Susanna Huovinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on tänään salissa käsittelyssä kaksi ympäristövaliokunnan suurta kokonaisuudistusta koskevaa mietintöä ja ensimmäisenä näistä vesilain uudistusta koskeva mietintö, joka on yksimielinen ja varsin laaja. Koetan mahdollisimman tiiviisti, jos siihen pystyn, esitellä tämän laajan mietinnön ja viittaan muilta osin tuohon pöydille jaettuun kirjalliseen versioon.

Arvoisa puhemies! Vesi on Suomellekin korvaamattoman tärkeä luonnonvara, jonka merkitys voi tulevaisuudessa vain kasvaa entisestään, sillä veteen kohdistuu globaalia niukkuutta ja se tullee vain voimistumaan. Vesi vaikuttaa globaalilla tasolla voimakkaasti koko ihmiskunnan hyvinvointiin, myös taloudelliseen kehitykseen ja koko ympäristöön.

Nyt käsittelyssä oleva vesilaki kattaa laajasti vesienkäyttöä koskevat asiat ja on siten hyvin tärkeässä asemassa. Pinta- ja pohjavesien pilaantumisen torjuntaa koskeva sääntely on kuitenkin ympäristönsuojelulaissa, ja tämä kannattaa tässä yhteydessä pitää mielessä.

Vesilaki on alun pitäen tullut voimaan jo vuonna 1962, ja sitä on moneen kertaan uudistettu. Nyt tehtävä uudistus on erittäin perusteltu, sillä koko tämä sääntelyjärjestelmä tässä ympärillä on muuttunut, samoin yhteiskunnalliset arvostukset. Tavoitteena on ollut myös vesilain vertaaminen muuhun ympäristönsuojelulainsäädäntöön lupakynnyksineen ja lupaharkintaperusteineen ja saattaminen samalle viivalle vastaavien muiden säännösten kanssa.

Valiokunta on kuitenkin mietinnössään todennut, että uudistuksen mittavuudesta huolimatta aineelliset muutokset lakiin ovat suhteellisen vähäisiä eikä lain keskeisiä periaatteita, soveltamisalaa, lupakynnyksiä tai lupaharkinnan keskeistä sisältöä ehdoteta tässä olennaisesti muutettavaksi. Sen sijaan rakenteellisilla muutoksilla pyritään selventämään lakia ja yhdenmukaistamaan eri vesitaloushankkeiden välisiä historiallisia sääntelyeroja, mikä toivottavasti nyt edistää hallinnon sujuvuutta.

Valiokunta on vesilainkin osalta ollut hyvin huolissaan ympäristöhallinnon resurssien riittämättömyydestä, tässä erityisesti jälkivalvontaan liittyvien tehtävien asianmukaisesta hoitamisesta. Vesilain mukainen valvontaviranomainen on ely-keskus, ja ely-keskusten henkilöstö on vähenemässä. Valiokunta ehdottaakin mietinnössään resursseihin liittyen lausumaehdotusta koskien ympäristöhallinnon toimivuudesta huolehtimista ja riittävien resurssien turvaamista hallinnolle asetettujen tehtävien hoitamiseen, niin että jos osoitetaan tehtäviä, niin kuin tässä laissa nyt tehdään, pitäisi osoittaa myöskin resursseja niiden hoitamiseen.

Arvoisa puhemies! Vesilakiesityksen 2 luvussa säädetään pinta- ja pohjaveden sekä vesialueiden käyttöön liittyvistä yleisistä oikeuksista, velvollisuuksista ja rajoituksista. Muun muassa vesien yleiskäyttöoikeudet mukaan lukien perinteisesti laaja oikeus vesistössä liikkumiseen ja kalastukseen säilyvät periaatteiltaan ennallaan. Valiokunta pitää vesien virkistyskäytön näkökul-masta tärkeänä, että perinteinen oikeus liikkua vesistössä säilyy edelleen laajana eikä kulkemisen käsitteestä tai tarpeettoman haitan välttämisestä säädetä lailla yksityiskohtaisemmin kuin nyt esityksessä ehdotetaan.

Kuten jo sanoin, puhtaan veden arvo ja merkitys on kasvanut nopeasti sekä kansallisesta että kansainvälisestä näkökulmasta tarkasteltuna. Toistaiseksi laajamittaiset pintaveden ottamishankkeet kaupalliseen tarkoitukseen ovat vielä Suomessa olleet vähäisiä ja varsin harvinaisia. Valiokunta katsoo, että vesilain tärkeänä tehtävänä on varmistaa, että muut kuin kaupalliset vedenkäyttötarpeet asetetaan veden hyödyntämisessä selkeästi etusijalle. Nykyiseen vesilakiin sisältyvät veden ottamista koskevat säännökset eivät ole riittävän kattavia. Niinpä vesilakiehdotuksen 4 luvun 5 §:ään ehdotetaan sisällytettäväksi uudet säännökset eri vedenottamistarpeiden huomioon ottamisesta ja sovittamisesta yhteen osana veden ottamista koskevan päätöksen harkintaa. Näiden uusien säännösten tarkoituksena on varmistaa, että vettä riittää kaikille sitä tarvitseville.

