Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä lakialoitteessa, joka on samalla kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäaloite, esitetään säädettäväksi laki ikääntymisen vuoksi annettavista palveluista ja hoidoista eli vanhustenhoidosta. Tämän lakialoitteen mukaan ehdotamme, että lailla turvattaisiin ikääntyneiden oikeus pitkäaikaishoitoon ja pitkäkestoisten palveluiden saamiseen.

Eduskuntavaaleissa ja eduskuntavaalikyselyissä kansalaiset pitivät vanhustenhoidon tason parantamista ja terveydenhuollon tason kohentamista kaikkein tärkeimpänä tavoitteena. Mielestäni valitettavasti tämä painopiste ei näy riittävällä tavalla, riittävän konkreettisesti, hallitusohjelmassa. Muun muassa juuri näitä vanhustenhoidon laadullisia tavoitteita, esimerkiksi henkilöstömitoitusta pitkäaikaishoidossa, ei ehdoteta säädeltäväksi lailla. Muistutan siitä, että edellisen hallituksen asettama selvitysmies professori Sirkka-Liisa Kivelä esitti viime kesänä vanhustenhoidon kohentamisesta raportin, jonka tärkein konkreettinen ehdotus oli nimenomaan vanhustenhoitolain säätäminen: että muun muassa lain tasolla säädeltäisiin tätä henkilöstömitoitusta.

Muutama kuukausi sitten tehtiin mielipidemittauskin suomalaisille, jossa todettiin, että 94 prosenttia suomalaisista vaati lain säätämistä ikäihmisten hoidon turvaamiseksi, eli kyllä kansalaiset ovat hyvin voimakkaasti tämän lain tasoisen säätelyn kannalla johtuen nimenomaan siitä, että tilanne ei ole tällä hetkellä vanhuspalveluissa tyydyttävä.

Terveydenhuollon lainsäädäntöä on toki täsmennetty vanhustenhoidon saatavuuden turvaamiseksi viime vuosina, mutta kunnilla tai muilla tahoilla ei ole velvollisuutta, lakiin perustuvaa velvollisuutta, järjestää pitkäaikaishoitoa terveydenhuollon tai sosiaalihuollon palveluina. Hoidon tarpeessa olevilla vanhuksilla ei ole varmuutta siitä, että he todetusta hoidon tai palvelun tarpeesta huolimatta saisivat tarvitsemaansa apua esimerkiksi kotipalveluina, kotisairaanhoitona, palvelutalossa, dementia- tai ryhmäkodissa tai pitkäaikaislaitoksessa.

Professori Sirkka-Liisa Kivelän selvityksen mukaan 85 vuotta täyttäneiden toimintakyvyn heikkeneminen viimeisten parinkymmenen vuoden aikana viittaa puutteisiin vanhustenhoidossa ja kuntoutuksessa. Laatusuositusten sijaan todellakin nyt tarvittaisiin lakisääteisiä määräyksiä vanhuksen toimintakykyyn nähden riittävistä tukipalveluista ja hoivan tasosta sekä riittävästä henkilöstömitoituksesta vanhustenhoidossa, ja toki on ensiarvoisen tärkeää myös se, että kunnille taataan riittävät voimavarat vanhustenhoitoon.

Kuusi vuotta sitten professori Marja Vaarama oli laatimassa laatusuosituksia vanhustenhoitoon, ja viime vuonna, kun käytiin välikysymyskeskustelua, niihin aikoihin tai sitä ennen, hän totesi, että nyt todellakin tarvittaisiin lainsäädäntöä, joka määrittelisi laitoshoidon henkilömitoituksessa vaadittavan tason. Tästähän käytiin loppukaudesta aika tiivistä keskustelua, ja silloin ymmärsin kyllä, että kokoomuskin oli vielä tukemassa näitä tavoitteita.

Ikäihmisten kotona asumista tulee myös erityisesti tukea, sillä suurten ikäluokkien tullessa vanhuusikään ei laitoshoitoon perustuva malli ole riittävä tai pelkästään toimiva. Tavoitteena tulee olla kotiin järjestettävien palveluiden lisääminen. Viime vuosinahan on käynyt päinvastoin: Vaikka kotona asuvien vanhusten kunto on heikentynyt eli yhä huonokuntoisempia vanhuksia asuu kotona, niin silti kotipalveluiden määrä on vähentynyt, ja tässä suhteessa Suomessa valitettavasti näyttää olevan huonompi tilanne kuin esimerkiksi Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa, joissa selvästi suurempi osuus yli 65-vuotiaista saa kotipalveluja. Mielestäni tulisi harkita myös sitä, että otettaisiin mallia Tanskasta, jossa kaikille yli 75-vuotiaille aktiivisesti tarjotaan mahdollisuutta ennalta ehkäisevään kotikäyntiin, siis ei pelkästään niin, että vanhuksella on tämä oi-keus olemassa, jos hän ymmärtää itse pyytää päästä palvelujen tarpeen arviointiin, vaan että sitä myös aktiivisesti tarjotaan.

Kiinnitin huomiota myös siihen, että hallitusohjelmassahan tätä hoivatakuuta tai sosiaalitakuuta aiotaan kehittää edelleen vain palvelutarpeen arvioinnin osalta, ei oikeutena itse palvelujen saantiin, toisin kuin tässä kristillisdemokraattien lakialoitteessa esitetään. Tätä pidän pettymyksenä erityisesti sen vuoksi, että varsinkin peruspalveluista vastaava ministeri Paula Risikko vielä ennen vaaleja nimenomaan vaati sitä, että hoivatakuuta tulee parantaa niin, että laki takaisi myös palvelut, ei pelkästään tarpeen arviointia.

Erityisen kipeästi tätä lainsäädäntöä tarvittaisiin henkilöstömitoituksen turvaamiseksi vanhusten laitospalveluissa. Suhteessa Ruotsiin laitoshoidettavia vanhuksia kohden on Suomessa vain noin puolet siitä henkilökunnasta, mitä on Ruotsissa. Ikäihmisille tarkoitettujen vanhainkotien ja terveyskeskuksen pitkäaikaishoidon yksiköiden hoitotehtävissä tulee työskennellä riittävä määrä terveydenhuollon ammattikoulutuksen saaneita työntekijöitä.

Henkilöstösuosituksissa tai laatusuosituksissa koskien henkilöstömitoitusta tätä tasoa on arvioitu niin, että hyvä laatutaso on 0,8, tyydyttävä 0,5—0,6 ja välttävä 0,32. Nämä laatusuositukset ovat sinänsä hyvä ohjeistus, ja niiden pohjaltahan ovat lääninhallitukset ohjeistaneet eräissä tapauksissa vanhainkoteja, mutta valitettavasti nämä riittävät henkilöstömitoitukset joudutaan vaatimaan erillisten prosessien kautta ja se ei ole tarkoituksenmukaista, eli henkilöstömitoituksista tarvitaan sitovia normeja, jotta nämä mitoitukset myös ovat selkeät kaikkien kunnallisten päättäjienkin näkökulmasta. Toki silloin myös tarvitaan riittävä rahoitus.

On aivan selvää, että hallitusohjelman liiteosiossa laskettu reilun 200 miljoonan euron suuruinen lisäys palveluihin ei riitä, jos kaikki tarvittava aiotaan sen kautta toteuttaa ja vielä lisäksi vähintään tyydyttävän henkilöstömitoituksen turvaaminen kauttaaltaan Suomen vanhustenhoidossa. Toki tavoitteena tulisi olla myös se, että henkilökunnan geriatrista tietoutta saataisiin parannettua koulutuksella ja että jokaisen kunnan vanhustenhoidossa olisi vastuulääkäri, joka on geriatrian erikoislääkäri tai geriatriaan perehtynyt yleislääketieteen erikoislääkäri. Tämä geriatrisen osaamisen puute näkyy ennen muuta virheellisissä lääkehoidon käytännöissä, lääkityskäytännöissä, vanhusten kohdalla, eli suomalaisille vanhuksille syötetään liikaa rauhoittavia lääkkeitä ja unilääkkeitä, mikä aiheuttaa sitten tokkuraisuutta ja kaatumisia ja niistä seuraavia vammoja.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Minäkin olen pettynyt siihen, että hallitusohjelmaan ei sisälly minkäänlaista takuuta hoivapalveluiden osalta, ja siinä mielessä tämä lakialoite, mitä ed. Räsänen esitteli, on kyllä ihan paikallaan.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä teki myös jo noin vuosi sitten oman esityksensä vanhuspalvelulaiksi, ja siinä mielessä tässä on hyvin paljon yhtäläisyyksiä ja nämähän pohjaavat kaikki siihen huoleen, mitä on ollut inhimillisestä vanhuuden hoidosta ja mahdollisuudesta inhimillisesti vanheta kodissaan tai laitoshoidossa, jos näin tarvitaan. Tämä vuosi sitten jätetty vasemmistoliiton lakialoite lähtee siitä, että säädettäisiin uusi vanhuspalvelulaki, johon sisältyisi hoivatakuu siten, että 75 vuotta täyttäneelle 7 vuorokauden kuluessa järjestettäisiin tällainen hoivan tarpeen arviointi ja sitä nuoremmille ikäryhmille sitten 65-vuotiaasta eteenpäin viimeistään kolmen kuukauden kuluessa.

Tälläkin hetkellä vanhemmille ikäryhmille toimii tällainen hoivatarpeen arviointi vähän riippuen kunnan tilasta, miten siellä näitä asioita hoidetaan, mutta suurin ongelma on se, että mikään laki ei tällä hetkellä velvoita järjestämään tätä hoivaa ja hoitoa, ja monet vanhukset elävät tilanteessa, jossa heillä ei ole esimerkiksi mahdollisuutta ulkoilla millään tavoin, vaan he joutuvat pitkän aikaa asumaan siellä kodissaan ilman riittävää hoivaa ja hoitoa. Siinä mielessä on ihan terveellistä tästä keskustella ja syytä myös muistuttaa hallitusta näistä asioista.

Nämä ovat taas näitä asioita, että ennen vaaleja niistä kyllä on puhuttu, mutta vaalien jälkeisessä hallitusohjelmassa valitettavasti ei ole löytynyt riittävästi tilaa ja huolta ja varoja tähän asiaan. Tässä on enemmän kyse poliittisesta tahdosta asian hoitamiseksi kuin siitä, että rahaa ei olisi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä vanhusten hoiva ja hoito kuuluu juuri niihin asioihin, jotka olivat ykköskysymyksiä ennen vaaleja ja myös ennen vuoden 2003 eduskuntavaaleja. Siinä välissä oli kunnallisvaalit, niissäkin ne olivat hyvin keskeisiä.

Nyt kuitenkaan hallituksen ohjelmassa näitä ei ole kylliksi otettu huomioon, ei terveydenhoitoa, ei sairaanhoitoa, ei vanhusten hoivaa ja hoitoa, ei myöskään terveydenhoitohenkilökunnan palkkatason turvaamista. Se liittyy myös tähän vanhusten hoivaan ja hoitoon. Myöskin tälle alueelle heijastuu terveydenhoitohenkilöstön aivan häpeällisen huono palkkataso eli se syvä palkkakuoppa. Jatkossa meidän on todella vaikea saada ammattitaitoisia ihmisiä hoitamaan ikääntynyttä väestöä, jos tätä palkkaongelmaa ei pystytä ratkaisemaan.

Professori Sirkka-Liisa Kivelä on todella kiinnittänyt huomiota myös koulutukseen. Se on varmasti laaja kysymys, paljon laajempi kuin ainoastaan lääkkeiden määrääminen ja se, mikä on oikea dosis tai vahvuus tai määrä vanhustenhoidossa. On valitettavasti todettava, että liikalääkitys unilääkkeiden osalta ja rauhoittavien lääkkeiden osalta on ikään kuin osastokohtainen temppu, jolla pyritään pitämään vanhukset sitten hiljaisina silloin, kun ei riitä kylliksi hoitohenkilökuntaa. Tämän tyyppisistä tilanteista pitää todella päästä pois.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälän kyllä pitäisi nyt ottaa se professori Kivelän raportti sieltä hyllyltä ja pyyhkiä pölyt siitä pois. Se on hyvä raportti, ja se vastaa siihen huutoon, mitä vanhukset nyt odottavat Suomessa heidän hyvän hoitonsa kannalta. Ministeri Hyssälä osaltaan vastaa myös näistä asioista.

