Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt on tietysti kyse edellisen hallituksen, pääministeri Lipposen toisen hallituksen, kertomuksesta ja sen aikaisesta toiminnasta, mutta tuo sosiaali- ja terveysministeriön kohta tietysti elää edelleenkin, koska hallituksen toimin ei ole vielä täytetty eduskunnan esittämää vaatimusta. Nyt tietysti on toive siitä, että uusi hallitus täyttäisi eduskunnan tahdon, ja tarkoitan maksukattoa, joka pitäisi saada terveydenhoitoon yhtenäiseksi. Meillä on tällä hetkellä kaksi maksukattoa, ja eduskunta on edellyttänyt, että siirryttäisiin myös käytännössä yhteen maksukattoon. Tämä selvittely, mitä nykyhallitus on omassa ohjelmassaan esittänyt hyvin monessakin asiassa, ei sinänsä tietenkään riitä, koska selvittely ei johda sellaisenaan mihinkään, mutta ymmärrän, että se tahto, mikä on muun muassa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa aikaisemmin tässä asiassa ollut, vaatisi yhtä kattoa.

Toinen asia on kuntoutus. Me olemme lukeneet ja kuulleet, että nimenomaan sotainvalidien kuntoutuspaikkoja vähennetään luonnollisesti sen vuoksi, että sotainvalidien määrä vähenee. Kuitenkin nämä paikat pitäisi saada tehokkaaseen kuntoutuskäyttöön myös tulevaisuudessa.

Ympäristöministeriön hallinnonalalta voi todeta, että aravalainoituksen ehdot ja aravajärjestelmän kehittäminen ovat erittäin voimakkaasti olleet edellisen hallituksen ja edellisen eduskunnan aikana esillä tässä salissa ja erityisesti ympäristövaliokunnassa ja valtiovarainvaliokunnassa melkoinen korkotaistelu käytiin. Tuolloin vastassa oli lähinnä valtiovarainministeriö ja -ministeri Niinistö. Kuitenkin nyt olisi saatava nämä eduskunnan esittämät kannat toteutettua, mitkä käyvät esille sivuilla 277—278 aravalainajärjestelmän kehittämisen yhteydessä ja nimenomaan myös aravalainojen ehtojen kehittämisen yhteydessä. Se, mikä liittyy tämän hetken hallituksen hallitusohjelmaan, on aika vähäistä, mikä siinä on luettavissa, eli nyt todellakin on syytä päästä näissä asioissa eteenpäin, jotta ne eivät ensi vuonna olisi hallituksen toimenpidekertomuksessa jälleen yhtenä kohtana, vaan ne voitaisiin poistaa sieltä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Arvoisa pääministeri! Toivottavasti ette joudu poistumaan salista juuri nyt, koska puhun teille. Tässä hallituksen kertomuksen sivulla 26 kerrotaan, että kertomusvuonna tulivat voimaan ne kuntien taloutta vakauttavat toimenpiteet, jotka ovat aiheuttaneet hyvin paljon keskustelua ennen kaikkea Pääkaupunkiseudun kunnissa, koska näiden toimenpiteiden, joista edellinen hallitus ja eduskunta yksimielisesti päättivät, kokonaisvaikutus Helsingin ja muiden Pääkaupunkiseudun kuntien talouteen oli hyvin negatiivinen. Voidaan sanoa, että se Robin Hood -henkinen tasaus, jota haluttiin tehdä köyhimpien kuntien hyväksi, meni överiksi.

Pääministeri Jäätteenmäki, ollessanne vaaleissa ehdokkaana Helsingin vaalipiiristä sanoitte muun muassa seuraavaa Iltalehdessä maaliskuun 11. päivänä: "Helsingin tulee saada yhteisöverotuotosta nykyistä suurempi osa." Helsingin Sanomissa maaliskuun 12. päivänä: "Helsingin pitää saada suurempi osa yhteisöverotuotosta, jotta se pystyy tuottamaan parempia palveluja." Ja Iltalehdessä 17. päivänä maaliskuuta: "Kuntien yhteisövero-osuuden lisäämisestä neuvotellaan hallitusneuvotteluissa, ja se tietää Helsingille hyvää."

Nyt kysyn teiltä, pääministeri Jäätteenmäki: Koska aiotte lunastaa ne lupaukset, jotka helsinkiläisille annoitte siitä, että kertomusvuonna voimaan tullutta uudistuskokonaisuutta korjataan siten, että se ei nykyiseen tapaan kohtelisi kohtuuttomasti ja epäoikeudenmukaisesti Helsinkiä ja myös eräitä muita isoja ja pienempiäkin kuntia? Olette vappupuheessanne sanonut, että oppositio vaatii hallitusta tilille Helsingin talouskurimuksesta, vaikka hallitus ei ole tässä suhteessa ehtinyt tehdä vielä mitään. Ei oppositio ole vaatinut hallitusta tilille Helsingin talousvaikeuksista, mutta oppositio on vaatinut ja vaatii nytkin teitä tilille teidän omista vaalipuheistanne. Kun vaalipuheissanne lupasitte, että Helsingin osuutta yhteisöveron tuotosta lisätään, ja kun tuosta asiasta ei ole hallitusohjelmassa mitään tuon suuntaista, aiotteko hallitusohjelmasta riippumatta pitää kiinni tästä vaalilupauksestanne?

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2002 antaa mahdollisuuden käsitellä kaikkia politiikan lohkoja. Mielestäni on hyvää se, että tämä kertomus on näin ajoissa eduskunnassa nyt ja esitellään valiokuntia varten. Tästähän tulee valiokuntien antaa perustuslakivaliokunnalle lausuntonsa syyskuun 12. päivään mennessä.

Arvoisa puhemies! Todella menettely aikaisempiin vuosiin verrattuna tässä suhteessa on parantunut. Toivottavasti eduskunta myöskin toimii edelleen sillä tavalla, että nämä kertomusten käsittelyt nopeutuvat ja tulevat entistä paremmiksi. Tämä antaa, niin kuin jo aluksi sanoin, mahdollisuuden myöskin poliittiseen keskusteluun.

Haluaisin puuttua, arvoisa puhemies, maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan ja niihin kannanottoihin, joita maa- ja metsätalousvaliokunta on lausunut. Kun näitä täällä nyt käsitellään, haluan todeta ennen kaikkea niistä uhkatekijöistä, joita tällä hetkellä maa- ja metsätalouden piirissä on, ei vain Suomessa, vaan koko Euroopan unionin alueella, koska on merkittävä maatalouden reformiuudistus tulossa. Tämä uudistus, jos se toteutuisi, näiden pahimpien ennusteiden mukaan leikkaisi voimakkaasti tukia ja irrottaisi myöskin tuen tilan tuotantomääristä. Mielestäni tämä on tavattoman suuri kysymys Suomen perheviljelmäpohjaiselle maataloudelle. Toivoa vain sopii, että meidän hallituksemme ja myös eduskunta pystyisivät vaikuttamaan sillä tavalla, että nämä uhkatekijät, jotka nyt ovat ilmassa, eivät toteutuisi Suomen maatalouden kannalta. Meillähän on niin vaikeat luonnonolosuhteet ja siitä seuraavat kalliit tuotantokustannukset, että emme ole kilpailukykyisiä Euroopan parhaiden maatalousalueiden kanssa. Saattaa käydä niin, että vapaus viljellä muuttuu käytännössä vapaudeksi olla viljelemättä. Tämä tulee hyvinkin helposti todeksi, jos nämä pahimmassa tapauksessa läpi menevät.

