Matti Saarinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti näin paikalta. Tässä on kaksi asiaa. Hyvää on se, että Veikkaus Oy:n toimintaedellytyksiä voidaan näin ollen parantaa muuttamalla arpajaisveron laskentaperustetta. Huonoa sen sijaan on se, että Raha-automaattiyhdistyksen toimintaedellytyksiä oleellisesti huononnetaan kiristämällä sen verotusta. Kolmen vuoden ajanjaksolla Raha-automaattiyhdistyksen verotus kiristyy lähes kolminkertaiseksi. Se lienee maailmanennätysluokkaa.

Totean vaan vapaasti tangon Pettäjän tie sanoja muokkaillen, että Raha-automaattiyhdistyksen verotuksen kiristäjien tie on tuskainen ja se vie harhaan.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kautta vuoden lähes joka viikonloppu, väliin viikollakin, tästä salista edustajat osallistuvat kolmannen sektorin vuosikokouksiin, juhliin, niin sosiaali-, terveys-, veteraani- kuin raittiustilaisuuksiin — kuten tiedämme, tämä haarukka on todella leveä — kertoen, miten merkittävää ja tärkeää kolmannen sektorin työ on, miten suuri ihmisten mentävä aukko syntyisi lastensuojeluun, vammaishuoltoon, vanhustenhuoltoon, Altzheimer-potilaiden hoitoon, dementtien hoitoon jne., ellei kolmas sektori kykenisi tuomaan ammatillista osaamista ja kokeilutyötä ja sen myötä merkittävää vapaaehtoista panosta täydentämään julkisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuoltoa.

Kun seuraavan kerran menette puhumaan, kertokaa, että valitettavasti määrärahoja ei voida antaa enää samassa määrin, vaan valtio katsoo, että valtiontalouden turvaamiseksi, tasapainon säilyttämiseksi, ensiarvoisen tärkeää on vuosittain kiristää Raha-automaatin verotusta. (Ed. Korkeaoja: Äänestyslistaa luetaan!) Tämä tullaan tekemään taas varmasti ensi syksynä siten, että esitetään se puuttuva osa, joka tästä jäi, kaksinkertaisena. Toivottavasti joku tästä salista ottaa asiakseen hoitaa, että se esitys, jonka VVM:n virkamiehet kirjaavat, ainakin puoliintuu tässä salissa. Itse en aio ottaa sitä ensi syksynä käsittelyyn, vaikka toivon mukaan olen seuraamassa täällä ja osallistumassa eduskuntatyöhön. Sen sijaan toivon, että joku ottaa sen nimiinsä, joku, joka ei silloisissa hallitusneuvotteluissa nimellään ärsytä muita hallituskumppaneita siinä määrin, että esitystä ei voida hyväksyä. (Ed. Stenius-Kaukonen: Ed. Puisto ei ole ainoa!)

Toivon myös, arvoisa puhemies, että kun käsitellään Veikkauksen ja Raha-automaatin asioita, niin ei synny sisar—veli-kateutta, mutta ei myöskään ikään kuin suksia ristiin saattavia tilanteita. Veikkauksella on epäkohtia muun muassa hyväksytyn arpajaislain osalta, miten ja missä suhteessa valtiolle kuuluvia menoja, jotka on saatettu laman aikana Veikkauksen rahoitettaviksi, palautetaan takaisin valtion budjettiin. Tässä valtiolla yhteistyökumppanina on allekirjoittamassaan laissa ja sanassaan pitämistä. Sen sijaan samanaikaisesti, kun hyväksyttiin Raha-automaatin verotuksen kiristäminen, hyväksyttiin se, että Raha-automaatin velvoitteita valtion kustannettavista tehtävistä lisättiin. (Ed. Korkeaoja: Aivan!) Muun muassa ympäristöpuolella, pakolaisten ja asunnottomien asuntojen osalta aiempaa summaa lisättiin vielä 10 miljoonalla eurolla 74 tai 76 miljoonaan, vai mikähän se olisi ollut. Sen lisäksi siellä on ennestään raittius, sotaveteraanit, erilaiset kuntoutukset, siellä on erilaisten rakennusten ylläpitämistä jne., pian puolet Raha-automaatin tuotosta. Tällä saadaan aikaiseksi se, että raha-automaattimonopoli vaarannetaan ja usein juuri niiden toimesta, jotka aktiivisimmin esiintyvät järjestöissä sosiaali- ja terveydenhuollon, lastensuojelun, vammaisten ja vanhusten asialla. Muistakaa kertoa äänestyskäyttäytymisenne ja neuvottelutaktiset menettelynne, kun tätä asiaa on täällä talossa hoidettu.

Toivon, että Raha-automaatin kohtalo turvataan ja Raha-automaatin osalta arpajaislakia oikeudenmukaistetaan samoin kuin Veikkauksen osalta, että enintään kymmenen vuoden aikana valtiolle kuuluvat menot, jotka laman aikana saatettiin Raha-automaatin rahoitettaviksi, voidaan saattaa uudelleen valtion budjetin osuudeksi, kuten kuuluukin. Toivon myös uutta ja menestyksekästä työtä niille Raha-automaatin palveluksessa oleville, jotka haja-asutusalueella ovat tällä hetkellä Raha-automaatin palveluksessa. Veronkiristys tulee vaikeuttamaan näiden kaikkien toimintojen ylläpitämistä eri puolilla maata.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Arpajaisverolain muutos on puhuttanut eduskuntaa paljon ja puhuttaa vielä tänäänkin.

Suomessa voidaan harjoittaa rahapelitoimintaa kolmessa eri yhtiössä: Raha-automaattiyhdistyksessä, Veikkaus Oy:ssä ja Fintoto Oy:ssä. Kullakin näistä yhteisöistä on oma valtakunnallinen tehtävänsä. Raha-automaattiyhdistyksen sosiaalinen puoli on erittäin tärkeä, ja on hyvin kyseenalaista viedä siltä toimintaedellytyksiä varsinkin tilanteessa, jossa kuitenkin jatkuvasti kasvaa tarve sosiaalityön ja kolmannen sektorin puolella. Veikkaus Oy tuottaa tuloja jaettavaksi tieteelle, taiteelle ja urheilulle. Nämä ovat kaikki tärkeitä, ja näiden tehtäväkenttä on voitava myös tinkimättä hoitaa. Fintoto Oy on hevospelejä toimeenpaneva yhtiö, jonka tulot mahdollistavat hevostalouden, erityisesti raviurheilun, toimintaedellytykset.

Veikkauksella ja Fintotolla on yksi yhteinen nimittäjä. Hevospelit on jaettu kahteen osaan: V75- ja V5-pelit kuuluvat Veikkauksen toimialaan, ja Fintotolle kuuluvat muut totalisaattoripelit. Nyt tässä uudistuksessa tilanne muuttuu entistä epäedullisemmaksi Fintoton näkökulmasta. Arpajaisveron laskentaperuste eriyttää ne verokannoista. Tämä on vakavaa siinä mielessä, että olemme yleisestikin kansainvälisesti jo silmälläpidon alla, mistä löytyy aukko, että näihin suomalaisesta yksinoikeudellisuusnäkökulmasta toimiviin yhteisöihin voitaisiin iskeä markkinatalouden ehdoin, ja nyt sitten vielä tulee tämä kilpailuneutraliteettikysymys tähän toiseksi tekijäksi. Meidän on viipymättä voitava valmistella laki, jossa kilpailuneutraliteettiasia tulee huomioon otetuksi.

On hyvä, että valtiovarainvaliokunnassa ja verojaoksessa erityisesti on tehty tämän asian eteen paljon töitä. Ymmärrän sen, että kun Raha-automaattiyhdistyksen kohdalla jouduttiin antamaan periksi valtiovarainministeriölle, niin ei myöskään tätä asiaa tässä yhteydessä kyetty hoitamaan.

Mutta korostan kuitenkin sitä, että hevostaloudella on Suomessa hyvin suuri sosiaalinen merkitys, sillä on hyvin suuri työllistävä merkitys. Me laskimme, että jos tämä veronalennus olisi konkretisoitunut, se olisi tuonut 800—1 000 uutta työpaikkaa. Jos me katsomme sitä, mitä yleensä saadaan valtion rahoilla työmarkkinoilla aikaan, niin tässä tulee kyllä aika huima suhde. Mutta kysymyshän ei aina välttämättä olekaan järjen käytöstä, vaan kysymys on vallankäytöstä, ja valtiovarainministeriö tässä asiassa nimenomaan käytti valtaa.

Arvoisa puhemies! Osaltani kiitän niitä edustajia, itse asiassa koko eduskuntaa, jotka 108 nimellä tukivat lakialoitettani, joka tämän lain käsittelyn yhteydessä on käsitelty, ja myös sitä, mitä valiokunnassa on tutkittu ja lausuttu. Toivon, että se hyvin nopeasti johtaa siihen tulokseen, mitä eduskunnan arvovalta ponsillaan edellyttää.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt tämä paljon puhuttu lakiesitys arpajaisverolain 2 ja 4 §:n muuttamisesta on toisessa käsittelyssä. Pykäläkohtaisesti asiat on jo lyöty lukkoon viime lauantain istunnossa. Mutta on helppo yhtyä ed. Mauri Salon puheenvuoroon siinä, mikä koski nimenomaan Fintotoa, ja erityisesti niihin perusteluihin, joita ed. Virpa Puisto käytti siitä, että tämä nyt toisessa käsittelyssä oleva lakiehdotus lopullisesti vaikeuttaa vapaaehtoisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen työn tukemista tässä maassa.

Mielestäni on valitettavaa, että näin joulun alla nyt jo kolmannen kerran perättäisesti olemme tilanteessa, jossa Raha-automaattiyhdistyksen asemaa pitkässä juoksussa vaikeutetaan. Kun lukee vielä tämän valtiovarainvaliokunnan mietinnön perustelut, niin nämä perusteluthan tähtäävät koko ajan siihen, että ei ole perusteita tämän veron nostamiselle. Totta kai on kuultu asiantuntijoita, esimerkiksi merkittävää Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistystä ytyä, joka on lausunut hyvin painavat sanansa siihen, ja mietinnössä nojataan hyvin vahvasti myöskin ytyn lausuntoihin, jotka pitävät täysin paikkansa. Jos jossakin, niin kyllähän ytyssä, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistyksessä, tiedetään, mitä nämä järjestöt tänä päivänä kentällä tekevät. Siellä rahan tarve on huutava. Tämän kolmannen sektorin tekemä työ ehkä konkretisoituu juuri näin joulun alla. Sitä tarvitaan joka päivä suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta joulun alla ne ehkä sitten, jotka eivät ole kovin paljon tässä sisällä, näkevät sen vielä konkreettisemmin.

