6) Hallituksen esitys kuvaohjelmalainsäädännön
uudistamiseksi
Raija Vahasalo /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuvaohjelmalainsäädännön uudistuksessa
luovutaan nykymuotoisesta kuvaohjelmien ennakkotarkastuksesta. Ikärajajärjestelmä
säilytetään
ja kuvaohjelmien luokittelu siirretään pääosin
kuvaohjelma-alalla työskentelevien henkilöiden
tehtäväksi. Näiden tulisi olla viranomaisen
hyväksymiä, itsenäisiä ja riippumattomia
kuvaohjelman luokittelijoita. Luokittelu tulee koskemaan kaiken
tyyppisiä kuvaohjelmia, eli elokuvia, televisio-ohjelmia
ja pelejä, sekä kaikkia kuvaohjelman tarjoamisen
tapoja eli elokuvateatteriesityksiä, tallennelevitystä,
televisiolähetyksiä ja esimerkiksi internetissä saatavilla
olevia tilausohjelmapalveluja.
Sivistysvaliokunta katsoo, että uusi laki mahdollistaa
entistä paremmin lasten turvallisuuden valvomisen audiovisuaalisessa
mediamaailmassa. Yhdistämällä oikeudellinen
sääntely ja itsesäätely voidaan
saavuttaa nykyistä huomattavasti kattavampi järjestelmä,
mikä on lasten suojelun kannalta erittäin tärkeää.
Sen vuoksi valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä.
Valiokunta on tehnyt useita muutoksia erityisesti kuvaohjelmalakiin.
Osa niistä perustuu perustuslakivaliokunnan lausuntoon,
joka oli osin hyvinkin kriittinen. Valtiosääntöisiä edellytyksiä perustuslakivaliokunnalla
ei kuitenkaan ollut. Sivistysvaliokunta on tehnyt säännösmuutoksia
muun muassa oikeusturvan lisäämiseksi ja kuvaohjelman
luokittelijan rikostaustan selvittämiseksi.
Tämän tyyppisessä lainsäädännössä,
jossa on otettava huomioon niin sananvapaus kuin mahdollisuudet
lasten suojelemiseksi haitallisilta ohjelmilta, on aina kysymys
tasapainon etsimisestä. Perustuslaki suojaa jokaiselle
sananvapauden mutta sallii sen rajoittamista lasten suojelemiseksi.
Perustuslain 12 §:n mukaan lailla voidaan säätää kuvaohjelmia
koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Myös YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan lapsen
etu tulee asettaa etusijalle. Yleissopimus velvoittaa takaamaan
sananvapauden, mutta lapsella on oikeus tulla suojelluksi ikä-
ja kehitystasolleen haitalliselta aineistolta.
Nykyisessä mediamaailmassa ei ole mahdollista lainsäädännön
keinoin suojata lapsia täydellisesti heidän kehitykselleen
haitalliselta ohjelmistolta. Hallituksen esityksessä otetaan
huomioon muuttuva mediaympäristö ja niiltä osin
kuin on mahdollista pyritään löytämään
keinoja suojella lapsia heidän kehitykselleen haitallisilta
ohjelmilta.
Valiokunta painottaa, että uuden lainsäädännön
myötä on entistä tärkeämpää panostaa
mediakasvatukseen sekä korostaa perheiden vastuuta kontrolloida
lasten mediankäyttöä. Mediakasvatus ja
medialukutaidon kehittäminen alan itsesäätelyn
ohessa on oleellinen tapa suojella alaikäisiä haitalliselta
materiaalilta. Globaalissa mediakentässä kansallisia
rajoja ei ole, joten lapsille, nuorille ja heidän kasvattajilleen
on tiedotettava mediatarjonnasta, sen mahdollisuuksista ja valvonnasta
yhdenmukaisin keinoin. Valiokunta painottaa sitä, että uuden
lainsäädännön myötä on
entistä tärkeämpää panostaa
mediakasvatukseen ja korostaa perheiden ensisijaista vastuuta kontrolloida
lasten mediankäyttöä. Se edellyttää,
että perheillä on mahdollisimman kattavaa tietoa,
millaisista ohjelmista kulloinkin on kyse. Arvokasta mediakasvatustyötä tehdään
jo eri puolilla, ja tuleva Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus voi
koordinoida kaikki hankkeet ja laatia yhtenäisiä viestejä alalle.
