Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on siis hallituksen esitys koskien sakon muuntorangaistusta. Esitys sakon muuntorangaistuksesta on ongelmallinen monesta eri syystä, ja olenkin tehnyt vastalauseen tähän hallituksen esitykseen yhdessä edustaja Toivolan kanssa, ja esitämme lakiehdotusta hylättäväksi sen toisessa käsittelyssä.

Esityksen tarkoituksena on edistää rikosoikeusjärjestelmän uskottavuutta, lain kieltojen ja käskyjen noudattamista sekä yleistä lainkuuliaisuutta. Rikoksesta on rangaistava, siitä olemme yhtä mieltä, mutta millä keinoilla ja millä hinnalla? Myös lukuisat lakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat ovat suhtautuneet esitykseen sakon muuntorangaistuksesta varsin kriittisesti, useammastakin eri syystä.

Lausunnoissa on noussut esiin poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten työmäärän huomattava lisääntyminen sekä huomattava kustannusten lisäys. Kustannusarvio on 12,4 miljoonaa euroa. Vankilaverkkoa karsitaan koko ajan, vaikka vankilat pullistelevat jo nyt vankeja. Rahat ja resurssit eivät tälläkään hetkellä riitä vankien kuntoutukseen, ja vankilan yksi tärkeistä tehtävistä on valmentaa ja kuntouttaa vankeja vapautumista silmällä pitäen.

Arvoisa puhemies! Muutos kuormittaisi merkittävästi rikosasioita käsitteleviä viranomaisia. Samalla kuitenkin sen arvioidut myönteiset vaikutukset rikosoikeusjärjestelmän kannalta olisivat oletettavasti hyvin vähäiset. Helsingin käräjäoikeuden lausunnossa, jonka se antoi valiokunnalle, todetaan, että tuomioistuin voi jättää muuntorangaistuksen määräämättä sakotetulle muusta rikoksesta tuomitun vankeusrangaistuksen tai yhdyskuntaseuraamuksen vuoksi. Määräämättä jättäminen kohdistuu sellaisiin henkilöihin, joilla on muita rikoksia. Pahimmassa tapauksessa he odottavat pitkän vankeusrangaistuksen suorittamisen alkamista ja sinä aikana he voivat syyllistyä muun muassa jatkuviin näpistyksiin saamatta niistä käytännössä mitään rangaistusta. Sellainen lopputulos ei liene tämän uudistuksen tavoite.

Käytännössä säännöksen soveltaminen edellyttää sitä, että kaikista muuntorangaistuksen kohteena olevista henkilöistä olisi hankittava rikosrekisteri. Pelkästään jo se on huomattava lisätyö. Suurella osalla henkilöistä on muita rangaistuksia, ja myös niiden vaikutusten arvioiminen edellyttää lisätyötä. Säännösten soveltamisen harkinnanvaraisuus lisää myös muutoksenhakualttiutta ja aiheuttaa siten lisätyötä hovioikeudessakin, todetaan myös oikeuskanslerin lausunnossa.

Jos henkilölle on käsiteltävänä olevaa rikkomusta edeltävän vuoden aikana määrätty tehtyjen tekojen perusteella vähintään kolme sakkorangaistusta, rikkomus käsiteltäisiin tuomioistuimessa. Näin toistuvasti sakkorikoksiin syyllistyneelle olisi mahdollista tuomita muuntorangaistus, jos sakkoa ei saada perityksi.

On kuitenkin niin, että muuntorangaistukset kohdistuvat pääsääntöisesti yhteiskunnan huono-osaisiin, päihde- tai mielenterveysongelmaisiin ja maksukyvyttömiin henkilöihin. Muuntorangaistuksen kohteena olevilla tahoilla ei siten usein joka tapauksessa ole varaa tai mahdollisuutta sakkojaan suorittaa, joten yleisestävä pelotevaikutus ei toteutuisi rikosoikeusjärjestelmän uskottavuuden, lain kieltojen ja käskyjen noudattamisen sekä yleisen lainkuuliaisuuden kannalta. Niiden henkilöiden toimintaan, jotka muuntorangaistuksen kohteiksi joutuisivat, sillä ei todennäköisesti olisi kaivattua vaikutusta. Esityksessäkin arvioidaan ja todetaan, ettei muutoksella olisi vaikutusta rikosten määrään.