Mielestäni on valitettavaa, että vero Raha-automaattiyhdistyksen kohdalta nousee nyt 8,25:een. Sen arvioitu tuotto lienee ensi vuonna valtiolle noin 8 miljoonaa euroa. On totta tietenkin, että kun jakoesitys tälle vuodelle on juuri menossa, tähän se ei vaikuta. Mutta kun Raha-automaattiyhdistystä täytyy myöskin järkevästi viedä eteenpäin yhdistyksenä, niin kaikki vaikuttaa aivan varmasti kaikkeen. Myöskin yhdistyksen johto joutuu miettimään, että jos joka vuosi on tulossa tällaisia lisärasitteita, niin kyllä se rapauttaa tätä järjestelmää. Pystymmekö pitkällä aikavälillä turvaamaan yksinoikeusaseman tälle järjestelmälle, joka meillä on olemassa?

Tiedämme, arvoisa puhemies sen, miten kovan työn ed. Puisto teki syksyllä. Toimenpidealoitteeseen yli puolet eduskunnan jäsenistä kirjoitti nimensä. Piti olla selkeä eduskunnan tahto. Mutta kuten taas tiedämme, niin poliittista kauppaa käydään ja Raha-automaattiyhdistys joutui taas kerran olemaan yhtenä osapuolena ja häviävänä osapuolena. Minä valitan tätä, että näin on nyt käynyt. Olemme tosiasioiden edessä.

Toivoisin, aivan samoin kuin ed. Puisto, että ensi vuonna, ketkä täällä ovatkin päättämässä, Raha-automaattiyhdistyksen ja nämä muut pelitoiminnot, joita meillä nyt yksinoikeudella tässä maassa saadaan harjoittaa, voitaisiin tällaisina säilyttää ja tämä talo tekisi sellaista lainsäädäntöä, joka vahvistaisi näiden asemaa, eikä sellaista lainsäädäntöä, jolla heikennetään näiden yksinpelioikeutta harjoittavien rahapeliyhteisöjen asemaa. Valitettavasti tämä lainsäädäntö nyt eräiltä osin sitä nimenomaan heikentää, ja tätä on pidettävä valitettavana. Mielestäni tämä kolmas sektori kokonaisuudessaan niin sosiaali- ja terveyspuolella kuin liikunta-, urheilu- ja nuorisopuolella ja myöskin hevostalouden puolella on rikkaus suomalaiselle yhteiskunnalle. Me hyvin tiedämme, arvoisa puhemies, kuinka paljon hakemuksia Raha-automaattiyhdistykseen on tullut tänäkin vuonna. Moni hyvä hanke jää toteutumatta ja se on tietenkin valitettavaa. Kaikille eivät rahat riitä, ja kun sitten käy näin, että tämä pohja kapenee, niin se entisestään näitä valintamahdollisuuksia heikentää.

Haluan tässä yhteydessä myöskin eduskunnan pöytäkirjoihin merkitä kiitoksen ed. Puistolle: Vaikka ed. Puisto varmaan on joutunut hallituspuolueen edustajana kovan paineen alle, hän on kyllä ryhdikkäästi puolustanut joka käänteessä Raha-automaattiyhdistystä ja ennen kaikkea niitä järjestöjä, ja vain henkilö, joka niissä järjestöissä itse aktiivisesti työskentelee, voi ne tuntea kaikista parhaiten.

Voin avoimesti myöskin todeta sen, että kun itse olen saanut nyt olla yhdettätoista vuotta Raha-automaattiyhdistyksen puheenjohtajana käsittelemässä näitä avustusanomuksia, se on avannut myöskin minulle aivan uuden maailman suomalaiseen sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Uskon, että se on myöskin, ainakin osaltani näin olen itse ymmärtänyt, ihmisenä kasvattanut jokaista. Niin myöskin on käynyt omalla kohdallani. Tunnen aivan toisella tavalla vammaisjärjestöt tässä maassa, samoin potilasjärjestöt jne. Mielestäni tätäkin taustaa vasten ajatellen olisi toivonut, että tälle kolmannelle sektorille ei mitään erityistä joululahjaa olisi annettu, mutta olisi säilytetty se asema, mikä Raha-automaattiyhdistyksellä on, eli tätä veroa ei olisi nostettu.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä käsiteltävä asia on erinomainen esimerkki niistä poliittisista kysymyksistä, joihin laman aikana eduskunta joutui, kun laman jälkiä korjattiin. Nyt vaikuttaa sille, että tästä ikään kuin ei päästä irti, että nähtäisiin normaaliolot edessä. Olen toistuvasti näitä asioita käsiteltäessä kiinnittänyt huomiota siihen, että silloin, kun keskustelemme arpajaisverolain tuotosta, keskustelemme samalla kohteista, joiden rahoittaminen monilta osin laman jälkeen kuuluisi pysyvästi valtion budjetin yleiskatteisiin menoihin. Tällaisia ovat juuri vammaisten asuntoloiden rakentaminen ja taiteen alojen tietyt professorinvirkojen rahoittamiset esimerkkeinä. Ed. Puisto on aivan oikein kiinnittänyt huomiota tämän asian merkitykseen puhuessaan kolmannesta sektorista.

Mitä muutoin, arvoisa puhemies, tähän asiaan tulee, sehän ei ratkea vielä tänäkään syksynä. Tämä jää ikään kuin kellumaan tuleviin vuosiin. Tässä asiassa hiertää se, että on olemassa kuitenkin eduskunnan ja hallituksen välillä sopimus, millä tavalla arpajaisten tuottorahoja pitäisi käsitellä. Tämä sopimus ei näytä pitävän. Nyt olemme tilanteessa, jossa on eräänlainen neuvottelutulos ja sitten on olemassa aloitteita, ja näiden välillä meidän pitää ratkaisumme tehdä.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa herra puhemies! Puhujalista näinkin myöhäisessä vaiheessa osoittaa, että kansanedustajia ottaa todella päähän tämä tilanne erityisesti Raha-automaattiyhdistyksen osalta ja arpajaisveron osalta. Eikä syyttä nyt olla tässä tilanteessa moittimassa asian kulkuakin ja lopputulosta. Näyttää todellakin siltä, että Raha-automaattiasiasta on tullut valtiontalouden lypsylehmä, jota sitten, kun se on kerran keksitty, käytetään toistuvasti ja jatkuvasti ja lisääntyvästi hyväksi. Tämä suuntahan on täysin päin seiniä. Tämä on senkin takia päin seiniä, että samaan aikaan kehitys kunnissa on kulkenut siihen suuntaan, että siellä on kunnallistaloudellisista vaikeuksista johtuen yhä vähemmän mahdollisuuksia tukea tämän tyyppistä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa, joten Ray:n myötävaikutusta olisi tarvittu mitä parhaiten ja yhä enemmän näinä vuosina eikä ollenkaan olisi pitänyt kulkea tähän suuntaan.

Miten tähän jouduttiin? En minkään pitkän kaavan mukaan minäkään halua tässä pelivaiheessa enää siihen mennä, mutta tällaista jälkeä syntyy, kun sidotaan paljon asioita yhteen ja tehdään niitä kuuluisia lehmänkauppoja. Kyllä meillä oli ensimmäisen käsittelyn yhteydessä paljon keskustelua siitä, olisiko tässä nyt ollut se paikka, missä eduskunnasta olisi haettu riittävä voima torjumaan tämä ehdotus, mutta en tiedä sitten, johtuuko pyhistä, että tilannetta ei pystytty hoitamaan sillä tavalla, että olisi tämä mielestäni ihan skandaalimainen tilanne pystytty torjumaan. Minä haluaisin nimittää tätä kerta kaikkiaan skandaaliksi. Ei tällaisia asioita voi hoitaa menemällä vuodesta toiseen tällä tavalla. Ray tukee niin arvokasta toimintaa, että myöskin sen rahoitus pitää kyetä hoitamaan pitkäjänteisellä tavalla. Tämä on erittäin huono koulutodistuksen arvosana, mitä tästä jää jäljelle tämän eduskuntakauden ajalta. Yritystä ei ole puuttunut, ja mielelläni tältä paikalta myös yhdyn niihin kiitoksiin, joita on osoitettu ed. Virpa Puistolle tämän asian hoitamisesta. Tässähän on nyt esimerkki tästä taistelutilasta, joka aina jonkun asian kohdalla kulminoituu eduskunnan ja hallituksen välisessä vuorovaikutuksessa. Tämä on nyt yksi esimerkki.

Haluan lopettaa puheenvuoroni toteamalla, että nyt on viimeistään osoitettu, miten tärkeää on se, että seuraavaan hallitusohjelmaan saadaan Ray:n rahoituksen pitkäjänteisyyden turvaava osa esille, onpa hallitusohjelma keiden puolueiden tahansa yhdessä solmima. Erityisesti haluan tässä yhteydessä kiinnittää huomiota myös tulevan hallitusohjelman liite- tai lisäpöytäkirjaan siltä varalta, että valtiovarainministeriön viekkaat virkamiehet taas taiteilevat sinne sellaisia osastoja, joita joku ei huomaa ottaa riittävän todesta riittävän ajoissa. Toivon, että ne, jotka ovat vastuullisia seuraavalla kierroksella näiden asioiden pyörittämisestä, ottavat tämänkin huomioon, kun sopimuksia toivottavasti pitkäjänteisesti tehdään, niin ettei vastaaviin keskusteluihin jouduta seuraavan eduskunnan aikana.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Kyseessä oleva arpajaislakiasia on meille monelle varmasti, voi sanoa, kärsimysnäytelmä tai hivutusnäytelmä, joka näyttää toistuvan eduskunnassa vuodesta toiseen. Tällä kertaa erityisen valitettavaksi asian teki se, että valtiovarainministeriön puolelta tuotiin eduskuntaan esitykset, jotka olisivat merkinneet 27 miljoonan euron supistusta sosiaalialan järjestöiltä, kulttuurilta, nuorisotoiminnasta, liikunnasta jne., eli vanhassa rahassa 160 miljoonaa markkaa. Ne ovat erittäin suuret esitykset, ja molemmat näistä ovat olleet vastoin eduskunnan kantaa. Tämä on se iso ja merkittävä kysymys, että näin ei voi jatkua. Haluaisi uskoa, että seuraava hallitus ei enää tällä tavoin toimi, että eduskunta joutuu kestämättömän tilanteen eteen.

