Susanna Huovinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kansallispuistoasiat ovat nyt perättäisillä viikoilla saapuneet ympäristövaliokunnasta tänne suuren salin käsittelyyn, ja tänään siis listalla tämä Selkämeren kansallispuiston perustaminen. Ympäristövaliokunta ehdottaa tässä käsittelyn pohjana olevassa mietinnössä siis tämän kansallispuiston perustamista. Tämä varsinainen hallituksen esityshän perustuu valtioneuvoston juhlapäätökseen.

Tämän kansallispuiston perustamisella suojellaan pohjois—etelä-suunnassa noin 160 kilometrin pituinen Selkämeren aavan meren alue ja siihen liittyviä saaristoja sekä tiettyjä rannikon alueita. Kannattaa huomioida tämä pituus — se on nimittäin merkittävä koko Itämeren alueella.

Selkämeren kansallispuiston omistaa valtio ja sen pinta-ala on noin 91 200 hehtaaria. Kansallispuiston alueet koostuvat valtaosin valtion yleisistä vesialueista, ja näistä osa sisältyy Natura 2000 -verkostoon. Selkämeren kansallispuisto perustetaan juuri tämän aavan meren vedenalaisen luonnon, saaristojen ja luotojen, rannikon kosteikkojen sekä näihin liittyvien eliölajien suojelemiseksi. Tämä kansallispuisto on siis vedenalaisten luontotyyppien, kuten riuttojen ja särkkien sekä näillä esiintyvien luonnonkalakantojen ja muiden eliölajien, suojelun kannalta aivan ainutlaatuinen. Aiemmin perustetuissa merellisissä kansallispuistoissa suojelun pääasiallisena kohteena on ollut lähinnä vedenpäällinen saaristoluonto ja -maisema sekä kulttuuriympäristöt. Niinpä tämä Selkämeren kansallispuisto täydentää hyvin merkittävällä tavalla aiemmin puutteellisesti turvattujen ja uhanalaisten Itämeren merellisten ekosysteemien suojelua. Valiokunta katsoo, että myös koko Itämeren vedenalaisen luonnonsuojelun kannalta arvioituna tämä alue on yksi kaikkein merkityksellisimmistä suojelukohteista.

Arvoisa puhemies! Viime viikolla täällä käsiteltiin Sipoonkorven kansallispuistoa, jota alueen kaikki kunnat ja myös hyvin monet yksittäiset kansalaiset ovat vaatineet perustettavaksi, ja myöskin lakialoitteen muodossa tuo asia oli eduskunnassa esillä. Tämän Selkämeren kansallispuiston osalta tilanne on ollut toisenlainen. Asiaan on sisältynyt huomattavan paljon kriittisyyttä varsinkin tuolla Varsinais-Suomen Vakka-Suomen alueella, ja tämän vuoksi myös ympäristövaliokunta on ollut varsin haasteellisen tilanteen edessä, kun tämä esitys eduskunnalle annettiin.

Täytyy kuitenkin muistaa, että jo ympäristöministeriö rajasi tuossa valmisteluvaiheessa valtion yleisvesialueelta rannikon puolelta puiston ulkopuolelle maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston asiantuntijoiden kanssa neuvotellen noin 12 000 hehtaaria alueita, joiden on katsottu soveltuvan kalankasvatukseen. Kansallispuistoon liitettäviksi esitetyillä vesialueilla, joilla kalanviljely siis olisi jatkossa kielletty, ei tälläkään hetkellä ole kalankasvatusta. Varsinais-Suomen liitto, alueen kunnat sekä kalatalouselinkeino ja metsästäjät ovat Metsähallituksen esitystä suppeammasta rajauksesta huolimatta vastustaneet laajasti edelleen puiston ulottamista Vakka-Suomen alueelle, mutta on muistettava, että tuolla alueella on kerätty myös tätä puiston perustamista puolustava kansalaisadressi. Ympäristövaliokunta katsoo, että Selkämeren kansallispuiston alue on kokonaisuutena rajattu valmisteluvaiheessa eri intressit yhteen sovittaen niin, että esimerkiksi kalanviljelyn tulevaisuuden mahdollisuudet ja perustettavan kansallispuiston alueen kattavuus luonnon monimuotoisuuden kannalta on sovitettu yhteen.

Valiokunta korostaa, että Selkämeren kansallispuisto on luonteeltaan ja lähtökohdiltaan erilainen verrattuna Suomen muihin merellisiin kansallispuistoihin. Selkämeren kansallispuiston perustamisella suojellaan pysyvästi edustava ja pitkä pohjois—etelä-suuntainen alue Pohjanlahden meri- ja ulkosaaristoaluetta, joka turvaa merkittävällä tavalla Itämeren erittäin uhanalaisia ekosysteemejä. Juuri tämän vuoksi, siis luonnontieteellisiin syihin vedoten ja perustuen, valiokunta pitää välttämättömänä, että kansallispuiston rajaus sisältää koko esitetyn alueen Vakka-Suomesta Satakunnan alueelle.

Sen sijaan ammattikalastuksen huolta valiokunta joutui ja halusikin kuunnella. Niinpä valiokunta esittää tässä mietinnössään ammattikalastuksen edellytysten turvaamista suojelutavoitteesta kuitenkaan tinkimättä. Valiokunta on päätynyt useisiin muutosehdotuksiin laajan asiantuntijakuulemisen perusteella kiinnittäen erityistä huomiota siihen, että kansallispuiston perustamisessa keskeistä on Itämeren ainutlaatuisen merialueen suojelu, mutta turvaten samalla paikallisen ammattikalastuksen elinkeinon harjoittamisedellytykset. Valiokunnan tekemillä muutosehdotuksilla suojelun ja kalastuksen intressit on siis sovitettu yhteen.

Keskeiset muutosehdotukset yhdistettyinä hallituksen esityksen sisältämiin ehdotuksiin muodostavat seuraavanlaisen kokonaisuuden, jossa on siis neljä eri kohtaa:

1. Ammatti- ja vapaa-ajan kalastuksen kalastusmahdollisuuksien turvaaminen;

2. Kestävän käytön mukaisen hylkeenmetsästyksen salliminen ammattikalastuksen haittojen vähentämiseksi;

3. Puolustusvoimien Reilan ampuma-alueen toiminnan huomioon ottaminen, ja

4. Olkiluodon ydinvoimalaitoksen jäähdytysvesien johtamisen mahdollistaminen tulevaisuudessakin.

Näitä muutoksia valiokunta on tehnyt hyvässä yhteistyössä ympäristöministeriön ja ympäristöministerin kanssa.

Valiokunta korostaa vielä, että Selkämeren kansallispuiston alue on laaja ja siihen kohdistuu hyvin erilaisia kehittämisintressejä. Erityisesti kalastuksen ja kansallispuiston muun käytön sekä erilaisten intressiryhmien toimintoja yhteensovittamaan pitää valiokunnan mielestä perustaa Selkämeren kansallispuiston asioita käsittelevä laajapohjainen yhteistyöryhmä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että Varsinais-Suomen ely-keskus asettaa puiston toiminnan käynnistämisvaiheessa Tammisaaren saariston kansallispuiston mallin mukaisesti eri intressitahojen laajapohjaisen yhteistyöryhmän. Tämä menettely on vastaavanlainen kuin viime viikolla hyväksytyssä Sipoonkorven kansallispuistoasiassa.

Myös tässä, kuten viime viikon käsittelyssäkin, on nostettava esiin kansallispuistojen rahoitus. Myös Selkämeren kansallispuiston perustamiskustannukset, ylipäätään merellisten kansallispuistojen kustannukset, ovat varsin huomattavia. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että Selkämeren kansallispuiston perustamiseen osoitetaan riittävät taloudelliset resurssit, jotta ei vähennetä samalla muiden puistojen rahoitusta. Tästä rahoitusasiasta olemme lausuneet vähän vastaavalla tavalla, puhemies, täällä mietinnössämme kuin tuossa Sipoonkorvenkin osalta, eli ylipäätään tätä rahoituksen tasoa kansallispuistoille pitäisi mielestämme korottaa.

Arvoisa puhemies! Muilta osin viittaan tähän valiokunnan perusteelliseen mietintöön, joka on yksimielinen.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä käytiin vilkas keskustelu tästä kansallispuistosta heti syysistuntokauden alkajaisiksi, ja sen keskustelun perusteella voisi ajatella, että missään tapauksessa ei tule valiokunnasta tällaista esitystä kuin me olemme saaneet. Tämä ympäristövaliokunnan mietintö Selkämeren kansallispuistosta oli suuri pettymys. Odotusten vastaisesti valiokunnasta tulleen kansallispuistolain sisältö oli lähes samankaltainen kuin hallituksen alkuperäinen esitys. Jo hallituksen esityksessä oli alueen yksimielinen vastustava kanta jätetty huomioimatta, ja sama linja jatkuu nyt ympäristövaliokunnan mietinnössä. Tämä on käsittämätöntä myös siksi, että Selkämeren kansallispuisto on keskustalaisen ministerin esittämä hanke. Keskustallehan kuntien ja alueiden päätösvallan kunnioittaminen on aina ollut erityisen pyhä asia. Tällä esityksellä paikallista demokratiaa kuitenkin nyt häpäistään.

Selkämeren kansallispuiston ulottamista Vakka-Suomen alueelle ovat alueen kunnat, maakuntaliitto, ely-keskus, MTK, Suomen ammattikalastajat, kalankasvattajat, monet yrittäjät, metsästäjät ja monet muut asukkaat vastustaneet ja lähes yksimielisesti. Useiden näiden toimijoiden kanssa olen keskustellut sen jälkeen, kun ympäristövaliokunnan mietintö annettiin. Tyrmistys on ollut musertava. Moni alueen toimija on täysin menettänyt uskonsa demokraattiseen päätöksentekoomme.

