Pertti Salolainen /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittista selontekoa on käsitelty valiokunnissa hyvin kattavasti. Ulkoasiainvaliokunta ja sille lausunnon antaneet valiokunnat ovat perehtyneet laajasti Suomen kansainväliseen ihmisoikeuspolitiikkaan ja Suomen kansalliseen ihmisoikeustilanteeseen. Lausunnon ovat antaneet suuri valiokunta, perustuslakivaliokunta, lakivaliokunta, sivistysvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä ympäristövaliokunta.

Valtioneuvoston selonteko antaa kokonaiskuvan sekä ihmisoikeuksista osana Suomen ulkopolitiikkaa että perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa. Selonteon myötä eduskunta on ensimmäistä kertaa saanut hallitukselta yleisen katsauksen Suomen omaan ihmisoikeustilanteeseen. Tätä eduskunta edellytti vuonna 2004 edellisen ihmisoikeuspoliittisen selonteon johdosta hyväksymissään lausumissa.

Ulkoasiainvaliokunnan arvion mukaan nyt käsiteltävänä oleva selonteko vastaa varsin hyvin eduskunnan aikaisempiin lausumiin ja on myöskin laajuudeltaan riittävä. Jatkossa on kuitenkin tärkeää nivoa tiiviimmin yhteen Suomen kansainvälinen ja kansallinen toiminta sekä asettaa selkeämmin tavoitteet erityisesti kansalliselle toiminnalle.

Herra puhemies! Ihmisoikeuspolitiikka on keskeinen osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Turvallisuus, kehitys ja ihmisoikeuksien toteutuminen vaikuttavat vahvasti toisiinsa. Niiden edistämisessä Suomen tulee olla aktiivisesti mukana vahvistamassa kokonaisvaltaista kansainvälistä lähestymistapaa. Myös kansallinen johdonmukaisuus on varmistettava. On hyvä, että ihmisoikeuspoliittinen selonteko on ankkuroitu muihin politiikka-asiakirjoihin, kuten turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon ja kehitys- ja kauppapoliittisiin ohjelmiin.

Ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa Suomen kansainvälisen toiminnan painopisteeksi todetaan naiset, lapset, vammaiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä alkuperäiskansojen oikeudet. Ulkoasiainvaliokunta pitää näitä painopisteitä oikein asetettuina. Valiokunnan keskusteluissa nousi vahvasti esiin erityisesti lasten asema ihmisoikeusloukkauksille erityisen haavoittuvana ryhmänä. Valiokunnan näkemyksen mukaan Suomessa olisi selvitettävä mahdollisuudet kohdistaa kehitysyhteistyövarojen ja ihmisoikeustoiminnan ohella myös humanitääristä apua suoremmin erityisesti juuri lapsiin. Valiokunta piti myös tärkeänä, että Suomi jatkaa aktiivista panostusta vähemmistöjen asemaan kansainvälisesti ja myöskin kotimaassa.

Kansainvälisessä ihmisoikeusympäristössä on tapahtunut sekä myönteistä että kielteistä kehitystä. Kansainvälisiä ihmisoikeusstandardeja on vahvistettu. Maailmanlaajuinen tietoisuus ihmisoikeuksista on parantunut, ja kansalaisyhteiskunnan rooli ihmisoikeuskeskustelun ylläpitäjänä ja vauhdittajana on yleisesti ottaen vahvistunut. Tästä huolimatta vakavat ihmisoikeusrikkomukset ja ihmisoikeuksien puolustajien vaino jatkuvat lukuisissa valtioissa useissa eri maanosissa ja myöskin hämmästyttävissä valtioissa, jotka yleensä eivät ole tulleet mainituiksi tässä yhteydessä.

Esimerkiksi toimittajat, jotka ovat yksi keskeinen ryhmä ihmisoikeuksia koskevan tietoisuuden edistämisessä, joutuvat edelleen jopa murhien ja vainon kohteeksi. Kun työtä ihmisoikeuksien turvaamiseksi jatketaan, perimmäisenä tavoitteena on oltava käytännössä saavuttaa todellisia parannuksia ihmisoikeuksien toteutumisessa. Tarvitsemme myöskin suurempaa kansainvälistä avoimuutta ja rehellisyyttä näitten asioitten käsittelemiseen.

Suomessa ihmisoikeustilanne on kansainvälisesti katsottuna suhteellisen hyvä. Tästä huolimatta Suomessakin on runsaasti ongelmia ja puutteita, joihin myös kansainväliset valvontaelimet ovat kiinnittäneet huomiota. Tällaisia ongelmia ovat muun muassa oikeudenkäyntien viivästyminen, sananvapauden suhde yksityisyydensuojaan sekä tietyt vankeinhoitoon liittyvät kysymykset. Ihmisoikeuksien toteutuminen kotimaassa luo suomalaisten hyvinvoinnin ohella myös pohjan kansainvälisen toiminnan uskottavuudelle. Kansallisen ihmisoikeustilanteen parantaminen vaatii jatkuvia toimia, joiden toteuttamisessa tarvitaan koko suomalaisen yhteiskunnan tukea.

Ulkoasiainvaliokunta kiinnitti mietinnössään erityisesti huomiota muun muassa puutteisiin vanhusten hoidossa ja arvostuksessa Suomessa, siis vanhustenhoidossa ja arvostuksessa Suomessa. Väestön vanhenemisen myötä käsillä on suomalaisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta yhä vakavampi ratkaisuja vaativa kysymys.

Kun kotimaisiin perus- ja ihmisoikeuksiin panostetaan Suomessa, meillä on tiettyjä mahdollisuuksia toimia edelläkävijänä. Eräänä esimerkkinä ulkoasiainvaliokunnassa esiin nostettiin ilmaston- ja ympäristönmuutoksen myötä poliittiselta painoarvoltaan jatkuvassa kasvussa olevat ympäristöön liittyvät ihmisten oikeudet. Suomessa ympäristöön liittyvät velvollisuudet ja oikeudet on kirjattu jopa perustuslain tasolla, mikä on herättänyt kiinnostusta perustuslakiuudistuksia tekevissä muissa maissa. Juuri tästä syystä Suomen tulisi nähdä entistä vahvemmin ympäristö ja luonto ihmisoikeuskysymyksenä. Tähän valiokuntakin on kiinnittänyt huomiota.

Herra puhemies! Euroopan unioni on Suomen keskeisin vaikutuskanava kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa. EU on keskeinen osapuoli ihmisoikeuksia käsittelevissä monenkeskisissä prosesseissa ja edistää ihmisoikeuksia kahdenvälisissä suhteissaan. Unionin ihmis- ja perusoikeusulottuvuus on vahvistunut Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä, kuten selonteossa ja ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä kuvataan. Unionilla ei kuitenkaan edelleenkään ole tehokasta politiikkaa oman alueensa sisäisiin ihmisoikeusongelmiin puuttumiseksi. Ulkoasiainvaliokunta pitääkin tästä syystä tärkeänä, että Suomi toimisi aloitteellisesti tällaisen politiikan luomiseksi EU:n sisällä.

Juuri nyt Lissabonin sopimuksen voimaan tultua olisi aika lisätä EU:ssa keskustelua EU-maiden omista ihmisoikeusongelmista ja vahvistaa EU:n keinoja tarkastella ja tukea perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta eri jäsenmaissa. Puutteitahan on, kuten me hyvin kaikki tiedämme. Ulkoasiainvaliokunnan mielestä erityisen kiireellistä olisi EU-tason toiminta EU-maissa tapahtuvan romanien syrjinnän lopettamiseksi. On ihmisoikeuspoliittisesti kestämätöntä, että romanien suorastaan hälyttävä tilanne tietyissä EU-maissa jatkuu eikä EU kykene tehokkaasti puuttumaan asiaan. Heijastukset ulottuvat sitten romanikerjäläisinä myöskin tänne Suomeen.

Herra puhemies! Valiokunnissa tehdyn työn pohjalta ulkoasiainvaliokunta on päätynyt useita kohtia sisältävään päätösehdotukseen.

Ensinnäkin valiokunta kiinnittää huomiota voimavarojen kohdentamiseen ihmisoikeuspolitiikkaan, jotta selonteossa linjattujen tavoitteitten toteutus varmistettaisiin.

Toiseksi, valiokunta pitää tärkeänä valtioneuvoston ripeää etenemistä valmisteluissa kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamiseksi. Tämä asiahan on parhaillaan selvitysvaiheessa oikeusministeriön asettamassa työryhmässä.

Kolmanneksi, valiokunta ehdottaa, että seuraava hallitus laatisi kansallisen toimintaohjelman ihmisoikeuksien toteuttamisesta Suomessa. Tämä olisi luontevaa jatkoa selonteon kansalliselle osuudelle, jossa ongelmia kuvattiin varsin kattavasti mutta ei esitetty kattavia kannanottoja tavoitteista ja toimenpiteistä havaittujen ongelmien korjaamiseksi. Käytännössä kansallinen toimintaohjelma voitaisiin tehdä seuraavan vaalikauden alussa hallitusohjelman laatimisen yhteydessä. Tällöin hallitusohjelmassa määriteltäisiin perus- ja ihmisoikeuspoliittiset yleislinjaukset, jotka sitten konkretisoitaisiin erillisessä toimintaohjelmassa.

Neljänneksi, valiokunta ehdottaa, että seuraava valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittinen selonteko annettaisiin seuraavan vaalikauden lopulla. Selonteko painottuisi tähänastisten selontekojen tavoin Suomen kansainväliseen toimintaan mutta sisältäisi myös arvion edistyksestä kansallisen toimintaohjelman toteuttamisessa.

Viidenneksi, valiokunta ehdottaa, että seuraavassa selonteossa käsiteltäisiin myös voimavarojen kohdistamista ihmisoikeuspolitiikkaan. Se tekisi selonteosta konkreettisemman ja parantaisi eduskunnan mahdollisuuksia, mikä on siis tärkeätä, arvioida Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Jos sallitte, niin nostaisin esille kolme kokonaisuutta ihmisoikeuspolitiikasta ja nimenomaan ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä. Ensin muutaman yleisen huomion esittäisin, sen jälkeen sisältöhuomioita eräisiin suosituksiin ja lopuksi tietoa meidän jatkoprosessistamme.

Ensimmäisenä muutama yleinen huomio UaV:n mietinnöstä ja niistä valituista painopisteistä. UaV:n mietintö on kattava ja sisältää monia erinomaisia suosituksia, jotka tullaan huomioimaan selonteon täytäntöönpanossa ja seuraavan selonteon valmistelussa. Olemme samaa mieltä siitä, että toiminnan perimmäisenä tavoitteena tulee olla maailman ihmisoikeustilanteen parantaminen. Kaikessa meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme ihmisoikeudet ovat keskiössä.

