4) Hallituksen esitys laeiksi verontilityslain 12 §:n
ja tuloverolain 124 §:n muuttamisesta
Maria Kaisa Aula /kesk:
Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä yhteydessä vastata
ed. Tennilälle, kun hän tuon veroasteikon yhteydessä kyseli keskustan
verolinjauksen ja työnantajamaksualennuslinjauksen perään.
Keskusta on lähtenyt siitä, että työllisyyden
kannalta tehokkaampaa kuin alentaa pelkästään
tuloveroja on alentaa myöskin työnantajamaksuja.
Tämä liittyy siihen perusajatukseen, josta täällä edellä keskusteltiin, että ongelma
ei ole tässä pelkästään
se, että työttömät eivät
haluaisi lähteä töihin, vaan se, että ei ole
tarjolla sellaisia töitä, joihin valtaosa nykyisistä työttömistä elikkä vähemmän
koulutetut, heikommin osaavat, voisivat työllistyä.
Nämä alat eivät varmaan ole niitä kaikkein
korkeapalkkaisimpia aloja, jolloin kaikkein tehokkainta olisi kohdentaa
työnantajamaksualennus alempipalkkaisille aloille.
Tässä Vihriälän—Holmin
mallissa, josta täällä edellä puhuttiin,
alennus on kohdistunut alueelle suurin piirtein sanotaanko 6 000
markasta 10 000 markkaan, jos vanhoissa markoissa puhutaan.
Eli tarkoitus on rohkaista ja kannustaa yrittäjiä luomaan
työpaikkoja myöskin vähemmän koulutetuille
ihmisille niin, että he pääsisivät
sosiaaliturvan varasta työhön. Kuulosti siltä,
että ed. Tennilä nyt hyvin ideologisesti vastustaa
tätä asiaa, elikkä te ajattelette, että on
parempi sitten näiden ihmisten olla työttöminä tulonsiirtojen varassa
kuin päästä sellaisen työn syrjään
kiinni, jota he pystyvät tekemään.
Keskusta kannattaa myös sitä, että satsataan koulutukseen,
osaamiseen, haetaan tehokkaita, vaikuttavia toimia työvoimapoliittisen
koulutuksen puolella. Mutta on aika epärealistista kuvitella,
että kaikki nykyiset työttömät
pitkienkään kurssien jälkeen pystyisivät
työllistymään niihin korkean osaamisen
työpaikkoihin, joita sanotaanko viiden viime vuoden aikana
on syntynyt. Tämä, ed. Tennilä, on tässä taustalla,
että kaikkein tehokkaimmat työllisyysvaikutukset
saataisiin aikaan tätä kautta.
Olavi Ala-Nissilä /kesk:
Arvoisa puhemies! Ehdotan, että vastalause 1:ssä oleva
lausumaehdotus hyväksyttäisiin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus
huolehtii jatkossa siitä, että kuntien veropohja
ja valtionosuuksien määrä nostetaan tasolle,
joka turvaa kuntien palvelutuotannolle perustuslain edellyttämät
riittävät voimavarat ja että kuntien
taloudenhoidolle luodaan lainsäädännöllisin
ja sopimuksellisin toimin viime vuosia vakaammat ja pitkäjänteisemmät
edellytykset kuntasopimus- tai peruspalvelubudjettimenettelyin."
Puhemies! Nyt on niin, että viime vuosien kokemukset
osoittavat, että valtion toimet eivät ole turvanneet
kuntatalouden vakautta ja pitkäjänteisyyttä.
Vaikka valtionosuudet lisääntyvät hallituksen
esityksessä pitkästä aikaa myöskin
reaalisesti, valtio ottaa kunnilta toisaalta, kun hallitus ei toteuta
täysimääräisesti indeksitarkistuksia valtionosuuksiin.
Keskusta esittääkin budjettilinjansa mukaisesti,
että nämä indeksitarkistukset kunnille
tehtäisiin täysimääräisinä,
mutta on selvää, että me tarvitsisimme
välttämättä pitkäjänteisemmän
peruspalvelubudjettimenettelyn, ja nyt eduskunnan tahto voitaisiin
osoittaa, kun tämä lausumaehdotus hyväksyttäisiin.
Osmo Soininvaara /vihr:
Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron
oikeastaan siinä vaiheessa, kun ed. Aula sanoi, että tehokasta työttömyyden
kannalta olisi alentaa työnantajamaksuja. Jos niitä alennetaan
tasaisesti kaikilta, niin se ei ole tehokasta ollenkaan vaan se
on kallista. Mutta puheenvuoronsa loppupuolella hän sitten
ikään kuin pääsi asiaan. Ei
ehkä ole järkevää alentaa maksua
nimenomaisesti vain matalapalkka-aloilta, vaan nimenomaan matalapalkkaisesta
työstä, koska ei meillä ole myöskään
mitään järkeä avustavaa työvoimaa
hinnoitella ulos ikään kuin hyviltä aloilta.
Tämä Holmin—Vihriälän
malli tältä osin on yksi kannatettava ajatus,
toinen on tehdä tästä työnantajamaksusta ihan
suoraan progressiivinen, kuten on tehty monessa Keski-Euroopan maassa.
Tässä Holmin—Vihriälän
mallissa on se ongelma, että se kyllä tuottaa
aikamoisen kannusteloukun tämän alennusalueen
yläpuolelle, mutta ehkä sitä voidaan siitä eteenpäin
kehittää.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Rouva puhemies! Kyselin keskustalta perään
tätä käsitettä "matalan tuottavuuden
ala". Miten te sen määrittelette, johon te näitä tukitoimia
edellytätte, ja miksi juuri niitä pitäisi
ruveta tukemaan, matalan tuottavuuden aloja? Minä pitäisin
sitä supervirheenä talousteoreettisilta lähtökohdiltaan.
Matala palkka on eri asia, siinä on historiallinen osuutensa,
ja matalista palkoista päästään
parhaiten eroon niin, että koetetaan nostaa pikkuhiljaa
edes niitä matalia palkkoja. Minä kyllä lähden
myös siitä, että valtiolla pitää olla
iso vastuu. On esimerkiksi ympäristötyöt,
joihin pitäisi nyt panna todella paljon rahaa lisää.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Aula täällä puhui
palkan sivukulujen alentamisesta. Kysynkin ed. Aulalta: Eikö keskusta
ole laisinkaan huolestunut siitä, miten esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen
rahoitus järjestetään? Jos palkan sivukuluja
alennetaan reilusti, silloin käy niin, kuten nyt on jo
osittain käynyt sairausvakuutusmaksun osalta, että Kansaneläkelaitoksen rahoitus
on tältä osin auki ja valtio joutuu sitä paikkaamaan.
Olisin odottanut nimenomaan keskustan taholta tällaista
kiinnostusta tätä perusturvan rahoituslaitosta
kohtaan.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Rouva puhemies! Mielestäni työnantajan sivukulujen alentamista
tehokkaampi keino on poistaa verot pienistä tuloista kokonaan.
Me puhuimme äsken siitä, mikä on valtionveron
alaraja, mutta nämä pienituloiset maksavat myöskin
palkastaan edelleen kunnallisveroa, vaikka sitä on nyt
jonkin verran alennettu. Kun käteen jää vähimmäistoimeentuloksi
riittämättömäksi katsottu tulo,
niin monet tekevät osa-aikatyötä, pätkätyötä,
he hakevat soviteltua päivärahaa, he saavat asumistukea
ja pahimmillaan vielä näiden lisäksi
he saavat toimeentulotukea. He hakevat neljältä luukulta
sen vähimmäistoimeentuloksi katsottavan tulon,
ja sen takia pitää kerätä koko
ajan enemmän veroa, jotta voidaan verorahoilla maksaa nämä muut
sosiaaliturvaetuudet.
Miksi ei voida yksinkertaistaa koko systeemiä niin,
että poistetaan verot pienistä tuloista kokonaan?
Silloin tietysti kunnan verotulo pienenee, osittain kunnan menotkin
pienenevät. Sitten korvataan kunnille niitä menoja,
niin että kunnat pystyvät selviytymään
velvoitteistaan. En ymmärrä, miksei keskustapuolue
voi tällaista mallia kannattaa. (Ed. Laukkanen: Meillä ei
ole veroministeriä niin kuin teillä!) — No,
se ei tähän auta. — Tämä olisi
paljon yksinkertaisempi keino huolehtia siitä, että kannattaa
ottaa myöskin pienipalkkaista työtä vastaan.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! En vie paljon aikaa, mutta puhun lyhyesti täältä korokkeelta.