Hallituksen esitys lähtee siitä, että alan
toimijat ja viranomainen kehittävät yhteistyössä kuvaohjelmien
tarjoamiseen liittyviä käytäntöjä ja
itsesäätelytapoja. Tällaisia ovat esimerkiksi
sisältöjen merkitseminen ja niin sanottu vedenjakajakellonaikojen
määrittäminen. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että kaikki niin sanotut K-merkinnät eivät
koske viikonloppuja. Televisiosta voidaan viikonloppuisin lähettää päiväsaikaan ohjelmia,
jotka arkisin täytyy K-merkintänsä perusteella
lähettää ilta-aikaan. Valiokunta pitää lastensuojelun
kannalta tärkeänä, että sopimus muutettaisiin
uuden lain yhteydessä koskemaan yhdenmukaisesti kaikkia
viikonpäiviä. Myös 15 vuoden ikärajaluokitus
nousee 16 vuoteen. Valiokunta katsoo, että vedenjakajakellonaikaa
tulisi samalla muuttaa nykyisestä 21:stä 22:een.
Yksittäisten säännösten
osalta valiokunta on muuttanut 1 lakiehdotuksen 4 §:ää niin,
ettei satunnaisesti kuvaohjelmia tarjoavien tarvitse tehdä ilmoitusta.
Lasten suojelemiseksi ei ole tarpeen, että satunnainen
kuvaohjelmien tarjoaminen olisi laissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden
piirissä. Kuvaohjelmien tarjoajien näkökulmasta
on puolestaan kohtuullista, ettei satunnainen kuvaohjelmien tarjoaminen
velvoita maksamaan veroluonteista valvontamaksua.
Yksi valiokunnan tekemä muutos liittyy niin sanottuihin
selainpeleihin, tai voidaan puhua myös minipeleistä.
10 §:n säännös muuttaisi
nykyistä menettelyä niin, että nämä tulisivat
luokittelun piiriin. Valiokunta ei pidä tätä tarkoituksenmukaisena
vaan katsoo, että säännös käytännesääntöjen
noudattamisesta on riittävä. Sen vuoksi valiokunta
ehdottaa 10 §:ään uutta 4 kohtaa. Muutoksen
tarkoituksena on, että selainpelit edelleenkin voisivat
olla luokittelun ulkopuolella säännöksessä edellytetyn
mukaisesti.
Yksi tärkeä muutos liittyy kuvaohjelman luokittelijaksi
hakeutuvan rikostaustan selvittämiseen. Perustuslakivaliokunnan
lausuntoon yhtyen sivistysvaliokunta ehdottaa säännöksiä täydennettäväksi
siitä, millä tavoin Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus
hankkii hallituksen esityksen perusteluissa mainitut tiedot henkilön syyllistymisestä
sellaiseen
rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi toimimaan
kuvaohjelmaluokittelijana. Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä,
että henkilön rikostausta selvitetään ennen
kuvaohjelmaluokittelijaksi hyväksymistä. Valiokunta
pitää tätä tarpeellisena siitäkin
huolimatta, että luokittelijat eivät ole välittömästi
lasten kanssa tekemisissä. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa
13 §:ää täydennettäväksi
säännöksellä, jonka mukaan Mediakasvatus-
ja kuvaohjelmakeskuksella on velvollisuus pyytää kuvaohjelmaluokittelijaksi
hakeutuvalta nähtäväksi rikosrekisteriote
ennen hyväksyntäpäätöksen
tekemistä. Tämän vuoksi tulee myös
rikosrekisterilain 6 §:n 2 momenttia täydentää viittauksella
kuvaohjelmalakiin. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa uutta, viidettä lakiehdotusta.
Perustuslakivaliokunta kantoi lausunnossaan huolta kuvaohjelmaluokittelun
riippumattomuudesta. Kuvaohjelmalain 14 §:ssä säädetään,
miten luokittelijan tulee tehtävänsä suorittaa.
Lisäksi sivistysvaliokunta on lisännyt oikeusturvakeinoja
lakiehdotukseen otettavalla oikaisuvaatimusmenettelyllä ja
sillä, että Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksella
on velvollisuus ottaa perustellusta vaatimuksesta kuvaohjelma uudelleen
luokiteltavaksi. Nämä säännökset
turvaavat sivistysvaliokunnan mielestä riippumattomuutta.
Hallituksen esitys sisältää myös
lakiehdotuksen, jonka mukaan Valtion elokuvatarkastamo muuttuu Mediakasvatus-
ja kuvaohjelmakeskukseksi. Sivistysvaliokunta korostaa, että tehtävien merkittävän
laajenemisen johdosta uudenlaisen viranomaisen riittävän
rahoituksen turvaaminen on erittäin tärkeää,
ja ehdottaa asiasta lausumaa.
Toinen lausuma koskee sitä, että kuvaohjelmalainsäädännön
toimivuus ja uudistuksen vaikutukset lapsille turvalliseen mediaympäristöön arvioidaan
niin, että selvitys voidaan antaa sivistysvaliokunnalle
kevätistuntokaudella 2014.
