Marjatta   Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Listalla on useita verolakeja ja veroasteikkolaki ensimmäisenä.

Valtionveroa maksetaan noin 1 000 euroa kuukaudessa suuremmista palkkatuloista. Tämä merkitsee sitä, (Hälinää — Puhemies koputtaa) että pienillä päivärahoilla ja myös alle 1 000 markan eläkkeellä olevat eivät maksa lainkaan valtionveroa, joten nämä taulukoiden tarkistukset ja pienet alarajan muutokset eivät auta esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä, pitkäaikaissairaita, äitiyslomalla ja hoitovapaalla olevia. Kun otetaan huomioon vielä se, että kunnallisveron ansiotulovähennys ei vuoden 97 jälkeen ole koskenut myöskään pelkästään päivärahalla eläviä, niin nämä pitkäaikaisesti päivärahalla olevat, koko vuoden päivärahalla olevat ihmiset, joita on satojatuhansia, nämä eri ryhmät, jotka mainitsin, eivät ole saaneet tämän hallituksen aikana minkäänlaisia verohelpotuksia. Myöskään näihin pieniin päivärahoihin ei ole tullut mitään olennaisia korotuksia.

Kun nyt jälleen olemme saaneet tietoja siitä, miten tuloerot ovat kasvaneet ja köyhiä ... (Hälinää)

Kiitos, rouva puhemies! — Kun on saatu jälleen tietoja, miten lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt, niin juuri nämä verotuksen muutokset, jotka eivät ole auttaneet pienituloisimpia päivärahoilla eläviä ihmisiä, ovat olleet osaltaan johtamassa siihen, että tuloerot ovat kasvaneet ja pienituloisimmat ovat jääneet edelleen pienituloisiksi. Ei heidän suhteellinen asemansa eikä myöskään absoluuttinen asemansa ole tosiasiassa parantunut.

En voi muuta kuin ihmetellä sitä, että ei ole löytynyt valmiutta parantaa näiden ihmisten ja näiden perheiden asemaa myöskin veroratkaisuilla. Se, mitä vasemmistoliitto on tarjonnut eri vaiheissa, muun muassa kesällä budjettineuvotteluissa, oli se, että olisi annettu erillinen verohelpotus, perustoimeentulovähennys tai joku vastaava, näille päivärahalla eläville, mutta tällaiseen ei ole päästy (Puhemies koputtaa), ja toivon, että jatkossa näin myöskin verotuksen keinoin tullaan pienituloisimpien päivärahalla ja sosiaaliturvan varassa elävien asemaa korjaamaan. Jääköön tämä sitten seuraavan hallituksen toteutettavaksi ohjelmaksi.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukosen olisi pitänyt käyttää tämä puheenvuoro tämän asian edellisen käsittelyn yhteydessä, koska tässä yhteydessä vihreät ehdottivat niin sanotun negatiivisen tuloveron käyttöönottamista, mikä olisi parantanut nimenomaan heikkotuloisten asemaa ja myös kannustanut työntekoon. Tämä mallihan oli toteutettu tavalla, joka olisi myös mahdollistanut sen, että kun kuntien verotulojen puolelle mentiin, valtio olisi kuntien veromenetyksen maksanut takaisin.

Mitä sitten tulee ed. Stenius-Kaukosen puheenvuoroon siltä osin, missä tilanteessa ovat lapsiperheet, niin todella tarvitaan toimenpiteitä lapsiperheiden aseman parantamiseksi, koska lapsiperheet ovat selkeästi se ryhmä, jonka osalta sosiaaliturvaa ei ole parannettu, vaikka 90-luvun puolivälissä tehtiin leikkauksia. Hyvin monien muiden ryhmien osalta näitä leikkauksia on myöhemmin purettu.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuosta etupenkistä kuuluu niin huonosti, että ajattelin tulla täältä puhujakorokkeelta käsin puuttumaan ed. Stenius-Kaukosen esille nostamaan tärkeään kysymykseen.

Todellakin käy niin jälleen kerran, mutta ed. Stenius-Kaukonen, ei suinkaan ensimmäistä kertaa, (Ed. Stenius-Kaukonen: Aivan oikein!) vaan monetta vuotta peräkkäin käy niin, että hallituksen veroratkaisut kohtelevat kaikista pienituloisimpia erittäin kaltolla tavalla. Pääsyy on kuitenkin siinä ratkaisussa, joka syntyi. En uskalla mennä sanomaan, tuitteko hallituksen esitystä silloin, kun se syntyi, mutta valtaosa ainakin vasemmistoliitonkin kansanedustajista tuki sitä ratkaisua, millä tämä ongelma synnytettiin. Ja mikä se oli se ratkaisu? Se oli se, että ansiotulovähennyksen piiristä poistettiin kaikki ne kansalaiset, jotka saavat erilaisia tulonsiirtoja, tai nimenomaan ne kansalaiset, joittenka toimeentulo on näitten sosiaalisten tulonsiirtojen varassa. Näiden ihmisten poistaminen ansiotulovähennyksen piiristähän johti siihen, että vaikka näitä rajoja nostetaan sinne tai tänne, enemmän taikka vähemmän, nämä kaikista pienituloisimmat ihmiset eivät saa penninkään kevennystä omaan verotukseensa.

Päinvastoin käy jälleen tällä kertaa sillä tavalla, että niissä kunnissa, missä verotus kiristyy kunnallisveron kautta, ja näinhän tapahtuu noin sadassa kunnassa, näiden ihmisten verotus kiristyy. Se ei pysy ennallaan, vaan se kiristyy, ja se on kova juttu, ja sitä juttua entisestään pahentaa se, että samaan aikaan hallitusten esitysten, nyt tänään listalla olevien esitysten, kautta polttonesteiden vero kiristyy. Myös välillisen verotuksen suunnalla tapahtuu ratkaisuja, jotka ratkaisut kiristävät nimenomaan näiden pienituloisimpien ihmisten verotusta. Lämmitysöljyn ja liikenteen polttonesteiden veron kiristyminen johtaa siihen, että niiden kansalaisten kohdalla, jotka asioimiseen tarvitsevat autoja tai jotka asumisessaan tarvitsevat lämpöä — ja sitä yleensä tarvitsevat ihmiset — käy niin, että elinkustannukset nousevat.

Ed. Stenius-Kaukonen, teillä on oikea asia, mutta sillä asialla olisi ollut sijaa ja tilaa jo vuosia sitten korkealla profiililla ensin teidän omassa eduskuntaryhmässänne ja sen jälkeen eduskunnassa, kun vuosi toisensa jälkeen täällä näistä asioista on äänestetty. On hienoa, että nyt nousette kovaan vastarintaan hallitustanne vastaan. Mutta vielä kerran: todellakin parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta olisi ollut suotavaa, että tässä asiassa olisi toimittu jo vuosia sitten, vuosi toisensa jälkeen jo vuosia sitten.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Pekkarisella on hyvä, mutta lyhyt muisti. Hän ei muista sitä, että olen tästä samasta asiasta puhunut kaikki nämä kolme vuotta, melkein neljä jo, jotka tämä eduskunta on istunut, jokaisessa vaiheessa, kun näitä on käsitelty. Oma eduskuntaryhmäni on myöskin hallitusneuvotteluissa ja budjettineuvotteluissa esittänyt korjausta näihin pienituloisimpien toimeentulon epäkohtiin. Mutta, ed. Pekkarinen, se on surulla tunnustettava, että meidän voimamme eivät ole riittäneet muuttamaan tätä asiaintilaa. (Keskustan ryhmästä: Mihin ne ovat riittäneet?)

Mitä tulee siihen vaiheeseen, kun tämä kunnallisveron ansiotulovähennys poistettiin päivärahoista, silloin, ed. Pekkarinen, en ollut eduskunnan jäsen, koska se tapahtui edellisellä kaudella. Mutta juuri tällaiset tekijät olivat syynä siihen, että vielä kerran ajattelin, että jos minunkin voimiani tarvittaisiin, mutta eipä niistä paljon apua ole ollut.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen on aivan oikeassa ja minä väärässä niiltä osin, että silloin, kun tämä suuri virhe tapahtui, ed. Stenius-Kaukonen ei todellakaan ollut eduskunnassa. Mutta, ed. Stenius-Kaukonen, kun siitä käännätte katseenne vähän taaksepäin, löydätte sieltä ryhmän, joka oli tukemassa hallituksen esitystä, joka on kova pienituloisten kansalaisten kannalta. Uskon, että jos te olisitte ollut eduskunnassa sillä hetkellä, kun tämmöinen esitys täällä oli, tämä päätös olisi, paljon mahdollista, mennyt nurin.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt ed. Stenius-Kaukosella ja muillakin on mahdollisuus osoittaa tässä asiassa mielipiteensä ja kantansa ja tehdä oikean suuntainen valtiopäivätoimi, kun kannatatte keskustan vastalauseen ponsiesitystä.

Arvoisa puhemies! Ehdotan lausuttavaksi: "Eduskunta edellyttää, että yhden tulonsaajan perheiden sekä sosiaaliturvan varassa elävien kireään verotukseen liittyvät ongelmat selvitetään ja korjataan pikaisesti."

