Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämän lakialoitteen takana on kansalaisten oikeusturvallisuuden edellytysten turvaaminen muun muassa anarkistista ja laitontakin hulinointia vastaan. Kansalaisvapaudet on tehty tässä maassa myöskin laittomuuksien estämiseksi. Niitä joudutaan kuitenkin usein punnitsemaan vastakkain, eikä niillä ole suurtakaan arvojärjestystä keskenään.

Perustuslain 7 §:ssä sanotaan, että meillä suomalaisilla on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Siinä sanotaan tarkalleen: "Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen." Perustuslain 12 § sanoo sananvapaudesta ja julkisuudesta: "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla."

Perustuslain 13 §:ssä puhutaan kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta. 1 momentti sanoo: "Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin." 3 momentti sanoo: "Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla." Näin sanoo arvokas Suomen perustuslaki, jota meidän kansanedustajien erityisesti tulee kunnioittaa.

Tällä lakialoitteella korostan sitä, että haluan kunnioittaa sanan- ja kokoontumisvapautta enkä halua niitä mitenkään rajoittaa. Niitten aito toteutuminen on tärkeää. Haluan kuitenkin tällä lakialoitteella edistää laillista mielipiteen ilmaisua ja rajoittaa anonymiteetin suojassa tapahtumaa huliganismia, josta meillä on kokemuksia viime ajoilta. En kumminkaan kiinnitä huomiota menneeseen aikamuotoon vaan katson tulevaisuuteen ja niihin ilmiöihin, jotka ovat lisääntymässä myöskin Suomessa ja Pohjoismaissa. Tämän vuoksi olen rajannut tässä lakialoitteessa, joka on edustajille jaettu, rajoituksen koskemaan ainoastaan mielenosoituksia, koska katson, että turha rajoittaminen yleisellä paikalla tai erityisistä syistä voisi taas olla ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa.

Voidaankin hyvin perustellusti kysyä, minkä takia tänä päivänä mielenosoittajan täytyisi esiintyä naamioituneena mielenosoituksessa, ellei olisi jotakin aivan erityistä perustetta, kuten ulkomailla on muutama yksittäinen tapaus ollut, ja onko näillä mielenosoituksessa naamioituneina esiintyneillä, joilla on kommandopipo päässä, puhtaat jauhot koko mielenosoituksen tarkoituksessa.

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on tällä hetkellä järjestyslaki auki valiokunnassa. Hallintovaliokunnan mietintö puuttuu. Tämän vuoksi katson, että on otollinen hetki puhua tästä ongelmasta ja tehdä siitä lakialoite. Lakialoitehan nousi esille tänään myöskin kyselytunnilla. Aloite siis sopii hyvin tähän aikaan ja tähän kokonaisuuteen. Mielestäni tällä hetkellä eduskunnassa vireillä oleva hallituksen esitys 20/2002 järjestyslaiksi on vielä puutteellinen, koska siinä ei tätä huomioitu, oikeastaan sisäasiainministeriöstä saamani tiedon mukaan unohdettiin kokonaan tämä pykälä. Hallituksen esitys ei yksiselitteisesti määrittele rangaistavaksi naamioituneena esiintymistä mielenosoituksessa. Joissakin järjestyssäännöissä siitä on kuulemma aikanaan ollut mainintoja, mutta en löytänyt sitä myöskään esimerkiksi Helsingin kaupungin nykyisestä järjestyssäännöstä.

Tätä uutta säännöstä sovellettaisiin silloin, kun naamioinnin tarkoituksena on aikomus salata henkilöllisyys ja naamion pitäminen herättää pelkoa, on uhkaavaa tai johtaa väkivaltaisuuksiin ja muuhun häiriökäyttäytymiseen, joka vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Haluan sanoa tällä, että kysymyksessä ei ole minkäänlainen halu rajoittaa esimerkiksi muutaman viikon päästä olevaa joulupukin toimintaa, ellei niitä nyt sitten ole mielenosoituksessa. Luotan myöskin suomalaisen poliisin vastuullisuuteen sovellettaessa tätä säännöstä, koska suomalainen poliisi on korkean tason ammattilainen.

Käytännössä nimittäin suomalainen poliisi kokee, että kommandopipoisten laittomuudet ovat erityisen ongelmallisia, koska tekijän henkilöllisyyttä ei pystytä varmentamaan. Lainaan Helsingin Sanomissa 10.12.2002 ollutta uutista:

"Osa rähinöitsijöistä puolestaan oli varautunut huivein, hupuin ja kasvonaamioin, jotka haittaavat tunnistamista. Varsinkin takseja vaurioittaneet mielenosoittajat olivat lähes kaikki naamioituneita.

Suomessa ei ole kiellettyä osallistua mielenosoitukseen naamioituneena.

Esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa siitä voidaan pidättää ja antaa sakot. Naamiokiellon tarkoitus näissä maissa on antaa poliisille mahdollisuus jo ennakkoon poistaa mielenosoituksesta naamioitunut henkilö, jonka voidaan epäillä syyllistyvän laittomuuksiin naamion tuoman tunnistamattomuuden suojissa. Samalla kielto turvaa mielenosoitusten rauhallisuutta loukkaamatta kuitenkaan oikeutta osoittaa mieltä."

Helsingin Sanomat on aivan oikeassa.

Tällä hetkellä saamieni tietojen mukaan kielto esiintyä naamioituneena mielenosoituksessa on voimassa Pohjoismaista Tanskassa ja Norjassa sekä suurista EU-maista muun muassa Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Suomi ja Ruotsi ovat olleet vielä poikkeuksia Euroopassa. Kuitenkin tänään tarkistamani tiedon mukaan muutaman viikon kuluessa on Ruotsissa tulossa voimaan laki, joka myöskin kieltää esiintymisen naamioituneena mielenosoituksissa.

Arvoisa puhemies! Edellä olevien näkökohtien johdosta katsoin olevan aiheellista esittää eduskunnassa olevaan järjestyslakiin lakialoitetta, jossa turvallisuuden edistämistä yleisillä paikoilla koskevaan 2 luvun 3 §:n 1 momenttiin lisättäisiin uusi 4 kohta, jonka mukaan yleisen järjestyksen häiritseminen tai turvallisuuden vaarantaminen yleisellä paikalla on kielletty esiintymällä naamioituneena mielenosoituksessa. Toivon, että tämä voitaisiin säätää vielä näitten valtiopäivien aikana.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! En kannata tätä lakialoitetta enkä oikeastaan näe sitä kovin tarpeellisena. Ensinnäkin mielestäni voi olla mielenosoituksia, joissa on perusteltua esiintyä naamioituneena ja joissa naamioitumiseen ei liity mitään uhkaavaa tai ilkivaltaista käyttäytymistä, ja tätä ei kuitenkaan olisi syytä kieltää lailla. Toisaalta voi olla myös sellaisia tilanteita, vaikka ne eivät varmasti Suomessa ole kovin yleisiä, että mielenosoittajilla on järkevä syy kätkeä henkilöllisyytensä liittyen siihen, keitä he ovat, ja silti he eivät tee mitään laitonta, vaan vain ilmaisevat mieltään. Toisaalta, jos taas on kysymys ihmisistä, jotka tekevät mielenosoituksissa ilkivaltaa, niin nykyinen lainsäädäntömme mahdollistaa tähän puuttumisen.

Mielestäni on vaikea kuvitella, miten tätä lakia käytännössä valvottaisiin, koska esimerkiksi pipo on sellainen asia, jota voi pitää päässään. Siinä ei ole mitään laitonta, ja sitten jos päättää tehdä ilkivaltaa, voi vetää sen silmilleen ja tällöin toisaalta jo nykyinen lainsäädäntömme mahdollistaa sen, että poliisi puuttuu tähän ilkivallan tekoon, kuten on esimerkiksi tapahtunut mielenosoituksissa, joita on ollut viime aikoina. Eli epäilen, ettei tämä lakipykälä toisi mitään lisäarvoa siihen, miten voimme jo ehkäistä ilkivaltaa mielenosoituksissa tällä hetkellä.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kun itsenäisyyspäivän tapahtumat ja mielenosoitukset ja siitä seuranneet mellakat olivat julkisuudessa ja kun seurasin televisio-ohjelmaa, jossa ed. Oinonenkin muun muassa oli asiantuntijana osallisena paikalla, niin kiinnitin erityisesti huomiota poliisiupseeriin, joka oli johtanut tätä poliisioperaatiota, ja hänen mielipiteeseensä. Uskoisin, että hän on kuitenkin asiantuntija paikallaan ja varsinkin siinä tilanteessa. Hän kertoi, että kun nämä mellakoitsijat rynnistivät kohti näitä aitoja, niin kun poliisit ottivat heiltä naamion pois päältä, heti välittömästi solvaukset ja kiroilut loppuivat ja nämä mielenosoittajat vetäytyivät kymmenen metrin päähän. Tämä naamioituminen antoi sen voiman ja vimman tehdä niitä takseillekin tapahtuneita ilkivallan tekoja. Ilman sitä naamiota ihminen kuitenkin on tavallaan suojattomampi tekemään näitä tehtäviä. Siinä mielessä tämä ed. Salon aloite on ihan paikallaan.

Mistä tämä sitten Suomeen on tullut? Kyllähän tämä on ihan selvästi kansainvälisen esimerkin mukanaan tuoma ilmiö. Silloin kun itse osallistuin mielenosoitusmarssille eli vappumarssille, niin ei meillä kellään naamiota ollut. Me osoitimme mieltä vallitsevia oloja ja epäkohtia kohtaan ja järjestäytyneesti marssimme. Uskon, että täällä meidän sosialidemokraattisessa ryhmässä kaikki ovat osallistuneet niin sanottuihin vappumielenosoitusmarsseihin ilman naamiota, eli on ollut kanttia mennä julkisesti esittämään oma mielipiteensä ja näyttäytyä siellä porukassa, että kuuluu tähän ryhmään. (Ed. Mäki-Hakola: Milloin puhuja oli viimeksi vappumielenosoituksessa?) — Siitä on hetken aikaa, kun on viimeksi oltu, ainakin Seinäjoella.

Nyt sitten Wto-kierrosten yhteydessä olleissa erittäin rajuissa väkivaltaisissa mellakoissa ovat kaikki nämä kivenheittäjät ja pahempiakin tuhotöitä tekevät naamioituneet ihan kommandovarusteisiin niin kuin pahimmat rikolliset ja pankkirosvot, jotka tekevät näitä pankkiryöstöjä. Nyt on sitten tämä levinnyt myöskin EU:n huippukokouksiin. Nythän Tanskassa alkavassa huippukokouksessa kaikkien ulkomailta tulevien henkilöllisyys tarkistetaan. Tanskassa olevan lain mukaan siellä naamioituminen on kielletty. Näin on myöskin Norjassa. Kuulin oikeusministeriltä, että Norjassa on sellainen järjestelmä, että mielenosoituksen luvan antaja voi kieltää naamioitumisen. Myöskin Ruotsissa, jossa oli Göteborgin huippukokouksen jälkeen kovat mellakat, valmistellaan saman suuntaista lakia. Siinä ed. Salo oli täysin oikeassa. Miksi me Suomessa sitten antaisimme tämän toiminnan jatkua?

