Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Postipalvelut kuuluvat yhteiskunnan peruspalveluihin, joiden tasa-arvoinen turvaaminen on kansalaisten oikeuksien ja yhteiskunnallisen toiminnan kannalta välttämätöntä ja itse asiassa tämän kaltaisessa maassa enempikin kuin välttämätöntä. Valiokunta korostaa mietinnössään, että postin peruspalvelut tulee turvata yhtäläisin periaattein kattavina ja laadukkaina kaikille kansalaisille ja yrityksille koko maan alueella. Hallituksen esityksellä ehdotetaan nykyisen postipalvelulain korvaamista uudella postilailla, jolla saatetaan kansallisesti täytäntöön niin sanottu EU:n kolmas postidirektiivi. Lisäksi ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Maailman postiliiton yleissopimuksen.

Postiala kaiken kaikkiaan on kokemassa hyvinkin huomattavia muutoksia. Toimintaympäristössä ehkä merkittävin muuttuva tekijä on viestinnän sähköistyminen, joka väistämättä vähentää kirjelähetysten määrää. Myös lehtijakelun laskeva volyymi aiheuttaa postitoiminnalle haasteita. Keskeinen muutostekijä on myös alan sisäisen kilpailun syntyminen ja myös lisääntyminen. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille huoli siitä, että kilpailun lisääntyminen ja mahdollinen keskittyminen ainoastaan kannattavimmille alueille saattaa jatkossa vaikeuttaa yleispalveluyrityksen mahdollisuuksia hoitaa kannattamattomia haja-asutusalueiden jakelureittejä ja toimipaikkaverkkoja.

Arvoisa puhemies! Valiokunta toteaa mietinnössään, että voimaan saatettava postidirektiivi ei näyttäisi kaikilta osin ottavan riittävällä tavalla huomioon Suomen postipalveluiden toimintaympäristöön liittyviä erityispiirteitä, kuten harvaa asutusta ja pitkiä etäisyyksiä. Valiokunta on arvioinut perusteellisesti direktiivin mahdollistamaa niin sanottua kansallista liikkumavaraa ja tullut arviossaan siihen lopputulokseen, että hallituksen esityksessä on pääosin käytetty se kansallinen liikkumavara, jonka direktiivi mahdollistaa. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että nyt säädettävän lain säännösten soveltamisessa ja tulkinnassa otetaan huomioon Suomen erityisolosuhteet siten, että laadukkaat postipalvelut saadaan turvattua koko maahan, myös harvaanasutuille seuduille ja muun muassa saaristoalueille. Tämä vaatii lakia soveltavilta ja tulkitsevilta viranomaisilta ennen kaikkea lain tavoitteen toteuttavaa järkevää tulkintaa.

Valiokunta katsoo, että postilain mahdollistamat postiyritysten toimilupaehdot ovat keskeinen mekanismi, jolla markkinoiden mahdollisia ongelmia voidaan pyrkiä ehkäisemään. Hallituksen esityksen mukaan postitoimiluvat myöntäisi liikenne- ja viestintäministeriö. Valiokunta kuitenkin katsoo, että postitoimilupien myöntäminen on yhteiskunnalliselta painoarvoltaan erittäin merkittävä päätös, jolla on laajoja hallinnon eri sektoreille ulottuvia vaikutuksia. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että postilakia muutetaan siten, että postitoimiluvat myöntää valtioneuvosto.

Esityksen mukaan toimiluvassa voidaan asettaa muun muassa palvelun laadun saatavuuden ja tehokkuuden turvaamiseksi välttämättömiä toimilupaehtoja. Valiokunnan näkemyksen mukaan postidirektiivi mahdollistaa postitoiminnan järjestämistä koskevien välttämättömien vaatimusten kuten esimerkiksi viikottaista keräilyn ja jakelun tiheyttä tai palvelun alueellista saatavuutta koskevien toimilupaehtojen asettamisen myös muille postiyrityksille kuin yleispalvelun tarjoajalle, kunhan nämä vaatimukset eivät ole vastaavan tasoisia kuin yleispalvelun tarjoajalle asetettavat vaatimukset. Valiokunta pitää tärkeänä, että postitoimilupiin otetaan Suomen olosuhteiden erityistarpeiden edellyttämiä toimilupaehtoja hyödyntäen kaikki se liikkumavara, minkä direktiivi mahdollistaa. Näin toimien voidaan myös vaikuttaa tulevien EU-tason toimilupaehtoja koskevien linjausten sisältöön. Asetettavilla toimilupaehdoilla ei ole tarkoitus nostaa alalle tulon kynnystä vaan turvata palvelujen saatavuus, laatu ja tehokkuus.

Hallituksen esityksen mukaan yleispalvelua tarjoavat postitoimipisteet on sijoitettava siten, että yleispalvelun käyttäjät voivat asioida toimipisteissä kohtuullisen matkan päässä vakituisesta asunnosta. Toimipisteen sijainti ei hallituksen esityksen mukaan enää ole sidoksissa kuntaan. Kohtuullista matkaa arvioitaessa on otettava huomioon myös alueen väestötiheys ja pinta-ala, alueella ilmenevät asiointitarpeet, palveluiden sijainti yleensä ja muut paikalliset olosuhteet sekä uusien postipalvelumuotojen kehittyminen. Valiokunta toteaa, että koska asiointimatkat ja olosuhteet maan eri osissa vaihtelevat merkittävästi, ei lain tasolla ole mahdollista sisällyttää kaavamaista kilometrimäärää. Valiokunta kuitenkin katsoo, että hallituksen esityksessä ehdotettu toimipisteitä koskeva sääntely ei välttämättä riitä turvaamaan palvelun tasoa kaikilla maamme alueilla tasavertaisesti. Tästä syystä valiokunta ehdottaa, että kohtuullista välimatkaa koskevan vaatimuksen lisäksi yleispalvelun tarjoajan on edelleen ylläpidettävä jokaisessa kunnassa vähintään yksi yleispalvelua tarjoava toimipiste.

Valiokunta ehdottaa, että postilakiin tehdään liikenne- ja viestintäministeriön esittämässä muodossa muutos, jonka mukaan yleispalvelun laatustandardia koskevaan 19 §:ään lisätään yhden yön yli kannettavaa kirjettä koskevan kulkunopeuden laatustandardi. Standardin mukaan tällaiset kirjeet on jaettava siten, että lähetyksistä vähintään 80 prosenttia on perillä viimeistään jättöpäivää seuraavana arkipäivänä.

Lehtijakelua ei ole hallituksen esityksessä ehdotettu säänneltäväksi postilailla. Lähestymistapa vastaa nykyistä lakia. Valiokunta on huolissaan erityisesti paikallis- ja maakuntalehtien jakelun tulevaisuudesta. Valiokunta toteaa, että postilain soveltamisalan säilyttäminen nykyisellään siten, että lehtijakelu ei kuulu lain soveltamisalaan, on perusteltua, mutta katsoo samalla, että paikallis- ja maakuntalehtien jakelu tulevaisuudessa tulee pyrkiä jatkossa huolehtimaan muilla käytettävissä olevilla keinoilla.

Eräissä asiantuntijalausunnoissa on esitetty myös huoli pienten paikkakuntien niin sanottujen asiamiespostien korvausperiaatteista. On esitetty, että niistä tulisi säätää lailla, ja on tuotu esille, että asiamiesposteille nykyään maksetut korvaukset eivät monessa tapauksessa riitä kattamaan tästä toiminnasta syntyviä kustannuksia. Voimassa olevassa postipalvelulaissa ei ole säännöksiä asiamiespostin järjestämisestä. Valiokunta toteaa, että tällaista lain tasoista sääntelyä ei edelleenkään voida pitää tarkoituksenmukaisena, koska asiamiespostitoiminta ja siitä maksettavat korvaukset perustuvat postiyrityksen ja asiamiespostitoimintaa harjoittavan tahon väliseen sopimukseen. Valiokunta kuitenkin korostaa, että se pitää tärkeänä, että postitoiminnan järjestämisessä noudatetaan eri osapuolten kannalta kohtuullisia ehtoja, myös asiamiespostitoiminnan järjestämisessä.

Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että yleispalvelua tarjotaan tulorahoituksella markkinaehtoisesti. Esityksessä säädetään kuitenkin yleispalvelun tarjoajan oikeudesta saada valtion varoista korvaus sellaisista yleispalvelun nettokustannuksista, jotka muodostavat sille kohtuuttoman taloudellisen taakan. Lisäksi ehdotetaan sääntelyä muiden postiyritysten velvollisuudesta osallistua näiden kustannusten kattamiseen. Käytännössä osallistuminen kustannuksiin tapahtuisi valiokunnan saaman selvityksen mukaan perimällä erityistä veroa tai maksua postitoiminnan harjoittajilta. Valiokunta toteaa, että ehdotuksessa säädetään tärkeä rahoitusmekanismi ja menettelyt, joilla yleispalvelun tarjonta voidaan pyrkiä viime kädessä turvaamaan. Valiokunta ehdottaa eräitä täsmennyksiä kustannusten korvaamista koskevaan säännökseen ja esittää myös lausumaa yleispalvelun rahoituksesta.

Valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota myös saaristoalueisiin ja siihen, että postipalvelujen tulee myös näillä alueilla toimia.

Arvoisa puhemies! Valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy selonteon johdosta seuraavat kaksi lausumaa:

1. "Eduskunta edellyttää, että postimarkkinoiden kehittymistä sekä postipalvelujen laatua ja saatavuutta seurataan tiiviisti ja ryhdytään tarvittaessa viipymättä toimenpiteisiin, joilla laadukkaiden postipalvelujen tarjonta varmistetaan koko maassa. Seurannassa tulee arvioida myös erityisesti haja-asutusalueiden jakeluhintoihin kohdistuvia vaikutuksia. Seurannasta ja toteutetuista toimenpiteistä tulee toimittaa liikenne- ja viestintävaliokunnalle selvitys toukokuun 31. päivään 2013 mennessä."

2. "Eduskunta edellyttää, että postitoiminnan yleispalvelun rahoitus tulee varmistaa tilanteissa, joissa yleispalvelun tarjoaminen johtaisi nettokustannuksiin, jotka muodostavat kohtuuttoman taloudellisen rasitteen yleispalvelun tarjoajalle. Rahoituksen turvaamiseksi toteutetuista toimenpiteistä tulee toimittaa liikenne- ja viestintävaliokunnalle selvitys syyskuun 1. päivään 2012 mennessä."

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan mietintöön sisältyy yksi hylkäysehdotuksen sisältävä vastalause.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää liikenne- ja viestintävaliokuntaa erinomaisesta mietinnöstä ja hyvästä työstä ja syvällisestä perehtyneisyydestä tähän hallituksen esitykseen. Laki lähetettiin valiokunnan käsittelyyn kohtuullisen laajalla julkisuudella ja kriittisellä arvioinnilla, mutta käsittelyn aikana kuitenkin todennettiin se, että ensinnäkin perustuslakivaliokunnan lausunto osoitti sen, että perustuslaillisia ongelmia ei hallituksen esitykseen sisältynyt. Toisaalta mietintö osoittaa sen, että kaikilta keskeisiltä linjoiltaan laki on säilynyt valiokuntakäsittelyssä hallituksen esityksen mukaisena.

Esitys pitää myös sisällään hallituksen lupauksen työmarkkinaneuvottelupöytään siltä osin, että yhden yön yli -kirjeen laatustandardi on lisätty 19 §:ään, mikä oli hallituksen vastaantulo työmarkkinaosapuolille hyvin poikkeuksellisesti, jos se vauhdittaa työsopimusratkaisun syntymistä.

Arvoisa puhemies! Postitoiminta on osa perusinfrastruktuuria kehittyvässä digitaalisessa yhteiskunnassakin. Postilainsäädäntö on uudistettava ja nyt uudistetaan vastaamaan toimintaympäristön muutoksia, jotta tulevaisuudessakin pystytään ylläpitämään kattavaa ja hyvälaatuista postipalvelua, joka vastaa asiakkaiden tarpeita.

