Johanna Karimäki /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa oli kirjaus, että selvitetään nettomittaroinnin mahdollisuudet. Lukuisia selvityksiä onkin ollut, on ollut työryhmiä, mutta mitään konkreettista ei ole tehty kuluttaja-tuottajan aseman parantamiseksi. Myös Suomen ilmasto- ja energiastrategian selonteon käsittelyssä luvattiin parannuksia sähkön pientuotannon edistämiseksi. Tässä aiemmin käsittelyssä oli sähkön verottomuuslaki, jota laajennettiin suurempaan tuotantoyksikköön, mikä sinänsä on hyvä asia, mutta yksittäisen kuluttajan kannalta mitään merkittävää konkreettista parannusta ei tällä kaudella ole tehty.

Tässä lakialoitteessa esitetään sitä, että asukas, joka tuottaa ylijäämäsähköä verkkoon, voisi netottaa vaikkapa sähkölaskussaan verkkoon syöttämänsä sähkön. Lähes kaikissa Euroopan maissa sähkön kuluttajan on mahdollista syöttää itse tuottamaansa sähköä sähköverkkoon ja saada siitä kohtuullista korvausta. Tämä mahdollistaa kuluttajille laajassa mittakaavassa oman energiantuotannon lisäämisen kulutuspisteissä. Kyseessä on sähköntuotanto, joka on tyypillisesti teholtaan alhainen ja useimmiten tuotettu uusiutuvilla energianlähteillä. Tavallisia esimerkkejä ovat aurinkoenergia ja pientuulivoima.

Pienessä mittakaavassa hajautetusti kulutuspisteissä tuotetun sähkön kilpailukykyä parantaa sähkön siirtomaksujen ja energiaverojen puuttuminen, mikä tekee siitä edullista tavalliselle kuluttajalle. Käytettävä energialähde ei aina kata koko kiinteistön energiantarvetta, joten osaksi sähkö otetaan tavalliseen tapaan verkosta. Toisina aikoina talo on kuitenkin yliomavarainen sähkön suhteen, jolloin luontevaa on, että ylijäämäsähkö syötetään verkkoon. Sähköverkon haltijan on velvollisuus ottaa tuotanto verkkoonsa, mutta nykyisin siitä ei tarvitse maksaa käypää korvausta. Tilanne voi siis olla pahimmillaan se, että talo tuottaa enemmän sähköä verkkoon kuin sieltä ottaa mutta joutuu silti vain maksamaan verkosta ottamansa sähkön. Tämä epätasapaino on oikeustajun vastaista ja jarruttaa hyvää kehitystä. Pientuotannosta on myös sähköjärjestelmälle ulkoishyötyjä, joita on vaikea hinnoitella mutta jotka pitäisi ottaa päätöksenteossa huomioon.

Tuotannon hajautuminen verkkoon vähentää suurten sähköhäiriöiden vaaraa. Olisi perusteltua lisätä pienimuotoisesti tuotetun uusiutuvan energian, kuten pientuuli- ja aurinkovoiman, osuutta sähköjärjestelmässämme. Erityisesti aurinkoenergian odotetaan olevan kannattavimmillaan integroituna rakennusten rakenteisiin, kuten julkisivuihin tai ikkunoihin. Ilmastonmuutosnäkökulmasta tarvitsemme myös pienistä yksiköistä saatavaa uusiutuvaa energiaa perinteisen, suuriin yksiköihin perustuvan energiantuotannon rinnalle.

Sähkön pientuotanto sekä siihen liittyvä palvelu-, asennus- ja huoltoliiketoiminta mahdollistavat uusien työpaikkojen synnyn. Esimerkiksi 10 000 aurinkosähköjärjestelmän asennus toisi Suomeen työtä 60—90 miljoonan euron arvosta. Mekanismin on syytä olla yksinkertainen, jotta vältytään sähköyhtiöiden ja kuluttajien väliseltä neuvottelubyrokratialta, kirjavilta käytännöiltä ja oikeusriidoilta.

Sähkön pientuotannon verkkoon liitännän tulee tapahtua yksinkertaisena ja automaattisena ilmoitusasiana lyhyen aikaikkunan rajoissa. Lisäksi on otettava käyttöön nettolaskutusmalli, jossa pientuottajan verkkoon syöttämä sähkö hyvitetään pientuottajalle mukaan lukien sähkön siirtokustannukset ja verot. Netotus tehdään esimerkiksi tunneittain sähkön sen hetken markkinahinnan mukaan. Suomessa ovat olleet jo käytössä vuodesta 2009 lähtien älykkäät etäluettavat sähkömittarit, jotka tuottavat kuluttajalle reaaliaikaista tietoa sähkön kulutuksesta.

Tässä aloitteessa esitetään sähkömarkkinalakiin lisäystä nettomittausperiaatteesta, joka kuuluu näin: "Tariffin hinnoitteluperusteena käytettävän ajanjakson ylitse lasketaan vain nettomääräisesti siirtyvän sähkön määrä sähkön senhetkisen markkinahinnan mukaan. Pientuottajan verkkoon syöttämä sähkö hyvitetään pientuottajalle mukaan lukien sähkön siirtokustannukset ja verot."