Kansainvälisen osuuden osalta, johonka siis itse keskityn tänään, olen tyytyväinen siihen, että eduskunta pitää Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopisteitä oikein asetettuina: naiset, lapset, vammaiset henkilöt, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, alkuperäiskansat. Me tulemme jatkossakin panostamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tukemiseen. Syrjimättömyyden sekä vähemmistöjen, mukaan lukien romanien, oikeuksien edistäminen säilyy keskeisenä osana meidän toimintaamme. Ydinajatuksena on ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen kaikkeen toimintaan: ihmisoikeus—turvallisuus—kehitys-kolmiyhteyden vahvistaminen toiminnan taustalla. Ja on tietenkin tärkeätä, että silloin meillä on myös kotipesä kunnossa.

Toinen huomio, arvoisa herra puhemies, eräisiin suosituksiin, jotka ulkoasiainvaliokunta ja muut lausunnot esittävät. EU:n sisäisen ja ulkoisen ihmisoikeustoiminnan koherenssi on elintärkeää EU:n uskottavuuden kannalta, ja se on tavoite, jota Suomi pyrkii edistämään. Lissabonin sopimuksen voimaan astuminen on selvä edistysaskel samoin kuin se, että komissioon nimitettiin perusoikeusasioista vastaava komissaari varapuheenjohtaja Reding. Tämä siis vaatimus, jonka Euroopan parlamentti oli jo muutama vuosi sitten esittänyt.

Kuten mietintö toteaa, romanien tilanne on hyvä esimerkki siitä, että tehtävää Euroopassa riittää. Suomi tulee aktiivisesti vaikuttamaan eurooppalaisen romanistrategian muovautumiseen Euroopan unionin piirissä, ja tavoitteenamme on siis, että romaniasioiden hoitoa eurooppalaisella tasolla tehostetaan. EU:n lisäksi Euroopan neuvosto ja Etyj ovat keskeisiä toimintafoorumeita ja toimijoita.

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ratifioinnit on hoidettava kuntoon. Tämä on Suomen ihmisoikeuspolitiikan uskottavuuden kannalta keskeistä. Mietinnössä mainittujen sopimusten ratifiointivalmistelut ovat käynnissä eri ministeriöissä, ja nämä viivästymiset johtuvat pitkälti resurssipulasta, johon olisi ilman muuta saatava korjausta. Ihmisoikeusnäkökulman vahvistaminen kriisinhallintaoperaatioissa on jatkossakin keskeinen painopiste, ja jatkossa tuomme näitä periaatteita entistä lähemmäs käytäntöä. Esimerkiksi ulkoministeriön tuella on tekeillä käytännönläheinen opaskirja siitä, miten ihmisoikeudet on huomioitava kriisinhallinnassa. Samat periaatteet pätevät yhtä lailla EU:n, Etyjin kuin Nato-johtoisissa operaatioissa.

Viimeisenä ja kolmantena huomiona sitten muutama sana jatkoprosessista. Selonteon täytäntöönpano on jo täydessä vauhdissa. Me olemme identifioineet lähiaikojen konkreettisia tavoitteita, joilla me terävöitämme toimintaamme: romaniasioiden lisäksi lgbt-kysymykset eli lesbian-, gay- bisexual- ja transsexual-kysymykset — kansallinen verkosto siinä on perustettu — ja tietysti vammaisten henkilöiden oikeuksien edistäminen ovat tämän vuoden erityisiä painopisteitä, ja esimerkkeinä voidaan myös mainita lapsen oikeudet. YK:n pääsihteerin erityisedustaja, joka käsittelee lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, on saanut Suomelta konkreettista tukea muun muassa Suomen rahoittaman suomalaisen nuoren asiantuntijan kautta. Sen lisäksi olemme myös osallistuneet keskusteluun mahdollisesta lisäpöytäkirjan laatimisesta YK:n lapsen oikeuksia käsittelevään yleissopimukseen. Tavoitteena on luoda yksilövalitusoikeus myös tähän yleissopimukseen.

Olemme myös samaa mieltä siitä, että ihmisoikeusselonteko tulisi antaa kerran vaalikaudessa eli seuraavan selonteon ajoittuminen tulevan vaalikauden loppuun on perusteltua. Nyt kansallinen ihmisoikeustilanne on ensimmäistä kertaa osana tätä selontekoa, se on hyvä asia, ja tämä selonteon laadinta on kehittyvä prosessi.

Viimeisenä huomiona: Ulkoasiainministeriö on antanut vahvan tukensa riippumattoman kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamiselle, ja tätä perustamista valmistellaan oikeusministeriön johdolla. Tämä ihmisoikeusinstituutio tulee myönteisellä tavalla vahvistamaan ihmisoikeuskysymysten käsittelyä Suomessa, ja instituution rooli tulevan selonteon valmistelussa selvitetään, kun asia on ajankohtainen.

Siis, herra puhemies, nämä kolme huomiota. Ensin muutama yleinen mietinnöstä, sen jälkeen muutama yksityiskohtainen mietinnöstä ja muutama sananen jatkotoimenpiteistä.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Selonteon kotimaisessa osuudessa kuvattiin kotimaan ihmisoikeustilannetta kattavasti ja osittain laajemmin kuin kansainvälisten valvontaelinten antamien suositusten ja päätelmien pohjalta. Perus- ja ihmisoikeuskysymysten tarkastelu jäsentyi selonteon kotimaisessa osuudessa pääpiirteittäin kuitenkin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten perinteisen jaottelun ja sopimuksissa tarkoitettujen oikeuksien mukaisella tavalla. Eduskunnan valiokuntien antaman palautteen pohjalta nämä kotimaiselle osuudelle valitut lähtökohdat voitaneen todeta onnistuneiksi. Näin luimme palautetta ja kuulimme puheen.

Ulkoasiainvaliokunnan mukaan selonteolle luonnollisen jatkon muodostaisi kansallisen toimintaohjelman laatiminen perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamisesta Suomessa. Kansallisen toimintaohjelman laatiminen olisi myös useiden kansainvälisten suositusten mukainen.

Jo valmisteltaessa selonteon kotimaista osuutta voitiin todeta, että mahdollisen toimintaohjelman laatiminen, joka olisi kattanut laajasti uusiakin painopisteitä ja suunnitelmia tarvittavista toimenpiteistä, olisi ollut haasteellista tilanteessa, jossa valtioneuvosto oli jo sitoutunut hallitusohjelmaansa ja hallituskauden menokehyksiin. Tämä myös selonteossa kuvaillaan. Näin ollen on helppo yhtyä valiokunnan esittämään näkemykseen siitä, että käytännössä kansallisen toimintaohjelman sisältö ja rahoituskehyksistä sopiminen olisi syytä kytkeä hallitusohjelman laatimiseen. Tämä on viisas ja perusteltu kannanotto, ja näin näemme sen myös oikeusministeriössä.

Eduskuntavaalien jälkeen laadittavassa hallitusohjelmassa voitaisiin määritellä perus- ja ihmisoikeuspoliittiset yleislinjaukset, jotka konkretisoituisivat sen jälkeen erillisessä toimintaohjelmassa. Tässä prosessissa arvioitaisiin tietyt osa-alueet erityisen tärkeiksi ja kiireisiksi. Näin siis jo hallitusohjelmassa annettaisiin mandaatti tälle prosessille linjata ja priorisoida eri ministeriöiden eri hankkeita, ja näin ollen emme päätyisi siis käytännössä siihen tilanteeseen, että yksittäinen ministeri joutuisi asemaan, jossa hän ikään kuin ihmisoikeusohjelman vetäjänä astuisi mahdollisesti toisen ministerin tontille ja varpaille, vaan tämä prosessi olisi johdettu jo hallitusneuvotteluista käsin. Samalla pitää sitoutua huolehtimaan toimintaohjelman koordinoimiseksi ja toteuttamiseksi tarvittavat lisäresurssit, aivan niin kuin ulkoasiainvaliokunta sanoo.

Ajatus toimintaohjelman hyväksymisestä heti seuraavan hallituskauden alussa voi kuitenkin osoittautua liian optimistiseksi. Realistisempi arvio yksityiskohtaisen toimintaohjelman aikaansaamiseksi olisi todennäköisesti aikaisintaan vuoden 2011 lopussa tai vuoden 2112 aikana eli niin kuin UaV esittää: hallitusohjelmassa sitoutuminen ja resurssit, mutta sen jälkeen vielä yksityiskohtaiseen työhön menee jonkin verran aikaa. Toimintaohjelman laadinnassa olisi tietenkin luontevaa kiinnittää erityistä huomiota niiden osa-alueiden toteutumiseen, jotka on nostettu esiin myös valiokuntien lausunnoissa ja UaV:ssa. Seuraavan selonteon ajoittaminen vaalikauden lopulle, jolloin siitä voitaisiin arvioida toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamista, kuulostaa niin ikään viisaalta ajatukselta.

Aivan lopuksi samasta asiasta kuin ulkoministeri Stubbkin: Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamisesta ja sen tuomasta lisäarvosta suhteessa nykyisiin kansallisiin perus- ja ihmisoikeusrakenteisiin voin todeta, että oikeusministeriön hanke aiotaan viedä ripeästi eteenpäin. Hallituksen esitys tarvittavine lainsäädäntömuutoksineen pyritään antamaan jo tämän kevätistuntokauden aikana, ja tämän uskallan nyt vielä varmemmin sanoa, koska ulkoasiainvaliokunnan palaute oli niin puoltavaa ja positiivista.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on tärkeä nähdä, että ihmisoikeuspolitiikka ei voi olla mikään erillinen saareke vaan se lonkeroituu moneen eri politiikan lohkoon, ja siksi on erityisen tärkeätä, että hallitus tämän selonteon antoi ja eduskunta käsitteli sen hyvin ja nyt kuultiin näistä jatkotoimista, millä tavalla hallitus aikoo tätä viedä eteenpäin. On hyvä nähdä, että köyhyyden poistaminen, ruokakriisi, energiakriisi, ilmastonmuutos, demokratiavaje, kaikki liittyvät toisiinsa ja kaikilla on suora, välitön yhteys myöskin ihmisoikeuksien toteutumiseen.

Erilliskysymyksenä haluaisin nostaa esiin tämän valiokunnan puheenjohtajan puheenvuorossa esiin nostetun kysymyksen ilmaisuvapaudesta, sananvapaudesta, ja sen yhteydestä tietysti myöskin yksityisyyden suojaan. Haluan todeta vain sen, että siitä saattaa tulla lähivuosina erittäin merkittävä ihmisoikeuskysymys, ja toivoisin, että ministerit myös kommentoisivat tätä ja niitä uhkatekijöitä, jotka saattavat ihmisoikeusongelmien osalta tässä esiin nousta.

