Oikeusministeriön hallinnonala 25
Olavi Ala-Nissilä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tässä oikeusministeriön
hallinnonalalla ehkä keskeisin asia, mitä valiokuntakäsittelyssä on
käsitelty, on rangaistusten täytäntöönpano
ja Vankeinhoitolaitoksen tilanne. Vankeinhoitolaitoksen toimintamenoihin
osoitetaan 147 220 000 euroa. Siinä on
tiettyä lisäystä olemassa, mutta kyllä tämä valtiontalouden
tiukka tilanne on näkynyt erityisesti tällä sektorilla,
kun vankiluvun määrä on noussut. Vuonna
98 keskivankiluku oli 2 809 vankia, ja vankien määrä nousee
vuonna 2003 noin 3 450 vankiin. Vankiluvun nousuun ovat
valiokunnan saaman selvityksen mukaan vaikuttaneet lähinnä ulkomaalaisvankien
ja saattovankien lisääntyminen sekä yhdyskuntapalvelun
väheneminen. Kuluvan vuoden syyskuussa Suomen vankiloissa
oli 314 ulkomaalaista henkilöä, joista virolaisia
oli 129 ja venäläisiä 77. Myöskin
sakon muuntorangaistusten osuus päivittäisessä vankiluvussa
on kaksinkertaistunut viime vuosina.
Tämän luvun selvitysosassa on todettu, että "resursseja
kohdennettaessa on erityisenä tavoitteena varmistaa jo
käynnistettyjen päihteiden torjuntaa ja päihdekuntoutusta
sekä uusintarikollisuuden vähentämistä koskevien
toimintaohjelmien ja alueellisten yhteistyöhankkeiden toteuttaminen".
Tämä olisi myös alue, johon varoja tarvitaan.
Valtiovarainvaliokunta katsoo, että Vankeinhoitolaitoksen
määrärahatilanne vaarantaa talousarvioesityksen
lukuperusteluissa esitetyn tavoitteen. Erikseen tässä on
vielä nostettu avovankiloiden tilanne esiin, kun avolaitostoiminnan kannalta
valtiovarainvaliokunta pitää huolestuttavana,
että Helsingin työsiirtola ollaan näillä näkymin
sulkemassa 1.1.2005. Jo kuluvan vuoden loppuun mennessä on
suunniteltava, miten näin menetettävät
avolaitospaikat korvataan.
Tähän momentille myöskin valiokunta
esittää lisättäväksi
50 000 euroa ostopalveluihin. Lisämäärä on
tarkoitettu ensisijassa palvelujen ostoon Silta-Valmennusyhdistys
ry:ltä.
Tämän ohella on myöskin tuomioistuinlaitoksen
määrärahatilannetta lyhyesti käsitelty.
Valtiovarainvaliokunta pitää tärkeänä,
että tuomioistuinlaitoksen resurssit turvataan uusia tehtäviä vastaavasti
ja että nykyiset määräaikaiset
virat voidaan pitää täytettyinä myös
vuonna 2003.
Tämän lisäksi saamelaisten kulttuuri-itsehallintoasiaa
on käsitelty. Tältä osin valiokunta viime
vuonna teki määrärahalisäyksen,
mitä nyt ei ole tehty. Saadun selvityksen mukaan saamelaiskäräjät
ja Lapin liitto laativat yhdessä valtiovarainvaliokunnan
tarkoittaman selvityksen helmikuussa 2002. Tässä selvityksessä lähdettiin
siitä, että saamelaiskulttuurikeskus tulisi rahoittaa suunnittelun,
rakentamisen ja kalustamisen osalta valtion talousarviovaroin. Valtiovarainvaliokunta
katsoo, että saamelaiskulttuurikeskuksen hankkeen suunnittelun
käynnistämisen edellytyksenä oleva rahoitus
pitää turvata.
Arvoisa puhemies! Todella, erityisesti tämä tuomioistuinlaitoksen,
mutta myös vankeinhoitolaitoksen tilanne on nyt hyvin haasteellinen. On
välttämätöntä, että voidaan
välttämättömät resurssit
jatkossa turvata.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Haluan vain ihan lyhyesti todeta tähän
jaostomme pääluokkaan, että kun lakeja
säädetään ja lakialoitteita
tehdään, niin täytyy myös muistaa
niitten aiheuttamat kustannusvaikutukset. Esimerkiksi edessäni
on Lahden käräjäoikeudesta kirje, jossa
muistutetaan, että on tullut paljon näitä uusia
lainsäädäntöasioita, kuten ulosottovalitusten
siirtäminen lääninhallituksilta käräjäoikeuksille,
lähestymiskieltoasiat jne. Kun otetaan huomioon, että virkakunta
vanhenee ja näin ollen myös sairauspoissaolot
saattavat myös lisääntyä, kun
väkeä vähennetään,
niin pitää taata oikeuslaitokselle riittävät
taloudelliset resurssit palkata riittävästi henkilöstöä työhön.
Ei voi lisätä pelkästään
töitä ja sitten olla antamatta riittävästi
taloudellisia resursseja. Siihen pitää kiinnittää huomiota.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Minäkin puhun lähinnä vankeinhoidosta,
tai yksinomaan vankeinhoitoon liittyvistä kysymyksistä.