Ympäristövaliokunnassa nyt tehdyt muutokset ovat lähinnä kosmeettisia. Pykälätekstiin tehtiin lisäyksiä, joiden perusteella hylkeiden metsästys kansallispuiston alueella olisi helpompaa. Tästäkään ei kuitenkaan ole mitään takeita. Ympäristövaliokunnan mietintötekstissä viitataan metsästyslain kohtaan, jonka perusteella virkamiehille jää käytännössä valta säätää hylkeiden metsästyksestä. Näin ollen hylkeiden pyyntisäädökset saattavat lopulta muotoutua ihan millaisiksi tahansa. Toinen muutoksista on liikkumisen rajoittaminen Puolustusvoimien tarpeiden mukaan, eli voidaan jatkaa ammuntoja mahdollisen kansallispuiston alueella.

Herra puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan helmikuussa antama lausunto Selkämeren kansallispuistoasiassa oli selvää tekstiä. Valiokunta esitti yksiselitteisesti asiantuntijoiden laajan kuulemisen jälkeen, ettei Vakka-Suomen merialuetta tule liittää Selkämeren kansallispuistoon. Tätä maa- ja metsätalousvaliokunnan lähes yksimielistä lausuntoa ei kuitenkaan huomioitu ympäristövaliokunnan mietinnössä mitenkään.

Vakka-Suomessa on tehty hyvää ja pitkäjänteistä työtä oman alueen kehittämiseksi ottaen huomioon luonnonsuojelun, elinkeinoelämän ja alueen asukkaiden tarpeet. Tulokset ovat olleet kaikissa suhteissa erittäin hyviä, suorastaan esimerkillisiä. Tämän vuoksi pettymys mietintöön on ollut Vakka-Suomessa valtavaa. Kuten alueen kunnista jotkut ovat todenneet, pitkäjänteisen, omaehtoisen ja kaikin puolin hyviä tuloksia tuoneen työn jatkamisen sijaan alueen on alistuttava säätelyyn, joka tulee olemaan haitallista koko alueen kehittymiselle.

Herra puhemies! Kansallispuistot ovat vanhanaikainen tapa suojella luontoa. Vakka-Suomen alue on erinomainen esimerkki siitä, miten omaehtoinen kehittäminen alueella on tuonut parhaan mahdollisen tuloksen niin luonnonsuojelun, elinkeinoelämän kuin asukkaiden kannalta ja ihan ilman kansallispuiston kaltaisia järjestelyjä ja ihan ilman valtiovallan merkittävää taloudellista tukea. Ehdotankin edellä mainittuun viitaten tämän asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnon ja viime vuonna tekemäni lakialoitteen mukaisesti, ettei kansallispuistoa uloteta Varsinais-Suomen alueelle.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta on vuoden 1995 jälkeen koko joukon kansallispuistoja perustanut. On Pallas—Ylläs vuodesta 2005, yli 1 000 neliökilometriä, samana vuonna Pyhä—Luosto, jo aikaisemmin vuonna 2002 Repovesi, jota ennen Leivonmäki, ja ne kaikki ovat sujuneet aivan normaalisti. Niiden lähtökohta on ollut luonnonsuojelun lähtökohta, ja on otettu aivan järkevällä tavalla huomioon alueen elinkeinoelämä, joka yleensä on tukenut näiden kansallispuistojen perustamista. Ne ovat olleet suuria puistoja. Niihin on liittynyt metsästyskysymyksiä, jotka on ratkaistu aivan sopuisasti ja hyvällä tavalla sekä pohjoisessa että Etelä-Suomessa. Tätä ennen on perustettu myös merellinen kansallispuisto siinä mielessä, että se sijaitsee merialueella, niin kuin Itäisen Suomenlahden kansallispuisto tai sitten Saaristomeren kansallispuisto on ollut.

Nyt on ollut vähän toisenlainen kokemus: Selkämeren kansallispuisto, jonka ympäristövaliokunta kuitenkin on yksimielisessä mietinnössään päättänyt perustaa ja jota se on päättänyt esittää täysistunnolle. Tämän hallituksen esityksen käsittely on ollut eduskunnassa kummallista, etenkin — niin kuin kuulimme ed. Hemmilän puheenvuorosta — maa- ja metsätalousvaliokunnassa, joka tyrmää tämän tärkeän kansallispuiston perustamisen. Miksi tämä on tärkeä? Tämä on todella aidosti ensimmäinen merellinen, 160 kilometriä pitkä, kansallispuisto Suomessa, jossa kaksi erilaista ekotyyppiä yhtyy nimenomaan siellä Uudenkaupungin kohdalla. (Ed. Hemmilä: Saaristomerellä on jo kansallispuisto!) Tämä on merellinen nimenomaan sillä tavalla, että tässä on ulkomerialueita, ja myöskin merensuojelu, nimenomaan Itämeren suojelun osana, on tässä keskeinen asia. Sen lisäksi tämä on myös juhlapäätös, jonka myös ed. Hemmilän tukea ja luottamusta nauttiva hallitus on päättänyt. (Ed. Hemmilä: Sehän nähdään taas!)

Arvoisa puhemies! Tämä maa- ja metsätalousvaliokunnan enemmistön, ei siis koko valiokunnan, hyväksymä teilauslausunto ei voi olla kansallispuiston lähtökohta. Se veisi tästä Selkämeren kansallispuistosta oleellisen, eteläisen osan. Miksi myöskään ei? Sen takia, että jos jossakin asiassa niin tässä on annettu todellakin valiokunnassa hyvin pitkämielisesti periksi sellaisille asioille kuin ydinvoimalaitoksen jäähdytysveden johtamiselle. Sen lisäksi metsästys- ja eläinkantojen sääntelyssä on ymmärretty metsästyksen näkökulmaa, voi sanoa, ehkä enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Onneksi kansallispuistoissa liikkuminen tietysti ja aina pohjautuu hoito- ja käyttösuunnitelmaan. Samoin kansallispuiston käyttöön liittyvät yksityiskohdat tulevat tuon säännöstön mukaan päätettäviksi.

Ydinvoimalaitoksen jäähdytysveden johtamiseen liittyvä huomio, että kansallispuistoissa voidaan rauhoitusmääräysten estämättä tehdä ydinvoimalaitoksen jäähdytysveden kauko-oton ja -purun edellyttämiä toimenpiteitä, on siinä mielessä varsin, voisi sanoa, teoreettinenkin asia, että Olkiluoto 3 ei oikein ota valmistuakseen. Minä uskon, että se joskus valmistuu, mutta Olkiluoto 4 ei ehkä koskaan. Ja sitten muistakaamme se, että on myös muita jäähdytysjärjestelmiä kuin tämä kaukopurku, esimerkiksi jäähdytystornit, joita voidaan Olkiluodon alueella soveltaa.

Lopuksi totean, että pitkämielisyydellä valiokunta on saanut tämän asian yksimielisyydellä aikaan. Totean, että valiokunnassa esiintyi myös aikamoista järkevyyttä ja, voisin myös sanoa, herrasmiesmäisyyttä tämän asian käsittelyssä.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! Minulla on aivan erityinen suhde nyt käsiteltävänä olevaan asiaan. Olen nimittäin tällä alueella viettänyt 10-vuotisesta pojannappulasta lähtien käytännöllisesti kaikki kesälomani, ja uskon, että jotain siitä alueesta tiedän.

Ensinnäkin olen erittäin iloinen, että tämä Selkämeren kansallispuiston perustaminen nyt on täällä vihdoinkin. Vaikka tämän hallituksen rekordi tässä luonnonsuojelussa ei ole nyt ollut kovin erityinen ja kehuttava, (Ed. Huovinen: No ei!) niin sanon kuitenkin, että tässä loppumetreillä tilanne on parantunut selkeästi sillä tavalla, että nämä kaksi hallitusohjelmassa mainittua asiaa on toteutettu. Nämä ovat hallitusohjelman asioita, ne ovat siellä mainittuja: Sipoonkorpi ja Selkämeri. On sen vuoksi erittäin hyvä, että nyt hallitusohjelma tältäkin osin toteutuu. Eli hallituksen loppurutistus luonnonsuojeluasioissa on ollut hieman nousujohteinen. (Ed. Tiusanen: Hieman!)

Tämä on erittäin hieno alue, upea alue suorastaan. Ei oikeastaan voi käydä siellä ilman, että siellä leijailevat merikotkat taivaalla, ruokit lentelevät, riskilät lentelevät, (Ed. Hemmilä: Miksi siihen tarvitaan kansallispuisto?) aivan mahtavan upea alue, ja on erittäin hienoa, että se nyt sitten suojellaan. Sanoisin vielä sitä seutua hyvin tuntevana, että on myöskin tärkeätä, että otetaan sama asenne tässä kuin on otettu aikanaan Nuuksiossa ja on otettu Sipoonkorvessa. Pitää myöskin tässä Selkämeren kansallispuistossa ottaa se näkökohta huomioon, että siellä on vielä erittäin paljon herkkiä, suojeltavia alueita, jotka sitten myöhemmin tulee liittää tähän kansallispuistoon.

Kun on esitetty epäilyksiä sen suhteen, tuhotaanko tässä joitain kalastuksen mahdollisuuksia, olen tästä asiasta aivan eri mieltä. Tällähän nimenomaan suojellaan luonnonkalan kutupaikkoja ja luonnonkalan kalastusta ja sillä tavalla myöskin sellaista turismia ja luontomatkailua, joka varmasti tulee tulevaisuudessa olemaan vieläkin suositumpaa.

Se, mikä minua todella huolestuttaa sillä alueella, on se, että kalanviljely on jo saavuttanut tällä hetkellä aivan riittävän tason. Voin kertoa, että aika usein joudun siellä Kihdin syrjällä, jossa kesäpaikkani on, lapioimaan haisevaa levämössöä pois sieltä rannalta, että pääsen uimaan. Eli kalanviljely on jo tuhonnut sillä alueella aivan valtavasti vesiä. Minua todella pelottaa se, että vielä puhutaan valtavista kalanviljelyalueista, ei nyt tähän juuri, mutta siihen lähistölle. Se ei ole tästä maailmasta. Ellei sitten kehitetä parempia kalanviljelymenetelmiä, minä en näe, että mitään järkeä on siinä, että siellä tuhotaan vielä enemmän luonnonvesiä kuin nyt on tähän mennessä tapahtunut.

