Janina Andersson /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, ärade talman! Nyt on kyseessä pysäköinninvalvonnan kokonaisuudistus, jossa on siis kaksi osiota: on julkinen pysäköinninvalvonta ja yksityinen pysäköinninvalvonta. Ensin tästä julkisesta.

Julkisesta pysäköinninvalvonnasta huolehtisivat jatkossakin poliisi sekä myös kunnallinen pysäköinninvalvonta, jos kunnassa on sellainen järjestetty. (Hälinää)

Eli, jos pysäköinti kiinnostaa, niin jatketaan.

Esityksessä muun muassa tätä pysäköintivirhemaksua nostetaan. Lisäksi uusina keinoina on mahdollisuus puuttua samaan jatkuvaan pysäköintivirheeseen, samoin kuin on mahdollisuus kiinnittää ajoneuvoon rengaslukko. Tavoitteena on ennaltaehkäistä pysäköintivirheitä ja lisätä mahdollisuuksia puuttua pysäköintivirheisiin. Lakivaliokunta on kannattanut esitystä tältä osin. Mietinnössä säännöksiin on tehty eräitä tarkistuksia, muun muassa perustuslakivaliokunnan esittämän huomautuksen takia.

Sitten yksityinen pysäköintivalvonta. Esitykseen sisältyy myös lakiehdotus yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei ole tällä hetkellä erityisiä säännöksiä. Lakiehdotuksessa ehdotetaan, että yksityisellä alueella tai maastossa voitaisiin järjestää yksityinen pysäköinninvalvonta, josta huolehtisi kiinteistönomistaja tai -haltija. Oikeus pysäköinninvalvontaan voitaisiin siirtää kolmannelle. Lakiehdotuksen lähtökohta on kiinteistönomistajan tai - haltijan oikeus määrätä kiinteistönsä käytöstä. Luvattomasta pysäköinnistä voitaisiin veloittaa valvontamaksu, joka ei saa olla rahamäärältään suurempi kuin vastaavalla alueella määrättävä pysäköintivirhemaksu. Valvontamaksun veloittaminen edellyttäisi, että pysäköintiä koskeva kielto tai määräys sekä valvontamaksu ilmoitetaan selvästi erittäin havaittavalla tavalla yk-sityisellä paikalla.

Esityksen perustelujen mukaan yksityisoikeudellisena seuraamuksena olisi sopimussakko. Valvontamaksu ja pysäköintivirhemaksu olisivat valinnaisia seuraamuksia. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kysymys eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten tai niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämisestä. Perustuslakivaliokunta on aiempiin lausuntoihinsa ja oikeuskirjallisuuteen viitaten katsonut, että hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen sisältyy perustuslain 124 §:ssä tarkoitettu merkittävä julkisen vallan käyttö.

Perustuslakivaliokunnan mukaan lakiehdotus tulee hylätä. Lakivaliokunta ehdottaa siis mietinnössään nyt perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten, että lakiehdotus yksityisestä pysäköinninvalvonnasta hylätään. Esityksen muihin lakiehdotuksiin on tehty tästä johtuvia muutoksia. Valiokunta ei tee mitään tulkintoja, mitä tämä nyt tarkoittaa, vaan asia menee tällä tavalla nyt eteenpäin.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kiitos lakivaliokunnalle! Varsinaisen tärkeämmän lain osalta meillä on jatkossa siis rengaslukkomahdollisuus ja kunnon, tuntuvat parkkisakkomahdollisuudet. Tältä osin on todellakin syytä kiittää siitä, että valiokunta yksimielisesti on tähän laittoman pysäköinnin kuriinsaattamisprosessiin antanut täyden tukensa.

Mutta sitten ajanpuutteen vuoksi — ja anteeksi jo tässä vaiheessa, minun on mentävä hallituksen niin sanottuun kvartettiin — kommentoin perustuslakivaliokunnan lausunnon ja siitä lakivaliokunnan aivan oikein tekemän johtopäätöksen jälkeen syntynyttä tilannetta. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa ei nimittäin sanota, miten lausunnon jälkeisessä ja lausunnon takia kokonaan säätelemättä jäävässä tilanteessa tulisi menetellä. Viime kädessä sekä oikeus periä vuokraa pysäköinnin ajalta että oikeus periä sopimussakkoa jää riippumattomien tuomioistuinten ratkaistaviksi.