Meillä vankiluku on jatkuvasti viime aikoina kasvanut ja
määrä lähentelee jo 3 500:aa
ja noin 300 on vuodessa kasvuvauhti. Eli jos tämä kehitys
jatkuu, niin vankilat ovat täynnä ja ongelmat
sitä kautta kasvavat. Kun tiedämme, että jokainen
vanki myös yhteiskunnalle maksaa entistä enemmän,
niin olemme vakavan tilanteen edessä. Tähän
kysymykseen on etsitty ratkaisuja eri tavoin, mutta näyttää siltä,
että esimerkiksi rangaistusten pituudet kasvavat ja ongelmat
vain pahenevat. Nyt ovat esillä olleet paljon terrorismirikokset.
Meillä ei varsinaisia terrorismirikoksia ole vielä ollut
eikä toivottavasti tulekaan, mutta sen ongelmakentän
tullessa yhä lähemmäksi maailman tapahtumien
johdosta näyttää siltä, että myös
muissa rikoksissa ainakin osittain rangaistukset pitenevät,
ja se lisää vankiloiden kuormitusta.
Yhtenä ratkaisuna, jonka hallitus on budjettikirjaankin
kirjoittanut, on ulkomaisten vankien siirtäminen toiseen
valtioon. Se on esitetty siellä budjetissa aika helppona
ratkaisuna tähän ongelmaan. Tämä ei
kuitenkaan pidä paikkaansa. Järjestelmä ei
ole nyt toimiva, eikä sitä saada nopeasti helposti
toimivaksi. Meillä on tällä hetkellä, niin
kuin lakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, Suomen vankiloissa 129
virolaisvankia. Oikeusministeriö on arvioinut, että näistä 32:n
osalta olisi käytännössä mahdollisuus
ryhtyä siirtotoimenpiteisiin Viroon. Yksi vanki on siirretty.
Eli 129 on näitten määrä, ja
luku on kasvussa.
Viro, niin kuin Suomikin, on liittynyt Euroopan neuvoston kansainväliseen
yleissopimukseen ja sen lisäpöytäkirjaan,
ja tämä sopimus mahdollistaa eräin edellytyksin
täytäntöönpanon siirtämisen
eli vangin siirtämisen toiseen valtioon ilman tuomitun
suostumusta. Siis vangilta ei tarvitse eräin edellytyksin
kysyä, haluaako hän siirtyä, mutta sen
sijaan tämä sopimus edellyttää, että jokaisen
vangin osalta saadaan erikseen suostumus täytäntöönpanovaltiolta,
ja kun tiedämme, että esimerkiksi Virossa vankilat
ovat varsin täynnä ja vankilaolot vielä aika
heikot, niin näitä suostumuksia Viron valtiolta
siirtoihin ei helposti saada. Tämä keino, minkä hallitus
on budjettikirjaan kirjoittanut, ei siten ole helposti ratkaistavissa,
ei Viron osalta, josta on eniten ulkomaisia vankeja, eikä muidenkaan
maiden osalta lukuun ottamatta Pohjoismaita, joissa tämä järjestelmä on
jo pitempään toiminut kohtuullisen hyvin tai ilmeisesti
varsin hyvin.
Näin ollen siis hallituksen kanta on ylioptimistinen:
ei voida nopeasti eikä edes lähivuosina lähteä siitä,
että merkittävässä määrin
suomalaisissa vankiloissa olevia ulkomaisia vankeja voitaisiin siirtää kärsimään
rangaistustaan heidän kotimaahansa. Niin helppoa se ei
ole, että vanki pantaisiin vaan katamaraaniin ja lähetettäisiin Tallinnaan.
Jos näin tapahtuu, siellä hänet päästetään
vapaaksi ja hän tulee seuraavalla, mahdollisesti eri papereilla,
takaisin Suomeen tekemään rikoksia. Tämä ei
ole siis ratkaisu, ja tämä on hyvä vaalikentilläkin
muistaa, että näin helppoon ratkaisuun ei kenenkään
kannata turvautua, ja vähän oudolta tuntuu, että hallitus
on budjettikirjaan kirjoittanut tämän suhteellisen
ylioptimistisessa muodossa.
Arvoisa puhemies! Tähän kuitenkin on yksi ratkaisu,
jota kannattaa kehittää edelleen. Se on se, että meillä on
nyt jo Virossa yhteyssyyttäjä, ja tämä yhteistyö on
alkanut toimia, tosin suurten vaikeuksien ja hitaan byrokratian
saattelemana, mutta kuitenkin. Tämän yhteistyön
tavoitteena on se, että rikoksesta epäillyt asetetaan
syytteeseen jo kotimaassaan, jolloin vältytään
monimutkaiselta ja aikaa vievältä tuomioiden täytäntöönpanon
siirrolta. Tämä järjestely on myös
rikostorjunnan ja vankeinhoidon kustannusten kannalta tehokas. Pikaisesti
olisikin saatava esimerkiksi Pietariin yhteyssyyttäjä,
jolloin tämä järjestelmä saataisiin
myös Venäjän ja erityisesti Pietarin
alueen kanssa toimimaan. Sillä pystytään
jatkossa todennäköisesti nopeammin ja tehokkaammin
saamaan aikaan toivottavia tuloksia. Siirto sellaisenaan ei siis
vielä näiden maiden osalta ole käyttökelpoinen
ratkaisu.