Ensinnäkin ed. Stenius-Kaukonen nyt ja edellisen asian
kohdalla aika moni vasemmistoliiton puheenvuoron käyttäjä puhuivat
monesta asiasta hyvin, asioista, jotka liittyvät nimenomaan
pienituloisten verotukseen tai sosiaalisiin tulonsiirtoihin. Puhuitte
hyvin. Me olemme kuitenkin kerta toisensa jälkeen tässä salissa — ja
mitä pidemmälle vaalikausi käy, näköjään
sitä kärjekkäämmin — sen
tilanteen edessä, että te puhutte täällä toista
ja sen jälkeen, kun niitten puheitten päättyminen
on tosiasia ja siirrytään äänestykseen,
kerta toisensa jälkeen äänestyksessä te
tuette jatkuvasti hallituksen linjaa.
Huippunsa tässä nyt oli se, kun äsken
ed. Laukkanen kysyi sen perään, kun ed. Stenius-Kaukonen
puhui hyvin verotuksesta ja siitä, miten siinä pitäisi
pienituloisille tehdä, ja ed. Stenius-Kaukonen sanoi, että oma
ministeri ei auta mitään, tai se ajatus oli selvästi
kommenttina ed. Laukkasen puheenvuoroon suurin piirtein tähän tapaan:
hänelle puhuminen ei tässä asiassa auta. Parlamentarismin
ja demokratian ja koko vaalijärjestelmän uskottavuuden
kannalta, koko tämän instituution uskottavuuden
kannalta tämä on kyllä erittäin
epäkiitollinen ja epätyydyttävä kehitys,
mitä Suomi tässä mielessä nyt
kulkee. Ja näyttää siltä, että mitä lähemmäs
vaaleja mennään, sitä suuremmaksi käy
sen joukon määrä, joka haluaa ottaa irtioton
kokonaan hallituksen viime vuosien politiikasta ja puhuu jotain
muuta verrattuna siihen, minkä puolesta täällä on äänestelty.
Mitä, arvoisa puhemies, tulee tässä nyt
käytävään keskusteluun ja nimenomaan
siihen, mitä näille työnantajamaksuille
pitäisi tehdä, en jatka siitä nyt enempää.
Viittaan vain siihen kirjaseen, jonka Palkansaajien tutkimuslaitos äskettäin
julkaisi. Sen kirjasen loppupuolella tohtori Jukka Pekkarinen pohtii
sitä, minkälaiset toimenpiteet auttaisivat työllisyyttä.
Siinä Jukka Pekkarinen tulee siihen johtopäätökseen,
että keino on matalapalkkaisen työn veron keventäminen
tai matalapalkkaisen, joka käytännössä,
ed. Tennilä, on monta kertaa ja pääsääntöisesti
yhtä kuin heikosti tuottavan, työn (Ed. Tennilä:
Ei ole!) välillisten kustannusten madaltaminen. Hän
sanoo lähes sanatarkasti — minulla ei ole nyt
sitä julkaisua tässä käsissä,
mutta voin sen myöhempiä tarpeita ajatellen hakea
tänne saliinkin — että asiantuntijoiden
näkemysten mukaan nämä ovat ne keinot,
jotka tehokkaimmin edistäisivät nimenomaan tällaisten
vaikeasti työllistettävien ihmisten työllistymistä.
Jos poliittisesti ollaankin eri mieltä, jos asiantuntijat
ovat kumminkin keskuudessaan tuota mieltä, sillekin kannattaa
vissi arvo, tuolle asiantuntijanäkemykselle, antaa. Palkansaajien
tutkimuslaitos on kirjan toimittaja, Edita oli se kustannusyhtiö,
jonka toimesta tuo kirjanen äskettäin julkistettiin.
Arvoisa puhemies! Minä kannatan ed. Ala-Nissilän
täällä ehdottamaa ponsilausumaa ja perustelen
sitä sillä, että kun valtionosuusleikkausten
ja verontilityslain muutosten seurauksena kuntien vero- ja tulopohjaa
heikennetään todella sadoilla miljoonilla euroilla,
tai kymmenillä tai kenties sadoillakin miljoonilla euroilla,
keskustan eduskuntaryhmä pitkään pohti,
mitä kautta kädenojennuksen kunnille niiden tarpeita
ajatellen ojennamme, tapahtuuko se verontilityslakiin tehtävien
korjausten kautta vai valtionosuusjärjestelmän
täysimääräisten indeksien vaatimisen kautta.
Me päädyimme siihen tulokseen kuultuamme myöskin
Kuntaliiton edustajia, että parhaiten tämä käy
niin, että me vaadimme nimenomaan valtionosuuksiin ja niiden
indeksiin täysimääräiset tarkistukset.
Sitä kautta keskusta tulee budjetin myöhemmässä käsittelyssä esittämään noin
100 miljoonan euron suuruisia lisäyksiä sosiaali-
ja terveystoimen, sivistystoimen valtionosuuksiin ja lisäksi
kuntien harkinnanvaraisiin valtionosuuksiin. Tästä syystä tässä yhteydessä tuo
perustelulausuma on paikallaan. Varsinaisia muutoksia emme esittäneet
ensimmäisessä käsittelyssä emmekä tietystikään
esitä myöskään hylkyä tässä vaiheessa.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Edellä käydyssä verokeskustelussa
minulta vaadittiin vastausta siihen, miten on mahdollista, että kun
näitä kannustinloukkuja on pyritty poistamaan,
jotta työnteko paremmin kannattaisi, ja kun siinä on
jonkin verran onnistuttukin, työttömyys ei olekaan
tästä maasta kuitenkaan poistunut.
En ole milloinkaan väittänyt, että kannustinloukkujen
poistaminen työnteon kannustavuuden ja kannattavuuden parantamiseksi
olisi jokin taikatemppu, joka yksinään ratkaisisi
työttömyysongelmamme. Olen vain väittänyt,
että sitäkin tarvitaan, jotta työttömyyttä voidaan
vähentää. Tarvitaan totta kai paljon
muutakin, mistä tässäkin laissa on kyse.
Kuitenkin haluan näistä kannustinloukkuongelmista
todeta, että valitettavasti se työ on pahasti
kesken. Kuten edellä totesin aikaisemmin, Stakesin tutkimuksen
mukaan 41 prosenttia työttömistä on kannustinloukussa eli
heidän kohdallaan työn vastaanottaminen ei taloudellisesti
joko lainkaan kannata tai ei juurikaan kannata.
Ed. Huotari sanoi, että kansalaisten osallistumiseen
työhön ei vaikuta pelkästään
palkka ja työn kannattavuus taloudellisesti. Olen tästä aivan
samaa mieltä, ja aivan kuten sanoitte, moni yksinhuoltaja
esimerkiksi tänä päivänä tekee
työtä, vaikka hänelle puhtaasti taloudellisesti
ainakin lyhyellä aikavälillä olisi yhtä kannattavaa
tai jopa kannattavampaa olla työttömänä.
Mutta eikö se juuri ole hyvin demoralisoivaa? Eikö ole
väärin, että ihminen, joka tekee täyttä työtä,
ei siitä työstään saa sellaista
palkkiota, sellaista tuloa, että hän pärjäisi
taloudellisesti paremmin kuin sellainen ihminen, joka työkykyisenä ja
työikäisenä ei tee lainkaan sitä työtä?
Eli juuri tämän vuoksi, tämän
moraalisenkin ongelman vuoksi, näitä kannustinloukkuja
tulisi edelleen purkaa.
Mitä sitten tulee tässä laissa käsiteltyihin
työnantajamaksuihin, niin kuten jo aikaisemmassa puheenvuorossani
totesin, kokoomus on sitä mieltä, että matalapalkka-aloilla,
palvelualoilla — se on kai se oikea, parempi termi kuin
matalan tuottavuuden alat — tulisi työllisyyden
edistämiseksi kokeilla sitä, että näihin
palkkoihin kohdennetaan alempia työnantajamaksuja. Se on tietysti
yksi pyrkimys vaikuttaa sen työn kokonaishintaan. Alentamalla
matalapalkkaiseen työhön kohdistuvia työnantajamaksuja
voidaan alentaa tuohon työhön kohdistuvaa kokonaishintaa
ja sitä kautta toivotaan, uskotaan, että tuon työn
tarjonta voisi lisääntyä.
Toinen tapa vaikuttaa työn kokonaishintaan alentavasti
on tietysti myös matalapalkkaisen työntekijän
ansiotulojen verotuksen keventäminen. Siinä ed.
