Ben Zyskowicz /kok:

Herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on kyse siitä, että korjataan vankeuslain edelliseen versioon jäänyttä asiaa, joka oli johtamassa suuriin käytännön ongelmiin vankiloissa. Kyse on siis oikeudesta tarkastaa ja avata vangeille tulevia ja vangeilta lähteviä postilähetyksiä. Olen jo aikaisemmin sanonut, että minun mielestäni on hieno asia, että hallitus ja ministeri Luhtanen ripeästi tarttuivat tähän asiaan sen jälkeen, kun oli nähty, että uusi laki eduskunnan säätämässä muodossa johti käytännön ongelmiin vankiloissa, ja oli hyvä asia, että hallitus toi tämän korjausesityksen tänne eduskuntaan. On hieno asia, että eduskunta on nyt hyväksynyt lain sellaisessa muodossa, joka toivottavasti käytännössä merkitsee sitä, että vankiloihin tuleva ja sieltä lähtevä posti ei ole omiaan mahdollistamaan rikollisen toiminnan jatkamista tai sitten tuomaan vankiloihin kiellettyjä aineita tai esimerkiksi varoja, joita sinne ei saa lähettää ulkopuolelta.

Kaiken kaikkiaan toivoisin, että jatkossa täällä eduskunnassa ja tietysti myös hallituksessa näissä vankeusasioissa kuunneltaisiin herkemmällä korvalla asiantuntijoiden, joilla tarkoitan tässä tapauksessa ennen kaikkea vartijoita, näkemyksiä ja kokemuksia, jotta lait säädettäisiin tavalla, jotka ovat omiaan vahvistamaan oikeusturvaa ja pitämään konnat telkien takana sellaisissa olosuhteissa kuin asiaan kuuluu.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tämä hallituksen esitys hyväksytään ja hyvin nopealla aikataululla. Käsittelyn yhteydessä sekä perustuslakivaliokunta että lakivaliokunta olivat tutustumassa kahteen vankilaan ja postinkäsittelyyn näissä vankiloissa. Täytyy sanoa, että se muoto, joka lakivaliokunnassa aikanaan omaksuttiin, oli tarpeettoman tiukka, ja varsinkin kun asianomaiset vankilan henkilökuntaan kuuluvat halusivat tulkita tuota lakia hyvin tiukasti, minkä ymmärrän, koska he toimivat virkavastuulla, oltiin päätymässä tilanteeseen, jossa käytännössä kirjeitten tarkastaminen on erittäin vaikeaa. Käytännön tilanne osoitti sen, että on tarvetta selvästi avata näitä kirjeitä niitten koon ja muodon perusteella, jos epäillään, että niissä on muutakin kun salaisia viestejä, ja siinäkin tilanteessa , jos on perusteltua syytä epäillä yleisesti olosuhteista riippuen sellaista, että kirjeissä on jotakin epäasiallista, ne voidaan avata.

Tärkeätä on kuitenkin se, että itse viestiin ei pitäisi puuttua. Sitä ei pitäisi lukea muuta kuin aivan perustellusta syystä, koska vangillakin on oikeus saada viesti, joka on suojattu. Täytyy sanoa, että tosiaan näitä ongelmia, kun vangit tietävät, että tarkastusoikeus on rajattu, alkoi esiintyä varsin paljon ja huumeita alkoi tulla vankiloihin. Tässä suhteessa se ratkaisu, joka nyt tehdään, toivottavasti pitää huolta siitä, että vankilat ovat jatkossa turvallisia sekä vankiloiden henkilökunnalle että myöskin vangeille.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Minä olen todella tyytyväinen siitä, että valiokunnat saivat tämän asian näin nopeasti käsiteltyä ja näin myönteisesti vastaanotettuna. Nämä pienet korjaukset, mitä on tehty, uskon näin, myös edesauttavat tämän asian toimeenpanoa järkevästi ja kaikkien osapuolten kannalta paremmalla tavalla. Menettelyhän oli poikkeuksellinen, mistä vielä lausun kiitokseni, että tämä todella käsiteltiin nopeasti.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen siitä, että myös kokoomuksen johto on välillä kiinnostunut vangeista ja vankiloista mutta ikävä kyllä vain pienistä yksityiskohdista, jotka eivät ole vankiloiden ja koko vankeusjärjestelmän pääepäkohtia.

Englannissa on suhteellisesti kaksi kertaa enemmän vankeja kuin Suomessa , 80 000. Meillä vankiluku on noussut 40 tai 50 prosenttia kymmenessä vuodessa. Meidän on puututtava tähän poliittisesti, olkoonkin että helsinkiläisenä saatan olla tyytyväinen siitä, että siellä on 800 helsinkiläistä vankia, joilla on äänioikeus vuoden 1970 jälkeen, kun muualla maailmassa yleensä vangeilla ei ole äänioikeutta. Vangit minut ensimmäisen kerran tänne äänestivätkin, olkoonkin, että ei vuonna 1970, koska ministeri Laaksonen — vangit saivat äänestää — ei toimittanut äänestyslaatikoita riittävän ajoissa vankilaan, joten hävisin hänelle silloin 200 äänellä.

Mutta haastan, ed. Zyskowicz, teidät kilpailuun vankien puolesta, vankilareformin puolesta, ja katsotaan, kumpi saa sieltä enemmän ääniä. Tampereella on 200 vankia, Espoolla, joka on rikas, ei ole kuin satakunta, sen takia tamperelaiset ja espoolaiset eivät ole niin kiinnostuneita vankien asemasta.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys oli tarpeellinen ja aika poikkeuksellinen, kun ottaa huomioon, kuinka lyhyen aikaa laki oli ollut voimassa, ja siitä voi antaa kyllä tunnustuksen oikeusministerille, että hän toi niinkin nopeasti tämän uuden hallituksen esityksen, jolla parannetaan sitä tilannetta, joka vankiloissa oli syntynyt.

Tässä yhteydessä kyllä voi todeta sen, että toivoisi myöskin vankiloihin lisää henkilökuntaa sillä tavoin, että henkilökunta pystyisi huolehtimaan edes niistä virkatehtävistä, joita heillä on.

Mutta, arvoisa puhemies, kaiken kaikkiaan voi todeta, että tämä menettely, joka tässä on, on ollut hyvin poikkeuksellista. Harvoin ministeri tuo uudelleen esityksen, kun on huomattu aukkoja, niin kuin tässä oli.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka ed. Taipale toisin väitti, niin kokoomus on koko tämän vankeuslakipaketin yhteydessä ollut hyvin kiinnostunut siitä, kuinka meidän vankeinhoitoamme järjestetään tulevaisuudessa ja kuinka saadaan vähennettyä ja estettyä uusintarikollisuutta. Me olemme lakivaliokunnassa tehneet mittavan paketin, yhden tämän eduskunnan suurimmista lakipaketeista, ja epäilimme kyllä jo silloin tätä kohtaa, mikä perustuslakivaliokunnan lausunnossa tuli, että tästä kirjeiden tarkastuksesta saattaa tulla ongelmia. Mutta silloin asiantuntijat kertoivat, että niitä ongelmia ei tule, vaan vankilassa voidaan hoitaa asiat siten, että nykykäytäntö säilyy, mikä oli silloin ennen uutta vankeuslakipakettia voimassa, mutta silti ongelmat tulivat ja tulivat hyvin suurella voimakkuudella, mitä osoittaa, että sosialidemokraattinen oikeusministerikin joutui tähän asiaan paneutumaan hyvin pian.

On hyvä, että tämä paketti on nyt meidän käsittelyssämme ja tämä oikaisu tehdään, mutta edelleen vankilaan jää suuria ongelmia. Meillä tulee esimerkiksi vierasryhmien kautta, ja kun vangit palaavat lomilta, niin myös heidän sisällään suuria määriä huumeita ja erilaisia aineita vankilaan, jotka aiheuttavat siellä levottomuutta, häiriöitä. Myöskin rikollista toimintaa johdetaan tänä päivänä vankilasta paljon enemmän kuin ed. Taipalekaan mahtaa edes uskoa ja tietääkään. Edelleen meillä Suomessa on paljon ulkomaisia vankeja, jotka ovat saaneet pitkän vankeustuomion Suomessa, ja olen ehdottomasti sitä mieltä ja myös kokoomus on sitä mieltä, että näitten ulkomaisten vankien pitäisi päästä kärsimään rangaistusta omaan kotimaahansa.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jatkaisin suoraan siitä, mitä ed. Salo puheenvuorossaan juuri lausui, mutta vähän eri sanoin. Näiden ulkomaisten vankien ei pitäisi päästä suorittamaan kotimaassaan vankeusrangaistusta vaan heidät pitäisi välittömästi passittaa sinne suorittamaan sitä vankeusrangaistusta, koska monet eivät halua sinne mennä.

