Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimenpidekertomuksen rakennettahan muutettiin vuoden 1998 alusta lukien. Toimenpidekertomus on kolmiosainen. Ensimmäisenä on yleinen osa, jossa on lyhyt selostus hallituksen ohjelman toimeenpanosta ja hallituksen EU-politiikasta sekä yleiskatsaus kunkin ministeriön toimintaan. Toinen osa muodostaa ulko- ja turvallisuuspoliittisen katsauksen, ja kolmannessa osassa selostetaan ministeriöittäin hallituksen toimenpiteet valtiopäiväpäätösten johdosta.

Uudessa eduskunnan työjärjestyksessähän säilytettiin se hallituksen toimenpidekertomuksen erityisasema eduskuntatyöskentelyssä, että kaksi valiokuntaa, kuten äsken ilmeni puhemiehen johdantopuheenvuorosta, perustuslakivaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta, laativat kumpikin mietinnön täysistunnolle kertomuksen johdosta ja muut erikoisvaliokunnat antavat omat lausuntonsa perustuslakivaliokunnalle. Toimenpidekertomuksen käsittelyssä erikoisvaliokunnat ovat vakiintuneena pidetyn käytännön perusteella voineet ottaa esille erityisteemoja, joiden käsittelemistä ne ovat syystä taikka toisesta pitäneet tarpeellisena. Lisäksi jo usean vuoden ajan on kertomuksen valiokuntakäsittelyssä pyritty tarkastelemaan eduskunnan lausumiin perustuvien hallituksen toimenpiteiden asianmukaisuutta ja riittävyyttä.

Erikoisvaliokuntien tehtävänähän on kertomusta käsitellessään arvioida oman toimialansa osalta, voidaanko hallituksen kanta hyväksyä, ja täällä on joitakin asioita perustuslakivaliokunnan mietinnössä, jotka antavat ehkä aiheen hieman niitä kommentoida.

Ensinnäkin hallituksen esitykseen 98 liitettiin lausuma, joka koskee suhteellisuuden toteutumisessa eduskuntavaaleissa olevien ongelmien selvittämistä ja vaalilainsäädännön muutosten valmistelua tarvittaessa suhteellisuuden vahvistamiseksi ja poliittisen kentän pirstoutumisen ehkäisemiseksi. Hallituksen esityksen johdosta hyväksyttiin samanlainen lausuma eduskunnassa. Kertomuksesta ilmenee, että oikeusministeriö on kertomusvuoden aikana asettanut asiaa varten toimikunnan, joka ei kuitenkaan ole päässyt yksimielisyyteen asiasta, ja niinpä perustuslakivaliokunta pitää asianmukaisena, että tätä asiaa hallituksen kertomuksessa selostetaan myöskin jatkossa.

Ministeriöiden johtamisjärjestelmän vahvistamista on myöskin pidetty tarpeellisena, ja valtioneuvoston kanslia onkin ilmoittanut ryhtyneensä toimenpiteisiin valtioneuvostosta annetun lain uudistamiseksi. Tämä uudistustyö joudutaan yhteensovittamaan valtiovarainministeriön aloittaman keskushallinnon uudistushankkeen kanssa, sillä myös siinä on tarkoitus selvittää valtioneuvoston toimintaa, pääministerin asemaan ja ministeriöiden johtamiseen liittyviä seikkoja. Niin ikään valiokunta on pitänyt asianmukaisena, että myöskin tätä asiaa selostetaan jatkossa.

Eräs asia, joka on mielestäni hyvin tärkeä, on se, että hallituksen esitykseen 174/1999 liitettiin lausuma, jonka mukaan arvonlisäverolakia on tulkittava niin, että Suomen säädöskokoelmaa pidetään laissa tarkoitettuna verovapaana aikakauslehtenä. Toinen lausuma koskee arvonlisäverolain selkeyttämistä ja täydentämistä siten, että Suomen säädöskokoelma ja valtiopäiväasiakirjat ovat arvonlisäverosta vapaita painotuotteita. Hallitus katsoo, ettei arvonlisäverolain 55 §:n verovapaussäännöstä voida laajentaa. Kun hallitus lisäksi toteaa, että asia ei siten anna aihetta toimenpiteisiin, lienee ymmärrettävä, ettei hallituksen mielestä arvonlisäverolakia voida tulkita eikä selventää eduskunnan lausumassa tarkoitetulla tavalla. Kuten hallitus ilmoittaa, arvonlisäverolain tulkinta kuuluu verotoimistoille ja tuomioistuimille. Käsillä olevassa asiassa on kysymys siitä, että eduskunta lausumassaan ilmaisi lain säätämisvaiheessa tulkintakannanoton, joka kaiken lisäksi vastasi hallituksen esityksen perusteluissa ilmaistua tulkintaa. Tällä tavoin lainsäädäntöehdotuksessa ja sen eduskuntakäsittelyssä sisällöltään samanlaisena syntynyttä tulkintaa on yleisten tulkintaperiaatteiden valossa pidettävä kiistattomana. Perustuslakivaliokunta ei siksi hyväksy hallituksen käsitystä, että arvonlisäverolain selkeyttämistä ja täydentämistä tarkoittava eduskunnan lausuma ei anna aihetta toimenpiteisiin. Hallituksen tulee arvioidessaan tätä lausumaa EU:n liittymissopimuksen näkökulmasta kiinnittää huomiota Suomen säädöskokoelman ja valtiopäiväasiakirjojen erityisluonteeseen. Asiaan liittyviä toimenpiteitä on välttämätöntä selostaa hallituksen kertomuksessa jatkossakin.

Erikoisvaliokuntien lausunnoista haluan sanoa vielä pari sanaa. Muutamassa valiokunnan lausunnossa on tarkasteltu sellaisiakin valiokunnan omaan toimialaan sinänsä kuuluvia lausumia, jotka pohjautuvat toisen valiokunnan mietintöön. Tällaisen menettelyn edellytyksenä on perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan pidettävä sitä, että valiokunta saa alkuperäisen mietintövaliokunnan suostumuksen lausuman arvioimiseen. Valiokunta voi vaihtoehtoisesti saattaa oman kantansa lausumasta alkuperäisen mietintövaliokunnan tietoon ja harkittavaksi.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan todeta, että perustuslakivaliokunta ehdottaa, että mietintö sellaisenaan lähetetään tiedoksi hallitukselle ja että hyväksytään lausuma, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ottaa asianmukaisesti huomioon sekä tähän mietintöön että liitteenä oleviin lausuntoihin sisältyvät sellaiset eduskunnan aikaisempia lausumia koskevat huomautukset ja muita seikkoja koskevat lausumat, jotka kohdistuvat hallitukseen."

Anu Vehviläinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä kertomuksessa sosiaali- ja terveysvaliokunta on nostanut omassa lausunnossaan esiin aiheellisesti erittäin tärkeän asian eli omaishoidon kehittämisen.

Itse voin monilta osin yhtyä valiokunnan näkemykseen omaishoidon kehittämistarpeesta, ja tällaisia asioita, mitä ajattelin tässä esille nostaa, on muun muassa se, että omaishoidon palvelumaksut, joita peritään omaishoidon tuesta, eivät ole oikealla tolalla; sitten omaishoitajien jaksaminen; tukipalkkioiden kirjava taso eri kunnissa; vapaapäiväjärjestelyiden toimimattomuus; omaishoidon tuen kova verotus sekä lainsäädännöllisesti myös se, että omaishoidolla ei ole omaa lakia, vaan säädökset on kirjattu sosiaalihuoltolakiin. Tässäkin salissa on useita kertoja viime kuukausienkin aikana otettu esille, että omaishoidolla tulisi olla oma lainsäädäntönsä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitteli tätä hallituksen toimenpidekertomusta vajaa vuosi sitten touko—kesäkuussa. Silloin kun valiokunta sitä käsitteli, voi sanoa, että tämän vuoden budjettivalmistelut olivat jo jollakin tolalla hallituksenkin keskuudessa, ja haluan uskoa niin, että myös sillä viestillä, mitä eduskunnasta on hallitukseen päin mennyt myös viime vuoden aikana, on ollut merkitystä sille, että viime syksynä eduskunnassa käsiteltiin omaishoidon tilannetta hieman parantavaa lakiesitystä. Eli tänä vuonna on tullut omaishoitajille lakisääteinen mahdollisuus toiseen vapaapäivään kuukaudessa sekä oikeus tapaturmavakuutukseen ja myös se, että omaishoidon tukipalkkio on sidottu indeksiin. Nämä ovat minustakin erittäin myönteisiä asioita, mutta voisin todeta, kun tiedämme, millainen omaishoidon kokonaistilanne on, että nämä toimenpiteet ovat riittämättömiä.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan omaishoitoa koskevan lausunnon suurin puute on minusta se, että siinä ei nähdä mitään yhteyttä omaishoidon ongelmien ja valtiovallan liian pienien talousresurssien välillä. Voi sanoa kärjistetysti, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto sysää omaishoidon kehittämisen vastuun liian pitkälle kuntien harteille ja vapauttaa valtion omaishoidon kehittämisen vastuusta. Tähän näkemykseen en minä voi yhtyä.

Omaishoidon kehittäminen vaatii sitä, että valtiovalta ottaa vastuullisesti omaishoidon kehittämisen osaksi vanhusten, pitkäaikaissairaiden ja vammaisten hoitojärjestelmää. Tämä tarkoittaa sitä, että ensinnäkin tarvitsemme lainsäädännöllisiä muutoksia, joihin jo alussa viittasin, eli tarvitsemme omaishoidosta oman lain, jossa otetaan huomioon kaikki ne tarpeet, mitä omaishoidon kentässä kaiken kaikkiaan on, eli tehdään kokonaisvaltainen selvitys ja sen pohjalta lainsäädännölliset muutokset. Lisäksi toisena puolena valtiovallan puolelta on varmistettava se, että omaishoidolla on myös riittävä rahoitus eikä se ole kiinni vain siitä, minkälaisessa taloudellisessa tilanteessa yksittäinen kunta on.

Keskusta on toistuvasti vaatinut tämänkin vaalikauden aikana hallitusta ryhdistäytymään omaishoitoasiassa, jotta omaishoidon tilanne saataisiin kokonaisuutena selkiytetyksi. Olemme muun muassa esittäneet, että pitäisi pistää pystyyn parlamentaarinen työryhmä tai komitea, joka selvittäisi omaishoidon kokonaistilanteen ja -aseman, ja sen jälkeen tehtäisiin päätöksiä, mutta nyt tämä vaalikausi on jo hyvin lopuillaan. Kun teimme tällaisen esityksen, ajattelemme niin, että tässä vaiheessa vuonna 2002 asia olisi jo hyvinkin pitkällä ja viimeistään tulevien vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa olisi kättä pidempää, mistä päättää, mutta hallitus ei ole näitä esityksiämme halunnut kuunnella vaan tosiaankin väistellyt kokonaisselvitystä ja sysännyt omaishoidon toimimattomuudesta johtuvat ongelmat yksittäisten kuntien niskaan.

Arvoisa puhemies! Omaishoidon lainsäädännöllistä asemaa ja omaishoidon kokonaisuutta on vaatinut ponnellaan myös koko tämä talo, koko eduskunta, muun muassa silloin, kun hyväksyimme tässä salissa vuoden 2001 budjetin.

Viimeksi taas Valtiontilintarkastajat kiinnittivät huomiota omaishoidon tilanteeseen. Heidän kertomuksessaan, joka on allekirjoitettu, jos muistan oikein, viime marraskuun lopulla, käsitellään erittäin laajasti omaishoidon tilannetta. Tilintarkastajat huomauttavat kertomuksessaan myös eduskunnan hyväksymästä ponnesta. Edelleen tilintarkastajat omissa kannanotoissaan sanovat erittäin suoraan, mielestäni huomattavasti suoremmin kuin varsinaisesti mietinnöissä on sanottu, omaishoidosta. He sanovat muun muassa näin, että "päättäjät ja asiantuntijatkin näyttävät olevan etäällä omaishoitajien arjen todellisuudesta". Niin ikään tilintarkastajat tulkitsevat eri tavalla lainsäädäntöä kuin hallinto-oikeus siinä, voiko omaishoidon tukipalkkiolla olevalta hoitajalta ottaa vielä erikseen asiakasmaksuja. Tämähän on ollut sellainen kysymys, joka on aika paljon viime aikoina ollut esillä.

Näihin tilintarkastajienkin lausumiin viitaten minun on todettava, että omaishoito koetaan tärkeäksi eduskunnan piirissä, mutta sen sijaan hallitus on ollut kyvytön ottamaan kokonaisuutta tarkasteluun. Siellä ei ole riittävästi ja riittävällä vakavuudella haluttu kehittää omaishoitoa ja varmistaa omaishoitajien jaksamista raskaassa työssään.

