Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Kalastuslakia on valmisteltu seitsemisen vuotta, ja nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että valiokunnan mietintö on ensimmäisessä käsittelyssä.

Tämän lakiesityksen keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu kalojen luontaisen lisääntymisen ja koko elinkierron turvaaminen mahdollistamalla välttämättömien kalastusrajoitusten ja muiden toimenpiteiden toteuttaminen. Uudella kalastuslailla pyritään järjestämään nykyistä paremmin kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö eli että kaikilla on mahdollisuus kalastaa, kalavedet ja kalakannat voivat hyvin ja kotimaista kalaa on meillä jokaisella ruokapöydässä.

Valiokunta toteaa, että kalastuslain keskeiset muutokset ja samalla kiistanalaisimmat kohdat liittyvät kalastuksen säätelyyn, kalatalousalueen toimivaltaan sekä ammattikalastajien kalastusoikeuksiin ja yleiskalastusoikeuksiin. Valiokunta katsoo, että hallituksen esityksessä on kuitenkin saatu aikaan kokonaisuudistus, jossa vanhan kalastuslain selkeitä ongelmakohtia on kyetty poistamaan. Valiokunta huomauttaa, että kalastuslakia koskeva esitys on erilaisten intressien välille muodostettu kompromissi, joka selkeästi ilmentää pyrkimystä parantaa kalakantojen tilaa ja tehostaa kalavarojen kestävää hyödyntämistä.

Tältä osin voin valiokunnan puheenjohtajana todeta, että esityksen käsittely oli sillä tavalla erikoista, että tähän lakiesitykseen ei oikein mikään puolue, mikään taho ollut tyytyväinen, mutta siitä huolimatta tästä sitten haluttiin kuitenkin mietintö tehdä ja ehdotus tehdä.

Valiokunta toteaa, että ehdotettu laki luo yleiset puitteet kalavarojen käytön ja hoidon kestävyydelle. Koska merkittävä osa kalastuksen säätelystä tapahtuu viime kädessä lakia alemman asteisen säätelyn perusteella, lakiehdotuksen käytännön merkitys kalakantojen suojelun ja kestävän käytön kannalta riippuu pitkälti tämän säätelyn onnistumisesta.

Kalakantojen hoitaminen ja ohjaus on merkittävässä roolissa. Valtakunnallisella kalakantojen hoitosuunnitelmalla, joka tähän lakiin on otettu, on tavoitteena luoda hyvät edellytykset alueellisille toimenpiteille. Paikallisella tasolla kalastuksen järjestämisestä vastaisi jatkossakin kalastusoikeuden haltija eli useimmissa tapauksissa vesialueen omistaja osakaskuntien kautta. Valiokunta toteaa, että osakaskunnat voivat säädellä osakkaidensa kalastusta tulevaisuudessakin. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota, niin kuin lakiesi-tyksessä myöskin on, siihen, että kalavedet ovat kohtuullisen pirstaleisia Suomessa, ja valiokunta pitääkin tärkeänä edistää edelleenkin pienten osakaskuntien yhdistämistä ja yhdistymistä, niin kuin nytkin parasta aikaa ja koko ajan tapahtuu.

Puhemies! Viranomaisten säädösvaltaa ja toimivaltaa kalavesissä lisätään tällä uudella lakiesityksellä. Ehdotettu viranomaisen uusi toimivalta myöntää tämän lain 13 §:n mukainen lupa kalastukseen korvausta vastaan vesialueen omistajan tahdosta riippumatta merkitsee järjestelmätasolla muutosta nykytilanteeseen verrattuna. Tämä asia oli valiokunnassa erittäin pitkän keskustelun alla. Elikkä tässähän on kysymyksessä ammattikalastukselle annettavat luvat. Tästä huolimatta valiokunta korostaa, että pääsääntönä on edelleen kaupallisen kalastuksen harjoittaminen joko kalastusoikeuden omistuksen nojalla tai kalastusoikeuden haltijan antamaan lupaan tai vuokrasopimukseen perustuen taikka Suomen talousvyöhykkeellä tai yleisellä vesialueella olevan yleisen kalastusoikeuden nojalla. Esityksen 13 §:n mukaan lupajärjestelmä on tarkoitettu vasta viimeiseksi keinoksi saada selkeästi vajaalla käytöllä olevat vesialueet hallitusti ja rajoitetusti ammattikalastuksen käyttöön.

Puhemies! Kalatalousalueen osalta lakiehdotuksen 22 §:ssä esitetään kalastusalueiden muuttamista kalatalousalueiksi ja samalla niiden määrää on suunniteltu supistettavaksi noin puoleen nykyisestä toimialueiden kokoa suurentamalla. Valiokunta toteaa, että ely-keskus voi käyttö- ja hoitosuunnitelman hyväksymisen yhteydessä hyväksyä samanaikaisesti myös käyttö- ja hoitosuunnitelman sisältämät mahdolliset alueelliset kalastusrajoitukset.

Tämä sisältää myös verkkokalastuksen säätelyä. Verkkokalastusta säädellään niin, että yhteenlaskettu enimmäispituus pyynti- tai venekuntaa kohden ei saa olla enempää kuin 240 metriä. Tämä on selkeä muutos nykyiseen verrattuna. (Pertti Salolainen: Liian pitkä!)

Kalastonhoitomaksu:

Elikkä on tullut uusi maksu. Valiokunta toteaa, että kalastuslain uudistuksen tärkeänä tavoitteena on kehittää vapaa-ajankalastusta laajojen kansalaispiirien luontoharrastuksena. Yksinkertaisella maksujärjestelmällä sekä kohtuullisen suuruisilla maksuilla pyritään kasvattamaan kalastajien maksuhalukkuutta ja siten varmistamaan kalavarojen kestävän käytön ja hoidon järjestämisen rahoittaminen. Lakiehdotuksessa esitetään muutettavaksi nykyistä maksullista yleiskalastusoikeusjärjestelmää siten, että voimassa olevan lain mukainen kalastuksenhoitomaksu ja viehekalastusmaksu yhdistetään yhdeksi maksuksi.

Esityksen mukaan jokainen 18—64-vuotias kalastaja maksaa tämän kalastonhoitomaksun. Kalastonhoitomaksu olisi 39 euroa kalenterivuodelta, 12 euroa seitsemältä vuorokaudelta ja 5 euroa yhdeltä vuorokaudelta. Onkiminen ja pilkkiminen sekä niin sanottu silakan litkaus olisivat kokonaan maksuttomia yleiskalastusoikeuksia. Valiokunta toteaa, että myös nykyisessä laissa 65 vuotta täyttäneet on vapautettu kalastuksenhoitomaksusta, niin kuin tässä ehdotetaan myöskin jatkossa olevan.

Puhemies! Valiokunta on tätä käsitellessään kuullut perustuslakivaliokuntaa — kiitoksia perustuslakivaliokunnalle sen antamasta lausunnosta — ja tehnyt tuohon 13 §:ään vielä täsmennyksiä siihen, minkälaiset ovat viranomaisen mahdollisuudet ohittaa ja ylittää kalavesien omistajien päätös myöntäessään lupia ammattikalastukselle.

Lisäksi valiokunta esittää kahta lausumaehdotusta:

"1. Eduskunta edellyttää osakaskuntia koskevan yhteisaluelain muutostarpeiden arvioimista osakkaiden keskinäisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja osakaskuntatoiminnan kehittämiseksi."

"2. Eduskunta edellyttää, että lain 13 §:n mukaisen lupajärjestelmän käytännön toimivuutta kaupallisten kalastajien kalavesien saantiin sekä kotimaisen pyydetyn kalan tarjontaa seurataan ja vaikutusten arvioinnista toimitetaan selvitys maa- ja metsätalousvaliokunnalle kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulon jälkeen."

Puhemies! Tähän lakiesitykseen sisältyy kaksi hylkäysvastalausetta ja yksi pykälävastalause. Myöskin tähän lakikokonaisuuteen on kuulunut yksi lakialoite, ja sitä valiokunta esittää hylättäväksi.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo

Arvoisa herra puhemies! Kiitos maa- ja metsätalousvaliokunnalle kovasta työnteosta haastavan lain parissa ja myös lausunnonantovaliokunnille, perustuslakivaliokunnalle ja ympäristövaliokunnalle. Kuten tästä esittelystä kävi ilmi, tämä ei ole todellakaan ollut helppo laki koota ja tehdä, koska kalaan, kalastukseen liittyy erittäin paljon erilaisia tulokulmia ja ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua, jolla kaikki nämä intressit saataisiin yhdistettyä. Mutta sellaista lainsäätäminen on, ja kuitenkin tämä laki, joka on 30 vuotta vanha, on saatava uudistettua, ja sitä on 7 vuotta valmisteltu ja oltu tuomassa tänne eduskuntaan, ja siksi on erittäin hyvä, että olemme nyt tässä tilanteessa.

Lähtökohtana voisi todeta sen, että kun eri intressejä on runsaasti, silloin on yksinkertaisinta valita puolekseen se, että sijoittuu kalojen puolelle. Tämä kalastuslaki pitää sisällään yhden suuren periaatteellisen muutoksen, kulttuurinmuutoksen suomalaisessa kalapolitiikassa: tähän mennessä me olemme säädelleet Suomessa kalastusta, nyt me lähdemme siitä, että me hoidamme kalakantoja, pyrimme vahvistamaan kalakantoja Suomen eri vesistöissä, luomaan edellytyksiä niiden luontaiselle lisääntymiselle, ja siltä pohjalta ja kalakantojen ehdoilla säädellään kalastusta eri alueilla mahdollisimman joustavasti.

Toinen suuri muutos, jota pidän erittäin tervetulleena — ja uskon, että siitä meillä vallitsee aika laajakin yhteisymmärrys — on se, että siirrymme yhden yhtäläisen kalakantojen hoitomaksun järjestelmään, jossa luovutaan nykyisistä läänikohtaisista vieheluvista ja jokainen, pois lukien yli 65-vuotiaat ja lapset, maksaa tämän saman 39 euron kalakantojen hoitomaksun. Tämä on iso ja tärkeä uudistus niiden satojentuhansien suomalaisten kannalta, jotka kalastusta harjoittavat.

Pari huomiota valiokunnan mietinnössä ja valiokuntakäsittelyssä esille nousseisiin asioihin:

Ensinnäkin valta päättää vesien kalakantojen hoidosta alueilla ei ole siirtymässä ely-keskuksille. Valta on ja pysyy kalatalousalueilla. Sen keskeinen elementti on paikallisesti laadittavat hoitosuunnitelmat, jotka perustuvat parhaaseen tietoon kalakannoista, vesistöjen tiloista sekä kalastuspaineesta paikallisesti. Tätä määritellään lainsäädännöllä ja tulevalla asetuksella, jotka luovat raamit sille paikallisten hoitosuunnitelmien tekemiselle. Mutta koska viranomaisvaltaa ei voitu antaa näille kalatalousalueille perustuslain mukaisesti, alin viranomainen on silloin ely-keskus, mutta näen, että tässä pitää nyt uuden lain myötä löytää kumppanuus paikallisten kalatalousalueiden ja ely-keskusten välille, jolloin nämä valmistellaan paikallisesti mutta vahvistetaan yhteisymmärryksessä ja neuvotellen. Mutta on selvää, että kun kalat eivät tunne kalavesien omistuksen rajoja, meidän täytyy tässä lähestyä tätä nimenomaan kalakantojen ja laajempien vesistöjen kautta.

Tähän kaupallisen kalastuksen luvan myöntämiseen valiokunta myöskin kirjasi mielestäni hyvän lisäyksen. Eli nyt kun käytännössä näitä ongelmia ei ole ollut juurikaan muualla kuin Etelä-Saimaalla — kysymys on muutamista kalastajista ja muutamista ongelmakohdista — näitä ei tehdä yksipuolisella päätöksellä vaan valiokunnan viisaan lisäyksen myötä ensin pilottihankkeella, jossa sopimalla haetaan ratkaisu siihen paikalliseen kaupallisen kalastuksen lupaan. Ely-keskuksilla on lisäksi erittäin tarkat rajat siitä, millä perusteella luvan voi myöntää, ja myöskin erittäin tiukat määräykset siitä, että jos kaupallinen kalastaja ei sovituissa ehdoissa pysy, häneltä lupa otetaan pois. Tähän ja paikallisten merkitykseen kalakantojen hoitosuunnitelmien tekemisessä viitaten voisin sanoa, että pelko siitä, että kalavesien omistajien oikeuksia tässä poljetaan, on ylimitoitettu, ja siinä mielessä tämä voidaan kyllä ihan hyvin mielin täällä hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi totean, että kun laki täällä toivottavasti saadaan vielä hyväksyttyä, sen jälkeen pyrimme tekemään asetuksen vielä tämän kauden aikana, koska se on oleellinen osa sitä kokonaisuutta, jonka me olemme kalalainsäädännössä ja siihen liittyvässä strategiatyössä tämän eduskuntakauden aikana tehneet.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on näiden kalakantojen hoidon ynnä muiden asioiden ohella muis-tettava, että eduskunta lakialoitteiden pohjalta 1996, poikkeuksellisesti siis ilman hallituksen esitystä — voi sanoa, että jopa hallituksen ja opposition yhdessä vastustaessa — hyväksyi maksuttomien ja maksullisten yleiskalastusoikeuksien laajenemisen, ja ne säilyvät tässä. Silloinhan hyväksyttiin onginnan ja pilkinnän jokamiehenoikeus, läänikohtainen viehekortti, seitsemän vuorokauden maksu ja 65-vuotiaiden ja myös vanhempien, kuten myös alle 18-vuotiaiden, vapauttaminen näistä maksuista.

Nyt täytyy sanoa, että niin mustaa paluuta menneisyyteen on kyllä tässä talossa edustanut keskustapuolueen, perussuomalaisten ja osin kokoomuslaisten vesialueiden omistajien asemaa ylikorostanut asema, että tässä eduskunnassa ei enää hyväksyttäisi näitä kalastusoikeuksia tämän eduskunnan toimesta. Ja toivon, että äänestäjät ottavat myös tämän asian huomioon, kun katsotaan, minkälainen eduskunta näistä kalastusoikeuksista päättää (Puhemies koputtaa) seuraavien vaalien jälkeen.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen tuota Rajamäen suhtautumista ja syytöksiä perussuomalaisia ja keskustaa kohtaan. (Kari Rajamäen välihuuto) Me olemme sillä kannalla, että vesienkin omistajille täytyy jäädä oikeuksia päättää siitä, miten siellä kalastetaan ja kuka kalastaa. Itse en ole ollut siinä vaiheessa täällä eduskunnassa, kun Rajamäki on käsitellyt näitä lakeja joskus menneisyydessä, (Jouko Skinnari: Olisi kannattanut olla!) mutta on hyvin heikkoa, että maaseudun väestön etuja pyritään polkemaan kaikilla sektoreilla. Eilen oli energiahakkeesta kysymys ja sen verotuksesta ja sen tuesta, ja nyt tänään käsitellään kaloja taas, ja kyllä siinä täytyy myöskin joitain menneitä tapoja noudattaa siinä, miten tätä lainsäädäntöä ja omistusoikeutta kohdellaan. Olen sitä mieltä, että sitä nyt siirretään vapaa-ajankalastajien haltuun, ja on toki hyvä, että ihmiset pääsevät kalaan, mutta pitäisi sinne vesialueitten omistajillekin jäädä siitä jotain, jotta (Puhemies koputtaa) kalastusalueita tulisi hoidettua jatkossakin kunnolla.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä tuli edustaja Heikkilän eli perussuomalaisen varapuheenjohtajan suulla nyt todistettua. 20 vuotta sitten edistykselliset vesialueen omistajat halusivat keskitetyn lupajärjestelmän, ettei kalamiesten aika mene lupien hakemiseen vaan kalastukseen. Etelä-Savon vesialueen omistajat olivat silloin yksi edistyksellisin porukka, koska maksuthan tuloutetaan vesialueen omistajille.

Täytyy sanoa, että tässä edustaja Heikkilän puheenvuorossa näkyy juuri tämä selkeä vastakkainasettelu ja hänen kaloissaan on omistajan merkki suomussa. Tämä ei ole kyllä maaseudun elinvoiman eikä tämän mahtavan kalavarannon hyödyntämisen ja virkistyskalastuksen eikä myöskään vesialueen omistajien etu, että asenteet ovat yllättävän voimakkaasti nyt menneet sellaisiksi. Edustaja Heikkilä onneksi ei ollut 20 vuotta sitten eduskunnassa, koska minä olen täysin varma, että voimakkaampaa vastustajaa nämä nykyiset kalastusoikeudet eivät olisi juuri saaneetkaan muualta.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On jotenkin hämmentävä tämä viittaus tähän lupien yhdestä paikasta ostamiseen. Siitä ei ole valiokunnassa sanottu yhtään sanaa eivätkä vapaa-ajankalastajien luvat, että saa yhden luvan, kun ostetaan, ole kaikkien etu, ja se viehekalastuslupa, mikä nykyään on läänikohtainen ollut — ja sen on voinut ostaa kätevästi verkosta tai pankkiautomaatilla maksamalla — on ollut todella hyvä uudistus, ja olen itsekin käyttänyt sitä kalastaessani niin Varsinais-Suomessa kuin Keski-Suomessa ja joskus jopa pohjoisemmassa. Minusta siitä ei ole puhuttu ollenkaan valiokunnassa, että semmoista olisi pitänyt poistaa. Nämä luvat täytyy saada joustavasti. On ollut puhe lähinnä ammattikalastajien, taval-laan, vesienlunastusoikeudesta sen ely-keskuksen kautta, ja siihen nyt ministeri totesi, ettei se ihan näin mene kuin mitä näihin ehdotuksiin on kirjoitettu, niin että jään mielenkiinnolla odottamaan sitä ministeriön asetusta. Perussuomalaiset haluavat (Puhemies koputtaa) säilyttää kestävät kalakannat.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin ministerin puheenvuorossa huomiota siihen, että kun näitä ely-keskusten velvollisuuksia nyt sitten tätä kautta lisätään ja samaan aikaan siellä ely-keskuksissa on, jos oikein muistan, 700 henkilön irtisanomiseen tähtäävät yt-neuvottelut menossa, silloin ministeri hyvin tietää, että maa- ja metsätaloushallinnon alalla erityisesti maatalouden tukitarkastukset pitää pystyä hoitamaan, jotta ne viljelijät ne tukensa saisivat ajallaan. Kysymys kuuluu ministerille: Miten tämä nyt sitten hanskataan? Kun samaan aikaan henkilökuntaa kovasti vähennetään ja te teette uusia velvoitteita, niin tuleeko tästä taas sellainen tilanne, ettei ole sitten henkilöitä, jotka näitä asioita käsittelisivät? Vai kuka tästä kärsii?

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu alkoi heti sähköisesti, niin kuin kalastuslakiin kuuluukin.

Siis kalavesien omistajien asema ei oleellisesti muutu uudessa laissa. Lain järjestelmään sisältyvät sekä valtakunnalliset kalakantojen hoitosuunnitelmat että alueelliset, kalatalousaluekohtaiset käyttö- ja hoitosuunnitelmat. Kalastuksen säätely perustuu alueella laadittaviin käyttö- ja hoitosuunnitelmiin, joiden laadinnassa kalastusoikeuden haltijalla on keskeinen asema — keskeinen asema. Vesialueen omistajilla on lisäksi jatkossakin mahdollisuus asettaa lupaehtoja myymiinsä kalastuslupiin. Tämä on varmaan se asia, joka tässäkin eniten puhuttaa.