Tässä on kaksikin ongelmaa nostettu esille, jotka osin liittyvät toisiinsa, todellakin siihen perheiden köyhyysongelmaankin varmasti. On todella niin, että verotettavan tulon alaraja on noussut ansiotulovähennyksen korottamisen kautta, mutta myöskin valtionverotuksessa tuloverojen asteikkojen korottamisen kautta. Tuloverojärjestelmämme on luotu ajatellen kahta kokopäivätoimista ansaitsijaa perheessä. Koska verottoman tulon alaraja, jota on viime vuosina korotettu siis, on henkilökohtainen, samaan tulotasoon kohdistuu erilainen verorasitus riippuen siitä, onko tulonsaajia perheessä yksi vai kaksi. Tällä on olennainen vaikutus kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kannalta. Yhden tulonsaajan perheiden verotukseen liittyviä epäkohtia olisi siksi pikaisesti selvitettävä. Niiden korjaaminen olisi tärkeää verojärjestelmän oikeudenmukaisuuden lisäämisen ja perheiden kasvatustehtävän tukemisen kannalta.

Tässä emme ole esittämässä mitään yhteisverotusta, vaan sitä, että tämä ongelma tunnistettaisiin ja joko verotuksen keinoin taikka verotuksen ja sosiaaliturvan keinoin yhden tulonsaajan perheiden tilanteeseen voitaisiin puuttua. Yhden tulonsaajan perheitä ovat muun muassa sellaiset, joissa esimerkiksi toinen puoliso on työttömänä taikka on kyse yksinhuoltajasta tai toisen puolison sairaudesta.

Totta kai nämä veroratkaisut liittyvät myöskin työllisyyteen. Juuri pienituloisten osalta on ongelmana sosiaaliturvan ja verotuksen tietty päällekkäisyys. Kunnallisverotuksessa ansiotulovähennystä on korotettu moneen otteeseen, mitä voi pitää oikeana asiana sinällään. Ongelma tulee, niin kuin ed. Pekkarinen totesi, siitä, että esimerkiksi työttömät taikka sairauspäivärahan tai äitiyspäivärahan varassa elävät eivät saa tätä kannustinvähennystä hyväkseen. On tietysti myös tulonsaajia, jotka eivät lainkaan maksa veroa. Näin ollen näiden välillisten verojen kiristäminen merkitsee heidän kokonaisverorasituksensa kiristymistä.

Todella voidaan ajatella tilannetta, että ihminen sairastuu ja saa sairauspäivärahaa. Vaikka hän saisi samat tulot kuin ollessaan töissä, niin hänen verotuksensa on ankarampi juuri tämän ansiotulovähennyksen takia. Nyt tällä on todellinen merkitys, koska ansiotulovähennys on nostettu tasolle, jolla sillä on todellista merkitystä ihmisten verotuksessa ja toimeentulokysymyksissä.

Näitä ponsiesityksiä on ollut ennenkin, mutta ne eivät ole täällä tulleet hyväksyttyä. Näin ollen nyt olisi korkea aika evästää tulevaa verovalmistelua niin, että yhden tulonsaajan perheiden ongelma ja sosiaaliturvan varassa elävien perheiden verotusongelma nostettaisiin eduskunnan tahtona tämän lakiesityksen yhteydessä esille.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Ala-Nissilän tekemää lausumaehdotusta.

Valiokunnan mietinnössä veroasteikkolaista on sinänsä huomioitu ja noteerattu nämä tuloveroasteikon rakenteelliset kehittämistarpeet elikkä kysymys sosiaaliturvan ja tulonsiirroilla elävien verotuksen suhteellisesta kireydestä tai siitä, että se ei ole keventynyt samalla tavoin kuin ansiotulonsaajien verotus. Samoin on huomioitu verorasituksen määrän vaihtelu eri perhetilanteissa riippuen siitä, onko perheessä yksi vai kaksi tulonsaajaa, vaikka se kokonaistulo perheellä olisikin sama. Kuitenkaan mietinnössä ei ole menty niin pitkälle, että siinä olisi kiirehditty hallituksen toimenpiteitä näissä tilanteissa ja sitä, että nämä ongelmat selvitettäisiin. Sen takia tämmöinen lausuma on tarpeen.

Mitä tulee kunnallisverotuksen ansiotulovähennykseen, se on varmaan sinällään ollut aivan tarpeellinen kannustamaan työntekoa myöskin pienillä työtuloilla, joten ehkä se ei ehkä ole niinkään suuri ongelma tässä, vaan täytyy ottaa huomioon myös se, että kunnallisverotuksen perusvähennystäkään ei ole tarkistettu tänä aikana esimerkiksi inflaatiotarkistuksilla. Sehän kohdentuisi myös tulonsiirtoja saavien verotukseen ja keventäisi, jos perusvähennystä voitaisiin korottaa. Sitten tietysti toinen vaihtoehto on myöskin itse tulonsiirtojen korottaminen niin, että tulokehitys sitä kautta paranisi, mutta todellakin, arvoisa puhemies, tässä tarvitaan kokonaisvaltaista selvitystä näistä korjauskeinoista. Sen takia ehdotamme tätä lausumaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen piti ensimmäisen puheenvuoron ja mahdollisti sinänsä tämän keskustelun, koska muuten puhemies olisi ehkä joutunut odottamaan aivan kohtuuttoman pitkään ensimmäistä puheenvuoroa. Mutta ed. Stenius-Kaukonen on aika tavalla saanut aikaankin ja kyllä keskeisessä asemassa monen muun, voisi sanoa, vasemmistolaisen, sekä sosialidemokraattisen että vasemmistoliittolaisen, kansanedustajan kanssa sai aikaan ja hallituksen kokonaisuudessaan ollessa mukana kansaneläkkeen tasokorotuksen, joka tuli voimaan 2001. Tämä oli kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten eläkettä nostava toimenpide. Tässä mielessä kyllä ed. Stenius-Kaukonen oli turhan vaatimaton puhuessaan omasta roolistaan.

Mitä tulee veroasteikkolakiin, ei ole huono asia keskituloisten, joita ei voi pitää millään tavalla rikkaina, näkökulmasta, että nostetaan valtionverotuksen alkamisen tasoa. Mutta ongelmahan on siinä, että verohelpotus viedään todella suuriin tuloihin saakka. Tässä on se epäsolidaarisuus ja se, joka lisää tuloeroja.

Lopuksi, puhemies, on hyvin tärkeätä, että palvelut taataan maassa. Se on kuntien tehtävä. Silloin tietysti ansiotulovähennys on ongelmallinen, jos sitä ei kompensoida kunnille.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on moitittu yli puoluerajojen sitä, että kunnallinen ansiotulovähennys saadaan tehdä vain ansiotulosta ja sitä ei saa tehdä esimerkiksi työttömyysturvatulosta. Minä puolestani puolustan tätä uudistusta, joka muutama vuosi sitten tehtiin. Se on erittäin perusteltu ja järkevä. Sillä on nimittäin aikaansaatu juuri se kannustava vaikutus, työntekoon kannustaminen ja työnteon kannattavuus, joka sillä haluttiinkin aikaansaada.

Tilannehan on nimenomaan tarkoittanut tämän uudistuksen jälkeen sitä, että jos meillä on kaksi henkilöä, joista toinen saa 7 000 markkaa kuussa tekemällä työtä ja toinen 7 000 markkaa kuussa työttömyyskorvauksena, tämä työllään 7 000 markkaa ansaitseva saa käteensä enemmän. Se on täysin oikeudenmukaista, ja se on täysin perusteltua ja se on työntekoon kannustavaa.

Meillä on suurena ongelmana kannustinloukut. Stakesin tutkimuksen mukaan 41 prosenttia työttömistä — siis 41 prosenttia työttömistä — on tilanteessa, jossa työn vastaanottaminen ei heille taloudellisesti kannata. Jos me nyt tekisimme, niin kuin keskusta ja vasemmistoliitto vaativat, että työttömien verotusta kevennettäisiin ansiotulovähennyksen laajentamisen kautta, niin niiden ihmisten määrä, jotka ovat kannustinloukuissa eli joiden kohdalla työn vastaanottaminen ei kannata, vain nykyisistäkin hurjista luvuista nousisi.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Varmasti nämä suuret veroratkaisut tulevat seuraavien hallitusohjelmaneuvottelujen kohteiksi, mutta ihan muutama sana ensiksi tästä kannustinvähennyksestä, jota ed. Zyskowicz kovasti kehui. Sillä on hyviä vaikutuksia, eräitä hyviä vaikutuksia. Ed. Zyskowicz, samanaikaisesti se on kuitenkin köyhdyttänyt monet jo erittäin huonossa asemassa olevat, esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät. Voin todeta, että esimerkiksi Porissa, joka on suuri työttömyyskaupunki, alle 40 prosenttia enää saa ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Ed. Zyskowicz, nämä ihmiset ovat pudonneet köyhyysloukkuun, yli 60 prosenttia heistä. Kannustinloukuista on tullut samalla köyhyysloukkuja, ja se on se todellinen ongelma. Se on minusta kvasiongelma, josta ed. Zyskowicz nyt puhuu, että ihmiset eivät tekisi työtä. Kyllä ihmiset tekevät työtä, kun vain työtä on tarjolla.

Puhemies! Ansiotulovähennyksessä on myös se ongelma, että se vähentää kunnallisveroa ja se pistää kunnat nostamaan veroäyrejä, niin kuin täällä on todettu. Se on hyvin ongelmallista. Niillä, jotka eivät maksa ollenkaan valtionveroa, kuitenkin kunnallisvero nousee. Tällä on erittäin monia myöskin haitallisia vaikutuksia. Pyydän kyllä ed. Zyskowiczia miettimään vähän tarkemmin sitä köyhyysongelmaa, joka meillä on ja joka jatkuvasti tulee myöskin, ed. Zyskowicz, Stakesin tutkimuksista esille, viimeksi viime viikolla, kun ilmoitettiin, että köyhiä lapsiperheitä on nyt kaksinkertainen määrä verrattuna vuoden 1992 tasoon.