Niin kuin sanottu, on hienoa, että ollaan tässä vaiheessa, ja haluankin kiittää puheenjohtaja Huovista ja ympäristövaliokuntaa todella arvokkaasta työstä. Kyllä täytyy myöskin kiittää tässä ministeri Lehtomäkeä, että hän toi sitten lopulta nämä esitykset tänne eduskuntaan. Kyllä se oli ihan hyvä saavutus, varsinkin kun tiedetään, kuinka hankalaa vastustusta tässä nyt mainitussa asiassa hän on joutunut kohtaamaan. Eli iloinen asia, hyvä, että syntyy.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Salolaisen lailla minullakin on aivan erityinen suhde tähän Vakka-Suomen alueeseen, ei tosin aivan näin pitkä kuin ed. Salolaisella. Vajaa 10 vuotta sitten olin Vakka-Suomen seutuhallituksen puheenjohtajana muodostamassa alueen ensimmäistä virallista kantaa tähän silloin esitettyyn Selkämeren kansallispuistoon. Silloin kunnat muodostivat kantansa lähinnä niiden kokemusten perusteella, mitä oli muista merellisistä kansallispuistoista ja millä tavalla niiden otaksuttiin vaikuttavan kalastukseen. Kanta oli silloin ei, ja myös oma kantani muodostui silloin tuon alkuperäisen kannanoton perusteella muotoon "ei, ellei".

Matkan varrella tässä on tapahtunut varsin paljon, ja haluan tässä muutamalla sanalla kuvata sitä, mitä muutoksia tuohon alkuperäiseen tilanteeseen on tapahtunut.

Tosiaankin hallitusohjelmassa esitettiin tämän Selkämeren kansallispuiston perustamisen tutkimista, ja siitä Metsähallitus laatikin esityksen muistaakseni joulukuussa 2008. Sen jälkeen ryhdyttiin tarkemmin tätä aluetta suunnittelemaan ja perustamaan, laadittiin ensimmäisiä karttaluonnoksia. Keväällä 2009 tästä annettiin jo varsin yksityiskohtainen suunnitelma, missä esitettiin nykyistä huomattavasti laajempaa aluetta Vakka-Suomen osalta, jossa Uudenkaupungin edusta oli varattu tällaiseksi yhteistoiminta-alueeksi vesistön osalta.

Muun muassa itse tein tästä asiasta kirjallisen kysymyksen, ja tästä tuli muutenkin paljon palautetta alueelta. En siis kyllä hyväksy sitä kritiikkiä, mitä on esitetty, että aluetta ei olisi kuultu eikä kuunneltu, sillä tuon seurauksena muun muassa nämä yhteistoiminta-alueet poistuivat tästä karttarajauksesta. Aivan kuten täällä on kerrottu, yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön asiantuntijoiden kanssa haettiin nuo 12 000 hehtaaria nimenomaan kalanviljelyyn, kalankasvatukseen soveltuvia alueita. Toki kritiikkinä voin sanoa, että siinä vaiheessa paikalliset kalankasvattajat eivät olleet mukana näitä alueita hakemassa, eli siinä mielessä tässä olisi voitu toimia vieläkin paremmin.

Myös ympäristövaliokunta otti kantaa jo tuossa vaiheessa ja totesi, että on tärkeä, että elinkeinon edut ja luonnonsuojelun edut sovitetaan yhteen. Tämä linjaus otettiin pitkälti sen vuoksi, että tiedettiin, että kun tullaan tämän tyyppisille alueille, niin on syytä hyvin herkällä korvalla kuunnella aluetta ja myöskin niitä elinkeinojen edustajia, jotka tällä erittäin tärkeällä kalastusalueella toimivat. Tämä toimii ohjenuorana myöskin muille luonnonsuojelukysymyksille ja kansallispuistokysymyksille erityisesti, kun tänne etelää kohti tullaan.

Voi sanoa, että kun sitten syksyllä tästä laista annettiin esitys, niin jo yleisperusteluissa on siellä kalastuksella erittäin vahva rooli, samoin myöskin linnuston suojelulla, ja nämä ovat sitten myöhemmin merkittävästi vaikuttaneet näihin ympäristövaliokunnassa tehtyihin muutoksiin kalastuksen ja metsästyksen osalta erityisesti. Voin kerrata, että matkan varrella ja erityisesti tässä ympäristövaliokunnan loppuvaiheen käsittelyssä juuri nämä viittaukset kalastuslakiin ja myös rajaukset kalankasvatuksen osalta ovat tehneet oikeastaan tilanteen sellaiseksi, että nykytilanteeseen nähden kalastuksen osalta ei muutoksia ole olemassa. Olemme saaneet asiantuntijoilta varmuuden siitä, että kalastajilla on, kuten tähänkin asti, oikeus tuolla alueella kalastaa, rantautua maihin, käyttää erilaisia pyydyksiä ja ylipäänsä käyttää aluetta siihen tarkoitukseen kuin se tänäkin päivänä on käytössä. Ja aivan kuten ed. Salolainen täällä mainitsi, kun tämä on erittäin tärkeä kalan kutualue ja sillä tavalla kalastukselle merkittävä alue, tämä suojelu sinällään jo edistää tuota kalastuksen edistämisen tarkoitusta.

Metsästyksen osalta on erikseen mainittava, että täällä on myöskin viittaus metsästyslakiin hylkeiden ja merimetsojen osalta, ja tälläkin on perustelu juuri tuon kalastuksen edistämisessä. Kuulimme hyvin tarkkaan esimerkiksi rysäpyytäjiä ja kalastajia, minkälaisia ongelmia hylkeet sillä seudulla aiheuttavat. On selvää, että hylkeille on jotakin tehtävä, hyljeongelmaa on pienennettävä, (Puhemies: 5 minuuttia!) mutta se ei ole tämän kansallispuiston asia sinällään, eli tämä on ratkaistava muissa yhteyksissä.

Vielä haluan todeta sen, että tuo yhteistyöryhmä nostettiin mukaan tähän ympäristövaliokunnan mietintöön. Sen tarkoituksena on edelleenkin sovittaa yhteen muun muassa niitä ongelmia, joita varmasti, kuten olemme muistakin kansallispuistoista saaneet huomata, tulee muun muassa supin, minkin ja valkohäntäpeuran, näiden vieraslajien poistosta. Sinällään on todettava, että luonnonsuojelulakiahan muutettiin viime joulukuussa näiden osalta ja näiden vierasperäisten lajien poisto selkeästi helpottui.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta, että näiden muutosten jälkeen oma kantani on kyllä muodostunut sellaiseksi, että nämä luonnonsuojelun ja elinkeinojen edut ovat yhteensovitettavissa. Jos yksi keskeinen peruste alueella on ollut se, että ei ole oikein tykätty siitä viestintuojasta ja viestintuontitavasta, millä tätä asiaa on sinne alueelle kaupiteltu, niin se ei ole kyllä peruste hylätä tätä tässä muodossa esitettyä kansallispuistoa. Itse tulen tämän puiston puolesta äänestämään.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Kun Selkämeren kansallispuiston eduskuntakäsittely alkoi viime vuoden syyskuussa, toin esille, miten laaja vastustus paikallisesti tämän hankkeen ulottamiselle Vakka-Suomeen on olemassa. Paikallisten vastustus on ollut vahvaa ja johdonmukaista. Näitä näkökohtia tuotiin vahvasti esiin myös maa- ja metsätalousvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa. Niiden jälkeen valiokunta hyvin selkeän äänestystuloksen myötä asettui vastustamaan kansallispuiston ulottamista Vakka-Suomen puolelle.

Ympäristövaliokunta näyttää ohittaneen maa- ja metsätalousvaliokunnan kannan täysin. Tuntuukin siltä, että tästä asiasta luodaan tarpeettomasti vastakkainasettelua ympäristön ja elinkeinojen kehittämisen välillä. Tämä on erittäin harmillista etenkin, kun näkisin, että paikallisilla on tässä tarkoitus varmistaa se, että he saisivat kehittää tätä aluetta omista lähtökohdistaan. Heidän visionsa huomioi erilaisten ihmisten tarpeet ja ympäristönäkökohdat yhdessä. Se myös lähtee siitä, että elinkeinon harjoittamista ei vaikeuteta vaan päinvastoin sille luodaan uusia toimintaedellytyksiä.

Kansallispuiston toteuttaminen koko laajuudessaan sitoisi alueen kehittämistyötä ikävällä tavalla. Alueen ihmisten pettymystä lisää se, että hankkeen valmistelussa ja sen tiedottamisessa on tehty lukuisia virheitä ja asiaa on viety eteenpäin voimallisesti osittain laput silmillä.

Muistuttaisin vielä kerran, että tällä Vakka-Suomen alueella on jo olemassa vahvat luonnonsuojelulliset järjestelmät ja käytännöt. Kyseessä on Natura-alue, ja alueet kuuluvat myös kansallisten suojeluohjelmien piiriin. Tämä kansallispuistoesitys on siis luonnonsuojelullisesta näkökulmasta kaikkea muuta kuin ratkaiseva tai autuaaksitekevä.

On kummallista huomata, miten ympäristöasioissa halutaan edelleen toimia vanhanaikaisesti ylhäältäpäin määräten ja käskyttäen. Olisi huomattavasti tehokkaampaa antaa ruohonjuuritason toimijoiden määrittää yhdessä päätöksentekijöiden kanssa, miten asiassa edetään, eikä sanella päätöksiä yksipuolisesti. Yhteisiin tavoitteisiin on helppo sitoutua ja yhteistyöllä tuloksia myös syntyisi.