Pitää ottaa huomioon, että Kuntaliitto kertoo jo nyt, että ne rahat, mitkä hallitusohjelmassa on osoitettu kunnille, eivät riitä peruspalveluiden tuottamiseen, se jo nyt tiedetään ja on kerrottu hallitukselle, että hallituksen pitäisi ottaa nyt lusikka kauniiseen käteensä ja antaa lisää rahaa. Samoin henkilöstöpuutehan siellä on huutava vanhustenhoidossakin. Heitä pitää saada lisää ja kunnon palkka, niin kuin täällä kokoomuskin on luvannut. Ja vanhuspalvelulaki pitäisi saada maahamme, se olisi turva vanhuksille tulevaisuudessakin, että asiat hoidetaan velkaisissa kunnissa kunnolla.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Aivan kuten tässä aikaisemmin on todettu, niin kansalaisten mielestä tämä vanhustenhoito oli suurin, ainakin niitä suurimpia kysymyksiä. Kansanedustaja Tarja Tallqvistin johdolla kerättiin 400 000 nimeä listalle, ja nämä vaativat lisää henkilökuntaa vanhustenhoitoon ja myöskin parempaa palkkaa. Toiset puolueet lupasivat paljon, toiset puolueet vähän, toiset puolueet eivät juuri mitään. Kiinnitin huomiota siihen, että ne puolueet, jotka eivät tätä kansalaisten kannalta tärkeää asiaa lähteneet ajamaan, menestyivät vaaleissa. Kristillisdemokraatit lupasivat 4 000 hoitajaa lisää. Me säilytimme paikkamme nippa nappa, no kyllä lisäpaikka oli lähellä. Sosialidemokraatit ainakin puhuivat 20 000 hoitajan lisäyksestä palvelualalle, ja sosialidemokraatit menettivät paljon.

Olen seurannut, mitä muissa maissa tapahtuu vanhustenhoitopuolella. Kyllä minun täytyy sanoa, että me olemme monta askelta jäljessä. Meillä on ilmeisesti sellainen käsitys, että vanhus voi hyvin, kun hän lähtee puistoon puluja ruokkimaan. Ehkä on ollut joskus näin, mutta tänä päivänä vanhukset tarvitsevat kyllä paljon muuta, ja kannattaisi katsoa, miten esimerkiksi Tanskassa, johon myöskin ed. Räsänen viittasi, vanhuksia hoidetaan. Siellä on erilaisia aktiviteetteja järjestetty, mutta tietenkin se maksaa, hoitajia on paljon. Vaalien alla tuli muuten ohjelma tanskalaisesta vanhustenkodista, missä muun muassa järjestettiin kuumailmapallolla lentoa yli Kööpenhaminan, ja voitte olla varmoja, että vanhukset tästä kovasti pitivät. Totta kai se maksoi, mutta tanskalaiset halusivat antaa vanhuksille muuta kuin, niin kuin sanoin, mahdollisuuden mennä puistoon puluja ruokkimaan.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Räsänen on aivan oikeassa siinä, että vanhuspalvelulaki olisi hyvä olla olemassa, ja todellakaan hänen ehdotuksensa ei ole ensimmäinen, vaan minun mielestäni se, minkä ed. Martti Korhonen on allekirjoittanut viime kesänä vasemmistoliiton nimissä, on todella erittäin hyvin laadittu. Mutta kyllä tässä hallitusohjelmassa on kaikki ne elementit, joita te nyt ajatte takaa. (Ed. Kangas: Missä rahat?) Tässä nimenomaan sanotaan, että vanhusten saumattomat palveluketjut täytyy taata. Meillä on sosiaaliturvauudistus, se on erittäin iso paketti, joka sisältyy tähän hallitusohjelmaan, palveluiden saatavuus ja laatu tulee taata, se sanotaan täällä, ja aivan kattava vanhustenhoito.

Näistä rauhoittavista lääkkeistä ei nyt niin kauhean paljon kannata puhua, koska kyllä me olemme korjanneet paljon sen jälkeen, kun professori Kivelän raportti tuli viime kesänä, tätä vanhusten lääkehoitoa. Myöskin tämä hoitohenkilökunnan palkkatason turvaaminen on tässä ohjelmassa erittäin tärkeällä agendalla.

Mikä nyt kokonaan puuttuu tästä ja aikaisemmistakin, on vanhusten asuminen. Siihen täytyy kiinnittää aivan erityistä huomiota, koska vanhukset tarvitsevat vanhainkoteja ja palveluasumista.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Asko-Seljavaara nyt yritti kehua hallitusohjelmaa ja väittää, että siellä on nämä asiat hoidettu. Ihan hyvä, että siellä on nämä kirjaukset, mutta tämä vuosi sitten jätetty vasemmistoliiton lakialoitehan lähtee siitä, että vanhusten hoivassa olisi myös hoivatakuu. Hallitushan ei ole uskaltanut millään lailla nyt sitten taata sitä, että tarvittaessa myös tämä hoiva järjestetään. Ja kun vielä tiedetään, että kunnat ovat rahavaikeuksissa eikä kunnillekaan ole taattu tätä rahoitusta, niin vaarana on, että kauniista puheista huolimatta todellisuudessa ei sitten huolehditakaan näistä velvoitteista.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Räsänen on tehnyt aivan erinomaisen lakialoitteen ja puhuu siinä, kuinka täytyy olla moni-ammatillista yhteistyötä. Mutta kun hallitusohjelmaa lukee, niin kyllä sieltä ihan selkeästi löytyy tämä moniammatillinen yhteistyö, puhutaan myös esteettömästä yhteiskunnasta, ed. Asko-Seljavaara puhui täällä asumisesta, kyllä nämä ovat täällä kirjattuina tähän meidän hallitusohjelmaamme.

Tarkoituksena on kotihoidon vahvistaminen ja kaikki kuntouttava toiminta, niin että kotona asuminen mahdollisimman pitkään on mahdollista, ja juuri korostetaan sitä, että saadaan kattava vanhustenhoito sillä lailla, että saadaan hoitotuet, sosiaali- ja terveydenhoidon palvelut, omaishoidon tuet ja kotitalousvähennys yhteensovitettua saumattomasti, aivan kuten ed. Asko-Seljavaara sanoi, että nyt saadaan hoitoketju aikaiseksi. Tähänhän liittyy ihan keskeisesti myös omaishoidon kehittäminen, kun puhumme ikäihmisten hoidosta.

Tarkoitus on hallitusohjelman mukaan myös alentaa vanhusten palvelutarpeen arvioinnin ikärajaa ja kehittää uusia menettelytapoja arvioida niin, että on yhtenäinen käytäntö koko maassa. Kaiken huipuksi vielä tämän voi tulkita täältä hallitusohjelmasta niin, että luodaan kattava vanhustenneuvolajärjestelmä koko maahan ja lisätään ennaltaehkäiseviä kotikäyntejä. Kyllä mielestäni aika pitkälti tämän lakialoitteen sisältö on turvattu hallitusohjelmassa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että ed. Räsänen on heti vaalikauden alussa ottanut tämän tärkeän asian esille. Se on Suomessa melkein ikuisuuskysymys, ja kysymys ei voi olla siitä, kuka on hallituksessa, kuka on oppositiossa. Tämä on niitä asioita, joissa tarvitaan täysin erilaista, asian systemaattista, loogista, kronologisesti eteenpäinmenevää käsittelyä. Minä luulen, että te kaikki edustajat tiedätte varsin hyvin tämän. Ei tässä paljon auta se, että kahden minuutin puheenvuoron roiskaisee sieltä istuntosalista ja sitten on puhunut tästä asiasta. Kyllä tässä täytyy vähän syvempää analyysia tehdä, jos tätä tosissaan haluaa viedä eteenpäin.

Tässä on oppositio oikeassa, mutta tässä on myös hallitus oikeassa. Hallitusohjelmassa sivulla 44, hyvät kuulijat, lukee seuraavaa: "Vanhusväestön oikeus hyvään hoitoon turvataan. Vanhustenhuollon palveluja uudistetaan tavoitteena erityisesti kotihoidon vahvistaminen ja sitä tukevien palveluiden kehittäminen. Vanhustenhuollossa ja vanhusten palveluiden kehittämisessä keskeistä on ikääntyneiden toimintakyvyn, omatoimisuuden ja itsenäisen suoriutumisen vahvistaminen. Vahvistetaan kuntouttavaa työotetta." Tämä kappale antaa jokaiselle teistä edustajista, jotka olette jonkin kunnan valtuustossa, täydet mahdollisuudet hoitaa oman kuntanne iäkkäitä ihmisiä aivan eri lailla kuin tähän asti, jos haluatte. (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä — Ed. Lahtelan välihuuto) — Te puhutte pelkästään rahasta, mikä, arvoisa puhemies, minun mielestäni osoittaa, kuinka kylmistä ihmisistä on kysymys, jos pelkällä rahalla väitetään nämä asiat saatavan kuntoon.

Tarvitaan lisää hoitajia, tarvitaan lisää virkoja, tarvitaan kaikenlaista, mitä rahalla saadaan, mutta jos te vakavasti tätä asiaa hoidatte, teidän pitäisi perata omat nurkkanne tässä asiassa. Se on toinen puoli ihan selvästi. On turha kailottaa Tanskan-mallin mukaista analogiaa Suomeen, jos ei koko työotetta muuteta, jos ei työn sisältöä analysoida kunnolla ja myös ihmisten välistä ikädiskriminatiivista käyttäytymistä muuteta. Tässä maassa sanotaan 55-vuotiasta ihmistä vanhaksi. Se on ihan tolkutonta, että näinpäin väännetään tämä asia. Ed. Räsänen tietää varsin hyvin, miten tärkeä tämä asia on, ja sen takia olen erittäin iloinen, että se on opposition ensimmäinen puheenaihe täällä. Lakialoite aivan asiallisesti kirjoitettu. Sen sisältökin on kaikkinensa, niin kuin pitää olla.

Viime kaudella täällä yritettiin saada 80 vuoden toimintakykyvelvoitteellista tarkastelua putoamaan 75 vuoteen. Nyt se on tarkoitus tehdä, vaikka hallitus- ja oppositiorintama on toisenlainen. Eivät nämä ole tältäkään kantilta, arvon edustajat, ollenkaan poliittisia asioita.

Minusta koko tämän asian tausta lepää kuntien varassa. Tehdään kotikäynnit siellä, siihen liittyvät arvioinnit, siihen liittyvät työnkuvat. Ei eduskunta mahda sille mitään, jos kotiin tulee ihminen, joka ilmoittaa ensimmäiseksi, että hänelle eivät muuten kuulu nämä työt. Näin minä olen kuullut niin monessa kunnassa tapahtuvan. Miksi te kuntapäättäjät annatte tämän tapahtua riippumatta siitä, oletteko te oppositiossa vai hallituksessa? Ei tämä ole niin yksinkertaista politiikantekoa kuin tässä halutaan antaa kuva.

Eduskuntavaalien suurin ansio oli siinä, että tämä asia nostettiin selkeästi esille. Kukaan ei ollut sen keskustelun tärkeydestä eri mieltä. Kukaan ei kai vastustanut. Jos ei kaikki ole kertaheitolla kirjoitettuna hallitusohjelmaan, niin kuin te haluatte, niin siitä tietenkin voitte omia huomioitanne asettaa. Mutta tämä lainaus, minkä teille luin — huom! — pitää sisällään kaiken sen, mitä oppositio tänään halusi paremmin tässä asiassa.

Minäkin henkilökohtaisesti soisin hyvin mielelläni sen, että esimerkiksi professori Sirkka-Liisa Kivelän raportti olisi toteutettuna esillä paljon paremmin, mutta se on sisällä tässä hallitusohjelman kirjauksessa. Sitä voidaan, totta kai, noudattaa yliopisto-opetuksessa tästä päivästä lähtien niillä medisiinarimäärillä, mitä siellä on, vaikka se ei välttämättä geriatrian kokonaismäärää vielä lisää. Mutta se on monen vuoden juttu.