Itse olin mukana täällä eduskunnassa budjettineuvotteluissa, joissa saatiin kohennuksia, muassa veikkausvoittovarojen jakojen osalta erittäin positiivinen tulos, mutta myönnän, että tämä Raha-automaattiyhdistystä käsittelevä asia jäi hiertämään mieltä ja sitä se tekee, ei sitä voi kiistää. Saatiin toki budjettiin monia muitakin parannuksia, jotka ensi viikolla voimme käsitellä, mutta tämän osalta ainoastaan puolittainen tulos. Näin se on. Täytyy kuitenkin muistaa, että niitä muitakin kohteita, joihin parannuksia saatiin, pidettiin kaikkia erittäin tärkeinä. Minun tietääkseni budjettiin ei ole tulossa yhtään sellaista lisäystä hallituspuolueiden eduskuntaryhmien sopimana, mitä ei pidettäisi tärkeänä.

Mutta juuri Raha-automaattiyhdistyksen kohdalla tilanteen tekee niin kestämättömäksi se, että tämä toistuu vuodesta toiseen. Minä ainakin toivoisin, että kokoomuksen piiristä löytyisi jatkossa yhtä paljon puolustajia Raha-automaattiyhdistyksen tuotolle kuin löytyi Veikkauksen puolella. Sinällänsä se oli hyvä, että löytyi, mutta täytyy sanoa kyllä, että Raha-automaattiyhdistyksen osalta samanlaista laajaa tukea ei kokoomuksen suunnalta oltu saamassa. (Ed. Puisto: Päinvastoin!) — No, minä käytin, ed. Puisto, tällaista kieltä; en halunnut lähteä syyttelemään, mutta esitin nyt syvän vetoomuksen, että tukea pitäisi tulla hyvin laajasti.

Kun täällä jotkut epäilivät, ettei arvostettaisi kolmannen sektorin työn merkitystä, niin siitä suinkaan ei ole kyse. Me kaikki tiedämme todellakin, miten suuri merkitys niillä yli tuhannella järjestöllä ja myöskin vapaaehtoisilla työntekijöillä on, jotka toimivat, plus myöskin niillä päätoimisilla työntekijöillä, joilla on merkittävä rooli näiden palvelujen tuottamisen kanssa. Aliarvostuksesta ei ole kysymys, mutta kysymys on todella kestämättömästä tilanteesta, kun hallitus nimenomaan näissä kysymyksissä ei halua kuunnella eduskunnan selvää tahtoa. Monissa muissa kysymyksissä kyllä kuullaan, ja silloin tietysti on kyse arvovalinnoista, siitä ei päästä mihinkään.

Täällä on moni esittänyt jo toiveita siitä, että näin ei toistuisi jatkossa. Täytyy, hyvät ystävät, huolehtia siitä, että asia pitää sitten riitauttaa jo budjettiriihessä niin vahvasti, että se ei kerta kaikkiaan tänne eduskuntaan enää tässä muodossa pääse. Täällä näyttää kuitenkin aina olevan monia muita tarpeita, ja kun näitä tarpeita laitetaan yhteen, silloin siellä helposti joku jää kärsijän rooliin. Tässä tapauksessa kärsijäksi jää ei ainoastaan Raha-automaattiyhdistys vaan ennen kaikkea ne henkilöt, jotka näistä palveluista ovat riippuvaisia.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Olisi tietysti kiva kuulla edes yhden hallituspuolueen kansanedustajan tai ministerin puolustavan tätä ratkaisua, koska on kyllä todella kiusallista kuulla näitä koottuja selityksiä. (Ed. Karpio: En minäkään tule puolustamaan!) — Tätä epäilin juuri, ed. Karpio, että ei sitä puolustusta teiltäkään kuulla.

Kyllä eduskunnan kulttuurissa on jotain vakavasti vialla siinä, ettei edes sitten kun tiedetään, että on kiistanalainen esitys, jota vielä hallitusryhmistäkin näin monet merkittävät ja keskeiset hallituspuolueiden edustajat vastustavat, uskalleta käydä sitä debattia, joka jossain seinien takana on käyty. Jonkunhan, jota siis tukee eduskunnan selvä enemmistö, jonkun on täytynyt sanoa jossain, että tämä on järkevä päätös, tähän on syyt. Tänään emme ole kuulleet vielä niitä syitä. On ihan mahdotonta ajatella, että hallitus on päättänyt tehdä ei-järkevän päätöksen. Silloin kyllä yhä kaipaisin edes yhtä rohkeata, joka kertoo, mitä ihmettä on arvioitu, mikä on tämän takana. Ministeri Niinistö on silloin tällöin heittänyt täkyjä, mutta olisi todellakin mukavaa, jos hän uskaltaisi tulla kertomaan tänne meille kaikille, missä sitä turhaa Raha-automaattiyhdistyksessä on. Me kaikki olemme näitä vihjeitä kuulleet, mutta se olisi reilua, että me kaikki saisimme sen kuulla.

Mutta, arvoisa herra puhemies, itse tulin puhumaan, yllätys yllätys, itselleni läheisimmästä asiasta eli terveysliikunnasta. Terveysliikuntatoimikunnassa, joka viime keväänä jätti mietintönsä ja jonka puheenjohtaja olin, sosiaali- ja terveysministeriö ja opetusministeriö ensimmäisen kerran vuosikymmeniin yhteistuumin näkivät, että ennalta ehkäisevä, terveyttä edistävä liikunta kuuluu sekä opetusministeriölle että sosiaali- ja terveysministeriölle. Molemmat ministeriöt ja myös kaikki ministerit ovat tehneet hyvää työtä tämän toimikunnan mietinnön pohjalta ja sitoutuneet toimikuntamme esittämään ajatukseen siitä, että on luovuttava siitä reviiriajattelusta, että Veikkaus ei tue kansanterveysjärjestöjä, vaikka ne tekisivät liikuntaprojekteja, ja että vastaavasti Raha-automaattiyhdistys on ollut allerginen eikä ole tukenut liikuntaprojekteja, vaikka on ollut kyse kansanterveydellisistä toimista. Tämä vuosikymmenten riita on viimeinkin saatu lopetettua. Molemmin puolin on sitouduttu siihen, että on molempien ministeriöiden ja myös molempien mainittujen tahojen, sekä Veikkauksen että Raha-automaattiyhdistyksen, vastuulla liikuttaa sitä osaa kansasta, joka terveyteensä nähden ei liiku riittävästi ja jonka terveydenhoitokulut muuttuvat kohta kestämättömiksi. Nyt kun tähän historialliseen kompromissiin on päästy ja kaikki ovat yhtä mieltä, niin samaan aikaan sitten toisaalta sekä Veikkauksen osalta että nyt varsinkin tämän surkean esityksen kautta Raha-automaattiyhdistyksen osalta vähennetään niitä mahdollisuuksia, kun viimeinkin ollaan yhtä mieltä siitä, mitä pitää tehdä.

Kerron vain muutamia esimerkkejä siitä, kuinka vakavasta ongelmasta on kysymys ja kuinka siihen ongelmaan ei pitäisi reagoida ottamalla rahaa pois vaan säästämisenkin nimissä nyt on laitettava rahaa siihen, etteivät maksut myöhemmin koidu kohtuuttomiksi.

Toiseksi yleisin syy suomalaisen ihmisen tänä päivänä joutua pysyvään laitoshoitoon vanhana ihmisenä on yksinkertaisesti vain ja ainoastaan se, että hänen lihasvoimansa, pääsääntöisesti jaloista, heikkenee. Säännöllisellä vanhuksille tarkoitetulla voimaharjoittelulla on pystytty siirtämään laitokseenjoutumisaikaa keskimäärin viidellä vuodella, siis toisilla kahdeksalla ja toisilla kahdella vuodella. On ollut tarkoitus, että juuri Raha-automaattiyhdistys pystyy jatkossa yhdessä kansanterveysjärjestöjen kanssa, joilla on kosketuspinta liikkumattomiin vanhuksiin parempi kuin ehkä liikuntajärjestöilläkin, massiivisesti puuttumaan heidän elämäntapoihinsa ja lihasvoiman hankintaan.

Epäillään, että diabetes 2 -luvut tulevat räjähtämään niin, että meillä on kymmenen vuoden päästä 300 000 aikuistyypin diabeetikkoa. Samaan aikaan jo noin neljännes ellei peräti kolmannes erityissairaanhoidon menoista tulee olemaan yksinomaan tämän elämäntapadiabeteksen hoitokuluja. Diabetes 2:n hoitokulut tulevat räjähtämään, ja me emme tässä salissa tule kymmenen vuoden päästä löytämään keinoja rahoittaa niitä erityissairaanhoidon menoja, jos me emme nyt löydä tähän ennalta ehkäisevään elämäntapamuutokseen ja liikuntaan rahaa. Juuri siihen Raha-automaattiyhdistys on sitoutunut ja on poliittisella tasolla päätetty, että se tulee mukaan tähän työhön, kun nyt pohja niiltä mahdollisuuksilta viedään osittain pois.

Mielenterveystoiminnassa, lievissä masennuksissa, on viimein päästy yksimielisyyteen siitä, että tämän valtavan lääkemäärän, mihin tällä hetkellä Kela pistää miljardeja vanhoja markkoja, rinnalle ollaan tuomassa kevyestä ja alkavasta masennuksesta toipumiseen lääkehoitojen sijasta aktiivista liikuntahoitoa, jota Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa käytetään jo paljon, jolla voidaan korvata lääkehoito ja joka on paljon halvempaa ja inhimillisempää. Nyt terveysliikuntatoimikunta pystynee aloittamaan yhdentoista kunnan kanssa kokeilun mielenterveyshoidosta, mutta sen pitää pystyä jatkumaan.

Viimeinen esimerkki ja ehkä kaikista järkyttävin liittyy meidän lapsiimme ja nuoriimme, joista vain kolmannes liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Meillä on uutta tietoa, ja toivon, että erityisesti ministeri Biaudet kuuntelisi — ministeri Biaudet, olemme tänään erityisliikuntajaostosta lähettäneet teille kirjeenkin asiaa koskien. Nimittäin Ruotsista, Suomesta ja Norjasta on tullut uusia tutkimustuloksia siitä, kuinka 5-vuotiaiden terveystarkastuksen yhteydessä, jos vakavasti niin sanotusti seulotaan koordinaatiohäiriöt, jopa niin yksinkertaiset kuin saako 5-vuotias lapsi pallon kiinni, kun sitä heitetään, ja pystyykö hän sen heittämään, jos nämä lapset, joita tällä hetkellä on 20:stä jopa 35 prosenttiin 5-vuotiaista, jotka eivät saa palloa kiinni, pääsisivät aktiiviseen liikuntainterventioon, mitä Ruotsissa on nyt neuvolatoiminnan yhteydessä tehty sekä päiväkodeissa että päiväkodin ulkopuolella, niin pystytään merkittävässä määrin poistamaan käytös-, keskittymis- ja lukihäiriöt. Kyseessä onkin kinestologinen koordinaatio-ongelma, joka pystytään terveysliikuntaohjelmilla poistamaan.