Kaiken kaikkiaan vankeinhoidon kysymyksiin on syytä paneutua
entistä tarkemmin jatkossa. Vapautuvien jälkihoidosta
on kannettava nykyistä suurempaa huolta. Vangit usein vapautuessaan
ovat työttömiä, asunnottomia, ilman ystäviä,
suvun hylkäämiä jne., ja silloin heidän
rikoskierteensä ei katkea vaan se useinkin jatkuu, ja siitä tulee
kaikille osapuolille huonoja taloudellisia ja muita jatkoseurauksia.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemelle vastauksena ulkomaalaisten
vankien siirron vähättelyyn:
Meillä on kuitenkin mahdollisuus kymmeniä näistä noin
300 ulkomaisesta vangista palauttaa vasten tahtoaankin kotimaahansa.
On siis kysymys niin pitkäaikaisista tuomioista, että on
järkevää lähteä prosessiin
ja on sitten olemassa maasta karkottamisen edellytykset. Lähinnähän
tämä koskee Viroa ja muita Baltian maita. Venäjän osalta
tällaista kansainvälistä sopimusta ei
ole, jonka kautta olisi tähän mahdollisuus, eivätkä toisaalta
Venäjän vankilaolotkaan oikein sitä nyt tällä hetkellä mahdollista.
Viron osalta ei ole niin, että vastaanottajamaa olisi
jotenkin vastentahtoinen tai että jouduttaisiin lupamenettelyssä ongelmiin.
Viron oikeusministeri ja oikeusministeriö ovat luvanneet
ottaa vastaan kaikki täältä toimitettavat
vangit, mutta täällä kotimaassa on tehty
sitten moninkertaisia valitusmahdollisuuksia tähän
järjestelmään. Vielä lakivaliokunta
korosti täällä eduskunnassa, lisäsi
sinne nämä, että pitäisi olla
saman tyyppinen ehdonalaiseen vapauteen pääsyn mahdollisuus
ja vielä pitää tarkastaa vankilaolot, mihin
palautetaan, että niidenkin pitäisi olla lähellä suomalaista
tasoa. Näitä ei kansainvälinen sopimusjärjestelmä lainkaan
edellytä siinä mitassa. Esimerkiksi Ruotsi näyttää nyt
käynnistäneen ilman tällaisia lisätiukennuksia
tuon menettelyn, ja heillä on sitten hiukan nopeammin,
sielläkin vasta pari, palautettu Viroon. Meillä on kaksi
päätöstä tehty. Ensimmäinen
on hallinto-oikeudessa käsiteltävänä,
valituksen jälkeen toinen on ilmeisesti menossa valitusprosessiin
sinne, ja lähikuukausina pystyttäisiin tekemään
noin 30:tä henkilöä koskevat päätökset,
mihin ed. Kankaanniemikin viittasi.
Laajemmin vankeinhoidon ongelmatiikkaan aivan oikein on puututtu
valtiovarainvaliokunnan mietinnössä ja sitä ennen
lakivaliokunnan lausunnossa. Samoin Valtiontilintarkastajathan tätä jaksoa
puntaroivat siellä ehkä vähän
liiankin yksioikoisia lääkkeitä esittäen,
mutta tärkeätähän olisi se,
että miellettäisiin tämä kokonaisuutena,
että tärkeätä on kokonaisrikollisuuden
vähentäminen, rikollisuuden haittojen vähentäminen
ja erityisesti, mikä koskee rangaistusten täytäntöönpanoa,
että uusintarikollisuutta pystytään mahdollisimman
tehokkaasti vähentämään. Näitä varten
on käynnissä nyt sitten rikoksettomaan elämään
-hankkeita elikkä perinteisen kriminaalihuollon täydentämistä rangaistuslaitoksesta
vapauduttua siten, että päästäisiin
normaalin lainkuuliaisen elämän syrjään
kiinni paremmin. Se vaatii lisävoimavaroja, mutta siinä on
pää kuitenkin auki.
Vankeinhoidon sisällä hyvin tärkeä on
uusi vankeuslaki, jonka valmistelua nyt viimeistellään
oikeusministeriössä. Se olisi ehkä ehditty tälle
eduskunnalle tänä vuonna antaa, mutta kun työruuhka
lakivaliokunnassa on ollut niin suuri, sitä ei sitten kiirehditty
vaan se tulee huolellisesti ja pitkään valmisteltuna
ensi vuonna esiteltäväksi. Siihen liittyy sitten
koko tämän ajattelun uusiminen, että kun
meillä yli 7 000 henkilöä vuosittain
tulee vankeusrangaistukseen ja vastaavasti toisesta päästä lähtee
laitoksista, tarkasteltaisiin sitä koko prosessia. Kysymys
on siitä, että haetaan siinä alussa jo
oikea laitos, mihin sijoitetaan vankeja, haetaan sitten mielekkäät
tavat kuntouttaa, kouluttaa, saada työtoimintaa vangeille
tämmöisen koppihoidon sijasta. Kauttaaltaan olisi
ikään kuin huolellisemmin ajateltu koko järjestelmä.
Samassa yhteydessä pitää myös
Vankeinhoitolaitoksen rakenteita uusia. Siellä on nyt aivan näinä viikkoina
valmistumassa ehdotus, miten voitaisiin vankilalaitos mieltää alueellisena,
ehkä kuuden alueen, kokonaisuutena, niin että kullakin
alueella olisi nämä kaikki vaiheet rangaistuksen
täytäntöönpanosta. Samalla voisi
pidemmällä aikavälillä siirtää myös
voimavaroja Rikosseuraamusvirastosta, sekä henkilötyötä että taloudellista
panostusta, kentälle näille alueille. Silläkin
lailla olisi konkreettisempaa, yksilökohtaista, sekä päätöksenteko
että vankeusaikaisen toiminnan järjestäminen.
