka hakeutuvat
Euroopan neuvostoon mukaan, ja myöskin nyt niiden maiden
kohdalta, jotka pyrkivät jäseneksi EU:n piiriin.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin sanoa, mitä täällä todettiin
meidän työskentelystämme. Olemme saaneet
kaikkien osallistujien kohdalta paljon kiitosta aktiivisuudesta,
että Suomen delegaatio on siinä asiassa huomattu,
ja se, mikä huomattaisiin, olisi myöskin passiivisuus,
josta meitä ei totisesti ole moitittu.
Jaakko Laakso /vas:
Rouva puhemies! On totta, kuten jo useat puhujat ovat todenneet,
että New Yorkin traagiset tapahtumat 11. päivänä syyskuuta
ovat vaikuttaneet myös siihen lainsäädäntötyöhön,
jota me teemme eduskunnassa, mutta myös lainsäädäntöaloitteisiin,
joita tulee eduskunnalle sekä Euroopan unionin että Euroopan
neuvoston taholta.
Itse asiassa jo pitkään, vuosikymmenien ajan, on
ollut voimassa erilaista terrorisminvastaista lainsäädäntöä.
Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan neuvoston puitteissa on ollut
myös useita kansainvälisiä sopimuksia
terrorisminvastaisesta taistelusta. Ongelmana näillä yleissopimuksilla
on ollut se, että kaikki Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot
tai kaikki Euroopan neuvoston jäsenvaltiot eivät
ole allekirjoittaneet ja ratifioineet näitä sopimuksia.
On sanottava, että tässä suhteessa
11.9. muutti tilannetta olennaisesti niissäkin YK:n jäsenvaltioissa,
jotka aikaisemmin eivät olleet järin kiinnostuneita
terrorisminvastaisista yleissopimuksista, ja todettakoon, että näihin
valtioihin merkittävimpänä valtiona kuului
Yhdysvallat. Tässä suhteessa on tapahtunut selkeä käänne
eli Yhdysvallat on kiinnostunut nyt Yhdistyneiden kansakuntien toiminnasta,
jo olemassa olevista yleissopimuksista, ja on ollut omalta osaltaan
valmis edesauttamaan näiden sopimusten vahvistamista.
Myöskin Euroopan neuvoston 43 jäsenvaltiosta
ne, jotka eivät ole olleet terrorisminvastaisissa useissa
eri sopimuksissa mukana, ovat syyskuun tapahtumien jälkeen
aloittaneet kotimaassaan prosessin, jonka tuloksena jo nyt varsin
moni maa on hyväksynyt nämä sopimukset.
Korostan sitä, että on kyse vanhoista, ennen 11.9.
solmituista sopimuksista, joiden kattavuutta nyt halutaan lisätä.
Mutta 11.9. tapahtumat ovat luonnollisesti tuoneet esille koko joukon
uusia ehdotuksia, uusia aloitteita sekä Yhdistyneiden kansakuntien
puitteissa, Euroopan unionin puitteissa että Euroopan neuvostossa.
Euroopan neuvoston tehtävänä järjestönä,
joka antaa asiantuntija-apua muun muassa jäsenvaltioilleen
oikeusvaltioperiaatteiden ja ihmisoikeusperiaatteiden toimeenpanossa
ja lainsäädännössä,
on ollut toimia ikään kuin asiantuntijaelimenä.
Kuten jo aikaisemmin vastauspuheenvuorossani totesin, Euroopan
neuvostossa herätti ärtymystä se tapa,
jolla Eurooppa-neuvosto antoi New Yorkin tapahtumien jälkeen
julistuksen terrorisminvastaisista lainsäädännöllisistä toimista, joita
ilmeisen vähän oli pohdiskeltu Euroopan ihmisoikeussopimuksen
velvoitteiden näkökulmasta. Syyskuun tapahtumat
synnyttivät useissa Euroopan neuvoston jäsenvaltioissa
sellaisia lainsäädäntöhankkeita,
jotka olivat ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteiden kanssa.
Euroopan neuvosto on tehnyt kovan työn, jotta Euroopan
neuvoston eri jäsenmaat pidättäytyvät
sellaisesta lainsäädännöstä,
joka selkeästi on niiden jo aikaisemmin hyväksymien
oikeusvaltioperiaatteiden ja ihmisoikeusperiaatteiden ja konkreettisten
sopimusten, tässä tapauksessa ennen kaikkea Euroopan
ihmisoikeussopimuksen vastaista.
Kuitenkin tällä hetkellä on vireillä useassakin Euroopan
neuvoston jäsenmaassa sellaisia hankkeita, joihin ihmisoikeusasiantuntijat
suhtautuvat kriittisesti, ja myös hankkeita, jotka ovat
selkeästi ristiriidassa ihmisoikeussopimuksen kanssa. Tässä yhteydessä huomio
kiinnittyy muun muassa Isoon-Britanniaan, jossa hankkeilla on sellaista
lainsäädäntöä, joka
mahdollistaisi pidätykset määräämättömäksi
ajaksi. On selvää, että tämän
kaltainen hanke on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen
nimenomaisten määräysten kanssa. Myös
Yhdysvalloissa on paljon sellaisia lainsäädännöllisiä hankkeita,
joihin Euroopan neuvosto suhtautuu kriittisesti ja kielteisesti.
Tässä yhteydessä haluan ottaa esille
vain kysymyksen näistä sotakomissioista, joita
jotkut kutsuvat sotilastuomioistuimiksi. Vähän
karrikoiden voidaan sanoa, että samat henkilöt
toimeenpanevat pidätyksen, toimivat syyttäjinä, toimivat
puolustajina, toimivat tuomareina ja toimivat teloittajina. Tämän
kaltaiset periaatteet eivät tietenkään
sovellu myöskään amerikkalaiseen oikeuskäytäntöön.