Mielestäni hallituksen tulisi tiedostaa, että Suomessa on yli 300 000 omaishoitajaa, jotka hoitavat jatkuvaa huolenpitoa vaativaa vanhustaan, vammaistaan tai pitkäaikaissairastaan kotona. Kun vanhusväestön määrä lisääntyy jo nyt ja tulevina vuosina erityisesti, tulisi valtiovallalla olla käytettävissään hyvänä hoitomuotona loppuun asti mietitty malli omaishoidosta, oma omaishoitomallinsa, Suomen malli. Tässä mallissa tulisi omaishoidon rahoitus ja lainsäädäntö katsoa niin, että se on kestävällä pohjalla. Nyt näyttää siltä, kuten olen jo sanonut, että hallitus viivyttelee kokonaistilanteen kartoituksessa ja sysää vastuuta liikaa kuntien kontolle.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tulisi mielestäni ottaa omaishoitoasiassa oppia esimerkiksi Tanskasta. Tanskassahan on parinkymmenen viime vuoden aikana muutettu erittäin radikaalisti vanhustenhoitojärjestelmää. 80-luvun puolivälistä lähtien on avohoitoa suosittu niin sanotun vanhusten itsemääräämisperiaatteen mukaisesti. Tämä on tarkoittanut sitä, että tänä päivänä 67—79-vuotiaista tanskalaisista peräti 97 prosenttia, eli voi sanoa, että kaikki, ja 80 vuotta täyttäneistä 81 prosenttia asuu omassa kodissaan. Jos vertaatte tilannetta Suomeen, ero on todella kova.

Minä itse haluaisin evästää hallitusta siihen suuntaan, että meidän pitäisi tutkia meidän vertailumaidemme Pohjoismaiden malleja ja ottaa opiksemme. Meistä aika moni varmaan itsekin haluaisi tulla hoidetuksi kotonaan omien läheistensä kautta eikä olisi mieluilemassa ihan aluksi ainakaan laitoshoitoon. Totta kai Tanska myös käyttää paljon rahaa vanhustenhuoltoon verrattuna Norjaan tai Ruotsiin, puhumattakaan Suomesta.

Entä millaista sitten omaishoito on Tanskassa? Siellä on vanhuksella sosiaalipalvelulain mukaan oikeus itse valita henkilö, joka on hänen omaishoitajansa. Kunta antaa vanhukselle, joka tarvitsee kotihoitoa, luvan valita, kuka olisi se henkilö. Sehän voi olla vaikka naapuri, hyvä ystävä, tuttava, perheenjäsen tai muu sukulainen. Kysymyksessä on minun tulkintani mukaan lähes subjektiivinen oikeus. Tätä minusta todistaa myös se, että tosiaankin 97 prosenttia 67—79-vuotiaista tanskalaisista asuu kotona.

Mielestäni meillä Suomessa omaishoidon asema tulisi pikaisesti käydä kokonaisuudessaan läpi ja tehdä tarvittavat uudistukset. Omaishoito on nostettava tulevaisuuden hoitomuodoksi muun muassa siksi, että se on ensinnäkin hoidettavalle inhimillinen hoitomuoto, ja toiseksi siksi, että se on yhteiskunnalle edullista verrattuna laitoshoitoon. Jo tänä päivänä säästämme omaishoidon kautta noin 1,3 miljardia markkaa siitä, että hoidettavia ei tarvitse hoitaa laitoksissa. Kolmas ja ehkä kaikkein suurin perustelu omaishoidolle on se, että jo nyt näemme, että Suomi ikääntyy. Näemme myös sen, että meillä on työvoimapula uhkaamassa. Kerrotaan aika kovia tarinoita jo siitä, että emme enää saa vanhustenhoitopuolelle motivoituneita opiskelijoita. Olen aivan varma, että Suomen tulee nostaa esiin omaishoito, jos ei omalla tahdolla, niin jossain vaiheessa sitten vähän pakotettuna. Mielestäni on parempi, kun tiedetään sen hyvät puolet, että me olemme päättäjinä itse näin tekemässä, mutta hallitus on ollut liian hidas ja lepsu tässä asiassa.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Vehviläinen käytti ansiokkaan puheenvuoron. Siinä koostuivat ne näkemykset, jotka eri puolueiden kansanedustajien toimesta on tässä salissa viime vuoden aikana esitetty. Minusta hieman kohtuuttomalta tuntuu väite, ettei hallitus olisi mihinkään toimiin ryhtynyt asian korjaamiseksi. Onhan nyt niin, että tämän vuoden alusta hallituksen esityksen pohjalta on hyväksytty laki, jonka mukaan omaishoitajilla on kahden vuorokauden loma kuukautta kohden. Toisaalta myös omaishoitajat ovat tulleet lakisääteisen tapaturmavakuutuksen piiriin. Se on hyvä edistysaskel. Toisaalta hallituksen toimesta ei kuitenkaan ihmisiä hoideta. Oma vastuunsa on myös kunnalla, koska ihmiset asuvat kunnissa.

Anu  Vehviläinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toin esille puheenvuorossani uudistukset, mitä tämän vuoden alusta on tehty. Mutta siinä tilanteessa, mikä omaishoidon kokonaiskenttä on, nämä uudistukset vaikuttavat erittäin pieniltä. Kun muistamme sitä keskustelua, mitä tässä salissa yli puoluerajojen oli muun muassa viime kunnallisvaalien alla siitä, miten omaishoito on todella tärkeä asia, siihen nähden minusta on aivan hävyttömän vähän tehty konkreettisia toimia hallituksen puolelta tässä asiassa. Ihmettelen sitä, miksi hallitus ei näe näitä hyviä puolia nimenomaan inhimilliseltä kannalta ja myös yhteiskunnan taloudellisuuden kannalta.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. R. Hiltuselle hakisin vielä dokumenttia Valtiontilintarkastajien kertomuksesta, jossa sanotaan suoraan, että kaikista 15 800:sta omaishoidon tuella hoidetuista henkilöistä noin 9 900 olisi ollut laitoshoidon tarpeessa vuonna 98, jollei hoitavaa omaista olisi ollut. Tässä tullaan siihen asiaan, että mikäli tuen määrä on myös valtion budjetissa sen arvoinen, että hakeudutaan omaishoitoon, luulen, että houkuttelevuutta tätäkin kautta lisätään huomattavaksi.

Mauri Salo  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2000 on vuodelta, jolloin hallitus julisti myös yrittäjyysvuosikymmenen alkaneeksi. Kuitenkaan hallituksen kertomuksesta ei voi vielä aistia sitä, että hallitus olisi toimenpiteissään siirtynyt yrittäjyysvuosikymmenelle.

Tämän päivän yhteiskuntamme nojaa yrittäjyyteen. Yleisesti ottaen yrittäjyyden arvostus on ollut nousussa. Yli puoluerajojen puhutaan yrittäjyydestä ja myös osallistutaan yrittäjien järjestämiin tilaisuuksiin, joissa yrittäjät pyrkivät tuomaan esiin yrittämiseen liittyviä ongelmakohtia. Halutaan kuunnella ja myötäelää, mutta mitkä ovat päättäjien todelliset toimenpiteet?

Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2000 antaa oikean, joskin karun kuvan siitä, kuinka hallitus on toiminut. 368 sivua tekstiä, joista 10 sivua KTM:n hallinnonalaa ja siinäkin vain yksi konkreettinen yrittäjyyteen liittyvä toimenpide yritystoiminnan hallinnon keventämiseksi johtamatta kuitenkaan toivottuun lopputulokseen. Keskusta on vaatinut yrittämiseen liittyvän byrokratian vähentämistä, jotta otettaisiin käyttöön niin sanottu yhden luukun periaate, jolla helpotetaan yrittäjien asiointia viranomaisten kanssa. Hallitus asetti työryhmän, jonka aikatauluna on saada aikaan ratkaisuja vuosien 2005—2006 tietämillä. Tämä on aivan liian pitkä aika, liian kaukana tilanteessa, jossa todella yrittäjien määrä on kuitenkin selkeästi laskussa.

EU:n keskiarvoon nähden Suomessa on valtaisa yrittäjyysvaje. Ollaksemme keskiarvoinen meille pitäisi perustaa yli 100 000 uutta yritystä, mutta mistä yrittäjät? Mielipidemittausten mukaan vain alle 10 prosenttia suomalaisista voisi harkita yrittäjäksi ryhtymistä. Innostus yrittäjäksi ryhtymiseen on liian vähäistä etenkin nuorten parissa. Mistä tämä johtuu? Onko meillä kenties myös koulutuksessa yrittäjyyskoulutusvaje?

Mielestäni meidän pitäisi tiedostaa tämä ja ottaa asia vakavasti keskusteluun myös peruskoulujen opetusohjelmien yhteydessä, sinne ihan selkeästi aikaansaada yrittäjyys- ja elämänhallintaoppiaine, joka vahvistaisi ihmisen elämänkaarta kokonaisuutena, koska on erittäin tärkeää, että ihminen hallitsee oman elämänkaarensa, kykenee tietynlaiseen sisäiseen yrittämiseen, tulee toimeen omillaan ja myös sitten tietenkin, kun on riittävän vahva vietti yrittäjäksi ryhtymiseen, voi lähteä aidosti myös elättämään itseään yrittämisen kautta.

Hyvinkin yksinkertainen yritysidea ja hyvänkin yritysidean omaava nuori voi tarvita yhteiskunnan tukea ryhtyessään yrittäjäksi. Yrityksen perustamisvaiheessa rahoitus muodostuu usein ongelmaksi. Siksi olisi luotava järjestelmä, jolla edesautetaan etenkin nuorten lainansaantimahdollisuuksia. Nuoria on kaikin keinoin rohkaistava. Nuorille yrittäjille kohdistettu nuorisoyrittäjälaina yritystä perustettaessa auttaisi uusia yrittäjiä alkuun, ja riskit pienenisivät, jolloin myös yrittäjäksi ryhtymisen kynnys alentuisi. Tämän lainan avulla nuorten toimivat yritysideat saattaisivat tulla helpommin toteutuskelpoisiksi ja vahvistaisivat myös työllisyyttä.

Yrittäjien sukupolvenvaihdoksia on edistettävä tehokkaammin, sillä suurten ikäluokkien lähestyessä eläkeikää jopa 70 000 yritystä on sukupolvenvaihdoksen edessä. Jatkajan löytyminen näille yrityksille ei tule olemaan helppoa. On olemassa suuri riski, että useat yritykset lopettavat toimintansa, jolloin kymmenientuhansien työpaikkojen olemassaolo vaarantuu ja suuri määrä arvokasta tietotaitoa menetetään. Sukupolvenvaihdoksia on rohkaistava keventämällä lahja- ja perintöverotusta.

Tänä päivänä eduskunnassa käsiteltävänä olevan perintökaaren 7 luvun auki oleminen ei tätä asiaa ratkaise, vaan tässä on todella toimittava verotuksen puolella. Pelkällä suosiolahjalla tämä asia ei onnistu.

Yhtiöveron hyvitysjärjestelmä on pidettävä edelleen voimassa. Tämä järjestelmä on tuottanut hyvin, tukenut yritysten omavaraisuusasteen nousua ja estänyt kaksinkertaisen verotuksen.

On myös kehitettävä riskirahoitusmalleja, joilla voidaan helpottaa yritysten jatkajien toimintaa. Tänä päivänä perheyrityksetkin ovat entistä suurempia ja siellä tarvittavat rahamäärät ovat erityisen suuria. Jos yhteiskunta ei edesauta sukupolvenvaihdoksia ja jos joudutaan ottamaan kohtuuttomasti rahaa yrityksen kassasta tavalla tai toisella, se tietenkin heikentää yrityksen kehittämisedellytyksiä.

Meillä on puhuttu pitkään palkan sivukuluista ja yritysten maksamista kustannuksista. Mielestäni yritysten sivukulujen vähentäminen lisäisi yritysten kannattavuutta ja edesauttaisi ja mahdollistaisi uusien työntekijöiden palkkaamista. Näissä kaikissa hankkeissahan täytyy tietenkin olla takana kansantaloudelliset vaikutukset. Jos rahaa jonnekin laitetaan, sen pitää generoida uutta aktiviteettia, luoda uusia työpaikkoja. Samalla voidaan vähentää tietenkin työttömien määrää ja sosiaaliturvan määrää.

Esitetty työnantajamaksujen keventämisvara tulisi kokonaan käyttää pienipalkkaisen työn maksurasitusten keventämiseen. Kaikkien tulevien veroratkaisujen tulee olla työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistäviä. On välttämätöntä edistää työllistämistä ja työllistymistä niin, että ihmiset voivat saada yhdestä työpaikasta riittävän toimeentulon, jotta ei jouduttaisi amerikkalaiseen malliin, jossa osa toimeentulosta tulee palkkatulona ja osa tulee sosiaaliluukuilta.