Niin pitää ollakin, että ihmisillä on oikeus vappuina ja muina aikoina järjestäytyneesti osoittaa mieltään, ja sitä oikeutta ei tässä kukaan halua rajata. Se, että sinne mukaan lähdetään ilkivallan tekoja tekemään nimenomaan naamioituneena, estää poliisin toiminnan, kun henkilöä ei voi tunnistaa videoinnin kautta eikä muutenkaan. Kun lähdetään osoittamaan mieltä, miksei osoiteta mieltä omana itsenään? Siihen meillä jokaisella pitää olla kanttia, mutta naamioituminen ja sitä kautta turvan hakeminen tuntemattomuudesta tekojensa peittelemiseksi ei voi missään tapauksessa oikeusvaltiossa olla perusteltua.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Ottamatta varsinaisesti kantaa siihen, onko esityksen asia oikea vai väärä, totean, että ajankohta on erittäin epäonnistunut. Nimittäin tämän aloitteen käsittelyn myötä mielenosoittajat, joihin sekä ed. Wallin että ed. Salo viittasivat, siis äskettäiset mielenosoittajat, voivat taas kirjata yhden voiton tilinpäätökseensä. Taas eduskunta tanssi heidän pillinsä mukaan. Monta voittoa he kirjasivat jo silloin itsenäisyyspäivää seuraavana lauantaina kaikkien niiden uutispätkien jälkeen, joita kansanedustajien tekemistä rikosilmoituksista ja eduskuntakyselyistä uutisoitiin. (Ed. Oinonen: Ne ovat tosiasioita!) — Ne ovat tosiasioita, mutta vaihtoehtoinen käyttäytyminen olisi ollut se, jonka itse valitsin. Kun taksinkuljettaja kertoi, mikä saattaa uhata, minä sanoin, että tässä on kaksi käyntikorttia, jos niin käy, toinen on teille ja toinen poliisille, minä häivyn takaviistoon vasemmalle. Mielenosoittajien tarkoitus oli provosoida meitä, ja he pääsevät tulokseen, jos me provosoidumme. — Ed. Salo on käsitellyt järjestyslakia kolmessa eri valiokunnassa, ja hänellä olisi ollut mahdollisuus tehdä vähän otollisempana ajankohtana tämä esitys.

Sitten vielä yksi asia. Sekä kyselytunnilla että täällä on puhuttu mielenosoitusluvasta. Ministerikin erehtyi puhumaan mielenosoitusluvasta. Ei siihen pyydetä eikä anneta lupaa, se ilmoitetaan ja sitten sovitaan niistä ehdoista. Ei sitä voida kieltää, mutta ehdoista voidaan sopia.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Itse pidän kyllä tätä ed. Petri Salon tekemää lakialoitetta erittäin hyvänä ja kannatettavana. Kyllä minä näen tämän asian niin, että silloin kun on valmis lähtemään tuonne julkisesti osoittamaan mieltä, minun mielestäni pitää lähteä siitä, että kehtaa reilusti naamansakin näyttää ja kertoa, minkä asian puolesta täällä seison tanassa.

Mutta kaiken kaikkiaan, kun puhutaan siitä, mikä on tärkeää tässä yhteiskunnassa, niin se on kansalaisten turvallisuus ja turvallisuuden tunteen ja kaiken kaikkiaan sen turvallisuuden takaaminen kaikissa tilanteissa.

Ed. Sinnemäki nosti esille, että on sellaisia mielenosoituksia olemassa, joissa on perusteltua olla naamioituneena. Minkälaisia tällaiset mielenosoitukset ovat? Täytyy sanoa, että minä en todellakaan tiedä, missä mielenosoituksessa erityisesti pitää ja on perusteltua toimia naamioituneena, ellei ole kova pakkanen ja pelkää naamansa paleltuvan.

Kaiken kaikkiaan, kun katsotaan historiaa ja puhutaan siitä, missä tilanteessa ihmiset toimivat naamioituneina, niin kyllähän kautta historian erilaiset pankkirosvot ja ryövärit ovat olleet naamioituneita. Minkä takia? Sen tähden, että he toimivat lainvastaisesti ja haluavat pysyä tuntemattomina, jotta heitä on vaikeampi tunnistaa. Kyllä minä näen tämän asian niin, että virkavallan työtä pitää myöskin tässä tilanteessa helpottaa.

Kaiken kaikkiaan: Ed. E. Kanerva nosti sen asian esille, että lainsäädäntöä ei pitäisi tehdä silloin, jos tarvetta ilmenee. Kyllä minä lähden ihan toisesta näkökulmasta. Jos meillä ilmenee tarve tehdä lainsäädäntöä, meillä on laissa ihan selkeä epäkohta olemassa, jolloin me helpottaisimme virkavallan työtä, silloinhan nimenomaan kansanedustuslaitos on sitä varten olemassa. Emme me lähde karkuun takavasemmalle, vaan silloin meidän tehtävämme on toimia, eikös niin?

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että tällaiseen ajankohtaiseen asiaan puututaan silloin, kun asia on tarpeellinen ja juuri lainsäädäntötyön kannaltakin ajankohtainen. Siinä mielessä ed. Petri Salon tekemä aloite osoittaa sellaista kansanedustajan valppautta, mitä kansanedustaja oikeusvaltiossa lainvalvojana osaa myöskin tässä lainsäädäntötyössä tehdä, ja ed. Petri Salo on tässä edustaja juuri oikealla paikalla. (Ed. Kekkonen: Kansanedustaja ei ole lainvalvoja, ed. Lahtela!) — Tässä asiassa, ed. Kekkonen, kansanedustaja Petri Salo ei ole lainvalvoja, mutta poliisimies Petri Salo ennen tätä edustajauraansa on ollut lainvalvojana, ja sen osalta tähän terminologiaan tällainen selventävä näköala, että kyllä tietysti tässä on kaksi näköalaa, ja jos puhuin vähän huolimattomasti tässä asiassa, pyydän tarkentavalla huomiolla erottaa nämä kaksi asiaa: siviilityö yhteiskunnassa ja kansanedustuslaitos.

Mutta mitä syntyy tähän ed. Erkki Kanervan näkemykseen, että tämä ei ole oikeaan aikaan ajoitettu ja tehty, niin tämän väittämän voisin tässä heti tuoreeltaan kumota. Tämä on juuri ajankohtainen. Tämä on tullut ongelmaksi nimenomaan Suomen itsenäisyyden 85-vuotispäiväjuhlallisuuden loukkaamisen osalta. Siinä on näkynyt se, mikä tämä ongelma on olemassa. Erityisesti tämä on ajankohtainen siinä, että järjestyslaki, mitä eduskunta vielä ilmeisesti tammikuussa tullee hyväksymään tai käsittelemään tai puimaan, on tältä osin auki. Sinne tämä parhaiten sopii, ja sitä vartenhan tämä rinnakkaisaloitteena on tehtykin.

Mutta mitä tulee tähän kevyemmältä puolelta katsottuna, olen mietiskellyt tätä aihetta, miten naamioituneena esiintyminen ja sen kieltäminen on olemassa ja miten se vaikuttaa joulupukin elämään, ettei joulupukkia nyt vain missään tapauksessa tähän asiaan rinnastettaisi. Tämä näkemys on muodostunut tässä asiassa, että ehkä varmaan, kun tätä lähetekeskustelua käytetään kuitenkin perusteena mietintöä muodostettaessa, tämmöinen hyvää tarkoittava naamioituminen, joko joulun alla hyvän tahdon ja lahjan tuojana joulupukki tai vastaavassa tarkoituksessa muuten huvittavassa mielessä, voitaisiin nähdä siellä jopa ymmärrettävänäkin. (OiM Koskinen: Vilpittömässä mielessä olisi hyvä juridinen ilmaus!) — Aivan oikein, oikeusministeri, vilpittömässä mielessä tehty naamioituminen näyttäisi hyvältä ja olisi sinne matkaan otettavissa.

Mutta tämän pohjalta, kun mellakkatarkoituksessa naamioidutaan tässä asiassa, jotta aiheutettaisiin yhteiskunnallista epäjärjestystä ja häiriötä, tämä aloite on juuri siinä parhaimmassa mahdollisessa paikassa, mitä voi olla. Kerrotaan, että nuoriso haluaa esiintyä ja tuoda asiansa julki. Ed. Erkki Kanerva puheenvuorossaan totesi, että nämä mielenosoittajat nimenomaan halusivat julkisuutta. Tässä asiassa täytyy erottaa kaksi asiaa: nuorison kokemattomuus tässä julkitulossa ja sitten se johdettu, järjestelmällinen toiminta. Ainakin itse olen saanut ymmärtää, että jostakin Varsinais-Suomen puolelta tuli ainakin kaksi bussilastillista. Ainakin vanhan historian mukaan on tullut Kajaanista lähtien bussilasteja kansandemokratian nimissä kiihottamaan nuorta ja mieltä osoittavaa kansaa tätä yhteiskunnallista suurta juhlapäivää, itsenäisyyspäivää, vastaan. Tältä osin täytyy sanoa, että kyllä tällä ei ole mielestäni kansandemokratian kanssa, sen kanssa, mitä tarkoitetaan perusdemokratialla, mitään tekemistä. Tämä on juuri sitä järjen valon onnetonta olemattomuutta, mitä tähän asiaan on ymppäytynyt ja tullut matkaan.

Sen pohjalta täytyy löytää semmoiset järjestelmät, että tämän tyyppinen toiminta estetään tässä tasavallassa aivan tarkkaan, ja sen pohjalta katsottuna, tuleeko se kerralla tällä kuntoon vaiko ei vai tarvitaanko jopa semmoinen kansallisen juhlapäivän säilyttämisrauhapykälä niin, että se juhlapäivärauha säilyy, kun kaikenlainen mielen osoittaminen joinakin päivinä kielletään. Tähän nähden tämä päivä saattaisi olla yksi niitä olemassa.

Herra puhemies! Sitten siitä, miten tämä nuorison mellakointi nähdään ja koetaan, mikä julkikuva siitä annetaan ymmärtää suurelle yleisölle, kuinka väellä menee huonosti, kansalla menee huonosti, ei ole töitä. Tähän viittaan taas lainausmerkeissä, että ei ole myöskään työhaluja. Ei ole haluja tehdä yhteiskunnan eteen rakentavaa työtä, vaan kaikki tarmo pannaan tämmöiseen mellakointiin ja annetaan ymmärtää, että tämä eduskunta, edustajat ja parempiosainen kansa juhlii Presidentinlinnassa ja viettää parempaa elämää ja muilla on heikkoa.