Valiokunnan puheenjohtaja hyvin kattavasti muistutti eduskunnan täysistuntoa kaikista niistä asioista, joita hallituksen esitys piti sisällään liittyen postipalvelujen turvaamiseen kaikkialla maassa. Tämä laki on erityisen tärkeä kansalaisen näkökulmasta. Se turvaa viisipäiväisen jakelun. Poikkeukset rajataan täysin välttämättömään, ja niitä saa tehdä vain alueilla, joissa viisipäiväinen jakelu on käytännössä mahdotonta. Ikääntyneiden ja liikuntaesteisten tarpeet postijakelun suhteen on myös otettu huomioon ja nostettu lain tasolle. Siltä osin tässä laissa parannetaan kansalaisten oikeuksia sellaisiin asioihin, jotka tällä hetkellä on ohjetasolla määritelty.

Laissa määritellään nykyistä tarkemmin myös, mikä on minimitaso, joka tulee olla kaikille tarjolla. Asetetaan minimitaso. Tässä on hyvä muistaa se, että kyse on viime kädessä kysynnästä ja tarjonnasta. Tällä hetkellä näyttää siltä ja on Itellalta saamani vahvistuksen mukaan niin, että Itella tulee tarjoamaan huomattavasti laajempaa kategoriaa yleispalvelutuotteissa kuin laki edellyttää. Se on hyvä asia.

Valiokunta teki tarkennuksen postitoimipaikkojen sijoittelua koskevan sääntelyn osalta. Hallituksen esitys lähti siitä, että asiointimatkan pitää olla kohtuullinen. Nyt valiokunta lisäsi, että pitää olla yksi toimipiste kunnassa. Tämä on, sanotaanko, hyvä tarkennus. Itse olen sitä mieltä, että jo tämä kohtuullisen asiointimatkan pituus olisi pitänyt sisällään sen lähtökohdan, että jokaisessa kunnassa välttämättömästi on vähintään yksi toimipistepaikka. Mutta jos valiokunta tämän haluaa lisätä, niin tämä mielestäni on hyvin kannatettavaa.

Toimilupiin liitettävistä ehdoista muille postiyrityksille on käyty vilkasta keskustelua. Valiokunta mietinnössään on paneutunut erityisesti tähän ja mielestäni erinomaisesti kuvaillut perusteluissa, minkälaisissa olosuhteissa toimilupaehtoja pohditaan ja niitä asetetaan. Tällaisia ehtoja tullaan asettamaan hyödyntäen se liikkumavara, mitä meillä on käytössä EU:n lainsäädäntökehyksen puitteissa. On kuitenkin huomattava, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, että toimilupaehdolla ei ole tarkoitus nostaa alalle tulon kynnystä vaan turvata palveluiden saatavuus, tehokkuus ja laatu.

Arvoisa puhemies! Varmasti käymme tästä asiasta keskustelua.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä ykkösluokan kirjeen ympärillä pyörivä keskustelu hämmentää. Valiokunnan näkökulmasta asia on täysin selvä. Me saimme valiokuntaan ministeriöstä muotoilun, joka oli, sitaateissa, yhdessä sovittu. Me laitoimme sen siinä muodossa mietintöön, ja se on siellä. Mikäli näin ei sitten ollutkaan, sitä ei kyllä valiokunta voinut tietää. Mutta kyllä tämä keskustelu on erikoista.

Minulla on teille, ministeri, kolme kysymystä.

Kysymys numero yksi: Miksi poistitte 9 §:stä valiokunnan sinne lisäämän erittäin tärkeän osuuden, joka koski jakelun ja keräilyn tiheyttä ja palvelun alueellista saatavuutta?

Kysymys numero kaksi: Miksi ette käyttänyt kansallista liikkumavaraa? Sitä olisi ollut. Onko tarkoituksenne pistää Suomen postipalvelut polvilleen?

Viimeinen kysymys: Rahoitus on täysin auki. Tämä mahdollistaa kermankuorinnan hyvillä alueilla. Onko tarkoitus, että suomalainen veronmaksaja maksaa niiden markkinanäkökulmasta heikkojen alueiden postipalvelut? Se on arviolta 150 miljoonaa veroeuroa, (Puhemies: Minuutti!) ministeri Lindén. Kallista.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä postipalvelu on katsottava tietynlaiseksi peruspalveluksi suomalaisessa yhteiskunnassa, aivan kuten on sähkö taikka teleliikennepalvelut. Siksi tällä postipalvelulailla on hirvittävän suuri merkitys.

Minua jää askarruttamaan nyt erityisesti näitten asiamiespostien tulevaisuus ja se, millä tavalla tulevaisuudessa aiotaan nimenomaan tuolla harvaanasutulla maaseudulla, jota harvaanasuttua maaseutua on ihan täällä Etelä-Suomessakin paikoin, nämä postipalvelut sitten turvata.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä mietinnössä on kaksi lausumaa, ja ne ovat sinänsä hyviä, mutta aiheellisesti voi kysyä, mikä niiden merkitys on.

Tuossa ed. Karhu jo viittasi yleispalvelurahoitukseen. Se on jäänyt täysin auki. Toiseksi, postipalvelujen laatu ja saatavuus: sitä seurataan, mutta reagoidaanko siihen? Joka tapauksessa postipalvelut ovat yhteiskunnan peruspalveluita, niin kuin tässä on todettu, ja ennen kaikkea erittäin suuri vaara ja todennäköistä on, että erityisesti haja-asutusalueilla nämä jakeluhinnat voimakkaasti kohoavat.

Toivon, että arvoisa ministeri kommentoi näitä kahta asiaa. Ei ole ollenkaan yhdentekevää tosiaan myöskään tämän yleispalvelun rahoitus. Nimittäin joka tapauksessa budjettirahoituksena jälkikäteen (Puhemies: Minuutti!) se on täysin mahdoton.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihan samoja asioita olisin nostanut tässä esille, mitä edellä olevat puhujat, elikkä tämä asiamiespostien merkitys harvaanasuttujen seudulle on erittäin merkittävä, ja millä tavalla nämä tulevaisuudessa toimivat. Toisaalta tämä yleispalvelutarjonnan turvaaminen liittyy hyvin pitkälle myös siihen, mikä on hinta harvaanasuttujen seutujen lehtijakelulla ja nousevatko kustannukset paikallisten maakuntalehtien osalta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitti huomiotani se, että nyt postitoimipaikkaverkostoa ohjattaisiin valtioneuvoston asetuksella. Onko arvoisalla ministerillä tämä asetuksen sisältö jo kirkastunut eli se, millä tavalla se tapahtuu? Mitenkä me esimerkiksi vaalikamppailuaikana nyt, arvoisa ministeri, siellä Oulun vaalipiirissä ja sitten siinä Lapin vaalipiirissä kerromme, millä tavalla te olette aikonut hoitaa tämän asian? Se on ihan perimmäisiä asioita.

Toisekseen, näistä postinkulkustandardeista: minkälaisen kampanjan te käynnistätte niin, että nämä priorityt tulevat kansalaisille eläväksi käytännöksi?

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU tämänpäiväisessä tiedotteessaan sanoo olevansa tyrmistynyt liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnöstä uudeksi postilaiksi. Asia koskee ensimmäisen luokan kirjeen sisällyttämistä tähän lakiin.

Itse voin todeta, että valiokunnan puolesta tuo lisäys, joka lakiin tehtiin, on kyllä sisällöltään pilkulleen ja sanasta sanaan sen mukainen kuin asia on valiokunnalle ministeriöstä esitetty, ja tältä osin kyllä valiokunnan osalta asia on hyvin yksiselitteinen.

Tästä asian käsittelystä voidaan todeta myös se, että olemme pitäneet tätä esitystä uudeksi postilaiksi kohtuullisena. Kahteen asiaan olemme keskustan eduskuntaryhmässä kiinnittäneet huomiota: yleispalvelukustannusten kattamiseen, josta on nyt tässä valiokunnan mietinnössä tehty tarkentava kirjaus, sekä toimilupaehtojen määrittelyyn laatuvaatimusten osalta. Siinä me nostimme ne toimilupaehtojen määrittelyt (Puhemies: Minuutti!) valtioneuvostotasolle, ja se on erittäin merkittävä muutos tähän pohjaesitykseen.

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Itellan toimintaan tästä lainmuutoksesta välttämättä seuraavaa aukkoa on tulevina vuosina pakko paikata valtion verorahoilla. Haja-asutusalueiden postinjakelu on keskimäärin neljä kertaa kalliimpaa kuin taajamien. Itellan on arvioitu rahoittavan kannattamatonta postinjakelua voitollisten alueiden tuotoilla jopa 150 miljoonalla eurolla vuosittain. Tämä vääristymä tulee vääjäämättä kaiken muun kannattavuutta syövän kehityksen lisäksi. Pahimmillaan tämä tarkoittaa suurta laskua taas jälleen kerran veronmaksajille. Tätäkö hallitus ja te, ministeri Lindén, haluatte? Ja mitä te vastaatte kysymykseen paikallislehtien tulevaisuudesta? Lehtijakelun kustannusten on arvioitu lain seurauksena nousevan jopa 30 prosenttia. Kuinka monen paikallislehden talous kestää tämä luvun?

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Jos aloitan tästä viimeisestä puhujasta.

Ed. Taimela peräänkuulutti paikallislehtien tulevaisuutta. Sanomalehtien Liitto ja paikallislehdet olivat edustettuna tässä lakia valmistelleessa postityöryhmässä ja aivan yksiselitteisesti eivät halunneet tulla lain piiriin. Se oli sanomalehtien ratkaisu, ja siltä osin tämä postitoimintalaki ei käsittele lehtien tulevaisuutta. Siihen rinnalle on selvitysmieheni kyllä tehnyt selvityksen siitä, millä keinolla jatkossa, tulevaisuudessa tätä mahdollisten jakelukustannusten problematiikkaa voitaisiin kompensoida. Se on seuraavien hallitusten kysymys, ja se vaatii sitten myös rahoitusta.

Ed. Karhu: Tämä on liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö. Ministeriö tai ministeri ei ole tätä mietintöä tehnyt, vaan tämän on valiokunta tehnyt, ja siltä osin voitte keskustella valiokunnan jäsenten kanssa, miksi joku pykälä on missäkin muodossa.

Rahoituksen osalta laissa on ihan yksiselitteisesti todettu, että kun toiminta on tappiollista, kohtuutonta, toimijalle elikkä Itellalle, silloin lankeaa tämä kustannusten korvaavuus, ja sitä varten on asetettu työryhmä valmistelemaan verolakia, jossa tullaan määrittelemään, miten — kun laki lähtee siitä, että kaikki postipalvelua suorittavat ovat mukana korvaamassa — kunkin postitoimiyrityksen osalta tämä korvaus muodostuu. Kysymys on tietysti myös siitä, että jos tulevaisuudessa, johtuen tästä sähköisen asioinnin lisääntymisestä, jakeluverkoston ylläpitäminen tulee tappiolliseksi Itellalle, niin tämä korvaus on yksiselitteisesti lain mukaan maksettava siinäkin tapauksessa, vaikka alalla ei olisi yhtään ainutta toimijaa.

Asiamiespostista elikkä postitoimipalvelun saatavuudesta laki yksiselitteisesti kirjaa — ja mielestäni paremmin kuin nykytilanne, jossa puhutaan, että pitää olla vähintään yksi postitoimipiste per kunta — nyt asiointimatkasta, elikkä kun asiakas suorittaa asiointimatkansa, niin sen matkan varrella pitää olla se postitoimipalvelu. Tämä laki mahdollistaa myös mobiilin palvelun, ja uskon, että se tulee olemaan ratkaisu monissa tapauksissa silloin, jos nämä kohtuulliset asiointimatkat kaiken kaikkiaan, kauppamatkat, ovat liian pitkiä. Silloin voidaan tuoda se postipalvelu hyvin lähelle. Tämä laki parantaa nykyistä tilannetta.