Haluan todeta myöskin sen, että jos noin 130 toimittajaa tapetaan eri puolilla maailmaa olevissa kriisipesäkkeissä, nimenomaan humanitäärisen kriisin alueilla, joilla pyritään välittämään demokraattista tietoa näistä ongelmakohteista, se on mitä suurin ihmisoikeuskysymys, jossa Suomen pitää olla niin Euroopan unionin tasolla kuin sitten, puhemies, myöskin Euroopan neuvoston tasolla erittäin aktiivinen.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin olen hyvin mielissäni siitä, että asiaa hyvän, laajan valmistelun pohjalta voidaan täysistunnossa käsitellä ja niihin linjauksiin, joita paitsi valiokunta antaa myöskin ministerit täällä äsken rakentavaan sävyyn kommentoivat. Niistä eräs on tämä ihmisoikeusinstituutio, johon täällä viitattiin useammassakin puheenvuorossa. Se on meille tärkeä. Se olisi voitu ajallaan rakentaa myöskin eduskunnan yhteyteen, kuten Ulkopoliittinen instituutti.

Nyt tuskin sitä mallia on käytettävissä, joka olisi aktivoinut myöskin tämän eduskunnan roolia tämän instituutin kanssa tapahtuvassa vuorovaikutteisuudessa, se malli lienee pois laskuista. Sen sijaan kiinnitän arvoisien ministereiden huomiota siihen, että Åbo Akademin puitteissa toimii ihmisoikeusyksikkö, joka tekee seriöösiä, erittäin korkealaatuista ja arvostettua työtä kansainvälisesti verkostuneena, ja toivoisin, että sen kompetenssia käytettäisiin, kun ihmisoikeusinstituuttia ollaan perustamassa.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen ihmisoikeusinstituutio on tärkeä edistysaskel, toivottavasti se valmistelu etenee ripeästi. Olisi varmaan paikallaan, että myös eduskunta osallistuisi tässä suuntaa antavasti. Kun tämä työryhmä tekee työtään kesäkuun loppuun mennessä, niin mielellään perustuslakivaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta voisivat antaa suuntaa keskustelijoille kuuntelemalla työryhmän aikeita jo ennen, kuin se mietinnöltään valmistuu. Tärkeätähän tässä on miettiä sitä, että Suomen perusoikeudet ovat tuoreet ja niiden toteuttaminen on yhtä tärkeätä kuin kansainvälisten ihmisoikeussopimustenkin. Oikeastaan ne ovat aina samoilla toimenpiteillä toteutettavissa, ja ei pitäisi korottaa myöskään näitä ihmisoikeussopimuksia yksityiskohtaisessa arvioinnissa aina ohi kansallisten perusoikeuksien, vaan pikemminkin päinvastoin. On tärkeätä, että jos tämä ihmisoikeusinstituutio tulee Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen, niin juuri tämä yhteys kansalliseen laillisuusvalvontaan ja perusoikeuksien toteutumiseen toteutuu hyvällä tavalla, ja se sitten tekee jäntevyyttä tähän ihmisoikeustyöhön niin kansainvälisesti kuin kansallisesti.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ollakseen uskottava ihmisoikeuksien puolustaja ja vähemmistöjen asianajaja Suomen pitää olla erittäin päättäväisesti pitämässä huolta omien vähemmistöjensä asemasta ja oikeuksista.

Saamelaisten asema on toki 1960-lukuun verrattuna ihan toinen tänään, mutta uusia haasteita tulee. Tällä hetkellä jopa 70 prosenttia saamelaislapsista on saamelaisalueen ulkopuolella elämässä, ja siellä on uhkana se, että he eivät saa lainkaan omakielistä opetusta koulussa ja jäävät siten pikkuhiljaa vaille sitä saamelaista identiteettiä.

Toinen saamelaisuuteen liittyvä haaste on se, että meillä nähdään liian yksinkertaisena tämä saamelaisten tilanne. Meillä on kolme saamelaisryhmää: tunturisaamelaiset, inarinsaamelaiset ja koltat. Ja nyt esimerkiksi inarinsaamelaisilta lapsilta puuttuvat kouluissa oppikirjat lähes kokonaan, monisteiden varassa ollaan. Tässä omassa asiassa pitää myöskin olla paljon tarmokkaampi ja tehokkaampi ja hoitaa sitä paremmin, jotta sitten voidaan varmasti, päättäväisesti ja uskottavasti esiintyä muissa ihmisoikeusasioissa.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunta antaa valitettavasti ehkä vähän liiankin positiivisen kuvan siitä, mikä ihmisoikeustilanne tällä hetkellä on maailmassa. Jos ajattelee YK:n ihmisoikeusneuvostoa, se uusintarakenne, mikä YK:ssa tehtiin, oli tarkoitettu juuri vahvistamaan ihmisoikeustyötä, mutta valitettavasti ihmisoikeusneuvostossa tuntuu muodostuneen jopa koko ajan kasvava konservatiivinen enemmistö keskeisissä ihmisoikeusäänestyksissä.

Miten ministeri Stubb näkee, että voidaan varmistaa, että ihmisoikeusneuvosto voisi ottaa sen edistyksellisen, aidosti universaalit ihmisoikeudet turvaavan roolin, joka sille oli tarkoitettu? Miten me saamme semmoiset keskeiset maat kuin esimerkiksi Etelä-Afrikka, joka on vaa’ankieli, johtava ihmisoikeusmaa Afrikassa, ja monet Kaakkois-Aasian maat aidosti sitoutumaan ihmisoikeustyöhön ja vetämään muut maat, jotka jarruttelevat siellä nyt, mukaan?

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Egentligen borde man bara berömma den här redogörelsen och det kommer jag också att göra senare i ett inlägg. Men jag skulle vilja ta upp två internationella frågor.

Den ena gäller den rapport som jag tidigare har hänvisat till och som Martin Scheinin har utarbetat, lämnat till FN och som handlar om terroristlagstiftningen, och man kan se hur utsatta minoritetsgrupper är i jakten på terrorister, och där man också kritiserar länder inom EU. Det skulle jag gärna ha velat se ett omnämnande om i rapporten.

Det andra, det är en fråga som jag redan har ställt, två gånger tror jag i dag till utrikesminister Stubb, men jag skulle vilja ta upp den här. Borde inte EU ha, och borde inte Finland påverka så att EU får en långsiktig, saklig och stabil politik vad gäller Tibet? Jag tycker att man ser att USA nu har lagt sig till med det, man har inte övertoner, inte provokationer. Det finns nu ett window of opportunity till en fredlig lösning enligt det som kallas medelvägskonceptet, inte självständighet utan självstyrelse, och tycker inte att man bara ska reagera med kraft när OS hålls i Kina utan att man ska försöka påverka till att åstadkomma en varaktig fredlig lösning.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteossa on kiinnitetty huomiota myös maahanmuuttoon ja maahanmuuttajien oikeuksiin sekä integrointiin suomalaiseen yhteiskuntaan. Minua kyllä huolestuttaa tämä viime päivien keskustelun taso ja sävy, joka on kärjistynyt jopa näihin tappouhkauksiin, joita on julkisuudessa ja muun muassa Facebook-sivustoilla esitetty. Pelkään, että juuri maahanmuuttokysymysten ympärillä nämä ihmisoikeusasiat tulevat lähivuosina kärjistymään.

Ihmettelen sitäkin, että tällaisia rasistisia sivuja, esimerkiksi YouTube-sivuja, ei ole saatu suljettua, vaan siellä nämä uhkaukset vaan jatkuvasti ovat esillä. Selkeiden ihmisoikeuspoliittisten linjausten (Puhemies: Nyt on minuutti täytetty!) tarve kohdistuu sekä maahanmuuttajien asemaan että sitten myös sananvapauteen ja poliittisiin oikeuksiin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomeen kohdistuvista tuomioista valtaosa on liittynyt oikeudenkäyntien viivästymiseen. Maamme on saanut aiheesta useita huomautuksia, ja tilanne olisi todella saatava korjattua, ja nopeasti. Yhtenä ongelman syynä ovat tuomioistuinten puutteelliset resurssit, joihin piti saada parannusta lautamiessäästöjen myötä.

Eduskunnan tahto oli, että kyseiset säästöt, joita on kertynyt peräti 3 miljoonaa euroa, ohjataan pahimpien alioikeusruuhkien purkuun. Rahat kuitenkin näyttävät nyt salaperäisesti kadonneen, ja lakivaliokunta selvittää parhaillaan tilannetta. Viime aikoina on eduskunnassa keskusteltu paljon niin kutsutusta Ruandan oikeudenkäynnistä. Toivottavasti lautamiessäästöt eivät ole uponneet kokonaisuudessaan tähän yhteen oikeusjuttuun. Vai mikä on ministeri Braxin näkemys lautamiessäästöjen käyttökohteesta?

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen ihmisoikeuspolitiikan keskeisiin osiin kuuluvat kollektiivisten oikeuksien edistäminen ja syrjinnän vastainen toiminta. Meidän pitää tässä toimia kansainvälisesti, mutta samalla on huolehdittava myös omasta takapihastamme. Siksi onkin tärkeää edistää ja puolustaa esimerkiksi alkuperäiskansojen, kuten saamelaisten, oikeuksia. Niiden toteutuminen tulee juurruttaa lainsäädännön lisäksi yhteiskuntaan myös arkitasolla. Tämä tapahtuu niin tiedotuksen, kasvatuksen kuin koulutuksenkin kautta.

Alkuperäiskansojen oikeuksia, arvoisa puhemies, vahvistetaan myös edistämällä YK:n alkuperäiskansoja käsittelevän julistuksen tavoitteita. Eri saamelaisryhmien tilannetta on parannettava. Tässä meillä on edelleen korjattavaa myös ihmisoikeusnäkökulmasta.

Arvoisat ministerit! Mitä te arvelette? Koska saamelaisten ihmisoikeudet ovat samalla tasolla Suomessa kuin suomalaistenkin?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pidän hyvänä sitä, että sekä ulkoasiainvaliokunta että puheenjohtaja Salolainen ja ministeri Stubb kiinnittivät huomiota romanien syrjittyyn asemaan monissa Euroopan unionin jäsenmaissa. Ulkoasiainvaliokunta itse asiassa toteaa mietinnössään, että tilanne on epätyydyttävä useissa EU:n jäsenmaissa ja suorastaan hälyttävä eräissä jäsenvaltioissa.