Kun tähän lisätään tulos, että niistä lapsista, jotka ovat olleet käytös-, keskittymis- ja lukihäiriöisiä 8-vuotiaina ja jotka eivät ole saaneet tätä liikuntainterventiota, 16-vuotiaana 49 prosenttia on ollut haluttomia jatkamaan mihinkään opiskelupaikkaan, niin me olemme todella vakavan ongelman kanssa tekemisissä. Juuri nyt on päätetty, että Raha-automaattiyhdistys auttaisi näihinkin ongelmiin yhdessä liikuntajärjestöjen kanssa ja jatkossa myös veikkausvoittovaroja annettaisiin näihin toimiin. Pelkään kovin, että päätökset vähentää näitä rahoja tekevät tyhjiksi nämä todella hyvät päätökset, joihin molemmat ministeriöt ovat nyt sitoutuneet.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Kysyn samalla tavalla kuin ed. Brax, mihin katosi se tuki, joka oli ed. Puistolle vielä tässä syksyllä, kun hän keräsi yli sata nimeä aloitteeseensa elikkä enemmistö tästä salista oli sitä mieltä, että Raha-automaattiyhdistyksen jakama tuki kolmannelle sektorille on tarpeellinen ja että sitä ei tule pienentää eikä niitä mahdollisuuksia ja edellytyksiä sen työn tekemiseen heikentää. Jossakin on täytynyt tapahtua jotakin, kuten ed. Brax kysyi, tai sitten täältä salista löytyvät ne yli sata, jotka ovat allekirjoittaneet ed. Puiston aloitteen, ja kun tästä asiasta äänestetään, niin tämä esitys tulee voittamaan, jos ihmiset ovat todellakin sanojensa ja nimikirjoitustensa takana. Eihän tällaisessa asiassa mielipidettä voi noin vain muuttaa, kun kysymyksessä on koko kolmannen sektorin tekemä työ, jota täällä puheissa ylistetään ja valiokunnassa monella tavalla ylistetään ja kannatetaan.

Tämä työhän kerää vapaaehtoistyöntekijöitä, eli pienellä rahalla saadaan mittava verkosto tekemään vapaaehtoisesti työtä sosiaali- ja terveyspuolella, josta työn tekemisestä niitä käsiä nimenomaan puuttuu kunnalliselta puolelta, puuttuu julkisen puolen työntekijöitä. Siellä on näitä auttavia käsiä tekemässä erilaista tehtävää, sekä hoito- että hoivatyötä, monenlaista muuta työtä. On erittäin valitettavaa, että puheet ja teot ovat ilmeisesti taas kerran ristiriidassa täällä.

Arvoisa puhemies! Tässä kiinnitän vielä erikseen huomiota palvelutaloihin. Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamana on pystytty kunnissa rakentamaan palvelutaloja niin sanotusti kaikelle kansalle. Nyt kun kilpailuttamismomenttia ollaan tuomassa yhä voimakkaammin palvelutalosektorille, on vaara, että yksityiset kuorivat kermat päältä ja niillä vähävaraisilla, jotka todella tarvitsisivat näitä palvelutalopaikkoja, ei ole enää sijaa majatalossa eli ei ole varaa näihin yksityisten palvelutaloihin ja ostositoumukset ovat yhä tiukemmassa kunnissa. Olisin toivonut, että kilpailuttamisesta olisi myös voitu tehdä jonkinlainen esitys tai päätös, jos nimenomaan kysymys on esimerkiksi vanhusten tukiyhdistysten palvelutaloista.

Mitä tulee sitten julkistamiseen, kun täällä oltiin huolestuneita siitä, saavatko kansalaiset nyt tiedon siitä, ketkä täällä äänestävät ja miten äänestävät, niin varmasti keskustan eduskuntaryhmä tulee pitämään huolen siitä ja yksittäiset edustajat, että äänestyskartat myöskin leviävät maakunnassa, että ne, jotka puhuvat siellä kolmannen sektorin puolesta, käyvät tilaisuuksissa, vanhusten, vammaisten, veteraanien tilaisuuksissa, osoittamassa suurta myötätuntoa, niin ovat täällä myöskin sitten osoittamassa äänestyskäyttäytymisellään sitä suurta myötätuntoa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälällä on ne äänestyskartat jo ihan hallussaan, jos niin haluaa. Asiastahan ensimmäisessä käsittelyssä äänestettiin ja kaksi uljasta taistelijaa, edustajat Puisto ja Erkki Kanerva, äänestivät hallituspuolueista opposition kanssa rintamassa, ja sillä sipuli. Elikkä ed. Hyssälä voi käynnistää tämän suunnittelemansa operaation välittömästi. Tänä päivänä hyväksytään vain se, mikä kakku on, ja sillä sipuli; eihän tätä hylätäkään voi.

Arvoisa puhemies! Sitten itse asiasta. On syytä palauttaa mieleen, millä tavalla itse asiassa niin kuin tsekattiin se tilanne, minkälaisena suomalainen yhteiskunta näkee tulevaisuuden, kun tiukka paikka tulee. Se ensimmäinen tarkastusasemahan oli vuosi 1995. Se oli nimenomaan silloin, ja nyt on syytä palauttaa mieleen, mikä oli silloin suomalaisen yhteiskunnan reaktio, mistä mallista apua haettiin. Silloin ne henkilöt, jotka olivat käyneet Uudessa-Seelannissa, kaivettiin Iikko B. Voipion johdolla esiin kertomaan, että no niin, siellä on sellainen uusliberalistinen malli, joka niiden pelisääntöjen mukaan ratkaisee Suomenkin ongelmat, ja tulivat uudet gurut esiin. Silloin kaikki valtion tuki lopetettiin taas mainitussa valtiossa, silloin ammattiyhdistysliike lopetettiin, edunvalvontajärjestelmät lopetettiin jnp.

Sitten kun oli muutama vuosi mennyt, eduskunnassakin kiinnostuttiin seurausvaikutusten arvioinnista. Kävimme katsomassa paikan päällä, mitä oli tullut tulokseksi. Silloin suurimmat valokyltit olivat kolmannen sektorin valokyltit ylivoimaisesti, avustusjärjestöjen kyltit, metriä korkeat talojen katolla olevat kyltit, että täällä on se avustusjärjestö kolmannelta sektorilta ja täällä se jnp., eli bisnesmaailman kyltit olivat paljon vaatimattomampia.

Aivan mielenkiintoinen ajoitus, kun Hesari tuli tässä viikonvaihteessa ja palautti mieleen sen, mikä tilanne siellä tällä hetkellä on, miten nyt on ollut pakko kääntää suuntaa taas toiseen suuntaan, jolloinka ammattiyhdistysliike on ilmestynyt kuvaan mukaan ja yhteiskunta on joutunut ottamaan tehtäviä hoitaakseen jnp. Mutta kolmas sektori oli silloin se, johonka tukeuduttiin. Tämä on mielenkiintoista, että kun meillä käydään nyt uusliberalismin ja tämmöisen sekatalousjärjestelmän välistä kamppailua, katsotaan, missä kukin seisoo ja on, niin silloin avainasemassa on kolmas sektori, sen rooli, sen säilyttäminen, ja siihen ovat liittyneet juuri ne puheenvuorot, jotka täällä tänä päivänä tässä asiassa on käytetty.

Nyt tietysti politiikassa ei ole mitään logiikkaa, mutta siinä voi olla analogiaa. Pitää muistaa, että logiikkaa siinä ei ole minkään vertaa, mutta analogiaa voi jonkun verran olla, ja se analogia tässä on se, että missäs kulttuurissa me elämme. Me elämme Euroopan unionin kulttuurissa, jossa koko järjestelmä perustuu lisäysperiaatteeseen, eikö niin, kaikki raha perustuu aina, koska juuri se lisäysperiaate luo oikeutuksen Euroopan unionin olemassaololle, ja jokainen raha, mikä kierrätetään Euroopan unionin kautta, lisääntyy siis tällä periaatteella. Vaikka ne rahat olisivat alun perin täältä meiltä kotoisin, niin tällä tavalla se kuitenkin toimii.

Tässä kolmannen sektorin Ray-rahojen käytössä toimii lisäysperiaate vapaaehtoistoiminnan kautta aivan mallikelpoisella tavalla. Siis toisin sanoen perinteisesti siinä tämä EU-malli on analogisesti sisäänrakennettuna sellaisella tavalla, että jos ne tehtävät jouduttaisiin sitten budjettirahoituksesta kattamaan saadaksemme saman sote-puolen tuloksen, ei näitä nappuloita ole missään, ei yhdellä tiellä missään. (Ed. Puisto: Se on joidenkin tarkoitus!) — Joo. — Toisin sanoen veroprosentilla kikkailu, 7 versus 8,25 versus 9,5, tulee aivan uskomattomaan valoon. Siis jos ajatellaan lisäysperiaatteen tuoman tuoton maksimointia, niin sehän tapahtuu nimenomaan sillä tavalla, siis rahana, että palautetaan 7 prosentin tasolle ja mahdollisimman vilkkaasti, koska sillä tavalla yhteiskunta säästää kaikkein eniten. Kun tässä ovat nämä VVM:n haukat olleet liikkeellä, niin VVM:n haukkojen kannattaisi nyt arvioida tätä vapaaehtoistyötä lisäysperiaatteen kautta ja tulla siihen tulokseen, että paras mahdollinen satsaus on se, että prosentti palautetaan 7:ään.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen viimeisiin ajatuksiin on helppo yhtyä ja todella kaikkeen siihen perusteluun, mitä toitte puheessanne esille. Tästä hallituksen esityksestähän on, niin kuin täällä tuli esille, äänestetty, mutta haluaisin nähdä, miten tässä toimitaan, voitaisiinko vielä päästä siihen, että tämä palautetaan ja hylätään. Tässä eri puheenvuoroja kuunnellessa on tullut esille ja useamman puheenvuoron sisällä on se ajatus, että tätä päätöstä ei tulisi tehdä, tätä hallituksen esitystä ei tulisi hyväksyä. Mutta selväksi on myös tullut se, että tälle ilmeisesti on jokin perustelu, jota me kaikki emme ymmärrä tai emme tiedä. Itse olen yksi niistä, joka ei ymmärrä tätä päätöstä eikä tämän hallituksen esityksen perusteluja.