Ed. Pulliaiselle tässä haluaisin todeta, että minulla ei ole asetusluonnosta postitoimipaikoista, mutta minun mielestäni se on hyvin yksiselitteisesti kerrottu. Ja niin kuin yleensä yleispalvelutuotteissa, olipa se sitten puhelinpalvelua tai laajakaistapalvelua, viime kädessä Viestintävirasto määrittelee asiakaskohtaisesti sen kohtuullisuuden, ja luotan siihen, että nämä ratkaisut ovat oikeudenmukaisia. (Ed. Pulliainen: Miten me kerromme? Kuka sen kertoo?)

Rahoituksen osalta direktiivi on yksiselitteinen, ja olemme nyt seuranneet, miten muissa maissa on tätä lakia implementoitu, ja muun muassa Ranskassa on ihan vastaavanlaisesti kuin tässä, että nettokustannusten osalta tullaan tämä korvausperuste säätämään. Siltä osin ei ollut mitään mahdollisuuttakaan etukäteisrahoituskeräystä tämän lain sisältöön kirjoittaa. Se ei olisi ollut direktiivin mukainen, ja meillä on tällä hetkellä komission huomautus liittyen nykyiseen rahoituslakiin, jossa kerätään etukäteen tätä nettokustannusta vastaavaa summaa.

Ed. Seurujärvi omalta osaltaan totesi, miten valiokunnassa on kirjoitettu mietintöön hallituksen tuoma lisäys liittyen näihin työmarkkinajärjestöihin ja työmarkkinaneuvotteluihin, ja haluaisin tässä vielä todentaa sen, että olemme 5. päivä marraskuuta aamupäivällä hallituksessa sopineet, että siltä osin, jos se työmarkkinaneuvotteluja vauhdittaa, hallitus puoltaa sitä, että liikenne- ja viestintävaliokunta lisää lakiin yhden yön yli -kirjeen osalta väljemmän laatutason, elikkä sinne kirjataan juuri tähän 19 §:ään tämä laatustandardi.

Emme ole luvanneet missään, että me kirjoitamme lakiin sen, että yhden yön yli -kirje on lakisääteinen pakko tarjota. Tämä on ihan selvä, ja tämä on myös neuvotteluissa tullut esille. Se on kerrottu PAUlle, että olemme valmiit 19 §:n muuttamiseen tämän laatustandardin osalta, ja tämän pohjalta PAU ja työmarkkinaosapuolet ovat omat ratkaisunsa tehneet. Hallitus on tehnyt sen, minkä on siinä tilanteessa marraskuussa työmarkkinaosapuolille luvannut.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja esittelikin jo mietinnön sisällön perusteellisesti, joten kerron, miksi me emme voi tähän mietintöön yhtyä vaan tulemme toisessa käsittelyssä jättämään hylkäämisesityksen ja haluamme, että tämä laki valmisteltaisiin kokonaisuudessaan uudelleen.

Laki on kaiken kaikkiaan moniongelmainen ja valuvikainen. Se sai jo alkuaan heikon lähdön, sillä ministeri Lindén ei kokenut tarpeelliseksi — tai viitsinyt, jota sanaa hän itse käytti — painottaa Brysselissä Suomen Keski-Euroopasta suuresti poikkeavia olosuhteita. Tähän kiteytyykin sitten ongelman ydin, koska Suomen maantieteelliset olosuhteet ja pitkät välimatkat haja-asutusalueilla asettavat postinjakelulle aivan toisenlaisen vaatimustason kuin esimerkiksi monissa Keski-Euroopan maissa. Esitys onkin huonosti neuvoteltu ja valmisteltu ja siinä myös tulkitaan direktiiviä hyvin ahtaasti. Jos Suomen etua ajatellaan, olisi pitänyt kansallista liikkumavaraa käyttää aivan niin paljon kuin se vain on mahdollista tämän lain yhteydessä ja yleensäkin.

Valiokunnan enemmistö tyytyi pienen viilauksen jälkeen tähän ja siihen, että suuri huoli direktiivin vaikutuksista kirjataan perusteluihin. Pelkkä yhteinen huoli ei kuitenkaan riitä, jos haluamme varmuudella turvata syrjimättömät ja kohtuuhintaiset postipalvelut koko Suomen alueella. Käytännössä laki edellyttää muiden yrittäjien pääsyä Itella Oyj:n palveluverkkoon ja oikeuden käyttää muita Itellan ylläpitämiä järjestelmiä. Laki ei tule kuitenkaan vaatimaan uusia yrittäjiä osallistumaan yleispalvelun tarjoamiseen eikä sen ylläpitokustannuksiin. Se tarkoittaa sitä, että uudet yrittäjät mitä todennäköisimmin suuntautuvat vain tuottoisille ja tiiviisti asutuille ruuhka-Suomen alueille, joissa voittoja on mahdollista kerätä. Kermankuorinnan kannalta heikot, harvempaan asutut alueet jäävät yleispalveluvelvoitteen mukaisesti Itellan hoidettaviksi. Keskeinen kysymys onkin, mistä Itella ottaa rahat tähän, jos sillä ei ole käytössään enää kannattavien alueiden tuottoja. Vaarana on asiantuntijakuulemisten mukaan haja-asutusalueiden postipalveluiden heikkeneminen ja Itellan hintojen nousu.

Laissa todetaan yleispalvelun tarjoajan oikeudesta saada korvaus sellaisista palveluista, jotka muodostavat sille kohtuuttoman taloudellisen taakan. Avoimeksi jää, miten korvaus kerätään, sillä laissa ei haluttu säätää samalla rahoituksesta. Vaarana onkin, että harvaanasuttujen alueiden osalta kustannukset kaatuvat suomalaisten veronmaksajien kannettavaksi samalla, kun tuottoisten alueiden postimaksut valuvat kilpailevien yritysten taskuun ja mahdollisesti jopa ulkomaisille yrityksille. Näiden veronmaksajille aiheutuvien kustannusten on arvioitu kolmen vuoden kuluessa olevan vuositasolla jopa 150 miljoonaa euroa. Rahoituksesta ja sen perusteista olisikin pitänyt säätää yhtäaikaisesti tämän lain kanssa.

Hallituspuolueet eivät myöskään halunneet itse lakiin tarkempia linjauksia liittyen jakelun tai keräilyn tiheyttä tai palvelun saatavuutta koskeviin ehtoihin. Direktiivi olisi mahdollistanut ehtojen asettamisen, kunhan ne eivät ole samantasoisia kuin Itellalla. Perusteluissa kirjoitetut kuvailut saattavat ohjata käytäntöjä, mutta kyllä olemassa oleva tahtotila olisi pitänyt rohjeta todeta lain tasolla. Mietintöön liittyvät ponnet jätän omaan arvoonsa. Ne ovat enemmän hurskaita toiveita kuin velvoittavia lausumia.

Vielä muutama muu yksittäinen asia. Lehtijakelun kustannusten on arvioitu lain seurauksena nousevan jopa 30 prosenttia, mikä tullee näkymään lehtien tilausmäärissä ja kuullun perusteella saattaa aiheuttaa jopa paikallislehtikuolemia.

Valiokunnan kuulemisissa toivottiin asiamiespostitoimintaa hoitaville yrityksille etukäteen sovittua minimimaksua. Nykyiset liian pienet korvaukset saattavat karsia verkkoa entisestään. Tämä asia olisi pitänyt nostaa esiin lakia valmisteltaessa.

Viimeisenä tärkeänä seikkana totean, että postialan kilpailu ei saa meillä johtaa työehdoilla kilpailemiseen ja työntekijöiden työehtojen polkemiseen. Näin valitettavasti on muualla Euroopassa osin käynyt. Asiallista olisikin ollut kirjata ylös vaatimus, että lainsäätäjän tulee edellyttää postialan toimijoilta vähintään alan yleissitovan työehtosopimuksen tasoisten työehtojen noudattamista. Kyseessä on kansallinen, poliittinen päätös. Tätä valiokunnan enemmistö ei kuitenkaan halunnut.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Me olemme nyt neljä vuotta tehneet liikenne- ja viestintävaliokunnassa töitä, uskoakseni ihan kohtuullisen hyvällä yhteisymmärryksellä ja ratkaisuhakuisesti, ja yrittäneet hakea ratkaisua, jossa järki voittaa. Joskus jopa tämmöinen opposition tarve tehdä oppositiopolitiikkaa painetaan alle, jos saadaan järkeviä ratkaisuja, jotka palvelevat kansakuntaa ja vievät asioita eteenpäin ja ovat jollakin lailla kumminkin sellaisia kompromisseja sisällään pitäviä, jotka voi sitä kautta allekirjoittaa.

Esimerkiksi joukkoliikennelain osalta tehtiin kova vääntö. Silloin oli periaatteessa sama ongelma. Kerrottiin, että EU ei anna tehdä sitä ja EU ei anna tehdä tätä ja siellä on komissiossa odottamassa ainakin jonkun asteinen rankaisu jo lähtökohtaisesti, jos ette tee näin ja näin. No, me teimme töitä ja saimme ihan, sanoisiko, siedettävän ja kohtuullisen joukkoliikennelain, jota nyt yritetään vielä ministeriön kanssa kyllä jurnuttaa parempaan suuntaan, kun ministeriö taas tulkitsee sitä ahtaan tiukasti ja taas on kerran perusteluna EU ja sieltä tulevat määräykset. Rautatielaista, nyt viimeaikaisesta laista, säädettiin ja säädettiin päiväkausia, että löydettiin yhteinen tahtotila, ja saatiin jollakin lailla siitäkin toimiva, niin että se istuu tähän suomalaiseen yhteiskuntaan. Mutta tästä postilaista ei, ikävä kyllä, saatu.

Miksi ei saatu? No, sen takia ei saatu, että tämä nyt ei vaan istu tässä muodossa ja muotissa Suomen olosuhteisiin. Tässäkin olisi ollut se mahdollisuus, että olisimme käyttäneet kansallista liikkumavaraa huomattavan paljon enempi, katsottu kerrankin ne reuna-alueet, missä kulkevat reuna-alueiden rajat, ja mitattu sitä kautta se järkevyys tähän yhteiskuntaan, joka on huomattavan paljon erilaisempi kuin Keski-Euroopan maat. Otan nyt esimerkiksi Belgian, jossa myös haetaan ratkaisua. Siellä säädetään selvästi toimilupaehtoja, jotka ovat aivan toista luokkaa kuin meillä.

Nyt pitää sanoa se, että valiokunnan mietintöönhän ongelma kirjoitettiin auki. Se on siellä kirjoitettu auki, ja siitä syystähän tänne tulivat nämä lausumat, joissa käsketään seuraamaan ja tarkastelemaan, mitä täällä lähtee tapahtumaan. Mutta ei tarvitse kovin hirveän hyvä ennustaja olla, kun voi sanoa, että ei lähde hyvää seuraamaan tämän lain seurauksista koko maan postiliikenteen näkökulmasta.

Toisin sanoen, jos kiteyttää, ei käytetty kansallista liikkumavaraa niin kuin sitä olisi ollut minun mielestäni mahdollista käyttää, ja toisaalta jätettiin rahoitus auki. Totta on, mitä ministeri sanoi, että kyllähän se siellä säädetään, mutta ne jäävät kaikki harmaan peittoon ja katsotaan sitten, minkälaisia hallituksia tässä maassa on ja minkälainen tahtotila niillä hallituksilla on lähteä muodostamaan rahoitusreittejä, joilla mahdollisesti päästäisiin eteenpäin.