Mutta myös lisätiloja ihan konkreettisesti
tarvitaan. Tuossa jo viitattiin sakkovankeihin. Heillähän
kysymys on yleensä muutaman viikon vankilassaolosta. Sen
keskeinen sisältö tällä hetkellä suurelle
osalle näistä on elämässä kiinni
pitäminen, eli vakavan päihdeongelman parista
saadaan terveempään elämään,
kun herätetään ajallaan ja syötetään
ja saadaan normaalista elämänrytmistä kiinni.
Tähän liittyy myös vahvaa terveyspuolen
kuntoutusta. Tällaistahan pystyttäisiin huomattavasti
kevyemmin ja halvemmin pyöritettävissä laitoksissa
järjestämään kuin kalliiden
muurien takana. Näitä uusia laitosvaihtoehtoja
ja sakon muuntorangaistuksen täytäntöönpanotapaa
haetaan juuri paraikaa. Avolaitoksia tarvitaan lisää ja
haetaan myöskin konkreettisia suunnitelmia paraikaa, miten
nykyisten vankiloiden ja rangaistuslaitosten yhteyteen voidaan edullisesti
ja järkevästi nykyisiä henkilövoimavaroja
ja muita fyysisiä resursseja hyväksi käyttäen
lisäpaikkoja osoittaa.
Paljon on menossa, mutta sinänsä mitään
radikaalia ei voida tehdä esimerkiksi vankimäärän leikkaamiseksi.
Oikeastaan nopeimmin vaikuttavia mutta nekin vaan tosiaan muutamaa
kymmentä koskien ovat sopimukset naapurimaiden kanssa palauttamisesta,
ja sitten tietysti vaihtoehtoisten seuraamusten rakentaminen lainsäätäjän puolella
on keino. Siitähän on tulossa ensi vuonna esitys
sopimushoitorangaistuksesta, joka juuri päihdeongelmaisille
ja vähän vakavampiinkin rikoksiin syyllistyneille
voisi tuoda sellaisen avun, että pysyvämmin päästäisiin
irti rikoskierteestä sopimushoidon avulla. Siinäkin
tarvitaan siirtymävaiheessa lisäresursseja. Toivottavasti tämä valtiovarainvaliokunnan
lausuma on ymmärrettävä niin, että sitten
tarvittaessa eduskunnalta löytyy myös euroja eikä pelkästään
hyvää tahtoa, niin kuin sekin on tietysti hyvä jo,
että tällaista tämän budjettikäsittelyn
yhteydessä on osoitettu.
Ensimmäinen varapuhemies:
Jatkamme puhujalistaa. Huomautan siitä, että tänä iltana
viemme vielä läpi pääluokan
29 yleiskeskustelun. Toivon, edustajat, että ymmärrätte
tämän.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Oikeusministeriön hallinnonalalla
on paljon tavallista kansalaistakin lähellä olevia
asioita. Erityisen tärkeä on tietenkin oikeuslaitoksen ja
nimenomaan tuomioistuinlaitoksen toimivuus. Viime aikoina on käyty
keskustelua siitä, kuinka esimerkiksi hovioikeudet ovat
ruuhkaisia. Kuitenkin tässä joitakin viikkoja
sitten sain varsin yllättävän tiedon.
Tänä vuonna on alkuvuodesta mennyt hyvin asioita
läpi. Kun sitten niitä läpimenneitä asioita
verrataan viime vuoteen, nyt näyttääkin
siltä, että loppuvuodesta on syytä hidastella,
jotta ensi vuoden tavoitteet eivät tule liian korkeiksi.
Tämä mielestäni on aika erikoista toimintaa
oikeuslaitoksen taholla, jos tämä todella pitää paikkansa.
Tämä lienee tarkistettavissa tilastoista, kun
katsotaan, mitä on tapahtunut alkuvuonna, mikä on
tilanne ollut syyskuun lopussa ja mikä on sitten tämän
viimeisen neljänneksen aikaansaannos.
Arvoisa puhemies! Rangaistusten täytäntöönpano
on tietenkin jo yleisen turvallisuuden kannaltakin välttämätöntä saada
toimimaan asianmukaisesti. Vankeinhoitolaitoksen tilanne, joka kurjistuu
kurjistumistaan, johtuu ensinnäkin vankimäärien
kasvusta ja toisaalta sitten siitä, että meillä on
vankiloita, jotka ovat pikkuhiljaa todella suurienkin remonttien,
jopa uudistusten tarpeessa.
Lakivaliokunta paneutui tähän Vankeinhoitolaitoksen
tilanteeseen varsin huolellisesti. Valiokunta kävi syyskuussa
tutustumassa Viron tilanteeseen. Ei käyty vankilassa, mutta
saimme selkeän tiedon, mikä tilanne siellä on.
Sinnehän on valmistunut Tarttoon uusi vankila, jonka taso
on kohtuullisen korkea, ja se varmaan on laitos, johon Suomestakin
voidaan siirtää vankeja. Sieltä jatkoimme
matkaa Pietariin, jossa kävimme myös vankilassa.