Ehkäpä juuri nämä sotakomissiot,
jotka tuomitsisivat ulkomaalaisia, ei siis amerikkalaisia vaan ulkomaalaisia,
hätätilamenetelmin, ovat ehkä kaikkein
voimakkaimmin herättäneet arvostelua sekä Euroopan
neuvoston piirissä että myös Yhdysvalloissa
itsessään. Näissä sotakomissioissa
voitaisiin esittää todistusaineistoa valikoidusti,
ja kaiken kaikkiaan nämä sotakomissiot eivät
olisi sidottuja amerikkalaisen siviilioikeusjärjestelmän
yleisiin menettelytapoihin. Tällaisen sotakomission jäsenet tai
sotilasviranomaiset nimeäisivät syytetylle puolustusasianajajan,
ja tällainen sotakomissio tekisi päätöksensä kahden
kolmasosan enemmistöllä muun muassa elinkautisesta
vankeudesta tai kuolemantuomiosta. Tuomioistuimen päätöksistä ei
voisi valittaa sen paremmin amerikkalaisiin, ulkomaisiin kuin kansainvälisiin
tuomioistuimiin.
On aivan selvää, että tällaisissa
hankkeissa ollaan tiellä, joka vakavasti vaarantaa sitä kuuluisaa
yhteistä arvoperustaa, jota me olemme monta kertaa pitäneet
keskeisenä oikeusvaltioperiaatteita kehitettäessä.
Ehkä julkisuudessa eniten kuitenkin huomiota Euroopan
neuvoston jäsenmaiden puitteissa on saanut kysymys siitä,
voidaanko esimerkiksi näihin terroristi-iskuihin epäiltyjä karkottaa
Euroopan neuvoston jäsenmaasta Yhdysvaltoihin tilanteessa,
jossa heitä saattaa uhata kuolemantuomio. Euroopan neuvoston
43 jäsenmaata ovat sitoutuneet allekirjoittaessaan ihmisoikeussopimuksen
siihen, että ne eivät karkota vakavastakaan rikoksesta
epäiltyä sellaiseen maahan, jossa rikoksesta epäilty
saattaa joutua kuolemantuomion kohteeksi. Tämä on
ollut periaate, joka on aina silloin tällöin aiheuttanut
ongelmia muun muassa Yhdysvaltain ja eräiden Euroopan neuvoston
jäsenmaiden välillä.
Tällä hetkelläkin on Euroopan neuvoston
jäsenmaissa, muun muassa Espanjassa ja Englannissa, pidätettynä sellaisia
henkilöitä, jotka ovat epäiltyjä syyskuun
terrori-iskuista ja joiden luovuttamista Yhdysvallat vaatii. On
aivan selvää, että tätä keskeistä ihmisoikeussopimuksen
periaatetta, luovutuskieltoa, koetellaan nyt niissä keskusteluissa,
joita esimerkiksi Yhdysvaltain ja Espanjan välillä käydään.
Ainakin toistaiseksi Espanjan hallitus on yksiselitteisen selvästi
todennut, että sillä ei ole suunnitelmaa luovuttaa näistä rikoksista
epäiltyjä Yhdysvaltoihin tuomittavaksi, mikäli
näistä rikoksista uhkaa kuolemantuomio.
Rouva puhemies! On koko joukko muita ongelmia, jotka liittyvät
vireillä olevan terrorismilainsäädännön
kehittämiseen. Pidän myönteisenä sitä,
että Suomi omalta osaltaan on ollut valmis kuulemaan ja
kuuntelemaan Euroopan neuvoston asiantuntijoita ja että Suomen
kansallista lainsäädäntöä tässä suhteessa
on rakennettu yhteistyössä Euroopan neuvoston
kanssa eikä Euroopan neuvoston kokemukset sivuuttaen. Tästä syystä se
lainsäädäntö, joka Suomessa
on valmistunut ja valmisteilla, on laadullisesti myöskin kestävää.
Rouva puhemies! Haluaisin vielä lopuksi muutamin sanoin
kiinnittää huomiota Tshetshenian tilanteeseen.
Näin siksi, että aivan kuten ed. Elo, Suomen valtuuskunnan
puheenjohtaja Euroopan neuvostossa, totesi, Euroopan neuvosto on
ollut jo pitempään ainoa kansainvälinen
järjestö, joka on läsnä Tshetsheniassa.
Meillä monilla on ollut mahdollisuus käydä Tshetsheniassa
sekä ensimmäisen sodan aikana, sotien välillä että myöskin
tämän sodan aikana ja myös tutustua Euroopan
neuvoston asiantuntijoiden toimintaan Tshetshenian alueella erittäin
vaikeassa tilanteessa. Voimme hyvällä omallatunnolla
sanoa, että Euroopan neuvoston ihmisoikeusasiantuntijat
ovat omalta osaltaan voineet ratkaisevalla tavalla vaikuttaa siihen,
että Tshetshenian alueelle on kyetty luomaan sellainen
juridinen järjestelmä, jossa myöskin
Venäjä aikaisempaa paremmin ottaa huomioon ne
sitoumukset, jotka se on allekirjoittanut liittyessään
Euroopan neuvoston jäseneksi.
Euroopan neuvoston asiantuntijat ovat olleet mukana presidentti
Putinin nimittämän erityisedustajan Kalamanovin
toimistossa, jonka toimiston tarkoituksena on nimenomaan käsitellä ihmisoikeusrikkomuksia
Tshetshenian alueella. Saan suurin piirtein muutaman viikon välein raportin
meidän asiantuntijoidemme toiminnasta. Täytyy
sanoa, että useassa sadassa tapauksessa meidän
asiantuntijamme ovat voineet vaikuttaa siihen, että ihmisoikeusrikkomuksia
on lähdetty oikeusteitse selvittämään.
Syyttäjäviranomaiset ja oikeuslaitos ovat ryhtyneet
selvittämään myös sellaisia
ihmisoikeusrikoksia, joihin Venäjän armeija ja
Venäjän sisäministeriön joukot
Tshetshenian alueella ovat syyllistyneet.