Arvoisa herra puhemies! Valiokuntakäsittelyssä on tehty tähän kansallispuistoesitykseen monia oikean suuntaisia korjauksia. Näihin uudistuksiin on tyytynyt muutama kollega, jotka ovat aikaisemmin vastustaneet hanketta suorastaan henkeen ja vereen. Silti on huomattava, että paikallisten ihmisten ja elinkeinonharjoittajien päätä muutamat kosmeettiset parannukset eivät ole kääntäneet.

Uusia kysymysmerkkejäkin on noussut, kun ympäristövaliokuntakin on huomioinut, että uuden kansallispuiston perustamisesta seuraa varsin merkittäviä kustannuksia. Puiston perustaminen on miltei miljoonan euron satsaus ja ylläpitoon menee vuosittain noin 150 000 euroa. On hyvä muistaa, että näitä jo olemassa olevien kansallispuistojen rahoja oltiin budjettikäsittelyssä leikkaamassa Metsähallitukselta 5 miljoonalla. Tuo leikkaus olisi rapauttanut kansallispuistojamme erittäin pahasti. Lopulta toteutunut 2 miljoonan leikkaus laittoi luontokeskukset ja muut retkeilypalveluja tarjoavat tahot todella tiukoille. Uuden kansallispuiston perustamisen yhteydessä olisikin suoraselkäistä myös taata sille ja jo olemassa oleville puistoille riittävä rahoitus. Tätä myös ympäristövaliokunta toivoi yleisperusteluosassaan. Kysymys herää, miten tämä rahoitus varmistetaan, ja toisaalta, muistetaanko näitä toivomusponsia sitten, kun budjettikäsittelyssä jaetaan niukkuutta.

Arvoisa puhemies! Toin asian lähetekeskustelussa esille mielestäni kaikkein keskeisimmän kysymyksen, eli voidaanko Varsinais-Suomessa taata elinkeinojen harjoittamis- ja kehittämismahdollisuudet sekä työpaikkojen säilyminen, jos Selkämeren kansallispuiston ulottaminen Vakka-Suomeen hyväksytään. Nähdäkseni tähän kysymykseen ei ole löytynyt myöntävää vastausta, joten en voi tätä menettelyä olla millään tavalla hyväksymässä. Lisäksi muistutan teitä, hyvät kollegat: Minkälaiset edellytykset puistolla on mielestänne Varsinais-Suomen puolella kehittyä, kun vastustus on hyvin laajaa?

Lopuksi, arvoisa puhemies, kannatan ed. Hemmilän tekemää muutosesitystä, joka tarkoittaa sitä, ettei Selkämeren kansallispuistoa uloteta Vakka-Suomen alueelle. Tämä tahtotila oli myös lausuntovaliokunnassa eli maa- ja metsätalousvaliokunnassa äänin 13—2.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Selkämeren kansallispuiston perustamisen lyhyempi historia juontaa juurensa valtioneuvoston juhlapäätökseen 200-vuotisjuhlaistunnossa. Sen jälkeen tätä valmistelua on tietysti tiiviisti tehty. Tämän juhlapäätöksen taustalla on varmasti se, että Itämeren tila on Suomelle tärkeä ja tässä on ajateltu suojelun tasoa nostaa tällaisella selkeällä uudella, laajalla suojelualueella ja myöskin turvata Itämeren merenalaisen luonnon ja muunkin meriluonnon monimuotoisuutta tällä toimenpiteellä. Korostan sitä, että tässä on kyse, niin kuin sanakin jo sanoo, kansallispuiston perustamisesta. Tälle on kansallinen tarve. Tämä on kansallisen tason asia, ja tässä ei ole kysymys pelkästään paikallisista arvoista. Itämeren suojelu esimerkiksi tässä salissa käytyjen keskustelujen perusteella on tulkittavissa niin, että se on hyvin laajasti kansanedustajien suosiossa ja sitä kannatetaan monin tavoin.

Tämän puiston suurin arvo, niin kuin täällä on keskustelussa jo käynyt ilmi, on nimenomaan tämän pituus, että se ulottuu pitkälle osalle Selkämeren aluetta, 160 kilometriä kaikkineen. Tällä alueella on, niin kuin mietinnön tekstistä käy ilmi, veden laatu säilynyt vielä toistaiseksi parempana, vaikka ed. Salolainen tässä vähän murheellisia tietoja sieltä kertoikin, kuin Saaristomerellä tai Suomenlahden puolella. Lajisto on monipuolinen, niin kuin ed. Tiusanen puolestaan totesi. On kahden eri ekotyypin lajistoa tällä alueella, mikä perustuu nimenomaan siihen, että alue on riittävän laaja ja pitkä. Myöskin ympäristöhallinnon ihmiset ovat pitäneet erittäin tärkeänä sitä, että tämä laaja rajaus takaa sen, että esimerkiksi ympäristönmuutoksen ja ilmastonmuutoksen seurantaa on hyvä tällä alueella toteuttaa, koska tämä on siihen sovelias ja riittävän laaja alue.

Tästä valmisteluprosessista on todettava, että tämä on ollut todella kivulloinen oikeastaan koko matkan ajan ja kivulloisuus perustuu tietysti alueen lähes raivopäiseksi yltyneeseen vastustukseen nimenomaan Vakka-Suomen, Varsinais-Suomen puolella. On todettava kyllä, että se ei aivan niin yksimielistä ole ollut kuin muun muassa ed. Hemmilä täällä esitti. Kyllä siellä kannatustakin on, ja muun muassa vihreät pääsääntöisesti alueella ovat olleet tämän laajan rajauksen puolella. (Ed. Hemmilä: Mikä kunta?) — Asioita ei pelkkien kuntien pohjalta tarvitse ajatella, löytyy paljon asukkaita, jotka pitävät tätä tärkeänä myös alueella.

Kova vastustus argumentteineen on toki valmisteluun vaikuttanut, mielestäni ehkä vähän liikaakin. Tässä on kansallispuiston perusperiaatteista aika monessa kohtaa tingitty nimenomaan elinkeinojen yhteensovittamisen nimissä ja on menty eräällä tavalla mielestäni ihan jo äärirajoille siinä, kuinka pitkälle joustoja luonnonsuojelun osalta voidaan tehdä elinkeinojen nimissä. Mutta kuten eräistä käytetyistä puheenvuoroista on käynyt ilmi, nämäkään joustot ja vastaantulot ja yhteensovitukset eivät näytä kaikille riittävän. Tässä tuntuu, että ed. Hemmilä kyllä painiskelee aika lailla omassa sarjassaan, mutta näköjään kannatustakin kuitenkin löytyy. On mielenkiintoista, kun seurasin ed. Hemmilän puhetta asiasta, niin havaitsin jälleen sen tosiseikan, että näissä vastustavissa näkökannoissa ei yhtään asiaperustetta löydy. Te vetositte vain siihen, että alueella on vastustettu, mutta kun tässä on yhteensovitettu kalastus, kalankasvatus, metsästys, ydinvoimala ja Puolustusvoimat, kaikki mahdolliset joustot on tehty, niin yhtään argumenttia ei enää vastustajille jäänyt kouraan tässä. Elikkä siinä mielessä tuntuu tosiaan siltä, että asia on mennyt täysin periaatteelliselle tasolle ja vanha levy jauhaa yhä edelleen.

Yleisemmin kansallispuistoista on todettava, että tämähän ei ole ainutkertaista, että kun kansallispuistoa perustetaan, niin alueelta löytyy vastustusta. Mutta yleisesti on myös todettava, että tavallisissa tapauksissa, ja tästä on paljon esimerkkejä, prosessi menee sillä tavalla, että kun kansallispuisto perustetaan, niin ei kulu kauankaan, kun sitä aletaan myöskin alueella arvostaa, koska se tuo alueelle hyvää imagoa, mahdollistaa esimerkiksi matkailupalvelujen laajamittaisen kehittämisen. Kansallispuiston brändi on erittäin vahva maailmanlaajuisesti, ja on hämmästyttävää kuulla, että ed. Hemmilä täällä kehtaa esittää, että kansallispuisto on vanhanaikainen tapa (Puhemies: 5 minuuttia!) luonnonsuojelussa (Ed. Hemmilä: Kyllä!) tai jotenkin muutenkin vanhanaikaista. Maailmalla näin ei ajatella muuta kuin ehkä joissain suppeissa piireissä Vakka-Suomen alueella. Joka tapauksessa tämä tuo myös paljon mahdollisuuksia alueelle, mutta ennen kaikkea haluan korostaa tämän luonnontieteellistä merkitystä ja merkitystä Itämeren suojelun osalta.

Totean lopuksi, puhemies, että Selkämeren kansallispuiston puolustaminen on täällä vaatinut selkärankaa ja onneksi sitä näyttää eduskunnasta riittävästi löytyvän.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Mitä sameammaksi Saaristomeren vesi on käynyt tuolla Rymättylän—Velkuan saaristossa, sitä useammin veneeni keula on kääntynyt sinne Kustavin suuntaan ja Ströömiä pitkin on sitten menty sinne Uudenkaupungin edustan saaristoon, jossa vesi on paljon kirkkaampaa. Kyllä siinä on iso ero. Viime kesänä tullessamme Isostakarista kohti Uuttakaupunkia hyvin hiljaisella kelillä, vene juuri ja juuri kulki purjeiden avulla, niin oli ensimmäisen kerran aika suuri levälautta sillä alueella, liekö mistä sinne tullut, mutta paksu sinilevälautta, ja se kyllä herätti huolta siitä, missä kunnossa tuo alue tuolla on. Suojelua se varmasti kaipaa ja toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Kannatan Selkämeren kansallispuiston perustamista siinä laajuudessa, jota alueen demokraattisesti valitut päättäjät kannattavat. Sanoessani näin ilmaisen sen periaatteellisen kannan, joka on luettavissa ministeri Lehtomäen 20.5.2009 antamasta vastauksesta kansanedustaja Timo Kauniston kirjalliseen kysymykseen. Eduskunnalle jaetussa ministerin vastauksessa sanotaan: "Ministeriö käy avointa vuoropuhelua kansallispuistokysymyksestä myös Vakka-Suomen kuntien kanssa. Mitään aluetta ei pakoteta liittymään kansallispuistoon, mutta liittymismahdollisuutta joko nyt tai myöhemmin ei myöskään rajata pois." Ministerin tämä linjaus on tyylikäs kunnioittaessaan alueen päättäjien harkintakykyä, luottaessaan siihen, että siellä ymmärretään itsekin jotakin suojelun päälle. Ministeriö ei siis tuossa kävellyt maakuntien tai kuntien demokraattisesti valittujen päättäjien yli.

