Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimenpidekertomuksen rakennetta muutettiin vuoden 1998 alusta lukien, ja nykyisin toimenpidekertomus on kolmiosainen. Ensimmäisenä on yleinen osa, jossa on lyhyt selostus hallituksen ohjelman toimeenpanosta ja hallituksen EU-politiikasta sekä yleiskatsaus kunkin ministeriön toimintaan. Toisen osan muodostaa ulko- ja turvallisuuspoliittinen katsaus, ja kolmannessa osassa selostetaan ministeriöittäin hallituksen toimenpiteet valtiopäiväpäätösten johdosta.

Asiaa valmistelevasti käsittelevät mietinnön muodossa perustuslakivaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta. Ulkoasiainvaliokunta käsittelee kertomuksen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevilta osilta, muilta osin tuon kertomuksen käsittelee perustuslakivaliokunta. Kuitenkin olennainen elementti koko järjestelmässä on se, että kaikki pysyvät erikoisvaliokunnat antavat eduskunnan päätöksen perusteella kertomuksesta lausuntonsa perustuslakivaliokunnalle. Näin ollen kullekin eduskunnan valiokunnalle tarjoutuu mahdollisuus ottaa kantaa hallituksen toimenpiteisiin eduskunnan hyväksymien lausumien johdosta omalta toimialaltaan.

Voidaankin sanoa, että vähimmäisvaatimus jokaisen valiokunnan osalta on se, että valiokunta käy nuo toimenpideponnet lävitse, ottaa kantaa siihen, säilyvätkö ne voimassa vai voidaanko niistä hallituksen toimenpiteitten johdosta luopua. Tämän lisäksi olennainen elementti on se, että tässä yhteydessä jokaisella valiokunnalla on oikeus ja mahdollisuus nostaa esille erityisteemoja, käsitellä niitä ja esittää omia näkemyksiään valtioneuvostoa varten erinäisten asioitten hoitamisesta.

Mitä perustuslakivaliokuntaan tulee, voidaan todeta, että emme ole käsitelleet yksityiskohtaisesti erikoisvaliokuntien lausumista esittämiä näkökohtia, koska olemme luottaneet tältä osin täysin erikoisvaliokuntiin, emmekä myöskään niitä teemoja, mitä erikoisvaliokunnat ovat omalta osaltaan nostaneet esille. Perustuslakivaliokunta toteaa mietinnössään, että toivomme hallituksen ottavan asianmukaisesti huomioon kaikki ne näkökohdat, mitä erikoisvaliokuntien lausunnoissa on esille tuotu.

Kaiken kaikkiaan poliittinen vuosi 2003 oli hyvin mielenkiintoinen, toimihan silloin meillä Suomessa poikkeuksellisesti kokonaista kolme eri hallitusta: pääministeri Paavo Lipposen toinen hallitus, pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallitus ja pääministeri Matti Vanhasen hallitus. Lipposen hallituksen osalta ensi sijassa on keskitytty hallitusohjelman seurantaan ja niihin saavutuksiin, joita hallitus on saanut aikaiseksi nelivuotiskautensa aikana, sen sijaan Jäätteenmäen ja Vanhasen hallitusten osalta kysymys on lähinnä hallitusohjelmasta ja hallitusohjelman täytäntöönpanosta.

Mitä keskeisiin kysymyksiin tulee, keskeisten asiakysymysten joukko on ollut erittäin laaja tuon vuoden aikana eikä niitä ole tarpeen tässä yhteydessä sen tarkemmin käydä lävitse. Kuitenkin voidaan sanoa, että EU-kysymyksissä vuosi oli hyvin mielenkiintoinen. Ehkä tärkeintä oli se, että konventti sai tuolloin oman ehdotuksensa EU:n perustuslaiksi valmiiksi ja eduskunta syksyllä 2003 otti omalta osaltaan kantaa konventin tuloksiin. Tavoitteeksihan asetettiin sekä valtioneuvoston että myöskin eduskunnan toimesta selkeä, tehokas ja ymmärrettävä järjestelmä.

Perustuslakivaliokunta joutui tuossa yhteydessä myöskin arvioimaan konventin ehdotusta perustuslailliselta näkökulmalta, onko siinä Suomen perustuslain kannalta joitakin ongelmia. Siinä yhteydessä myöskin käytiin keskustelua siitä, mitkä ovat valtasuhteet uuden perustuslain voimaan tullessa, vaikuttaako se valtiojohdon toimintaan osaltamme jollakin tavalla.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kertomus on erittäin kattava, ja se antaa mahdollisuuden laajaan, perusteelliseen keskusteluun täällä istuntosalissa hallituksen toimintapolitiikasta ja sen kehittämisestä.

Ben Zyskowicz  /kok:

Arvoisa herra puhemies, hyvät kollegat! Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2003 itse asiassa alkaa hallituksen EU-politiikkaa koskevalla kohdalla, ja aivan alkuun, kuten perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasikin totesi, kertomuksessa todetaan, että EU:n perustuslaillista sopimusta valmistellut laajapohjainen valmistelukunta, konventti, sai työnsä päätökseen heinäkuussa 2003.

Osin tämän EU:n perustuslaillisen sopimuksen tiimoilta on Suomessa virinnyt keskustelua tasavallan presidentin ja valtioneuvoston toimivallasta unioniasioissa. Tätä keskustelua on käyty ihan viime päivinäkin: pääministeri Vanhanen pohdiskeli asiaa ollessaan television Lauantaiseuran vieraana viime lauantaina ja tasavallan presidentti Halonen tarkasteli näitäkin asioita tiedotustilaisuudessaan maakuntamatkallaan sunnuntaina.

Näyttää siltä, että näissä kysymyksissä ja näissä tulkinnoissa yhtäältä valtioneuvoston ja toisaalta presidentin roolista Suomen unionipolitiikassa pääministeri Vanhanen on tulkintoineen liimautumassa presidentti Halosen ja itse asiassa myös presidentti Ahtisaaren omaksumiin tulkintoihin.

Pääministeri Vanhanen sanoi lauantaina, että hän vahvasti puolustaa perustuslakia ja korostaa sitä toimien sen mukaan. Kun pääministeri Vanhanen kuitenkin samassa yhteydessä on mielestäni tuonut esiin ja korostanut presidentin keskeistä roolia Euroopan unionin huippukokouksissa ja unioniasioissa siltä osin kuin on kysymys unionin yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, en ole aivan vakuuttunut siitä, että pääministeri Vanhanen on riittävästi perehtynyt meidän perustuslakiimme ja siihen rooliin, jonka perustuslakimme antaa yhtäältä valtioneuvostolle ja toisaalta tasavallan presidentille unioniasioissa. Ennen kaikkea en ole vakuuttunut siitä, että pääministeri Vanhanen on riittävästi perehtynyt niihin tulkintoihin, joita eduskunnan perustuslakivaliokunta tältä osin perustuslakia säätäessään on lausunut.

Nykyinen perustuslakimmehan toteaa ensinnäkin 93 §:n 1 momentin 1 virkkeessä: "Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa." Saman pykälän 2 momentin ensimmäinen virke kuuluu kuitenkin seuraavasti: "Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä." Ja nyt tulee oleellinen asia: Valtioneuvoston toimivalta unioniasioissa kattaa myös Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Tästä asiasta ei pitäisi vallita mitään epäselvyyksiä, vaikka niitä kuitenkin näyttää vallitsevan.

Tämän osoittamiseksi, että valtioneuvoston toimivalta kattaa myös Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan, luen muutaman sitaatin siitä perustuslakivaliokunnan mietinnöstä eli perustuslakivaliokunnan mietinnöstä 10/1998 vp, jossa valiokunta käsitteli hallituksen esitystä uudeksi Suomen perustuslaiksi, jota siinä vaiheessa kutsuttiin hallitusmuodoksi.

Tässä valiokunnan mietinnössä perustuslakivaliokunta toteaa muun muassa seuraavaa: "Eduskunnalle ja valtioneuvostolle kuuluvasta toimivallasta Euroopan unionin asioissa säädetään 2 momentissa." Edelleen valiokunta toteaa: "Valiokunta pitää näitä esityksen tavoitteita oikeina ja katsoo esityksen merkitsevän sitä, että myös uutta perustuslakia vastaavat ne näkökohdat, jotka valiokunta vuonna 1994 esitti valtioneuvoston toimivallasta käsitellessään EU:n jäsenyyden vuoksi tehtäviä muutoksia. Valiokunta totesi tuolloin muun muassa seuraavasti: - -" ja sitten on viittaus valiokunnan mietintöön 10/1994, ja sitten tulee sitaatti: "Valtioneuvoston valmisteluvallasta ei ole erotettu mitään asiaryhmää. Valtioneuvoston valmistelu kattaa siten myös muun muassa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat asiat." Siis uudestaan: "Valtioneuvoston valmistelu kattaa siten myös muun muassa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat asiat." Lopuksi perustuslakivaliokunta tältä osin toteaa: "On asianmukaista, että muodostettaessa Suomen kantaa merkittäviin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin unioniasioihin valtioneuvosto toimii läheisessä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa." Siis toimivalta on valtioneuvostolla, mutta on asianmukaista, että se toimii näissä asioissa läheisessä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa.

Tämä sama kanta on toistettu sen jälkeen useammassa yhteydessä, muun muassa oikeusministeri Johannes Koskisen muistiossa hallituksen perustuslaki-iltakoulussa 23.2.2000 ja valtioneuvoston oikeuskanslerin muistiossa 21.2.2000. Tässä muistiossa valtioneuvoston oikeuskansleri toteaa seuraavaa: "Valtioneuvoston toimivalta EU-asioissa merkitsee tasavallan presidentin toimivallan syrjäytymistä." Ja edelleen sama asia on itse asiassa todettu myös tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteisymmärryksestä ulkopolitiikan johtamisessa, jonka pääministeri ja presidentti antoivat tiedotteena 3.3.2000.

Eli, herra puhemies, kaiken edellä olevan perusteella on täysin selvää, että valtioneuvoston toimivalta unioniasioissa kattaa myös Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Tämä on nykyinen perustuslaki, ja tätä toivottavasti pääministeri Vanhanen puolustaa, kun hän sanoo vahvasti puolustavansa perustuslakia ja toimivansa sen mukaan.

Herra puhemies! Ei ole siis niin, että kun Euroopan unionin huippukokouksissa käsitellään unionin yhteisiä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvia asioita, nämä asiat kuuluisivat tasavallan presidentin toimivaltaan ja muut huippukokousasiat kuuluisivat valtioneuvoston toimivaltaan, vaan on niin, että unionin huippukokouksessa käsiteltävät ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiat, siis unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiat, kuuluvat meidän perustuslakimme mukaan myös valtioneuvoston toimivaltaan. Eri asia on se, että sellaiset kysymykset kuin perussopimuksen muuttaminen, laajentuminen ja muut tällaiset unionivaltioiden väliset asiat kuuluvat presidentin yleisen ulkopolitiikan toimivallan piiriin.

Näin ollen esimerkiksi unionin nopean toiminnan joukkojen käyttäminen, jossa on kysymys unionin yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, kuuluu kiistatta valtioneuvoston toimivaltaan. Eri asia on, että presidentille on haettu tässä asiassa toimivaltaa viittaamalla hänen ylipäällikkyyteensä, siis Puolustusvoimien ylipäällikkyyteensä, ja tuo on sellainen asia, josta niin vähän on tulkintoja, että en siitä tässä yhteydessä mitään omaa kantaani lausu.

Arvoisa herra puhemies! On tärkeätä, että kaikki tahot ja toimijat, pääministeri, presidentti, eduskunta, valtioneuvosto jne., tiedostavat sen, että meidän perustuslakimme mukaan — siis kyse ei ole EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta, vaan meidän omasta perustuslaistamme — meidän perustuslakimme mukaan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluu valtioneuvoston toimivaltaan. Tässä en ota mitään kantaa siihen, onko presidentin aiheellista osallistua kuitenkin unionin huippukokouksiin. Siinä on varmasti Suomen kannalta myös omat hyvät puolensa.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Vain pariin asiaan joitakin näkökohtia.

Nykyinen käytäntö hallituksen toimenpidekertomuksen käsittelyn osalta on toki paljon parempi kuin aiemmin. Nyt siis vuoden 2003 kertomus on jo palannut erikoisvaliokuntien ja perustuslakivaliokunnan kautta tänne takaisin isoon saliin, mikä on ihan hyvä käytäntö, ja myöskin se käytäntö, että perustuslakivaliokunta on viitannut siihen, että erikoisvaliokunnat ovat varmasti hyvin viisaasti asiaa käsitelleet, jolloinka tämä paketti on röpelöimättä yksi kokonaisuus.

Arvoisa puhemies! Tässä pari yksityiskohtaa, joista toinen on yliopistojen tilakustannukset, joista olen lukemattomia kertoja täällä isossa salissa puhunut, ja asia on edelleen kurjuuden vaiheessa.

On syytä palauttaa mieleen, että se taisi olla juuri samanlaisessa yhteydessä, kun ainakin ed. Zyskowicz osallistui silloin keskusteluun intensiivisesti. Silloin oli kysymys siitä, että siirryttiin tähän Senaatti-kiinteistöt-järjestelmään, ja jos muistan oikein, ed. Zyskowicz piti erinomaisen hyvänä, että yliopistojen tilat tulevat sillä tavalla markkinavoimien kohteeksi kuin kaikki muutkin tilat, ja taisipa viitata siihenkin, että Helsingin yliopiston päärakennuskin voisi olla tällä tavalla joittenkin ylikansallisten yritysten mielenkiinnon kohteena. Jotenkin tähän suuntaan se keskustelu silloin meni. Silloin tietysti oli täällä toisinkin ajattelijoita tämän ehdotuksen suhteen.

Se perusidea kai valtiovarainministeriöllä silloin aikoinaan oli se, että yliopistollisten laitosten johtajat olisivat eräänlaisia toimitusjohtajia, jotka tarkkaan katsovat, mitä tiloja on kulloinkin yliopistoilla vuokralla tai käytössä, ja sitten niitä toimintoja hintapolitiikan mukaan siirretään paikasta toiseen ja noin vuosittain lähestulkoon kilpailutettaisiin näitä eri vuokralleantajia, elikkä toisin sanoen mitään pysyvää tilojen suhteen ei yliopistoilla olisi olemassakaan.

No, näinhän ei systeemi toimi, ei todellakaan. Nykyisin olennaista on kai yliopistoissakin se, että tehdään tieteellistä tutkimusta ja annetaan tieteeseen perustuvaa opetusta mahdollisimman tehokkaasti. Juuri täällä salissa käytiin tätä koskeva keskustelu, jossa vaadittiin lähes yliluonnollisia suorituksia yliopistojen opettajilta ja samalla niitten opiskelijoilta.

Nyt tässä kiinnitetään huomiota yhteen aika mielenkiintoiseen yksityiskohtaan: nyt kuitenkin palattaisiin aimo askel taaksepäin, ja se askel olisi se, että yliopistojen tilojen uudishankkeet tulisivat eräällä tavalla valtioneuvoston kehysriiheen käsittelyyn. Pidän tätä askelta erittäin toivottavana. Siitä nimittäin pitäisi seurata ehdottomasti se, että jos annetaan niitten tilojen rakentamislupa, olkoon se rakentaja kuka tahansa, niin samalla osoitetaan ne varallisuudet myöskin siihen vuokrapuoleen jnp. niin, että koko homma on hallinnassa.

Nyt, kun haastattelee eräitä yliopistojen rehtoreita, saa sellaisen kommentin, kun huomauttaa siitä, että nytpä tuli taas erittäin komea, hieno rakennus valmiiksi, mitenkäs se aiotaan rahoittaa: no, sillä tavalla, että nyt opetusta karsitaan sieltä ja opetusta karsitaan täältä, että kaikki yliopistojen laitokset ovat niin kuin eräällä tavalla maksamassa sitä uutta pytinkiä käyttöön otettavaksi. Näin ei voi olla. Ja kun kysyy, miksi tähän on menty, niin kuin soitellen sotaan, niin yleinen vastaus on tämä: kysymys on oikeudesta saada kunnolliset tilat, kun muutkin ovat saaneet, siis tasapuolisuusperiaate. Kaunis ajatus kuin mikäkin, mutta sen tasapuolisuuden toteuttamiseksi olisi pitänyt olla ne varallisuudet jo plakkarissa, ne ylimääräiset varallisuudet, jotka tämän tasapuolisuuden toteuttamiseen tarvitaan. Minä edelleen odotan sitä, että tämä asia perustavaa laatua olevalla tavalla korjataan niin, että nämä tilakustannukset irrotetaan tästä yliopistojen normaalista toimintabudjetista. Tämä nykyinen järjestelmä tulee yhteiskunnalle suoritteitten osalta uskomattoman kalliiksi.