Mutta kaikkein tärkein on ollut kuitenkin se, että yhteistyö Venäjän
duuman ja Euroopan neuvoston välillä on mahdollistanut
poliittisen prosessin aloittamisen vihdoin ja viimein Tshetshenian
konfliktissa. Ensimmäistä kertaa muutama viikko
sitten tshetsheenit, erilaiset tshetsheenit, eri tavalla suuntautuneet
tshetsheenit, osallistuivat yhteistyökeskusteluun Venäjän
duuman edustajien kanssa tavoitteena rauhanomaisen ratkaisun löytäminen
Tshetshenian konfliktiin.
Täytyy sanoa, että Euroopan neuvosto ottaa osan
siitä kunniasta, jonka tuloksena ensimmäistä kertaa
nykyisen sodan aikana presidentti Putinin erityisavustaja ja Tshetshenian
vaaleilla valitun presidentin Mashadovin edustajat kykenivät tapaamaan
muutama viikko sitten. Tämä neuvotteluprosessina
on vielä tavattoman heikko, tavattoman ohut, mutta kuitenkin
on askel oikeaan suuntaan.
Kuten ed. Elo totesi, Tshetshenian tapahtumat osin ovat sidoksissa
myös Afganistanin tapahtumiin. Me suomalaiset, ne jotka
ovat asioita harrastaneet, jotka ovat olleet informoituja muun muassa
meidän armeijamme taholta, tiedämme, että Tshetsheniassa
on ollut ulkomaalaisia niin sanottuja arabitaistelijoita sekä ensimmäisen
sodan aikana että erityisesti tämän toisen
sodan aikana. Afganistanin tapahtumilla tulee olemaan oma vaikutuksensa.
Me emme vielä pysty arvioimaan sitä, minkälainen
vaikutus. Joidenkin mielestä tshetsheeni- ja arabitaistelijoita
siirtyy Afganistanista Afganistanin kriisin laukeamisen tuloksena
sodan päättymisen jälkeen entistä enemmän
Tshetshenian alueelle. Toisten arvioiden mukaan taas Tshetsheniasta
on jo lähtenyt useampi sata arabitaistelijaa Afganistaniin.
Joka tapauksessa näyttää siltä,
että vaikka yölliset iskut, erilaiset miinaräjähdykset
ja myöskin aseelliset yhteenotot jatkuvat Tshetsheniassa,
ainoa keino lopettaa tämä konflikti on neuvottelut, poliittinen
ratkaisu. Sotilaallista ratkaisua Tshetshenian tilanteeseen ei ole.
Itse olen ymmärtämässä, että myöskin
Venäjän johto presidentti Putinia myöten
näkee tämän tosiasian paremmin kuin vielä vuosi
sitten.
Gunnar Jansson /r:
Arvoisa rouva puhemies! Venäjän federaatio
on Euroopan neuvoston jäsen ja Amerikan yhdysvallat on
Euroopan neuvoston tarkkailijajäsen. Meidän pitää myöskin
olla kiitollisia siitä, että puhemies sallii vähän
laajennettua keskustelua, mutta on äärimmäisen
tärkeää, että voimme keskustella
näistä asioista tämän asian
yhteydessä.
Tähän liittyen huomaan myöskin, että valiokunta
mainitsee sen, että kuolemanrangaistuksesta luopumisessa
Euroopan neuvostolla on ollut aika merkittävä asema.
Näin saattaa olla tai näin onkin. Se on totta,
koska oikeus elämään on tärkein
ihmisoikeus. Euroopan neuvostossa ja sen jäsenmaissa on
ollut voimassa jo pitkään lisäpöytäkirja
n:o 6, jonka kautta kuolemanrangaistuksesta on luovuttava ennen
kuin pääsee jäseneksi tai viimeistään
kolmen vuoden jälkeen, kun on hyväksytty jäseneksi.
Nyt on vireillä sellainen hanke, että hyväksyttäisiin
myöskin 13. lisäpöytäkirja,
jonka mukaan kuolemanrangaistuksesta luovuttaisiin joka tapauksessa
sekä rauhan aikana että sodan aikana. Se lisäpöytäkirja on
tulossa käsittelyyn pian, ja se olisi merkittävä saavutus.
Tähän liittyen, rouva puhemies, ja myöskin viitaten
siihen, mitä äsken ensin valtuuskunnan puheenjohtaja
ed. Elo ja sen jälkeen ed. Laakso sanoivat, kajoan myöskin
siihen USA:n tilanteeseen juuri suhteessa USA:n tarkkailijamaan
asemaan Euroopan neuvostossa. Nimittäin presidentti Bush
antoi 13. marraskuuta määräyksen, mahdollisesti
asetuksen, ilman parlamentin myötävaikutusta,
ilman käsittelyä parlamentissa, eräiden
ei-USA:n kansalaisten, kuten sanotaan, vangitsemisesta, käsittelystä ja
oikeudenkäynnistä terrorisminvastaisessa sodassa.
Sellainen asetuksen tai määräyksen nimi
on, eli ei-USA:n kansalaisen vangitsemisesta, käsittelystä ja
oikeudenkäynnistä puhutaan jo otsikossa ja todetaan,
että terrorismia vastaan käydään
nyt sotaa.
Kansainvälisoikeudellisesti tämä on
erittäin hankala kysymys. Määräysten
eräät säännöt ovat nimittäin
selvässä ristiriidassa oikeusvaltion eräiden
perusperiaatteiden kanssa. Mainittakoon, että territorialiteettiperiaate
eli rikosoikeudellinen ulottuvuus, kuten ed. Laakso sanoi ja kuten
asetuksessa selvästi sanotaan, koskee maailman kaikkia
kansalaisia paitsi USA:n kansalaisia. Siis esimerkiksi tämän
maan tai tämän eduskunnan kaikki jäsenet
ovat potentiaaliset asiakkaat siinä komissiossa. Se on
kyllä ymmärtääkseni kuitenkin
tuomioistuin tai sen ulkomuoto on enemmän tuomioistuinta
muistuttava kuin komissiota muistuttava. Minä toki käytän
nimikettä tuomioistuin ja oikeudenkäynnit. Tällaiset
oikeusvaltion perusperiaatteet ovat esillä, kuten rikosoikeudellinen
ulottuvuus, tilapäistuomioistuinten kielto, julkisuus tai
tässä tapauksessa julkisuuden puute ja myös
muutoksenhakukielto.
