Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan jäsenenä olen ollut todella hämmästynyt siitä vilkkaasta ja osittain väärästäkin keskustelusta, mikä tästä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on syntynyt meidän perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella. Sikäli mikäli minä ymmärrän — ja minä toivon, että valiokunnan puheenjohtaja korjaa, jos olen ymmärtänyt väärin — me emme suinkaan tässä lausunnossa kieltäneet yksityistä pysäköinninvalvontaa, vaan asetimme sille aika lailla ehtoja, sen takia että perustuslain 124 §:n mukaan julkisen vallan toiminta kuuluu julkiselle vallalle, elikkä periaatteessa sakottaminen ja poliisitoimet ja muut tämän tyyppiset ovat viranomaistoimintaa, jota ei voi antaa yksityiselle. Korkeimman oikeuden presidentti on puuttunut asiaan ja ilmoittaa televisiohaastattelussa, niin kuin eilen ilmoitti, että meillä on suurin piirtein samanlainen tilanne kuin Ruotsissa ja ihmettelee, miksi Suomi ei voi antaa pysäköinninvalvontaa yksityisille, kun Ruotsi voi antaa. — No, meillä ei ole samanlaista perustuslakia, Ruotsissa ei ole tätä julkisen vallan 124 §:ää, joka edellyttää, että julkisen vallan käyttö on viranomaistoimintaa.

Mutta se mikä minua tässä on hämmästyttänyt, on se, että Pauliine Koskelo nyt ilmoittaa, että hänelläkin on sananvapaus. Hienoa, että hän on lopultakin sen huomannut, että myös korkeimmalle oikeudelle kuuluu sananvapaus. Minä toivoisinkin, että jatkossa korkein oikeus suhtautuisi aivan toisella tavalla sananvapauskysymyksiin kuin tähänastisissa päätöksissä on suhtauduttu. Meillä on tullut 15—16 sananvapaustuomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta, ja vain sen takia, että korkeimmassa oikeudessa ei ole sananvapauden asiantuntijaa. Minä toivon, että tämä asia korjataan mahdollisimman nopeasti.

Korkeimmassa oikeudessa ei myöskään ole perustuslakiasiantuntijaa, ja minä toivon, että myös tämä asia korjataan nopeasti, että ei tämmöisiä kiistanalaisia asioita pääse syntymään.

Tietenkin näin naistenpäivänä voi hyvin sanoa, että presidentti Halosen naisnimitykset eivät nyt oikein ole osuneet kohdalleen. Siellä on korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo ja siellä oli Suomen Pankin johtaja Sinikka Salo, ja ongelmia on ollut hieman molemmissa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Todellakin nämä pysäköinninvalvontaa koskevat lakiesitykset ovat herättäneet paljon keskustelua, ja sen jälkeen kun presidentti on ottanut kantaa, niin enää puuttuu, että komission puheenjohtaja ja YK:n pääsihteeri ottavat tähän kysymykseen kantaa ja antavat omia ohjeitaan, millä tavalla asiassa pitäisi toimia.

Sinänsä asia on harvinaisen yksinkertainen. Jos rautalankamallista vielä väännetään asia: Silloin jos joku pysäköi toisen tontille tai alueelle ja on merkitty kilvessä, että pysäköinti tällä alueella maksaa niin ja niin paljon, niin konkludenttisesti, eli ilman kirjallista sopimusta mutta tahdonmukaisesti, syntyy sopimus siitä, että joutuu maksamaan siitä, että pysäköi tuolle alueelle. Ja tietysti on selvää, että jos on ottanut maksuvelvoitteen, niin tuo maksu voidaan periä.