Uusi ehdotettu etusijajärjestys tarkoittaa sitä, että uudelle vedensiirtohankkeelle voidaan myöntää lupa vain, jos samalla varmistetaan, että vettä riittää paikkakunnan omiin käyttötarpeisiin. Etusijajärjestyksessä vasta viimeisenä vedenkäyttömuotona on veden siirto paikkakunnan ulkopuolelle muuta tarkoitusta kuin yhdyskunnan vesihuoltoa varten. Valiokunta pitää tätä esitettyä etusijajärjestystä koskevaa säännöstöä tarpeellisena ja katsoo, että hankkeiden valmistelun aikana on tehtävä kattava selvitys alueen tulevaisuuden vedenkäyttötarpeista. Valiokunta korostaa paikallisen veden oton etusijan varmistamista pidemmälläkin aikavälillä niin, että mahdolliset kasvavat paikalliset vedenkäyttötarpeet voidaan tyydyttää.

Nykyisen vesilain aikana pohjaveden suojelua on osin toteutettu muodostamalla vesilain mukaisia suoja-alueita vedenottamoiden ympärille. Hallituksen esityksen mukaan veden ottamiseen käytettävien alueiden suojelua koskevaa sääntelyä pitää selventää. Valiokunta pitää tätä lähtökohtaa tarkoituksenmukaisena.

Perinteistä viranomaisvalvontaa on pohjavesikysymyksissä käytännössä täydentänyt niin sanottu suojelusuunnitelmamenettely, jolla ei ole kuitenkaan perustaa lakitasolla. Suojelusuunnitelmat toimivat siten vain oikeudellisesti päätösten tausta-aineistona. Pohjavesien suojelusuunnitelmia käytetään päätöksenteon tukena muun muassa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa maankäytön suunnittelussa, ympäristönsuojelulain mukaisten ympäristölupien ja maa-aineslain mukaisten lupien käsittelyssä sekä valvontatoiminnassa ja hajajätevesien käsittelyä koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa. Valiokunta esittää, että pohjavesialueiden kartoitukseen ja luokitukseen sekä suojelusuunnitelmiin liittyvät lainsäädännölliset ja menettelylliset kehittämistarpeet pitää selvittää.

Arvoisa puhemies! Purojen suojelun osalta viittaan mietinnön tekstiin. Siitä kävimme paljon keskustelua. Tällä hetkellä näyttää siltä, että purojen suojelun osalta meillä on vähän liian paljon päällekkäistä sääntelyä, ja tähän pitää jatkossa saada selvempi oikeudellinen tilanne.

Arvoisa puhemies! Valiokunta toteaa, että ojitusta koskevaa lukua on selkeytetty voimassa olevaan vesilakiin verrattuna. Lakiehdotuksen 5 luvussa ja siihen liittyvissä ympäristönsuojelulain ja maankäyttö- ja rakennuslain säännöksissä tätä lakien välistä suhdetta on selkeytetty nykytilaan verrattuna. Tästä keskeinen esimerkki on maankäyttö- ja rakennuslain säännösten ensisijaisuus asemakaava-alueilla, joka nyt on nimenomaisesti todettu 5 luvun 9 §:ssä ja maankäyttö- ja rakennuslain 161 a §:ssä. Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että jatkossa maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiä tarkistetaan siten, että valuma-alueen kiinteistöt tai kunnat voidaan velvoittaa osallistumaan kuivatuksen lisäkustannuksiin.

Vesistöjen kunnostusten tarve on kaiken kaikkiaan jatkuvasti kasvamassa. Kunnostusten merkitys ja niihin liittyvät vesilain muutostarpeet on lakiehdotuksessa otettu huomioon erityisesti keskivedenkorkeuden pysyvää muutamista koskevassa 6 luvussa. Järven tai lammen vedenpinnan nostolla tavoitellaan yleensä veden laadun parantamista ja vesialueen käyttökelpoisuuden lisäämistä vesisyvyyttä kasvattamalla sekä yleisen virkistyskäytön edistämistä.

Suurin osa viime vuosien vedennostohankkeista onkin tehty vesistöjen tilan ja kalaston elinolojen parantamiseksi. Valiokunta toteaa, että ongelmana erityisesti vedennostoon liittyvässä vesistöjen kunnostushankkeiden toteuttamisessa on ollut vesilain käyttöoikeuksia koskeva raskas sääntely ja erityisesti alueen omistajien suostumusten oikeudelliseen merkitykseen liittyneet tekijät. Luvan myöntämisen pääedellytyksenä on 6 luvun 5 §:n mukaan, että hakija hallitsee omistusoikeuden tai pysyvän käyttöoikeuden perusteella yli puolta veden alle jäävästä alueesta tai vähintään kolmea neljännestä veden alle jäävän maa-alueen pinta-alasta edustavien kiinteistöjen omistajat ovat antaneet suostumuksensa keskivedenkorkeuden nostamiseen. Valiokunta pitää tätä lähtökohtaa hyvänä.