Stenius-Kaukonen on ihan oikeassa. Meidän tulisikin toimia
jatkossakin niin, että nimenomaan matalapalkkaisen työn
verotusta kevennetään, jolloin se vaikuttaa pitemmällä aikavälillä tuon
työn kokonaishintaan sekin. Se, että samalla pystyttäisiin
jopa tekemään sellainen ratkaisu, että verotusta
kevennettäisiin niin tuntuvasti, että näiden
matalapalkkaisten työntekijöiden nettoansio voisi
parantua, vaikka heidän bruttoansionsa ei parantuisi, vaikuttaisi myönteisesti
kokonaishintaan, siis sillä tavoin myönteisesti,
että kokonaishinta voisi jopa alentua ja sitä kautta
näiden työpaikkojen tarjonta lisääntyä.
Ed. Huotari oli mielestäni hyvin oikeassa siinä,
kun hän moitti keskustaa siitä, että — muistaakseni
se oli ed. Huotari — keskusta samanaikaisesti vaatii työnantajamaksuja
alas, mutta näillä työnantajamaksuilla
rahoitettavia etuuksia ylös. Te vaaditte työnantajan
sairausvakuutusmaksua alas, mutta sairausvakuutusetuuksia ylös.
Te vaaditte työnantajan kasaneläkevakuutusmaksua
alas, mutta kansaneläke-etuuksia ylös. En oikein
tiedä, miten tämä yhtälö on
saatavissa tasan. Jos ed. Pekkarinen olisi paikalla, esittäisin
hänelle tämän kysymyksen, mutta voi siihen
joku muukin vastata, miten samanaikaisesti voidaan vaatia näitä maksuja
alas ja näillä maksuilla rahoitettavia etuuksia
ylös.
Mutta ei tämä ole ainoa ristiriita, mikä tähän liittyy.
Nimittäin juuri näitä rahoitettavia etuuksia,
joita näillä maksuilla rahoitetaan, on muun muassa
kansaneläke. Keskustan eduskuntaryhmä vaati kannanotossaan
15.8.2000 sanatarkasti seuraavaa, ed. Pekkarinen: "Kansaneläkkeen
yli 300 markan jälkeenjääneisyys tulee
korjata tällä vaalikaudella." Siis te vaaditte
15. elokuuta vuonna 2000, ed. Pekkarinen johtamanne eduskuntaryhmän
kärkenä, että kansaneläkkeen
yli 300 markan jälkeenjääneisyys tulee
korjata tällä vaalikaudella. Kuitenkin, ed. Pekkarinen,
kun te julkaisitte kuuluisan varjobudjettinne, te ette osoittaneet
siinä euroakaan kansaneläkkeen tasokorotukseen
ja tämän jälkeenjääneisyyden
korjaamiseen. Jälkeenpäin olette perustelleet,
että varjobudjetissa hoidettiin vain kiireellisimmät asiat.
No nyt, kun te olette vaatineet, että tällä vaalikaudella
kansaneläkkeen yli 300 markan jälkeenjääneisyys
tulee korjata, niin jos te ette hoida sitä tämän
vaalikauden viimeisessä budjetissa, herää kysymys,
miten te tämän jälkeenjääneisyyden
tällä vaalikaudella hoidatte.
Ed. Pekkarinen, minun pitää kysyä teiltä:
Miten tämä käytännössä tapahtuu,
että ensin vaaditaan ja sitten itse torjutaan ne vaatimukset?
Oletteko te ensin toisella puolella pöytää esittämässä kovia
vaatimuksia keskustan eduskuntaryhmän toimesta, että kansaneläkkeen
yli 300 markan jälkeenjääneisyys tulee
korjata tällä vaalikaudella, ja sittenkö te
hyppäätte tai juoksette toiselle puolelle pöytää ja
siellä osoitatte, että so so, ed. Pekkarinen,
eipäs esitetä näin kovia populistisia
vaatimuksia, joiden rahoittamiseen ei kuitenkaan ole käytännössä mitään
edellytyksiä? Vai miten tämä käytännössä,
ed. Pekkarinen, tapahtuu, että itse ensin vaaditte ja sitten
toisaalta itse hylkäätte oman vaatimuksenne?
Kaikissa niissä tilaisuuksissa, joissa meidän ryhmämme
kansanedustajia on ollut ja joissa keskustan kansanedustajia on
ollut, joissa on ollut eläkeläisiä, kaikissa
niissä te olette kertoneet, että keskustan ryhmä vaatii,
että tällä vaalikaudella korjataan kansaneläkkeiden
yli 300 markan jälkeenjääneisyys. Sitten
kun te teette varjobudjetin eli rakennatte ensi vuoden budjetin
juuri sellaiseksi kuin te itse sen rakentaisitte, ihan itse ilman,
että kukaan teitä estää, te
ette osoita euroakaan tähän tarkoitukseen. Jos
ei tämä, arvoisa rouva puhemies, ole kaksilla
korteilla pelaamista, niin mikä sitten on?
Rakel Hiltunen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni oli erittäin
hyvä, että eduskunta edellytti näiden
verolakien osalta perustuslakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan
lausuntoja. Valtiovarainvaliokunta yhtyi omassa lausumaehdotuksessaan
perustuslakivaliokunnan näkemykseen siitä, että vaikka
kokonaisuutena valtiosääntöongelmaa ei
tältä osin syntynyt, niin eräs selvitettävä kysymys
on se, kuinka kunta—valtio-suhteessa toteutuvat kunnallinen
itsehallinto ja kuntien mahdollisuudet yhden kunnan kohdalla (Hälinää — Puhemies
koputtaa) toteuttaa lakiin ja kansalaisten perusoikeuksiin kuuluvien
palveluiden tuottamista nimenomaan sosiaali-, terveys- ja sivistyksellisillä palvelualoilla.
Toinen kysymys, joka varmasti jää hallituksen
selvitettäväksi, on se, miten voidaan siirtyä yhteisöveron
tuoton arvioinnissa toteutuneiden kulujen arviointiin, niin ettei
suoriteta yhteisövero-osuuksien leikkauksia yhteisöveron
tuoton arvioinnin perusteella.
Ed. Zyskowicz, (Hälinää — Puhemies
koputtaa) nyt sitten Helsinki-asiaa. — On vaikea puhua,
kun on niin kova meteli siellä päin. — Arvoisa
puhemies! Helsinki on joutunut juuri näiden lakien vuoksi
siihen tilanteeseen, että me joudumme korottamaan kunnallisveroa,
jotta saamme peruspalvelut turvatuiksi, ja toisaalta äärimmäisen
vaikeaan taloudelliseen ahdinkoon. Kyllä pääkaupunkikin
edellyttää, että hallitus tuon perustuslakivaliokunnan
mukaisen selvityksen tuo eduskunnalle.
Ulla Anttila /vihr:
Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Ala-Nissilän tekemää ehdotusta,
joka liittyy ensimmäiseen vastalauseeseen, jota valiokunnassakin
kannatin. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että kuntataloutta
ja kuntien ja valtion suhteita hoidetaan pitkäjänteisesti,
niin että olemassa olevat ja tulevat velvoitteet kunnille
ovat ennustettavissa ja samoin myös nämä rahavirrat
ovat ennustettavissa. Minusta on järkevää,
kuten eräässä lakialoitteessa olen esittänyt,
että Kansaneläkelaitos ottaisi hoidettavakseen
tietyn osan vaikeavammaisten palveluista, eli tällaista
uudenlaista ajattelua täytyy pystyä myös
harjoittamaan, niin että tämä tasapaino
säilyy ja kunnat todella pystyvät vastaamaan niihin
velvoitteisiin, joita eduskunta niille antaa.
Mitä sitten tulee ensi vuoden tilanteeseen, niin olemme
todellakin siinä tilanteessa, että Pääkaupunkiseudun
kunnat kärsivät taloudellisesta ahdingosta, Helsinki
ja Espoo etunenässä, myös kotikaupunkini
Vantaa. Pidänkin tärkeänä, että eduskunta
hyväksyy vihreän vaihtoehtobudjetin esityksen,
joka on meidän budjettivastalauseessamme sisällä,
jossa ehdotetaan lisämäärää kuntien
valtionosuuksiin ja sitä, että valtionosuusjärjestelmän
perusteita pitää pystyä arvioimaan niin,
että otetaan huomioon myös ne velvoitteet, joita
esimerkiksi maahanmuuttajaväestön määrä,
joukkoliikennepalveluiden järjestäminen jne. aiheuttavat.
Nämähän ovat juuri velvoitteita, jotka
kohdistuvat erityisesti suuriin kaupunkeihin.
Maria Kaisa Aula /kesk:
Arvoisa puhemies! Nyt tässä ilmeisesti käydään
rinnatusten sekä tuloverolain että kuntien verontilityslain keskustelua.