Sitten tämä PAUn tämänpäiväinen ulostulo. Tämä on kyllä minun poliittisen historiani aikana ainutlaatuinen kokemus, että piti tällainenkin tässä kokea. Toinen osapuoli kokee niin voimakkaan pettymyksen siihen, että on annettu katteettomia lupauksia, että he uhkaavat jopa työtaistelutoimilla. Se on kumminkin järeä keino ja se on kova keino, ja minä en usko siihen, että joku lähtee edes uhkaamaan sillä, jos ei aidosti ja oikeasti tunne kokeneensa vääryyttä. Jossakin on nyt joku katkein. Minä en nyt ole ollut niissä pöydissä, joissa näistä tekstimuodoista ja sanoista on sovittu. Niin kuin ed. Seurujärvi kertoi, valiokunnassa tehtiin täsmälleen näin, elikkä luotettiin siihen, mitä meille kerrottiin, että näin on sovittu, ilman että käytiin yksityiskohtia läpi.

Mutta jotakinhan tälle nyt pitäisi tehdä, jos tässä nyt on erimielisyys siitä, onko tämä lakisääteinen pakko, mutta ministeri kertoo, että Itella aikoo joka tapauksessa näin tehdä. Nyt pitäisi kyllä selvittää äkkiä ne vaihtoehdot, mitä nyt on tämän tilanteen laukaisemiseksi tehtävissä, koska ei minun mielestäni pitäisi päästä tämmöistä tilannetta syntymään. Hallituksen arvovalta suhteessa työmarkkinajärjestöön ja uskottavuus tulevaisuuteen on niin arvokas asia tämmöiselle sopimusyhteiskunnalle, että tällainen epäilyksen siemen, jossa epäillään toisen sanaa näinkin kovasti, että siellä ovat työtaistelutoimet toisella puolella uhkana, pitäisi purkaa. Mikä on se keino, sitä on nyt kyllä syytä miettiä ja hakea ja katsoa, löytyykö sitä, ja mitä näillä on sitten itse asiassa alun perin tarkoitettu. Onko tässä väärinymmärrys vai väärinkäsitys, vai onko oikeasti sellainen asia, joka voitaisiin jollakin keinolla hoitaa niin kuntoon, ettei tämmöistä tilannetta suomalaiseen yhteiskuntaan syntyisi.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys uudeksi postilaiksi muodostaa muun muassa uuden yleisen sääntelykehyksen postitoiminnan harjoittamiselle maassamme. Sillä saatetaan myös kansallisesti täytäntöön niin sanottu EU:n kolmas postidirektiivi. Kyseinen direktiivi on säädetty tiheästi asutun Keski-Euroopan tarpeisiin, joten se ei todella sovellu meidän olosuhteisiimme. Laki sisältää monia epäkohtia eikä sitä voi mielestäni hyväksyä hallituspuolueiden esittämässä muodossa.

Kilpailun viimeisetkin esteet poistuvat. Niin sanotut kermankuorijat rahastavat suuret kuntakeskukset, ja haja-asutusalueet jäävät yleispalvelun tarjoajan harteille. Hallituspuolueiden edustajat torjuivat kalkkiviivoilla tarkempien linjausten kirjaamisen lakiin liittyen viikoittaiseen jakelun ja keräilyn tiheyteen ja palvelujen saatavuutta koskeviin ehtoihin. Velvoitteet, jotka yleispalvelun tarjoajalle lankeavat ja kilpailuyrittäjiltä mahdollisesti puuttuvat kokonaan, tekevät kilpailutilanteesta ongelmallisen maaseudun palvelujen rahoittamisen kannalta.

Arvoisa puhemies! Postipalvelut kuuluvat yhteiskunnan peruspalveluihin. Niinpä kilpailusääntöjen tulisi ainakin postijakelun osalta olla kaikille samat.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Itellalla ja Viestintävirastolla on ollut pitkään yleispalvelun hinnoittelusta ja nykyisen lain tarkoituksesta erilaiset näkemykset. Kustannuslaskennan periaatteista ristiriitaiset käsitykset eivät valitettavasti poistu tämän lakiesityksen myötä. Kuten vastalauseessamme todetaan, hinnoittelun tulee perustua yleisesti hyväksyttyihin liiketaloudellisiin periaatteisiin ja tarkastelujaksojen, joiden perusteella hinnoittelun kohtuullisuudesta päätetään, tulee olla riittävän pitkiä.

Valiokunta mietinnössään tuo julki huolensa paikallis- ja maakuntalehtien jakelun tulevaisuudesta. Jos postilaki hyväksytään esitetyssä muodossa, niin asiantuntijakuulemisten mukaan paikallis- ja maakuntalehtien jakelukustannukset haja-asutusalueilla voivat nousta jopa 30 prosenttia. Maakuntalehdet, erityisesti pienilevikkiset paikallislehdet, ovat enemmän kuin suurten vaikeuksien edessä, sillä lehtijakelun hinnoittelu luonnollisesti perustuu volyymeihin, ilmestymiskertoihin, kappalemääriin ja lehden painoon. Mietinnössä todetaan, että paikallis- ja maakuntalehtien tulevaisuudesta tulee pyrkiä huolehtimaan muilla käytettävissä olevilla keinoilla. Kysyn: Mitä ne ovat? Herran haltuun koko huoli? Asiantuntijakuulemisen mukaan 60 prosenttia paikallislehtien jakelusta on tällä hetkellä yleispalvelun omaavan, siis Itellan, kuljetettavana.

Me sosialidemokraatit kannamme huolta myös postipalvelulain vaikutuksista Itellan henkilöstöön. Paitsi sanomalehtien jakelu myös nykyistä alempi yleispalveluvelvoite, kirjeen kulkunopeuden hidastuminen, niin sanottu kahden yön yli -kakkosluokan kirje ja sen mahdollinen vaikutus lajittelukeskuksiin voivat aiheuttaa merkittäviä työllisyysvaikutuksia.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi viittaan edelliseen, valiokunnan puheenjohtajan käyttämään, puheenvuoroon direktiivin liikkumavaran käytöstä. Mielestäni sitä ei ole käytetty tätä lakiesitystä ja mietintöä kirjoitettaessa läheskään täysin.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen postilakiesitys sisältää monia epäkohtia eikä se mielestäni sovellu hallituksen esittämässä muodossa Suomeen eikä maamme postijärjestelmään laisinkaan. Postipalvelulain uudistamisen kohdalla kiteytyy Suomen kannalta EU-lainsäädännön kaksi keskeistä ongelmaa.

Ensinnäkin palveluiden kattavuutta ja tuottamista tarkastellaan tiheään asutun Keski- ja Etelä-Euroopan vinkkelistä. Tämän lainsäädännön tuominen pitkien etäisyyksien harvaanasuttuun Suomeen tuottaa suuria ongelmia.

Toisaalta myös EU-lainsäädännön perusperiaatteena olevan vapaan kilpailun ulottaminen uusille alueille on ongelmallista. Postipalveluiden avaaminen päästäen markkinoille yksityisiä yrityksiä niin, että niiden ei tarvitse jakaa postia joka päivä eikä joka puolelle maata, tuo tilanteeseen sekavuutta ja mahdollistaa epäterveen tilanteen markkinoilla, etenkin, kun palvelut on pakko turvata jättämällä tämä yleispalveluvelvoite Itellalle.

Herää kysymys, mikä on Itellan tulevaisuus, kun sen kannattavuutta tällä tavalla heikennetään. Onko edessä kenties irtisanomisia ja nyt jo paikoin täysin ala-arvoisten työehtojen polkemista tai niiden jatkumista edelleen? Vaikka nyt tällä lailla ei suoraan oltaisikaan heikentämässä palveluja, voi tämän lain hyväksyminen hyvinkin olla lähtölaukaus sille kehitykselle, joka muutamien vuosien päästä johtaa haja-asutusalueiden postipalveluiden heikentämiseen.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Postipalvelut ovat kiistatta yksi yhteiskunnan keskeinen peruspalvelu. Postipalveluiden tasa-arvoinen saatavuus on kansalaisten viestintään liittyvien oikeuksien toteutumisen ja yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömiä. On tärkeää, että postin kattavat ja laadukkaat peruspalvelut turvataan yhtäläisin periaattein kaikille kautta maan, niin kansalaisille, yksityisille kuin yrityksillekin.

Juuri näin tehdään myös hallituksen esityksessä uudeksi postilaiksi: "Uuden lain tarkoituksena on varmistaa, että koko maassa on saatavilla kohtuullisin, avoimin ja syrjimättömin ehdoin postin peruspalvelut, jotka vastaavat keskimääräisen käyttäjän palvelutarpeita. Palvelujen saatavuus varmistetaan määrittelemällä aikaisempaa tarkemmin postin yleispalvelu ja täsmentämällä yleispalvelun tarjoajan velvollisuuksia." Lähtökohtana on keventää yleispalveluvelvollisuutta siten, että palveluiden tuottaminen voitaisiin tehdä nykyistä kustannustehokkaammin ilman, että asiakkaiden kokema palvelun laatu tästä kärsii.

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on ollut paljon esillä postidirektiivin ja sen viimeisimmän muutoksen vaikutus kotimaiseen lainsäädäntöön. Direktiivi toki edellyttää joitakin muutoksia ja luo reunaehdot kansalliselle valmistelulle, mutta se ei ole romuttamassa suomalaista järjestelmää eikä sen toimivuutta. Direktiivi edellyttää edelleen, että peruspostipalvelut turvataan niin maalla kuin kaupungissa. Sen sijaan sen tavoite on vapauttaa eurooppalaiset postimarkkinat kokonaan kilpailulle ja luoda yhtenäinen, yhteinen sääntelykehys postipalveluiden tarjonnalle. Tämä on myös hallituksen esityksen yksi keskeinen tavoite.

Mikään uusi ajatus postikilpailu ei kuitenkaan Suomessa ole, sillä postimonopoli poistettiin meiltä lainsäädännössä jo vuoden 1994 alussa. Nyt on kysymys siitä, että oma järjestelmämme sopeutetaan yhteisötasoiseen sääntelyyn. Sen lisäksi, että kilpailun avaaminen piristää alan yrityskenttää, hyödyttää se ennen kaikkea kuluttajia, joilla kilpailu näkyy lisääntyvinä palveluvaihtoehtoina. Lisäksi kuluttajat hyötyvät myös välillisesti isojen postittajien, esimerkiksi pankkien, vakuutusyhtiöiden, julkisen sektorin kustannussäästöistä. Tämä postinkäyttäjien näkökulma tuntuu usein unohtuneen lakia koskettavissa poliittisissa väittelyissä.

Direktiivi ei kuitenkaan ole pääsyy Suomen postilakitoiminnan kehittämiseen. Direktiiviä merkittävämpi muutostekijä on itse postitoiminnan ja asiointitapojen muutos. Merkittävin toimintaympäristöä muuttava tekijä on viestinnän sähköistyminen, joka vääjäämättä, väistämättä, vähitellen vähentää välitettävien kirjelähetysten määrää, kuten valiokunnan mietinnössä kirjataan. Esimerkiksi kuluttajalaskutuksen sähköistyminen tulee väistämättä vähentämään kirjejakelua tulevaisuudessa. Myös lehtijakelun laskeva volyymi aiheuttaa postitoiminnalle haasteita. Lisäksi keskeinen muutostekijä on alan sisäisen kilpailun syntyminen ja lisääntyminen. On siis hyvä, että oma postilakimme päivitetään vastaamaan tämän päivän haasteita.

Arvoisa puhemies! Täällä on vähätelty valiokunnan lausumia. Valiokunta kuitenkin haluaa kiinnittää huomiota tämän lain toteutumiseen kahden lausuman verran ja sen seurantaan. Nämä ovat äärimmäisen tärkeitä asioita.