Kalastalousvahinkojen osalta haluan, puhemies, viitata mietintötekstiin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ei muuta vesivoiman hyödyntämisen oikeudellisia edellytyksiä, vaan lupasääntely ehdotetaan säilytettäväksi pääosin ennallaan. Ympäristövaliokunta korostaa, että vesivoiman lisäysmahdollisuuksien lähtökohtana tulee olla ympäristöllinen hyväksyttävyys ja ekosysteemipalvelujen asettamat reunaehdot myös erityisesti kalatalouden kannalta. Luvan edellytyksiä ja lupamääräyksiä koskeva sääntely perustuu vesilakiehdotuksen 3 luvun mukaan pitkälti nykyisen lain pohjalle. Intressivertailu tulee kuitenkin tehdä nykyisestä laista poiketen aina ensin, ja vasta sen jälkeen tulee harkittavaksi niin sanottu luvanmyöntämiseste. Tämä ehdoton luvanmyöntämiseste säilyy uudistuksessa pääosin ennallaan ja on jatkossakin vain erittäin poikkeuksellisesti sovellettavissa.

Vesilakiehdotuksen 3 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan lupaa ei saa myöntää, jos vesitaloushanke vaarantaa yleistä terveydentilaa tai turvallisuutta, aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. Valiokunta toteaa, että säännös tullee hyvin poikkeuksellisesti sovellettavaksi, sillä kun intressivertailu on aina tehtävä ensin, on todennäköistä, että jo siinä vaiheessa tulisi ilmeiseksi, mikäli lupaa ei voida myöntää.

Vesilakiehdotuksen 11 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen eli aluehallintoviraston on pyydettävä valtioneuvoston lausunto yhteiskunnan kannalta tärkeästä hankkeesta, jolla on valtakunnallista merkitystä ja josta voi aiheutua huomattavia tai laajalle ulottuvia haitallisia vaikutuksia. Valtioneuvoston lausunto on menettelynä hyvin poikkeuksellinen. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan säännöksen tavoitteena on kuitenkin ennen kaikkea varmistaa, että valtioneuvostolla on mahdollisuus lausua näkemyksensä lupaharkinnassa olevan, yhteiskunnan kannalta tärkeän vesitaloushankkeen yleisestä yhteiskunnallisesta merkityksestä. Valiokunta toteaa mietinnössään, että lausunnolla ei ole itse päätösharkinnan kannalta suoranaista oikeudellista vaikutusta, mutta se on yksi lupaviranomaisen lupaharkinnassa huomioon otettava lausunto. Valiokunta hyväksyi esityksen tältä osin hallituksen esityksen mukaisena.

Ehdotuksen mukaan katselmustoimituksesta luovutaan nyt kokonaan. Valiokunta on hyväksynyt tämänkin ehdotuksen ottaen huomioon, että katselmustoimitukseen määrättyjä asioita on viime aikoina ollut vuosittain vain muutamia. Kuitenkin toteamme mietinnössä, että vaikka katselmustoimitusten määrä on vähentynyt, niitä on käytetty erityisesti laajoissa hankkeissa, joissa on ollut paljon vahingonkärsijöitä ja siten myös runsaasti vahingonarviointi- ja korvauskysymyksiä. Vesilakiehdotuksen 11 luvun 16 §:n mukainen erityisen selvityksen hankkiminen on siten menettelynä aivan välttämätöntä säilyttää. Valiokunta katsoo, että katselmustoimituksesta luopuminen asettaa aluehallintoviranomaisille suuria haasteita laajamittaisissa hankkeissa ja erityisen selvityksen hankkimiseen jouduttaneen tällöin turvautumaan.

Arvoisa puhemies! Totean vielä lopuksi, että mietintö on siis yksimielinen ja siihen sisältyy kolme lausumaehdotusta, joista yksi koskee pohjavesialueiden kartoittamista, toinen hallinnon resurssien turvaamista ja kolmas tulee suoraan perustuslakivaliokunnan ehdotuksesta toimenpidevelvoitetta koskien ryhtyä toimiin niin sanotun valtuuslain kumoamiseksi. Valtioneuvoston piirissä tulee siten käynnistää valmistelutyö sen selvittämiseksi, miten vesilain omaisuudensuojaa rajoittavat säännökset voidaan saattaa ehdotettua paremmin sopusointuun perustuslain 15 §:n kanssa tavoitteena valtuuslain kumoaminen, jonka varaan nyt käsiteltävänä oleva laki perustuu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja selvittikin ja siteerasi tätä mietintöä laajalti. Tämä asia ilmeisesti kiinnostaa lehtereillä enemmän kuin täällä salissa, vaikka vesilaki muuten on vahvasti ollut esillä. Silloin kun se annettiin hallituksen esityksenä, siitä on keskusteltu hyvinkin laajalti ja pitkin matkaa. Ja todellakin kysymyksessä on laaja paketti, minkä valiokunta on nyt hyvin saanut käsiteltyä, mistä kiitokset valiokunnalle tietysti mutta myöskin valiokuntaneuvoksille.