Toisin kuitenkin kävi. Eduskuntaan tuotiin lakiesitys, joka ei vastaa ministerin aikaisemmin tekemää periaatteellista linjausta. Ympäristövaliokunta sekä maa- ja metsätalousvaliokunta ovat joutuneet miettimään, mitä tässä asiassa nyt voidaan tehdä.

Valiokunnat ovat tehneet hyvää työtä. Ympäristövaliokunnan mietinnössä on paneuduttu maa- ja metsätalousvaliokunnan antamaan lausuntoon. Eräät lausuntovaliokunnan esittämistä huomautuksista on otettu huomioon ympäristövaliokunnan mietinnössä. Selkämeren kansallispuisto ei mietinnön mukaan vaikeuttaisi kalastuksen harjoittamista alueella: hallituksen esitykseen on tehty muutoksia, joiden johdosta kalastaminen kansallispuiston alueella olisi mahdollista samoin edellytyksin kuin nytkin. Kalastuslupia ei toisin sanoen tarvitsisi hakea Metsähallitukselta uudessakaan tilanteessa.

Toinen ammattikalastuksen kannalta tärkeä muutos koskee harmaahylkeiden kannan rajoittamista. Valiokunta on muuttanut hallituksen esitystä siten, että harmaahylkeiden kannan rajoittaminen olisi jatkossakin mahdollista samoin lupamenettelyin kuin nytkin. Tämä helpottaisi järkevää kannansäätelyä kansallispuiston alueella ja olisi yksi keino edistää luonnonkalakantojen tavanomaista kalastusta kansallispuiston alueella.

Ympäristövaliokunnan mietinnössä toistuu viesti siitä, että kansallispuiston perustamisen yhtenä tavoitteena on turvata ammattikalastuksen säilyminen elinvoimaisena. Varmemmaksi vakuudeksi todetaan, ja minusta tämä on viisasta, että siellä lukee näin: "Kestävän kalastuksen salliminen Selkämeren kansallispuistossa ei aiheuta haittaa kansallispuiston suojelutavoitteiden saavuttamisen kannalta."

Arvoisa puhemies! Ongelmaksi jää siis kuitenkin se, että valiokunnan tahto ulottaa Selkämeren kansallispuisto myös Vakka-Suomen puolelle on alueen kuntien ja Varsinais-Suomen maakuntaliiton tahdon vastainen. Miksi tahdot ovat vastakkain tässä kohdin, siihen voi olla monta syytä. Vika ei ole valiokunnan vaan sitä edeltäneen valmistelun. Varsinais-Suomen liiton lausunnosta käy ilmi, että ympäristöministeriö lähestyi tätä maakuntaliittoa lausuntopyynnöllä ensimmäisen kerran vasta toukokuussa 2010. On selvä, että mahdollisuudet aidosti avoimelle näkemysten kohtaamiselle ja niiden yhteensovittamiselle hukattiin osittain tästä syystä. Se on surullista.

Arvoisa puhemies! Hyviä päätöksiä syntyy hyvällä hallinnolla, jossa menettelytapana on se, että asianosaiset intressiryhmät kutsutaan mukaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jos näin ei tapahdu, jää luottamus syntymättä. Kohtalokkainta on, että tällöin jää olennainen tieto jakamatta ja yhteinen ymmärrys löytymättä. Toinen suojelee ja toinen ei muka ollenkaan ole suojelusta kiinnostunut. Kun kuulemisia pidetään vasta asian valmistelun loppuvaiheessa, silloin on jo vaikeaa kuulla sitä, mitä toinen haluaa kertoa.

Uudenkaupungin kaupunki on ollut edelläkävijä merialueensa monipuolisen käytön kehittämisessä. Pitkäjänteisessä ja EU:nkin tukemassa hankkeessa on tavoitteeksi asetettu kalastuselinkeinon ja matkailun kehittäminen, niin että paikallisten ihmisten hyvin tunteman ja paljon rakastaman herkän luonnon erityiset arvot voidaan turvata kestävällä tavalla nyt ja jälkipolville. Ihmettelen sitä, miksei ministeriö voinut ottaa aikalisää tavoitteiden yhteensovittamiseksi alueen kuntien omien ajatusten ja hankkeiden kanssa. Ministeri Lehtomäen aikaisempi linjaus olisi ollut oikeampi. Se lupasi viisaasti mahdollisuuden alueen kunnille heti tai myöhemmin niin harkitessaan liittyä osaksi Selkämeren kansallispuistoa. Nyt eduskunta joutuu päättämään kyllä tai ei, kävelemmekö Vakka-Suomen kuntien tahdon yli vai otammeko tähän uuden, sovinnallisemman startin ja jätämme mukaantulon kuntien omaan harkintaan.

Arvoisa puhemies! Pidän hyvänä Selkämeren kansallispuiston perustamista sinne, missä sillä on alueen tuki takana, mutta en puiston ulottamista Vakka-Suomen alueelle.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Valiokuntakäsittelyssä hallituksen esitystä Selkämeren kansallispuistosta muutettiin hieman, osin parempaan ja osin huonompaan suuntaan. Tärkein asia, Vakka-Suomen alueen poistaminen kansallispuistosta, ei toteutunut. Lopputulos ei tyydytä.

Vakka-Suomessa Selkämeren kansallispuiston ulottamista Vakka-Suomen alueelle on vastustettu koko ajan, eikä vastustus ole yhtään laantunut. Paikallinen mielipide ilmenee myös adressista, jonka puiston vastustajat ovat keränneet. Alueen kuntien ja Varsinais-Suomen liiton vastustus on ollut johdonmukaista. Elinkeinoelämä on tunnistanut kansallispuiston merkittävänä uhka- ja epävarmuustekijänä, kun joudutaan hakemaan ja uusimaan ympäristölupia tai joudutaan yva-menettelyyn.

Kalankasvattajat, kalastajat ja metsästäjät ovat ilmaisseet huolestuneisuutensa ja pelänneet oikeudellisilta vaikutuksiltaan epämääräisen kansallispuistolain vaikutuksia niin puiston alueella kuin puiston ulkopuolella. Heijastusvaikutukset lupapäätöksiin olisivat arvaamattomia ja oikeusturva hakusessa.

Konkretisoin hiukan alueen elinkeinoelämän huolia, huolia, joita ei ole onnistuttu hälventämään tai poistamaan. Esimerkiksi Uudessakaupungissa sijaitsevan Yaran lannoitetehtaan ympäristölupa joudutaan määräajoin uusimaan. Uuteenkaupunkiin on myös suunniteltu viljaan, lähinnä vehnään, perustuvaa bioetanolitehdasta, joka tarvitsee ympäristöluvan ja johon sovellettaneen yva-menettelyä. Uudenkaupungin meriväylää on ruopattava aika ajoin läjityksen tapahtuessa syvänteisiin. Tämäkin vaatii luvan. Tässä vain merkittävimpiä tiedossa olevista potentiaalisista ongelmamahdollisuuksista, jotka koskevat elinkeinoelämää.

Arvoisa puhemies! Kansallispuiston perustaminen uhkaa Vakka-Suomelle elintärkeän elinkeinon, kalankasvatuksen, harjoittamista. Vakka-Suomen alue on Suomen tärkeimpiä ruokakalan tuotantoalueita. Ympäristövaliokunnan mietinnössä todetaan, että kansallispuistosta on rajattu pois noin 12 000 hehtaaria alueita, joiden on katsottu soveltuvan kalankasvatukseen, mutta tämä rajaus on tehty jo lain valmisteluvaiheessa. Rajauksesta huolimatta kansallispuiston perustaminen tulee heikentämään kalankasvatuksen ja etenkin sen kehittämisen toimintaedellytyksiä, sillä kalankasvatus on kansallispuistossa kiellettyä. Puiston vaikutus ulottuu myös sen ulkopuolisille alueille tosiasiallisina vaikutuksina viranomaisten päätöksentekoon.

Selkämeren kansallispuiston ulottaminen Vakka-Suomen alueelle rajaisi pois useita tulevaisuuden kannalta potentiaalisia kalankasvatusalueita. Kansallispuiston perustaminen heikentää kalankasvatuksen edellytyksiä ja estää elinkeinon sijoittumisen alueille, jotka kestäisivät tuotannon hallitun lisäämisen.

Vakka-Suomen merialueita on kehitetty niin sanotun kalastuspuistomallin mukaisesti. Alueelle perustetun kalastuspuiston tavoitteena on luoda saaristo, jossa huomioidaan alueen elinkeinot, virkistyskäyttö, matkailu ja suojelutarpeet. Kalastuspuiston toiminta perustuu siihen, että saaristoaluetta kehitetään paikallisin voimin. Kalastuspuiston toiminta on käynnistymisensä jälkeen valanut uskoa paikalliseen elinkeinokalatalouden tulevaisuuteen. On vaikea kuvitella, että kalastuspuisto ja kansallispuisto pystyisivät toimimaan rinnakkain toinen toistaan haittaamatta.

Lakiin on toki tulossa eräitä myönnytyksiä. Ammatti- ja vapaa-ajankalastuksen harjoittaminen olisi kansallispuistossa mahdollista kalastuslain säännösten mukaan ilman ylimääräistä Metsähallituksen kalastuslupamenettelyä.