Se vankila, jossa kävimme, ei ole sen laatuinen, että sinne
voitaisiin nykyisten ihmisoikeussopimusten pohjalta siirtää Suomesta
vankeja.
On totta, mitä oikeusministeri puheenvuorossaan totesi,
että lakivaliokunta on mennyt jopa liian pitkälle
varmistaakseen näitä ja luomalla mahdollisimman
monimutkaisen järjestelmän luovutusasioihin. Kun
tämä ongelmakohta nyt on konkreettisesti havaittu,
lienee tarvetta tehdä lainmuutos siltä osin, että siirrot
siltä osin, kuin ne ihmisoikeusnäkökulmasta
on tehtävissä, on syytä toteuttaa.
Kansalaiset odottavat ulkomaalaisten vankien siirtoa välittömästi
Suomesta kotimaihinsa, ja lieneekin tämä hallituksen
esitys kirjoitettu vähän kansalaisia kosiskelevasti
nimenomaan siirtomahdollisuutta ylimitoittaen. On varmasti tiedossa
ollut ministeriössä budjettiesitystä tehtäessä ja
budjetin perusteluja kirjoitettaessa, mikä on meidän
todellinen tilanteemme ja mahdollisuutemme tällä hetkellä.
Erityisen huolestuneita Vankeinhoitolaitoksen piirissä ollaan
määrärahojen riittämättömyydestä.
Nyt budjetissa esitetyt ja eduskunnan vahvistettaviksi tulevat määrärahat
eivät ensi vuoden osalta riitä koko vuoden häiriöttömään
toimintaan. Sieltä tulleiden tietojen mukaan on uhkaamassa
jopa lomautuksia. Ei vankeinhoitojärjestelmää uskottavasti
voida hoitaa lomautusuhkien alla, vaan kyllä meidän
on kyettävä turvaamaan Vankeinhoitolaitokselle
riittävät rahat, riittävät toimintaedellytykset,
jotta vankila säilyy nimenomaan sellaisena kuin se on haluttu
säilyttää ja myös ongelmaisia
vankeja, joita siellä on pyritty hoitamaan, jatkossakin
voitaisiin hoitaa niin, että he palautuessaan sieltä vapauteen
olisivat kelvollisempia ja kunnollisempia ihmisiä kuin
sinne mennessään.
Nimenomaan huumausaineriippuvaisuus on ollut aikamoinen ongelma
vankien keskuudessa, ja sitä varsin tehokkaasti siellä pyritään
hoitamaan. Kaikille näille ponnisteluille on meidän myös
täällä eduskunnassa annettava hyväksyntä ja
annettava riittävät määrärahat,
jotta nämä päämäärät,
joita Vankeinhoitolaitoksen piirissä on asetettu, myös
saavutetaan.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies
Uosukainen.
Mikko Kuoppa /vas:
Arvoisa puhemies! Vankiluku on kasvanut, ja se on hyvin huolestuttava
piirre tietenkin, ja yhtä huolestuttavaa on se, että hyvin
suuri määrä uusista vangeista on uusintarikollisia.
Tässä suhteessa olisi erittäin tärkeää,
että vangit, jotka ovat suorittaneet rangaistuksensa tai
ovat sen loppupuolella, saisivat sellaista tukea ja hoitoa, jotta
he yhteiskuntaan palatessaan pystyisivät yhteiskunnan normeilla
elämään. Siinä saavutettaisiin
paljon taloudellista säästöä,
mutta ennen kaikkea inhimillistä säästöä,
ja inhimillinen kohtelu tulisi olla.
Tätä taustaa vasten valtiovarainvaliokunta
on esimerkiksi Silta-Valmennukseen halunnut osoittaa lisää rahaa.
Tosin lisämäärärahan osuus on
vaatimaton, mutta kuitenkin se osoittaa sen valiokunnan tahdon,
että rikoskierre pyrittäisiin kaikin keinoin katkaisemaan
ja ihmiset saattamaan kykeneviksi olemaan normaaliyhteiskunnan säännösten
ja lakien puitteissa.
Kun oikeusministeri on paikalla, haluan todeta tässä juuri,
että teknisistä syistä jouduttiin tietenkin
kilpailutekniset ja muut syyt ottamaan huomioon, kun tätä tekstiä laadittiin,
mutta tarkoitus on, että lisämääräraha
tulisi Silta-Valmennuksen käyttöön ja
että näitä projekteja kehitettäisiin
eteenpäin, että vankien rikoskierre voitaisiin
katkaista ja he pystyisivät entistä enemmän palaamaan
normaaliyhteiskunnan rattaisiin.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:
Arvoisa puhemies! Haluan puuttua myöskin oikeusministeriön
pääluokkaan, koska olen ollut aiemmin pitkään
lakivaliokunnassa. Olemme tehneet lainsäädäntöä niin,
että voisimme ohjata nuoria vankeja yhdyskuntapalveluun
ja sitä kautta saada heidät elämään
kiinni. Mutta valitettavasti näin ei ole käynyt,
koska huumausainerikollisuus on lisääntynyt. Tässä on
todettu, että muun muassa Virosta aika paljon on meillä vankeja
tällä hetkellä. Minun mielestäni
olisi tärkeää, että me voisimme
ohjata ulkomaalaiset vangit omiin maihinsa ja että itse
voisimme hoitaa suomalaisia vankeja täällä.