Suomen pitää todellakin unionin piirissä käyttää vaikutusvaltaansa, jotta näissä hälyttävissä maissa, kuten Bulgariassa ja Romaniassa, annettaisiin romanivähemmistölle ihmisarvoisen elämisen edellytykset. Ratkaisu ei voi olla se, että Bulgariasta tulee Suomeen aiheettomia turvapaikanhakijoita tai että Romaniasta tulee Suomeen kerjäläisiä. Kenenkään ei Suomessa tarvitse kerjätä henkensä pitimiksi. Se ei ole ihmisarvoinen tapa hankkia elantonsa, joten kerjääminen Suomessa kaikilta pitäisi kieltää lailla.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan erinomaista, että tämmöinen ihmisoikeusselonteko täällä on. Erinomaista on myöskin, minkä ulkoministeri totesi, että tällaista keskustelua kaivattaisiin kerran vaalikaudessa täällä.

Hallituksen ihmisoikeusselonteossa kuitenkin on suurena ongelmana se, että työelämän perusoikeuksiin siellä ei kiinnitetä riittävää huomiota. Sen vuorostaan tekee kyllä eduskunnan ulkoasiainvaliokunta omassa lausunnossaan ja korostaa nimenomaan Kansainvälisen työjärjestön perusoikeuksia, joilla on myöskin kauppapoliittista ulottuvuutta.

Sen lisäksi tässä on hyvin keskeisenä teemana kysymys, joka on jo useissa puheenvuoroissa, myöskin viimeksi ed. Zyskowiczin puheenvuorossa, tullut esille ja joka nyt suomalaista yhteiskuntaa koskettaa liittyen ihmisten liikkumisvapauteen, liikkumisoikeuteen. Tässä selonteossa aivan selkeästi tuodaan esille se, että suojelun tarpeessa olevilla ihmisillä on oikeus turvapaikkaan. Mutta yhtä tärkeätä on tunnistaa maahanmuuton olevan osa tämän päivän globaaliyhteisöä, ja erinomaisen tärkeää on tunnistaa myöskin maahanmuuttoon liittyvät ongelmat, joista ongelmista suurimpana on se, että meillä on harmaan talouden piirissä paljon työntekijöitä, joita suomalaiset yritykset omin toimin tuottavat Suomeen ja käyttävät (Puhemies: Minuutti on kulunut!) maahanmuutossa haavoittuvaa väestönosaa hyväksensä. Tähän seikkaan täytyisi tietysti olennaisesti kiinnittää huomiota.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan ihmisoikeussopimus muodostaa eräällä tavalla koko eurooppalaisen ihmisoikeusajattelun ja -lainsäädännön rungon. Tässä mielessä oli erittäin tärkeätä, että Euroopan unioni Lissabonin sopimuksen myötä voi liittyvä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Tämä tuo myöskin tavallaan Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin lähemmäksi toisiaan. Haluaisinkin tässä yhteydessä kiinnittää huomiota siihen, että Suomen tulee toimia aktiivisesti, että tämä Euroopan unionin liittyminen ihmisoikeussopimukseen tapahtuu mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti ja että tässä samassa yhteydessä Euroopan unioni antaa tukensa Euroopan neuvoston toiminnalle muun muassa ihmisoikeustuomioistuimen toiminnan tehostamiseksi, sen resurssien turvaamiseksi ja tällä tavalla tämän sopimuksen käytäntöön saattamiseksi myös Euroopan unionin osalta mahdollisimman tehokkaasti.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilman muuta on selvä, että tämä ihmisoikeuspoliittinen selonteko on tärkeä paperi. Minusta siitä ei ole kysymys. Siinä on paljon periaatteita, jotka ovat aivan hyväksyttäviä. Se tietysti, mikä tässä vähän ontuu, on se käytännön puoli; sen pitäisi soljua ehkä nopeammin sille puolelle. Tässä aivan erityisesti nyt kiinnitetään huomiota siihen, että ratifiointihan on vienyt ihan liian kauan aikaa. Tämä YK:n ihmisoikeussopimus on edelleen ratifioimatta. Toivon, että ministeri pitää huolen, että se pyörä edes liikahtaa eteenpäin.

Se mitä kerkiän, siteeraan Kynnys ry:n lausuntoa ulkoasiainvaliokunnalle. Kehotan teitä, joita nämä vammaispoliittiset kysymykset kiinnostavat, lukemaan tämän paperin hyvin vakavalla mielellä läpi. Täällä on aivan liian paljon luetteloituna objektiivisia tapahtumia ympäri Suomenniemeä, miten vammaisten ihmisoikeuksia rikotaan Suomessa tänä päivänä aika törkeälläkin tavalla. En rupea niitä tässä lukemaan. Tämän on 8. päivä joulukuuta 2009 Kynnyksen puheenjohtaja Amu Urhonen antanut ulkoasiainvaliokunnalle.

Esimerkiksi: "Monet - - esimerkit osoittavat, ettei vammaisten perus- ja ihmisoikeuksien loukkaaminen Suomessa johda mihinkään. Vaikka KHO hyväksyisi vammaisen henkilön tekemän valituksen, kunta voi edelleen tehdä samasta asiasta lainvastaisen päätöksen - -" jos vaan hyväksi niin näkee. Tässä moititaan ministeriöitä, liikenneministeriötä, rakennusvalvontaa, poliisi ei ota rikosilmoituksia vastaan, jotka koskevat näitä asioita.

Arvoisa puhemies! Pidän tämän jutun näin nopeasti vaan sen takia, että meillä tulisi tämä arkipäivä toisella lailla esille. (Puhemies: Nyt on mennyt jo puolitoista minuuttia!) Kysymykseni ministereille on: Koska te viimeksi olette työntäneet henkilökohtaisessa elämässänne jonkun henkilön pyörätuolia katuliikenteessä, ja onko teidän ministeriössänne jonkinlaista vammaispoliittista otetta? (Puhemies: Nyt kyllä vastauspuheenvuoron aika on ylittynyt tuntuvasti!) — Kiitoksia!

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Brax kiinnitti huomiota tähän ajatukseen, että tähän selontekoon liitettäisiin toimintaohjelma, ja vähän kertasi niitä vaikeuksia, joita siihen liittyy. Minä olen suhtautunut tähän toimintaohjelmaan aika viileästi, koska minä pelkään, että siihen menee valtavasti tarmoa sen sijaan, että poistettaisiin itse ongelmia.

Yhteen kokonaisselvitykseen suhtautuisin myönteisesti. Se on tässä mainittu UaV:n mietinnössä sivulla 7, ensimmäinen palsta, eli että vaadittaisiin kokonaissuunnitelma esitutkinnan syyteharkinnan ja oikeudenkäyntien joutuisuuden parantamiseksi. Nythän on tilanne se, että oikeudenkäynnit kulkevat suhtkoht normaalisti, mutta sitten ovat nämä raskaat talousrikosoikeudenkäynnit, joissa tulee pitkät käsittelyajat. Minä luulen, että ministeri Brax voisi nyt huoletta vähän tunkea toisen ministeriön alalle ja saada poliisit siihen mukaan. Tuskin sisäministeri siitä loukkaantuu. Mutta se on todella tärkeä asia.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä viitattiin jo YK-raportoijan, suomalaisen Martin Scheininin työhön. Hän on tutkinut muun muassa Cia:n salaisia pidätyslentoja ja salaisia pidätyskeskuksia.

Haluaisin tiedustella ulkoministeri Stubbilta, oletteko te tietoinen, että lentoasiakirjoja Liettuan salaisten pidätyskeskusten osalta on väärennetty siten, että määränpääksi Cia:n lennoille on ilmoitettu Suomi. Jos te olette tietoinen tästä, niin oletteko te protestoinut Yhdysvalloille, teillähän on paljon ollut tapaamisia julkisuudessa olevien tietojen mukaan amerikkalaisten kollegojen kanssa? Oletteko te protestoinut sitä, että Suomi on väärennetty lentoasiakirjoihin? Oletteko te pyytänyt myös lisäselvitystä Liettualta siitä, kuinka tämä ylipäänsä on ollut mahdollista?

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Yritän vastata muutamaan kysymykseen.

Ensin ed. Laukkanen puuttui sananvapauteen ja mainitsi, että mahdollisesti noin 130 toimittajaa ympäri maailmaa on tapettu. Me, totta kai, nostamme joka yhteydessä esille sananvapauskysymykset riippumatta siitä, missä maassa me olemme, ja tuomitsemme kaikki sellaiset murhat, jotka liittyvät tavalla tai toisella sananvapauteen. Se on kuitenkin ihmisoikeuksien, vapaan sanan kulmakivi.

Ed. Ville Niinistö kysyi YK:n ihmisoikeusneuvostosta. Me tiedostamme ne haasteet, jotka siellä tällä hetkellä on. Jos vähän voi kärjistää niin, tietysti, jos YK:ssa olisi 193 demokraattista valtiota, mutta kun valitettavasti YK:ssa on pitkälti alle sata demokraattista valtiota, joiden näkemykset ihmisoikeuksista ovat niin sanotusti aika poikkeavat, niin emme aina voi saada sitä, mitä me haluamme. Me yritämme, totta kai, käydä kolmansien maiden kanssa dialogia ja välttää tällaista ihmisoikeuskonservatismia, joka tällä organisaatiolla, instituutilla ilman muuta on ollut.

Riksdagsledamot Nauclér frågade om terroristfrågor och Scheinins rapport. Alltså, vi stöder ju då starkt det jobbet som Martin Scheinin har gjort, både finansiellt och annars. I de här människorättsfrågorna så tycker jag på internationella sidan att det bästa instrumentet vi kan ha mot terrorism i många fall har att göra med sanktioner. Så vi fortsätter på den linjen som Scheinin har fört fram.

I Tibetfrågan satsar vi långt på ett, som ni sade, medelvägskoncept, alltså vi vill ha en dialog mellan Kina och Tibet, och vi anser att människorättsfrågorna ska vara framme hela tiden.

Ed. Korkeaoja kysyi ihmisoikeussopimuksista EU:hun liittymisessä. Itse olen ollut prosessissa mukana vuodesta 1995, ja taistellut sen puolesta, että Euroopan unioni saisi oikeushenkilöllisyyden, jotta se voisi siihen liittyä. Prosessi on tällä hetkellä menossa, mutta, niin kuin hyvin voitte kuvitella, on myös sellaisia jäsenmaita, jotka panevat edelleen vastaan.

Ed. Akaan-Penttilä nosti esille vammaisten oikeudet YK:ssa. Kyllä, tämä on häpeätahra meidän tämän hetkisessä ihmisoikeuspolitiikassamme. Me olemme allekirjoittaneet tämän sopimuksen vuonna 2007. Tietyistä syistä emme ole vielä saaneet sitä ratifioitua, prosessi on käynnissä. 79 maata on ratifioinut sen ennen meitä, ja tähän on saatava korjaus. Tulen myös ministerikollegojen kanssa tämän nostamaan esille.