Kannattaa muistaa, että meillä on Suomessa upeat kalakannat ja potentiaali vielä suurempaan kalavesien tuottoon. Tämä ei onnistu ilman kaupallista kalastusta.

Valiokunnan puheenjohtaja tuossa totesi, että kukaan ei ole aivan tyytyväinen tähän lakiesitykseen, mutta toisaalta (Puhemies koputtaa) kukaan ei ole aivan tyytymätönkään.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyviä asioita on tuotu esille. Edustaja Rajamäki, voisiko sanoa, aloitti sillä tykityksellä, että kyllä suomut karisivat silmistä. Ei asia nyt aivan noin mustavalkoinen ole kuin on kuvattu. Kyllä minun mielestäni valiokunnassa on hyvinkin yhteistuumaisesti tähän hankkeeseen suhtauduttu päämääränä kestävän kalastuksen mahdollistaminen jatkossakin Suomessa. Se on ollut kyllä tämä valiokunnan tahtotila. Täytyy sanoa, että erityisen kiitoksen voi antaa tässä ministeri Orvolle, joka on ottanut valiokunnan vinkeistä onkeensa, ja tätä on pystytty kehittämään tämän matkan varrella. Harmillista, että tässä kohtaa ei ole hallituksen ohjelman mukaisia monimuotoisia kalastusmaksuja, mikä olisi mahdollistanut esimerkiksi työttömyysturvan varassa olevien alempien sosiaaliluokkien mukaan ottamisen, ja olisi selkeästi rajattu tämä vaikka vapautusmaksu eläkeläisyyteen.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon todella, että Suomi ei harrasta samaa kalastuspolitiikkaa kuin aikaisemmin tämän lain jälkeen. Kun edustaja Myllykoski sanoi, että kestävää kalastusta voi harrastaa jatkossakin, niin nyt olisi korkea aika aloittaa, se on minun viestini ministerille ja eduskunnalle. Me olemme tehneet vakavia virheitä kalastuspolitiikassa siinä, että me olemme yksi niistä maista, jotka ovat tuhonneet vaelluskalakannat kaikkein eniten koko maailmassa: 90 prosenttia joista on tuhottu, ja kannat ovat kanveesissa. Nyt kun maailmalla suunta on menossa siihen, että kalastusmatkailusta, siihen liittyvästä opastoiminnasta, kaikista välineistä, mitä myydään, tulee isoja tuloja, tosi isoa bisnestä ja se on myös osa tätä erämaista puhdasta luontoa ja siihen liittyvää matkailua, niin nyt vaelluskalakannat kuntoon, kunnon alamitat sillä asetuksella ja saadaan Suomeen lisää työtä. Pitäisi siirtyä tällaiseen kalastuspolitiikkaan, jonka tämä kalastuslaki, jota olen ollut itse pitkään valmistelemassa, mahdollistaa mutta ei takaa. Nyt ministerille iso haaste siitä, että se asetus oikeasti toteuttaa riittävät alamitat ja rajoitukset, jotta kaikille riittää sitten lisää kalaa kalastettavaksi. Kalakantojen elvyttäminen on kaikkien etu.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesitys on ollut pitkään valmistelussa. Se aloitettiin jo silloisen ministeri Sirkka-Liisa Anttilan johdolla, eli seitsemän vuotta se on ollut putkessa. Se on kompromissi. Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja nosti sen esille, mutta periaatteessa valtaosa asiantuntijoista on ollut sitä mieltä, että tämä pitäisi viedä eteenpäin. Se käsittelee laajasti alaa ja ottaa huomioon esimerkiksi heikot kalakannat. Mutta kaikkein uhanalaisin laji tällä alalla on nimenomaan ammattikalastajat, ja tämä laki tarkoittaa parannusta ammattikalastajille. 13 § esimerkiksi, joka antaa mahdollisuuden alueelliseen kalastuslupaan, on edistysaskel ja antaa tulevaisuudenuskoa myös nuorille kalastajille. RKP ymmärtää tietenkin myös vesien omista-jien huolen, mutta aivan kuten edustaja Sankelo sanoi, tämä ei muuta oleellisesti nykytilannetta.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuosta pykälämuutosesityksestä, joka on jaettu edustajien pöydälle: Kyseessä on periaatteessa hyvin hyvin suuri periaatteellinen kysymys, että kun pohjoisen vesialueella jakoperuste tästä kestävän kalastuksen enimmäismäärästä on puolet valtiolle ja puolet paikallisille oikeuksien haltijoille, niin jostain käsittämättömästä syystä Inarinjärvellä jako-osuus on muutettu niin, että kaksi kolmasosaa on valtiolle ja yksi kolmasosa sitten paikallisten oikeuksien haltijoille. Näistä paikallisten oikeuksien haltijoista valtaosa on inarinsaamelaisia, kalastajasaamelaisia. Kun tässä talossa on parhaillaan ILO-sopimus ja saamelaiskäräjälakiesitys käsittelyssä, niin kuinka samat henkilöt, jotka kannattavat näitä esityksiä ja sopimusta, ovat valmiit polkemaan näin räikeällä tavalla saamelaisten oikeuksia? Miettikää vielä yhden kerran. Uskon, että Lapin edustajat ovat tässä asiassa täysin yksimielisiä, ja pohtikaa myöskin hallituksen riveissä, voiko tämän pykälän, 43 §:n 2 momentin, muuttaa.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olennaista tässä kalastuslaissa ovat tietysti nämä rajoitteet, vapaa-ajankalastajalle nämä kilorajat. Sata kiloa vuodessa on aika pieni, ja sen jälkeen täytyisi rekisteröityä ammattimaiseksi kalastajaksi. Tämä ei ole minun mielestäni kovin hyvin perusteltu. Mutta ely-keskukselle kuitenkin nyt annetaan valtaa tässä varsinkin rajoittaa kalastusta. Nyt itse Saimaan rannalla eläneenä ja kasvaneena me olemme siellä kymmeniä vuosia tulleet norpan kanssa hyvin toimeen, niin kalastajat kuin norpatkin keskenään. Kun meillä on tällä hetkellä jo merkittävästi rajoitettu kalastusta ja jopa liikkumista norppa-alueilla, niin minä näen nyt kyllä pienen peikon siinä, että ely-keskus edelleen sitten saa nyt sellaisen mandaatin tässä, että pystyy rajoittamaan lisää kalastusta ja liikkumista.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä lakia on valmisteltu 10 vuotta, ja voi sanoa, että on kyllä kunniaksi tälle hallitukselle, jota on paljon parjattu, ja myös tälle eduskunnalle, että tämä laki saadaan nyt hyväksyttyä. Intressitahoja on kuultu perusteellisesti, kun katsoo sitä mittavaa määrää, mitä on yksin jo ympäristövaliokunnassa ja sitten maa- ja metsätalousvaliokunnassa tehty. On hyvä, että on voitu löytää tämä yhteensovitus.

Minusta tämän lain hyväksyminen kertoo myös siitä, että suomalainen yhteiskunta on kaiken kaikkiaan valmis ottamaan vastuun siitä, että meillä kalavarannon rikkaus säilyy tulevaisuudessakin. Ja kyllä minä edustaja Rajamäen tunnot jaan siitä, että vesialueen omistajuus ja kalat eivät ole ne, jotka aina pitää liittää yhteen, vaan nyt me kaikki otamme vastuun siitä, että tulevaisuudessakin me saamme — toivon, että myös sitten kauppaketjujen kautta — jokaiselle suomalaiselle terveyttä edistämään tuon rikkaan ravinnon, joka kaloista saadaan.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesityshän juontaa juurensa todellakin pitkän kaaren kautta, ja paljon tässä ne kohdat, jotka koskevat tätä ammattikalastusta, pohjautuvat silloisen maa- ja metsätalousministerin Sirkka-Liisa Anttilan vuonna 2010 hyväksymään ammattikalastuksen kehittämissuunnitelmaan vuoteen 2015, ja sieltä on sitten juonnettu tähän lakiesitykseen näitä elyn pakkoluvituksia sun muita.

Eteläisellä Saimaalla tämä on herättänyt suurta huolta, kuten ministeri onneksi tietääkin, ja olen erityisen iloinen siitä, että maa- ja metsätalousvaliokunta otti tämän Saimaan alueen ihmisten huolen vakavasti ja kirjasi nämä erityismaininnat Saimaalla toteutettavasta pilotointihankkeesta.

Toivon, että ministeri Orpo erityisen terhakkaasti seuraa tämän pilottihankkeen toteutumista ja edistymistä ja varmistaa, että se otetaan kaikilla tasoilla riittävän vakavasti, jotta saadaan varmistettua se, että Saimaan vesillä harrastajakalastajat ja ammattikalastajat voivat rauhassa yhdessä kalastaa.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kaikki tahot, kaikki puolueet ovat olleet aivan yksiselitteisesti samaa mieltä siitä, että kalavesien kehittäminen on oleellisen tärkeää, kestävä kalastus on tärkeää, ja kaikilla on ollut mahdollisuus päästä kalaan. Tästä ollaan täysin yksimielisiä, kukaan ei ole esittänyt mitään muuta. (Kari Rajamäki: Jos isäntä antaa luvan, eikö niin?)

Tämä laki rajoittaa vain ja ainoastaan omistajien oikeutta, ei minkään muun tahon oikeutta, ja kun täällä kokoomuksen taholta varsinkin väitetään, että tässä ei oleellisilta osin puututa omistusoikeuteen, niin kyllä täytyy heti esittää kysymys: mikä on seuraava omistamisen laji, omistamisen ala, johon samanlaisia säädöksiä kokoomukselta on odottavissa? Ei ole laitaa se, että omistamista rajoitetaan tällä tavoin ilman, että sitä arvioidaan kunnolla — kun tiedetään vielä se, että kalavesiä ei muuten hoida kukaan muu kuin omistaja. Omistajalla on velvollisuus hoitaa ne, omistajalle annetaan rajoitteita ja omistusoikeutta heikennetään. Ei, tämä ei ole tasapainoista missään tapauksessa, (Kari Rajamäki: Eikö peräti sosialisointia?) kun meidän pitäisi kaikille mahdollisille (Puhemies koputtaa) taata hyvät kalastusmahdollisuudet.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa puhemies! Täällä on osittain syyllistetty allekirjoittanuttakin tästä 13 §:stä. Oma osuuteni viime vaalikaudella oli se, että me käynnistimme tämän valmistelun ja linjasimme ne periaatteet, joiden mukaan mennään eteenpäin hyvin laajalla osallistavalla valmistelulla, jossa olivat eri intressitahot hyvin laajasti mukana, ja se selittää senkin, että tässä on aikaa mennyt niin pitkälle. Mutta ne poliittiset linjaukset, mitkä tässä laissa ovat, ovat nykyisen hallituksen ja ministerin käsialaa. Niistä en kerta kaikkiaan ota vastuuta.

Mutta se on totta, että esimerkiksi Saimaalla viime vaalikaudella tehtiin paljon töitä, että kyettäisiin norpat pelastamaan ja samalla myöskin kalastajille, niin harrastus- kuin ammattikalastajillekin, siellä turvaamaan mahdollisuudet kalan pyydystämiseen. Siellä on monia keinoja käytetty, ja tilanne käsittääkseni tällä hetkellä on parempi kuin se oli aikaisemmin. Mutta se vaatii edelleen työtä, jotta me turvaamme molemmille mahdollisuudet. Ja ammattikalastajia meillä tänä päivänä on aivan liian vähän, sen takia kala suurimmaksi osaksi on ulkomaista, valitettavasti.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen täysin samaa mieltä kuin maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Leppä tuossa äskeisessä puheenvuorossaan. Olen seurannut, kaikella kunnioituksella, edustaja Rajamäen työskentelyä tämän asian tiimoilta toistakymmentä vuotta ja sitä, miten kiihkeästi hän on tätä ajanut läpi. Aina ne puheet ovat kiihtyneet ennen vaaleja, (Matti Saarinen: Oikealla asialla!) niin kuin äskeisessä ensimmäisessä puheenvuorossa kävi. Että tämä on ihan tuttua tyyliä.

Nyt käsittelyssä olevassa kalastuslakiesityksessä poljetaan räikeästi kalastuskuntien itsenäistä päätösvaltaa, ja ehdotuksia on niin monta muuta, että perussuomalaiset eivät voi muuta kuin esittää hylkyä tästä esityksestä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että Koillis-Savon ja Kuopion seudun pilkkimiehet toivon mukaan tuon äskeisen puheen, mitä edustaja Oinonen piti, tarkkaan lukevat.

Me emme ole ennen vaaleja vaan vaalien jälkeen välittömästi 95 jättäneet lakialoitteen, kun hallitukset eivät koskaan pystyneet antamaan onginnan ja pilkinnän jokamiehenoikeuden, läänikohtaisen viehekortin ja yli 65-vuotiaiden vapauttamista koskevaa esitystä. Me jätimme ensimmäisenä valtiopäivien avajaispäivänä laki- aloitteen, jonka veimme systemaattisella työllä 9—8-enemmistöllä maa- ja metsätalousvaliokunnassa läpi.

Tässä suhteessa täytyy sanoa, että edustaja Oinonen ja perussuomalaiset ovat RKP:n tiukalla vastustavalla linjalla näköjään nykyään.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäelle kertoisin sen verran, että tässä muutaman vaalitilaisuuden olen käynyt ja siellä ovat lukemattomat määrät kansalaisia käyneet kysymässä, että onko tämä taas niitä Rajamäen höpinöitä, että väkisinkö se yrittää runnoa tämän lain läpi. Ja kyllä on vain valitettavasti ollut todettava, että näin on.

Tässähän poljetaan kalastuskuntien itsemääräämisoikeutta, koska nyt pienillä, vähäisillä varoilla ovat kalastuskunnat istuttaneet sinne kalakannan ja nyt ely-keskus tulee ja myöntää sitten ammattikalastajille nuottaoikeudet näihin järviin. Mitä tämä tämmöinen peli on?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua kyllä ihmetyttävät vähän nämä edustaja Rajamäen puheet tästä. Minä itse olen sisävesialueella järvenrannalla, ja meillä on siellä kalastushoitoalue. Täytyy sanoa, että ei siellä ole kyllä minkäänlaista riitaa, ovat ne sitten omistajat, vesien omistajat tai muuta. Me teemme yhteistyötä. Kalastushoitoalue kerää nämä hoitomaksut, ja niillä istutetaan esimerkiksi siikaa, taimenta tai muuta kalaa, ja ei ole mitään ollut. Kyllä ainakin on tullut tuolta pieniltä järviltä, että minkä takia mennään tähän, että kalastushoitoalueet sivuutetaan ja kaikki valta tavallansa annetaan ely-keskukselle. Kyllä tätä toimintaa ei arvosteta. Ja tiedättekö, että myös kalastushoitoalue passivoituu? Eiväthän ne viitsi mitään enää tehdäkään. Tätäkö te haluatte?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lupajärjestelmän pitää olla sellainen, että se myöskin vesialueen omistajien kannalta on todella maksujen ynnä muun osalta hyvä. Virkistyskalastusta ja kalastusharrastusta pitää levittää, että saadaan entistä enemmän nuoria mukaan.

Edustaja Mäkipäälle voin sanoa, että minäkin olen pilkkinyt Nerkoolla. Siellä on hyvä ilmapiiri. Mutta valitettavasti on alueita, joita sisäministeriajaltakin muistan. Lähetettiin valokuvia Vaasan saariston tietyistä rannikkoalueista, joissa sepeliä levitettiin monta traktorikuormallista pilkkimiesten suosimille jääalueille, että kairat rikkoutuisivat. Valitettavasti tässä maassa ei näköjään asenne joka puolella ole kunnossa.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreät pitävät tärkeänä kestävien kalakantojen ja vaelluskalakantojen vahvistumista, ja sillä silmällä olemme tätäkin lakia erityisesti tarkastelleet.

Uudella kalastuslailla pyritään turvaamaan nykyistä paremmin kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö. Näemme, että uusi kalastuslaki on sen suuntainen, että se tukee kalakantojen vahvistumista. Olennaista on kuitenkin, että kalastusasetukseen kirjataan riittävät alamitat ja myöskin ylämitat kalojen lisääntymisen varmistamiseksi ja kalojen geeniperimän — esimerkiksi isojen haukien — jatkuvuuden varmistamiseksi.

Uusi kalastuslaki helpottanee myös uusien kalastajien hakeutumista harrastuksen piiriin, sillä se yksinkertaistaa kalastuksen maksukäytäntöä. Tämähän on kaikin puolin suotavaa, että kalastus lisääntyisi tässä maassa ja yhä useammat ihmiset harjoittaisivat tätä.

Mitä tulee vaelluskalojen tilaan, niin on hyvä, että lakiesitykseen sisältyy vaelluskaloja koskeva oma luku, minkä lisäksi on myös läpäisyperiaatteella vaelluskalat mukana tässä.

Valiokunnassa esitin kolmea asiaa (Puhemies koputtaa) pykäliin: että olisi verkkokoko rajoitettu neljään, sitten asetuksessa huomioitaisiin ylä- ja alamitat...

Ja jatkan myöhemmin. — Kiitos, puhemies.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuteminen on hieno asia, ja sen turvaaminen on myös poliittisesti tehtävä. Hienoa, että saamme viimein käsitellä tätä kauan odotettua lakiesitystä tässä salissa, mutta se, miten kalakantojen hoito ja suojelu tosiasiallisesti turvataan, riippuu nyt pitkälti tämän pian hyväksyttävän lain pohjalta annetusta asetuksesta.

Ministeri Orvolta haluaisin kysyä, onko asetukseen nyt tulossa varmasti riittävän tiukat pyyntirajat, että kalojen luontainen lisääntymiskierto on tosiasiallisesti mahdollista.

Keskustan ja perussuomalaisten hylkäysvastalause on todella surullinen, koska se perustuu siihen, että omistajien edut ja kalakantojen suojelun edut laitetaan vastakkain täysin keinotekoisesti, (Jari Leppä: Tämä laki laittaa vastakkain!) koska tosiasiassa riittävän tiukat toimet luontaisten kalakantojen elvyttämiseksi on kaikkien etu, myös vesialueiden omistajien.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnassa mieluusti pyritään kyllä jakamaan saalista, ennen kuin on edes pyynti päästy aloittamaan. Täytyy sanoa, että vapaa-ajankalastajan näkökulmasta yhdyn kyllä tuohon edustaja Oinosen näkökulmaan ihan oikeasti siinä, miten ainakin kansalaiset kokevat tämän lainsäädännön kehittymisen.

Tässä vuosien saatossa on käynyt selkeästi myös niin, että kalavesien hoitoon tarkoitetut määrärahat ovat pienentyneet, kun sinne on tullut vapautuksia, eikä myöskään valtion tuki ole ollut sillä tasolla, mikä olisi ollut suotavaa tai mitä olisi jopa edellytetty. Tästä olisi hyvä kuulla ministeriltä arvio, onko todellakin näin käynyt.