Arvoisa puhemies! Ehdotan perusteluissa lausuttavaksi:

"Vuoden 2001 aikana yrittäjien lukumäärä on vähentynyt noin 15 000 henkilöllä. Tämä negatiivinen kehitys näkyy muun muassa työllisyyslukujen heikkenemisenä. Hallitus ei ole kertomusvuoden aikana riittävästi paneutunut yrittäjyyden edistämiseen.

Hallituksen toimenpidekertomuksessa ei näytä juurikaan olevan toimenpiteitä yrittäjyysilmapiirin kohentamiseksi ja yrittäjyyden edellytysten parantamiseksi. Tästä syystä hallituksen tulee käynnistää välittömästi seuraava viiden kohdan yrittäjyysohjelma:

— yrittämiseen liittyvän byrokratian vähentäminen toteuttamalla niin sanottu yhden luukun periaate

— yrittäjien ja yrittäjiksi aikovien koulutusmahdollisuuksien parantaminen sekä peruskoulujen, keskiasteen koulujen ja opettajankoulutuksen antaman yrittäjätietouden tehostaminen

— pienyritysystävällisempien rahoitusmarkkinoiden luominen ottamalla käyttöön esimerkiksi nuorisolaina

— yritysten sukupolvenvaihdosten rohkaiseminen lahja- ja perintöverotusta keventämällä sekä pitämällä voimassa yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmä

— pienempipalkkaisen työn kannattavuuden lisääminen yritysten sivukuluja alentamalla."

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Mielenkiinnolla kuuntelin ed. M. Salon puheenvuoroa. Tuntuu siltä, että ed. Salo on jonkin verran ajastaan jäljessä, kun ajatellaan sitä, minkälainen kuitenkin on kansainvälinen arvio meidän yrittäjäilmapiiristämme tällä hetkellä. Suomessahan on World Economic Forumin mukaan maailman paras yrittäjäilmapiiri. Joskus aikaisemmin, viime viikolla, lainasin Helsingin Sanomien erästä artikkelia, jossa Teollisuuden ja Työnantajien edustaja Pitkänen arvioi Suomen yritysilmapiiriä ja totesi, että meillä on erinomainen yrittäjämahdollisuus. Hänhän totesi erityisesti, että meillä on erittäin hyvät rahoitusmahdollisuudet, meillä on vähän byrokratiaa ja että meillä on hyvää ammattitaitoista työvoimaa.

Tuntuu nyt, että ed. Salo on lähtenyt vähän pitkältä hakemaan hyökkäystä hallitusta kohtaan, mitä tulee yrittämisen mahdollisuuksiin.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. M. Salo puuttui ihan oikeisiin yrittäjyyttä edistäviin asioihin. Nimittäin hallituksen Yrittäjyys-hankkeesta on tietääkseni toteutunut vain yksi osio, ja se lienee liian vähän niistä noin sadasta hankekokonaisuudesta, joita on yritetty ajaa, joten katsomme aiheelliseksi vähän piristää hallituksen asialistaa.

Juha Karpio /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässähän käsitellään vuoden 2000 Hallituksen toimenpidekertomusta. Nyt elämme vuotta 2002. Monet niistä esityksistä, joita ed. Mauri Salo esitti, ovat nyt toteutumassa. (Ed. Vehviläinen: Milloin?) — Otan esimerkkinä vaikka sukupolvenvaihdoksen, lahja- ja perintöverotusta koskevan. — Sitten jos puhutaan byrokratian vähentämisestä, yhden luukun periaatteesta, tokihan siinä on myös toimenpiteitä ollut vuoden 2000 jälkeen. Eli on sanottava totuudenmukaisesti myöskin, että hallitus on tehnyt hyvin paljon tämän asian eteen, vaikka ed. Salo kritisoi.

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. M. Salo on puheenvuorossaan täysin oikeassa. Sitä tosiasiaa, että yrittäjien määrä on kääntynyt jyrkkään laskuun, ei voi todistaa vääräksi, vaan tämä on ihan tapahtunut tosiasia. Esimerkiksi viime kesänä yrittäjien määrän arvioitiin laskevan 10 000:lla, mutta nyt määrä on noussut jopa 15 000:een. Nämä ovat sellaisia lukuja, joista on ilman muuta syytä olla huolissaan.

Mitä tulee hallituksen Yrittäjyys-hankkeeseen, on nyt jo käynyt ilmi, että siinä on paljon puhetta ja sanoja toisensa perään, mutta todellisia konkreettisia toimia, joilla saataisiin yrittäjien määrä nousuun, ei ole tehty.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tilastot osoittavat ja myös kaikki, mitä on julkisuudessa ollut, että yrittäjien lukumäärä on selkeästi vähentynyt. Tämä on tietenkin huolestuttava tilanne, koska se näkyy myös työllisyystilastoissa aikaa myöden.

Ed. Karpiolle sukupolvenvaihdoskysymyksestä: Nimenomaan se, että hallitukselta on esitys valiokuntakäsittelyssä tällä hetkellä perintökaaren 7 luvun muuttamiseksi, ei suinkaan ratkaise sukupolvenvaihdoskysymyksiä. Siinä puhutaan suosiolahjasta, joka voidaan yhdelle antaa, jos niin halutaan. Mutta verottaja on se, joka kuitenkin aina vahtii, mitä sukupolvenvaihdoksessa tehdään, ja tulee ottamaan omansa. Jos halutaan edesauttaa sukupolvenvaihdoksia, meidän on silloin muutettava nimenomaan perintö- ja lahjaveroa.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minusta ed. M. Salo on oikeassa siinä mielessä, että eriarvoisuus yritystoiminnan osalta maassa on myöskin käytännössä totta. Viimeaikaiset tilastot kertovat siitä, että uusista informaatioteknologian alan yritysten työpaikoista kasvukeskuksiin on syntynyt noin 70 prosenttia ja muista työpaikoista samoin kasvukeskuksiin noin 40 prosenttia, joten työpaikkakeskittymät ovat hyvin suuria. Muussa osassa maata pätee juuri ed. Salon näkökulma, että yrittäjyys ei toimi, sitä ei kannusteta, ei ole aktiivisuutta ryhtyä yrittäjiksi. Tässä suhteessa me tarvitsemme aktiivisempia toimia, että koko maan tasapainoinen aluekehitys voi hyvin.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Mauri Salon lausuma on mielenkiintoinen. Kun käsiteltävänä on Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2000, hän ensiksi toteaa, mitä on tapahtunut vuonna 2001, ja esittää viiden kohdan listan, mitä pitää tehdä vuonna 2002. Hallituksen kertomuksien yhteydessä on tietysti liberaalisti tulkittu asioita, mitä voidaan esimerkiksi lausumassa ottaa käsiteltäväksi, ja se on viime kädessä puhemiehen ratkaistavissa, mutta aika etäinen yhteys tällä on käsiteltävänä olevaan asiaan.

Nämä ohjelmakohdat ovat kaikki hallituksen työlistalla (Eduskunnasta: Pari vaalikautta!), ja sinänsä aivan oikeisiin asioihin ed. Salo kiinnittää huomiota.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On mielenkiintoista kuulla, että työlistalla ovat, mutta takana on pari vaalikautta, ja jos nyt vähänkään voisi jotakin toivoa, niin lievää nopeutusta asioitten käsittelyyn.

Minusta ne asiat, joita ed. Mauri Salo on ottanut esille, ovat äärimmäisen tärkeitä. Nostaisin tärkeimmäksi näistä yritysten sukupolvenvaihdosten ongelmatiikan ratkaisemisen. Jos emme saa olemassa olevissa niin sanotuissa vanhoissa yrityksissä toimintaa jatkumaan, silloin me teemme paljon turhaa työtä myöskin tässä salissa. On meidän tehtävämme hoitaa asia sillä tavalla, että yritykset jatkavat ja nuoret uskaltavat ottaa vastuuta yrityksistä. Meillä on siihen kaikki avaimet olemassa, jos vain haluamme oikeaa lainsäädäntöä tehdä.

Siinä mielessä odotan kyllä, että hallitus paneutuu tähän nopeammassa aikataulussa kuin parin vaalikauden aikana. Muuten siitä ei tule kerta kaikkiaan mitään. Tästä on todella otettava kiinni eikä vain puhuttava, niin kuin tähän saakka on tehty.

Jukka Vihriälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Perustuslakivaliokunnan mietintö Hallituksen toimenpidekertomuksesta vuodelta 2000 on nyt täällä suuren salin käsittelyssä. Mielestäni valiokunnat, jotka ovat tätä käsitelleet ja antaneet lausuntonsa perustuslakivaliokunnalle, ovat paneutuneet huolella tiettyihin tärkeisiin kysymyksiin. Haluaisin itse nostaa lähinnä kolmen valiokunnan asiaa esille.

Ensinnäkin haluan ottaa esille asian, minkä ed. Mauri Salo otti vahvasti esille, eli yrittäjyyden. Näinhän voidaan sanoa, että nämä asiat varmasti, kuten ministeri Koskinen totesi, ovat hallituksen työlistalla. Mutta ne eivät ole toteutuneet. Mielestäni ministeri Koskisen lausuma osoitti sen, että hallituksessa on tiedostettu nämä ongelmat, mutta toimia ei ole pystytty vielä toteuttamaan.

Siinä mielessä ed. Mauri Salon tekemä lausuma on perusteltu, ja kannatankin ed. Salon tekemää perustelulausumaehdotusta, jonka hän on täällä esittänyt.

On syytä todella todeta, että yrittäjien määrä on voimakkaasti vähentynyt. Myöskin sellaisessa maakunnassa, mistä itse tulen, eli Etelä-Pohjanmaalla, joka on pienyrittäjien luvattu maakunta, on tapahtunut merkittävä yrittäjyyden vähentyminen nimenomaan tämän ja viime vuoden aikana. Tämä on todettava tällä hetkellä aivan avoimesti, ja siitä ei tietenkään hallituskaan pääse mihinkään, että yrittäjyyden merkittävä väheneminen on tapahtunut nimenomaan Lipposen toisen hallituksen aikana.

Arvoisa puhemies! Haluan puuttua myöskin maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon, joka antaa mahdollisuuden tässä yhteydessä puuttua maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan. Täällähän on kannanotto, jossa todetaan, että kansallista tukea lisättiin vuoden 2001 lisätalousarviossa 100 miljoonalla markalla. Mutta voimme todeta tälläkin hetkellä, että viljelijäväestön tulotaso verrattuna muihin väestöpiireihin ei ole kehittynyt oikeudenmukaisella tavalla. Keskustaoppositio on tehnyt koko vaalikauden ajan esityksiä kansallisen tuen korottamisesta, mutta se ei ole koskaan johtanut tuloksiin.

Juuri viime viikolla ilmestyi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta tutkimus, jossa todettiin, että maataloustulo kasvoi viime vuonna 10 prosenttia. Vaikka nousu on jatkunut vuonna 98 saavutetun aallonpohjan jälkeen, päästiin viime vuonna vasta vuoden 96 lukuihin. Vastaavana aikana palkansaajien tulot ovat kuitenkin nousseet neljänneksen verran. Jos ajatellaan yksityistä maatilaa tänäkin päivänä, niin kun esimerkiksi maitotilalla tehdään jokaisena vuoden päivänä säännöllistä työaikaa, tämän tutkimusselvityksen mukaan tällaisella maatilalla tulos on kuukausipalkka 3 500—4 000 markkaa kuukaudessa, ja sitä ei kai voi pitää kohtuuttoman korkeana. Tässä mielessä on kyllä perusteltua vaatia maatalouspolitiikassa kansallisen tuen nostamista ja myös muita toimenpiteitä, joilla viljelijäväestön tuloa voidaan nostaa ja korottaa.

Arvoisa puhemies! Haluaisin lyhyesti myöskin puuttua sosiaali- ja terveysvaliokunnan kannanottoon, joka koskee omaishoitoa. Erityisesti ed. Vehviläinen jo hyvin käsitteli omaishoitoa kokonaisuudessaan. Kyllä tämä on sellainen kysymys, että tähän asiaan on tämän vaalikauden aikana myöskin tässä salissa paneuduttu ja pieniä parannuksia on tehty. Niinhän myöskin ed. Vehviläinen toi hyvin selkeästi esille ne korjaukset, mitä on aikaansaatu. Mutta ne eivät suinkaan ole riittäviä, kun tiedämme, että meillä tällä hetkellä kotona hoidetaan arviolta noin 320 000 ihmistä ja heistä noin 60 000 on niin huonokuntoisia, että ilman omaisten huolenpitoa he joutuisivat turvautumaan laitoshoitoon. Kuten jo ed. Vehviläisen puheessa tuli selkeästi esille, laitoskuntoisia läheisiä hoitaessaan omaiset säästävät yhteiskunnan varoja noin 1,3 miljardia markkaa. Tämä on merkittävä summa rahaa.

On aivan perusteltua vaatia, että omaishoitajien asemaa pitää parantaa, ja ennen kaikkea siinä kai parhaimpana lääkkeenä olisi omaishoidon tuen reilu nostaminen tai jokin muu taloudellinen tukimuoto. On selvää, että se maksaa, mutta vielä enemmän maksaa tänä päivänä laitoshoito.