Halusin vaan nämä muutamat seikat tästä tuoda esille ja päätän sanomalla: Tämä on koko eduskunnan yhteinen asia.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Räsänen on tehnyt hyvän aloitteen, ja minusta on hyvä, että heti tälle uudelle hallitukselle vieritetään tästä vastuuta, koska sitä huutoa siltä puolen enemmän on sattunut kuulumaan, lähinnä kokoomuksen taholta, siitä, jotta nämä asiat eivät ole kunnossa, ja se on totta. Pohjois-Karjalassa viimeinen tapaus, joka minusta on häpeällinen, on se, jotta ihminen olisi halunnut päästä aina vessaan, mutta hoitajat eivät olleet vieneet ja laittoivat tälle tädille vaipan ja sanoivat, että tee siihen tarpeesi, siihen vaippaan, ja sillä sipuli. Ihminen tajuaa ja olisi sillä tavalla toimintakuntoinenkin vielä, mutta vaatii ohjausta, kun ei uskalla rollaattorilla itse liikkua. Sitä varmaan oikeusasteessa tullaan selvittämään, onko siellä kyseinen kunta toiminut taikka hoitajat toimineet oikein sitten.

Sen takia ed. Akaan-Penttilä on siinä oikeassa, jotta se on kuntien vastuulla, mutta se kirjaus tuolla hallitusohjelmassa on vaan kirjaus. Minäkin olen lukenut aikamoisia romaaneita tuossa ja dekkareita. Siellä on monen näköisiä kirjauksia, ja valitettavasti ne kaikki ihan eivät toteudu. Tuossa kun lukee tuota, niin osin vähän sillä silmällä olen katsonut tuota hallitusohjelmaa, että siinä selvitetään ja tutkitaan ja annetaan kaikennäköisiä juttuja, mutta se raami siellä sattuu olemaan semmoinen, että se vaan ei riitä siihen. Silloin pitää myös ottaa vastuu siitä ja sanoa, jotta joo, tämä homma muuten jää hoitamatta. Toivoisi, että hallitus tekisi, niin kuin joutuukin tekemään, sen arvovalinnan tuossa matkan varrella, jotta tämä asia ei jäisi hoitamatta, vaan tämä vanhuskysymys hoidetaan nyt sitten tällä hallituskaudella eikä sanota, niin kuin täällä on vähän sitä henkeä ollut, että se on kuntien vika sitten. Nimittäin tuolla köyhissä kunnissa kun ei pystytä välttämättä hoitamaan sitä. Sinne tarvitaan lisää rahaa. Vaikka ne hoitajien palkat korjataan, niin sillä ei se asia korjaannu. Sillä ei yhtään sitä vauhtia pysty enää kiristämään, mikä siellä on olemassa, ja se tarkoittaa sitä, että pitää olla lisää ihmisiä töihin. Ainakin demarit asettivat tavoitteekseen, niin kuin täällä ed. Kallis taisi muistella tuossa, jotta vähän enemmän mitä kristilliset vielä noin niin kun käsipareina, ja jos demarit olisivat olleet hallituksessa, niin sinne todennäköisesti olisi kirjoitettu sillä tavalla, paljonko sinne pitää niitä käsipareja lisätä, mutta tässä hallitusohjelmassa se nyt on kokonaan unohdettu jonkun lauseen varaan, joka on vähän niin kuin jotta tulipahan sanottua tämäkin, ja voidaan vierittää syy toisten kontolle, jos se neljän vuoden päästä se homma ei ole kunnossa.

Sen takia odotan sillä tavalla, jotta nyt hallitus ottaa opikseen tästä aloitteesta ja tuo semmoisen esityksen, jolla kunnille annetaan rahaa, korvamerkattua rahaa, jotta niitä ei pysty venkaamaan mihinkään muuhun, koska siellä kunnissakin on sitten, niin kuin täällä on todettu, eritasoista käyttäytymistä, jolloin voi olla, jotta vaikka valtiovalta antaa sinne rahoja, niin se ei välttämättä ohjaudukaan niiden vanhusten hyväksi. Mutta sitten jos saadaan tähän tietty tiukka normitus, hoitotakuuhomma, ja siihen sanktiot päälle, jotta kunnan on määrätty juttu hoidettava, ja siihen vielä tarkastajat vahtimaan sitä systeemiä, niin se on toinen juttu, mutta rahaa sinne tarvitaan sittenkin. Se ei itsestään hoidu. Sen takia näen, jotta siihen pitäisi olla korvamerkattua rahaa sillä tavalla, että se on siihen kohdennettu ja se valvottaisiin, että se käytetään kanssa siihen, ja tämä normitus päälle, niin sitten me tiedämme, että ne ihmiset, jotka meidät ovat kasvattaneet tähän yhteiskuntaan ja jotka sattuvat olemaan hengissä ja ovat tuolla laitoksissa, saavat inhimillisen hoidon, joka kuuluu hyvinvointiyhteiskunnassa saadakin. Tänä päivänä se ei sitä ole.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Vanhustyöstä ja vanhuspalveluista on tehty lukuisia erilaisia analyysejä. Niitä on tehty eri projekteissa, kehittämishankkeissa ja näissä jo täällä mainituissa raporteissa, Sirkka-Liisa Kivelän raportissa jo ja aikaisemmin jo Elli Aaltosen raportissa. Näen, että meillä on riittävästi kyllä tietoa, eivät nämä meidän muutaman minuutin puheenvuorot varmasti sitä lisätietoa enää anna.

Viime vuoden Valtiontilintarkastajien kertomuksesta saadaan lukea, että vanhuspalvelujen alueella on tapahtunut huononemista: avopalvelut ovat supistuneet, kotipalvelujen sisällöt kaventuneet, sen ehkäisevä, kuntouttava rooli on heikentynyt, palveluohjausta ei tapahdu riittävästi, laitospaikat vähentyneet jne. Niinpä valtiontilintarkastajat meille ovat raportissaan sanoneet, että tämä vanhustenhoidon tilanne ei ole perustuslainmukainen, koska ihmiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa asuinkunnasta riippuen.

Täällä on ehkä hyvä sanoa, että se on kuntapäättäjien tehtävä, mutta me tiedämme kuntapäättäjinä ja varmasti ed. Akaan-Penttiläkin sen tietää — en tiedä sitten, kuinka hyvin hänen kunnassaan ne jo ovat — että ihan riippumatta kunnasta näitä puutteita on juuri sen takia, että rahoitusta ei ole riittävästi olemassa. Tietoa on ja tahtoa varmasti hoitamiseen, senpä vuoksi se, minkä Vanhustyön keskusliittokin on jo todennut, että kiireellisesti meidän tulisi nähdä tämä, että lähdettäisiin korvamerkittyihin valtionosuuksiin ja sitä kautta arvostusta lisäämään.

Jouko Skinnari /sd:

Herra puhemies! Rahastahan tämä on kiinni, ja sitä rahaahan ei nyt tässä hallituksen ohjelmassa eikä muissakaan papereissa ole. Voi vain kuvitella, kuinka sitten hädissään jossain vaiheessa ruvetaan lisäbudjeteissa ja muissa näitten vanhusten asioita edes yrittämään hoitaa.

Se sosialidemokraattien esitys, josta noin 2 miljardia oli tarkoitettu tähän vanhusten sosiaali- ja terveysolojen parantamiseen ja 20 000 uuteen virkaan, jotka tämä vähintään tarvitsee, nyt kyllä kuitenkin, vaikka sitä kuinka laskisi, on näitä minimisummia, joka tähän täytyy irrottaa. Sitä taustaa vasten tuntuu tietysti vähän ikävältä vähintään se, että rahaa on kyllä sitten löytynyt, kun on ollut esittäjiä ja valmiiksi tekstin tekijöitä siihen, että osinkotulojen verotusta on kyllä alennettu ja suurten perintöjen verovapaus on kyllä pystytty turvaamaan, mutta sitten kun tulee kysymys vanhuksista, tekstinkirjoittajaa ei siihen ole ollut eikä riittävää voimaa, koska siellä sitä ei näihin tarkoituksiin ole, ja tämä on sitten jäänyt liian vähälle.

Aikanaan, kun lasten päivähoitolaki tuli, niin sehän alkoi myös nollasta. Tässähän nyt on kysymys siitä, että nämä ennen sotia ja sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat nyt tässä vanhusbuumin vaiheessa. Silloin sodan jälkeen oli beibibuumi, nyt on tämä vanhusbuumi, ja molemmat pitää hoitaa, ja se on kyllä hoidettavissa, mutta ilman rahaa se ei kyllä onnistu. Tässä suhteessa tämä on nyt niitä suuria aukkoja, joita hallitus kyllä joutuu paikkaamaan ja mistä se on kyllä ihan väärin puhunut verrattuna siihen, mitä ovat teot.

Päivi Räsänen /kd:

Herra puhemies! En lainkaan epäile ed. Akaan-Penttilän ja muiden kokoomuslaisten kansanedustajien hyvää tahtoa vanhustenhoidon tason parantamiseksi, mutta olen kyllä hiukan pettynyt siitä, että tämä lakialoitteen perusidea ei ole nyt tullut vielä selkeäksi kokoomuslaisille edustajille. Nimittäin ydinkysymyshän tässä on se, että ehdotamme sitä, että vanhustenhoidon henkilöstömitoitus saadaan laatusuositusten tasolta, jolla se tällä hetkellä on, lakisääteiseksi oikeudeksi, ja toisaalta myös sitä, että hoivatakuu ulotetaan ei pelkästään palvelutarpeen arviointiin, mikä on sinänsä sekin hyvä asia, ja tämä ikärajan laskeminenkin on hyvä asia, vaan myös oikeudeksi palveluihin, niin laitospalveluihin kuin kotipalveluihin. Tämä on se ongelman ydin. Tämä oli myös se, mitä professori Sirkka-Liisa Kivelä samoin kuin professori Marja Vaarama olivat vaatimassa, ja tätä ehdotamme tässä lakialoitteessamme. Se ei sisälly hallitusohjelmaan, mistä olen kyllä pettynyt, koska viime vuonna, kun tätä samaa aihepiiriä välikysymyskeskustelun yhteydessä käsittelimme, kokoomuslaisetkin äänestivät pontemme puolesta, jossa esitettiin, että tulee saada lakiin perustuvat säätelyt näistä kysymyksistä, jotka tässä aloitteessa on nyt esitetty.

Henna Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä kristillisdemokraattien aloite käsittelee erittäin tärkeää asiaa, jonka merkitys tulee tulevina vuosina vain kasvamaan. Vähän kuitenkin tässä keskustelussa nytkin huolestuttaa se, miten me suomalaiset ajattelemme vanhuksista; ajattelemmeko me tosiaan niin, että vastuu on ennen kaikkea yhteiskunnalla. Hyvin vähän puhutaan omaisista ja välittämisestä, lähimmäisenrakkaudesta. Myös tämä asia vaatisi enemmän keskustelua tulevina vuosina, koska ikärakenteen muutos on tosiasia, joka muuttaa myös tätä seikkaa.

Ennen kaikkeahan nyt tällä hetkellä vastuu on todella kunnilla, niin kuin täällä on tullutkin esiin, ja tämä kuntatalous on suuressa roolissa. Tässä on tärkeää, että hallitus jatkaa nyt määrätietoisesti tätä Paras-hanketta. Itse en usko, että se, että kuntiin vain lisätään rahaa, välttämättä monellakaan tavalla parantaisi kuntien taloutta, koska siellä on hyvin paljon tehottomuutta ja huonoa työn organisointia tänäkin päivänä. Nämä keinot, joita hallitusohjelmassa nyt on tuotu esiin, kuten palvelusetelit, ylipäätään palveluiden kilpailuttaminen, myös näillä saadaan kustannushyötyä ja voidaan tarjota enemmän ja parempia palveluja myös ikääntyneille ihmisille.

Palvelutarpeen arvioinnilla on suuri merkitys ennalta ehkäisevänä toimena. Esimerkiksi omassa kotikaupungissani kaikille 70 vuotta täyttäneille tehdään tällainen kotikäynti, ja se on hyvin tärkeää, koska siinä nähdään vanhuksen tilanne ja asumisolot ja voidaan esitellä näitä kunnan tarjoamia palveluita samoin kuin järjestöjen tarjoamaa palvelua, koska on hyvin paljon vapaaehtoistyötä ja järjestötyötä, jota mikään kunnan palvelu ei voi korvata.