Mitä tulee PAUn tämän päivän tulkintaan tästä laista, kuten täällä on aikaisemmin todettu, valiokunta käsitteli asiaa ja toteutti pilkulleen sen, mitä myös PAU toi esiin ainakin omassa asiantuntijalausunnossaan. Vaikka kuinka sitä kääntäisin, niin he eivät muuta ole tähän vaatineet kuin mitä asiasta oli sovittu. Siinä mielessä hyvin merkillistä mielestäni on se, että PAU on tulkinnut asiaa nyt kuitenkin aivan toisin.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Postilain tarkoituksena on varmistaa, että koko maassa on saatavilla kohtuullisin, avoimin ja syrjimättömin ehdoin postin peruspalvelut, jotka vastaavat keskimääräisen käyttäjän palvelutarpeita.

Tämä postilain käsittely johtaa todellakin tuolta EU:n postidirektiivin impelementoinnista kansalliseen lainsäädäntöön, jossa pääperiaatteena on avata 27 jäsenmaan ja yli 500 miljoonan asukkaan sisämarkkinoiden postitoiminta kilpailulle. Me siis olemme täällä tekemässä kansallista lainsäädäntöä EU:n postidirektiivistä, ja näin ollen tämä on ratkaistu jo EU-jäsenyyden myötä. Tällainen päivä oli tulossa, ja kaikki sen tiesivät. Nyt se on käsillä tämän lain yhteydessä.

Tavallisen kuluttajan, tavallisen kansalaisen näkökulmasta postipalvelu on todella tärkeä peruspalvelu, niin kuin täällä on todettu. Mutta mikä on se seikka, joka häntä kiinnostaa? Häntä kiinnostaa se, saako hän jatkossakin postipalvelut viitenä päivänä viikossa asuinpaikasta riippumatta. Vastaus on: kyllä. Toinen kysymys, joka häntä kiinnostaa, on hinnoittelu. Saako hän postipalvelut jatkossa tämän lain myötä sillä samalla tasahintajärjestelmällä kuin tähänkin asti asuinpaikasta riippumatta? Vastaus on tähän: kyllä. Siis nämä perusedellytykset postitoiminnan osalta kuluttajan näkökulmasta tulevat säilymään ennallaan. Ne tässä uudessa laissa vahvistetaan.

Valiokuntakäsittelyssä käytiin hyvin huolella läpi sitä, mikä on se kansallinen liikkumavara, jota voimme postitoiminnan kilpailulle avaamisen näkökulmasta kansallisena intressinä huomioida. Ja aivan kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, kansallinen liikkumavara on tässä käytetty hyödyksi.

Itse käytin täällä lähetekeskustelupuheenvuoron keskustaryhmän puolelta, jossa totesin, että Suomen olosuhteisiin hallitus on tuonut eduskunnan käsittelyyn vähintään kohtuullisen esityksen uudeksi postilaiksi. Tuolloin esitin arvion, että valiokuntavaiheessa on vielä käytävä läpi postikilpailun avaamiseen liittyen markkinoille tulevien mahdollisten kilpailevien yritysten velvollisuus yleispalvelukustannusten kattamiseen sekä toimilupaehtoihin asetettavien erityisten laatuvaatimusten arvioiminen. Näiden osalta valiokunta on myös tehnyt työtä käskettyä. Yleispalvelukustannusten kattamisesta on säädetty laissa niin, että postitoimintaan tulevat yritykset ovat velvollisia osallistumaan yleispalvelukustannusten kattamiseen, ja siellä myös määritellään, kuinka se tulee tehdä.

Mahdollisia verolakeja tai maksuja selvitetään tällä hetkellä työryhmässä, ja aivan kuten valiokunta mietinnössään toteaa, se kiirehtii tätä selvitystyötä ja pyytää siltä osin selvitystä käyttöönsä heti tulevalle vaalikaudelle.

Mitä tulee postitoimintaan liittyvien toimilupaehtojen laatuvaatimuksiin, ne on määritelty esimerkein valiokunnan mietinnön perusteluosassa, ja mikä tärkeintä, 9 §:ssä, jossa määritellään toimilupaehdoista, valiokunta täsmensi, että toimilupaehtoja tulee asettaa markkinoille tuleville postiyrityksille. Toinen olennainen muutos, joka tuohon pykälään tehtiin, oli se, että valtioneuvosto on se, joka käsittelee nämä toimilupaehdot eli katsoo kansallisen intressin tuossa tilanteessa, kun tällainen tilanne mahdollisesti on vastassa. Tältä osin on myös toimipaikkaverkostoa koskeva täsmennys, että jokaisessa kunnassa ja kohtuullisen etäisyyden päässä tulee olla postitoimipaikka.

Näillä muutoksilla katsomme, että esitys postilaiksi täyttää ne edellytykset, joita siltä vaaditaan, ja hyvässä yhteistyössä ministerin kanssa olemme näitä muutoksia olleet valiokuntaryhmien kanssa tekemässä. On aivan selvää, että tähän asiaan varmasti palataan, ei sen takia, että tämä laki olisi huono, vaan siksi, että postitoiminnassa oleva myllerrys on niin voimakasta. Uskon niin ja pelkään, (Puhemies: 5 minuuttia!) että lähitulevaisuudessa tullaan vielä postilakiin palaamaan nimenomaan toimintaympäristömuutosten takia.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Ihan muutamia huomioita. Täällä on oltu kovin huolestuneita paikallislehtien jakelukustannuksien nousemisesta, ja tähän asiaan olemme myös me ministeriössä kiinnittäneet huomiota ja olleet huolestuneita. Sen vuoksi asetin selvitysmiehen pohtimaan tätä problematiikkaa, ja Pursiaisen selvityksessä hyvin nousevat esille ne haasteet, jotka liittyvät jakeluverkkojen kustannusten nousuun siltä osin kuin erityisesti haja-asutusalueilla sähköinen asiointi lisääntyy ja volyymit pienenevät. Tällöin tietysti kustannukset kasvavat suhteessa yhteen yksikköön.

Tämä haja-asutusalueitten ongelma johtuu nähdäkseni hyvin pitkälti siitä, että volyymit pienenevät. Mutta tähän on myös yksi toimintatapa ehdotettu tässä selvitysmiehen selvityksessä, ja jos seuraava hallitus kokee tämän asian tärkeäksi, se nostaa varmasti hallitusneuvotteluissa tämän pöydälle. Toimintamalli on selvästi ehdotuksineen kirjattu.

Toinen asia: Haluan ed. Taimelalle vielä todeta sen, että kun te toteatte, että tämä laki ei laisinkaan sovellu Suomeen, niin kyllä te silloin aliarvioitte Suomen parhaitten asiantuntijoitten työtä. Puolitoista vuotta istuivat postialan toimijat, sekä asiakkaat että palveluntarjoajat, samassa pöydässä ja tekivät esityksen. Tämä lakiehdotus pääsääntöisesti on tämän työryhmän esityksen mukainen. En tiedä, mistä paremmat asiantuntijat tähän maahan löytyisivät, jotka kykenisivät sellaisen esityksen tekemään, joka teitä miellyttäisi, jos te ette todellakaan ole sitä mieltä, että postialan toimijat, substanssin parhaat asiantuntijat, eivät omassa esityksessään ole onnistuneet.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän ministeri Lindénin viimeiseen heittoon ed. Taimelalle haluan todeta, että myös valiokunnan asiantuntijakuulemisissa kuulimme varmasti maan parhaita postialan asiantuntijoita ja kyllä kovin paljon pyydettiin tätä kansallisen liikkumavaran käyttöä ja aikamoisia muutostarpeita oli tämän lainsäädännön osalta. Eli näiltä osin korjattavaa valiokunnassa olisi ollut paljon enemmän kuin mihin valiokunta pystyi, ja sen vuoksi mielestäni huomautuksenne ei ollut kyllä paikallaan.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvin valitettavaa, että ministeri ei ehtinyt olla tämän asian käsittelyn loppuun asti täällä. Hän poistui.

Mutta minä olisin vain kiinnittänyt huomiota tähän postin palveluun ja siihen, että todellakin täällä kyllä tämä lain käsittely on saanut vähän erikoisia piirteitä, kun toisaalta valiokunnan puheenjohtajakin on allekirjoittajana tässä vastalauseessa, ja hän äskeisessä puheenvuorossaan kyllä varsin hyvin perusteli oman kantansa.

Minä kyllä suhtaudun hyvin kriittisesti näihin EU-direktiiveihin ja niitten soveltamiseen Suomessa. Tässä tapauksessa kyllä varmasti voi olla, että tulevaisuudessa me löydämme tämän tapaisen postilain EU-sovellutukset ja näemme aika paljon pimeitä puolia tässä vielä.

Arvoisa puhemies! Toimipisteitten osalta, kun ministeri (Puhemies: Minuutti on täysi!) totesi, että jokaisessa kunnassa tulee olemaan tulevaisuudessa vähintään yksi postitoimipiste, niin kyllä hurjalta näyttää, kun eräitten mielestä Suomessa pitäisi tulevaisuudessa olla vain sata kuntaa.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta vielä tähän vastalauseeseen liittyen, että siinä kyllä monelta osin silmät ummistetaan sille, mitä ympärillämme tapahtuu. Ei tämä lainsäädäntö ole se suurin haaste postitoiminnalle tässä maassa, vaan kyllä sitä ovat toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset.

Me olemme nähneet valiokuntakäsittelyn yhteydessä, kuinka hyvinkin dramaattisesti postimäärät laskevat, kuljetusmäärät laskevat. Myös lehtien osalta me näemme, että niiden tilausmäärät laskevat ja sitä kautta kuljetettava postimäärä laskee. Eli tämä on kyllä isoin haaste postitoiminnan näkökulmasta: viestintä sähköistyy. Sen me tiedämme, sen me koemme joka päivä valiokuntatyössä eri yhteyksissä, ja se on syy, miksi varmasti joudutaan tarkastelemaan muun muassa lehtijakelun osalta mahdollista jakelutukea ihan lähitulevaisuudessa. Senhän tämä laki myös mahdollistaa, että tämmöinen uudelleenarviointi voidaan tehdä.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilä käytti erinomaisen puheenvuoron arvostellessaan tätä hallituksen esitystä ja minkälaisia mustia tulevaisuuden kuvia se oikein luokaan. Ihan mielelläni ed. Hemmilä voi osallistua opposition mukana tämän hallituksen esityksen hylkyäänestykseen, (Ed. Hemmilä: Harkinnassa on!) jotta saamme tämän parempaan valmisteluun.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seurujärvi on samalla oikeassa ja samalla väärässä. Oikeassa hän on siinä, että toimintaympäristö muuttuu. Se on ihan selvä, mutta niin myös muuttuu toimintaympäristö täällä fyysisen jakelun puolella, jos kermankuorinta annetaan kerta kaikkiaan mahdolliseksi jollekin.

Meille on esitetty arvio, että se on euromääräisesti 150 miljoonaa euroa, se rahavirta, joka on Itellasta pois. Onko se hyvä vai huono tämä meidän järjestelmämme, jolla me Suomessa tähän saakka olemme menneet? Se on ihan selvä, että me olemme kompensoineet haja-asutusalueiden jakelua näillä väkirikkaiden alueiden jakeluiden kustannuksella. Näinhän se on, ei sitä sovi kiistää.

Mutta onko se taas oikein, että näille väkirikkaille alueille tulee joku ja ottaa täältä ne kermat pois ja sanoo yhteiskunnalle, että hoitakaa 150 miljoonaa? Veronmaksajiltahan se on pois. Ja se, miksi esimerkiksi Belgiassa toimilupaehtoja pannaan maassa, joka on pinta-alaltaan huomattavasti paljon pienempi kuin mitä me olemme, johtuu siitä, että siellä halutaan turvata oma postitoiminta, ja minusta Suomessa olisi voitu tehdä ihan samalla tavalla.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva postilaki on varmaan Suomen kannalta yksi tärkeimpiä lakiesityksiä, mitä tällä kaudella on käsitelty. Tämä vaikuttaa meidän jokaisen ihmisen arkipäiväiseen elämään ja on sikälikin äärimmäisen vakava asia.