Arvoisa puhemies! Ed. Vehviläinen toi myöskin esille parlamentaarisen komitean, joka tulisi asettaa selvittämään omaishoitoa kokonaisuudessaan. Uskon, että kun siihen tällä hetkellä liitetään myöskin se, että me suuret ikäluokat olemme lähestymässä eläkeikää, niin tämä problematiikka tulee entisestään vaikeutumaan. Ehkä olisi paikallaan selvittää kaikki se, mikä liittyy omaishoitoon ja siihen tärkeään työhön, mitä omaishoitajat tänä päivänä tekevät.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Yrittäjyysasia on ollut täällä useassa keskustelussa esillä. Ymmärrän niin, että eduskunnan vahva tahto on ollut kiirehtiä hallitusta niissä ratkaisuissa, joilla yritystoiminnan edellytyksiä kuin myös yrittäjäksi ryhtymisen edellytyksiä parannettaisiin. Monissa tapauksissa kyse on myös erittäin tärkeästä työllisyyden parantamistoimesta ja myös alueellisen kehittämisen ja alueellisen tasa-arvon parantamisesta. Me kaikki tiedämme, että yritystoiminnassa eletään aikaa, jolloin sukupolvenvaihdokset lähestyvät. Ellei tässä onnistuta, yrittäjien määrä edelleen alenee.

Täällähän on siihen jo kiinnitetty huomiota, että viime hallituksen aikana ja myös Lipposen nykyisen hallituksen aikana yrittäjien määrä on alentunut, kun pitäisi kaikin toimin saada uusia yrityksiä syntymään ja luoda edellytyksiä entisille, suorittaa onnistunut sukupolvenvaihdos ja toiminnan kehittyminen ja jatkuminen. Tässä tarvitaan varmasti pitkäjänteisyyttä, tarvitaan sellaista luottamusta herättävää politiikkaa, joka saa jo opiskeluvaiheessa olevat nuoret kiinnostumaan ja innostumaan yritystoiminnasta. Tietysti tarvitaan sellaisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan elämisen edellytykset niissäkin tilanteissa, joissa on epäonnistumisia, sairastumisia, eli sosiaaliturvassa on myös varmasti parantamisen varaan. Kaikki tiedämme, että yrittäjätoimintaan sinällään liittyy riski, mutta on paljon asioita, joihin etenkin pienyrittäjien ja yksityisyrittäjien osalta tarvittaisiin parannusta.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta nosti esille omassa lausunnossaan muun muassa hallinnon kehittämisen. Sitähän on tehty viime vuosina jo pitkän ajan kuluessa paikallishallinnon ja myös alueellisen hallinnon osalta. Hallituksen keskeinen tehtävä on nyt ollut keskushallinnon uudistaminen. Se käynnistyi kertomusvuonna. Silloinhan alkoi keskushallinnon uudistamishanke. Sen pitäisi ajoittua vuosille 2000—2003, ja se kattaa siis varsin laajasti keskushallinnon.

Hallintovaliokunta on katsonut, että keskushallinnon uudistaminen on toisaalta luonnollista tässä tilanteessa, mutta erityisesti välttämätöntä. Me tarvitsemme sellaista alueellista hallinnollista kokonaisuutta, joka ei lisää keskushallinnon voimavaroja kohtuuttomasti. Pikemminkin on toimittava niin, että sekä tehtäviä, päätösvaltaa että voimavaroja kyetään siirtämään lähemmäksi asiakkaita, kansalaisia.

Hallintovaliokunta on todennut, että uudistustyössä tarvitaan yhteistyötä ja varmaan myös valtionhallinnossa työskentelevän henkilöstön mukanaoloa niin, että saadaan mahdollisimman hyvä ratkaisu ja yhteistyön ilmapiiri. Valtiotyönantajan kilpailukykyähän kaikkinensa tulee tarkastella pitkällä aikavälillä sillä tavoin, että valtion tehtäviin kyetään rekrytoimaan osaavaa ja ammattitaitoista henkilöstöä myös tulevina vuosina. Pääpaino tässä on kiinnitettävä siihen, että nuoretkin kokisivat valtion työtehtävät haasteellisina ja houkuttelevina.

Arvoisa puhemies! Useiden valiokuntien lausunnoissa on kiinnitetty huomiota tasapainoiseen alueelliseen kehittämistyöhön ja kehitykseen. Nostan tässä esille valtiovarainvaliokunnan lausunnossa todetun alueellisen kuljetustuen. Minusta valiokunta oikein toteaa, että suoraan kuljetuskustannuksiin alentavasti vaikuttava järjestelmä eli kuljetustuki on käyttökelpoinen ja sitä tulee jatkossakin kehittää. Sillä on yritysten syrjäisen sijainnin kustannusten alentamisessa merkittävä tasa-arvoistava vaikutus. Mielestäni tätä asiaa tulisi myös kuljetustuen tasokysymyksenä tarkastella ja todeta, että meillä Suomessa nykyisellään kuljetustuki on liian alhainen verrattuna maihin, joissa sitä muualla toteutetaan, ja tasoa myös tulisi korottaa. Valiokunta katsookin, että kuljetustukijärjestelmää on kehitettävä edelleen ja myös alueellista kattavuutta tarkasteltava uudelleen.

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälä nosti esille maatalouden tulokysymykset. Mielestäni viljelijän asema on tänään erittäin vaikea. Kokonaistarkastelussa tulokehitys on vuositasolla kehittynyt suotuisasti. On kuitenkin huomattava, että se on syntynyt entistä suuremman yrittäjäriskin ja myös mittavamman vastuunkannon ja työnteon tuloksena. Yritykset ovat kasvaneet. Ne vaativat yrittäjältä entistä enemmän. Tästä syystä on, kuten uusi maa- ja metsätalousministeri Tammilehtokin totesi, syytä olla huolissaan myös viljelijäperheiden jaksamisesta. Siihenkin tulisi kyetä kiinnittämään sosiaaliturvaa kehitettäessä entistä enemmän huomiota.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallintovaliokunta on perustuslakivaliokunnalle antamassaan lausunnossa valtion toimenpidekertomuksesta vuodelta 2000 tasapainoisen aluekehityksen ohella nostanut esille myöskin kunnat. Kuntien osalta valiokunta on lausunut huolensa siitä, miten kunnat kykenevät noudattamaan lainsäädännön edellyttämää talouden tasapainottamissäännöstöä.

Viime vuoden alustavat tilinpäätökset kuntataloudesta kertovat, että kuntien taloustilanne on hiukan parantunut. Alijäämäisiä kuntia on vajaa sata, mutta itse asiassa kunnat eivät ole kyenneet tekemään sen kaltaisia tuloksia, että taseissa olevia alijäämiä voitaisiin poistaa enemmän. Siinä mielessä, vaikka tänä vuonna odotetaankin vielä kuntatalouden suhteellisen hyvää tilannetta, vuosi 2004 on jo kuntatalouden kannalta hyvinkin heikko. Tässä yhteydessä kiirehdin hallitusta pikaisesti viemään eteenpäin kuntien valtionosuuslainsäädännön uudistamisen siten, että saisimme kuntien talouden tasapainotettua ja kuntien talouden vakaalle pohjalle siten, että kunnat kykenevät noudattamaan lainsäädäntöä peruspalvelujen järjestämisessä, jotta emme joutuisi siihen tilanteeseen, minkä muun muassa korkein hallinto-oikeus on todennut Kuopion kaupungin osalta terveyspalvelujen järjestämisen suhteen. Kansalaisten on saatava tarvitsemansa palvelut riippumatta taloudellisesta tilanteesta. Siinä mielessä kuntatalous on vakavan haasteen edessä ja siihen on paneuduttava huolellisemmin kuin on tapahtunut.

Hallintovaliokuntahan toteaa, että vuonna 2000 valtioneuvosto marraskuussa hyväksyi aluekehityslain mukaisen aluepoliittisen tavoiteohjelman, joka pohjautuu hyvin vahvasti kaikki maakunnat kattavaan aluekeskusjärjestelmään. Nyt voimme arvioida tuota tilannetta, onko työpaikkoja alkanut syntyä siinä suhteessa kuin hallitus on silloin uskonut. Johtopäätökset voivat olla sen kaltaisia, että näin ei ole tapahtunut. Kuten vastauspuheenvuorossa totesin, työpaikat ovat syntyneet uuden talouden toimialoilla ensisijaisesti kasvukeskuksiin ja muistakin työpaikoista vain noin puolet muualle maahan. Tässä mielessä ed. Mauri Salon esiin nostama kysymys yrittäjyyden aseman korostamisesta on hyvin perusteltu myöskin tässä keskustelussa. Hän esitti joukon toimenpiteitä, joilla yrittäjyyttä voidaan edistää, mutta näen, että yrittäjyys kaiken kaikkiaan on niin keskeinen kysymys tämän yhteiskunnan kehittämisessä, että koko maassa yrittäjyyden edellytysten pitäisi olla paremmin turvatut ja myöskin tasapainoisen aluekehityksen turvattu.

Tämä on keskeinen ja tärkeä lähtökohta siitä syystä, että olemme EU-jäsenyyden aikana noudattaneet EU:n aluepolitiikkaa, ja kuten tulokset osoittavat, tämä ei ole turvannut tasapainoista aluekehitystä maassa. Kun nyt ollaan uusimassa aluekehityslainsäädäntöä, on keskeistä, että siellä nousee vahvemmin esiin kansallisen aluepolitiikan toteuttaminen, ja toisaalta, että yritystukirahoitusta nostetaan huomattavasti, sillä EU-jäsenyyden aikana kansalliset yritystukirahat ovat vähentyneet noin kolmannekseen siitä, mitä ne aikaisemmin olivat. Siinä mielessä on välttämätöntä, että yrittäjyys on keskeisessä roolissa ja että me alueittain luomme kullekin alueelle soveltuvia tukijärjestelmiä ja kannustimia, jotta saamme syntymään uusia työpaikkoja.

Arviot kertovat, että pk-yritykset voisivat hyvissä olosuhteissa työllistää seuraavan kolmen vuoden aikana jopa 30 000—50 000 uutta ihmistä, mikäli talouden kehitys on vakaalla pohjalla, ja uusia yrityksiä voisi syntyä yli 10 000. Siinä mielessä näen, että aluepoliittisten toimien lisäksi myöskin veroratkaisuilla on merkitystä. Pääomaverotuksen tulee olla yrittäjyyttä kannustavaa ja kohtuullisella tasolla. Toisaalta myöskin arvonlisäverokäytäntö, joka on hyvin kankea tänä päivänä, tulisi uudistaa siten, että nykyisen kiinteän alarajan sijaan tehdään liukuva alaraja, joka asteittain alenee perusvähennyksellä.

Arvoisa rouva puhemies! Yrittäjyys on tärkeä asia maamme kehityksen kannalta. Siksi toimenpiteet yrittäjyyden edistämiseksi ja työpaikkojen aikaansaamiseksi ovat hyvin keskeinen asia ja ansaitsevat suuremman huomion kuin toimenpidekertomuksessa on todettu.

Inkeri  Kerola  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Edellä ed. Mauri Salo puuttui puheessaan koulutukseen ja erityisesti peruskoulutason yrittäjyyskoulutukseen ja -kasvatukseen. Haluan vahvistaa ed. Salon käsityksiä muutamalla lisänäkökulmalla. Asia on erittäin tärkeä ja ajankohtainen, niin kuin olemme keskustelussa havainneet.

Vielä tärkeämpää olisi mielestäni kuitenkin puuttua opettajien koulutuksen sisältämiin yrittäjyysosioihin. Ennen kaikkea opinto-ohjaajien varustaminen yritystietoudella edistäisi opiskelijoiden asennemuutosta yrittäjyyttä kohtaan. Niin ikään liian vähälle keskustelulle ovat jääneet opettajien ja yrityselämän yhteydet ammatillisen osaamisen lisäämisessä. Monissa maissahan on käytäntö se, että opettajat suorittavat työelämäjaksoja yrityselämässä ja näin saavat käytännön kokemusta siitä, kuinka yrityksessä toimitaan ja kuinka yritys toimii.

Arvoisa puhemies! Merkillepantavaa on se, että kannetaan yleisesti huolta yleissivistävän koulutuksen yrittäjyyskasvatuksesta, mutta itse kantaisin erikoisesti huolta korkeakoulutasoisesta yrittäjyyskasvatuksesta, ja nyt puhutaan nimenomaan yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Epäilen, kuinka moni professori siellä, ed. Pulliainen, on kiinnostunut yrittäjyyskasvatuksesta yliopistotasoisessa koulutuksessa ja erikoisesti ohjaamaan opiskelijoitaan yrityselämän pariin. Nimittäin hyvin koulutetut hyljeksivät tietoisesti yrittäjäksi ryhtymistä, ja toivoisin, että hallitus erikoisesti perehtyisi tulevissa hankkeissaan tähän.