Oikeusministeriö ei tunnetusti perustuslaista, vallan kolmijako-opista, johtuen voi eikä saa ohjeistaa eikä myöskään ennustaa, miten oikeuskäytäntö tulee muodostumaan. Korkeimman oikeuden ennakkopäätös ja perustuslakivaliokunnan ratkaisu ovat kiistatta vaikeasti yhteen sovitettavia, ja perustuslakivaliokunta ei lausunnossaan anna mitään viitteitä siitä, miten tämä ratkaistaisiin. Muun muassa niitä julkisessa keskustelussa olleita asioita, joissa sanotaan, että pitää maksaa sakko, ei löydy perustuslakivaliokunnan mietinnöstä. Sen sijaan perustuslakivaliokunta ... (Ed. Zyskowicz: Eikä sitä, ettei pidä maksaa sakkoa!) — Sieltä ei löydy myöskään sitä. — Perustuslakivaliokunta kuitenkin yhdessä kappaleessaan ohjaisi siihen suuntaan, että yksityistä pysäköinninvalvontaa voitaisiin harjoittaa kuntien alaisuudessa. On kuitenkin tosiasiassa tässä maailmassa vaikea kuvitella, että pian löytyisi malli, joka olisi kuntien kannalta mielekäs, riittävän edullinen — kunnathan voivat, jos näkevät jonkun ongelman, jo nyt palkata lisää pysäköinninvalvojia ja käyttää jo olemassa olevia malleja — ja toisaalta liiketaloudellisesti yritysten kannalta järkevä. Siis se malli, jota perustuslakivaliokunta hahmottelee, on tosiasiassa todennäköisesti muun muassa kuntien näkökulmasta hyvin hankala tie edetä.

Kerrottakoon tässä yhteydessä, että hallituksen nyt kumottu esitys oli hyvin samanlainen kuin muiden Pohjoismaiden lakien pohjalta muodostunut käytäntö, ja muissa Pohjoismaissa tätä perustuslaillista ongelmaa ei ole havaittu.

Mitä nyt sitten tästä eteenpäin? Oikeusministeriössä käynnistetään lainvalmistelu, on itse asiassa käynnistetty jo, tämän asian ratkaisemiseksi. Tällä hetkellä mietinnät liikkuvat ennen kaikkea yksityisoikeudellisen sääntelyn puolella. Me mietimme, voisiko ratkaisu löytyä siitä, että kuluttajansuojalainsäädännön tyyppisesti säänneltäisiin pysäköintipaikkojen tilapäisestä vuokrasopimuksesta. Asia on vaikea, eikä lainvalmistelua voida viedä loppuun, ainakaan ennen kuin olemme muun muassa kaikkien niiden asiantuntijoiden kanssa, joihin nojaten perustuslakivaliokunta on nyt päätöksensä tehnyt, testanneet sitten, onko tämmöinen vaihtoehto mahdollinen, koska lausuntokierros hallituksen aikaisemmasta, nyt kaatuneesta esityksestä oli poikkeuksellisen positiivinen ja koska muissa Pohjoismaissa vastaavia ongelmia ei ole.