Vielä tästä asumispalvelukysymyksestä, jonka ed. Asko-Seljavaara otti esiin: Se on erittäin tärkeä tulevaisuuden asia siinä mielessä, että Suomessa ei juurikaan ole tarjolla muuta kuin kotona asumista tai vanhainkoteja ikääntyville. Tarvittaisiin paljon enemmän yhteisöllisiä asumismuotoja ja osittain tuettuja asumismuotoja vanhuksille, koska tänä päivänä yksinäisyys on yksi suuremmista ongelmista vanhusten elämässä.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Vanhusten laitoshoidossa pitää kiinnittää erityistä huomiota hoitohenkilöstön mahdollisuuksiin tarjota asukkaille hyvä elämänlaatu pienimmällä mahdollisella lääkemäärällä. Tämä toteutuu parhaiten niillä osastoilla, joilla hoitajat voivat vaikuttaa työhönsä ja käyttää siinä opittuja taitojaan ja kykyjään. Kyse on siis pitkälti toimintatavoista ja johtamiskulttuurista, jossa henkilöstöä kannustetaan itsenäisyyteen ja vastuun ottoon. Merkitystä on myös rakenteellisilla tekijöillä, kuten osaston koolla ja erikoistumisella tiettyyn asiakasryhmään, mutta lähtökohtana on kuitenkin riittävä henkilöstömäärä. Muun muassa nämä tiedot selviävät laajasta Stakesin tutkimuksesta, jossa selvitettiin nimenomaan vanhusten laitoshoidon henkilöstön hyvinvointia ja myös hoidon tuloksellisuutta. Olen sitä mieltä, että muun muassa näiden tavoitteiden eteenpäinviemiseksi meidän on tällä kaudella pontevasti toimittava.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Olen hyvin pitkälle samaa mieltä ed. Akaan-Penttilän kanssa siitä, että vanhustenhoiva on niin keskeinen arvokysymys, että niin opposition kuin hallituspuolueiden on yhdessä tehtävä tämän asian eteen kaikki voitava. Itse kiritänkin siinä mielessä, että toivon, että ed. Akaan-Penttilä ja muut vastuulliset henkilöt, jotka hallituspuolueiden edustajina istuvat täällä, kantaisivat huolta siitä, mistä erityisesti oppositiopuolueista sosialidemokraatit ja kristillisdemokraatit puhuivat, kyllä perussuomalaisetkin puhuivat samasta, että nimenomaan hoitajia ikääntyneiden laadukkaan palvelun ja hoivan tyydyttävän tason turvaamiseksi tarvittaisiin tuo 4 000, ja jotkut puhuivat jopa 20 000 hoitajasta. Eli siinä mielessä kiritän kyllä näitä hallituspuolueiden edustajia, joille vanhustenhuolto on tärkeä, nimenomaan viestimään hallituksessa tästä huolesta, myöskin omaishoidon tuesta, minkä ed. Virkkunen otti esille. Siitä tulemme tekemään myöskin esityksen, ja kiritän myöskin kokoomuksen edustajia lukemaan sen.

Kun ed. Akaan-Penttilä puhui rahoituksesta, haluan muistuttaa siitä, että kuntien taloudellinen tilanne on siinä mielessä haastava, että pelkästään indeksileikkauksella vuodesta 2001 vuoden 2007 alkuun on kunnilta viety 400 miljoonaa euroa. Kun nyt hallitusohjelmassa lukee 250 miljoonaa lisää palveluihin, niin sanoisin, että kuntien tilanne on erityisen haastava nimenomaan vanhustenhuollon osalta. Kun katson esimerkiksi niitä kuntia, joissa yli 65-vuotiaiden osuus on yli 50 prosenttia tällä hetkellä, jo useissa suomalaisissa kunnissa nyt, ja kun katsomme 10 vuoden päähän, niin yli 75-vuotiaiden osuus on yli puolet. Haluan kysyä ed. Akaan-Penttilältä, mitä te viestitte näille kunnille, jos rahaa ei tule lisää, miten käytännössä näissä kunnissa voidaan tulevaisuudessa hoitaa uskottavasti vanhustenhoito.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! On aivan oikein, että vanhusten ja ikäihmisten asia ei ole pelkästään hallituksen asia vaan yhdessä opposition ja hallituksen tulee toimia ja hoitaa asia kuntoon.

Mutta varmasti olette lukeneet tämän hallitusohjelman ja todenneet, että siellä on ihan oma ohjelmansa, terveyden edistämisen politiikkaohjelma, jossa todetaan, että terveys on ihmisen tärkeimpiä arvoja ja että se on myös Suomen menestyksen kilpailutekijä, sillä kansanterveys on tärkeä taloudellisen, sosiaalisen ja inhimillisen kehityksen kulmakivi. En käy tätä kappaletta lukemaan, koska jokainen teistä on lukutaitoinen, mutta sieltä löytyy työelämästä eläkkeelle siirtyneitten ongelma ja se, kuinka pitää säilyttää toimintakyky mahdollisimman pitkään ja kuinka ikääntyvien terveyttä ja toimintakykyä pitää edistää ja ehkäisevän työn vastuita jakaa ja resursseja löytää ja kiinnittää huomiota liikunnan ja kulttuurin merkitykseen hyvinvoinnin edellytyksenä sekä fyysisen ympäristön terveellisyyteen, kun täällä puhuttiin asumisesta ja ympäristöstä.

Hallitusohjelmassa on hyvin monessa kohtaa puhuttu palveluista, ikäihmisistä ja palveluitten turvaamisesta. Kysyitte, mistä niitä rahoja tulee. Aivan niin kuin täällä tavallaan sanottiin, ettei vain kahden minuutin puheenvuoroilla tätä asiaa hoideta, ed. Akaan-Penttilä totesi sen, niin näin on myös, että ei pelkillä kylmillä euroilla tätä asiaa hoideta. Jos te katsotte sieltä hallitusohjelman sivulta 20, niin siellä tämä ympyrä kehkeytyy. Palveluiden turvaaminen edellyttää vahvaa taloudellista perustaa, ja perustelu tulee tämän tekstin jatkossa, sekä uusien palveluitten järjestämis- ja tuottamistapoja. Hallitus edistää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuutta palvelutuotannossa, kannustetaan tilaaja—tuottaja-mallien käyttöönottoja, laajennetaan palvelusetelijärjestelmää ja kotitalousvähennyksen käyttöalaa, minkä avulla edesautetaan toimivien palvelumarkkinoiden syntyä, kehitetään palveluiden laadun valvontaa, valvonnan välineitä. Juuri tässä, kun syntyy uusia yrityksiä, saadaan uusia työpaikkoja, saadaan raha liikkumaan. Tässä puhutaan juuri laadun valvonnasta.

Tämä on aina ikuisuuskysymys, kuinka pitkälle lainsäädännössä nimetään lukumäärät ja tarkat raamit. Siinä on tietenkin omat hyvät puolensa, että laki on hyvin tarkka, mutta tässä talossa on jo tehty suomalaista lainsäädäntöä, jossa on käytetty englanninkielistä tekstiä. Ei sekään ole kovin hyvä. Se on sitten tietenkin aina mielipidekysymys, kuinka tarkkaan mennään näihin määritelmiin.

Täällä on myös sivulla 20 mielestäni hyvin radikaali ehdotus hallitusohjelmassa: edistetään kansalaisten vapaata hakeutumisoikeutta palveluihin yli kuntarajojen. Tulkitsen myös tässä sen, että silloin on myös mahdollista ikäihmisten hakeutua hoitoon lähelle omaisiaan, lähelle rakkaita, jotta hoito voidaan saada ... (Ed. Kankaanniemen välihuuto) — No, eiköhän tämä hallitusohjelma anna eväät siihen lainmuutokseen. Mielestäni tämä on aika hyvää tekstiä ja antaa mahdollisuuden toimia oikean suuntaisesti inhimillistä yhteiskuntaa kohti.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Mielenkiintoista kuunnella kokoomuksen edustajien puheenvuoroja. Jos pohtii sitä, mitä täällä viime kaudella puhuttiin, ja otetaan huomioon ed. Räsäsen esittämä lakialoite, minun mielestäni tämä on perusteltu sen johdosta, että me kaikki tiedämme sen, millä tavoin eri kunnissa ihmisiä kohdellaan. Minun mielestäni sen pitää olla subjektiivinen oikeus.

Ed. Virkkunen täällä puhui asiasta, josta kauniisti voidaan sanoa. En tiedä, mistäpäin olette, mutta itse kun olen tuolta periferiasta, niin tiedän sen, että siellä kunnilla ei ole rahaa antaa niitä palveluja. Sen johdosta pitää olla laki, jolla se määritellään, ja vielä minun mielestäni subjektiivinen oikeus takaa sen, että laillisuusvalvojat siihen voivat puuttua. Tällä hetkellä he toteavat, että se on kuntien harkinnassa, ja perustuslain mukaan kunnilla on hyvin itsenäinen valta määritellä niitä. Se lainsäädäntö vaan ohjaa muttei velvoita, ja sen johdosta meillä pitää olla lainsäädäntö, joka velvoittaa.

Arvoisa puhemies! Kun täällä ed. Nurmi viittasi tähän hallitusohjelman sivun 2 sanontoihin, te tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, mitä tällä on merkitystä. Näitä voidaan pyöritellä ihan niin kuin me haluamme. Minä haluan nähdä konkreettisia esityksiä. Sen jälkeen minä voin antaa tunnustusta.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni ed. Virkkunen käytti täällä aivan erinomaisen puheenvuoron. Oli ilo kuulla, että uusi edustaja käytti näin hyvän ja perustellun puheenvuoron tässä keskustelussa.

Olisin itse kiinnittänyt huomiota myös siihen, että rahaa tarvitaan toki lisää mutta se ei voi olla ainoa ratkaisu näihin ongelmiin. Ne uudistukset, joita pyritään hakemaan myös tällä hallitusohjelmalla palvelurakenteeseen ja kuntarakenteeseen, ovat omiaan myös edistämään hyviä peruspalveluja, myös vanhusten hyviä peruspalveluja kunnissa.

Ed. Skinnari ja eräät muut korostivat sitä, että rahaa ei ole riittävästi. Se on totta. Voi sanoa, että rahaa ei ole ikinä riittävästi, kun puhutaan ter-veydenhuollon ja vanhustenhuollon tasosta. Sinne voi aina osoittaa lisää rahoitusta. On kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota siihen, että uusi hallitus on selvästi lisäämässä rahaa siihen nähden, mitä edellinen hallitus on sitoutunut tälle sektorille osoittamaan. Kaikkein tärkeintä on tietysti talouskehitys: että maassa olisi sellainen talouskehitys, että syntyy uusia työpaikkoja ja uusia yrityksiä ja sitä kautta myös kuntien taloudelliset mahdollisuudet vahvistuvat.

Herra puhemies! Olisin lopuksi vielä kiinnittänyt huomiota tässä keskustelussa esillä olleeseen hoiva-alan palkkakysymykseen. Hallitusohjelma historiallisella tavalla on tarjonnut kuntasektorille ylimääräisiä valtionosuuksia, mikäli siellä tehdään palkkaratkaisu, jolla suositaan koulutettuja naisvaltaisia aloja, kuten hoiva-alaa. Nyt pitää toivoa, että kuntasektorin päättäjät, työnantaja- ja työntekijäpuoli, todellakin päätyvät tällaiseen ratkaisuun, joka tosiaan mahdollistaa valtion osallistumisen.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Toimin kunnassa ja olen kunnasta, jossa on tilaaja—tuottaja-malli. Siellä on palveluseteli. Siellä on toimintoja uudistettu sosiaali- ja terveyspalvelujen kohdalla, voi sanoa, usean vuoden aikana, todella tehty jo palvelurakenneuudistusta, ja erilaiset uudet toiminnot ovat siellä monella tavalla käytössä. (Ed. Asko-Seljavaara: Koukkuniemi on ongelma!) — Koukkuniemi on oma kysymyksensä, ja siellä on monta muutakin kysymystä, ja niihin on yritetty puuttua. — Mutta siitä huolimatta, että meillä on tämmöisiä uusia, kun täällä on sanottu, että toimintoja pitää kehittää, niin meillä on jonoja sekä omaishoitoon että palveluasumiseen. Toisin sanoen joka tapauksessa eri kunnissa, suurissa ja pienissä, palvelutarve kasvaa ja sitä ei ratkaista pelkästään palvelurakenteella ja näillä.