Juha  Karpio  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2000 on tietopaketti siitä, mitä valtakunnassa on tapahtunut ja mitä osittain yhä tänäkin päivänä tapahtuu. Se on, kuten valtiovarainvaliokuntakin lausunnossaan toteaa, mielekäs ja informatiivinen kokonaisuus.

Yrittäjyyttä ja yrittäjyyden edellytysten luomista on täällä monessa puheenvuorossa jo ansiokkaasti käsitelty. Samalla tavalla, kuin ed. Väistö myöskin jo pohdiskeli alueellisen tasa-arvon merkitystä, myöskin tässä toimenpidekertomuksessa on tämä ongelma otettu esille.

Yhtenä osoituksena tästä mainittakoon esimerkiksi alueellinen kuljetustuki, jolla tasataan yritysten syrjäisestä sijainnista johtuvia suuria kuljetuskustannuksia ja saatetaan yritykset kilpailullisesti parempaan asemaan. Näin syrjäisillä seuduilla toimivat yritykset saattavat hankkia markkinoita yhä kauempaakin. Kuljetustuki on todettu tässä suhteessa tehokkaimmaksi keinoksi, mutta muitakin kuljetuskustannuksiin alentavasti vaikuttavia järjestelmiä tulee mielestäni jatkuvasti etsiä. Mielenkiintoista on todeta, että niin hallituksessa kuin valiokunnassakin on pohdittu sitä, voitaisiinko kuljetustuesta säätää lainsäädäntöteitse, mutta mielestäni muut ratkaisut haja-asutusalueiden yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi ovat parempia kuin säätää kuljetustuki pysyvällä lailla.

Toinen alueellisen kehityksen kannalta merkittävä asia Hallituksen toimenpidekertomuksessa vuodelta 2000 on valtioneuvoston päätös tavoiteohjelmasta, jolla täsmennetään aluepoliittisia linjauksia. Tärkeimpänä mainittakoon niin sanottu aluekeskusverkosto. Nykyisellään, siis tänä vuonna, tämä verkosto on muodostunut jo suhteellisen kattavaksi ja osoittautunut arvokkaaksi veturiksi monellakin eri paikkakunnalla.

Hallitus on siis pyrkinyt rajoittamaan ja tasaamaan alueellista eriarvoisuutta. Perussuuntaus on kuitenkin valitettavasti edelleen se, että Etelä-Suomi ja suurimmat keskukset vetävät puoleensa koulutettua ja työikäistä väestöä. Hallituksen on siis jatkossakin suunnattava voimavaroja alueiden kilpailukyvyn säilyttämiseen. Tämä tapahtuu muun muassa panostamalla osaamiseen ja ennen kaikkea kuntien välisen yhteistoiminnan ja tarvittaessa jopa yhteenliittymien, kuntaliitosten, lisäämiseen.

Hallituksen toiminta on selkeästi tähdännyt koko maan kehitykseen ja muuttoliikkeen hallintaan. Jatkuvan etelään suuntautuvan muuttovirran pysäyttäminen ei ole yksinkertaista eikä nykyisellään edes mahdollista, mutta hallituksen toimet sen hillitsemiseksi ovat toki tervetulleita.

Valitettavasti tässä yhteydessä on myös todettava, ettei kuitenkaan valtion virastojen hajasijoittaminen Helsingistä maakuntiin ole edennyt läheskään siinä aikataulussa kuin olisi ollut toivottavaa. Ministeri Itälälle haluan antaa tunnustuksen ponnekkaista toimenpiteistä hänen toimialueellaan, vaikka vastustus valtion keskushallinnossa on todella ankaraa kaikkia järkeviäkin hajasijoitustoimenpiteitä kohtaan. Tällä vaalikaudella ei mielestäni ole tehtävien hajauttaminen maakuntiin onnistunut alkuunkaan siinä laajuudessa kuin olisi ollut toivottavaa.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon haluan myöskin tässä yhteydessä puuttua ja jota myöskin hallitus toimenpidekertomuksessaan on käsitellyt ja johon myös puolustusvaliokunta on ottanut useaan otteeseen kantaa, on kotimaisen puolustusvälineteollisuuden turvaaminen. Kriisiajan puolustuksen kannalta sen säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeätä. Hallitus toteaa toimenpidekertomuksessaan, että torjuntahävittäjien maksuosuuksien suuruus on syönyt rahoitusta kotimaiselta puolustusvälineteollisuudelta tehtäviltä hankinnoilta. Tämä on luonnollisesti valitettavaa. Onneksi hävittäjähankintoihin liittyneet vastakaupat osaltaan kuitenkin tukivat teollisuuttamme myös vuonna 2000.

Kolmen viime vuoden aikana olemme sekä puolustusvaliokunnassa että puolustus- ja turvallisuusjaostossa kuulleet lukuisia puolustusvälineteollisuutemme edustajia ja kuulleet sen huolen, joka heillä on omasta työstään ja siitä, kuinka jatkuvasti olemme lisäbudjetein pyrkineet turvaamaan työpaikat. Jatkuva epävarmuus puolustusvälineteollisuutemme tilasta ei ole mielekästä, ja onneksi tänä vuonna myöskin hallituksen taholta on tehty myönteisiä toimenpiteitä asian korjaamiseksi. Toivon mukaan pääsemme ennen pitkää 50 prosentin omavaraisuuteen niin kuin valtiovarainvaliokuntakin on edellyttänyt. Suomen itsenäisen puolustuksen turvaaminen edellyttääkin materiaalimäärärahojen nostamista tulevaisuudessa.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kertomuksessa kiinnitetään huomiota myöskin tutkimus- ja kehitystoimintaan ja maamme harjoittamaan teknologiapolitiikkaan. Tosin näkökulma on tässä kirjassa hieman vanha, kun tarkastelukohteena on vuosi 2000. Tänä päivänä on saatavissa paljon tuoreempaakin tietoa.

Viime viikollahan teollisuus julkaisi hyvinkin merkittävän hätähuudon tutkimus- ja kehitystoiminnan ja teknologiapolitiikan tilasta. Sen ydinhän oli siinä, että meillä tutkimus- ja kehitysmäärärahojen kasvu on nyt tavallaan ollut samalla tasolla kolme viimeistä vuotta. Kasvu on jäädytetty, ja kun kyse on kuitenkin sellaisista innovatiivisista, nimenomaan uusien voimakkaiden kasvualueiden hankkeista, joiden vaikuttavuutta voidaan tarkastella vain todella pitkällä aikaviiveellä, niin tavallaan johtopäätöshän on tästä se, että meiltä puuttuu halu tänä päivänä investoida tulevaisuuteen. Siis tarvitaan juuri nyt niitä t&k-panostuksia, joilla tulee huomisen tuloa.

Tämä hätähuuto on todellakin otettava vakavasti. Valtion tiedeneuvosto on laskenut, että tutkimus- ja kehitysmäärärahoissa laskennallinen alijäämä on tänä päivänä runsaat 100 miljoonaa euroa vuositasolla. Se on erittäin merkittävä summa, jota täytyisi lähteä muutaman vuoden tutkimus- ja kehityspanostusten elvytysohjelmalla kuromaan kiinni. Suomi oli vielä muutama vuosi sitten sellaisella kansainvälisellä innovaatiokäyrällä, että me olisimme vuonna 2005—2006 olleet maailman ykkönen siinä. Tänä päivänä tuo käyrä johtaa sijaluvulle 6—7. Tämä kuvaa tavallaan juuri sitä, mitä t&k-panostusten jäädyttäminen tarkoittaa. (Ed. Kokkonen: Ed. Laukkanen, puhuitte kuin ed. Tiuri! Meistä monet ovat samaa mieltä!) — Meillä ed. Tiurin kanssa on t&k-hankkeissa ja teknologiapolitiikassa paljon samanlaisia näkemyksiä, mutta sitä olen kyllä ihmetellyt, että ed. Tiuri, professori Tiuri, siviilielämässään ei ole kuitenkaan kantanut täällä salissa kovin paljon huolta niistä leikkauksista, jotka ovat kohdistuneet Teknillisen korkeakoulun määrärahoihin.

Me tiedämme tänä päivänä, että juuri tietoliikennealalla, joka on yksi niitä alueita, joilla Suomella on parhaat mahdollisuudet menestyä myöskin tulevaisuudessa, on tänä päivänä tavattoman suuri osaajapula. Sellaiset ihmiset hoitavat siellä professuureja, joilla ei siihen välttämättä ole kaikkia edellytyksiä. Tämä näkyy myöskin korkeakoulujen määrärahojen leikkauksen seuraamuksina, ed. Kokkonen, joihin myös hallituksen tulisi kiinnittää vakavaa huomiota. (Ed. Kokkonen: Ja, ed. Laukkanen, ne, joilla taas olisi edellytyksiä olla siellä professoreina, ovat täällä kansanedustajina, niin kuin ed. Tiuri!) — Niinhän meitä täällä paljon on.

Ydinkysymys on siinä, että me tarvitsemme tutkimus- ja kehitysmäärärahoihin edelleenkin voimakkaita panostuksia, Tekes tarvitsee edelleenkin voimakkaita panostuksia. Tekesin määrärahojen jaolla on saavutettu erittäin merkittäviä tuloksia monilla teknologiavetoisilla alueilla. Nyt en puhu vain informaatiosektorista, ict-klusterista, vaan tällä tarkoitan myöskin niitä uusia innovatiivisia alueita, joita on mahdollisuus kehittää vaikkapa puurakentamisteknologian alueella tai energia- ja ympäristöteknologian alueella, bioteknologian alueella. Nämä ovat kaikki sellaisia alueita, joilla Suomella on suurenmoisia kansainvälisiä menestymisen mahdollisuuksia.

Jos tänä päivänä valtion julkisten tutkimus- ja kehitysmäärärahojen osuus yritysten tutkimus- ja kehitysmäärärahoista on laskenut jopa alle Oecd:n keskiarvon ja alle EU:n keskiarvon, niin kyllä pitäisi silloin hälytyskellojen soida. Silloin me tavallaan murramme niiden mahdollisuuksien suuren hyötykäytön, jolla kasvu-uralla Suomi jo muutama vuosi sitten oli, jolle se oli päässyt. Nyt me olemme hyvin nopeasti putoamassa sieltä.

Toinen merkittävä kysymys, joka tähän liittyy, arvoisa rouva puhemies, on nimenomaan yritysten siemenrahoitus. Kun me mietimme tavallaan niitä keinoja, joilla valtion erityisrahoitus tulee Finnveran tai Teollisuussijoituksen, osin ehkä Sitrankin kautta mukaan, te-keskusten kautta perinteisten yritystukien muodossa mukaan, tullaan mukaan siinä vaiheessa, jolloin ehkä se akuutein yrityshautomovaihe on jo elettyä aikaa ja on päästy jo sellaiselle kasvu-uralle, jolla myöskin liikevaihtoa syntyy. Me tarvitsemme entistä enemmän rahoituksellisia mekanismeja ja välineitä sinne alkupäähän, siemenvaiheeseen, auttamaan yritystä sen kuolemanlaakson yli, ennen kuin syntyy todellista liikevaihtoa. Tässä on se suuri haaste, mihin myös pitäisi tutkimus- ja kehityshankkeiden ja teknologiapolitiikkaan suuntautuvien resurssien kasvattamisen ohella, rouva puhemies, kiinnittää vakavaa huomiota.

Muutama sana vielä yleisistä yrittäjyyden edellytyksistä. Nyt täytyy kyllä sanoa, että kauppa- ja teollisuusministeriön erittäin vahvasti mainostettu Yrittäjyys-hanke, vaikka maakuntiakin on kierretty erilaisilla suurilla tilaisuuksilla, ei oikein ole päässyt alkua pidemmälle. Se on jäänyt torsoksi, se on ollut enemmän hankkeiden listausta, sellaisten kohteiden listausta, mitä pitäisi tehdä, kuin todella konkreettisia toimenpiteitä. Tämänhän osoittavat pelkästään ne luvut, joita täälläkin on todettu moneen otteeseen, että viime vuonna lopetti maassamme 6 prosenttia yrityskannasta, ja tämä tapahtui vahvan nousun aikana. Eihän tällaista ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Kyllä silloin pitää oikeasti tässäkin asiassa koettaa tunnistaa ne kipupisteet, millä yrittäjien määrän lasku saadaan käännettyä toiseen suuntaan.