Ed. Zyskowicz, minä tunnen tämän köyhyysongelman. Se on todellinen ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Minä toivon, että myöskin kokoomus ottaisi tämän ongelman omakseen eikä ainoastaan puhuisi propagandaa täällä.

Puhemies! Myöskin uskoisin, että Seppo Leppänen, joka johti valtioneuvoston asettamaa verotustyöryhmää, on oikeassa, kun hän sanoi, että ansiotulovähennys pitäisi keskittää nimenomaan pieni- ja keskituloisille, ei ulottaa näihin 450 000 markan vuosituloihin, niin kuin kokoomus on vaatinut ja niin kuin myöskin on tehty viime vuosina. Tämä on ollut hyvin epäsolidaarista.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on kyllä syytä tarkastella sekä verotusta, veroasteikkoja ja verotusta muuten, tulonsiirtoja ja myös palveluja. Kaikkien osalta on kehitys kääntynyt aika ongelmalliseen suuntaan ihan viime aikoina. Verotus on siirtynyt kunnallisveropainotteiseksi entistä enemmän, ja sitä kautta jakoverona pienituloisten suhteellinen rasite on siitä kasvanut. Samalla kaikkein suurituloisimpia hallitus on reippaasti suosinut antamalla veronkevennykset myös asteikkojen kautta kaikkein ylimpiin tuloluokkiin. Se ei ole ollut ensisijaisen tarpeellista, vaan olisi pitänyt jättää odottamaan heidät niitä aikoja, jolloin siihen voisi olla ehkä varaa.

Tulonsiirroista ed. Stenius-Kaukonen täällä puhui, ja on kyllä suuri häpeä Lipposen hallituksille, että tulonsiirrot ovat jääneet leikkausten alaisiksi edelleen, ja se on johtanut lapsiperheet ja monet muutkin köyhyysloukkuun, joka on tosiasia. 120 000 köyhyydessä elävää lasta on häpeä hallitukselle.

Palvelut ovat kolmas todella tärkeä asia, ja niistäkin pitäisi käydä keskustelua. Tässä yhteydessä niihin ei, arvoisa puhemies, tietenkään voida mennä, mutta kun seuraavaa hallitusohjelmaa tehdään, nämä kaikki on otettava rinnan ja tarkasteltava, millä tavalla tämä syvä ja ikävä ja häpeällinen köyhyysongelma Suomesta saadaan poistettua.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Miten köyhiä ja pienituloisia parhaiten autetaan, autetaanko heitä verotuksen kautta vai tulonsiirroilla, käynee parhaiten ilmi vertaamalla Suomen järjestelmää esimerkiksi amerikkalaiseen järjestelmään. Otan vain yhden esimerkin. Amerikassa ei makseta lapsilisiä lainkaan, mutta lapsiperheet saavat verotuksessa tehdä huomattavia lapsivähennyksiä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ne, joilla on tuloa, hyötyvät siitä, saavat edun yhteiskunnalta. Ne, joilla ei ole tuloa, eivät saa lainkaan, eivät saa mitään. Jokainen tietää, mitä tästä seuraa: pienituloinen ei saa mitään, hyvätuloinen saa.

Ei verotuksen kautta pidä heikkoja ja vaikeassa asemassa olevia auttaa — siis se on yksi keino, mutta se ei ole paras keino. Esimerkiksi kun Ahon hallituksen aikana lapsilisäjärjestelmää muutettiin, niin sitä muutettiin mielestäni oikeaan suuntaan, vaikka aika paljon sitä moitittiin. Se, että poistettiin kunnallisverotuksesta lapsivähennys, mutta korotettiin lapsilisiä, oli hyvä ratkaisu pienituloisille. Aivan samalla tavalla tulee muissakin asioissa menetellä. Parhaiten autamme köyhiä ja pienituloisia tulonsiirroilla.

Jos katsoo, mikä on seuraus hallituksen veropoliittisesta ratkaisusta, niin voi sanoa, että työntekijät saavat kyllä verohelpotusta näitten veroratkaisujen johdosta. Jotkut saavat enemmän, jotkut saavat vähemmän, jotkut saavat hyvin paljon. Meikäläinen saa aika paljon, mutta kyllä minun täytyy rehellisesti tunnustaa, että ei se yhtäkään ongelmaa minun elämästäni poista, enkä minä usko, että se poistaa ongelmia muittenkaan samassa tuloluokassa olevien veronmaksajien osalta.

Toinen seuraus tästä on se, että jotta me voisimme rahoittaa näitä verohelpotuksia, me joudumme korottamaan joitakin muitakin veroja, kuten esimerkiksi välillisiä veroja, polttonesteveroja. Se, joka ei hyödy tuloverotuksesta, joutuu kuitenkin maksamaan lisää polttonesteistä. Eli me siirrymme välittömästä verotuksesta välilliseen verotukseen.

Sitten vielä kolmanneksi, kun tämä verohelpotus annetaan pääasiallisesti ansiotulovähennyksen muodossa, niin se merkitsee sitä, että kuntien asema huononee. Kun kuntien asema huononee ilman, että niitä kompensoidaan, niin tietenkin kunnalliset palvelut huononevat. Ei kukaan voi tätä ja näitä väitteitä vastaan esittää mitään vastaväitteitä. Näin tulee käymään.

Olisiko ollut vaihtoehtoa? Totta kai, ainahan on olemassa vaihtoehtoja. Kristillisdemokraatit esittivät, ettei alennettaisi ollenkaan tuloveroja, ei tehtäisi tuloveronalennuksia, mutta ei tehtäisi myöskään välillisiin veroihin mitään korotusta. Silloin meidän ei olisi tarvinnut välillisiä veroja korottaa ja kunnat olisivat saaneet enemmän verotuloa ja olisivat voineet säilyttää palveluja. No, ne ongelmat, mitä nyt keskituloisilla ja hyvätuloisilla on, olisivat tietenkin säilyneet, mutta niin kuin minä aikaisemmin totesin, niin en minä ainakaan ole kuullut, että keskituloisen tai hyvätuloisen ongelmat poistuisivat näitten veronalennusten kautta.

Vielä haluan todeta, että jos verotuksen kautta halutaan pienituloisia auttaa, silloin sen tulisi kyllä tapahtua ansiotulovähennyksen ja kunnallisen perusvähennyksen kautta eikä asteikon kautta. Todettakoon nyt vielä, että tuossa veroasteikossa, joka on siis ensimmäinen asialistalla, verokynnys on noin 11 000 euroa eli vanhassa rahassa noin 6 000 markkaa kuukaudessa. Silloin ei vielä makseta lainkaan valtionveroa, eli on se kynnys aika korkea.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Toistan vielä äsken sanomani, että hyvin monet näistä kysymyksistä, jotka ovat olleet esillä nimenomaan pienituloisten osalta, olisi saatu ratkaistua sillä, että vihreiden esittämä verotaulukko olisi tullut tämän lain ensimmäisessä käsittelyssä hyväksytyksi, mutta näin ei käynyt. Toivon, että edustajatoverit opiskelevat näitä esityksiä jo varhaisemmassa vaiheessa. Saimme tueksemme esityksellemme viime äänestyksessä vain kymmenen ääntä.

Mitä sitten tulee tähän lausumaehdotukseen, arvoisa puhemies, niin harkinnan jälkeen olen valmis sitä tukemaan. Välttämättä oma linjani veropolitiikassa ei käy yksi yhteen keskustan kanssa, mutta kiinnittäisin huomiota siihenkin seikkaan, että esimerkiksi yksinhuoltajakotitalouksien asema on juuri tämän mainitun Stakesin selvityksen mukaan heikentynyt. Todella lapsiperheiden asemassa on suurta vaihtelua ja köyhyydestä kärsivien lapsiperheiden määrä on kaksinkertaistunut. Todellakin verotuksessa voitaisiin ottaa se elementti huomioon, että kotitaloudessa elävien henkilömäärä paremmin huomioitaisiin jonkin tekijän kautta. Entisen kaltaiseen lapsivähennykseen ei mielestäni ole paluuta, mutta jonkinlaisen verotuksellisen elementin avulla varmasti voidaan tilannetta kohentaa niin, että paremmin verotus vastaa kotitalouden tilannetta, ottaa huomioon huoltovelvoitteet.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden köyhyys tässä hiljattain julkaistussa tutkimuksessa selittyy yhdeltä osin juuri verotuksen ja tulonsiirtojen rakenteilla, jotka eivät suosi nimenomaan yhden tulonsaajan perheitä. Erityisesti ne perheet, joissa toinen vanhemmista on valinnut urakseen lasten hoitamisen omassa kodissa, ovat jääneet järjestelmien väliseen loukkuun. Tulonsiirroissa huomioidaan perheen kokonaistulot pääsääntöisesti, kun taas verotuksessa jokaista perheenjäsentä kohdellaan itsenäisenä taloudellisena yksikkönä.