Ed. Laakso, jos sallitte, kysyi vielä näistä niin kutsutuista Cia-lennoista. Tässä vankien kuljetukset maasta toiseen ovat johtaneet kyselyihin, selvityksiin ja oikeustapauksiin, joissa on perätty myös EU-maiden osallisuutta vankien oikeuksia loukkaavaan toimintaan. Me Suomena olemme pitäneet selvityksiä tarpeellisina, ja olemme omalta osaltamme vastanneet muun muassa Euroopan neuvoston ja Pohjoismaiden neuvoston asiaa koskeviin kyselyihin. Nämä pitää tuomita. (Ed. Laakso: Tämä oli uusi asia, mistä kysyin!)

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laukkasen mainitsemien sananvapauden ja yksityisyyden suojan osalta tässä yhteydessä tyydyn vain kertomaan kotimaisesta kehityksestä sen, että toukokuun loppuun mennessä on määrä tulla8 tutkija Päivi Tiilikan selvitys yksityisyyden suojan ja sananvapauden konfliktien ratkaisuista eräissä muissa Pohjoismaissa, Alankomaissa ja Suomessa, ja tämä hyvin pitkälle siitä syystä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on eräissä tapauksissa tullut meille tuomioita ja me haluamme nyt kalibroida tämä tilanne kotimaisen lainsäädännön muutostarpeiden osalta, onko niitä vai eikö niitä ole.

Ed. Kanerva kysyi ihmisoikeusinstituutiosta ja myös ed. Johannes Koskinen viittasi tähän. Sehän on loistava idea, mitä ed. Koskinen tarjosi, niin että jos valiokunnat haluavat kuulla työryhmää jo tässä kevään aikana, niin se varmasti järjestyy. Luulisin, että kyllä me nyt eduskunnan oikeusasiamiehen puoleen siinä työryhmässä olemme kääntymässä, ja Åbo Akademin asiantuntemusta tullaan sitten voimakkaasti käyttämään. Åbo Akademin Ihmisoikeusinstituutti, paitsi itseänikin on kouluttanut taannoin nuorena, on kyllä meillä johtava tämän alan osaaja.

Edustajat Tennilä ja Kaikkonen kysyivät tärkeästä asiasta: saamelaisten oikeuksista. Vaikka siis mitään sitovaa ohjelmaa vielä tämänkertaisessa selonteossa ei ole, niin saamelaisten osalta luvataan kuitenkin kielen osalta tämä kielenelvytysohjelma. Kaikki, mitä ed. Tennilä sanoi, on totta ja ehkä vielä tosiasiassa karumpaakin kielen osalta, ja tällä hetkellä opetusministeriö on kääntynyt myös oikeusministeriön puoleen, että tämä elvytysohjelma saadaan käyntiin.

Mutta sitten vielä tärkeämpi, laajempi saamelaisten ihmisoikeuksien toteuttamisen prosessi on hallituksen sisällä loppusuoralla, että saadaan hallituksen näkemys sekä pohjoismaisiin prosesseihin että Saamelaiskäräjien kanssa käytäviin kotimaisiin neuvotteluihin suomalaisen lainsäädännön saattamiseksi ihmisoikeuksien ja Suomen perustuslain näkökulmasta hyvälle tasolle. Olin erittäin iloinen, että ed. Kaikkonen kysyi tätä asiaa.

Ed. Zyskowicz kysyi asiasta kerjäläisiin liittyen. Omalta osaltani vain, kun oli kysymys sen kriminalisoinnista — ed. Zyskowicz ei ole enää paikalla — meillä on semmoinen arvio myös suhteessa sisäministeriöön, että järjestyslaki eli sisäministeriön hallinnassa oleva laki on todennäköisesti se oikeampi instrumentti kuin rikoslaki katsoa tätä kysymystä.

Vielä, arvoisa puhemies, ed. Korkeaojan ja minun yhteiseen pitkäaikaiseen lempilapseen, jota myös ministeri Stubb on hoitanut pitkään: Viime viikolla olin Interlakenissa Euroopan neuvoston kokouksessa, jossa iloksemme kuulimme, että Venäjä on nyt liittynyt 14. lisäpöytäkirjaan Euroopan neuvoston osalta, ja tämä on ihan keskeinen tämän solmun aukeamisessa, ja viimeinkin yksi Suomen isoista tavoitteista on selvästi lähempänä. On erikseen sanottava, että Venäjän lisäksi muidenkin perinteisesti ehkä vähän vastahankaan olleiden maiden puheenvuorot viime viikon Interlakenin kokouksessa olivat erittäin rohkaisevia. Tunnelma oli lupaava, ja tuomioistuimen toimintaan saataneen tolkkua ja työtapoihin järjestystä jo tällä pohjalla.

Ed. Akaan-Penttilälle: Oikeusministeriön osalta meillä on virkamiesvalmistelussa jossain määrin riitaisen komiteanmietinnön pohjalta syrjintälainsäädännön uudistaminen, jossa vammaisjärjestöjen näkökulma on kyllä oikeusministeriön taholta hyvin, sen uskallan sanoa, otettu huomioon.

Vielä ed. Södermanille: Olen erittäin iloinen perustuslakivaliokunnan linjauksesta vielä tämän ohjelman tarpeesta ja voin kertoa, että ei tarvitse onneksi astua sisäministeri Holmlundin tontille, vaan me teemme sen yhteistyössä. Itse asiassa jo kehysneuvotteluissa tulen menemään sinne perustuslakivaliokunnan tukevan kannan kanssa, koska perustuslakivaliokunta on niin voimakkaasti tukenut nyt oikeusministeriön näkemystä liian pitkien oikeudenkäyntien lyhentämisestä.

Ed. Ruhonen-Lerner kysyi kadonneista rahoista. Ihan niin kuin periaate: Suomen budjetista ei katoa mikään raha minnekään. Miltään momentilta ei siirry toiselle momentille. Tämän kannalta kaikki rahat, mitkä ovat menneet ennen lautamiehiin, tulevat lopulta käytettyä tuomioistuimen toimintaan niin, että ruuhkia purkautuu, mutta on selvää, että mikään ministeriö ei voi käyttää etukäteen enempää kuin sen, mitä sitä rahaa varmasti kertyy. Lakivaliokunnalle on kerrottu, että 2,9 miljoonaa näyttää olevan se säästö, ja se tullaan kaikki käyttämään tuomioistuinten menoihin.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilälle toteaisin, että sisäministeriö on tehnyt uuden suosituksen, mitä tulee yhdenvertaisuussuunnitelmien tekemiseen. Seurannassa on ilmennyt, että aika moni on jättänyt yhdenvertaisuussuunnitelman tekemättä, ja nyt yritämme muun muassa helppotajuisten ohjeiden kautta vaikuttaa eri viranomaisiin ja Kuntaliiton kautta esimerkiksi kuntiin, joissa tehdään tärkeätä syrjinnänvastaista työtä.

Ed. Kimmo Kiljunen, mitä tulee harmaaseen talouteen ja maahanmuuttoon, niin toisaalta olemme hyväksyneet lainsäädännön, joka edesauttaa verotustietojen antamista viranomaisten välillä, ja sitä kautta saamme paremmin tietoon sellaiset työnantajat, jotka laiminlyövät tehtäviään. Toisaalta mitä tulee lähetettyihin työntekijöihin, aivan liian usein nämä sekoitetaan nyt EU:n sisäiseen vapaaseen liikkuvuuteen. Tosiaankin komission puheenjohtaja lupasi, että siihen ja lähetettyjen työntekijöiden valvontaan kiinnitetään huomiota ja annetaan uusia esityksiä tämän komission aikana.

Edustajat kiinnittivät myöskin huomiota, niin kun valiokunnat omissa lausunnoissaan, romanien tilanteeseen. Suomi on tehnyt paljon työtä sen hyväksi siten, että on järjestetty korkean tason tapaamisia, EU:n rakennevaroja on käytetty myöskin romanien olojen parantamiseen. Mutta ennen kaikkea Tukholman-ohjelma osa-alueella ja myöskin toimintaohjelma, joka seuraa tätä, on Suomen ja ministeri Braxin aloitteesta myöskin sisältänyt EU:n sisäisen valvonnan tehostamista, koska sekä tukea että valvontaa tarvitaan.

Ed. Räsänen viittasi tähän vihatilanteeseen. Toisaalta on tietysti erittäin tärkeää, että kaikki irtisanoutuvat tämän tyyppisestä vihan lietsonnasta ja rasistisiin rikoksiin yllyttämisestä, mutta olemme onnellisia, että ministeri Brax on valmistelemassa uutta lainsäädäntöä, mitä tulee viharikoksiin, ja hallitus kokonaisuudessaan valmistelee myöskin uutta esitutkintapakettia.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kahteen asiaan kiinnittäisin huomiota täällä käydyn keskustelun pohjalta.

Pyytäisin vielä ministereiltä tarkistusta siihen, millä tavalla Suomi nyt aikoo tästä eteenpäin käydä dialogia EU:ssa tästä romanikysymyksestä. Tämä kysymys johtuu siitä, että minulla on sellainen vaikutelma, että esimerkiksi Romania ja Bulgaria eivät ole ottaneet tätä asiaa riittävällä vakavuudella. Pitäisikö tästä sitten käydä myöskin bilateraalisia keskusteluja näiden maiden kanssa? Siitä saattaisi olla myöskin hyötyä, jotta tämän asian ongelmallisuus tulisi heille selväksi, mutta sitten EU:n puitteissa vielä varmasti tarvitaan kyllä lisää aktiviteettia.