Tämä keskustelu osoittaa sen, että kyllä eduskunnassa ja oikeusministeriössä on tahtoa silloin, kun tiedetään, että epäkohta syntyy. Muistan, kun tätä viime kaudella käsiteltiin, että kyllä selkeä mieliala oli sellainen, että tämä ei voi toimia, mutta tämä nyky-yhteiskunnassa päätöksenteossa vallalla oleva kaiken hyväksyvä liberalismi ujutettiin tähänkin. Mutta kun nyt sitten sattuu — kiitos oikeusministerille — että ministerillä on sydäntä ja ajatuksia, niin syntyy nopea esitys ja nopea päätös täällä, ja tästä kiitos ministerille. Jos olisi ollut ministerinä joku, joka ei näe tätä asian todellisuutta, niin tästä ei olisi mitään tullut eikä tämä olisi mihinkään edennyt, kun ei olisi tullut esitystä.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Käytänpä tässä nyt sitten tilaisuutta hyväkseni sanoakseni muutaman sanan ulkomaisten vankien siirtämisestä kotimaahansa.

Tämä puitepäätösehdotus oli meidän EU-kautemme yksi prioriteetti. Suomi toimi Suomen aloitteesta Ruotsin ja Itävallan kanssa yhteistyössä. Meillä oli yhtenä pääasiana EU:ssa puheenjohtajuuskaudellamme saada aikaan puitepäätös vankien siirtämisestä kotimaahansa. Saavutimme viimeisessä joulukuun kokouksessa yhteisymmärryksen 24 maan välillä siitä, että pidimme tärkeänä, että vangit kärsivät rangaistuksensa kotimaassaan ja näin sopeutuvat paremmin omaan kotimaahansa ja siihen yhteisöön, jossa he ovat eläneet ja jonka kieltä he puhuvat. 24 maata tuli kompromissiesitykseni taakse. Ainoastaan Puola vastusti, minkä takia tätä periaatepäätöstä, puitepäätöstä, ei saatu aikaiseksi.

Nyt tällä viikolla torstaina Saksan puheenjohtajuuskaudella jatkamme tämän puitepäätöksen käsittelyä. Nyt siellä on mukana siis jo 27 maata, ja tälläkin hetkellä ainoastaan Puola vastustaa. Nyt on kyse siis siitä, millä tavalla ja millä ehdoilla Puolan saamme mukaan tähän puitepäätökseen. Tämä ratkaisisi hyvin suurelta osin tietysti tämän vankien siirtämisen ulkomaille.

Meillähän on Viron kanssa omat sopimuksemme. Tapaan ensi viikolla Viron oikeusministerin, jolloin myös tätä yhteistyötä käsittelemme.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oikeusministeri on tässä tehnyt hyvää työtä nimenomaan EU-maiden osalta. Viittasitte myöskin Viroon, kun tiedetään, että meillä on paljon myöskin virolaisia vankeja, jotka ovat syyllistyneet vakaviin huumausainerikoksiin.

Tänään lakivaliokunta käsitteli asiaa tutkintavankien osalta, ja siinäkin päästiin ehkä aimo askel eteenpäin mutta ei ollenkaan vielä riittävästi.

Te tiedätte myöskin, että meillä on paljon myöskin EU:n ulkopuolisista valtioista huumausainerikollisia ja muita törkeitä rikollisia, jotka viettävät pitkiä aikoja vankiloissamme. Miten on tilanne esimerkiksi Venäjän suhteen? Onko oikeusministerillä halua ja valmiuksia edetä samalla pontevuudella myöskin muitten kuin EU-valtioiden vankien palauttamisessa? Sen lupaan teille, kun tunnen oman eduskuntaryhmäni, että oppositiopuolue kokoomus antaa teille näissä ponnistuksissa kaiken mahdollisen tuen.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen perustuslain perusoikeuksien 10 § kertoo yksityiselämän suojasta seuraavaa: "Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton."

Arvoisa puhemies! Tällä perusteella perustuslakivaliokunta on käsitellyt tätä kysymystä alun perin. Toivon, että tämä ei ole tälle eduskuntasalille ja päättävälle eduskunnalle poliittinen kysymys sillä lailla kuin se näytti tuossa nousevan. En halua uskoa myöskään, että yksikään ministeriö sinällänsä on sen kummemmin jonkin puolueen ikään kuin puolueellinen ministeriö, vaan ministeriöt tekevät eduskunnan valvonnassa omaa työtään ja siellä on sitten kunkin ministeriön johdossa ministeri, joka tekee sitä omaa työtään.

Tässäkin asiassa on kysymys vakavasta asiasta, ja silloin, kun puhutaan perusoikeuksista, kyllä ne ovat meidän kaikkien yhteisiä ja kaikkien kansalaisten yhteisiä kysymyksiä. Sinällänsä oli mielenkiintoista varsinkin, kun tämän alkuperäisen, ensimmäisen lakiesityksen käsittelyn yhteydessä entinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Zyskowicz arvosteli perustuslakivaliokuntaa juuri vähän samaan tapaan kuin ed. Lahtelakin tuossa, että se on liian liberaalisti tarkastellut tätä kirjeen loukkaamattomuutta ja sen salaisuutta, sen viestin salaisuuden loukkaamattomuutta. Odotin kyllä silloin, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, ed. Sasi, olisi puolustautunut, mutta ehkä veri oli vettä sakeampaa silloin siihen keskusteluun.

Joka tapauksessa käytäntöhän osoitti vankiloissa, että tilanne on mennyt kestämättömään vaiheeseen. Nyt sitten uusi esitys, jonka eduskunta on käsitellyt myös ripeästi, tuo toivon mukaan sen korjauksen, mikä tarvitaan, nimenomaan että vankiloissa voidaan noudattaa sellaista käytäntöä, joka on sitten sen vankilan terveen järjen ja arkipäivän käytännön mukaista. Sinällänsähän voi sanoa, että viranomaiset Suomessa elikkä oikeusministeriön alaiset virkamiehet toteuttivat eduskunnan lainsäädäntöä varsin tarkkaan. En tiedä, osasiko heitä joku oikein opastaa vai ei, mutta he pyrkivät pilkuntarkkaan noudattamaan sitä lainsäädäntöä, mitä eduskunta teki, ja todettiin, että se ei vaan kerta kaikkiaan toimi.

Kysymys on myös tämän lain yhteydessä siitä, miten turvataan vartijoiden ja myös muun henkilökunnan oikeudet. Hyvin helposti käy niin, että kun epäillään ja on liian tiukat säädökset kirjeiden avaamisen ja tarkastamisen suhteen, kyllä käytännössä valitettavasti vartijoille tulee syytteitä, kanteluita, muistutuksia, ja on myös päätöksiä, joissa vanginvartijat ovat saaneet siitä tuomioita, että on menetelty ohjeiden ja lain vastaisesti. Siinä mielessä pelisääntöjen selkiyttäminen on äärimmäisen tärkeää, ja tässä suhteessa lakia ja sen toimivuutta on syytä seurata, kuinka tilanne vankiloissa sitten kehittyy.

Voisi sanoa myös niin, että lähtökohtaisesti voisi olla paikallaan jatkossa sen arvioiminen, että kaikki vankiloihin vangeille tuleva posti avataan automaattisesti. Silloin, jos se on kaikilla tiedossa, se poistaa myös sen yhden ongelman, mikä tänä päivänä siihen sisältyy. Vankiloissa on vankeja, jotka on siellä vankilan sisällä pakotettu toimimaan kuriireina, eli kun tulee tiettyä postia, niin se tuleekin jonkun toisen vangin kautta. Hänet on pakotettu siihen, ja vankilassa silloin ei pystytä sanomaan mitään. Tämä vanki, jolle kirjeet tulevat, voi olla täysin ikään kuin vankilan sisäisen toiminnan ja muunkin perusteella harmiton, ja ei häntä epäillä mistään, mutta hänet pakotetaan tuohon kuriiritoimintaan. Tämä on myös oikeusministeriössä tiedossa, ja on syytä jatkossa arvioida, mikä on sitten oikea tapa.