Arvoisa puhemies! Tietenkin tämä toimenpidekertomus vuodelta 2002 käsittelee edellisen hallituksen aikaa, ja kritiikkiäkin voisi ja voi esittää. Haluan vain todeta maatalouden tulevaisuuden kannalta tietyt asiat eduskunnankin pöytäkirjoihin, ja lähinnä investointien kannalta: miten nyt meillä suomalaisessa maataloudessa on tulevaisuudessa mahdollisuuksia pärjätä. Totean tässä sen, että esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla, joka on yksi maamme vahvimpia maatalousalueita, on tällä hetkellä te-keskuksemme maatalousosastolla maatilojen investointihakemuksia yhteensä 943 kappaletta käsittelemättä ja avustusrahaa on jäljellä 1,7 miljoonaa euroa ja valtion lainarahaa vähän yli 4 miljoonaa euroa, kun tarve olisi avustuksiin yksistään Etelä-Pohjanmaan te-keskuksen alueella 9 miljoonaa euroa ja sitten lainaan liki 25 miljoonaa euroa, jotta kaikki nämä tukihakemukset voitaisiin hyväksyä. Uskon, että tilanne on saman suuntainen kuin Etelä-Pohjanmaalla myös muissa maamme te-keskuksissa, ja siinä mielessä on tavattoman tärkeää, että nyt, kun uusi, Anneli Jäätteenmäen hallitus tuo ensimmäisen lisäbudjetin 23.5. — näin on kerrottu — eduskunnalle, tässä budjetissa löydettäisiin ratkaisuja maatalouden investointirahoituksen parantamiseksi. Tämä on todella vakava kysymys, ja näihin hyvin vähän tänä päivänä julkisuudessa kiinnitetään huomiota, mutta se koskee merkittävää väestönosaa kaikkialla maassa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälä kiinnitti hyvin ajankohtaiseen asiaan huomiota, nimittäin investointi- ja lainarahojen riittämättömyyteen maataloudessa. Tämä havainto tulee aivan erityiseen arvoon siinä katsannossa, että sen niin sanotun lisäpöytäkirjan mukaan koko tälle nelivuotiskaudelle olisi raamiin tulossa lisää vain 30 miljoonaa euroa, joka ei ole yhtään mitään, kun se ei ole yhtään mitään Etelä-Pohjanmaankaan osalta. Tässä tilanteessa juuri nyt vaalikauden alussa tämä on tosi vakava asia.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Pulliaiselle todeta, että hänen esittämänsä tieto ei ole oikea. Mutta totta on se, että kun edellisten hallitusten aikana ei ole pidetty huolta Makeran toimintaedellytysten turvaamisesta pitkällä aikavälillä, on tultu tilanteeseen, jossa asian hoitaminen eteenpäin tuottaa kyllä suuria ongelmia. Mutta hallitusneuvotteluissa on pyritty siihen, että tässä asiassa löydettäisiin kohtuullinen, toimiva ratkaisu.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt tietysti kysymys sisälukutaidosta. Siinä yhden liuskan asiakirjassa lukee alimpana rivinä, että 30 miljoonaa euroa, joka vielä ehdollistetaan, lisäyksenä, ja sillä sipuli. Mutta ehkä tämä pitää jollakin Satakunnan kielellä lukea toisella tavalla.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Edeltävä hallitus myös vuonna 2002 ja nykyinen hallitus ovat luvanneet puuttua työttömyyden kovaan ytimeen. Sekä puheenjohtaja Lipponen, puheenjohtaja Itälä että puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki lupasivat ilmeisesti jo viime vuonna edeltävän hallituksen aikana ennen vaaleja ja osa heistä vaalien jälkeenkin, että Taipale-malli toteutetaan pitkäaikaistyöttömyyden ratkaisussa puututtaessa kovaan ytimeen.

Kukaan ei ole vielä kysynyt minulta, mikä Taipale-malli on, ja kerran olen kahdeksan vuoden aikana ollut työministeriössä kuultavana eräässä työryhmässä, vain kerran, (Ed. Rossi: Se tuli kerralla selväksi!) vaikka esitin tätä edeltävien hallitusten aikana kahdeksan vuotta sitten ja sen jälkeen toistuvasti. Nyt se on luvattu, ja minä kerron teille ensimmäistä kertaa, mikä se malli on.

Se on kaksiosainen. Toinen osa tarkoittaa sitä, että 55 vuotta täyttäneet, 10 vuotta työttöminä olleet laitetaan erillislailla eläkkeelle. Tästä on sos.dem. puolueen yksimielinen päätös ja ammattiyhdistysliikkeestä STTK:n päätös, yksimielisesti. Nyt hallitusohjelmassa lukee ainoastaan, että Elmaa ryhdytään toteuttamaan koko maassa, kun sitä ei ole toteutettu kuin hitaasti puolessa maassa siellä sun täällä. Tämä ei ole lupauksen mukaista.

Ja minä sanon, että on kaksi vaihtoehtoa: toinen, että nykyinen hallitus toteuttaa edeltävän hallituksen puheita ainakin ja tämän Taipaleen-mallin nyt, tai vaihtoehtona on, että esitän sen kahden vuoden kuluttua muodossa, voisivatko 57-vuotiaat — siis kahden vuoden kuluttua — kymmenen vuotta työttöminä olleet, ne henkilöt, jotka ovat olleet työttöminä kymmenen vuotta, jolloin sosialidemokraateilla on ollut työministeri, päästä kertalaakilla eläkkeelle viimeinkin. (Ed. Laakso: Ei saa arvostella SDP:tä!) — Edeltävää hallitusta arvostelen, en nykyistä. (Naurua)

Meillä on nyt ratkaisun avaimet itse sosialidemokraateilla. Meillä on värisuora, tai riippuen toteutuksesta ehkä väritön suora. Valtiovarainministeri Kalliomäki voi yksin päättää tästä. Vakuutusministeri Mönkäre voi yksin päättää tästä. Työministeri Filatov ei kykene yksin päättämään tästä, koska tämä on vakuutusasia, mutta hän voi päättää.

Tämän ohella asiasta voisivat päättää myös puheenjohtajat, mutta meidän puheenjohtajamme pakeni selkäni taakse, tuonne. Itälä pakeni oppositioon ja Jäätteenmäki pakeni salista. (Naurua) En tiedä, kuka tästä vastaa.

Eilen olin katsomassa Porissa, hyvin lähellä maatalousministeriä, heidän yhteispalvelutoimistossaan kymmentä kaveria taas. Heistä seitsemän pääsee eläkkeelle. Seitsemän tuntia katsoin heitä. Sinne on valittu 5 000 porilaisesta työttömästä 500. Se on se kovin työttömyyden ydin, mitä Suomessa ja Porissa on. He eivät, suurin osa, tule näkemään työelämää, teette te hallituksessa mitä tahansa.

Sen vuoksi tehkää tämä erillislaki. Jos ei hallitus sitä tee, minä teen sen Tony Halmeen kanssa, kyllä sitten tapahtuu. (Naurua) Koettakaa hiukan armahtaa tätä porukkaa. Minua ei tarvitse armahtaa. Minä kyllä pärjään ilman teitäkin, mutta mielelläni olen teidän kanssanne. (Ed. Lamminen: Tony ei armahda!)

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Taipale on aivan oikeassa siinä, että tällä hetkellä Taipaleen-mallia tai edes Elmaa, niin kuin tätä kauniimmin kutsutaan, ei toteuteta sillä tavalla, että se kunnioittaisi näitä henkilöitä, jotka ovat joutuneet olemaan pitkään työvoimatoimiston asiakkaina. Se kunnioitus tarkoittaa sitä, että esimerkiksi juuri tänään viimeksi olen saanut Järvenpäästä puhelun: Henkilö on pakotettu kurssille, työnhakusuunnitelmassa ei ole mitään kurssia. Hän itse haluaisi kuntoutukseen, mutta Kelalla ei kuulemma ole rahaa kuntoutukseen, ja tällainen henkilö pakotetaan kurssille. Ja kun hän ei voinut sinne mennä, hänet on siirretty kokonaan pois työttömyyskortistosta, kunnes hän on kolme kuukautta työssä tai koulutuksessa. Ilmeisesti hän on seuraavaksi mielenterveyspotilaana, niin kuin ed. Taipale hyvin tietää, miten näille henkilöille käy.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sen, minkä ed. Taipale värikkyydessä voittaa, vähän hän täsmällisyydessä häviää. Nimittäin tosiasia on, että valitettavasti Porissa on vielä 1 000 työtöntä enemmän eli yhteensä vähän runsaat 6 000 ihmistä. Mutta ed. Taipale on myös ehkä hieman epätäsmällinen siinä, kun hän esittää sitä, että kymmenen vuotta työttöminä olleet pitkäaikaistyöttömät pistettäisiin eläkkeelle. Ed. Taipale, onko teillä minkäänlaista käsitystä, montako tällaista työtöntä Suomessa on? Minulla on sellainen kuva, että heitä on hyvin vähän. Se ei auttaisi tähän tilanteeseen.

Puhemies! Sen sijaan muun muassa viime kesänä STTK esitti mallin, jonka mukaan pitkäaikaistyöttömät yli 55-vuotiaat voitaisiin kaikki erillislailla pistää eläkkeelle. Minun mielestäni tutkimisen arvoinen asia on esimerkiksi 55-vuotiaat kaksi vuotta työttömänä olleet. Voiko joku meistä kuvitella, että avoimilla työmarkkinoilla nämä ihmiset enää työllistyvät? Se olisi hallituksen etu. Se olisi näiden ihmisten etu. Se olisi kaikkien suomalaisten etu.

Lopuksi, puhemies, Elma-malli todella on hyvin hidas. Viime vuonna Elma-mallilla eli Taipaleen-mallilla, jota nimeä käytetään, 1 500 ihmistä pantiin eläkkeelle. Kun ed. Taipale esimerkiksi vietti koko eilisen päivän Porissa, hän sai seitsemän ihmistä eläkkeelle. Veikkaanpa melkein, ed. Ilkka Taipale, että aikamoinen lasku kuitenkin siitäkin tulee. Eli kyllä meidän pitää löytää myöskin halvempia keinoja tämän asian ratkaisemiseen.

Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olimme tänään molemmat puhemiehen kanssa Helsingin työttömien 10-vuotisjuhlassa Karhupuistossa. Tapasin siellä työttömän, joka on graafiselta alalta joutunut työttömäksi 90-luvun alussa, ollut siitä saakka työttömänä, toki työllistettynä useampaan otteeseen kunnan taholta ja milloin mihinkin. Hän on erittäin työhalukas 52-vuotias. Minä en usko, että hänen kohdallaan Taipaleen-malli tai Elma olisi oikea.