Muutamia kysymyksiä. Todellakin vesijalanjälki on uusi termi, termi, jota entistä enemmän käytetään hiilijalanjäljen tavoin, ja meillä Suomessa vesijalanjälki on todella suuri, niin kuin meillä yleensäkin materiaali-intensiviteetti on suuri. Tämä liittyy siihen samaan kysymykseen: jos kaikki käyttäisivät luonnonvaroja niin kuin suomalaiset, kaksikaan maapalloa ei riittäisi, pitäisi olla mieluummin kolme. Vedestä on kuitenkin globaalisti selvästi niukkuutta, ja monesti se on enemmän sodan syy kuin öljy.

Suomessa meillä on siis vettä, ja meillä on puhdasta vettä, ja tämä hallituksen esitys uudesta vesilaista pyrkii nimenomaan tämän tilanteen säilyttämään, että vedet pysyisivät puhtaina. Pohjavesien ehdoton pilaantumiskielto säilyy. Etusijajärjestys nimenomaan siitä, kuka saa käyttää pohjavettä, on tuotu tärkeällä tavalla esille 4 luvun 5 §:ssä: aina ensiksi alueen asukkaat, kiinteistöt, ovat etusijalla pohjaveden käytössä, tämän jälkeen veden ottaminen paikkakunnalla yhdyskunnan vesihuoltoa varten, vasta kolmanneksi veden ottaminen paikkakunnan teollisuuden käyttöön ja sitten neljänneksi on veden johdattaminen muualle, kuljetettavaksi muuhun käyttöön, jossa sitten on vesikauppa esimerkiksi mahdollista.

Se kysymys, mikä keskustelutti paljon ennen tämän lakiesityksen käsittelyäkin, oli se, että mitä tämä vesilaki merkitsee Vuotoksen rakentamisen näkökulmasta. Kuulimme silloin oikeusministeri Braxia valiokunnassa, ja hän sanoi, sitaattina: "Vuotoksen rakentaminen ei ole mahdollista hallituksen esityksen mukaisesti." Siis jos tätä hallituksen esitystä noudatetaan, Vuotosta ei voi rakentaa myöskään tämän uuden lainsäädännön perusteella. Valiokuntahan ei ole muuttanut tätä hallituksen esitystä tältä osin millään lailla, jotenka näin on sitten edelleenkin. Tuo ehdoton luvanmyöntämiseste, mistä täällä jo puheenjohtaja Huovinenkin mainitsi, on samalla tavalla käyttökelpoinen. Sitä ennen tapahtuu intressivertailu, mutta joka tapauksessa ehdoton luvanmyöntämiseste säilyy samoin perustein kuin se on tälläkin hetkellä voimassa.

Valtioneuvoston lausunto on herättänyt kovasti keskustelua. Miksi sellaista tarvitaan? Se on valiokunnan mielestä poikkeuksellinen. Se on pyydettävä silloin, kun kysymyksessä on yleistä yhteiskunnallista merkitystä omaava hanke, mutta sillä ei ole oikeudellista merkitystä ja se on lausunto lausuntojen joukossa. Eli se on enemmänkin hallituksen "eskon puumerkki" kuin jokin hyvin merkittävä vaikuttava tekijä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta käsitteli puroja ja noroja, ja puron ja noron erokin tuli valiokunnalle selväksi.

Tässä on vielä kehittämistä. On tärkeätä todeta, että 2017 mennessä valtioneuvoston on annettava näiden lausumien mukaisesti uusi esitys vesilaista, joka tulee sitten sen vaalikauden aikana käsittelyyn.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! I dag behandlas två stora och viktiga miljölagar här i riksdagen, nämligen både vattenlagen och som följande ärende här i dag avfallslagen.

Reformen av vattenlagen har länge varit aktuell. Redan under föregående riksdagsperiod fanns det ett förslag till vattenlag som skickades på utlåtande, det kom inte ännu då i det skedet till riksdagen. Den föregående regeringen hann inte då få förslaget färdigt och beredningen har fortsatt under de här senaste fyra åren under den här regeringsperioden.

Riksdagens miljöutskott har enhälligt godkänt det betänkande som vi nu behandlar, och nämnas kan ändå att många, framförallt tekniska korrigeringar gjorts i propositionen.

Vattenlagen är en mycket viktig miljölag. Vattnet är en förutsättning för allt liv och betydelsen av rent vatten är en resurs som inte kan betonas för starkt. Rent vatten och skyddet av våra vattendrag, våra sista fria älvar, bäckar och rännilar är en verklig hederssak som vår generation måste ta på största allvar med tanke på kommande generationers rättigheter till en oförstörd livsmiljö.