Arvoisa puhemies! Poliisin ja syyttäjälaitoksen arvioiden mukaan esityksessä mainittuja neli- tai useampikertaisia lain käskyistä ja kielloista piittaamattomia rikoksentekijöitä olisi noin 25 000 vuosittain. Teot olisivat todennäköisesti useimmiten näpistyksiä, näpistyksen yrityksiä, lieviä petoksia sekä kulkuneuvon kuljettamisia oikeudetta ja muita liikennerikkomuksia. Näpistysten määrä olisi selvästi suurin.

Työaikaa on arvioitu eri vaiheineen kuluvan yhteen tapaukseen noin 6 tuntia eli yhteensä 91 henkilötyövuotta, ja poliisin lisämäärärahan tarve olisi 5 miljoonaa euroa. Myös syyttäjien työmäärä lisääntyisi. Se tarkoittaisi 2,5 miljoonan euron lisätarvetta eli noin 35:tä syyttäjää. Tuomioistuimissa käsiteltävät rikosasiat lisääntyisivät vastaavasti, ja sitä varten tarvittaisiin noin miljoonan euron lisämääräraha.

Rikosseuraamuslaitoksessa joudutaan tekemään lähitulevaisuudessa rakenteellisia muutoksia laitoskannan kehittämiseksi. Tulevien vuosien alenevat määrärahakehykset edellyttävät nykyisen toimitilarakenteen karsimista ja henkilöstösäästöjä, joten sakon muuntorangaistusta suorittamaan tulevien vankien asuttamiseen ei voitaisi hyödyntää nykyistä vankilakapasiteettia.

Kaikkien tästä esityksestä koituvien lisäkustannusten määrä oikeusministeriön hallinnon-alalle on yli 12 miljoonaa euroa. Se on todella suuri summa, etenkin kun sitä rahaa ei ole.

Arvoisa puhemies! Muuntorangaistuksen sijaan tulisi harkita muita rangaistusmuotoja. Varteenotettava mahdollisuus ja vaihtoehto voisi olla esimerkiksi oikeusministeriön lausuntokierroksella esille tullut näkemys siitä, että sosiaalihuollon toimenpiteitä yhdistettäisiin rangaistuksen suorittamiseen pelkän rangaistuksen sijaan.

Kaiken edellä sanotun valossa en kannata hallituksen esitystä.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Muun muassa kaupan ala on kannattanut tätä hallituksen esitystä ja niin kannattavat myös perussuomalaiset.

Rikoksesta tulee seurata rangaistus, se on rikoksen klassisen määritelmän mukaisesti oikea ajatus. Rikos määritellään yleensä tietyn tunnusmerkistön täyttäväksi ja oikeuden vastaiseksi teoksi, joka osoittaa tekijässään syyllisyyttä. Tuomioistuimen pitää langettaa tällaisesta teosta rangaistus. Rangaistuksella on monta tehtävää: yleisestäviä ja erityisestäviä. Jos rangaistavaksi säädetyistä teoista tai laiminlyönneistä ei tosiasiassa seuraa rangaistusta, on sääntelyn tehokkuuden kannalta tämä ongelmallista. Sanktion välttämättömyydessä kysymys on siitä, että kun aina on mahdollista, ettei normin edellyttämä toiminta toteudu, on varauduttava siihen mahdollisuuteen, että normeja rikotaan. Tästä syystä viralliseen normiin liittyy läheisesti useimmiten sanktio. Se on eräänlainen tehoste tai pakote, jonka tarkoituksena on tehostaa normin noudattamista.