Toinen asia, arvoisa puhemies, on lääkärikoulutus. Ensiksi tuli lääkärikoulutus ihmislääkäripuolella puutteen kautta tänne. Se oli meille todellinen päänsärky Lipposen hallitusten aikana. Silloin yritimme saada tässä asiassa jotakin kohennusta. Me jokainen tiedämme, että Lääkäriliitto on se, joka on halunnut, että näitä koulutettavien määriä erittäin, mitenkä minä nyt sanoisin, hitaasti ja harkitusti lisättäisiin. Olisikohan tämä riittävän kohteliaasti (Ed. Dromberg: Kauniisti sanottu! — Min. Korkeaoja: Turhan kauniisti!) — ja kauniisti ilmaistu? — Mutta se on niin kaunista politiikkaa, että siihen inhimillisesti katsoen tällä yhteiskunnalla ei ole ollut varaa. Se asia olisi pitänyt hoitaa aivan toisella tavalla.

Nyt sitten seuraava vaihe on, että eläinlääkäripuolellakin tämä asia on ruvennut nilkuttamaan sillä tavalla, että maaseudulle ei enää eläinlääkäreitä saa. Maa- ja metsätalousvaliokunta on tässä tehnyt kovasti töitä viime viikkojen aikana, käynyt myöskin keskusteluja ja asiantuntijakuulemista opetusministeriön virkamiesten kanssa ja on antanut oman lausumansa vastikään tästä asiasta. Tämä asia on saatava kuntoon. Toivon, että istuva hallitus ottaa jämäkästi näihin asioihin kantaa. Hyvä, että ne ovat täällä toimenpidekertomuksessa mukana.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Oli alun perin kaksi asiaa, joihin ajattelin puuttua täällä, mutta täytyy heti todeta, etten tietenkään voi olla kommentoimatta ed. Zyskowiczin puheenvuoroa presidentin valtaoikeuksien osalta. Se on erittäin mielenkiintoista, että kokoomus on nyt niin vahvasti herännyt ja havahtunut tämän asian yhteydessä. Se tuntuu hieman myöhäisherännäisyydeltä mielestäni, koska silloin, kun kokoomus oli hallituksessa, niin mielestäni kokoomus ei näitä asioita nostanut esille. Väkisinkin joutuu tietysti miettimään, mistä on todella kysymys. Kysymyshän on tietysti siitä, että tämä on osa käynnistyvää presidentinvaalikampanjaa ja nykyisen presidentin mustamaalausta.

Mutta toisaalta ihmettelin myöskin ed. Zyskowiczin aika kovaa syytöstä, jonka hän kohdisti pääministeri Vanhaseen. Hieman hämmennyin siitä, että kun pääministeri Lauantaiseurassa puolusti nykyistä perustuslakia muun muassa siitä syystä, että se ei ole kuitenkaan ollut kovin pitkään vielä voimassa, että on ennenaikaista arvioida, niin sitten ed. Zyskowicz kuitenkin esitti väitteen, että pääministeri ei tunne tai ei ole perehtynyt riittävästi perustuslakiin ja perustuslakivaliokunnan kannanottoihin. Ed. Zyskowicz varmaan myöhemmin kommentoi, onko teillä puhtaat jauhot pussissa tämän asian osalta. (Ed. Pulliainen: Ei ole!) Oletteko todella huolissanne perustuslaista? Oletteko valmis tekemään esityksiä, arvoisa ed. Zyskowicz, perustuslain muuttamisesta? (Ed. Sasi: Ei tarvitse!) Muistan aikoinaan, kun ed. Helle nimenomaan nosti nämä ... — Kyllä minä näkisin, että jos todella sitten ollaan sitä mieltä, mitä esimerkiksi kokoomus nyt esittää, niin silloin pitäisi vetää johtopäätös a:sta b:hen, mutta ilmeisesti tässä kysymyksessä onkin ihan muu asia kuin tavallaan se, mistä puhutaan. (Ed. Kuosmanen: Mikä muu?) — Presidentinvaalikampanja, ed. Kuosmanen, niinhän minä sanoin.

Mutta ne asiat, joiden takia varsinaisesti pyysin puheenvuoroni, liittyvät nimenomaan tähän hallituksen kertomukseen. Nostan kaksi asiaa täältä esille.

Ensinnäkin on työeläkeuudistusta koskeva kohta, jossa todetaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jo 2002 esille nostama asia eli se, että eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin kansaneläkkeen tason jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi. Me muistamme, että aikoinaan, kun keskusta oli oppositiossa, niin kyllä oli kova meteli muun muassa kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen osalta ja myöskin eläkkeiden tasokorotusten puolesta, mutta kovasti ovat hiipuneet hallituksen toimet sitten, kun keskusta pääsi hallitukseen.

Kansaneläkkeethän nousivat tänään maaliskuun 1. päivänä vaivaisella 7 eurolla, siis 7 eurolla. Tämä koskee noin 660 000:ta kansaneläkkeen saajaa. Mutta kaikki eivät saa edes sitä, koska pitkäaikaisessa laitoshoidossa oleville eläkkeensaajille tämä korotus tulee olemaan vain noin 2,81 euroa ja maksimissaan 3,02 euroa. Eli silläpä nyt todella hurrataan. Voin sanoa, ed. Rossi, että olen saanut jo eläkeläisiltä palautetta tästä minimaalisesta korotuksesta. Eräskin rouva ilmoitti, että hänen vuokransa nousi enemmän kuin tämä 7 euroa kuukaudessa, ja sen lisäksi myöskin lääke- ja sairauskulut ja monet muut tekijät ovat nousseet. Kuten, ed. Rossi, me tiedämme, indeksikorotukset tänä vuonna ovat niin matalat, että ne eivät itse asiassa kata kustannusten nousua, koska eläkeläiset nyt eivät kuitenkaan alkoholia varmasti käytä siinä määrin, että he siitä hyötyisivät. Alkoholiveron alennushan johti siihen, että indeksikorotukset tulivat hyvin pieniksi, ja tämä on suuri epäkohta. Eli eläkeläiset kärsivät, ja tämän osalta hallitus todellakin olisi voinut tehdä enemmän.

Hallitushan ei ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin sen toisen lausuman osalta. Kun työeläkeuudistus tehtiin, niin siinähän tapahtui tämä ongelma, että kansaneläkkeensaajien osalta näitä parannuksia ei tehty, jotta 63-vuotiaana pääsisi joustavasti eläkkeelle. Eduskunta edellytti, että tämä korjataan. Silloinen ministeri Perho vuonna 2003 vakuutti, että tässä edetään. Tämä hallitus ei ole edennyt, ja en tiedä, mikä vuosi on kyseessä, ennen kuin tämä korjaus saadaan aikaiseksi. Onhan se nyt kohtuutonta, että kaikkein pienituloisimmat eläkeläiset eivät saa sitä etuutta, mitä työeläkettä saavat saavat. Se on suuri epäkohta.

Toinen asia, jonka halusin nostaa täällä esille, koskee valtionosuuksien tarkistamista. Sosiaali- ja terveysvaliokuntahan edellytti vuonna 2002, että valtionosuuksien indeksikorotukset jatkossa toteutetaan täysimääräisinä. Tämä oli yksi niitä asioita, joista keskusta jaksoi myöskin aikoinaan Lipposen hallituksia kovistella moneen otteeseen. Eipä tämä hallituskaan ole niitä vielä täysimääräisiksi saanut. Kolme neljäsosaa indeksikorotuksesta nyt korvataan kunnille, mutta se yksi neljäsosa uupuu, ja kun samanaikaisesti kunnille ei suorita ajoissa niille kuuluvia kustannusten nousua vastaavia valtionosuuksia, niin tässäkin suhteessa keskustan vaalilupaukset ennen vaaleja ja teot sitten hallituksessa ollessa eivät kyllä vastaa toisiaan. Halusin tämän pöytäkirjaan ja muistutukseksi keskustalaisille, että on kovin helppo niitä lupauksia antaa, mutta sitten niiden toteuttaminen ei käykään niin helposti.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ojala on väärässä moittiessaan allekirjoittanutta ja kokoomusta tässä unioniasioiden tulkinnassa myöhäisherännäisyydestä ja sanoessaan, että emme nostaneet asiaa esille ollessamme hallituksessa. Päinvastoin, nykyinen perustuslaki on säädetty ollessamme hallituksessa. Nykyiset perustuslakivaliokunnan tulkinnat, joihin viittasin, on tehty kokoomuslaisen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan johdolla. Eli olemme eduskunnassa johdonmukaisesti edustaneet tätä tulkintaa, joka on itse asiassa jo vuoden 94 perustuslakivaliokunnan mietinnössä.

Arvoisa puhemies! En pidä ongelmattomana tätä jakoa presidentin johtamaan yleiseen ulkopolitiikkaan ja valtioneuvostolle kuuluvaan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Se ei ole ongelmaton, ja sitä voi pitää osin jopa hämmentävänä. Mutta se on poliittinen kompromissi, joka on aikanaan tehty, ja se on voimassa olevaa oikeutta, jota voimassa olevaa oikeutta pitäisi tietysti kaikkien asianosaisten noudattaa.

Arvoisa puhemies! Ed. Ojalalle totean lopuksi, että en ole ajamassa lyhyellä aikavälillä mitään muutoksia meidän nykyiseen perustuslakiimme. Minulle riittää hyvin se, että noudatettaisiin voimassa olevaa perustuslakia.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, kun puhutaan tasavallan presidentin valtaoikeuksista, niin itse asiassa tämä järjestelmä on varsin selkeä: valtioneuvosto johtaa toimintaa, voi päättää EU-edustuksesta, siitä myös, kuka on Eurooppa-neuvostossa. On hyvin pitkälle kysymys juuri siitä, että noudatamme nykyistä perustuslakia, ja siltä pohjalta pystymme toimimaan vastedeskin. Näenkin, että näille nyt keskustelussa ja julkisuudessa esitetyille vaatimuksille tasavallan presidentin valtaoikeuksien leikkaamisesta ei ole mitään todellista perustetta. Eduskunta voi toimia hyvin ja ulkopolitiikan johto meidän nykyisen perustuslakimme mukaan.

Herra puhemies! Toinen vastaus ed. Outi Ojalalle: Haluan todeta sen, että on kuitenkin parempi, että tämä hallitus on pystynyt edes pieneen kansaneläkkeiden tasokorotukseen leikkausten sijasta, joita tehtiin, kun te olitte hallituksessa yhdessä kokoomuksen kanssa. Myös nämä indeksikorotukset: on se nyt parempi kuitenkin, että ne ovat edes 75-prosenttiset kuin 50-prosenttiset. Tämä on tietysti keskustelua, joka ei johda yhtään minnekään. Yhteinen huoli on toki siitä, (Puhemies koputtaa) miten pienituloiset ihmiset tässä maassa pärjäävät.

Outi Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Rossille tästä kansaneläkkeen tasokorotuksesta: Tämä korotus, joka nyt tuli tänään voimaan, on selvästi pienempi kuin Lipposen kakkoshallituksen aikana tehty korotus. Sitä paitsi tämä ei ole tasokorotus, vaan tämä on korvaus viinaveron alentamisesta johtuvista ongelmista.

Sitten ed. Zyskowiczille: Minusta on sikäli outoa, että kun sekä pääministeri että myöskin presidentti ovat todenneet, että nykyinen perustuslaki toimii hyvin ja nimenomaan valtioneuvosto ja presidentti yhdessä johtavat ulkopolitiikkaa ja EU-edustuskin on sujunut ongelmitta, niin kokoomuksella on ongelma. Minä en oikeastaan ole havainnut, että kenelläkään muulla olisi ongelmaa, mutta kokoomukselle tämä näyttää olevan erittäin suuri ongelma.

Minusta silloin, kun lähdetään tavallaan näin voimakkaaseen kritiikkiin ja syytetään myös pääministeriä perehtymättömyydestä, on kyllä syytä miettiä, ketä se palvelee, miten se palvelee Suomen edustamista. Minusta on aivan hyvin, että pääministeri, elikkä valtioneuvosto, ja presidentti sopivat tästä edustamisesta. (Puhemies koputtaa) Jos se ei sitten käy, niin sitten perustuslakia on muutettava.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Minä olin valmistautunut puheenvuorossani käsittelemään hallituksen toimenpidekertomusta 2003 pääasiassa ulkoasiainvaliokunnan mietinnön pohjalta. Tuntuu hieman erikoiselta, että kertomuksen käsittely on jaettu tässä kahteen eri osaan eli tänään käsitellään toinen osa ja ensi viikolla nähtävästi toinen. Mielestäni tämä toimenpidekertomus on kuitenkin kokonaisuus ja olisi ollut hyvä, että tänään olisi käsitelty tai sitten myöhemmin perustuslakivaliokunnan mietintö ja ulkoasiainvaliokunnan mietintö samassa yhteydessä. Tietysti, kun keskustelin vanhojen kollegaystävieni kanssa, niin muistelimme, että tämäntyyppistä valintaa ei aiemmin ole ollut, ja toivoisinkin, että tästä ei tulevaisuudessa tulisi tällaista käytäntöä, koska tämä aiheuttaa hieman hämminkiä.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen toimenpidekertomuksessa vuodelta 2003 on runsaasti yksityiskohtia julkishallinnon toiminnasta tai toimimattomuudesta eri hallinnonaloilla. Yleisenä koko toimenpidekertomuksen kattavana linjana on kuitenkin ollut kertoa positiivisista asioista positiivisesti. Tämä on sinänsä aivan oikea elämänasenne, mutta se ei saisi johtaa siihen, että hallinnossa ilmeneviin ongelmiin ei puututa, niin kuin nyt on tilanne monellakin toiminta-alueella yksityisen kansalaisen kannalta katsottuna. Varsinkin ympäristökysymyksiä ratkottaessa ja niistä päätettäessä yksityinen kansalainen voi jäädä täysin byrokratian ja taitamattomien virkamiesten jalkoihin.

Olen jo aikaisemmin useissa puheenvuoroissani kiinnittänyt huomiota ympäristöministeriön ja ympäristökeskusten toimintaan ja edellyttänyt, että meille annettaisiin selonteko tuolta alueelta. Tuossa selonteossa tulisi kiinnittää erityistä huomiota hallinnon toimivuuteen ja kansalaisten oikeusturvaan sellaisissa prosessien ketjuissa, joita ei hallitse ympäristöministeriö, ei ympäristöministeri eivätkä ympäristökeskukset. Ympäristöministeriö ei mielestäni aina edes halua toimia niin, että kansalaiset olisivat tyytyväisiä tilanteeseen, ja ympäristöministeri on moneen kertaan ylikävelty ministeriössään sitten alkuaikojen, jolloin me uskoimme, että tulee paljon parannuksia yksityisen kansalaisen kannalta monessakin ympäristöministeriön toimialaan liittyvässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Korostan lyhyesti lopuksi, että meille tulisi antaa mahdollisimman pian selonteko juuri ympäristöhallinnon toimivuudesta kansalaisten kannalta tarkasteltuna niin, että heidän oikeusturvansa olisi taattu nyt ja tulevaisuudessa.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Omaltakin osaltani muutama sana tästä presidentin toimivallasta ja valtioneuvoston toimivallasta ja koko tästä keskustelusta, koska tässä nyt menevät ihan selvästi vuoden päästä olevat presidentinvaalit ja toisaalta ihan todella tarpeellinen ja järkevä keskustelu sekaisin. Täällä varmaan yhdestä sun toisesta puolueesta löytyy niitä, jotka nyt esittävät kantoja toisin kuin silloin. Omalta osaltani, kun olin perustuslakivaliokunnan jäsen siinä prosessissa, kun nyt viisi vuotta vanhaa perustuslakia säädettiin, niin haluan niin sanotusti todistaa, että valiokunnan puheenjohtaja Itälä kyllä oli koko ajan hyvin voimakkaasti sitä mieltä, että ennen kaikkea eduskunnalle vastuullisen pääministerin roolia on korostettava. Oma mielikuvani on, että silloinen valiokunnan puheenjohtaja Itälä ei välttämättä edustanut kokoomuksen päälinjaa, mutta hän kyllä oli selvästi jo silloin niillä kannoilla, joita nyt olemme saaneet kuulla kokoomuksesta enemmänkin. Muistan, että meitä oli itse asiassa Itälä, minä ja ainakin sitten jo täällä mainittu ed. Helle hyvin samoilla linjoilla valiokunnassa silloin, kun perustuslakia säädimme, ja kompromissin osana sitten jouduimme tyytymään meidän kannaltamme ei välttämättä parhaaseen mahdolliseen tulokseen, ja tämä kompromissi yhteistoiminnasta jäi sinne elämään, mutta perustuslaki on tunnetusti kompromissi.