Ja kun määritellään nyt sitten, että vähäisessä määrin voidaan myydä kalaa, niin kyllä ihmiset joutuvat ihan oikeasti miettimään, kuinka lähelle harmaata taloutta heidät näillä säädöksillä sitten asetetaan. Suomalainen on oppinut kalastamaan. Se on yksi tietty perinne. Mieluumminkin tulisi edistää sitä kalastamista kuin asettaa siihen uusia rajoituksia, joita nämä käytännössä kuitenkin ovat.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä salissa puhutaan monesti kauniisti lähidemokratiasta, ja nyt kun sen päätöksenteon paikka on, niin niitä ihmisiä parjataan, jotka koettavat puolustaa paikallisten ihmisten oikeuksia vaikuttaa omiin asioihinsa. Samalla on surullista, että osakaskuntien toimijoita ja kalatalousalueitten toimijoita syyllistetään ja heidän töitään väheksytään. He ovat tehneet kunnostushankkeita, merkinneet karikoita, määränneet suojelualueita ja rajoituksia. He ovat järjestäneet uistelutapahtumia ja istuttaneet kalaa. Miksi te haluatte tällaista vastakkainasettelua?

Paikallisten työ ja sitouttaminen esimerkiksi uhanalaisten kalakantojen suojeluun on ensiarvoisen tärkeää. Nyt kun heidän mielipiteensä poljetaan, on erittäin vaikea saada enää luottamusta sille tasolle, että siellä paikalliset toimijat haluaisivat käyttää omia rahojaan — kun ei heillä mitään valtaakaan jatkossa ole. Keskustalle lähidemokratia on tärkeä tässäkin asiassa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rossin puheenvuoron johdosta täytyy sanoa, että toivon kyllä, että Kuopion torin ihmiset ja Kuopion aktiiviset pilkkikerholaiset ja eläkkeensaajat tosiaan kuulevat tuon väitteen, että tämän viimeaikaisen lainsäädännön johdosta ovat omistajien oikeudet heikentyneet ja on liikaa kehitetty näitä harrastuksia, muun muassa jokamiehenoikeuksiin kuuluvaa ongintaa ja pilkintää.

Huolimatta siitä, että vuoden 97 alusta onginta ja pilkintä tulivat jokamiehenoikeudeksi, niin keskustapuolue on maa- ja metsätalousministe-riössä pitänyt tähän saakka huolen siitä, että onginnasta ja pilkinnästä on maksettu yli miljoona euroa vuodessa vesialueiden omistajille kor-vauksia. Se on sama kuin marjastuksesta ja sienestyksestä pitäisi maksaa maanomistajille korvauksia, mutta sitä varmasti edustaja Rossi ja edustaja Oinonen haluavatkin.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minun keskeisin kritiikkini liittyy kalavesien hoitoon: siihen, miten sitä rahoitetaan, ja kun sitä ei ole pystytty hoitamaan näiden lupamaksujen kautta eikä myöskään valtion budjetin kautta, niin lopputulema on ollut alenema. Sitä minä halusin ministeriltä kysyäkin, vahvistukseksi, onko näin ollut vai ei. Tämä on se keskeisin asia, koska sitten jos ei ole hoidettu kalavesiä kunnolla, niin ei siellä ole mitään pyydystettävääkään. Siinä mielessä minä kyllä mielelläni tulen siihen samaan pilkkikerhoon keskustelemaan tästä asiasta, Kuopiossa tai jossakin muualla.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä nyt täytyy aloittaa siitä, että mielestäni kaikki eivät ole ihan sitä ymmärtäneet, että kalakantoja pitää hoitaa kokonaisuuksina, vesistöinä, ja tässä tapauksessa koko Suomea ja sitten tarkemmin ajatellen vielä tätä Itämeren aluettakin ajatellen. Me emme voi lähteä siitä, että jos jollain kalatalousalueella on asiat hoidettu hyvin, niin se on automaattisesti kaikkialla tehty niin. Meillä on ihan selkeästi Suomessa alueita, jotka ovat täysin ylikalastettuja ja kalakannat ovat kuolemassa. Meillä on alueita, joissa on tehty mahdottomaksi vaelluskalojen nouseminen kutupaikoilleen, eli luontaiseen lisääntymiseen ei ole edellytyksiä. Jos me haluamme pelastaa suomalaiset kalakannat, kuten edustaja Niinistökin täällä totesi, niin me tarvitsemme uuden kalastuslain, joka luo raamit.

On myöskin täysin väärin edelleen väittää, että vietäisiin se valta päättää ja valmistella niitä asioita pois sieltä kalatalousalueelta ja vesien omistajilta. Ei viedä! (Pentti Oinonen: Viedään!) Ei ole mahdollista saada tätä järjestelmää toimimaan, jollei synny kumppanuutta kalatalousalueiden, vesialueiden omistajien, eri vehkeillä kalastavien ja vaikka kaloja suojelevien välillä ja jollei sitä tehdä siellä kalatalousalueella.

Tämä laki antaa siihen kaikki edellytykset. Me keräämme kalakantojen hoitomaksua uudella järjestelmällä sen tähden, jotta voidaan palauttaa rahaa kalavesien omistajille ja kalatalousalueille kalakantojen hoitoon, poikasten istutukseen, lisääntymisalueiden kunnostuksiin. Ylipäänsä pidetään huolta vesien kunnosta ja niin edelleen. Tämä on se lähtökohta. Mielestäni meidän ei pidä lietsoa täällä tätä vastakkainasettelua, jota te sanotte meidän lietsovan tällä lakiesityksellä. Minusta se on täysin päinvastoin. Edelleen se kaikki päätäntävalta on siellä paikallisesti. Jos asiat hoidetaan hyvin, kun on tähänkin asti hoidettu, niin siitähän pitää olla tyytyväinen.

Mitä sitten tulee näihin ely-keskusten resursseihin, joista edustaja Anttila kysyi: tärkeä kysymys. Me todellakin olemme joutuneet vähentämään yt-neuvotteluilla ihmisiä ely-keskuksista, 550 ihmistä vähenee. Muistaakseni keskustan taholta on puhuttu tuhansista ihmisistä, joita pitäisi vähentää valtionhallinnosta tai julkisesta hallinnosta. Eli tämä on juuri sitä, mitä me joudumme tekemään, jotta rahat riittävät, vähentämään väkeä. Mutta me puutuimme rakenteisiin, eli kala-asioita käsitellään jatkossakin 11 elyssä mutta hallinnollisesti voimat keskitetään kolmeen elyyn. Mutta on aivan selvää, että ely-keskuksissa se resurssi kohdistuu ennen kaikkea siihen, että valvotaan sitä, että asioita hoidetaan hyvin, ei mennä sinne paikallisesti tekemään niitä päätöksiä. Siis tämä keskittäminen kolmeen, eli rannikkoalueet, Järvi-Suomi ja Lappi ovat ne, joissa ovat hallinnollisesti vahvat kala-elyt, ja sen lisäksi toimipisteitä on 11. Tämä julkisen talouden tilanne on kieltämättä haaste, mutta tämäkin edellyttää luontaisesti sitä, että asioita pitää hoitaa paikallisen elyn kanssa.

Mitä tulee kalastuksenhoitomaksujen kertymään, joka on aivan oleellinen siinä, että rahaa saadaan palautettua, alun perin pyrittiin löytämään yksi yhtäläinen kalastuksenhoitomaksu kaikille muille paitsi lapsille ja nuorille, mutta sitten päädyttiin poliittisen prosessin myötä vapauttamaan 65-vuotiaat. Edustaja Myllykoskelle: sitten jos lähdetään edelleen hakemaan ja vaikka löytyisikin näitä sosiaalisia perusteita, niin sitten se rapauttaisi jo niin pitkälle sen pohjan, millä me näitä kalakantojen hoitomaksuja kerätään, joten mielestäni tämä on nyt se, millä mennään. Eli mahdollisimman moni maksaa mahdollisimman vähän, sen täytyy olla perusperiaatteena. (Markus Mustajärvi: Entäs Inarijärvi?)

Tämä Inarin kysymys: Perustuslakivaliokunta ja maa- ja metsätalousvaliokunta käsittelivät sitä perusteellisesti, perustuu laskentaan. En ole tämän asian paras asiantuntija ja luotan siinä siihen näkemykseen, mikä perustuslakivaliokunnasta on tullut ja miten valiokunnat sitä asiaa ovat arvioineet.

Sitten viimeiseksi vielä haluaisin sanoa sen, että kun me puhumme suomalaisen ruoan pöytään saamisesta ja ravintoloihin saamisesta, kouluihin saamisesta, niin kyllä siihen tietenkin tarvitaan ensinnäkin ne vahvat kalakannat, että on, mitä kalastaa. Sen jälkeen tarvitaan suunnitelmallisesti se, miten niitä lupia sille ammatilliselle kalastukselle voidaan myöntää, ja siis lähtökohta on se, että paikallisesti katsotaan ne mahdollisuudet, mutta viranomaisella on sitten toivottavasti hyvin kehittyvän prosessin myötä mahdollisuus lupa antaa. Me tarvitsemme myöskin ammattikalastajia tässä maassa. Esimerkiksi Itämerellä silakkakanta on tällä hetkellä niin vahva, että koska Venäjän vientikieltojen myötä troolit eivät tahdo lähteä merelle, on uhka, että silakkakanta kasvaa niin vahvaksi, että se kääpiöityy. Eli kalakannat vaativat pärjätäkseen myöskin hyvää kalastamista, ja me tarvitsemme myöskin ammattikalastajia tähän maahan, ja sekin kuuluu valtioneuvoston ja eduskunnan vastuulle, että tästäkin huolehditaan.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kyllä todella surullista, että edustaja Rajamäki on valinnut tällaisen huutotaktiikan tähän ääntenkalasteluun. Kyllä tässä nyt on varmasti paljon muitakin kipukohtia ollut kuin pelkästään tämä vesialueitten omistaminen. (Ville Niinistö: Eihän se ole ehdokkaana!)

Minä todellakin haluan myöskin parantaa vaelluskalojen asemaa ja kantoja, ja tässä ei oteta kyllä huomioon, millä me jatkossa parannamme roska- ja särkikalojen valtaamia ja pilaamia vesistöjä ja sitä kautta edistämme sitten tuota arvokalan määrää vesissä. Ja kyllä, vaellussiikaa me varmasti tuolla Pohjois-Pohjanmaalla myös haluamme jatkossa kalastaa, mutta myöskin edelleenkin harmaahyljeongelma on niiltä osin ratkaisematta. Halli ei syö pakastekalaa.

Aivan todella ansiokkaasti edustaja Mustajärvi on nostanut nämä pohjoisen Suomen erityisolosuhteet. Nyt, ministeri, te totesitte itse, että ette ole tämän asian paras asiantuntija, ja minä toivon, että uskoisitte sitä, mitä täällä edustaja (Puhemies koputtaa) Mustajärvi ja Lapin kansanedustajat, jotka tietävät tilanteen, teille tästä asiasta sanovat.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tästä keskustelusta näkyy, että osa edustajista katselee tätä Lapin kalavesien osalta, osa rannikon vesien ja osa sisävesialueiden osalta. Itse kun on tuolta pohjavesialueilta, voi todeta, että nämä kala-asiat ovat sellaisia, ettei voi kuin hyvin tyynesti suhtautua näihin kysymyksiin.

Tässä kalastuslaissa on paljon hyvää, tavoitteet, ja kaikilla on halu kehittää kestäviä kalakantoja. Mutta kyllä tätä täytyy ihmetellä, että virkavaltaisuutta ollaan tässä kasvattamassa. Kaikki ovat useasti tässä salissa puhuneet byrokratianlaskutavoitteesta, mutta tämä on yksi osoitus taas siitä, että emme me kulje siihen suuntaan.

On hienoa, että ministeri on täällä paikalla, ja haluaisinkin nyt tiedustella teiltä: Onko teidän mielestänne oikein ja kohtuullista, että omistajan oikeuksia kavennetaan? Oikeudet poistuvat, mutta velvollisuudet jäävät. Ettekö luota riittävästi paikalliseen päätöksentekoon?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa edustaja Hautala käytti aivan loistavan puheenvuoron. Joka sanaan on helppo yhtyä.

Hivenen tiukemmin sanon tuonne kokoomuksen suuntaan: Ymmärrettävästi sieltä ei ole paljon vastauspuheenvuoroja pyydetty, koska tämä vesialueitten omistajakysymys ei ole teille valitettavasti kovin tärkeä. Me haluamme puhua suomalaisen omistajuuden puolesta myös tässä tilanteessa ja haluamme toimia byrokratiaa vastaan myös tässä tilanteessa, emme sillä tavalla, että me vain puhuisimme ja että toimisimme toisin. Tässä on nyt käytännön esimerkki, edustaja Suutari, esimerkiksi teille: toimitteko te niitten maanomistajien, vesialueitten omistajien edun puolesta vai jonkun muun intressin puolesta? Tämä on yksi ongelma tässä lainsäädännössä. Niin kuin edustaja Hautala sanoi, tässä on paljon hyvääkin, mutta tämä on ehdottomasti yksi huonoimmista asioista.

Keskusta haluaa sopua vapaa-ajankalastajien, ammattikalastajien ja kotitarvekalastajien välillä, eikä pidä lietsoa sellaista vastakkainasettelua eikä pyrkiä populistisella tavalla hakemaan tässä meidän linjastamme tähän liittyviä elementtejä.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nykyiset kalatalousalueet ja vesitalousalueiden omistajat menettävät päätösvaltaa, ja piste. Minun mielestäni nämä ely-keskukset kaappaavat nyt viranomaisvaltaa, ja vielä tässä hankalassa valtion taloudellisessa tilanteessa. En pysty ymmärtämään sitä, että ely-keskuksia kuormitetaan ylimääräisillä töillä, kun siellä on mittavat luparuuhkat muutenkin olemassa. Nykyiset kalatalousalueet ja vesistöjen omistajat pystyvät kyllä huolehtimaan paikallisesti ja paikallisista olosuhteistaan nämä kalastuksen mitoitukset.

Vihreiden eduskuntaryhmän edustajille: toivoisin, että missään nimessä tämä teidän toivomanne asetus näistä kalojen ylä- ja alamitoista ei tule voimaan, se, mikä ensimmäiseksi meille on esitetty. Ne ovat vieraita sille todellisuudelle, minkä kanssa nyt elämme.

Ministeri Orpo, te totesitte, että te haluatte olla suomalaisen kalan puolella. Tällä hetkellä kaupallista kalaa tiskeillä on ainoastaan 5 prosenttia, ja se tilanne koko ajan pahenee. Tänäänkin tuossa meidän eduskunnan kuppilassa siikakeitto oli hyvä, mutta kala oli Kanadasta. Mitä aiotte tehdä, jotta kaupallinen kala tuolla kalatiskeillä tästä (Puhemies koputtaa) paranee?

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa edustaja Vehkaperälle, että se kuha alkaa olla vieras sille todellisuudelle, missä me elämme tuolla Turun Saaristomerellä, ja se johtuu siitä, että niitä riittäviä lisääntymisen edes kerran takaavia alamittoja ei ole olemassa.

Eli me vihreät olemme halunneet varmistaa sen, että me siirrymme sellaiseen kalastuspolitiikkaan, jossa me ymmärrämme, että niitä kalojahan muuten ei kukaan omista. Perustuslakivaliokuntakaan ei sano, että kaloja omistaa vesialueen omistaja, edes vettä hän ei omista, vaan hän hallinnoi sitä, miten siellä voi toimia tiettyyn rajaan saakka. Ja siitä nyt neuvotellaan, miten se tehdään järkevästi.

Kalakantojen lisääntymisen kannalta me tarvitsemme lisää petokaloja. Ne ovat arvokkaita ruokakaloina, ne ovat arvokkaita ekosysteemin kannalta: mitä enemmän on petokaloja, sitä vähemmän on särkikaloja, vähennetään Itämeren ja järvien rehevöitymistä. Eli me tarvitsemme kunnon asetuksen, joka asettaa sellaiset rajat, että me saamme viiden vuoden aikavälillä kalakannat elpymään, esimerkiksi Saaristomeressä kuha kunnolla elpymään, isompia kuhia, ja sen jälkeen niitä voi kalastaa enemmän. Onkos tämä niin vaikea ymmärtää, edustaja Vehkaperä, että meidän politiikallamme me saamme enemmän kalastettavaa, te haluatte heikentää kalakantoja?

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rantakangas antoi ymmärtää, että kokoomus tai henkilökohtaisesti minä emme puolustaisi omistajia valtion mielivaltaa vastaan, ja tämä täytyy tietysti ehdottomasti kiistää.

Tässä kala-asiassa olen kyllä ollut toimijana ja yrittänyt puolustaa nimenomaan viesteillä eteenpäin omistajienkin asioita. Täytyy sanoa, että en ole valiokunnan jäsenenä pystynyt perehtymään tarpeeksi tähän asiaan, että pystyisin siitä sisällöstä sanomaan sen enempää.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En halua laajemmin puuttua tähän asiaan, mutta erään seikan haluan kuitenkin ottaa esille, ja se koskee kotimaisen kalan osuutta.

Olen suuri kalanystävä. En juurikaan syö enää nykyisin lihaa. Ostan mielelläni kalaa, mutta kai te olette nähneet, mikä on tilanne tiskillä. Kotimainen kuhafile maksaa 39,50 euroa — 39,50 euroa K-kaupassa. Mitä maksaa aivan loistava norjalainen kassilohi? 8,50 kilolta. Onko tässä mitään järkeä? Turha puhua silloin kotimaisen kalan ostamisesta, kun hintasuhteet ovat tällaiset.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki puhuvat lähiruuasta, ja niin kuin edustaja Salolainen totesi, niin kala on tällä hetkellä arvokasta täällä Helsingissä, mutta niin se on myös meillä. Osaksi se johtuu tietysti siitä, että Kainuun merellä on hyvin paljon omatarvekalastajia, he kalastavat sieltä, ja sen takia kauppoihin ei sitten kalaa viedä. Ainut, mikä on ehkä yksi tekijä siinä, että Oulujärven kalaa tulee tänne Etelä-Suomeen, on yhdestä kalatoimija Oulun puolella, joka kiertää Oulujärven kerran viikossa ympäri ja kerää kalat ja tuo ne sitten tänne Etelä-Suomeen markkinoille.

Mutta ennen kaikkea minua huolettaa se, jos ei sitä oman järven kalaa löydy edes kouluissa. Olisi tärkeätä, että kouluissa olisi lähiruokaa ja ennen kaikkea kalaa tarjolla. Sitä ei tahdo saada, elikkä kalastajat ovat niin vähissä, että he eivät pyydä, tai sitten kalaa on sen verran vähän, että sitä ei ole saatavissa. Ammattikalastajia Oulujärvellä on todella vähän, alle (Puhemies koputtaa) kymmenen.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä uusi kalastuslaki on selvä parannus siihen, että uhanalaiset vaelluskalat pääsevät nousemaan kutujokiin ja luontainen elinkierto elpyy.

Tosin vihreät halusivat parannuksia lakiin rajoittamaan yletöntä verkkokalastusta ja toisaalta sitä, että katiskalla voi tukkia pienen kutujoen. Myös alamitat olisi hyvä saada uhanalaisten kalojen osalta lakiin, mutta ilman muuta asetus on tehtävä kunnianhimoisesti, jotta ylipäänsä on, mitä kalastaa tulevaisuudessa. En ymmärrä keskustapuolueen linjaa, sitä linjaa, että he haluavat viimeisetkin emokalat ja kalat kalastaa pois vesistä.