Tässä keskustelussa on jäänyt aika vähälle huomiolle se, että uskoisin, että lähivuosina Suomen suurimmaksi ihmisoikeuskysymykseksi tulee nousemaan vanhusten kysymys. Myönnän, että ministerit eivät kenties nyt juuri tähän asiaan sillä tavalla ole velvollisia vastaamaan, koska se ei ole niin puhtaasti heidän tontillaan. Mutta vanhukset, jotka makaavat tuolla vanhainkodeissa huonolla hoidolla, ovat kyllä todellisuudessa tulevaisuudessa helposti ihmisoikeusloukkausten kohteena.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä romanien ihmisoikeuskysymys Euroopan laajuisena on noussut tässä esille. Olen täysin samaa mieltä valiokunnan puheenjohtajan Salolaisen kanssa siitä, että Suomi voisi vielä terästää profiiliaan EU:ssa ja vaatia myöskin EU:lta enemmän toimia tässä. Kiinnittäisin myöskin huomiota kotimaan romanien tilanteeseen siltä kannalta, että puhuttiin näistä kuntien yhdenvertaisuussuunnitelmista. Hyvin monet kunnat ovat jostain syystä unohtaneet oman romaniväestönsä näistä suunnitelmista. Tähän epäkohtaan myöskin pitäisi puuttua.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, ottaisin esille meidän sitoutumisemme kansainvälisiin sopimuksiin. Täällä on puhuttu saamelaisten tilanteesta, ja olisin kyllä patistanut hallitusta ratkaisemaan tämän Ilon alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen ratifioinnin ja myöskin YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen ratifioinnin. Eli kun Suomi on yleensä ylpeä siitä, että me olemme mukana YK:n sopimuksissa, niin eiköhän nyt olisi jo näiden aika.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni suurin pulma tässä selonteossa liittyy nimenomaan kansalliseen osuuteen. Siinä kuvataan kyllä erittäin kattavasti ongelmat eri elämänalueilla, mutta ei kerrota, missä järjestyksessä, millä keinoilla ja millä resursseilla näitä puutteita aletaan korjata. Me tarvitsemme erittäin kipeästi mielestäni kansallisen toimintaohjelman perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi omassa maassamme, ja erityisesti tässä korostan ikäihmisten asemaa, lasten ja nuorten pääsyä esimerkiksi mielenterveyspalveluihin.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On äärettömän tärkeää se, että tämä tärkeä selonteko sai eduskunnassa hyvin laajan käsittelyn. Erään merkittävän uhan ihmisoikeuksien toteutumiselle maailmassa muodostaa ilmastonmuutos, joka kohtelee kaikkein kovimmin juuri niitä, jotka jo muutoinkin ovat köyhiä. Ympäristövaliokunta korosti lausunnossaan ulkoasiainvaliokunnalle sitä, että ilmastonmuutos voi tulevaisuudessa aiheuttaa myöskin mittavaa pakolaisuutta, ja tähän asiaan ja haasteeseen sopii tietenkin tavattoman huonosti se keskustelu, jota viime viikkoina on käyty siitä, että Suomen pitäisi vähentää ja jopa kokonaan lopettaa kiintiöpakolaisten vastaanottaminen.

Mutta haluaisin kysyä ulkoministeriltä — kun valiokunnassa kyselimme sen perään, onko YK:ssa keskusteltu siitä, pitäisikö ilmastopakolaisuus, ympäristöpakolaisuus, statuksena nostaa eri tavalla esiin — mikä on tämän asian tilanne tällä hetkellä.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa ja myös tässä mietinnössä on kattavasti lasten oikeuksiin kiinnitetty huomiota, ja se on todella tärkeää. Kiinnitän huomiota siihen, että vuodelta 1975 oleva isyyslaki on aikaansa jäljessä ja monien asiantuntijatahojenkin mukaan pitää sisällään jopa lasten oikeuksien toteutumisen kannalta hyvin kielteisiä piirteitä. Lasten oikeuksiin liittyy myöskin tämä, mihin on paljon kiinnitetty ja aiheesta huomiota: tyttöjen ympärileikkauksen kriminalisointi. Se on todella tärkeää, että se pystytään torjumaan täydellisesti, mutta kiinnitän huomiota myös siihen, että poikien ympärileikkaus on myöskin sellainen asia YK:n lasten oikeuksien sopimuksenkin kannalta, jota ei voida hyväksyä. Toivon todella, että kun on ollut suunnitelmia ei-lääketieteellisin perustein tehtävän poikien ympärileikkauksen sallimisesta, niin se olisi jäädytetty eikä sellaista esitystä olisi tulossa.

Lopuksi haluan kiinnittää huomiota vielä tähän vanhusten asiaan, josta mietinnössä on paljon. On välttämätöntä, että saadaan vanhuspalvelulaki, jossa vanhusten kohtelu ja palvelut pystytään lakiteitse turvaamaan eri puolilla maata.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa on erinomaisen hyvin nostettu tärkeitä asioita esille, mutta vähälle huomiolle on jäänyt ulkoasiainvaliokunnankin mukaan naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta. Näissä oikeuskäytännöt ja tuomiot raiskauksista vaihtelevat, ja rikoslain olisi paremmin vastattava tasa-arvoa ja kansalaisten oikeustajua. On aika ihmeellistä, että uhrin nuorella iällä ei välttämättä ole vaikutusta tuomioon tai että rikoslaissa uhrilta edellytetään fyysistä vastustamista, mihin uhri harvoin vaarallisessa tilanteessa pystyy.

Kysyisin ministeriltä, mikä on näkemyksenne: suojeleeko laki riittävästi uhria vai enemmän tekijää, ja miksi kynnys ilmoittaa väkivallanteosta on meillä niin korkea? Myös lainsäädäntömme tulisi paljon paremmin arvostaa naisen koskemattomuutta.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asialliseen keskusteluun otan pienen pohjoisen elinkeinon ja elinkeinonharjoittajat elikkä porotalouden. Porotalouden harjoittajat leimataan tämän tästä syyllisiksi suurpetojen salakaatoihin ja salametsästykseen. Viimeksi viime maanantaina Hossa-Irnin paliskunnan poroisäntä soitti ja otti tämän kysymyksen yhtenä esille.

Arvoisa ministeri, mitä me voisimme tehdä, jotta tämä asiaton leimaaminen voitaisiin kitkeä pois ja tavallaan kunnia palauttaa tälle perinteistä ammattia harjoittavalle elinkeinolle?

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähisuhdeväkivalta ja naisiin kohdistuva väkivalta on yhä maailmanlaajuinen epidemia, joka on kehittynyt erityisesti Suomessa krooniseksi taudiksi. Näyttää siltä, että ministeriaitiossakin yhä vähätellään tätä tärkeää ongelmaa.

Arvoisa puhemies! Haluan myös esittää toisen huoleni, joka nyt sopii hyvin näille ministereille, jotka ovat tänään keskustelussa paikalla. Nimittäin huoleni on sama, joka jo esitettiin: me sitoudumme hyvin vähän kansainvälisiin sopimuksiin, joita itse olemme kuitenkin laatimassa. Tiedän kokemuksesta Euroopan neuvoston valtuuskuntaan kuuluvana, että ei ole todellakaan kiva olla jäsen esimerkiksi sellaisessa valiokunnassa, joka tekee paljon työtä ihmiskaupan vastaisen toiminnan hyväksi, ja me Suomessa itse emme sitoudu tähän tärkeään yleissopimukseen. Ei tunnu hyvältä, että me vaivaamme nyt puhemiestäkin, jolle Euroopan neuvoston presidentti lähetti henkilökohtaisesti paimenkirjeen kysyäkseen, missä tämä ratifiointi oikein viipyy. Minusta on nyt kysyttävä, ministerit — tämä ei ole ainut sopimus — miksi me emme sitoudu näihin kansainvälisiin sopimuksiin.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä aivan oikeutetusti kiinnitettiin huomiota naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja siihen, että aivan oikeutetusti tässä ihmisoikeusselonteossa on kirjoitettu ulos, että naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen vakava ihmisoikeusongelma Suomessa, ja tämä on kyllä hyvin painokkaasti mielestäni sanottu. Tästä on vuosikausia täällä eduskunnassa myöskin puhuttu, että tältä osin lainsäädäntö meillä ei ole riittävällä tasolla.

Vierailin tuossa juuri muutama viikko sitten Ruoveden vastaanottokeskuksessa ja juttelin näiden virkailijoiden kanssa siellä ja kyselin vähän, mikä tämä tilanne meillä tällä hetkellä on. Esimerkiksi Ruoveden vastaanottokeskus on mitoitettu 80 ulkomaalaiselle, tällä hetkellä siellä on 150 henkeä majoitettuna, ja yksi syy, joka siellä aivan selkeästi nousi esille, oli se, että esimerkiksi Dublin-maista kun tulee näitä turvapaikanhakijoita meille tänne Suomeen, niin meillä nämä käsittelyajat ovat hyvinkin pitkiä. Saattaa mennä puolikin vuotta, ennen kuin heille tulee jonkin näköinen päätös siitä, mitä heidän osaltaan tulee tapahtumaan. Tämä minun mielestäni on myöskin iso ihmisoikeuskysymys.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn niihin pyyntöihin, että seuraavalla vaalikaudella kansallinen toimintaohjelma perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa kirjataan. Suomi on monella tavalla ihmisoikeuspolitiikan kärkimaita, mutta me olemme saaneet korvapuustia monelta eurooppalaiselta ja ennen kaikkea YK:n lapsen oikeuksien komitealta esimerkiksi lapsen oikeuksiin, peruspalveluihin, lähipalveluihin liittyen. Sieltä olemme saaneet huomautuksia.

Haluaisin tässä nostaa esille, että tällä hallituskaudella on meneillään lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma, jossa on erittäin hyviä toimenpiteitä liittyen juuri lapsen oikeuksiin ja mahdollisuuksiin tulla kuulluksi ja saada erilaisia palveluita. Siellä on hyviä käytänteitä. Seuraavan vaalikauden ohjelmaan, jossa näistä perus- ja ihmisoikeuksista sitten kirjataan jotain, toivon, että tästä meneillään olevasta lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta otetaan hyviä käytänteitä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Merkityksellistä on se, mikä on kirjattuna itse selontekoon, mutta ehkä vielä merkityksellisempää on se, mitä sitten eduskunnan vastaukseen kirjoitetaan. Otan yhden esimerkin:

Edustajat Laukkanen ja Huovinen ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että ympäristövaliokunnan lausunnossa on nostettu ekologiset näkökohdat huomioon, tosin ilmastopolitiikan kautta, mutta joka tapauksessa. Mutta niitä ei nyt sitten kuitenkaan ole nostettu samalla tavalla esille itse tässä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä. Minä toivoisin, että myöhemmissä vastaavissa yhteyksissä ei unohdettaisi tällaisia asioita, vaikka epäilen kyllä, että ekologisilla asioilla erikoisesti ansioitunut valiokunnan puheenjohtaja ei ole kyllä syyllinen tähän lipsahdukseen.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeudet kuuluvat jakamattomasti kaikille ihmisille. Ne kuuluvat niin suomalaisille, saamelaisille kuin somaleillekin. Suhteelliset erot ihmisoikeuksissa toki vaihtelevat, ja tästä syystä parantavien toimenpiteitten resursoinninkin pitää vaihdella. Se on aivan selvää. Siitä huolimatta on selvää myöskin se, että Suomessa on huolehdittava suomalaisten ihmisoikeuksista. Valitettavasti aika monet köyhät, työttömät, vammaiset, vähemmistöihin kuuluvat eivät ole voineet viime aikoina olla tästä aivan vakuuttuneita. Kun tämä asia hoidetaan kuntoon, samalla putoaa pohja pois myöskin siltä populistiselta — valitettavasti välillä vähän poliittiseltakin — vihan lietsonnalta, josta ed. Räsäsen tavoin olen syvästi huolissani.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston monin tavoin ansiokkaassa toimintaympäristöä laajasti kuvaavassa selonteossa mieltä jäi kaivamaan se, että siinä aika vähän, aika lyhyesti, sivuttiin uskontojen merkitystä ihmisoikeuksien kannalta. Uskonnoilla on monia liittymiä lähtien uskonnonvapauden periaatteesta. Mutta sitten myös uskonnoilla on vaikutuksia siihen, miten yhteiskunnissa oikeusvaltiokehitys lähtee liikkeelle tai minkälainen käsitys demokratiasta voidaan hyväksyä ikään kuin uskonnon puitteissa ja mitä sen rinnalle syntyy. Edelleen kysymykset sukupuolten tasa-arvosta tai lasten asemasta kulttuurissa ovat usein uskontoon kytköksissä. Näitä olisi toivonut käsiteltävän vähän enemmän selonteossa.