Kolmannessa lausumassa edellytetään rikostaustan
valvonnallisen ulottuvuuden säätämistä turvallisuusselvityslainsäädännön
kokonaisuudistuksen yhteydessä.
Arvoisa puhemies! Mietintöön sisältyy
ed. Rauhalan vastalause.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys uudeksi kuvaohjelmalainsäädännöksi
perustuu työryhmätyöhön, joka on
luovutettu kulttuuri- ja urheiluministeri Wallinille noin vuosi
sitten. Kuvaohjelmalainsäädäntöä on
kaiken kaikkiaan tällä vaalikaudella uudistettu
kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa uudistettiin
tilausohjelmapalveluja koskevat säännökset,
ja nyt olemme tässä.
On erittäin tärkeää, että kuvaohjelmalainsäädäntöön
liittyvää sääntelyä selkeytetään
nykyisestä sääntelystä, joka
on ollut vaikeasti hahmotettavaa, ja osittain on ollut päällekkäistäkin
valvontajärjestelmää. Tämän
nyt esitetyn lain mukaan tv:n, elokuvien, videon ja internetin kautta toimivien
tilausohjelmapalveluiden ja pelien ikärajaluokitukset,
sisältösymbolit ja niiden kriteerit tulevat yhdenmukaisiksi
eli niitä yhdenmukaistetaan.
Toinen suuri muutos tässä on, että lastensuojelua
kuvaohjelmissa valvoisi nyt yksi viranomainen eli Mediakasvatus-
ja kuvaohjelmakeskus, josta on käytetty sanaa Meku. Varmasti
tämä on selkeyttävää,
mutta kuitenkin, niin kuin täällä valiokunnan
puheenjohtajakin sanoi, sitä kritiikkiä juuri
tämän Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen toiminnasta
ja luomisesta on noussut asiantuntijakuulemisessa ja erityisesti
valiokunnassa riippumattomuuteen ja asiantuntemukseen liittyen.
Tässä laissa siirtyy siis kuvaohjelmien merkintävastuu
kaupallisille toimijoille ja kuvaohjelmien tarjoajille, ja samalla
ne myös sitoutetaan tiedottamaan ikärajoista.
Merkintöjen kriteerit asettaa uusi mediaviranomainen, joka
sitten kouluttaa ja rekisteröi nämä ikärajaluokittelijat.
Valiokunta todella kuuli monia asiantuntijoita ja teki tarpeellisia
muutoksia, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja täällä nosti
jo esille. Tähän hallituksen esitykseen tehtiin
siis muutoksia, ja perustuslakivaliokunnan lausunto oli erittäin kriittinen
ja tarkka, ja siihen liittyen käytiin paljon keskustelua.
Mielestäni edelleenkään esitys ei kaikilta
osin tue lastensuojelua ja ehkä lasten tervettä kehitystä.
Lain uudistusta tarvitaan, koska mediaympäristö,
lasten mediakäytännön tavat ovat todella
suuresti muuttuneet ja käyttömäärä on
kasvanut. Kun näin on, silloin erityisesti nousee kysymykseksi,
mikä on se lastensuojelu. Sitä ei ainakaan tule
heikentää.
Mielestäni yleinen ilmapiiri sinänsä mediakritiikkiä kohtaan
on valitettavan kielteinen. Ohjelmasisältöjen
laadun kyseenalaistaminen leimataan usein ylisuojelevuudeksi ja
ehkä nostetaan enemmän ongelmaksi vanhemmat, perheet. Näinhän
tietenkin onkin, että vanhemmilla on oma vastuunsa siitä,
miten lapsia suojellaan. Tähän valiokunta kiinnitti
huomiota, että vanhempien vastuuta tulee varmasti ensisijaistaa,
mutta se ei samalla merkitse sitä, että yhteiskunta
ei kanna omaa vastuutaan siitä, miten kaiken kaikkiaan
nyt tässä kyseessä olevassa asiassa kaikelta
siltä mediatuotannolta eri välineitten kautta lapsia
suojellaan. Se tulee ottaa todella hyvin vakavasti.
Varmasti voidaan todeta, että kokonaisuudessaan meidän
yhteiskunnassamme kaiken kaikkiaan lastensuojelu ei ole onnistunutta,
jos ei mediassakaan, niin ei kaiken kaikkiaan tässä koko yhteiskunnassa.
Yhteiskunnan vastuulla on mielestäni antaa kodeille välineitä ja
tietoa siitä, miten kasvattaa lapsiaan mediakasvatuksen
sisältöihin ja koko siihen maailmaan, mitä media tuottaa.