Ensimmäisen puheenvuoroni yritin pyytää tuloverolain
kohdalla. Vaikka keskustelu luiskahtikin nopeasti verontilityslakiin,
haluaisin nyt vielä vastata salin vasemmalle puolelle, kun
kyseltiin tämän työnantajamaksualennuksen perään.
Ihan ensimmäiseksi pyytäisin vasemmistoliiton
edustajilta johdonmukaisuutta. Silloin kun käsittelimme
tätä veroasteikkolakia, olimme aika lailla yhtä mieltä siitä,
että työttömyydessä pääongelma
ei ole kannustavuusongelma vaan se, että työpaikkoja
työttömille ei ole tarjolla. Elikkä pääongelma
on kysyntäongelma: sille työvoimalle, joka on
meillä työttömyyskortistossa, ei ole
tarpeeksi kysyntää. Näin ainakin ymmärsin, että siitä olimme
aika lailla yhtä mieltä siinä ensimmäisessä keskustelussa.
(Ed. Huotari: Kyllä!)
Nyt kun tulimme tähän keskusteluun siitä, millä tavalla
sitten niitä työpaikkoja voidaan luoda, millä tavalla
voidaan yksityisten palvelualojen yrittäjiä saada
tarjoamaan työtä niille työttömille,
joilla on vähemmän koulutusta, jotka eivät ole
huippuosaajia, joiden ammattitaito ei ole parasta luokkaa, joiden
työn tuottavuus on heikompi, niin sitten te yhtäkkiä aloittekin
puhua jälleen siitä ... (Ed. Huotari: Rahoituksesta!) — Ei,
vaan ed. Stenius-Kaukonen alkoi puhua siitä, että eihän
työnantajamaksuja pidä alentaa vaan tuloverotusta
pitää alentaa. Mutta sehän on juuri se
keino, jota te siinä edellisessä keskustelussa
vastustitte, elikkä kannustavuuspuolen keino. Kyllä se ihan
ytimeltään enempi on sille puolelle, sitä työtöntä kannustava
keino, että hänen verotustaan alennetaan. (Ed.
Zyskowicz: Se vaikuttaa työn kokonaishintaan myös!) — Totta
kai vaikuttaa kokonaishintaan, mutta pääasiassa
kuitenkin se on työn vastaanottamista kannustava.
Se on tiettyyn määrään asti
aivan tarpeellista ja keskustakin sitä kannattaa, että kohdennetaan tuloveronalennukset
pienituloisille. Mutta ei se yksin riitä, koska ongelma
on se, että työpaikkoja vähemmän
koulutetuille ei ole tarjolla. Tarvitaan semmoisia toimia, joilla
yksityisten palvelualojen yrityksiä saadaan tarjoamaan,
luomaan, työpaikkoja niille ihmisille, joiden työn
tuottavuus on heikompi. Toivoisin, että miettisitte tätä johdonmukaisuutta
hiukan enemmän näitten puheenvuorojen kohdalla.
(Ed. Huotari: Minua kiinnostaa se, miten te rahoitatte nämä sivukustannusten
alennukset!) — No niin, tulen siihen aivan kohta, mutta
koetin ensiksi vastata ed. Stenius-Kaukoselle, koska minulla oli
vaikeuksia pysyä tämän keskustelukokonaisuuden
perässä, koska hän niin innokkaasti pyrki
tyrmäämään tämän
työnantajamaksualennuksen, pari minuuttia sen jälkeen,
kun oli juuri puhuttu siitä, että tarvitaan enemmän
työvoiman kysyntää.
Keskusta on ehdottanut työnantajamaksujen kohdennettua
alentamista niin, että se kohdentuu pienipalkkaiseen työhön.
Voidaan puhua myöskin matalan tuottavuuden aloista, matalan
tuottavuuden töistä, koska yleensä pienipalkkaisemmat
työt ovat sellaisia, joihin työllistyvät
ihmiset, joiden koulutus on heikompi, joiden työtaidot
ovat heikompia, ja ne ovat aika usein silloin myös matalan
tuottavuuden töitä. Mutta voidaan yhtä hyvin
puhua myöskin pienipalkkaisista töistä tai
vähemmän koulutusta vaativista töistä,
ihan kuinka vain.
Ed. Tennilä täällä mainitsi,
että ympäristötyöt ovat hyvä tällainen
työ. Varmasti ovatkin. Ne ovat yleensä valtion
ja julkisen vallan tarjoamia töitä. Keskusta on
ollut myös sitä mieltä, että niihin
pitäisi rahoitusta saada lisää. Mutta
jos yksityisellä puolella näitä töitä halutaan
saada syntymään, on vaikutettava siihen työnantajan
maksamaan kokonaiskustannukseen. Me emme halua olla palkkoja alentamassa,
vaan me haluamme alentaa sitä palkan päälle
työnantajan maksamaa sivukuluosuutta, että näille
pienipalkkaisille ja vähemmän koulutetuille ihmisille
tulisi töitä tarjolle.
Me emme ole esittäneet, edustajat Zyskowicz ja Huotari,
tänä vuonna yhtään esitystä työnantajan
kansaneläkevakuutusmaksun alentamisista tai muidenkaan
työnantajan työhön liittymättömien
maksujen tai muidenkaan alentamisesta, vaan olemme lähteneet
siitä, että tämä Vihriälän ja
Holmin ehdottama työnantajamaksujen palautukseen perustuva
malli, joka kohdentaa nämä alennukset juuri sinne
pienipalkkaiseen työhön, olisi se kaikkein tehokkain.
Ed. Zyskowicz, teidänkin ehkä pitäisi
vähän perehtyä enemmän siihen
malliin, koska sehän ei lähde siitä tosiaankaan,
että niitä maksuja suoranaisesti alennetaan, vaan
siitä, että osa työnantajan maksamasta maksusta
palautetaan työnantajalle. Tämä malli ei
millään tavalla murenna eikä rapauta
eikä raunioita nykyisen sosiaaliturvan rahoituspohjaa, vaan
työnantajat ensin maksavat ne maksut ja sitten luodaan
palautusjärjestelmä, jolla valtio palauttaa juuri
näille pienipalkkaisia työllistäville työnantajille
määritellyn osan siitä maksusta. Keskustan
mielestä tähän rahoitukseen tulisi käyttää sitä liikkumavaraa,
mitä ajatellaan käytettäväksi
yleensäkin tuloverotuksen alentamiseen, koska me näemme,
että se on tehokkaampi keino tätä kautta
alentaa näitä maksutasoja kuin pelkästään
tuloverotuksen alentamisen kautta, johonka pääosin
nämä liikkumavarat on tähän mennessä käytetty.
Jos on seurannut tästä asiasta käytyä keskustelua,
niin erilaiset ekonomistit ovat aika laajasti kyllä viime
aikoina tulleet tämän tyyppisen työnantajamaksualennuksen
kannalle, koska meidän nykyisistä työttömistämme tosiaan
niin valtaosa on pelkän peruskoulutuksen tai aika heikon
ammattikoulutuksen varassa. Totta kai sen lisäksi tarvitaan
myöskin näitä koulutusta edistäviä toimenpiteitä.
Arvoisa puhemies! Vielä ihan lopuksi tästä itse
verontilityslaista. Itsekin kannatan tuota lausumaehdotusta, jota
ed. Ala-Nissilä esitti. Valiokunnan mietinnössä on
aivan hyvä ponsi siitä, että selvitetään,
miten nämä erilaiset muutokset yhteisöverotuksessa
ja kuntien valtionosuuspohjassa vaikuttavat yksittäisiin
kuntiin, mutta siinä puhutaan vain selvittämisestä ja
mahdollisista korjauksista. Tämä keskustan lausumaehdotus menee
tästä pidemmälle, eli tässä edellytetään, että hallitus
huolehtii siitä, että kuntien veropohja ja valtionosuuksien
määrä ovat riittävällä tasolla,
joka antaa kunnille mahdollisuudet tarjota nämä perustuslain
edellyttämät palvelut, ja että tälle
kuntien taloudenhoidolle luodaan myöskin pitkäjänteisemmät
edellytykset.
Pekka Kuosmanen /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Aulalle vastaan sillä tavalla,
kun hän kysyi, millä tavalla uusia työpaikkoja
syntyisi tänne Suomeen, että minun mielestäni
erittäin tärkeää olisi, että semmoinen
laaja-alainen teollisuusohjelma laadittaisiin. Yksi teollinen työpaikka
luo viisi palvelutyöpaikkaa. Olen sitä mieltä, että tämmöisen
teollisen ohjelman laatiminen nyt kauppa- ja teollisuusministeriöltä täysin
puuttuu.