Kuitenkin käytännössä perheet toimivat taloudellisina kokonaisuuksina. Tästä näkökulmasta on mielestäni epäreilua, että saman suuruisista tuloista perheissä joudutaan maksamaan veroa aivan eri tavoin riippuen siitä, onko tulonsaajia yksi tai kaksi. Käytännössähän tämä tilanne, jossa Suomi poikkeaa useimmista muista Euroopan maista, on muodostanut merkittävän esteen niiden perheiden valinnoille ja ratkaisuille, joissa haluttaisiin esimerkiksi omia lapsia tai vammaista tai vanhusta hoitaa kotona.

Vastalauseen lausumaehdotus on mielestäni erittäin maltillinen ja jopa varovainen. Siinä lähinnä halutaan ongelmia selvittää ja todettuja ongelmia sitten tarvittaessa korjata pikaisesti. Toivon, että eduskunta voisi sen laajemminkin allekirjoittaa ja jopa yksimielisesti hyväksyä.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! On syytä yhtyä tämän keskustelun käynnistäneen ed. Stenius-Kaukosen kritiikkiin erityisesti siltä osin, mikä koskee verojärjestelmän muutoksia työttömyysturvan varassa olevien osalta.

Käsittelyssä olevan lain osalta kuitenkin on syytä todeta se, että on kysymys veroasteikkolaista, jossa lähtökohtana on tasasuuruisen 0,5 prosenttiyksikön tarkistus taulukoihin. Samalla on syytä huomata se, että ylin tulomäärä, joka jää vielä valtionverotuksen ulkopuolelle, on noin 11 600 euroa ja valtionvero ei ole lainkaan se veromuoto, joka eniten rassaa keskituloisia ja pienituloisia. Jos katsotaan 20 000 euron tulotasoa, jossa tämän taulukon mukaan vero on 1 282 euroa, niin vastaavasta tulosta joutuu kunnallisveroa ja siihen liittyviä maksuja maksamaan noin kolminkertaisen määrän siihen verrattuna.

Myönteisenä tässä voi pitää sitä, että tässä ei lievennetä progressiota. Se on hyvä puoli, minkä näen tässä laissa.

Mitä tulee työhön kannustavuuteen ja ansiotulovähennyksen korottamiseen, minusta siinä tällä hetkellä mennään sille tasolle, että on perusteetonta puhua pienituloisten töihin kannustamisesta. Nykymuodossaan 470 000 markan tulotasoa en pidä enää millään tavalla pienenä tulona. Tämä ansiotulovähennyshän yltää nykyisellään siihen tulotasoon saakka. Sen vuoksi minusta sitä pitäisi muuttaa ja kohdentaa se oleellisesti tiiviimmin todella pienituloisiin.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tässä veropolitiikassa on toivoa, kun kuuntelin edustajien Polven, Ulla Anttilan ja Räsäsen hyviä puheenvuoroja. Ed. Zyskowiczilla aina ei kovin paljon toivoa näy puheenvuoroissaan tässä suhteessa.

Olisin todennut, että totta kai verotuksessa on tämä kannustavuuskysymys ja ansiotulovähennys voidaan tehdä vain ansiotuloista ja yrittäjätuloista. Mutta nyt vähennys on noussut sille tasolle, että on kyllä perusteltua kysyä myöskin verotuksen toisen keskeisen periaatteen, oikeudenmukaisuuden, puolesta, ihmisten toimeentulon kysymysten ja ongelmien puolesta. Toivon, että tämä ongelma kokoomuksessa nähtäisiin, eikä vain yksisilmäisesti katsottaisi kannustavuutta, joka sinällään on tärkeä.

Mitä kannustavuuteen ja työllisyyteen tulee, kyllä toinen näkökulma on se, että sittenkin kysyntäpuoli on matalan tuottavuuden työn osalta oleellisempi ja jos verokevennysvaraa halutaan käyttää tehokkaimmalla tavalla, silloin pöydällä pitää olla myöskin matalan tuottavuuden työn työnantajamaksut ja esimerkiksi tämä palautusjärjestelmä, jota nyt on esitetty. Myöskin sitä pitää pohtia vakavasti silloin, kun halutaan veropolitiikkaa tehdä työllisyyden nimissä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta ei olisi ollut mikään mahdottomuus se, että ansiotulovähennyksen piiristä sosiaaliset tulonsiirrot olisivatkin jääneet alun perin pois, jos samaan aikaan suoria tulonsiirtoja olisi lisätty näille kansalaisille, joiden jokapäiväisen selviytymisen kannalta nämä suorat tulonsiirrot ovat tärkeitä. Mutta mitä tässä on tapahtunut? Nythän meillä tapahtui niin, että nämä kaikista pienituloisimmat jäivät verotuksellisesti muita kansalaisia heikompaan asemaan saamatta ansiotulovähennystä osakseen ja samaan aikaan heiltä vielä pääsääntöisesti etuuksia leikattiin. Molemmat kädenojennukset, jotka aikaisemmin olivat kädenojennuksia, vedettiin valtiovallan toimesta pois. Tämä yhteisratkaisu oli todella vastoin kaikkea sitä yhteisvastuuta, jonka nimiin hallitus hallitusohjelmassaan alunperin vannoi. Tätä kaikkea taustaa vasten on helppo yhtyä siihen, mitä ed. Stenius-Kaukonen tämän keskustelun avaajana täällä tästä asiasta puhui.

Mitä vielä tulee ed. Zyskowiczin puheenvuoroon, minäkin ymmärrän niin, että jos on kansalainen, joka saa tuloa työssä ollen 7 000 markkaa, kun puhuttiin markoista, ja toinen, joka saa vaikkapa työttömyysturvaa 7 000 markkaa, niin heidän kohdallaan tilanne on hivenen kumminkin erilainen. Erittäin monet työttömät saavat 3 000, 4 000, 5 000 tai korkeintaan 6 000 markkaa kuukaudessa, nyt puhutaan vielä markoista, ja nämä ovat aika pienituloisia. Näiden kohdalla se, että he eivät saa ansiotulovähennystä osakseen ja samaan aikaan vielä työttömyysturvaakin on heiltä leikattu, on yhteisesti erittäin kova ratkaisu näiden kansalaisten kannalta. (Ed. Zyskowicz: Milloin työttömyysturvaa on leikattu?) — Vuonna 96.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Köyhyysongelma on todella viimeisimpienkin selvitysten mukaan vakava ja monin tavoin vaikeutuvakin ongelma. Se liittyy sekä verotuksen että tulonsiirtojen probleemaan ja siihen kokonaisuuteen, jota pitäisi tarkastella perusteellisesti ja yhteensovittaa niin, että todella vähimmäistoimeentulon tasoja sekä etuuksien piirissä olevien yksittäisten ihmisten että lapsiperheiden, joista monet ovat yhden tulonsaajan perheitä, asema voisi parantua.

Ongelma pieni- ja keskituloisten kannalta on myös se, että monet heistä asuvat kunnissa, joiden taloudellinen tilanne on vaikea. Siellä on kuntaveroa jouduttu korottamaan, monia maksuja on jouduttu korottamaan, monista palveluista on jouduttu tinkimään, ja tämä on osaltaan heikentänyt heidän asemaansa. Toisaalta myös välilliset verot ovat kohdistumassa suhteellisesti ankarimpina — ja niitä monia on korotettu — näihin ihmisryhmiin. Ruuan arvonlisäverotus on ollut keskustelussa, sitä ei ole alennettu. Polttoaineiden ja muiden liikkumisen kannalta välttämättömien asioiden välillinen verotus on myös osin kiristynyt ja heikentänyt näiden vaikeassa tilanteessa olevien ihmisryhmien asemaa.

Mielestäni nyt pitäisi todella löytää sellainen ratkaisu, jolla vihdoin parannettaisiin heikommassa asemassa olevien tilannetta eikä jatkettaisi sitä, että kun aikanaan heiltä leikattiin, niin nyt hyödyn ja tuloksen hedelmät ovat sitten korjaamassa parempituloiset verotuksen kautta.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Jatkuvasti vuodesta toiseen tehdyt prosentuaaliset taulukkotarkistukset, vaikka ne tehdään saman suuruisina, merkitsevät sitä, että suurituloisilla nettoansiot kasvavat selvästi enemmän kuin pienituloisilla. Tuloerot ovat myöskin tätä kautta maassamme kasvaneet. Jos perheet jaetaan kymmeneen erilaiseen tulonsaajaryhmään, niin niiden 237 000 perheen, jotka ovat kaikkein suurimmassa tulonsaajaryhmässä, tulot ovat kasvaneet todella paljon. Sen sijaan kahden alimmaisen tulonsaajakymmenyksen tulot ovat jopa joissakin tapauksissa alentuneet. Tämä on myöskin osittain verotuksen syytä.

Toisaalta kun kunnallisverotuksen ansiotulovähennys silloin aikoinaan poistettiin, sitä perusteltiin kannustavuudella. Sitä perusteltiin sillä, että työttömiä kannustetaan työhön. Tietenkin kannustaminen on aivan hyvä asia, mutta jos kannustetaan ihmistä, niin pitää olla päämäärä eli se työpaikka olemassa, mihin niitä ihmisiä kannustetaan. Niitä työpaikkoja ei samanaikaisesti luotu, niitä työpaikkoja ei ollut, vaan nämä ihmiset joutuivat kiristyvän verotuksen kohteeksi siitä huolimatta, että heillä ei ollut mahdollisuus itse vaikuttaa siihen, että he olisivat päässeet töihin.