Sen osalta on annettu myöskin ymmärtää semmoinen julkikuva ja yritetty näiden mielenosoittajien taholta muodostaa semmoista kuvaa, että kansa olisi ikään kuin Linnan juhlia vastaan. Tästä asiasta puhun sen takia, kun tiedän omakohtaisesti tämän asian. Kun runsas vuosi sitten syystä taikka toisesta ei ollut sellaista juhlamieltä mennä Linnan juhliin ja pidin omat juhlat tuolla metsäisellä kulmalla, niin se tuomio, minkä kansa, tämä naisväki erityisesti, joka haluaa juhlia edustajansa välityksellä Linnan juhlissa, koki suuren pettymyksen ja antoi sellaisen palautteen, että he ovat todella pettyneitä ja masentuneita. Sen pohjalta se kansan syvä näkemys on aivan toisen tyyppinen mitä media viestittää näistä nuorista kapinoitsijoista, joita siellä aitojen takana on olemassa takseja rynkyttämässä.

Tähän nähden ei voi olla oikein, että julkisuus antaa tällaiselle kapinaliikkeelle sellaisen julkisuuskuvan kuin se nyt on antanut. Tämä asia tulee kuntoon, ei kokonaisuudessaan, mutta ... (Ed. Kekkonen: Ehdottaako puhuja sensuuria?) — Ed. Kekkonen, puhuja ei luota sensuuriin eikä halua sensuuria, vaan haluaa sellaista asiaa, että kokonaisuudessaan asiat mitoitetaan oikealla lailla. Kun media mitoittaa ne tavallaan, niin eduskunnan tulee mitoittaa ne sillä lailla, että media toimii siinä yhteiskunnassa vapaana, julkaisee sellaisia asioita, mitkä ovat yhteiskunnallisesti edullisia, ja kansalle ei anneta sellaista kiihottumisen tarvetta eikä mahdollisuutta niin kuin tällä naamioinnilla on syntynyt ja tullut.

Kyllä tuntuisi aika oudolta, jos täällä eduskunnan puhujakorokkeella saisi käydä puhumassa, rähjäämässä naamioituneena, ääni muunneltuna eikä olisi tietoa, kuka vastaa niistä puheista. Tämä on vähän vastaavan tyyppinen tilanne tuollakin olemassa. Sen pohjalta nähdään ja ymmärretään, että kyllä tämä on juuri parhaimmillaan ajankohtainen, tarpeellinen ja välttämätön.

Herra puhemies! Näin lyhyesti todettuna tämä saakoon mitä parhaan tuloksen hallintovaliokunnassa ja nopeasti pykäliin sinne sisään. Sen jälkeen Suomessa tämä alkava katuilkivalta, alkava mielenosoitusilkivalta, saadaan johonkin järjestykseen ja jos joku osoittaa mieltään, osoittaa omalla naamallaan eikä mene naamion taakse huutelemaan hävyttömyyksiä virkavallalle.

Erkki  Kanerva  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielenosoituksen naamioitumiskielto saattaa olla tutkimisen arvoinen asia. Mutta kun ed. Seppo Lahtela mainitsi nimeni kahdesti, korostan vielä sitä, että se tapa, millä kansanedustajat ovat reagoineet tähän itsenäisyyspäivän mielenosoitukseen, tuo todennäköisesti sinne 300 mielenosoittajaa lisää ensi syksynä ja 100 kilometriä kauempaa. Jos nyt vielä lehtimiehet olisivat tuolla lehtereillä, tämä keskustelu toisi toiset 300, mutta onneksi lehdet ovat jo menossa painoon. Ihminen ei ole looginen vaan psykologinen, ja kansanedustajakin näyttää olevan sitä.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Tällainen säännöstöhän on ollut vanhoissa järjestyssäännöissä, ainakin vuonna 66 ylikomisario Matti Ajaste opetti sitä, ja silloin nimenomaan tulkittiin sitä, että jouluna sai olla naamioituneena, onko sitten missä tarkoituksessa, oliko niin kuin oikeusministeri täältä välihuutona huusi tai muuta, mutta näin aikaisemmin oli. Nyt on huomattu se, millä tavoin ihmiset ovat ruvenneet käyttäytymään, kun säännökset ovat muuttuneet. Niin kuin ed. Wallin täällä totesi, mallia on otettu EU:n huippukokouksista, Wto-kokouksista jne., eli halutaan esiintyä ja käyttää väkivaltaa sillä tavoin, että poliisi taikka viranomaiset eivät pysty tunnistamaan näitä henkilöitä. Eli minun mielestäni tämä on kyllä erittäin kannatettava, ja nyt erityisesti, kun meillä on järjestyslaki käsittelyssä eduskunnassa, ettei tarvitse taas sitten yhden pykälän jonkin momentin ja kohdan takia tehdä muutoksia.

Arvoisa puhemies! Kun luin näitä perusteluita, niin joulupukkikysymys nousi omassa mielessäni esiin lähinnä, kun täällä sanotaan, että "uutta säännöstä sovellettaisiin silloin, kun naamioinnin tarkoituksena on aikomus salata henkilöllisyys ja naamion pitäminen herättää pelkoa". Minä ainakin muistan, että joulupukki herätti minussa hyvinkin paljon pelkoa.

Pekka Vilkuna /kesk:

Herra puhemies! Ed. Kanerva kerkesi poistua, mutta kyllä tässä Kanervan logiikassa on samanlainen logiikan puute kuin jos syytettäisiin palokuntaa siitä, että se ei ole mennyt paikalle, ennen kuin palo on syttynyt. Kyllä todella silloin tässä talossa täytyy reagoida, kun huomataan lainsäädännössä puutteita. Siinä mielessä ajankohta on erinomaisen oikea ja otollinen.

Naamion käytöstä: Rikollinenhan käyttää naamiota, pankkiryöstäjät ja muut, aivan sen takia, että naamion silmilleen vetäessään he tietävät, että ovat menossa tekemään lainvastaista tekoa, ja sen takia haluavat piiloutua. Eikä näilläkään, jotka mielenosoitukseen tulevat ja ovat naamioituneita, ole ajatuksenakaan mitään muuta, kun jo heti lähtiessään tietävät, että tulevat tekemään lainvastaisen teon. Se on ainut tarve, miksi ihmisen pitää naamioitua. Kyllä kerta kaikkiaan tämmöinen naamion käyttö mielenosoituksissa pitää pystyä estämään tässä talossa aivan yksiselitteisesti. Mielenosoitushan ei ole Suomessa luvanvaraista, se on ilmoituksenvaraista. Ilmoituksen vastaanottajan kanssa täytyy neuvotella säännöt. Ei siinä ole mitään vaikeuksia erottaa joulupukkia tai karnevaalikulkuetta tai halloweenkulkuetta, nämähän ovat sopimusasioita. Mutta todella, jos naamio pannaan yksinomaan siinä tarkoituksessa, että ollaan lähdössä rikkomaan yhteiskunnan sääntöjä vastaan, se pitää pystyä kieltämään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pari sanaa ensin tästä itsenäisyyspäivän mielenosoituksesta ja näistä sen kielteisistä puolista.

Vastaavanlainen ilmiöhän oli tasan vuotta aikaisemmin. Silloin olin siinä taksissa, jota, käytän tässä ilmaisua, taputeltiin. Olen tämän myöskin tuoreeltaan ed. Oinoselle kertonut. Olin siinä taksissa, jota, nyt käytän siis sanaa, taputeltiin. Neuvottelimme taksinkuljettajan kanssa, että mitäs tässä nyt tehdään, kun meitä vähän taputellaan. Sen jälkeen teimme hänen kanssaan taktiikan ja sitten hoitelimme sen sillä tavalla, että minä luikahdin maatalousministeriön edessä taksista kaiteen toiselle puolelle ja kiersin sitten niin, että pääsin Linnaan. Olin silloin yksinäni menossa Linnaan. (Ed. Oinonen: Entäs jos vaimo olisi ollut mukana?) — En vastaa ed. Oinosen huuteluihin nyt. — Silloin en mennyt median luokse ja kertonut, että taksia taputeltiin jnp., koska sen olen oppinut vuosien varrella, että juuri se porukka, mistä täällä nyt erityisesti puhutaan, haluaa julkisuutta, julkisuutta ja julkisuutta, ja jos se sitä julkisuutta saa, niin se vaan innoittaa seuraavana vuonna tai seuraavassa vastaavassa tilanteessa vielä kovempaan toimintaan.

Tässä suhteessa Kaleva-lehdessä oli hyvin opettavainen haastattelu. Henkilö, joka ilmoitti nimekseen Suominen, kertoi, että tässä oli juuri julkisuuden tavoittelu kyseessä kaikilla mahdollisilla keinoilla, kun edellisenä vuonna meni vähän pipariksi, ja sillä siisti. Se tästä näin. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt tämän julkisuuden jälkeen ensi itsenäisyyspäivänä mitä todennäköisimmin on kymmenkertainen määrä siellä sitten väkeä. (Ed. Oinonen: Ellei muuteta lakeja!) — Ed. Oinonen, totean teille nyt kuitenkin äskeisestä periaatteestani hetkeksi luopuen, että niitä ei estetä lailla. Se ei sentään kuitenkaan sellainen tämä Suomi ole.

Arvoisa puhemies! Itse tähän naamioituneena esiintymiseen: Olen ollut Helsingissä asuessani erittäin monessa mielenosoituksessa mukana. Muistan, kuinka ylväästi nykyisen ed. Kuisman kanssa marssimme Eduskuntatalon edestä Katajanokalle Etelä-Afrikan suurlähetystön eteen osoittamaan apartheidia vastaan mieltämme jnp. Olen ollut Talaskankaalla, kun minun opiskelijani olivat puissa siellä, jos muistatte ne valokuvat. Minä olin siellä puun alla ja neuvottelin ne alas sieltä puista jne. Toisin sanoen tässä ei ole mitään vierasta.

Totean kuitenkin yhden asian, että niissä poliittisissa liikkeissä, sekä luonnonsuojeluliikkeissä että vihreässä liikkeessä, joissa olen ollut mukana, olen pitänyt kunnia-asiana sen, että ylväästi aatteen puolesta naamaa näyttäen kaikilla foorumeilla, jopa ed. Mäki-Hakolan kanssa tunnin väittelin täällä päin naamaa, ja katsotaan, kenen argumentit piisaavat. Olen äärimmäisen surullinen, jos siihen poliittiseen liikkeeseen, jota edustan, hakeutuu sellaisia ihmisiä, jotka eivät uskalla naamallaan näyttäytyä silloin, kun haluavat mieltänsä osoittaa. Se on minusta halpamaista. Sellainen porukka ei ansaitse mitään erityistä arvostusta. Tämä poliittinen liike kaipaa vain sellaisia, jotka voivat reilusti olla naamansa, tekojensa, puheittensa jnp. kanssa esillä kaikilla foorumeilla, olkoon vastustaja minkälainen tahansa.