Meidän on vältettävä sitä, että me käymme pitkän kaavan mukaisen valmistelun loppuun asti ja törmäämme uudelleen perustuslakiin. Sen takia tässä yritetään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa testata edellistä kertaa paremmin, nyt kun tiedämme, mitä perustuslakivaliokunta Suomessa on sanonut, mikä on se ulospääsytie. Mutta korkeimman oikeuden ratkaisun ja perustuslakivaliokunnan päätöksen yhteensovittamisessa ei tällä hetkellä ole semmoista vastausta, jonka oikeusministeri saa lain mukaan antaa, koska riippumattomat tuomioistuimet tekevät riippumatonta työtä ja perustuslakivaliokunnan lausunnossa ei kerrota mitään suoranaista siitä, millä tavalla tästä eteenpäin eletään.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan oikeusministerillekin: kun tätä mainostetaan kauhean positiivisesti ja kaikki on melkein sitä mieltä, niin päinvastoin kentällä tätä inhotaan yli kaiken jo pelkästään siksi, mitä mediassa on kerrottu ja mitä on näyttöä, että kun vippifirmat, rikollisluontoiset, saatiin kuriin, niin moni on siirtynyt näihin yksityisiin pysäköintisakotusfirmoihin. Siis vaikka suomalainen oikeustaju ei oikeastaan edes hyväksy tätä juttua, niin tätä jotkut epätoivoisesti ajavat. En tiedä, ehkä poliittisilla vihreillä on nyt täällä Helsingin seudulla joku ihme siisteyskampanja, että kun autoja on lähelläkin heidän hienoja talojaan, niin täytyy ajaa ne sieltä pois. Haluaisin jonkun tolkun. Kyllä ymmärrän, kun joku kohta sanoo, että kun lasten leikkikentällekin on joku joskus pysäyttänyt, mutta kun tässä ei ole ollenkaan kansalaismielipiteen tukea takana.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta perustuslakivaliokunnan osalta, että perustuslakivaliokunta ei todellakaan ottanut millään tavalla kantaa korkeimman oikeuden ratkaisuun. Mikäli korkein oikeus ei muuta ratkaisuaan, se on voimassa ja tarkoittaa sitä, että maksu pitää maksaa. Ongelma hallituksen esityksessä oli se, että se seuraamus, joka oli sopimuksenvastaisesta pysäköinnistä yksityisellä alueella, oli rikesakon kaltainen ja sitä voitiin pitää hallinnollisena seuraamuksena ja se on olennaisesti julkisen vallan käyttöä, ja oikeastaan tähän hallituksen esitys kaatui. Nyt on annettu aika selkeät ohjeet siitä, millä tavalla valmistellaan, ja olikin erittäin hyvä, että oikeusministeri Brax toi esiin näitä erilaisia vaihtoehtoja: joko siviilioikeudellisella tavalla tai sitten tehdä selkeästi hallinnollista toimintaa. Mutta ongelma hallituksen esityksessä oli se, että tavallaan pohjauduttiin sopimusoikeuteen mutta tehtiin siitä kuitenkin varsin pitkälle menevää julkista toimintaa, ja näitten ristiriita oli se, josta syntyi ongelma, jonka johdosta perustuslakivaliokunta katsoi, että hallituksen esitystä ei voitu hyväksyä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisa kansanedustaja! Täällä esillä on hallituksen esitys pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. En mene pidemmälle tämän asian substanssiin, vaan puutun tällä kertaa siihen aiheeseen, että perustuslakivaliokunta on katsonut, että tämä hallituksen esitys on vastoin Suomen perustuslakia. Substanssiin en mene, mutta totean kuitenkin, että tästä perustuslakivaliokunnan lausunnosta on mielestäni julkisuudessa tehty liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä suhteessa korkeimman oikeuden tästä aihepiiristä antamaan tuomioon.

Mutta se asia, mistä haluan puhua, rouva puhemies, on asia, josta olen puhunut aikaisemminkin, ehkä vähän isommalle yleisölle tässä salissa, ja josta on mielestäni puhuttava nykyistä enemmän. Tuo asia on lyhyesti sanottuna perustuslakivaliokunnan liian tiukka tulkintalinja perusoikeusasioissa. Esimerkiksi tässä esillä olevassa asiassa ministeri Brax omassa puheenvuorossaan totesi, että muissa Pohjoismaissa ei tämän lainsäädännön suhteen ole nähty mitään perustuslaillisia ongelmia, ja muissa Pohjoismaissa perustuslait näiden perusoikeuksien osalta ovat ymmärtääkseni suunnilleen samanlaiset kuin Suomessakin, eikä myöskään muiden tässä relevanttien säädösten osalta, jotka liittyvät julkisen vallan käyttöön, ymmärtääkseni eri Pohjoismaiden välillä ole kovin suuria eroja.

Tämä perustuslakivaliokunnan liian tiukka tulkintalinja perusoikeusasioissa, asetuksenantovaltuudessa, julkisen vallan käytössä jne., näkyy esimerkiksi siten, että vaikka meillä tänään ei ole kovin pitkää listaa täällä salissa, niin täällä on kaksi asiaa tämän nyt esillä olevan asian lisäksi, joista perustuslakivaliokunta on todennut, että hallituksen esitys on vastoin perustuslakia. Ensimmäinen on tämä hallituksen esitys kaivoslaiksi, joka oli päiväjärjestyksen 3) asiana, ja toinen on päiväjärjestyksen 10) asiana oleva hallituksen esitys laeiksi kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Nämä molemmat esitykset ja nyt puheena oleva hallituksen esitys pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi ovat siis perustuslakivaliokunnan mielestä vastoin perustuslakia. Eli kun meillä on runsaat 10 asiaa tänään esillä, niin kolme niistä on sellaisia, joista perustuslakivaliokunta on todennut, että hallitus on antanut perustuslain vastaisen esityksen. Olen siis sitä mieltä, että perustuslakivaliokunnan tulkintatraditio on liian tiukka.

