Ilkka Kanerva /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen Suomen valtuuskunnan puheenjohtajan ominaisuudessa tuon pari näkökantaa käsiteltävänä olevaan kertomukseen, jossa käsitellään siis vuoden 2010 aikana esillä olleita Etyjin toimintaan liittyviä näkökantoja niin kuin ne parlamentaarisen yleiskokouksen näkökulmasta avautuvat.

Kyseessä tietysti on sinänsä järjestö, jossa Suomella on ollut vuodesta 1975 lähtien ja eritoten tuohon vuoteen liittyen poikkeuksellisen merkittäväkin ulkopoliittinen pääomansa ja jossa Suomi on ollut hyvin aktiivinen myöskin tuon jälkeen. Ja onhan tällä parlamentaarisella yleiskokouksella, joka parlamentaarinen ulottuvuus tuohon järjestöön rakennettiin, ollut ensimmäinen suomalainen puheenjohtajansakin eduskunnan aiemman puhemiehen Ilkka Suomisen merkeissä. Etyj on ollut tietysti myös Suomen puheenjohtajuustoimena, vuosina 2007—2008, jolloin Suomi vastasi koko järjestön poliittisesta johtajuudesta, ja tuohon aikaan osui muun ohella tietysti koko maailmaakin ja erityisesti Eurooppaa kiinteästi koskenut Georgian sota, jossa ulkoministeri Stubbilla oli hyvin keskeinen ja näkyvä, myönteinen profiili.

Tietysti Etyjin keskeisenä aihealueena on Euroopan turvallisuus, mutta Etyj on osaltaan kertomus myös siitä, että turvallisuutta on vaikea piirtää kovin tarkasti maantieteellisesti. Etyjillähän on alun pitäenkin ollut jäsenistössään Yhdysvallat ja Kanada Euroopan ulkopuolisista maista, ja nytkin toimintaan osallistuu myös ulkoeurooppalaisia tahoja, ennen muuta Keski-Aasian suunnasta. Siis maantieteellinen kattavuus, kun puhutaan Vladivostokista Vancouveriin tai Vancouverista Vladivostokiin olevasta alueesta, on erittäin laaja jo tälläkin hetkellä, mutta niin on myöskin poikkeuksellisen laaja se asioiden käsittelyn aihelista, jota Etyjin puitteissa käsitellään. Se koskee sekä perinteistä kovaa, todellista, välitöntä turvallisuutta että luonnollisesti inhimillisen turvallisuuden ulottuvuutta tarkoittaen ihmisoikeuksia, tarkoittaen demokratia-asioita ja tarkoittaen oikeusvaltioperiaatteitten kunnioittamista.

Etyjin toiminta tietysti on ensi sijassa hallitusten välistä toimintaa, mutta on ansiokasta, että sillä on tämä parlamentaarinen seurantaelimensä myöskin, joka on ollut toiminnassa parisenkymmentä vuotta. Tämä tarjoaa mahdollisuuden parlamentaarikoille näissä Etyj-maissa nostaa esille asioita, jotka koetaan eri tahoilla Etyjin toimialuetta keskeisiksi. Meillä on valtava määrä avoimia kysymyksiä myös täällä meidän maantieteellisellä alueellamme: Viittasin äsken Georgian ja Venäjän väliseen kiistaan Abhasiasta ja Ossetiasta. Samoin kiistaa on Transnistrian alueella Moldovan maantieteellisillä rajoilla. Kosovo on suomalaisittain erittäin tärkeä eurooppalainen kriisipesäke. Ja vaikkapa demokratiavaje Valko-Venäjällä on myöskin tämänkaltainen. Keski-Aasian valtioissa on merkittävät demokratiavajavuudet ja epävarmuudet.

Etyjin parlamentaarinen ulottuvuus on ansioitunut, se on uusien kansanedustajien syytä noteerata, keskeisesti myös vaalien toimeenpanoa koskevassa katsannossa. Onhan Etyjillä järjestely, jossa parlamentaarikot säännönmukaisesti käyvät perehtymässä Etyjin eri osanottajavaltioitten vaalien toimeenpanon demokraattisuuteen. Inhimillisessä ulottuvuudessa ovat tietysti ihmisoikeusloukkaukset, kuolemantuomioiden toimeenpanoon liittyvät ongelmat, kotouttamiseen liittyvät vaikeudet jne.

Näillä kuvaan vain esimerkinomaisesti sitä, mitä kaikkea Etyjin ruokalistalle kuuluu. Näistä antaa hyvän kuvan kertomuksessa oleva viite siihen, mitä viime kesänä Oslossa pidetyn yleiskokouksen loppuasiakirjassa, niin sanotussa Oslo Declarationissa, todetaan.