Kyse on siis sotilastuomioistuimesta, joka kokoontuu mihin tahansa
maailmassa USA:n ulkopuolelle. Sillä ei ole kiinteää sijaintipakkaa.
Se voi kokoontua ilmeisesti laivoissa, lentokoneissa, missä tahansa
maailmassa. Kuten sanoin, kaikki maailman kansalaiset, paitsi USA:n
kansalaiset, voivat tulla tämän tuomioistuimen eteen,
jos USA:n presidentti on sitä mieltä, että tällainen
kansalainen, riippumatta siitä, missä hän
oleskelee, on terroristi tai terroristin avustaja. Sotilastuomioistuin
soveltaa tavanomaisia rangaistusmuotoja mukaan lukien elinkautinen vankeus
ja kuolema.
Tästä syystä ja kun USA on, kuten
totesin, Euroopan neuvoston tarkkailijajäsen, olen oikeudellisen
komitean puheenjohtajana tehnyt tästä niin sanotun
asian komiteassani. Oikeudellisen komitean eräs alakomitea
on juuri ihmisoikeuksia tutkiva alakomitea, ja asia on nyt vireillä siinä.
Kysymys kuuluu, totta kai, voiko sellainen maa, jonka lainsäädännössä on
tällainen piirre, jatkaa Euroopan neuvoston tarkkailijajäsenenä.
Tämä asia on myöskin yhteydessä kuolemanrangaistukseen.
Nimittäin Euroopan neuvosto on tehnyt päätökset
siitä, että tarkkailijamaille, joissa on kuolemanrangaistus,
eli Japanille ja USA:lle, on annettu määrätty
aika, jonka kuluessa on merkittävät parannukset
tehtävä. Muutoin tarkkailijaominaisuus otetaan
käsittelyyn, kuten päätöksessä sanotaan.
Tämä on Euroopalle äärimmäisen
tärkeä kysymys etupäässä juuri
nyt, kun ollaan hyväksymässä lisäpöytäkirja
n:o 13, mutta myöskin juuri siitä syystä,
että Eurooppa on nyt maanosa, jossa ei enää panna
täytäntöön kuolemanrangaistuksia.
Euroopan neuvoston jäsenmaissa on ainoastaan kaksi maata,
joilla vielä on de jure -kuolemanrangaistus eli lainsäädännöllinen.
Ne ovat Turkki ja Venäjä. Turkissa on äskettäin
muutettu perustuslakia parempaan suuntaan. Venäjällä on
käynnissä keskustelu tästä.
Sen takia on todella hälyttävää,
kun tarkkailijamaa, jonka kanssa pitäisi olla rakentava
vuoropuhelu kuolemanrangaistuksesta luopumisesta, menee ihan päinvastaiseen
suuntaan.
Paula Kokkonen /kok:
Arvoisa puhemies! Täällä on
puhuttu Euroopan neuvoston tunnettuisuudesta ja voimavaroista. En
kuulu parlamenttimme Euroopan neuvoston delegaatioon, mutta tunnen
tuota organisaatiota varsin hyvin virkamiesajoiltani, jolloin toimin
sen erilaisissa asiantuntijaelimissä. Olen myös
hämmästellyt sitä, miten huonosti täällä tunnetaan
Euroopan neuvostoa ja sitä arvokasta työtä,
jota tuo elin tekee. Yhdyn myös siihen käsitykseen,
että voimavarat ovat varsin pienet. Toisaalta on niin,
että Euroopan neuvosto ammentaa hyvin paljon voimavarojaan
kansallisista lähteistä, eli asianomaisten ministeriöitten
virkamiehet, erilaiset tahot, lähettävät
jäsenmaitten kustannuksella ihmisiä asiantuntijatehtäviin.
Mutta joka tapauksessa työ on erittäin arvokasta.
Ihmisoikeudet ja nimenomaan demokratian edistäminen
ovat sen keskeisiä toiminta-alueita, ja haluan tuoda esiin
yhden konkreettisen esimerkin, joka mielestäni todistaa
järjestön merkityksestä nimenomaan demokratian
ja ihmisoikeuksien edistäjänä.
Minulla oli tilaisuus Azerbaidzhanin vaalien yhteydessä toimia
Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen Etyjin ja Etyjin
parlamentaarisen yleiskokouksen yhteisen vaalitarkkailudelegaation
puheenjohtajana. Siinä yhteydessä kävimme
lukuisia neuvotteluja ja kuulimme eri tahoja: kuulimme kansalaisjärjestöjä, tiedotusvälineitten
edustajia, kuulimme myöskin erilaisia poliittisia tahoja
aina maan parlamentin puhemiehestä maan presidenttiin ja
kävimme useita neuvotteluja presidentin kanssa. Kaikissa
neuvotteluissa, joita kävimme kaikkien näitten
tahojen kanssa, siitä huolimatta, että maan sisällä oli
suuria jännitteitä, kaikki ilmaisivat selkeän
ja voimakkaan halunsa liittyä niin sanotusti läntiseen
perheeseen eli orientoitua Eurooppaan. Tässä mielessä Euroopan
neuvosto nimenomaan tämän tyyppisissä yhteyksissä edustaa
kaikkea sitä, mikä Euroopassa koetaan hyvin arvokkaana.
Uskon, että juuri halu liittyä kiinteästi
Euroopan neuvostoon vaikutti ratkaisevasti siihen, että me
saimme Azerbaidzhanin presidentin taipumaan vaalien uusimiseen eräillä alueilla.