Mutta nyt mielestäni tämä keskustelu pitäisi irrottaa tulevasta presidentinvaalista, ja uskon, että suurin osa keskustelijoista kyllä niin tekee, ja toivoisin, että kaikki antaisimme ainakin semmoiselle keskustelulle mahdollisuuden. Nimittäin kun jo tänä keväänä aloitamme käsitellä tavalla tai toisella tulevaa Euroopan unionin perustuslaillista sopimusta ja kun kaikki perehtyvät siihen, mitä tarkoittaa se, kun Eurooppa-neuvostosta — tästä nykyisestä niin sanotusta huippukokouksesta arkislangilla — tulee virallinen päätäntäelin, joka sekä säätää lakeja toisessa osassa että valmistelee niitä toisessa osassa, ja kun ei ole ollut minkäänlaisia ehdotuksia siitä, että tätä Suomen hyväksi kehuttua suuren valiokunnan roolia ja parlamentin, meidän eduskunnan, roolia Eurooppa-päätöksenteossa tultaisiin muuttamaan, niin on päivänselvää, että tästä muutoksesta johtuu viimeistään se, että silloin kun on tärkeästä päätöksenteosta kysymys Eurooppa-neuvostossa, niin ainoa oikea puhuja on pääministeri ja pääministerin estyessä pääministerin sijainen.

On aivan kestämätöntä meidän suuren valiokunnan ja eduskunnan roolin näkökulmasta, jos pääministeri tai hänen sijaisensa tulee kertomaan uudessa Eurooppa-neuvoston kokouksessa, sen jälkeisessä tai sitä ennen, niin kuin amerikkalaiset juristit sanovat hearsay-puhetta, toisen käden puhetta. Kun perustuslakivaliokunta ei ollut valmis edes turhempiin ministerineuvostoihin lähettämään poliittisia valtiosihteereitä siksi, että siellä pitää olla aina ministeri, niin on aivan mahdotonta, että sitten kun Eurooppa-neuvosto muuttuu sellaiseksi kuin se ihan varmasti tulee muuttumaan, ellei nyt jotain ihan ihmeellistä Euroopan perustuslailliselle sopimukselle tapahdu, suurelle valiokunnalle raportoitaisiin jonkun toisen puheita kuin pääministerin taikka hänen estyneenä ollessaan hänen sijaisensa puheita. Tämän takia me olemme aivan uudessa tilanteessa, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka on vuoden tai seitsemän vuoden päästä presidentti. Jos on niin, niin kuin aivan hyvin voi olla, että meillä joskus tulevaisuudessa on toisenlainen tilanne, kuin mitä nyt hienosti sekä pääministeri Vanhanen että tasavallan presidentti ovat korostaneet, että he pystyvät toimimaan yhteistoiminnassa, jos onkin niin, että tämmöistä yhteistoimintaa ei löydy, niin siinä tilanteessa varsinkaan ei voi olla epäselvää, kuka Suomen tasavallan ääntä käyttää uudenmuotoisessa Eurooppa-neuvostossa. Likapyykit pestään täällä Suomessa, niitä ei mennä Brysselin mäelle pesemään. Ei voi olla epäselvää, kuka soittaa ykkösviulua, kuka silloin komppaa.

Kun niin harvoin täällä pystyn olemaan ed. Zyskowiczin kanssa aivan samaa mieltä, niin kyllä korostaisin sitä, mitä hän sanoi kahdesta lautasesta, että sinänsä niin voidaan jatkaa, jos se tarpeelliseksi katsotaan. Voi olla, että joskus on hyötyä siitä, että presidentti illallistaa mielenkiintoisessa seurassa, näkee itselleen tärkeitä kollegoita, pystyy hoitamaan asioita. Se voi olla isänmaan etu, mutta täytyy olla selvää, kuka edustaa Suomen kantaa, josta myös perustuslain mukaan raportoidaan suurelle valiokunnalle välittömästi kokouksen jälkeen. Sen takia tämä keskustelu on tärkeätä.

Mielestäni ulkoministeri Tuomiojan kirjoituksessa omilla nettisivuillaan oli oleellista, kun hän sanoi, että mitään semmoisia ongelmia ei ole tullut esille, joita ei olisi jo etukäteen tiedetty. Tästä hän päätteli, että siksi meillä on vielä viisi vuotta mahdollista elää näiden ongelmien kanssa, jotka olemme koko ajan tienneet. Mielestäni aivan yhtä loogista tai itse asiassa huomattavasti loogisempaa olisi, jos kerran ulkoministeri Tuomiojakin kirjoittaa, että nämä ongelmat on jo tiedetty, ne ovat tulleet esille ja viimeistään viiden vuoden päästä pitää ryhtyä lainsäädäntötoimiin, että näitä lainsäädäntötoimia ruvetaan valmistelemaan jo nyt, varaudutaan tässä siihen tulevaan Eurooppa-neuvostoon, jonka rooli on erilainen kuin nykyisen niin sanotun huippukokouksen. Onneksi se rooli on erilainen, koska se tulee myös tarkoittamaan sitä, että viimeinkin Eurooppa-neuvosto on poliittisen valvonnan ja kontrollin alla.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Meillä on tosiaankin käyty keskustelua tasavallan presidentin ja pääministerin välisestä suhteesta. Täytyy sanoa, että valitettavasti keskustelu on tähän asti paljon keskittynyt motiiveihin, mistä syystä kritiikkiä esitetään, mutta analyyttistä keskustelua ei juurikaan ole käyty.

Ed. Zyskowiczin käyttämä puheenvuoro oli ehkä paras analyyttinen puheenvuoro tässä keskustelussa pitkään aikaan. Se referaatti, jonka ed. Zyskowicz antoi valtiosääntöuudistustilanteesta, on täsmälleen oikea. Jos vielä saan lyhyesti todeta, että perustuslain 93 §:n 2 momentti selkeästi toteaa, että valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä jne. Perustuslakivaliokunnan mietintö, jolla selvennetään tätä pykälää on täysin yksiselitteinen, koska sielläkin myös todetaan se, että valtioneuvosto määrää kansallisesta valmistelusta asioissa, joista päättäminen kuuluu EU:n toimielimille, yleensä EU:n neuvostoille. Tämä koskee myöskin toimielimiä, jotka eivät tee lopullisesti oikeudellisesti sitovia päätöksiä, ja mikään asiaryhmä ei ole tämän ulkopuolella, ei edes unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Mielestäni tämä tulkinta on täysin selvä. Se on sen jälkeen hyväksytty oikeusministeriössä myöskin siinä muistiossa, johonka ed. Zyskowicz täällä viittasi, ja tältä pohjalta periaatteessa on edetty. Nyt on lähinnä kysymys sitten siitä, millä tavalla näitä perustuslain lakipykälän ja perustelujen säännöksiä meillä tällä hetkellä täytäntöönpannaan. Mielenkiintoista on se, että perustuslakivaliokunta myöskin mietinnössään tuolloin totesi, käytän nyt sitaattia: "- - hallituksen on tarkoituksenmukaista arvioida kokonaisvaltaisesti, miten perustuslain johdosta on syytä uudistaa nykyisiä säännöksiä ulkopolitiikan hoitamisen menettelytavoista." Mielestäni tätä selvitystä ei ole kyllä tähän päivään mennessä tehty, ja vähitellen, kun perustuslaki on ollut viisi vuotta voimassa, alkaisi olla aika tehdä perusteellinen selvitys siitä, toteutetaanko meillä nykyistä perustuslakia sillä tavalla kuin sitä pitäisi toteuttaa.

Tähän asti olen puhunut valiokunnan puheenjohtajana, mutta nyt siirryn sitten kokoomuksen kansanedustajan rooliin. (Ed. Pulliainen: On ollut koko ajan epäselvää, kuka puhuu! — Ed. Zyskowicz: Kiitokset tulivat valiokunnan puheenjohtajalle!) Tältä osin täytyy sanoa, että meillä on oikeastaan kolme porrasta koko tässä keskustelussa. Ensinnäkin on se, noudatetaanko nykyistä perustuslakia vai ei. Tältä osin täytyy sanoa, että minun käsitykseni mukaan se jättää huomattavasti toivomisen varaa. Tämä analyysi, josta äsken puhuin, pitäisi valtioneuvoston mahdollisimman pikaisesti tehdä. Pääministeri vastaa tietysti siitä, että tällainen analyysi tehdään. Kehotan pääministeriä tekemään tämän kokonaisvaltaisen arvioinnin mahdollisimman pikaisesti, minkä jälkeen on syytä varmasti, että presidentti ja pääministeri tekevät ehkä uuden pöytäkirjan tai antavat yhteisen tiedotteen siitä, millä tavalla menettelyjä käytännössä sitten hoidetaan valtioneuvoston ja presidentin välisissä suhteissa, miten niissä toimitaan, sekä ulkopolitiikassa että myöskin sitten EU-kysymysten ratkaisemisessa.

Seuraava porras, mihinkä ed. Brax täällä viittasi, on sitten Euroopan unionin perustuslaillinen sopimus. On täysin selvää, että se muuttaa tilannetta siltä osin, että Eurooppa-neuvostosta tulee lakiasäätävä elin, ja tietysti sitä, että jokin muu kuin valtioneuvosto, jolla on parlamentaarinen vastuukate, tekisi siellä päätöksiä, on aika vaikea ymmärtää, jos otetaan huomioon kaikki se valmistelu, mitä uuden perustuslain yhteydessä tehtiin. Tietysti tältä osin ensi syksynä, kun hallituksen esitys annetaan eduskunnalle, perustuslakivaliokunta joutuu sitten pohtimaan, millä tavalla niissä olosuhteissa perustuslakia on tulkittava. Tähän tulkinnan tarpeellisuuteen myöskin presidentti Halonen viittasi puheenvuorossaan viime viikonloppuna. Mutta tältä osin on tiettyä ennakkoarviota jo annettu syksyn 2003 perustuslakivaliokunnan lausunnossa konventin työn tuloksista, jossa todettiin tämä muutos ja se, että se saattaa aiheuttaa meillä muutoksia edustusjärjestelmään.

Arvoisa puhemies! Sitten on se kolmas kysymys, pitäisikö mennä niin pitkälle, että perustuslakia sitten kaiken kaikkiaan muutetaan ulkopoliittisen päätöksenteon osalta. Täytyy sanoa, että ehkä olisi kuitenkin syytä, että ensin käydään vaihe 1 lävitse, nykyinen perustuslaki, sen täysimääräinen toteuttaminen, sitten vaihe 2, EU:n perustuslain aiheuttamat muutokset, mitä se merkitsee, ja sen jälkeen aletaan sitten vakavasti pohtia sitä, pitäisikö meidän perustuslakiamme muuttaa. Tietysti ihan tältä osin haluaisin sanoa kokoomuksen kansanedustajana sen, että jokaisessa maassa, ja varsinkin pienessä maassa, on tietyllä tavalla ongelma se, jos tärkeissä kysymyksissä on kaksipäinen johto ja jos se aiheuttaa epäselvyyksiä siinä suhteessa, kuka vastaa viime kädessä päätöksistä ja päätöksen tekemisestä.

Tietysti esimerkiksi, kun presidentti on muun muassa tänään Ranskassa — olin Pariisissa viikonloppuna — kuulin, että hieman oli Ranskassakin epäselvyyttä siitä, mistä asioista presidentti oikeastaan keskustelee. Keskusteleeko hän kilpailukyvystä, jolloin tietysti suomalaiset ovat todenneet, että ei hän nyt kilpailukyvystä voi keskustella, koska se on puhtaasti Euroopan unionin asioita? Sitten tietysti kaiken kaikkiaan pikkuisen harmaalla vyöhykkeellä liikutaan silloin, kun puhutaan unionin yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Tietysti tässä yhteydessä täytyy sanoa, että pitää kansakunnan kokonaisetua katsoa, että yritetään asioita hoitaa mahdollisimman tehokkaasti. Mutta tärkeätä on se, että myöskin ulkopuolisilla tahoilla olisi selkeä käsitys siitä, kehenkä Suomessa otetaan yhteyttä, kun asioista neuvotellaan ja niistä keskustellaan, koska ei voi olla kahta neuvottelijaa Suomen osalta. Kehitys johtaa ennemmin tai myöhemmin varmasti siihen, että se yksi numero, johon Henry Kissinger tai joku muu soittaa Suomeen soittaessaan, on pääministerin puhelinnumero.

Tämän lisäksi ehkä voidaan sanoa, että tietysti jos meillä on kriisitilanne ja kun 93 §:n 1 momentin mukaan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja kun siihen on viitattu, syntyykö ongelma, jos he eivät pääse yhteisymmärrykseen, niin uskon, että lähestulkoon aina päästään yhteisymmärrykseen, mutta nopeassa kriisitilanteessa kuitenkin pitäisi olla tietty varajärjestelmä, joka pitää huolta siitä, että jos yhteisymmärrystä ei synny, miten se yhteisymmärryksen puuttuminen nopeasti kyetään jollakin tavalla ratkaisemaan. Eli tiettyä täydennystarvetta on. Tarpeet eivät ole välttämättä nopeasti tehtävissä tai niitä ei tarvitse tehdä välttämättä nopeasti, mutta mielestäni sen jälkeen, kun tosiaan ensin on mietitty se, sovelletaanko nykyistä perustuslakia täysimääräisesti, mitä EU:n perustuslaillinen sopimus vaikuttaa, niin sen jälkeen mielestäni voitaisiin kyllä kartoittaa nykyiseen perustuslakiin sisältyvät vähäiset ongelmat ja se, millä tavalla ne voitaisiin ratkaista. Sillä ei ole mitään suurta kiirettä, mutta jossakin vaiheessa mielestäni kuitenkin senkin selvityksen aika on.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin haluaisin hieman kommentoida tätä keskustelua liittyen presidentin valtaoikeuksiin. Kun täällä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja kehui ed. Zyskowiczin puhetta, niin minä voin ehkä näin perustuslakivaliokunnan jäsenenä kehua ed. Braxin puhetta. Kun tähän vielä lisätään se, mitä tästä asiasta ovat sanoneet perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja Alho ja myöskin muistaakseni ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jaakonsaari, pitkän linjan sosialidemokraatit, niin kun näitä lausuntoja vertaa siihen, mitä ed. Outi Ojala täällä toi esille, ei löydä kyllä minkäänlaista perustetta sille, että tässä olisi kyse ainoastaan kokoomuslaisesta puoluepoliittisesta provokaatiosta, vaan kyllähän kyse on nimenomaan siitä, että tilanne muuttuu aivan olennaisesti, kun Euroopan neuvostosta tulee virallinen elin ja sen pohjalta on asioita, viimeistään tämä tulkinta selvitettävä.