Selkeät pelisäännöt ovat varmasti vankilan itsensä, vartijoiden, henkilökunnan, mutta joissakin tapauksissa myös vankien kannalta kaikkein parhaita. Se on sitten toinen kysymys, kun tullaan taas takaisin tähän perustuslakiin ja muun muassa kirjeen ja viestinnän salaisuuteen. Haluan, herra puhemies, todeta, että sen on kyllä periaatteessa nimenomaan — mihin täällä viitattiin — sen viestin sisällön sinällänsä, oltava yhtä suojattu, onpa kysymys sitten vangeista tai vaikkapa pääministeristä tai kenestä tahansa, kenenkä yksityistä viestiä halutaan julkisuudessa tai jossakin muussa tapauksessa käyttää.

Tässä suhteessa meidän perustuslakimme ja muut lait ovat kyllä ja niiden tulee olla ihan tasavertaisia kaikkiin kansalaisiimme nähden.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Varmaan on nyt joku mielipidemittaus kertonut, että kansalaiset haluavat kuria ja järjestystä, ja siksi täällä kaikki nämä puheenvuorot on käytetty. Tosiasiahan nimittäin on se, että eihän tätä lainsäädäntöä olisi tarvittu. Siinä aikanaan tehdyssä, perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella tapahtuneessa linjauksessa, että kirjeet voidaan avata perustellusta syystä, ongelma, johonka myöskin perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta saattoi vankiloissa tutustua, aiheutui nimenomaan liian ahtaasta tulkinnasta.

Sitten voi kysyä, mistä syystä viranomaiset ohjeistavat ja pelkäävät ottaa riskejä ja ikään kuin antaa järjen käytön mahdollisuuksia myöskin vankeinhoidossa. Se on tietysti sitten aika paljon pitempi kysymys. Johtuuko se sitten siitä, että esimiehet eivät seiso alaistensa takana, vai mistä on kysymys? Mutta joka tapauksessa kysymys oli tässä ennen kaikkea tulkinnasta, joka oikeastaan kiteytyy yksittäinen-sanaan. Tässä tapauksessa oli annettu ohjeistus siitä, että aina yksittäistä kirjettä on voitava epäillä, eikä lainkaan ajateltu sitä, että kysymys on vankeinhoidon kokonaisuudesta ja sieltä tulevasta informaatiosta ja tiedosta, jonka pohjalta on perusteltua syytä epäillä jonkun asian olevan sellainen, että se edellyttää kirjeen tarkastusta joko sen vuoksi, että vankilaan tulee huumeita, tai siksi, että näitä kirjeitä käytetään esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden keskinäisessä viestinvaihdossa.

Mutta, totta kai, valiokunnat ovat tehneet työtä, kun kerran asiasta ongelma tuli. Sen voin kyllä omasta puolestani sanoa, että meillä on äärettömän taitava, luotettava ja hyvä vankilahenkilöstö, ja uskon, että he kyllä tekevät työtänsä ja tämänkin jälkeen varmasti vielä paremmin osaavat nähdä, milloin kirjeiden avaaminen on perusteltua ja milloin taas ei. Aivan kuten täällä on sanottu, tarkoitus ei ole tietenkään se, että kirjeitä sinänsä ryhdytään aina lukemaan, siihen eivät vankiloiden resurssit tule edes riittämään, mutta sehän olisi tietysti se tapa, jolla esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden viestinvaihtoa voitaisiin selvittää.

Tällä tavalla saadaan kiinni ennen kaikkea huumeita ja varmaan rahaa myöskin. Mutta sitten tietysti voi kysyä, että kun vankiloihin huumeita menee, pitäisikö vankiloissa sittenkin myöskin lyhytaikaisemmille vangeille tarjota mahdollisuutta katkaisuhoitoon. Voisi pohtia myöskin korvaushoitoa. On aika hullua, että tällaista bisnestä pyöritetään juuri sen takia, että ihmiset ovat suljetuissa olosuhteissa. Pitäisi ehkä olla niin, että olisi eri osastot niille vangeille, joilla on vierailuoikeus jnp. Täytyy tehdä paljon rakenteellisiakin muita muutoksia huumeettomien vankiloiden luomiseksi kuin se, että kirjeitä ryhdytään avaamaan.

Haluan myöskin korostaa, että kun vankiloissa mielestäni on erittäin osaava ja ammattitaitoinen henkilöstö, se tarvitsee myöskin meidän kaiken tukemme tilanteessa, jossa Suomen vankien määrä on ehdottomasti liian suuri vankiloiden kantokykyyn nähden.

Sitten vielä erityisesti haluan mainita niistä viehättävistä huumekoirista, jotka tekevät innokkaasti häntä heiluen työtänsä varsin kummallisissa työolosuhteissa. Niiden nenän haistamiskyky on niin hyvä, ettei työ montaa minuuttia kestä, ja siksi on kauhean väärin, että sekin viehättävä huumekoira, jota taputtelin, joutuu haistelemaan kirjeitä kellarikäytävässä, jossa vuorivillat ovat esillä. Kyllä varmaan nyt vankeinhoidon piiristä pitäisi löytyä sen verran rahaa, että laitetaan tämmöiset perusasiat kuntoon, ja järjen käyttöä voisi noin ylipäätänsä myöskin ohjeistuksessa harjoittaa ja tukea vankiviranomaisia heidän työssään.

Vankila on vapauden menetystä, ja siellä ei tietenkään samanlaisia kansalaisoikeuksia voi ollakaan vangeilla, mutta kyllä peruslähtökohta kuitenkin on, että vankilassa suoritetaan rikoksesta rangaistusta ja tärkeätä on myöskin huolehtia siitä, että koko vankeinhoito myöskin pystyy palauttamaan vangit yhteiskuntaan. Se koko keskustelussa kirjeiden avaamisesta on jäänyt tavattoman vähälle. On tärkeätä huolehtia siitä, että vankilakierre ei jatku vaan vankilassa on todella tullut sovitettua se rikos, joka yhteiskuntaa vastaan on tehty, ja siellä voidaan hakea eväät myöskin uudelle elämälle ja sopeutumiselle. Tässä mielessä yhteydenpito omaisiin voi olla hyvin tärkeä asia, ja sitä myöskin kirjeet ovat.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Voin vakuuttaa ed. Alholle, että tämä lainmuutos, sinänsä pieni mutta tärkeä, tarvittiin todella juuri sen järkevän ja tasapainoisen vankilatoiminnan takaamiseksi. Myös sitten sen voin sanoa, että nämä meidän erittäin pätevät ja hyvät vankilaviranomaisemme nimenomaan ovat tätä asiaa esittäneet ja ovat tähän muutokseen erinomaisen tyytyväisiä.

Olen tietenkin, ja uskon, että koko tämä auditorio on, tietoinen siitä, että eihän tällä ratkaista koko vankeinhoitoa. Se, mihinkä olen pyrkinyt ja mitä olen tehnyt nyt vankeinhoidon tilanteen ratkaisemiseksi, on juuri se — siis ainakin osittain — että asetin selvitysmies Wuolijoen tekemään ehdotuksia vankeinhoidon talouden, johtamisen ja ohjaamisen suhteen, ja niitä toimenpiteitä olen juuri toimeen laittamassa ja epäkohtia korjaamassa.

Tässä itse asiassa puheenvuoron pyysin, kun ed. Salo kysyi siitä, mitä tehdään muiden EU:n ulkopuolisten vankien siirron suhteen, Venäjän ja myös näitten muiden maiden suhteen. Nyt tietysti tämä EU:n puitepäätös olisi ratkaissut asian, ja toivon, että se ratkeaa siis vielä tällä viikolla, ja toivon, että ratkaisu ei ole kovin vesittynyt EU-maiden välillä.