Mitä tulee Silta-Valmennus-hankkeeseen, joka on Tampereella,
se on mielestäni hyvä. Sitä tulisi myöskin
kokeilutoiminnan kautta laajentaa muuallekin maahan. On epäilty
sitä, miten tämä toimii, onko riittävästi
asuntomahdollisuuksia Tampereella. Voin sanoa, että on
asuntomahdollisuuksia, on työmahdollisuuksia, ja tätä kautta myöskin
vangit voivat päästä normaalitilanteisiin.
Kaiken kaikkiaan haluan kiittää oikeusministeriä siitä,
että hän on ottanut tällaista tahtomiehen
otetta, eli mielestäni lainsäädännön
pitää olla kuitenkin sellaista, että on
oltava rajat suomalaisessa lainsäädännössä,
niin että voimme vapaasti tässä yhteiskunnassa
elää ja omalla tavallamme myöskin rikollisuutta
saada kuriin lainsäädännön kautta.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Oikeusministeriön pääluokassa
on mielestäni sellainen asia, jota ei pystytä nyt
tässä taloudellisessa raamissa riittävästi
ratkaisemaan, ja ehkä meillä ei ole ihan tarpeeksi
vielä tietoakaan, mutta jo jonkin verran kuitenkin, koskien
vankien terveydentilaa ja uusia mahdollisuuksia hoitaa sitä.
Viime aikoina kirjallisuudessa on ollut entistä enemmän
viitteitä ja myös näyttöjä siitä,
että hyvin suuri osa, jopa ehkä 80—90
prosenttia, vangeista kärsii erilaisista joko perinnöllisistä tai myöhemmin
vääristä elämäntavoista,
tai huumausaineista johtuvista vakavista persoonallisuushäiriöistä tai
keskittymishäiriöistä. Luki-ongelmat
ovat valtavia. Nykyaikainen lääketiede pystyy
näitä ongelmia, siis myös ihan kemikaalinen
lääketiede yhdistettynä hyvään
terapiaan, poistamaan aivan eri tavalla, mutta se on hurjan kallista.
Juttelin juuri vankeinhoidon pääjohtajan kanssa,
joka sanoi, että terveydenhuoltomenot näidenkin
johdosta ovat jo nousseet, mutta rahat eivät millään
riitä. Mutta koska näyttää siltä,
että näihin ongelmiin on ratkaisuja, ja koska
näyttää siltä, että ne
ratkaisut liittyvät myös meidän kaikkien
turvallisuuteen ja rikoskierteen loppumiseen ja tietysti myös
meidän inhimilliseen vastuuseen niistä ihmisistä,
jotka selvästi ovat vähän vähemmillä eväillä tähän
maailmaan syntyneet, niin kysyisin oikeusministeriltäkin,
kun hän täällä on, näettekö,
että vankeinhoidon terveyskustannuksia voidaan oleellisesti
nostaa, jos löytyy selvää näyttöä,
että sen avulla pystytään kokonaisvaltaisesti
vähentämään tätä heikkolahjaisten,
heikko-osaisten vankien kierrettä.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Oikeusministeriön hallinnonalan
yhteydessä on keskusteltu vankeinhoidon tilanteesta paljon.
On erittäin tärkeää, että ulkomaista
kansallisuutta olevat vangit voitaisiin mahdollisimman pian saattaa
sinne maahan, mistä he ovat Suomeen tulleet ja jonka kansalaisia
he ovat. Ei ole mielekästä heitä kovinkaan
kauan säilyttää Suomen vankiloissa suomalaisten
veronmaksajien kustannuksella, eli tässä suhteessa
hallituksen linja on aivan oikea.
Mutta sitten meillä on vaikea kysymys tämä vankien
hoito vankiloissa. Vankilat täyttyvät johtuen
siitä, että hiljalleen on alettu antaa rikoksista
tuomioita, joita rikokset ansaitsevat. Takavuosina annettiin aivan
liian lyhyitä tuomioita. Nyt tämä suunta
on hiukan alkanut korjaantua. On alettu nähdä,
että skaala voi olla muutakin kuin aivan se alapää tuomion
antamisessa. Erityisesti huumeongelma on noussut koko vakavuudessaan
myös oikeusasteen tuntumiin, eli tämän vuoksi
huumerikoksista yhä enemmän tulee myös
vankilatuomioita, mutta vain osa tästä rikollisuudesta
valitettavasti käsitykseni mukaan on saatu poliisin ja
virkavallan ja oikeusistuimien työkäyttöön.
Paljon tästä on nimenomaan vapailla huumemarkkinoilla
ja rikollisuudessa.
Meidän pitäisi vankeinhoitolaitos saada sellaiseksi,
että se mahdollisuuksien mukaan myös kasvattaisi
vangeista yhteiskuntakelpoisia. Ed. Brax viittasi erääseen
kysymykseen, ihan tämmöiseen terveydelliseen kysymykseen,
ja se on yksi puoli. Mutta jos vankilat ovat liian suuria, henkilökuntaa
on liian vähän, niin tässä käykin juuri
päinvastoin, vankiloista tulee rikollisten verkostoitumisen
paikkoja. Vangit joutuvat siellä pelkäämään
toinen toisiaan, ja eräällä tapaa henkilöt,
jotka eivät vielä törkeitä rikoksia
välttämättä ole tehneet, mutta
vankilaan joutuneet, vankilakierteessä saattavat joutua
tuohon rikollisverkoston pariin, ja se ei ole suinkaan vankeinhoidon
tarkoitus.