Tällä hetkelläkin meillä on noin 270 000 työtöntä. Jos oikein muistan, noin 170 000 ihmistä on työmarkkinatuella. Se merkitsee sitä, että nämä ihmiset ovat juuri se ihmisryhmä, joka on joutunut eniten kärsimään kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen poistamisesta. He eivät ole saaneet verohelpotuksia. Kuten täällä on jo todettu, kunnallisveroa on nostettu. Itse asiassa heidän verotuksensa on kiristynyt. Samanaikaisesti työttömyysturvan päivärahaan vasemmistoliitto esitti tavoitteena 10 markan korotuksen. Valitettavasti sitäkään ei aivan saatu, mutta saatiin kuitenkin peruskorotus tähän. Tosin sen olisi tarvinnut olla paljon suurempi. Lisäksi, miten sairauspäivärahalla olevia ihmisiä voidaan kannustaa, kun he ovat työkyvyttömiä?

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tulonsiirrot, palvelut ja verotus muodostavat kokonaisuuden. Verotuksen taas muodostavat välillinen verotus, kunnallinen verotus ja valtionverotus noin pääsääntöisesti. Se, että valtionverotuksessa on kevennyksiä koko ajan haettu suurella äänellä ja suurina, on johtanut siihen, että verotuksen progressio on purkautunut. Koska samaan aikaan kunnallisverotusta on jouduttu kiristämään, painopiste on siirtynyt kunnallisverotukseen ja myöskin osittain välillisen verotuksen suuntaan, jotka ovat tasaveroja. Kunnallisverotuksen tasaverotuksen luonnetta ovat pikkaisen keventäneet vähennysjärjestelmät, joihin sisältyy täällä nyt puhuttu ongelma, että esimerkiksi ansiotulovähennys ei koske kaikista pienituloisimpia tulonsiirtojen varassa olevia.

Jos halutaan kaikista köyhimpiä auttaa — viime kaudella hyvin paljon puhuttiin siitä, ovatko veronkevennykset oikea tapa ja viittaan täällä ed. Kalliksen puheenvuoroon — varmasti täytyy korjata ne epäkohdat, jotka esimerkiksi ansiotulovähennykseen sisältyvät. Mutta paras tapa tietysti kaikista köyhimpiä auttaa on se, että lisätään heille tulonsiirtoja, nostetaan edelleen kansaneläkettä, tehdään siihen tasokorotusta ja parannetaan työttömyysturvaa ja työmarkkinatukea. On totta, että nyt kannustavuus on menettänyt merkitystään, koska yhä suurempi joukko työttömistä on todella peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella. Silloin ei ole mitään perustetta sille, että kannustinvähennyksen nimellä kulkevaa ansiotulovähennystä ei heille annettaisi. Sen lisäksi täytyy tietysti huolehtia siitä, että palvelut ovat kattavia.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Elo sanoi kannustinloukkuongelmasta, että se on kvasiongelma. Olen ed. Elon kanssa täysin päinvastaista mieltä. Se tilanne, että 41 prosenttia työttömistä on tilanteessa, jossa työnteko ei heille kannata, siis kaksi viidestä (Ed. Elo: Se on väärin!) työttömästä on tällaisessa tilanteessa, se on, ed. Elo, mielestäni erittäin todellinen ongelma. On erittäin demoralisoivaa, että työnteko ei kaikissa tilanteissa ole kannattavaa. Työnteon tulee aina kannattaa, ja sellainen tilanne, jossa todellakin kaksi viidestä työttömästä on tilanteessa, jossa heidän kohdallaan töihin pääsy ei parantaisi heidän taloudellista tilannettaan, on mielestäni erittäin suuri sekä periaatteellinen että myös käytännöllinen ongelma.

No, onko tällä kannustinongelmalla vaikutus työllisyyteen? Te annatte ymmärtää, te ed. Elo ja eräät muut äsken puhuneet edustajat, että työpaikkojen työllistymisen määrä on jokin tällainen vakio ja että sillä, kannattaako aktiivisesti hakeutua työhön, ponnistella työpaikan saamiseksi, ei ole mitään merkitystä työllistymisen kannalta. Tämä on täysin väärä käsitys. Kehotan teitä, arvoisat edustajat, lukemaan Veli Laineen ja Roope Uusitalon tutkimuksen, jonka Vatt on julkaissut, "Kannustinloukku-uudistuksen vaikutukset työvoiman tarjontaan". Lukekaa tämä tutkimus. Tästä tutkimuksesta käy täysin kiistatta ilmi, kun selvitettiin, miten kannustinloukku-uudistus oli vaikuttanut työllistymiseen, että ne henkilöt, joiden kohdalla kannustinloukku-uudistus oli toiminut niin, että oli kannustavampaa työn vastaanottaminen, ne henkilöt työllistyivät paremmin kuin ne henkilöt vertailuryhmässä, joiden kohdalla ei ollut tapahtunut tällaista parannusta työnteon kannustavuudessa.

Eli, ed. Elo ja muut edustajat siellä vasemmalla, sillä, kannattaako työnteko, sillä on vaikutusta ihmisen työllistymiseen. Tämä tutkimus ei perustunut siihen, että ihmisiltä olisi kyselty, huvittaisiko teitä mennä töihin, jos se paremmin kannattaisi, vaan tässä tutkimuksessa todella tutkittiin sitä, mitä todella tapahtui. Tässä oli kaksi vertailuryhmää: samanikäiset miehet, joista toisella ryhmällä oli päivähoitoikäisiä lapsia ja toisella ryhmällä ei ollut. Niiden kohdalla, joilla oli päivähoitoikäisiä lapsia, kannustinloukku-uudistus paransi työnteon kannattavuutta, ja kappas vaan, nämä miehet työllistyivät paremmin kuin ne miehet, joiden kohdalla ei tapahtunut samanlaista työnteon kannustavuuden paranemista. (Puhemies koputtaa) Tällä kannustinloukkuongelmalla on todella vaikutus myös työllistymiseen. Mitä sitten ...

Arvoisa rouva puhemies! Ehkä kuuluu myös paremmin täältä.

Mitä sitten tulee kunnallisen ansiotulovähennyksen ulottumiseen myös muihin kuin pieni- ja keskituloisiin, itse olen sitä mieltä, että on hyvin tärkeätä, että sen painopiste on nimenomaan pieni- ja keskituloisten kohdalla, ja näin tätä kunnallista ansiotulovähennystä on myös viime vuosina kehitetty. Se on totta, että se häntä liukuu suurituloisiin saakka, mutta tosiasia on se, että kunnallista ansiotulovähennystä on viime vuosina kehitetty nimenomaan siten, että se selvästi pieni- ja keskituloisten kohdalla on parantunut. Tällä on pyritty nimenomaan kannustamaan pieni- ja keskituloisia niin, että työnteko olisi aina kannattava vaihtoehto.

Toinen keskustelun teema, arvoisa rouva puhemies, on ollut lapsiperheiden köyhyyden lisääntyminen, joka on kiistaton tosiasia, valitettava tosiasia. Sen takia kokoomus esimerkiksi asettaessaan ensi vaalikauden tavoitteita, vaikka muutoin on lähtenyt siitä, että tulonsiirrot pidetään pääsääntöisesti ennallaan, on hyväksynyt ja asettanut tavoitteeksi sen, että nimenomaan lapsiperheiden kannalta keskeisintä tulonsiirtoa eli lapsilisiä korotetaan. Sanottakoon selvyyden vuoksi, että kotihoidon tuki mielestämme ei ole tulonsiirto vaan se on päivähoitopalveluihin liittyvä etuus ja sitäkin tulee ensi vaalikaudella parantaa.

Tämän jälkeen, kun sanoin, että lapsiperheiden köyhyyden lisääntyminen on tosiasia, valitettava tosiasia, haluan kuitenkin, arvoisa rouva puhemies, jottei totuus unohtuisi, todeta sen, että on tapahtunut myös mediaanitulon selvä nousu tänä tarkastelujaksona, eli jos katsotaan vuotta 94, silloin mediaanitulo oli noin 14 000 markassa ja vuonna 2000 tämän tutkimuksen mukaan se oli selvästi yli 16 000 markkaa. Kun köyhyysraja tässä on määritelty siten, että se on 60 prosenttia mediaanitulosta, on selvää, että myös köyhyysraja on tänä tarkastelujaksona vuodesta 94 vuoteen 2000 selvästi noussut. Jos köyhyysraja selvästi nousee, ei voi olla kenellekään mikään yllätys se, että kun raja nousee, rajan alapuolella olevien perheiden määrä nousee.