Tämäkin on hyvin historiallista, näitä ei
juuri kovin usein tapahdu. Juuri se seikka, että me saatoimme
hänelle sanoa, että meillä ei ole mitään
mahdollisuutta suositella maan liittymistä Euroopan neuvoston
jäseneksi, jos ei näitä ongelmia hoideta
kuntoon, varmaankin lopullisesti muutti hänen mielensä.
Sitten haluan todeta sen, että Tshetshenian kriisi,
josta on aika monessa yhteydessä puhuttu, liittyy, kuten
mainittu, läheisesti Afganistanin tapahtumiin, mutta se
liittyy myöskin Georgian ja Abhasian tapahtumiin, kaikkiin
niihin tapahtumiin, joita noilla vuorilla tuolla suunnalla käydään.
Toivoisin, että tässä yhteydessä voitaisiin myöskin
tarkastella vähän laajempaa maantieteellistä aluetta,
kuin mitä täällä on ehkä aikaisemmin
tullut mainituksi, ja katsoa, mitä näillä alueilla
olevien ihmisten hyväksi voitaisiin tehdä. Siellä on
hyvin pitkään jatkunut hyvin, hyvin tulehtunut
tilanne.
Totean myöskin sen, että kansainvälinen
tilanne on todella sellainen, että on syytä olla
hyvin valpas sen suhteen, mitä kaikkea pyritään
nyt paniikissa hyväksyttämään
erilaisissa parlamenteissa tämän ajankohtaisen
ongelman ratkaisemiseksi.
Leena Luhtanen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Tarkoituksenani on todeta arvostavani
suuresti sitä, että ulkoasiainvaliokunta on tuonut esiin
mietinnössään juuri ne keskeisimmät
kohdat ja kannustaa tavallaan Euroopan neuvoston Suomen valtuuskuntaa
toimimaan edelleen näiden keskeisten asioiden puolesta
eli ihmisoikeuksien ja erityisesti sen puolesta, että Euroopan yhteisön
tulisi liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja myös
kuolemanrangaistuksen poistamiseen.
Samalla haluaisin todeta sen, että tässä kertomuksessa
ei näy luonnollisista syistä se, että Euroopan
neuvostossa tehdään eri valiokunnissa ja eri komiteoissa
erittäin hyvää työtä sosiaali-
ja terveysasioiden, koulutusasioiden, maatalousasioiden, kaikkien
sellaisten asioiden puolesta, jotka omalta osaltaan luovat juuri
edellytyksiä ihmisoikeuksien edistämiselle ja
eteenpäin viemiselle, mutta tyytyväisyys vallitsee
kaiken kaikkiaan tähän mietintöön
nähden.
Jaakko Laakso /vas:
Rouva puhemies! Päätin tulla puhujakorokkeelle
vielä kerran, koska luulen, että kaksi minuuttia
ei aivan riitä. Olen pitänyt kymmenen viime vuoden
aikana tapanani kertoa aina, mikä on tilanne Euroopan neuvoston
uusien jäsenmaiden suhteen. Tämä on syytä tälläkin
kerralla tuoda esille.
Silloin, kun Suomi liittyi Euroopan neuvoston jäseneksi
vuonna 89, Suomi oli 23. jäsenmaa. Nyt meillä on
siis 43 jäsenmaata. Tällä hetkellä Euroopan
neuvoston ulkopuolella on vielä neljä eurooppalaista
valtiota eli Bosnia-Hertsegovina ja Jugoslavia aikaisemmasta Jugoslavian
liittovaltiosta ja tämän lisäksi Valko-Venäjä,
joka on aikaisemmin ollut ehdokasjäsen Euroopan neuvostoon.
Tämä ehdokasjäsenyys kuitenkin presidentti
Lukashenkon autoritaarisen hallinnon ja menettelytapojen vuoksi
päätettiin poistaa, mutta Valko-Venäjän
kanssa tällä hetkellä neuvotellaan uudelleen
mahdollisen kandidaattijäsenyyden palauttamisesta. Lisäksi
meillä on Monaco, joka myös on hakenut Euroopan
neuvoston jäsenyyttä.
Näyttää siltä, että vaikka
Bosnia-Hertsegovinan osalta on koko joukko ongelmia, jotka liittyvät
ennen kaikkea siihen, säilyykö Bosnia-Hertsegovina
kolmen eri etnisen yhteisön mahdollisen ja vaikean yhteistyön
tuloksena myös tulevaisuudessa sellaisena valtioliittona,
joka täyttää suvereenin valtion merkit,
niin ainakin tällä hetkellä me voittopuolisesti
olemme sitä mieltä, että Bosnia-Hertsegovina
täyttää valtion tunnusomaiset merkit
ja että Bosnia-Hertsegovina voitaisiin hyväksyä Euroopan
neuvoston jäseneksi jo tammikuussa. Sen jälkeen
jäljellä olisi kolme sellaista maata, jotka vielä ovat
kiinnostuneita Euroopan neuvoston jäsenyydestä tässä vaiheessa.
Jugoslavian kanssa on aloitettu neuvottelut. Jugoslavia haluaa uuden
presidenttinsä Kostunican ja uuden parlamentin johdolla
mahdollisimman nopeasti päästä Euroopan
neuvoston jäsenmaaksi. Meillä on jo Jugoslavian
lainsäädännöstä laaja
juristien tekemä selvitys niistä välttämättömistä muutoksista,
jotka Jugoslavian on tarpeen toimeenpanna, jotta se voisi tulla
jäseneksi. Mutta joka tapauksessa näyttää siltä,
että Jugoslavian jäsenyysprosessi vie vielä aikaa.
Valko-Venäjän tilanne on ongelmallisin. Valko-Venäjän
kanssa tällä hetkellä keskustellaan niistä ehdoista,
joilla Euroopan neuvosto voisi palauttaa ehdokasjäsenyyden.