Lähtökohtaisesti ajatellaan, että rajoittavilla keinoilla
ei enää voida tehokkaasti suojella lapsia haitalliselta
aineistolta. Näin todella varmasti on, että rajoitukset
eivät pelkästään auta, mutta kun
näin on, tarvitaan erityisesti vahvaa resursointia kaiken
kaikkiaan kouluille mediakasvatuksen toteuttamiseen, mutta myös
tälle uudelle yksikölle, Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle,
tarvitaan riittävää resursointia, jotta
se pystyy toteuttamaan sen tehtävänsä.
Uuden kuvaohjelmalain mukaan ikärajojen luokittelu
siirretään pääosin siis kuvaohjelma-alalla
työskentelevien henkilöiden tehtäväksi. Laissa
tulisi mielestäni selkeämmin säätää,
että kuvaohjelmien ikäluokittelusta vastaavilla
henkilöillä tulee olla perehtyneisyys lasten kehitykseen
ja kuvalliseen viestintään. Valiokunnassa luokittelijoiden
riippumattomuus kaupallisista toimijoista nousikin hyvin vahvaan
keskusteluun, mutta vielä haluaisin, että tämä heidän koko
osaamisensa ja sisällöllinen hallintansa olisi
myös nostettu vahvemmin esille.
Asiantuntijakuulemisessa muun muassa lapsiasiavaltuutettu kiinnitti
huomiota siihen, mikä ilmeisesti oli ollut myös
tässä työryhmässäkin
keskustelussa esillä, että televisioyhtiöiden
nykyinen niin sanottu vedenjakajasopimus ikärajoista ja
niihin liittyvistä ohjelmien lähetysajoista tulisi uudistaa
lakimuutoksen yhteydessä. Sopimus koskee vain arkipäiviä mutta
ei viikonloppuja. Tästä johtuen viikonloppuisin
televisiosta on voitu lähettää päiväsaikaan
ohjelmia, jotka arkisin olisi tullut K-merkintänsä perusteella
lähettää ilta-aikaan. Sopimus ei ole
EU:n audiovisuaalisen direktiivin hengen mukainen.
Televisiokanavien itsesäätelysopimusta tulisi uusia
eurooppalaisen käytännön mukaiseksi myös
siten, ettei K16-merkittyä eli alle 16-vuotiaalle sopimatonta
ohjelmaa saa lähettää ennen kello 22:ta.
Televisiohan on juuri se kanava, jonka kautta lapset helpoimmin,
vain laitteen avaamalla, voivat nähdä ohjelmia,
jotka väkivaltaisuutensa tai seksuaalisen sisältönsä vuoksi
tai kauhua herättämällä taikka
muulla näihin rinnastettavalla tavalla voivat vaikuttaa
haitallisesti lasten kehitykseen. On muistettava, että monet
sallitutkin ohjelmat loukkaavat ihmisarvoa ja ovat lapsille haitallisia.
Voimassa olevan lain mukaan kuvaohjelmien esittäminen
ja levittäminen ikärajamerkintöjen vastaisesti
on rangaistavaa. Nyt tässä uudessa lakiesityksessä rangaistavuus
kavennetaan vain K18-kuvaohjelmien jakeluun. Rangaistavuuden kaventaminen
ei ole lasten etujen mukaista, sillä esimerkiksi K16-merkityt
ohjelmat voivat sisältää runsaasti etenkin
pienemmille lapsille haitallista väkivaltaa.
Olen siis tässä vastalauseessani tehnyt kahteen
pykälään muutosehdotuksia. Olen erittäin tyytyväinen
valiokunnan mietintöön, jossa on paitsi näitä muutosesityksiä myös
valiokunnan lausumaehdotukset, nämä kolme eri
lausumaehdotusta, jotka edellyttävät nimenomaan
seurantaa laajastikin. Esimerkiksi tämä, että "eduskunta
edellyttää, että kuvaohjelmalainsäädännön
toimivuus ja uudistuksen vaikutukset lapsille turvalliseen mediaympäristöön
arvioidaan niin, että selvitys voidaan antaa sivistysvaliokunnalle
kevätistuntokaudella 2014", ja sitten nämä kaksi muuta.
Erityisesti niissä painottuu tämän uuden mediakasvatusyksikön
toiminnan seuranta ja se, mitä merkitystä sillä on
näihin asioihin, mitä lastensuojelun näkökulmasta
myös valiokunnassa on noussut esille.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kyseessä oleva laki on perin ongelmallinen
käytännön tilanteiden kannalta. Mediamaailmahan on
ryöstäytynyt sellaiseksi, että sitä on
erittäin vaikea valvoa, ja kuitenkin ilmiselvää valvonnan tarvetta
on.
Vanhempien ja kotien panokseen on luotettu kovin paljon, mutta
me tiedämme, että tämä ei toimi
likikään odotuksenmukaisesti. Kaikissa kodeissa
ei voida valvoa, ei haluta valvoa tai ei pystytä valvomaan,
mitä lapset ja nuoret mediasta sen eri muodoissaan seuraavat.