Ensinnäkin, tällä lakiesityksellä pannaan täytäntöön Euroopan unionin postidirektiivi, ja sitten Maailman postiliiton viimeisimmät sopimukset saatetaan tähän uuteen lakiin. On todellakin huomionarvoista se, kuten ed. Seurujärvi omassa puheenvuorossaan sanoi, että postipalveluja tarjotaan edelleen viitenä päivänä viikossa ja samoilla hinnoilla näitä postipalveluita saa, olkoon sitten Utsjoella taikka Hankoniemessä tai Ilomantsissa tai Vaasassa, paikkaan katsomatta. Tämä yleisperiaate säilyy ennallaan, ja se ei muutu siitä miksikään, mitä pidän hyvin arvokkaana asiana. Se on tietenkin surullista, että me joudumme pienenä Euroopan unionin koillisnurkassa olevana maana panemaan sellaisiakin direktiivejä täytäntöön, joita ehkä emme itse niin haluaisi, mutta kun kerran silloin vuonna 1995 Euroopan unioniin liityttiin, niin sen asian itkeminen tässä yhteydessä on aivan turhaa. Pitää tämä direktiivi saattaa sellaiseen kansalliseen muotoon, että se homma toimii.

Aivan oikein tässä liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä on tämä toimilupaehtopykälä. Minun sydäntäni lämmittää suuresti, kun täällä todetaan aivan selvästi se, että kun näitä toimilupia myönnetään, postitoimiluvat myöntää valtioneuvosto. Hallituksen esityksen mukaan sen luvanhan tälle postialalle tulevalle kilpailijalle olisi myöntänyt liikenne- ja viestintäministeriö, mutta tässä on todella liikennevaliokunnalle annettava 10 pistettä ja papukaijamerkki, että tässä on yhteiskunnallisesti huomioitu tämmöinen merkittävän päätöksen arvo. Valiokunta ehdottaakin mietinnössään, että postilakia muutetaan siten, että postitoimiluvat myöntää valtioneuvosto. Valtioneuvoston päätöksen myötähän se tulee tietenkin tänne eduskuntaan keskusteluun ja sitten se hallitus, joka sen esityksen tekee ja päätöksen tekee, on tietysti parlamentaarisessa vastuussa eduskunnan enemmistölle, eli jos sitten tulee hallituksessa tehtyä typeriä päätöksiä, niin siitä sitten maksaa, vaikka siinä luottamuslauseäänestyksessä.

Joka tapauksessa, arvoisa puhemies, tämä postilakiesitys sisältää kyllä mielestäni uhkatekijöitäkin, se on pakko myöntää. Mutta tosiasiahan kuitenkin on, että tämä postimaailma on muuttunut viime aikoina älyttömän nopeasti. Kaikki tiedämme, että tänä päivänä esimerkiksi sähköinen laskutus on tulossa, ja ei mene montakaan vuotta, kun kaikki laskut ihmisille tulevat pääasiassa sähköisesti, jolloin niiden kirjeiden määrä, joka meillä tänä päivänä on kohtuullisen suuri, putoaa olennaisesti. Näin ollen myös postin jakelumaksut, mitä se ennen oli saanut näitten kirjeiden kuljettamisesta, jäävät pois. Näin ollen maailma on muuttunut rajusti, ja tähän muutokseen meidän on vastattava tavalla tai toisella. Maailma muuttuu joka tapauksessa, halusimmepa tai emme.

Arvoisa puhemies! Mutta sitten nostan lopuksi huolestuttavan seikan, joka minun mielestäni on myös hyvin huomioitu tässä mietinnössä, nimittäin paikallislehdet.

Paikallislehdet ovat äärimmäisen tärkeä osa suomalaista kulttuuria. Maakunnan päälehdet saatikka valtakunnalliset lehdet eivät kerro paikallisille ihmisille kovinkaan montaa kiinnostavaa asiaa. Ne toki käsittelevät yleispolitiikkaa ja varmaan Libyan tilannetta tänä päivänä, mutta sen paikallisen ihmisen elämän kannalta niitä tärkeitä pieniä asioita ne eivät kerro. Siksi paikallislehtien asema on erittäin tärkeä, ja se on koko suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisen kulttuurin kannalta mielestäni se kulmakivi, ja sitä kulmakiveä ei saa mennä vaarantamaan edes postilailla. Aivan oikein valiokunta toteaa tässä mietinnössään, että vaikutukset lehtijakeluun tällä uudella lakiesityksellä ovat jonkinmoiset. Valiokunta toteaakin, että postilain soveltamisalan säilyttäminen nykyisellään on perusteltua, mutta katsoo, että paikallis- ja maakuntalehtien tulevaisuudesta tulee jatkossa pyrkiä huolehtimaan muilla käytettävissä olevilla keinoilla. Elikkä todellakin, kun lehtijakelu ei kuulu tämän postilain piiriin, mihin kirjeet kuuluvat, niin näin ollen aivan oikein valiokunta on ottanut erittäin hyvin esille tämän paikallislehtien tilanteen.

Herra puhemies! Lopuksi haluan korostaa sitä, että tämä paikallislehtiasia on sellainen asia, että olkoon tässä maassa minkä näköinen hallitus tahansa tulevien vaalien jälkeen ja tulevina seuraavinakin vaalikausina, niin on pidettävä siitä visusti huoli, että paikallislehtitoiminta säilyy tässä maassa vahvana. Ilman paikallislehtien vahvaa panosta suomalaisen kulttuurin eteenpäinviemisessä tämä kansakunta joutuu todella heikoille jäille, ja sen ei pidä antaa tapahtua edes tämän uuden postilain hengessä.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Koko postiala, kirjeiden, lehtien ja pakettien välittäminen ihmisten ja yritysten välillä, on kriisissä. Tunnelma postitoimistoissa on kuin öljylyhtytehtaassa, johon ollaan vetämässä sähköjohtoja. Sähköposti ja sosiaalinen media ovat korvanneet postikortit ja kirjeet ihmisten yksityisen viestinnän välineinä. Vai koska te, arvoisat kansanedustajat, viimeksi lähetitte henkilökohtaisen kirjeen jollekulle tai jonkin muun postikortin kuin ne pakolliset parituhatta joulukorttia? (Ed. Martti Korhonen: Eilen!)

Laskut sen sijaan ovat sinnitelleet viimeisenä elinvoimaisena kirjepostin lajina, sillä Suomi on jäänyt myös sähköisessä laskutuksessa muusta Euroopasta jälkeen. Tämä siitä huolimatta, että sähköisen laskutuksen on laskettu säästävän 400 miljoonaa euroa paperilaskutukseen verrattuna, siis joka vuosi. Hinnan ovat viime kädessä maksaneet kuluttajat korkeampina tuotteiden hintoina ja veronmaksajat kuntien ja valtion paperilaskuihin tuhlaamina verorahoina. Esimerkiksi Norjassa kuluttajilta peritään kirjekuoressa postilaatikkoon toimitetusta laskusta 5—10 euron lisämaksu. Ei ihme, että paperilaskuista on Norjassa luovuttu, kuten myös monessa muussa Euroopan maassa. Ensi vaalikauden loppuessa ei Suomessakaan näe paperilaskua kuin ehkä postimuseossa. Vuoden 2015 vaalien vaalilaskut eivät enää tule postilaatikkoon.

Lehdet kokevat laskujen kohtalon, mutta hieman hitaammin. Paperi on edelleen lehdelle erinomainen käyttöliittymä, mutta jokainen hyvin toteutettua iPad-lehteä lukenut tietää, että myös paperilehtien lähtölaskenta on alkanut. Suurimmat lehdet tuottavat paperiversioita sähköisten lehtien oheistuotteena vielä ensi vaalikauden yli mutta eivät välttämättä enää seuraavaa vaalikautta. Vuoden 2019 vaaleissa me emme todennäköisesti enää osta mainostilaa lehtien sivuilta, siis paperisilta sivuilta.

No, mitä postinkantajat sitten jakavat, kun kirjeitä ja lehtiä ei enää ole? Nettikauppojen paketeista on toivottu postiemme pelastajaa, mutta ala on jo nyt äärimmilleen kilpailtu. Mitä olen itse tuotteita nettikaupoista tilannut, niin niitä ovat toimittaneet kotiovelle Itellan lisäksi Matkahuolto, FedEx ja DHL. Itella on jo menettänyt suuren osan näistä markkinoista kilpailijoilleen, eikä ihme, sillä pakettien kuljetus on kasvavaa liiketoimintaa, johon kannattaa investoida, päinvastoin kuin kirjeiden ja lehtien kuljettamiseen.

Tämä on siis siirtymäajan, välivaiheen, laki ja direktiivi, josta me täällä tänään keskustelemme. Seuraavan postilain valmistelu joudutaan aloittamaan jo ensi vaalikaudella, kun markkinatilanne jatkuvasti muuttuu. Tämä siirtymäajan laki on silti hyvin tärkeä, sillä nimenomaan markkinoiden murrosvaiheissa kansalaisten peruspalvelut ovat vaarassa. Meidän on pystyttävä turvaamaan paperipostin ja pakettien keräys ja jakelu kaikkialla Suomessa, ei vain taajamissa, joissa se on taloudellisesti kannattavaa. Kyse on yleispalvelusta, jonka on oltava kaikkien suomalaisten käytettävissä yhdenvertaisesti, semminkin kun ne sähköiset palvelut eivät nopean laajakaistan puuttuessa ole vielä kaikkien kansalaisten käytettävissä kaikkialla Suomessa. Kyse on yleispalvelusta, jonka on oltava käytettävissä niin kauan kuin kansalaisista merkittävä osa vielä haluaa laskunsa ja lehtensä paperilla viitenä päivänä viikossa. Missä menee tämän merkittävän väestönosan raja, se onkin sitten tulevien vuosien kipeimpiä poliittisia kysymyksiä tässäkin salissa.

Kaiken muun lisäksi postipalveluiden murrokseen sopeutumista vaikeuttaa EU:n postidirektiivi, joka velvoittaa jäsenvaltiot avaamaan postipalvelut kilpailulle, siis juuri nyt, kun tilanne on muutenkin haastava. Direktiivi on laadittu tiheään asutun Keski- ja Etelä-Euroopan näkökulmasta, mutta Suomessa postipalveluiden kaupallinen tuottaminen on taloudellisesti kannattavaa vain murto-osassa maata, ja se murto-osa pienenee joka vuosi, kun postilähetysten määrä vähenee ja väki muuttaa taajamiin.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö kehottaa ministeriötä ottamaan direktiivistä kaikki löysät pois postiyrittäjien toimilupaehtoja asettaessaan, muuten postin päivittäinen keruu ja jakelu vaarantuvat suuressa osassa maata pian lain tultua voimaan eikä vasta muutaman vuoden kuluttua. Tähän valiokunnan näkemykseen on helppo yhtyä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen pitäisi kantaa erityistä huolta haja-asutusalueiden lehtijakelusta, koska se koskee paikallislehtiä, joiden taloudelliset voimavarat sopeutua jakeluhintojen nousuun ovat rajalliset. Itella nosti tämän kuun alussa lehdenjakelumaksuja 7 prosentilla. Se on erittäin paljon paikallislehden näkökulmasta. Esimerkiksi oman alueeni 4 200 kappaleen levikin omaavan kerran viikossa ilmestyvän Perniönseudun Lehden jakelukustannukset ovat 80 000 euroa vuodessa. Jotta jakelukustannukset voidaan maksaa, on paikallislehden talous vedetty äärimmäisen tiukaksi. Paikallislehtien osalta 7 prosentin korotus on kohtuuton ja vaikeuttaa merkittävästi lehtien toimintaa.