Suomen valtuuskunta on pyrkinyt pitämään yllä erittäin vahvaa profiilia tuossa parlamentaarisessa kokoonpanossa. On selvää, että tämä olisi toivottavaa myöskin jatkossa, sillä Suomella on merkittävä ja noteerattu roolinsa Etyjin toiminnassa historiallisista syistä ja ajankohtaisista seikoista johtuen. Euroopan turvallisuusrakennetta on pyritty arvioimaan aika ajoin tavalla, jolla koko Etyjin olemassaoloa on kyseenalaistettu. Näin ovat tehneet erityisesti venäläiset, venäläiset, joille Etyj on aika ajoin osoittautunut hieman hankalaksi yhteistyöfoorumiksi, koska he kokevat, että Etyj kiinnittää huomionsa ennen muuta heidän alueellaan olevien, heidän intressipiirissään olevien asioitten käsittelyyn ja ikään kuin läntisen arvomaailman alueilla olevat asiat jäävät vähemmän kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Mutta myös turvallisuuspoliittisesti venäläiset ovat kokeneet Etyjin hieman haasteelliseksi, ja niinpä presidentti Medvedev teki aikoinaan, muutama vuosi takaperin, aloitteen uudesta eurooppalaisesta turvallisuuskonseptista, jolla oli tarkoitus korvata Etyjin toimintaa tällä alueella. Se ei ole johtanut välittömiin toimenpiteisiin, mutta se on johtanut laajaan keskusteluun ja arviointiin siitä, millä tavoin tulisi jatkossa toimia Etyjin puitteissa. On pidetty kokouksia, on laadittu tuhoton määrä asiakirjoja, mutta lopulliset päätelmät ja päätökset on tässä suhteessa edelleen tekemättä eikä viime joulukuussa Kazakstanissa, sen pääkaupungissa Astanassa, pidetyssä huippukokouksessa kyetty pääsemään minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen Etyjin tulevaisuudesta tältä osin. Keskustelu jatkuu.

Parlamentaarinen yleiskokous on halunnut osallistua tähän pohdintaan, ja sillä on tältä osin oma työryhmänsä, ja on aihetta sanoa, että Suomella on tässäkin suunnassa ollut hyvin tärkeä tehtävänsä, sillä kansanedustaja Johannes Koskinen on vetänyt Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen työryhmää, jonka keskeisenä asiana on ollut pohtia sitä, millä tavoin voitaisiin löytää tulevaisuuden kehityskäytäviä tästä eteenpäin pääsemiseksi. Heti nyt juhannuksen jälkeen valittava uusi Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunta osallistuu Belgradissa heinäkuun alussa, onko se nyt 6. ja 10. päivä heinäkuuta, pidettävään yleiskokoukseen, jossa tullaan käsittelemään tätä Koskisen johdolla valmisteltua työryhmäpaperia.

Toinen asia, jossa Suomen valtuuskunnalla on ollut hyvin keskeinen rooli, on ollut Keski-Aasian asia, sillä ex-kansanedustaja Kimmo Kiljunen on toiminut hyvin tarmokkaasti tämän Keski-Aasian alueen erityisedustajana ja raportoinut muun muassa, niin kuin Suomessa nyt jälkimaininkeinakin tiedämme, Etyjille Kirgisian tilanteesta, mistä kirgiisit eivät ole häntä kovin lämpimin tunnoin tulleet kiittämään, ja siitä kyllä nostan hattua edustaja Kiljuselle.

Keskustelu Etyjin roolista on siis jatkuakseen, ja on tärkeää, että meillä on siinä oma evästyksemme ja omat näkemyksemme annettavana. Ja Suomen valtuuskunta on poliittisesti kyennyt toimimaan mielestäni hyvin rakentavalla tavalla myös eri poliittisten ryhmien toiminnassa Etyjin yleiskokouksen sisällä.

Tällä hetkellä toimintaa hieman jarruttaa se, että koko järjestön pääsihteerin valinta on avoimena kysymyksenä edessä. Se on hieman halvaannuttanut toimintaa. Nykyisen pääsihteerin Brichambaut’n toimikausi päättyy kesäkuun lopussa, ja uusia pääsihteeriehdokkaita tälle järjestölle on nimetty neljä: turkkilainen ehdokas, Portugalista hyvin korkean profiilin ehdokas Soares, italialainen ehdokas ja vihdoin viimein — tässäkin salissa, luulisin, joidenkuiden hyvinkin tietämä ja tuntema — äskeinen Itävallan ulkoministeri Ursula Plassnik.