Mutta sitten ovat nämä muut maat, ja meitä tietysti Venäjä koskettaa eniten. Nämä tapaukset neuvotellaan lähes kaikki erikseen, koska on tietysti, niin kuin tietysti EU:n puitteissakin, hyvin tarkasti otettava huomioon kaikki ihmisoikeuskysymykset, kaikki siihen liittyvät tuomioistuinten päätökset ja koko vastaanottavan maan tilanne. Venäjän kanssa itse asiassa ei näitä neuvotteluita niin kovin tiuhaan käydä, mutta olen käynyt niitä heti tähän toimeen ryhtymisen alusta lähtien, ja jokainen tilanne katsotaan itse asiassa erikseen. Tästä syystä nimenomaan, jotta meille tulisi tällainen järkevä, kaikki ihmisoikeudet täyttävä normisto vankien siirtoon, tämä EU:n puitepäätös olisi ensimmäinen tavoite. Sitten tietysti, kun tiedämme, että esimerkiksi Venäjällähän olot vaihtelevat kovasti, vankilat ovat erilaisia, siellä on ihan erilaiset järjestelmät, uskon, että neuvotteluja vielä käydään aika pitkään, ennen kuin saadaan aikaiseksi sellaisia kahdenvälisiä sopimuksia, jotka olisivat nopeita ja yksinkertaisia. Näitä neuvotteluja siis käydään.

Muiden maiden kanssa, EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, en ole käynyt erillisiä neuvotteluja muuta kuin Venäjän kanssa ja Viron kanssa sikäli, että kun ei tätä puitepäätöstä vielä ole, niin Viron kanssa meillä on Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen hyväksymä järjestelmä, jonka puitteissa kaikki Viron vankilat on huolella läpikäyty, menettelytavoista sovittu. Ainoa siinä on se, että se menetelmä ja menettelytapa on vielä kovin hidas. Näistä pullonkauloista Viron ministerin kanssa nyt sitten juuri vielä neuvottelemme ja siitä, millä tavalla tätä tilannetta voidaan ikään kuin käydä läpi vielä nykyistä tehokkaammin.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Ajattelin kommentoida muutamaa näkökohtaa, jotka tässä keskustelussa ovat tulleet esiin.

Ensinnäkin ed. Taipaleelle toteaisin, että kokoomus on todellakin kiinnostunut vankiloiden ja vankeusrangaistusten kehittämisestä laajasti ottaen eikä pelkästään tästä yksityiskohdasta, josta nyt on kyse, eli kirjesalaisuudesta. Kuten lakivaliokuntaryhmämme vetäjä, ed. Petri Salo kertoi, osallistuimme erittäin aktiivisesti tämän niin sanotun vankeuspaketin käsittelyyn lakivaliokunnassa ja kiinnitimme jo silloin huomiota siihen, että ne voimavarat, jotka on osoitettu ja ollaan osoittamassa vankiloille vartijaresursseihin ja vastaaviin, eivät ole riittäviä, jotta vankeuspaketin kunnianhimoiset tavoitteet voidaan käytännössä toteuttaa. (Ed. P. Salo: Juuri näin!)

On hyvä, että selvitysmies Wuolijoki on tehnyt oman työnsä, jättänyt mietintönsä ministeriölle. Se, mitä kokoomuksen piirissä tänä päivänä peräänkuulutamme, on lisää voimavaroja vankiloille, vartijaresursseja lisää. Samoin on ennakkoluulottomasti myös perehdyttävä tässä tuoreessa vankeuspaketissa niihin korjausesityksiin, joihin selvitysmies kiinnitti huomiota. Tänä päivänä tilanne vankiloissa on hankala. Se on vartijoille hyvinkin hankala, mistä kertovat valitettavasti hyvin runsaat sairauspoissaolot ja vastaavat ilmiöt.

Mitä tulee kysymykseen ulkomaalaisista vangeista, Suomen vankiloissahan on pääasiassa kyse virolaisista ja venäläisistä. Pyrkiminen Euroopan unionin tasolla puitepäätökseen on hyvä asia, ja annamme sille tukemme, mutta Suomen kohdalla on tietysti kyse kahdesta erityisestä ryhmästä eli virolaisista ja venäläisistä vangeista.

Mitä virolaisiin tulee, niin tiedämme, että tässä asiassa on tapahtunut edistystä ja tänä päivänä pitkiä vankeusrangaistuksia saaneita virolaisia vankeja siirretään kärsimään rangaistuksensa oman maansa, Viron, vankiloihin. Ongelmana on kuitenkin se, että nämä valitusmahdollisuudet ovat tänä päivänä niin moninaiset ja nämä valitusprosessit niin pitkät, että nämä nykyisen laajuiset valitusmahdollisuudet käytännössä osittain vesittävät tämän siirron. Eli näihin siirtoihin ei kannata ryhtyä ja niitä ei kannata ryhtyä hankkimaan muuten kuin sellaisten vankien kohdalla, joilla on todella pitkät vankeusrangaistukset. Olen aikaisemminkin tässä salissa kiinnittänyt huomiota siihen, että pitäisi selvittää näiden valitusmahdollisuuksien rajaamista, jotta pelkällä valittamisella ja viivästyttämisellä ei onnistuttaisi välttämään koko siirtoa.

Venäläiset ovat oma ongelmansa. Venäjän kanssa meillä ei ole vastaavaa sopimusta kuin Viron kanssa, mutta oli uutinen ja minun mielestäni myönteinen uutinen, että oikeusministeri kertoi neuvotelleensa venäläistenkin kanssa tämän asian tiimoilta. Toivon, että mahdollisimman pian voitaisiin venäläisten kanssa päästä sellaiseen sopimusjärjestelyyn, joka mahdollistaisi myös venäläisten vankien siirtämisen oman kotimaansa vankiloihin kärsimään rangaistuksensa. Hyvä olisi, jos voitaisiin päästä esimerkiksi sellaiseen järjestelyyn, että esimerkiksi Pietarissa olisi sellainen vankila, joka täyttäisi meidän asettamamme normit ja, sanoisiko, unionin asettamat normit ja johon vankilaan ainakin voitaisiin näitä vankeja siirtää.

Jos virolaiset ja venäläiset vangit, lukuun ottamatta kaikkein lyhimpiä rangaistuksia kärsiviä, voitaisiin siirtää omiin vankiloihinsa kärsimään tuomionsa, se vähentäisi huomattavasti painetta vankiloissamme. Lukuja en muista ulkoa, mutta minulla on sellainen käsitys, että kun puhutaan venäläisistä ja virolaisista vangeista, puhutaan yhteensä joka tapauksessa sadoista, ainakin yli sadasta vangista. (Ed. P. Salo: Sadoista!) — Sadoista, huutaa ed. Petri Salo väliin, ja luulen, että hän on tässä oikeassa, tässäkin asiassa.

Kolmanneksi ed. Rossin puheenvuoron johdosta pari sanaa tästä perustuslakivaliokunnan tulkintalinjasta. Olen todellakin moittinut tältä korokkeelta perustuslakivaliokuntaa liian tiukoista tulkintaratkaisuista. Suhtautuminen tähän vankien kirjesalaisuuden loukkaamattomuuteen oli mielestäni esimerkki liian tiukasta tulkintalinjasta. Muita esimerkkejä on esimerkiksi entinen oikeusministeri Koskinen tuonut esiin näiden delegointisäännösten tulkinnasta.