Rannikkokalastusta haittaavan harmaahylkeen metsästys sallittaisiin jatkossakin metsästyslain mukaisena, eikä erillistä lupaa Metsähallitukselta näin ollen tarvitsisi hakea. Harmaahyljettä metsästettäisiin kansallispuistossa siten, että Suomen riistakeskus myöntää luvat maa- ja metsätalousministeriön myöntämän kiintiön puitteissa Suomen hylkeidenhoitosuunnitelman mukaisesti.

Merimetsokannan sääntelyyn tarvittaisiin myös Metsähallituksen lupa. Vesilintujen syysmetsästys olisi sallittua Metsähallituksen luvalla, mutta vain tietyillä luodoilla.

Arvoisa puhemies! Metsähallitus arvioi selvityksessään, että Selkämeren kansallispuiston käyttökustannukset ovat vähintään 185 000 euroa vuodessa. Tämä ilmeisesti koostuisi lähinnä virkamiesbyrokratian ylläpitämisestä. Puiston perustamiskustannukset ovat myös huomattavat. Valtiolle aiheutuu siis huomattavia tuottamattomia kuluja uuden kansallispuiston perustamisesta.

Lopuksi kuitenkin totean, että hyväksyn Selkämeren kansallispuiston perustamisen sitä haluavan Satakunnan alueelle mutta en puiston ulottamista Vakka-Suomeen. Vakka-Suomen kunnat ja kuntalaiset haluavat ottaa itse vastuun oman saaristonsa ja merialueensa kehittämisestä. Kansallispuiston perustamisella jähmetettäisiin alueen pitkäjänteinen kehittäminen, mikä vaarantaisi saariston elinvoimaisuuden säilymisen. Vakka-Suomen alueen asukkaiden tahtoa tulee kunnioittaa ja saaristoalueen kehittämistä tulee jatkaa nykyisen kalastuspuistomallin mukaisesti.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tätä päättymässä olevaa nelivuotiskautta ei voi millään kutsua värittömäksi. Sen superhuipentuma koettiin juuri nyt arvioitavissa olevan hallituksen esityksen tiimoilta. Sai elää taas elämässään tähtihetkiä, kun pääsi kirjoittamaan eriävän mielipiteen. Sehän merkitsee sitä, että sekä asiantuntemus että luovuus pääsevät kukkimaan, kun ottaa läppärin eteen ja antaa paukutella.

Arvoisa puhemies! Ollaan mielenkiintoisessa konstellaatiossa sillä tavalla, että yhtäkkiä selvä enemmistöhallitus muuttuu vähemmistöhallitukseksi, sellaisethan yleensä kaatuvat mutta ei tässä kulttuurissa. Tässä on kyse niin arvokkaasta asiasta, ei siinä mitään, se on vain ed. Hemmilä -show ja siinä kaikki.

Tämä valmistelu on ollut erittäin mielenkiintoinen, koska siinä ennalta on annettu periksi lähes kaikki. Siis silloin, kun aikoinaan ylipistolla opetin näitä asioita, oli nämä tietyt historialliset periaatteet sieltä 1930-luvun puolivälistä lähtien, että näillä periaatteilla, ekologisilla, tieteellisillä periaatteilla, nämä asiat hoitaantuvat. Siinä rajoitetaan niitä tiettyjä asioita, jotta suomalaisilla ja muilla olisi mahdollisuus käydä siellä kansallispuistossa vierailemassa ja nauttimassa siitä kokonaisuudesta, luonnon ympäristöstä. Sitten kun siitä ruvetaan tinkimään kerta toisensa jälkeen, on jännittävä katsoa, mitä jää jäljelle. No, tällä kertaa jäi vielä niin paljon jäljelle, että suojeluperusteet kohtuullisesti nyt kuitenkin täyttyivät, ja vielä tästä kaikesta oli sovittu hallitusohjelmaneuvotteluissa.

On mielenkiintoista todeta, että vielä täällä viime vaiheessa kalastusasiassa jouduttiin tinkimään siitä, mitä muualla, siis hyväksymään eräällä tavalla eriarvoisuus, metsästysasioissa erittäin pyhät eläimet, hylkeet ja merimetsot, tulivat hallitusneuvottelujen hengessä kohdelluiksi niin suurella huomiolla kuin nyt vaan voi olla. Jos jokin eläin on jäänyt syvästi mieleen ammattibiologina, siitä leipää yli puoli vuosisataa ansainneena, niin — skarvar, det är mycket viktigt, det är mycket viktigt, skarvar — merimetsot ovat kova juttu, mutta ne on nyt otettu huomioon tässä, että henki pois samoin kuin hylkeiltä kans. Se on mielenkiintoinen, tämä vakkasuomalainen ajattelu, millä tavalla ratkaistaan epätäydellisen luonnon ongelma: päästämällä elikoista ilimat pois. Mutta eihän siinä mitään. Se on ihan mielenkiintoista, että siitä saadaan semmoinen rakentavahenkinen ratkaisu.

Mielenkiintoista oli se, että näitten rannikkovesien todella arvokkaitten ruokakalojen kutualueet suojeltiin mutta sitten toiset halusivat, että sijaan laitetaan kirolohia ja muita sellaisia. Elikkä kalankasvatusverkkoja ja -kasseja ja niissä sitten ruvetaan kasvattamaan. Tässä opetettiin vielä kaiken lisäksi aivan vakkasuomalainen uudenlainen lähestymistapa. Ei minulla mitään tätä vastaan tietenkään ole. Se on sillä tavalla, että jos tällä kaikella uhrauksella syville periaatteille kuitenkin saadaan kohtuullinen enemmistö tänne taakse, niin hyvä homma.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Meitä varsinaissuomalaisia kansanedustajia on varmastikin lobattu vielä enemmän kuin muita keskimäärin tämän Selkämeren kansallispuiston alueen osalta. Minun täytyy kyllä sanoa, että vähän yksipuolisilta tuntuivat esimerkiksi kollega Hemmilän saamat viestit, koska ainakin minulle on tullut myös paljon viestejä siitä, että tämän Selkämeren kansallispuiston halutaan ulottuvan myös Vakka-Suomen alueelle. Itse asiassa sieltä Vakka-Suomen alueelta alun alkaenhan on lähtöisin myös se, että tätä halutaan ulotettavaksi sinne Vakka-Suomen puolelle. On aika helppo ymmärtää, miksi näin on, koska onhan se erittäin tärkeää, että meriluontoa suojellaan myös tuleville sukupolville ja katsotaan vähän kauemmaksikin sitä mahdollisuutta.

Silloin aikaisemmin tämän lakiesityksen ensimmäisessä vaiheessa kovin paljon oltiin myös kalastuksesta huolissaan, ja aika pitkiäkin puheluita sain siitä kuunnella ja myös siellä Uudenkaupungin torilla monenmoisia selvityksiä. Mielestäni oli vaikea ymmärtää niitä perusteluita, koska ehkä se pääperuste kiteytyi juuri siihen, että ympäristöministeriön ja Metsähallituksen menettelytapa ja proseduuri eivät olleet ihan kohdallaan. Mutta sitten kun niitä sisältöjä alettiin pohtia, niin asia ei ollutkaan niin yksiselitteinen.

Nyt tässä esityksessähän, joka valiokunnan mietintönä on tullut yksimielisenä, on otettu huomioon ihan kaikki, mitä ikinä kukaan on keksinyt pelätä. Kun kalastus on sallittua, metsästys on sallittua ja nyt vielä viimeiseksi sitten ydinvoimalan jätevedetkin tai lauhdevedet ovat sallittuja tälle alueelle, niin kovin pitkälle kyllä on joustettu, ja minun mielestäni on vaikea kuvitella, että vielä enemmän olisi voitu ottaa eri osapuolien näkökantoja huomioon. Sen takia olen aika hämmästyksissäni kuunnellut varsinaissuomalaisten kansanedustajien tätä asiaa vastustavia kantoja. Sen sijaan ainoa paikalla oleva ihan alun alkaen vakkasuomalainen kyllä kannatti tämän lakiesityksen hyväksymistä.

Niitä syitä vielä, miksi minun mielestäni on hyvä, että tämä Selkämeren kansallispuisto ulotetaan myös Vakka-Suomen alueelle, on se, että kansallispuisto yleisesti lisää alueen arvostusta ja lisää tuloa sinne alueelle. Aikanaan kun Saaristomeren kansallispuisto perustettiin, siitäkin kuulin kyllä paljon huolenaiheita ja silloin puhuttiin eniten maanomistuksesta ja siitä, kuka niitä alueita ostaa ja miten niitä myydään ja ostetaan. Sen jälkeen kun tilanne on ratkennut, ei ole kovin paljon huolta ollut. Päinvastoin Kasnäsin Sinisimpukan luontokeskus ja Korpoströmin luonto- ja opastuskeskus ovat erittäin suosittuja matkailukohteita, ja uskon, että tämän Selkämeren kansallispuiston alueen myötä myös turisteille, kaikille meille suomalaisille vapautuneet Katanpään alueet ja Isokarin majakan alue saavat yhä enemmän virkistyskäyttöä ja sillä tavalla saadaan sinne alueelle lisää elinkeinoa. Sen lisäksi esitys siitä, mitä on myös pohdittu, että jos Uuteenkaupunkiin tulisi todellakin Kasnäsin Sinisimpukan ja tämän Korpoströmin kaltainen opastuskeskus, niin se edelleen lisäisi Uudenkaupungin mahdollisuutta virkeänä kesäkaupunkina, ja uskon, että silläkin tavalla saadaan sitten aikanaan hälvennettyä näitä pelkoja, mitä nyt vielä on.

Täytyy sanoa, että valiokunnan käsittelyssä on ollut se hyvä puoli, että kovin paljon on kuunneltu kaikkia osapuolia, ja minusta on täysin mahdoton ymmärtää, että joku vielä kaiken tämän jälkeen, kun ihmisten mielipiteet on otettu huomioon, voi tätä vastustaa. Kunhan tämä päätös täältä eduskunnasta saadaan, niin uskon, että Vakka-Suomen alueella ollaan hetken päästä ihan tyytyväisiä siihen kansallispuistoon. (Ed. Hemmilä: Ei varmasti olla!)