Eräs ajatus aikanaan oli korvata Valtionrautateitten
useiden satojen työpaikkojen menetyksiä Haapamäen
yhdyskunnalle ja sijoittaa sinne vankeinhoitolaitos. Tähän
on oikeusministeriön hallinnonalan varoja panostettu markoissa
noin 4 miljoonaa markkaa ilman, että sinne on saatu muuta
kuin tontti hankittua ja sitten kalliit piirustukset, mutta mitään
muuta ei ole tehty. Se on nyt näissä uusissa kiinteistöjärjestelyissä taas
omat muutoksensa kohdannut, mutta on kuitenkin valtion hallinnassa
tällä tapaa kuin kiinteistöt ovat.
Olisi hyvin toivottavaa, että eräänä vankeinhoidon
kehittämishankkeena Haapamäen vankilahanke, vaikka
sellaisena uudistuvan ja kehittyvän vankeinhoidon laitoksena
kuin sitä aikanaan aiottiin, palautettaisiin ja nopeasti
toteutettaisiin. Siinä voisi olla myös se mahdollisuus,
että siitä todella kehitettäisiin laitos,
jossa pyrittäisiin hoitamaan vangit takaisin yhteiskuntakelpoisiksi. Eräs
asia olisi saada vankeinhoidossa ongelmiin joutuneet ihmiset mahdollisimman
kauas siitä ympäristöstä, missä rikokset
on tehty, jotta tuo ympäristö ei olisi vetämässä niihin
ongelmiin, jotka helposti vankilan porttienkin ylitse sinne vankilaan
eri tavoin ulottuvat. Toivon todella, että tämä pitkään
vireillä ollut ja osin jo kuolleeksikin sanottu, mutta
siitä huolimatta rahoja vienyt Haapamäen vankilahanke
viritettäisiin esille.
Edelleen, on kiinnitetty huomiota siihen, että käräjät
ovat liian paljon keskittyneet. Maakuntakeskukset ovat monissa maakunnissa
tulleet kohta ainoiksi käräjäpitopaikoiksi.
Kannattaisi harkita, olisiko syytä palata takaisin käytäntöön, joka
kymmenkunta vuotta sitten oli, ja hajasijoittaa edelleen seutukunnittain
käräjiä. Nythän on käräjäkäytännön
suuri haitta se, että niin poliisit kuin käräjille
tulevat menettävät tarpeettomasti päiviä,
kun kaikkia ei saada paikalle, jotka käräjillä pitäisi
olla. Poliisilta menee niitä vähiä toimintaresursseja
käräjämatkojen kulkemiseen ja osin sinne
menevien kuljettamiseen. Saattaisi olla paljon parempi, että käräjät
pidettäisiin lähempänä ihmisiä,
joita asiat koskettavat, kuten käytäntö oli
aikaisemmin. Sama koskee myös todistajia ja kaikkia muita
käräjille tulijoita. Toivon, kun arvoisa oikeusministeri
on paikalla, että tähänkin kysymykseen
kiinnitettäisiin huomiota, ovatko käräjät
liiaksi keskittyneet, ja jos havaitaan, että ne ovat liiaksi
keskittyneet, katsottaisiin, millä tavalla niitä voitaisiin
hajauttaa seutukunnittain.
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Puutun oikeastaan vain yhteen kohtaan. Totean
vain sen, että oikeusministeriön hallinnonala
on erittäin tärkeä. On tärkeää,
että siellä on riittävät resurssit
ja että ne voidaan kohdentaa oikein ja että tuo
toiminta on sillä tavalla turvallista ja tuloksia tuottavaa.
Mutta ajatellen määrärahatilannetta
vankeinhoidossa olen aivan kuten ed. Brax erittäin huolestunut
siitä, miten siellä rahoitetaan kaikki ne hankkeet,
mitkä kuitenkin on käynnistetty, esimerkiksi huumeiden
vastaisen työn tuki ja erilaiset kokeilut ja kehittämishankkeet.
Tiedämme, että vankien sopeuttaminen yhteiskuntaan
on tärkeää ja kuntoutus ja terveydenhoito
on aivan välttämätöntä myöskin
vankilassa olon aikana. Tiedämme, että varmasti
vankien tilannekin on vaikeutunut, ei ainoastaan määrä ole
lisääntynyt, vaan myöskin olosuhteet,
mistä vangit tulevat, ja heidän elämäntilanteensa
ja kaikki tämmöiset ovat uusia kysymyksiä herättäviä.
Jotta todella voitaisiin esimerkiksi tehdä tällainen
selvitystyö, niin mielestäni tähän
pitäisi löytyä ratkaisuja. Nyt tämä rahatilanne
vaikeuttaa tätä hoidollista tilannetta ja tutkimustilannetta
ja projektien eteenpäinviemistä, mutta näihin
pitää löytyä jostain kuitenkin
rahaa.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Tästä ulkomaalaisten vankien palauttamisesta
vielä pari sanaa, kun siitä ed. Tykkyläinen
ja ed. Oinonen myös puhuivat.