Euroopan neuvosto on kiinnittänyt Valko-Venäjän
johdon huomiota siihen, että tämä vaatii
muun muassa eräiden poliittisten vankien vapauttamista
ja tämä vaatii moratoriota eli kuolemanrangaistuksen osalta
jo päätettyjä kuolemantuomioita odottavien
osalta moratoriota, toisin sanoen päätöstä siitä,
että kuolemantuomioita ei toimeenpanna. Lisäksi
Euroopan neuvosto on edellyttänyt, että Valko-Venäjän
parlamentti on valmis syvenevään yhteistyöhön
oikeusvaltioperiaatteiden pohjalta Euroopan neuvoston kanssa.
Saattaa olla, että aivan lähiviikkoina tässä suhteessa
voi tapahtua myönteisiä muutoksia ja että Valko-Venäjä voi
saada takaisin ehdokasjäsenen statuksensa. Vielä tässä vaiheessa
on aikaista olla varma tästä asiasta. Mutta suoraan
on sanottava, että se eristämisen taktiikka, jossa
Euroopan neuvostokin on ollut mukana yhdessä Euroopan turvallisuus-
ja yhteistyöjärjestön ja Euroopan unionin
kanssa, ei ole tuonut toivottavia demokraattisia muutoksia Valko-Venäjälle.
Tällä hetkellä varsin suuri enemmistö Euroopan
neuvostosta katsoo, että pitäisi yhteistyön
ja dialogin kautta saavuttaa ne tulokset, joita eristämisen
politiikan avulla ei ole saavutettu.
Monaco on näistä kaikkein mielenkiintoisin tapaus
sikäli, että olemme neuvotelleet jo usean vuoden
ajan Monacon jäsenyydestä ja olemme edellyttäneet,
että Monaco muuttaa lainsäädäntöään
eräiltä olennaisilta kohdin. Monacohan on maa,
joka ei itse valitse omaa pääministeriään,
eli Monacon pääministeri ei saa edes olla monacolainen
vaan hänen täytyy olla Ranskan kansalainen. Sama
sääntö koskee myös eräitä muita
ministereitä Monacon hallituksessa.
On aivan selvää, että Monaco ei täytä suvereenin
itsenäisen valtion tunnusmerkkejä, ellei se voi
itse valita omaa pääministeriään
ja muita ministereitään ja korkeita virkamiehiään.
Tästä syystä tämä vaatii
neuvotteluja myös Ranskan kanssa, jotta Ranska on valmis
muuttamaan nykyistä käytäntöä,
jossa Ranskan presidentti esittää prinssi Rainierille
kolmen nimen listan, josta prinssi Rainier valitsee yhden Ranskan
kansalaisen, josta tulee Monacon pääministeri.
Näyttää myös siltä,
että Versailles’n rauhansopimuksen ainoata voimassa
olevaa sivulausetta joudutaan muuttamaan Monacon mahdollisen jäsenyyden
myötä. Tällä hetkellähän
Versailles’n rauhansopimuksesta on voimassa kohta, jonka mukaan
Ranska huolehtii Monacon ulko- ja puolustuspolitiikasta. Tämänkin
lauseen muuntaminen tai uudelleentulkinta vaatii neuvotteluja Ranskan
kanssa. Euroopan neuvosto on saanut hyvin ristiriitaisia viestejä siitä,
onko Ranska valmis Versailles’n rauhansopimuksen yhden
kohdan uudelleentulkintaan siten, että Monaco päättäisi
itsenäisesti omasta ulko- ja puolustuspolitiikastaan.
Ongelmallinen on ollut myös kohta, joka koskee Monacon
parlamentin oikeuksia. Monacon parlamentilla ei toistaiseksi ole
oikeutta esimerkiksi antaa epäluottamuslausetta Monacon
hallitukselle. Tästä syystä monet ovat
kysyneet, täyttääkö Monaco parlamentaarisen
demokratian tunnusmerkit, koska parlamentilla ei tällaista
oikeutta ole. Olemme kuitenkin saaneet viestejä sekä Monacon
hallitukselta että parlamentilta, joissa molemmat vakuuttavat,
että tässä suhteessa voidaan siirtyä normaaliin
parlamentaariseen demokratiaan myös Monacossa.
Rouva puhemies! Vaikka olen näin pitkään puhunut
lopuksi Monacosta, se ei ole näistä suurin ongelma,
se on kuitenkin kaikkein vähäisin ongelma. Suurimmat
ongelmat meillä on jäljellä Jugoslavian
ja tulevaisuudessa myös Valko-Venäjän
jäsenyyksien osalta.
Veijo Puhjo /vas:
Arvoisa puhemies! Keskustelussa Euroopan neuvoston kertomuksesta on
mielenkiintoisella tavalla puhuttu ihmisoikeuksista ja eri maiden
roolista järjestössä. Haluan kuitenkin
puuttua ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä olevaan
toiseen asiaan. Mietinnössä mainitaan, että valiokunta
toistaa tukensa Suomen pyrkimyksille, joiden mukaan Euroopan yhteisön tulee
liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Minä näen
tämän vähän ongelmallisena.
Mikäli EU liittyisi Euroopan ihmisoikeussopimukseen, siinä on
monia ongelmia. Mielestäni tämä liittyminen
ei ole kypsä eikä edes oikeinkaan, koska EU:n
jäsenmaat ovat jo valmiiksi ihmisoikeussopimusjärjestelmän
allekirjoittaneet. Lisäksi voi tulla epäselvyyksiä,
mikä sopimus täsmää ja mikä ei,
koska EU on tehnyt uuden perusoikeuskirjan eikä se ole
ihan identtinen ihmisoikeussopimuksen kanssa. Kysynkin, haetaanko
tällä mietinnön maininnalla sitä kannanottoa,
että valiokunta onkin EU:n liittovaltiokehityksen ylin tukija.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Minua tuskin kukaan Suomessa syyttää Euroopan
liittovaltiokehityksen tukijaksi, mutta siitä huolimatta
kannatan sitä, että Euroopan unioni allekirjoittaa
Euroopan ihmisoikeussopimuksen. Tämä on myös
Suomen virallinen kanta ja eduskunta on tämän
hyväksynyt useita kertoja. Miksi? Ennen kaikkea siksi,
ettei synny kahta päällekkäistä järjestelmää Euroopassa.