Jo nyt jakelukustannukset ovat isoimpia menoeriä paikallislehdelle. Itellan suunnitelmissa on lähiaikoina korottaa lehdenjakeluhintoja lisää. Valtionyhtiön, jonka tehtävänä on postinjakelu, ei pitäisi toimia näin. Suomessa on 146 paikallislehteä. Harvat paikallislehdet ilmestyvät joka päivä, usein ne ilmestyvät kaksi tai kolme kertaa viikossa. Tämä johtaa huonoon neuvotteluasemaan Itellan kanssa. Itella varmistaa suurlevikkisten lehtien jakelun tarjoamalla niille selvästi alempia jakeluhintoja kuin paikallislehdille. Tämä asettaa paikallislehdet eriarvoiseen asemaan suurien sanomalehtien kanssa. Paikallislehdet ilmestyvät pienissä keskuksissa tai harva-asutusalueilla, jolloin kustannukset nousevat edelleen.

Arvoisa puhemies! Postinjakelulain uudistusta pidetään toki hyvänä, koska se tuo kilpailijoita ainakin suurlevikkisten ja kaupunkilehtien jakeluun. Sen sijaan harva-asutusalueiden jakeluun ei tule kilpailijoita. Postinjakelulain mukaan Itellalle korvataan harva-asutusalueiden jakelusta syntyneet taloudelliset menetykset, mutta korvauskynnys on asetettu paikallislehtien näkökulmasta liian korkealle tasolle.

Yleinen arvio on myös, että Itella nostaa Suomen hintoja pysyäkseen ulkomaiden markkina-alueilla. Pidän tällaista käytäntöä kyseenalaisena. Kullakin markkina-alueella on toimittava sieltä tulevien tulojen varassa. Suomalaisten ei pidä siis maksaa Itellan seikkailuja ulkomailla. Siksi Itellan tulee kohdistaa kustannukset aiheutumisperusteisesti.

Postilain toteutumista valvovalla viranomaisella tulee olla selkeät ohjeet siitä, miten yleispalvelun aiheuttamia kustannuksia kohdistetaan. Yleispalvelutuotteet eivät saa rasittaa kustannuksiltaan muiden tuotteitten jakelua, eikä muiden tuotteitten tule maksaa niistä Itellan toiminnoista, joita ne eivät itse tarvitse.

Arvoisa puhemies! Fyysisten tuotteiden jakelun turvaaminen on tärkeä osa tietoyhteiskunnan kehittämistä. Koko viestintäala elää suurta murrosta painetun viestinnän ja sähköisen viestinnän välillä. Muutosten nopeutta ei voi ennustaa, mutta siksi fyysinen jakelu on turvattava tässä murrosvaiheessa. Painetut sanomalehdet eivät ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa katoa, mutta ala etsii uusia sähköisiä toimintamuotoja. Tässä murrosvaiheessa on turvattava myös fyysisten tuotteitten jakelu kustannustehokkaasti.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin monessa puheenvuorossa todettu, että postipalvelut ovat tärkeä palvelu kansalaisille, ja näin todella on, kun otetaan huomioon harvaanasutut seudut ja mitenkä sinne lehti kulkee, ettei menisi nyt sitten sillä lailla, että mennään sinne 1900-luvun alkuun, että kerran viikossa posti kävi ja toi lehden. Se on niin, kuten ed. Hoskonenkin totesi, että nimenomaan paikallis- ja maakuntalehdet ovat siellä haja-asutusalueellakin oleville ikäihmisille erittäin tärkeä viestintäväline ja myös se väline, millä saadaan aikakin kulumaan. Siellä ei sitä sähköistä viestintää vielä sillä tavalla ole, ja ikäihmiset eivät sitä hallitsekaan sillä tavalla, että pääsisivät netin kautta lukemaan lehtiä ja saisivat muutakin postia. Sen takia on tärkeätä turvata harvaanasutuille seuduille tämä postipalvelu.

Itellan osaltahan tämä on tietenkin surullista, jos tulee kilpailu ja se häviää kilpailun täällä Ruuhka-Suomen alueella ja sitten joudutaan verovaroin vielä kompensoimaan harvaanasuttujen seutujen jakoa Itellalle. Tämä on todella surullinen tilanne.

Itse en ole liikennevaliokunnassa, mutta mielestäni valiokunta on kyllä tehnyt hyvää työtä ja nostanut merkittävästi esille asioita, seikkoja, jotka on hyvä ottaa huomioon. Täällä on tämä postitoimilupien myöntäminen. Sitä on esitetty laissa liikenne- ja viestintäministeriölle, mutta valiokunta esittää, että se olisi valtioneuvosto, ja tämä on erittäin hyvä. Tämä tuo suuremman harkintavallan kuin se, että ministeriö pääsisi tähän käsiksi.

Sitten nostan vielä yhden asian esille. Valiokunta toteaa postimarkkinoiden kilpailun avaamisen ja mahdollisen kilpailun lisääntymiseen liittyviä vaikutuksia, (Puhemies: 2 minuuttia!) ja tämä esitys, mikä tässä valiokunnalla on, on erittäin hyvä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Monessa puheenvuorossa on nostettu esille tämä Itellan tilanne ja se, että Itella tällä hetkellä käytännössä sponsoroi postipalveluja harvaanasutuilla seuduilla. Monissa puheenvuoroissa on myöskin tuotu esille se, että tämän lain voimaantulon jälkeen veronmaksajien pitäisi kustantaa harvaanasutuilla alueilla postipalveluja, niin keräilyä kuin jakeluakin.

Suhtaudun kyllä erittäin skeptisesti ensinnäkin siihen, että mietinnössä esille nostetut asiat jollain tavalla tulevaisuudessa huomioitaisiin muuten kuin siinä tapauksessa, että ne on lakiin kirjoitettu. Vain lakiin kirjoitettuna eduskunnan tekemät päätökset otetaan huomioon. Ei näitä mietintötekstejä enää vuoden taikka ainakaan kahden vuoden kuluttua kukaan halua lukea. Sen vuoksi on suuri vaara, että tämän postipalvelulain myötä kerta kaikkiaan postipalvelut Suomessa, erityisesti maaseudulla, harvaanasutuilla alueilla, heikkenevät nykyisestä hyvinkin dramaattisesti. En usko todellakaan, että veronmaksajilta löytyy myötätuntoa siihen, että ruvettaisiin kymmenillä miljoonilla, puhumattakaan sadalla miljoonalla eurolla kustantamaan näitten harvaanasuttujen alueitten jakelua ja keräilyä.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jotta valiokunnan puheenjohtaja Martti Korhosen puheenvuorosta ei jäisi väärää kuvaa, että tämä laki mahdollistaisi kermankuorinnan, on pakko vielä todeta, että näinhän ei asian laita todellakaan ole. Tässä laissa todetaan, että markkinoille tulevan postiyrityksen tulee osallistua kustannusten kattamiseen yleispalveluyritykselle. Täällä lukee sillä tavalla.

Sen lisäksi täällä on 9 §:ssä toimiluvan sisältöä koskevat ehdot, ja siellä sanotaan, (Ed. Hemmilä: Missä kohtaa, missä pykälässä?) että "toimilupaehdot tulee asettaa" ja valtioneuvoston toimesta tämä tullaan tekemään. Eli kyllä tässä on selvästi sanottu sekä toimilupaehtojen eli markkinoille tuloon liittyvien ehtojen (Ed. Hemmilä: Tämä on ihan ympäripyöreätä!) että rahoituksen osalta, että yleispalvelun rahoitukseen markkinoille tulevan yrityksen täytyy osallistua.

Sitten tämä Belgian esimerkki nousee täällä esille keskustelussa, että siellä on tehty niin ja näin. Mikä onkaan sitten Belgian lopputulema suhteessa EU-komissioon, jää nähtäväksi, mutta esimerkiksi Ruotsissa ei ole tällaisia toimilupaehtoja asetettu laisinkaan. Eli kyllä tämän postidirektiivin soveltaminen eri maissa on tehty eri tavalla. Suomi toteuttaa tässä nyt oman kansallisen liikkumavaransa täysimääräisesti ja tulee vielä nämä toimilupaehdot valtioneuvoston toimesta asettamaan ja edellyttää, että yritys, joka tulee, osallistuu myös yleispalvelun rahoittamiseen. Eli tältä osin täällä esitetään sellaisia arvioita ja epäilyitä, jotka eivät pidä paikkaansa.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllähän tosiasia on se, että perustelut ja ponnet ovat perusteluita ja ponsia ja jos jonkin asian halutaan varmuudella menevän eteenpäin, niin kyllähän se lakitekstissä täytyy olla. Todella valitettavaa oli, että mietinnön käsittelyn yhteydessä hallituspuolueet halusivat täältä niitä tiukennuksia pois, niitä, joilla juuri olisi määritelty niitä tärkeitä asioita. Ei tässä mietinnön perustelutekstillä tätä maailmaa kyllä mitenkään rakenneta. Tämä ed. Seurujärven äskeiseen kommenttiin.

Ed. Hemmilälle haluan todeta, että rahoitusta ei mitenkään säädellä tässä, ja sen takia juuri tämä pelko on olemassa suurena, että loppupeleissä kaikki kaatuu suomalaisen veronmaksajan niskaan.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä jotenkin tulee sellainen mieliala, että voi, kun olisi vielä näin hyvä usko kuin ed. Seurujärvellä, että meillä tapahtuisi kaikki se, minkä me perusteluihin kirjoitamme. Se olisi erinomaista ja hienoa, mutta kun me katsomme esimerkiksi neljän vuoden aikana tehtyjä lausumia, ja joskus valiokunnassa on niitä käyty läpi ja miten ne ovat toteutuneet, (Ed. Hemmilä: Niinpä!) niin ikävä kyllä johtopäätös on, että ne eivät ole toteutuneet ja ne roikkuvat milloin missäkin. Minä sanoin, että me voimme käyttää nyt ihan viimeaikaisista tapahtumista joukkoliikennelakia esimerkkinä, jossa selvä tahtotila eduskunnalla ja valiokunnalla on ollut, miten ministeriön tulisi asiaa hoitaa. Ei tahdo oieta, ei tahdo oieta millään. Se on kuin rautakankea vääntäisi. Ei mene viesti perille.

Se, että Ruotsi ei ole käyttänyt näitä, minusta ei hirveän hyvä esimerkki sinänsä ole. Ruotsalaisista asuu Helsingin eteläpuolella 80—85 prosenttia. Meillä nyt on vielä kumminkin tähän saakka ollut myös sellainen tahtotila, että koko maa pidetään asuttuna. Minä ymmärrän sen, että keskustapuolueelta se tahtotila on häipynyt tässä hallitustaipaleen aikana, mutta tämmöinen yleinen tahtotila muilla puolueilla on ollut vielä jollakin lailla siitä, että koko maassa annetaan ihmisten olla ja asua ja elää ja pidetään jollakin lailla liikenneyhteydet sinne, tosin heikkoina ja huonoina ja huononevaan suuntaan. Mutta jos me viemme postinkin pois sieltä ja ne palvelut ja hinnoittelemme ne kalliimmiksi kuin muilla, otetaan nyt esimerkiksi tämä maakuntalehtien asema, niin elämä käy sietämättömäksi sillä alueella. Tästähän tässä itse asiassa perusteiltaan on kyse, ja eduskunnan pitää kantaa huolta nimenomaan koko Suomen asuttuna pitämisestä. [Peruskorjauksen aiheuttamaa räjäytystöiden jyrinää] — Tämä tuli varmaan nyt tarpeeksi järeästi esille.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tätä postilakia ja postidirektiiviä pelätään Itellassa ja pelätään myöskin syrjäseuduilla asuvien keskuudessa. Kyllä varmasti molemmat osapuolet, ne, jotka näkevät vain kielteistä tässä, niin kuin myöskin optimisti ed. Seurujärvi, ovat osittain oikeassa. Kyllä se antaa meille mahdollisuuden asettaa jopa tiukkoja ehtoja toimiluvan saaneille, mutta kaikki on loppujen lopuksi kiinni siitä, miten me itse sovellamme tätä lakia — miten me sovellamme tätä lakia. Ihan niin kuin ed. Seurujärvi sanoi, tätä direktiiviä tullaan soveltamaan ja sovelletaan eri lailla eri maissa. Jos ehdot eivät ole riittäviä, niin kyllähän eduskunnalla on mahdollisuus silloin asiaan puuttua juuri näin, niin kuin on aikaisemmin todettu, verovaroilla tukemalla, mutta olen kyllä ed. Hemmilän kanssa samaa mieltä siitä, että todennäköisyys, että eduskunta myöntäisi tähän rahaa, on kyllä varsin pieni.