Mitä sitten tulee työllistämiseen,
näkisin näin, että kun meillä Suomessa
on 100 000 semmoista yritystä, joka työllistää alle
viisi henkeä, niin näissä yrityksissä pitäisi
ehdottomasti palkan sivukulut puolittaa. Se merkitsee sitä,
uskon näin, että jokaiseen työpaikkaan
keskimäärin syntyisi yksi uusi työpaikka
ja meille 100 000 uutta työllistettyä työntekijää tulisi,
ja sivukulut maksettaisiin siitä, että työttömyyskorvausten
määrä, joka nyt on noin 5 miljardia euroa,
vähenisi tuommoiseen 3 miljardiin euroon.
Arvoisa puhemies! Olen miettinyt sitä, millä tavalla
alle 25-vuotiaat työttömät nuoret saataisiin
työelämän piiriin. Minun mielestäni
heidän kohdaltaan kanssa pitäisi täysin
poistaa palkan sivukulut, että he pääsisivät
työn syrjään kiinni ja oppisivat ammatin.
Minusta täällä eduskunnassa puuttuu täysin
semmoinen realistinen työohjelman käsittely. Me
puhumme niitä näitä, ja muun muassa yrittäjyyttä pelotellaan
sillä Arvelan työryhmän ehdotuksella,
että osinkotuloja tullaan verottamaan kahteen kertaan jnp.
Ei se, hyvät ystävät, lisää yrittäjyyttä.
Meidän pitää järkevästi markkinoida
eduskunnan tahto työmarkkinoille. Sillä tavalla
uusia työpaikkoja saadaan tähän valtakuntaan.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Muutama sana verotuksen vaikutuksesta
työllisyyteen, josta niin paljon on puhuttu. Totean, että meillä on
ollut erivärisiä hallituksia, mutta ongelma on
edelleen ratkaisematta. Ei ole kukaan pystynyt sellaista mallia
esittämään, että sen vaikutus
työllisyyteen olisi huomattava. Työnantajan välillisten
palkkamenojen alentamisella, jos se jää 1 tai
2 prosenttiin, on hyvin marginaalinen vaikutus. Jokainen ymmärtänee
sen, kun miettii, kuinka paljon muodostaa 2 prosenttia 10 000 markan,
huom. markan, kuukausipalkasta. Luuleeko joku, että sen
takia työllistettäisiin?
Ed. Kuosmanen on oikeassa siinä, että työllisyyteen
voidaan vaikuttaa edistämällä yrittäjyyttä.
Yrittäjät luovat työpaikkoja. Samana
päivänä, kun kristillisdemokraateilla
oli puoluevaltuuston kokous, oli myöskin vasemmistoliitolla
valtuuston kokous, ja molemmista kokouksista tuli tiedotteet, mitä kannanottoja
on tehty. Kyllä minä hämmästyin,
kun vasemmistoliitto esitti, että osinkovero nostetaan
30 prosenttiin ja hyvitysjärjestelmä poistetaan,
mikä tarkoittaa sitä, että tuommoinen
yrittäjän tulovero nousisi 29 prosentista 51 prosenttiin.
Luuletteko te, että se edistäisi yrittäjyyttä ja
että tulisi lisää työpaikkoja? Minä voin
kyllä sanoa, että silloin, jos eivät
ne viimeiset työpaikat mene, niin kyllä sillä on
hyvin hyvin suuria haittoja koko yrittäjyydelle.
Kristillisdemokraatit päinvastoin esittivät,
että säilytetään tämä osinkojen
hyvitysjärjestelmä, mikä merkitsee sitä,
että yrittäjyyttä olisi edistetty ja
ehkä olisi syntynyt ja ehkä syntyisi uusia työpaikkoja.
Ottakaa huomioon, että meillä on noin 220 000
yksityisyritystä maassa. Jos me niitten toimintaedellytyksiä huononnamme, mikä saattaisi
jopa johtaa siihen, että jokainen irtisanoisi yhden työntekijän,
niin meillä on 220 000 työtöntä lisää.
Jos me taas toimimme niin, että jokainen työllistää yhden
uuden, niin silloin työttömyys on lähes
poistettu. Eli kyllä meidän täytyy tunnustaa,
että yksityisellä sektorilla yrittäjyyttä edistämällä autetaan
kaikkein parhaiten pienituloisia ja varsinkin työttömiä.
Nyt en pidä pitkää puheenvuoroa osinkojen hyvitysjärjestelmästä.
Sitten jos se asia joskus tulee ajankohtaiseksi, niin perustelen
kyllä, miten säänneltyä se on.
Toisin kuin oletetaan, ei sieltä voida nostaa rahaa vapaasti,
vaikka siellä olisi rahaa. Kaikki on sidottu siihen, kuinka
paljon omaa pääomaa yrityksessä on.
Arvoisa rouva puhemies! Tämä asia, joka on nyt
agendalla, koskee oikeastaan verontilityslakia. Olen ollut monessa
paneelissa mukana, missä on ollut tietenkin kaikista puolueista
edustajia, ja kaikki ovat sanoneet, että kyllä kuntien
ja valtion välistä sopimusta tulee kunnioittaa
ja noudattaa. Mekin olemme omissa puheenvuoroissamme aina korostaneet,
että jos tekee sopimuksen, niin silloin sopimuksessa pitää pysyä. Minä olen
tältä paikalta sanonut, että vaikka kristillisdemokraatit
eivät ole olleet mukana tekemässä työmarkkinajärjestöjen
kanssa sopimusta, niin me kunnioitamme niitä sopimuksia,
mitä hallitus on tehnyt. Mutta vastaavasti edellytämme
myöskin, että kuntien kanssa tehdyt sopimukset
pysyvät voimassa.
Nyt tilanne on se, että valtio katsoo, että sopimusta
ei ole rikottu, kunnat taas katsovat, että on pahasti rikottu.
Suomen Kuntaliitto on sitä mieltä, että valtio
ei ole antanut kunnille sitä, mitä kunnille kuuluu
ja mikä kuuluu hallitusohjelman mukaan niille.
Ed. Rakel Hiltunen viittasi siihen, mitä verontilityslain
muuttaminen merkitsee Helsingin kaupungille ja Helsingin alueella
oleville kunnille. Sen vaikutus on todella huomattava. Se on myöskin
huomattava monille keskisuurille kaupungeille, maakuntakeskuksille,
ja nyt ollaan siinä tilanteessa, sen tiedän — tiedän
ja tiedän; tiedän useita tapauksia — missä ympäristökunnat
voivat selvästi paremmin kuin maakuntakeskus ja maakuntakeskuksessa
joudutaan veroäyriä nostamaan tai vuosikate jää pahasti
pakkasen puolelle, palveluja pitää mahdollisesti
myöskin leikata.
Minusta meidän pitäisi tämä todeta,
että vallitsee suuri erimielisyys Suomen Kuntaliiton ja
hallituksen välillä siitä, onko sopimuksessa
pysytty vai onko sopimus rikottu. Ne asiakirjat ja ne tiedot, mitä minun
tietooni on tullut, viittaavat kyllä siihen, että hallitus
ei ole pysynyt sopimuksessa, ja tämä on sitten
johtanut siihen, että kunnat ovat vaikeassa asemassa. Kun
seuraava hallitusohjelma kirjoitetaan, niin toivon todella, että sovitaan
myöskin hyvin selkeästi niistä mittareista, mitä sovelletaan
silloin, kun kustannusjako valtion ja kuntien välillä määrätään,
ettei tällaista erimielisyyttä syntyisi ja todella
että sopimuksissa pysyttäisiin. Yksi prosenttiyksikkö on
noin 50 miljoonaa euroa, ja se merkitsee hyvin hyvin paljon kunnille.
Luulen, että salissakin saattaa olla edustajia, jotka
eilen olivat jonkin kunnan budjettikokouksessa kuuntelemassa, miten
kunnan taloudellinen asema on huonontunut sen johdosta, että yhteisöveron
jako-osuudet on muutettu niin, että kunta on menettänyt
niin ja niin paljon rahaa.
Matti Huutola /vas:
Arvoisa puhemies! Minua huolestuttaa aika tavalla tämä keskustelu,
oikeastaan tietynlainen kilpahuuto siitä, kuka kykenee
parhaiten ja kyvykkäämmin esittämään tietynlaisia
verojen alennuksia, etenkin kun me kaikki tiedämme sen,
että on olemassa paineita meistä riippumattomista
syistä, jotka johtavat siihen, että mahdollisuus
näitä palveluja, hyvinvointiyhteiskunnan tuotteita,
järjestää vaarantuu ratkaisevasti jo
ensi vuoden puolella puhumattakaan seuraavan neljän vuoden
aikana. Siis tätä taustaa vastaan me keskustelemme
nyt laajasti erilaisten verojen merkityksestä.