Vesilaki on hyvin tärkeä ympäristölaki. Vesi on kaiken elämän edellytys, ja puhtaan veden merkitystä resurssina ei voida liiaksi korostaa. Puhdas vesi, vesistöjen, viimeisten vapaiden jokien, purojen ja norojen suojelu on todellinen kunnia-asia, johon meidän sukupolvemme on suhtauduttava mitä vakavimmin ottaen huomioon tulevien sukupolvien oikeus turmeltumattomaan elinympäristöön.

Lainsäädännössä sekä vesilaki että ympäristönsuojelulaki säätelee vesien suojelua ja käyttöä, ja yhtenä päätavoitteena uudistuksessa on näiden lakien välisen suhteen selkeyttäminen. Ympäristönsuojelulaki kieltää esimerkiksi pohjaveden saastuttamisen, kun taas vesilain säännökset yleensä säätelevät pohjaveden riittävyyttä eli virtaamaa. Myös monissa muissa laeissa on säännöksiä pohjavedestä. Ojitusta koskien vesilain ja maankäyttö- ja rakennuslain suhde on merkittävä.

Då det gäller dikningen är förhållandet mellan vattenlagen och markanvändnings- och bygglagen viktigt. Också marktäcktslagen och flera andra lagar måste beaktas i frågor som berör utnyttjande av vatten. I miljöutskottets betänkande betonar vi behovet av att också i fortsättningen följa med förhållandet mellan lagarna, och vi har ett specifikt uttalande om procedurerna kring grundvattnet och klassificeringen och användningen av det.

Regeringen föreslår i propositionen strängare krav för muddring. Enligt den nya lagen är all muddring som kan vara skadlig för miljön och all maskinell muddring och muddring som överskrider 500 kubikmeter muddringsmassa anmälningspliktiga. En skriftlig anmälan ska lämnas in 30 dagar före det planerade ingreppet. Det betyder att myndigheterna vid behov kan ingripa och förutsätta tillstånd för åtgärden. Det påpekas också att kommunerna bör vara informerade om planerade muddringar. Viktigt är att kommunala miljömyndigheter kan ge råd och information om hur småskalig muddring kan utföras så att miljöolägenheterna minimeras.

Om muddringen ger upphov till skadliga effekter ska ärendet behandlas enligt miljöskyddslagen och hänsyn tas till eventuella farliga ämnen i muddringsmassan, såsom miljögifter av olika slag. I utskottet har vi betonat att det är viktigt att en statsrådsförordning närmare stadgas om det här.

Placeringen av muddringsmassor är en fråga som ofta är aktuell i skärgården. Då muddringsarbeten utförs finns det från beställaren ofta ett krav på att utföra arbetet så billigt som möjligt. Det kan i praktiken betyda att beställaren vill dumpa muddringsmassorna så nära muddringsstället som möjligt. Det igen kan innebära att muddringsmassor dumpas i skärgården vilket är olyckligt för miljön i skärgården. Muddringsmassor innehåller ofta skadliga ämnen för miljön, näringsämnen och ofta också miljögifter.

Muddringsmassor kan förstöra fiskars lekplatser, grumla havsvikar och försämra vattenkvaliteten. Därför borde regeringens förordning tydligt stadga att dumpningen av giftiga muddringsmassor inte får göras till havs utan alltid bör placeras och renas uppe på land. Dessutom bör rena muddringsmassor inte dumpas inne i skärgården, utan dumpningen av massorna bör ske längre ut till havs där miljöolägenheterna av dumpningen är mindre än i skärgården.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Vesilain kokonaisuudistus on tosiaan, niin kuin täällä on todettu, tärkeä ja suuri lainsäädäntöhanke, joka on pitkään ollut ympäristövaliokunnassa työn alla. Sinänsä tämä uudistustarve on tietenkin aivan selvä, kun ajatellaan, että suuria osia nyt vielä voimassa olevasta vesilainsäädännöstä on peräisin 1960-luvun alusta, joten jos viidessäkymmenessä vuodessa uudistumistarvetta ilmenee, niin se ei ole mikään ihme.

Tämä vesilainsäädännön uudistushan nyt kaikkinensa, niin kuin täällä puheenjohtajakin totesi, ei aineelliselta puoleltaan eli merkitykseltään kovin suuria linjanmuutoksia suomalaiseen vesilainsäädäntöön merkitse. Olennaisinta tässä on, että tämä kokonaisuus on aikaisempaa selkeämpi ja yksiselitteisempi, ja tietysti, niin kuin täällä on tullut esille, veden merkitys luonnonvarana on tunnistettu aikaisempaa paljon paremmin tässä viimeisten vuosien aikana, ja siinäkin mielessä on hyvin tervetullutta, että vesilainsäädäntö on nyt kokonaisuudistuksensa saamassa päätökseen ja tilanne kaikella tavalla selkeytyy.