Rouva puhemies! Kolmas asia on vastaus ed. Ala-Nissilälle, joka puhui siitä, miten voidaan työllisyyttä parantaa. Ed. Ala-Nissilä korosti sitä, että nimenomaan työnantajamaksuja tulisi alentaa matalapalkka-aloilla tai matalan tuottavuuden aloilla. Tästä olemme samaa mieltä. Sitä tulisi kokeilla keinona työllisyyden edistämiseksi. Tämä kahden ekonomistin, Vihriälän ja Holmin, malli on ilmeisen kelvollinen, miten tätä asiaa eli työnantajamaksujen alentamista kohdistetusti juuri matalan tuottavuuden aloilla voitaisiin kokeilla käytännössä. Mutta ed. Ala-Nissilälle totean, että ei auta tätä kautta synnyttää työn kysyntää matalapalkka-aloille, jos ei ole olemassa myös työn tarjontaa, ja juuri tässä suhteessa, työn tarjonnan osalta, näiden kannustinloukkujen purkaminen on aivan avainasemassa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Verotuksen tarve on nykytasolle vakiintunut, ja se, millä tavalla verotusta uudistetaan, johtaa tietenkin selviin arvovalintoihin. Täällä kokoomus ajaa voimakkaasti tietenkin suurituloisten verojen alennusta. Toisaalta vasemmistoliitto erityisesti haluaisi kaiken omistamisen pistää aina vaan suuremmalle ja suuremmalle verolle, erityisesti juuri kiinteistöverojen nostolla. Nyt kuitenkin kun käydään keskustelua valiokunnan mietinnöstä, jossa on nostettu ansiotulovähennysoikeutta, se on ihan hyvä ja positiivinen asia. Se osaltaan kannustaa ihmisiä liikkumaan entistä etäämmälle kodistaan työn etsimisessä. Tässä vain on muistettava se, että tämä tulee nyt eduskunnan päätöksenä ja me olemme vastuussa myös sitten kunnille kuntien kyvystä tuottaa palveluita. Tämä vaikuttaa kuntien verotulokertymää alentavasti. Tämä on kompensoitava kuntasektorille ja katsottava sitten, kuinka valtio verokirstuaan kartuttaa niin, että se taas kerran pysyy tasapainossa.

Ulla Juurola /sd:

Arvoisa puhemies! Olen iloinen, että tässä salissa on virinnyt keskustelu muun muassa huoltajavähennysten käyttöönotosta. Ed. Kallis täällä totesi, että tätä vähennystä ei voida tehdä, koska siitä hyötyisivät ainoastaan hyvätuloiset. Ensinnäkin haluan todeta, että olen tietysti iloinen, että ed. Kallis huolehtii pienituloisista, koska olen ymmärtänyt, että kristillisdemokraatit ensisijaisesti hallitusneuvotteluissakin haluavat huolehtia siitä, että osingonsaajat eivät joutuisi maksamaan veroa. Kun olen esittänyt tätä huoltajavähennystä, olen sanonut, että kotitalousvähennys esimerkiksi voidaan, ellei ole valtionverotuksessa verotettavaa tuloa, tehdä kunnallisverotuksesta. Silloinhan tämä verotettava tulo ja siitä tehtävä vähennys koskisi jo melko pieniäkin tuloja. Ellei sitten olisi minkäänlaisia tuloja lapsiperheillä, silloinhan ainoa mahdollisuus on auttaa sosiaalisilla tulonsiirroilla.

Sitten haluaisin vielä sanoa, miksi olen tätä kysymystä herätellyt ja olen iloinen, että sitä selvitellään. Kun näyttää jatkossakin, että menoraamit ovat erittäin tiukat, että sinne yksinkertaisesti ei saada näitä haluttuja lisäyksiä, ja koska koko ajan esitetään veronkevennyksiä, tehtäköön ne kohdennettuina niille, keillä tuntuu nyt olevan suurin tarve. Lapsiperheille osoitettuina ne auttaisivat heti kotimaista kysyntää ja ostovoimaa ja sitä kautta työllisyyttä. Huomautan vielä, että nämä vähennykset ovat kaikissa kilpailijamaissa käytössä.

Onko minun aikani jo lopussa? (Puhemies: Ei vielä!) Sanoisin sitten vielä, kun täällä on pienituloisten verotuksesta puhuttu, että kyllä tällä kaudella on tehty yksi huomattava muutos muun muassa siinä, että valtionverotuksessa verotettavan tulon alarajaa on nostettu, ja se on hyödyttänyt erityisesti pienituloisia ja paljon myöskin eläkeläisiä.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille sanoisin, että suomalaiset ovat ahkeraa väkeä. En kyllä usko, että suomalaisille ainoastaan se, mitä rahaa työstä saa, olisi ainut syy, minkä takia ihminen käy töissä. Ainakin kainuulaisena tiedän, että kainuulaiset ovat hyvinkin ahkeraa väkeä ja mielellään käyvät satojen kilometrienkin päässä töissä. Joskus tuntuu, että jääköhän siitä juuri mitään käteen. Kuitenkin ihmiselle on monta kertaa arvon mitta myös se, että hänellä on työ ja hän on hyväksytty yhteiskunnassa. Siinä mielessä nämä kannustinloukkupuheet joskus aika lailla loukkaavat myöskin niitä ihmisiä, jotka eivät ole työssä, ja antavat sen kuvan, että he eivät ole työssä vain sen vuoksi, että he saavat sosiaaliturvalla enemmän rahaa. Jos raha olisi ainut kannustin, monenkaan yksinhuoltajan ei tällä hetkellä kannattaisi olla töissä, mutta suurin osa heistä on työssä. Työllä on muitakin arvoja, muun muassa sosiaaliset suhteet.

Ed. Pekkariselle, joka nyt ei ole paikalla, sanoisin — olisin kerrannut vähän historiaa — että ministeri Alhon kannustinloukkutyöryhmän toimesta nimenomaan näitä ratkaisuja silloin tehtiin ja muun muassa asumisen 7 prosentin omavastuu toimeentulotukeen, joka oli myöskin tätä kannustinpolitiikkaa. Se koskee myös eläkeläisiä. Se koskee sairauspäivärahalla olevia. Minä ihmettelen kyllä, mihin heitä kannustetaan. Tämä on yksi syy, mikä on johtanut köyhyyden lisääntymiseen, ja erityisesti lapsiperheillä näin on tapahtunut.

Mutta ed. Pekkariselle sanoisin sen, että viime syksynä ennen budjettiriihtä Suomenmaa-lehdessä eräs keskustalainen opiskelija-aktivisti ihmetteli, miksi Lipposen toinen hallitus ei ole jatkanut kannustinloukkutyöryhmän työtä. Hän vaati kovasti työttömyysturvaan leikkauksia, työttömyysturvan keston lyhentämistä ja muita kannustavia elementtejä. Siinä mielessä olin vähän ihmeissäni, että keskustassakin on näin voimakkaasti tämän tyyppisiä ehdotuksia. Paras tapa auttaa työttömiä on antaa heille mahdollisuus työhön, ja tästä varmasti olemme ed. Zyskowiczin kanssa samaa mieltä, kun olemme yhdessä työvoimatoimistossakin käyneet ja nähneet, miten iso ongelma se näille ihmisille on.

Erityisesti, jos haluamme työttömiä lapsiperheitä auttaa ... (Puhemies koputtaa) — Tämä on viimeinen lause.

Kiitoksia! — Sellaisissa perheissä, joissa ovat molemmat vanhemmat työttöminä, olisi järkevää nimenomaan hakea tämmöistä sosiaalisen työllistämisen muotoa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on syntynyt varsin mielenkiintoinen todistusten kooste. Ed. Stenius-Kaukonen aloitti keskustelun toteamalla suurin piirtein niin, että niitä keskeisiä asioita, jotka veroasteikkolakiin liittyvät, ei ole vasemmistoliitto pystynyt toteuttamaan, vaikka omasta puolueesta on veroministeri.

Ed. Zyskowicz on voimakkaasti puolustanut kannustinmallia, jota hänen puolueensa johdolla on toteutettu kaikki nämä seitsemän, kohta kahdeksan, vuotta. Mielenkiintoisesti, kun täältä samasta asiakirjakasasta, joka meillä itse kullakin on pöydällä, kaivetaan työvoimapalvelumietintö, se alkaa tekstillä, joka kertoo, että työttömiä on yli 350 000, joista työttöminä työnhakijoina 277 000, elikkä toisin sanoen ed. Zyskowiczin pitäisi nyt mietiskellä omassa pohdiskelussaan sitä, mikä on ollut tulos, kun sitä mallia, jota te olette ajaneet, on toteutettu nyt vuosikausia. Tämä on aika mielenkiintoinen asia sen takia, että tämän perinnön pohjaltahan rakennetaan seuraavan hallituksen ohjelmaa, jossa on siis tällainen työttömien taakka, siihen liittyvä köyhyysongelma ja ed. Zyskowiczin myöskin rehellisesti toteama perhepoliittinen ongelmavyyhti, perheitten köyhtyminen jnp. Toisin sanoen aineistot ovat koossa todella merkittävään veroasteikkomuutokseen, tarkentamiseen oikeaan suuntaan, ja myöskin suorien tulonsiirtojen kehittämiseen.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Samanaikaisesti kun kannustinvähennys otettiin käyttöön, myöskin työssäoloehtoa, siis ansiosidonnaisen työttömyysturvan saamiseksi, nostettiin kuudesta kuukaudesta kymmeneen kuukauteen. Nämä kaksi asiaa johtivat todellisuudessa suomalaisessa yhteiskunnassa köyhyysloukkuun. Ed. Zyskowicz, 170 000 työtöntä on pudonnut nyt pois ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta, ja te tiedätte tarkalleen, kuinka paljon he saavat työmarkkinatukea tai päivärahaa. Tällä rahalla ihminen ei kerta kaikkiaan tule toimeen. On mielenkiintoista todeta, että ed. Zyskowiczia ei ollenkaan hetkauta tämä suomalaisen yhteiskunnan ehkä suurin ongelma, joka on köyhtyminen, jatkuva köyhtyminen ja syrjäytyminen, joka on todettu kaikissa meidän selvityksissämme.

Puhemies! Haluan myöskin todeta ed. Zyskowiczille sen, että ei Suomessa työttömyys ole oleellisesti kuitenkaan alentunut esimerkiksi sille tasolle, joka on muissa Pohjoismaissa. Meillä on, niin kuin täällä on todettu, noin 300 000 työtöntä ihmistä siitä huolimatta, että on kannustettu, niin kuin ed. Zyskowicz on täällä väittänyt.