Mitä erikseen tulee tähän kirjesalaisuuteen, niin todellakin Suomen perustuslain 10 §:n 2 momentti sanoo, että kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Mutta saman pykälän 3 momentti sanoo, että lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen esimerkiksi vapauden menetyksen aikana. Kysehän on tosiaan tulkintalinjasta. Perustuslakivaliokunta siitä päättää, mutta me voimme osaltamme keskusteluun osallistumalla yrittää vaikuttaa valiokunnan tulkintalinjaan niin, että tällaisten teoriaherrojen ja tutkijakammioistaan tulevien professoreiden ohella herkällä korvalla kuultaisiin myös käytännön työssä mukana olevien asiantuntijoiden näkemyksiä ja päädyttäisiin sellaisiin tulkintalinjoihin, jotka tietysti kunnioittavat perustuslakimme säädöksiä, mutta ottavat myös asianmukaisesti huomioon käytännön olosuhteet.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran joudun kiinnittämään huomion siihen, että ed. Zyskowiczin mielestä varatuomarista ja oikeustieteen kandidaatista tulee professorin nimityksen saatuaan epäpätevä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Mitä tulee hallituksen esitykseen, sen tarkoitushan oli erittäin hyvä ja kannatettava. Mutta täytyy sanoa, että täytyy kyllä jonkin verran kiinnittää huomiota oikeusministeriön valmisteluun. Jos katsotaan tätä esitystä, niin jokainen pykälä käytännössä on jouduttu kirjoittamaan uudestaan voimaantulosäännöstä lukuun ottamatta. Esimerkiksi lakivaliokunta on joutunut lisäämään myöskin tänne 3. lakiesityksen, eli siinä suhteessa täytyy sanoa, että vaikka varmasti oikeusministeriössä kiireessä töitä tehdään, työn tarkkuuteen on syytä kiinnittää jonkin verran huomiota.

Ed. Zyskowicz täällä kiinnitti huomiota perustuslain 10 §:n 2 momenttiin, joka todellakin sanoo, että luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton, mutta välttämättömiä rajoituksia siihen on olemassa ja yksi niistä koskee vapauden menetyksen aikaa. Tältä osin kuitenkin on syytä todeta se, että vankien perusoikeuksien rajoittaminen edellyttää kuitenkin lakia. Jos halutaan rajoittaa tuota luottamuksellisen viestin salaisuutta, sen pitää perustua lakiin ja silloin täytyy olla sille laille hyvät perusteet, tietty välttämättömyysvaatimus.

Silloin kun vankeuslaki aikanaan oli eduskunnassa, niin hallitus ei ollut riittävän hyvin perustellut, minkä takia tämän tarkastusoikeuden hyvin laajasti pitäisi olla voimassa. Tosiaan, kun silloin aikanaan perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta ja sitten lakivaliokunnan toimesta laitettiin, että yksittäistapauksessa on perusteltua syytä epäillä, niin sitä sitten vankiloissa tulkittiin sillä tavalla, että yksittäistapauksessa epäily voi perustua vain kulloinkin tarkastellussa lähetyksessä mahdollisesti havaittaviin seikkoihin. Ja ymmärrän kyllä, että kun virkavastuulla vankiloissa toimitaan, lähdetään siitä, että tiukkaa linjaa ihmisoikeuskysymyksissä täytyy soveltaa, eikä niin, kuten ed. Alho täällä totesi, että olisi sitä voinut laveamminkin soveltaa. Kuten tiedetään, tällä hetkellä varsin monia kanteluita on jo tehty näitten vanginvartijoitten toimenpiteistä, joten siinä suhteessa lainmuutos tältä osin oli kaiken kaikkiaan ainoa mahdollisuus.

Arvoisa puhemies! Ehkä jatkan vielä. (Puhuja siirtyy korokkeelle)

Nyt täytyy sanoa, että säännösten pitäisi olla varsin hyvin kunnossa, kun lähdetään sitten siitä, että ottaen huomioon kokonaistilanne voidaan avata tuo kirje, ja lähdetään siitä, että sitä luottamuksellista viestiä, joka siellä kirjeessä on, ei saa lukea muuten kuin aivan poikkeuksellisissa tapauksissa. Uskon, että tämä tulee toimimaan varsin hyvin ja tulee nyt sitten nopeasti voimaan.

Mitä tulee sitten vankeinhoitoon yleensä, niin täytyy sanoa, että kuten tiedetään, tällä hetkellä on erittäin suuri resurssipula vankeinhoidossa. Jos me katsomme vankiloiden henkilökunnan tilannetta, niin se on suorastaan hälyttävä. Jos katsotaan poissaoloja ja sairauksia vankilahenkilökunnan keskuudessa, niin täytyy sanoa, että tässä suhteessa jotakin pitäisi nopeasti tehdä. Oikeusministeriö ei ole täysin onnistunut siinä, että määrärahat olisivat nousseet tai kehittyneet edes sillä tavalla, että vankiloissa henkilökunnan asema olisi voitu turvata. Tältä osin täytyy sanoa, että toivottavasti seuraavan hallituksen ohjelmaan kirjataan selkeät merkinnät siltä osin, että vankiloitten tilannetta on selkeästi parannettava.

Mitä tulee sitten siihen, että oikeusministeri asetti selvitysmieheksi pääjohtaja Wuolijoen heti sen jälkeen, kun vankeuslaki oli hyväksytty eduskunnassa, niin täytyy sanoa, että järjestys oli kyllä varsin poikkeuksellinen ja hämmästyttävä. Yleensä, kun lakiesitystä valmistellaan, silloin asetetaan selvitysmiehiä ja katsotaan, mihin on tarvetta, mutta jos heti sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt lain, asetetaan selvitysmies pohtimaan mahdollisia ongelmia, silloin kyllä järjestys asioitten käsittelyssä on selvästi virheellinen. Tältä osin täytyy sanoa, että menettelytapa ei ole mielestäni ollut kovinkaan oikea.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vaan haluan todeta, että ed. Taipale voi olla siinä oikeassa, että hänen kannattajiensa keskuudessa on enemmän vankeja kuin ed. Zyskowiczin kannattajien keskuudessa, mutta minun tavoitteeni on se, että vankiloiden henkilökunnan keskuudessa minulla on paljon enemmän kannattajia kuin ed. Taipaleella.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Herra puhemies! Tästä selvitysmiehestä sen verran, että minun kannaltani järjestys oli aivan oikea. En ollut silloin oikeusministeri, kun tämä uusi vankeuslaki annettiin, vaan sen toimeenpanon loppuosa oli minun vastuullani ja myös voimaantulo, ja kestää, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi, hetken, ennen kuin havaitsee, mistä on kysymys. Minä havaitsin sen siinä vaiheessa, kun ensimmäistä lisäbudjettia myöten, budjettia myöten, seuraavaa lisäbudjettia myöten sain kaikki ne rahat, mitä vankeinhoitohenkilöstö, talon johto, minulle esitti perusteluineen, että näillä rahoilla selvitään, ja ne rahapanostukset olivat yhteensä enemmän kuin sen 10 miljoonaa, mitä oli arvioitu uuden vankeuslain toimeenpanoon.

Tämäpä ei auttanutkaan. Kun tehtiin sopimus siitä ja käytiin keskustelut, että jos vielä tämän rahan saa, niin tällä selvitään, se raha saatiin. Seuraavana päivänä tuli ilmi se, että ei riitäkään. Ei riitä tämä eikä riitä seuraava eikä riitä seuraava, ja totta kai minä vaadin perusteluja — ja jo aiemmin — missä on puute, mihin rahat menevät, mikä on oikea taloudellinen tilanne. Olin tehnyt jo aikaisemmin havainnot siitä, että taloudellinen tilanne, talousjohto, vankeinhoidon johto ylimpään asti, ei vastannut niitä edellytyksiä, joita minä olisin edellyttänyt. Silloin totesin sen, että tämä ei ole pelkästään rahakysymys. Minä tiedän hyvin meidän vankiloidemme vankeusalan puutteet. Tiedän ylityöt, tiedän kaikki.

Itse asiassa ylitöistä tämä lähti liikkeelle, siitä, että pyytäessäni Valtiokonttorilta sen tosiasiallisen tilanteen ylitöistä, sairauslomista, varhaiseläkkeelle lähdöstä, ja ne luvut olivat kauhistuttavat. Silloin tajusin, että tämä on kierre. Sain selkeät laskelmat siitä, mitä maksavat ylityöt, mitä maksaa yhteiskunnalle laajasti ottaen koko se tilanne, ja silloin päätin, että talostahan minä en niitä selvityksiä saa, ne olisi tehty jo aikoja sitten. Tästä syystä, kun pääjohtaja Wuolijoki oli jo erittäin hyvin perehtynyt tilanteeseen, pyysin hänet, sain asiat järjestettyä niin, että hän ryhtyi tähän erittäin vaikeaan tehtävään, mutta myös hyvin perusteelliseen tehtävään.