On varmasti syytä miettiä, mitä tehdä toistuvasti rikoksia tekeville henkilöille, jotka eivät sitten kanna vastuuta teostaan, jättävät sakkonsa maksamatta tai toimivat toistuvasti tällä rikoksen tiellä. Kyllä varmasti voimme etsiä erilaisia keinoja, millä tavalla me voimme näitä ihmisiä tukea ja auttaa, mutta me näemme, että tämä hallituksen esitys on kuitenkin hyvä ja se noudattaa sitä periaatetta, että rikoksesta tulee seurata rangaistus, ja sen kuuluu olla juuri näin.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten omassa puheenvuorossani sanoin, olen täsmälleen samaa mieltä edustaja Juvosen kanssa siitä, että rikoksesta on seurattava rangaistus, mutta millainen ja millä kustannuksilla? Tämä hallituksen esitys on valtavan kallis: 12,4 miljoonaa euroa tässä tilanteessa, jossa rahaa ei todellakaan ole.

Nyt kun ministeri on paikalla, voi varmaan kysyä siitä, kun on ollut jo tällä hetkellä tämmöisiä erilaisia kokeiluja, joilla on pyritty saamaan ikään kuin näitä taparikollisia tai toistuvasti rikoksia tekeviä henkilöitä kaidalle polulle ilman vankeusrangaistusta. Kun on käytetty muunlaisia keinoja, olisi kiva kuulla täällä — jos ministerillä on aikaa kertoa — niistä ja siitä, mitkä voisivat olla mahdollisesti ne tulevaisuuden mallit, joilla saataisiin esimerkiksi sosiaalityötä mukaan tähän tärkeään työhön.

Varmaan täytyy myös miettiä meidän perusturvan tasoa tällä hetkellä. Onko se riittävä? Miksi meillä on ihmisryhmiä, jotka toistuvasti joutuvat varastamaan kaupoista makkarapaketteja syödäkseen?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin tärkeä näkökohta, johonka edustaja Pekonen kiinnittää huomiota. Jos muistan oikein, tällä hetkellä Rikosseuraamuslaitoksella on ainakin kolmen kaupungin kanssa sopimus siitä, että heti, kun tulee henkilö, joka on toistuvasti syyllistynyt esimerkiksi näpistyksiin ja on siitä sitten tuomittu, hänet yritetään ohjata päihdehuoltoon. Totta on myös se, että suuri osa juuri näistä sakkovangeista on päihderiippuvaisia ja on kuntoutuksen tarpeessa. Sen takia ne kokeilut, jotka nyt ovat käynnistyneet, ovat äärimmäisen tärkeitä. Vielä ei ole riittävästi tietoja, koska nämä kokeilut on vastikään aloitettu. Mutta ilman muuta on niin, että parempi tulos syntyy sillä, että ihminen pääsee päihteistään eroon, että hän pääsee päihdekuntoutukseen, kuin että hän istuu vankilassa.

Toki tilanne on ollut tällä hetkellä se, että vankilat ovat kuitenkin pystyneet jonkin verran antamaan tätä päihdekuntoutusta. Ongelma on ollut siinä vaiheessa, kun henkilö pääsee vapaaksi, jolloin kuntapuolella ei ole ollut riittävästi resursseja ottamaan koppia tästä henkilöstä, joka tarvitsisi jatkuvaa kuntoutusta. Tähän on syytä vielä palata.

Voin tässä lopuksi todeta sen, että oikeusministeriössä on tehty valtavasti töitä, jotta oltaisiin pystytty saamaan joku toisenlainen ratkaisu tähän, mutta sellaista ei ole vielä löydetty — joka kivi on käännetty. Mutta sekin on kestämätöntä, että meillä on tilanne, jossa tietyt henkilöt tavallaan jäävät ilman rangaistusta. Niinkään ei voi jatkaa toimintaa. Sen takia tämä esitys onkin tässä talossa.

Mutta tätä pitää kehittää ja pitää miettiä tulevaisuudessa, millä tavalla pystytään entistä enemmän tekemään yhteistyötä Risen puolelta kuntien kanssa, sosiaalihuollon kanssa ja niin edelleen. Pitää katsoa aina yksilöitä kokonaisuutena, ja silloin meidän järjestelmien pitäisi olla sellaisia, että ne tukevat toisiaan.