Mielenosoitukset ovat kuuluneet maailman sivu ihmisten käyttäytymiseen. Niitä ei lailla eikä millään poisteta, katsotaan vaikka Venezuelaa tällä hetkellä jnp., jossa kaksi suurta maailmankatsomusta on koko ajan vastakkain kadulla vuoropäivinä jnp. Näin se vaan on. Sen takia tämän periaatteen vuoksi se, että tulee tämä naamioituneena esiintymisen kielto mielenosoituksissa, on perusteltu. Silloin on reilu peli näissä asioissa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Äskeinen edustaja puheenvuorossaan, Pulliainen, käytti sanoja, joita toivoisin olevan saman puolueen nuorisojärjestön Helsingin piirin puheenjohtajalla ja monilla muillakin, koska siellä tuntuu olevan toisenlaiset näkemykset. Olen itse tykönäni ajatellut, että ainakaan keskustan ei pitäisi ajatellakaan hallitusneuvotteluja sellaisen puolueen kanssa, johonka liittyy sellaisia mielipiteen edustajia kuin vihreitten nuorisojärjestön eräät edustajat ovat. Mutta kun nyt ed. Pulliainen käytti tällaisen mielestäni tilannetta muuttavan puheenvuoron, niin tuota ajatusta en sitten julkisesti sen enemmän sano kuin tässä totean.

Menen sitten itse tähän ed. Petri Salon aloitteeseen. Se on todella hyvä. Ed. Salo on todella nähnyt asiantuntijana vaivaa tämän aloitteen laatimisessa, ja aloite osuu parhaimpaan mahdolliseen ajankohtaan ennen kaikkea siksi, että kyseinen lainkohta on eduskunnan lainsäädäntöprosessissa avoinna ja meneillään ja näin ollen tällä hyvällä lakialoitteella saadaan tämä en tiedä mistä syystä lakiin tullut epäkohta korjattua. Onko edellinen eduskunta nukkunut tässä asiassa, en tiedä, mutta nämä nykyinen eduskunta pystyy ja hyvin ennättää tämän asian korjata. Suomessa tarvitaan sellainen lainsäädäntö, joka jo olemassaolollaan ehkäisee rikollisuutta, ja jos rikollisuutta tulee, osoittaa rangaistukset. Tämä on periaate.

Kun sitten nämä rikoksiin syyllistyneet haluavat olla puhtaita kuin pulmuset, kun kasvonaamiot on heitetty pois, ja pelkäävät sitten rangaistuksia, niin sanon, että rangaistukset ovat yhteiskunnan luonnollinen ja normaali asia. Jos ihminen rikkoo yhteiskuntaa ja sen lakeja vastaan, hän kärsii rangaistukset, sakot tai joutuu vankilaan, maksaa korkoineen ja korvauksina, niin kuin oikeusistuimet määräävät, sen mitä on särkenyt, ja korjattuaan näin yhteiskunnan kanssa asiat hän varmaan monta kertaa oppii sitten tulemaan kunnian kansalaiseksi. Yhteiskunnalla pitää olla riittävät keinot ojentaa näitä ihmisiä, jotta he voisivat, niin kuin lukuisat esimerkit ovat osoittaneet, elämässään kunnostautua ja myöskin menestyä itsensä ja lähipiirinsä ja koko isänmaan onneksi.

Tämä lainsäädäntö, mikä nyt on todella onnetonta, mahdollistaa mielenosoittajien ammattikunnan, joka on osoittamassa milloin mieltä mistäkin asiasta riippumatta niinkään periaatteista vaan ammattimaisesti mieltä osoittamassa. (Ed. Kekkonen: Kuka maksaa palkan, jos se on ammattimaista?) — Ed. Kekkonen, tämä on erittäin hyvä kysymys, erittäin hyvä kysymys, kuka maksaa palkan näille ammattimielenosoittajille. Minä toivon, että se selvitetään, ja minä toivon, ettei valtion veronmaksajien varoilla, muun muassa eduskunnan valtion budjetissa myönnetyistä varoista vain joitakin sivujuonteita pääsisi menemään tällaiseen selkeästi yhteiskunnan vastaiseen toimintaan, tai jos siellä ovat suorastaan rikollisjärjestöt maksamassa näitä ammattimielenosoittajien toimintoja, niin sekin tulisi selvittää. Onhan se periaatteessa mahdollista: kun 300 poliisia sidotaan viikonvaihteeksi kiinni Pääkaupunkiin, maassa on silloin rikollisten markkinat maakunnissa. Tämä tiedetään muun muassa Keski-Suomessa, että kun on Jyväskylän Suurajot, Neste Ralli, maakunnissa silloin saa tehdä aivan mitä rikoksia haluaa. Kestää pitkään, ennen kuin poliisi on paikalla, ja jos jäljet hyvin peittää, niin rikokset myöskin jäävät selvittämättä. (Ed. Kekkonen: Vastustaako edustaja Jyväskylän Suurajoja?) — Ed. Kekkonen, en ota kantaa Jyväskylän Suurajoihin tässä, mutta totean, että muun muassa sen yhteisön työpaikalle, jossa aiemmin olen ollut, on tehty murtoja juuri Jyväskylän Suurajojen aikaan. Vaikka siellä ovat olleet räikyvä-ääniset merkinantolaitteet ja hälytyslaitteet, niin röyhkeät varkaat ovat tienneet, että ne eivät johda moneen tuntiin mihinkään, ja näin ollen rikollisten markkinat ovat olleet.

Sietää kysyä, synnyttääkö tämä myös tuota. Sietää kysyä, että jos huppu päässä päästään synnyttämään huliganismia, kuinka paljon se maksaa yhteiskunnalle myöskin poliisin päivärahoina, ja sitten, jos ei päivärahoja voida maksaa, niin onko siinä kaksi viikonvaihdetta muu maa poissa poliiseilta. Näitä kysymyksiä sietää pohtia, samoin kysymystä siitä, kuka korvaa syntyneet vahingot. Itse olin itsenäisyyspäivänä autossa, joka joutui yleisellä kadulla, jota ei ollut liikenteeltä suljettu, pysäytetyksi, häirityksi. Tämähän on rikollinen teko. Valitettavasti ei selvitty taputteluilla, kuten ed. Pulliainen kertoi, vaan oli perin ikävä kuulla, kun potkija raskaalla kengällä potki auton ovea, kuului pellin särkyminen, ja sen jälkeen potkittiin auton muitakin peltejä, ja aina kuului pellin murskautuminen. (Ed. Kekkonen: Olivatko saappaat raudoitetut?) — Kysymys saappaitten raudoituksesta on arvoitus, mutta ainakin ne olivat riittävän tehokkaat synnyttämään naarmuja auton ovipelteihin, kolmeen oveen, samoin auton etulokasuojiin molemmilla puolilla sekä särkemään auton merkinantovaloja.

Me tiedämme, mitä tällaiset vahingot merkitsevät. Elikkä kysymys on rikoksista, joissa on rikottu ammatinharjoittajan omaisuutta hänen ollessaan normaalissa työtehtävässään yleisellä kadulla, jota ei ainakaan tuossa vaiheessa ollut liikenteeltä suljettu. Tosin täytyy sanoa, että kun poliisi huomasi yleisen mellakan ulottuneen tuolle alueelle, niin noin 15 minuuttia myöhemmin paikalla sitten oli poliisi, joka arvatenkin liikenteen katkaisi.

Eli tämä on kysymys, millä oikeudella naamioituneet mielenosoittajat voivat poiketa arvatenkin niistä ohjeista ja niistä sopimuksista, joita mielenosoitusilmoittaja on tehnyt viranomaisten kanssa, kun mielenosoituksesta on sovittu. Tämä on kysymys, että kun huppu päässä ja ilman henkilöllisyystunnisteita liikutaan, silloin on mahdollisuus juuri tämän kaltaisiin tekoihin. Kaukana ei ole se, etteikö näistä teoista voisi kehittyä hengenvaarallisiakin tilanteita. Paikalla käytettiin myöskin tulisoihtuja, jotka auton moottorin tai bensiinin lähettyvillä ovat hyvinkin vaarallinen yhdistelmä. Samoin tiedettiin, että paikalla on ollut myöskin joissakin yhteyksissä teräaseita, joilla olisi voitu viiltää autojen renkaitten venttiilit.

Kysymys on hyvin huolestuttavasta rikollisuudesta, ei siitä, että joku nuorisojoukko on huolestunut yhteiskunnan hädästä. Siitä ei ole penninkään vertaa kyse, vaan kyse on järjestäytyneestä hulinoinnista, jota hulinoidaan milloin missäkin. Tuonkin hulinoinnin vetäjät lienevät tällä hetkellä Kööpenhaminassa siitäkin huolimatta, että mukana on totaalikieltäytyjiä, joitten luulisi kieltäytyvän väkivallasta, ja edelleen, vaikka eräässä televisiokeskustelussa henkilö ilmoitti kannattavansa EU:ta, niin siitä huolimatta on EU:n vastaisessa mielenosoituksessa. Tämäkin kertoo osaltaan mielenosoittajien ammattikunnasta, jotka sitten kiihottavat ja kutsuvat mukaan herkkäuskoisia ja mukaan innostuvia ihmisiä.

Onneksi ei ole kysymys mistään nuorisoilmiöstä, vaan ilmiöstä, joka voidaan selkeällä lainsäädännöllä rajoittaa. Tämä huppupäisyys tai tunnistettavuuden estäminen on poistettava, että myös mielenosoittajien turvallisuus voidaan taata. Korostan sitä, että mielenosoitus on osa kansanvaltaa ja demokratiaa, joka kuuluu vapaaseen maahan, mutta siitä on kitkettävä kaikki rikollisuus ja hulinointi kansalaisten, heidän omaisuutensa ja myös mielenosoittajien itsensä turvallisuuden takia.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Olen tänä aamuna keskustellut erään rikospoliisin kanssa, ja hänen huolensa oli nimenomaan se, että poliisille tulee antaa sellaisia välineitä, että he voivat puuttua niin järjestäytyneeseen kuin järjestäytymättömään rikollisuuteen. Huoli oli kyllä hyvin aito ei pelkästään tämän asian kohdalla vaan monen muun, mitä järjestäytynyttä rikollisuutta Suomessa on.