Arvoisa puhemies! Erityisesti näen, että tämä on toisaalta outo tai kestämätön, niin kuin täällä on sanottu, esitys tai päätös, koska täällä eduskunnassa on todella yli puolet ollut sitä mieltä, että tämänlaista esitystä ei tulisi hyväksyä. Näin on vaikea ymmärtää, että eduskunta ei ole se, jonka tahtoa kuullaan poliittisesti. Tässä ennen kaikkea nyt on kysymys arpajaislaista, Raha-automaattiyhdistyksen toiminnasta, mutta kun otetaan tähän mukaan, mitä kaikkea se sitten tarkoittaa, niin se tulee vielä vaikeammaksi, eli kysymys on kansalaisjärjestöistä. Niin kuin täällä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä hyvin tuodaan esille, on todella kysymys laajasta toiminnasta: yli tuhannesta järjestöstä, noin 24 000 päätoimisesta työntekijästä ja 150 000 vapaaehtoisesta työntekijästä, ja noin 20 prosenttia maamme sosiaalipalveluista toteutuu tämän automaattiyhdistyksen tuen kautta.

Täällä joissakin puheenvuoroissa esitettiin, että tämä saataisiin toisella tavalla järjestettyä, että se olisi sitten valtion budjetissa yleisrahoituksena. Totta kai se olisi paras mahdollinen keino, mutta tietäen kaiken sen, mitä täällä on muittenkin kohdalla tullut, se on varmasti hyvin kaukainen haave, että tämä rahoitus voitaisiin saada näiltä momenteilta, mitä meillä budjetissa on. Näin näkisin, että tässä vaiheessa mennään rajusti, ja jos ajatellaan, että vielä perättäisesti useamman vuoden ajan on nostettu tätä 3 prosentista 9,5:een, tämä esitys, 8,25 prosenttia, joka tapauksessa alkuprosentteihin nähden on liian suuri, kun vielä tarkastelee asiaa sitä taustaa vasten, että sen toiminnan tarve, mitä nämä kansalaisjärjestöt tekevät eri tahoilla, niin sosiaali- ja terveystoimen alueella kuin liikunnan ja tietenkin kulttuurin alueella, siis koko tämä vapaaehtoistoiminta, järjestötoiminta, ei missään tapauksessa ole pienentynyt, vaan koko ajan tulee yhä vaikeutuvia ja uusia toimintoja, erityisesti vanhustyön alueelle, mutta myös päihdetyön alueelle ja mielenterveystyön alueelle. Nämä ovat nimenomaan niitä, joissa tarpeet ovat päinvastoin lisääntyneet. Sen vuoksi tämä todella on kestämätön tilanne nyt tämän jälkeen.

Vielä haluan myös tuoda esille sen, minkä täällä ed. Hyssälä nostatti esille, kilpailuttamisen palvelutoiminnassa, mitä Raha-automaattiyhdistys tukee, palvelutalojen rakentamisessa. Nyt kun siihen liittyy tämä kilpailuttamissääntö, se ei todellakaan tue pienten eikä myöskään suurten yleishyödyllisten yhdistysten kehitystä ja kaikkea sitä toimintaa, mitä ne ovat perinteisesti tehneet ja tekevät edelleenkin. Voi sanoa, että kilpailuttamisen myötä tälle alueelle nousee yrityksiä, isoja yrityksiä, ja ajattelen niin, että tulee paljon kalliimmaksi. Maksajana toivoisi, että se on sitten valtio ja kunnat, mutta tiedetään, että se on sitten veromarkoista pois. Tällä hetkellä oma pelkoni on se, että tästä seurauksena näissä palvelutaloissa kaiken tämän toiminnan sisällä olevat ihmiset, asiakkaat, saattavat joutua erinäköisin maksuin sen maksamaan. Kilpailuttamissääntöjen myötä ehkä palvelut eivät halpene vaan päinvastoin.

Ainakin Tampereen näkökulmasta, missä olemme mukana tämmöisessä kilpailuttamistilanteessa, on jo kunnan eli kaupungin taholta selkeästi todettu, että tämä on laskettavissa virkamiesten työtunteina ja ne on pantavissa rahaksi. Vielä, jos lopputulema on se, että suuret yritykset näillä aloilla alkavat entistä enemmän olla mukana, siis sellaisilla aloilla, joilla perinteisesti toimivat yleishyödylliset yhdistykset, joille tämä sinänsä sisältö eli hoivatyö, palvelutyö, on ollut sydämenasia sillä tavalla, että on haluttu tehdä hyvää työtä, haluttu tehdä laadukasta työtä, nähdä asiakas hyvin arvokkaana ja kehittää toimintaa asiakkaan näkökulmasta käsin, niin oma pelkoni on, että suurten yritysten kohdalla ehkä se asiakas ei ole aina se ensimmäinen arvo vaan arvo voi löytyä muualta.

Vielä ihan lopuksi haluan todella myös yhtyä niihin kiitoksiin, mitä täällä on tuotu ed. Puiston työstä tämän toimenpidealoitteen kautta. Tietenkin nyt siitä, että tämä ei ole tuottanut sitä tulosta, mitä eduskunnassa on haluttu, suuret valitukset. Yhdyn siihen, mitä ed. Puisto ja muut ovat tuoneet esille, että vähin, mitä tulisi saada, on se, että tämä saataisiin tulevaan hallitusohjelmaan kirjattua jollakin tavalla, millä tavalla Raha-automaattiyhdistyksen toimintaa ja kaikkea toimintaa, mitä sen myötä tuetaan, sitten rahoitetaan.

Rakel  Hiltunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Muistan tätä keskustelua kuunnellessani, että noin viisitoista vuotta sitten olin järjestöjen lähetystössä kansliapäällikkö Kari Puron puheilla ja silloin hän myönsi, että valtion ja Raha-automaattiyhdistyksen välille tulee aikaansaada linnarauha. Hän kuvasi järjestöjä kevyeksi ratsujoukoksi, joka tunnustelee ja havaitsee yhteiskunnan epäkohtia ja niitä katvealueita, joihin julkiset palvelut eivät yllä. Mielestäni tämä kuvaus nyt osuu hyvin siihen keskusteluun, jota tänään käydään. Ehkä on tarvittu eräänlainen kriisi, ennen kuin olemme toivon mukaan tulossa sen tien päähän, jota täällä on vaadittu, että vuosi vuodelta toistuva samanlainen näytelmä on saatava katkaistua. Mielestäni tämä eduskunta nimenomaan on ehkä luottanut siihen, että demokratia toimii ja raha-automaattipuolue löytyy tästä salista. Tiedän, että suuri osa niistä, jotka allekirjoittivat ed. Puiston aloitteen, kuten itsekin, me uskoimme siihen, että löytyy valtiovarainvaliokunnassa ja hallituksen ja eduskuntaryhmien edustajien välisissä neuvotteluissa linnarauha tähän tilanteeseen, jolloin emme olisi joutuneet näin pitkälle, että tavallaan vastakkain ovat monet erilaiset asiat, jotka on kuitenkin, ed. Puisto, saatu tällä taistelulla aikaan, että järjestäjille tuleva tulo ei pienene niin paljon kuin uhka oli. (Välihuutoja) — Sovitaan niin, että taistelemme, että tämä oli viimeinen kerta.

Juha  Karpio  /kok:

Puhemies! Kun olen kuunnellut näitä puheenvuoroja, yhdessäkään puheenvuorossa ei ole osoitettu myötätuntoa tätä hallituksen esitystä kohtaan, joten väkisinkin rupeaa miettimään, kuinka toteuttamiskelpoinen loppujen lopuksi koko esitys on.

Valtiovarainvaliokunnassa kuultiin myöskin seikkaperäisesti eri asiantuntijoita, jotka kiinnittivät huomiota eri epäkohtiin, joista muun muassa ed. Vihriälä seikkaperäisesti toi esille Raha-automaattiyhdistyksen kannalta katsottuna ne epäkohdat, mitä siellä myöskin jo asiantuntijakuulemisessa kuulimme.

Samalla tavalla ed. Mauri Salo Fintoton puolesta totesi sen epäoikeudenmukaisen kohtelun, mihin tämä hallituksen esitys nyt johtaa. Samaan tulokseenhan tuli myöskin Kilpailuvirasto, joka totesi, ettei hallituksen esitys johda eri pelimuotojen tasapuoliseen kohteluun.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnön lausumaehdotuksessa edellytetään, että hallitus ryhtyy pikaisiin toimenpiteisiin näitten epäkohtien poistamiseksi. Nyt on kolme kuukautta hallituksella aikaa suurin piirtein, joten jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka nopeasti nämä epäkohdat tulevat poistetuiksi, mutta joka tapauksessa tässä on edellytys siihen, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä veronkorotus on hyvin valitettava. Itse olen tehnyt toistakymmentä vuotta vapaaehtoistyötä useassakin päihde- ja raittiusjärjestössä. Niillä on raha tiukassa, ja tärkein rahoittaja on Raha-automaattiyhdistys. Sekin tosin vain 4 prosenttia avustuksistaan käyttää päihdetyöhön, eli tinkimisen varaa enää ei olisi. Yhteiskunnan pitäisikin ottaa suurempi vastuu muun muassa päihdetyöstä ja monista muistakin toiminnoista. Nythän niitä tyrkätään tänne, osittain Veikkauksen piiriin määrättyjä asioita, osa Raha-automaattiyhdistyksen piiriin, ja näin tämä rahoitus kaikilta osin niukkenee. Tämä veronkorotus on yksi askel täysin väärään suuntaan.

Minusta tämä veronäytelmä, joka toistuu vuodesta vuoteen, on myös eduskunnan arvovallan kannalta surkeaa. Täytyy kysyä, miksemme sitten kansanedustajat pysty viemään tahtoamme läpi vaan ilmeisesti aika suppeatkin piirit voivat juoksuttaa eduskuntaa niin Veikkaus-asiassa kuin Raha-automaattiyhdistys-asiassa. Itse kyllä olin melko varma, että kun ed. Puisto keräsi nimiä aloitteeseen, se riittäisi ja hallituspuolueitten neuvotteluissa sitten tämä veronkorotus poistettaisiin. Siinä mielessä tämä neuvottelutulos on yllättävä. Itse en tiedä, miten tämmöinen on mahdollista, mutta täytyy sanoa, että se ei ole kunniaksi niille, jotka tämän asian ovat saaneet näin aikaan.

Kun eduskunnan toiminta perustuu siihen, että sovituista asioista samoin kuin ryhmäpäätöksistä pidetään kiinni, on kyllä erittäin valitettavaa, että eduskunta on tässä asiassa tekemässä väärän päätöksen, joka ei varmasti vastaa eduskunnan enemmistön tahtoa.