Mitä tulee sitten siihen, josta tässä oikeastaan on kysymys, kun katsotaan valvontamaksua ja pysäköintivirhemaksua, niin oikeastaan hallituksen esityksessä yksityisestä pysäköinnistä suoritettavasta valvontamaksusta oli otettu käyttöön instrumentit, jotka vastasivat hyvin pitkälti julkista pysäköintivirhemaksua, ja tällöin syntyi kysymys siitä, onko kyseessä julkinen toiminta ja onko kyseessä toiminta, joka on julkista hallintotehtävää ja sen ydinalueella.

Perustuslakivaliokunnan kanta johdonmukaisesti tähän asti on ollut se, että jos on kysymys hallinnollisesta rangaistuksesta, kysymys on julkisesta hallintotehtävästä ja sen ydinalueesta. Ja tietysti, kuten korkeimman oikeuden presidentti totesi, tätä voidaan arvioida, että onko tämä tarkoituksenmukaista. Maksu on pienempi, Ruotsissa on toisen tyyppinen käytäntö. Mutta se, että asia oli hyvin lyhyesti ilmaistu perustuslakivaliokunnan lausunnossa, johtuu siitä, että tässä on hyvin pitkäaikainen perustuslakivaliokunnan käytäntö, jota johdonmukaisesti on noudatettu. Ja täytyy sanoa, että vaikka mielestäni asiasta voidaan keskustella, niin se että jos tästä pitkäaikaisesta käytännöstä olisi poikettu, siinä tilanteessa varmasti olisi hyvin tarkkaan pitänyt perustella, minkä takia on otettu toisenlainen kanta. Se olisi varmasti vaikuttanut hyvin hätäiseltä ratkaisulta juuri eduskunnan työkauden päättyessä.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, ed. Sasi hyvin selkeästi avasi tämän perustuslaillisen näkökulman, ja siihen on helppo yhtyä. Julkisen vallan käyttö kuuluu viranomaiselle, ja näin ollen tämä yksityinen parkkitoiminta, jota nyt jo joissakin kaupungeissa on harjoitettu, on johtanut aika erikoisiin tilanteisiin.

Esimerkiksi viime kesänä kun yhden Itä-Suomen kaupungin kauppahallin luona autoani parkkeerasin, seurasin siinä parkkipirkkojen toimintaa. He hyvin usein katsoivat kelloa, että joko nyt viisarit olisivat sen verran siirtyneet, että pääsisi tuota autoa tuossa sakottamaan, ja kun yksityisellä puolella on ollut vielä käytössä tämä provisiopalkkausjärjestelmä, niin se on johtanut nimenomaan tähän tällaiseen aggressiiviseen toimintaan. Ymmärrän sen, että jos vastoin säädöksiä parkkeerataan, pysäköidään, niin siitä pitää voida rangaista. Esimerkiksi meillä tuolla Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella on tiukat pysäköintiohjeet ja aika-ajoin pyynnöstä Turun kaupungin pysäköintivalvoja käy siellä tekemässä kierroksen ja tekee omat havaintonsa ja kirjoittaa omat lappusensa. Elikkä ei tämä yksityisellä alueellakaan tapahtuva pysäköinninvalvonta mikään suuri ongelma ole, jos siihen halutaan vaan paneutua.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Tästä esityksestähän on nyt käyty julkinen keskustelu, joka monesti on perustunut siihen, ettei ole luettu meidän mietintöämme kunnolla. Nimittäin jos lukee tämän meidän lausuntomme sivut 4 ja 5, niin siinähän on aika tarkoin kuvattu ne edellytykset, joilla voitaisiin säätää laki yksityisestä pysäköinninvalvonnasta moitteettomalla tavalla. Helpointa se olisi sillä tavalla, että tähän lakiin pysäköinninvalvonnasta lisättäisiin luku, joka koskisi avustavaa, täydentävää, yksityistä pysäköinninvalvontaa, jolloin olisi tietty kontrolli tähän itse yrittäjään, jolloin tätä heidän henkilöstöään tulisi kouluttaa ja jolloin olisi myös toimivaltuudet säädelty ja sitten lisäksi olisi joku helppo oikeusturvakeino, protesti vaikka tämän julkisen pysäköintivalvonnan päällikölle, joka tutkisi sitten helpoimmat tapaukset.