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnassa käytiin kyllä läpi nämä Yaran ja bioetanolitehtaan kysymykset ja myöskin Uudenkaupungin väylien ruoppauskysymykset, ja ongelmat yvan suhteen ja muuten kyllä siellä kumoutuivat ihan asiantuntijalausuntojen pohjalta, ed. Hemmilä.

Lisäksi positiivinen asia tässä on esimerkiksi se adressi, joka tänään jätettiin tänne Ritva Penttisen toimesta: 4 600 nimeä 2.3.2011 mennessä tämän kansallispuiston perustamisen puolesta, ja kuulemma vasta-adressissa on 3 300 nimeä. Eli kyllä tässäkin näyttää tällaista kilpailua olevan.

Jouni Hiltunen on tehnyt hienon elokuvan tästä Selkämeren kansallispuistosta, me olemme senkin täällä eduskunnassa kansalaisinfossa nähneet. Se, miksi tämä on ensimmäinen merellinen kansallispuisto, johtuu siitä, että myös nämä merialueet, siis nämä vesialueet, ovat osa kansallispuistoa, ja siinä on se ero aikaisempien niin sanotusti merellisten kansallispuistojen suhteen.

Arvoisa puhemies! Tässä on paljon jäljellä vielä kansallispuiston perustamisperiaatteita, ja täytyy todeta, että tässä 1 §:ssä todetaan, että kansallispuiston tarkoituksena on turvata ammattikalastuksen säilyminen elinvoimaisena. Tällöin tämä on hyvin tällainen elinkeinotukeva kansallispuisto.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tässä loppukeskustelun osalta korostaa sitä, että kyllä tässä asiassa on nyt kuultu tämän alueen eri toimijoita. Minusta on hieman hämmästyttävää se, että täällä väitetään, että näin ei ole tehty (Ed. Hemmilä: On kuultu, muttei ole kuunneltu!) — Millä perusteella ed. Hemmilä esimerkiksi täällä nyt huutaa väliin, että on kuultu, mutta ei ole kuunneltu? Tämä on pöyristyttävä väite, kun katsoo sitä listaa, joka meillä on valiokunnassa käyty läpi, ja minkä määrän yksittäiset kansanedustajat ovat tämän listan lisäksi tavanneet ja ottaneet vastaan. Se on vielä pidempi lista, ed. Hemmilä, myös minun itseni kohdalla. Tuntuu oudolta kyllä tämä väite.

Samoin tällaiset sanat, jotka täällä ovat toistuneet usein, että "käskytetään" ja "sanellaan". Tässä on otettu erittäin voimakkaasti huomioon niitä alueen huomioita tähän asiaan ja kysymykseen liittyen. Toivoisin kyllä, että vastustajat, jotka täällä ovat käyttäneet puheenvuoroja, perustelisivat esimerkiksi sen, mikä on se seikka, joka muuttuu ammattikalastuksen osalta. Ed. Hemmilä varmasti suurena asiantuntijana tätä asiaa valaisee.

Itse olen istunut kaikki nämä asiantuntijakuulemiset läpi, ja kun kalastuslakia noudatetaan, jos ed. Hemmilälle se on tuttu, niin te tiedätte, että mikään tuossa ammattikalastuksen osalta ei muutu, koska kalastuslaki tulee sovellettavaksi. Erikseen on käyty läpi hylkeenmetsästysasiat ja valiokunnassa on vielä voimakkaasti paneuduttu tähänkin kysymykseen. Muutokset eivät siis ole missään muotoa kosmeettisia, eivät missään muotoa kosmeettisia, vaan isoja muutoksia, joilla tulee olemaan tälle alueelle hyödyllisiä merkityksiä.

Minä haluan, arvoisa puhemies, sanoa vielä lopuksi sen, että kun Suomenmaahan on perustettu näitä kansallispuistoja, niin hyvin (Puhemies: 2 minuuttia!) monen puiston perustamisen vaiheessa on ollut paikallista, alueellista vastustusta, joka on pikku hiljaa kääntynyt, kun on nähty myöskin kansallispuistoista tulevat hyödyt.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Omalta osaltani muutama ajatus tähän Selkämeren kansallispuiston perustamisesitykseen, jonka hallitus on tuonut eduskunnan käsittelyyn ja joka valiokuntakäsittelyssä on hyvin monien vaiheitten jälkeen saanut tämän mietinnön muodon.

Ensinnäkin, kun maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä sain seurata asiantuntijakuulemista, niin en millään voi ymmärtää sen ympäristöministeriön asiantuntijan ylimielistä käytöstä, mikä valiokunnassa oli. Se ei sovi millään lailla siihen hyvään tapaan, jolla ministeriön virkamies suhtautuu eduskunnan valiokuntaan: ylimielinen ja väheksyvä. Ja uskalsipa kyseinen asiantuntija väheksyä myös muiden asiantuntijoiden mielipiteitä. Se on pöyristyttävää. Se ei voi olla nykyisen suomalaisen hyvän hallintotavan mukainen menettelytapa, ei koskaan. (Ed. Huovinen: Siitäkö tässä on kysymys?) — Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja täällä paheksuvaa ilmettä näyttää, mutta sellainen käytös ei kuulu valtion virkamiehelle. (Ed. Huovinen: En minä sitä paheksu, vaan siitäkö tässä on kysymys?) On käsittämätöntä, että ympäristöministeriö jatkaa tätä samaa ylimielistä linjaansa ihmisiä kohtaan ja Suomen eduskuntaa kohtaan. Se on käyty niin monessa tapauksessa läpi myös kotikunnassani Ilomantsissa, jossa ympäristöministeriön virkamiehet Natura-alueita esitellessään sanoivat, että te ette ymmärrä omaa parastanne, hyvät ihmiset. Siis se on aivan pöyristyttävää, ja sen tautta en voi hyväksyä tällaista saneluratkaisua.

Sen ymmärrän, että Satakunnan alueen kunnat ja maakuntaliitto ovat tätä hallituksen esitystä innokkaasti kannattaneet, ja se kunnia heille suotakoon, en halua olla sitä vastustamassa. Mutta sitä vastustan henkeen ja vereen, että Vakka-Suomen alueelle tätä ollaan levittämässä ilman, että Vakka-Suomen alueen kuntien ja maakuntaliiton mielipidettä on otettu huomioon, saatikka että heille olisi annettu reilu mahdollisuus tulla kuulluksi ja vaikuttaa tähän asiaan. Sellaista menettelytapa, jolla tätä asiaa on viety eteenpäin, en voi millään hyväksyä.

Hyvät Suomen kansanedustajat, voin kertoa teille myös sen ilosanoman, kun tähän alueeseen liittyy myös Natura-alueita, että sehän johtaa vääjäämättä siihen, että jonain kauniina päivänä valtioneuvoston päätöksellä tämä Natura-alue levitetään koskemaan joko kokonaan tätä aluetta tai osittain, ja sinä päivänä voitte sanoa hyvästi niille elinkeinoille, mitä sillä alueella on, koska sinä päivänä tulee Natura-vaikutusten arviointi joka ainoan hankkeen kylkeen kiinni. Ihan varmasti. Joka ainoa rakennuslupa on sen jälkeen mietinnässä, joka ainoa elinkeino, joka ainoa syväväylän ruoppaus, joka ainoa kalanviljelylaitos, joka ainoa elinkeino metsästyksestä lähtien, kalastus, ihan mitä tahansa. Sen jälkeen voitte olla varmoja, että sitten ei löydy ymmärrystä näille elinkeinonharjoittajille tästä maasta yhtään. Sitten käydään kaikki mahdolliset valituskeinot Euroopan unionin tuomioistuinta myöten ja kannellaan sinne, ja meidän omat mepitkin siellä ovat sitten varmasti aika ansiokkaasti niitä valituksia sinne kantamassa repuittain.

Sen takia en voi millään hyväksyä tällaista hallintotapaa, jota ympäristöministeriö on tässä taas kerran noudattanut. Jos tämä olisi tehty reilussa hengessä asianosaisia kuullen ja ennen kaikkea valiokunnan jäseniä kunnioittaen ... mutta sen takia, miten ympäristöministeriön virkamies tässä asiassa menetteli, tulen äänestämään tätä vastaan. Kyllä hyvän hallinnon takeet pitää myös ympäristöministeriössä hallita. Ei sitä pitäisi enää tulla eduskuntaan opettelemaan.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Pitää tulla tänne kiittämään kansanedustaja Hannu Hoskosen erinomaista puheenvuoroa. Hän tulee ihan toiselta puolelta Suomea, Ilomantsista, kun tämä Vakka-Suomen alue on todellakin Suomen länttä.

Ed. Juurikkala tuossa peräänkuulutti, mitä konkreettista on esitetty Vakka-Suomen alueen pois jättämiseksi tästä kansallispuistosta. Hain tuolta valiokunnan huoneesta valiokunnan kuulemisissa tulleet asiantuntijalausunnot. Tässä on aika paksu pumaska, kymmeniä sivuja, lähes 30 asiantuntijan lausunnot, ja näistä vain kahdessa puolletaan kansallispuiston perustamista Vakka-Suomen alueella. Lähes 30 asiantuntijaa kuultiin valiokunnassa, ja vain kaksi asiantuntijaa puolsi.