Lain rinnalla ja asetuksen rinnalla on, totta kai, vietävä määrätietoisesti eteenpäin myös kalatiestrategiaa ja kalateiden, kalaväylien rakentamista. Toisaalta on esitetty myös arvioita, että meillä on lukuisia pienvesistöjä, joissa on sähköntuotannon kannalta olematonta pienvesivoimaa, joka haittaa kalataloutta merkittävästi. Ministeri Orpo, tekin olette nostanut esiin näitten esteiden purun ja patojen purkamisen. Kysyn teiltä: missä tässä nyt mennään?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan vastalauseen ytimenä on se, että emme halua siirtää lisävaltaa ely-keskukselle emmekä halua lisää byrokratiaa.

Mutta edelliseen puheenvuoroon on pakko todeta se, että yksikään muu puolue tällä vaalikaudella ei ole raivokkaammin puolustanut uhanalaisia vaelluskaloja, (Kari Rajamäki: Hetkinen!) ja olemme myöskin päässeet maa- ja metsätalousvaliokunnassa laajaan yksimielisyyteen siitä, mitenkä tämä tapahtuu. (Kari Rajamäki: Rehellisesti, edustaja!) Täytyy sanoa, että kun me olemme tähän vastalauseeseen koonneet myöskin kohtia, jotka liittyvät vaelluskaloihin, niin haluamme myöskin parantaa edelleenkin niitä olosuhteita.

Esimerkiksi ministerille voi huomauttaa, että edelleenkään siellä ministeriössä ei tunneta käsitettä "kalastusmatkailu", vaikka Tornionjoella kalastusmatkailun vuosittainen tuotto on 5 miljoonaa euroa. 43 §:n, joka liittyy Inarinjärven osuuteen, myöskin haluamme palauttaa entiselleen (Puhemies koputtaa) ja myöskin poistaa 9 §:n, jossa on valtion yksityiset omistukset Tornionjoella.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aina siinä vaiheessa kyllä herää, kun menee kiihkoisen itsekehun puolelle. Minun mielestäni edustaja Rundgren jo vähän ikävästi tuo sen niin kuin valiokunnan näkemyksenä. Kyllä me olemme sen yhdessä rakentaneet, ja uskon, että tästä saan kyllä kansanedustaja Rajamäen olemaan kanssamme samaa mieltä, että kyllä valiokunta on sen tehnyt, yli poliittisten rajojen nähnyt sen, mikä on vaelluskalojen merkitys. Ei sitä ole tehnyt keskustapuolue. (Kari Rajamäki: Näin on!) Minun mielestäni edustaja Rundgren vähän lyö tässä nyt kyllä niin sanotusti harhaan, ja itse asiassa olen vähän pettynyt, että edustaja Rundgren ei tätä Inarijärven asemaa ottanut esille niin, että se olisi ollut erillisenä pykälämuutoksena. Se oli kyllä oleellinen pettymys tämän asian käsittelyn osalta. Mutta kyllä, näitä asioita vaelluskalan osalta on valiokunta yhdessä edistänyt.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni lähti liikkeelle siitä edustaja Karimäen huomiosta, jossa syyllistettiin keskustaa siitä, että se on ikään kuin hoitanut huonosti vaelluskala-asioita. Olen täsmälleen samaa mieltä edustaja Rajamäen ja Myllykosken kanssa siitä, että me olemme yhdessä onnistuneet tämän tekemään. Mutta ei silloin pidä myöskään osoittaa syyllistävää viestiä keskustaan, niin kuin nyt on julkisuudessakin monin paikoin tapahtunut.

Emme me ole täällä kala-asiassa pelkästään näissä omistuskysymyksissä kiinni. Me puolustamme kalavesien omistajien oikeuksia ja mahdollisuuksia vaikuttaa omiin kalavesiinsä ja siihen kalastukseen, mikä siellä on, mutta me olemme johdonmukaisesti olleet puolustamassa vaelluskalojen mahdollisuuksia Suomessa ja kalastusmatkailun kehittämistä. (Ville Niinistö: Mites se Kollaja?)

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Osakaskunnat tekevät kyllä hyvää ja vastuullista työtä niin kalakantojen hoidon suhteen kuin vesistöjen suojelun suhteen, ja sen takia tämän päätösvallan pois vieminen ja siirtäminen elyyn suurelta osin ei kyllä paranna tätä tilannetta. Kalavesien sosialisointi ei ole nykypäivän ratkaisu, ja tämmöisiä pitäisi meidän kyllä välttää.

Olen, aivan samoin kuin edustaja Anttila oli tuossa edellä, huolissani ely-keskusten resurs-sien riittävyydestä, kun tiedetään, että sieltä henkilöstöä vähennetään. Nyt vielä sinne tulee lisää asioita tämän kautta. Sen lisäksi olen myös huolissani siitä, kuinka meillä tulee raha riittämään näitten kalakantojen hoitoon, kun jo nyt rajataan aika paljon väkeä ulos kalastusmaksujen ulkopuolelta ja muutenkin valtion tuet näihin vähenevät. Kuinka meillä tulevat, herra ministeri, rahat riittämään siinä, että me pystymme siellä paikallistasolla huolehtimaan tästä kestävästä kalakannasta?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan rehellinen ennustus elävästä elämästä: luuletteko, arvoisat edustajat, tosiaan, että kalastajat pitävät työntömittaa mukanaan veneessä tai kalastusvälineessään, kun ovat tuolla järvellä mittaamassa kalojen pituutta tai silmien kokoja?

Kysyisinkin ministeriltä ihan rehellistä vastausta siihen, millä te aiotte valvoa kaikki nämä pykälät ja kiristävät toimenpiteet, mitä tässä laissa on. Miten te esimerkiksi valvotte sen, että se alamittakala heitetään pois? Kertokaa se minulle.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ministeri Orpo, te ette vastannut siihen kysymykseen, miten tullaan toimeen sillä 550:tä vähemmällä työvoimalla, mitä siellä ely-keskuksissa on. Sen sijaan heititte ilmaan jonkin väitteen siitä, että keskusta on vähentämässä tuhansia. Samalla tavalla edustaja Kopra linjasi, että kun viime vaalikaudella asetettiin tietty työryhmäporukka valmistelemaan näitä lakipykäliä, niin muka sen pohjalta minä kannan tästä vastuun. Tämä on sentyyppistä, arvoisa kokoomus, politiikkaa, jolla ei ainakaan rakenneta sitä yhteistyötä, jos te sitä haluatte. Sanon sen aivan suoraan.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kalavesi ei tarvitse vastakkainasettelua, vaan yksituumaisuutta, ja valitettavasti nyt on niin, (Kari Rajamäen välihuuto) että tämä lakiesitys toi tullessaan sitä vastakkainasettelua, mistä nimenomaan täällä meistä jokainen on alleviivannut, että sitä ei pidä olla. Siksi en pidä hyvänä tällaista lainsäädäntöä. Kyllä tämän olisi pitänyt olla tasapainoisempi kaikkien intressiryhmien osalta.

Puhemies! Meillä on vain nyt niin, että jos eivät paikalliset ihmiset esimerkiksi tähän valvontaan lähde sitoutumaan, niin tätä ei pysty valvomaan yhtään kukaan. Ei kukaan. Yksikään virkamies, yksikään viranomaistaho ei pysty tätä valvontaa suorittamaan, mitä tässä laissa nyt esitetään. Ja siksi olisi kyllä kannattanut enemmän luottaa paikalliseen asiaan.

Aivan samaa mieltä olen kuin ministeri, kun hän otti Itämereltä silakasta esimerkin ja sanoi, että se on alikalastettua. Se on hyvä esimerkki siitä, että meillä kalavedet ovat täysin erilaisia. Osassa ylikalastetaan, osassa alikalastetaan, ja omistajat, osakaskunnat, määräävät erittäin merkittäviä rajoituksia ja kieltoja. (Puhemies koputtaa) Sen pitäisi riittää.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty hyvin värikästä keskustelua. Lapin kalastusoikeuksista käytiin myös valiokunnassa keskustelua, jota edustaja Mustajärvi on nostanut tähän esiin. Tietysti nämä saamelaisten kalastusoikeudet ovat semmoisia ikimuistoisia, erilaisia, ja Suomessa ei tätä saamelaiskysymystä ole ratkaistu. Siellä käydään jatkuvasti vääntöä siitä, kuka on oikea saamelainen ja kuka ei ole, niin että valiokunta jossain vaiheessa harkitsi, että pitäisi tämä saamelaiskysymys ratkaista jopa ensiksi. Mutta sitten tässä valtion Inarinjärven jakamisessa kyllä pitäisi paremmin ottaa tämä saamelaisten asema ja heidän, jotka asuvat siinä järven rannalla, oikeutensa huomioon, kun kaloja jaetaan siellä. Siinä mielessä kannatan tätä Mustajärven ehdotusta, mikä on tänne pöydille jaettu.

Vielä voisin vaelluskalojen noususta voimalaitosten ohi sen verran todeta, että ministeri on hyvin tuonut esiin, että sitä (Puhemies koputtaa) pitäisi parantaa. Se on myöskin näitten kansainvälisten lohenpyynti- ja muitten sopimusten kannalta hyvä, jos saataisiin nousuportaita vähän enemmän sinne sitten ja ehkä osin luovuttaisiin voimalaitosten perinteisestä sadeveden...

...nautintaoikeudesta.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella tässä on selvästi näkynyt, että maa- ja vesialueita omistavien ja omistamattomien välinen jännite on noussut. Se on vähän kaipuu sinne isäntävallan, 50-luvun, henkeen jollain tavalla. Tämä on surullista, koska vesistöjemme talouskalakantojen muodostamaa luonnonvaraa ei Suomessa hyödynnetä.

Koko maaseutupolitiikan, maaseudun elinvoimaisuuden, koko meidän matkailun näkökulmasta kalastukseen liittyy suuria mahdollisuuksia. Meillä on ammattikalastuksen arvo sisävesillä vain 10 miljoonaa euroa, merialueella se on noin 70 miljoonaa euroa, meillä on suuri mahdollisuus siellä puolella. Mutta sitten kiitos tämän hallituksen, hallitusohjelman mukaisen kalastusopaslainsäädännön perusteella meillä on nyt 1 100 kalastusopasta Suomessa, kahdessa vuodessa kymmenkertaistunut määrä. Sekin piti keskustan jälkeen tämän hallituksen hoitaa, koska sitäkin jarrutettiin. Meillä on siis paljon mahdollisuuksia. Myös välinekaupan ja välillisen matkailutalouden arvo ja kalastusmatkailun arvo on todella merkittävä. Sitä voisi paljon enemmän työllisyysmielessä hyödyntää.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo

Arvoisa puhemies! Useammassa puheenvuorossa kysyttiin kalastusasetuksesta tai kommentoitiin sitä, ja todellakin sen jälkeen, kun laki on annettu, on mahdollista se asetus antaa. Meillä alkaa työskentely välittömästi sen pohjalta. Siitähän avoimuuden nimissä on itse asiassa kaksikin luonnosta ollut valiokuntien käytössä. Ensimmäinen luonnos oli luonnoksen luonnos, johon oli kerätty oikeastaan kaikki ne asiat, jotka ovat nousseet esille tämän keskustelun aikana. Toinen luonnos on edelleen virkamiesten valmistelema, hieman karsitumpi. Tämän jälkeen lähdetään siihen, että kuullaan kaikki keskeiset tahot. Meillä on evästeenä hyvää keskustelua keskeisten valiokuntien eli ympäristövaliokunnan ja maa- ja metsätalousvaliokunnan kanssa, ja sen jälkeen lähdetään tekemään asetusta. Mutta ehkä voi jo ennakoida sen, mikä ei kenellekään ole yllätys, että kuumia tunteita sekin tulee herättämään. Mutta asetus on se, jolla sitten määritellään tarkemmin erityisesti uhanalaisten kalakantojen kalastuksen säätelyä.

Edustaja Oinoselle voin sanoa, että minulla ainakin on kalapakissani aina perinteinen mitta, millä minä mittaan jo tänä päivänä alamittasäännösten mukaisesti kaloja. Ei ole tarvinnut viime aikoina paljon mittailla. Jos on kalaan päässyt, niin on jäänyt saalis vähän vähemmälle. Mutta se siis on ihan normaalia kalastajien toimintaa. Vastuullinen kalastaja toimii niiden säännösten mukaan, eikä häntä siellä sen enempää tarvitse kenenkään käydä kyttäämässä. Meillä on itse asiassa ongelma siinä, että meillä eivät riitä resurssit eikä millään voida kaikkea valvoa, mutta kalastuksen valvonnan pitäisi olla sillä tasolla. Meillä on todella epämääräisiä piirteitä tällä hetkellä meidän vesillä sellaisesta kalastuksesta, mitä ei ole ennen nähty, että tullaan ja verkkokalastetaan, suorastaan ryöstökalastetaan joku lahti ja häivytään paikalta. Eli me mietimme tällä hetkellä, miten me tässä valvonnassa pysymme myöskin sen perässä, että tänä päivänä kaikki eivät enää toimi ihan niitten yhteisten, meillä totuttujen pelisääntöjen mukaan.

Rahojen riittämiseen yksi keskeinen elementti on se, mitä tällä haetaan, että mahdollisimman moni maksaa kalastuksenhoitomaksunsa. Tällä viikolla, vai oliko viime viikolla, saimme siitä tietoa, että aivan liian moni kalastaja jättää kalastuksenhoitomaksunsa tänä päivänä maksamatta. Se on pois sieltä kalatalousalueelta, kalavesien ja kalakantojen hoidolta. Tällä yhdellä yhtenäisellä ja yksinkertaisella luvalla pyritään tähän. Edelleenkin se tavoite, että mahdollisimman moni maksaa mahdollisimman alhaisen maksun, mielestäni on erittäin hyvä periaate, ja tähän nyt tällä prosessilla päästiin.

No, sitten tämä vaelluskalakysymys, jota täällä on tänäänkin paljon käsitelty, kuvaa hyvin si-tä asenneilmapiirin muutosta, jota tämän lain valmistelussakin on pyritty noudattamaan. Me olemme heränneet siihen, että meidän täytyy pitää huolta meidän luontaisista kalakannoista. Me olemme heränneet siihen, että me olemme pilanneet vaelluskalojen vaellusreitit. Me olemme heränneet siihen, että me olemme päästäneet meidän vesistöjä liian huonoon kuntoon, ja näihin asioihin on laajasti lähdetty puuttumaan. Se lähtee siitä vesistön tilasta. Tai esimerkiksi turvetuotanto. Tänä päivänä luvituksen ehtona on äärettömän tiukat ympäristövaatimukset, jotta esimerkiksi humus ei pääse valumaan vesiin ja pilaamaan mahdollisesti vaelluskalan reittiä tai kutualueita. Tehdään tosi laajalla rintamalla niin, että se vesialue on kunnossa.

Mutta me tarvitsemme myöskin tämän kalatiestrategian, joka on loistava strategia, toimeenpanoa. Meiltä löytyy kymmenittäin tai oikeastaan sadoittain vaelluskalojen nousun esteitä eri puolilta Suomea, ja me olemme ministeriönä monen vuoden ajan tukeneet niiden purkamista. Tätä työtä tehdään. On myös aloitettu määrätietoinen työ yhdessä vesivoimayhtiöiden kanssa, että vaelluskalat pystyttäisiin palauttamaan valjastettuihin isoihin jokiin, joissa on valtava kalatalouspotentiaali.

Kalastusmatkailu, josta täällä kysyttiin: Kyllä se on meillä erittäin isosti ollut edustettuna varsinkin viimeisten kymmenen kuukauden aikana ministeriössä, myöskin kalastusmatkailun näkökulma, mitenkään moittimatta edeltäjääni, joka teki hyvää työtä. Mutta sekin, että kalat palaavat jokiin ja vesistöihin, on ymmärretty maakunnissa ja vesialueilla: on valtava mahdollisuus se, että voidaan luottaa siihen, että kun saalista tulee, niin voidaan myöskin maksaa näitä matkoja.

Sitten vielä viimeiseksi, arvoisa puhemies, pahoittelut, jos meni politiikan puolelle. Tähän kalastuslain valmisteluun on liittynyt paljonkin politiikan puhumista eri puolilla. Mutta näihin elyihin: todella kokonaisuudessaan ely-keskusten väki vähenee muistaakseni 560:llä. Maa- ja metsätalousministeriön osuus seuraavien parin vuoden aikana on noin 160 työvuotta. Se on paljon. Me joudumme organisoimaan uudelleen ja miettimään hyvin tarkkaan. Me olemme saaneet hallitukselta onneksi lisäresursseja siihen, että aivan välttämätön ja kriittinen maatalouden tuki ja valvonta on pystytty hoitamaan, ja siitä pitää huolehtia myöskin jatkossa.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä laki on hyvä. Mielestäni se on sen arvoinen, että se laitetaan nyt eteenpäin. Ja kuten täällä viitattiin, valiokunnassakin asiantuntijoiden enemmistö on ollut sitä mieltä, että pienistä puutteista huolimatta tämä olisi erittäin tärkeä saada hyväksyttyä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Ennen kuin ministeri ehtii poistua: Kun minä pikaisesti tuossa yritin varmistaa valiokuntakäsittelyjä, lausuntoja ja mietintöjä, niin siellä todellakaan ei ole käsitelty tätä 43 §:n kohtaa, josta jätin pykälämuutosesityksen. En tiedä, onko taustalla ollut sitten se, kun tästä on yritetty herätellä valiokuntien jäseniä, että on pelätty, kun tämä valmisteluprosessi on ollut niin pitkä, että jos yksi pykälä avataan, sitä lähdetään muuttamaan, niin kaikki, koko esitys, tulee sitten silmille ja alkaa hajota. Mutta joka tapauksessa pyydän kyllä kaikkia edustajia pohtimaan tuota muutosta, ja tämä ei ole, näinhän sitä aina sanotaan, puoluepoliittinen kysymys, vaan tämä on kyllä äärimmäisen tärkeä periaate ja liittyy vähemmistöjen oikeuksiin.

Mutta yhtä kaikki tämä kalastuslain valmisteluprosessi on ollut kyllä vaiherikas ja pitkä prosessi, melkein kuin sote-uudistus. Kalastuksen ja metsästykseen liittyvät asiat kiihdyttävät aina miehiä. Tarve suunnitelmalliseen kalavesien hoitoon ja lupajärjestelmien yksinkertaistamiseen on kiistaton, mutta paljon parannettavaa tässä hallituksen esityksessä olisi kyllä ollut.

Iso ongelma on siinä, että käsitetasolla jo valmisteluvaiheessa kotitarvekalastus siivottiin sivuun ja jäljelle jäivät vapaa-ajankalastus ja ammattimainen kalastus. Kotitarvekalastus on kuitenkin oleellinen osa ainakin pohjoisen ihmisen elämäntapaa ja on tuonut moneen kotitalouteen merkittävän leivänlisän.