Television osalta meidän tulisi lähteä siitä, että sen
pitää olla luotettava ja siellä tulee
ohjelmien olla sellaisia, että ne eivät ole väkivaltaan tai
kauhuun yllyttäviä. Samoin olen huolestunut siitä,
että meillä on ihan muutoinkin televisiossa viihdeohjelmia,
joissa ihannoidaan kovuutta, heikomman tiputtamista. Tämä on
väärä ihanne. Pitäisi nähdä jokainen
ihminen arvokkaampana. Erityisesti heikompi ihminen pitäisi
nähdä huolenpidon ja ystävyyden kohteena.
Olen hyvin huolestunut erilaisista television viihdeohjelmista tässä suhteessa.
Ja jos television avaa, niin kaikilta kanavilta yleensä tulee
enemmän taikka vähemmän väkivaltaa.
On totta, että nyrkinisku televisiossa tai luoti televisiossa
ei tapa, mutta lapsi tai nuori voi saada epärealistisen
kuvan, joka ei sitten todellisuudessa olekaan näin. Tästähän monet
väkivaltatutkijat ovat huolestuneita.
Epäilen, että tämä laki
tulee johtamaan erilaisiin ongelmiin.
Paula Sihto /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tässä hallituksen
esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
kuvaohjelmalaki. Lailla säänneltäisiin kuvaohjelmien
tarjoamisrajoituksista lasten suojelemiseksi. Nykymuotoisesta kuvaohjelmien ennakkotarkastuksesta
luovuttaisiin. Myös YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen
mukaan lapsen etu asetetaan etusijalle. Yleissopimus velvoittaa
takaamaan sananvapauden, mutta lapsella on oikeus tulla suojelluksi
ikä- ja kehitystasolleen haitalliselta aineistolta.
Kysyisinkin oikeastaan valiokunnan puheenjohtajalta ed. Vahasalolta,
joka on täällä vielä paikalla,
kun viime päivinä ja viime viikkoina on puhuttanut
laajasti tämä alkoholin mielikuvamainonnan kieltäminen
ja lasten ja nuorten suojelu alkoholin liian varhaiselta käytön
aloittamiselta ja kun alkoholin mielikuvamainonnassa ei ole ennakkotarkastusta — joten
kun mainos pääsee tv-ruutuun, se pysyy siellä laittomanakin
niin kauan, kunnes se valvovan viranomaisen toimesta poistetaan,
ja silloin se on luonnollisesti siirtynyt tuonne nettimaailmaan,
mistä sitä ei koskaan saa pois: Voidaanko tällä lailla
nyt sitten esimerkiksi suojella meidän lapsiamme ja nuoriamme liian
varhaiselta alkoholinkäytön aloittamiselta? Koskeeko
tämä myös mainoksia?
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Sihto toi hyvin tärkeän
näkökulman äsken esille. Alkoholin mielikuvamainonta,
osalta piilomainonta, nämähän vaikuttavat
nuoriin. Santeri Alkio on sanonut, että kukaan ei ota mallia
ojassa rypevästä puliukosta vaan sievistelevästä ja
hienostelevasta alkoholinkäytöstä. Tämä toistasataa
vuotta sitten sanottu lause on totta tälläkin vuosituhannella,
ja sen takia alkoholimainonta kaikissa muodoissaan pitäisi
kieltää.
Mutta haluan tässä yhteydessä vielä korostaa, että tässä mediakasvatuskeskuksessa
pitäisi olla paljon lasten psykologiaa tuntevaa asiantuntemusta.
Siinä pitäisi olla myös muuta viranomaisasiantuntemusta
hyvin vahvalti. Jotenkin koen, että tällä käytännöllä tapahtuu
se, mitä vanha kansa on sanonut, että pukki kaalimaan
vartijana, kun valvonta siirtyy tuottajille, vaikkakin koulutuksen
jälkeen, rohkenen tuota hivenen epäillä,
ja kontrolli tapahtuu jälkikäteen. Silloin on
jo jotain vahinkoa tapahtunut, kun puututaan ongelmaan. Ja kuinka
usein sitä puuttumista tehdään, ja mitkä ovat
sitten nämä kontrollitoimenpiteet? Kovasti epäilen
niiden tehoa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Täällä on tänä iltana
keskusteltu tämän asian yhteydessä nuorista
ja lapsista ja siitä, millä tavalla kuvaohjelmat
vaikuttavat nuorten maailmankuvaan.
On selvää, että televisio ja myöskin
erilaiset pelit, internet, kaiken kaikkiaan kuvallinen viestintä,
on varsin voimakas vaikuttaja. Sillä on se psykologinen
vaikutus myös, että ihmisen aivot eivät
kuvaa pysty etukäteen ikään kuin arvioimaan.