Arvoisa puhemies! Ensinnä tuosta ehdottomasta luvanmyöntämisesteestä, joka sisältyy tämän uuden vesilakiehdotuksen 3 luvun 4 §:ään ja koskee siis suuria vesitaloushankkeita: Tämä sisällöltään tosiaan pysyy suurin piirtein sen kaltaisena kuin nykyisessäkin voimassa olevassa laissa on. Hyvä näin, koska nykyinen vesilaki, tosin vähän niin kuin rimaa hipoen, on onnistunut Vuotoksen ja sen kaltaiset hankkeet torjumaan.

On tietysti kaikki syy olettaa, aivan kuten ministeri Braxkin on todennut, että tämän uudenkaan lain voimassa ollessa Vuotoksen kaltaisille hankkeille, ja itse Vuotokselle, ei voida lupaa myöntää, ja hyvä niin. Tämä Vuotoshan on siitä erityinen hanke, että useista kielloista huolimatta se tuppaa aina nousemaan uudelleen esille, ja nyt jälleen on vireillä suunnitelmia, jotka viittaavat siihen suuntaan, mutta lainsäädäntö tältä osin on varsin selkeätä, että ei tule olemaan mahdollista, että siinä mielessä tämä ehdottoman luvan myöntämisesteen säätäminen tässä yhteydessä tässä muodossa on hyvin perusteltu.

Sitten, arvoisa puhemies, muutama sana näistä ruoppausasioista. Tässähän valiokunnan asiantuntijakuulemisen aikana hyvin mielenkiintoisesti tuli tästä luvanvaraisuuden tilavuusrajasta 500 kuutiometriä hyvin paljon toisistaan poik-keavia lausuntoja. Toisaalta haluttiin viedä tätä lupakynnystä alemmas, ja toisaalta sitä eräiden asiantuntijoiden toimesta haluttiin nostaa paljon tätä korkeammaksi.

Valiokunta pitkään asiaa pohdiskeltuaan päätyi hallituksen esityksen mukaiseen rajaan, eli että jos ruoppaus koskee yli 500 kuutiometrin tilavuutta, sille on lupa haettava, ja sitä pienemmät ruoppaukset menevät ilmoitusmenettelyllä. Tässä on tietysti selvää, että ruoppauksen ympäristövaikutukset ovat ympäristöstä ja paikasta riippuen hyvin erilaatuisia, ja mielestäni tämä lainsäädäntö antaa kyllä nyt hyvät puitteet tämän ruoppausasian asianmukaiseen hoitamiseen. Eli kovin herkillä alueilla ilmoitusmenettelyn nojalla viranomaiset voivat tähän ruoppauksen toteuttamistapaan puuttua ja taas yli 500 kuution ruoppauksessa lupamenettely on sitten pakollinen ja vakiomenettely. Tämä ymmärtääkseni tulee toimimaan oikein hyvin.

Sitten, arvoisa puhemies, valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota kalatalousedun valvontaan. Nythän valtion aluehallinnon rakenteiden muututtua tätä asiaa hoitavat ely-keskukset, ja valiokunta pitää tärkeänä, että riippumattomasti ely-keskuksen kalatalousviranomainen vastaa tästä kalatalousedun valvonnasta. Näin tulee olla.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että erilaiset kalaston suojelua, käyttöä ja hoitoa koskevat valtakunnalliset tai alueelliset suunnitelmat tulee käytännön menettelyissä ottaa asiaankuuluvasti huomioon, kun lupaviranomainen määrittää kalatalousvelvoitteita ja -maksuja.

Sitten, puhemies, aivan lopuksi näistä pohjavesiasioista. Tämä on hyvä tämä etusijajärjestys, joka takaa paikallisille asukkaille ensisijaisen etuoikeuden pohjavesien käyttöön. Nyt valiokunta kuulemisen aikana perehtyi aika hyvin siihen, että pohjavesiasioissa meillä on tiettyä juridista epäselvyyttä näitten menettelyiden kanssa. Toisaalta ympäristönsuojelulain puolella on ehdoton pohjaveden pilaamiskielto, mutta sitten täällä on juridiikan ulkopuolella tehty erilaisia pohjaveden suojelusuunnitelmia ja pohjavesialuerajauksia, joilla ei tosiaan juridista asemaa ole, ja tähän asiaan valiokunta lausumassaan kiinnittää huomiota, että tämä pohjavesisääntelyn kokonaisuus tulisi jatkossa selvittää niin, että tämä juridinen puoli olisi myös yksiselitteinen. Tämä on minusta hyvin tarpeellinen lausuma.