Mirja  Ryynänen  /kesk:

Herra puhemies! Tämän saman ikävän näytelmän toistuminen täällä joulun alla kerta toisensa jälkeen ei kyllä todellakaan joulumielestä kerro eikä sitä kohota. Sanottakoon nyt vielä kerran, että arpajaisverokannan korotus heikentää välittömästi ja suoraan koko kolmannen sektorin toimintaedellytyksiä ja tämä heikennys kohdistuu yli tuhanteen järjestöön, jotka tätä tukea ovat saaneet, ja paitsi päätoimisiin yli 150 000 vapaaehtoistyöntekijään näissä järjestöissä. Tämän valtavan arvokkaan vapaaehtoistyön arvoa ja siihen liittyvää lisäysperiaatetta, jota täällä hyvin ed. Pulliainen kuvasi, ei näköjään ymmärretä valtiovarainministeriössä eikä koko hallituksessa, mutta kyllä minusta on vielä surullisempaa se, että sitä ei ymmärretä kaikkialla tässä salissa. Kuitenkin lähes kaikki kansanedustajat ovat puheissaan tukeneet näiden järjestöjen suuriarvoista työtä. Monet meistä toimivat näissä järjestöissä aktiivisesti itse. Me tunnemme ja tiedämme sen työn, ja me myöskin tiedämme, miten tavattoman vaikeaa ja miten paljon kalliimpaa näitten järjestöjen tekemää työtä olisi korvata budjettirahoituksella.

Kun eduskunta nyt sitten näyttää hyväksyvän tämän korotuksen, kyllähän se samalla heikentää omaa uskottavuuttaan ja heikentää ihmisten luottamusta tähän järjestelmään, sen toimivuuteen, ja minusta sitä on tavattoman vaikea ja työläs palauttaa jälkikäteen.

Juha Korkeaoja  /kesk:

Arvoisa puhemies! Se osa eduskuntaa, joka tässä salissa tällä hetkellä on, ymmärtää kolmannen sektorin toimintaa, mutta tuntuu kyllä todella kummalliselta ja pahalta se, että näyttää siltä, että enemmistö kuitenkin tulee käyttäytymään toisella tavalla.

Omalla kohdallani on tavallaan kolmannen sektorin arvo jotenkin korostunut, kun on nähnyt uusien demokratioiden tilanteen, siis vaikkapa vain Viron taikka muiden Baltian maiden, näiden entisten sosialistimaiden, tilanteen, joissa kolmas sektori kokonaan puuttuu. Se tarkoittaa erittäin merkittävää osaa demokraattisen yhteiskunnan toiminnassa ja merkittävää puutetta. Ilmeisesti kaikissa läntisen Euroopan maissa, eikä vähiten Suomessa, kolmannella sektorilla on tärkeä osa täyttää niitä aukkoja, mitä julkinen palvelusektori edustaa, ja täyttää niitä todella tärkeitä tarpeita joustavasti ja tavalla, jossa vapaaehtoistyön merkitys on erittäin suuri. Tämä on myös pelkästään taloutta ajatellen hyvin kustannustehokasta toimintaa. Pienellä rahalla saadaan paljon aikaiseksi. Silloin toivoisi, että tätä pientä rahaa riittäisi.

Ehkä kuitenkin yksi erikoisen tärkeä asia tässä on se, että jos tätä rahaa siirretään valtion pohjattomaan kassaan verotuksen kautta enemmän ja enemmän, vaarannetaan kyllä monopoliasema, jonka eteen on jouduttu aika paljon taistelemaan. Tässä on koko järjestelmä vaarassa, ja tätä ei minusta tulisi tehdä missään tapauksessa.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tullut aivan joulumieli siinä mielessä, että niin positiivisesti ja myönteisesti lain toisessa käsittelyssä on puhuttu kolmannesta sektorista ja ennen kaikkea myöskin Raha-automaattiyhdistyksen asemasta. Pitää nyt kuitenkin muistaa, että viime lauantaina me äänestimme ensimmäisessä käsittelyssä pykälät jo valmiiksi ja silloin sitä mieltä ei löytynyt äänestyksen yhteydessä riittävästi, että ed. Puiston toimenpidealoitteen mukainen pykälä olisi mennyt läpi.

Tämän lain hylkääminen ei ole varmastikaan viisasta myöskään siltä osin, että tämä koskee Veikkausta ja siinä on saatu parannukset. Nämä on kytketty yhteen.

Minusta täällä on käytetty erinomaisia puheenvuoroja. Myöskin ed. Brax toi tämän arvovalintakysymyksen tässä talossa esille, kun yli sata edustajaa allekirjoittaa jonkin aloitteen ja on sen takana. Minä uskon, että jokainen, joka allekirjoitti tämän toimenpidealoitteen, todellisuudessa halusi sitä, että kolmannesta sektorista ja näistä järjestöistä pidetään tässä vaikeassa tilanteessa huolta. Sen takia tämä on mielestäni erittäin ikävää ja valitettavaa.

Ed. Brax toi mielestäni erittäin hyvin esille myöskin terveysliikunnan ennalta ehkäisevän toiminnan, mielenterveystoiminnan, kaikki uudet asiat ja myöskin diabetestyön kokonaisuudessaan, kaiken, mitä siinä on tapahtumassa.

Minusta on todella valitettavaa, että on tämmöinen päätös jo tehty. Emme voi tänä päivänä enää sitä muuttaa, pykälä on lyöty jo kiinni. Me nyt hyväksymme tämän lain ja tämän valitettavan tosiasian, että vero Raha-automaattiyhdistyksen kohdalta nousee 1,25 prosenttia.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Herra puhemies! Kun ei saa vastauspuheenvuoroja, joutuu palaamaan kauan sitten käytettyyn puheenvuoroon ja käyttämään vastauspuheenvuoron vasta nyt.

Ed. Puisto suri sitä, että kysymyksessä oli hänen persoonansa, että siksi tätä asiaa ei saatu eteenpäin hänen toimenpidealoitteensa mukaisesti. Minun on lohdutettava ed. Puistoa, että tässähän ei suinkaan ollut kysymys sitä, että jonkun naama ei miellytä. Hymykampanjalla yhtään asiaa tässä talossa ei ole saatu eteenpäin, sen tietää ed. Ihamäki sosiaali- ja terveysvaliokunnasta varsin hyvin.

Mutta näiden lohdutuksen sanojen jälkeen minun on todettava, että kysymys on paljon ikävämmästä asiasta siinä, miksi tämä ed. Puiston esitys ei ole mennyt läpi. Kysymys on siitä, että ei löydy halua korjata näitä asioita, ja tämä on paljon pahempi asia kuin se, miellyttääkö jonkun naama toisia vai ei, miellyttävätkö jonkun toimintatavat toisia vai eivät. Nämä ovat helppoja tapoja todeta, että väärä henkilö esittää, mutta siitä ei ole kysymys. Kysymys on todella arvovalinnoista. Kysymys on siitä, haluammeko me tukea sitä vapaaehtoisjärjestöjen laajaa työtä, mitä tehdään. Sille ei haluta antaa riittävää arvoa, vaikka hallitus on jättänyt järjestöjen varaan hyvin monien palvelujen jopa tuottamisen. Mutta järjestöthän ovat ennen kaikkea innovaattoreita. Sieltä löytyvät uudet ajatukset, uudet idut uusien toimintatapojen kehittämiseksi, ja juuri sen takia hallituksen ja eduskunnan kannattaisi tukea sitä työtä, mitä vapaaehtoisvoimin tehdään.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen totesi hyvin tärkeän näkökohdan. Meidän järjestömme ovat todella innovatiivisia. Siellä on mittava asiantuntemus, siellä on innokkuutta ja halua tehdä parhaansa. Me ed. Stenius-Kaukosen kanssa olemme saaneet olla Diabetesliiton työssä. Sen järjestön toimesta kansainvälisestikin arvostettua työtä diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelman toteutuksessa on tehty järjestön aloitteesta yhteistyössä toki laajan rintaman kanssa, mutta sellaista työtä, jonka rahoittaminen ehdottomasti kuuluisi jo normaalin budjettimenettelyn ja terveydenhuoltojärjestelmän piiriin. Tämä vain osoittaa sitä, miten mittavista ja tärkeistä asioista tässä on kyse ja sen työn ja laajan innovatiivisuuden arvostamisesta, mitä näissä järjestöissä kolmannen sektorin puolella ylipäätänsä on tehty.

Minusta ed. Juha Korkeaoja otti esiin tärkeän näkökohdan. Tällä menettelyllä murretaan ja murennetaan pikkuhiljaa sitä koko rahapelitoiminnan yksinoikeusperustaa, juridista perustaa, joka meillä on koko rahapelitoiminnan keskeinen asia.

Ed. Jukka Vihriälä ja monet muut, jotka ovat mukana Raha-automaattiyhdistyksen, veikkauspuolen tai Hippoksen hallinnossa, tietävät, että se on hyvin tuloksekasta toimintaa. Todella vähällä rahalla saadaan paljon aikaan. On erittäin suuri joukko toimijoita, jotka tekevät innokkaana sitä työtä. Niiden työtä pitää arvostaa ja tukea.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun olen kuunnellut salissa ja työhuoneessa tätä keskustelua, niin on pakko osallistua tähän kärsimysnäytelmään. Puhuminenhan on meille kansanedustajille tärkeää, koska edustamme täällä kansaa ja niitä ihmisiä, jotka meidät ovat tänne lähettäneet. En käy tässä nyt enää lävitse, minkä takia kolmas sektori on tärkeä meille. Se on myöskin minulle. Tässä on tavattoman murheellinen olo tämän asian kohdalta.

Haluan vaan eduskunnan pöytäkirjoihin lähinnä todeta sen, että jotain on pahasti pielessä talon pelisääntöjen ja neuvottelukulttuurin osalta. Asia, joka sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän kannanoton mukaan oli yksiselitteisesti torjuttava, tuodaan valmiina kokonaispaketissa hyväksyttäväksi tosiasiallisesti eduskuntaryhmälle vielä tilanteessa, jossa suurimmalla osalla kansanedustajia on omat valiokunnat ja muut kokoukset menossa. Tässä on jotain vakavasti pielessä. Haluan vaan todeta tämän pöytäkirjoihin. Myöskin keskusta voi olla joskus saman tilanteen edessä — toivottavasti ei.

Mutta se, mikä tässä on nyt arvokkainta ehkä kaiken kärsimysnäytelmän seassa, on se, että jos tässä nyt otetaan, niin kuin otetaan, yksi askel taakse, niin varmuudella tämä Virpa Puiston ikään kuin johdolla käyty taistelu johtaa siihen, että viimeistään hallitusohjelmaneuvotteluissa, jos sosialidemokraatit ovat niissä mukana, tässä otetaan kaksi askelta eteenpäin. Jos nyt yksi taakse, silloin kaksi eteenpäin, ja tämä asia on silloin sillä tavalla niitattava betoniin, että tämän tyyppistä kärsimysnäytelmäkeskustelua ei tarvitse kuunnella eikä siinä tarvitse olla mukana.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Totean vielä kerran tähän kärsimysnäytelmän jatkeeksi, että eihän näitä kolehdinkerääjiä, Raha-automaattiyhdistystä, Fintotoa, Veikkausta, ole perustettu veronkeruuta varten. Niitten toimilupakaan ei lähde siitä. Sen vuoksi jokainen siirto, joka vie verotusta kiristävään suuntaan, on aivan väärään suuntaan.