Toinen ongelma liittyy siihen, että lailla halutaan säädellä sellaisia asioita, jotka voitaisiin päättää lähempänä niitä, joita asia koskee. Ei ole mitään pakkoa määritellä esimerkiksi verkkopyynnin enimmäisrajaa lain tasolla, kun sen voisi tehdä tarpeen niin vaatiessa alueviranomaisen ja kalatalousalueen kesken. Ja jos tavoitteena on kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö, niin kyllä paikalliset tuntevat vetensä ja kalavaransa kaikkein parhaiten. Kuitenkin samaan aikaan kalatalousalueilta edellytetään entistä ammattimaisempaa otetta, kun kalavesien käyttö- ja hoitosuunnitelmia laaditaan, ja sitä perustellaan nimenomaan osallistavalla prosessilla ja paikallistuntemuksella.

Toinen esimerkki kömpelöstä tavasta rakentaa laki on tämä 67 astetta pohjoista leveyttä koskeva rajankäynti. Eivät kalat tunne leveyspiirejä, niin kuin eivät tunne pedotkaan valtakunnan rajoja.

Arvoisa puhemies! Jätin kaikessa kiireessä tuon pykälämuutosesityksen ja hämmästyin sitä, että näissä vastalauseissa ei edustaja Myllykosken muutosesitystä lukuun ottamatta ollut pykälämuutosesityksiä. Ja tässä 43 §:ssähän, sen 2 momentissa, määritellään Inarinjärven kestävän kalastuksen enimmäismäärän jakoperusteeksi valtiolle kaksi kolmasosaa ja yksi kolmasosa erityisperusteisten kalastusoikeuksien osakaskiinteistölle. Ja kaikilla muilla vesialueilla jakosuhde on puolet ja puolet.

Ja samaan aikaan, kun täällä eduskunnassa väännetään ILO-sopimuksesta ja saamelaiskäräjälaista, kuinka ne, jotka näissä asioissa sanovat puhuvansa vähemmistöoikeuksista, ovat hyväksymässä hallituksen esityksen, jossa poiketaan olennaisesti yleisestä jakoperusteesta ja nimenomaan paikallisten ihmisten tappioksi? Inarinjärven oikeuksien omistajista merkittävä osa on juuri inarinsaamelaisia, joiden kulttuurin keskeinen osa on kalastus, ja oikeudet ovat osa tilojen varallisuutta. Paitsi että tällä hallituksen esityksellä kavennetaan paikallisten ihmisten oikeuksia, sillä puututaan myös omaisuuden suojaan.

Hallituksen esityksen 43 §:n 2 momentin perusteluissa pyöritellään kyllä lukuja ja käsitteitä sujuvasti niin, että asiaan perehtymätön menee varmasti sekaisin, mutta mitään logiikkaa, muuta kuin vahvemman oikeus, ei perusteluista avaudu. Ja epäilen, että tämän pykälän yksityiskohtaiset perustelut ovat suoraan tulleet Metsähallituksen virkamiehen kynästä. Kuitenkin kolttien kyläkokouksen edustajan lausunnossa valiokunnalle todetaan, että esitys on ristiriidassa ILO-sopimuksen kanssa. Inarinmaan Lapinkyläyhdistyksen ja Inarin kalatalousalueen lausunnoissa paheksutaan erityisesti 43 §:n muotoilua.

Ja toivon vilpittömästi, että edustajat vielä miettivät tätä, että tästä pykälämuutoksesta ei tulisi arvovaltakysymys. Jompikumpi: jos edustaja kannattaa ILO-sopimuksen hyväksymistä, kannattaa saamelaiskäräjälakiesitystä, niin kuinka hän samaan aikaan voipi hyväksyä sen, että yhdessä pykälässä saamelaisten ja muidenkin paikallisten ihmisten oikeuksia tällä tavalla törkeästi rikotaan?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustan vastalauseessa on otettu esille tämä 43 §, ja se oli myös valiokunnassa laajassa keskustelussa. Jostakin syystä hallituspuolueet eivät hyväksyneet minkäänlaisia muutoksia tuohon lakiesitykseen.

Samaten meillä on tässä vastalauseessa nostettu esille 9 §, joka koskee Tornionjoella olevia valtion yksityisiä kalastusoikeuksia. Esitämme tuon pykälän mukana näiden valtion yksityisten omistusoikeuksien poistamista.

Me olemme siis olleet tässä uskottavasti ja määrätietoisesti sitä mieltä, että tämä Inarijärven kalastusoikeuksien suhde pitää palauttaa ennalleen 50—50-suhteeksi valtion ja paikallisten oikeuksien kesken.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Puheeni alkuun heti: Kannatan edustaja Mustajärven tekemää esitystä. Olisin toivonut jo, että vastauspuheenvuorossaankin edustaja Rundgren olisi tämän saman asian todennut, eikä vain, että ollaan vakavasti oltu sitä mieltä.

On harmi, että se ei valiokunnassa paremmin tullut, tässä vähän itseäkin nolottaa, että näin se ankerias sitten liukkaasti luiskahti haavista pois. Tämä olisi pitänyt ottaa omana osanaan. Mutta pistetään pikkuisen Valtionrautateittenkin piikkiin sille päivälle: ratapihan parin tunnin sähkökatkos vähän vei aikatauluja sivuun.

Arvoisa puhemies! On harmillista, että kun hallitusohjelmakirjaukseen jo laitettiin maksuttomien ja maksullisten yleiskalastusoikeuksien kehittäminen ja laajentaminen, tämä tavoite ei saanut tuulta purjeisiinsa, vaikkakin pitäisi nähdä, että kalastuksen mahdollisuudet jopa syrjäytymisen ehkäisemisessä olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon. Siinä mielessä työmarkkinatuella tai toimeentulotuella olevat henkilöt olisi voitu vapauttaa kalastonhoitomaksusta.

Vaikka ministeri totesi omassa puheenvuorossaan, että tämä voisi rapauttaa entisestään tätä kalastuksen pohjaa, niin asia hyvin hoidettuna olisi ollut mahdollista tehdä niin, että nyt kun meillä on tämä yli tuhannen kalastusoppaan verkosto tässä maassa, he olisivat voineet ottaa näitä syrjäytyneitä nuoria kalastusharrastuksen kautta mukaan osaksi toimivaa yhteiskuntaa, ja siinä kohtaa kun tähän syrjäytymisen ehkäisemiseen olisi osoitettu varoja, olisi voitu tässä kohtaa tästä kalastuksenhoitomaksusta säätää.

Kritiikkiä vasemmistoliiton tekemään laki-aloitteeseen, että kalastonhoitomaksusta olisivat vapautettuja työmarkkinatukea ja toimeentulotukea saavat, on se, että olisi tullut valtava byrokratia. No ei tietenkään olisi tullut. Virkavastuulla oleva viranomainen tekee aina tukipäätöksen ja antaa tästä päätöksestä dokumentin, ja tällä dokumentilla olisi tämä maksuton kalastusoikeus ollut voimassa. Ja kun tämä maksatus uusitaan aina kuukausittain ja siitäkin tulee tosite, että on tämän maksatuksen piirissä, niin tämmöinen lupa siitä, että on tämmöinen maksuton oikeus kalastaa, olisi ollut erittäin helppo toteuttaa ilman minkäännäköistä byrokratiaa. Olisi tästä kalastonhoitomaksusta vapautuneen henkilön näyttövelvollisuus, että hän osoittaa kalastuksenvalvojalle, että hänellä on tämmöinen oikeutus.

Tämä olisi ollut oikein sosiaalisin perustein tuoda ja ulottaa tänne muutamien satojen eurojen kuukausiansioitten varassa eläville ihmisille.

65 vuoden ikäraja on tähän esitykseen tullut vanhaa perua, ja sitä olisi pitänyt ehkä uskaltaa tarkastella ilman tunteita. Se on ollut aiemman lainsäädännön aikana vanhuuseläkeikäraja, mutta nyt meidän eläkejärjestelmää on muutettu ja meillä toivotaankin työurien edelleen jatkuvan, joten tässä kohtaa olisi pitänyt ottaa enemmänkin tämä eläkeläisyys lähtökohdaksi ja tarkastella sitä kautta sitten kalastonhoitovelvoitteesta vapautumista, ja samalla kohtaa varmasti työkyvyttömyyseläkeläiset olisivat olleet parempi kohderyhmä. Ehkä jo tässä kohtaa meidän voisi olla enemmänkin mahdollista tarkastella myös sitä, että tästä vapautuminen olisi enemmänkin tullut sosiaalisin perustein. Olisi ehkä ollut syytä katsoa, onko vuorineuvoseläkeläinen yhtä oikeutettu tästä maksusta vapautumiseen kuin sitten koulun siivooja.

Kari  Rajamäki  /sd:

Arvoisa puhemies! Tuossa ennen taukoa olleessa koko istunnossa käytiin läpi kalastuslain sisältöä ja niitä periaatteellisia kysymyksiä. Haluan lyhyesti vain todeta, että vaelluskaloja ohjaavien ja kalakantojen hoitoa ohjaavien pääsääntöjen kehittäminen on tärkeätä meidän kalavarantomme kannalta, mutta kiinnitän lähinnä huomioni kalastusoikeuksiin, niin maksullisien kuin maksuttomien yleiskalastusoikeuksien historiaan, joka tuntuu täällä olevan aika paljolti unohtunut. Surullisesti on todettava, että 1996 läpi saamani ja sosialidemokraattien läpi ajama lakialoite onginnan ja pilkinnän jokamiehenoikeudesta ja läänikohtainen viehekortti ja yli 65-vuotiaiden vapauttaminen maksuista ei kyllä tämän eduskunnan aikana todella etenisi.

Kalastusoikeudethan lähtivät todella mustasta pisteestä 1952 sodan jälkeen, kun kaikki kalastusoikeudet kytkettiin vesialueiden omistukseen. Se synnytti Kalamiesten Keskusliiton, yhdistykset, eli piti löytää porukka, joka vuokraa vesialueita, että pääsee kalalle. Vielä 1982 käytiin Suomessa kova pilkkisota täällä eduskunnassa ja pilkkioikeuksia yritettiin ensin ajaa. Sen takia se maa- ja metsätalousvaliokunnassa 9—8 enemmistöllä läpi viemäni lakialoite, jossa oli sosialidemokraatteja viisi, kaksi SKDL:stä, Erkki Pulliainen vihreistä ja ainoana niin sanotusti porvaripuolelta Väinö Saario kokoomuksesta ja Minna Karhunen myöhemmin, nippa nappa pidettiin 9—8 äänin, tämä valiokunnan mietintö, hengissä ja tuotiin se tänne saliin ja 8. marraskuuta 1996 se hyväksyttiin täällä salissa, tuli 97 vuoden alusta voimaan.

Tässä uudistuksessahan oli tämmöistä revanssin makua, jossa pyrittiin kyseenalaistamaan osin niitä kalastusoikeuksia. Kun tehtiin hallitusohjelmaa 2011 Säätytalolla, niin me kirjoitimme vahvasti, että maksuttomia ja maksullisia yleiskalastusoikeuksia kehitetään ja laajennetaan kestävällä tavalla. Mutta tältä osin erityisesti tämä 65 vuotta täyttäneiden maksullisuuden palauttaminen oli ensimmäinen yritys murtaa sitä. Sitten valitettavasti esimerkiksi tämä useamman vavan käyttö, siihen erillisen maksuluokan hyväksyminen 350 000 harrastajalle, ei myöskään edennyt tässä valmistelussa. Sitten viime vaiheessa muun muassa kelaonginnan mukaansaanti jokamiehen-oikeuksiin poistettiin, eli tuli tämäntyyppisiä heikennyksiä. Tärkeää oli kuitenkin, että tämä ikähomma ei muuttunut.

Mutta sitten sinänsä on sanottava, että kun yhdistetään tämä kalastuksenhoitomaksu ja läänikohtainen viehekortti, niin siinä on kuitenkin vaaransa. Näin itse asiassa Kalatalouden Keskusliitto, vesialueiden omistajien "MTK", oli kyllä järjestämässä kuitenkin mustaapekkaa käteen. Tämä kortti on jollain tavalla mustapekka, koska tilanne on se, että yhden kortin malli yhdistää tietysti tämän nykyisen kalastuksenhoitomaksuveron ja läänikohtaisen viehekortin, se tulee lisäämään maksuja. 80 prosenttia viehekortin lunastaneista kalastaa yleensä omalla alueellaan, eli tämä synnyttää painetta.

Sitten erittäin vakava asia on käyttäjä mak-saa -periaatteen rikkominen, jota Suomen Vapaa-ajankalastajat ja sosialidemokraatit valmisteluaikana koko ajan arvostelivat. Nyt maksun joutuvat maksamaan myös viehekalastusta harrastamattomat verkkokalastajat ja rannassaan katiskaa uittavat mökkiläiset, vetouistelijat ja niin edespäin. Tämä on hyväksyttävyyden ja tämän järjestelmän kannalta vakava asia, että käyttäjä maksaa -periaate mennään tältä osin hämärtämään. Tältä osin toivon, että kun jatkossa erilaisia virityksiä on, niin erityisesti tämä useamman vieheen maksujuttu otetaan käyttöön. Sillä olisi monin kerroin muuten korvattu se 65-vuotiskysymys.

Mutta tässähän on taustalla se, voin kertoa, minkä takia me jouduimme useamman vavan rajoituksen tekemään 96. Se johtui siitä, että perustuslakivaliokunta katsoi, että vesialueen omistusoikeutta loukkaa useampi vapa. Tämän takia meidän piti rajoittaa sitä vapojen määrää, jotta pystyttiin yksinkertaisella enemmistöllä marraskuussa 1996 tämä laki täällä hyväksymään.

Minusta on myös tärkeätä, että ensimmäisen kerran rajoitetaan yksityisten vesialueiden verkkokalastusta. Liian suuret verkkomäärät ovat todella ongelma, kun ajatellaan uhanalaisten vaelluskalojen suojelua ja elvyttämistä. Tältä osinkin on syytä asetuksella katsoa sitten erilaista täsmäkohdentamista verkkomäärissä. — Kiitos.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rajamäki otti juuri ne tärkeät kynnyskysymykset ja asiat esille. Itse hallitusohjelmakirjauksessa juuri nämä monipuoliset ja lupamaksujen uudistamisprosessi olisi pitänyt kyllä käydä perusteellisemmin läpi. Mutta tässä vaiheessa, kun punnitaan sitä, säilyikö 65-vuotiaille maksuttomuus, täytyy sanoa, että vaikka se ei ollut vasemmistoliiton kannan mukainen näkemys niin, että me olisimme halunneet uudistaa sosiaalisin perustein tätä, tämä on kuitenkin parempi kuin se, mistä liikkeelle lähdettiin. Siinä mielessä edustaja Rajamäki oikein korosti sitä, että pystyttiin turvaamaan kuitenkin se entisen lain perusta 65-vuotiaitten vapautumisesta tästä maksusta. Mutta monipuolisuutta olisi tarvittu enemmän.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! (Kari Rajamäki: Isäntävalta hyökkää!) — Rajamäki puhui isäntävallasta. Minä olen enemmän ollut semmoinen kuutamoviljelijä tai pientalonpoika tai sivutoiminen maanviljelijä. — Mutta nyt kumminkin tämä kalastuslaki on myös vähän tyypillinen tämän hallituskauden hallituksen toiminnalle. Tämä kumminkin tuli viime kiireessä tänne, vaikka sitä nyt on jo kuulemma valmisteltu 7 vuotta. Kumminkin siinä on muun muassa näitä vähemmistökansojen oikeuksia loukkaavaa tilannetta, kun ei Suomessa ole näitä saamelaisasioita ja maailmanlaajuisia ILO-sopimuksia saatu aikaiseksi, ja nyt tätä kalastuslakia tehdään siitä huolimatta: muun muassa tämä Inarinjärveä koskeva kohta, jossa valtiolle määritellään kaksi kolmasosaa saaliista ja paikallisille, mukaan lukien osittain saamelaisetkin siellä, yksi kolmasosa. Sitä tietysti tuo Markus Mustajärven esitys koskee osittain.

Perussuomalaiset yhtyvät moniin näihin kalastuslain tavoitteisiin, ja haluamme, että kalakantojen kestävyyteen kiinnitetään huomiota, jotta myös tulevat sukupolvet voivat nauttia kalastamisesta. Sen vuoksi on tarpeen säätää uhanalaisille lajeille rajoituksia. Niitä tietysti tässä kalastuslaissa nyt tulee ja sitten asetuksissa tulee lisää, ja ehkä siinä myöskin sitä ely-keskusten laajempaa valvontaa jonkun verran tarvitaan, jos se jossain on puolusteltavissa. Mutta emme kuitenkaan hyväksy sitä, että paikalliset ihmiset eivät jatkossa voi vaikuttaa omiin kalavesiinsä. Uusi kalastuslaki siirtää valtaa ely-keskukseen. Ministeri tosin sanoi, että asetuksissa tullaan säätämään sitten tarkemmin, että sitä valtaa jää myöskin sinne paikallisille, mutta on tietysti hyvä, jos tämä toteutuu ja vielä kahden kuukauden jälkeenkin ollaan siinä tilanteessa, että tämä pitää paikkansa.

Perussuomalaiset eivät halua virkavaltaisuutta ja byrokratian kasvua kalavesille, emmekä halua kaventaa vesien omistajien päätösvaltaa. Luotamme paikalliseen päätöksentekoon ja omistajien omaan vesialuetta koskevaan kalastusmahdollisuuksien arviointiin. Kalatalousalueen tulisi jatkossakin toimia objektiivisena ja osallistavana päätöksentekoelimenä.

Niin kuin totesin, ministeri lupaili, että valta ei siirry ely-keskuksille ainakaan kokonaan ja tarkemmin tästä hallinnosta säädetään asetuksella. Tämä kuitenkin jää nähtäväksi, ja toivottavasti näin on asia vielä kahden kuukauden päästäkin. Varsinaissuomalaisten kannalta on tietysti hyvä, jos kalastusasioita päätetään paljon Varsinais-Suomen elyssä. Sinne on lyhyt kulkea, mutta sitten kun ajatellaan jotain Pohjanmaan tai muun Suomen asukasta, on varsin pitkä matka lähteä selvittämään asioitaan sinne ely-keskukseen Varsinais-Suomeen. Tosinhan se taisi nyt jäädä kahteen muuhunkin ely-keskukseen. Tietysti tätä hallinnon vaillinaista siirtymistä kuvaa se, että myöskin kaikkiin muihin ely-keskuksiin jää vielä toistaiseksi virkamiehiä, jotka pystyvät ottamaan kantaa myöskin näihin kalastusasioihin, koska ketään ei väkipakolla siirretä töihin toiseen ely-keskukseen tämän lain vuoksi.

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki kuvasi yleisen kalastuslain syntyä ihan hyvin. Itsekään en väitä tuntevani tätä syntyä ja historiaa riittävän tarkasti pitkältä ajalta. On hyvä, että myöskin yleisestä kalastusoikeudesta ja vesiä omistamattomien mahdollisuudesta kalastaa huolehditaan, ja näin täytyy jatkossakin tehdä. Tässä on ainoastaan se, että pitäisi sopia niistä periaatteista, millä tavalla tämä tehdään, ja uskon, että maaseudulla on väestö jo oppinut näitten yleisten uistelulupien ja muitten puitteissa suhtautumaan kumminkin kohtalaisen realistisesti näihin yleisiin kalastusoikeuksiin.