Mitä tulee työnantajamaksujen alentamiseen ja
siihen liittyvien työllisyysvaikutusten arviointiin, totta
kai nyt lähtee tämmöinen kokeilu, josta viime
viikolla täällä salissa keskusteltiin,
Pohjois-Suomessa, Lapin alueella ja muutamissa saaristokunnissa,
ja toivottavasti tiettyjä kokemuksia ja näkemyksiä syntyy,
mitä sillä on merkitystä ja vaikutusta.
Toivottavasti niin on, että voidaan todeta, että sillä on
ollut ennen kaikkea merkitystä työllisyyden parantumisen
näkökulmasta ja työpaikkojen syntymisen
lähtökohdasta, joka on kokonaisuudessaan se idea,
millä voidaan arvioida näiden maksujen vaikutusta
työllisyyteen.
Mutta mikä on matalapalkka-ala tai vähän tuottava
ala, sen problematiikan käsittely on kyllä hyvin
ongelmallinen. Meidän on syytä muistaa, että jos
puhumme matalapalkka-aloista, naisvaltaisista aloista,
puhumme elintarvikeketjussa olevista myyjistä, vähittäistavarakauppojen
myyjistä tai it-alan kokoonpanotehtaissa olevista nuorista
naisista, naisvaltaisten alojen työpaikoista. Ne ovat matalapalkka-aloja
ja samanaikaisesti kuitenkin aloja, jotka tekevät jättivoittoja,
jakavat hirmuosinkoja ja voittoja sekä omistajille että myöskin
optioita johtajille. Siis hyvin kyseenalaista, totta kai, ellei
tähän kyetä rakentamaan jotakin järjestelmää,
jolla perusteella tietyt matalapalkka-alat eivät kuitenkaan
kuuluisi työnantajamaksujen alentamisen piiriin ja tietyt alat
kuuluvat. Joka tapauksessa on tunnustettava, että tämän
tyyppisen järjestelmän luomiseen sisältyy
valtavasti ongelmia, ennen kuin voimme ajatella, että se
kohtelee oikein tai on ylipäätänsä oikein.
On todettava, että veronkevennyksiä nyt kuitenkin,
työnantajaan kohdistuvia kevennyksiäkin, on tämän
hallituksen aikana tehty. On myöskin kyllä hyvin
kyseenalaista, onko näillä jo nyt tehdyillä ratkaisuilla — jotka
ovat sinänsä olleet jo nyt aika huomattavia, sitä on
turha kiistää — vaikutusta.
Sitten on vielä syytä käsitellä hiukan
sitä, mitä nämä työnantajamaksut
sitten todellisuudessa ovat. Me puhumme täällä joistain
summista. Täällä helposti heitellään,
että 50 prosenttia, 80 prosenttia palkan päälle
maksetaan työnantajan sivukuluja. Mutta nyt on kuitenkin
syytä muistaa, että valtaosa näistä on
työntekijöiden palkkaa. Ne ovat lomapalkkoja,
ne ovat niin sanottuja työajanlyhennyspäiviä,
ne ovat arkipyhäkorvauksia jne. Ne ovat palkkaa, ja ne
on aikanaan sovittu palkasta vähennettäväksi
ja maksettavaksi myöhemmin erilaisina loma- ja muina vastaavina
etuuksina. Ne olisivat siellä tuntipalkassa, elleivät
ne olisi näissä muissa työnantajaan liittyvissä kuluissa.
Eli silloin kun me puhumme näiden maksujen palauttamisesta,
me puhumme palkkakustannuksista keskimäärin.
Työnantajan sosiaaliturvamaksun osuus lienee pienillä työnantajilla
riippuen työnantajan koosta kaiken kaikkiaan sekä eläkevakuutusmaksun
että palkkamaksun osalta 25—27 prosentin välillä.
Eli todellisuudessa, jos me haluamme pienentää työnantajamaksuja,
niin keskeisesti on käytävä silloin eläkevakuutusmaksun osuuden
kimppuun. Silloin me menemmekin ihan toisen näköiseen
näkökulmaan siitä, mitkä työnantajamaksujen
alentamisten vaikutukset todellisuudessa ovat. Jos me puhumme pelkästään työnantajan
sosiaaliturvamaksun osuudesta, me puhumme silloin pienten työnantajien
4,5—5 prosentin vaikutuksesta, jolla tietysti on jotain merkitystä.
Mutta minusta on syytä priorisoida silloin, että jos
me puhumme työnantajamaksujen alentamisesta, se tulee vain
ja ainoastaan kysymykseen eläkevakuutusmaksujen alentamisena
tai sairausvakuutusmaksun poistamisena. Siis näistä on
laajasti ottaen kysymys.
Samanaikaisesti meidän on kuitenkin syytä muistaa,
että jos me puhumme siitä sektorista, millä Suomi
kilpailee esimerkiksi palvelualojen tuottamisesta, puhutaan nyt
vaikka elinkeinoelämästä, puhutaan vaikka
matkailusta, niin kuitenkin tosiasiallinen tilanne on jo nyt se,
että me olemme vastaavia kilpailijamaita huomattavasti edullisemmassa
tilanteessa: sekä Ruotsin että Norjan osalta kuitenkin
työvoiman kokonaiskustannukset ylittävät
reilusti ja selvästi suomalaisen työvoimakustannuksen
määrän.
Myöskin samanaikaisesti on todettava se, että meidän
sosiaaliturvajärjestelmämme ja sen taso ei ole
sen kaltainen, että me voisimme rintojamme röyhistellä,
että se olisi ikään kuin tämmöinen
työllistymisen este ja aiheuttaa näitä kynnyksiä.
Tosiasiassa me olemme tässäkin suhteessa ehkäpä EU:n
keskivertoa alempana puhumattakaan, että olemme keskeisiä kilpailijamaitamme Ruotsia,
Norjaa, muita Pohjoismaita, saman kaltaisen elinkeinopohjan, samanlaisten
palvelualojen tuottamisen osalta itse asiassa jäljessä.
Siis meidän ongelmamme ei ole myöskään
korkea sosiaaliturva, mihin täällä jonkun
verran on viitattu, vaan se, että jos tätä ongelmaa
on, niin ehkä se johtuu siitä, että meillä on
huonot palkat. Minusta laajasti ottaen meidän tulee jatkossakin
uskoa siihen, että jos työttömyys aiotaan
tästä maasta nujertaa ja ennen kaikkea myöskin
rakennetyöttömyys — siihen rakennetyöttömyyteen sisältyvät
olennaisesti alueelliset työttömyyserot ja siihen
liittyvät ongelmat — niin uskokaamme rehellisesti
talouskasvuun, uskokaamme siihen, että ne 400 000
ihmistä, jotka ovat nyt huonosti koulutettuja, vailla ammattia,
haetaan ja koulutetaan ja haetaan heille sopiva elämänura.
Luulen, että tätä kautta me kuitenkin
parhaiten ja nopeimmin ja kestävimmin pystymme vaikuttamaan.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Mikkola.
Iivo Polvi /vas:
Herra puhemies! Täällä on tähän
mennessä käyty verrattain laaja ja asiantunteva
keskustelu lähinnä verotuksen vaikutuksesta työllistymiseen
samaten kuin työnantajamaksujen osuudesta samaan työllistämiskysymykseen.
Aihe on tietenkin pitkään keskusteltu, kymmeniä vuosia.
Ensi vuonna sitä ensimmäisen kerran varsinaisesti
kokeillaan, jonka jälkeen saadaan tietoja sen vaikutuksesta
aivan kokemuksiin perustuen.
Minun on kuitenkin ollut vaikea jonkin verran mieltää,
millä tavalla se liittyy nyt käsittelyssä olevaan
verontilityslain 12 §:n ja tuloverolain 124 §:n
muuttamiseen, jossa on kysymys kuntien ja valtion välisestä yhteisöveron
jakoperusteiden muutoksesta. Keskeisin asia on se. Onneksi tosin
ed. Rakel Hiltunen omassa puheenvuorossaan palasi tähän
varsinaiseen käsittelyssä olevaan asiaan ja totesi
toisaalta ne ongelmat, mitkä tähän liittyvät.