Toinen lausuma koskien ympäristöhallinnon resursseja on myös hyvin tarpeellinen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Näinä värikkäinä aikoina aina ilahtuu, kun jokin valiokunta on päässyt yksimielisyyteen eikä hallituspuolueista ole tehty radikaalimpia irrottautumisia yhteiseksi sovitusta linjasta. Erikoisesti tänä päivänä tästä kuullun perusteella voi sanoa vain, että hieno homma. Tervehdin tätä vesilain uudistamisen hyväksymistä ympäristövaliokunnassa yksimielisesti erittäin merkittävänä kannanottona. Varmasti helpottaa tulevia hallitusneuvotteluja, jotka jollakin koalitiolla ovat edessä hyvin läheisessä tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Tässä on muutakin yhteensattumaa. Suuresti arvostamani ed. Juurikkalan puheenvuorossakin viitattiin tämän vesilain globaaliin ulottuvuuteen ja merkitykseen. Sallinette, että menen siinä vielä vähän pitemmälle. Nimittäin Pohjois-Afrikassa jos olisi mahdollisuus kunnon vesilakiin, niin kansa olisi tyytyväistä ja Gaddafikin saisi varmasti hallita. Onko se sitten hyvä vai huono, mutta nyt tässä tilanteessa, kun sitä vettä ei juuri enää ole tällä haavaa, tilanne on äärimmäisen rauhaton. Arabian niemimaalla on jo kielletty fossiilisen pohjaveden pumppaaminen ylös johtuen siitä, että pelätään sen drastisia vaikutuksia kaikkeen viljelytoimintaan. Siis tässä katsannossa elämme hyvin mielenkiintoisia aikoja.

Suomessa tilanne on toisin. Meillä on pohjavesivarantoja, samoin kuin makean veden pintavarastoja, siinä määrin, että me voimme ihan järkevällä tavalla mietiskellä, millä tavalla makean veden varantojamme käytämme eri käyttötarkoitukseen. Tässä suhteessa tämä vesilain kokonaisuudistus on mielestäni hyvin sattunut kohdalleen.

Vanhassa vesilaissa noin ympäristönsuojelijoiden ja luonnonsuojelijoiden kannalta erinomaisen hyvä asia on ollut 2 luvun 5 §, joka pitää sisällään tämän ehdottoman luvanmyöntämisesteen. No, nyt se on uudessa laissa sellaisenaan kutakuinkin 3 luvun 4 §:ssä 2 momenttina. Nyt siihen on ilmestynyt kuitenkin sen jälkeen, kun hallitusneuvotteluissa lähes neljä vuotta sitten asiasta sovittiin, tämmöinen kylkiäinen elikkä valtioneuvoston lausunto. Kun täällä on puheenvuoroissa kysytty, mistä se siihen tuli ja mikä sen syy on, niin se syy on kansanedustaja Hannes Manninen, ei se sen kummallisempi ole, voimakas Lapin mies, joka unohti, mitä keskusteltiin neljä vuotta sitten. Sitten siitä oli seurauksena, että niin sanotussa iltalypsyssä tällainen valtioneuvoston lausunto tähän on tullut mukaan, ja olkoon nyt sitten siinä. Ainakin sen kirjaaminen, sen merkityksen kirjaaminen, on tässä mietinnössä nyt sen mukainen, mitä on sovittu, ja se on tietysti noin nokanvalkaisumielessä hyvä asia.

Pohjaveden osalta on mielenkiintoista tietysti se, mikä on etusijajärjestys. Olen erittäin otettu siitä, että se asia on nyt sanottu selvästi. Nimittäin jos tätä asiaa tarkastellaan globaalissa ulottuvuudessa, niin tämähän on ihan ratkaiseva asia, kun ottaa huomioon, mitenkä on kaivoslaissa. Tänne saa tulla kuka tahansa mistä tahansa avaruudesta ja ryhtyä kaivannaisia tonkimaan ylös, eikä tarvitse paljon mistään välittää yhtään mitään. On hyvä edes, että sellaisesta asiasta kuin makeasta vedestä, joka on elämän ehto itse kullakin meistä ja täällä koko maapallolla, tämmöinen asia pystytään kansallisessa lainsäädännössä ratkaisemaan riippumatta siitä, millä tavalla on järjestäydytty, muun muassa Euroopan unionin laajuisesti.

Sitten vielä yksi asia, ja se on tämä ojitusjuttu. Suomen GT-karttahan on uskomaton. Sehän on pelkkää sinistä viivaa, joka on viivoittimella vedetty, elikkä koko Suomi on viivoitettu ojitusalueeksi. Siinä suhteessa on hyvä, että ojituksen osalta on tässä nyt kaikki mahdolliset kommervenkit otettu huomioon, ja sehän on yhteiskuntarauhaa ylläpitävä ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Vihonviimeisenä asiana: Täällä puhutaan kalastoista ja niitten hoidosta osana vesistöjen hoitoa. Totean vaan, että kun vaan ne vaelluskalakannat olisivat perimmältään sellaisia, että olisi mitä suojella.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vesi on Suomelle ja globaalisti korvaamattoman tärkeä voimavara monella tavalla, niin kuin ed. Pulliainen juuri äsken puheenvuorossaan selvitti. Ympäristövaliokunta on laatinut laajan mietinnön asiasta, jonka puheenjohtaja hyvin eduskunnalle hiljattain esitteli. Maa- ja metsätalousvaliokunta on osaltaan antanut lausuntonsa, ja itse omassa puheenvuorossani keskityn lähinnä vesilain 4 lukuun Veden ottaminen ja siinä joihinkin mielestäni oleellisimpiin asioihin.