Mihin tässä prosessissa tullaan päätymään, jää nähtäväksi juuri näitten päivien aikana käytävissä keskusteluissa, mutta on tärkeää, että nämä Liettuan johdolla käytävät keskustelut merkitsisivät käytännössä sitä, että Etyjin toimintakykyä voitaisiin terästää ja että Etyjille voitaisiin turvata poliittisesti ja asiallisesti senkaltainen tulevaisuus, että sen keskeinen ja tärkeä rooli hyvin laajan turvallisuuskäsitteen edesauttajana Euroopassa voitaisiin jatkossakin turvata.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kansainväliset tehtävät eivät välttämättä kansalaisten silmissä ole kovin palkitsevia, mikä näkyy helposti myös eduskuntavaalien tuloksessa. Haluan kuitenkin yhtyä hyvin pitkälle edustaja Kanervan näkökulmaan ja mielipiteeseen siitä, mikä Suomen rooli on myös kansainvälisissä asioissa ja Etyjin suhteen. Kuten kaikki tiedämme, Etykhän on, voi sanoa, yksi Suomen ulkopolitiikan suurimmista saavutuksista. Presidentti Urho Kekkonen oli sitä voimakkaasti ajamassa. Ja kun tuo prosessi saatiin liikkeelle, niin nyt se sitten jatkuu Etyjin puitteissa.

Itse olin Armeniassa 1995 vaalivalvojana ja -tarkkailijana, ja täytyy sanoa, että se oli kyllä erittäin mielenkiintoinen kokemus. Myös se kokemus, mikä eri kulttuureista ja eri demokratioiden kehityksestä saadaan Suomeen, on varmasti meille vastavuoroisesti positiivista tännekinpäin, eikä yksistään se, että Suomi osaltaan edustajiensa kautta on valvomassa tai hoitamassa joitakin konkreettisia asioita eri maissa.

Mihin tulevaisuus sitten menee? Kuinka paljon tarvitaan muun muassa tämänkaltaista vaalitarkkailua tai pidemmälle menevää ikään kuin rauhantyötä? On helppo nähdä kyllä, että ei tämä työ ole vähenemään päin vaan pikemminkin päinvastoin. Juuri äsken kuvatut alueet, kokonaisuudessaan Afrikka, Aasia, arabimaat siinä erityisesti suurimpana, muodostavat tällä hetkellä demokratiakehityksen kannalta oikeastaan, voi sanoa, aika arvaamattomiakin tilanteita. Tässä mielessä jos Etyjistä on sitten siihen rooliin, että se voi olla edistämässä jo rauhan kehitystä ja demokratian kehitystä, ja jos Suomena voimme olla siihen panostamassa, niin se on kunniaksi myös Suomelle.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rossi toi esiin Etyjin roolin kansainvälisenä keskusteluareenana, ja sitä se ennen kaikkea tänä päivänä on. Toki konkreettisia toimenpiteitä Etyjin piirissä tehdään monien ohjelmien kautta ja vaalitarkkailunkin muodossa, mutta suurin merkitys Etyjissä on nimenomaan siinä, mistä Suomi vuonna 1975 aloitti: keskustelun lisääminen eri kansojen välillä.

Monet Etyjin kokoukset ovat alkaneet kiihkeilläkin mielipiteen vaihdoilla, mutta yleensä kokouksista on lähdetty hieman paremmin toista ihmistä ja toista kansaa ymmärtäen. Tässä keskustelussa Suomella on jo historiankin takia ollut erittäin merkittävä rooli. Se näkyi myös Etyjin viime kaudella. Se oikeastaan vielä korostui siitä lähtien, kun Suomi toimi Etyjin puheenjohtajana ministeri Kanervan ja ministeri Stubbin johdolla.

Valtuuskunnan jäsenenä haluan vielä tässäkin yhteydessä kiittää valtuuskunnan puheenjohtaja Kanervaa siitä merkittävästä panoksesta, jonka hän on tuonut edustaen näissä keskusteluissa koko Suomea ja tuoden arvokkaan roolinsa tähän kansainväliseen vuorovaikutukseen — ketään toista valtuuskunnan jäsentä ja kokouksiin osallistunutta unohtamatta.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kanerva tosiaan valtuuskunnan puheenjohtajana selosti hyvin näitä pääasioita edellisen vuoden toiminnasta koko Etyjin osalta ja sitten tietysti tämän parlamentaarisen haaran osalta. Koko Etyjhän on tämmöisessä uudelleenmuovaamisvaiheessa tuon Korfun prosessin myötä, ja Suomen kaltaisen pienen maan ja vielä Etyj-asiassa erityisen aloitteellisen maan intressissä on, että Etyj pystyisi uudistumaan, se tulisi vahvemmaksi kansainväliseksi järjestöksi. Sillä on selvä työsarka, vaikka Euroopan unioni on laajentunut, vaikka Euroopan neuvosto on laajentunut, juuri demokratian, ihmisoikeuksien, rauhan edistäjänä Euroopan laitamilla, kriisialueilla Keski-Aasiassa ja koko tällä toimialueellaan Kanadan rannoilta Vladivostokiin saakka.