Tällä ei viestitetä millään tavalla sitä, että yhteiskunta ottaisi vastuun meidän omaisistamme, vaan nimenomaan, että yhteiskunta ottaisi sen vastuun, mikä sille kuuluu, että jokainen saa arvokkaan ihmiselämän ihan loppuun saakka, ihmisarvo toteutuisi. Sen vuoksi en oikein pitänyt täällä puheenvuorosta, jossa todettiin, että tässä olisi tämmöistä yhteiskunnalle siirtämistä, sellaista, mikä sille ei kuulu. Minun mielestäni vanhusten hyvä hoito kuuluu. Meillä kaikilla ei ole, ei vanhuksilla eikä vanhusten lapsilla ja omaisilla, riittävästi rahaa itse maksaa kaikkea, ja tarvitaan hyvää yhteiskunnan arvostusta vanhuksia kohtaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama havainto tähän keskusteluun.

Minusta tämä on mitä suurimmassa määrin kulttuurillinen kysymys, jonka takana toivottavasti on korkea ja tasainen ja hyvin kehittynyt arvopohja. Mitä enemmän olen näitä keskusteluja täällä salissa nyt kahdeksan vuotta tätä ennen kuullut ja kunnissa päätöksiä nähnyt ja tavannut hyvin paljon näitä vanhuksia, niin nämä kaksi seikkaa, jotka edellä sanoin, ovat mielestäni pääsyitä siihen, minkä takia meillä moni asia on niin huonosti kuin on. Ne raportithan, mitä on kerrottu useistakin hoitolaitoksista, esimerkiksi Koukkuniemestä, joista sitten myöskin jo omaisten vanhemmat ovat kirjoittaneet kirjoja, ovat järkyttävää luettavaa. Mutta jos teistä joku väittää, että kaikki se on poistettavissa pelkästään rahaa lisäämällä, niin se on kyllä hyvin yksipuolinen lopullinen diagnoosi tästä asiasta, kuten ed. Zyskowicz jo ihan hyvin täällä tämän taloudellisen puolen kertoi. Totta kai siellä on puutoksia rahasta, tarvitaan lisää, ja on erittäin hyvä, että ed. Räsänen on tehnyt tämän lakialoitteen. Minä toivon, että te jaksatte jatkossakin pitää tätä yllä.

Mutta tämän keskustelun luonnetta haluaisin aivan tosissani muuttaa vähän toisenlaiseksi ja vähän tasaisemman oloiseksi. Ei voi olla niin, että jos laissa määrätään joku asia sanktioiden kautta, niin sitten vasta se toteutuu. Semmoinen yhteiskuntahan on tosi tyly ja kylmä. (Ed. Kallis: On pakko joskus niin menetellä!) — Minä tiedän, vaikeavammaisilla on samanlaisia ongelmia, jotka ovat vielä vaikeampia kuin nämä. Nekään eivät toteudu Suomessa, kun niitä ei ole lakiin kirjoitettu.

Mutta suuri kysymys onkin, arvon edustajat, minkä takia on näin, että inhimillisiä asioita tässä meidän Suomessamme ei toteuteta, elleivät ne ole lakiin kirjoitettuja. Voi olla, että se on ahneus. Enpä usko siihenkään. Kyllä ihmisyydessä on paljon syvällisempiäkin ongelmia tähän liittyen. Tämä demografinen totuus on ollut tiedossa tosi kauan. Kaikki, jotka vähänkin päätöksentekoon liittyvät mukaan, tietävät, että tämä vaikeutuu vuosi vuodelta yhä enemmän. Se on asenteesta, kuten sanottu, arvoista kiinni. Esimerkiksi, kun ed. Kärkkäinen kysyi täältä minulta mielipidettä siihen, miten kuntarahoitus tässä tilanteessa turvataan, niin kyllä tavallaan minun vastaukseni teille, edustaja, on se, että aina on kysymys priorisoinnista, oli mistä tahansa rahasummasta kysymys, vaikka kuinka paljon, mikä laitetaan ensisijaiseksi ja mikä posterioidaan sille toissijaiseksi.

Niin kauan kuin tässä maassa on vallalla tämmöinen nuorisoihannointi, tämmöinen nuoren kulttuurin ihannointi, jossa Kelan varsinaisissa tilastoissa jo 55-vuotiaasta ihmisestä puhutaan, että hän on ikääntynyt, ja 45-vuotiaasta, että hän on jo ikääntyvä, kuulkaa, niin kauan tässä maassa arvot ovat väärät ja sen mukaisesti siitä seuraa myös analogisesti, että kaikki, jotka ovat eläkkeellä, ovat siellä ihan viimeisessä päässä. Minä olen jyrkästi eri mieltä tästä kaikesta, koska ikääntymisen myötä ihmiselle tulee aivan erilaisia kokemuksia elämästä, tulee työelämän kokemusta, tulee elämänkokemusta ja vaan sitä kautta tulee myöskin arvostelukykyä näihin asioihin.

Ilman rahaakin on helppo hoitaa ihmisiä. Sen ainakin lääkärit ja sairaanhoitajat tässä maassa tietävät. On paljon tilanteita, joissa ei ole kysymys siitä, että laki määrää jotain ja siksi tehdään, jos laki ei määrää, siksi ei tehdä. Tässä on tämmöinen subjektiivinen, osittain objektiivisvoittoinen puoli, jota on aika vaikea sanoiksi edes kuvata, vaikka sairaiden ihmisten kanssa on ollut tekemisissä 30 vuotta.

Mutta haluaisin aloittaa vähän uutta kulttuuria meillä eduskunnassa, näin vähän spontaanisti kylläkin tämän asian suhteen. Jos tätä käytetään vaan poliittisena debattina pelkästään rahan suhteen ja jännitetään jousi opposition ja hallituksen välille, niin olkoon sitten niin, jos on pelkästään rahasta kysymys. Mutta sen varjoon ei voi jäädä se, että on erittäin inhimillisestä asiasta kysymys. Silloinhan sen työpanoksen, mikä tällä hetkellä kunnissa on, pitäisi voittopuolisesti olla siinä työssä, mitä nämä ihmiset on koulutettu tekemään. Minulle kyllä kerrotaan aivan toisenlaisia tarinoita siitä, mitä velvoitteita heillä on sen lisäksi, että he saisivat hoitaa näitä vanhuksia niin hyvin kuin he omalla hoitajasydämellään tällä hetkellä haluavat. Me olemme ihan uuden aikakauden edessä näissä asioissa, ja voi olla, että te edustajat, jotka olette nuorimpia, aikanaan tulette kokemaan omassa kropassanne sen, että teitä pelkästään kone kääntää ja ihmisiä ei näy ollenkaan, jos tämä tehokkuus väärällä lailla mitoitetaan ja annetaan pelkästään rahan vallalle periksi, niin että nähdään vaan, että sitä kautta kaikki voi toteutua. Ihmiskäsiä tähän puuhaan tarvitaan ja ihmisille tarvitaan kunnollinen palkka, se on aivan selvä. Sen takia on tarkoitus, että valtionosuuksia nostetaan, aivan kuin ed. Zyskowicz edellä sanoi. Sen takia tämä tasa-arvotupo on näissä meidän keskusteluissamme ollut mukana.

Mutta palaan edelleen siihen, että älkää ainakaan minulle tulko väittämään, että pelkästään rahasta on kysymys, hoidetaanko jotain sairasta ihmistä vai ei. Jos ei ole rahaa, niin silti hoidetaan ne samat asiat. Sehän on ammattikunnan moraalinenkin kysymys jo hyvin pitkälle. Ammattijärjestöt ovat monella lailla mukana tässä kuviossa, on hyvin paljon populistista politiikkaa, ikävä kyllä, ja tiettyjä seikkoja, joissa nykyinen hallituksemme on kovien ratkaisujen edessä. Mutta nykyinen hallitusohjelma antaa siihen aivan hyvät eväät. Sitä on turha teidän epäillä, että "kyllä me tiedämme nämä lauseet, näillä ei ole mitään merkitystä", niin kuin joku teistä oppositiosta sanoi. Se on kuulkaa vastuutonta puhetta, minä rohkenisin sanoa, että te etukäteen jo pilkkaatte hallitusohjelman tekstiä. Tämä ei ole niin kevyt asia. Halusin nostaa vähän toiselle tasolle tämän keskustelun.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Haluan tulkita kokoomuksen edustajien puheita myönteisesti eli niin, että tätä lakialoitetta pidetään hyvänä ja kannatettavana, ja toivon sille tukea myös valiokuntakäsittelyn aikana. Ed. Akaan-Penttilän puheenvuorosta myös ymmärsin, että tulkitsette niin, että tämä lakialoite hyvin sopii myös hallitusohjelman henkeen, vaikka sitä ei suoraan siellä vaaditakaan tai ole sovittu, että tällaista vanhustenhoidon lakia säädetään tai että tätä hoivatakuuta ulotetaan oikeudeksi palvelujen saamiseen.

Mutta kannustan teitä nyt vakavasti etenemään tässä. Nimittäin vanhustenhoidon asiantuntijat, professori Kivelä ja professori Vaarama, ovat nimenomaisesti vaatineet sekä tiukempaa lainsäädäntöä että lisää rahaa vanhustenhoitoon. Kyllä se hoitajien palkkaaminen myös maksaa rahaa kunnille. Emme tokikaan ole sanoneet, että asiat hoidetaan pelkästään rahalla, mutta hoitajien palkkaus vaatii rahaa, varsinkin jos vielä palkkatasoa pyritään kohentamaan.

Olen myös erittäin pahoillani siitä, että hallitusohjelmassa ei ole kirjattu selvästi tätä ed. Akaan-Penttilän pitkään esillä pitämää asiaa eli vaikeavammaisten oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan. Se on sanottu varsin ympäripyöreästi, kun siellä puhutaan pelkästään siitä, että kehitetään asteittain tätä oikeutta. Kyllä olisi pitänyt sanoa tässä hallitusohjelmassa aivan selkeästi tuokin asia eli se, että turvataan subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan. Siinä on kysymys perustuslaillisesta oikeudesta aivan niin kuin näiden heikkokuntoisten vanhustenkin osalta.

Toivon, että voimme nyt yhdessä sopia, että saamme tämän vaalikauden aikana selvät sitovat lait sekä vanhustenhoidosta että vaikeavammaisten oikeudesta avustajaan.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä on puhuttu rahasta, niin raha on yksi ratkaiseva tekijä, mutta kyllä minä uskallan väittää, että kun viime kaudella omaishoitolakia useamman kerran parannettiin, niin käytännössä tilanne oli se, että tilanne heikkeni. Kaikki sopimukset sanottiin irti ja sen jälkeen muun muassa Lahden kaupungissa tehtiin muutama, vain osa, niistä uusista sopimuksista, kun se korvaustaso jouduttiin nostamaan lain säätämälle tasolle. Eli tämän johdosta minun mielestäni on väärin ja meidän perustuslakimme vastaista, että riippuen siitä, missä kunnassa tai kaupungissa ihminen asuu, sen mukaista palvelua hän saa nimenomaan vanhustenhoidossa.

Minulla on juuri työhuoneessa kesken yksi vastauskirje, kun tuli kirje ja kysyttiin kansanedustajan mielipidettä — kun kaikkeen pitäisi olla mielipide — siitä, miten pitää suhtautua, kun vanhustenpalveluyhdistyksessä uhataan ajaa ulos, jos ei omalla kustannuksellaan vahvista seinää. Minun mielestäni on aika erikoisia tilanteita nykypäivänä tuolla maakunnissa. En tiedä, kenen velvoite tämä olisi sitten, mutta yhteiskunnan pitää kyllä kantaa vanhuksistaan huolta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä sillä tavalla meille kaikille on yhteinen asia ja sillä tavalla koko laaja kirjo koko hoitopuolella pitää ottaa käyttöön, se tiedetään ihan hyvästi.