Tuossa perussuomalaisten vastalauseessa kannatimme sitä, että alle 18-vuotiailla ja yli 65-vuotiailla on vapaa kalastusoikeus. Lisäksi kannatimme osittain edustaja Myllykosken esiin tuomaa työttömien maksutonta kalastusoikeutta.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tällä kalastuslain muutoksella uudistetaan vuoden 1982 kalastuslaki. Tämä esitys pyrkii järjestämään kalavarojen ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisesti kestävän käytön nykyistä paremmin. Isona tavoitteena laissa on turvata kalojen luontainen elinkierto ja lisääntyminen mahdollistamalla välttämättömien kalastusrajoitusten ja muiden toimenpiteiden toteuttaminen. Kyseisellä esityksellä pyritään luomaan myös hyvät edellytykset kaupalliselle ja vapaa-ajankalastukselle. Asetettuja tavoitteita ei kuitenkaan tavoiteta näiden lakimuutosten myötä, sillä menetelmät ja tavoitteet ovat ristiriidassa. Tämä hallituksen esitys on jälleen osoitus heikosta valmistelusta, joten esitämme vastalauseessamme sen hylkäystä. Uudistus olisi hyvä aloittaa heti seuraavan vaalikauden alussa.

Tämän lain lähtökohtana on edelleen vesialueen omistajalle kuuluva kalastusoikeus, ja niin sen pitää ollakin. Ristiriita syntyy kuitenkin siitä, että lakiesityksen myötä todellisuudessa helpotetaan lähinnä kaupallisten kalastajien eli ammattikalastajien kalaan pääsyä ely-keskuksen myöntämän alueellisen luvan avulla ilman vedenomistajan lupaa. Tämä ei vain voi aiheuttaa, vaan aiheuttaa suuria ristiriitoja kaupallisten kalastajien ja muiden kalastajien välillä. Vedenomistajan lupa pitää ehdottomasti olla.

Malli lisää myös ely-keskusten valtaa ja hallintobyrokratiaa varsin tuntuvasti. Byrokratian lisääminen aikana, jolloin jatkuvasti puhumme sääntelyn purkamisesta, on jälleen yksi osoitus tämän hallituksen tekopyhyydestä. Teot eivät vastaa sanoja, kuten eivät ole vastanneet aikaisemminkaan, kun on puhuttu vaikkapa kuntien tehtävien vähentämisestä.

Arvoisa puhemies! Kalastus on osa biotaloutta, jonka perusta on vesistöissämme. Kalaravinto on suosittua ja terveellistä, mutta valitettavasti kala suomalaisten ruokapöydissä on kotimaista nykyään vain noin 10 prosentin verran. Ammattikalastajien määrä on vähentynyt viime vuosina. Roska- ja särkikalojen valtaamat vesistöt ovat jääneet hoitamatta ja sekä Itämeren, Suomenlahden että Pohjanlahden hyljeongelmat ratkaisematta. Näihin ongelmiin esitetty laki ei anna ratkaisukeinoja.

Ammattikalastukseen sisävesistöissä liittyy kuitenkin ongelmia. Ammattikalastajien tarpeen osalta on sisävesistöissä erittäin tärkeä kuulla paikallisia kalastuskuntia, joilla on se paras tuntemus oman alueensa tilanteesta. Usein kalastuskunnat itse sekä hoitavat hoitokalastusta että tekevät myös poikasten istutuksia.

Eräällä tuntemallani sisävesistöalueella ammattikalastaja niin sanotusti hoitokalasti isolla rysällä eikä valvonta pelannut. Tällaisessa kalastuksessa on vaarana, että mukana menevät niin roska- kuin arvokalatkin, isot ja pienet. Pitäisi pystyä poimimaan pois hyötykalat ja niiden poikaset. Jotta tällaisen harmaan kalan osuus olisi mahdollisimman pieni ja kiistat mahdollisimman vähäisiä, pitäisi niin kalastuskuntien kuin vapaa-ajan- ja ammattikalastajien välillä toimintaa koordinoida sekä valvoa. Mutta mistä löytyvät riittävät resurssit tähän? Todennäköisesti ei mistään.

Lakiesityksen perusteluissa mainitaan huoli kalakantojemme kestävyydestä. Ratkaisuksi tähän esitetään rajoituksia. Vapaa-ajankalastajien tai kotitarvekalastajien saaliin myyntiä rajoitetaan vain pieniin määriin viikossa. Lisäksi vapaa-ajankalastajille säädetään verkkorajoitus kahdeksaan verkkoon. Tässäkin näemme ristiriidan tavoitteiden ja toteutuksen välillä, sillä emme voi rajoituksilla elvyttää kalakantoja, ellemme samalla vähennä esim. merialueilla hyljekantaa. Hyljekanta lisääntyy vuosittain, ja hylkeet aiheuttavat kalastajille huomattavia vahinkoja.

Arvoisa puhemies! Hyvää tässä esityksessä on se, että hallitus ei toteuttanut aikomustaan määrätä kalastuksen hoitomaksua yli 65-vuotiaille. Hienoa, että tulitte tässä asiassa perussuomalaisten linjoille. Vielä tämän lisäksi olisimme itse vapauttaneet kalastusmaksusta myös työttömät ja toimeentulotukea saavat. Ele olisi ollut merkittävä kädenojennus heille, ja sen vaikutukset olisivat jääneet vähäisiksi, sillä nämä maksupoistot eivät vaarantaisi kalojen istutuksia vesistöissämme. Kotitarvekalastuksella on merkitystä. Se on leivän jatke.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset haluavat edistää kalakantojen kestävää käyttöä. Valitettavasti tämä lakiesitys ei ole kaikilta osin tyydyttävä kalakantojen kehittämisen näkökulmasta. Tulemme ehdottamaan, että tämä lakiesitys hylätään.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! On aluksi todettava, että me edustaja Rajamäen kanssa olemme olleet usein yhteisillä kalavesillä, ja hän tietää tietysti nämä ongelmat ja toiveet.

Mutta ihan aluksi täällä valiokunnan mietinnöstä haluan lukea sen, että valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että vuonna 2010 julkaistussa Suomen lajien uhanalaisuusarviossa äärimmäisen uhanalaisiksi kalalajeiksi on luokiteltu järvilohi, meritaimen, merialueen harjus ja saimaannieriä. Mutta kun ajatellaan toisinpäin, niin merialueella on hyvässä tilassa olevia kalakantoja, esimerkiksi silakka-, kilohailikannat, ja sitten riippuu järvistä, niiden kunnosta, paljonko on ahvenia, kuhaa, muikkua, haukia ja niin edelleen. Meille jokaiselle on tärkeätä, että kalakantamme monimuotoisuus säilyy. Itselleni herkkukala on silakka, ja mikä maistuukaan paremmalta kuin se, että leivän päälle saa panna silakkaa ja sipulia.

Tällä hetkellä päätoimisia ammattikalastajia on maassamme vajaa 700 ja muita rekisteröityjä kalastajia on vajaa 1 800. Koko kalastusalan keskeinen ongelma on toiminnan hiipuminen. Tulisikin miettiä keinoja uusien toimijoiden saamiseksi alalle, olivatpa he ammattilaisia tai harrastajia.

Hallituksen esitys kalastuslaiksi on monelta osin ongelmallinen ja toimimaton. Suomessa on toimivat kalastuskunnat, ja niiden tekemällä työllä kalavesiä pystytään pitämään kunnossa, on hoidettu istutukset. Meillä on ylhäältä alas -ohjausta ja sääntelyä aivan liikaa. Suuntana tulisi olla, että asiat tehdään yksinkertaisemmiksi. Hallituksen esitys nyt kyllä romuttaa kalavesien omistajien motivaation hoitaa kalavesiä, ja tämä tulee vaikuttamaan kalakantoihin ja tekee kalastajaryhmistä eriarvoisia.

Kalavesien hoito perustuu pääasiassa osakaskunnissa tapahtuvaan vapaaehtoistyöhön, lupamaksuihin ja vapaaehtoiseen varainkeruuseen. Kalastuskunnat istuttavat järviin — järvistä riippuen — taimenta, siikaa, kuhaa ynnä muuta kalaa sekä haravoivat roskakaloja pois, mutta tämän esityksen myötä osakaskunnat passivoituvat, koska heidän toimintaansa ei enää arvosteta tarpeeksi. Lakiesityksessä ei ole myöskään huomioitu vallitsevia olosuhteita, mitä eri puolilla maatamme tapahtuu.

Nyt meille tuodaan kalat Norjasta, ja välillä ne ovat käyneet fileoitavina Aasiassa ja sitten päätyvät kalatiskiin. Tämä ei ole eettistä. Kotimaista kalaa opitaan syömään ja käyttämään, kun kalastus harrastuksena saadaan nousemaan. Verkkokalastuksen rajoitukset ovat ongelmallisia, on oltava riittävä kapasiteetti kalastaa ja on oltava osaamista. Jos haluamme turvata huoltovarmuutta, meidän on tuettava uusien toimijoiden houkuttelemista kalastuksen piiriin, niin ammattilaisten kuin harrastajien. Ja on syytä muistaa, että meillä riittää kalaa järvissä. Vaikka sanotaan, että kateus vie kalat järvestä, niitä riittää yhtä paljon kuin marjoja metsässä.

Eräs japanilainen kala-asiantuntija sanoi vuosia sitten, että jos heillä olisi käytössä näin upeat vesistöt, pystyisivät he elättämään kalastustoimialalla puolet Euroopasta ja työllistämään suuren osan suomalaisista. Hän jatkoi, että kun asioita katsotaan liian suppeasti, luovuus kuolee ja samalla koko elinkeino kärsii. Mielestäni kalastuslaki pitäisikin palauttaa uudelleenvalmisteluun. Yhtenä esimerkkinä vain: elyn roolin tulisi olla vain ehkä ohjaukseen ja lausunnonantoon keskittyvää viranomaistyötä.

Arvoisa puhemies! Meillä on siis Suomessa pulaa työstä. Tuottamalla kotimaista kalaa ruokapöytiin ja tukemalla kalastuselinkeinon jalostuksen mahdollisuuksia tehdään suuri palvelus huoltovarmuudelle ja suomalaisten terveydelle ja sille, että me saisimme sitä paljon kaivattua työtä. Varmaan voisimme myös kehittää sitä, että kalaa voitaisiin viedä entistä enemmän vientiin. Meidän kalamme ovat puhtaita. Tähän pitäisi panostaa, ja turhat byrokratiat pois.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edellinen puhuja totesi, että kalaa meillä kyllä riittää. Olisin vähän samaa mieltä, että kalaa riittää, varsinkin kun kalastajat vanhenevat ja ammattikalastajien määrä kaiken aikaa Suomessa vähenee ja vähenee. Sen vuoksi tämmöinen kalastuslain uudistus, mikä nyt toteutetaan... Toki on varmasti välttämätöntä kalastuslakia uudistaa, koska edellinen on jo yli 30 vuotta sitten, vuonna 1982, säädetty laki. Tätä on todellakin, niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, valmisteltu jo seitsemän vuotta, mutta edelleen tässä on isoja puutteita. Tämä hallituksen esitys ei ole ollut hyvä.

Uudistuksella on kyllä erittäin hyvät tavoitteet, kun hallituksen esityksessäkin todetaan, että "pyritään järjestämään kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö nykyistä paremmin" — tämä on erinomaisen hyvä tavoite — ja tämän "lain tavoitteena on turvata kalojen luontainen elinkierto ja lisääntyminen mahdollistamalla välttämättömien kalastusrajoitusten ja muiden toimenpiteiden toteuttaminen". Mutta se, miten tämä toteutetaan, ei ole nyt tässä kyllä onnistunut.

Jos tästä haluaa löytää nyt jotain hyvää, yksi hyvä on se, että tulee yksi lupa, se on ok varmasti, yksi lupa, jolla sitten korvataan tämä nykyinen voisi sanoa kirjava lupien järjestelmä.

Sitten näitä ongelmia:

Ensinnäkin iso ongelma on se, että vedenomistajan oikeudet viedään, mutta vedenomistajat maksavat enemmän, saavat rahaa vähemmän ja sitä paitsi heidän kalastustaan tullaan vielä viranomaisten taholta merkittävällä tavalla rajoittamaan. Tämä on se pääasiallinen ongelma.

Sitten tämmöisiä yksityiskohtia tästä lakikokonaisuudesta: Verkkorajoitus, kahdeksan verkon rajoitus. Kahdeksan verkkoa voidaan laittaa yhden hehtaarin alueelle taikka 2 000 hehtaarin vesialueelle. Se on sama kahdeksan verkon rajoitus, vaikka olisi hehtaari taikka 1 000 hehtaaria. Tämä tuntuu lievästi sanoen hyvin kummalliselta.

Sitten hirmuisen iso ongelma tulee olemaan tämä suoja-alueen poistaminen. En tiedä, miksi täällä eduskuntakäsittelyssä tämä 50 metrin suoja-alue poistettiin. Siihen olisi hyvä saada vastaus. Täällä ei kyllä valiokunnan jäseniä taida juuri olla paikalla, ei valiokunnan puheenjohtaja ainakaan ole vastaamassa siihen, miksi tämä suoja-alue on nyt tuosta hallituksen alkuperäisestä esityksestä täällä valiokuntakäsittelyn yhteydessä poistettu. Elikkä 50 metriä lähempänä toisen pyydystä nykyisen lain mukaan ei saa asettaa pyydyksiä, mutta nyt sitten tämän uuden kalastuslain mukaan, joka tässä on käsittelyssä, se on mahdollista.

Sitten ihan loppuun haluan sanoa, että tämä uusi laki nyt ei kyllä enää kannusta kalastuskuntia tekemään sitä merkittävää vapaaehtoistyötä, mitä ne ovat tähän saakka tehneet.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Todella vieläkin harmittaa se huutotaktiikka, mitä täällä on käytetty tänä päivänä keskustelussa salissa ja yritetty sitä kautta väittää, etteivät esimerkiksi perussuomalaiset kannattaisi kalakantojen kestävää käyttöä. Ja kyllä, olen samaa mieltä, ei kukaan omista kaloja sinänsä tuolla vesistössä, mutta niillä kaloilla on aina joku, joka niitä hoitaa. Sillä on merkitystä myöskin tämän lain astuessa voimaan. Ihmiset hoitavat asioita, ja ihmiset hoitavat kalavesiä.

Kannatan kalakantojen kestävää käyttöä. Otetaan ensin vaikka vaelluskalat ja vaelluskalakannat. Niistä olen huolissani. Täällä on kuultu suorastaan propagandaa vaelluskalakantojen romahtamisesta. No, kyllä kai, jos jokemme on padottu — sotien jälkeen rakennettiin Iijoki, Oulujoki, Kemijoki — niin kyllä siinä saa lohi kituset verillä hypätä päin patoa, ei onnistu. Ja tähän jää varmaan jatkovalmisteltavaa kalareittien osalta.

No, sitten vaelluskala, herkkukala: vaellussiika. Sen nousun ongelmaa Perämerellä ei tämä laki edelleenkään ratkaise, sillä harmaahylje kyllä syö mielihyvin tuoretta kalaa, ja pakastekalaahan se ei syö. Harmaahyljekanta on todella voimakkaasti kasvanut, ja sen aiheuttamat ongelmat kalastajat kyllä tuntevat omissa rysissään. Sieltä on kuolleita halleja poimittu seitsemänkin kappaletta yhdestä rysästä. Ja Pohjanmerellä on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ollut pyöriäisiä syöviä lihansyöjähalleja, ja pyöriäinenhän on Itämerellä uhanalainen.

No, sitten Pohjois-Suomen erityispiirteet Lappia ja Inarinjärveä myöten jäävät todella huomiotta. Tämä laki, hyvät kollegat, on meidän pohjoissuomalaisten ja lappilaisten ihmisten kannalta todella elitistinen laki. Tämä jättää alueelliset erityisolosuhteet täysin huomiotta, ja samalla kuitenkin perustelutekstissä myönnetään kotitarvekalastuksen pitkäaikaiset perinteet Pohjois-Suomessa ja Itä-Suomessa, sillä kotitarvekalastuksella on todellakin ollut merkitystä leivän jatkeena. Mutta samalla kotitarvekalastus on ollut myös kalakantoja hoitava tekijä meillä pohjoisessa, joten minä toivon todella — täällä ministeri Orpo totesi, että hän ei ole tämän Inarinjärven paras asiantuntija — kun täällä on lappilaisia kansanedustajia, että ministeri kuuntelisi heitä.

No, sitten, mitä tämä laki jättää huomiotta? Hoitokalastus: meillä on edelleenkin roska- ja särkikalojen valtaamia vesistöjä, jotka ovat jääneet hoitamatta. Puhun siis sisävesistöistä, ja tämä laki ei anna ratkaisukeinoja. Toki näitä voidaan säätää muutenkin kuin lailla, ja minä toivon, että tämä kalastuskeskustelu voisi ulottua siihen, miten näitä vesistöjä hoidetaan. Mutta sitä kautta myös voitaisiin tuoda sitten lisää kotimaista kalaa ruokapöytiin ja ammattikalastajien tilannetta parantaa.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, kalastusmatkailu: Todellakin, kannatan kalastusmatkailun kehittämistä, ja kalastusmatkailulle on aika olennaista se, että on saalisvarmuus. Parantamalla niin sisävesistöjen kuin merenrannikon saaliskalojen edellytyksiä voimme myöskin sitä matkailukalastusta kehittää, ja vaikkapa niinkin — vaikka olen puhunut nyt siitä, että hyljekantaa tulee rajoittaa, ja todellakin se on mahdollista — että on myös sellaisia ihmisiä, jotka kenties haluavat lähteä sitten jonnekin vain kiikarilla katsomaan, kun hylkeet ovat siellä kalliolla.

Mutta se, mitä haluan ihan vielä lopuksi sanoa, on, että minä haluaisin, että tämä laki kuitenkin jatkaa keskustelua — kun meillä on alueita, joissa ei enää edes kotitarvekalastusta harjoiteta muun muassa saalisvarmuuden vuoksi, tai sitten tulee tämä verkkorajoitus — ja vaikka tämä laki näyttää tietysti nyt tulevan tällaisenaan voimaan, uskallettaisiin kuitenkin rohkeasti tarttua sen uudistamistarpeisiin. Erityisesti vielä haluaisin vedota ministeriin siinä, että tämä Inarinjärven kalastusasia nyt otettaisiin vielä uudelleen tarkasteluun.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat salissa ja arvoisat kalastusaktiivit, jotka seuraatte tätä lähetystä internetin kautta! Ihan alkuun edustaja Mattilalle haluaisin todeta, että tuntuu absurdilta, että sellaista lakia, joka pyrkii turvaamaan tulevaisuudenkin kalastusmahdollisuudet ja kalakantojen suojelun, kutsutaan elitistiseksi. (Pirkko Mattila: Tämä on totta!) Tämä laki on tehty myös tulevaisuuden kalastusmahdollisuuksien turvaamiseksi.

Arvoisa puhemies! On hienoa, että lopultakin saamme käsitellä tätä lakia tässä salissa. Sitä on odotettu pitkään. Tämä lakiesitys ei nyt esitetyssä muodossa ole niin tiukka kuin oli vihreiden alkuperäinen tavoite, mutta se on kuitenkin oikea askel parempaan suuntaan, ja me olemme tässä mukana. On tärkeää osoittaa, että tämä talo saa vielä loppukaudella myös näitä hyviä uudistuksia läpi, kun tässä on ollut vähän kaikenlaista turbulenssia eräiden muiden päätösten osalta.