Täytyy ottaa huomioon, että täytyy olla työkyky tai työkyvyn heikentyminen, täytyy ottaa huomioon työttömyysjakso ja myös ikä, nämä kolme tekijää. Meillä on paljon työhaluisia ihmisiä, jotka olisivat valmiita työhön, mutta joita ei työllistetä. Työnantajat eivät työllistä sen ikäisiä. Häntä ei ole myöskään haluttu lähettää uudelleenkoulutukseen. Graafiselta alalta putosi aikoinaan teknologian myötä hirvittävä määrä työpaikkoja. Häntä ei ole työllistetty. Minä joudun häpeämään kyllä Helsingin työvoimatoimistojen puolesta, että tällaisen on annettu tapahtua. Minä ajattelin paneutua tämän henkilön asiaan. Yli kymmenen vuotta häntä on hyppyytetty. Hän on tähän asti onnistunut pysymään ansiosidonnaisella päivärahalla. Nyt kolmen viikon kuluessa hän on tipahtamassa ansiosidonnaiselta ja mitään työtä ei ole tarjolla. Samalla väitetään, että Helsingissä on myös hirvittävä työvoimapula tietyillä aloilla.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan myös hieman tarkentaa näitä taustalukuja. Tiedossa olevat luvut ovat noin 120 000 pitkäaikaistyötöntä, jotka ovat vaikeasti työllistettäviä. Heistä varmasti tämä ed. Elon esittämä 6 000, jotka kuuluisivat tämän ohjelman piiriin, on oikea luku.

Korjaisin myös sitä, etteikö mitään ole tehty. Sosialidemokraattien johdolla on esimerkiksi aloitettu Kansaneläkelaitoksen piirissä pitkäaikaistyöttömien 55 vuotta täyttäneiden elinolojen ja fyysisen ja psyykkisen tilan kartoitus ja kuntoutus, johon myös alkoholistit on otettu mukaan.

Se, että näitä ei ole arvostettu, niitä ei ole viety tarkoitetulla tavalla läpi eikä hyödynnetty, on tämän hallituksen haaste, että nämä olemassa olevat tiedot haravoidaan yhteen ja hyödynnetään Elma-ohjelman toteutumiseksi.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä en pidä tästä sävystä, jossa työttömiä pistetään ja pannaan eläkkeelle. Minusta tässä on nyt jotain kummallista asennetta, jossa niin kuin karjalaumaa joku ylhäältä päin katselee ja pistää ja panee johonkin siulaan tätä porukkaa ja tuota porukkaa. Jos haluaa, jos selvästi todetaan tarve, se on asia erikseen.

Pitää muistaa sekin, että näille pitkäaikaistyöttömille tuleva eläke on äärimmäisen pieni. Siellä on kuitenkin toimeentulotuki se, jolla kuitenkin joudutaan elää kitkuttamaan. Kyllä sen kuntouttavan työtoiminnan ja semmoisen mukaanvetämisen yrityksen pitää aina olla kuitenkin ensimmäinen ja ehdottomasti se, mistä lähdetään.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän ed. Taipaleen tuohtumuksen siitä, jotta hänen malliaan on väärin lanseerattu. Onko tämä ollut sitten mini-Taipale, jota on sovellettu? Osin olen ed. Taipaleen kanssa samaa mieltä siitä, jotta jos on toistuvaistyötön, pitää antaa mahdollisuus jäädä eläkkeelle. Mutta ongelma on siinä, jotta kun vakuutusyhtiöt tekevät päätöksiä, ne eivät välttämättä ota huomioon sitä, vaikka ihminen olisikin työkyvytön. Yksi hyvä esimerkki on tapaus Lieksasta. Se on nyt kolmannen kerran ollut jossakin seulonnassa, niin sanotun Taipaleen-mallin mukaisessa seulonnassa, mikä on väärin sanottu, mutta nyt ilmeisesti hän on saanut semmoiset paperit, jotta näyttäisi olevan mahdollista jäädä eläkkeelle.

Kyse on siitä, jotta pitäisi kehittää myös järjestelmää, jotta eläkelaitokset joutuvat vakavammin katsomaan sen, jotta mikä on henkilön tilanne. Se maksajan rooli on liian kova siinä hommassa. Siinä pitäisi olla puolueeton elin, joka päättää siitä, onko tällä ihmisellä semmoinen työkyky, jotta hän ei enää pysty työhön, ja tekee raa’an päätöksen ja vakuutusyhtiö maksaa. Nyt ihmistä pompotetaan. Vakuutusyhtiö katsoo ja vakuutusyhtiön lääkärit, että ei tämä ole vielä oikeutettu työkyvyttömyyseläkkeelle, ja pompottaa, ja ihminen valittaa ja valittaa, ja useampi nuukahtaa siinä ja kuolee pois eikä saa koskaan eläkettä.

Ilkka Taipale /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elo kysyi määriä. Helka Hytti Kansaneläkelaitoksesta on laskenut, paljonko maksaisi yhteiskunnalle, jos 55-vuotiaat 10 vuotta tai 8 vuotta tai jopa vain 5 vuotta työttömänä yhtäjaksoisesti tai tietystä ajasta lähtien olleet ihmiset pääsisivät kertalaakilla eläkkeelle. Summa oli erittäin pieni. Laskelmassa oli pieniä virheitä, koska hän laski työeläkkeet liian suuriksi. Mutta merkittävä tieto oli: Se perussumma, joka saattoi olla 15 miljoonaa euroa, puoliintui viiden vuoden aikana, koska porukka kuolee ja osa pääsee vanhuuseläkkeelle. Niin raihnaista se on.

Korostan myös muille kansanedustajille: En vastusta Ip-projektia, en vastusta kuntouttavaa työtoimintaa. Ne kaikki voidaan tehdä, mutta minä puhun sellaisesta sopimuksesta, jonka kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat julkisuudessa ovat vannoneet minun nimiini. Minä kerroin, mitä he ovat silloin vannoneet, ja silloin se pitää toteuttaa, tai sitten kansa ei luota. Kahden vuoden kuluttua kuitenkin tulee kymmenvuotisjuhla siitä, kun sosialidemokraatit olisivat voineet päättää asian yksinkin.

Minä toivon, että kunnia annetaan tälle porukalle, joka on kymmenen vuotta ollut työttömänä.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä käydyssä keskustelussa on tullut hyvin ilmi se, että kaikki keinot on käytettävä, jotta uusia työpaikkoja saadaan. Siksi hieman hämmästelenkin sitä, että hallitus on ohjelmassaan luvannut selvittää sitä, että yhteisöveron tuotto vietäisiin pois kunnilta. Se ei missään nimessä ole sen suuntainen toimenpide, mitä toivotaan. Päinvastoin se vähentää kuntien työtä, vähentää kannustavuutta tuottaa uusia työpaikkoja kuntiin.

Arvoisa herra puhemies! Ryhmämme puheenjohtaja tässä esitti kysymyksen pääministerille, joka oli vielä silloin salissa, kun kysymys esitettiin. Jäinkin kaipaamaan vastausta siihen, miten hallitus lunastaa Pääkaupunkiseudulle annetut lupaukset. Vetoan todellakin hallitukseen siinä, että kun olette esittäneet selvitysmiestä selvittämään Pääkaupunkiseudun ongelmia, niin ei, emme me halua selvitysmiestä, vaan se, mistä puhuttiin ennen vaaleja, että Pääkaupunkiseudun neuvottelukuntaa lähtisi vetämään itse pääministeri, mielestäni näiden kaikkien lupausten ja puheiden jälkeen olisi vähintäänkin kohtuullista, ja toivon todellakin, että jossain vaiheessa pääministeri Jäätteenmäellä on mahdollisuus ja aikaa jäädä saliin ja vastata näihin kysymyksiin. (Ed. Rossi: Miten tämä liittyy toimenpidekertomukseen?)

Arvoisa herra puhemies! Toimenpidekertomuksessa haluan yhteen asiaan kiinnittää huomiota. Viime vaalikaudella kävimme todella perusteellisen ja todella kipeästi kaivatun keskustelun lasten, nuorten ja perheiden asemasta hallituksen selonteon kautta. Samoin myös tästä asiasta esitettiin välikysymys. Kun valtioneuvoston selonteko oli käsitelty, niin sosiaali- ja terveysvaliokunta päätyi kahteen ponteen, siihen, että palveluihin panostetaan, aivan oikein, mutta myöskin siihen ponteen, jossa todettiin, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin parantaakseen lapsiperheiden toimeentuloa sitomalla lapsilisät indeksiin niiden ostovoiman turvaamiseksi. Tämän ponnen me hyväksyimme täällä kaikki yksimielisesti ja totesimme todellakin, että monet sosiaalietuuksista on sidottu indeksiin, ja ennen kaikkea huomasimme sen, että lapsiperheiden köyhyys on todellakin Suomessa lisääntynyt. Tässä vaiheessa haluan kyllä vakavasti vedota hallitukseen siinä, että tämä ponsi täältä hoidettaisiin pois, tämä asia toteutuisi ja todellakin, kuten eduskunta on yksimielisesti esittänyt, lapsilisät sidottaisiin indeksiin. Se olisi mielestäni myöskin vähintään kohtuullista, mitä voitaisiin tehdä sen pitkän keskustelun, niiden puheiden, jälkeen, mitä lapsiperheiden tilanteesta käytiin viime vaalikaudella.