Nyt tilanne on se, että Euroopan unionilla on perusoikeusasiakirja,
ja kun sitä suuntaudutaan tekemään juridisesti
sitovaksi, syntyy tilanne, että meillä on kaksi
juridisesti sitovaa asiakirjaa, on Euroopan ihmisoikeussopimus ja
Euroopan unionin perusoikeusasiakirja. Kuten ed. Puhjo aivan oikein
totesi, ne eivät ole identtiset. Saattaa olla, että identtisissäkin
kysymyksissä syntyy erilaisia päätöksiä.
Sen takia, jotta tällaiselta (Puhemies koputtaa) vältyttäisiin,
presidentti Halonen on jo pitkään edustanut sitä linjaa,
että Euroopan unionin pitäisi allekirjoittaa (Puhemies
koputtaa) Euroopan ihmisoikeussopimus. Näin ei syntyisi
kahta erillistä järjestelmää.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Veli Laakso jo todisti, joten minulla ei ole kovin
paljon enää lisättävää tähän.
Haluan kuitenkin todeta sen, että Suomen hallitus on hyvin
kiitettävällä tavalla ajanut tätä asiaa
eli Euroopan unionin tulisi liittyä Euroopan neuvoston
ihmisoikeussopimukseen, ja on saanut myöskin tukea tälle
pyrkimykselleen.
Ed. Laakso jo totesi sen oleellisen asian. Kysymyshän
on nimenomaan siitä, ettei Eurooppaan synnytetä kahdenlaisia
ihmisoikeuksia. Euroopan unionin jäsenmaitten ihmisoikeuksia
ja niiden ulkopuolelle jäävien maitten ihmisoikeuksia.
Sen takia pidämme erittäin tärkeänä,
että Euroopan unioni liittyisi Euroopan neuvoston ihmisoikeusjärjestelmään.
Sitä paitsi kannattaa muistaa se, että joka tapauksessa
tuollaiset 15, ehkä vähän enemmänkin,
valtiota tulee jäämään myöskin
laajentuneen Euroopan unionin ulkopuolelle. Tässä suhteessa
on tärkeätä, että kaikki eurooppalaiset
valtiot ovat niin sanotusti samassa veneessä eli samojen
ihmisoikeuksien puitteissa.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Mikkola.
Gunnar Jansson /r:
Arvoisa puhemies! Ed. Puhjon esille ottama kysymys on aiheellinen, ajankohtainen
ja tärkeä. Sen lisäksi, mitä kollegat
ovat jo todistaneet, lisäisin myöskin tämmöisen
ihmisoikeusnäkökohdan. Minusta ei voi olla väärin,
että sellainen oikeuslaitos, kuin EY:n tuomioistuin, olisi
jonkin ulkopuolisen kontrollivallan alaisena. Minä en ymmärrä.
Kyllä varmasti Luxemburgista löytyy viisautta
ja rehellisyyttä ja kaikkea tämmöistä,
mutta kun EY-tuomioistuin itse on ihan avoin ja varma siitä,
että senkin päätökset oikeussuojan
nimissä ja tavallisten kansalaisten oikeussuojan hyväksi
voisivat olla jonkin ulkopuolisen kontrollissa, niin tämmöinen
ulkopuolinen aika luonteva elin olisi juuri Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuin.
Toiseksi, puhemies, perusoikeuskirjassa on 19 oikeutta, jotka
ovat saman sisältöisiä kuin Euroopan
ihmissoikeussopimuksessa. Perusoikeuskirjassa on myös muita
oikeuksia ja vielä enemmän päämääriä,
joihin poliittisesti pyritään, mutta ne eivät
ole toteutettavissa tuomioistuimissa ollenkaan. Tämmöinen
puhdas oikeudellinen tarkkailu EY:n ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
välillä olisi minusta todella ajankohtainen, luonteva
ja aiheellinenkin.
Veijo Puhjo /vas:
Arvoisa puhemies! Olen ihan samaa mieltä siitä,
mitä ed. Laakso mainitsi, ja on oikeinkin, että Euroopan
neuvosto pyrkii siihen, ettei synny kahta eri ihmisoikeusjärjestelmää Eurooppaan.
Mutta nythän on olemassa yksi järjestelmä,
joka Euroopan neuvoston kautta on hyväksytty sopimuksena,
ja sitten on olemassa toinen, eikä ihan identtinen, Euroopan unionin
hyväksymä perusoikeuskirja; kullakin järjestöllä on
siis omansa. Nyt jos EU liittyisi tähän ihmisoikeussopimukseen,
silloin EU:lla olisi kaksi järjestelmää,
ja me emme tiedä, syntyykö siitä sekaannuksia.
Jotta EU ylipäätään voisi liittyä ihmisoikeussopimukseen,
pitäisi ottaa keskusteluun myöskin EU:n oikeushenkilöllisyysasema,
joka sitten pidemmälle vietynä vaikuttaa ennen
kaikkea siihen, että luodaan keskusjohtoista valtaa enemmän.
Silloin liittovaltiokehitys ilmeisesti häiritsee jäsenmaiden
omaa itsenäisyyttä.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ongelma syntyy Euroopan unionin ihmisoikeusasiakirjan
mahdollisen oikeustulkinnan kautta. Jos joku valittaa Euroopan unionin
tuomioistuimeen, ettei häntä ole kohdeltu Euroopan
unionin perusoikeusasiakirjan velvoitteiden mukaisesti, sen jälkeen
Euroopan unionin tuomioistuin tekee päätöksen
ilman sellaista mahdollista asiantuntemusta, jota Strasbourgin tuomioistuin
on kymmenien vuosien käytännön tuloksena
saanut. Voi syntyä erilainen päätös
ja todennäköisesti syntyy erilaisia päätöksiä. Tämä synnyttää Euroopassa
kyllä hyvin kummallisen tilanteen, samasta asiasta voi
syntyä erilaisia päätöksiä.