Se aiheuttaa ja on jo aiheuttanut ensinnäkin sitä, että aivan liian paljon hallituksen esityksiä joudutaan lähettämään perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi, mikä ruuhkauttaa asianomaista valiokuntaa ja mikä esimerkiksi tämän vaalikauden loppuviikkojen osalta merkitsee sitä, että useita hallituksen esityksiä, tärkeitäkin, raukeaa sen vuoksi, että perustuslakivaliokunta ei ehdi antaa niistä lausuntoaan.

Toinen, vakavampi seuraus perustuslakivaliokunnan liian tiukasta tulkintalinjasta on seuraava: Perustuslakivaliokunnan lausunnot perustuvat luonnollisesti sen aikaisempaan tulkintatraditioon ja ennen kaikkea sen kuulemien valtiosääntöoikeuden ja julkisoikeuden asiantuntijoiden asiantuntijalausuntoihin. Näitä perustuslakivaliokunnan käyttämiä, maamme parhaita valtiosääntöoikeuden asiantuntijoita on tuollainen yhden käden sormilla laskettava määrä, ja nykyinen tiukka tulkintatraditio on johtanut ja on yhä enemmän mielestäni johtamassa siihen, että meillä on tässä maassa tuollainen 3—5 valtiosääntöjuristia, valtiosääntöasiantuntijaa, jotka hyvin pitkälle käytännössä päättävät sen vuoksi siis, että perustuslakivaliokunta kuuntelee herkällä korvalla käyttämiään asiantuntijoita, Suomen eduskunnan lainsäädäntövallan rajat. Meillä on eduskunta, joka käyttää valtiovaltaa Suomen kansan puolesta, ja sitten meillä on, kuten sanottu, muutama valtiosääntöasiantuntija, jotka tulkinnoillaan määräävät meille lainsäädäntövallan rajat.

En pidä tätä kehitystä positiivisena. Me kauhistelemme Suomessa sellaisia tuomarivaltioita, joissa tuomioistuimet ja yleensä tuomarit rajoittavat lainsäädäntövaltaa tai lainsäätäjän toimivaltaa, mutta tätä rataa, kun yhä tiukemmin tulkitaan meidän perusoikeuksiamme, perustuslakia ja Suomea sitovia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, meille todellakin vahvistuu tilanne, jossa 2—5 valtiosääntöprofessoria käytännössä pitkälle päättää, mitä Suomessa eduskunta saa säätää ja mitä se ei saa säätää.

Tämä tilanne ei ole tyydyttävä, ja toivon, että ensi vaalikauden aluksi perustuslakivaliokunta yhdessä esimerkiksi yliopistojen kanssa järjestäisi hyvin perusteellisen ja korkeatasoisen asiantuntijaseminaarin, jossa tähän ilmiöön paneuduttaisiin, koska nykyinen tilanne, (Puhemies: 5 minuuttia!) jossa yhä useammin todetaan, että hallituksen esittämä laki on vastoin perustuslakia, ei mielestäni ole tyydyttävä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Todellakin tämä käsittely yksityisen pysäköinninvalvonnan osalta on hyvin mielenkiintoinen täällä eduskunnassa. Täytyy sanoa, että tältä osin perustuslakivaliokuntahan on ottanut merkittävän kannanoton, jossa se on katsonut, että hallituksen esitystä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on vaikea edes muokata sillä tavalla, että se täyttäisi ne edellytykset, joita perustuslaki meille asettaa.