Aivan lopuksi haluan vielä vedota hallitukseen siinä, että tuo lapsilisämalli, missä vain suositaan yhden lapsen perheitä, vain yhden lapsen lapsilisää korotetaan, mielestäni on täysin väärä signaali tässä suomalaisessa tilanteessa, tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, missä me toivomme todellakin, että lapsia syntyisi, ja toisaalta haluamme juuri kiinnittää huomiota siihen, että köyhyys ennen kaikkea monilapsisissa perheissä lisääntyy. Toivon, että tätä hallitusohjelmakirjausta hallitus vielä tarkkaan miettii uudestaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama sana täältä edestä koskien lähinnä työministeriön hallinnonalaa.

Meillä on ollut se ongelma jo useita vuosia, jotta työllisyysvaroja jää käyttämättä. Tässä kertomuksessahan todetaan, jotta tässä on ryhdytty toimenpiteisiin ja pyritään kehittämään järjestelmiä, jotta ne rahat tulisivat tarkemmin käytetyiksi. Tämä on siinä mielessä ikävä asia, kun katsoo näitä monia seutukuntia, että siellä kuitenkin työttömiä on hirveän paljon, ja ongelma tietysti syntyy siitä, jotta kunnat ovat vetäneet työllistämismääriä pois sieltä, varoja kanssa tietysti siltä osin. Sitten kun ei valtion puolella ole olemassa, paitsi Itä-Suomessa meillä ainakin osin on vielä tukityöllistämistä mahdollista harrastaa myös valtion puolelta, koska siellä on erinäköisiä tutkimuslaitoksia, niin siinä on käynyt niin, jotta sitten ei ole paikkoja työttömille ollut. Jos katsoo Pohjois-Karjalaakin, niin useampina vuosina palautettiin miljoonia, mikä tuntui hurjalta. Viime vuonna taisi olla jopa Keski-Suomi, mistä palautettiin. Minusta tähän pitäisi erityisesti paneutua sillä tavalla, jotta näitä kynnyksiä ja esteitä poistetaan, jotta niitä varoja voidaan käyttää vähän juohevammin. Nyt kun ne on jollekin momentille laitettu, niin sitten se paikallinen taho ei pysty sitä käyttämään vaan aina joutuu palauttamaan rahat ja saamaan sitten lisää keskushallinnon tasolta. Nämä esteet pitäisi poistaa.

Toinen ongelma tässä on sen tyyppinen, miten jatkuu rahoitus toisen vuoden puolelle. Jos joku hanke aloitetaan, pitäisi tietää, jotta se jatkuu, rahaa riittää seuraavalle vuodelle kanssa, koska tässä semmoista siirtomäärärahasysteemiä ei ole paikallistasolla olemassa. Tämä on yksi seikka, joka on saatava kuntoon. Ei ole mitään järkeä siinä, jotta meillä on työttömiä, mutta samanaikaisesti niitä rahoja ei osata käyttää, jotka on tarkoitettu näiden työttömien syrjäytymisen ehkäisyyn.

Sitten Taipaleen-mallista. Siinä mielessä jo vastauspuheenvuorossa totesin, jotta ymmärrän ed. Taipaleen tuohtumuksen siitä, kun tässä on vengattu hänen malliaan sillä tavalla, että ei ole Taipaleelta itseltään kysytty hirveän paljon, mitä se tarkoittaa. Toisaalta olisin kyllä odottanut, jotta tästä mallista, joka on nyt Elma — siinä mielessä ymmärrän kyllä Taipaleen tuohtumuksen kanssa, kun tästä on tullut Elma ja Taipale on sentään raavas suomalainen mies — olisi voitu tehdä vaikka Ilta ennemmin, jolloin siinä olisi ollut Ilkka Taipaleen malli. Se olisi kuvastanut sitä, että sitten kun alkaa olla lähellä kuuttakymppiä, niin ilta alkaa ainakin sarastaa, jos ei vielä olla iltaiässä.

Tässä odotan kuitenkin nyt itse, onpa sen mallin nimi mikä hyvänsä, jotta ihan niin kuin todellisesti käydään läpi se, jotta mikä näiden ihmisten työkyky on ja mahdollisuus saada työtä. Se on myös alueellinen kysymys. Nimittäin jos katsoo Helsingin seutua tai vertaa joitain laita-alueita, Pohjois-Suomen alueita, jopa osin Keski-Suomeakin, niin monessa paikassa ei ole semmoisia mahdollisuuksia edes sijoittua. On mahdottomuus odottaa, jotta tämmöinen 55—60-vuotias ihminen rahtautuisi tänne Pääkaupunkiseudulle, tänne Ruuhka-Suomeen, töihin.

Se tiedetään ensinnäkin, jotta eivät täälläkään firmat, ainakaan isommat firmat, ota töihin peläten sitä, jotta tässä tulee tulevan ajan eläkkeenmaksumahdollisuus taikka -velvoite. Hallitusohjelmassa todetaan, että näitä kynnyksiä tullaan poistamaan siltä osin, mutta niin pitkään kuin olen ollut työelämässä olen muistanut aina, jotta tätä kynnystä poistetaan, mutta sitä ei ole koskaan todellisuudessa onnistuttu poistamaan. Itse olen sitä mieltä, että välttämättä isoilta firmoilta ei sitä maksuvelvoitetta pidä poistaakaan, koska se johtaisi ihan hulluun tilanteeseen, jolloin potkittaisiin ihmisiä, kun alkaa yli viisikymppiseksi päästä, yhä enemmän eläkkeelle. Koska tällä hetkellä jos yli 500 henkilöä jossakin firmassa on töissä, niin se firmahan joutuu maksamaan tulevan ajan oikeuden, jos tämä ihminen vaikka jää työkyvyttömäksi tai työttömyyseläkkeelle tai mille hyvänsä ja se on viimeinen työnantaja. Pienempien, alle 50 hengen firmojenhan, pikkufirmojen, ei tarvitse maksaa enää sitä tulevan ajan eläkeoikeutta. Sen takia minusta näillä isoilla firmoilla pitääkin olla tämä velvoite, koska sillä ainakin vähän jarrutetaan tätä ikäsyrjintää, joka on vaarana.

Sitten yhdistelmätuesta sen verran, se kuuluu tähän samaan työministeriön hallinnonalaan. Siitähän tehtiin semmoinen päätös valiokunnassa, joka tuli sitten eduskunnan tahdoksi tässä ja hallituksen kertomuksessa todetuksi, että tässä seurataan tämän yhdistelmätuen käyttöä ja sitä, kun sitä pidennettiin kahteen vuoteen, ja että vuoden 2003 loppuun mennessä on laadittava tästä selvitys, miten tämä järjestelmä on toiminut. Itse odotan, jotta nyt kun tämä selvitys tehdään ja uusia toimenpiteitä tässä ryhdytään katselemaan, niin kyllä meinaan, että kaiken työn, myös yhdistelmätukityön, pitää olla sellaista, että se kerryttää koko sen ajan työssäoloehtoa, minkä ihminen siinä toimenpiteessä on. Ei ole nimittäin mitään järkeä siinä, jotta tässä pikkuhiljaa eri tukimuodoilla tai työllistämismuodoilla murennetaan tätä työarvoa. Tämä on minun evästystäni tähän keskusteluun siinä mielessä, että odotan hallitukselta esityksiä, joissa kaikki työ, yhdistelmätukityö tai työharjoittelu, olisi samanarvoista työssäoloehdon kertymisen osalta.

Tässä muutama kommentti tästä kertomuksesta.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tätä hallituksen toimenpidekertomusta katselin, niin mietin, että vielä neljä viisi vuotta sitten olisi ollut mahdollista kuntatalousosaan kirjoittaa väliotsikko "Menestyvä Helsinki", mutta tämän toimenpidekertomuksen kuntaosuuden väliotsikko voisi olla "Menehtyvä Helsinki". Ja kun kuuntelin tuossa ed. Zyskowiczin yhteenvetoa ja analyysiä nyt uuden hallituksen ohjelmasta, niin jos hallitus ei konkretisoi niitä selvityksiä ja lupauksia, joita on annettu, niin arvioisin, että ensi vuonna tähän aikaan kun hallituksen toimenpidekertomusta käsitellään, niin väliotsikko voisi olla "Menehtynyt Helsinki".