Eli tämä keskustelu on oikeastaan mennyt sellaisten vastakohtien esittämiseen sen vuoksi, että tämä lakiesitys rakennettiin hyvin paljon sen harhan varaan, että tämä voidaan rakentaa ikään kuin yksityisoikeudelliselle pohjalle ja välttää sitten perustuslain vaatimukset julkisen vallankäytön osalta. Hyvin paljon on viitattu sitten siihen, että Tanskassa on näin ja Ruotsissa on näin ja Ruotsissahan se on mahdollista. Tekee mieli muistuttaa, että Suomessa on oma perustuslaki, Ruotsissa oma.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Julkisen vallan rooli suomalaisessa keskustelussa on jossain määrin ampunut yli, tai ainakin viimeaikaisesta keskustelusta voi sen käsityksen saada. Kyllähän meillä on valtava määrä sopimuksia ihan arkipäiväisissä asioissa ja isommissakin asioissa, joihin liittyy ihan luontevasti sopimussakkoja. Tähänkään asti ei ole edellytetty, että näitä sopimussakkoja täytäntöön panemaan tai niiden oikeellisuutta selvittämään vaadittaisiin ensisijaisesti joku ulkopuolinen viranomainen. Tietysti siinä perintävaiheessa, aivan niin kuin tässä parkkisakkomenettelyssäkin oli tarkoitus, asiat kulkevat tuomioistuimen kautta, jolloin on mahdollisuus sitten tämä varsinainen sopimus ja sen pätevyys ja siitä seuraava sanktio kyseenalaistaa.

Minä arvostan henkilökohtaisten parkkiruutujen pysyvyyttä ja pelastusväylien avoimuutta. Ja näistä tarpeista lähtien, kun tällaisia tiloja, tällaista avointa pelastusväylää tai porttikongia ei pystytä pelkästään julkisin toimenpitein valvomaan, on hyvä, että voidaan yksityisin toimin sitä valvontaa suorittaa. Ei pitäisi olla mikään ongelma erottaa tällaista pysäköinnin ehtotaulua, kun me kuitenkin pystytään myös liikennemerkit erottamaan tuolla kadulla. Jos liikennemerkistä pystytään lukemaan, että pysäköinti on sallittu tai kielletty, niin kyllä kai se pystytään yksityisestä taulustakin lukemaan. Ja kun tällainen merkitty alue selvästi osoitetaan ja ehdot sille merkitylle alueelle pysäköimisestä kerrotaan ja myös seuraamus siitä, että jos pysäköi jollain muulla tavalla kuin ehdoissa kerrontaan, siitä seuraa sanktio, niin en näe mitään ongelmaa, miksei näin voisi sopimus syntyä ja siitä tietty sanktio.

Tässä perustuslain tulkintakeskustelussa tosiaan ajatukset karkasivat hieman väärille urille. Kysehän on siis yksityisoikeudellisen sopimuksen täytäntöönpanosta. Ehkä tämä hallituksen esitys oli kirjoitettu siinä mielessä sekavasti tai hämmennystä aiheuttavasti, että tästä yksityisoikeudellisesta sopimuksesta voisi seurata julkisoikeudellinen seuraamus. Näinhän ei ollut ainakaan alun perin kai tarkoitus, vaan kyse on siitä, että yksityisoikeudellisesta sopimuksesta seuraa yksityisoikeudellinen seuraamus. Ja tietysti jos tämä pysäköinninvalvonta olisi nimenomaisella lailla sallittu, niin olisi voitu ottaa kantaa siihen, minkä suuruinen, minkälainen voi olla se yksityisoikeudellinen seuraamus, jotta sitä pidetään kohtuullisena, tai millä tavalla pitää tällaiset yksityiset pysäköintialueet merkitä, jotta voidaan tulkita, että epäselvyyksiä ei aiheudu ja sopimus varmasti on syntynyt.