Tässä hallituksen esityksessähän on sitten ihan julkista pysäköinninvalvontaa koskeva ehdotus, ja siltä osin nuo ehdotukset olivat hyvin tarkoituksenmukaisia. Kuitenkin, mikä oli merkittävää perustuslakivaliokunnan kannassa, oli se, että rangaistus täytyy aina määrätä tekijälle. Mitä tulee pysäköintivalvontamaksuun, niin tältä osin valiokunta vaati täsmennettäväksi säännöstä siten, että jos ajoneuvon omistaja tai haltija voi osoittaa ja tehdä todennäköiseksi, ettei ole itse pysäköinyt ajoneuvoaan väärin, niin tässä tilanteessa hän on vapaa tuosta maksusta.

Hallituksen esityksessä on lähdetty siitä, että käytännössä, jos ajoneuvo on varastettu ja on tehnyt rikosilmoituksen, siinä tilanteessa haltija ei vastaa väärinpysäköinnistä. Mutta valiokunta katsoi, että jos ajoneuvon haltija esimerkiksi on ulkomailla ja voi todistaa, että on ollut ulkomailla ja auto on pysäköity tuona aikana väärin, on täysin selvää, että hän ei ole voinut syyllistyä tuohon rikkomukseen, ja kun rikkomuksesta voidaan lähtökohtaisesti asettaa sanktio vain tekijälle, niin tältä osin tuo henkilö voisi vapautua. On hyvä, että tätä koskeva muutos on tehty hallituksen esitykseen.

Mitä tulee sitten yksityiseen pysäköinninvalvontaan, niin tältä osin jouduttiin arvioimaan sitä, onko tuo yksityinen pysäköinninvalvonta julkista toimintaa ja onko se merkittävää julkista toimintaa. Tältä osin täytyy sanoa, että hallitus oli lähtenyt siitä, että lähtökohtaisesti se on avustavaa toimintaa, mutta siinä on siinä määrin julkisen toiminnan luonteita, että oikeastaan siitä tehtiin hyvin samankaltaista kuin julkinen pysäköinninvalvonta. Mielenkiintoista on se, että se maksu, joka yksityisessä pysäköinninvalvonnassa määrättiin maksettavaksi, oli luonteeltaan melkein yksi yhteen julkisen pysäköinninvalvonnan seuraamusmaksun kanssa.

Oikeastaan tästä aukeni sitten tuo perustuslakivaliokunnan kanta. Perustuslakivaliokunta katsoi, että kun tuo yksityisen pysäköinninvalvonnan maksu on julkisen sanktion luonteinen ja julkinen sanktio voidaan asettaa vain viranomaisen toimesta, niin tästä syystä ei ole mahdollista, että tuon sanktion asettaa yksityinen pysäköinninvalvoja. Tämän johdosta sitten perustuslakivaliokunta katsoi, että kun kysymys on merkittävästä julkisesta palvelusta tai toiminnasta, niin tältä osin lakia pitäisi muuttaa. Perustuslakivaliokunta hyvin selvästi osoitti, mitä toimenpiteitä lain muuttamiseksi pitää tehdä, jotta se voitaisiin säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Oikeastaan tämän pohjalta voidaan uusi esitys eduskunnalle varsin nopeasti muotoilla.

Ehkä perusperiaatteena voi sanoa, että tuo yksityinen pysäköinninvalvonta tuossa tilanteessa voisi olla julkista pysäköinninvalvontaa avustavaa toimintaa. He toimivat normaalisti ja tekevät havainnot, mutta sitten itse tuo seuraamusmaksun määrääminen tapahtuisi viranomaisen toimesta, ja sitten, jos on tyytymätön tuohon viranomaisen määräämään sanktioon, niin siitä voi sitten valittaa hallinnollisessa menettelyssä, joka olisi myöskin kevyempi valittajan kannalta kuin käräjäoikeusmenettely.

Mutta tässä yhteydessä on erittäin tärkeää tehdä selväksi se, että korkeimman oikeuden ratkaisu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on voimassa. Eli on täysin selvää, että jos on kiinteistön tai rakennuksen omistaja ja joku pysäköi ajoneuvonsa sinne tai käyttää tuota kiinteistöä jollakin tavalla ja tuo kiinteistön omistaja on ilmoittanut, että tämän tyyppinen käyttö maksaa käyttäjälle näin ja näin paljon, niin käyttämällä sitä kiinteistöä hyväksyy nuo sopimuksen ehdot, jotka tarjouksenomaisesti kiinteistön omistaja on asettanut sinne kiinteistön ovelle tai portille. On täysin selvää, että on velvoitettu maksamaan tuo velvoite kiinteistön omistajalle. Siinä ei ole mitään epäselvää, ja tämä maksuvelvoite voidaan sitten myöskin periä käräjäoikeudessa.