Arvoisa puhemies! Tässä laissa on täsmäkohdennus nimenomaan tähän, että kielto mielenosoituksessa naamioituneena olemiseen voitaisiin saada. Kuten ed. Petri Salo on aloitteen perusteluissa esittänyt, paitsi että poliisien työtä voitaisiin tällä tavalla helpottaa, myös näen, että tämä olisi viesti näille nuorille myös valita omaa käyttäytymistään. Näen, että naamioituminen liittyy terrorismiin. Sitä ei täällä ole vielä vahvasti tuotu esille. Näille nuorille ei nyt tulisi antaa sitä viestiä, että he ovat voittajia, vaan sellainen viesti, että löytyy aikuisuutta, löytyy arviointia, löytyy uusia välineitä, millä tavalla mielenosoituksiin voidaan puuttua. Mielenosoitukset eivät tänä päivänä ole järjestäytyneitä ja ilmoituksen mukaisia, vaan ne ovat entistä raaempia, niin kuin tässä on tullut esille. Sitä toivoisin, että niitä välineitä löydetään, millä nämä raaistuvat mielenosoitukset saadaan poistumaan.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ed. Oinosta on ilmiselvästi satuttanut suuresti tämä tapahtumasarja, mikä itsenäisyyspäivänä on hänenkin kohdallensa osunut. Kun ed. Oinonen luki madonluvut vihreään suuntaan, että ei pitäisi vihreiden kanssa ruveta edes hallitusneuvottelemaan, niin en malta olla muistuttamatta nyt siitä, että Suomen keskusta on vaaliliitossa juuri nyt parhaillaan vihreiden kanssa Pohjois-Karjalassa esimerkiksi. (Ed. S. Lahtela: Valitettavasti!)

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelen tätä keskustelua, niin ei nyt sentään pitäisi reagoida yli, koska ylireagointi täällä johtaa kyllä entistä suurempaan julkisuuteen tämän asian kohdalla, ja niin kuin täällä monella suulla on todettu, julkisuus on nyt juuri se asia, jota nämä mielenosoittajat kaipaavat ja haluavat. Sen he ovat itse asiassa myöntäneetkin.

Tulin kovin tyytyväiseksi ed. Pulliaisen puheenvuoron siitä kohdasta, kun hän sanoi, että hän toivoo, että hänen oman puolueensa väki on moraaliltansa niin ryhdikästä, että osoittaessaan mieltään tekee sen omalla naamallaan peittämättä kasvojaan. Voin oman puolueeni osalta sanoa aivan samaa, samalla kun toivon, että sellainen yhteiskunnallinen herkkyys omassa puolueessani riittäisi ja että sitä olisi, että nuoret ihmiset näyttävät mielensä silloin, kun siihen on syytä ja aihetta, ja tekisivät sen myöskin niin, että he eivät olisi peitettyinä, vaan he tekisivät sen reilusti omilla kasvoillaan kertoen aidosti, mitä mieltä he ovat, koska sellainen julkisuus saattaa olla myöskin tae sille, että ollaan oikealla asialla.

Herra puhemies! Vielä yksi näkökulma tästä ylireagoinnista: Nämähän ovat asioita, joita julkisuus seuraa myös kansainvälisesti, ei vähiten sen takia, että nämä mielenosoitukset ovat myöskin kansainvälistyneet. Ettei nyt vain syntyisi sellaista tilannetta, että me teemme täällä kovempaa lainsäädäntöä ja toimimme ankarammin, armottomammin kuin tapa on muualla Euroopassa; sellaistakaan mainetta me demokratiana emme tarvitse.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä puututtiin jo hallitusneuvotteluihinkin. Ainakin itse olen sitä mieltä, että sinne ei ilmeisesti kovin paljon parane tulla kasvot naamioituneena.

Ed. Petri Salon rinnakkaislakialoite on kiistatta mielestäni erittäin tarpeellinen. Ed. Erkki Kanerva toi esille omassa puheenvuorossaan näkökohdan, että aloite ei olisi ajankohdaltaan oikea. Tässä olen hänen kanssaan täysin eri mieltä. Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet tämän tyyppisen säädöksen tarpeellisuuden. Asia on sikälikin oikea-aikainen, että lakiehdotus on parhaillaan avoinna eduskunnan käsittelyssä.

Oikeastaan tässä on aivan turha miettiä sitä, onko mielenosoittajien perimmäinen tarkoitus ollut provosoida eduskuntaa vai ei, tai kenties tämä on juuri oikea hetki provosoitua tämän tyyppiselle asialle.

Eduskunnan tehtävä on lisätä kansalaisten turvallisuuden tunnetta, sikäli kuin se lainsäädännön keinoin yleensä on mahdollista. Sitä tälläkin aloitteella halutaan selkeästi parantaa. Mielenosoittaja, joka Suomen olosuhteissa kokee tarvetta naamioitua, ei taatusti ole liikkeellä kovin korkein moraalisin motiivein. Syytä onkin olettaa, että naamion taakse piiloutuja haluaa turvata omat mahdollisuutensa olla jäämättä kiinni vahingonteosta tai rikollisesta toiminnasta. Ihmeteltävä onkin, millaista arvoa ylipäätään on mielenosoituksella, jonka sanomaan eivät mielenosoittajat halua omilla nimillään tai kasvoillaan osallistua.

Timo Seppälä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen samaa mieltä, että lakialoitteen ajankohta on oikea nimenomaan sen takia, että järjestyslaki on työn alla. Ilokseni olen huomannut, että se on saanut tässäkin salissa tänään kovasti paljon tukea kyselytunnilla poliisiasioista vastaavan ministerin, ministeri Ville Itälän, taholta, ja myöskin erityisesti olen tyytyväinen siitä, että vihreitten eduskuntaryhmän kaikki miehet ovat tukeneet tätä aloitetta selkärankaisesti.

Mutta asia on tietenkin niin, että lailliset mielenosoitukset ovat rehellisten ihmisten näyttämö. Siellä osoitetaan mieltä avoimesti. Siellä ei kätkeydytä minkään naamioiden taakse. Silloin, jos naamioidutaan, tehdään itsensä tunnistamattomaksi, se on osoitus siitä, että henkilön tarkoituksena on tehdä laittomuuksia ja ilkivaltaa ja tällä naamioitumisella estää tai ainakin vaikeuttaa poliisin tutkintaa. Se ei ole millään muotoa puolustettavissa.

Arvoisa puhemies! Vieressäni oleva kollega, ed. Rehula, juuri totesi tässä, että kun aikamme tästä puhutaan, ensi vuonna on kymmenkertainen määrä mielenosoittajia presidentinlinnan edessä. Mutta jos heiltä saadaan nyt huput pois, niin silloin uskon, että onkin vain kymmenesosa siitä, mitä oli tänä vuonna.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän edustajakollegoja asiallisesta ja perusteellisesta käsittelystä. Jonkin verran puran myöskin tätä kritiikkiä. Huomasin kyllä heti alussa, että muun muassa ed. Sinnemäki odotti ainakin kolme tuntia tämän lakialoitteen tuloa tähän saliin ja käytti alussa kriittisen puheenvuoron, mutta jostakin syystä poistui salista hyvin nopeasti. Myöskin ed. Erkki Kanerva salissa esitti kritiikkiä ei lähinnä niinkään tätä asiatekstiä kohtaan, vaan sitä kohtaan, että ajankohta olisi väärä.

Arvoisat kollegat, onko teistä kukaan tuntenut koskaan kansanedustajana sitä, että jos yhteiskunnassa on havaittu joku perusteellinen ongelma, joka on ajankohtainen, niin omat kannattajat ja ammattikollegat lähestyvät ja kysyvät, mitkä mahdollisuudet sinulla on vaikuttaa tähän asiaan, että tämä epäkohta poistuisi? Tämän paineen minä tunsin poliisimiehenä. Sitten mietin sitä asiaa, että ajankohta ei välttämättä ole kaikkein paras. Myönnän sen ihan niin, että joku ehkä tästä julkisuutta halutessaan saa. Mutta totesin myöskin sitten sen, että muut vaihtoehdot tätä lakia lähteä muuttamaan ovat rikoslain muutokset, poliisilain muutokset ja erilaiset kovemmat lainsäädännöt. Jokainen teistä tuntee sen myllyn, kuinka suomalaista lainsäädäntöä säädetään. Se kestää mahdollisesti niin, että me menisimme vielä yhdenkin itsenäisyyspäivän yli, ennen kuin tähän asiaan korjausta saadaan. Eli paine tuli myöskin tästä järjestyslaista, josta hallintovaliokunta nyt mietintöä on juuri tekemässä. Myöskin eduskunta toimi siinä mielessä joustavasti, että kun jätin tämän lakialoitteen tiistaina, se on nyt jo tämän viikon torstaina tässä lähetekeskustelussa, jotta saadaan se sinne hallintovaliokuntaan ajoissa. Siitä olen erittäin tyytyväinen, että myöskin tällainen iso talo pystyy joustamaan, jos se katsoo asian sen arvoiseksi.

Sitten tästä ajankohdasta ja siitä, että nämä mielenosoittajat hakisivat julkisuutta: Katsoin sitä tv-ohjelmaa hyvin tarkkaan, joka taisi tulla silloin maanantai-iltana, Päivärinta-ohjelmaa, ja kuuntelin mielenosoittajien mielipiteitä. Nyt jäin kysymään, mille he hakevat julkisuutta. Heiltä useaan kertaan siinä ohjelmassa kysyttiin, millä asialla olitte, minkä takia sinne menitte. En saanut vastausta näiltä nuorilta edes siihen, minkä asian edestä he oikein mellakoivat. Nyt voidaan vielä kysyä lisäksi, kenelle. Kun he haluavat tuntemattomana pysyä, niin ketkä haluavat julkisuutta, kun me emme edes tiedä, keitä siellä tarkalleen on ollutkaan? Sanoisin, että tämä julkisuuden pelko tässä asiassa ei ole ehkä nyt kumminkaan pahin ongelma, koska me emme tiedä, mitä he ajoivat. He sanoivat, että maailma on paha, EU on paha, kaikki muukin on pahaa, mutta ei ollut mitään selkeää clue’ta, jota vastaan he metelöisivät.

Siitä olen iloinen, niin kuin todettiin jo kyselytunnilla, että muun muassa poliisiministeri ja ed. Soininvaarakin näkivät tämän lakialoitteen tarpeelliseksi. Nyt jäämme seuraamaan, mikä on tämän talon reagointikyky. Jos täällä on poliittista tahtoa, kuten tässä salissa tänä iltana on ollut, jos sitä samaa tahtoa löytyy hallintovaliokunnasta, tämä asia korjataan ja laki tulee voimaan jo tammikuussa ensi vuoden aikana, ja asia on siltä osin korjattu.

Lauri Oinonen /kesk:

Herra puhemies! Todellakin asia on ajankohtainen ennen kaikkea siksi, että jos eduskunnassa löytyy, kuten tämä keskustelu osoittaa ja kuten laaja yleinen mielipide kansanedustajien joukossa osoittaa, ymmärtämystä, niin jo tulevassa tammikuussa voidaan saada järjestyslakiin lakialoitteen mukainen korjaus. Sanon, että tässä tapauksessa julkisuus on kyllä ollut ehdottomasti ei mielenosoittajien puolella vaan se on ollut yhteiskunnan puolella. Ellei julkisuutta asioilla olisi, tuskinpa olisi ryhdytty mihinkään toimiinkaan, joilla tätä mielenosoitushuliganismia käytäisiin hillitsemään.