Mutta ongelma on siis edelleen olemassa. Kaikkia näitä reunaehtoja ei ole korkeimman oikeuden tapauksessakaan — joka siis ei ole mitenkään muuttunut — auki kirjoitettu, ja siksi lainsäädäntö on edelleen tarpeellista säätää. Yksinkertaisin ja paras tapa hoitaa ongelma on muuttaa oikeustoimilla lakia siten, että siinä määritellään nimenomaisesti, että sopimus voi syntyä myös siten, että pysäköinti merkitylle alueelle tarkoittaa sopimuksen syntymistä ja sopimusehtojen hyväksymistä, ja tosiaan sopimusehdoissa voidaan sitten määrätä tämä sanktio. Lain perusteluissa tai miksei vaikka nimenomaisesti lakitekstissä voidaan ottaa kantaa siihen, miten tämä sopimus syntyy ja minkälainen se sanktio sitten voi olla.

Tehtävä jää nyt mitä ilmeisimmin siis uudelle hallitukselle, ja sen pitää työ aloittaa ilman erityisiä ideologisia lukkoja. Tässä työssä tällainen puhdasoppisuus julkisoikeuden ja yksityisoikeuden erottamisessa ei saa terveen järjen käyttöä estää.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Katajan ajatuksenkulkua seuraten: seuraavan kerran, kun minä en huomaa, että kahdeksankympin lätkä muuttuu kuudenkympin lätkäksi, niin minä sanon sakottamaan tulleelle poliisille, että tuolla perässä tulee yksityisoikeudellinen maksun perijä ja sillä siisti, minä en nyt ota vastaan tätä sakkomaksua, koska sieltä tulee joku toinen, yksityinen sakkojen perijä.

Arvoisa puhemies! Perutuslakivaliokunnassa jotkut asiantuntijat joko lausunnossa tai keskustelussa olivat sitä mieltä, että korkeimman oikeu-den päätös tähän yhteen ainoaan tapaukseen oli väärä, yksiselitteisesti väärä. Ed. Sasi korjaa, jos minä olen väärässä, mutta minä muistan ihan selvästi, että näin tapahtui joko lausunnossa tai keskustelun yhteydessä. On hyvä, että tämä asia on nyt tullut Pauliine Koskelonkin tietoon. Minusta on erittäin tärkeää — toistan vielä sen — että korkeimmassa oikeudessa on sekä sananvapauden asiantuntija että myös perustuslakiasiantuntija, muutenhan siellä tehdään minkälaisia päätöksiä tahansa. Sananvapausasioissa on tehty jo minkälaisia päätöksiä tahansa, ja nyt tässä parkkisakkoasiassa on tehty tämä yksi väärä päätös.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Kun perustuslakivaliokunta kuuli professoriasiantuntijoita, niin voidaan sanoa, että julkisoikeuden asiantuntijat olivat sitä mieltä, että kyseessä on julkinen hallintotehtävä ja tässä järjestelytavassa on ongelmia. Sen sijaan siviilioikeuden asiantuntijat ymmärsivät paremmin järjestelyä, mutta totesivat nimenomaan, että sen, onko kyseessä julkinen hallintotehtävä vai ei, julkisoikeudenasiantuntijat osaavat paremmin arvioida. Ongelma hallituksen esityksessä oli nimenomaan se, että yksityisestä pysäköinninvalvonnasta oli hallituksen esityksen perustelujenkin mukaan tehty julkisen hallintotehtävän kaltaista toimintaa ja se rinnastui lähestulkoon kaikilta osin julkiseen pysäköinninvalvontaan ajatellen ihan jo seuraamusmaksun eli valvontamaksun suuruutta. Tämä johti siihen, että perustuslakivaliokunta katsoi, että tällä tavalla yksityistä pysäköinninvalvontaa ei voida järjestää, ja valiokunnan lausunnossa on selvästi osoitettu, millä tavalla se voidaan järjestää niin, että se täyttää perustuslain asettamat vaatimukset.