Tietysti sitten syntyy kysymys siitä, jos nuo maksut ovat kohtuuttomia. Tietysti voidaan sanoa, että kun suostuu sopimukseen, tietysti ottaa semmoiset velvoitteet vastattavakseen, mutta jos niissä sitten on, voi sanoa, enemmän kuin sopimussakon luonteisia seuraamuksia, että voidaan sanoa, että puhutaan rangaistuksesta, joka ei ole suhteessa aina ja välttämättä siihen velvoitteeseen, niin silloin voidaan sanoa, että se ei ole enää oikeassa suhteessa, ja silloin tietysti korkein oikeus joutuu arvioimaan sitä, onko semmoinen seuraamus enää mahdollinen, mutta niin kauan kuin voidaan puhua sopimussakosta, tämmöinen kohtuullinen sopimussakko on mahdollinen.

Mikä on nyt tärkeätä, on se, että viestintä toimii tässä asiassa oikein. Jos on pysäköinyt auton niin, että on saanut yksityisen kehotuksen maksaa, on tarkoituksenmukaista, että maksaa tuon maksun. On tärkeätä, että oikeusministeriö reagoi mahdollisimman nopeasti ja antaa jo seuraavan eduskunnan alkukautena hallituksen esityksen siitä, millä tavalla tämä yksityinen pysäköinninvalvonta voidaan järjestää.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on todella kiusallinen ja eriskummallinen tilanne, että meillä on korkeimman oikeuden päätös ja sitten perustuslakivaliokunnan kannanotot ja noin ulkopuolisen silmin katsoen ne ovat selvässä ristiriidassa keskenänsä.

Kun ed. Sasi sanoi, että tämä on harvinaisen selvää, miten pitää toimia, niin totean kuitenkin, että lehdet ovat olleet pullollaan erilaisia ja usein toisenlaisia ohjeita kuin mitä ed. Sasi tässä yhteydessä sanoo, eli monessa lehdessä on nyt ollut ohje kansalaisille, että näitä ei pidä maksaa, kunnes tämä asia saa laillisesti selkeän ratkaisun, ja jopa oikeustieteen professorit ovat olleet sillä kannalla, että ei ole edellytyksiä näiden maksujen määräämiseen.

Tässä on esimerkki asiasta, joka koskettaa satojatuhansia suomalaisia, ja on kiusallista, että asia laitetaan tavallisten ihmisten kärsittäväksi niin, että he joutuvat ratkaisemaan, onko annettu yksityinen pysäköintimaksu sellainen, että se on pakko maksaa vai ei. Olisin toivonut, että tässä olisi hallitus kyennyt tekemään yksiselitteisemmän ratkaisun, johon myös perustuslakivaliokunta olisi voinut todeta, että se on perustuslain mukainen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo on julkisuudessa todennut, että korkeimman oikeuden päätös on edelleen voimassa, ja itsekin olen todennut, että perustuslakivaliokunnan päätös ei millään tavalla vaikuta siihen, etteikö korkeimman oikeuden ratkaisu olisi edelleen voimassa. Eli tuomioistuinlaitoksessa, käsitykseni mukaan, on luonnollista, että toimitaan korkeimman oikeuden prejudikaatin eli ennakkotapauksen mukaisesti. Jos sitten korkein oikeus jossakin vaiheessa muuttaa kantaansa, niin tietysti sen jälkeen sitten toimitaan toisella tavalla.

Haluan korostaa sitä — ja tänään perustuslakivaliokunnasta on lähettänyt tiedotkin siitä — että perustuslakivaliokunta ei ole ottanut kantaa korkeimman oikeuden ratkaisuun ja väittänyt, että se olisi väärä. Tietysti meillähän on erilaisia henkilöitä, joilla on kovasti mielipiteitä, mutta täytyy sanoa, että kun se on valiokunnan kannassa selvästi ilmaistuna, että emme ole todenneet, että korkeimman oikeuden ratkaisu olisi perustuslain vastainen ja olisi ristiriidassa perustuslain kanssa, niin luulisi, että tähän nyt allekirjoittaneenkin ilmoitukseen voitaisiin luottaa.