Arvoisa puhemies! Varsinaisesti pyysin tämän puheenvuoron kuitenkin siitä syystä, että täällä hallintovaliokunnan antamassa lausunnossa hallituksen toimenpiteistä on käsitelty kihlakuntauudistuksen toimeenpanoa ja täällä ollaan kovasti huolissaan siitä, että kihlakuntauudistuksen toimeenpanon edistymistä ei ole tarkkailtu ja edistymistä ei ole toteutettu sen eduskunnan antaman lausuman mukaan. Luen täältä yhden kohdan: "Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää huomiota ainoastaan siihen epätyydyttävään asiantilaan, että osassa kihlakuntahallinnon toimialoja (syyttäjäntoimi ja ulosotto) on kiirehditty tekemään hallinnollisia ja toiminnallisia sektorikohtaisia ratkaisuja, jotka ovat ongelmallisia eduskunnan hyväksymän lausuman näkökulmasta." Tämä lausuma siis nimenomaan korosti sitä, että hallituksen tulisi tarkkaan seurata kihlakuntauudistuksen toimeenpanon edistymistä. Suomeksi sanottuna tässä on kyse siitä, että ilman poliittista kontrollia on osasta kihlakunnista lopetettu syyttäjäntoimi eli yhdistetty se johonkin toiseen kihlakuntaan ja myöskin ulosoton osalta. Nyt, kun nämä ratkaisut on jo tehty, on aikomuksena se, että kun alue- ja hallintopoliittinen selonteko tänne tulee, niin sillä perusteella, että kihlakunnissa ei enää ole näitä toimintoja, sieltä voidaan myöskin lopettaa itsenäinen poliisitoiminta, poliisipäivystys jnp. Tämähän on kansalaisten turvallisuuden kannalta ihan keskeinen asia.

Viime viikolla eduskuntaa lähestyivät seutukuntakaupunkien johtajat isolla joukolla ja paikalla oli myös iso joukko kansanedustajia. Siellä todettiin hyvin yhteisesti se, että tämä asia on todella merkittävä. Toivon niin, että tässä hallitus ei muuttaisi niitä linjauksia, jotka edellisen hallituksen aikana tehtiin, jolloin tämä kihlakuntauudistus jätettiin pöydälle ja nimenomaan todettiin, että ei ole aiheellista enää näitä supistuksia tehdä, vaan että tämä verkko on nykyisellään toimiva. Jos toiseen suuntaan mennään, niin siitä tulee aikamoisia ongelmia näiden kaupunkien kehitykselle, ennen kaikkea niiden kansalaisten turvallisuudelle, jotka ovat siellä lähialueella, koska poliisin paikallistuntemus tulee heikkenemään merkittävästi, kun poliisit eivät enää ole sillä omalla alueella toimivia, vaan toimivat hyvin laajalla alueella. Se myöskin vie pohjaa pois alueellistamiselta siinä mielessä, että sitä alueellistamista voitaisiin ilman suuria toimenpiteitä tehdä tehtävänsiirtoina näihin voimassa oleviin toimipisteisiin. Tämä asia tosiaan on eduskuntaan tulossa, mutta haluan erikseen kiittää siitä, että hallintovaliokunta on tähän olennaiseen asiaan kiinnittänyt omassa lausunnossaan huomiota.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää huomiota muutamaan valtiovarainvaliokunnan lausunnossa esille nostettuun kysymykseen.

Suomea pidetään opetuksen mallimaana. Kansainväliset arviot ovat mairittelevia. Myöskin eri strategioissa globalisaatioselvityksestä lähtien on korostettu sitä, kuinka tärkeä merkitys osaamisella, myös huippuosaamisella, on Suomen tulevaisuudelle. Tähän kokonaisuuteen liittyy se, kuinka monipuolisesti ja hyvin pystytään arvioimaan koulutuksen sisältöä ja koulutuksen tasoa. Koulutuksen arviointineuvosto on tätä tehtävää varten perustettu. Tämän arvioinnin nykytilasta haluttiin saada valiokunnassa ja sen sivistysjaostossa selvitys, joka saatiinkin, ja tämä kuuleminen oli sikäli aika hämmentävää, että ministeriöllä ja Opetushallituksella ja arviointineuvostolla oli eriävät käsitykset tehtävistä ja yhteistyö näytti olevan varsin vähäistä, ellei suorastaan olematonta. Sivistysvaliokunta on kiinnittänyt tähän samaan ongelmaan huomiota. Valtiovarainvaliokunnan sivistysjaosto lausunnossaan edellyttää sitä, että tämä on organisoitava paremmin, ja opetusministeriöllä on tässä tärkeä tehtävä. Samaten kiinnitettiin huomiota siihen, että arviointineuvoston resurssit suhteessa jo tehtyyn arviointiohjelmaan ja tarpeisiin ovat riittämättömiä.

Toinen asia, johon kiinnitettiin huomiota, tuli täällä jo aiemmin ed. Pulliaisen puheenvuorossa esille eli kohta jo iäisyysongelmaksi muodostunut yliopistojen tilakustannuskysymys eli kysymys yksinkertaisesti siitä, että sitä mukaa kuin Senaatti-kiinteistöt nostaa vuokriaan, joudutaan sitten etsimään säästöjä muualta eli opetuksesta eli siitä kaikkein tärkeimmästä, mitä varten yliopistot ylipäätänsä ovat olemassa. Tämä tilanne on jossain määrin helpottunut, mutta se ei ole vielä lainkaan sillä tolalla kuin sen pitäisi olla, jos ja kun me haluamme turvata perustutkimuksen, perusopetuksen riittävän rahoituksen.

Kolmantena asiana nostan esille sosiaali- ja työjaostossa erityisen tarkastelun alla olleen kysymyksen omaishoidosta ja sen kehittämisestä. Me tiedämme, että selvityshenkilö on tehnyt erinomaisen raportin tästä asiasta, esittänyt toimenpideohjelman, joka valitettavasti näyttää liukuvan seuraavan hallituksen toimiaikana toteutettavaksi vuoteen 2012 mennessä. Monissa kuulemisissa, monissa selvityksissä ja myöskin ihan omakohtaisissa kontakteissa omaishoitajajärjestöjen kanssa on noussut esille se, että rahallinen tuki on riittämätöntä, tasot ovat sattumanvaraisia ja ennen kaikkea tuiki tarpeelliset sijaisjärjestelyt eivät likimainkaan kaikissa kunnissa toteudu. Erityisen riipaisevia kertomuksia kuulee monivammaista, vaikeavammaista lastaan kotona hoitavilta omaisilta, jotka tahtovat nääntyä tämän taakan alle. Siitä syystä halusimme edelleenkin, vaikka selvitys on valmistunut, valtiovarainvaliokunnassa ottaa kantaa siihen, että näitä toimenpide-ehdotuksia, joita on esitetty, voitaisiin kiirehtiä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota aivan perustellusti toimeentuloturvakysymyksiin ja muun muassa terveydenhuollon maksukattoon. Valitettavana puutteena pidän sitä, että kun tänään kansaneläkeläiset saavat 7 euron korotuksen, mitä se sitten käytännössä heidän kukkarossaan tuntuukin, niin kun me tiedämme, että elinkustannusindeksi tuskin nousi lainkaan alkoholin hinnan ja veron alennuksen johdosta, todellista ostovoiman lisäystä pienituloisille eläkeläisille ei ole toteutunut. Tämä on asia, joka mielestäni tämänkin hallituksen toimenpidekertomuksen yhteydessä on syytä nostaa esille, eli ostovoimaa pitää myös korottaa. Se voi tapahtua vain kansaneläkkeen uuden tasokorotuksen kautta.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin puutun tähän presidentin valtaoikeuksista käytävään keskusteluun. Kun tässä nyt on jäänyt sellainen käsitys, että vasemmistoliitto olisi jotenkin eri linjoilla kuin muut oppositiopuolueet, haluan ainakin kertoa sen, että minä olen aika pitkälle sillä linjalla, mitä Esko Helle aikoinaan täällä edusti, eli että ensinnäkään mielestäni keskustelua ei pitäisi käydä henkilöiden kautta siitä, kuka nyt sattuu olemaan presidenttinä tai kuka on tulevaisuudessa tasavallan presidenttinä vaan nimenomaan valtasuhteiden keskinäisenä arviona. Siinä mielessä tämä nyt käyty keskustelu on jäänyt kansalaisille hieman epäselväksi, mistä tässä oikein puhutaan.

Yritin siitä sitten rautalankamallia vääntää eräälle henkilölle torikeskustelussa ja sanoin, että jos presidentin valta on suuri ja presidenttinä sattuu olemaan sellainen henkilö, joka haluaa käyttäytyä itsevaltiaasti, presidentiltä ei kysytä luottamusta niin kuin pääministeriltä. Pääministerin ja hallituksen täytyy nauttia eduskunnan luottamusta, ja silloin siihen tilanteeseen pystytään demokraattisin keinoin puuttumaan. Tämä henkilö kysyikin, miksi tästä asiasta ei puhuta, miksi ei sanota suoraan, että kysymys on siitä, miten tätä valtaa sitten käytettäisiin.

Minusta tämä viimeaikainen keskustelu on henkilöitynyt liikaa siihen, että tasavallan presidenttinä nyt on Tarja Halonen, joka esimerkiksi vasemmistoliiton mielestä noudattaa sellaista politiikkaa kuin haluamme, ja sen vuoksi tulkitaan niin, että meillä olisi jotenkin kanta muuttunut tähän asiaan. Mutta en usko, että sitä kansanedustaja Outi Ojalakaan äsken tarkoitti, että tähän peruskysymykseen kovinkaan paljon kantamme olisi muuttunut.

Sitten näihin asioihin, joiden vuoksi pyysin puheenvuoron: Ensinnäkin täällä valtiovarainvaliokunnan lausunnossa puututaan teattereiden valtiontukeen ja siihen, kuinka paljon se on jäänyt jo jälkeen vuosien kuluessa. Ministeri Karpela on täällä useaan otteeseen sanonut, että nythän teatterit saavat lisää henkilötyövuosia, mutta sehän ei auta, jos henkilötyövuosien yksikköhinta on niin alhainen, että kunnat arvioivat sitä, pystyvätkö ne ylläpitämään tai minkä kokoista teatteria ne ylipäätään pystyvät ylläpitämään. Siinä mielessä tätä yksikköhintaa pitäisi ehdottomasti pystyä nostamaan, jos halutaan, että ylipäätään tässä maassa teattereita on joka puolella.

Nyt tässä yhteydessä haluan kertoa, että Kajaanin teatterin tilanne on nyt hiukan parempi. Kajaanin kaupunki on tullut omalta osaltaan vastaan valtuuston päätöksellä, mutta tämä tarkoittaa yhä edelleen, että satojentuhansien eurojen säästösumma on tulossa ja lomautukset ovat kuitenkin tulossa. Tällä valtuuston päätöksellä sitten on myöskin varmistettu se, että valtiovarainvaliokunnan 600 000 eurosta Kajaanin teatteri saa osansa.

Toinen asia on omaishoitajakysymys, mihin ed. Perho myöskin äsken puuttui. Minun mielestäni tällaiset pintaviilaukset eivät tässä asiassa enää auta vaan pitäisi kokonaan miettiä uudelleen, onko tämä oikea tapa hoitaa eli siis lisätä muutamia yksittäisiä hoitopäiviä tai miettiä sitä, montako euroa kustannuskorvaus voi niistä olla. Pitäisi miettiä kokonaisuutta, siis omaishoidon tukea, eläkkeensaajan hoitotukea ja ylipäätään niitä kotipalveluita, mitä kunnissa on saatavana, ja miettiä, onko kanavointi nyt oikea ja ohjaako se kotona asumisen periaatetta riittävästi ja kenelle tämä tuki milloinkin maksetaan. Eläkkeensaajan hoitotukihan maksetaan asiakkaalle itselleen, ja sen sisällä on osa hoito-osuudesta johtuvaa tukea ja osa on lääkekorvauksia ja muuta tukea eläkkeensaajalle itselleen. Kokonaisremontti olisi mielestäni parempi, arviointi kokonaan uudelleen. Tätä oikeastaan odotinkin siitä selvitystyöstä, mutta se nyt tyytyy viilaamaan esityksiä, jotka nekään eivät näytä toteutuvan.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on puuttunut työttömyyspäivärahan tasokorotukseen, työmarkkinatuen ja peruspäivärahan tasokorotukseen, ja se yhä edelleen näyttää odotuttavan. Ministeri Filatov lupasi köyhyysryhmän palaverissa viime syksynä, että työmarkkinatukiuudistuksen yhteydessä tähän asiaan palataan. Ilmeisesti sitten, kun se laki tulee tänne eduskuntaan, tulee myöskin joitakin rahoituspäätöksiä, mutta ainakaan siinä keskustelussa, minkä työministeriö itse lanseerasi noin kuukausi sitten, ei tästä päivärahan korotuksesta puhuttu yhtään mitään. En nyt mene tähän uudistukseen sen pidemmälle, sanon vaan sen, että minun mielestäni siinä ei ole pienintäkään järkeä.

Onneksi Kainuussa ei tarvitsekaan toteuttaa näitä työministeriön ohjeistuksia vaan me voimme toteuttaa omaa työvoimapolitiikkaamme, joka tarkoittaa sitä, että emme aiokaan pitää työttömiä ihmisiä työttöminä niin pitkään kuin tämä työministeriön uudistusmalli aikoisi tehdä. Sen takia minusta on aivan käsittämätöntä, että ministeri Filatov on tähän virkamiesten lankaan nyt kävellyt.

Lopussa sitten ihmettelen vielä sitä, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tyytyy tässä tilanteessa, missä Suomen työttömyys on kuitenkin yhä edelleen korkealla tasolla, vain lausumaan siitä, että vuoden 2003 työllisyyskertomus on hyvä ja perusteellinen ja siitä saa paljon tietoa. Kyllä minusta pitäisi tässä työllisyystilanteessa ja työttömyystilanteessa olla työelämä- ja tasa-arvovaliokunnallakin hieman enemmän sanottavaa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Jatkan vielä keskustelua nykyisen perustuslain osalta. Meidän perustuslakimmehan pitää sisällään nykyisin sen, että yleinen ulkopolitiikka on tasavallan presidentin johtamaa, jossa johtamisessa hän tekee yhteistoimintaa valtioneuvoston kanssa. Mutta yhtä lailla nykyinen perustuslakimme pitää sisällään sen, että Euroopan unionin asiat mukaan lukien myös unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluvat valtioneuvoston ja käytännössä usein pääministerin vastuulle.

Kuten jo eräässä vastauspuheenvuorossani totesin, tämä jako yleiseen ulkopolitiikkaan ja unionin puitteissa tapahtuvaan ulkopolitiikkaan, jos näin sanotaan, ei ole ongelmaton, mutta tähän päädyttiin, kun perustuslakia säädettiin. Tämä on, sanotaan nyt sitten, poliittinen kompromissi, ja joka tapauksessa se on voimassa olevaa oikeutta, jota kaikki noudattakoot. Jotta tästä kaksijakoisuudesta ei käytännössä synny ongelmia, joihin ongelmiin pienellä maalla ei luonnollisestikaan ole varaa, tarvitaan tiivistä ja läheistä yhteistyötä presidentin ja valtioneuvoston välillä. Sitä tarvitaan tietysti presidentin johtaman yleisen ulkopolitiikan alueella, ja siihen perustuslain suoranainen säännös velvoittaa, kun siellä säädetään, että presidentti johtaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, mutta tätä tiivistä yhteistyötä tarvitaan tietysti myös unioniasioissa, vaikka noin muodollisesti ei ole säädetty valtioneuvostolle yhteistoimintavelvoitetta presidenttiin päin näissä asioissa.

Ed. Ojala moitti sitä, että arvostelin näissä asioissa pääministeri Vanhasta. Parlamentaarinen arvostelu kuuluu pääministerin aseman mukanaan tuomiin luontoisetuihin. Kun pääministeri Vanhanen yhtäältä sanoo erittäin vahvasti puolustavansa perustuslakia ja toimivansa kaikilta osin sen mukaan ja toisaalta korostaa presidentin roolia unioniasioissa ja ymmärtääkseni nimenomaan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioissa, niin totesin ja totean uudelleen, että en ole tullut täysin vakuuttuneeksi siitä, että pääministeri Vanhanen on riittävästi tältä osin perehtynyt meidän perustuslakiimme ja ennen kaikkea niihin kiistattomiin tulkintoihin, jotka perustuslakivaliokunta lakia säätäessään on tehnyt ja joihin sittemmin muun muassa oikeuskansleri ja oikeusministeri omissa arvioissaan ovat nojanneet. Sanon vielä kerran, että ei ole niin, että käsiteltäessä Eurooppa-neuvostossa — huippukokouksessa — unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvia asioita nämä asiat kuuluisivat Suomen osalta presidentin toimivaltaan ja muut huippukokousasiat pääministerin toimivaltaan, siis ei ole niin, ja toivottavasti pääministeri Vanhanen on tästä kanssani samaa mieltä.