Erityinen ongelma tässä oli sitten vielä se, että siellä oli tämä valvontamaksu ja perustuslakivaliokunta on eri yhteyksissä todennut, että hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä. Meillä on neljä perustuslakivaliokunnan lausuntoa vuosilta 2005, 2006 ja 2007. Myöskin oikeuskielessä on otettu sama kanta, joten loppujen lopuksi ei voitu päätyä mihinkään muuhun lopputulemaan kuin siihen, että tällainen valvontamaksu on merkittävää julkisen vallan käyttöä ja siinä muodossa sitä ei voitu hyväksyä. Nyt olennaista on se, että yritettäisiin pitää lyhyen aikaa status quo -tilanne sellaisena kuin se on, mutta on toivottavaa, että heti vaalien jälkeen vielä kesäkuussa hallitus antaisi uuden esityksen, jolla tämä yksityinen pysäköinninvalvonta laitetaan kuntoon sillä tavalla kuin perustuslakivaliokunta on lausunnossaan osoittanut. Sellaisen esityksen kirjoittaminen ei kovin kauaa vie.

Jos sitten alettaisiin kuluttajansuojalakia käyttää hyväksi, niin täytyy sanoa, että se saattaa johtaa siihen, että syntyy aika suuria vaikeuksia sen esityksen tekemisessä, ja se saattaa sitten viedä pidempään. Ja mitä nopeammin tässä toimitaan, ja oikeusministeriö hoitaa laiskanläksynsä kuntoon, sen tärkeämpää.

Jacob Söderman /sd:

Ärade talman, arvoisa puhemies! Ed. Sampsa Kataja ehdotti ilmeisesti, että pitäisi oikeustoimilakiin sijoittaa julkisoikeudellisia elementtejä ja että tällä tavalla sitten päästäisiin selville vesille. Minusta helpompaa olisi kyllä se, jos ed. Sampsa Kataja tutustuu tähän mietintöön ja viimeistä edelliseen sivuun: siinä on aika tarkkaan kuvattu, millä tavalla tämän lain voisi säätää suhtkoht helpolla, esimerkiksi lukuna tähän normaaliin pysäköintivalvontalakiin. Tällä tavalla päästäisiin tästä eteenpäin.

Nyt minusta on hyvin olennaista, kun ed. Kataja puhuu siitä, että voi mennä yleiseen oikeuteen ja sitä nyt ehdottomasti pitäisi välttää, että olisihan paljon parempi, jos olisi semmoinen ensimmäinen oikeuden korjaustoimi, jos tekisi vaan oikaisuvaatimuksen ja pysäköintivalvojien valvoja voisi siinä korjata mahdolliset väärät asiat. Minusta ei kannattaisi nyt pyrkiä siihen, että yleiselle tuomioistuimelle tulee edelleen enenevästi juttuja.

Sitten tämä ideologinen valinta tässä on se, noudatetaanko perustuslakia vai ei noudateta. Minusta on aika selvä, mikä suomalaisen ideologinen valinta pitäisi olla. Sekin, että joku vaati, että pitäisi noudattaa Ruotsin perustuslakia, on kyllä hyvin ihmeellinen valinta.

Mitä korkeimpaan oikeuteen tulee, niin ne oikeusneuvokset, jotka minä tunnen, ovat hyvin taitavia lakimiehiä. Tämä päätös kyllä osoittaa sen, että olisi tavattoman hyvä, jos siellä olisi yksi kunnon ihmisoikeuksien tuntija, yksi kunnon valtiosääntöoikeuden tuntija, jolloin tämä kokoonpano olisi niin monipuolinen, että erehdyksiä ei tapahtuisi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Niin murheellinen kuin tästä tulkinnasta käyty keskustelu on tässä viime aikoina ollutkin, erityisesti erään oikeuden edustajan taholta, niin on tässä se hyvä puoli, että kahdeksan vuoden odotuksen jälkeen on tultu siihen tilanteeseen, että joudun — tai pääsen — olemaan samaa mieltä ed. Sasin kanssa. Tässä asiassa hänen äsken käyttämänsä puheenvuoro oli niin täyttä asiaa, että itse asiassa harvoin täällä sellaista kuulee.