Vielä, kun täällä on esitetty ainakin valiokunnissa epäilyjä siitä, että tämäkin selvitysmiehen palkka olisi voitu panna vankeinhoitoon, ei näin. Valtiovarainministeriö kustansi koko tämän selvityksen kaikkine momentteineen myös meidän puolellemme, ja siinä ei ollut vaihtoehtoa, että ne rahat olisi pitänyt laittaa vankeinhoitoon. Selvityksen yksi perusajatus on se, että kun täälläkin esitettiin budjettikäsittelyssä vielä, että se maaginen 4 miljoonaa edelleen olisi pitänyt lisätä tämän vuoden budjettiin ja jo viime vuoden viimeiseen lisäbudjettiin, josta siis kieltäydyin, sanoin, että nyt tämä selvitetään, niin totean, että tämä ei ole rahakysymys. Sitä viimeistä lisäbudjettia ei tarvittu, ja lopputulema on se, että nyt pitää panostaa pari miljoonaa tähän henkilöstökierteeseen, että saadaan se tasoitettua, ja sen ohella niillä toimenpiteillä, joita Wuolijoki edellyttää, saamme taloushallinnon kuntoon, johtamisjärjestelmät, kaikki ne kohdat, mitä Wuolijoki perusteellisesti esittää, sillä säästyy. Minä uskon siihen, laskelmat ovat perusteelliset ensimmäisen kerran minun näkemäni mukaan. Tällä vankeinhoito säästää aikajänteellä kymmenisen miljoonaa euroa, ja siis se on vain tehokkuutta ja se on järkevyyttä.

Nyt tietysti ongelma on se, millä tavalla meidän vankeinhoitohenkilöstömme sitoutuu tähän ohjelmaan, koska se vaatii henkilökunnalta toimenpiteitä ja sitoutumista. Tätä nyt tässä läpi käymme vankeinhoidon ja talon kanssa. Toivon todella, että se onnistuisi.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että eduskunnassa on jo vuosia ollut tiedossa se vaikea tilanne, mikä vankiloissa on, ja se ei voi kenellekään eduskunnan jäsenelle tulla yllätyksenä, ei ennen vankeuslakia eikä myöskään vankeuslain jälkeen. Täytyy sanoa, että tietysti kun vankeuslakia valmisteltiin, niin siinä yhteydessä olisi pitänyt tehdä tämä selvitys. Nyt jälkikäteen tehtynä tietysti siihen ei saada välttämättä sitä tehoa, mikä olisi saatu, jos se olisi tehty ennen vankeuslain toimeenpanemista. Olisin nyt kysynyt ministeri Luhtaselta, mitkä näistä ehdotuksista nyt on tarkoitus sitten panna käytännössä täytäntöön, ja onko niin, että kaikki tämä tehokkuuden lisäys otetaan henkilöstön selkänahasta, koska tiedämme nyt tällä hetkellä sen, että nimenomaan työssäviihtyvyys vankiloissa on erittäin huono ja siitä syystä sairauspoissaolot ovat erittäin suuria. Minä ainakin kannan, mitä vankiloihin tulee, huolta nimenomaan henkilökunnasta.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että tässä kakkoskäsittelyssä vielä tähän lakiesitykseen palattiin. Täällä on käyty ihan hyvää keskustelua. Menen sitä lyhyesti omalta osaltani myös vielä kerran läpi.

Oli hyvin mielenkiintoista kuulla ed. Alhoa, joka on myöskin perustuslakivaliokunnan jäsen, kun hän piti tätä lakiesitystä sinänsä turhana. Kun ottaa huomioon, että edellinen ja nykyinen oikeusministeri ovat samasta puolueryhmittymästä ja taitavat olla vielä samasta vaalipiiristäkin, niin näkökannat tähän lakiesitykseen olivat 180 astetta eri suuntaisia.

Olisi myös mielenkiintoista kuulla entisen oikeusministerin ed. Koskisen näkökulma näihin säästöihin, mitä oikeusministeri äsken mainitsi, että näillä Wuolijoen tekemillä esityksillä voitaisiin saada noin 10 miljoonan euron säästöt vankiloista. Kysyisin, miksi näitä toimenpiteitä ei tehty jo teidän toimikautenanne, koska nyt sitten jämäkästi nykyinen oikeusministeri on tarttunut tähän Wuolijoen raporttiin ja näin merkittäviä säästöjä voidaan kertarysäyksellä saada meidän vankiloistamme ulos.

Mitä tulee perustuslakivaliokunnan jäsenen ed. Rossin mielenkiintoiseen puheenvuoroon, hän hyvin perusteellisesti kävi läpi asioita perusoikeuksien kannalta niin kuin kuuluukin ja pitääkin. Mutta mielenkiintoinen oli teidän esityksenne, jossa kerroitte, että vankiloissa voitaisiin jatkossa tarkastaa kaikki kirjeet lähtökohtaisesti. Tämä olisi tietenkin esityksenä sellainen, että tietenkin sitä pitäisi miettiä uudestaan myöskin perusoikeuksien ja perustuslakivaliokunnan lausunnon kautta, olisiko yleensä mahdollista, voitaisiinko näin tehdä. Mutta sehän olisi kaikkein selkein tilanne, että suljetuissa vankiloissa varauduttaisiin aina siihen, että koska tahansa, liittyipä siihen pakettiin tai kirjelähetykseen kuinka paljon epäilyksiä tahansa, voitaisiin tehdä pistotarkastuksia ja tarkastaa ja sitä kautta ennalta ehkäistä jo niitä huumeiden ja rahojen ja muiden aineiden kuljetusta vankilaan tai sieltä ulos. Tämä on aloitteena siis hyvin ennakkoluuloton. Varsinkin kun te olette perustuslakivaliokunnan jäsen, niin arvioin sitä myöskin siitä lähtökohdasta.

Tällä hetkellähän meidän avovankiloissamme ei näitä tarkistuksia tehdä, vaan ainoastaan suljetuissa vankiloissa. Avovankilassa kirjeiden vastaanottaminen perustuu siihen luottamukseen, että ne vangit noudattavat niitä sääntöjä, koska jos he eivät noudata niitä sääntöjä, joita avovankilassa asetetaan, he joutuvat mahdollisesti kärsimään rangaistuksensa loppuosan suljetussa vankilassa, ja se luo sitä kannustavutta toimia niitten sääntöjen mukaisesti.

Mitä tulee oikeusministeri, ed. Luhtasen kantaan tästä EU:n ulkopuolisten maiden ihmisoikeustilanteesta ja niistä neuvotteluista, joita käydään Venäjän kanssa, niin edelleenkin kannustaisin teitä ja teidän tulevaa seuraajaannekin — mahdollisesti se voi pysyä myöskin samana henkilönä — jatkamaan tätä, koska onhan myös ihmisoikeusasioiden kanssa ongelmallista, että vieraan valtion henkilöt joutuvat olemaan Suomessa, jossa heillä ei ole edes omaa kieltä eikä omaa kulttuuriakaan. Eikö se olisi kovin toivottavaa, että he pääsisivät mahdollisimman pian sinne omaan turvalliseen kotimaahansa mahdollisesti tuttuun vankilaan, koska nämä resurssit Suomessa ovat hyvin rajalliset, ja niin kuin me tiedämme, Suomen vankilat ovat sen verran ehkä länsimaisia, että niistä pystytään vielä kohtuullisen hyvin johtamaan tällaista vaarallista ja organisoitunuttakin rikollistoimintaa? Kannustan teitä edelleen kaikin mahdollisin keinoin jatkamaan näitä kahdenkeskisiä neuvotteluja. Te teette isänmaalle siinä suurta palvelusta, ja uskon, että myöskin vankien ihmisoikeuksille.

Puhuitte niistä pullonkauloista ja hitaasta menettelystä. Ymmärrän, mutta uskoisin kuitenkin, että esimerkiksi eteläisen naapurin Viron kanssa näissä asioissa pitäisi päästä nopeampaan menettelyyn ja pullonkaulat pitäisi pystyä ratkaisemaan, jotta mahdollisesti hyvin pian lainvoimaisen tuomion jälkeen siirto voitaisiin toteuttaa molemmin puolin. Puhun tästä molemmin puolin, koska en ole niin sinisilmäinen, että en tiedä, että myöskin EU-maissa ja myös EU:n ulkopuolisissa valtioissa on myöskin suomalaisia vankiloissa ja meidän etumme on myöskin saada nämä suomalaiset mahdollisimman pian kärsimään rangaistustaan Suomen vankiloihin.