Eilen tuli muslimimaailmasta hyvin mielenkiintoinen uutinen, jossa kerrottiin, että korkea muslimijohtaja oli antanut määräyksen, fatwan, sellaisen tulkinnan, että kaikki väkivalta, jota Islamin nimissä harkitaan, kaikki terroristiset teot, on uskonnollisesti äärimmäisen selvästi ja periaatteellisen vahvasti tuomittavaa. Jonkinlainen aivan uudenlainen signaali hyvin korkealta muslimijohtajalta tuli eilen julkisuuteen. Tämän tyyppisen kehityksen seuraaminen olisi minusta ihmisoikeuspolitiikan kannalta hyvin tärkeätä.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Omalta osaltani vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

Ensimmäinen liittyy romanien asemaan. Tästä kysyivät ed. Salolainen ja ed. Haavisto muun muassa. Ensisijaisestihan romanien asema kuuluu kansalliseen lainsäädäntöön, mutta minun mielestäni tämä on tavalla tai toisella väärä vastaus, koska nämä ovat yhdessä hoidettavia asioita. Peräänkuuluttaisin jonkin näköistä Euroopan laajuista romanistrategiaa. Minun mielestäni Suomi on profiloitunut tässä kysymyksessä erittäin vahvasti ihmisoikeuspuolella ja varsinkin tasavallan presidentin johdolla. Romanistrategiahan on jo olemassa, mutta meidän täytyy käydä minun mielestäni laajempaa keskustelua, dialogia, tästä kysymyksestä.

Ed. Huovinen ja ehkä osittain ed. Pulliainen puhuivat ilmastonmuutoksen vaikutuksista pakolaisiin ja sitä kautta ihmisoikeusstatukseen. Minusta he kiinnittävät huomiota täysin oikeaan asiaan. Nythän YK:n piirissä on Portugalin entinen pääministeri Guterres laatinut asiasta raportin. Me olemme käyneet keskustelua tästä raportista sekä sisäisesti että Guterresin kanssa. Se pitää ilman muuta nostaa ei välttämättä painopisteeksi mutta yhdeksi tulevaisuuden kysymykseksi ihmisoikeussaralla.

Sitten edustajat Kiuru, Vehkaperä ja muutamat muut nostivat esille meidän osittain puutteellisen toimeenpanomme tietyissä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Mainitsisin tässä nyt kaksi, jotka keskustelussa ovat nousseet esille.

Ensimmäinen on lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnainen lisäpöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta, joka on allekirjoitettu 7.9.2000. Me emme ole vielä saaneet sitä lainsäädännöllisistä syistä toimeenpantua Suomessa. Nyt oikeusministeri on asettanut tässä työryhmän, ja määräaika on 31.3.2010.

Arvoisa herra puhemies! Viimeinen esimerkki ja toinen: Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuskaupan vastaisesta toiminnasta on allekirjoitettu 29.8., ja UM:n asettama työryhmä valmistelee ratifiointia, ja sen jatkettu määräaika päättyy 31.12.2010.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Ajan takia en vastaa kaikkiin kysymyksiin. Isyyslaista ed. Uotilan kanssa olemme käyneet niin monta debattia. Oikeusministeriön näkemys on, että siitä tulee kokonaisuudistus, joka on erittäin tarpeellinen mutta joka vaatii resursseja ja ehkä myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta ensimmäisen päätöksen koskien tätä siirtymäaikaa isättömien lasten vuoden 1985 säännöstä.

Vanhuksista täällä puhuttiin viisaita. Lähetekeskustelussa kävimme vanhuksista aika pitkän debatin, jossa itse nostin sen aivan samalla tavalla kuin ed. Salolainen ehkä tulevaisuudessa kotimaisista ongelmista vaikeimmaksi, ja viittaan siihen keskusteluun tässä yhteydessä, että jäisi aikaa tähän tärkeään naisiin kohdistuvan väkivallan kysymykseen.

Heti jo ed. Kiurulle: En ole kuullut yhdenkään valtioneuvoston jäsenen vähättelevän tätä erittäin vakavaa kysymystä. Kun aloitin ministerinä, niin huomasin, että tältä osin oikeusministeriössä ei ollut minkäänlaista valmistelua käynnissä, ja priorisoimme niin — ja tämä on kerrottu eduskunnalle monta kertaa — että lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivallan torjunta ja siihen liittyvä lainsäädäntö on kaikista tärkein ja kiireisin hanke, ja se on hyvin pitkälle jo valmiina. Sen lisäksi lähisuhdeväkivalta ja aikuisiin kohdistuva seksuaaliväkivalta, ne myös aloitetaan tyhjältä pöydältä, niiden selvitys ja lainsäädäntömuutokset, ja tämä työ on käynnissä. Mitään vähättelyä tässä asiassa ei ole ollut, sen sijaan tyhjältä pöydältä on saatu aloittaa. Ja ihan vaan, ettei väärää tietoa jää käsille rikoslain sisällöstä, niin Suomen raiskauslainsäädännössä, niissä perustunnusmerkistöissäkin on niin, että ei tarvitse käyttää väkivaltaa, että kysymyksessä on raiskaus. Riittää, kun uhkaavalla käytöksellä tosiasiassa tekee puolustautumisen mahdottomaksi. Tämä on väite, joka leviää lehdistössä, ja ymmärrän, että lehtiä lukemalla saa tämän käsityksen, mutta se 1999 vuoden pykälä on tältä osin selvä. Ei tarvitse käyttää väkivaltaa, että se on raiskaus. Myös muu uhkaava, pelottava käytös on jo tunnusmerkistössä.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on todettava, että Suomen rikoslaissa tämä naisten sukupuolielinten silpominen on kielletty. Ei tarvitse uusia lakeja, ja siitä on meillä viranomaisia selkeästi ohjeistettu. (Ed. Laakso: Entä miesten?)

Aivan oikein, kuten ed. Haavisto totesi, kuntien yhdenvertaisuussuunnitelmissa on romanien osalta puutteita. Tämän olen havainnut. Uusilla suosituksilla pyrimme korjaamaan sitä.

Ministeri Stubb esitti aivan oikein, että on tärkeää, että me olemme pitäneet romanien asiaa esillä EU-tasolla, mutta uusia tilanteita tulee myöskin, kun pannaan toimeen niin sanottu puitepäätös rasismia ja muukalaisvihamielisyyttä kohtaan. Se pitäisi panna toimeen tämän vuoden marraskuuhun mennessä, ja todella se antaa myöskin uusia välineitä. Sen lisäksi tapaan hetken kuluttua Bulgarian ulkoministerin, ja niin kuin ministerit totesivat, Suomi on kahdenvälisissä tapaamisissa Romanian ja Bulgarian kanssa kaikilla tasoilla pitänyt romanien aseman esillä. Ihmiskaupan osalta emme todellakaan sitä vähättele. Ministeri Stubb totesi tästä Euroopan neuvoston yleissopimuksesta, mutta meillä on myöskin meneillään sisäministeriön johdolla toimintasuunnitelman uudistaminen ja kaikkien valtion viranomaisten kesken edelleen koulutuksen tehostamista.

Ed. Tiura kysyi tästä avoimesta asiasta, ja niin kuin turvapaikka-asioista todettakoon muun muassa, että se keskimääräinen aika tutkinnan alla, miten kauan jutut ovat auki, on viime vuodesta lyhentynyt nyt 34 vuorokauteen sisältäen muitakin tapauksia kuin pelkästään Dublin-tapauksia. Ja Dublin-tapauksia todella priorisoidaan, ja on uusia menettelyjä. Ilmoittakaa, jos joku tapaus on vanhempi.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu ei ole kauhean yhteismitallista. Puhutaan pienistä ja suurista asioista samanaikaisesti. Suomessa pieni asiakin on jo merkittävä, globaalisesti ihmisoikeustilanne kauhean hyvä. Oikeastaan seuraavassa selonteossa voisi keskittyä ihan elämän suojelemiseen globaalisesti, mitä Suomi voi tehdä. Täällä suojeluvastuuperiaate on hyvin, se on vuonna 2005 käynnistetty, ja sitä pitää ehdottomasti jatkaa. Otetaan joku Pohjois-Korea esimerkkinä. Miljoonia ihmisiä on kuollut vain poliittisen järjestelmän takia. (Eduskunnasta: Kommunismin takia!) Meidän pitäisi ihan aidosti miettiä, mitä voidaan tehdä, jotta ihmisiä voidaan suojella tämmöisissä maissa ja sellaisilta johtajilta kuin näissä maissa on. Mitä Suomeen tulee, niin Suomesta täytyy sanoa, että meillä asiat ovat varsin hyvin.

Nyt on kappale Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista. Siltä osin täytyy sanoa, että ehkä vähän liian ylimalkaisesti sanotaan, että oikeastaan lainsäädäntö on usein pantu kuntoon jo ennen kuin ratkaisut ovat tulleet. Aika hyvä olisi sinänsä, että aina, kun joku ratkaisu tulee, kerrottaisiin, mihinkä laillisiin toimenpiteisiin on ennen tai jälkeen ryhdytty. Ja mikä minusta on aika hyvä, että nyt korkein oikeus avasi sen mahdollisuuden, että voidaan purkaa aikaisempi tuomio, kun ihmisoikeustuomioistuin on antanut toisen ratkaisun, niin minusta tämäkin on merkittävä edistysaskel. Tässä suhteessa mennään oikeaan suuntaan.

Lopuksi vain se, että kun tätä ihmisoikeusinstituutiosuunnitelmaa on nyt, niin ihan tämmöinen dialogi perustuslakivaliokunnan kanssa olisi varmaan jossakin vaiheessa paikallaan, minkä ministeri onkin luvannut.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tässä selonteossa on nyt tämä kansallinen osuus myös mukana, ja haluan nostaa esiin vammaisten oikeudet. Tästä YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen ratifioinnista onkin täällä jo edellä kysymyksiä esitetty. Sitä on odotettu todella pitkään, ja sen ratifiointihan edellyttää, että kotikuntalaki sekä sitten näitten pakkotoimien lainsäädäntö toteutetaan. Kysyisinkin, mikä näiden aikataulu on? Ja lisäksi kysyisin, onko kehitysyhteistyöhankkeissa mahdollista huomioida, painottaa näissä läpileikkaavissa teemoissa erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kehitysmaiden vammaisten näkökulmaa?