Ed. Katajalle tekisi mieli sanoa, että minäkin arvostan sitä, että hälytystiet pysyvät vapaina ja pihoille eivät pysäköi sellaiset ihmiset parkkiruutuihin, jotka eivät sinne kuulu. Itse asiassa minulla on historiallinen kokemus tällaisen toiminnan estämisestä ja myöskin sanktioitten aikaansaamisesta. Satuin johtamaan yhtiötä, joka omistaa yli 500 kerrostaloa, ja siellä pihoilla esiintyi kaikenlaista pysäköintiä, oli esiintynyt jo vuosikymmeniä, ja ongelmia toki riitti. Mutta kyllä tämän nykyisen järjestelmän vallitessa onnistuimme myöskin sanktioimaan heidän kestämätöntä toimintaansa, ja se malli, jota perustuslakivaliokunta on mietinnössään esittänyt, on minusta todellakin kestävä.

Se ongelma, mikä tässä on ehkä laajemmin, on minusta se, että kun eduskunta säätää lait ja kun tuomioistuimet niitä tulkitsevat, niin aina välillä, toisinaan, on tuntunut siltä, että kun itse on ollut säätämässä sitä lakia, niin epäilee, mitä oikeasti on tullut säätäneeksi, jos oikeus tulkitsee tätä tällä tavalla.

Toki on meillä sitten tietysti vielä pöyristyttävämpiäkin esimerkkejä, kun Kela on ryhtynyt tulkitsemaan sitä, mitä esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunta on lakia säätäessään tarkoittanut. Ja kun me olemme sanoneet, että emme ole tällaista säätäneet, niin Kelan edustajat sanovat, että kyllä te olette säätäneet, ja sitten on pitänyt säätää laki uudelleen, jotta he uskovat.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä se ideologinen valinta tässä tehdään siinä, käytetäänkö tervettä järkeä vai mennäänkö ikään kuin juridiikan teorioiden taakse. On vain niin, että on käytännön ongelmia siinä, että joku haluaa jatkuvasti pysäköidä väärin, ja näitä ongelmia pitää pystyä korjaamaan. Toisaalta vuosikausia Suomessa on toiminut erinomaisen hyvin yksityinen pysäköinninvalvonta, kunnes alalle on tullut yrittäjiä, jotka ovat tätä epäselvää tilannetta jollain tapaa käyttäneet hyväksi. On myös tunnustettava, että virheistä oppii, ja vielä jos joutuu maksamaan virheistä maksun, niin oppii kyllä nopeammin.

Korkein oikeushan lähti nimenomaan tuossa omassa tulkinnassaan siitä, että kyse on yksityisoikeudellisesta sopimuksesta ja yksityisoikeudellisesta seuraamuksesta. Onko ed. Söderman sitä mieltä, että meidän nykyinen sopimusoikeusjärjestelmämme on tosiasiassa julkisen vallan jatke ja pitäisi sopimussakotkin saattaa jonkun toisen arvioitavaksi ja määriteltäväksi? Koko meidän sopimusvapauteen perustuva yhteiskuntamme lähtee siitä, että suomalainen ihminen ymmärtää, mitä tekee. Hänelle tehdään tarjous: tänne saat pysäköidä, jos hyväksyt ehdot. Hän pysäköi auton ja samalla hyväksyy ehdot ja siitä hyväksyy myös nämä seuraamukset. Tämä toimii aivan samalla tavalla kuin kaikki muukin sopimusoikeus meillä toimii. Mutta selvyyden vuoksi, kun täälläkin käydään tätä keskustelua, olisi hyvä, että erikseen todettaisiin laissa, että sopimus voi tällä tavalla syntyä, niin kuin korkein oikeus on todennut sen jo syntyvän.