Nyt nimittäin on tilanne niin vakava, että Helsingissä otetaan lainaa kaksi kertaa sen verran kuin valtio ottaa lainaa ja työllisyyttä emme voi parantaa kunnan toimin, vaan 40 prosenttia muun muassa investoinneista joudutaan vähentämään. Uuden hallituksen tavoitteita peruspalveluiden parantamisesta emme voi toteuttaa, vaan joudumme purkamaan jo olemassa olevia hyviä palveluita. Kun täällä vähän vauhdikasta keskustelua on kuultu ja verrattu entistä hallitusta ja pääministeriä nykyiseen, niin minä sanoisin omalta osaltani, että entisen, nyt toimenpidekertomuksen antaneen hallituksen pääministerin ja uuden pääministerin ero on siinä, että edellisen hallituksen pääministeri ei Helsingissä luvannut mitään. Ja taas uusi pääministeri on luvannut paljon.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Ajattelin puuttua erääseen kohtaan hallituksen toimenpidekertomuksesta vuodelta 2002. Asiahan on tietysti niin, että vanha hallitus, Lipposen toinen hallitus, jätti tämän toimenpidekertomuksen tai hyväksyi sen huhtikuun 4. päivänä, taisi olla tasavallan presidentin esittelyssä. Tietysti ne teot ovat edellisen hallituksen, mutta koska kuitenkin edellisestä hallituksesta on puolueita myös uudessa hallituksessa, niin mielestäni on syytä puuttua erääseen hyvin kipeään asiaan.

Täällä todetaan sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa osassa 3 työttömyysturvan peruspäivärahan tasosta seuraavaa, elikkä täällä todetaan, miten vuoden 2002 aikana maaliskuun alusta nostettiin työmarkkinatuen ja peruspäivärahan tasoa noin 5 markalla ja vuoden alustahan oli jo tehty nämä indeksitarkistukset elikkä vuonna 2002 yhteensä peruspäiväraha ja työmarkkinatuki nousi vanhoissa markoissa puhuttuna 8 markkaa 27 penniä, eli 1 euro 39 senttiä. Tämähän tehtiin todella aikamoisen kädenväännön jälkeen. Hyvin moni, ainakin edellisen eduskuntakauden kansanedustaja, muistaa, kuinka vaikean prosessin jälkeen tämä jouduttiin toteuttamaan, kun kokoomuksesta silloinen ministeri Niinistö oli sitä mieltä, että työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa voidaan kyllä nostaa, mutta se pitää irrottaa ansiosidonnaisesta sosiaaliturvasta ja ansiosidonnaisesta työmarkkinatuen työttömyysturvasta, ja vastaavasti sitten sosialidemokraatit eivät tietenkään tätä halunneet, ei myöskään vasemmistoliitto, mutta me halusimme joka tapauksessa, että sitä korotetaan, ja monen väännön jälkeen tämä korotus saatiin aikaiseksi. Mutta nyt sitten todetaan, että kun viime vuonna se korotus on tehty, asia ei enää anna aihetta toimenpiteisiin. Tämähän näkyy nyt sitten myöskin uuden hallituksen ohjelmassa, elikkä siellä ei ole näitä korotuksia luvassa. Eräisiin muihin minimietuuksiin kyllä on luvattu tämän eduskuntakauden aikana korotuksia. Minä voin kuitenkin todeta jo tässä yhteydessä eduskunnan pöytäkirjaan, kun edellinen hallitus oli sitä mieltä, että asia ei enää anna aihetta toimenpiteisiin, niin opposition puolelta tämä kyllä antaa aihetta toimenpiteisiin. Eli voin luvata, että meiltä tulee näitä esityksiä.

Haluan ihan muistuttaa myös, että nämä ovat tietysti aika pitkiä prosesseja monasti eli eduskunta hyväksyi jo vuonna 97 eli siis Lipposen ykköshallituksen aikana yksimielisesti ponnen, jossa haluttiin nimenomaan, että työttömyysturvan peruspäivärahan tasoa korotetaan. Siinä haluttiin myöskin, että verotusta muutetaan siten, että peruspäivärahalla elävät työttömät eivät joutuisi turvautumaan toimeentulotukeen kuin poikkeustapauksissa.

Tämä loppuosa ainakin on toteutumatta, mutta siis tämä ensimmäinen osa, tasokorotus, saatiin sitten Lipposen toisen hallituksen aikana. Nyt jos pahaa pelkään, voi käydä niin, että vaikka kuinka nyt eduskunta ja toivottavasti sosiaali- ja terveysvaliokuntakin kiinnittää tähän asiaan huomiota, kun se antaa hallituksen toimenpidekertomuksesta oman lausuntonsa, niin vaikka se esittäisikin yksimielisesti jälleen tätä, niin saattaa jopa käydä niin, että korotukset tulevat vasta seuraavan hallituksen aikana.

No, miksi siis jankkaan tätä asiaa täällä? Se johtuu siitä, että hyvin monet, hyvin, hyvin monet sosiaalipolitiikan tutkijat ovat varoittaneet meitä päättäjiä siitä, että liian alhainen perusturvan taso johtaa siihen, että yhä useampi ihminen syrjäytyy, ja me tiedämme kaikki, että jos ihminen syrjäytyy eikä näe minkäänlaista tulevaisuutta edessään, niin silloin tietysti yhteiskunnallinen vakaus uhkaa sitä kautta järkkyä. Eli jos sellainen kehitys jatkuu, että yhä suurempi osa jää sinne minimitoimeentulon pariin ja viimesijaisen toimeentulon varaan, toimeentulotuen varaan, niin se ei kyllä kannusta todellakaan ihmisiä yrittämään omaa panostaan, jos yhteiskunta ei omaa vastuutaan kanna.

Toivon, että siitä huolimatta tämä uusi hallitus suhtautuu nyt vakavasti myöskin köyhyyteen ja syrjäytymiseen eikä usko hyväuskoisesti niin, että ansiosidonnainen turva on ainoa köyhän ystävä. Se on tietysti hyvä, jos näin on, että ansiosidonnaiselle on mahdollista päästä tai sillä pysyä, mutta kuten jo aikaisemmin totesin esimerkin valossa, aivan liian suuri osa ihmisistä joutuu peruspäivärahalle ja sitä kautta myöskin, jos se jatkuu monta vuotta, niin kuin jokainen meistä tietää, se johtaa syvään köyhyyteen ja syviin toimeentulovaikeuksiin.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitos ed. Taipaleelle, että hän sai aikaan keskustelua tässäkin yhteydessä tärkeästä asiasta, työttömyydestä. Hallituksen toimenpidekertomuksessahan kyllä työministeriön osalta on paljon kerrottu erilaisia ja erisuuruisia toimenpiteitä, joilla tähän työttömyysongelmaan on puututtu. Joka tapauksessa tulokset eli se, että meillä työttömyys on näin suurta, osoittavat, että nämä toimenpiteet, mitä viime vuonna tehtiin ja aikaisemmin, eivät ole olleet riittävät. Kun itse oikeastaan tämän työttömyyskysymyksen takia ammattiyhdistysuran jälkeen ajauduin kansanedustajaehdokkaaksi, olen tietysti erityisen tarkkaan seurannut työttömyyskuviota, työttömyyskeskustelua.

Minusta meillä Suomessa liikaa uskottiin, liian pitkään ja osa uskoo vieläkin, että suhdanteet ja ajan paraneminen ja niin sanotusti markkinat, normaali talous, hoitavat aikanaan työttömyysongelman pois. Vasta aivan viime vuosina on enemmälti nähty, mikä se todellinen ongelma on. Itse jo esitin ammattiyhdistysjohtajana, että kyllä passiivisesta työttömyysturvan maksamisesta pitäisi siirtyä sellaiseen järjestelmään, jossa hyvinkin lyhyen ajan jälkeen työttömille osoitettaisiin tavalla tai toisella työtä. Eli passiivisesta työvoimapolitiikasta siirryttäisiin aktiiviseen.

Tällainen ajatushan ei ammattiyhdistysliikkeessäkään saanut, tai sai, kannatusta, mutta ei riittävästi, eikä siihen ole vieläkään menty. Monessa muussa maassa, joissa on samanlaisia ongelmia, tällaiseen aktiiviseen työvoimapolitiikkaan mentiin 90-luvun puolessa välissä ja sen jälkeen. Tulokset ovat olleet hyviä. Meillähän ei vieläkään siihen ole menty. Ilmeisesti suurin syy on ollut, että etujärjestöt ovat enemmän ja vähemmän sitä erilaisista syistä vastustaneet ja nähneet väärin, että siinä yritetään työttömyysturvajärjestelmää romuttaa.

En puhu nyt pelkästään rahasta — sitäkin menee aika paljon, voi sanoa, hukkaan tässä meidän passiivisessa työttömyysturvajärjestelmässämme — vaan siitä, niin kuin kaikki tutkimukset osoittavat, että pitkäaikaistyöttömistä valtaosa syrjäytyy. Siis he menettävät työkykynsä, he menettävät ihmisarvonsa. Heistä tulee syrjäytyneitä, eivät he kykene enää työhön. Kyllä osa pitkäaikaistyöttömistä kykenee säilyttämään kuntonsa, heillä on jokin harrastus. Tunnen sellaisia, jotka juoksevat 5—10 maratonia vuodessa ja ovat työttöminä. Joku kalastaa intohimoisesti, joku pelaa shakkia, joku hakkaa puita. Jos on tällainen hyvä harrastus, siinä säilyy vireys ja normaali ihmisen elämä, mutta enemmistö enemmän ja vähemmän raunioituu ja syrjäytyy, eivätkä kaikki ole vanhoja ja keski-ikäisiä. Siellä on myös nuoria mukana.