Puhemies! Ostovoiman lisäys, johon esimerkiksi ed. Juurola kiinnitti huomiota, on minusta kaikkein oleellisin tekijä, jos me aiomme esimerkiksi palveluihin saada todella uusia työpaikkoja. Ei kannustamalla synny yhtään mitään. Tarvitaan ostovoimaa niille henkilöille, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa.

Puhemies! Toinen, johon ed. Huotari viittasi, oli toimeentulotuen heikentäminen, sen asumistuen omavastuun lisääminen. Muutama viikko sitten Helsingin Sanomissa oli tietoja, mikä oli Suomen toimeentulotuki verrattuna muihin Pohjoismaihin. Meillä, puhemies, se oli 311 euroa kuukaudessa lapsiperheelle, Ruotsissa 720 euroa, Norjassa ja Tanskassa noin 1 000 euroa. Tässä me näemme tämän suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Kokoomus on romuttamassa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Te vain kannustatte kannustamisen nimissä.

Puhemies! Minusta kaikkein suurin häpeätahra suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on leipäjonot, ja niihin kokoomuslainen kannustamispolitiikka on ollut johtamassa.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies, ihan lyhyesti: Minä en usko, että kokoomuksen ja keskustan välillä on kovin suurta ideologista eroa siinä suhteessa, että molemmat ovat olleet erittäin passiivisia ehdottamaan tai tukemaan esimerkiksi työttömyysturvan perustason nostoa, koskee se sitten työmarkkinatukea tai työttömyysturvan minimipäivärahaa. Erityisesti kokoomuksen osalta tämä paatos lähtee siitä, että kannustavuuden nimissä todennäköisesti toivotaan, että nykyinenkin taso olisi vielä alhaisempi. Sillä tavalla muka kannustettaisiin ihmisiä ottamaan matalapalkkaisempaakin työtä vastaan. Mutta on pakko kysyä, kun ed. Zyskowicz lähti pois, paikalla olevalta kokoomuksen edustajalta, mihin nämä 270 000 tällä hetkellä työnhakijaksi ilmoittautunutta kannustamisen kautta sijoittuisivat? Onko tässä maassa 270 000 avointa työpaikkaa, johon nämä voisivat sitten kannustavuuden parantuessa sijoittua? Tämä on se ongelma, ettei ole työpaikkoja tarpeeksi, ja se ero on aivan huikaiseva. On aivan turha syyllistää köyhyyden kanssa painiskelevia, työmarkkinatuella tai peruspäivärahalla olevia ihmisiä siitä, että he eivät hakeudu töihin, kun niitä työpaikkoja ei ole heille osoittaa.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta sen, että mitä tulee toimeentulotukeen, niin pitää verrata Suomen toimeentulotuen kattavuutta muihin maihin. Meillähän myöskin 93 prosenttia asumiskustannuksista katetaan toimeentulotuesta. Kun tämä otetaan huomioon, se olennaisesti muuttaa tilannetta.

Meillähän toimeentulotuen johdosta tilanne on se, että työnteko ei kannata, kuten ed. Zyskowicz sanoi, 41 prosentille työttömistä tällä hetkellä, ja se koskee nimenomaan tilanteita, joissa on kyseessä yksinhuoltaja tai kahden huoltajan perhe, jossa kumpikin on työttömänä. Tämä johtuu nimenomaan toimeentulotuesta ja sen laajasta kattavuudesta.

Kun puhutaan siitä, onko työpaikkoja, niin nykyisen hallituksen aikana on luotu yli 300 000 uutta työpaikkaa tähän yhteiskuntaan. Meillä avautuu jatkuvasti uusia työpaikkoja. Kyllä työpaikkoja on löydettävissä, jos niitä etsitään, joten tässä suhteessa ei voi sanoa, että jos on jäänyt työttömäksi, on ikuisesti työtön. Me työllistämme jatkuvasti ihmisiä.

Mitä tulee itse tähän asteikkolakiin, niin mielenkiintoista on myöskin, mitä tulee suhtautumiseen pienituloisiin, että meillähän oli juuri vertailu siitä, mikä oli ministeri Niinistön ehdotus asteikkolaiksi budjettiriihessä ja mikä on tämä asteikkolaki sen jälkeen, kun työmarkkinajärjestöt omalta osaltaan hyväksyivät tämän ratkaisun. Tiedämme, että ministeri Niinistön ehdotus oli sosiaalisempi: se antoi enemmän pienituloisille.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Verotuksen osalta on tärkeää analysoida ja arvioida veronkevennysten vaikutusta työllisyyteen. Mielestäni veronkevennysten merkitystä monasti yliarvioidaan. Jotkut lähtevät siitä, että veronkevennykset maksavat itse itsensä parantuneena työllisyytenä, mutta minun mielestäni tällaista ikiliikkujaa ei ole keksitty. Meillä on toisenlaisiakin laskelmia. Viittaan muun muassa tutkija Pentti Sinkon laskelmiin. Hän on todennut, että parantuneesta työllisyydestä vuosina 1997—2001 ainoastaan 10 prosenttia voidaan selittää veronkevennyksillä ja alentuneella verotuksella. Tässä mielessä veronkevennykset ovat hyvin kallista työllisyyspolitiikkaa.

Veronkevennysten osalta täytyy myös todeta, että vaikka ne yleensä lisäävät julkista kulutusta, niin niillä on negatiivinen vaikutus vähentyneiden verotulojen ja kiristyneiden budjettien kautta julkisen sektorin työllisyyteen.

Ymmärrän kyllä sen, että kun veronkevennykset kohdennetaan pienituloisiin, niin se on oikean suuntaista rakennepolitiikkaa. Mutta tässä on vain ongelmana se, että meille on tullut jo raja vastaan. Täällä on viitattu valtionverotuksen verotettavan tulon alarajaan. Se on tällä hetkellä kohtuullisen korkea. Mitä sitten tulee kunnallisverotuksesta tehtävään ansiotulovähennykseen, niin sitähän meillä on tehty jo muutamana vuotena. Ongelmana tässäkin on ollut se, että kun sitä ei ole täysimääräisesti kompensoitu, niin se on johtanut kunnallisveroprosenttien korotukseen, mikä osaltaan on sitten vienyt tämän instrumentin vaikutusta.

Työllisyyden kannalta näkisinkin, että sosiaalivakuutusmaksujen porrastaminen saattaisi olla parempaa työllisyyspolitiikkaa. Tällöin viittaan erityisesti kansaneläkevakuutusmaksuun ja sairausvakuutusmaksuun.

Mitä tulee sitten pientä eläkettä ja peruspäivärahaa saavien asemaan, niin kyllä heidän asemaansa parannetaan parhaiten tasokorotuksella. Verotuksella sinne ei voida juurikaan vaikuttaa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Zyskowicz lähti pois eikä ole ministeri Sasikaan paikalla.

Ministeri Sasi totesi, että 41 prosenttia työttömistä on kannustusloukussa, mutta kysyisin, miksi ei sitten ole työllistetty niitä 60 prosenttia, jotka eivät ole kannustinloukussa ja jotka olisivat varmasti halukkaita tekemään töitä. Missä ne avoimet työpaikat ovat? Eivät työttömät ole vähän keinottelijoita, niin kuin täällä leimataan. Ed. Huotari jo sanoi, että kyllä työttömät tekevät töitä, vaikka se ei aina olisi niin kannattavaakaan. Sitä mitataan myös muillakin arvoilla kuin sillä, miten paljon saa rahaa. Ei ole kokoomus pitänyt huolta köyhistä, mutta ehkä suurituloisten verohelpotuksista.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan ensiksi ed. Uotilalle muistuttaisin, että työmarkkinatuen, peruspäivärahan ja muiden vähimmäispäivärahan saajien käteenjäävästä tulostahan tässä koko keskustelussa on kysymys. Sen takiahan keskusta on ehdottanut tämän ponsilausuman, että näiden vähimmäispäivärahalla elävien toimeentuloa voitaisiin parantaa joko heidän verotustaan keventämällä tai sitten vaihtoehtoisesti tulonsiirtoja korottamalla.

Mitä tulee työttömyyskeskusteluun, niin minusta ei ole kovin järkevää asetella vastakkain niin paljon näitä erilaisia keinoja, vaan tarvitaan aika monipuolisia ke inoja, jos työttömyyttä halutaan alentaa. Varmasti on näitä tapauksia, muun muassa sellaisia perhetilanteita, joissa näitä kannustinloukkuja aidosti on. Varsinkin semmoisissa tapauksissa, joissa toinen puoliso on vaikkapa työmarkkinatuella ja toinen pyrkii siitä työllistymään, se loukku on todella vaikea. Mutta kyllä tällä tarjontapuolella ehkä suurin kysymys kuitenkin on työttömän pätevyys ja hänen osaamisensa parantaminen. Siihen pitäisi satsata paljon enemmän.