Herra puhemies! Ed. Sasi tässä otti hyvin kantaa tähän Wuolijoen raporttiin. Eduskunnan lakivaliokunta viime viikolla sai siitä hyvin perusteellisen esityksen, oikein perusteellisen ja pitkän, ja siinä käytettiin jopa audiovisuaalisia välineitä tämän esityksen tehostamiseen. Tämän jälkeen olemme kuulleet myöskin paria kolmea oikeusministeriön edustajaa. Mutta valitettavasti nämä valtiopäivät loppuvat. Emme ehtineet siihen syventyä sillä pontevuudella, mitä olisimme halunneet. Teimme tänään eduskunnan lakivaliokunnassa asiasta niin sanotun pöytäkirjamerkinnän ja lähetimme tämän lyhyen pöytäkirjamerkinnän tiedoksi myöskin oikeusministeriölle. Toivon, että tuleva lakivaliokunta siihen ehtii syventyä perusteellisemmin.

Mutta sen lyhyen kuulemisen perusteella voisi todeta sen, mitä ed. Sasi täällä sanoi, että meidän vankiloissamme on tällä hetkellä totaalinen johtamisongelma, totaalinen johtamisongelma, joka on myöskin johtanut näihin sairauslomiin, ylitöihin ja henkilöstön loppuunpalamiseen osaltaan. Ei pystytä tällä aikataululla analysoimaan, mikä kaikki tästä on totta, mikä on tutkijan väite ja miten toinen osapuoli sitten puolustautuu, mutta se oli hyvin vakava raportti. Vaikka olen samaa mieltä, että tietenkin tämän suuren vankeuspaketin edellähän tämä selvitys olisi pitänyt meille saada ja se olisi vaikuttanut varmasti vankeuslain paketin sisältöönkin, niin parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Toivon lopuksi, herra puhemies, että oikeusministeri vielä tämän toimikautensa aikana lausuu tästä raportista ja sen jatkotoimenpiteistä niin selkeät toimintaohjeet, että myös mahdollinen hänen seuraajansa vie näistä epäkohdista pois siihen, että meidän vankeinhoitomme on tehokasta, taloudellista, järkevää ja mahdollisimman pian me pääsisimme siihen tilanteeseen, että nämä vankeuslain kultaiset ajatukset voisivat toteutua. Niitä on hyvin paljon siellä lain sisällä, mutta pelkään, että tällä nykyisellä käytännöllä saamme odottaa yhden tai kaksi vaalikautta ennen kuin ne toteutuvat niin, että saamme esimerkiksi vangit sijoitettua työelämään, palautumaan yhteiskunnan normaaleiksi jäseniksi ja saisimme uusintarikollisuutta merkittävästi vähennettyä, koska tämähän on tämän vankeuslain aivan keskeinen sisältö.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ehkä on tämän keskustelun tässä vaiheessa syytä huomauttaa, että vankila on rangaistuspaikka. Se ei ole täysihoitola vaan rangaistuspaikka. Riippumattoman tuomioistuimen toimesta on annettu rangaistus, ja sitä kärsitään vankilassa.

Mutta, arvoisa puhemies, kun ministeri Luhtanen viittasi resurssipulaan ja sanoi, että on suoranainen kierre tullut resurssipulasta vankeinhoitoalueella, minä huomauttaisin, että meillä on valitettavasti paljon paljon sektoreita ollut viime vuonna, joilla kaikilla on resurssipula, ja ne ovat hyvin merkittäviä, peruspalveluja tarjoavia sektoreita. Näitä ovat muun muassa terveydenhuolto, aivan alimitoitettu valtiovallan toimenpiteistä johtuen. Meillä on poliisisektori saanut viime vuosina joka vuosi liian vähän määrärahoja, ja organisaatio on alimitoitettu jopa niin, että nuoria vastavalmistuneita poliiseja on joutunut työttömiksi heti valmistumisensa jälkeen. Kun kaikilla näillä merkittävillä sektoreilla on resurssipula, se tarkoittaa sitä, että henkilökunnasta otetaan irti kaikki mahdollinen, ja tämä pätee nimenomaan myöskin vankiloiden osalta.

Yksinkertaisesti punamultahallitus ei ole joko halunnut tai se ei ole pystynyt tekemään sellaisia päätöksiä ja tuomaan sellaisia ehdotuksia eduskunnalle, että olisi pystytty turvaamaan perusresurssit näille kansalaisten kannalta tärkeille sektoreille. Kansalaisilta kun kysytään, mitkä he panevat ykköstilalle omien tavoitteittensa osalta, niin terveys ja turvallisuus ovat aina kärjessä. Ja jos katsotaan viime vuosien tilannetta ja tämän päivän tilannetta Suomessa, niin kyllä on valitettava tosiasia, että näiltä kaikkein tärkeimmiltä sektoreilta valtiovallan toimenpitein on resursseja pienennetty ja henkilökunta on entistä kovempien paineitten alla. Jos puhutaan vankiloista, niin kyllä se on väärin päin silloin, jos täällä vaan keskustellaan, miten vankilassa rangaistusta kärsivillä olisi mahdollisimman hyvä olla, ja unohdetaan henkilökunta.

Lopuksi vielä, arvoisa puhemies, sanon: vankila on rangaistuspaikka.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Itse asiassa, ed. Vielma, en sanonut, että vankiloissa on resurssipula. Tätä täytyy hiukan täsmentää. Viittasin siihen, että kun tulin tähän runsas vuosi sitten, minulle esitettiin jatkuvasti lisäbudjetteihin, varsinaisiin budjetteihin 4 miljoonaa, 4 miljoonaa, 4 miljoonaa, 4 miljoonaa. Nämä rahat tulivat joka kerta, kun niitä esitettiin. Vankeinhoidon johto esitti minulle, että näillä pärjätään, nyt kun tämä vielä saataisiin, niin tällä pärjättäisiin. Raha saatiin, mutta sillä ei pärjätty. Minun tehtäväni, velvollisuuteni oli pyytää selvitystä siitä, missä on se rahapula, mihin rahat menevät, ja mistä on kysymys. (Ed. Vielma: Johtamisessa!)

Sen päällä oli suuret vankeinhoidon henkilöstön ylityöt, sairauspoissaolot, työssäviihtymättömyys, monenmoiset ongelmat, mutta minä tajusin sen, että raha ei tätä ongelmaa ratkaise, vaan ongelmat ovat johtamisessa, ei pelkästään vankilahenkilökunnan vaan koko vankeinhoidon johtamisessa ja taloushallinnossa, monenmoisissa kuvioissa. Tästä syystä minulla oli onni saada asialle jo aiemmin Valtiokonttorin pääjohtajan ominaisuudessa asiaan perehtynyt Wuolijoki.

Tämä ei ole nyt oikeastaan säästöohjelma, vaan tämä on toiminnan järkevöittämistä joka kantilta, valtionhallinnon yhden sektorin toiminnan järkevöittämistä ja sen oikeisiin uomiin saattamista. Tästä on kysymys. Ja kun syksyllä sanoin, että en esitä enää yhtään penniä lisäbudjettiin, ennen kuin saan tiedon siitä, mikä on tilanne, laskelmat siitä, mihin rahat menevät, mikä on pitkäjänteinen strategia, miten asia hoidetaan, sitä ei tullut. Sen on tehnyt nyt Wuolijoki.

Tämä on iso vyyhti, vuosien aikana, vuosien, vuosien aikana kehittynyt, ja sen päällä on sitten koko ajan ollut oikeasti ikään kuin tämmöinen krooninen rahapula, mutta rahat eivät ole olleet oikeassa paikassa. Ei tämä tilanne korjaannu hetkessä. Minulle esitettiin, että tämä raha on välttämätön, muuten lomautetaan henkilökunta; se ei ollut välttämätön. Jo se, että lähdetään viemään toimintoja oikealle uralle, tekee sen, että henkilökunta tajuaa ja tiedetään, mitä tehdään, tästä ongelmasta halutaan päästä pois.