Ongelma on tietenkin se, että kun näitä jakoperusteita
lasketaan oletettujen tulonkertymien perusteella ja tehdään
pysyviä ratkaisuja, voi väittää,
että se johtaa väistämättä väärään
lopputulokseen.
Itse olin valmis hyväksymään nämä esitykset sen
jälkeen, kun asiantuntijakuulemisessa kuitenkin tuli ilmi
se, että kuntien ja valtion välistä rahoitussuhdetta
muutetaan budjettiesitykseen liittyvillä esityksillä yhteensä noin
200 miljoonaa euroa. Se oli asiantuntijakuulemisessa tullut lopputulos.
Myönteisenä pidän sen lausuman, johon
valiokunta on päätynyt sinänsä yksimielisenä ja
joka liittyy tähän vaikutusten selvittelemiseen,
mikä sinänsä on tarpeellista.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz ei ole nyt täällä paikalla. Verontilityslaista
on kysymys. Mutta kun hän kyseli sen perään,
mitä keskusta aikoo alimman kansaneläkkeen tason
suhteen tehdä, vielä kertaalleen, arvoisa puhemies:
Ensinnäkin kansaneläkkeen alimmasta tasosta määrätään
kansaneläkelain 24 §:ssä. Hallituksella
ei ole sellaista esitystä täällä auki,
jolla sitä muutosta päästäisiin
tässä vaiheessa käsittelemään.
Keskustan eduskuntaryhmällä on kuitenkin aloite,
jossa esitetään, että siihen kajotaan
ja tuota tasoa nostettaisiin.
Lisäksi, arvoisa puhemies, haluan nyt jo luvata, että ed.
Zyskowicz ja kaikki muutkin pääsevät äänestämään
muutaman päivän päästä tässä salissa
meidän esityksestämme, jossa me edellytämme,
että ensi tilassa kansaneläkkeen alinta tasoa
nostetaan nykyisestä tasosta. Lisäksi luulen ja
uskon, että myös, vaikka tuo laki ei ole edes auki,
täällä syntyy äänestyskin
sen tason korottamisesta. Eli näillä kommenteilla
ed. Zyskowiczin pahaan pulmaan, jossa hän päivittäin
ei oikein tiedä, esittääkö keskusta
liian paljon määrärahalisäyksiä budjettiin
vaiko liian vähän. Olisi hyvä, että hänellä olisi
yksi kanta, esitämmekö liian paljon vai liian
vähän.
Vielä, arvoisa puhemies, ed. Huutolan puheenvuoroon,
jossa hän problematisoi kysymystä näitten
välillisten maksujen uudistamisjärjestelmästä:
En ihan tarkkaan kaikkea kuullut, mutta ehkä kumminkin
sen ydinsanoman kuulin, onko pulmallista Holmin ja Vihriälän
mallin mukaisesti ojentaa kättä näille
matalapalkka-alojen yrityksille. Välttämättä ei
lainkaan, koska tämä äsken sanottujen
herrojen nimeä kantava mallihan lähtee siitä,
että yrityksiltä ne maksut perittäisiin
uudistuksen jälkeen niin kuin tällä hetkelläkin.
Tämän jälkeen näille yrityksille
valtio palauttaa sen maksun sen mittaisena, minkä verran halutaan
tulla vastaan näitä yrityksiä. Eli malli
on erittäin yksinkertainen ja selkeä eikä mitään suurta
byrokratiaa vaativa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Keskustelu on ollut hyvin mielenkiintoinen
sekä rahojen keräyksen että niitten käytön
osalta. Ed. Zyskowicz on käyttänyt ihan mielenkiintoisia puheenvuoroja.
Niissä on vain palautunut mieleen se Karl Marxin jo aikoinaan
kansalliselle kokoomukselle antama ohje: vaietkaa siitä,
mikä on ideologialle vierasta. Se saattaa jonkin aikaa teitä pelastaakin.
Nyt kuitenkin ed. Zyskowiczin lukuisissa puheenvuoroissa on jäänyt
kertomatta se, onko ne verot ja maksut kannettu, joista täällä yhteisesti
on päätetty. Hänellä tässä yhtälössä oli yli
2,5 miljardin euron aukko, siis kaikki se, mikä harmaan
talouden kitaan tällä hetkellä menee. Siitähän
tänä syksynä on käyty perusteellinen keskustelu.
Eli opposition yhtälössä ei ole mitään
ylimääräistä tällä hetkellä.
Siellä on osoitettu välikysymyskeskustelua myöten
se, millä tavalla se raha saadaan kasaan, kunhan vain hallitus
pitää huolen siitä, että ne
verot kannetaan ja maksut peritään, joista yhteisesti
on päätetty.
Ed. Rakel Hiltunen kantoi huolta Helsingin kaupungin tilanteesta
ja valitteli syvään sitä, että on
jouduttu veroprosenttia korottamaan. Arvoisa puhemies, kun se liittyy
aivan oleellisesti kuntien veropohjaan ja nämä kuutoskunnat,
kuusi suurinta kuntaa, ovat tässä nyt itkulle
lähteneet, niin minusta tässä pitäisi
päästä reiluun peliin niin, että nämä kuutoskunnat,
kaupunkikunnat, päättäisivät,
että minimiveroprosentti on 18 tässä tilanteessa.
Silloin tilanne helpottuisi muitten kuntien kanssa keskusteltaessa
ihan ratkaisevalla tavalla. Sillä tavalla luotaisiin tälle
kuntasopimukselle, jota erinomaisen lämpimästi
pitävänä sopimuksena kannatan, erinomaisen
hyvä ja vankka pohja.
Tämä kuntasopimus on sen takia aivan erikoisen
paikallaan, että siinä täytyy pystyä ratkaisemaan
myöskin yhteisöveron tuotto, sen käyttö ja se,
mikä julkisen lohkon osa on se, joka yhteisöveron
voimakkaan vuosivaihtelun puskurina toimii, ja se on valtio. Siitä ei
kerta kaikkiaan päästä mihinkään.
Se ei ole Helsingin kaupunki eivätkä kuutoskunnat,
vaan se on valtio. Tämä ratkaisu pitäisi
pystyä tekemään, niin houkuttelevaa kuin
jonkun Oulun kannalta olisikin, että korostettaisiin vielä sitä mahdollisuutta,
että palkittaisiin yhteisöverotuoton kannalta,
mutta kun sitten se vuosivaihtelun heikko kohta tulee, sitten ollaan
pulassa. Tämä yhtälö pitää pystyä ratkaisemaan,
vaikka se kovin vaikeaksi on osoittautunutkin.
Kalervo Kummola /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin ihmettelen kyllä vähän,
että ed. Pulliainen nyt 2,5 miljardin harmaan talouden
aukkoa pistää ed. Zyskowiczin tiliin. En tiedä,
mihin tämä perustuu.
Mutta sitten valtion jako-osuuksien muutoksista ja palautuksista
kunnille, minkä ed. Hiltunen otti esiin, sanoisin, että jossain
vaiheessa ennen tätä uudistusta jako-osuus oli
myöskin virheellinen toiseen suuntaan. Nyt kun sitä korjattiin,
se liikahti liikaa, ja sieltä jostain keskeltä löytyy
se oikea malli varmasti. Kohtuuttoman paljon Helsinki sai takavuosina
myöskin valtionosuuksia verotulojen muodossa. (Ed. Pekkarinen:
Keskeltä yleensä löytyy!) — Keskeltä löytyy,
vaikkei aina keskustasta.
Täällä on käytetty ihan
hyviä puheenvuoroja. Kokoomus kannattaa tätä Vihriälän—Holmin mallia,
jota maailmalla kutsutaan Ranskan-malliksi. Se sisältää kaikki.
Se ei sisällä pelkästään työnantajamaksuja
vaan myöskin sairaus- ja eläkevakuutusmaksut.
Se on Ranskassa porrastettu malli, eli kun palkka nousee, silloin
palautukset myöskin pienenevät.
Toisaalta täällä on puhuttu myöskin
tuloloukuista, kannattaako yleensä tehdä työtä.
Luulen, että me emme näitä tuloloukkuja
pääse kokonaan poistamaan, ennen kuin myöskin
kunnallisvero muutetaan progressiiviseksi, eli se voisi alkaa ihan
nollasta ja päätyä nykyiseen prosenttiin
vasta jossain aika korkeassakin palkassa. (Vasemmalta: Se on hyvä ehdotus!) — Tätä
on vasemmistokin
joskus esittänyt, mutta minusta se on ihan kannatettava
ja tutkittava esitys, joten kyllä sieltäkin joskus
tulee hyviä esityksiä, vaikka en voi kyllä ymmärtää tätä vasemmistoliiton esitystä,
että pitäisi osinkoverojen prosenttia nostaa 30:een
ja hyvitysjärjestelmä poistaa. Kyllä sillä saadaan,
niin kuin ed. Kallis totesi, viimeisetkin yrittäjät
lähtemään tästä maasta.
