Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Jos joku pieni lainsäädännön täsmennys vie pitkän aikaa, niin tämä on ollut yksi niistä. Erityistä harmia tässä lainvalmistelussa on varmasti ollut siinä, että olisi pitänyt ensin tuoda haaskojen käytöstä oleva lainsäädäntö tänne hyväksyttäväksi mutta se teknisistä ja inhimillisistä syistä on jäänyt pois. Tämä aiheutti valiokunnassa erityisen paljon keskustelua, ja lainvalmistelu koettiin erityisen ongelmalliseksi.

Osaltaan valiokunnassa oli tunnelmat, että tässä oikeuden päätöksen vuoksi muutamme lainsäädäntöä. Vaikka kysymyksessä on erityisen uhanalainen eläin, niin kuin karhu on, sen metsästämisestä on kuitenkin lailla säädetty poikkeuksia, ja siinä kohtaa metsästäjän oikeusturva ja mahdolliset toimenpiteet, joita voi tutkinnassa ja erityisesti esitutkinnan perusteella tai perättömästä ilmiannosta aiheutua, saivat valiokunnan keskustelemaan tästä erittäin pitkään.

Onneksi valiokunnassa saatiin muodostettua yksimielinen kanta siihen, että erityisesti juuri tähän metsästystilanteeseen liittyvä rajaus siitä, onko karhu ammuttu niin sanotusti pellolla vai ei, tuli melko selväpiirteiseksi. Se ehkä olisi pitänyt saada vielä yksityiskohtaisiin perusteluihin pykälän kohdalle, mutta kyllä se täällä melko selkeästi lukee. Ja on erityisen hyvä, että valiokunta oli yksimielinen siitä, että kaikki laittomuus karhunmetsästyksessä on tuomittavaa, ja tämä selväpiirteisyys toivottavasti nyt tällä esityksellä ja näillä valiokunnassa tehdyillä täsmennyksillä pystyy estämään ehkäpä laittomaan ilmiantoon perustuvia tutkintoja.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Todellakin maa- ja metsätalousvaliokunta käsitteli tätä asiaa pitkään, ja kyseessä ei olekaan ihan mikä tahansa laki, vaan nimenomaan laki, joka käsittelee arvokasta — monella tapaa arvokasta — eläintä, karhua. Karhu on Euroopan unionin luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta annetun direktiivin elikkä luontodirektiivin mukainen laji, joka edellyttää tiukkaa suojelua. Näen, että tämä lakiesitys nyt on oikein hyvä karhun suojelun kannalta. Tämän uuden lakiesityksen myötä on helpompi saada salametsästäjät kuriin. Tässä siirretään asetuksen tasolta nytten määräys lain tasolle.

Ihan lyhyesti: Hallituksen esityshän tarkoittaa sitä, että metsästyksessä ei saa käyttää haaskaa eikä ihmisen perustamaa ravintoon tai hajuun perustuvaa karhun houkutinta. Karhua ei saa myöskään ampua pellolta, jolta satoa ei ole korjattu. Tähän valiokunta lisäsi sitten, että "nurmipeltoa lukuun ottamatta", mutta olennaista on se, että karhua ei saa ampua pellolta, jolta satoa ei ole korjattu, ei myöskään riistapellolta, eikä karhua saa ajaa pesästä eikä ampua pesästä.