Tällaista menetystähän ei voi millään rahalla mitata, ja sellainen menetys on jo pitkälti tapahtunut. Tässä on menty kymmenen vuotta taaksepäin. Jos esimerkiksi 93, 94 tai 95 olisi ruvettu jotain tekemään, nämä menetykset olisivat olleet aika paljon pienempiä. Mutta koskaanhan ei tietysti ole myöhäistä, vaikka eräiden yksilöiden osalta ehkä on myöhäistä. Tämmöisten yksilöiden, jotka ovat työkykynsä menettäneet ja ovat suhteellisen iäkkäitä, lähellä eläkeikää, osalta tietysti Taipaleen-malli on inhimillinen. Ei se heidän elämäntilannettaan paljon muuta, mutta onhan se kunniallisempaa olla eläkkeellä kuin olla työttömyysturvan varassa. Sinänsähän elintaso ei monestikaan näillä henkilöillä siitä miksikään muutu eivätkä ongelmat poistu.

Mutta on täysin väärin ajatella, että Taipaleen-malli sinänsä voisi tätä suurta ongelmaa pelkästään hoitaa. Sen voisi hoitaa vain se, että ihmisille osoitetaan työtä. On monia tapoja. On sellainen entinen tapa, velvoitetyöllistäminen, joka voitaisiin palauttaa nykyaikaisessa muodossa. Sitten on erilaiset sosiaaliset yritykset, kuntouttava työtoiminta jne. Siis niillekin ihmisille täytyy tämän yhteiskunnan tarjota työtä, jotka eivät ole niin päteviä, osaavia, että markkinat heidät kelpuuttaisivat. Ei meillä ole heidänkään työpanostaan varaa hukata, eikä ketään ihmistä voi minusta tuomita elämään, jossa ei ole mahdollista työn kautta toteuttaa itseään. Tämä näkökulma on unohtunut hyvin pitkälle työllisyyskeskustelussa.

Meidän työllisyyspolitiikkamme on aika perinteistä. Ed. Taipale sanoi, että häntä ovat työvoimaviranomaiset kuulleet kerran. Minua eivät ole kuulleet kertaakaan, ja kuitenkin minä olen kirjoittanut ja puhunut satoja kertoja ja esittänyt ratkaisuja eri ongelmiin. No, minähän olin tuossa muutaman vuoden asianomaisen valiokunnan jäsenenäkin, ja tietysti eduskuntapuheet tulevat varmasti muutenkin tietoon. Mutta kyllä kaiken kaikkiaan työministeriössä ehkä pitäisi enemmän olla vapautta ja vähemmän ennakkoluuloja ja pitäisi ehkä tutkia ja yrittää näitä muitakin kuin perinteisiä konsteja.

Myöskin nuorissa ihmisissä on paljon sellaisia, jotka tarvitsisivat erityistoimia. Kun tässä on kerrottu kokemuksia, niin minäkin sattumalta olin lauantaina Kankaanpäässä, Kankaanpään A-kodissa, joka on sinänsä hieno laitos, yli 50 vuotta vanha. Vapaa alkoholistihuolto ylläpitää ja 48 kansanedustajaa, kaksi sos.dem. kansanedustajaa, saivat aloitteellaan sen aikaan. Kun tutustuin siihen laitokseen, niin ilmeni myös, että siellä ne potilaat, alkoholistit tai huumeiden käyttäjät, niitähän alkaa nykyisin olla enemmän, ovat melkoisen nuoria. He olivat semmoisia 20—40-vuotiaita, vain hyvin pieni osa oli 50:n kahta puolta olevia. Ilmeni, että ongelma on siinä, että kun nämä huume- ja alkoholiongelmaiset saadaan kuntoutettua, he tarvitsisivat myös tällaista sosiaalista kuntoutusta, jotta he pääsisivät työelämään.

Tämä laitos on monia projekteja yrittänyt ja anonut työministeriöstä rahaa, mutta huonolla menestyksellä. Tietysti, kun kansanedustaja oli paikalla, he tästäkin ongelmastaan puhuivat. On ihan selvää, että tällaisten 20—30-vuotiaiden sosiaaliseen kuntoutukseen ja siihen, että he sopeutuisivat yhteiskuntaan, kannattaisi kyllä rahaa käyttää. En tiedä sitten, minkä takia heidän pyrkimyksensä ei ole menestynyt. Olen samalla tavalla, kun toimin paljon päihdetyössä, monesti aikaisemminkin törmännyt siihen, että on sinänsä ihan hyviä projekteja näiden päihteistä irti päässeiden kuntoutukseen, mutta rahoja siihen ei tahdo mistään löytyä. Myöskin nämä, jotka näitä hankkeita virittelevät ja anovat, ovat ihan uskottavia ja kunniallisia tahoja, että siitäkään ei voi olla kysymys. Ehkä siinä myös katsotaan näitä hallintoalojen rajoja, että vain jokin Raha-automaattiyhdistys tai muu vastaava voi tämmöisen porukan kanssa olla tekemisissä. Mutta tietysti, jos on, niin kuin monet nuoret, koko ikänsä käyttänyt päihteitä eikä ole normaalia elämää eikä työelämää, siinä täytyy, vaikka päihteistä pääsee irti, opetella koko elämä, ennen kuin voi mennä töihin, ja se ei käy ihan niin ykskaks, ja sitä ei aina ymmärretä tai ehkä ei ole tutustuttukaan.

Kaiken kaikkiaan toivoisi, että työministeriöllä, ja tietysti nyt, kun hallitus on vaihtunut, uudella hallituksella olisi ennakkoluulottomuutta käyttää Taipaleen-mallia sopivassa suhteessa, mutta myös pureutua tähän vielä suurempaan kysymykseen, että työtön on työtön niin pitkään kuin hän ei työtä saa. Se on hyvä, että on hyvä työttömyysturva, mutta sinänsä se ei ongelmaa ratkaise, vaan hyväkin työttömyysturva voi johtaa työttömien syrjäytymiseen.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2002 kertoo, että yliopistojen toimintamenoja on lisätty vuodesta 2000 vuoteen 2003 talousarviossa 186 miljoonalla eurolla. Lisäksi ne rahat, jotka ovat kohdistuneet Suomen Akatemialle, kohdistuvat nyt enemmän sinne, joten yliopistoista jää enemmän rahaa yliopistojen omaan toimintaan. Toivonkin, että esimerkiksi oman kotikaupunkini kohdalla, jossa toimii viisi yliopistoa, niin sanottu Lahden verkkoyliopisto saisi oman osuutensa tästä, niin että Lahden verkkoyliopisto saataisiin valtion rahoituksen piiriin jatkossa.

Totean myös tyydytyksellä, että vuonna 2002 omaishoidon asema on parantunut ja saatiin lisää lakisääteisiä vapaapäiviä. Nämä kuitenkaan tuskin ovat vielä riittäviä. Yhteiskunta säästää miljardeja euroja omaishoidon avulla, ja omaishoidon asemaa tulee edelleenkin kehittää. Saatiinhan kuitenkin viime kaudella aikaiseksi tapaturmavakuutusturva omaishoitajille.

Viimeiseksi asiaksi haluan mainita lasten parissa työskentelevien taustan selvittämisen. Laki tuli voimaan tämän vuoden alusta, ja olemme juuri hiljattain saaneet uutisista kuulla siitä mielenkiintoisia selvityksiä. Asia nousi siis yli uutiskynnyksen.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä ed. Kuisma puhui varsin ansiokkaasti työttömyyden kovasta ytimestä ja ed. Taipale aikaisemmin. Haluaisin tuoda omia kokemuksiani myöskin tähän esille. Olen ollut nuorten työpajatoiminnassa Vammalassa hyvin aktiivisesti mukana ohjausryhmän puheenjohtajana. Siellä aktiivisen ja osaavan henkilökunnan ansiosta on pystytty monia nuoria saamaan mukaan koulutukseen, jatkokoulutukseen ja työelämään, ja se on toiminut erinomaisesti. Samalla haluaisin kiinnittää huomiota kannustavuuselementteihin, jotka aina unohtuvat työvoimapoliittisessa keskustelussa, ei välttämättä keskustelussa mutta ainakin päätöksissä. Tutkimukset osoittavat, että on erittäin tärkeätä se, että ensimmäisten sadan päivän aikana saadaan tapahtumaan siinä asiassa, että ei jäädä pitkäaikaistyöttömäksi, ensimmäisen sadan päivän aikana on kaikkein tärkeintä, että saadaan kiinni. Ihmettelen sitä, minkä takia aina kerta toisensa jälkeen ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastukset tulevat aina tyrmätyiksi, vaikka niille on olemassa selkeitä perusteita, kuten Sailaksen työryhmäkin esitti.