Se kuvan lähettämä informaatio, kuvaan
liittyvä informaatio, tulee suoraan tajuntaan, ikään
kuin läpäisee erilaiset ennakkoarviot ja -mahdollisuudet.
Tässä mielessä sillä on aina vaikutus,
ja mainonta myöskin käyttää tätä vaikutusta
hyväkseen, ja sen takiahan tällainen hyvin nopea,
lyhyt, välähdyksenomainen mainonta on kielletty,
sellainen, jota ei oikeastaan katsoja itse tajuakaan, mutta kuitenkin
se informaatio menee sinne, voiko sanoa, alitajuntaan.
Joka tapauksessa tämä maailmahan on aikuisten
maailma kuitenkin, ja meidän pitää tarkastella
omaa toimintaamme silloin, kun me havaitsemme lapsissa, nuorissa
lisääntyviä ongelmia. On selvää,
että maapallolla kokonaisglobaalinen tila on yhä enemmän
militarisoitumassa ja ympäristöuhat ovat entistä voimakkaammin
tässä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä.
Ne hallitsevat tavallaan koko yhteiskunnan ajattelua. Väestöräjähdys,
ilmastonmuutos ja meneillään olevat sodat, joista
esimerkiksi Afganistanin sota on yksi, nämä vaikuttavat
(Puhemies: 2 minuuttia!) — puhemies, lopetan ihan heti — erilaisten
kuvaohjelmien kautta myös jokapäiväiseen
elämään ja lasten ja nuorten tajuntaan.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Ed. Sihto otti ihan todella tärkeän
asian esille, totta kai, mainonnan, koska me nyt puhumme televisiosta
ja erilaisista lähetyksistä, minkä äärellä lapset
ja perheet ovat. Tietenkin tähän kuvaohjelmalainsäädännön
sisälle liittyy se, että me aika paljon olemme,
voi sanoa, kaupallisten tuottajien edessä kysymässä sitä,
millä siinä sitten sitä kaikkea, mitä tuotetaan,
voidaan rajoittaa. Sehän se suurin kysymys on, miten voidaan
rajoittaa kaikkea sitä, mitä kaupallisesti meille
tuotetaan ja mihinkä mainontakin liittyy.
Pidän erittäin tärkeänä,
että tässä ei ajatella, että on
vain väkivaltaohjelma, joka tuottaa sitä haitallista
vaikutusta lapsiin ja heidän kehitykseensä ja
terveyteensä, vaan nimenomaan, niin kuin tässä ed.
Sihto toi esille, tämä alkoholimainonta, ja varsinkin,
koska me olemme siitä tässä eduskunnassa
eri yhteyksissä keskustelleet, että siihen tulisi
puuttua, niin toivon, että tästäkin signaalista
siihen tulisi vaikutusta, että tähän
puututaan. Nyt on hyvä, että puheenjohtaja Vahasalo
on ottanut puheenvuoron ja varmaan kertoo siitä, miten
tätä käsiteltiin valiokunnassa. Kun yritin
itse muistella, niin tämä ei noussut siellä sellaiseksi
asiaksi, että se olisi edes tullut mainintana tähän
meidän mietintöömme. Jos se olisi siellä noussut
esille, niin varmaan se olisi sitten mainittu. Haluan tässä nyt
vähän kuulla, mitä meidän puheenjohtajamme
tuo esille.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä on sillä tavalla
hankala asia, että kyllähän tätä alkoholin
juomista ja tupakan polttamista ja kaikkea tällaista tulee
ohjelmien sisälläkin, ja kun niitä ohjelmia
mainostetaan etukäteen, väkivaltaohjelmia ja kaikkea,
niin tätä haitallista aineistoa saattaa tulla
yllättäenkin. Sillä tavalla on vanhempienkin
kannalta hyvin vaikeata valvoa, mitä lapset katsovat sieltä televisiosta,
ei noita pelkkiä mainoksia vaan ihan sitä, mitä ohjelma sisältää.
Siitä me enemmän siellä puhuimmekin, ja
kyllä valiokunnassa tuli sekin ilmi, miten lapset itse
olivat sitä mieltä, että jo rumaa kielenkäyttöäkin
he pitävät haitallisena ja siihenkin pitäisi
puuttua. Kyllä kaikennäköistä vahingollista sieltä tuutista
tulee. Siihen on vaikea etukäteen puuttua, ja sitten, jos
ei ole televisiota, on elokuvat ja tämä netti,
internet, minkä kautta sitä sitten tulee myös
maailmalta.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua on ollut
mielenkiintoista kuunnella siinä katsannossa, että satun
olemaan täällä Helsingissä toimivan
tv-sisältötuotantofirman hallituksen vetäjä,
ja näitä asioita pohdiskellaan ihan jatkuvasti.