Nyt ed. Petri Salo on tehnyt hyvin päättäväisen ja hyvän lakialoitteen järjestyslakiin, joka toivon mukaan viedään nopeasti läpi, esimerkiksi muun Euroopan, näin voi sanoa, lainsäädännön innoittamana. On kerta kaikkiaan ihme, kuinka Suomeen on voinutkin tulla näin kummallinen laki, että mielenosoituksissa voidaan olla kasvot peitettyinä. Sehän todella villitsee tällaiseen huliganismiin, kuten nyt on tältä osin havaittu.

Edelleen uskon, että jos kasvot paljaina on osoitettava mieltä, ainakaan tulevana itsenäisyyspäivänä mielenosoituksista ei kovinkaan suurta ongelmaa ole, koska hyvin harva rohkenee tulla sulkemaan kadun yleistä liikennettä autoilta tai jalankulkijoilta avoimin omin kasvoin tai varsinkaan rohkenee tulla särkemään yrittäjien työvälineitä sillä tavalla kuin nyt on jo muutamana aikana valitettavasti tapahtunut. Silloin nimittäin käy niin, että tekojen tekijä todennäköisesti meidän hyvän virkavaltamme ansiosta tunnistetaan ja joutuu meidän lainsäädäntömme mukaisiin sanktioihin.

Mutta tulen myös tähän kysymykseen, mikä on mielenosoittajan turvallisuus. Haluan kiinnittää hyvin vakavaa huomiota mielenosoittajan turvallisuuteen ja mielenosoittajan oikeuteen osoittaa mieltään. Se, että demokratiassa on yksi osatekijä ilmaista mielipidettä myös julkisen ja avoimen mielenosoituksen kautta, on osa demokratiaa. Ne maat ovat diktatuureja, joissa mielenosoitusta ei sallita. (Ed. Kekkonen: Hyvä huomio, ed. Oinonen!) Kun jotkut ovat väärin sanoneet, että Lauri Oinonen vastustaa mielenosoituksia, tästähän ei ole kysymys, vaan minä nimenomaan koen, että se on osa kansanvaltaa ja demokratiaa. Myös mielenosoittajalla on oltava oikeus kaikkinaiseen turvallisuuteen liikkua siellä, minne mielenosoitus on sovittu, koska sehän yleensä vaatii poikkeusjärjestelyjä. Yksinäinen mielenosoittaja, kulkija, voi tuolla tietysti plaku selässään tai kädessään kulkea niin kuin kadulle tai tielle mahtuu, mutta minä uskon, että jos kuka tahansa meistä arvoisista tässä salissa olijoista lähtisi vaikka eduskuntatalon eteen tielle katkaisemaan liikennettä, potkimaan siellä liikkuvia autoja, ainakin meidät hyvin pian sieltä korjattaisiin ja joutuisimme aikamoisen oikeusprosessin eteen. (Ed. Kekkonen: Kansanedustajaa koskee koskemattomuusperiaate, ed. Oinonen!) — Tämä pitää paikkansa, mutta jos me siellä tieliikennettä katkaisisimme, kyllä siinä löytyisi myös keinot, joilla jopa tieliikenne turvattaisiin. Ei meilläkään olisi oikeutta mennä katkaisemaan tieliikennettä, ei oikeutta kävellä vastoin liikennevaloja. Kaikissa näissä me syyllistyisimme tieliikennerikkomuksiin, ja se olisi meille yleiseksi häpeäksi, ei vain edustajille, jotka siihen syyllistyisivät, vaan koko kansanedustuslaitoksellekin välillisesti.

Toisin sanoen mielenosoitukseen osallistujalla on velvollisuudet samalla, kun hänellä on oikeudet. Mutta mihin johtaisi — ja epäilen, että jo tulevana itsenäisyyspäivänä saattaisi johtaa — jos siellä saisi esiintyä naamioituneena? Varmasti tulisi mielenosoitusjoukkojen taistelu. Saattaisi tulla vastamielenosoitus, voisi vain olettaa, joka esiintyisi myös kasvot peitettyinä, huppupäisenä, ja saattaisi tulla mielenosoittajien yhteenotto. Puhtaasti on kysymys mielenosoittajankin turvallisuudesta ja siitä, että mielenosoittajat pysyvät sillä alueella, joka heille osoitetaan. Senkin turvaa laki ja järjestys ja sen edustajana, jos tarvitaan, asianmukaisella tavalla virkavalta. Kysymys on myös demokratian toteutumisesta mielenosoittajankin kannalta, ei vain yhteiskunnan kannalta. Silloin kun avoimin kasvoin osoitetaan, voidaan myös välttää se, että sinne sekaan ei pesiydy ulkopuolisia rikollisia. Heidänkin tunnistamisensa joukosta on silloin paljon helpompaa. Jos mielenosoittajat peittävät kasvonsa, he voivat silloin vedota, että emme me vaan jotkut ulkopuoliset, jotkut hulinoitsijat. Nyt ei voida sitäkään osoittaa. Mutta jos ollaan avoimin kasvoin, virkavallan tutkimukset ovat silloin paljon helpommat.

Mitä tulee protestiin, jonka on sanottu olevan tämän takana, uskon, että sitä ei ole ollenkaan ollut vaan Suomen nuoriso opiskelee, suorittaa omat velvollisuutensa. Ei sellaisella nuorisolla, joka tahtoo elämässä eteenpäin, ole halua eikä tarvetta eikä varaa lähteä hulinoimaan ja potkimaan toisten, ammatinharjoittajien, työvälineitä tai estämään kansalaisten liikkumista.

Olen jo edellisessä puheenvuorossani todennut, kuinka hyvä ja perusteltu ed. Salon tekemä aloite on, jonka lukuisa joukko kansanedustajia on ennättänyt allekirjoittaa. Uskon, että laaja joukko haluaa sen laiksi. Toivon, että tämä erinomainen lakialoite johtaa mahdollisimman ripeästi lainsäädäntöön turvaamaan kansalaisten oikeudet niin kansalaisina kuin myös demokratiassa mieltään ilmaisevina.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan olen erittäin hämmästynyt, miksi me täällä nyt pelonsekaisin tuntein tai sanakääntein vähän nostamme tätä asiaa esille, että väärä aika ja voi kauheata, että tällaiseen pitää nyt tässä puuttua, seuraavalla kerralla on satoja mielenosoittajia ja ilmeisesti entistä voimakkaammin menettelytavoin ja välinein. Minä ajattelen tätä asiaa näin, että kun nämä mielenosoittajat nytkin jo siis toimivat niin kuin he toimivat, ilman tätä lakialoitetta, jään vaan kysymään, olemmeko nukkuneet, kun emme ole tehneet jotakin ennalta ehkäisevästi aikaisemmin, niin että olisimme viestittäneet, että meidän yhteiskuntaamme kansalaisyhteiskuntaan, ei kuulu tämän kaltainen mielenosoitus vaan mielenosoitukset on aivan eri tavalla toteutettava, sillä tavalla, että siellä todella se mieli tulee niin päättäjien tietoon kuin myöskin kansalaisten tietoon ja säilyy myöskin yhteiskuntarauha, jos näin sanon, ihmisten turvallisuus, ei ainoastaan turvallisuuden tunne vaan se, että me kansalaisina voimme kulkea turvassa eikä tarvitse pelätä, mitä tapahtuu. Tämä on aivan oikea aika, ja tässä on riittävästi aikaa niin, että ennen seuraavaa itsenäisyyspäivän juhlaa voimme kulkea turvallisesti niin autoissa kuin kaduillakin.

On aivan mieletöntä ajatella, mitkä poliisivoimat meillä sitoutuvat tällaisiin tilanteisiin, jos me emme tee mitään. Mielestäni omaisuudenkaan rikkominen ei ole sen kaltainen, jota lainsäätäjän pitää sallia. Meidän täytyy luoda ne olosuhteet ja mahdollisuudet niin, että kansa voi näitä mielipiteitä julki tuoda sillä tavalla, että sillä on oma vaikutuksensa, mutta siitä huolimatta turvallisuus säilyy. Ehdottomasti kannatan tätä. Avoimin kasvoin, tunnistettavana ihmisenä, on liikuttava näissä mielenosoituksissa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Olen aina tottunut arvostamaan ed. Oinosen puheenvuoroja. (Ed. Oinonen: Kiitoksia!) Tältä osin täytyy sanoa, että tähän täytyy pyrkiä nytkin. Mutta kyllä minä syvästi ihmettelen ed. Oinosen näkemystä siitä, että ed. Oinonen kantoi huolta mielenosoittajan asemasta ja turvallisuudesta. Tämä on aivan uskomaton saavutus tässä eduskuntatyössä, että näin laaja-alainen katsantokanta voi löytyä ja tulla. Tosin täytyy sanoa, että joissakin vanhoissa sovitteluohjeissa ja -neuvoissa — ja väittäisin, että omaan kokemukseenikin perustuen — tulevathan asiat aina paljon helpommiksi päättää ja sovitella, kun niitä katsoo myöskin sieltä vastustajan puolelta. Mutta tällaista logiikkaa oma oikeudenmukaisuustajuni ei missään muodossa salli, että suorastaan demokratian vihollisen puolelta sen vihollisen etujen turvaamista tässä asiassa katsotaan ja haetaan. Tämä oli aivan erikoinen näköala.

Rouva puhemies! Sellaisenaan mitä tulee yleensäkin turvattomuuteen ja tällaiseen mielenosoituksen tarpeeseen ja hälinöintiin ja sekamelskaan, mitä nyt itsenäisyyspäivän ympärille on rakennettu, niin aivan erikoinen mielikuva tuli itselleni, kun kuuntelin aikaisemmin illan aikana ed. Pulliaisen puheenvuoroa siitä, mitä Euroopasta on Suomeen saatu, mitä Euroopan unioniin kuuluminen, Euroopan yhteisöön liittyminen, on Suomeen tuonut. Luulen, että nämä ovat niitä ongelmia juuri olemassa. Siltä osin tässä on pitkälti olemassakin tämmöinen eurooppalainen näkemys.

Jos rouva puhemies sallii vähän laajentaa tätä perspektiiviä, ja saatan puhua jopa ilman lupaakin, niin kyllähän saattaa olla niin, kun asetan epäilyksen tähän asiaan, että jostakin Euroopasta käsin johdettaisiin ja lietsottaisiin sellaista tunnelmaa, että Suomen kansallispäivää, itsenäisyyspäivää, pyrittäisiin romuttamaan ja meistä pyrittäisiin saamaan joku Euroopan alamainen kansakunta tai kansakunnan osa. Tässä on mielestäni se ideologinen mietiskelyn aihe, mitä tämä saattaa aiheuttaa. (Ed. Kekkonen: Suomi ei taivu koskaan!) — Toivottavasti ed. Kekkonen on oikeassa, Suomi ei taivu koskaan. — Mutta tältä osin pitää Suomen eduskunnan saattaa voimaan ja laatia semmoista lainsäädäntöä, millä tällaiset asiat estetään niin, ettei tarvitse miettiä eikä pohtia sitä, onko tämä tarpeellista tai aiheellista.