Mikko Elo /sd:

Herra puhemies! Ed. Taipale sai varsin mielenkiintoisen keskustelun alulle työttömyydestä. Meillä, niin kuin tiedämme, on mahdollisuuksia keskustella monista muistakin asioista, mutta haluaisin nyt kuitenkin pääasiassa keskittyä työttömyyden torjuntaan. Kun täällä on mainittu, että työttömyyden kovaan ytimeen kuuluisi 120 000 ihmistä, työministeriön mukaan tämä työttömyyden kova ydin on kuitenkin 160 000—180 000 henkilöä. Me tiedämme myös, että pitkäaikaistyöttömyys ennemmin tai myöhemmin johtaa syrjäytymiseen, ja sen takia työttömyyden kovan ytimen eli pitkäaikaistyöttömyyden kuriin saaminen on aivan keskeistä tällä vaalikaudella.

Meillähän on aikamoinen määrä yli 55-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä, joista ed. Taipale puhui. Niin kuin täällä jo esitin puheenvuorossani sen näkemyksen, saattaa olla kyllä aika pieni se määrä, joka yli 55-vuotiaista olisi ollut kymmenen vuotta työttömänä. Luulen, että he ovat siirtyneet jo muitten järjestelmien piiriin, muun muassa eläkejärjestelmien piiriin. En usko, että tällä ed. Taipaleen sinänsä hyvää tarkoittavalla esityksellä olisi kovin suurta merkitystä, eli pitäisi todella palata esimerkiksi siihen ajatukseen, jota STTK esitti viime vuonna, että erillislailla yli 55-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät, joilla tarkoitan yli kaksi vuotta työttöminä olleita, joita olisi 35 000—40 000, voitaisiin siirtää eläkkeelle heidän niin halutessaan. Ed. Tennilä on aivan oikeassa siinä. Ei pidä puhua siitä, että pistetään tai pannaan eläkkeelle, on kysymys siitä, että ihmisellä on myös halu eläkkeelle siirtymiseen.

Puhemies! Syrjäytymiseen vaikuttavat monet toimenpiteet. Eräs tällainen keskeinen on ollut työssäoloehdon muuttaminen 1990-luvun puolivälin jälkeen, jolloin työssäoloehto nostettiin kuudesta kuukaudesta kymmeneen kuukauteen, mikä sitten johti myöskin ehkä työministeriön ohjeiden kautta siihen, että yhä harvempi pääsi enää ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle. Viime vuonna ansiosidonnaisella työttömyysturvalla oli enää 40 prosenttia kaikista työttömistä. Se merkitsi valtavaa köyhtymisastetta näitten henkilöiden keskuudessa. Itse asiassa nyt tämä työttömyysehdon alentaminen kahdeksaan kuukauteen jo työssä oleville on jo jonkin verran lisännyt ansiosidonnaisella työttömyysturvalla olevien ihmisten määrää. Se on myönteinen asia näiden yksilöiden kannalta; se on myöskin myönteinen asia koko talouden kannalta, koska nämä henkilöt, jotka ovat työttöminä, varmasti suurimman osan, jos ei kaiken, joutuvat käyttämään palveluihin ja yleensä kulutukseen eli se vaikuttaa suoraan kansantalouteen.

Puhemies! On myöskin keskusteltu paljon siitä, että meillä on liian monenlaisia tukia. Nyt kun esimerkiksi Sailaksen paperia on tutkittu, on havaittu esimerkiksi se, että nyt pitkäaikaistyöttömät saavat työmarkkinatukea, he saavat myöskin asumistukea, mutta sen lisäksi he saavat myös toimeentulotukea eli kolmenlaista eri tukea. Tässä saattaa sitten piillä myös niitä ongelmia, joita kutsutaan niin sanotuiksi kannustinloukuiksi, eli kun on monta tukimuotoa, saattaa olla jokin tukimuoto, joka muuttuu sen takia, että toinen tukimuoto paranee — tai huononee, miten tahansa.

Puhemies! Sailaksen paperissa on paljon hyvää. Mutta sen haluan sanoa, että on aika vaikea kuvitella sitä ydintä, joka Sailaksen paperissa on, että työmarkkinoille työnnettäisiin lisää väkeä ja tehtäisiin houkuttelevammaksi tässä tilanteessa, kun maassa on 300 000 työtöntä, hakeutua työmarkkinoille. Oikeastaan Sailaksen työryhmän ajatus ilmeisesti on, että meillä on paljon tällaista työhaluttomuutta, että erilaisilla toimenpiteillä, keppiä käyttämällä, siirryttäisiin työmarkkinoille. Itse en tähän usko. Meillä ei ole suuressa mittakaavassa sellaista joukkoa, joka siirtyisi työmarkkinoille, jos keppiä käytettäisiin ja heikennettäisiin heidän toimeentuloaan erilaisten tukien vähentämisellä.

Kyllä minun näkemykseni on se, että se, mitä me ensisijaisesti tarvitsemme työllisyyden parantamiseen, on kysynnän lisääminen eli se, että ihmisten ostovoimaa lisätään ja kysyntää lisätään. Se on myöskin ollut, puhemies, se konsti, jolla Suomi on nyt viimeiset ehkä puolitoista vuotta pärjännyt paremmin kuin monet muut Euroopan maat. Niillä tuloverohelpotuksilla, mitä on tehty, jotka ovat olleet kohtuullisia, on pystytty kuitenkin suuren osan kansalaisista ostovoimaa lisäämään ja tällä tavalla on pystytty myöskin säilyttämään kohtuullisen hyvä työllisyystaso Suomen mittakaavassa. Sehän on kaksinkertainen Ruotsiin verrattuna, ja se ei ole hyvä kansainvälisesti katsottuna, mutta Suomessa työttömyys ei ole lähtenyt nousuun, niin kuin olisi saattanut odottaa, kun talouskasvu alkoi hiipua.

Puhemies! Vielä kerran haluan korostaa sitä, että kysyntää tarvitaan, tarvitaan ostovoimaa. Ei synny palveluihin työpaikkoja sillä, että me yritämme vain työntää lisää työmarkkinoille ihmisiä heikentämällä heidän sosiaali- tai muuta työttömyysturvaansa.

Puhemies! Minun mielestäni kolme asiaa on, jotka pitää ottaa huomioon, kun työllisyydestä puhutaan, kaiken lisäksi, eli miten työllisyyttä voidaan parantaa. Yksi on tietysti työn jakaminen uudelleen. Se tarkoittaisi kokonaan uudelleen työajan jakamista. Esimerkiksi Ranskan sosialistit toteuttivat tämän 1990-luvun lopussa menestyksellä. Ranskan sosialistit toteuttivat sen menestyksellä. Kaikki oikeistolaisetkin myöntävät, että 350 000 työpaikkaa syntyi 35 tunnin työviikon tuloksena. Nyt oikeistohallitus yrittää vähätellä sitä, mutta se on tosiasia. Työaikaa voidaan uudelleen jakaa. Osa-aikatyötähän käytetään meillä, niin kuin Sailaksen paperi osoittaa, kohtuullisen vähän, mutta en ole itse suosittelemassa osa-aikatyön lisäämistä ainakaan pakolla. Niille, jotka haluavat ja joille se sopii, minusta osa-aikatyö on ihan paikallaan, mutta osa-aikatyöhän merkitsee aina osa-aikapalkkaa ja se merkitsee myöskin osa-aikaeläkettä, sitten kun aikanaan ihminen pääsee eläkkeelle.

Toinen tekijä, jolla työllisyyttä voidaan parantaa, paitsi työajan uudelleenjaolla, on se, että me talouskasvun kautta saamme lisää työpaikkoja. Nimenomaan odotukset ovat jo pitkään kohdistuneet palvelualoihin. Aika mielenkiintoinen on tämän päivän Helsingin Sanomien tieto, jonka mukaan Helsingissä palvelu- ja hoitoaloilla on kyllä merkittävästi työpaikkoja mutta vastaavasti tuotannosta työpaikkoja häipyy oikein todella nopeaa vauhtia tällä hetkellä. Ollaan aika erikoisessa tilanteessa.

Puhemies! Kolmantena vielä kerran sanon, että me tarvitsemme enemmän kysyntää, emme sitä, että me luulemme työttömien joukossa olevan suuren määrän laiskoja ihmisiä, jotka eivät hakeudu työmarkkinoille, koska heillä on liian hyvä sosiaaliturva.

Puhemies! Minun mielestäni ehkä nyt, kun uutta hallitusohjelmaa lähdetään toteuttamaan, palvelujen arvonlisäveron alentaminen on aivan keskeinen, ja merkittävä alentaminen, jos me aiomme palvelualoilla uusia työpaikkoja luoda. Siihen liittyy myöskin ruuan arvonlisäveron alentaminen, joka oli osa myöskin Sailaksen työryhmän paperia. Me tarvitsemme myöskin— ja väitän, että olen tässä oikeassa — tulonsiirtoja niille, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Kuten totesin, ne siirtyvät välittömästi kysyntään, kulutukseen ja sitä kautta ovat myöskin luomassa uusia työpaikkoja nimenomaan palvelualoilla.