Tämän lain lähtökohta on erinomainen: kalojen luontaisen lisääntymisen ja koko elinkierron turvaaminen. Vihreä linja kestävälle kalapolitiikalle lähtee siitä, että kalastusrajoitukset asetetaan riittävän tiukoiksi uhanalaisten ja heikentyneiden kalakantojen suojelemiseksi. Istutuskeskeisestä kalakantojen hoidosta pitää siirtyä siihen, että kalojen luonnollinen lisääntyminen ihan oikeasti turvataan. Osa Suomen kalakannoista on heikentynyt hälyttävästi. Äärimmäisen uhanalaisiksi lajeiksi on luokiteltu muun muassa järvilohi, meritaimen, merialueen harjus, saimaannieriä ja vaellussiika. Kestävä kalapolitiikka perustuu luontaisen lisääntymiskierron turvaamisen lisäksi myös vesistöjen tilaan ja kalojen esteettömään kulkuun.

Lakiesityksen perusteluissa on mainittu vähintään yhden kutukerran periaate, joka turvaisi kestäviä kalakantoja. Olisi kuitenkin tärkeä asettaa sellaiset pyyntimitat, jotka turvaisivat useammankin lisääntymiskerran. Kuten jo debatissa totesin, tosiasiassa kalakantojen riittävä hoito ja suojelu turvataan tämän lain pohjalta annettavan asetuksen avulla. Olen tällä hetkellä huolissani asetuksen kohtalosta. Sitä ei missään nimessä saa vesittää. Asetus toimii, jos pyyntirajat on säädetty asiallisesti.

Arvoisa puhemies! Kalakantojen tilaa on myös erittäin tarkasti seurattava tämänkin lain ja tulevan asetuksen jälkeen. Tätä on seurattava ja valvottava hyvin ja tähän on tarvittavat resurssit myös seuraavalla hallituskaudella budjetoitava, jotta valvonta onnistuu. Heikentyneet kannat pitää pystyä rauhoittamaan nopealla menettelyllä ja aina parhaaseen tutkimustietoon pohjautuen. Ylipäätään kaikki kalastukseen liittyvät päätökset pitää tehdä hyvään tutkimustietoon pohjautuen.

Arvoisa puhemies! Vihreiden vaatimuksiin on kuulunut muun muassa se, että kotitarvekalastuksen ja vapaa-ajankalastuksen verkkomäärää olisi pitänyt rajoittaa tiukemmin, samoin kuin olisi voinut säätää paremmat silmäkoot verkoille. Nyt määritelty kahdeksan 30 metrin pituista verkkoa on liikaa. Viisi olisi ollut ehkä jollain tavalla optimaalinen luku, ehkä jopa neljä. Vihreiden mielestä olisi ollut tärkeää myös säilyttää katiskat siinä listassa, jossa luetellaan puroissa kielletyt kiinteät ja seisovat pyydykset.

Arvoisa puhemies ja arvoisat kollegat! Olen erittäin pettynyt perussuomalaisten ja keskustan hylkäysvastalauseeseen, joka perustuu täysin keinotekoisiin vastakkainasetteluihin vesistöjen omistajien ja kalakantojen suojelun välillä. (Kari Rajamäki: Ei ole yllätys!) Kuten jo aluksi totesin edustaja Mattilalle, on absurdia, että tätä lakiesitystä pidetään suorastaan elitistisenä näihin vääriin vastakkainasetteluihin pohjautuen. Tämä lakiesitys turvaa nimenomaan näiden kalastusalueiden ja kalastajien tulevaisuuden mahdollisuuksia. (Kari Rajamäki: Sosialisointia!)

Arvoisa puhemies! Näyttäkäämme, että pystymme viemään hienosti maaliin tämän lakiesityksen ennen kauden päättymistä. Kalat totisesti ansaitsevat sen. (Kari Rajamäki: Ja kalamiehet!) — Ja kalamiehet myös.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Kalastuslain kokonaisuudistuksen päätavoitteena kerrotaan olevan kalakantojen kestävän tason turvaaminen Suomessa. Tämä on tietenkin erittäin hyvä ja kannatettava tavoite. Lakiesityksessä on kuitenkin useita ongelmia, joista suurimpina kannattaa mainita kalastusoikeuksista päättämisen siirto kalatalousalueilta ely-keskuksiin sekä kotitarvekalastuksen tilanne.

En voi tukea omistajaoikeuksien kaventamista ja byrokratian lisäämistä. Läheisyysperiaate on pitkään ollut osa suomalaista päätöksentekoa, eikä siitä ole syytä luopua. Kalastusta tulisi jatkossakin säädellä kalatalousalueilla, joilla alueen vedet tunnetaan parhaiten. Ely-keskuksen myöntämät luvat voivat vaikuttaa suuresti yksittäisten ammattikalastajien toimeentuloon. Lisäksi kalastusasiat ollaan keskittämässä kolmeen ely-keskukseen, jolloin päätökset tehdään joissakin tapauksissa vieläkin kauempana kalastusalueista. Laissa ei ole mitään rajoitteita sille, paljonko lupia voidaan myöntää samalle alueelle. Tämä on uhka paitsi kalastajien toimeentulolle myös kalakantojen kestävälle tasolle. Kalakantojen suojelun kannalta paikallisten kalastajien sitouttaminen on ensiarvoisen tärkeää. Päätöksenteon siirtäminen kalatalousalueilta ely-keskuksiin ei tue paikallisen väestön sitoutumista kalakantojen hoitoon.

Arvoisa puhemies! Kotitarvekalastus on lakiesityksessä sisällytetty osaksi vapaa-ajankalastusta rinnan virkistyskalastuksen kanssa. Kotitarvekalastus poikkeaa kuitenkin hyvin paljon virkistyskalastuksesta. Kotitarvekalastus rajoitettaisiin kahdeksan verkon käyttöön. Tämä on edelleen melkoinen määrä. Kotitarve- ja vapaa-ajankalastajien saaliin myyminen suoraan kuluttajalle olisi edelleen sallittua. Koska vähäisessä määrin ja satunnaisesti suoraan kuluttajille myytävän kalan myyntiä on vaikeaa valvoa, voi saaliin ensimyynnin sallimisesta olla merkittävää taloudellista haittaa ammattikalastajille. Myös harmaan talouden vaara on aivan ilmeinen.

En voi kannattaa uudeksi kalastuslaiksi tätä esitystä, jossa ei kunnioiteta kalavesistä huolehtivien vesialueiden omistajien päätösvaltaa.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämänkin lain käsittely kaiken kaikkiaan on todistanut sen, että kalastusasiat ovat monella tavalla elämää suurempia kysymyksiä, ja myös tämä salikeskustelu on jossakin määrin tätä samaa todistanut.

Arvoisa puhemies! Ihan muutama sana keskustan vastalauseesta tähän lakiesitykseen.

Ensinnäkin keskusta yhtyy tämän kalastuslain tavoitteisiin ja haluaa kestävät kalakannat. Kalastuslaissa on paljon hyvää. Esimerkiksi käyttö- ja hoitosuunnitelmaan perustuva toiminta on todella hyvä asia.

On, totta kai, tarpeen säätää uhanalaisille lajeille myös rajoituksia. Emme kuitenkaan hyväksy sitä, että paikalliset ihmiset eivät voi jatkossa riittävästi vaikuttaa omiin kalavesiinsä. Uusi kalastuslaki, kuten täälläkin on puhuttu, siirtää valtaa ely-keskukseen — siis koko valtakunnan osalta kolmeen ely-keskukseen. Keskusta ei halua virkavaltaisuuden ja byrokratian kasvua kalavesille, emmekä omistajaoikeuksien kaventamista. Me luotamme paikalliseen päätöksentekoon.

Kalastuksen säätely kalatalousalueitten kautta on läheisyysperiaatteen mukaista ja sosiaalisesti kestävää. Se sitouttaa kalastajat ja vesienomistajat noudattamaan yhdessä päätettyjä sääntöjä aivan toisella tavalla kuin ylhäältä annetut määräykset. Lisäksi se toisi valtiolle kaivattuja julkisen puolen säästöjä, sillä kalatalousalueitten toiminnassa on mukana merkittävä määrä yksityistä rahaa.

Keskustan näkemyksen mukaan lakiin olisi tullut vielä saada vaelluskalojen osalta parannuksia. Vaelluskalojen hoito ja kalastus riistakaloina olisi tullut käsitellä aivan erillisenä lain tarkoituksesta alkaen. Kaikille vaelluskaloille tulisi säätää laissa niitten ohjeelliset arvot. Kalastuslaissa olisi tullut myös tehdä selkeä askel valikoimattomien kalastustapojen vähentämiseksi. Tuhoisin esimerkki valikoimattomista kalastustavoista on ajosiimakalastus.

On totta, että ammattikalastajilla pitää olla pääsy kalastusta kestäville vesille. Mutta paikallisilla pitää olla oikeus vaikuttaa siihen, ettei kantoja vaaranneta liiallisella kalastuksella ja että vesienomistajien kalastus turvataan. Lakiinhan ei tullut mitään rajoitteita esimerkiksi siitä, kuinka monelle troolarille lupa voidaan antaa samoille alueille.

Pohjoisen Suomen erilliskysymyksiä tässä on useitakin. Olisimme keskustan ryhmässä lähteneet siitä, että muun muassa esityksen 9 § pitää poistaa ja myös 43 § vaatisi täsmennyksiä. Siitä nyt edustaja Markus Mustajärvi teki erinomaisen esityksen, ja sitä esitystä on varmasti syytä kannattaa.

On aivan selvää, että paikalliset ihmiset tuntevat kalavetensä parhaiten. Nyt arviomme mukaan valta viedään paikallisilta perustuen olettamukseen, että kalavesien omistajat eivät itse osaa päättää asioistaan ja että kalavesien tila yleisesti Suomessa on huonontunut heidän toiminnastaan johtuen. On täysin väärin ja väärää syyllistää osakaskuntien toimijat ja väheksyä heidän panostaan.

Lakiesityksen rahoitusmalli vie tuloja paikallisilta toimijoilta. Siinä on vapautuksia eläkeläisille, mutta ei sosiaalista ulottuvuutta. Lakiin ei sisälly myöskään kirjauksia kalastuksenhoitomaksuvarojen käytöstä. Vesien omistajille ei saa jäädä vain kalavesien hoidon velvoitteet ilman oikeuksia. Kaiken kaikkiaan keskusta ei missään tapauksessa hyväksy omistajien oikeuksien polkemista.

Keskusta siis esittää tämän lakiesityksen hylkäämistä. Toinen vaihtoehto tietysti olisi ollut lähteä tekemään pykälämuutosesityksiä, mutta arviomme mukaan näitten pykälämuutosesitysten määrä olisi ollut aika huomattava. Se olisi vaatinut aika oleellisia muutoksia kaiken kaikkiaan tämän lain käsittelyyn. Sen vuoksi päädyimme tämän esityksen hylkäämiseen.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä olevassa kalastuslakiesityksessä on hyviä ja ei niin hyviä piirteitä. Esityksen kaksi suurinta kipukohtaa ovat ely-keskuksille kaavailtava oikeus tietyissä tilanteissa myöntää troolauslupia ohi osakaskuntien tahdon sekä venekuntakohtainen verkkomäärän rajoitus kahdeksaan.

Lakiesitykseen on kirjattu ely-keskuksille mahdollisuus myöntää ammattikalastuslupa tilanteessa, jossa osakaskunta sen haluaa evätä. Tämä on aiheesta aiheuttanut huolta osakaskunnissa. Erityisesti eteläisellä Saimaalla huoli on ollut suuri ja riitojakin on jo ollut. Minusta pykälät 13—15 olisi tullut lakiesityksestä poistaa kokonaan tai määritellä asia siten, että päätösvalta lupien myöntämisestä olisi kalatalousalueella. Näin asia olisi ratkaistu läheisyysperiaatteen mukaisesti siellä, missä päätös vaikuttaa ja missä asia tunnetaan parhaiten. Koska tätä kohtaa ei nyt lakiesityksestä pois saatu, on mielestäni kuitenkin hyvä, että valiokunta kirjasi Saimaata koskevan erityisvelvoitteen selvittää pilottihankkeen ynnä muiden keinojen kautta reilut pelisäännöt ammattikalastuslupien myöntämiseksi. Pitää muistaa, että ammattikalastajat kalastavat myös muilla välineillä kuin troolilla.

Saimaalle mahtuvat vesialueen omistajat, harrastajat ja ammattikalastajat. Toivon, että tämän kirjauksen myötä saamme vesille oikeudenmukaisen käytännön, jossa ei poljeta kenenkään oikeuksia. Täysin tyytyväinen tähän ratkaisuun en ole. Verkkomäärän rajoittaminen kahdeksaan on turha, ja määräyksen noudattamisen valvominen on mahdotonta. Tällainen rajaus lakiin kirjattuna on yliampuva eikä ota lainkaan huomioon paikallisia olosuhteita tai sitä, mikä on kunkin alueen kalakannalle parasta. Kannattaa muistaa, että rajaus on venekuntakohtainen, eli jos esimerkiksi viiden hengen porukka menee kerran vuodessa viikonlopuksi kalaan tarkoituksenaan kalastaa ja säilöä talven kalat omiksi tarpeikseen, saavat he silti käyttää vain kahdeksaa verkkoa.

Päätökset verkkojen lukumäärästä tai silmäkoosta tulee voida tehdä vesistökohtaisesti kalatalousalueen toimesta, missä edelleen on paras asiantuntemus paikallisista olosuhteista. Jossain rajaus on tarpeen, ja jossain muualla kalastusta pitää lisätä kalakantojen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Kalatalousalue voi hakea muutosta verkkomäärärajoitukseen ely-keskukselta, eli on mahdollista, että useammallakin verkolla voi jatkossakin kalastaa. Tämä tosin lisää lupabyrokratiaa.

Toivon, että asiaa tästä eteenpäin vievät tahot huomioivat valiokunnan mietinnön pieteetillä.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu kalastuslaista on täällä eduskunnassa mielestäni synnyttänyt tarpeetontakin vastakkainasettelua. Nimittäin eivät nekään, jotka tätä lakia nyt ovat vastustaneet, lähde siitä, että tämä laki olisi täysin väärän suuntainen. Tämä tavoite, että haluamme turvata kestävät kalakannat tässä maassa, tuhansien järvien maassa, on täysin hyväksyttävä ja kannatettava asia. Olemme vasta alkumetreillä Suomessa siinä, että pystyisimme hyödyntämään kymmeniätuhansia järviämme kalakannan kasvattamisessa ja myöskin niin, että ne todella tuottavat suomalaiseen ruokapöytään kalaa.

Se, mitä olemme tässä arvostelleet ja mikä ei tyydytä meitä, on tämä ohjausmekanismi, että tässä nyt siirretään valtaa ely-keskuksille. Kalatalousalueitten vastuunkantajat kuitenkin ovat niitä ihmisiä, jotka panostavat näitten kalakantojen hoitoon tälläkin hetkellä. Olisi ollut syytä luottaa heihin ja rakentaa yhteistyölle näitten kestävien kalakantojen rakentaminen ja hoitaminen tässä maassa sen sijaan, että tässä nyt on sellainen kokemus tuolla kentällä, että näiden kalavesistä nyt huolta kantavien yhteisöjen työtä ei ole arvostettu eikä heihin luoteta näiden kalakantojen hoitamisessa.

Haluan tässä kiinnittää huomiota nyt erityisesti näihin vaelluskaloihin ja totean tässä kyllä avoimesti, että esimerkiksi edustaja Rajamäki on tehnyt merkittävän panoksen siinä, että on oman puolueensa sisällä pystynyt vaikuttamaan siihen, että kanta on kääntynyt siihen, että vaelluskaloja puolustetaan. Samaten valiokunnassa edustaja Myllykoski, (Jari Myllykoski: Enkös minäkin vähän?) joka nytkin on täällä paikalla, on ollut tässä rintamassa.

Tällä vaalikaudella maa- ja metsätalousvaliokunta on tehnyt siinä mielessä historiaa, että se on pystynyt todellakin vaikuttamaan myöskin ministeriöön, niin kuin pitää ollakin kansanvallassa: eduskunta määrittelee isot linjat, ja sitten ministeriö toteuttaa niitä. Ministeri Orpohan myönsi täällä sen, että ministeriön kanta on kehittynyt oikeaan suuntaan nimenomaan valiokunnan esittämien voimakkaitten, selkeitten näkökantojen vuoksi.

Tässä lain yhteydessä olisi ollut mahdollisuus myöskin vahvistaa vaelluskalakantoja edelleenkin nostamalla vaelluskalapuolta näkyvämmin esille. Se on mainittava tässä kyllä puutteena. Erityisesti olisi pitänyt meidän pystyä kirjaamaan tällaisten pysyvien pyydysten luettelosta pois ajosiimakalastus. Ajosiima on kaikkein tuhoavin valikoimatonta kalastusta toteuttava pyydys. Myöskään, kuten aikaisemminkin keskustelussa mainitsin, kalastusmatkailun rooli ei ole siinä asemassa ministeriön suunnitelmissa eikä myöskään tässä kalastuslaissa kuin se voisi olla. Se on osoittanut, että se pystyy tuottamaan. Tornionjoen kalastusmatkailun arvo esimerkiksi on ollut viime vuonna yli 5 miljoonaa euroa.

Lapin näkövinkkelistä on nostettava kaksi asiaa esille. Olisimme toivoneet, että valtion yksityiset kalastukset Tornionjoella, koska niille ei ole perusteita, olisi tästä poistettu, siis 9 § kokonaan pois. Sitten tuo 43 §, joka on tässä vastalauseessa, josta keskustelimme valiokunnassa, jota hallituspuolueet eivät olleet valmiit hyväksymään, on tässä keskustan vastalauseessa niin, että tuo jako-osuus Inarinjärvellä on palautettava 50—50-periaatteelle niin kuin se on muissakin järvissä.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, asia vain on niin, että paikalliset ihmiset tuntevat kalavetensä parhaiten. Sinne on rakennettava entistä enemmän luottamusta, vastuuta, annettava mahdollisuuksia eikä niin, että ikään kuin tällaisen ely-keskuksen valvovan silmän kautta viedään sitä vastuuta sieltä paikalliselta tasolta. Tässä mielessä tämä uusi kalastuslaki ei mene oikeaan suuntaan. Rahoitusmalli vie tuloja paikallisilta toimijoilta, päinvastoin kuin pitäisi tosiasiassa käytännössä tapahtua.

Jari Myllykoski /vas:

Suuresti kunnioittamani puhemies! On pakko todeta näille jo hieman tyhjenneille saleille — sekä lehteriyleisöä aika vähäisen on täällä — mutta tyytyväisenä siitä, että edustaja Rundgren on kuitenkin jäänyt kuuntelemaan, että mitähän se edustaja Myllykoski mahtaa sanoa, että tämän lain valmistelun yhteydessä on erittäin paljon tapahtunut muuta kalastuksen osalta.

Jos tässä on tullut käsitys, että koetan jotenkin kyseenalaistaa tai moittia keskustapuolueen toimintoja kalastuslain tai muuhun kalastukseen liittyvän osalta, niin sitä ei kyllä todellakaan voi edustaja Rundgrenin osalta sanoa: kiihkein kalamies, mitä minä tiedän, tässä eduskunnassa. Ja toisesta äärilaidasta tulee tietysti edustaja Rajamäki. Tämän kaksikon kun saisi häkkiin ja palan silakkaa, niin hauskaa olisi monta viikkoa.