Mutta ei hallitus pääse mihinkään siitä vastuusta kuitenkaan, että joutuu osoittamaan tänne mania vähän lisää, se ei vaan hoidu itsestään. Siellä joudutaan varmasti kehittämään menetelmiä ja muun muassa omaishoito on ihan tärkeä asia, mutta kun kaikilla ei ole omaisia. Joku vetosi siihen, mikä on omaisen vastuu, mutta kun joillakin on vain viranomainen lähin omainen, niin se on semmoinen, että kun ei löydy lähempää omaista, niin sitten se vaan on yhteiskunnan katsottava se homma. Sen takia me emme siitä vastuusta pääse kyllä mihinkään.

Sitten tämä kokoomuksen palkkatupo. Minä olen miettinyt sitä, ja joku voisi vastata, koskeeko se tuolla hoitopuolella — siellä on tehyläisiä, siellä on superilaisia, siellä on Jhl:läisiä, kaikki osallistuvat näihin erinäköisiin hoitoihin, nämä kaikki tarvitsevat, nimittäin ne ovat naisvaltaisia, tarvitsevat lisää — myös Jhl:n siivoojia ja Superin apuhoitajia ja kaikkia. Vai koskeeko tämä pelkästään tehyläisiä sairaanhoitajia?

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Näistä käydyistä puheenvuoroista voisi kyllä sellaisen johtopäätöksen vetää, että kokoomuksessa ollaan sitä mieltä, että rahalla tätä ongelmaa ei ratkaista, ja myöskin, että tällaista lakia ei nyt välttämättä tarvita. Väitän kuitenkin, että rahalla saa ja rahalla saa tästä yhteiskunnasta hyvää hoitoa. Lähes riippumatta siitä, missä kunnassa asuu, löytyy kyllä laitoksia, joista saa todella hyvää hoitoa, mutta se edellyttää rahaa. Jos eivät asiat hoidu, niin silloin tarvitaan lakia, ja kun ollaan sitä mieltä, että tämä ei ole hyvällä tasolla, sanotaanko, että on tyydyttävällä tasolla, mutta ei nouse hyvälle tasolle ilman lakia, sen takia kristillisdemokraatit ovat tämän lakialoitteen tehneet. Enkä minä luokittelisi missään nimessä tätä lakia populistiseksi laiksi. (Ed. Asko-Seljavaara: On se keskeneräinen!) — Olkoon keskeneräinen tai ei, mutta populistiseksi sitä ei voi leimata, jos tämä kysymys on ollut kaikkien puolueitten melkein ykköskysymys riippumatta siitä, ovatko olleet hallituksessa tai oppositiossa.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Sirpa Asko-Seljavaaralle en malta olla muistuttamatta, että me viime kaudella hyvin aktiivisesti ponnistelimme muun muassa yhteistyössä Superin kanssa aloitetta tässä asiassa, eli henkilöstömitoituksiin tarvitaan sitovia normeja, jotta voidaan taata tyydyttävä hoivan taso, ja jokaisessa kunnassa on silti arvioitava, totta kai, paikallinen tarve. Mutta olen hyvilläni, että ed. Pentti Oinonen käyttää kohta puheenvuoron, koska hänellä on Rautavaaran kunnasta varmasti konkreettisia esimerkkejä.

Ed. Akaan-Penttilälle haluaisin sen sanoa, että meillä on Suomessa eri tyyppisiä kuntia, meillä on näitä Roopelandioita — on Kauniainen, Maarianhamina ja ehkä Espoonkin luettelisin siihen — joissa peritään 16:ta prosenttia, vähän yli, veroa ja sitten on 21 prosentin kuntia useampia, joista mainitsin sen, että näissä kunnissa jo tällä hetkellä yli 65-vuotiaiden osuus on yli 50 prosenttia. Meillä löytyy muutama kunta, jossa se on yli 60 prosenttia jo tällä hetkellä. Jos katsotaan näiden kuntien kykyä hoitaa, niin olen sitä mieltä ehdottomasti, että tarvitaan myöskin lainsäädännön kautta tiukempaa ohjausta ja normitusta ja kriteereitä, joiden perusteella kuntiin on järjestettävä vanhustenhuollon palvelut.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Puhun lyhyesti täältä puhujakorokkeelta, mutta mieluummin niin, että näen teidän kasvonne. Niistä voi aina lukea jotain ylimääräistä.

Ensinnäkin tähän vaikeavammaisuusasiaan liittyen, kun erityisesti ed. Räsänen otti sen esille, haluan tarkentaa sitä, minkä takia se minun käsittääkseni ei nyt ole hallitusohjelmassa, mikä minusta on kyllä erittäin valitettavaa. Sen takana näyttää olevan ristiriitaisia käsityksiä siitä, ketkä ovat vaikeavammaisia tässä maassa. Tämä määritelmäkysymys tuli yllättäen viime syksynä aika hankalaksi tässä asiassa. Jos perinteisesti olisi käytetty määritelmää, jota nyt en tässä lähde sen paremmin selvittelemään, niin sen piirissä olisi ollut korkeintaan noin 4 000—5 000 ihmistä tässä maassa, ja silloin sen budjettivaikutus olisi ollut 40 miljoonaa euroa. Sen olisivat nämä tulevat kehykset varmasti kestäneet. Mutta syksyn aikana yks sun toinen vammaisryhmittymä ilmoitti myös omasta mielestään olevansa vaikeavammainen ja näin tämä määrä suureni entistä suuremmaksi. Siellä on käyttäjinä ollut myöskin vammaispalvelulain ohitse tavallisessa sosiaalipalvelulainsäädännössä olevia kohderyhmiä, ja tämän kaiken takia ministeri Risikko, joka tätä asiaa nyt selvittää, yrittää saada osittain tämän asian eteenpäin, jolloin tämä tärkein ryhmittymä saataisiin ensiksi tarkkailukohteeksi ja sitä kautta saatettua eteenpäin. Syksy näyttää, miten tässä kaikessa edetään, mutta tämä tiedoksi ed. Räsäselle, koska minä luulen, että me olemme samaa mieltä tämän asian varsinaisesta sisällöstä ja yksi edustajahan ei tässä tietysti pysty itseänsä enempää tämän asian ympäriltä menemään. Mutta niin kuin varsin hyvin tiedätte, tämä on kyllä minulle selkeä asia kaikkinensa, ja näyttää, että sen tunnelin päässä olisi kuitenkin vähän valoa.

Mitä tulee omaishoitoon, niin ed. Vistbackahan kertoi hyvin selkeitä esimerkkejä. Se on juuri näin kuntatasolla tapahtunut, mitä te olette sanonut, mutta se oli tavallaan minusta myöskin hyvä esimerkki siitä, miten siis kunnassa rat-kaistaan nämä asiat. Kun tuli tietty korvaus omaishoitajalle tiettyjen tuntimäärien ansiosta, joko tämä 300 euroa tai 600 euroa, niin kunnathan käyttäytyivät eri lailla kuin lainsäätäjä oli tarkoittanut. Mutta, huom., kunnilla olisi ollut mahdollisuus käyttäytyä myös toisella tapaa, esimerkiksi säilyttää vanhat kustannukset eikä tulkita näitä minimejä pakollisiksi. Mutta tarkoitan tällä kommentillani sitä, että kaikki päätösvalta ei ole täällä tässä salissa vaan hyvin paljon on myös kunnissa kuntapäättäjillä ja tavallisilla valtuutetuilla.

Se, että raha ratkaisee, on ihan selvä asia, mutta raha ratkaisee vain osittain tämän ongelman. Olen siitä varmaan ikävystyttänyt teitä jo ihan tarpeeksi.

Näistä lakiin perustuvista säätelyistä myöskin tuli jo sanottua, että on ihan selvä, kun tässä ed. Räsäsen aloitteessa lukee, että "laatusuositukset ovat hyvä ohjeistus, mutta ne eivät riitä". Tämä alkuosa on ihan oikein, että laatuohjeistuksia pitää antaa. Mutta minun suuri kysymykseni, tai ääneen huutamiseni, onkin se, kuinka tällä saralla voi käydä niin, että ammattitaitoinen henkilöstö ei pysty näiden laatusuositusten perässä omaa työtään signaloimaan työnantajalle. Siinä työnantajan ja työntekijän välisessä suhteessa on jotain vialla, kun asiantuntijat eivät pysty kertomaan, että laatusuositukset eivät nyt toteudu vaan että siinä tarvitaan pelkästään laki tueksi. Jotain muuta, arvon kollegat, täytyy myöskin muuttua tässä maassa. Pelkästään lain kautta sanktioimalla näitä asioita ei saada kuntoon, vaikka monessa asiassa itsekin olen taipuvainen penäämään näiden sanktioiden taakse.

Henkilöstömitoitus on toinen asia, joka hyvin pitkälle on kaupunginvaltuustojen ja kunnanvaltuustojen omassa päätösvallassa. Ohjeistoa on ihan tarpeeksi. Sirkka-Liisa Kiveläkin on antanut tämän oman tutkimuksensa julkiseen käyttöön. Se on ikävää, että hallitusohjelmassa ei sitä sen enempää noteerata, mutta se on kätketty sisälle tähän lauseeseen, jonka teille luin. Se ei poista sitä, että kunnat voisivat suoraan lukea Sirkka-Liisa Kivelän ohjelmaa. Enpä ole kuullut yhdenkään ison kunnan sitä huolellisesti perkaavan. Yritän sitä saada omassa kaupungissani aikaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on tässä ihmisten hoitamisessa kaksijakoinen järjestelmä. On niitä ihmisiä, joille lailla todella subjektiivisena oikeutena turvataan hoito ja tietyt palvelut. Lasten päivähoito on tästä hyvä esimerkki. Jokaisella on oikeus, jopa työttömän perheen lapsella, saada kunnalta hoitopaikka tai -tuki. Sitten on perusopetus, joka on kaikille oikeus, se on jopa velvollisuus, ja se on pakko kunnan järjestää. Valtio antaa rahoituksen, mutta valtio on myös säätänyt lain, eli eduskunta on säätänyt niin päivähoidosta kuin perusopetuksestakin lain. Nämä asiat on katsottu niin tärkeiksi, että ne on tällä tavalla järjestetty subjektiiviseksi oikeudeksi, jopa velvollisuudeksi.

Sitten meillä on täällä tässä keskustelussa esillä olleita ryhmiä, vammaiset, erityisesti vaikeavammaiset, joille ei ole vieläkään, eikä hallitusohjelmakaan lupaa, subjektiivista oikeutta avustajaan — hämmästyttävää kyllä, että tämä ryhmä on unohdettu edelleenkin — ja sitten vanhukset, joista tässä on nyt puhe tämän lakialoitteen pohjalta. Meillä on vanhustenhoidossa hyvin hävettäviä puutteita. Keskisuomalaisessa eilen professori Kivelä, joka täällä mainittiin, totesi, että hän on äärimmäisen pettynyt hallitusohjelmaan, koska hallitusohjelma ei sisällä niitä lupauksia eikä niitä toimenpiteitä, joita täällä on esillä ollut ja joista on paljon puhuttu ja jotka olivat vaaliteemoina aivan ylitse muiden.

Meillä on siis järjestelmät, jotka on jaettu tällä tavalla kahtia, ja arvostus kulkee näitten ryhmien välillä. Lapset ja työvoima ovat paremmassa asemassa, sitten vanhukset ja vammaiset huonommassa asemassa, ja tilanne tältä osin valitettavasti vain heikkenee.

90-luvun alussa tehtiin valtionosuusjärjestelmän uudistus, jossa lähdettiin siitä, että enää ei anneta määräyksiä kunnille, miten pitää asiat hoitaa, vaan ihmisille annettiin oikeuksia ja kunnat sitten täyttävät ne ja valtio rahoittaa sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen valtionosuuksilla sen osuuden, että kunnat pystyvät täyttämään nämä toiminnot, jotka laissa on ihmisille annettu ikään kuin eriasteisina subjektiivisina oikeuksina. Mielestäni tämä menettely on hyvä. Kuntiin pitää luottaa, kunnille pitää vaan taata taloudelliset mahdollisuudet selvitä niistä tehtävistä, ja ihmisillä pitää olla syyperusteisesti oikeus saada palveluja. Se on lähtökohta, joka sopii sivistysvaltioon, kehittyneeseen hyvinvointivaltioon. Valitettavasti Suomi ei enää ole kaikilta osin hyvinvointivaltio, ja tässä ollaan menossa jopa huonompaan suuntaan.