Totean myöskin, että verojaostossa oli sopu. Meillä oli yhteinen käsitys. Tämä ei vaan kestänyt eduskuntaryhmien puheenjohtajien neuvottelukehässä. Siellä kehässä tämä esitys tyrmättiin, joka lähti siis 7 prosentin tasosta, joka olisi säilyttänyt nykyisenkin kahtena vuotena perättäin korotetun verotason. Kyllä tästä väistämättä kantaa kokoomus päävastuun.

Hallituksen esitys on monelta kantilta myös linjaton. Se on nimenomaan linjaton Fintoton arpajaisverolaskentaperusteen kannalta. Ei ole enää perustetta sille, että Fintoton veron laskentaperuste säilyy nykyisellään. Se on jatkossa korjattava. Tähän on kiinnittänyt Kilpailuasiamieskin jo sillä tavalla huomiota, että sitä ei voi välttää. Sitä on turha pakoilla. Asia pitää kohdata aidosti.

Aivan lopuksi, rouva puhemies, vähän ed. Gustafssonin mielipiteitä tukien totean, että tarvitaan kerta kaikkiaan tällainen pitkäjänteisempi toimintastrategia, joka on yhteinen näille toimijoille, millä tavalla näitten kansallisten peliyhtiöitten tulevaisuus turvataan esimerkiksi suhteessa monopoliaseman säilyttämiseen, suhteessa ulkomailta tulevaan kovaan kilpailuun. Tässä mielessä varmaan hallitusohjelmaneuvottelut ovat hyvin tärkeässä asemassa.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin ed. Saarinen totesi, verojaostossa oli tämän asian osalta kyllä hyvä yhteisymmärrys olemassa. Ehkä teimme taktisen virheen tämän asian menettelytavan osalta. Olisi pitänyt tässä asiassa ehkä tehdä niin kuin ed. Puisto jossakin yhteydessä totesi, että viedään se mahdollisimman nopeasti nyt valiokuntakäsittelyssä läpi ilman, että otetaan siihen minkään valiokunnan lausuntoa, ja ilman, että paketoidaan sitä mihinkään muihin asioihin. Tämän paketoinnin teki kokoomus. Se on rehellisesti valitettavasti näin.

Mutta kyllä tässä on murheellinen mieli, todella murheellinen mieli. Totta kai itse kukin meistä, jotka nyt olemme valitettavasti hyväksymässä tätä ratkaisua, kannamme omalta osaltamme tietenkin vastuun. Itse olin varma tuon aloitteen pohjalta, kun sen niin moni edustaja allekirjoitti, että tämä asia kyllä muuttuu eduskunnassa sillä tavalla, että hallituksen esitystä ei tulla hyväksymään. Monissa eri tilaisuuksissa, monissa eri tapahtumissa, sanoin, että jos jostakin voi olla varma, niin tästä asiasta: tämä kääntyy positiiviseen suuntaan. Ei voi kuin yhtyä niihin valitteluihin, minkä monet edustajat tämän asian osalta ovat esille tuoneet. Kyllä tämä murheellinen juttu on.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen kuunnellut näitä murheen ajatuksia allapäin itsekin. Tieto tästä on kiirinyt jo Pohjois-Karjalaan. Sielläkin ollaan murhemielellä tästä asiasta, jonka piti kääntyä eduskunnassa, oieta täällä, saada ymmärtämystä, ja nyt on käymässä niin, että kaikki täällä puhuvat, mutta asia menee väärään suuntaan.

Jotenkin oudolta tuntuu tämä eduskunnan päätöksenteko tämän tyyppisessä kokoluokaltaan hyvin mittavassa ja tärkeässä ja periaatteellisesti erittäin tärkeässä asiassa. Kaikkinensa kun on kuunnellut, niin kukaan tätä ei kannata, kukaan ei ole ollut tämän takana, ja siitä huolimatta asia ollaan hyväksymässä. Kokoomuksesta kukaan ei ole mitään edes puhunut. Ilmeisesti ne, jotka eivät ole mitään puhuneet, ovat tämän kannalla. Mutta jotenkin on hämmästyttävää, voiko kokoomus olla niin kylmäkiskoinen tätä vapaaehtoistyötä ja kolmannen sektorin työtä kohtaan. Olen ymmärtänyt, että sielläkin on niitä, jotka ovat mukana toiminnassa ja järjestötyössä aktiivisesti, kolmannen sektorin työssä, ja kokevat sen varmasti tärkeäksi. Eikö näin?

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Olen vilpittömän pahoillani, että kansanedustaja Ihamäkeä, kokoomus, lääkäri, sosiaalivaliokunnan varapuheenjohtaja, naurattaa tämä asia. (Ed. Ihamäki: Minua nauratti äskeinen puheenvuoro, ei asia!) Tässä ei ole mitään naurettavaa. Naurettavaa on se, jonka ed. Ryynänen toi esiin, se, että eduskuntaa on pidetty naurunalaisena. Se on naurettavaa. Kun olen kuunnellut kaikki nämä puheenvuorot, pahoittelut myös niiden osalta, jotka olisivat voineet tukea, tuoda ilmaisunsa ja tahtonsa esiin. Ei mikään olisi siinä kaatunut, vaan olisi voitu sosiaalipoliittista linjaa näyttää tässä talossa. Jossakin vaiheessa on näytettävä, että valtiovarainministeriön ja kovan luokan porvarien tahto ei voi olla se, jolla sosiaalipolitiikkaa tässä maassa johdetaan ja tehdään. Jonkun on uskallettava, joidenkin on se tehtävä silläkin uhalla, että kuuna päivänä ei tule mihinkään valituksi.

On kiistelty myös siitä, onko tässä kokoomuksen tahto vai ei. On selkeästi. Tämä on ikään kuin pieni pallo, jolla ylimielisesti kokoomuslainen valtiovarainministeri Niinistö oman taustaryhmänsä kanssa pallottelee, käyttää niitä ihmisiä, jotka ovat tämän toiminnan kohteina, vammaisia, kehitysvammaisia, vanhuksia jne., tätä ryhmää omana pallonaan.

Samanaikaisesti ministeri Sasi, kokoomus, kokoomuslaisen yritysjohtaja Järventauksen kanssa vaatii ehdottomasti kiristettäväksi sosiaalisen kilpailuttamislainsäädännön ehtoja, jotta kolmannen sektorin toiminta voidaan tyrehdyttää ja tuoda sinne bisnes. Samanaikaisesti kun viedään voimavaroja pois verotuksella, hankaloitetaan, niin samanaikaisesti sosiaaliministeri, kok., alentaa yksityisten palveluntuottajien kelamaksua, mutta ei kuntien, ja vaikeuttaa näin kuntien toimintaa. Onhan tämä linjakysymys.

Pahoittelen sitä, että esimerkiksi Pirjo-Riitta Antvuori sosiaali- ja terveys- ja työjaoston puheenjohtajana on — toivon mukaan vasten omaa tahtoaan — pistetty tämän toiminnan kätyriksi. Näin vain on, että nämä toiminnat joskus tuottavat tuloksen. Tällä kertaa se tulos on erittäin katkera.

Toivon myös, että ne, jotka ovat tänään käyttäneet puheenvuoroja, toimivat hallitusneuvotteluissa ja budjettiriihessä siten, ettei tämä enää eduskunnassa toistuisi. Valitettavasti kuulin myös sen, että tämä oli ollut veroministeriön neuvotteluissa ja Talpol-neuvotteluissa budjettiriihen aikana, ja kun muut verotukseen liittyvät kokoomukselle tärkeät asiat oli ratkaistu, tämän asian päälle oli naurettu, juuri kuten äskenkin se nauratti, ja sanottu, että kai eduskunta sen hoitaa. Kertokaa tämä niille vammaisille, sairaille, jotka odottavat näitä palveluja. Toivottakaa heille hyvää joulua näillä sanoilla.

Timo Ihamäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äskeinen puheenvuoro, joka allekirjoittanutta nauratti, oli ed. Väistön puheenvuoro, eikä sekään oikeastaan naurattanut vaan lähipiiristä kuullut kommentit. Tämä vaan selostettakoon sen takia, että jos täällä ei koko aikaa istu naama vakavana, niin ei aina syy löydy niin läheltä kuin ed. Puisto kuvitteli.

Nyt näyttää siltä, että tähän on syntipukki löydetty ja kokoomusta syytetään varsin laajalti. Ed. Puisto käytti tässä syytteessään varsin kovaa kieltä. Totean vaan, että tämä on hallitusryhmien kompromissi, joka on tehty hallitusryhmien neuvotteluissa, ja yhdyn mielelläni siihen kannanottoon, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa tähän asiaan palataan.

Pirjo-Riitta Antvuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei minua ole miksikään kätyriksi pantu eikä tätä kokoomus ole mitenkään vaatinut. On aika suuruudenhullua kuvitella, että kun käydään budjettineuvotteluja, siellä eivät tulisi kaikki mahdolliset asiat esiin. Valitettavaa on tietysti se, että ei siellä mitään arvovalintoja ole. Siellä ovat niin lasten mielenterveysasiat, tiehankkeet kuin Rahiksen verot samassa pakassa. Siitä pakasta säästöjä on tehty, ja tämä on tulos, ja tämä oli vielä yksimielinen esitys, jonka demareitten puheenjohtaja Kalliomäki esitti. Minä en tätä esitystä siellä tuonut. Vastaavien palaverissa kyllä olivat kaikki muutkin asiat pöydällä. Jos Rahis-vero on johonkin kaatunut, niin se on kaatunut Jyväskylä—Kirri- ym. tiehankkeisiin.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Ed. Laitinen pahoitteli, että kysymyksessä oli taktiikkavirhe. No, taktiikkavirheestähän ei ollut kysymys, vaan kysymys oli tahdon puutteesta. Vaikka itsekään en haluaisi paikalla olevia kokoomuksen edustajia, ed. Antvuorta ja ed. Ihamäkeä, tässä nostaa temppelin harjalle, koska tunnen heidät molemmat aktiivisina vapaaehtoisjärjestöjen toimijoina ja muutenkin näiden asioiden puolestapuhujina, niin se ei muuta miksikään sitä, mistä se tahdon puute löytyy. Se löytyy kokoomuksesta puolueena, kokoomuksen johdosta. Kyllä me sosiaali- ja terveysvaliokunnassa yhtä lailla tiedämme, mihinkä kaatuvat asiat. (Ed. Vehkaoja: Kyllä!) Me tiedämme sen täsmälleen, ja me voimme kyllä myöskin mainita, mistä huoneesta löytyy se suurimman tahdon kokoomuksen ryhmässä omaava henkilö. Se löytyy kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajan huoneesta, eikä hän tietenkään voi yksin sitä tahtoaan toteuttaa. Kokoomuksen ryhmä on tämän linjan takana, ja niin tässä asiassa kuin monessa muussakin asiassa, mitä me tämän jälkeen tulemme tänä päivänä täällä käsittelemään, näissä kaikissa on tästä samasta ongelmasta kysymys.