Yhdyn siihen kaikkeen, mitä kansanedustaja Hoskonen äsken totesi nimenomaan virkamiesten käyttäytymisestä, kun he valiokunnassa olivat kuultavina. Samanaikaisesti oli kymmenkunta muuta asiantuntijaa valiokunnassa kuultavana. Todellakin, juuri niin kuin ed. Hoskonen totesi, ympäristöministeriön virkamies ja Metsähallituksen virkamies käyttäytyivät todella töykeästi ja ihan kerta kaikkiaan virkamiehelle sopimattomalla tavalla siellä valiokunnan kokouksessa. Erään toisen ministeriön virkamies totesi tämän kuulemisen jälkeen, että koko tämä Selkämeren kansallispuiston valmistelu on ollut sen kaltaista, että minkään muun lakiesityksen valmistelussa ei ole vastaavaa jouduttu kokemaan. Se on ollut niin ylimielistä ja niin vähän muitten mielipiteitä ja kantoja huomioon ottavaa. Tämä oli siis asian valmistelussa mukana olevien näkemys.

Minulla on tässä päällimmäisenä Uudenkaupungin kaupunginhallituksen lausunto, jossa on näitä ed. Juurikkalan peräänkuuluttamia konkreettisia asioita todella paljon. Mainitsen muutaman.

Tässä Uudenkaupungin kaupunginhallituksen lausunnossa todetaan, että Vakka-Suomen saaristoalueen suojelu on jo nyt varmistettu yksityisillä luonnonsuojelualueilla, Natura-verkostolla ja muilla suojeluohjelmilla. Luontoarvot pystytään varmuudella säilyttämään ilman kansallispuistostatusta. Kansallispuiston aluerajaus on kokonaan Natura-alueen sisällä. Miksi tarvitaan kaksinkertaista ja päällekkäistä suojelua? Tässä Uudenkaupungin kaupungin lausunnossa on erittäin paljon yksityiskohtaisia perusteluja.

Mitä tulee sitten Itämeren suojeluun ylipäätään — täällä on perusteltu kansallispuiston perustamista myöskin Itämeren suojelunäkökohdilla — siellä kansallispuistoalueella on erittäin surullinen kokemus. Nimittäin perustettiin Saaristomeren kansallispuisto sinne Saaristomerelle, ja sen jälkeen, kun tämä kansallispuisto perustettiin, ei meren tila ainakaan Saaristomeren kansallispuistoalueella ole yhtään parantunut. Päinvastoin, se on heikentynyt.

Vielä lopuksi viittaan siihen, mitä keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja 25. päivänä elokuuta viime vuonna vieraillessaan Uudessakaupungissa totesi. Hän totesi, että tämän kansallispuistolain valmistelu ei ole tapahtunut demokratian ja kansanvallan toimintaperiaatteitten mukaisesti. Näin todellakin totesi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli.

Vielä tähän luonnonkalan kalastukseen. Koko kalaviljelyelinkeinosta se merkitsee vain 7:ää prosenttia tuolla Uudenkaupungin alueella.

Annika Lapintie /vas:

Arvoisa puhemies! Siitä huolimatta, että joku yksittäinen virkamies on pahoittanut edustajien Hemmilä ja Hoskonen mielen, katson, että kuitenkin tässä itse asiassa eli Selkämeren kansallispuiston perustamisessa tärkeintä on se, että suojelemme Itämerta ja jätämme tuleville sukupolville mahdollisuuden nauttia näistä alueista. Haluaisin myös muistuttaa, että tässähän kuitenkin valtion maille tätä perustetaan, eli on vaikea ymmärtää sitä pelkoa, mitä tähän edelleen liittyy.

Vielä alleviivaan sitä, niin kuin valiokunnan jäsenetkin ovat sanoneet, että tässä on hyvin laajasti otettu huomioon kaikkien osapuolten huolenaiheet ja tämä esitys on erittäin tasapainoinen, niin että on vaikea kuvitella, mitä enemmän olisi vielä voitu tehdä. Kuten aikaisemmin sanoin, aika paljon nämä perustelut siitä, miksi tätä ei pidä hyväksyä, tuntuvat pohjaavan siihen, että henkilökemiat nyt eivät oikein toimi ja joku virkamies on asetellut sanansa väärin. Eli toivoisin, että ed. Hemmiläkin vielä pohtisi asiaa, eikö tämä nyt ole tasapainoinen kompromissi, joka on hyväksyttävissä.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä kävi vähän niin kuin arvasinkin, että ed. Hemmilä ei kyennyt ensimmäistäkään konkreettista asiaa tuomaan esiin paitsi tämän ympäristöministeriön virkamiehen käytöksen, joka ei tosiaankaan nyt kansallispuistoa perustettaessa ole mikään keskeinen argumentti suuntaan eikä toiseen, vaikka se täällä näin voimakkaasti esiin tuotiinkin.

Minulla on myös tässä Uudenkaupungin lausunto asiasta. Me toki kuulimme ympäristövaliokunnassa Uudenkaupungin kantoja, ja myöskään tästä paperista ei löydy ainuttakaan konkreettista perustetta. Täällä kyllä vedotaan siihen, että lakiesitys halveksii kunnallista itsehallintoa ja demokratiaa eikä anna minkäänlaista arvoa maakuntaliiton eikä paikalliselle asiantuntemukselle. Siinä ei ole mitään sisältöä. Tämä on tällainen, jossa ikään kuin on loukkaannuttu siitä, että joku on toista mieltä kuin Uudenkaupungin kaupunginhallitus.

Täällä myös korostetaan, että tämä kansallispuisto ei toisi suojelulle lisäarvoa, mutta ei todeta sitä, että ei siitä kyllä mitään haittaakaan ole, ei elinkeinolle eikä varsinkaan luonnonsuojelulle. Täältä myöskin löytyy tämä peruste, mitä ed. Hemmilä täällä aiemmin siteerasi, että tässä syytetään kansallispuistoa instituutiona vanhanaikaiseksi ja kankeaksi hallinnoltaan. Uudenkaupungin ja myöskin muiden alueen vastustajien ja ed. Hemmilän argumentit ovat laidasta laitaan tätä tasoa, joten eiköhän tässä ole vaan viisasta mennä eteenpäin ihan hallituksen esityksen ja ympäristövaliokunnan mietinnön mukaisilla nuoteilla.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! En ole kuullut koko tämän asian käsittelyn kuluessa tämän hankkeen puolustajilta, kansallispuistohankkeen puolustajilta, ainuttakaan konkreettista asiaa, miksi kansallispuisto pitäisi perustaa. Se puuttuu kokonaan. Ed. Juurikkalakaan ei kykene esittämään yhtään konkreettista puoltavaa asiaa.

Ed. Lapintielle toteaisin, että kyllä minusta meidän tässä talossa, eduskunnassa, pitäisi kunnioittaa demokratiaa, ja se tarkoittaa sitä, että myöskin paikallisdemokratiaa pitää kunnioittaa. Eli ne kunnanvaltuustot, jotka ovat yksimielisesti päättäneet tästä asiasta, maakuntahallinto on yksimielisesti päättänyt, kaikki ovat kansallispuiston perustamista vastaan. Eikö se merkitse, ed. Lapintie, yhtään mitään?

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Selvää on, että näiden ympäristövaliokunnan muutosten jälkeen tällä kansallispuistomerkinnällä ei ole vaikutusta kalastukseen, mutta aivan yhtä selvää on, että sillä on kielteisellä tavalla vaikutusta kalankasvatukseen ja metsästykseen.

Mutta kaikkein suurimpana ongelmana pidän sitä, että sillä on tämmöisiä täysin arvaamattomia piilovaikutuksia ihan seudun olennaiseen, suuren luokan elinkeinoelämään, jolla on työllistävä merkitys. Se piilovaikutus tulee viranomaisten arkuuden kautta ja sillä tavalla, että se ei edes koskaan varsinaisesti virallisesti nouse esille; lupamenettelyt vain vaikeutuvat ja oikeusturvaa on vaikea saada. Nämä suojelualuemerkinnät, jotka ovat hyvin epämääräisiä, ovat oikeusturvan kannalta perin arveluttavia.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Totean vaan ed. Hemmilälle, että olisi kannattanut kuunnella, mitä sanoin varsinaisessa puheenvuorossani, ja olisi kannattanut myöskin lukea asiantuntijavaliokunnan, ympäristövaliokunnan mietintö, jossa tätä konkretiaa myös tuodaan esiin. Täällä sanotaan muun muassa näin, että tässä "saatetaan pysyvän suojelun piiriin edustava ja pitkä pohjois—eteläsuuntainen alue Pohjanlahden meri- ja ulkosaaristoaluetta, joka turvaa merkittävällä tavalla Itämeren uhanalaisia ekosysteemejä." Tämä on keskeistä kansallispuistojen perustamisessa. Täällä myös todetaan: "Myös veden suolapitoisuudessa tapahtuu huomattavaa laskua pohjoiseen päin siirryttäessä. Valiokunta katsoo, että tämä vaiheittuminen on keskeinen osa kansallispuiston edustavuutta. Edellä sanotun vuoksi on välttämätöntä, että Selkämeren kansallispuiston rajaus sisältää koko esitetyn alueen Vakka-Suomesta Satakunnan alueelle." Tätä myös perusteltiin tutkimuksellisella näkökohdalla, jonka toin kohtalaisen selkeästi puheenvuorossani esiin. (Ed. Hemmilä: Ei siinä ole mitään konkretiaa!) — Kyllä tässä puoltavalla puolella, hallituksen esityksen puolella, on runsaastikin konkretiaa, toisin kuin vastustavalla puolella.

Annika Lapintie /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Juurikkalan puheenvuorossa tuli aika hyvin esille se, miksi tällainen kansallispuisto perustetaan, mutta ihan yksinkertaisesti haluamme suojella luontoa ja ympäristöä, jotta tulevillakin sukupolvilla on siitä mahdollisuus nauttia.

Mutta mitä tulee paikallisten asukkaiden ja kuntien ja hallintoviranomaisten kantaan, niin totta kai se on tärkeä, ja juuri sen vuoksi totesin, että mielestäni on oikein hyvä, että nyt on saatu aikaan tasapainoinen kompromissi, jossa on otettu huomioon kaikki ne huolet, joita alueen kunnat ovat esittäneet, ja sen takia tämä on hyvä kompromissiesitys, joka nyt on varmasti kaikkien hyväksyttävissä.