Mitä sitten muuten tulee tähän joukkoon, mitä olen nähnyt ja antanut ymmärtää, siellä on monen näköisen demokratialiikkeen ja nuorisoliikkeen edustajia, mitkä itsenäisyyspäivän nimissä naamioituneina mellakoivat ja aivan selkeästi asettuvat laillista yhteiskuntaa, sen järjestystä vastaan, pilkkaavat veteraanien työtä, pilkkaavat isänmaallisuutta. Tämän osalta täytyy kysyä, meneekö meillä yhteiskunnassa liian hyvin, onko olemassa sellainen olotila, että menee liian hyvin, kansalaisten ei tarvitse kantaa huolta jokapäiväisestä leivästä, ei lämmöstä, kodin ja tulevaisuuden turvasta, ja on varaa lähteä tällaiseen asiaan ja peliin mukaan, jolloin huolta huomisesta ei ole olemassa, voidaan tehdä mitä tahansa matkojen päästä. Tässä ei mitään spontaania esiintymistä ole olemassa, vaan tämä on kaukaa harkittua ja johdettua. Pidän valitettavana juuri sitä asiaa, että nyt jo tässä eduskuntakeskustelussa me pohdimme sitä, montako sataa ensi vuonna on olemassa, montako seuraavana ja mitä tämä aiheuttaa. Kyllä nyt on otettava valta oikeisiin käsiin ja laadittava semmoinen näköala, että tässä syntyy kuri ja järjestys.

Ed. Oinonen, siltä osin vielä yhteen näkemykseen tässä asiassa, että kun tämä ed. Petri Salon aloite on rinnakkaislakialoite järjestyslakiin, pitäisi miettiä myöskin sellaista asiaa, onko niin, että järjestyslaki, jos olen antanut itselleni oikein ymmärtää, näiden tuomioiden osalta on sakkoperusteisena olemassa, ja sen osalta, ettei vaan syntyisi sellaista näköalaa, että tämä tulee liian lievästi kriminalisoiduksi, liian lievästi rangaistuksi, pitäisikö sen pohjalta tässä ottaa myöskin sellainen näköala valiokuntakäsittelyssä huomioon, pitäisikö löytää myöskin ajatustapa tulevaan mietintöön, että tätä pitäisi jyrkemmin ja voimakkaammin ajaa joko poliisilakiin, rikoslakiin tai johonkin muuhun, kun puututaan laillisen yhteiskunnan kansallispäivään ja häiritään sitä naamioituneena. Tämä näkemys pitäisi myöskin pohtia ja nähdä.

Rouva puhemies! Toivon, että tämäkin saarnani on parantamassa tulevaa yhteiskuntarauhaa ja itsenäisyyspäivän kunnioittamista ja veteraanien työn arvostamista, minkä he ovat tehneet isänmaamme eteen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Nyt minun täytyy myöntää, että ed. Oinonen on saavuttanut yhden tavoitteen tänä iltana. Hän on provosoinut minut näillä puheenvuoroilla esittämällä sellaisia väitteitä, jotka kaikessa tieteellisessä katsannossa ovat, sanoisinko, lievästi persoonallisia.

Hän täällä jatkuvasti puhuu ammattimaisista mielenosoittajista. Minun täytyy sanoa, että se on varmaan Suomen laiskin ammattikunta, mitä täällä on. Kun kerran vuodessa hilluvat Kruununhaan kaupunginosassa Mariankadun tienoilla, kyllä ei siinä voi ylistää, että olisi jonkinlaistakaan harrastaneisuutta ammattinsa harjoittamista kohtaan. (Välihuuto) — Väsähtävätpä noppeesti, ja siinä on 364 tai 365 päivää sitten huilia ja vetävät voimia taas.

Toinen asia, joka tuli esille ed. Holmlundin puheenvuorossa, johon haluan puuttua, on se, että hänen puheenvuoronsa johdattelu oli sen laatuinen, että se olisi välttämättä tarvinnut johtopäätökseen yhden sanan: anarkia, koska hän puhui anarkiasta selvästi. Tämä tuokin tämän asian oikeaan valoon, koska ongelman ydinhän meillä on siinä, että meillä on hyvin monenlaista erilaista väkeä tämän laatuisissa mielenosoittajissa. On henkilöitä, jotka ovat hyvin selvästi linjakkaasti anarkisteja. Sitten on aivan vilpittömästi syrjäytynyttä väkeä, yhteiskunnasta syrjäytynyttä väkeä, toivotonta väkeä, intomielistä nuorisojoukko jnp., joille ei suin surminkaan tulisi mieleen minkäänlainen väkivaltainen toimeliaisuus. Kun sitten anarkistit menevät tähän ryhmään, siitä tulee se todellinen vaaratilanne.

Siinä suhteessa ed. Oinonen, jos hän silloin siinä tilanteessa katsoi olevan syytä kantaa huolta näiden väkivallattomien turvallisuudesta, hän oli aivan oikealla asialla, aivan täydellisesti oikealla asialla. Ed. Seppo Lahtela taas tarkoituksenmukaisesti saadakseen keskustelua syntymään oli tietenkin eri mieltä, koska jos ei ole ristiriitaa, keskustelu tyrehtyy siihen.

Sitten kun ed. Oinonen ystävällishenkisesti sanoi irti kaiken yhteistyön vihreitten kanssa, minä toivoisin välittömästi toimenpiteitä todella Pohjois-Karjalassa. Niin kuin ed. Kekkonen sanoi, siellä on vaaliliitto nyt, ja ed. Oinosen pitää pistää se meidän puolueiden välinen vaaliliitto nurin huomisaamuna ollakseen yhtä tehokas kuin median kutsumisessa paikalle Kruununhaan tapahtumien jälkeen. Nyt pitäisi samaa tarmokkuutta osoittaa, että kun te puhutte, te teette heti perään täsmälleen sen mukaista toimeliaisuutta.

Sitten yksi asia, josta olemme ed. Oinosen kanssa täysin eri mieltä. Se on tämä julkisuusdynamiikka. Siinä me olemme täysin eri mieltä. Siis juuri tehokkain keino saada tämän laatuinen väkivaltainen mielenosoitus vähenemään on turhautumisen kautta niin, että yksikään lehti tai media ei reagoi millään tavalla siihen, poliisi hoitaa tehtävänsä pois kaikessa hiljaisuudessa ja sillä sipuli.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Olen tästä julkisuusdynamiikasta ed. Pulliaisen kanssa aivan samaa mieltä. Näin se juuri toimii. Kun mielenosoittajien näyttää olevan vähän vaikeata selvittää motiiveitansa, miksi he toimivat niin kuin toimivat, niin ilmeisesti häveliäisyyssyistä he eivät tiedotusvälineissä halua sanoa, että he haluavat olla tiedotusvälineissä. Ei kai se sen kummempaa ole.

Se arvio, jonka ed. Pulliainen teki siitä joukosta, mistä kaikesta se koostuu, saattaa olla aika lähellä totta. Täällä on kovin vähän kukaan ottanut puheeksi, ei oikeastaan laisinkaan, sitä rautahampaisten everstien mahdollisuutta. Voi olla, että sellaista tässä tapauksessa ei ole edes syytä pohtia, koska luultavasti sellaisia ei ole.

Minä päinvastoin kuin ed. Lahtela annan suurta arvoa ed. Oinosen sille huolelle, mitä hän kantaa mielenosoittajien turvallisuudesta. Juuri niin toimii demokraattinen, isänmaallinen mies. Hän oli aivan oikeassa, kun hän pohdiskeli sitä, ettei mielenosoittajalle käy mitään. Demokratian mittari on juuri siinä, miten se varjelee jäsenistöänsä väkivallalta, ja myös mielenosoittaja on jäsenistöä meikäläisessä demokratiassa, eikö niin, ed. Oinonen?

Mutta kun täällä ed. Lahtela pani Euroopan unionin piikkiin näitä mielenosoituksia, niin ihan vain muistin virkistämiseksi: Kemissä Karihaarassa vuonna 49, jolloin Euroopan unionista ei ollut tietoakaan, oli voimakkaita mielenosoituksia, jotka päättyivät kahden henkilön, Felix Pietilän ja Anni Kontiokankaan, kuolemaan; vuonna 56 yleislakkovuonna oli erittäin rankkoja mielenosoituksia, jotka eivät päättyneet kenenkään kuolemaan, mutta aika pahoihin loukkaantumisiin, myöskin poliisien loukkaantumisiin. (Ed. Pulliaisen välihuuto) — Vuonna 56.

Rouva puhemies! Tämä tällä erää riittää.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun uutena kansanedustajana 99 keväällä aloitin työtä, koulutustilaisuudessa joku arvoisa eduskunnan viranhaltija neuvoi, että meidän pitää käyttää värikästä, eloisaa kieltä, puhua toinen tosillemme sillä tavalla, että puheet eivät ole paperinmakuisia, vaan toden puhetta. Tänä iltana tätä puhetta on erinomaisesti kuultu. On todellista asiaa ja se on sanottu niin, että se innoittaa meitä sanan käyttöön.

Kiitän ed. Kekkosta siitä, että hän näki juuri tämän korostamani kysymyksen, että oikeusvaltion tulee suojella kansalaistaan kaikissa tilanteissa ja kaikkia kansalaisia, niin mielenosoittajia kuin niitä ihmisiä, jotka kohtaavat mielenosoittajan. Nythän sattui nimittäin, että itsenäisyyspäivän mielenosoituksessa, jos siihen viittaan, eräs mielenosoittaja jäi rynnivän ja holtittomasti käyttäytyvän väkijoukon tallomaksi, mutta onneksi siinäkään ei suurempaa vahinkoa tapahtunut. Eli on pidettävä huoli siitä, että myös mielenosoituksessa säilyy järjestys ja että siellä ei tapahdu mitään onnettomuuksia.

Samoin, jos mielenosoittajajoukkoa kohtaa sitten vaikkapa toisenlainen uhka. Tässä tapauksessa oli se, että mielenosoittajat terrorisoivat kadulla kulkijoita ja kadulla liikkuvia autoja. Se kuvastui pelkona myös siten, että tuskin kukaan olisi uskaltanut juhlavaatteissa mennä Presidentinlinnaan jalan, ei ainakaan Aleksanterinkatua pitkin. (Ed. Kekkonen: Minä rohkenin!) — No, te rohkenitte, mutta jos seurassanne olisi ollut juhlapukuinen daami, kuinka silloin olisi mahtanut käydä. (Ed. Kekkonen: Olisin rohjennut, olisin rohjennut!) — Ed. Kekkonen on rohkea mies, uskotaan tämä.