Herra puhemies! Jottei syntyisi sellaista mielikuvaa, että kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja on kiinnostunut vain tällaisista, sanoisiko, teoriaherroja koskettavista asioista, niin lausunpa muutaman sanan myös tänään voimaan tulleesta kansaneläkkeen 7 euron niin sanotusta tasokorotuksesta, johon täällä ed. Ojalakin puuttui. (Ed. Pulliainen: Mitäs Haapaveden mies tähän sanoo?)

Pitää sanoa, että meinasin tänä aamuna myöhästyä töistä, kun eläkeläiset kansoittivat Rautatientorin juhliessaan tanssien saamaansa 7 euron korotusta. Vakavasti ottaen näin ei todellakaan ollut. Tämä 7 euroa, jonka hallitus kehtaa tästä päivästä alkaen kansaneläkeläisille antaa, käytännössä tarkoittaa lähinnä puuttuvan indeksikorotuksen kompensoimista, ja indeksikorotus puuttuu, koska alkoholi painaa niin paljon elinkustannusindeksissä, että kun alkoholin hinta on selvästi laskenut, niin varsinainen perinteinen elinkustannusten noususta johtuva indeksikorotus olisi eläkkeensaajien, siis kansaneläkkeensaajien, kohdalla jäänyt lähes olemattomaksi. Suomeksi sanottuna hallitus on antanut eläkeläisille lähinnä indeksikorotuksen ja ei ole tosiasiassa antanut juuri minkäänlaista tasokorotusta. Kuitenkin hallitus nyt kulkee tuolla ympäri turuja ja toreja mainostamassa tätä 7 euroaan sikäli kuin kehtaavat kulkea.

Tämä 7 euron tasokorotus on naurettavan pieni verrattuna niihin puheisiin, joita eläkkeensaajat saivat hallituspuolueiden edustajilta, ennen kaikkea keskustan edustajilta, vaalien alla kuulla. Keskustan edustajat lupasivat eläkeläisille ummet ja lammet, ja täällä näkyykin olevan sankoin joukoin keskustan eduskuntaryhmän edustajia paikalla puolustamassa näitä eläkeläisille annettuja lupauksia. Keskusta lupasi palauttaa kansaneläkkeen pohjaosan, joka oli leikattu — ei ole palannut. Keskusta lupasi poistaa taitetun indeksin — ei ole poistunut, päinvastoin se on ulotettu kaikkiin eläkkeensaajiin. Kolmanneksi, keskustan eläkeläiskellokas, nykyinen ministeri Hyssälä, lupasi eläkeläisille 300 euron, siis 300 euron, tasokorotuksen kansaneläkkeisiin, ja nyt Hyssälän hallitus, hallitus, jossa hän on ministerinä, tarjoaa ja on päättänyt 7 euroa. Olen aikaisemminkin kysynyt, kuinka suuri kuilu voi olla poliitikon lupausten ja poliitikon toteutusten välillä ennen kuin poliitikko menettää uskottavuutensa. (Ed. Brax: 290 euroa! — Ed. Pulliainen: 290 euroa!) Luulen, että ministeri Hyssälän, silloisen kansanedustaja Hyssälän, kohdalla ollaan vähintään lähellä tätä rajaa. Luulen, että seuraavien vaalien alla kokoomuslaiset, ehkä vähän muutkin ehdokkaat, voivat tehdä Varsinais-Suomen vaalipiirissä hyvää vaalityötä eläkeläisten keskuudessa ihan vain jakamalla ministeri Hyssälän viime vaalien aikaista moniväriesitettä.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti eläkkeensaajat laajoin joukoin ovat tietoisia siitä petoksesta, joka heitä kohtaan näissä asioissa on tehty.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! En valitettavasti kuullut kaikkia puheenvuoroja, joita presidentin valtaoikeuksista on käytetty. Yleisesti ottaen on askarruttanut se ristiriitaisuus, että muut kuin juristit ovat kaipaamassa perustuslakia apuun, aina yksityiskohtaisempia ja yksityiskohtaisempia säännöksiä perustuslain tasolle esimerkiksi ulkopolitiikan käytöstä tai puolustuspolitiikan käytännön järjestelyistä, ja sitten taas juristina joudun olemaan toppuuttelemassa tällaisia pyrkimyksiä. Meillä on harvinaisen pitkälle meneviä määräyksiä ulkopolitiikan johtamisesta perustuslain tasolla, jos vertaa eri maiden perustuslakeja. Se on aivan riittävästi sanottu, kun siellä sanotaan, että ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, ja toisaalla kerrotaan, että Euroopan unionin politiikka on taas valtioneuvoston käsissä.

Näistä perustuslain raameista löytyy valtiokäytännölle tilaa kehittyä, ja siihen pitäisi minun nähdäkseni entistä useamman toimittajan tai muun arvioitsijankin huomionsa kiinnittää, että ei kaikkea pidä kirjoittaa yksityiskohtaisesti lakiin, varsinkaan perustuslakiin, vaan pitää jättää sitä luontaista toiminnan varaa perustuslain soveltajille, keskeisille valtioelimille.

Jos ajatellaan vanhan perustuslakimme aikaa, niin se mahdollisti kirjaimessaan, kun oli keskitetty presidentille päätöksenteko, hyvin erityyppiset vallankäytön mallit. Oli presidenttejä, jotka täysin luovuttivat ulkopolitiikan johtamisen ulkoministerille tai ajoittain pääministerille, ei ollut presidentillä oikeastaan lainkaan omaa ulkopoliittista roolia, ainoastaan ehkä yksittäisiä päämiesten tapaamisia muiden maiden edustajien kanssa. Toisaalta se mahdollisti laitoja myöten presidentin vallankäytön joissakin historian jaksoissa.

Nyt on olennaisesti kapeammaksi rajattu tämä tulkinnan eroavuus. Alue, jolla voidaan liikkua, on olennaisesti kapeampi, ja siitä kyllä löytyy ihan riittävästi ratkaisuja erilaisiin historian tilanteisiin. Eli ensimmäisenä ruvettaisiin taas huutamaan perustuslain uudelleenmuotoilua, kun vasta viisi vuotta on kulunut sen voimaansaattamisesta. Nyt esillä olleista asioista Euroopan unionin nopean toiminnan joukkojen muodostamista koskevassa päätöksenteossa on kysymys tavallisen lainsäädännön alaan kuuluvasta kysymyksestä: mitenkä kirjoitetaan Suomessa sitten se päätöksenteon malli siten, että se sopii näihin perustuslain raameihin. Se saattaa, jos siellä poiketaan jonkun yksityiskohdan osalta, vaatia jotain teknistä muutosta, mutta tähän suureen kehikkoon ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisesta tai ylipäällikön tehtävistä ei tarvita sen takia muutoksia, mitä nyt yhteisten Euroopan unionin päätösten takia valmistellaan. Pitäisi kaikessa rauhassa odottaa, että siitä valmistellaan mallit, ja sitten arvioidaan, miten se malli mahdollistaa eduskunnan täysimääräisen osallistumisen, miten se mahdollistaa presidentin toiminnan Puolustusvoimain ylipäällikkönä ja sitten taas valtioneuvoston johtoroolin Euroopan unionin politiikan, myös turvallisuuspolitiikan, toteuttajana ja toimeenpanijana.

Vastaavasti tässä Eurooppa-neuvoston kokoonpanossa on kysymys siitä, miten Euroopan unionin normeja sovelletaan Suomen perustuslain oloissa, miten Suomen perustuslaki toimii suhteessa näihin yhteisiin eurooppalaisiin määräyksiin. Nykyisellään Eurooppa-neuvosto on käsitellyt sekä puhtaasti Euroopan unionin asioita että sitten Euroopan unionin jäsenmaiden välisiä kysymyksiä, jotka ovat siis periaatteessa ulkopolitiikkaa kunkin jäsenmaan kannalta, eivät Euroopan unionin ulkopolitiikkaa, vaan kunkin jäsenmaan ulkopolitiikkaa. Tämä on mahdollistanut sen tulkinnan, että tasavallan presidentti on osallistunut tarvittaessa näihin kokouksiin.

Nythän on jonkun verran auki, miten totaalisesti Eurooppa-neuvoston rooli muuttuu uuden perustuslaillisen sopimuksen mahdollisesti voimaan tullessa, mutta sinnekin varmaan jää jonkun verran liikkumavaraa. Itse olen useammassa otteessa puhunut siitä, että kehitys luontaisesti menee siihen suuntaan, että Suomen kohdalta tasavallan presidentti jää enemmän reserviin, että lähinnä poikkeuksellisissa tilanteissa, esimerkiksi perussopimusten uudelleen kirjoittamista käsiteltäessä tai erityisteemojen, globaaleihin kysymyksiin liittyvien teemojen, ollessa esillä, presidentin osallistuminen on edelleen perusteltua. Mutta valtioneuvoston toimivalta siis kattaa koko EU-politiikan. Siinä mielessä tämä, jos täällä on väitetty, että pääministeri olisi ikään kuin vajaalla valtakirjalla eduskunnan kuultavana, ei pidä paikkaansa, vaan kyllä pääministeri kertoo koko hallituksen puolesta, mitä viestiä viedään Euroopan unionin toimielimiin ja mitä taas sieltä tulee palautetta tässä keskusteluyhteydessä eduskuntaan päin.

Tämä EU-politiikan kokonaisuus on selvästi valtioneuvoston vastuulla. Sinne kirjoitettiin sitten tämä kuvaus siitä, että niissä taas on valtioneuvostolla se yhteistoimintavelvoite tasavallan presidenttiin päin, että sen pitää aktiivisesti olla yhteydessä tasavallan presidentin kanssa, että tämä ulkopolitiikan kokonaisuus, jossa on kysymys sekä kansallisesta että EU-ulkopolitiikasta, olisi mahdollisimman koordinoitu ja yhtenäinen. Näin on toimittu, ja tämähän on pelannut käytännössä ihan hyvin. Nyt sitten yksittäisten skribenttien innokkuudesta johtuen, kun siis haetaan vikaa perustuslaista silloin kun itse asiassa halutaan toisenlaista ulkopolitiikkaa, esimerkiksi jossakin asiakirjassa toisenlaista linjaa, haetaan sitten tämmöinen muodollinen peruste tälle voimakkaalle kritiikille, ja se on melkoista varjonyrkkeilyä, ja toivoisin, että siinä suhteessa olisi avoimempaa argumentaatiota käsillä.

Me emme tarvitse jatkuvaa perustuslakikeskustelua. Sen sijaan on varmasti paikallaan keskustella siitä, miten Suomen etua erilaisissa tilanteissa erilaisilla foorumeilla parhaiten ajetaan ja miten myöskin perustuslain keskeisimmät ideat, enemmistöparlamentarismi, eduskunnan asema vallan ylimpänä käyttäjänä, toteutuu tätä poliittista järjestelmää pyöritettäessä. Mutta siinä ei tarvita jatkuvaa ronkkimista tasavallan presidentin asemaan nähden, vaan aivan tämmöistä rauhallista parlamentaarista kehitystyötä.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeusministerin puheenvuoro oli erittäin rakentava ja erittäin hyvä. Mielenkiintoista oli se, että hän totesi, että presidentti vähitellen jää myöskin huippukokousten osalta reserviin, ja tähän varmasti kehitys vähitellen johtaakin. Olemme varsin pitkälti samaa mieltä siitä, että perustuslaki ei koskaan voi olla kovin yksityiskohtainen, siinä täytyy olla tiettyä liikkumavaraa. Mutta kuitenkin on syytä ehkä kysyä sitä, pannaanko perustuslaki aivan sellaisenaan toimeen nykyisellään. Jos on Eurooppa-neuvoston kokous ja siellä puhutaan unionin yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, niin eikö niin, oikeusministeri, että silloin pääministeri on se, jonka näistä asioista pitäisi käyttää Suomen puheenvuoro? Olette aivan oikeassa, että silloin jos meillä on perustuslaillinen sopimus, jossa osapuolina ovat kaikki EU-jäsenmaat, se on foorumi, jossa presidentti käyttää puheenvuoron, koska silloin tehdään kansalliset sopimukset.

Mielenkiintoinen on sitten kysymys siitä, että jos EU:n päämiehet kokoontuvat ja puhuvat esimerkiksi Yhdysvaltain presidentille, niin silloin jos puhutaan Euroopan unionin näkemyksistä, pitäisikö pääministerin vain presidentin käyttää se puheenvuoro. Jos puhutaan Suomen näkemyksistä Venäjä-politiikasta, silloin on täysin selvää, että presidentti puhuu. Nämä ovat kysymyksiä, jotka ovat hyvin vaikeita, mutta joissa kuitenkin pitäisi olla selkeät (Puhemies: Aika!) toimintalinjat, että osataan toimia oikein.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkin omalta osaltani olen sitä mieltä, että ministeri Koskisen puheenvuoro oli hyvin tasapainoinen, ja olen lähes kaikesta samaa mieltä. Ainoa, mikä siitä jäi puuttumaan, ja ymmärrän, että ministeri meni tämän jatkoselvittelyn taakse, on kyllä se, mihin myös ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari on kiinnittänyt huomiota, että eihän voi olla niin, että pääministerin rooli olisi jonkinlainen juoksupojan ja tulkin rooli tasavallan presidentin ja ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan välillä, jossa hän kertoisi, että sitten se presidentti sanoi sitä ja tätä ja tätä. Ja vastaavasti, kun hän käy kuitenkin keskusteluja ennen tärkeitä Eurooppa-neuvoston kokouksia sekä ulkopolitiikasta ulkoasiainvaliokunnan kanssa että sitten suuren valiokunnan kanssa, että hän sitten taas juoksupoikana tai -tyttönä juoksisi tasavallan presidentille kertomaan, että sitten ne valiokunnan ihmiset reagoivat näin ja näin ja tämmöinen kannanotto sieltä tuli. Tästä syystä olen varma, että tämä tasapainoinen pohdinta lopulta tulee siihen tulokseen, että silloin kun Eurooppa-kokouksissa on näistä asioista kysymys, Suomen puheenvuoron pitää pääministeri, joka myös sitten keskustelee eduskunnan asianomaisten valiokuntien kanssa.

Outi Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä ja yhdyn niihin kiitoksiin, joita esitettiin, että oli erittäin selkiyttävää, että ministeri Koskinen käytti täällä puheenvuoron.

Otan yhden esimerkin elikkä tämän presidentti Bushin vierailun nyt Euroopan unionissa. Tämähän on varsin mielenkiintoinen. Nyt on kritisoitu sitä, oliko oikein, että presidentti käytti tämän minuutin mittaisen puheenvuoron siellä. Kyseessä ei ollut siis EU:n ja USA:n välinen huippukokous, vaan oli presidentin vierailu. Me saimme tästä suuressa valiokunnassa selvityksen pääministeriltä ennen sitä kokousta, että oli varauduttu riippuen aihepiiristä juuri tämän meidän perustuslakimme lähtökohdan mukaan, että ulko- ja turvallisuuspolitiikassa valtioneuvosto ja presidentti toimivat yhdessä, ja näin tapahtui. Tämä osoitti selvästi, että se toimi. Presidentti Halonen käytti tämän minuutin puheenvuoron, joka ehkä oli vähän pidempi kuin minuutti, ja nimenomaan kommentoi Venäjä-kysymystä, joka on siis selvästi tällainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen kysymys.