Elikkä minä en usko valvonnan varsinaiseen rooliin
juuri ollenkaan. Kysymys on moraalis-eettisestä orientoitumisesta
ja vastuun tuntemisesta, siitä, että se, mitä tuotetaan,
ei tule massalevitykseen tavalla, joka tavallaan pakkosyöttää haitalliseksi
koettuja ja katsottuja ohjelmia siinä ajassa, jota asenteellisesti
nyt edustamme. Pitää muistaa aina, että nämä täytyy
projisoida siihen aikaan, jota kulloinkin eletään.
Minä toivon tästä Mekusta, jota ollaan
tässä perustamassa nyt, semmoista oikein kunnon
sisältötuottajien ja lähetysvastaavien
eettistä seuraajaa ja ohjaajaa. Sitä tarvitaan.
Muuhun minä en enää nykyisin usko oikeastaan
ollenkaan.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! On aivan totta, mitä ed. Pulliainen
sanoi, että juuri tähän sisältöeettiseen
ja moraaliseen vastuuseen on kiinnitettävä paljon
huomiota, mutta on hyvin todennäköistä,
että eri syistä arvopohjasta riippuen tai kaupallisedun
tavoittelusta riippuen tämä saattaa hyvin herkästi
myöskin pettää, ja tässä ovat
juuri ne vaaratekijät, jotka olen tuonut esille.
Olen ollut samassa valiokunnassa, jossa ed. Raja Vahasalo on
puheenjohtajana, ja vaikka erittäin voimakasta kritiikkiä olen
tässä halunnut esittää, niin
annan myös tunnustuksen nimenomaan puheenjohtaja Raija
Vahasalolle, että on pitkälti hänen ansiotaan,
että tämä hyvin huonosti valmisteltu
hallituksen esitys ja hyvin hajanaiset asiantuntijakuulemiset on
puheenjohtaja Raija Vahasalon johdolla voitu saada tällaiseksi, mitä on
kokoon tullut. Raija Vahasalo on tehnyt parhaansa ja todella hyvää työtä,
ja haluan antaa hänelle täyden tunnustuksen, ettei
tule käsitystä, että minä Raija
Vahasaloa kritisoin. Olemme tehneet hyvää yhteistyötä,
ja olen kannattanut näitä hänen korjauksiaan,
mitä on esille tullut.
Paula Sihto /kesk:
Arvoisa puhemies! Haluan myös omalta osaltani kiittää valiokunnan
puheenjohtajaa, jos todella näin on niin kuin ed. Lauri
Oinonen tuossa edellä sanoi, että puheenjohtajan
toimesta on saatu paljon hyviä parannuksia tähän
hallituksen esitykseen. Se on tosi tärkeää,
koska me tarvitsemme sellaisia arvoja ja asenteita nyt tässä yhteiskunnassa,
jotka vievät meidän lapsiamme eteenpäin
ja aiheuttavat sellaista hyvää oloa, hyvää tunnetta,
eivätkä niinkään sellaista pahanolon
tunnetta, mitä meidän yhteiskunnassamme on aivan
riittämiin.
Tässä tosiaan luovutaan tästä ennakkotarkastuksesta,
ja tässä tuli esille kyllä puheenvuoroissa,
että siihen ei ole tähänkään
asti uskottu, ja ehkä se niin onkin, kun kuuntelee näitä vanhempia,
jotka tuolla maakunnassa tuovat monta kertaa esille sen, minkälaisia
ohjelmia todella tv:stä tulee: niitä on todella
ikävä katsoa, ja kun niitä katsovat lapset,
niin tuntuu tosi pahalta, ja kun vielä lastenohjelmatkin
ovat monta kertaa hyvin raakoja ja väkivaltaisia, niin
sillä lailla — en tiedä, kuka siihen
pystyy vaikuttamaan — kyllä tätä sisältöpuolta
pitäisi todella tarkemmalla kädellä katsoa
ja miettiä, mitä varsinkin ihan erityisesti lastenohjelmat
sisältävät, ettei siinä tule
sellaista mielikuvaa, että kun jotakin ampuu, niin hän
sitten ei kuolekaan oikeasti. Se, että meidän
lapsiamme kasvatetaan tällaiseen vääristyneeseen maailmaan,
ei ole kyllä oikein.