Näen, että karhun suojelun kannalta tämä lakiesitys on erittäin kannatettava. Valiokuntakuulemisessa myös näytti siltä, että metsästäjät ovat suurelta osin tämän lakiesityksen takana, joten uskon, että myös tämän uhanalaisen, hyvin suojellun lajin, karhun, kannalta ja myös metsästäjien näkökulmasta silloin, kun kannanhoidollisista syistä karhua joudutaan metsästämään, tämä on oikein hyvä lakiesitys.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Jos nyt pieni kommentointi sallittakoon, niin en nyt osannut nähdä, että valmistelun yhteydessä keskityimme salametsästyksen rajoittamiseen, vaan metsästystilanteissa tapahtuvien laittomien houkuttimien osalta koetettiin tätä kuvaa terävöittää — mutta se oli erittäin ongelmallista. Mutta ettei nyt vain pienimmässäkään määrin tule väärinkäsitystä, niin juuri tästä ongelmasta olikin kyse, sen tarkkarajaisuudesta: mitenkä käsitellään, jos esimerkiksi joku tuomitsee karhun metsästyksen ja vie sinne metsästystilanteen jälkeen vaikkapa jonkun houkuttimen, sivelee puun hunajalla tai muuta. Näitten osalta tämä keskustelu olisi pitänyt ensin käydä laittomien houkuttimien ja yleensä koko haaskan käytön osalta, jotta tämä olisi ollut selväpiirteisempää. Tässä ei nyt ollut suoranaisesta salametsästyksestä kyse.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuitenkin viime aikoina on ollut epäselviä tilanteita, missä karhua on kaadettu ihmisen asettamalta haaskalta, ja rangaistukset eivät ole olleet niin kovia kuin niiden olisi ehkä pitänyt olla. Näen, että tämä lakiesitys nyt selkeyttää tätä asiaa, että ihmisen asettamilta haaskoilta ei saa karhua kaataa.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys kuuluu sellaiseen kokonaisuuteen, jossa tätä haaskaongelmaa olisi tietenkin pitänyt tarkastella kokonaisuutena ja sitten tehdä tämmöinen kokonaisvaltainen ikään kuin lakipaketti ja oikeus pitää haaskoja. Silloin se olisi mennyt ehkä oikeassa järjestyksessä.

Mutta edustaja Myllykoski täällä aivan erinomaisesti toi esille sen, että kysymys on enemmänkin tässä tapauksessa ja tässä mietinnössä siitä, että me turvaamme metsästäjien oikeusturvaa, että aivan rehelliset metsästäjät eivät joudu ikään kuin suotta poliisin kanssa tekemisiin; mietinnössä otettiin selvät rajat, mitkä tekijät oikeuttavat missäkin metsästämään.

Minusta tämä mietintö on hyvä ja on hyvä, että maa- ja metsätalousvaliokunta tässäkin asiassa keskusteli pitkään, kuunteli asiantuntijoita ja sai loppujen lopuksi yhdessä hallituspuolueitten ja opposition kanssa sellaisen esityksen, joka sitten on metsästäjien kannalta hyvä eikä johda semmoisiin turhiin oikeudenkäynteihin ja rajankäynteihin, että onko metsästys ollut jossakin tapauksessa sallittua ja jossakin ei.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustajat Eestilä ja Myllykoski puhuivat täyttä asiaa. Nimenomaan kysymys oli siitä, että tarkastellaan tätä asiaa metsästäjän oikeusturvan kannalta.

Edustaja Haapaselle, kun hän puhui salametsästyksen torjumisesta, tuotakoon julki se, että meillä on jo esimerkkejä metsästyksen — siis laillisen, luvallisen metsästyksen — tahallisesta häirinnästä. Metsästystä yritetään vaikeuttaa kaikin keinoin, ja kuten edustaja Myllykoski toi esille, niin meillä on jo näyttöä siitä, että laillisen metsästystapahtuman jälkeen on yritetty sinne maastoon tuoda aineita tai esineitä, joita voidaan tulkita ravintohoukuttimiksi. Sen jälkeen ilmoitetaan siitä poliisille ja tehdään poliisille tutkintapyyntö. Poliisi käynnistää esitutkinnan, ja asia etenee. Todennäköisesti juttunimikkeenä on "törkeä metsästysrikos". Poliisi pyytää epäillyn poliisiasemalle, ottaa ampuma-aseen takavarikkoon. Tämä esitutkinta saattaa pahimmassa tapauksessa kestää noin vuoden, puolitoista vuotta. Tutkinnan kohde on monta kertaa julkisuudessa paikallislehdessä leimattu metsästysrikoksen tekijäksi, ja sitten kun tämä esitutkinta saatetaan päätökseen ja todetaan, että asiassa ei ole näyttöä rikoksesta, ampuma-ase palautetaan, mutta tämän henkilön kunniaa ei välttämättä palauteta. Se on tavattoman valitettava asia. Siinä täysin kunniallinen metsästystapahtumaan osallistunut henkilö saattaa joutua puolitoista vuotta — kaksi vuotta pahimmassa tapauksessa — roikkumaan, kansankielellä sanottuna, löysässä hirressä. Ei tällaista voi toivoa kenellekään.