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen yksi heikkous on juuri se, että meillä jäi huomioimatta valiokunnassa — ehkä hallituspuolueiden toimesta, mutta täytyy sanoa, että ehkä oppositiopuolueidenkaan yhteistyön osalta ei huomattu — Inarijärven osalta kytkös siihen, että olemme päättämässä saamelaiskäräjistä sekä ILO-sopimuksesta tässä samassa eduskunnassa. Näiden asioiden toisiinsa liittyminen jäi liian huonolle pohdinnalle. Toin kyllä muutamankin kerran valiokunnassa esille sen, että meidän pitää huomata se, että emme voi olla toisaalla tekemässä sellaista erityislainsäädäntöä, joka määrittelee alkuperäisväestön oikeuksia kapeammaksi kuin ollaan ILO-sopimuksessa myöntämässä.

Siinä mielessä toivon kyllä todella, että me voisimme katsoa tätä asiaa niin, että nyt kun mikään puolue ei ole tehnyt tätä muutosesitystä, niin ehkä kaikki eduskuntaryhmien puolueet voisivat olla tämän esityksen takana, että palautamme sen 50—50 tai ainoastaan poistamme lakipykälästä juuri sen viimeisen lauseen, missä Inarijärven osalta on tämä poikkeus. Eli kun tätä ei ole tehnyt valtakunnallinen puolue, vaan vasenryhmä, niin siinä mielessä meitä ketään ei pitäisi sitoa ainakaan semmoinen kateus, joka vie kalatkin vedestä, vaan voisimme sitten todeta, että olemme tämän esityksen takana.

Toivon, että niin oppositio- kuin hallituspuolueet — ja toivotaan, että erityisesti pohjoisen kansanedustajat omissa eduskuntaryhmissään — tuovat tämän ristiriidan ILO-sopimuksen ja tämän lainsäädännön osalta omaan keskusteluunsa niin, että voitaisiin äänestyksessä todeta niin, että poistamme sieltä lakimuutoksen osalta sen viimeisen lauseen tästä pykälästä.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tästä 43 §:stä, joka todellakin on täällä meidän vastalauseessamme nostettu esiin: Siinä kävi valiokunnassa sillä tavalla, että kun nimenomaan kysyin, onko tarve tehdä nämä pykälänmuutosesityksenä, todettiin, että kun on hylkäysesitys ja siellä on nämä mainittu, niin ei tarvitse tehdä. Me voimme sen asian korjata kyllä tuossa äänestyksessä sitten.

Arvoisa puhemies! Vielä tähän verkkorajoituskohtaan haluaisin todeta, että meillä on tässä hallituksen esityksessä pantu raja 67. leveysasteen kohdalle tuolla Lapissa. Meidän vastalauseessamme lähdettiin siitä, että vastaavanlaista kotitarvekalastusta on laajemminkin Suomessa mutta joka tapauksessa vähintäänkin poronhoitoalue, joka on selkeä raja. Siis ei tarvitse tehdä uusia rajoja, kun muutenkin valtionhallinnossa ja maa- ja metsätalousministeriön hallinnossa käytetään tuota poronhoitoalueen rajaa tietyissä asioissa, ja niin se voisi kulkea sitä myöten, ja silloin se tavoittaisi myöskin Kainuun seutuja. Elikkä tämäkin on asia, joka valitettavasti jäi hallituspuolueilta käsittelemättä loppuun saakka. Tämä 67. ei ole riittävän etelässä, liittyen juuri tähän kotitarvekalastukseen, verkkorajoituksen noudattamisen rajana.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Kalastuslain uudistus on iso kokonaisuus, joka koskettaa todella monia meistä suomalaisista hyvin läheltä. On tietysti sitä taustaa vasten ymmärrettävää, että tämä herättää paljon keskustelua. Hyvä niin.

Kalastus on hieno harrastus, ja kala on myös erittäin hyvää ruokaa. On tärkeää, että suomalaista kalaa saamme ruokapöytiin, niin jokainen kotitarpeekseen kalastava itse kuin myös ammatillisen kalastuksen kautta. Ja kalastus tuo leipää pöytään myös välillisesti: Suomen suurista kasvualoista matkailu on tällä hetkellä parhaassa kasvussa, toisaalta kesämatkailu vielä aivan lapsenkengissä. Kalastukseen voidaan varmasti tulevaisuudessa liittää yhä enemmän ihan tällainen kalastusmatkailu, että maailman parhaat kalamiehet tulevat Suomeen kalastamaan, ja toisaalta sitten matkailukalastus, että kun Suomeen muutenkin tullaan toivottavasti kesälläkin keskiyön aurinkoa ihmettelemään ja upeaa luontoamme Hangosta Utsjoelle asti ihailemaan, niin matkailijat yleensäkin olisivat kiinnostuneita siitä, minkä vesien ääreen ne maailman parhaat kalastajat niin sankoin joukoin tulevat, kun Suomeen tulevat.

Mutta arvoisa puhemies, tähän lain sisältöön. Perusongelma tietysti tulee jo eurooppalaisen tason terminologiasta. EU-jargonissahan puhutaan vain kaupallisesta kalastuksesta tai vain vapaa-ajankalastuksesta, ja eurooppalainen vapaa-ajankalastus on hyvin pitkälle viehekalastusta, uistelua, eikä se tunnista sitä suomalaista perinnettä kotitarvekalastuksesta, jossa verkoilla, nuotalla ja sinänsä eurooppalaisen katsannon mukaan varsin tehokkailla, ammattimaisilla pyydyksillä voidaan kuitenkin perheen kannalta sitä perheen leipää jatkaa oman perheen kalastuksella. Kieltämättä tämä on haastanut koko tämän lain yli kuusi vuotta kestäneen valmisteluprosessin ajan tätä tulevaa lakia.

Tosiaan meillä Suomessa verkkokalastus on hyvin tärkeä osa toiselle kotitarvekalastajalle, pienimuotoisemmin toiselle vähän suuremmalla verkkomäärällä. Kun tätä lakiesitykseen sisältynyttä ajatusta siitä, että verkkojen käyttöä rajoitetaan, valiokunnassa tarkasteltiin, niin tultiin siihen tulokseen, että verkkorajoituksesta, kategorisesta rajoituksesta, on syytä poiketa, ja alkuperäinen esityskin sisälsi ajatuksen siitä, että saamelaisten kotiseutualueella voisi kalastaa verkoilla.

No, itse ajoin sen kaltaista määritelmää, että siellä, missä ihmisillä jo muutenkin lainsäädännön näkökulmasta on läheisempi luontosuhde, elikkä niin sanotun vapaan metsästysoikeuden alueella, missä siis kuntalaisella on valtion mailla vapaa metsästysoikeus — ja tämä alueellinen rajaus jonkin verran korreloi sen kanssa, että näillä alueilla eränkäynti ja perinteiseen luontosuhteeseen liittyvät harrastukset ja elinkeinot ovat läheisempiä — niin se olisi voinut olla se raja. No, tämä ei saanut riittävän laajaa kannatusta, ja sen jälkeen alettiin puhua tästä kalastusasetuksen 2013 rajasta, eli siitä, että napapiiri on tieteellisen neuvon mukaan sellainen jakaja, jonka pohjoispuolella kalakannat kyllä kestävät enemmän pyyntiä. Tämähän asetuksen tasolla tarkoittaakin sitä, että nämä kalojen, vaikkapa taimenen, alamitat sitten poikkeavat, elikkä napapiiri olisi se raja.

Mutta tosiaan niin kuin tiedämme asetuksesta, niin se on vedetty sitten käytännössä 67. le-veyspiiriin. Itse olen sitä mieltä, että oikeampi olisi 66. leveyspiiri. Napapiirihän kulkee 66. leveyspiiristä sen verran pohjoispuolella, että siihen tulee 33 astetta päälle, elikkä 66. oli mielestäni se oikea. Silloin Kemijärvi, Simojärvi, Miekojärvi, Iso-Vietonen, Yli-Kitka, nämä Lapin suuret järvet, tulisivat myös tämän poikkeusalueen piiriin. No, voi olla, että jos ei nyt, niin ehkä myöhemmässä vaiheessa tähän asiaan palataan, kun lisää tieteellistä neuvoa asiaan saadaan.

Arvoisa puhemies! Tässä on kaksi näitä erityisiä pykäläkysymyksiä. Ensin voisin mainita 9 §:n, Valtion yksityiset kalastukset. Mielestäni tämä on jo terminä mahdoton ajatus, että valtiolla on tällaisia yksityisiä hankkeita. Tämä on sellainen historiallinen jäänne, joka aivan hyvin olisi voitu tästä jättää pois. No, niin kuin tiedämme, valiokunta ei lopulta näin tehnyt. Siinä varmasti keskeisenä syynä oli se, että valiokunnassa oli kova paine ylipäätään saada laki hyväksyttyä ilman muutoksia, joten tällainen pykälämuutos sitten selvästi siellä oli vastatuulessa. Mutta tämä on aivan varmasti sellainen asia, että jos sitä ei nyt saada kuntoon, niin siihen hyvin pian tulemme eduskunnassa palaamaan — he, jotka täällä tulevilla valtiopäivillä työtä tekevät.

Samanlainen asia on tämä juuri edellä myös keskusteltu 43 § eli Inarinjärven saaliin jako-osuus. Siinähän hallituksen esityksessä esitettiin — ja nyt myös mietinnössä on ajatus — että valtiolle kuuluu kaksi kolmasosaa tästä kestävän kalastuksen mukaisesta tuotosta ja paikallisille erityisperusteisen kalastusoikeuden haltijoille (Puhemies koputtaa) yksi kolmasosa. Tämä on mielestäni väärin. Mielestäni Inarinjärvellä tulee noudattaa tätä pääsääntöä, joka muutenkin on voimassa, elikkä puolet valtiolle ja puolet erityisperusteisten kalastusoikeuksien haltijoille.

Arvoisa puhemies! Ei nyt tämän pitempää puheenvuoroa.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Saanko tiedustella, monesko puheenvuoro on nyt menossa?

Kuudes, kiitoksia. — Yhteen asiaan, mitä ei ole tässä käsitelty muuten kuin sivumennen, on nopeasti pakko sanoa, kun me olemme tästä saalismäärästä kotitarvekalastajien osalta keskustelleet täällä, tämä on tuotu esille ja ollaan tavallaan harmiteltu, että miksi vain 100 kiloa ja miksi siitä tulee niin ongelmallinen. Täytyy kuitenkin todeta, että jos saalis on yli 100 kiloa, niin onko kotitarvekalastaja mitoittanut saalistuksensa oikein omiin kotitarpeisiinsa. Eli kysymys lähtee siitä, onko verkkomäärä silloin ollut oikea, jos saalismäärä on yli 100 kiloa, niin että sitä myydään.

Minun mielestäni valiokunnan mietintöön jäi semmoinen pieni ontuva osa, joka mahdollisti sen, että kotitarvekalastaja halutessaan voisi ilman suurta byrokratiaa rekisteröityä ammattikalastajaksi. Sen pitäisi olla edellytys, että kotitarvekalastaja, joka kaupalliseen tarkoitukseen myy kalaa, olisi rekisteröitynyt ammattikalastajaksi, taikka kun näitä on kaksi eri tasoa, niin sitä kautta olisi ollut paljon johdonmukaisempaa, jos me haluamme todellakin myös tällä lainsäädännöllä tukkia hieman harmaan talouden osalta ravintoloiden kalanmyyntiä. Kalaa virtaa kyllä — niin vapaa-ajankalastajien suuressa termistössä kuin se käsitetäänkin — myös kaupalliseen tarkoitukseen, ja sellainen ei ole kestävän kalastuksen edellytyksiä parantava muoto, jos meillä rekisteröimätöntä kalansaalista menee myyntiin.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Uudella kalastuslailla korvataan 33 vuotta vanha kalastuslaki, ja uusi kalastuslaki onkin tarpeellinen, sillä kalakantamme ovat monin paikoin heikentyneet ja myös kalojen koko on paikoin pienentynyt. Vaelluskalakantojenkin vahvistaminen vaatii vielä työtä, sillä vaikka Tornionjoella ollaankin viime kesänä saatu hyvä saalis, niin siitä huolimatta vaelluskalojen nousu muihin kutujokiin on uhattua ja jopa äärimmäisen uhattua.

Vihreät pitävät tärkeänä kestävien kalakantojen turvaamista ja vaelluskalakantojen vahvistamista. Uudella kalastuslailla pyritäänkin turvaamaan nykyistä paremmin kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö. Uusi kalastuslaki antaa edellytykset kalakantojen vahvistumiselle. Olennaista on kuitenkin, mitä kalastusasetukseen kirjataan, ja että sinne kirjataan riittävät alamitat kaloille, esimerkiksi kuhalle, ja ylämitat myöskin, jotta kalojen lisääntyminen varmistuisi ja kalojen geeniperimä esimerkiksi isojen haukien osalta vahvistuisi, ja se pysyisi geeniperimässä.

Uusi kalastuslaki helpottanee myös uusien kalastajien hakeutumista harrastuksen piiriin, sillä se yksinkertaistaa kalastuksen maksukäytäntöä. Nyt yhdellä luvalla voi kalastaa joka puolella Suomea.

Mitä tulee vaelluskalojen tilaan, mistä vihreät ovat kantaneet muidenkin puolueiden kanssa huolta, on hyvä, että lakiesitykseen sisältyy vaelluskaloja koskeva oma luku ja että vaelluskalat on läpäisyperiaatteen mukaisesti huomioitu myös muualla laissa. Vaelluskalakantojen vahvistamistalkoisiin tarvitaan monia toimenpiteitä, ja mielestäni tarvitaan myös vesivoimalaitosten osuus kalateiden rakentamiseen.

Valiokunnassa otin esille kolme asiaa. Vaikka sinänsä tämä lakiesitys onkin hyvä, niin yritin sitä vielä parantaa ottamalla esille sen, että vapaa-ajankalastajien ja muidenkin verkkomäärä asetettaisiin neljään eli 120 metriin, koska kuitenkin ely-keskus voi myöntää sitten alueellisesti poikkeuslupia muulle verkkomäärälle. No, sitä ei kannatettu, valitettavasti. Otin myös valiokunnassa esille tämän kalojen alamitan ja ylämitan kirjaamisen. Sinänsä sitä ei vastustettu, mutta tämä on asetusasia, ja toivonkin, vaikka nyt tämä esitys ei mennyt läpi — se on kyllä muuten hyvin kirjattu siellä lakivaliokunnan mietinnössä — että sitten asetusta annettaessa kalojen lisääntymisen vuoksi otettaisiin kuitenkin myös nämä alamittanostot ja ylämittarajat esille. Sitten esitin myöskin katiskakieltoa purojen suille, jotta varsinkin vaelluskalat pääsisivät liikkumaan ja kutemaan, mutta sekään ei mennyt lävitse.

Valiokunta toteaa, että kalakantojen hoidossa päästään harvoin tuloksiin pelkällä yhdellä menetelmällä. Kalastuslain mahdollistamalla sääntelyllä ja ohjauksella voidaan paikallisesti yhdessä kalastusalueen oikeudenhaltijoiden kanssa suunnitella ja huolehtia, että kalakannat pysyvät vahvoina ja terveinä ja että kalastettavaa riittää myös lapsille ja lapsenlapsille. Paikallisesti on paras asiantuntemus myös kalastuksessa, ja tätä tulee kuulla.

Suomi on Pohjoismaista maa, jossa kalastetaan huomattavasti vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Onkin tärkeää seurata, toteutuuko kalastuslain henki siinä, että kalastus lisääntyy Suomessa, kalakannat vahvistuvat ja ihmiset löytävät myöskin kaikki ne mahdollisuudet, mitä meidän vetemme meille tarjoavat.

On olennaista, että pidämme huolta vesien puhtaudesta, ja olennaista on myös se, että kasvatamme lapsemme kalastuksen piiriin. Tässä näen myös, että kalastusjärjestöt voisivat tehdä vieläkin vahvempaa yhteistyötä koulujen kanssa. Toki nyt jo tapahtuu tätä yhteistyötä, mutta vieläkin vahvempaa yhteistyö voisi olla, sillä tämä osaaminen, joka siirtyy sukupolvelta toiselle, ei ole kaikkien lasten kohdalla valitettavasti luontevaa. Isovanhemmilla, isillä ja äideillä on tässä tärkeä rooli, mutta jos ei näin ole, niin sitten muut kalastuksesta innostuneet ja sen asian osaavat ihmiset voivat välittää tätä tärkeää taitoa tuleville sukupolville. — Kiitän.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ihan jo pelkästään sen takia, että on näin hieno tapahtuma, että lehteriyleisöä on seuraamassa täysistuntoa, ettei mene vain pelkästään nuijan koputteluksi, täytyy sen verran edustaja Haapasen esittämään puheenvuoroon todeta, että jos valiokunnassa mietinnön käsittelyvaiheessa termi olisi ollut "puron suilla", niin varmasti henkilökohtaisesti olisin paremminkin siihen lämmennyt, koska se nimenomaan juuri tarkoittaa sitä, että puroon eivät pääse nousukalat, jos pyydystäminen tapahtuu juuri siinä puron suulla. Ymmärsin niin, että valiokunnassa tehty esitys koski yleensä katiskakalastuksen kieltämistä puroissa. Siinä vaiheessa varmaan olisi ollut kyllä hyvä määritellä se, paljonko esimerkiksi katiska voi osaltaan olla saalisvälineenä puron mitan ja koon suhteen.

Se olisi ollut hyvä, ja toivonkin, että edustaja Haapanen voisi jopa tuoda tänne vielä ennen toista käsittelyä vaikkapa pykälämuutosehdotuksen siltä osin, että tämmöinen määrittely tulisi. Uskon, että varmasti löytyy positiivinen näkemys sen suuntaisesti, voidaanko katiskalla tukkia jopa koko puro. Ja siinä vaiheessa kun tämmöinen määrittely tulisi siihen, uskon, että tässä eduskunnassakin löytyisi positiivista näkemystä sille, että mikään saalisväline ei voi ottaa haltuunsa koko sitä kalastuksessa toimivaa vesimäärää. Siinä mielessä innostan kovasti edustaja Haapasta vielä toimimaan asian puolesta.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiitos, edustaja Myllykoski, tuesta tässä vaiheessa. Katsotaan, onko se vielä mahdollista tässä vaiheessa.

Tuossa puheessa aika loppui jo kesken, mutta myös itseäni rupesi tämä Inarijärven tilanne kyllä mietityttämään. En tiedä, miksi siihen emme puuttuneet niin tiukasti sitten valiokunnassa. Onhan se aivan väärin, että jotakin aluetta kohdellaan eri tavalla kuin toista aluetta. Varmaankin tämä asia tulee tarkastella ja mahdollisesti tehdä sitten sille jotakin, jos puolueet näin hyväksi katsovat. Se on tärkeä asia, joka ei ehkä saanut ainakaan omassa huomiossani tarpeeksi tilaa. Mutta tämä on kyllä pohtimisen arvoinen ja tärkeä asia myös Lapin asukkaiden kannalta.