Sen takia me olemme sitä mieltä, että pitää olla
vain yksi tuomioistuin, ja se on se, mihin kaikki jäsenmaat
ovat sitoutuneet, myös Euroopan unionin jäsenmaat.
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Minunkin vastauspuheenvuoroni on oikeastaan suunnattu
ed. Puhjolle. Kyllä ed. Puhjo varmaan omalla tavallaan
on oikeilla jäljillä tässä,
mutta kyllä hän nyt näkee liittovaltiopeikon sellaisessa
paikassa, jossa sitä ei ole. Toivon tosiaan, että ed.
Puhjo nyt tulisi vakuuttuneeksi meidän puheenvuoroistamme
siitä, ettei tällä ehdotuksella, että Euroopan
unioni liittyisi Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen, sillä ei Euroopan
liittovaltiota kyllä olla luomassa.
Gunnar Jansson /r:
Arvoisa puhemies! Kun tilanne on sellainen kuin se on, että Suomen
hallituksen hyvään esitykseen, vai onko se Suomen hyvän
hallituksen hyvään esitykseen, kumpi vain, tuli
vastarintaa Espanjasta ja vähän Ranskastakin,
niin totta kai on etsittävä ja löydettäväkin
toisen tyyppinen ratkaisu. Nyt on olemassa tämmöinen
ratkaisumalli, joka ratkaisisi aika montakin ongelmaa, eli se, että EY-tuomioistuin
kunnioittaisi
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä,
jotka on tehty ihmisoikeussopimuksen mukaisesti. Silloin säilyisi
molempien oikeuslaitosten itsenäisyys, kun tämmöinen
linkki olisi olemassa. Kun ihmisoikeussopimus on sovellettavissa,
niin silloin tiedetään jo etukäteen,
että EY-tuomioistuin tulee reagoimaan ja tuomitsemaan ihan
samalla tavoin, kuin jos asia olisi esillä Strasbourgissa.
Tämmöinen tekninen ratkaisu olisi erittäin
helppo ja nopeastikin löydettävissä,
ja sellainen on tulossa. Niiden kokemusten perusteella voidaan ehkä sitten
jälkeenpäin keskustella liittymisestä.
Anneli Jäätteenmäki /kesk:
Arvoisa puhemies! Muistan, että silloin, kun Suomi
liittyi Euroopan neuvostoon, käytiin myös keskustelua siitä,
onko meidän suvereniteettimme mukaista ja onko vaarallista,
että Suomi tulee sidotuksi Euroopan ihmisoikeussopimukseen.
Nyt olemme huomanneet, kun Suomi on saanut muutamia langettaviakin
tuomioita Strasbourgin tuomioistuimesta, että me olemme
toki tulleet sidotuksi, mutta aivan oikeissa asioissa. Kyllä Suomen
täytyy ihmisoikeusasioissa noudattaa eurooppalaisia käytäntöjä.
Minun mielestäni olisi hyvä, että EU:n
perusoikeuskirja olisi sitovampi, kuin mitä se tällä hetkellä on.
Se on julistus ja käytännössä se
tarkoittaa sitä, että sitä voidaan noudattaa,
mutta se ei ole velvoittavaa oikeutta. Ihmisoikeusasioissa on syytä noudattaa
Suomessa ja kaikissa Euroopan maissa eurooppalaista ihmisoikeuskäytäntöä. Olisi
minun mielestäni hyvä, että EU:n perusoikeuskirja
olisi myös sitovaa oikeutta.
Jaakko Laakso /vas:
Arvoisa puhemies! Ehkäpä ed. Jäätteenmäki
vahingossa mainitsi, että Euroopan ihmisoikeussopimus ei
ole juridisesti velvoittava. Kyllä se on. Euroopan unionin perusoikeusasiakirja
ei toistaiseksi ole sitä, mutta tavoitteena valitettavasti
on sen tekeminen oikeudellisesti sitovaksi.
Ongelma, ed. Puhjo, on se, että juuri federalistit
vastustavat sitä, eli liittovaltiokehitystä ajavat vastustavat
sitä, että Euroopan unioni allekirjoittaisi Euroopan
ihmisoikeussopimuksen. Ongelma on juuri se, että — monet
sanovat sen hyvin karkealla tavalla — eihän slaaveja
pidä päästää tuomitsemaan
ja päättämään siitä,
mitä Euroopan unionin alueella tapahtuu. Se on Euroopan unionin
asia, eikä joidenkin ulkopuolisten Euroopan neuvoston jäsenmaiden
tuomareiden asia.
Kuitenkaan se, että Euroopan unioni liittyisi ihmisoikeussopimukseen,
ei välttämättä tarkoita sitä,
että EU saisi oikeushenkilön aseman. Kuten ed.
Jansson totesi, muitakin tapoja tämän asian ratkaisemiseksi
on. Nyt on ongelma se, ettei ole poliittista halua tällä hetkellä.
Aika monilla Euroopan unionin jäsenvaltioilla ei ole halua,
koska he pelkäävät, että silloin
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin muodostuu tuomioistuimeksi,
joka on Luxemburgin tuomioistuimen yläpuolella.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Puhemies! Minä näen niin, että Euroopalla
pitää olla yksi ja yhtenäinen ihmisoikeuslinja
ja se edellyttää yhtä ja yhtenäistä sopimustakin.
Tämän vuoksi EU:n pitäisi tulla mukaan
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen. Tämä on
ainoa, joka estää kirjavuuden ja jopa eritasoisuuden
jatkossa.
Keskustelu päättyy.