Mutta loppujen lopuksi tosiasia on kuitenkin se, että tästäkin asiasta tämä eduskunta päättää. Eduskunta päättää siitä, miten tätä tullaan soveltamaan myöskin jatkossa. Ja jos me emme luota itseemme niin, että me huolehtisimme todella siitä, että postipalvelut annetaan ja saadaan koko Suomessa, silloin käy myöskin niin, että niitä ei saada.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Eräs kunnallisjohtaja totesi: "Olisipa meillä vielä Posti- ja telelaitos, monet asiat saattaisivat nyt olla paljon paremmin".

Tämä postilaki, jota nyt käsittelemme, kyllä koetaan tietyllä tavalla myös huolestuttavana. Huolenaiheista olen tehnyt myöskin aloitteita tähän asiaan liittyen. Postillahan on velvollisuus lakisääteisesti tarjota yleispalveluitaan jokaisessa kunnassa. Nyt kun tapahtuu kuntaliitoksia, niin on pelättävissä — huolimatta siitä, että puhutaan asiointietäisyyksistä jne. — että Itella katsoo, että jäähän sinne kuntaan, suureen kuntaan, yksi postitoimipaikka, ja siellähän ne ihmiset muutoinkin jo käyvät asioimassa. Elikkä kyllä entisten kuntakeskusten, puhumattakaan kyläkeskusten, kaupungin lähiöiden ja maaseutukyien postipalveluille saattaa olla uhka olemassa. Olisin lakialoitteellani esittänyt, että vähintään niiden kuntien alueella, jotka ovat menneen kalenterivuoden alusta olleet itsenäisiä, velvoitettaisiin olemaan postin yleispalvelua tarjoava piste.

Täällä on kannettu huolta paikallislehtien ja maakuntalehtien jakeluista. Maakuntalehdet ovat tästä huolissaan, paikallislehdet samoin: kannattaako, miten käy? Kyllä tämä on vakava kysymys. Samoin maaseudulla postin saajat ovat huolissaan.

Tein ehdotuksen, että postin kuljettajien reitteihin olisi voitu kytkeä myös muita maaseudun palveluita, lämpimän ruuan jakoa, ehkä vanhusten luona muuta kotikäyntiä, voitaisiin käydä katsomassa, mikä on vointi, ja tällaisella kokonaisuudella turvata maaseudun postireitit.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän lain 16 §:n 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa ohjeita siitä, kuinka toimipaikkaverkko järjestetään, siis postitoimipaikkaverkko. Minä kysyin arvoisalta ministeriltä, mitä siinä asetuksessa lukee, hänellä täytyy sellainen jo olla. Hän viittasi vain ylimielisesti Viestintävirastoon ja siinä kaikki. Eihän tällä tavalla mitään järkevää lainsäädäntöä tehdä. Tämän pitkähkön täälläolon aikana aina silloin tällöin, kun ministerit eivät tajua itsestään ja automaattisesti toimittaa asetustekstejä, luonnoksia, katsottavaksi, olemme niitä pyytäneet. Tämä ministeri vaan nakkelee niskojaan.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! On se nyt erikoista, että pitää valiokunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan puheita vielä kerran oikoa.

Siis te sanotte, että ei olisi säädetty lailla näistä asioista vaan mietinnön perusteluissa, eihän se pidä paikkaansa. Te voitte ... (Ed. Hemmilä: Missä se on?) — Ed. Hemmiläkin kuuntelee, niin saa sitten katsoa sieltä, kun kyselee, mistä löytyy. — Postilaki, 2 luku, postipalveluiden tarjoaminen, 9 §, toimiluvan sisältö: "Valtioneuvoston tulee asettaa toimiluvassa ehtoja, jotka täydentävät tämän lain säännöksiä tai sen nojalla annettuja säädöksiä - - ." Postilain 6 luvun 33 §, kustannusten korvaaminen yleispalvelun tarjoajalle: "Muiden postiyritysten tulee osallistua näiden kustannusten korvaamiseen yleispalvelun tarjoajalle."

Nämä ovat lainsäädännössä, siis laissa, pykälissä, määriteltyjä asioita, eivät perusteluissa. Tältä osin tämä asia varmaan voidaan yhdessä todeta eikä puhua siitä, että olisi uskonvarainen asia ed. Seurujärvellä tai jossain mietintötekstissä vain olisi ohimennen niistä mainittu.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä toivon, että todella on niin, että postipalvelut yleispalvelua tarjoavan postitoimipaikan kautta säilyisivät edes nykyisillään. Kotipaikkakuntani Haapamäki on Keuruun kaupungin kakkostaajama, ja täysi työ oli, että saatiin postipalvelupiste jatkamaan siellä, ja tiedän vastaavia tilanteita muualtakin. Kyllä postipalvelupiste on ihmisille hyvin tärkeä, ja voidaan edellyttää, että se kohtuullisen kokoisissa taajamissa on kävelyetäisyydellä saatavilla.

Tiedän, että lähiöissä on menetetty postipalveluita. Asun eduskunnan viikot Vantaan Martinlaaksossa, siellä ei ole muutamaan vuoteen enää ollut, lähin postipalvelupiste on Myyrmäessä. No, ei se pitkä matka ole, ja lähijunat toimivat. Mutta tämä on osoitus siitä, että posti vieraantuu käyttäjistään, antaa sen vaikutelman niin kuin jotkut pankitkin, että asiakkaat, pysykää meiltä pois. Tässä tilanteessa postille kuuluu kyllä yleispalvelu lähellä ihmisiä.

Ei ole kauan siitä, kun olin istumassa kyläseminaarissa, kylläkin menneen vuosituhannen lopulla. Siellä oli ohjeena, että elävällä maaseutukylällä tulee olla koulu, kauppa ja posti. Se posti ja koulu olivat ne, jotka viimeisimpinä monta kertaa siellä sinnittelivät. Kyllä kylät ovat paljon menettäneet, kun kyläpostit ovat kadonneet. Kyläkaupat ja -koulutkin ovat paljolti häipyneet. Vaikeaa on pitää maaseutua elinvoimaisena, kun tällaiset monen mielestä vähäiset mutta ihmisille läheiset palvelut etääntyvät.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Juu, siis näinhän se on, mitä ed. Seurujärvi sanoo. Mutta täsmällisesti ottaen, jos nyt tarkennetaan, niin esimerkiksi toimilupaehtoja olisi pitänyt laissa säätää niin, että siellä olisi selvät jakeluvelvoitteet, keräilyvelvoitteet, esimerkiksi neljänä päivänä viikossa, kolmena päivänä viikossa tai vastaavaa, jotta sinne oikeasti tämän yleispalveluvelvoitteen rinnalla toimijalle tulisi niitä velvoitteita.

Nythän, kun valtioneuvoston tulee säätää, sehän voi olla, että se säätää esimerkiksi kerran viikossa tai jotakin tai se voi säätää maantieteellisen aseman jollekin alueelle jne. Se on riittämätöntä säätelyä silloin, kun me menemme tällaiseen, joka on kumminkin peruspalvelun luonteista palvelua minun mielestäni. Mutta ymmärrän sen, että tähän on toisenlaisiakin näkökulmia ja tätä voi lähestyä erilaisista tulokulmista.

Mutta minä katson tämän niin, että tämä on verrattavissa, mistä jo puhuin aiemmin, joukkoliikenteeseen. Niiden tulee toimia täällä meillä maassa. Sähköverkkojen pitää toimia, on puhuttu laajakaistoista jne. Postin kulku on kumminkin sellainen, mihin ed. Oinonen viittasi ihan erinomaisesti ja se antaa kumminkin tälle maalle yhden sellaisen toiminta-alueen ja toimintalohkon, joka on hyvin olennainen. Jos emme pysty sitä lainsäädännöllä riittävän tarkasti määrittelemään, jos tämä nyt on tarkka ilmaisu, niin riskit kasvavat koko ajan. Siinä mielessä, kun sanoin, että minä en enää luota joulupukkiin, niin mieli tekisi joskus kyllä.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Perustuslaissa todetaan yksiselitteisesti, että lainsäädännön pitää olla täsmällistä ja tarkkarajaista. Minun mielestäni nyt tällä tarkastelulla, mikä on ollut mahdollista tämän postilain osalta tehdä, tämä postilaki ei nyt täytä tätä perustuslain edellyttämää vaatimusta tarkkarajaisuudesta ja täsmällisyydestä. Tämä jättää kyllä erittäin paljon valtioneuvostolle harkintavaltaa, ja kuten me tiedämme, niin valtioneuvosto ei aina käytä sitä harkintavaltaa viisaasti.

Toteaisin vaan, että näiden 12 vuoden aikana, mitä täällä itse olen ollut hyväksymässä näitä lakeja ja ollut kuuntelemassa sekä ministereiden että monta kertaa kollegojenkin vakuutteluja, miten valiokunnan mietintötekstit nyt merkitsevät jotakin sitten alemmanasteisten säädösten osalta, kyllä olen useimmiten joutunut pettymään. Sen vuoksi en oikein millään jaksa uskoa, että tämä postilakia koskeva mietintö tekisi poikkeuksen. Suhtaudun äärimmäisen suurella varauksella tämän mietinnön hyväksymiseen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! EU:n myötä olemme joutuneet näihinkin tilanteisiin, missä tänä iltana olemme. 50 vuotta sitten 1960-luvulla postipalvelut toimivat tässä maassa. Silloin oli postitoimipaikkoja hajautettuina kylille. Postitoimipaikoissa oli myös Postipankin palvelupiste. Postijunat eli postivaunut yöpikajunissa kuljettivat pitkänomaisessa maassa iltamyöhällä lähteneen postin aamuaikaiseksi radanvarsipaikkakunnille. Illalla Helsingistä lähtenyt posti oli aamupäivällä jo Kilpisjärvellä tämän kokonaisuuden myötä. Postiautot jatkoivat matkaa maakuntiin; tiedän hyvin, mitenkä Haapamäeltäkin lähti useita postiautoja.

Esimerkki oli se, että jos iltayhdeksältä pani Helsingin asemalla postilaatikkoon, aamulla seitsemältä Multialla maitolaiturilla sivukylällä tämä posti oli perillä — enää se ei onnistu — tai jos sen pani vartin yli kymmenen postivaunun lokeroon, sama tilanne. Nyt eivät enää kirjeet kulje tällä tavalla. Junakuljetukset sopivat kokonaisuuteen hyvin, samoin postiautot, ne olivat linja-autoja, ne kuljettivat paitsi postia myöskin matkustajia. Ne olivat paljolti maaseudun liikenteen tietty runko nimenomaan sellaisilla vuoroilla, joilla ei tuolloin yleistä kannattavuutta ollut. Ne kuljettivat myös postipaketit, siis kiitotavarapaketit, palvelu toimi hyvin. Valitettavasti kehitys on mennyt taaksepäin, ja pelkään, että tässä on se vaara. Toivon, että näin ei kuitenkaan kävisi.

Janne  Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituspuolue kokoomuksen ed. Hemmilä voi kysyä tämän lainsäädännön tarkkarajaisuudesta ja selkeydestä tai sen puutteesta oman puolueensa esittävältä vastuuministeriltä tarkemmin. (Ed. Hemmilä: Olenkin niin tehnyt!)