Mutta, arvoisa puhemies, minä myönnän aivan reilusti, ja palaan siihen myöhemmin, että minä kyllä epäilin nimenomaan kokoomuksen motiiveja tämän keskustelun osalta. Jos kysymys on todellakin vain järjestelmien toimivuudesta ja siitä, niin kuin ed. Sasi täällä totesi, että katsottaisiin eri asteet, se sopii erittäin hyvin, mutta minä tulkitsen kyllä, (Puhemies: Aika) että teillä on ollut nimenomaan vaalikeskustelua.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan samalla tavalla: kyllähän tässä näyttää olevan eräällä tavalla pyrkimys herättää ja heittää tällaista epäilyksen varjoa myös tasavallan presidentin toimintaa kohtaan, ja sehän ei voi olla oikein eikä järkevää.

Kun ministeri Koskinen totesi siitä, että täytyy täsmentää, joudutaan täsmentämään näitä pelisääntöjä koskien valtioneuvoston roolia, koskien tasavallan presidentin ylipäällikköroolia, sitten eduskunnan täysivaltaista päätöksentekoa, kun puhutaan taistelujoukkojen operaatiosta, niin mielellään olisi tietysti kuullut tai haluaisi tietää, mikä on esimerkiksi oikeusministerin tämänhetkinen käsitys ja mitä hän tarkoittaa tässä yhteydessä eduskunnan täysvaltaisella roolilla päätöksenteossa, tarkoittaako se silloin sitä, että yksittäiseen operaatioonkin lähtöpäätös syntyisi asiallisesti täällä suuressa salissa, vai millä muulla tavalla tämä eduskunnan täysimääräinen vaikuttaminen voidaan toteuttaa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Koskisen puheenvuoron johdosta totean ensinnäkin, että itse olin lähestulkoon kaikesta hänen sanomastaan samaa mieltä. Varsinkin puheen alkupuolen osalta voin kaikkeen yhtyä. Mitä tulee sitten tähän käytäntöön, miten käytäntö seuraa näitä tulkintalinjauksia, joita on tehty, niin siitä pitää sanoa, että en riittävän hyvin edes itse sitä ihan tarkalleen tunne.

Mitä sitten tulee näihin tulkintakysymyksiin, niin jotta osoittaisin, ettei tämä ole ihan helppoa, niin minä taas kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä oli oikein, että presidentti Halonen käytti puheenvuoron tässä USA—EU-tapaamisessa, koska oma tulkintani on se, että siinä ei ollut kyse Euroopan unionin puitteissa tapahtuvasta esiintymisestä, vaan näen niin, että siellä Euroopan unionin jäsenmaat tapasivat Yhdysvaltain presidentin, (Ed. O. Ojala: Sitäkin epäiltiin!) ja kun näin on, niin katson, että se kuuluu tämän niin sanotun yleisen ulkopolitiikan piiriin eikä unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan piiriin, vaikka siinä kyllä koordinoitiin, sen tiedän, näitä unionin piiristä tulleita puheenvuoroja.

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvin monimutkaista, mutta totean vain toisin kuin ed. Outi Ojala, että mielestäni aihepiiri ei ratkaise vaan se ratkaisee, että unionin puitteissa tapahtuva yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluu valtioneuvoston piiriin ja Suomen suorat suhteet Yhdysvaltoihin, vaikka niissä puhuttaisiin traktoreista, kuuluvat presidentin toimivallan piiriin.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valtaoikeudet on aina mielenkiintoinen kysymys. Tuolla Pohjois-Karjalassa kierrellessä yhtään tämmöistä henkilöä en ole tavannut, joka olisi riisumassa presidentiltä nykyisiä valtaoikeuksia huonompaan suuntaan. Siinä mielessä ihmetyttävätkin ainakin edustajat tuolla oikealla ja se, mihin nämä pyrkimykset perustuvat, mutta en aio siihen sen enempää puuttua, koska voi niinkinpäin todeta tässä, jotta tämmöinen valtapoliittinen keskustelu ei oikein tuommoista köyhempää kansaa hirveästi kiinnosta. Heitä kiinnostaa, mitenkä he pärjäävät omassa elämässään ja miten saavat palveluita yhteiskunnalta.

Ennen kuin lähden muihin asioihin, voisi todeta ed. Satosen huolesta kihlakuntauudistuksesta, joka on kanssa hallintoa. Muistan hyvästi, kun aikanaan käsiteltiin tätä kihlakuntauudistusta ja useammassakin otteessa. Joskus vuonna 2000 mahtoi olla, kun totesin, jotta hallintovaliokunta on ominut semmoisen hallinnonsuojeluvaliokunnan mandaatin, jotta jos jotain muutoksia esitetään, niin heti lähdetään torppaamaan, että ei tämmöistä voi tehdä. Silloin täällä oli poliisimies ed. Erkki Kanerva, tuolla peräpenkissä istui, ja muistan hänen kommenttinsa ja luotan hänen asiantuntemukseensa, kun hän silloin rikoskomisariona pitkään olleena totesi, jotta tuolla poliisipuolella on kyllä hallinnon osalta karsimista. Silloin uskoin hänen ajatukseensa siitä. Tarkkaan en tiedä, mitä tässä nyt tullaan ajamaan eteenpäin, mutta ed. Erkki Kanervan kuvaus oli sen oloinen, jotta silloin on rahaa lisätty vuosittain — muistan hyvästi, kun Lipposen hallituksen aikaan aina keskusta täällä vaati lisää poliisirahoja, kovasti lisää poliisirahoja — mutta sinne kentälle ei niitä poliiseja hirveän paljon tullut lisää, vaan ne rahat hukkuivat sinne hallintoon. Jostain syystä, kun saatiin tilasto, niin sinne kentälle ei ollutkaan oikeata turvallisuutta vahtimaan tullut montakaan vaan sinne moniputkiseen ja -portaiseen hallintoon: he jäävätkin sinne erinäköisiin koppeihin tutkimaan papereita ja pyörittelemään paperinippuja.

Sen takia minusta tämä olisi joskus hyvä käydä ihan oikeasti läpi, jotta mikä on tämä pelin henki, voidaanko se tehdä sillä tavalla, että sitä hallintoa karsitaan oikeasti, sitä työtä, mikä tehdään seinien sisällä ja lämpimissä oloissa. Onhan se tietysti aika ilkeätä hommaa, kun tuolla sateessa joutuu katselemaan nuita pahantekijöitä, mitä siellä mahtaa ollakin, mutta se kai olisi se poliisin oikea tehtävä kuitenkin ja se hallinto mahdollisimman kevyt.

Sitten tämmöisiin köykäisempiin taikka tämmöisiin hellempiin, hennompiin asioihin, jotka koskettavat ihmisiä.

Täällä on puhuttu omaishoidosta, ja ed. Huotari innoitti vielä jotain sanomaan. Ed. Huotari on siinä mielessä kanssa oikeassa, että tällä hetkellähän tässä ei ole tehty oikeastaan viilaustakaan vielä siihen suuntaan, mitä olisi toive. Mutta siinä ed. Huotarin kanssa olen vähän eri mieltä — onko se sosiaalineuvos vai mikä titteli tällä Elli Aaltosella mahtaa ollakaan — että Aaltonen teki hyvän raportin, ja kunhan nyt nekin toteutettaisiin tässä ja saataisiin toivon mukaan jopa tällä hallituskaudella ainakin osa. Sen tiedän, jotta halukkuutta ei ilmeisesti hirveän paljon ole lähteä viemään eteenpäin, mutta siinä oli semmoisia eväitä omaishoidon hoitajien ja hoidettavien aseman korjaamiseksi, jotta se huomattavasti veisi eteenpäin sitä ja tekisi houkuttelevammaksi koko omaishoidon ja poistaisi eriarvoa eri kuntien omaishoitajien välillä ja hoidettavien välillä.

Toivon mukaan siitä nyt hallitus ottaisi jo tulevan vuoden budjettiriihessä esille joitakin asioita, jos niitä kertaheitolla ei kaikkia vietäisi läpi. Tiedän, että se on iso työ ja vaatii lainsäädäntöä useammalla sektorilla. Tiedän senkin, jotta Kelalle tämän omaishoidon tuen maksaminen on niin kuin oman puheensa väärti ja kova pala sinällään, kun puhutaan aina Kelan rahoituksen puutteesta, mutta ainoastaan sillä turvattaisiin se, jotta kuntien välillä omaishoitajat ja hoidettavat olisivat tasavertaisia eikä tulisi siitä kyse, jotta riittääkö jossakin kunnassa raha.

Nimittäin tällä hetkellähän on sillä tavalla, jotta omaishoidosta oleva laki ei velvoita kuntaa järjestelemään sitä ollenkaan, jos ei budjettiin varata rahoja, ja yksi esimerkki on Juuassa. Meillä Pohjois-Karjalassa Juuan kunnassa poistettiin budjetista kaikki rahat ja ilmoitettiin tämän vuoden alusta, jotta yhtään omaishoidon tukea ei makseta. Jokainen voi miettiä, onko se miten fiksu päätös, mutta tämmöinen päätös siellä on olemassa, ja näille omaishoitajille tuli niin kuin kylmä suihku sieltä, se vaan ilmoitettiin näin. Itse olen selvittänyt asiaa, ja kyllä näin kuulemma on, jotta ei ole olemassa keinoja, millä tavalla kunta joutuu vastuuseen — vaikka laki on olemassa — jos ei ole rahoja. Sitä vain voi kysyä sillä tavalla, että mitä se kunnalle mahtaa maksaa se juttu. (Ed. Huotari: Mikä puolue johtaa siellä?) — Kyllä se sattuu olemaan johtohallituspuolue, jos ed. Huotari kysyy, kuka on johtavassa asemassa. — Tämä on sillä tavalla ikävä esimerkki.

Siitä on tehty kirjallinen kysymys. Katsotaan, mitä saan vastaukseksi. Se on nyt jo kolme viikkoa varmaan sisällä ollut, ja minusta se kuvaa sen omaishoidontukilain onttoutta kokonaisuutena: on laki olemassa, mutta jos kunta ei varaa rahoja, niin ei tarvitse järjestää mitään. Mutta se tulee maksamaan sille kunnalle. Minä veikkaan niinpäin, että kyllä ne huomaa sen vielä tuossa vuoden lopulla tai tilinpäätöksen yhteydessä viimeistään, jotta miten paljon se on vaikuttanut sitten kustannuksiin siinä mielessä, kun siellä on laitoksiin siirtyneitä ihmisiä. Tosin siellä laitospaikatkin on sen verran tiukassa, että en tiedä, miten he hoitavat sitten jutun. Mutta tämmöistä tapahtuu, ja sen takia minusta omaishoidontukilakia pitäisi täsmentää ja katsoa näitä muotoja, mitä tässä kaiken kaikkiaan tapahtuu ja millä tavalla saisi yhdenvertaisuutta maan sisällä tässä omaishoidossa.

Sitten sosiaali- ja terveyspuolen osalta — muutkin ovat käyttäneet samasta aiheesta puheenvuoron — tässä on tämä työttömyysturvan peruspäiväraha. Täällähän valiokunta toteaa, jotta tätä lausumaa ei vielä pyyhkäistä pois, vaan sitä pitää tarkastella ja nähdään vielä tarpeellisena myös toteuttaa. Toivon mukaan nyt sitten tapahtuu tuossa budjettiriihen yhteydessä, että työmarkkinatukeen saadaan sitä tasokorotusta ja se työmarkkinatuen määräaikaistaminen, joka on tulossa, saataisiin kauniisti kaadettua nurin. Sillä ei nimittäin ongelmia ratkaista, se tuo lisää ongelmia kuntiin. Tiedän omassa maakunnassani ne kuntien vaikeudet ja mahdollisuudet järjestää aktiivitoimia. Jos siellä niitä mahdollisuuksia nyt olisi ollut olemassa, niitä varmasti olisi järjestetty.

Joissakin kunnissa, nyt pitää todeta, on suhtauduttu tietysti kaikkeen nihkeästi, mutta antaa todelliset mahdollisuudet kaikille yli 500 päivää työttöminä olleille on mahdottomuus, ja toisaalta ne toimenpiteet pitäisi järjestää ennen sitä 500:aa päivää, mieluummin heti kun jää työttömäksi. Siinä tulee se ristiriita: Kunnassa käydään laskemaan, jotta järjestetään just sille, kuka käy tipahtamaan yli 500 päivän, ja odotetaan, kunnes kukin on sitten 500 päivää työttömänä, niin aina sitten järjestetään. Sehän tarkoittaa pitkittyvää työttömyyttä, ja silloin se ajattelu, mikä työmarkkinatukiuudistuksessa on pohjana, lähtökohtana, että sillä saataisiin jotain parempaa aikaan, ei toteudu, ja tämä voi johtaa jopa huonompaan lopputulokseen ja pitkittyvään työttömyyteen. Kunnat osaavat nimittäin laskea senkin puolen, mikä on taloudellisesti edullisinta. Ne eivät välttämättä katso sillä tavalla, mikä on sen ihmisen tai työllisyyden kannalta edullista.

Sitten yhteen asiaan, josta myös ed. Huotari totesi aivan hyvin tässä. Itse olen tässä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, ja silloin pohdittiin aika perusteellisesti, mitä lausuttaisiin tässä yhteydessä sitten työllisyyskehityksestä ja työllisyyskertomuksen osalta. Päädyttiin semmoiseen lopputulokseen, en tiedä onko se hyvä, mutta se lopputulos oli se, että tuossa yhteydessä ei hirveän paljon lähdetä lausumaan erinäköisiä toimenpiteitä, vaikka tiedetään se, mitä on tapahtunut — työllisyyskehitys ei ole ollut hirveän myönteinen — kun meillä on samanaikaisesti työelämäselonteko tulossa tänne eduskuntaan. Oli kuultu tuossa ennen joulua pitkä lista asiantuntijoita ja yhä jatketaan vielä, ja tarkoitus on tehdä perusteellinen työ ja siinä löytää ne semmoiset palikat käyttöön, joilla voisi olla tulevaisuuden osalta myös Suomen työllisyyskehitykseen myönteistä vaikutusta.

Tällä hetkellä kun tiedetään, mitä tapahtuu kautta maan, millä tavalla työvaltaiset alat siirtävät tuotantonsa tuonne kauemmas halpamaihin, Karjalaan tai tänne EU:n halvempiin maihin, niin kyllä siinä jollakin tavalla taistellaan semmoisten asioiden kanssa, jotta varmasti helppoa ratkaisua ei löydetä siihen. Tähän tarvitaan nimittäin kaikki tahot.

Tänään viimeksi kuultiin työministeriön edustajaa tuolla valiokunnassa, ja hienoja sanoja nämä ovat: luova ja innovatiivinen Suomi. Mutta kun työnantajat eivät jää odottamaan sitä luovuutta ja innovatiivisuutta, vaan menevät katsomaan, mitä eurot ovat tunnissa ja mitä sotukulut siinä sivulla, niin se tarkoittaa sitä, että jos me emme saa työantajapiiriä tähän mukaan — palkansaajat ovat jo osoittaneetkin tuposopimuksessa vastuullisuutensa — niin ei tässä hirveän isoja uusia avauksia tule olemaan, semmoisia, jotta nyt hetkessä työllisyys saataisiin parannettua sillä tavalla, mitkä tavoitteet ovat olemassa. Voi olla, että hallituskauden lopulla katsotaan, paljonko työpaikat ovat vähentyneet, kun tuossa mennään kaksi vuotta eteenpäin siitä tilanteesta, kun lähdettiin kaksi vuotta sitten hallitukseen.

Mutta toivon mukaan tämä ei ole toteutuvaa, tämä on minun pessimismiäni, ja sen takia odotan, että tämä työelämäselonteko tulisi antamaan ne palikat, koska siinä on elementtejä olemassa. Varmaan sitä kautta tulee sitten tähän hallituksen kertomukseen semmoinen jatkokertomus, joka on vähän laajempi, ja jokainen pääsee osallistumaan tässä salissa sitten sen kertomuksen käsittelyyn.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Itse en ole sellainen valtiosääntöasiantuntija, että lähtisin kovin paljon ruotimaan äskeistä keskustelua presidentin valtaoikeuksista. Sen haluaisin vaan sanoa, että itse olen nähnyt kyllä asian aivan toisinpäin eli olin niitä harvoja, jotka silloin puolsivat presidentin valtaoikeuksien säilyttämistä. En muista, oliko meitä kolme vai neljä, jotka olimme sillä kannalla, ja olen yhä edelleenkin samalla kannalla. En voi ymmärtää lainkaan näitä viime päivinä esillä olleita kannanottoja siitä, että yhä enemmän presidentiltä otetaan valtaa pois. Sanottakoon niin, että näin myöhäsyntyisesti ehkä sitten kokoomus saa kuninkaan, jonka nimi on presidentti ja jolla ei ole mitään tehtäviä. Minun mielestäni maassa voi olla halvempiakin nauhanleikkaajia, joilla on tällainen esikunta, eli silloin pitää pohtia asiaa myös ihan toiselta pohjalta ainakin minun mielestäni.