Olin aikoinaan asevelvollisena, kun Suomi täytti 50 vuotta, komennettuna Kaartin pataljoonaan. Sain seurata tuolta paikalta upeita juhlamenojen valmisteluja kuin juhla-aikaa muutoinkin. Silloin ei kerta kaikkiaan olisi voinut olla ajatustakaan mistään tämän kaltaisesta, ei ollenkaan. Eikä myöskään, kun opiskelija-aikanani seurasin Presidentinlinnan kutsuille meneviä, kerta kaikkiaan mitään tällaista olisi kukaan voinut ajatellakaan. Yleisönä olimme joko kunnioituksen tai ehkä lievän kateuden ajatuksin katsomassa Linnan kutsuille menijöitä, mutta kuitenkaan kenellekään ei olisi tullut mieleenkään mitään terroritekoja tai väkivaltaa tehdä.

Samoin poliisit saattoivat huolehtia tehtävistään upeissa paraatipuvuissaan plankatuin kengin. Ei tarvinnut olla mellakkapoliisin arkivarusteissa. (Ed. Kekkonen: Oliko edes pamppuja silloin?) — No, tätä en pysty todistamaan, en niin tarkoin seurannut. — Mutta tällainen perinne Suomen upealla valtiollisella juhlapäivällä on ollut. Jotenka nyt, kun mielenosoitus on sotkenut tilanteen tämmöiseksi, tämä on perin onnetonta.

Mutta palaan teemaan mielenosoittajan turvallisuudesta myös sillä tavalla, että mielenosoittajajoukko voisi tulla sivullisten pahoinpitelyn kohteeksi. Voisi käydä myös niin, että ryhmä, joka osoittaa mieltään, kohtaisi vihamielisen katuyleisön ja tulisi pahoinpidellyksi tai pilkkahuudelluksi kadun väeltä. (Ed. Kekkonen: Vihamielinen juhlayleisö!) — No, kaikki vihamielisyys on tuomittava ja kaikki toisen vahingoittaminen on tuomittava, tapahtuipa se miltä taholta tahansa. — Eli ihmistä on suojeltava myös mielenosoittajana, mutta on pidettävä huolta myös siitä, etteivät mielenosoittajat tee vahinkoja ihmisille eikä omaisuudelle eikä myöskään luonnolle, myöskin ympäristön ja luonnon on voitava säilyä mielenosoituksen jälkeenkin.

Eli jos mieltä osoitetaan, niin siinä on toivottavasti kysymys jostakin asiasta, josta halutaan kertoa, ja kun on kysymys julkisesta mielenosoituksesta, niin mahdollisimman laajalti ja julkisesti, jolloinka sitten ne, jotka sen näkevät, ainakin jos näkijöitä ja kuulijoita on, sen viestin saavat. Voihan olla, että mielenosoitusta ei kukaan edes seuraa. Mutta kun mielenosoitus on julkinen, niin sillä on oma sanomansa ja sen on voitava mennä vapaassa kansanvallassa perille. Eli on ehdottomasti tehtävä ero mielenosoitusoikeuden kanssa ja erilaisen rikollisuuden ja hulinoinnin kanssa. Tällä lakialoitteella halutaan juuri kitkeä mielenosoituksista hulinointi ja rikollisuus ja sen mahdollisuuskin. Tämä on aivan erinomainen tässä suhteessa.

Ed. Seppo Lahtela toi täällä erittäin hyvin esille, onko tämä lainsäädäntö riittävä. Saattaa olla näin, että tämä ei ole riittävä, mutta tämä on jo erittäin hyvä askel oikeaan suuntaan, ja kun tämä nimenomaan on mahdollista juuri nyt saada lähiviikkojen aikana, vaikka menee tulevan vuoden puolelle, lainsäädäntöön, niin tämä pitää toteuttaa. Mutta jäänee lähinnä tulevan eduskunnan tehtäväksi selvittää, mitä muita lakeja tähän liittyen tulisi muuttaa. Samalla tulisi myös rikkomuksista olla riittävän suuri rangaistusvaatimus, jotta se antaisi esivallalle oikeuden puuttua asioihin. Kansalaisten vapaa liikkuminen yleisellä tiellä, vapaa ammatinharjoittaminen ja mielenosoitusoikeus ovat minusta niin tärkeitä kansanvallan ja demokratian kulmakiviä, että lainsäädännön tulee vaalia niitä pyhinä asioina. Jokainen loukkaus näitä vastaan rangaistakoon niin, kuin rangaistusasteikon korkeimmilla vaatimuksilla voidaan rangaista. Korostan, että rangaistus ei ole sillä tavalla paha teko, että sillä tehtäisiin pahaa, vaan se on yhteiskunnan viesti. Henkilö, joka on rikkonut lakia, korvattuaan ja rangaistuksen kärsittyään, voi esiintyä sen jälkeen kunnian kansalaisena.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Minä yritän pysyä aiheessa, mutta kun on kuunnellut puheenvuoroja tänä iltana ja ed. Oinosta, niin kyllä kai hänen kokemuksensa tässä tilanteessa, jossa hän on ollut, on ollut sellainen, että hän on aidosti todella huolissaan tilanteesta.

Mutta yhdyn ed. Leea Hiltusen näkemyksiin, että mahdollisella tulevalla vielä huonommalla tilanteella ei pidä tietenkään liiaksi pelotella. Sehän tulee, jos on tullakseen, mutta totta kai siihen pitää varautua entistä paremmin. Toisaalta uskon myöskin, että itsenäisyyspäivän tapahtumista on opittu ja välttämättä seuraavalla kerralla ei tapahdu tällaista. Jottei tule väärinkäsityksiä, on täysin selvää, että sen kaltaista mielenosoitusta, mikä itsenäisyyspäivänä oli, en voi missään nimessä hyväksyä. Väkivalta ei kuulu mielenosoituksiin, ja sen tyyppiset mielenosoitukset on tuomittava.

Mielenosoitusten pitää mielestäni olla sellaisia kuin ne olivat ja ovat vieläkin. Tosin niitä on aika vähän enää, näitä vasemmiston vappumarsseja. Samoin rauhanmarssit ja mielenosoitukset olivat ja ovat asiallisia, mutta niitäkin on tänä päivänä kovin vähän. Itse olen ollut niissä mukana enkä ole koskaan kokenut niitä mitenkään väkivaltaisiksi. Näissä mielenosoituksissa esiinnyttiin aina avoimesti ja asiallisesti, ja olen sitä mieltä, että tällaisia rauhanomaisia mielenosoituksia tarvitaan varsinkin nyt, kun väkivalta ja sodanuhka koko ajan kasvavat maailmassa. Esimerkkinä vain sodanuhka Irakissa, jossa on varsin hurja tilanne siinä mielessä, että jopa annetaan ymmärtää, että se on aivan väistämätön tilanne. Tällaisia tilanteita varten ovat mielenosoitukset ihan paikallaan. Kansalaisten pitää voida ilmaista mieltään sotaa vastaan rauhan puolesta. Sen takia toivonkin, että itsenäisyyspäivän ikävät tapahtumat eivät johda sellaiseen ylireagointiin, joka vie pohjan pois tällaisilta tarpeellisilta ja rauhanomaisilta mielenosoituksilta. Sekin vaara tässä on olemassa. Mielenosoituksia tarvitaan, mutta ei sellaisia, mitä oli itsenäisyyspäivän aikana.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi aivan lyhyt yhteenveto tästä keskustelusta. Se on edelleen ollut asiallista, vaikka on joskus mennyt aika kauaksikin itse aiheesta.

Siitä asiasta olen samaa mieltä ed. Kekkosen ja ed. Pulliaisen kanssa, jotka miettivät, ketkä ovat tänä päivänä näitä mielenosoittajia. Sanoisin, että suurin osa heistä lienee kuitenkin ihan lapsia, ressukoita, jotka ovat jostakin syystä elämässään syrjäytyneitä. Meillä Suomessa lienee kuitenkin aika pieni ammattilaisten joukko, jotka kiertävät Wto:n kokouksessa tai Kööpenhaminassa ja tekevät tätä työkseen. Syrjäytynyt nuori on helppo saada mukaan tällaiseen toimintaan.

Oli todella mielenkiintoista kuulla opposition edustajalta ed. Lahtelalta, onko meillä yhteiskunnassa kaikki vähän liiankin hyvin, kun tällaista esiintyy. Kun mietin hänen edustajakollegansa Pekkarisen kertomuksia etupenkistä, niin voi olla, että hän on ehkä eri mieltä. Tuntuu, että kaikki on ollut viime aikoina poikkeuksellisen huonosti, mutta hyvin ovat Lipposen hallitukset toimineet, jos kahdeksassa vuodessa on saatu asiat vähän liiankin hyvin. Voi olla tietenkin, että se on osasyynä, mutta ehkä se on turhautumista joskus omaan elämäntilanteeseen ja myöskin sitä, että rajoja ja rakkautta ei ole ehkä kotona saatu tarpeeksi.

Täällä on joku arvostellut sitä voimakkaasti, että järjestyslaki ei välttämättä olisi tarpeeksi voimakas laki tähän puuttua. Järjestyslaissahan sanotaan, että rikkomuksesta on seurauksena vain sakkoa. 99 prosenttia järjestyslain rikkomuksistahan on semmoisia, jotka hoidetaan neuvoin, kehotuksin, käskyin nopeasti, hienotunteisesti pois. Vasta sitten, kun ei noudata, annetaan ehkä pieni sakko. Naamioituneena esiintyminen mielenosoituksessa on sinänsä pieni juttu, ja siitä riittää ihan varmasti sakkotuomio, koska sen jälkeen poliisi voi puuttua. Henkilö saattaa syyllistyä niskoitteluun, haitantekoon, ja silloin hänet voidaan ottaa kiinni ja nämä kaikki teot ovat erikseen rikoslaissa rangaistavia, kuten ilkivallat, vahingonteot, pahoinpitelyt jne. Niistä saadaan myös sitten oma tuomio. Katson, että tämä itse naamioituneena esiintyminen on vain ehkä huomautuksen, ja jos ei se tehoa, korkeintaan sakon arvoinen teko, koska ne muut teot ovat sitten erikseen rangaistavia.

Nyt on tietenkin mielenkiintoista nähdä vain, johtaako tämä mihinkään. Tietenkin jos aikaa olisi käyttänyt, tähän lakialoitteeseen varmasti olisi ollut helppokin saada yli sata allekirjoittajaa, mutta luulen tuntevani hallintovaliokunnan jäsenistön aika oikein ja myöskin tämä pitkä, pitkä lähetekeskustelu, joka täällä on käyty, voi aiheuttaa sen, että tämä laki tulee jopa hyväksytyksi, ja se on ollut silloin sen arvoista.