Siitä tulen ed. Zyskowiczin ehdotuksiin. Olen iloinen siitä, kun hän äsken totesi, että kokoomus on valmis edistämään työnantajamaksujen porrastusajattelua matalan tuottavuuden työn tukemiseksi. Se onkin tärkeä keino, mutta sitä ei pitäisi minun mielestäni tehdä niin kuin kokoomus on ehdottanut, että työvoimapolitiikan määrärahat käytetään työnantajamaksujen alentamiseen. Silloin tavallaan paikataan peittoa vaan toisesta päästä. Tarvitaan sekä työnantajamaksujen alennuksia, vaikuttavampia ja tehokkaampia koulutustoimia että myöskin tietyissä perhetilanteissa olevien kannustinloukkujen parantamisia.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kannustinloukkukysymyksestä: Ed. Zyskowicz totesi siinä, jotta niitä pitää purkaa. Tässähän on kyse pelkästään siitä, jotta on olemassa minimiehdot työmarkkinatuessa tai toimeentulotuessa. Jos se on kannustinloukku, jotta se on esteenä työn vastaanottamiselle, niin miten alas mahtaisi kokoomus olla valmis laskemaan vähimmäisturvan tältä osin? Minä näen taas niinpäin, jotta kannustinloukku on siinä, jotta palkat ovat liian matalat matalapalkka-aloilla. Palkkojahan pitäisi nostaa eikä lähteä vähimmäisturvaa purkamaan. Tämä on semmoinen juttu, josta on turha kinata. Suomalaisessa yhteiskunnassa pitää kuitenkin pitää ne normit määrätyllä tasolla, jotta ei ihmisten tarvitse kerjuulle lähteä. Toivon, että siinä keskusta on samaa mieltä kuin myös kokoomus, jotta ei ihmisiä pidä ajaa siihen tilanteeseen, jotta joudutaan purkamaan vähimmäisehtoja.

Sitten yleisesti ottaen tähän, mitä veropolitiikalla voi tehdä näissä asioissa. Pitemmässä pelissä, jos tässä paketissa ei vielä sitä ole, niin kyllä minä kuitenkin näen, jotta työttömien asema pitää saada tasavertaiseksi, jotta heillä ei ole korkeampi verotus niin kuin tällä hetkellä on olemassa. Jos katsoo eläkeläisiä ja työttömiä, niin eläkeläisillä on vähän köykäisempi verotus matalissa tuloissa, mutta työttömät ovat kaikkein tiukimman verotuksen piirissä. Sehän ei tarkoita sitä, jotta sillä piiskattaisiin ikään kuin johonkin, kun työpaikkoja ei ole olemassa. Mielellään kaikki ihmiset lähtisivät nimittäin töihin. Eilen viimeksi olin työttömien kurssilla. 15 henkeä oli työnhakuun opettelemassa. He ovat hakeneet ihan riittävästi jo monta vuotta työtä, mutta ei vaan ole sattunut kohdalle vielä, ainoastaan, jos muuttaisi tänne Helsinkiin, mutta täällä taas ei ole asuntoja. Tämä ongelma meillä on. Sen takia lopetetaan työttömien syyllistäminen näissä asioissa.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ministeri Sasille: Häneltä on varmaan jäänyt lukematta Stakesin tutkimus. Suomessa on Pohjoismaista eniten toimeentulotuen varassa eläviä ja tuet ja etuudet ovat Suomessa muita Pohjoismaita heikommat. Elikkä Suomessa nämä tuet ovat Pohjoismaita heikommat.

Ed. Zyskowiczille haluaisin todeta, kun hän puolusti prosenttipohjaisia taulukkotarkistuksia ja käytti myöskin esimerkkejä: Vuosina 1994—2002, jos tarkastellaan veroratkaisuja, niin 100 000 euroa ansaitseva ihminen on saanut 14,6 prosentin veronalennuksen. Se tekee euroissa 6 608 euroa eli enemmän, mitä työtön saa vuodessa työttömyysturvaa, pelkät veronalennukset. Tämä osoittaa tämän epäarvoisuuden, mikä tässä verotuksessa on viime vuosina ollut.

Lisäksi haluan todeta, että Suomessa korkeimman marginaaliveron piirissä vuonna 2000 oli 62 820 henkilöä. Heidän veronalaiset tulonsa keskimäärin olivat 730 000 markkaa, elikkä he olivat siis varsin suurituloisia, hyvin toimeentulevia ihmisiä. He kyllä maksoivat enempi veroa kirkolle, valtiolle ja kunnille kuin koko valtion köyhyyspaketti oli, millä köyhyyttä pyrittiin ratkaisemaan. Tässä näkyy, että Suomessa on myös suurituloisia ihmisiä. Mielestäni siihen pitäisi puuttua.

Lisäksi haluan vielä todeta, että Suomen yhtiöverokanta on Oecd-maiden alhaisimpia. Suomalainen pääomatulojen verotustapa, jossa kaikki pääomatulot on erotettu palkkaverotuksesta, on harvinainen, suosiollinen pääomatuloille, ja täydellisen yhtiöveron hyvitysjärjestelmän vuoksi pörssiosinkojen saaja ei maksa lainkaan veroa, mikä ei myöskään ole kansainvälisesti kovin tavallista.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Todella, viimeaikaisten tutkimusten mukaan tulotaso Suomessa ei ole millään lailla hyvä. Myöskään, niin kuin täällä tuli jo esille, sosiaaliturva ei varsin usein ole kovin vertailukelpoinen Pohjoismaiden kanssa. Suomi käyttää oleellisesti vähemmän asukasta kohti rahaa terveyden- ja sairaanhoitoon kuin useimmat EU-maat, Oecd-maista puhumattakaan, jne. Samalla on ajauduttu, arvoisa puhemies, siihen tilanteeseen, että yhä useampi ihminen on tyytymätön. Se näkyy äänestysprosentissa. Viime eduskuntavaaleissa se laski selvästi alle 70:n. Nyt odotetaan maaliskuussa vielä alhaisempaa äänestysprosenttia. Tiedetään, että nimenomaan pienituloiset äänestävät huonosti, vähemmän kuin suurituloiset, jolloin herää kysymys, onko tämä tulos nimenomaan sen tyyppisen politiikan seurausta, mitä esimerkiksi eduskunnassa oikeisto on ajanut, jossa usein vastakkainasettelu — viittaan siihen, mitä ed. Stenius-Kaukonen sanoi — on käyty hallituksen sisällä ja siellä väännetty kättä vasemmiston ja oikeiston välillä. Varsin usein oikeisto on näissä voittanut, ja tämä on tulos, että nimenomaan pienituloisten ihmisten käsitys ja luottamus tähän yhteiskuntaan on heikentynyt.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Verotuksen tarve on korkea, ja se johtuu kahdesta uudesta elementistä: velan koroista ja korkeasta työttömyydestä. Veroja voidaan alentaa, jos kyetään ratkaisemaan työttömyysongelma. Keskusta on useaan otteeseen vaatinut hallitukselta pikaisia toimia työllisyyden parantamiseksi. Me olemme pyytäneet aluepoliittisia toimia. Hallitus vastaa: Tämä hallitus ei tee aluepolitiikkaa; vanhanaikainen aluepolitiikka on kuollut. Tämä on johtanut siihen, että kansalaiset ovat selkeästi eriarvoistuneet. Kun katsoo ja kuuntelee tätäkin keskustelua, täällä yhtäältä on huoli ihan oikeista asioista, mutta puhujina ovat edustajat, joiden puolueet ovat olleet 8, 12 tai 16 vuotta hallituksessa. Nyt on todella uusien tekojen aika, koska tämä kurimus, johon me nyt olemme menossa, voidaan välttää ainoastaan sillä, että alamme ajatella entistä enemmän kansallisesti, miettiä, kuinka saamme kansalaisille töitä ja kansantalouteen lisää vauhtia.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Näin joulunkin alla emme voi ummistaa silmiämme näiltä ikäviltä yhteiskunnan ongelmilta, kun sadattuhannet ihmiset tässä maassa ovat köyhyysloukussa ihan sanan varsinaisessa mielessä. Varmaan tämä toinenkin loukku, tämä kannustinloukku, on osittain totta, mutta monin verroin suurempi loukku on se köyhyysloukku, missä ihmiset tällä hetkellä ovat.

Kirkon nälkäryhmä lopetti virallisesti toimintansa, ei sen takia, että ongelma olisi poistunut, vaan muista syistä. Tällä taloudellisella kasvulla, mikä maassa on viimeisen neljän vuoden aikana ollut, nämä asiat olisivat olleet hoidettavissa, jos vain poliittista tahtoa olisi riittänyt. Olisi ollut sangen toivottavaa, että hallituspuolueet olisivat käyneet tämän keskustelun siinä vaiheessa, kun yhteiseen hallitukseen lähditte. Nyt te käytte jälkikäteen tämän keskustelun. Olisitte silloin keskustelleet, millaista politiikkaa tullaan neljän vuoden aikana tekemään, minne veronkevennykset suuntaamaan, minne palvelujen parantamiset ja tulonsiirrot. Nyt alkaa olla hiukan myöhäistä tässä vaiheessa enää palata. Tietenkin, jos nyt käytte neuvotteluja jo seuraavasta hallituksesta, sitten tämä on ihan OK, mutta huonosti on mennyt tähän saakka.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Rouva puhemies! Keskusta on nostanut esille tämmöisen termin kuin matalan tuottavuuden alat, joita vaaditaan tuettaviksi. Miten määritellään matala tuottavuus? Mitä ne alat ovat? Kauppako, työ sairaaloissa vai mikä? Minä epäilen, että tulee ensinnäkin määrittelyongelma, ja toisekseen, jos se määritelmä tehdään, minä en usko, että on viisasta ruveta tukemaan valtion toimilla juuri matalan tuottavuuden aloja. Sehän olisi viimeinen virhe.