Tosiaan, tässä on syytä mahdollisimman
jäntevästi ottaa tämä normaaleihin
työkäytäntöihin, niin että katsotaan,
kun on tällaisia vakavampia rikoksia, heti jo oikeuskäsittelystä alkaen
maasta karkottamisen edellytykset ja tämä tavallaan kahdessa
putkessa etenevä asia, maasta karkottaminen, selvitetään
asianmukaisesti ja ripeästi ja sitten, jos on pidemmästä tuomiosta
kysymys, Vankeinhoitolaitoksen puolella tehtävä valmistelu
mahdollisesti tahdonvastaisestakin kotimaahan lähettämisestä etenee
rivakasti. Nyt kun tässä ollaan ensimmäisen
kerran liikkeellä, niin siinä on ollut viivettä,
mutta jatkossa sen pitäisi sujua ihan normaalina rutiinina.
Vielä nopeampi tapahan on se, että on yhteyssyyttäjätoimintaa
lisättävä, mihin ed. Kankaanniemi jo
aikaisemmin viittasi. Mehän tällä hallituskaudella
käynnistimme Tallinnan yhteyssyyttäjäpisteen,
ja se alkaa tuottaa nyt tuloksia. Siellä on ensimmäinen
iso huumausainerikosvyyhti menossa aivan lähiaikoina Tallinnassa
käsittelyyn, jossa on kysymys isosta huumausainekauppaorganisaatiosta,
josta meillä on Suomessa jo lukuisia henkilöitä tuomittu
alemmasta välittäjäportaasta pitkiin
vankeusrangaistuksiin. Mutta täällä ei
ole koskaan päästy näihin niin sanottuihin
ylämiehiin kiinni, vaikka niistä on tutkintatietoja
tullut. Nyt kun tämä kaikki tieto Suomesta toimitetaan
Viron syyttäjälle — ja siinä täytyy oikeastaan
vierestä seurata, että se myös viedään syytettäväksi
asti ja että siellä ei tapahdu mitään vuotoja
eikä vihreän veran alle laittamisia — niin sitten
tämä ikään kuin tärkein,
organisaatiota pyörittävä, kaikkein isoimmat
rikoshyödyt kokoava porras saadaan tuomiolle ja silloin
tässä tapauksessa suoraan myös sitten
Virossa rangaistuslaitoksiin. Tätä työtapaa
pitää lisätä, elikkä kun on
tällaista rajat ylittävää rikollisuutta,
niin samanaikaisesti tutkitaan molemmissa maissa tehokkaasti ja
myös sitten viedään prosessit eteenpäin
ja ihan luontevasti sitten omassa maassa syytetään
ja tuomitaan ja myös sitten rangaistuksen täytäntöönpano
tapahtuu kotimaassa pääsääntöisesti.
Vastaavaa ollaan käynnistämässä Venäjän kanssa.
Nythän saimme Pietariin sijoitettavaa yhteyssyyttäjää varten
varat siten, että palkkaus voisi tapahtua ensi kesänä.
Siellä liikkeellelähtö on, pahoin pelkään,
vielä vaikeampaa. Mutta vielä isommat intressit
siinä on, että tämä Venäjän mafian
ja suomalaisen alamaailman yhteenkietoutuminen erityisesti huume-
ja osin nyt sitten esimerkiksi naiskauppabisneksessä saadaan purettua
ja katkaistua.
Ed. Brax viittasi tähän rangaistustaan täytäntöönpanemaan
tulevien terveystarkastusten tarpeeseen ja myöskin sitten
jäntevien hoito-ohjelmien rakentamiseen. Tämähän
on yksi keskeinen kohennus, jota tältä vankeuslailta
ja sen yhteydessä tapahtuvilta organisaatiomuutoksilta myöskin
odotetaan, että tulisi ihan säännönmukaiset
työtavat, että sitten kun henkilö tulee
laitokseen, niin tehdään kattava terveystarkastus
ja lähdetään sitten siitä eteenpäin.
Tällä hetkellähän on ongelmana
ollut myös se, että kun nämä lääkärien
virat ovat vankilakohtaisia, sinne ei oikein pätevää väkeä löydy
ja herkästi on vaihtuvia henkilöitä ja
sijaisjärjestelyjä jne. Kun pääsisimme
vähän isompaan toiminnalliseen yksikkökokoon
elikkä on esimerkiksi tällaiset suuralueet, joilla
sitten tapahtuisi esimerkiksi terveystarkastusten lääkäritoimen
järjestäminen, silloin on paljon paremmat mahdollisuudet
saada myös pätevää henkilöstöä tätä hoitamaan.
Lisäresurssejahan on tullut, terveydenhoitajia lähinnä,
tämän ison huumeohjelman yhteydessä.
Silloinhan on saatu terveydenhuoltohenkilöstöä 20—30
lisää oikeastaan Vankeinhoitolaitokseen kahden
kolmen vuoden aikana. Siinähän on saatu hyviä tuloksia.
On päihdetestejä pystytty lisäämään
ja samalla tiukentamaan huumekontrollia vankiloissa ja saatu todella
reippaasti vähenemään myös tähän
liittyvät riskit. Nythän hiv-löydökset
vankiloissa ovat vähentyneet noin 10 prosenttiin siitä,
mitä ne pahimmillaan olivat.
Mutta paljon tarvitaan tälläkin sektorilla
työtä. Näkisin, että se käynnistyy
johdonmukaisimmin juuri vankeuslain yhteydessä ja siihen
kytkettävän organisaatiomuutoksen kanssa. Silloin voidaan
olennaisesti parantaa sitten vankeusrangaistuksen sisältöä myöskin
sen ohella, että se tietysti mahdollisimman jämptisti
ja turvallisesti hoidetaan.
Yleiskeskustelu päättyy.