Kun media on kuitenkin niin valtava väylä, joka
tarjoaa tällaista, niin siihen pitäisi todella puuttua,
ja vaikka siinä olisi kuinka joku kaupallisuus ja raha
vastassa, siitä huolimattakin nousta barrikadeille.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Mielestäni meidän valiokunnassamme
käytiin syvääkin keskustelua siitä,
että todella me olemme aika aseettomia sen edessä,
että meillä on erilaisia kanavia ja viestintävälineitä,
joihinka ei tämä laki millään
tavalla pysty vaikuttamaan. Silloin, niin kuin ed. Pulliainen ihan
oikein toi esiin, emme valvonnalla, vaikka tämä olisi
kuinka tiukka, pysty saavuttamaan sitä, minkä äärellä ehkä meidän
lapsemmekin, aikuiset ilman muuta, mutta lapsemmekin ovat ja joutuvat
olemaan ehkä ihan sattumalta tai jonkun tilanteen yhteydessä.
Sillä lailla todella meidän valiokunnassamme puheenjohtajan
johdolla tavoitteena oli, että tässä keskityttiin
kylläkin tähän uuteen järjestelmään,
mitä tässä luodaan, tähän
jälkikäteisvalvontaan: miten sitä pystytään
sitten seuraamaan ja minkälaiseksi se muodostuu. Olen aivan
samaa mieltä kuin ed. Pulliainen, että se on tärkeää,
miten ne henkilöt, ne ihmiset valikoituvat, keitä he
ovat, jotka nyt tietysti tässä Mekussa ovat. Puhuimme
siitä valiokunnassa hyvin paljon, miten he valikoituvat
ja mikä heidän pätevyytensä,
osaamisensa ja kouluttautumisensa on. Siinähän
ei pelkästään kouluttautuminen riitä, jos
ei ole sitä eettistä ja moraalista arvopohjaa
ja myös tuntemusta siitä, mistä heidän
pitää olla huolissaan, eli heidän pitää olla
huolissaan, myönteisessä mielessä nimenomaan,
että lasten maailma olisi turvallinen ja he tuottaisivat
sellaisia asioita tähän mediakentälle,
että vanhemmat ja me kaikki voimme olla turvallisin mielin,
että päinvastoin mentäisiin eteenpäin.
Henkilökohtaisesti erityisesti aikaisemman lain yhteydessä (Puhemies:
2 minuuttia!) jo olin sitä mieltä, että täytyy
satsata nimenomaan tähän valvontaan, mutta nyt
olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että edetään
näitä keinoja, joita nyt tässä luodaan, vahvistaen.
Toinen varapuhemies:
Ilmoitan tässä vaiheessa, että ed.
Vahasalon puheenvuoron jälkeen puheenvuorot pyydetään
kirjallisesti notaarilta.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Haluan yhtyä siihen, mitä edustajat
Sihto ja Rauhala toivat esille.
Lähtökohtaisesti tämän lain
kohdalta minua on vaivannut se, että jo alkumetreiltä hallituksen esityksessä on
väheksytty aiempaa ennakkotarkastustoimintaa. Kymmenisen
vuotta sitten olin sivistysvaliokunnan jäsenenä tilaisuudessa
katsomaan niitä ohjelmia, jotka olivat ennakkotarkastuksessa
niin sanotusti jääneet kiinni, jotka eivät
saaneet hyväksyntää. Ne olivat erittäin
suurta väkivaltaa esittäviä ohjelmia.
Eli ei tämä ennakkotarkastus taatusti ollut turha,
se tuotti todella hyvää tulosta, ja minä toivon,
että kun tähän uuteen järjestelmään
mennään, niin ei ainakaan tässä suhteessa
kaikilta osin mentäisi huonompaan. Ei järjestelmää pitäisi
uudistaa itsetarkoituksen vuoksi, vaan sen takia, että saadaan
uutta ja parempaa. Mutta minä pelkään,
että näin ei tapahdu. Kyllä ennakkotarkastuksella
todella jäi kiinni paljon semmoista ohjelmaa, jota aikuisena oli
aika mahdoton katsoa.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Valiokunta muutti tätä hallituksen
esitystä niin tiukaksi kuin vaan nykymaailmassa on mahdollista.
Minä haluan kanssa omalta osaltani kiittää valiokunnan
jäseniä siitä, että yhdessähän
tätä tehtiin. Juuri tämä yksi
kriittinen kohta on tämä luokittelija itse, se,
minkälainen henkilö hän on, niin kuin
ed. Rauhala tässä totesi, että hän
oikeasti osaa ja tuntee ja tietää lapsen kehityksen niin,
että osaa sitten luokitella ne ohjelmat oikein.
Se, mitä ed. Sihto sanoi, on ihan totta, miten hirmuisen
raakoja monet lastenohjelmat ovat, piirretyt varsinkin — sitä oikein
ihmettelee, kuinka tällaista näytetään.
Tässä oikein herää tällainen
suojeleva henki päälle, mutta aikuisten tehtävä on
suojella lapsia, ja se on myöskin tämän
lainsäädännön tarkoitus.
Yleiskeskustelu päättyi.