Oma johtopäätöksenihän on ollut jo kauan sitten, mikä ei suinkaan teille ole salaisuus, että minun mielestäni ainakaan vasemmistoliiton ei pitäisi olla kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa, koska meidän arvopohjamme eroavat niin paljon siinä suhteessa, mikä on oikein, mikä on väärin. Me haluamme tukea niitä ihmisiä, joilla itsellään ei ole voimavaroja huolehtia itsestään. Silloin vapaaehtoistyö on erittäin tärkeä työmuoto, mutta myöskin julkisen sektorin toiminta. Tässä nämä linjat eroavat, ja tästä ei päästä yli eikä ympäri.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Todella tässä asiassa harmittaa yksi pienempi asia ja yksi todella iso periaatteellinen asia, mistä tässä on puhuttu. Tämä hiukan pienempi asia, mutta sinällään tärkeä, on tämä ravipelien laskentaperuste. Tiedämme, että niitä järjestävät niin Veikkaus kuin Fintoto, ja Kilpailuvirastokin selkeästi totesi, että ei voi olla kahta erilaista perustetta, mutta se lakiin kuitenkin jäi. Siellä on hyvä ponsi, ja toivottavasti se ensi vuonna johtaa tuloksiin.

Sitten on toinen asia tämä Raha-automaattiyhdistyksen varat ja Raha-automaattiyhdistyksen asema pitkällä aikavälillä. Kun sosiaalijärjestöjen kenttää, tätä kolmatta sektoria, katsoo, niin siellä todella nämä pienemmät toimijat, pienemmät järjestäjät, helposti joutuvat nyt vaikeuksiin. Siellä on kova kilpailuttaminen meneillään, kilpailuneutraliteetti sielläkin, ja pienempien toimijoiden on vaikea pärjätä, elleivät ne saa julkista Raha-automaattiyhdistyksen rahoitusta toimintaansa. Mitä vähemmän tätä rahoitusta saadaan, sitä vaikeammaksi tilanne voi tulla. Siinä mielessä tämä 1,5 prosenttiyksikköäkin, mitä tässä korotusta tuli ja mikä on kolmas korotus peräjälkeen, on nyt todella ongelmallinen.

Tietenkin, arvoisa puhemies, tämä on hallitusryhmien kompromissiesitys. Minä kunnioitan näitä puheenvuoroja tässä, mutta tietysti tästä vähän tämmöinen puhdistautumislennon tuntukin on olemassa. Muistan, että kun olin 90-luvun alussa hallituspuolueessa, silloin oli vaan niin, että ei juuri ollut hyviä ja huonoja hallituksen esityksiä, vaan oli hallituksen esityksiä ja niitä puolustettiin. Ei kovin paljon kaksilla housuilla sitten kentällä esiinnytty, mutta ymmärrän tämän hankalan tilanteen, mikä tässä on syntynyt.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On pakko vielä osallistua tähän saattohoitokeskusteluun. Jos tästä nyt jotakin myönteistä voi etsiä ja löytää, niin se on tietysti se, että tulevaisuutta ajatellen on hyvä, että kansallinen kokoomus on juovansa nyt paljastanut lopullisesti. Kun tiedetään, miten hyvin tuossa kokoomuksessa nämä juovat ovat kiinni pitäneet, niin en minä voi kuvitella, että ne siitä neljässä kuukaudessa mihinkään häipyvät. Kun kohta on 16 vuotta täällä mittarissa ja tänä aikana nämä juovat eivät ole miksikään muuttuneet, niin kyllä ne säilyvät samanlaisina tämän neljä kuukautta. Se on muuten kaikkien muitten hyvä muistaa, että näin asianlaita on, ja pitää tarkkaan mielessä neljä viisi kuukautta tästä eteenpäin. Se vaikuttanee sitten, kun tarpeeksi moni pitää mielessä, siihen, minkälainen hallitus muodostetaan keväällä.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Osan tästä keskustelusta kuuntelin tuolta huoneestani, ja täytyy sanoa, että onhan tässä tällainen katumusharjoituksen tunnelma nyt, eikä syyttä. Asia on erittäin tärkeä, ja kyllä tässä on nyt myöskin vähän halua kohdistaa arvostelua talon työskentelytapoihin, vaikka olen omalta osaltani puhemiesneuvoston jäsenenä siitä vastuussa, mutta kyllä kritisoimme jo viime viikolla sitä, minkälaiseksi tämä aikataulumme viimekin viikolla oli laitettu. Tärkeitä asioita oli kovin myöhäisille kellonlyömille jouduttu asettamaan, ja muistaakseni tämän asian ensimmäinen käsittely käytiin torstai-iltana ajankohtana, jolloin sekä kokoomuksella että keskustapuolueella, molemmilla, oli muita rientoja.

Silloin keskustelu oli jo arvostelevaa, mutta voin vain kuvitella, miten olisi lauantain äänestyksen kanssa mahdollisesti käynyt, jos tämä keskustelu, joka tänään on täällä kuultu, olisi voitu käydä torstaina. On ennenkuulumatonta mielestäni, että eduskuntakeskustelu, niin kuin tänään on osoittautunut, on ollut sisällöltään sellaista, ettei ole löytynyt ensimmäistäkään kansanedustajaa, joka olisi tätä lopputulosta puolustanut. On minusta moraalin vastaista oikeastaan ajatella, että täällä tehdään yhteiskunnallisesti tärkeitä päätöksiä siten, että itse asiassa kukaan ei niitä kannata.

Reijo  Laitinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Totta kai on, ed. Stenius-Kaukonen, sillä tavalla, että tahdon puutteestahan tässä oli kysymys. Ajattelin kysymystä myöskin noin tekniseltä kannalta niin, että ehkä olisi toinen tapa viedä tätä kysymystä eteenpäin taktisesti tuonut toisenlaiset tulokset. Minusta on aika tavalla uskomatonta se, että tässä katumusvaikertelussa ed. Pirjo Antvuori syyllistää keskisuomalaiset kansanedustajat, erityisesti ed. Juha Karpion ja minut, sen suhteen, että Jyväskylä—Kirri-tiehanke oli se, joka johti siihen, että Rahiksen veroastetta nostetaan; kaksi aivan eri asiaa, ei mitään tekemistä toistensa kanssa. Ei teidän pidä nyt rakentaa sellaisia perusteluita, mitkä eivät ole kestäviä, mitkä eivät edes kestä päivänvaloa, vaikka näin iltapuhteena puhutaankin.

Pirjo-Riitta Antvuori  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä Jyväskylä—Kirri oli enemmänkin symboliikkaa, mutta tosiasia on se, että ne tiehankkeet olivat niin valtavan suuret, että itse ainakin yritin taistella vähän niitä vastaan, koska eivät ne olleet missään suhteessa esimerkiksi budjetin pääluokkiin eivätkä mihinkään. Tämä Jyväskylä—Kirri on minulle aivan vieras juttu. Tämä oli aivan symbolinen asia, mutta ylipäätänsä tarkoitin näitä mittavia tiehankkeita, joita oli tosi paljon.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Se vaan on niin näköjään, että kun on kysymys lakialoitteesta tai laista, joka merkittävästi koskettaa niitä ihmisiä, joilla on kaikista vaikeinta suomalaisessa yhteiskunnassa, niin tämmöisen lain käsittely, niin kuin täällä jo hyvin kuultiin, tapahtui torstai-iltana klo 20, ja silloin täällä oli yksimielisyys. Kaikki me, jotka täällä silloin olimme paikalla, kyllä Raha-automaattiyhdistystä puolustimme, ja tänäkään päivänä täällä ei ole vastustavia ollut ketään, kaikki ovat yksituumaisia. Siitä huolimatta laki on viety äänestyksessä lauantaina ensimmäisessä käsittelyssä pykälien osalta läpi, joten ei voi tällä kertaa enää mitään muuta kuin vain käydä tätä niin sanottua saattohoitokeskustelua. Mutta eduskunnan arvon mukaista tämä ei ole. Jos kerran tahto täällä on yli sadalla edustajalla, että tämmöistä lakia ei pidä säätää, tämmöistä pykälää, niin sitä ei sittenkään tehdä, vaan joku ihmeellinen ylivoima tulee, joka sanoo, että nyt se muutetaan, ja se on nyt sitten lauantaina nähty, tämä voima, joka on sen tehnyt.

Timo  Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Antvuori syyllistää tässä muitakin, esimerkiksi minut, kun hän mainitsi Jyväskylä—Kirri-maantien. Kyllä minä liikennejaoston jäsenenä ihan tasapuolisesti ed. Laitisen kanssa otan näitä syyllistämisriittejä vastaan.

Ed. Stenius-Kaukoselle haluaisin todeta, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kokoomus on ollut ylipäätänsä hallituksen esitysten takana. Aina kun on tullut hyvä ehdotus, joita joskus tulee jopa ed. Stenius-Kaukoselta, on harkittu, voidaanko se ottaa lukuun, mutta valitettavasti ei kaikkia. Tämä ei ole yksinomaan kokoomuksen kanta ollut, vaan koko muun valiokunnan.

Mutta vielä tästä keskustelusta, kyllä tämä ihmetyttää, mikä puhdistautumisriitti tämä nyt sitten onkaan, kun täällä nyt kaikki vuotavat sydämensä tyhjiksi, mutta demokraattisessa parlamentarismissa kuuluu asiaan, että voidaan olla asioista eri mieltä ja myöskin sivistyneesti. Hallitusryhmät ovat tehneet kompromissin, ja sitä ainakin itse kannatan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä keskustelu on varmasti paljon enemmän kuin puhdistautumisriitti, koska uskon, että sillä on vaikutusta kevään hallitusneuvotteluihin. Mutta kyllähän tässä tietysti heijastuu se tilanne, että eduskunnan aina silloin tällöin pitää nauttia hallituksen luottamusta ja nimenomaan hallituksessa sen voimaministeriön, valtiovarainministeriön, luottamusta. Tämä on ehkä se pohja, tausta, mikä tässä on nyt ollut mukana.