Kyse on myös asenteista. Tutkimusten mukaan vain 10 prosenttia kansalaisista voi tänä päivänä harkita yrittäjäksi ryhtymistä, ja ennen muuta kyse on silloin yrittämiseen liittyvästä byrokratiasta. Siksi täälläkin esillä ollut yhden luukun käytäntö voisi olla yksi mahdollisuus helpottaa yritysten asiointia viranomaisten kanssa. Myös tietotekniikka on niin kehittynyttä, että paperien pyörittämisestä täytyisi tietotekniikan avulla päästä olennaisesti yksinkertaisempiin malleihin. Myös te-keskusten yritystukien käsittelyaikoja yrittäjät pitävät kohtuuttoman pitkinä. Näissä viranomaispalveluissa juuri te-keskuksissa, joissa kohdataan yrittäjä silmästä silmään, täytyisi päästä yhä enemmän asiakaslähtöisyyteen ja neuvovaan kumppanuuteen sen sijaan, että te-keskukset toimivat tänä päivänä viranomaisina ja omaavat viranomaiskäytännöt.

Nyt on nähty myöskin se, että yritysten investointimäärärahojen niukkuus ajankohtaisessakin suhdannetilanteessa on ollut selvä työpaikkojen syntymisen este, samalla tavoin kuin Tekesissä on ollut mittava määrä todella käyttökelpoisia hankkeita, sellaisia hankkeita, joita voidaan rahoittaa ja saada uusia teknologisia innovaatioita liikkeelle. Rahanpuutteen takia ne ovat jääneet toteutumatta. Sama koskee te-keskusten monia hankkeita. Tällä olisimme voineet saada alueilla hyvinkin nopeasti liikkeelle uutta yrittäjyyttä.

Lopuksi, rouva puhemies, totean vielä kipukohteita, joita myöskin tässä kertomuksessa on ihan oikein listattu. Sukupolvenvaihdoksien ratkaiseminen on välttämättömyys. 70 000 yrityksen sukupolvenvaihdos on kiinni tulevina vuosina siitä, minkälaisia edellytyksiä sen toteuttamiselle me lainsäädännön ja yhteiskunnan keinoin voimme antaa. On selvää, että jos sitä ei hoideta, kymmenientuhansien työpaikkojen olemassaolo vaarantuu. Siksi täytyy edistää lahja- ja perintöverotuksen keventämistä. Myöskin yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmä täytyy toki pitää voimassa. Sehän on toiminut hyvin, tukenut yritysten omavaraisuusasteen nousua ja estänyt kaksinkertaista verotusta. Täytyy kehittää myöskin riskirahoitusmallia, jolla voidaan helpottaa yritysten jatkajien toimintaa ja tukea heitä.

Yrittäjyyspolitiikasta on jätetty erinomaisen hyvä ponsilausuma tänne, ja minusta sitä on hyvin helppo tukea, ja sen toteuttaminen ja sen huomioon ottaminen myöskin kauppa- ja teollisuusministeriön linjauksissa hallituksessa olisi todellakin suotavaa.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Oppositio kaivoi hallituksen vuoden 2000 kertomuksesta erittäin turvallisen aiheen keskustelun kohteeksi, nimittäin yrittäjyyden ja siinä esiintyvän trendin. Nimittäin kaikki ne tilastot, mitkä täällä ovat tulleet nyt hyvin monelta eri kantilta esitellyiksi, osoittavat sen huolestuttavan kehityssuunnan, että yrittäjyys laskee ja yritysten määrä pienenee.

Tulevaisuudenodotuksetkin valitettavasti ovat myöskin saman suuntaiset. Niistä tilastoista, mitä ei tässä ole vielä ehditty mainita, silmiini sattui yksi ennakoiva tilasto, jossa puhuttiin 50 000—80 000 yrityksestä, joille ei näyttäisi löytyvän jatkajaa lähimmän kymmenen vuoden aikana, tekipä oikeastaan melkein mitä tahansa. Siinä sitten tällaista suosiolahjamenettelyä on erääksi keinoksi tarjottu. Se asiahan on täällä lakivaliokunnassa tällä hetkellä muhimassa. Toivottavasti meidän eduskuntaryhmämme enemmistön vastustuksesta huolimatta se tullaan hyväksymään. Kuulun tässä asiassa ryhmämme absoluuttiseen vähemmistöön.

Mistä tässä nyt sitten loppujen lopuksi pohjimmaltaan on kysymys? Minun mielestäni siinä keskustelussa, mitä täällä on käyty, on kahdesta asiasta kysymys: toisaalta yrittäjyydestä sellaisenaan, alttiudesta, valmiudesta lähteä itsenäiseksi yrittäjäksi ja toisaalta sitten yritysten alueellisesti tasapainoisesta sijoittumisesta. Nämä ovat mielestäni ne kaksi asiaa, jotka tähän olennaisesti liittyvät, jotka eräällä alueella tulevat yksiin ja toisaalta eivät ole sama asia, vaan ovat hyvinkin merkittävästi eri asia.

Ed. Laukkanen esitti äskeisessä puheenvuorossaan erittäin hyvän katsauksen siitä, mitä keinoja potentiaalisesti on olemassa yrittäjyyteen liittyvissä, sanoisinko, markkinaehtoisissa toimenpiteissä, joihinka yhteiskunta voi ohjausmekanismeillaan osallistua. Henkilökohtaisesti olen nähnyt asian sillä tavalla, että kun meillä on erinomaisen paljon konsulttien ja muiden toimesta puhuttu synergiaeduista uusyrittäjyyteen liittyen, niin kyllä se on tarkoittanut käytännössä sitä, että on ohjattu kasvukeskuksiin, koska siinä on ollut helpoin osoittaa synergiaetua. Siis toisin sanoen tämä on eräänlaisen tietoisen, piilotietoisen — vähän hullu sana, mutta kuitenkin — toiminnan tulos. Sille vaihtoehto on hyvin tietoinen porkkanapolitiikka, jolla ohjataan yrityksiä sellaisille paikkakunnille ja alueille, missä on potentiaalista työvoimaa tällä hetkellä niin, että he ovat täysin koulutettuina valmiina, kun vain yritykset sinne ohjataan.

Henkilökohtaisesti olen tarjoillut niin sanotuissa tupailloissa — jotka eivät nyt meidän kohdallamme sellaisia käytännössä ole — sitä mallia, että yhteiskunta voisi osallistua tällaiseen alueelliseen sijoittumiseen sillä, että parin kolmen vuoden aikana yrityksille maksettaisiin sellaista porkkanarahaa, joka helpottaisi erittäin pätevän henkilökunnan rekrytointia, yritystoiminnan siirtämistä, meidän alueeltamme sanotaan, Taivalkosken kaltaiselle alueelle, jossa on erittäin hyvin koulutettua työvoimaa tällä hetkellä, valtion kouluttamaa työvoimaa, ja neljäsosa työvoimasta ilman työtä. Toisin sanoen suhteellisen vähillä rahoilla voitaisiin päätyä erittäin hyvään alueelliseen, mitenkä sen voisi sanoa, tasapainoisuuden uudelleensaavuttamiseen; sanottakoon se näin.

Toinen asia on sitten rahavirtojen ohjailu. Markkinataloudessa ja maapallon ja ehkä ainakin Euroopan kapitalistisimmassa maassa minusta aika mielenkiintoista on se, että ne, jotka yhteiskunnallisen näkemyksen puolesta edustavat ehkä voimakkaimmin juuri tätä niin sanottua pääomavaltaisuutta ajattelussaan ja toiminnassaan, kaikkein voimakkaimmin puhuvat täällä nyt siitä, että rahavirtoja pitäisi ohjailla niin, että se toimii yrittäjyyden hyväksi. Minusta tämä on vain hyvä asia. Sehän osoittaa sitä, että tässä valmiudet, henkiset ja ajatukselliset ja yhteiskunnallisiin näkemyksiin liittyvät valmiudet, ovat aivan mahtavaa luokkaa. Minusta tätä henkistä valmiutta kannattaisi hyödyntää, koska kysymys on suoraan sanottuna omistamiseen ja itsenäiseen päätöksentekoon omista varoista kohdistuvasta ratkaisumallista.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä vastauspuheenvuoro ed. Kerolalle, kun hän syytti yliopistojen professoreita, että he eivät ole hoitaneet tätä hommaa opetuksessa. Sanon vain sillä tavalla, että olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota lääkäriprofessoreiden oppilaiden käyttäytymiseen, jotka jättävät kaikki terveyskeskukset ja muut ilman lääkäreitä ja lähtevät yksityisyrittäjiksi; professorit ovat liian hyvin onnistuneet tässä.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen kiinnitti minusta huomiota tärkeään asiaan, yritysten sijoittumiseen ja siihen, mitä valmiuksia eri alueilla ja paikkakunnilla on ottaa vastaan yrityksiä, minkälainen henkilöstö, osaaminen, jo olemassa oleva infrastruktuuri on. Minusta tähän puoleen pitäisi nyt kiinnittää vakavasti huomiota valtionhallinnossa laajemminkin. Meillähän aiemmin oli sijainninohjausjärjestelmä. En tiedä, oliko se hyvä, toimiko se byrokraattisesti, mutta joka tapauksessa tarvittaisiin jotain sen tyyppistä toimintaa, jossa tavallaan tieto saadaan kulkemaan ja potentiaaliset yrittäjät ja yrittäjyyden edellytykset eli osaava työvoima ja alueet kohtaamaan. Ulkopuoliset näkevät ehkä asian vähän paremmin. Luin juuri Valtimolle sijoittuneen hollantilaisen yrittäjäperheen kokemuksista ja näkemyksistä. He ihmettelivät, miksi Suomessa keskitytään kaupunkeihin, kun on niin erinomaiset edellytykset yrittäjilläkin ja yritystoiminnalla sijoittua kautta maan.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on tärkeä keskustelu, ehkä turvallinenkin keskustelu, niin kuin ed. Pulliainen sanoi, mutta kyllä yrittäjäasiat nyt makaavat. On poliittisen tahdon asia saada niitä liikkeelle. Tiedämme, että suosiolahja-asia, kun puhutaan sukupolvenvaihdoksesta, makaa lakivaliokunnassa aivan virheellisillä tasa-arvonäkökohdilla. Toisaalta perintö- ja lahjaverolain muutos siten, että tuottoarvoja laskettaisiin realistisemmalle tasolle ja voitaisiin edistää perheyritysten ja maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdosasioita, makaa ministeri Siimeksen pöydällä. Koko Yrittäjyys-hanke tuntuu makaavan kauppa- ja teollisuusministeriössä, mutta erityisesti kiinnittäisin huomiota tähän sukupolvenvaihdosasiaan, joka on poikkeuksellisen tärkeä asia. Jos poliittista tahtoa hallituksella ja eduskunnalla on, niin tämä saadaan liikkeelle vielä tällä vaalikaudella, ja tätä todella toivon.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on suuri maa, ja täällä on ongelmia yrityksillä sijoittua tasapuolisesti eri puolille Suomea. Silloin alueellinen kuljetustuki on erittäin tärkeä, mutta se on vaan Suomessa niin vaatimatonta luokkaa. Ruotsissa se on ihan eri luokkaa, ja siellä on oivallettu, että sillä voidaan aluepolitiikkaa harrastaa. Täällä on lueteltu maakunnat, missä sitä saa. Mielestäni sitä pitäisi laajentaa muun muassa Keski-Suomeen. Sieltä on pitkät matkat satamiin ja paljon vientiin menee tuotteita. Yritysten toimintaedellytyksiin ja sijoittumiseen vaikuttavat myös tiet. Ne ovat päässeet rapautumaan Suomessa aika huonoiksi. Muun muassa Nelostie on luvattoman huonossa kunnossa eikä ole siinä kunnossa, kuin liikennemäärät edellyttäisivät.

Täällä on kannettu huolta korkeakoulutasoisen koulutuksen ja työelämän yhteistyöstä. Toki se on erittäin tärkeää, mutta olisin myös huolissani ammatillisesta koulutuksesta. Se on jätetty, sanoisiko, kesannolle. Siitä on suuri pula, ja tämä on jo monen alan kasvun esteenä.

Kaiken kaikkiaan tässä on erittäin kipeisiin asioihin puututtu, ja toivottavasti eduskunta ottaa tästä opikseen ja puuttuu näihin kipukohtiin.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun ed. Pulliainen äsken sanoi, että tämä yrittäjyys on opposition näkökulmasta erittäin turvallinen puheenaihe, josta tässä keskustellaan, niin aloitankin sen vuoksi maataloudesta ja tarkoitan tällä myöskin muuta kuin pelkkää karjataloutta.

Arvoisa puhemies! Maatalouden harjoittajat ansaitsevat myöskin tämänhetkistä pitkäjänteisemmän toimintavarmuuden. Puutteita tässä pitkäjänteisyydessä on niin tulokehityksessä verrattuna muihin väestöryhmiin kuin oikeusturvassakin. Toivonkin uuden ministerin ja kansliapäällikön avaavan avoimemman keskustelun maatalouden kehittämisestä ja niin, että myöskin nuoria kiinnostaisi tämä ammatti ja heissä heräisi mielenkiinto maataloutta kohtaan. Maatalous, kotimainen elintarviketuotanto, ei suinkaan ole mikään maailmanlopun ala, vaan päinvastoin se on tulevaisuudessa entistä tärkeämpi. Mielestäni Lipposen hallituksessa on harjoitettu jäätävän kylmää suhtautumista viljelijöihin. Maatalous ja maaseutu ei ole eikä sen tule koskaan ollakaan pelkkää romanttista museo- tai suojelualuetta vaan yhä lukuisammille suomalaisille myöskin työpaikka.