Etyj ei selvästikään ole saanut sitä pontta taakseen, mitä se alkujaan tavoitteli. Sitä on pidetty tiukoilla budjettiraameilla. Sillä ei ole sellaisia toimivaltuuksia, joita tuontyyppisellä kansainvälisellä järjestöllä pitäisi olla. Siellä liian tiukasti sovellettu konsensusperiaate on rajoittanut puuttumista nopeasti syntyviin ja paheneviin konflikteihin. Tässä suhteessa tarvitaan juuri sitä prosessia, jossa Etyjin toimivaltuuksia, sen toimintatapoja, mandaatteja tarkasteltaisiin ja uusittaisiin, ja myöskin että maat antaisivat sille enemmän resursseja, jotta se pystyisi nämä tärkeät tehtävänsä hoitamaan. Ja tätä Suomen pitää vauhdittaa.

Tällä parlamentaarisella haaralla on tietysti se erityisongelma, että se ei ole tällainen osa Etyj-organisaatiota, vaan se on erillinen. Sitten erityiskysymyksissä on vielä erityisen huonot suhteet. Vaalitarkkailussa on turhaa nokittelua ollut jo vuosikausia. Etyjin parlamentaarinen haara ei ole sekään saanut sitä roolia, joka sille kuuluisi. Sehän voisi kehittyä juuri siihen suuntaan, että parlamentaarikot eri maissa voisivat toimia omia hallituksiaan patistellen, liikkeelle ponnistellen, että nopeasti puututaan näihin kansainvälisiin ongelmiin Etyjin toimialueella.

Meillä on tämmöisiä human interest -alueita, joissa myöskin Etyjiltä kaivataan paljon ponnekkaampaa toimintaa: ihmiskaupan vastainen toiminta, erilaisten humanitaaristen kriisien voittaminen Euroopan lähialueilla jne. Kaikissa näissä vaaditaan uudelleensuhtautumista, ja niissä olisi eduksi, että tämä parlamentaarinen haara olisi mahdollisimman tiiviissä yhteistyössä hallitusten ja tuon Etyjin kansainvälisen organisaation kanssa. Nyt on liiaksi niin, että Etyj-lähettiläät Wienissä elävät omaa elämäänsä. Ministerit lähettävät sinne toimiohjeitaan aika ajoin, parlamentaarikot pyörivät omalla hiekkalaatikollaan. Kokonaisuutena Etyj aivan liiaksi pyörittää tämmöistä kokousdiplomatiaa, kun tarvittaisiin niitä konkreettisia toimia kentällä, missioille enemmän resursseja ja selvempi toimeksianto, ja kansainvälisellä tasolla nopeampaa puuttumista syntyviin ja vallitseviin ongelmiin.

Tätä toimintalinjaa tuon parlamenttikokouksen puolella koetetaan tällä vetämälläni avoimuustyöryhmällä edesauttaa. Sieltä tulevat nyt sitten toimintasuositukset, resoluutiot, tuonne kesän kokoukseen päätettäviksi. Siinä kannustetaan myös itse kussakin maassa parlamentaarikkoja, Etyj-parlamentaarikkoja erityisesti, ottamaan tämä asia omakseen ja vaatimaan myös omilta hallituksiltaan aktiivisempaa työtä koko Etyjin ja sen tehtävien voimistamiseksi.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Etyj on osoittanut olemassaolonsa tärkeyden, ja on hyvä, että Suomi on ollut aktiivisena toimijana mukana siellä. Ja tämän tehtävän jatkuminen, että Suomi on mukana, on myös merkityksellistä. Se, että Etyj on jonkinlainen keskustelufoorumi, kuten täällä on sanottu, pitää paikkansa: liian teoreettista puhetta ja hyviä päätöslauselmia, jotka sitten eivät välttämättä kuitenkaan käytännössä näy. Ja tässä nyt on useammassa puheenvuorossa todettu, että tehtäviä ja toimintaa pitäisi jäntevöittää, syventää, terävöittää. Olen tästä täysin samaa mieltä, ja hyvä on, jos nyt sitten päästäisiin näiden uusien suuntaviivojen kautta kohti tällaista enemmän toimivaa, käytännöntoimivaa Etyjiä, jossa sitten voitaisiin myös vankemmin ottaa yhteisiä käytännön linjauksia ihmisoikeuksiin, maahanmuuttoon, kotouttamiseen tai ilmasto- ja liikennepolitiikkaan, niin että Etyjillä todella olisi merkitystä myös käytännössä.