Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Sinällään hallituksen
esitys laiksi porota-louden ja luontaiselinkeinojen rakennetuesta sekä siihen
liittyvistä laeista on perusteltu. Valiokunta on mietinnössään
kiinnittänyt huomiota aivan oikeisiin asioihin. Etenemisjärjestys
tässä lainsäädännössä on
kuitenkin nurinkurinen. Ensin pitäisi miettiä,
onko poronhoitolaki kohdallaan, ja sen jälkeen pitäisi
uudistaa rahoitusta koskeva lainsäädäntö,
eikä toisinpäin.
Porotalouden harjoittamisen edellytykset ja toimintaympäristö vaihtelevat
huomattavasti poronhoitoalueen eri puolilla. Poronhoitoalueen eteläreunassa
ovat omat erityiset ongelmansa ja pohjoisessa omansa.
Saamelaispaliskuntien poronhoito perustuu laidunkiertoon ja
vapaaseen laiduntamiseen läpi vuoden. Saamelaisuudella
on tunnustettu erityisasema lainsäädännössä.
Kieli ja kulttuuri eivät kuitenkaan elä, jos sen
perustana oleva elinkeino ei ole kyllin vahva. Valiokunta kiinnittää kyllä näihin
asioihin mietinnössään huomiota, mutta johtopäätökset
puuttuvat. Siitä syystä esitin sosialidemokraattien
ja perussuomalaisten edustajien tukemana valiokunnassa, että eduskunta
hyväksyy seuraavan lausuman:
"Eduskunta edellyttää, että toimivaltainen
ministeriö yhdessä saamelaispaliskuntien kanssa aloittaa
kokonaisuudistuksen, joka turvaa saamelaisten poronhoidon edellytykset."
Arvoisa puhemies! Porotalouteen liittyvät kysymykset
ovat vaikeita. Tästä saimme tuoreen esimerkin,
kun ministeri Anttila antoi eilen lausunnon, jonka mukaan karhun
kevätpyynti ei toteudukaan tänä keväänä.
Ministeri antoi kuitenkin päinvastaisen lupauksen tammikuun
viimeisenä päivänä petofoorumissa
Sallassa, jossa myöskin ed. Hänninen oli asiasta
kuulemassa, ja ihmettelin kyllä jo silloin, kuinka ministeri
niin mutkattomasti lupasi näinkin ison asian, joka on ollut
parikymmentä vuotta esillä.
Ministeri Anttila oli sitä mieltä, että EU-komissio
ei ole tässä ongelma, vaan asia voidaan hoitaa
valtioneuvoston asetuksella. Kuitenkin viime kaudella, kun tein
karhun kevätpyynnistä kirjallisen kysymyksen,
silloinen maa- ja metsätalousministeri Korkeaoja vastasi,
että asian eteenpäinvieminen vaatii notifioinnin
EU-komissiossa. Kaksi ministeriä, kaksi päinvastaista mielipidettä.
Kuinka tällainen on ylipäätään mahdollista,
kun säädösperusta ei ole muuttunut, ei
Suomessa eikä Euroopan unionissa?
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Koska ed. Mustajärvi tuossa edellä käytti
ansiokkaasti lähes sanasta sanaan sen puheenvuoron, jonka
olin ajatellut käyttää, niin tyydyn tässä yhteydessä vain
kannattamaan ed. Mustajärven ehdotusta lausumaksi.
Puhemies:
Tuliko semmoinen lausumaehdotus tehtyä?
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Kyllä minä luin sen. Luin
samaisen lausumaesityksen, mikä on valiokunnan mietinnössä.
Puhemies:
Siis ehdotatte sitä lukemaanne lausumaa?
Kyllä ehdotan lausumaa, joka on saman sisältöinen
kuin mietinnössä.
Puhemies:
Aivan. Tässä on vähän nyt
semantiikkaa, anteeksi vaan, mutta sitä pitää nimenomaisesti
kertoa ehdottavansa.
Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa herra puhemies! No, minä vielä kerran
nimenomaisesti kerron sitten kannattavani, että tämä varmasti
tulee sitten menemään eteenpäin.
Ihan perustuen siihen, että meillä on tässä salissa
aika monta kertaa käyty keskustelua yhdenvertaisuudesta
ja tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista, niin saamelaispaliskuntien
tulevaisuus ja tilanne on semmoinen asia, johon meillä — kiitos siitä,
että on lappilaisia kansanedustajia, jotka pitävät
huolta ja ovat kiinnostuneet näidenkin ihmisten tulevaisuudesta
ja toimeentulosta — joka tahtoo unohtua. Vähemmistöjen
oikeuksia tässä talossa puolustetaan varsin hitaasti
ja vaivalloisesti tänä päivänä,
ja eritoten saamelaisten asema on semmoinen asia, jota ei voi liikaa
eikä tyhjään korostaa. Ja jos se meiltä unohtuu,
niin silloin meidän on kyllä aika tyhjä puhua
yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta.
Keskustelu päättyi.