Täällä on kiinnitetty huomiota aivan erityisesti sukupolvenvaihdoksiin, jotka tulevaisuuden yrittäjyysasioista ovat ehdottomasti yksi kaikkein tärkeimmistä. Kun täällä on yksi valtioneuvoston jäsenkin läsnä, ministeri Koskinen, niin kysynkin: Miksi yritysomaisuuden arvostussäännöstä ei tulla samoin periaattein kuin perintö- ja lahjaverotuksessa soveltamaan? Mihin ihmeeseen on jäänyt 30 prosentin arvostus, omaisuuden arvostus, mitä on pitkään jo ajettu? Ei olisi monimutkainen tapa sitä toteuttaa, ja samaan aikaan myöskin verotusarvot ovat voimakkaasti nousseet. Tämä myöskin omalta osaltaan eriarvoisuutta lisää ja kustannuksia ennen kaikkea sille jatkajalle.

Tapio Karjalainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Minä siirryn tästä turvallisesta mutta ei suinkaan turhasta aiheesta pikkuisen myös syrjään.

Kiinnitän huomiota sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon ja siellä kohtaan "Omaishoito". Minusta siinä ollaan tärkeän asian osalta liikkeellä ja tuo erittely, mikä lausuntoon sisältyy, on ihan oikea. Useinhan näissä omaishoitoasioissa on kaksi avutonta: toinen, joka on potilas, ja toinen, joka yrittää hoitaa. Tämä toiminta, niin kuin valiokuntakin toteaa, ei ole vakiintunutta toimintaa. Se on usein määräaikaista määrärahojen suhteen, vaillinaista, määrärahat loppuvat kesken vuoden, ja lisäksi molempien näitten, sekä omaishoidettavan että -hoitajan, tukipalvelut puuttuvat. Se, että tässä lähimmäisenrakkaus ja velvollisuudentunto toimivat niin, että yhteiskunta pääsee usein tästä moraalisesta vastuusta niin kuin koira veräjästä, on tietenkin tavallaan ongelmaa piilottava asia, mutta uskon, että moni meistä tietää, minkälaista tuskaa omaishoidon puitteissa koetaan.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Todella ilman omaishoitajia ei monenkaan kunnan terveydenhoito ja sairaanhoito yleensä tulisi toimeen, mutta on myöskin niin, että niiden pitäisi saada enemmän resursseja. Professori Jussi Huttusen johtama projekti on meneillään, ja professori Huttunen on sitä mieltä, että valtiovallan pitäisi lisätä terveyden- ja sairaanhoidon rahoitusta omalta osaltaan budjetissa. Se on tärkeä asia mielestäni. Esimerkiksi vuonna 2000 ei hallitus kylliksi tässä asiassa ole tehnyt. Vuonna 2002 toivon mukaan tekee.

Puhemies! Toinen asia liittyy ed. Laukkasen ja ed. Pulliaisen käyttämiin puheenvuoroihin. Nimenomaan osaamisen tukemisessa ja projekteissa, jotka liittyvät uusiutuvan energiantuotannon tukemiseen, KTM:n pääluokalla on aivan liikaa ollut tyhjää tässä kohtaa. Näin ollen se on tärkeä asia, johon on syytä kiinnittää huomiota. Suomi ei pysty sen enempää KIO1:n kuin KIO2:nkaan mallin mukaisesti täyttämään Kioton velvoitteita, jos ei kylliksi panosteta uusiutuvan energiantuotannon kehittämiseen, innovaatioihin ja nimenomaan demonstraatiotukeen, joka merkitsee esimerkiksi uuden tyyppisen tuulivoimalaitoksen, biopolttolaitoksen tukemista.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän hallituksen toimenpidekertomuksen yhteydessä on käyty hyvää keskustelua yrittäjyydestä ja myöskin omaishoitokysymyksestä.

Haluaisin yrittäjyyskohtaan tuoda vielä sen näkökulman, että seitsemän viime vuoden aikana, kun olemme olleet Euroopan unionin jäsenenä, meiltä on poistunut 20 000 maatalousyrittäjää toiminnasta. Tämä varmasti myöskin näkyy näissä yrittäjätilastoissa. Kun tiedämme sen, että tällä hetkellä on halukkuutta maatalousyrittäjien investointeihin merkittävästi, mutta rahat uhkaavat loppua, niin että kaikkia hakemuksia, jotka ovat käsittelyssä, ei voida käsitellä, toivoisinkin, että nyt hallitus, joka lupaa yrittäjyyttä täällä voimakkaasti tukea, lisäbudjetin yhteydessä toisi esityksen, jossa lisämäärärahoja myöskin maatalouden investointeihin voitaisiin esittää. Onhan nimittäin niin, että kun itälaajentuminen Euroopan unionin piirissä tapahtuu, se aivan varmasti tuo merkittäviä ongelmia myöskin Suomen maataloudelle, jos ei siihen ole riittävästi varauduttu.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatilatalouden osalta tarvittaisiin todella nykyistä pitkäjänteisempi kuva tulevaisuudesta. Tarvittaisiin luottamusta, niin että sukupolvenvaihdoksia todella tehtäisiin, riittävä rahoitus siihen. Nyt näyttää siltä, että kehitys nousee jossakin määrin, mutta se tulee todella niin, että yksikkökoko on kasvanut merkittävästi. Siihenkin sisältyy omat ongelmansa, erityisesti alueelliset ongelmat. Kaikki me kuitenkin tiedämme, että maatilatalous, maatalouden perustuotanto, on se runko, jonka varassa monien laajojen maaseutualueiden elinvoima voi vain säilyä. Siitä syystä olisi tärkeää, että huolehdittaisiin perusmaatalouden toimintaedellytyksistä, kannattavuudesta, tulokehityksestä ja myös sosiaaliturvan edellytyksistä.

Jos väestön määrä vähenee jatkuvasti tätä vauhtia, ei edellytyksiä myöskään monipuolisen tuotannon aikaansaamiselle ole, elinkeinopohjan monipuolistamiselle maaseudulla, mikä olisi välttämätöntä tässä tilanteessa. Siihen meillä olisi toki edellytykset. Mielestäni nyt pitäisi luoda sellainen pidemmän aikavälin tavoitteellinen sekä elintarvike- että maaseutuohjelma ihan toteutusta myöten eikä vain paperille, lähteä päättäväisesti huolehtimaan siitä, että meillä säilyy maaseudun elinvoimaisuus.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Väistö otti erittäin tärkeän kysymyksen esille, nimittäin maatalouden investointien ja sukupolvenvaihdoksen rahoituksen. Nythän on se ristiriitatilanne, että toisaalta hallitus ja hallituksen ministerit kehottavat viljelijöitä investoimaan ja laajentamaan tuotantoaan, mutta tositilanne on se, että rahoitus on riittämätön. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla on se tilanne, että viime vuodelta siirtyi hakemuksia enemmän kuin tämän vuoden rahoituskiintiö on kaiken kaikkiaan olemassa maatalousinvestointeihin. Se osoittaa sen, että pitäisi nopeasti löytää lisää rahaa tähän, jolloin maatalouden investointitaso voitaisiin ylläpitää ja sitä kautta yritystoiminnan edellytykset ja maaseudun runkoasutus.

Ed. Pulliainen käytti minusta hyvän puheenvuoron. Toivon, että se ajattelu saa lisää jatkoa, elikkä yritysten sijoittamisedellytyksiä pitäisi edistää haja-asutusalueille ja luoda nimenomaan kannattavia edellytyksiä. Yritykset investoivat sinne, missä tuotanto-olot ovat parhaat. Se pitäisi ottaa realiteettina, ei vain pelkät ohjelmat vaan realiteetit tässä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen toimenpidekertomus antaa aihetta hyvinkin laaja-alaiseen keskusteluun.

Yhteiskuntapoliittisesti ja yhteiskunnan tasapainoisen kehityksen kannalta näen tärkeäksi tässäkin yhteydessä korostaa myös sitä, että kunnat, jotka toimeenpanevat niitä päätöksiä, joita valtiovalta päättää, saavat riittävät voimavarat ihmisten perustarpeitten täyttämiseen. Tällä hetkellä tässä suhteessa on paljon korjaamisen varaa. Erittäin monet kunnat ovat äärirajoilla selviytymisen suhteen. Tämä on todella vakava tilanne, jos me ajattelemme vaikkapa sosiaalitoimen sektoria, terveydenhuoltoa. Kerta kaikkiaan tarvitaan riittävästi taloudellisia voimavaroja.

Samalla tämä koskee myöskin maaseudun kehittämistä, kylien kehittämistä. Kyllä kyläkoulu on sellainen kehittämistekijä kylällä, että se hakee vertaistaan. Monet EU-projektit, projektisihteerit ja virkamiehet saa palkata, eivätkä kylän toiminnat paljon kehity, eikä kylän vetovoimaisuus lisäänny, mutta jos kylällä voidaan turvata kyläkoulun säilyminen ja antaa aktiviteettia kylätoiminnoille ja kylätoimikunnille, silloin on toiveita, että maaseutukylän silmä ei sammu, vaan säilyy perusasutus ja peruselinkeinotoiminta kuntien rajoja myöten. Tällöin myöskin maakunnat säilyttävät elinvoimaisuutensa. Näen, että kyläkoulujen turvaaminen on eräs tapa myös koko yhteiskuntapolitiikan ja elinkeinopolitiikan edistämiseksi.

Eräs asia, missä kunnille jälleen on uhkana tulla lisärasitus, on se, että kaava-alueitten tiekustannukset eräiltä teiltä, jotka eivät olisi seudullisia kantateitä tai valtateitä, siirtyisivät kunnille. Tämä on monta kertaa uhkana tulossa kunnille, kun tämä käy toteutumaan.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on viitattu yrittäjien ja maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoskysymykseen. Kun suuret ikäluokat pian jäävät eläkkeelle, tämä on hyvin tärkeä asia hoitaa, samoin ratkaisut perintöverotuksessa, jotka edesauttaisivat sukupolvenvaihdosta. Pitäisi hakea mallia niistä maista, joissa ei meidän kaltaista perintöverotusta edes ole.

Useassa puheenvuorossa on viitattu, muun muassa ed. Anu Vehviläinen, omaishoitoon. Tämän edistämiseksi kaikilla tavoilla omaishoitajien jaksamisesta alkaen tulisi tehdä voitavansa.

Kun äsken puhuin kyläkouluista, liittäisin samaan sarjaan yläasteet, pienet yläasteet ja pienet lukiot. Näiden säilymisestä on pidettävä huolta.

Akateemiselta asteelta näkisin, että kun maassa on muun muassa lääkäripula, meidän tulisi voimakkaasti lisätä lääkärikoulutusta.

Ed. Karpio viittasi tärkeään kysymykseen puolustusmateriaalituotannon kotimaisesta omavaraisuudesta. Tähän tulee myös panostaa hyvin voimakkaasti. Ei ole varaa, että työpaikoilla on epävarmuus työn jatkumisesta. Menetettäisiin maasta pitkäaikainen osaaminen, jota ei olisi helppo saada takaisin, ja tämän vuoksi tuo kysymys ansaitsee vakavan huomion.

Ed. Tiusanen äsken toi esille uusiutuvat kotimaiset energiamuodot. Nimenomaan biopolttoaineitten käytön edistämiseen tulisi löytää veroratkaisuja, samoin polttolaitteitten kehittämiseen. Muuten emme täytä kansainvälisiä sitoumuksiamme.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Oinosen kanssa satumme kantamaan huolta kerrankin samasta asiasta, niin täytyy auttaa ed. Oinosta siinä, millä tavalla tässä yhteisessä pyrkimyksessämme saattaisimme edistyä. (Ed. Laakso: Se on kyläkoulut!) — Se on kyläkoulut, aivan oikein, edustaja Laakso. Olemme olleet 15 vuotta yhtä aikaa täällä, ed. Laakso, niin että meidän ei tarvitse puhuakaan, katse jo kertoo totuuden.

Ed. Oinoselle: Se konstihan olisi se, että me siirrämme peruskoulun järjestämisvastuun valtiolle. Se tarkoittaa tilaaja—tuottaja-mallia, jolloinka kunta voisi olla tuottaja, valtio tilaaja ja me täällä eduskunnassa päätämme normituksen koskien kyläkoulujakin, jolloinka tämä homma on valtakunnallisesti hanskassa kaikissa olosuhteissa. Mitä ed. Oinonen tähän sanoo? Onko tässä suurpetoja nyt taas, vai? (Ed. Oinonen: Harkitaan asiaa!)