Puhemies! En kokonaan tyrmää veronalennuksia, mutta veronalennukset pitää ehdottomasti, tuloveronalennukset, toteuttaa sillä tavalla, että niistä todella pieni- ja keskituloiset hyötyvät eniten. Meidän pitkään jatkunut järjestelmämmehän on ollut prosentuaaliset veronalennukset, jotka ovat aina merkinneet meille suurituloisille merkittävästi enemmän euroja käteen kuin pienituloisille henkilöille.

Puhemies! Aivan lopuksi viime vuoden kertomuksesta haluan ottaa esille yhden lainauksen. Ensinnäkin: "Julkisen talouden rahoitusylijäämä suhteessa kansantuotteeseen v. 2002 aleni alle 5 prosenttiin, mutta oli silti euroalueen korkein. Työn verotuksen rakenteellista keventämistä jatkettiin kertomusvuonna työllisyyden parantamiseksi, mikä ajoittui hyvin myös suhdannepolitiikan kannalta."

Sitten, puhemies, täällä todetaan: "Valtionvelka väheni nimellisarvoltaan noin 2,5 mrd. eurolla vuonna 2002 ja oli vuoden lopussa 59,3 mrd. euroa. Valtionvelan suhde kokonaistuotantoon oli kertomusvuoden lopussa noin 42 prosenttia." Nämä luvut osoittavat sitä, että me olemme todella noudattaneet Euroopan unionin kireintä talouspolitiikkaa. Toistan sen kysymyksen, jonka olen aikaisemmin täällä todennut: Onko se, että me olemme pyrkineet maksamaan mahdollisimman paljon velkaa pois ja noudattaneet kireää talouspolitiikkaa, samalla ollut pois työllisyyden paranemisesta? Kun sanotaan, että velka maksaa, puhemies, minun väittämäni on tämän lisäksi se, että myöskin korkea työttömyys maksaa ja vähintään samassa mittakaavassa eli tasapaino velanmaksun ja työllisyyden välillä pitää löytää.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elo kertoi, että Suomessa tehdään vähän osa-aikatyötä. Ei ole kuin muutama kuukausi sitten, kun tuli tilasto, että Suomessa EU-alueella kolmanneksi eniten tehdään osa-aikatyötä eli pätkätöitä, olivatko siinä Portugali ja Espanja Suomen edellä. Kyllä täällä aika yleinen on tämä osa-aikatyön teko. Siitä tulee osa-aikaeläke ja osa-aikapalkka jnp., kaikkia haittoja niille ihmisille.

Kannattaisin myös sitä, että nämä yli 55-vuotiaat pääsisivät eläkkeelle niin halutessaan. Niiden, jotka haluavat tehdä töitä, pitää antaa tehdä.

Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen hieman eri mieltä kuin ed. Elo verotuksen merkityksestä työllisyydelle. Kyllä minusta Sailaksen paperissa oli hyvä nimenomaan se verotuskohta suhteessa työllisyyteen. Vahinko, että sitä ei ainakaan toistaiseksi niin toteuteta. Minä en usko niinkään, että sinänsä kulutuksen kautta työllisyys paranee. Liian monella ihmisellä on tilanne se, että se työn nettopalkka, kun otetaan huomioon työmatkakulut ja joku arvo vapaa-ajalle, on niin vähän suurempi kuin se sosiaaliturva, että siinä motiivi on heikko. Sitten taas sellaiselle työntekijälle, jonka motiivi on heikko, ei oikein tarjota töitä, ja niitä palvelualojen työpaikkoja ei synny. Tietysti tämä arvonlisäverokysymys myös osittain auttaisi. Veromuutoksen pienituloisten osalta pitäisi olla melko suuri suhteessa suurituloisiin, jotta se tehoaisi. Kyllä tätä kautta saataisiin tarpeellisia palveluja ja melkoinen osa työttömistä työllistyisi.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vastauksena molemmille:

Ed. Kangas näytti sekoittavan kaksi asiaa eli pätkätyön ja osa-aikatyön. Pätkätyötä meillä tehdään varmasti, niin kuin ed. Kangas totesi, Euroopan unionin maista ehkä kolmanneksi eniten. Mutta osa-aikatyön osalta me olemme kyllä ilmeisesti maa, jossa neljänneksi vähiten tehdään osa-aikatyötä. Kerran vielä: En suosittele osa-aikatyön lisäämistä. Mutta jos ja kun sitä halutaan tehdä, minun mielestäni se sopii tietyissä tilanteissa, mutta Sailaksen paperissa mennään vähän liian pitkälle tässä. Se osoitetaan ikään kuin parhaaksi keinoksi, ehkä. Todettakoon, että Hollannissa 40 prosenttia työvoimasta tekee osa-aikatyötä ja Hollannissa on hyvä työllisyys.

Ed. Kuisma, verotuksen alentamisella nimenomaan pystytään lisäämään kulutusta. Mutta mitä verotusta alennetaan ja miten, sehän on tällainen poliittinen johtopäätös.

Puhemies! Tämä riittääkin.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on hallituksen toimenpidekertomuksen osalta vuodelta 2002 käyty työllisyyspoliittista keskustelua. Itse ajattelin jonkun sanan sanoa metsätaloudesta, jolla on myöskin merkittävä työllistävä vaikutus.

Täällä toimenpidekertomuksessa todetaan: "Hallitus toteutti hallitusohjelman mukaisesti Kansallinen metsäohjelma 2010:tä. Metsänhoito- ja metsänparannustöiden kokonaismäärät pysyivät suunnilleen edellisvuoden tasolla. Sen sijaan puun energiakäyttö nousi nopeasti. Valtion rahoitus mainittuihin töihin on Kansallisen metsäohjelman mukaisella tasolla, mutta muun ohella myrskytuhojen ja puun energiakäytön tuen kasvun vuoksi varojen kysyntä ylitti käytettävissä olevan määrän."

Vuosi 2002 oli todella metsätalouden kannalta myrskyvuosi, ja myrskytuhoja syntyi hyvin laajasti Itä-Suomen alueella. Nyt metsämaakuntien osalta on ollut todettavissa se, että vuoden 2002 kestävän metsätalouden rahoituslain mukaiset varat ovat auttamattomasti jääneet vähäisiksi ja ne maksatukset, joita ei kyetty vuonna 2002 suorittamaan, ovat siirtyneet tälle vuodelle ja tämä rahoitusvaje alkaa kertaantua. Alueelliset metsäkeskukset ovat selvittäneet tilannetta, ja vaje, joka tällä hetkellä on tänä vuonna olemassa, on puhtaasti tilityserien johdosta 8,5 miljoonaa euroa ja kustannusnousun aiheuttama vaje noin miljoona euroa.

Nyt kun hallitus on lähtenyt toteuttamaan omaa työllistävää hallitusohjelmaansa, niin myöskin metsätalous on toivottavasti siinä hyvin keskeisesti esillä. Ennen kaikkea nyt kun laaditaan tämän vuoden ensimmäistä lisäbudjettia, olisi toivottavaa, että nämä rahoitusvajeet, jotka nyt ovat päässeet syntymään, katettaisiin tuossa lisäbudjetissa, päästäisiin noudattamaan normaalisti Kansallista metsäohjelmaa ja ennen kaikkea noin 1 500 työpaikkaa kyettäisiin Itä-Suomessa synnyttämään metsätalouteen. Näin päästäisiin myöskin siinä tavoitteessa, mikä on nuorten metsien hoidossa ja energiapuun käytössä, myöskin tavoitteisiin ja tämä jälkeenjääneisyys ei pääsisi enää kertautumaan, vaan oltaisiin tässä ajan tasalla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Ed. Satonen taas vetäisi tämän yhden asian esiin, joka on aina tullut, elikkä työttömyysturvan porrastamisen. Sailaksen mallissahan esitettiin sitä, jotta työmarkkinatuki porrastettaisiin. Aikaisemmin on tullut esille, niin kuin ed. Satonen totesi, jotta myös ansiosidonnainen pitäisi porrastaa, tehdä siten, että jos on pitempään työttömänä, niin olisi pienempi työttömyysturva. Tähän sisältyy se harha ainakin noilla seuduilla, missä itse satun asumaan, jotta vaikka sitä kuinka porrastettaisiin tai kokonaan työttömyysturva otettaisiin pois, niin ei siinä yhtään työpaikkaa tule lisää eikä se paranna yhtään työllisyyttä vaan kunnat joutuisivat aika kovaan ahdinkoon siinä.

Sen takia minä toivoisin, jotta myös edustajat oppositiopuolella, kokoomuksessa, voisivat hillitä himojaan työttömyysturvan leikkauksia kohtaan, koska nyt ainakaan hallitusohjelmassa tällä hetkellä ei suoraan semmoisia lausuntoja edes ole olemassa, että Sailaksen työmarkkinatukileikkauksia toteutettaisiin. Toivon mukaan tämä jätetään kolmikantapöytään ja työmarkkinajärjestöjen ratkaistavaksi sillä tavalla, jotta ei väkivaltapäätöksiä työttömyysturvan osalta tehtäisi.