Omaishoidon tuesta täällä puhuttiin. Siitä totean vain sen, että sitä kaikki kannattavat, että omaishoidon tuki laajennettaisiin, siirrettäisiin, ei ehkä ihan kaikkea, mutta melkein kaikki, Kelan maksettavaksi ja siitä säädettäisiin kaikille tasavertaisesti asuinpaikasta riippumatta. Tiedämme, että tällä hetkellä omaishoidon tukea saa ehkä 30 000—40 000 omaishoitajaa. Sen täytyy olla vähintään 300 euroa kuukaudessa. Omais-hoitajia on kuitenkin ehkä noin 300 000, ja siitä se seuraa se syy, ettei tätä ole toteutettu. Jos nyt saa 30 000 ja ensi vuonna saisi 300 000 tuon vähintään 300 euroa kuukaudessa, niin se olisi miljardimäärien summia, mitä siihen menisi rahaa. Jos kerrotaan 300 kertaa 12 kuukautta kertaa 270 000 uutta saajaa, jos kriteerit olisivat sillä tasolla, niin se olisi ehkä 2,1 miljardia euroa lisää menoja yhteiskunnalle. Tiedämme, että se laskelma johtaa siihen tilanteeseen, ettei mikään hallitus pysty sitä toteuttamaan noin vaan. Sen tähden ehkä omaishoidon tuki on jäänyt näin onnettomaksi ja kauas siitä, mitä sen pitäisi olla kaiken järjen mukaan, koska se kuitenkin on paljon edullisempaa hoitoa kuin laitoksissa annettu hoito. Vanhukset ovat siinäkin useimmin hoidon kohteena, myös vammaiset ja eräät muut ryhmät, mutta pääosin vanhukset.

Tämä vanhustenhuollon järjestelmä, joka on nyt tässä ed. Räsäsen ja kristillisdemokraattien lakialoitteessa sisäänkirjoitettu, lähtee siitä samasta periaatteesta kuin esimerkiksi päivähoito. Annetaan ihmisille tällä lailla oikeus inhimilliseen, kohtuulliseen tai hyvään hoitoon, ja kun se oikeus hoitoon annetaan tietyillä kriteereillä, niin se hoito velvoitetaan kuntien antamaksi, koska kunnat ovat se organisaatio, joka sen pystyy käytännössä koko maassa hoitamaan. Se edellyttää, ed. Akaan-Penttilä ja muut, se edellyttää, jos annetaan tällainen laki ja ihmisille oikeus saada nämä palvelut, se edellyttää rahaa. Mutta raha seuraa sitä, että ihmisillä on oikeus saada hoitoa ja vanhuksillamme on oikeus saada inhimillinen hoito. Tällä järjestelmällä hyvin järkevästi hoidetaan tämä ongelma pois, jos halutaan. Hallitus vaan ei ole tähänkään uskaltanut mennä, koska se taas on tyrmännyt siihen samaan laskelmaan kuin omaishoidon tuessakin, eli se maksaa aika paljon, jos me panemme vanhustenhoidon inhimilliselle, asialliselle tasolle.

Mutta ovatko meidän tämän päivän vanhukset ja huomispäivän vanhukset oikeutettuja saamaan asianmukaisen, kunnollisen hoidon? Mielestäni ovat. He ovat rakentaneet tämän hyvinvoinnin, josta me nyt nautimme, he ovat taistelleet tämän maan vapauden puolesta, heille me saamme olla kiitollisia siitä kaikesta hyvästä, mistä me saamme nauttia. Siksi näen, että tämä laki on enemmän kuin perusteltu eli antaa näille ihmisille, meidän omille isillemme ja äideillemme, ihan neljännen käskyn hengessä kunnioitusta ei vain sanoissa, niin kuin veteraaneja kohtaan on pitkälti annettu, vaan myös teoissa. Tästä tässä on kysymys, ei sen vähemmästä.

Kysymys on varsin vakava, ja nyt vähän hämmästelen kaikella kunnioituksella kokoomuksen suuntaan, että ennen vaaleja oli paljon tästä puhetta, mutta nyt, kun on valta käsissä, yritetään livetä pois tämän ajatuksen takaa niin vaikeavammaisten osalta kuin vanhustenkin osalta. Sen myönnän, että helppoa ei ole näitä kriteereitä laatia, joilla määritellään, ketkä ovat oikeutettuja, milloin vanhus on siinä kunnossa, että hänellä on perustellut tarpeet saada tämä hoito, milloin on ihminen vaikeavammainen. Siinä on tietysti sellaista vaikeutta, että meikäläinen ei osaa sitä tehdä, määritellä, mutta on meillä tavattoman korkeatasoinen lääkärikunta, asiantuntijakunta, joka pystyy määrittelemään sen.

Näinhän meidän järjestelmä monen muunkin asian määrittelee. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle pääsemisen osalta asiantuntijat vaan ratkaisevat, onko ihminen siinä kunnossa, että hän ansaitsee, tarvitsee työkyvyttömyyseläkkeen vaiko ei. Monia kohdellaan kaltoin tältäkin osin, mutta järjestelmä kuitenkin on. Ei tämä asia ole yhtään sen vaikeampi. Tämä on hoidettavissa. Onko tahtoa? Valitettavasti sen enempää vaikeavammaisten osalta kuin vanhusten osaltakaan uudellakaan hallituksella ei näytä olevan sitä tahtoa riittävästi.

Siitä olen, herra puhemies, iloinen, että täällä hallitusohjelman sivulla 21 nyt todetaan tämän kotikuntalain osalta seuraavaa: "Toteutetaan kotikuntalain muutos ja siihen liittyvä kuntien välinen todellisiin kustannuksiin perustuva korvausjärjestelmä, joka mahdollistaa kaikille vammaisille ja vanhuksille oikeuden kotikunnan vapaaseen valintaan." Tätä on pitkään odotettu. Olen sitä kyselytunnilla kysellyt ja monta kertaa nostanut sen esille, että on ihan kohtuullista, että jos lapset ovat toisella paikkakunnalla ja vanhus kaukana toisella puolella maata, niin vanhus saisi muuttaa lastensa lähelle ilman, että joku rekisteriviranomainen sanoo, että ei käy. Tämä lainmuutos on sellainen, mikä ansaitsee kiitoksen. Toivottavasti hallitus vain nopeasti edes tämän toteuttaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva asia on aivan tärkeä, liittyy ihmisten perustarpeisiin, tässä tapauksessa ikääntyvien ihmisten kohdalla. Haluan luottaa hallitusohjelmaan. Täällä sanotaan: "Vahvistetaan kuntataloutta lisäämällä valtionosuuksia." Pidän tätä lausetta hyvin tärkeänä. Edelleen sanotaan: "Peruspalvelujen, erityisesti vanhustenhuollon, turvaamiseksi toteutetaan nelivuotistarkistus." Katson, että nämä lauseet ovat hyvin tärkeitä, ja luotan, että ne toteutuvat ja annetaan hallitukselle mahdollisuudet hyvällä kannustuksella, myös opposition rakentavalla kritiikillä hoitaa tätä tehtävää. Tehtävä on tärkeä.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kristillisten lakialoite on mielestäni erittäin hyvä. Kotikunnassani Rautavaaralla on kolmasosa asukkaista vanhuksia. Heitänkin kysymyksen, arvoisat kokoomuksen edustajat: miten tuolla köyhässä, pienessä kunnassa tällainen määrä vanhuksia hoidetaan ilman rahaa? Itse olen päättäjänä ollut jo useamman kauden perusturvalautakunnassa, ja kyllä monesti menee sormi suuhun, kun tällainen ihmisjoukko on hoidettavana.

Paljon puhutaan hoitajien palkoista ja hoitajapulasta sairaaloissa ja terveyskeskuksissa, mutta mistä sitten saadaan tarvittava määrä hoitajia alalle ja hoitoala kiinnostavaksi? Tässäkin kohdassa tärkeä seikka ammatin kiinnostavuuden lisäämiseksi on hoitohenkilöstön palkkojen korottaminen. Jos palkkaus on kohdallaan työn vaativuuteen ja työn raskauteen nähden, saadaan myös silloin nuoret kiinnostumaan hoitoalan koulutuksesta. Näin koulutusta lisäämällä saadaan krooninen hoitajapula poistettua sairaaloista ja terveyskeskuksista. Esimerkki: paperialalla on palkat kunnossa ja työntekijöitä riittää alalla sekä koulutukseen hakijoita.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä kristillisten lakialoite on erittäin hyvää tarkoittava, mutta se on keskeneräinen ja varsin ylimalkainen. Tässä ei oikeastaan sanota yhtään sen enempää kuin hallitusohjelmassakaan. Palvelujen laatusuosituksista puhutaan hallitusohjelmassa ja tässä puhutaan. Ei esimerkiksi henkilöstömäärää voi tällä tavalla määrittää kuin tässä aloitteessa on, vaan kyllähän siinä täytyy tarkasti silloin määrittää rava-indeksit ja kaikki sellaiset, kuinka paljon ... (Kristillisdemokraattien ryhmästä: Mikä indeksi se on?) — No, se on indeksi, jota käytetään vanhustenhoidossa. Minä olen Vanhustyön keskusliiton hallituksen jäsen. — Myöskin asuminen on varsin ylimalkaisesti selitetty. Minun mielestäni se vasemmistoliiton aloite viime kesältä on sillä tavalla parempi, että se on paljon laajempi.

Mutta on hyvä asia, että tämä on tullut esille, ja yritämme todella toteuttaa niin paljon kuin mahdollista näitä periaatteita, mitä te tässä esitätte.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Näen tämän lakialoitteen erittäin hyvänä pohjana jatkaa sitten tätä lain tekemistyötä tämän tai vasemmistoliiton aloitteen pohjalta. Joka tapauksessa tässä on nostettu tärkeitä asioita esiin.

Haluaisin tuoda nyt muutaman näkökohdan tuosta 8 §:stä, henkilöstömäärästä. Näkisin sen niin, että tässä kannattaa nyt katsoa myös sitä tosiasiaa, että kuntapuolella meillä vastaavanlainen työntekijäikäpyramidi on ihan samalla tavalla kenossa kuin myös meidän kansalaisten ikäpyramidi on. Vuonna 2005 on alle 30-vuotiaita kuntatyöntekijöitä ollut vain 9 prosenttia, joten tämä on semmoinen tikittävä asia, joka on muutakin kuin rahaa, se on henkilöstöjohtamista ja suunnittelua.

Toisaalta haluaisin tuoda esiin tähän 7 §:ään liittyen asumisen mahdollisuuden, mikä on tuotu 3 momentissa esille. Eli me varmasti säästäisimme ikäihmisten hoivassa varoja sillä, että meillä olisi sellaisia asumismuotoja, joissa huonokuntoinenkin omainen voisi asua puolisonsa kanssa. Näitä tarinoita on tuolta käytännön kentältä kyllä olemassa kerrottavaksi, jos niitä tarvitaan. Mutta en käytä tätä pientä kaksiminuuttista siihen.

Lisäksi haluaisin ed. Akaan-Penttilälle korostaa, että tässä lakiesityksessä nimenomaan on kysymys yli 75-vuotiaista. Ei ole tarkoituskaan vanhentaa meitä reippaita ikäihmisiä, jos yli neljäkymppinen sellainen alkaa jo olla, vaan todellakin turvata hoito kaikille, myös niille, joiden omaiset asuvat kaukana.

Ed. Kankaanniemi toi esille tämän hallitusohjelman kohdan, (Puhemies koputtaa) jossa on tarkoitus korjata tätä muuttamisen mahdollisuutta. Pidän sitä erinomaisena. Pitäkää huolta, että se toteutuu.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan samasta syystä kuin ed. Akaan-Penttilä tulen tänne puhujakorokkeelle, että näen teidät harvalukuiset, keitä täällä on paikalla.