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen kertomusta vuodelta 2000 on käsitelty laajasti ja käytetty monta hyvää puheenvuoroa.

Maaseutupolitiikka, jota hallitus on harjoittanut ja erityisesti hallituksessa ollut ministeri Hemilä, on johtanut siihen, että meillä maaseutu vain autioituu. Maatalous on pistetty osaksi maaseutupolitiikkaa, ja mielestäni nyt uuden ministerin aikana pitäisi löytää uusi maatalouspoliittinen ohjelma, jossa edelleen turvattaisiin perheviljelmiin. Ministeri Hemilän aikanaan linjaamassa mallissa, että vain suuren ja vahvan rakennemuutoksen kautta voidaan Suomessa elintarviketuotantoa joltakin osin turvata, on jotain hyvää, mutta myös hyvin pahaa. Meidän olisi nähtävä eduskunnassa tulevaisuudessa se, että nimenomaan perheviljelmäajatus suomalaisessa yhteiskunnassa elintarviketuotannon perusrunkona tulisi olemaan jatkossakin johtava ajatus.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Vielä yrittäjyyteen. Kun ministeri Johannes Koskinen sanoi, että on pitkään ollut näitä ajatuksia vireillä siitä, miten asiaa hoidetaan, mielestäni nyt on akuutti ongelma maataloussektorin luopumistuen jatkokysymys ja ikärajan asettaminen oikeaksi eli se pidettäisiin 55 vuodessa koko kauden. Tätä kautta myös yrittäjyyttä hallitus voisi entistä enemmän auttaa ja siihen panostaa.

Myös energiavaihtoehtoja voisi yrittäjyyden kautta hakea. Eli biosysteemiin, mitä maatalous antaa lannan käsittelyssä, voimaan, mitä sieltä saisi, pitäisi tekniikkaa kehittää entistä enemmän.

Myös pitää turvata elintarviketalouden jatkuvuus Suomessa. Nyt kun EU laajentuu, meille tulevat laatukriteerit entistä tärkeämmiksi. Meillä ne ovat kunnossa. Sitä kautta voitaisiin myös edistää, mutta se vaatii kyllä sitä, että yhteiskunta panostaa ja antaa kehittämismahdollisuuksia laajalle maaseudulle ja maataloudelle. Siellä pitää olla rahaa investointien tekemiseen sillä tavalla, että normaalit perheviljelmät pystyvät jatkamaan tuotantoaan ja edelleen kehittämään ja jaksavat tehdä sitä tärkeää työtä, mitä tänä päivänäkin tehdään.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Rouva puhemies! Hallituksen toimenpidekertomuksen yhteydessä jälleen kerran on virinnyt keskustelua yrittäjyydestä. Sitä ennen toteaisin ed. Mauri Salolle, että eiköhän silloin unohdettu perheviljelmäsysteemit, kun silloisen pääministerin Esko Ahon johdolla meidät vietiin EU:hun. Eivätköhän nämä säännökset sieltä hyvin pitkälle johdu?

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan hyvin paljon normaalitoimintaedellytyksistä yritysten yhteydessä. Haluan vain todeta siltä osin, että itsekin tunnen jonkin verran yritystoimintaa ja minua hämmästyttää se, että unohdetaan aina, että jos on palveluyritys, pitää olla henkilöitä, jotka käyttävät palveluita, jos on tuotantoyritys, pitää olla ihmisiä, jotka ostavat tuotteita. Ei kukaan pysty kovin pitkään harjoittamaan yritystoimintaa, jos tuotteet eivät mene kaupaksi. Siinä on väistämättä edessä konkurssi. Tämä on eräs seikka, joka minua vähän harmittaa näissä keskusteluissa nimenomaan yritystoiminnasta ja sen toimintaedellytyksistä. Se on tärkeää, että ne toimintaedellytykset tuodaan esille, mutta pitää tuoda myös toinen puoli eli se, kenellä riittävät rahat harjoittaa yritystoimintaa, jos tuotteet tai palvelut eivät mene kaupaksi.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelemme vuoden 2000 toimenpiteistä. Se on nyt vähän myöhäistä, mutta onhan tässä hyvä luodata tulevaisuutta.

Sen verran voisin todeta itse keskusteluun kyläkoulukysymyksestä, kun työhuoneessani kuuntelin ja paikan päälläkin, että kyllä kai siellä pitää lapsiakin olla. Ei auta, vaikka hallinto siirrettäisiin vaikka Brysseliin. Ensisijaisesti vanhat konstit on otettava käyttöön. Pitäisi olla lapsia. Muuten eivät koulut kestä pystyssä.

Toinen asia sisarille ja veljille keskustassa: Pitää eduskunnassa käyttäytyä kanssa johdonmukaisesti eri kysymyksissä. Jos halutaan pitää perheviljelmämalli voimassa ja maaseudulla ihmiset asumassa, tukitoimenpiteiden ihmisille, jotka asuvat siellä tiloilla, pitäisi olla isommat kuin asfalttiviljelijöille, jotka kaupungeissa nappaskengissä kävelevät. Tästähän äänestettiin muutama vuosi sitten. Muistan, että silloin keskustan edustajat olivat vahvasti sitä mieltä, jotta kyllä tämmöisten korkokenkäviljelijöiden, asfalttiviljelijöiden, pitää olla samassa asemassa kuin maaseudun eläjätkin. Se on vikasuuntaan meno. Sen takia kaikissa näissä pitäisi ottaa huomioon näkökulma, millä tavalla maaseutu pidetään asuttuna, ei pelkästään se, jotta siirretään ihmiset asumaan joihinkin tämmöisiin asutuskeskuksiin ja sieltä käsin käydään hoitamassa eläimet ja viljellään ja jopa aiheutetaan eläinsuojelullisia ongelmia, kun ei olla lähellä sitä paikkaa, missä karjaa hoidetaan.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen seurannut keskustelua. On puhuttu sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnosta, jossa on kiinnitetty erityistä huomiota omaishoitajien asemaan. Tämä on mielestäni erittäin tärkeä kannanotto, minkä valiokunta on tässä tehnyt. Tämä ei ole ainoa paikka, missä valiokunta on kiinnittänyt huomiota omaishoitajien asemaan. Myöskin valtiovarainvaliokunta on varsin ansiokkaasti vaatinut korjauksia omaishoitajien asemaan. Tämä on mielestäni asia, joka vaatii nopeasti selvitystä. Tiedän, että ministeriössä tämä asia on jo selvittelyssä, mutta siihen tarvittaisiin uusia toimenpiteitä.

Olen varsin perusteellisesti käynyt läpi kymmenen vuoden ajalta omaishoidon tukea koskevan lainsäädännön ja todennut, että mielestäni kunnissa noudatettu käytäntö ei vastaa lain edellytyksiä. Omaishoidon tuki ei suinkaan ole hoitopalkkio, vaan siihen kuuluvat myös muut palvelut. Tämä on kokonaisuus, joka on tarkoitettu vaihtoehdoksi laitoshoidolle. Yksi ajatus, mikä on herännyt, on se, pitäisikö se ottaa perusterveydenhuollon osaksi taikka sairaanhoidon osaksi, koska omaishoitoa saavat ovat tietysti henkilöitä, jotka yleensä sairauden vuoksi tarvitsevat sitä hoitoa, elikkä siitä tulisi aivan selkeä vaihtoehto, niin että kunta joutuu aina harkitsemaan, mikä on oikea hoitomuoto henkilöille — vammaisille, vanhuksille — ja tämän pohjalta yhdessä potilaan ja hänen läheistensä kanssa suunnittelemaan sen. Tähänhän velvoittaa myöskin sosiaalihuollon asiakkaan asemaa koskeva laki. Tässä tarvittaisiin selkeä lainsäädännön muutos. En usko, että tämä asia muuten hoituu.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen ei ehkä ollut salissa, kun käytin asiasta puheenvuoron. Mutta juuri näin, tästä pitäisi olla olemassa kokonaisselvitys ja tehdä kokonaisuudesta ratkaisu eikä pieniä asioita kerralla. Tätä keskusta on jo pidemmän aikaa vaatinut. Ymmärtääkseni myös eduskuntaryhmissä on ollut tällaista halua. Jotenkin tuntuu huonolta, että tämä lykätään ja lykätään. Syksyllä käsittelimme hallituksen esitystä, joka toi muun muassa toisen vapaapäivän omaishoitajille, ja silloin oli vankasti se näkemys, että pitäisi olla oma laki omaishoitajuudesta, mutta edelleenkään me emme saaneet hallituksen puolelta minkäänlaista vastausta, onko sellaista tulossa vai ei. Nyt vaalikausi alkaa olla lopussa, joten tämän vaalikauden toimet minun käsitykseni mukaan ovat aika vähissä.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Jokainenhan meistä tietää, että yhteiskunta käyttää omaishoitajia hyväkseen. Jokainen tietää, että jos yhteiskunta ottaa asian hoitaakseen, se maksaa monin verroin enemmän. Tässä on sillä tavalla suuri epäkohta olemassa. Muutoinkin yhteiskunnassa on sosiaalisia asioita ja huono-osaisia siirretty kolmannen sektorin vastuulle. Se on minusta väärää tietä. Se on kunnioitettavaa työtä, mutta sitä tehdään sillä tavalla kuin satutaan jaksamaan ja on aktiivisuutta missäkinpäin Suomea. Sekin pitäisi jollakin perusasialla taata, että joka puolella ihmiset saavat hoidon, asuivat missä hyvänsä. Tämä on iso asia. Siitä pitäisi eduskunnan nyt keskustella ja hoitaa, että asiat luistaisivat tältäkin osin.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! En ole edelleenkään varma, että tarvitaan erillinen omaishoitoa koskeva laki, vaan sen pitäisi olla kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain — tai jos ne lait yhdistetään, uuden lain — ja muuten vanhustenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa koskevien lakien sisällä rinnastettavana hoitona niin, että siellä on säännökset, joissa todetaan, että aina arvioidaan, hoidetaanko potilasta — vanhusta, vammaista — kotona kotipalvelujen, kotisairaanhoidon tuella, kotisairaalassa taikka terveyskeskuksen vuodeosastolla, sairaalan vuodeosastolla, jossain laitoksessa. Se olisi selkeästi rinnastettu lainsäädännössä näiden kanssa.

Eihän vanhainkodeissakaan ole vuoden lopussa vanhusten vaihtopäivää, niin kuin meillä Tampereella on omaishoidon tuessa, kun tehdään sopimukset vain määräaikaisesti. No ei tietysti kaikkia vaihdeta, mutta tämä on täysin kestämätön tilanne niin hoidettavien kuin hoitajien kannalta. On tarkoitettu, että tämä on vaihtoehto niin kauan kuin hoidon tarve on olemassa ja potilaan tila sen sallii. Tämän tyyppinen ratkaisu ei välttämättä vaadi mitään omaa erillistä lakia, vaan se sisällytetään eri lakeihin yhtenä vaihtoehtona.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minäkään en ole sitä mieltä, että erillislainsäädäntö aina ratkaisisi vaan sisältö, mikä asema omaishoidolle annetaan tässä kokonaisuudessa meidän hoitojärjestelmässämme. Siltä osin olen samaa mieltä ed. Stenius-Kaukosen kanssa.

Mutta pidän ongelmallisena sitä, että jos hallituksen puolelta kuitenkin jo tunnustetaan ja nähdään tilastojen valossa, mikä meidän yhteiskunnallinen kehityksemme on tulevina vuosina, kuinka suomalaiset ikääntyvät ja kuinka hoitoa tarvitaan ja erimuotoista ja todennäköisesti kotona tehtävää hoitoa yhä enemmän, ei ole selvitetty kunnolla, mikä omaishoidon tilanne on. Tästä on kysymys siinä, minkä takia minusta hallituksen toimet tässä ovat olleet täysin riittämättömät. Tämä vaalikausi ainakin kuivuu käsiin. Vaalien jälkeen pitäisi hallitusneuvotteluissa olla selvät sapluunat, miten omaishoito ratkaistaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti! Täällä puhuttiin kotisairaalasta. Nimenomaan sen tyyppiset ratkaisut kuin kotisairaala ovat hyvin tarkkaan otettavia kysymyksiä, koska ne voivat olla yksinkertaisesti kunnan tekemiä säästöratkaisuja. On katsottava, ketkä ovat ne potilaat, joita voidaan sairaalanomaisesti hoitaa kotona. Esimerkiksi kuoleva potilas yksin jätettynä, jota käydään katsomassa 6—8 kertaa vuorokaudessa, ei voi olla kotisairaalan potilas, mutta taas jokin muu tauti voidaan hoitaa aivan hyvin sairaalan sijasta kotona. Halusin tuoda tämän esille tässä kohtaa.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Tätä ei mielestäni voi jättää hallitusneuvotteluihin. Tämä on selkeästi Kansallisen terveysprojektin yhteydessä ratkaistava asia.