Herra puhemies! Kun yritin saada vastauspuheenvuoroa, niin tarkoitus oli kommentoida ed. Satosen puheenvuoroa. Jonkin verran voin tässä yhteydessä lähteä liikkeelle siitä, mitä ed. Lahtela käsittämättömästi täällä totesi. Minun mielestäni ed. Lahtelan olisi hyvä käydä tänä päivänä perehtymässä poliisitoimintaan myös siellä Pohjois-Karjalassa, kuinka paljon on ylimääräisiä hallintokuluja siellä niillä alueilla, mihin poliisin pääsy paikalle kestää noin 1,5—2 tuntia. Minun mielestäni ed. Lahtelalla olisi kyllä työmaata myös sillä puolella sitten. Siihen, mitä entinen ed. Kanerva täällä totesi, niin kuin ed. Lahtela tietää, syyt saattoivat olla hieman jossakin muussa kuin varsinaisessa hallinnossa, että hän oli tätä mieltä.

Tässä hallintovaliokunnan lausunnossa, joka on liitetty perustuslakivaliokunnan mietintöön, on mielenkiintoisella tavalla otettu esiin se, millä tavoin eräs ministeriö on toiminut. Tässä ei puhuta lainkaan, ed. Lahtela, sisäasiainministeriön hallinnonalasta, vaan oikeusministeriön hallinnonalasta. Olen puuttunut muutamassa kannanotossa nimenomaan siihen, millä tavoin oikeusministeriö on nykyisen kihlakuntalain aikana lähtenyt yhdistelemään eri alueita vastoin eduskunnan hyväksymää lausumaa — tämä on minun oma tulkintani — eli on yhdistetty piirejä. En tiedä, mikä on ollut tarkoitus, mutta tosiasiallisesti palvelut ovat heikentyneet erittäin paljon eli palvelut ovat hyvin kaukana, on etäännytty siitä, missä aikaisemmin on oltu. Tämä koskee niin syyttäjätointa kuin ulosottotointa, ja myös käräjäoikeuksia on uudistettu.

Minun mielestäni olisi ollut paljon järkevämpää odottaa selontekoa ja sen jälkeen, kun eduskunta ottaa kantaa, silloin tehdä yhdessä niitä ratkaisuja, koska minä en näe mitään järkeä sellaisessa toiminnassa, että käräjäoikeuden toimialue on toinen kuin syyttäjän ja samalla myöskin toinen kuin poliisihallinnon eli niin sanotun kihlakunnan. Eli niitten pitää olla minun mielestäni yhtenäiset, silloin saadaan tehokkuutta, ja myöskin pitää ottaa huomioon se, että uuden esitutkintasysteemin mukaan syyttäjä toimii määrätyiltä osin tutkinnanjohtajana. Minun mielestäni nyt, vaikka täällä valitettavasti ei ole yhtäkään keskustan edustajaa paikalla, heidän kyllä pitäisi seurata hyvin tarkkaan ministeri Mannisen toimintaa, kun olen kuullut, että viime kaudella hallintovaliokunnassa — ilmeisesti näin oli — nykyinen ministeri, silloinen kansanedustaja Manninen oli erittäin tehokkaasti torpedoimassa muun muassa ja ihan oikein silloisen ministerin Itälän muutamia hankkeita, jotka eduskunta sitten jäädytti taikka lähinnä hallintovaliokunta unohti laatikkoon. Nyt minun mielestäni kyllä keskustapuolueella on kova paikka vartioida ministeri Mannisen toimia siinä, millä tavoin selontekoa ... (Ed. Pulliainen: Ovat vartioimassa parasta aikaa!) — Ilmeisesti, ed. Pulliainen, näin on. — Oman osansa joutuu tästä kantamaan ministeri Rajamäki, jonka sektoriin kuuluu tietysti poliisitoiminta määrätyiltä osin.

Ministeri Koskisen halukkuutta nimenomaan tällaiseen yhteistoimintaan minulla on suuri syy epäillä, koska hän on toiminut sillä tavoin kuin on toiminut. Muun muassa tämän vuoden alusta on muutamia käräjäoikeuksia yhdistetty, mistä on seurannut myös syyttäjätointen käsittämätöntä silpomista niin pieniksi, että niillä ei ole mitään toimintamahdollisuuksia, eli se tarkoittaa sitä, että sielläkin joudutaan nyt tekemään pakon sanelemana sitten uusia ratkaisuja taas.

Arvoisa herra puhemies! Tänään on myöskin eräs merkittävä vuosipäivä, eli 1.3. tulee kuluneeksi yksi vuosi siitä, kun uusi alkoholivero astui voimaan. Muistan niitä puheita, kuinka muun muassa keskustapuolueenkin taholta puolustettiin ratkaisua, kun me muutamat rohkeat uskalsimme epäillä, että nyt alennus väkevien osalta on liian kova. Silloin sanottiin, että ei pidä paikkaansa, nimenomaan näin tulee toimia. Mutta ainakin niiden tietojen mukaan, mitä tähän mennessä on saatu, myös nuorison keskuudessa on vähentynyt se "tapa", joka saatiin silloin aikaiseksi aikaisemmalla politiikalla, eli nuoriso oli mieluummin viini- ja olutlinjalla, kun taas nyt näinä aikoina ainakin monien tutkimusten ja selvitysten mukaan käyttö on siirtynyt väkeviin. Se ei ole ainakaan minun mielestäni oikea suunta. Nythän eri tahoilta on tullut esiin sitä, myöskin hallituksen taholta, että alkoholiverojärjestelmää pitäisi muuttaa eli palata ainakin osittain siihen entiseen käytäntöön, mutta saa nyt nähdä, mitä hallitus eduskunnalle tuo.

Ihan lyhyesti voisi todeta sen, että erään tilaston mukaan, joka on myöskin mainittu täällä mietinnössä, vappuna 2004 jäi rattijuopumusrikoksista kiinni 99 tapausta enemmän kuin edellisvuonna, kun oli voimassa vanha laki, eli nyt jäi 338 yhtenä päivänä. Se minun mielestäni osoittaa, vaikka tämä nyt on vain yhden päivän osalta, sitä, että ainakaan alkuvaiheessa suomalaiset eivät ole olleet ihan kypsiä siihen, että väkevä viina on niinkin halpaa kuin tällä hetkellä on.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vielä se, että eräässä asiassa voin olla kyllä ed. Esa Lahtelan kanssa ihan samaa mieltä, nimittäin omaishoidon osalta. Tällä hetkellä tilanne on täysin kestämätön siinä, että eri kunnissa sovelletaan erilaista käytäntöä omaishoidon tukeen, millä kriteereillä se hyväksytään ja mitä palkkiota siitä maksetaan. Minun mielestäni, niin kuin olen täällä useamman kerran todennut, eduskunnan oikeusasiamiehen tulisi kyllä puuttua asiaan. Vaikka kyse ei olekaan niin sanotusta subjektiivisesta oikeudesta, kuitenkin, kun se minimitaso on määritelty asetuksessa, sitä kyllä kuntien ainakin tulisi noudattaa.

Petri Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Muistan myös ed. Vistbackan tavoin hyvin sen keskustelun alkoholiverosta, ja nyt seuraukset ovat nähtävissä. Hallitus tässä kertomuksessaan kertoo, että lopulliset ratkaisut ja johtopäätökset tehtäisiin vasta ensi kesänä. Veikkaus on se, että asiassa jonkin verran palataan siihen eduskunnan vähemmistön tahtoon, joka äänestyksessä täällä näkyi.

Ihmettelen myöskin ed. Lahtelan mielipidettä siitä, että poliisitoimessa olisi tällä hetkellä liikaa hallintoa. Esimerkiksi se kihlakunta, jossa ed. Vistbackan kanssa toimimme, Lapuan kihlakunta, on yhdistetty sellaisista nimismiespiireistä kuin Alajärvi, Evijärvi, Härmä, Kauhava, Lapua. Näistä se on muodostettu, mutta hallintoa siellä ei enää ole jäljellä kuin yksi poliisipäällikkö ja yksi apulaispoliisipäällikkö ja apulaispoliisipäällikkökin istuu tällä hetkellä täällä. Hallintoa ei ainakaan tällä alueella ole ollenkaan liikaa, ja matkat yhdessä vuorossa ovat noin 600—700 kilometriä parhaimpina öinä. En tiedä, missä ovat ne möröt, mitä ed. Lahtela hakee poliisitoimen hallinnosta.

Arto  Satonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Vistbacka ja ed. Salo aivan hyvin toivat esille sen, minkä itsekin halusin sanoa, että on kyllä täysin mahdoton ymmärtää ed. Lahtelan puheenvuoroa. Siellä ei todellakaan ole kyse silloin hallinnon säästämisestä, jos näitä pienimpiä yksiköitä pistetään kiinni, kun siellä ei kyllä kovin paljon sitä hallintoa ole. Tämä oli erityisesti siinä mielessä suuri pettymys, kun mielestäni ed. Lahtela täällä usein on pystynyt käyttämään myöskin omaa järkeään eikä pelkästään julistamaan näitä sosialidemokraattien näkemyksiä, mutta nyt kävi niin, että hän ihan sitä sosialidemokraattien tällaista peruslausetta hallinnon tehostamisesta palvelujen kustannuksella toi esille, joka ei pidä paikkaansa.

Sanon vielä yhden asian. Alue- ja hallintopoliittinen ministerivaliokunta oli edellisessä hallituksessa keskeisessä roolissa, ja nimenomaan kokoomuksen ja vasemmistoliiton taholta pystyttiin estämään jo silloin tämä kihlakuntauudistuksen eteneminen, ja myöskin hallintovaliokunta oli toki merkittävä.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aikanaan, kun tätä lakia käsiteltiin täällä eduskunnassa, ministeri Itälä kyllä sen esitteli. Minä ymmärtäisin, että hänhän oli kokoomuslainen ja on varmaan nytkin ihan kokoomuslainen. Minä uskoin kyllä ministeri Itälää. Kehuin vielä, että kaikissa muissa asioissa olin eri mieltä Itälän kanssa, mutta tässä voi olla samaa mieltä. (Ed. Salo: Kihlakuntauudistus tehtiin ennen Itälän aikaa!) Minä ymmärsin, että Itälä kyllä tunsi tämän aiheen.

Täällä oli ed. Kanerva aikanaan tässä peräpenkissä, Erkki Kanerva. Kyllä minä luotin hänen asiantuntemukseensa. Hän on ollut poliisina koko ikänsä, oli lähellä laillista eläkeikää ja jäikin eduskunnasta eläkkeelle. Hän kyllä kuvasi hyvin selkeitä esimerkkejä siitä, missä sitä hallintoa on ylimääräistä. Minä en ymmärrä, mihin voisi luottaa, jos ministeri täällä perusteli silloin aikanaan, miten hyvä asia on, ja sitten hallinnon suojelijat ovat erikseen, jotka koettavat suojella, että ei mihinkään saa koskea. Minä näen kuitenkin, että se kentällä oleva työ on sitä tärkeintä ja mitä ohkasempi on se yläpää ja paperinpyörittäjäporras, sitä parempi. Kaiken lisäksi muistan hyvin keskustelun: ne ovat vielä kallispalkkaista porukkaa niihin nähden, jotka tuolla räntäsateessa katsovat ylinopeuksia ja kyttäävät rikollisia.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En viitsi ed. Lahtelan kanssa lähteä väittelemään, mutta totean vaan ja uudistan sen, että olisi ed. Esa Lahtelallekin hyvä käydä tutustumassa, ennen kuin esittää tällaisia täysin perusteettomia väitteitä. Aavistuksen verran tunnen myös itse kyseistä hallinnonalaa ja sanoisin näin, että nyt kerrankin ed. Esa Lahtela on todella harhateillä.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tässä nyt tarkoitus ole ed. Lahtelaa siis teilata, mutta virheelliset käsitykset pitää kyllä korjata.

Ensinnäkin kihlakuntauudistus on tullut vuonna 97 tähän maahan. Siitä kesti useamman vuoden, ennen kuin ed. Itälä oli ensimmäistä kertaa edes ministerinä. Eli tarkistakaa nyt vähän näitä näkökohtia. Tuli poliisilain uudistuksia, jotka liittyivät kihlakuntauudistukseen Itälän aikana, mutta kihlakuntauudistus on tehty aivan toisten ministereiden toimesta kuin ministeri Itälän toimesta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Palaan tähän presidentinvaltaoikeusasiaan. Kansallinen Kokoomus on jännittävä keskustelun avaaja. Tälläkin kertaa ensiksi käytti ed. Sasi puheenvuoron ja totesi, että aihepiiri ei ratkaise sitä, kuka Suomen puolesta puhuu, ja käytti siinä myöskin tämmöistä pariisilaista kilpailukykyesimerkkiä. Sitten meni muutama kymmenen minuuttia, sitten puhui ed. Zyskowicz, ja hän päätti puheenvuoronsa äsken juuri, että aihepiiri ei ratkaise. Tällä tavallahan me olemme siinä tilanteessa, että aina on olemassa oikeassa oleva kokoomuslainen, elikkä silloin on mukava olla viimeksi puhuneen kanssa samaa mieltä.

Mutta muutoinkin olen sitä mieltä, että ed. Sasin äskeinen kannanotto oli aika mielenkiintoinen. Käyttääkseni hänen täällä esille tuomaansa esimerkkiä: Presidenttimme olisi keskustelemassa Jacques Chiracin kanssa, ja sitten meidän presidenttinämme olisi Sauli Niinistö. Chirac tuntee varmasti Sauli Niinistön kilpailukykyeksperttinä ja haluaa nimenomaan kuulla häneltä mielipiteitä. Siihen meidän presidenttimme Sauli Niinistö vastaa, että en voi puhua aiheesta. Sasi on kieltänyt puhumasta.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama asia, jotka liittyvät tähän presidenttikysymykseen ja presidentin valtaoikeuksiin ja työnjakoon presidentin ja valtioneuvoston kesken EU-asioissa.

Ensinnäkin myönnän, kuten jo aikaisemmin avoimesti sanoin, sen, että esitin täällä epäilyjä kokoomuksen motiivista tämän keskustelun herättämisessä, ja toistan sen täältä. Ehkä, toivottavasti olen väärässä, mutta kuitenkin haluan jatkaa tästä sikäli, että täällä epäiltiin myöskin minun ja vasemmistoliiton näkemyksiä näissä asioissa. Sen takia haluan palata siihen, mitä ed. Brax täällä hyvin kuvaili, eli silloin kun perustuslakiuudistus oli perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä, siellä nimenomaan myöskin vasemmistoliiton ed. Esko Helle esitti sitä linjaa, joka on ollut vasemmistoliiton linja, että me olemme olleet presidentin valtaoikeuksien karsimisen kannalla. Ed. Brax kertoi hyvin täällä myöskin sen, minkälainen kompromissi sitten oli se nykyinen perustuslaki, joka meillä on voimassa ja joka on nyt sitten ollut noin viisi vuotta voimassa. On sitten tietysti kysyttävä, onko nyt aika tehdä johtopäätöksiä vai odotetaanko vielä pidemmälle. Mutta monet niistä ongelmistahan, joista nyt tänäänkin on keskusteltu, olivat tiedossa. Kahden lautasen ongelmat ja nämä monet muut olivat jo silloin, kun tämä kompromissi tehtiin.