Suomessa on kaikkiaan 3 757 vedenhankinnan kannalta tärkeää tai siihen soveltuvaa pohjavesialuetta. Itse pidän tärkeänä, että näiden pohjavesialueiden rajauksia voidaan tarkentaa ja keskitytään todella suojelemaan tärkeät pohjavedet mutta samalla voidaan sitten huomioida muunkin maankäytön tarpeet. Tarpeettomia rajauksia on välttämätöntä purkaa ja keskittyä nimenomaan pohjaveden suojeluun. On maanomistajien ja viljelijöidenkin kannalta tärkeää tietää, missä pohjavedet todella sijaitsevat, että ei tietämättään niitä turmele, mutta toisaalta on tärkeää, ettei sitten muuta maankäyttöä tarpeettomasti rajoiteta alueella, jolla pohjavettä ei ole.

Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa lausunnossaan:

"- - vedenottoon ja pohjavesiin liittyvä sääntely on hajallaan useissa eri laeissa ja alemman asteisissa säädöksissä." "- - maankäytön ja maatalouden sekä maanomistajan oikeusturvan kannalta hajanaiseen ja päällekkäiseen pohjavesiä koskevaan lainsäädäntöön liittyy tällä hetkellä ongelmia."

"Hallituksen esityksen perustelujen mukaan veden ottamiseen käytettävien alueiden suojelua koskevaa sääntelyä on tarpeen selventää. Valiokunta pitää tätä lähtökohtaa välttämättömänä. - - Vedenottamoiden osalta tarvittavat rajoitukset tulee kattavasti toteuttaa suoja-aluesäätelyn puitteissa."

"Perinteistä viranomaisvalvontaa on pohjavesikysymyksissä käytännössä täydentänyt ns. suojelusuunnitelmamenettely, jolla ei ole perustaa lakitasolla. - - Lakiin perustumattomina pohjavesien suojelusuunnitelmien laatimiskriteerit, sisältövaatimukset, laatimismenettely ja oikeusvaikutukset ovat sääntelemättömiä. Suojelusuunnitelmat ovat monin paikoin muodostuneet ongelmallisiksi maanomistajien oikeusaseman kannalta arvioituna."

"Vesienhoidon järjestämisestä annetussa laissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille on säädetty velvollisuus selvittää tärkeiden ja muiden vedenhankintakäyttöön soveltuvien pohjavesialueiden sijainti ja rajat sekä pohjavesialueiden maa- ja kallioperän yleispiirteet. Laissa ei ole kuitenkaan säädetty, mitä näillä alueilla tarkoitetaan ja miten ne käytännössä määritellään."

Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää lausunnossaan "tarpeellisena, että pohjavesialueiden kartoitukseen ja luokitukseen sekä suojelusuunnitelmiin liittyvät lainsäädännölliset ja menettelylliset kehittämistarpeet selvitetään pikaisesti". Valiokunta on pitänyt "välttämättömänä, että pohjavesien suojelua koskevaa lainsäädäntöä jatkossa selkeytetään ja yksinkertaistetaan." "Selväpiirteinen ratkaisumalli olisi, että pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus sekä suojelusuunnitelmien laatiminen liitetään lakitasoisesti vesienhoidon suunnittelun kiinteäksi osaksi oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen."

Ympäristövaliokunta on mietinnössään ottanut maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnon asianmukaisesti huomioon. Ympäristövaliokunnan lausumaehdotus numero 2: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää pohjavesialueiden kartoitukseen, luokitukseen ja käyttöön sekä suojelusuunnitelmiin liittyvät lainsäädännölliset ja menettelylliset kehittämistarpeet."

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että nyt esiin nostetut oikeudelliset puutteet ja epäkohdat pohjavesialueisiin liittyen tullaan jatkossa korjaamaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tuo, mitä ed. Pentti tuossa totesi lopuksi, on tärkeä asia myöskin sen kovin kuuluisan hajajätevesiasetuksen soveltamisen vuoksi, että tiedetään, missä ovat pohjavesialueet, ja sen mukaan voidaan nämä puhdistusvelvoitteet asettaa.

Arvoisa puhemies! Ed. Gestrin, joka on salissa, totesi, että tänään on kaksi isoa, tärkeätä kokonaisuudistusta käsittelyssä. Tämä on todella ympäristövaliokunnan näkökulmasta merkittävä päivä, koska, ed. Gestrin, tänään oli myös tämä maankäyttö- ja rakennuslain käsittely valiokunnassa, ja onneksi se meni hyvin.