Mielestäni kaikki vanhustenhoidon parannukset, tulevatpa ne sitten hallitukselta tai oppositiolta, ovat erittäin tärkeitä. Meidän tulee kunnioittaa sitä kansanosaa. Toisin kuin ed. Kankaanniemi, joka väitti, että me emme elä enää Suomessa hyvinvointiyhteiskunnassa, mielestäni me kuitenkin elämme hyvässä hyvinvointiyhteiskunnassa, jonka meidän nykyaikaiset, nykyiset vanhuksemme ovat meille rakentaneet. Heidän elämäänsä tulee kaikin tavoin kunnioittaa.

Minä olen havainnut viime aikoina, viime vuosina kuitenkin sellaista tuolla kotikaupun-gissani Oulussa, että kun Oulu on hyvin high tech -kaupunki, niin meillä on nostettu koko ajan sitä tasoa, kuinka suuren prosentin yli 75-vuotiaista tulisi pystyä tulemaan toimeen kotona. Alun perin se oli 90, sitten 91, tällä hetkellä se on 92 ja sekin on jo ylitetty. Olen usein sanonut siellä, onko meillä parempia high tech -mummoja ja -pappoja kuin muissa kaupungeissa ja muissa kunnissa Suomessa, koska tämä prosentti on kohta 100. Pystyvätkö kaikki meidän yli 75-vuotiaat vanhuksemme asumaan kotona?

No, se ehkä voitaisiin tulevaisuudessa tehdäkin näin erilaisilla tekniikoilla. Olen puhunut täälläkin varmasti usein siitä, että ei tulisi tehdä sellaista teknistä pönkkää oveen, että pysy siellä, erilaisilla turvapuhelimilla, kuvapuhelimilla ym. laitteilla. Me tarvitsemme ennen kaikkea käsiä hoitamaan näitä ihmisiä, jotka ovat oman elämäntyönsä jo tehneet ja tehneet meille näin hyvän Suomen asua ja elää.

Puhun usein samaan hengenvetoon lastenhoidosta ja vanhustenhoidosta siinä mielessä, että kannustan aina halvinta ja parasta vaihtoehtoa eli puhun myöskin lasten kohdalla omaishoidosta silloin, kun oma äiti tai isä tai joku muu kotona asuva henkilö hoitaa omia lapsiaan. Se on aina parasta hoitoa. Jotkut väittävät, että lapsia ei voi kasvattaa kotona sen vuoksi, että he tarvitsevat sosiaalista kontaktia. Mielestäni alle kolmevuotiaan lapsen ainoa sosiaalinen kontakti, minkä hän tarvitsee, on äidin tissi, siitä eteenpäin ehkä jotain muuta, mutta näin on parasta. Olisi myöskin vanhuksille kaikkein parasta aina, jos heitä pystyttäisiin hoitamaan kotona. Omaishoito kunniaan! Edellisen hallituksen aikana toki omaishoidon korvauksia korotettiin, mutta niitä tulisi korottaa myöskin siinä mielessä, että puhutaanpas nyt laitoshoidosta missä muodossa tahansa, niin kyllähän vanhukselle aina parasta hoitoa on se, että häntä hoitaa kotona joku omainen, lähiomainen tai lähimmäinen.

Ed. Kankaanniemelle hiukan erilaista kuin Jyväskylän maalaiskunnan laskuoppi. Te laskitte, että tällainen omaishoito on mahdottomuus. Ette ottanut huomioon, että sitä mukaa kuin omais-hoitajia tulisi lisää, niin myöskin laitospaikkojen tarve vähenisi, joten se 2,1 miljardia on vähän kaukaa haettu vertaus. Nykyinen hallitusohjelma on tältäkin osin hyvä, ja vielä kun meillä on peruspalveluministeri, jota ei ole valittu pelkästään muodollisen pätevyyden vaan ammatillisen pätevyyden perusteella, olen vuorenvarma, että ministeri Risikko on oikea henkilö hoitamaan seuraavien neljän vuoden aikana tätäkin asiaa parhain päin eteenpäin.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara toivoi lisää täsmällisyyttä tähän lakialoitteeseen, muun muassa rava-indeksejä ja muuta tätä mitoitusta koskevaa tarkempaa määrittelyä. Mutta ette ehkä ole lukenut kokonaan tätä aloitetta, nimittäin tässä todetaan muun muassa henkilöstön mitoituksen osalta: "Henkilöstön määrästä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella." Eli katsoimme, että on tarkoituksenmukaista, että tähän lakiin liitettäisiin asetukset, joissa sitten tarkemmin säädellään tämä henkilöstön mitoitus erilaisissa yksiköissä ja toki myös vanhusten hoidettavuuden ja kunnon mukaan. Jos olette lukenut sen professori Sirkka-Liisa Kivelän satasivuisen raportin, niin tiedätte, että siellä myös puhuttiin vanhustenhoidon laista ja asetuksista, joissa tarkemmin säädellään tämä mitoitus. Olemme kyllä pyrkineet tämän lakialoitteen tekemään hyvin tarkkaan juuri sen mukaiseksi, mistä professori Sirkka-Liisa Kivelä raportissaan puhui, ja ottamaan huomioon ne eri seikat, joita hän edellytti tässä laajassa selvityksessään saatavaksi lain tasolle.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustelussa oleva aihe on varmasti vaalikauden tärkeimpiä aihepiirejä. Uskon, että ongelmat, mitkä Rautuvaaralla tässä todettiin, ovat erinomaisen haasteelliset. Rautuvaaralla itse olen ollut vaan kaivoksella töissä. Lähemmin tunnen Espoon ongelmat, kun toimin Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

Uskon, että ne muutokset ja haasteet, mitä Espoossa tullaan tällä seuraavalla vaalikaudella kohtaamaan nimenomaan ikärakenteen muutoksen osalta, ovat haastavimmat koko Suomessa. Sinä aikana, kun itse olen elänyt, Espoon väkiluku on noin kymmenkertaistunut, mikä tarkoittaa sitä, että juuri tällä vaalikaudella erityisesti yli 75-vuotiaiden osuus tulee kasvamaan valtavan nopeasti, ja meidän on tähän kasvavaan palvelukysyntään pystyttävä vastaamaan. Se tietenkin tarkoittaa sitä, että meidän pitää ratkaista niitä ongelmia mahdollisimman laajasti yhdessä kumppaneiden kanssa. On ryhmä yli 75-vuotiaita, joiden osalta voidaan kolmannen sektorin tai yksityisen sektorin kumppaneiden kanssa ongelmia ratkoa, jotta kunnan resurssit ja kaupungin resurssit riittävät niiden ongelmien hoitamiseen, joihin tarvitaan kaupungin palveluja.

On selvää, että tämä tasa-arvotupo ei riitä, mutta se on hyvä alku. Se on ilman muuta oikeansuuntainen toimenpide, melko normaali toimenpide, mitä tupoissa on käytetty. Hieman ihmetyttää, että se on täällä herättänyt niin paljon kummeksuntaa. Ehkä sitä, että valtiovalta on halunnut tulla tähän mukaan, pidetään erikoisena. Tässähän on kysymys vaan siitä, että meillä olisi riittävä henkilöstö palvelualoilla. Meidän pitää erityisesti kiinnittää huomiota työhyvinvointiin ja viihtyvyyteen. Meidän pitää luoda sellaisia työpaikkoja ja sellaisia olosuhteita, että myöskin osaava hoitohenkilökunta hakeutuu töihin ja pysyy näissä työsuhteissa. Me tarvitsemme myös valtakunnallista kampanjointia sen puolesta, että me saamme ihmisiä mukaan niihin töihin vaikka semmoisella teemalla — lainataan vaikka Puolustusvoimilta — että tee työtä, jolla on tarkoitus, ja tee työtä, jolla on merkitys. Me tarvitsemme kaikkia näitä toimenpiteitä, jotta me pystymme tämän haasteen hyvällä tavalla hoitamaan.

Erityisen haastavana pidän sitä, minkä ed. Akaan-Penttilä otti esille. Silloin kun itse olin lapsi Espoon Tapiolassa, sain elää erinomaisen lapsirakkaassa ympäristössä. Tosin silloin siellä ei ollut muita kuin lapsia paikalla. Siitä on nyt kulunut se 46 vuotta. Ne samat ihmiset, jotka silloin sinne muuttivat, tulevat nyt suunnilleen siihen 75 vuoden ikään. Meidän tulisi oppia nyt olemaan vanhusrakkaita, mutta se tuntuu olevan vaikeampaa kuin tämä lapsirakkaana oleminen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ed. Rajalalle pari tarkennusta. Hän totesi, että minä aliarvioin, että Suomi ei ole hyvinvointiyhteiskunta. Kyllä minä pidän Suomea tänä päivänä hyvinvointiyhteiskuntana, mutta kehityksen suunta valitettavasti ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa vahvistava, vaan pahoinvointi on kasvussa. Keskiarvo on tietysti se, joka kertoo, että hyvinvointi on aika hyvä, mutta tuloerot ja nämä sosiaaliset erot ovat kyllä valitettavasti kasvussa ja pitäisi saada vähenemään.

Sitten tämä omaishoitajan kysymys: En käyttänyt mitään Jyväskylän maalaiskunnan matematiikkaa, vaan totesin, että jos nyt 30 000 saa tukea ja jos annettaisiin kerralla 300 000:lle, niin summa olisi melkoinen. Mutta toki asteittain edeten pitää omaishoidon tukea kehittää, ja näin vapautetaan painetta laitoshoidon kasvattamiseen, mikä on tietysti kaikkein järkevintä, koska laitoshoito on aina paljon kalliimpaa ja usein epäinhimillisempää kuin kotona tapahtuva hoito. Eli ed. Rajalan kanssa olen kyllä samaa mieltä siitä, että aina kotona olisi paras hoitaa, on sitten lapsista, vammaisista tai vanhuksista kysymys, mutta aina se ei ole mahdollista.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Arvoisat edustajat! Tässä on hyvin paljon puhuttu — valitettavasti nyt en ole koko keskustelua kuullut — ikäihmisten hoidosta, ja tässä on monessa puheenvuorossa tullut esiin se, että kun 75 vuotta täyttää, niin sitten tarvitsee sitä ja tarvitsee tätä. Mutta nythän on niin, että yli 75-vuotiaista muistaakseni noin 5 prosenttia tarvitsee laitospaikkaa. Nykyisin ihmiset elävät hyvin pitkään hyväkuntoisina ja pystyvät olemaan kotona, mikäli saavat riittävästi kotihoidon apua silloin, kun niitä apupalveluita tarvitsevat. Eli minun mielestäni tämä hyvä vanhustenhoito lähtee hyvin paljon siitä ihmisen fyysisestä ja psyykkisestä kunnosta, ei niinkään pelkästään iästä. Sitä pitäisi varmasti kehittää niin, että tehdään näitä kartoituksia kunnissa tietyn ikäisille ihmisille ja mietitään sitten tarkkaan se palvelun tarve ja rakennetaan se sitten henkilökohtaisen tarpeen mukaan. Mutta se edellyttää sitä, että on riittävästi sitä kotihoitoa ja ihminen saa kotiin sen palvelun, mitä hän tarvitsee, ja tukipalvelut, jotta se olo on turvallista ja mukavaa ja kaikin puolin antoisaa. Se ei voi olla pelkästään sitä, että viedään ruoka ja käydään katsomassa muutama kerta vuorokaudessa ja ihminen on suurin piirtein vuosikausia sitten sisällä ilman, että pääsee ulos, ei ole kulttuuria, ei ole mitään virikettä eikä ulkopuolisia kiinnekohtia.

Sitten toisaalta siinä vaiheessa, kun on tilanne, että täytyy miettiä, että mahdollisesti ei pärjätäkään enää kotihoidossa näillä kotiin tuotavilla avuilla, niin siinä vaiheessa pitää olla myös mahdollisuus valita, onko se palvelutalo vai onko vanhainkoti (Puhemies koputtaa) ja mikä on se sopiva jatkohoitopaikka. Helsingin Sanomissa joskus oli hyvä kirjoitus, missä lähdettiin siitä, että jos hyvä hoito järjestetään ...

... niin silloin ei olisi pitkäaikaishoitopaikkoja juuri ollenkaan, korkeintaan ikäihmiset tarvitsisivat niitä loppuajaksi, noin viikon ajaksi.