Esimerkiksi kokoomuksenkaan puolelta ei ole selkeästi vastattu siihen, että nyt me tiedämme, että ei ole eikä tule jatkossakaan olemaan kovin helppoa vetää selkeää rajaa siihen, missä kulkee esimerkiksi Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja kansallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan raja. Se on vähän kuin veteen piirretty viiva, ja tältä osin me emme ikinä saa yksiselitteistä vastausta tähän.

Meillä on nykyinen perustuslaki. Nyt on kysyttävä: Eikö tämä meidän järjestelmämme toimi nyt? Onko tapahtunut jotain haittaa, vahinkoa siinä, että presidentti on edustautunut ja edustanut Suomea, vai ei, vai onko tässä nyt vaan kikkailusta kysymys? Jos on todellisia ongelmia tapahtunut, ne on hyvä tuoda esille. Nähdäkseni ei ole, koska pääministeri Vanhanen on vakuuttanut, että yhteistyö on toiminut hyvin.

Toinen asia on sitten kokonaan se, minkä ed. Brax nosti täällä myös esille, Eurooppa-neuvosto-problematiikka, johon me joudumme sitten EU:n perustuslakisopimuksen yhteydessä palaamaan. Mutta sen osalta täytyy todeta, että kysymys ei ole ollut pelkästään presidentin ja valtioneuvoston tai pääministerin välisistä suhteista, vaan se on ollut vuosia ongelma itse asiassa myöskin suhteessa eduskuntaan. Nimittäin onneksi parannusta on tapahtunut, mutta meillähän oli semmoisiakin vaiheita, jolloin itse asiassa eduskunta ei juurikaan tiennyt kovinkaan tarkkaan, mikä on Eurooppa-neuvoston agenda. Siltäkin osin oli, vaikka pääministeri oli kuultavana ennen Eurooppa-neuvostoa, aika vaikea evästää, kun ei ollut tarkkaa tietoa. Tämä on hieman parantunut, mutta vieläkään se ei ole kovin selkeä. Onneksi uusi perustuslaki nyt tässä suhteessa tekee Eurooppa-neuvostosta sitten toimielimen, jonka osalta sitten myöskin tämä päätöksentekosysteemi toivottavasti selkiytyy.

Sitten aivan lopuksi, arvoisa puhemies, olisin todennut sen, minkä ed. Pulliainenkin tässä totesi: Minä hämmästyin nyt myös kovasti sitä, että ed. Sasi täällä todella voimakkaasti nyt epäili, että presidentti Halonen nyt ei missään tapauksessa voisi Ranskan vierailullaan keskustella kuin vain hyvin kapeasti ja todeta, että tämä ei nyt kuulu hänelle, hänellä ei ole tässä valtuutusta puhua. Eihän se nyt näin voi mennä. Keskustelujahan voidaan käydä. Kysymys on siitä, kuka osallistuu päätöksentekoon ja kuka tekee Suomea sitovia päätöksiä. Tältä osin kokoomuksessa nyt on ainakin kahtalaista ilmaa, niin kuin ed. Pulliaisenkin puheenvuorosta kävi selkeästi esille.

Mutta, arvoisa puhemies, kun tämä keskustelu jatkuu ja kun presidentinvaalikampanjat nyt todellisuudessa pääsevät käyntiin, niin olisi kyllä tietysti hyvä — ja toivottavasti puhutaan asioista ilman henkilöitä — miettiä tulevaisuuteen pitkälle, onko todella sitten niin, että me tarvitsemme perustuslakiin muutoksen, onko kerta kaikkiaan niin, että nykyinen systeemi on sellainen, että se jättää aina ongelmia. Ministeri Koskinen totesi selkeästi, ettei koskaan voida kirjoittaa niin yksityiskohtaista perustuslakia, että siinä määritellään aivan tarkkaan tämä tehtävä. Siinä olen hänen kanssaan ihan samaa mieltä, mutta, kuten sanottu, minusta nykyinen järjestelmä on toiminut hyvin. Voi tulla tietysti aikoja, jolloin valtioneuvoston ja presidentin kohdalle tulee törmäyskursseja, mutta nykyisellään ainakin osa sitä kritiikkiä, jota täällä on esitetty, on mielestäni ihan muuta kuin valtio-oikeudellista kritiikkiä: kuten sanoin, enemmänkin presidentinvaalikampanjaan liittyvää kritiikkiä.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos erittäin ansiokkaasta puheenvuorosta ed. Outi Ojalalle. Presidentinvaltaoikeuskeskusteluhan on silkkaa presidenttipeliä. Pelin aloitti Elinkeinoelämän valtuuskunnan miessakki, joka aloitti nykyisen presidentin arvostelun. Onneksi evalaisten keskustelu oli sellaista heikohkoa koulupoikahuumoria, niin etteivät sitä ottaneet tosissaan muut kuin kokoomuslaiset Sasi ja Zyskowicz. Nyt keskustelun painopistettä on yritetty siirtää tekopyhästi ja viisastelevasti presidentin valtaoikeuksiin. Ulkopolitiikassa on samalla yritetty löytää näennäisiä näkemyseroja. Presidentin valtaoikeuskeskustelu ei ole ainakaan tänään ajankohtaista, koska perustuslain uudistuksesta on vain muutama vuosi.

Mikä olisi muuttunut, ed. Zyskowicz, nykytilanteeseen verrattuna, jos presidenttimme ei olisi osallistunut ulkopolitiikan johtamiseen?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edellisille puhujille vastaisin ensinnäkin, että en ole täällä peräänkuuluttanut perustuslain muuttamista, päinvastoin olen sanonut, että en ainakaan lyhyellä aikavälillä näe mitään tarvetta perustuslain muuttamiseen. Olen todennut, että tämä jako yleisen ulkopolitiikan ja unioniasioiden välillä ei ole ongelmaton mutta se on voimassa olevaa oikeutta ja sen mukaan on elettävä.

Mitä tulee ed. Sasin puheenvuoroon, kun olemme niin läheinen parivaljakko, niin voin hänenkin puolestaan vastata: hän ei sanonut olevansa sitä mieltä, etteikö presidentin kanssa Ranskassa voisi kilpailukykyasioista keskustella, vaan minun kuulemani mukaan hän sanoi kuulleensa, että suomalaiset olisivat ennen näitä keskusteluja ilmoittaneet, että kilpailukykyasiat eivät ole sellaisia, joista presidentin kanssa olisi tarkoituksenmukaista keskustella.

Itse lähden siitä, että kun presidentti hoitaa yleistä ulkopolitiikkaa, kahdenvälisiä suhteita eri maihin, niin totta kai agendalla voi olla mitä tahansa Suomen ja asianomaisen maan välisiin suhteisiin kuuluvia asioita.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Olen ed. Outi Ojalan kanssa samaa mieltä siitä, että kokoomus ihan selvästi käyttää tätä valtaoikeuskeskustelua omiin poliittisiin tarkoituksiinsa.

Mutta en kyllä ymmärtänyt ed. Lintosen näkemyksiä siitä, että koko tämä keskustelu olisi pelkästään sitä. Nimittäin ed. Alho on hyvin voimakkaasti ottanut useiden lehtien palstoilla kantaa myöskin valtaoikeuskysymyksiin, ja en kuullut nyt ed. Lintosen näkemystä siitä, oletteko täysin eri mieltä ed. Alhon kanssa, joka on sentään perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja ja merkittävässä asemassa sosialidemokraattisessa puolueessa. Onko nyt demareitten linja jotenkin sekaisin tässä sen suhteen, mistä voi keskustella? Mikä tiedän linjanne oikein on? Se on jäänyt epäselväksi.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaan kun kysytään. Demareiden linja ei ole sekaisin, ed. Arja Alhon linja saattaa olla sekaisin. Minusta on outoa, että sosialidemokraattien riveistä löytyy tällaisia vallattomia veneenkeikuttajia, jotka asettavat presidentin valtaoikeudet kyseenalaisiksi. Sen takia olen ollut erittäin hämmentynyt ed. Arja Alhon puheenvuoroista.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! En ota tähän presidenttikeskusteluun ja valtaoikeuksiin sen kummemmin kantaa, mutta toteaisin, että kokoomus keskittyy presidenttiasioihin ja ulkopolitiikkaan siitä syystä, että heillä ei ole liikkumavaraa ja pelivaraa sisäpolitiikassa. He ovat saaneet sisäpolitiikassa kaiken, mitä ovat pyytäneet, ja vähän enemmänkin. Nyt pitää sitten hakea jostakin muualta keskustelunaiheita. Muun muassa suuret verohelpotukset ovat olleet mittavia, ja kokoomus on niistä iloinen.

Menen, sanoisinko, arjen asioihin. Tässä toimenpidekertomuksessa vuodelta 2003 sosiaalivaliokunta toteaa, että ensisijaisten etuuksien tasoa tulee korottaa siten, että työmarkkinatuella ja peruspäivärahalla olevien työttömien riippuvuutta toimeentulotuesta vähennetään. Valiokunta pitää näin ollen tarpeellisena, että lausuman toteutumista edelleen seurataan. Täytyy sanoa, että kun tällainen ohje ja näkemys on tullut sosiaali- ja terveysvaliokunnalta, niin tätä kyllä nykyinen hallitus lukee kuin piru raamattua. Nyt hallitus aikoo siirtää työttömät kuntien sosiaalitoimen luukuille ja kuntien harteille entistä enemmän, kun kerrotaan, että kiristetään tulkintaa vastikkeellisuudesta ja tämän turvin pudotetaan työttömät työttömyysturvan piiristä pois. Näinhän työttömyystilastot kaunistuvat, niin kuin sanotaan: poissa silmistä ja poissa mielestä.

Myös tässä toimenpidekertomuksessa sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että sosiaalipalvelut ovat koko väestölle tarkoitettuja palveluja ja niillä turvataan yksilön ja perheen hoiva ja huolenpito elämänkaaren eri vaiheissa. Tässä pitää todeta, että milloinkahan tähän maahan saadaan se, että vanhainkodeissa olisi normien mukainen henkilöstövahvuus hoitamaan tämän maan vanhuksia. Voisi sanoa, että ehkä Hämeenlinnaa lukuun ottamatta kaikissa Suomen kunnissa on liian vähän hoitajia vanhuksia vanhainkodeissa hoitamassa.

Samoin kotipalvelujen saatavuus on puutteellista, niin kuin täällä on todettu. Omaishoitajat ovat tämän maan ehkä sorretuimpia ihmisiä, varsinkin kun kyse on heistä, jotka hoitavat omaisiaan, ja siinä tulee tällainen riippuvuus vielä mukaan. Kun muistetaan, että laitoshoito on paljon kalliimpaa kuin kotihoito, niin pitäisi kuntien paremmin omaishoitajat huomioida.

Myös minä kiinnitän huomiota, kuten täällä ed. Zyskowicz, siihen, että tänään on se merkkipäivä, että eläkeläiset saavat 7 euron korotuksen eläkkeisiin, jonka leikkaa viinan hinnan alentaminen pois. Eläkeindeksit eivät anna tämän takia mitään, ja niin kuin täällä on todettu, puhumattakaan niistä lupauksista, mitä ennen vaaleja eläkeläisille luvattiin, muun muassa ministeri Hyssälä lupasi 300 euroa kuukaudessa. Täällä ed. Vielma totesi, että oliko se 180 vuotta menee, ennen kuin tämä lupaus on lunastettu, mutta Hyssälä varmaan ajaa sillä, että hänestä tulee Suomen pitkäaikaisin ministeri, että hän pystyy lupauksensa lunastamaan ja hoitamaan.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Tähän presidenttikeskusteluun ottaisin omalta osaltani sen verran kantaa, että meillä tällä hetkellä julkisuudessa esiintyy kolme presidenttiä: meillä on kaksi entistä presidenttiä ja istuva presidentti, ja he kaikki kolme ovat sosialidemokraatteja, ja sieltä on löydettävissä kolme erilaista linjaa. Se olisi mielestäni asia, joka saisi myöskin julkisuudessa vähän kirkastua, kenen käsissä nämä asiat ovat, vaientamatta tietysti, enkä sitä missään tapauksessa halua tältä paikalta tehdä, mutta selkiinnyttää sitä pitäisi.

Ed. Esa Lahtela kiinnitti huomiota poliisien resursseihin ja kertoi näkemyksenään, että hallintovaliokunta jollain tavalla estää uudistuksia. Näin minä sen ainakin ymmärsin. Hän väitti, että lisärahoitus menee hallintoon eikä se näy poliisien osalta kentällä. Minä muistuttaisin vain siitä, että kun tämän vuoden valtion talousarviota täällä eduskunnassa laadittiin ja kasattiin, niin hallintovaliokunta esitti yksimielisesti 10:tä miljoonaa euroa lisää rahaa juuri poliisitoimelle, siis yksimielisesti, eli myös päähallituspuolueitten edustajat, keskustan ja sosialidemokraattien edustajat hallintovaliokunnassa, olivat korotuksen kannalla. Mutta täällä täysistunnossa sitten hallitus runnoi oman linjansa läpi ja vaiensi tuon saavutetun yksimielisyyden, emmekä saaneet poliiseille tuota 10:tä miljoonaa euroa lisää rahaa. Vastaavanlainen näytelmä oli kesällä 2004 tieinvestointien osalta. Hallitus vaiensi omat edustajansa täysistunnossa, ja niin jäi moni merkittävä tiehanke ilman alkurahoitusta, muun muassa Nelostie, Suomen selkäranka.

Kun me puhumme poliisien määrärahasta, on syytä muistaa, että turvallisuudesta ei pidä tinkiä, siinä on määrärahojen raja. Mutta käytännössä tilanne on sellainen, että turvallisuudesta on nyt jo tingitty. On ollut pelkästään hyvää onnea, että mitään pahempaa ei ole päässyt sattumaan. Vuosi sitten voimaan tullut alkoholiveron alentaminen on tuonut mukanaan runsaasti kielteisiä ilmiöitä, joihin poliiseilla ei ole tarpeeksi resursseja puuttua tänä päivänä. Esimerkiksi kun täällä Helsingissä maaseudulta häihin tullut henkilö jätti autonsa hetkeksi kadulle, niin sinne murtauduttiin, sieltä meni häälahjat, sieltä meni kamerat, videot, radiot autosta, ja Helsingin poliisilla ei ollut resursseja edes tutkia tätä asiaa. Tämä kuvaa sitä, että meillä on liian vähän resursseja käytettävissä rikollisuuteen puuttumiseen tänä päivänä ja poliisit tarvitsevat lisää rahaa. Tämän vuoksi toivon, että ensi vuoden talousarviota käsiteltäessä hallintovaliokunta olisi yhtä ryhdikäs kuin se oli viime vuonna eivätkä sitten kansanedustajat alistuisi painostukseen myöhemmin, kun talousarviota täällä täysistunnoissa käsitellään.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana alkoholiverosta. Eihän Suomi romahtanut, vaikka tuollainen alennus tehtiin, mutta ongelmia syntyi kyllä, niin kuin tässä on todettu. Haluaisin kuitenkin muistuttaa teitä siitä, mitä Ruotsi teki. Ruotsi ei tehnyt yhtään mitään, ja kauhisteltiin, että kaikki menee pieleen, ja totta on, että kyllä siellä ongelmia syntyi, mutta tuoreimmat tilastot tammikuulta kertovat, että siellä sikäläisessä Alkossa myynti on kasvanut. Eli ei se ikuisesti jatku se, että ihmiset tuovat ulkomailta. Kyllä he ennemmin tai myöhemmin kyllästyvät siihen ja alkavat taas hakea omasta lähiliikkeestä. Viro on tehnyt periaatepäätöksen, että alkoholiveroa nostetaan 5 prosentilla vuodessa, ja Suomen hallitus voisi aivan hyvin vastaavanlaisen periaatepäätöksen tehdä. Jos Virossa nostetaan 5:llä, niin mehän voisimme nostaa vaikka 6 tai 7 prosentilla. Sillä ei olisi mullistavaa vaikutusta, mutta se olisi pitkässä juoksussa kyllä erittäin hyvä linja, ja toivon todella, että jollakin olisi ryhtiä ottaa tämä asia esille.

Ihan lopuksi totean, että kyllä ministerit tuolla kentällä juoksevat paikasta toiseen toteamassa ja todistamassa, että oli virheellinen päätös, mutta mitään ei kuitenkaan aiota tehdä.