Mietintö on otettu vankeinhoidon parissa, vankiloissa hyvin palauttein vastaan, että tästä kierteestä pitää päästä pois eli panostukset ylityökierteisiin, sairauspoissaolojen ehkäisyyn, moneen muuhun tekevät muun muassa sen säästön, mutta siihen tarvitaan nyt panostus, joka on noin 2 miljoonan luokkaa, vähemmän kuin 4 miljoonaa tuntemattomiin syövereihin. Mutta tämä, että siitä lopullisesti päästään vuosien aikana noin 10 miljoonaa parempaan tilanteeseen, vaatii sen, että ne 28 Wuolijoen kohtaa toteutetaan.

Aivan oikein täällä äsken kysyttiin, miten tästä päästään eteenpäin. Siis selvitys on tehty minulle, ei ministeriölle, koska ministeriön virkamiehet ovat olleet osallisina tässä kehityskulussa tietenkin. Tässä on tietysti se, millä tavalla sitoudutaan tähän ohjelmaan, millä tavalla ministeriön henkilökunta vankeinhoitoa myöten sitoutuu ohjelman toteuttamiseen, johtamiseen, kaikkiin toimenpiteisiin. Tämä ei ole sellainen päätös, jonka nyt hallitus ikään kuin siunaisi, vaan tämä on talon sisäistä johtamista ja hallinnointia, mutta tavallaan vaikeampaa, mutta kyllä siihen keinot keksitään. Siinä tulee esimerkiksi sellaisia budjettimuutoksia, jos asiat menevät niin kuin pitää, kuin nettobudjetointi vankeinhoidon työtoiminnan elvyttämiseksi. Ehkä toinen budjettimuutos liittyy Senaatti-kiinteistöjen vuokrasopimuksiin ja tämän kaltaisiin asioihin, joilla taas saadaan vankien toimintaa ja vankiloiden elämää ikään kuin ylösrakennettua.

Näistä olen käynyt parhaillaan keskusteluja, ja niitä toimenpiteitä, joilla nyt ikään kuin tämä sisäinen johtaminen ja hallinnointi, kaikki tämä, saadaan oikeille urille, tehdään nyt kaiken aikaa eri osapuolten kanssa. Se ei ole helppo homma. Tämä aika on paha, katkokset, kaikki, hallituksen vaihdokset, mutta minä uskon siihen, että olipa minkälainen hallitus tahansa, niin aina pitää valtiovaltaa kiinnostaa se, millä tavalla sen organisaatiota hoidetaan, mihin rahat menevät ja kaiken kaikkiaan mistä on kysymys. Mutta tässä juuri käymme tätä keskustelua siitä, millä tavalla tämä sitoutuminen varmistetaan.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Luhtanen, te puhuitte miljoonista, parista miljoonasta. Ei se Suomen talousarvion puitteissa ole ollenkaan mahtava määrä. Jos sillä asia hoituisi, sehän tietysti pitäisi hoitaa ja te olisitte sen hoitanut. Kysymys on siitä, että ensinnä on mietittävä se palvelutehtävä, mikä vankilalla on, ja koneisto, joka sitä suorittaa. Sitä varten tarvitaan organisaatio ja organisaatiota varten rahaa, ja se raha on mitoitettava, rima pantava sille korkeudelle, että se turvallisuus taataan ja organisaatio toimii sillä tavalla, että henkilökunnalta ei näännyksiin asti oteta selkärangasta kaikkea mahdollista irti. Tässä on tapahtunut selvä laiminlyönti liian monella sektorilla tämän hallituksen aikana, ja sitä halusin äsken puheenvuorossani korostaa. Vankilan ykkösasia on se, että siellä voi henkilökunta hyvin, siellä on hyvä johto, te ministerinä voitte luottaa siihen, ja jos ette luota, te vaihdatte johdon, ja sitten vankien osalta hoidetaan asiat niin kuin laissa määrätään ja rangaistukset on annettu.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vielä paikalta ihan lyhyesti. Kiitoksia ministerille näistä vastauksista. Haluan vaan todeta sen, että lakivaliokunnalle esitettiin myöskin sellainen huoli, että tällä hetkellä Suomen vankiloissa on tuhansia ja taas tuhansia neliömetrejä, jotka eivät ole tehokkaassa käytössä. Ja silloin kun vankila perustellusta syystä saneeraa tarvittavia tiloja itselleen, ne toteutetaan tietenkin Senaatti-kiinteistöjen osalta ja vuokrat nousevat ja sitä kautta niitä ei pystytä ottamaan budjetoinnissa huomioon. Samoin näissä budjetoinneissa, joista äsken kerroitte, ei ole riittävästi huomioitu sitä vankimäärän kasvua, mikä on todellisuudessa tapahtunut, vaan se on tullut aina niin sanotusti jälkijättöisesti. Se tietää sitä, että kyllä näitten asioitten kanssa joudutaan painiskelemaan.

Oikeusministeriön hallinnonala on pieni hallinnonala koko valtionhallinnossa, mutta kyllä tässä tarvitaan myöskin ymmärrystä nimenomaan valtiovarainministeriöstä suhteessa tähän kiinteistöjen hoitoon ja niitten vapautuneiden tilojen järkevään käyttöön ja siihen, kenenkä piikistä ne jatkossa rahoitetaan, jos halutaan, että rahoitus menee nimenomaan sieltä vankeinhoidon puolelta. Mutta lopetan tähän tämän keskustelun ja odotan mielenkiintoisia vastauksia nyt entiseltä oikeusministeriltä, ed. Koskiselta, koska hän on pyytänyt seuraavaa puheenvuoroa.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Varmaan tämä vankien kirjeenvaihtoa koskeva keskustelu on sinänsä hyvinkin loppunut, mutta kun tämä keskusteu oli vähän historiatonta, täytyy muistaa, mikä oli ongelmien perussyy.

Viidessä vuodessa vankimäärä kasvoi yli tuhannella eikä saatu vastaavaa resurssilisäystä. Samana aikana vankeinhoitohenkilöstöä saatiin noin 50 lisää lähinnä sairaanhoitotehtäviin. Tämä on perussyy, minkä takia siellä on niin kuormittunut tilanne ylitöitä ja muuta. Korjaustoimia käynnistettiin jo vuosia sitten. Kun vankeinhoitolain kokonaisuudistusta suunniteltiin, samaan aikaan laitettiin liikkeelle koko rakenteen uudistaminen siten, että hallintoa voitaisiin keventää ja siirtää tehtäviä lähityöhön, ja tämä prosessi on vieläkin kesken. Siellä on tehty tätä muutosta samalla, kun siirryttiin aluevankilajärjestelmään. Samassa yhteydessä olisi luonnollisesti kaivattu suoraan enemmän myös lisävakansseja ja varmaan myös tiukempaa johtamista, että esitetyissä taloussuunnitelmissa ja -luvuissa pysytään.

Myös neuvottelut Senaatti-kiinteistöjen ja valtiovarainministeriön kanssa käynnistyivät vuosia sitten, että saataisiin oikeudenmukaisemmaksi vuokran määräytyminen, mutta se on törmännyt ainakin aikaisempina vuosina valtiovarainministeriön ja Senaatti-kiinteistöjen vastustukseen.

Tämä 10 vuoden puitesopimus, jolla koko vankilakannan uusiutuminen saatiin liikkeelle, on sinänsä ollut hyvä, mutta sen talous ei ole pitänyt. Oli ajatus, että voidaan todella käyttää toimintaan enemmän eivätkä näitten laskennallisten indeksikorotusten ja vuokrankorotusautomaattien rahoittamiseen menisi sitten ne lisäeurot, joita eduskunta on pystynyt esittämään. Tämähän on vuotuisesti ollut esillä budjettiriihessä, budjettikehysmenettelyssä. Koko hallituskin on ollut tietoinen jo vuosikausia siitä, että tällaisia isoja ongelmia vankeinhoidon tilanteessa on, mutta tunnetusti budjettimenettely ei ole niitä taipuisimpia silloin, kun on nopeasti kasvaneesta työmäärästä kysymys. Sitä ei asianmukaisesti ole otettu huomioon riittävän isoina muutoksina itse budjetin peruslukuihin ja sitten on jouduttu tähän epämääräiseen ja epäsuotuisaan lisäbudjettimenettelyyn.