Kyllä vielä haluan todeta ed. Ukkolalle, että (Puhemies: 2 minuuttia!) voidaan ottaa kantaa korkeimman oikeuden mielipiteisiin, voidaan sanoa, että ne ovat oikeita tai vääriä, mutta viime kädessä Suomessa se on korkein oikeus, joka nämä juridiikan erilaiset mielipiteet tuomaroi ja päätyy siihen, mikä sitten tosiasiassa loppuviimeksi on se oikea ratkaisu.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Jos minä nyt olen ymmärtänyt tilanteen oikein, niin ed. Sampsa Kataja haluaa, että tästä voitaisiin säätää laki. Minä olen yrittänyt monessa puheenvuorossani kertoa, että se on täysin mahdollista, ja perustuslakivaliokunnan lausuntoa lukemalla löytää sen tien, miten se on säädettävissä hyvinkin nopeasti. Se varmaan selkeyttäisi tämän tilanteen. Pidän ihan selvänä sitä, että varmaan pihoilla ja yleisissä tapahtumissa, yksityistapahtumissa, olisi hyvä, jos yksityiset valvoisivat pysäköintiä tietyn säännöstön mukaan. Mutta jos tänne tuodaan laki, jossa käytetään sanaa "valvontamaksu" ja kaikki matkitaan julkisesta pysäköin-ninvalvonnasta täysin, niin se on julkista toimintaa.

Sitten tämä korkeimman oikeuden idea, että syntyy sopimus sillä tavalla, että tolppaan pannaan ilmoituksia ja jokaisen pitää sitten ymmärtää, että nyt sopii sen kanssa tätä, kun katsoo tuota tolppaa, ja sitten kun katsoo toista tolppaa, niin sopii tätä, se on minusta hyvin erikoinen ratkaisu. Se on hyvin kummallinen ratkaisu. Ja sitten kun sitä vielä korkeimman oikeuden presidentti perustelee sillä, että Ruotsissa voi näin tehdä, niin siinä tulee semmoinen tunne, että he tulkitsevatkin siellä asioita Ruotsin perustuslain mukaan eivätkä Suomen perustuslain mukaan. Minusta se ei ole nyt kovin vakuuttavaa. Se on hyvin konstikas, se heidän päätöksensä, se on hyvin erikoinen, ja olisi todella hyvä, että säädettäisiin siitä laki.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen aika monta sopimusta elämäni aikana solminut, mutta kertaakaan niihin mahdollisesti liittyvissä rikkomuksissa, joita nyt kovin paljon ei ole ollutkaan, en ole voinut edes odottaa, että sinne saapuisi joku kolmas osapuoli, joku muu kuin viranomainen, rankaisemaan minua siitä, että jätän noudattamatta sitä sopimusta. Siitähän tässä on kysymys, kuten ed. Söderman ja ed. Sasi täällä ovat todenneet, että se ongelma on nimenomaan siinä valvonnassa. Tämä yksityinen pysäköinninvalvonta, joka nyt tapahtuu, niin kuin on tapahtunut, tolpassa olevan sopimuspohjan perusteella, muistuttaa niin paljon virallista sakotusjärjestelmää, että eroa tavallisen ihmisen on mahdoton tajuta. Kyllä siinä käsitys siitä, mitä perustuslaki ihmisen oikeuksista oikein sanoo, on varmasti juuri se, mihin perustuslakivaliokunta on huomionsa kiinnittänyt.