Kun ed. Huutola vertasi Suomen kilpailukykyä Ruotsiin
ja Norjaan, en lähtisi niinkään vertaamaan
Ruotsiin ja Norjaan, vaan vuoden päästä,
vuoden 2004 alusta, kun Baltian maat liittyvät EU:hun,
pelkään pahasti, että sinne moni yritys
häipyy, ja siellä on kilpailukyky aivan eri luokkaa,
kun keskikuukausipalkka on tällä hetkellä 1
000 vanhaa markkaa eli noin 150—160 euroa. Kun ed. Zyskowicz
puhui matalapalkoista ja palveluammateista, siellä on muitakin
matalapalkka-aloja kuin palvelut. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka
Nokian kännykänkuoret. Tuhansia ihmisiä tällä hetkellä Suomessa
niitä tekee, mutta pahoin pelkään, että vuoden
2004 jälkeen näitä yrityksiä ei
tässä maassa enää näe.
Siltä osin meidän pitää olla
hyvin varovaisia, mitä yritysveron kanssa teemme.
Juhani Sjöblom /kok:
Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa.
Yhteisöveron kokonaistuoton osuus bkt:stä on maailman
korkeimpia Suomessa. Se on kahdeksankertaistunut tämän
järjestelmän aikana, kun tämä lähti
käyntiin. Se on tuonut oikeasti varsinkin pk-yrityksiin
puskureita. Niillä on nyt kyky ottaa riskejä ja
kehittää ja kyky työllistää.
Ei yrityksistä voi ottaa osinkoja, niin kuin annetaan ymmärtää,
ennen kuin sinne on todella syntynyt niitä, mistä ottaa,
ja niistä on maksettu verot. Se on kymmenisen prosenttia omasta
vapaasta pääomasta, mikä on mahdollisuus
nostaa. Varsinkin nyt, kun EU laajenee, kyllä tulee ottaa
huomioon kilpailu. Ei ole kovin tervettä varsinkaan pk-yritysten
kannalta, että vastuunalaiset poliitikot heittelevät
summittaisesti vaan veroprosentteja, miten muutettaisiin tai vastaavaa.
Sitten kuntien elinkeinopolitiikkaan: Kyllä siinä pitää olla
jokin kannustin kunnilla hoitaa, koska kunnilla on niin merkittävä osuus
elinkeinopolitiikan hoitamisessa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Kummolalle vastauksena vaan, että kiinnitin kansallisen
kokoomuksen rooliin sen takia huomiota, että valtiovarainministeriön
pääministerinsalkku on juuri kansallisella kokoomuksella. Kansallisen
kokoomuksen haluttomuutta ryhtyä harmaan talouden aktiiviseen
torjuntaan on tukenut voimakkaasti veroministeri Siimes, kuten harmaan
talouden keskustelu osoitti vakuuttavasti.
Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Se oikeastaan tulikin jo ed. Pulliaisen
puheessa, että veroministerin salkku on vasemmistoliitolla,
ja itse harmaan talouden torjunnasta olen ed. Pulliaisen kanssa aivan
samaa mieltä.
Matti Saarinen /sd:
Herra puhemies! Yhdyn ed. Pulliaisen puheenvuoroon siltä osin,
kun hän totesi, että vahvin suhdannevaihteluja
kestävä taho olisi valtio. Miksi näin
ei ole tässä yhteydessä käynyt,
johtuu osittain myös siitä, että valtioon
ei sopimuskumppanina ole luotettu. Kunnat, Kuntaliitto eivät
luota valtioon. Ne pelkäävät, että valtio
vie siitä välistä eikä raha
kierrä niin kuin sen pitäisi kiertää.
Ed. Sjöblomille sen verran, että on kuntia,
jotka voivat ja pystyvät aktiivisella elinkeinopolitiikalla
vaikuttamaan näihin asioihin. Suurin osa suomalaisista
kunnista kuitenkin on siinä asemassa, etenkin ne pienet
köyhät kunnat, että vaikka ne ponnistelisivat
kuinka, ne eivät pysty harjoittamaan sellaista elinkeinopolitiikkaa,
jotta ne pääsisivät näistä tämän
kaltaisista yhteisöveroista osallisiksi. Suurien kuntien
osalta vetovoimaa on ilman elinkeinopolitiikkaakin. Ne vetävät
magneetin tavalla yrityksiä, haluavatpa tai eivät.
Tämä hallituksen esityskin pitää yhden
valitettavan epäluottamusta lisäävän
elementin sisällään. Tässä sellainen
eduskunnan päätös, jolla parannettiin
kuntatyönantajan asemaa alentamalla kuntatyönantajan
kelamaksua, nyt nipistetään takaisin ja tasoitetaan
peli yhteen—yhteen. Juuri tällainen näpertely,
saivartelu, nakertaa luottamusta siihen, että pyrittäisiin
yhteiseen hyvään ja jonkinlaiseen tulokselliseen
toimintaan.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Valtio—kunta-suhde on todella
monta vuotta kärsinyt tietynlaisesta luottamuspulasta.
Nyt on aika palauttaa tällainen yhdessä tekemisen
meininki, eli kun kunta ottaa tehtäviä valtiolta,
valtion on osoitettava niihin rahat ja kunnan on sitten myös
ne tehtävät tehtävä.
Nyt käyty keskustelu pääomaverouudistuksesta
on johtamassa siihen, että epätietoisina yrittäjät
suunnittelevat ei sitä, kuinka yritystoimintaa voidaan
kehittää, vaan sitä, kuinka nopeasti voidaan
mahdollisimman paljon vapaita omia pääomia uloskirjata,
jotta vältetään verottajan ote näihin
tuloihin. Nyt olisi syytä jo kansantalouden kehittymisen
vakauden nimissä viheltää poikki tämä verokeskustelu
ja todeta, että nykyinen verojärjestelmä,
joka meillä on olemassa pääverotuksen
osalta, on hyvä ja sitä nyt ei pidä muutamaan
vuoteen mihinkään suuntaan korjata.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Herra puhemies! Jatkan vielä aiempaa keskustelua;
kun vastauspuheenvuoroja ei myönnetä, joudun palaamaan
aikaisempiin asioihin.
Nyt otetaan sairauspäivärahasta esimerkiksi vero
ja sairausvakuutusmaksu, jotta verollista ja sairausvakuutusmaksullista
sairauspäivärahaa voitaisiin maksaa. Tässä on
kysymys rahan siirtämisestä taskusta toiseen,
kun me puhumme minimitoimeentulon turvaavan käteenjäävän
tulon jättämisestä ihmisten käteen.
Tietysti sairausvakuutusmaksuissa yleensä on kysymys vakuutuksesta
ja kaikkien pitää maksaa ja toiset saavat. Mutta
kun me puhumme näistä kaikkein heikoimmassa asemassa
olevista, niitä veroja, joita kerätään
myöskin heiltä heidän eduistansa, kerätään
sen takia, että heille voitaisiin tämä vähimmäistoimeentulo
maksaa.
Tämän rahan taskusta toiseen siirtämisen
vähentäminen olisi kaikkien etu, koska myöskin silloin
tämän työn kokonaishinta tulisi alhaisemmaksi.
Ihme ja kumma, tästä asiasta olemme ed. Zyskowiczin
kanssa samaa mieltä. Yleensä hän kuitenkin
tarjoaa ratkaisuksi keppiä, kun itse tarjoan porkkanaa.
Edelleen tässä asiassa mielestäni kannattaisi
edetä mieluummin tällä porkkanalinjalla,
elikkä jätetään päivärahoista
ja palkasta käteen niin paljon, että sillä tulee
toimeen eikä tarvitse neljältä luukulta
hakea näitä vähimmäisetuuksia,
koska silloin joudutaan keräämään
veroja turhan takia moneen kertaan. Tämä koskee
nimenomaan kaikkein pienimmillä palkoilla olevia ihmisiä,
pienimmillä päivärahoilla olevia. Tästä syntyisi
myöskin se kannustus, että ei tule tuloloukkuja.
Juhani Sjöblom /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Salo toi hyvin esiin, mitä vahinkoja
nykyinen verokeskustelu aiheuttaa tai on aiheuttamassa. Kyllä edustajilla
pitää olla vastuuta, kun puhutaan yrityksistä ja
ennen kaikkea pk-yritysten tulevaisuudesta.
Keskustelu päättyy.