Kyllä minusta lopulta on myöskin niin, että eduskunta todellakin säätää lait ja korkeimmat oikeudet niitä sitten lopulta tulkitsevat. Siitä, onko se tulkinta oikea vai ei, korkein oikeus nyt on joutunut perustuslakivaliokunnan kanssa ristiriitaan, ja sopii nyt tässä kyllä ihan perustuslain ja koko tämän kansanvallan kannalta miettiä, kumpaa pitäisi uskoa, perustuslakivaliokuntaa vai korkeinta oikeutta, silloin kun kysymys on perustuslain tulkinnasta. Minä nyt mielelläni kuitenkin kääntyisin perustuslakivaliokunnan kannalle.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Aateveljelle on syytä sanoa, että onneksi korkein oikeus ei ole ihan kaikissa asioissa se ylin auktoriteetti Suomessakaan. Sananvapaudesta ja ihmisoikeusasioista onneksi voidaan valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, ja siinähän Suomi on loistanut, kun korkein oikeus on tehnyt niin huonoja päätöksiä, että sananvapaudesta on tullut 16 tuomiota ja oikeudenkäyntien pituuksista vielä enemmän. Että tämä tästä korkeimman oikeuden asiantuntemuksesta.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä yksityisessä pysäköinninvalvonnassa, joka on siis pääosin toiminut erinomaisen hyvin tähänkin mennessä Suomessa, kyse ei itse asiassa ole siitä, että tulee kolmas osapuoli, joka valvoo sitä tilannetta, vaan kyse on siitä, että on henkilö, jolla on vaikkapa yksityinen parkkihalli, ja hänen edustajansa sitten sen sopimuksen nojalla kertoo, että nyt on meidän näkemyksemme mukaan tätä sopimusta rikottu, ja sopimusehtojen mukaan siitä seuraa se tietty sanktio. Sen voi tietysti riitauttaa oikeudessa ihan niin kuin tähänkin asti ja kaikissa muissakin sopimuksissa.

Ed. Salo viittasi tuohon, että ärsyttää, kun töissä olevat henkilöt saavat tästä jonkun provision, palkan. Kyllä tulospalkkaus on ainakin meillä Porissa myös kunnallisessa pysäköinninvalvonnassa ja monessa muussakin kunnallisessa toiminnassa.

Mutta olen tyytyväinen siitä, että suuri osa täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että tämä tarvitsee selkeän lainsäädännön. Meillä näyttää olevan erilainen näkemys siitä, pitäisikö tämän pohjautua ikään kuin julkisoikeuteen vai pitäisikö sitä lähestyä puhtaasti yksityisoikeudelliselta puolelta ja miten; se nyt on enempi sitten tekniikkaa. Mutta olen tyytyväinen siitä, että yksimielisyys suurella osalla vallitsee täällä siitä, että laki pitäisi säätää.

Vertailusta Ruotsiin: jos ruotsalaiset osaavat lukea ja ymmärtävät liikennemerkit, niin kyllä luotan siihen, että suomalaisetkin siihen pystyvät.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tässä on kaksi asiaa lainkäytön osalla: esimerkiksi rikosoikeuden puolella ei ole syytä katsoa taloudellisuutta vaan katsoa lainkäyttöä, ja toinen asia on juuri täällä pysäköinnin puolella, että täällä pitää katsoa myöskin sitä lainkäyttöä eikä taloudellista näkökulmaa. Se, että annetaan henkilöille oikeus ansaita siitä, kuinka paljon he kirjoittavat pysäköintivirhemaksuja, johtaa vääjäämättä pitkässä juoksussa myöskin autoilijoiden oikeusturvan loukkaamiseen, koska kyllähän siinäkin täytyy joku inhimillinen toleranssi olla eikä niin, että sekuntikellolla katsotaan, onko aika täynnä. Kysymys voi olla vähän myöskin aikaerosta. Kellot voivat käydä minuutin, kaksi eri tahtiin, mikä on hyvin yleistä, ja silloin jos tällaiseen pilkun fiilaamiseen mennään ja lainsäädännöllä siihen kannustetaan, niin se ei ole hyvän tavan mukaista.