Toisena kansallisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta on keskeistä ohjaus- ja valvontatoiminta. Tällä hetkellä Valvira ja aluehallintovirastot ovat kuormitettuja. Aluehallintovirastot pystyvät puuttumaan lähinnä vain kanteluihin ja lupamenettelyyn. Kysyisinkin, miten tätä aiotaan parantaa, jotta perusoikeuksien toteutumista voitaisiin paremmin valvoa myös?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteko ihmisoikeuspolitiikasta on kyllä kattava kuvaus Suomen ihmisoikeuspolitiikasta. Ulkoasiainvaliokunta on mielestäni nostanut hyvin mietinnössä sen esiin, että selontekoon ei sisälly näitä kattavia kannanottoja kansallisten korjaamistoimenpiteiden etusijaisuuksista, kiireellisyyksistä tai tarpeellisista tai käytettävissä olevista keinoista. On hyvä, että tässä keskustelussa on selkeästi noussut esille, että meillä on Suomessa selkeitä ihmisoikeusloukkauksia, joita tulee kiireellisesti korjata, ja niihin on löydettävä ratkaisut, koska ne ovat niin vakavia. Erityisesti ovat nousseet esiin lasten asiat, jotka ovat erittäin haavoittuvia, samoin vanhusten asiat.

Arvostan suuresti valiokunnan puheenjohtajaa Salolaista, koska hän puhui ei pelkästään vanhusten palvelujen ja hoidon vakavista loukkauksista vaan myös siitä, että meillä on kysymys arvostuksesta. On hyvä, että ulkoasiainvaliokunta on ottanut esimerkiksi sivistysvaliokunnan kohdan, missä nostettiin esille opetukseen sisältyvää (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ihmisoikeuksiin liittyvää osaamista, koska YK:n lapsen oikeuksien komitea suosittelee, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) että Suomi varmistaa, että kaikki lapset saavat opetusta tältä alueelta, ja arvostus nousisi.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on hyvinvointivaltio, ja ed. Salolainen otti minun mielestä hyvin tärkeän, oleellisen sektorin esille: vanhukset, ihimisoikeuret vanhuksille, kunnon vanhuus, inhimillinen vanhuus. Pitää muistaa, että nämä meirän tämän hetken vanhukset on luonu tämän ilmapiirin, mihinä me saarahan nyt ryllästää täällä, eli hyvinvointivaltion. Ihimisoikeuret kuuluu myös suomalaasille vanhuksille, ja näistä meirän pitää kaikkien pitää huolta. Ihimisoikeudet on hieno asia. Me ollahan tasapuolisia, ja Suomi sivistysvaltiona, hyvinvointivaltiona, pitää varmaan huolen. Meillä on isoot romaniväestöt, ja niistä on mielestäni piretty hyvä huoli, pirettäköön jatkossaki. Samoin saamelaiset ja muut pienet vähemmistökansat eli samoin rannikkoruotsalaaset siellä Pohjanmaalla. Mä luulen, että kyllä neki on tyytyväisiä. Mutta ennen kaikkea paneurutahan meidän vanhuksiin.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on kunniakkaasti käyty keskustelua vanhusten asemasta ja ikäsyrjinnästä. Haluaisin herättää molempien ministerien mielenkiinnon aiheeseen, vaikka tämä ei varsinaisesti suoraan teille kuulukaan. Mutta olisiko ajatusta siinä, että koko suomalaisessa järjestelmässä vanhenemisessa siirryttäisiin tällaisesta kulueräajattelusta päinvastoin voimavara-ajatteluun elikkä vanhusväestö nähtäisiin kuluerän sijasta voimaannuttavana osana yhteiskuntaa ja ikääntyminen positiivisena haasteena myös ministeriöiden osalta lainsäädännön kehittämisessä?

Sen lisäksi haluaisin kysyä ministeri Braxilta huolestuneena suomalaisesta oikeusjärjestelmästä ja kansalaisten oikeustajua, sanoisinko, vahingoittavista tuomioista ja pitkistä oikeusprosesseista: kuinka voimme muokata suomalaista oikeusjärjestelmää siitä käsityksestä, että rahan ja omaisuuden oikeusturva on Suomessa vahvempi kuin ihmisen oikeusturva ja oikeudet?

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että tässä selonteossa painotetaan lapsiin kohdistuvan väkivallan estämistä, ja valiokunta pitää tätä painopistettä hyvänä. Sekä kansainvälisesti että kansallisesti ikävä tosiasia on se, että meillä on lapsiin kohdistuva väkivalta Suomessa hyvin yleistä.

Tässä mietinnössä sanotaan, että Suomi voisi kuitenkin tehdä enemmänkin lapsiin kohdistuvan väkivallan suhteen. Tässä ehdotetaan selkeästi niin, että voitaisiin selvittää mahdollisuuksia kohdistaa Suomen humanitääristä apua enemmän lasten turvallisuutta edistäviin ohjelmiin. Kysynkin ministeriltä: Mitä mieltä olette tästä ehdotuksesta, ja aiotteko toimia tämän tavoitteen edistämiseksi?

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa on käsittämättömän vähän käsitelty kansalaisten laajaa ja pahenevaa perusturvattomuutta. Minkälaiset ihmisoikeudet on 700 000 köyhällä, 150 000 lapsiköyhällä? Miten ihmisoikeudet turvataan perusturvattomille ihmisille, alle 600 euroa saavalle kansaneläkeläiselle, alle 500 euron työmarkkinatuella, peruspäivärahalla tai toimeentulotuella olevalle? Ei tällä rahalla voi perusturvaa ostaa.

Vuodessa monin paikoin kaksinkertaistuneet ruokajonot kuvaavat hyvin päättäjien, hallituksen, syvää välinpitämättömyyttä yhteiskunnan vähäosaisimmista ja heidän ihmisoikeuksistaan. Missä on hallituksen köyhiä koskeva ihmisoikeuspolitiikka? Ei kai roskiksessa?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sasin näkemyksiin ihmisoikeusinstituutista ja valiokunnan toiminnasta on helppo yhtyä, ja ed. Taiveahon puheenvuoro oli erittäin painava ja hyvin linjassa selonteonkin kanssa. Ehkä yksi lisä tähän valvontaproblematiikkaan on juuri äsken mainitsemani syrjintälainsäädännön tarve. Siellä on kohta valmistumassa EU-direktiivikin syrjintäasioista, ja sen yhteydessä se, mitä oikeusministeriössä on pohdittu, on erillinen syrjintävaltuutettu nykyisen vähemmistövaltuutetun asemesta, ja silloin vammaisten oikeuksien valvonta tulisi selkeämmin ja paremmin vielä sitäkin kautta ed. Taiveahon mainitsemien muiden valvojien rinnalle ja avuksi.

Ed. Kyllönen kysyi väkivallan ja rahan suojan suhteesta rikosoikeudessa. Tämä on klassisen tärkeä kysymys, ja tällä vaalikaudella painopistettä on nimenomaan rikoslain muutoksilla tehty ja tullaan tekemään siten, että jatkossa vankilassa on enemmän ja pidempään väkivallasta ja vähemmän silloin, kun on esimerkiksi kysymys täysin syrjäytyneisyyteen liittyvästä pienemmästä omaisuusrikollisuudesta. Väkivallan osalta on tulossa muutoksia paitsi lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista lähisuhteessa ja jos vielä Optulan tutkimukset kerkiävät ajoissa, johtopäätökset aikuisiin kohdistuvista seksuaalirikoksista. Tämä on erittäin tärkeä, myös kansainvälisesti tehty havainto meidän oikeusjärjestelmästämme.

Ehkä köyhyydestä: Ed. Jääskeläinen, täällä on juuri käyty välikysymyskeskustelu, jossa aika tärkeitä asioita on puolin ja toisin tästä asiasta sanottu, enkä usko, että kenenkään mielestä köyhien ihmisoikeudet kuuluvat roskiin.

Ed. Ojansuun mainitsemasta lapsiin kohdistuvan väkivallan kansainvälisestä osuudesta myöhemmin ministeri Stubbilta, mutta kotimaisesta tilanteesta semmoinen hyvä uutinen, että uusimpien rikosuhritilastojen mukaan lasten fyysinen kuritus on onneksi Suomessa vähentynyt. Mutta silti meillä on poikkeuksellisen paljon lapsia, jotka joko joutuvat väkivallan kohteeksi tai, mikä on yhtä traumaattista, todistavat kotona aikuisten välistä väkivaltaa. Tältä osin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on suunnitelmissa väkivallan torjuntaohjelma, jossa paitsi lähisuhdeväkivalta myös lapsiin kohdistuvan väkivallan torjunta on keskiössä.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Jos saisin antaa kolme vastausta kolmeen kysymykseen.

Ensin ed. Sasi kysyi suojeluvastuusta, responsibility to protect. Ed. Sasi on ehkä lähtenyt, mutta kuitenkin ilman muuta tärkeä kansainvälispoliittinen kysymys. Minusta paras esimerkki suojeluvastuun tarpeesta oli Burma-Myanmarissa, jossa kohdattiin luonnonkatastrofi, mutta paikallinen kenraalijuntta ei sallinut kansainvälisen avun läpivientiä. Meidän täytyy todella tarkkaan miettiä tulevaisuudessa, mitä me tällaisissa tapauksissa teemme.

Ed. Taiveaho kysyi ihmisoikeustilanteen vaikutuksesta nimenomaan kahdenväliseen kehitysapuun. Nyt puhun varovasti ministeri Väyrysen suulla, huom. erittäin varovasti. Me pyrimme, totta kai, lisäämään ulkopolitiikan johdonmukaisuutta kaikilla tavoin, ja ihmisoikeustilanne on yksi tämän kahdenvälisen yhteistyön arviointitekijöistä. Lähiajasta kolme esimerkkiä, joissa olemme joko siirtäneet kehitysapua toiseen suuntaan tai sitten evänneet: 1) Nicaragua, 2) Kenia ja 3) Etiopia tai Vietnam, joissa on siirretty erilaisiin kohteisiin.

Toinen kysymys, jossa myös puhun ministeri Väyrysen suulla, liittyy ed. Ojansuun kysymykseen humanitäärisen avun suuntautumisesta lapsille. Me katsomme tätä tarvearvioinnin perusteella eli emme oikeastaan korvamerkitse tätä apua kenellekään erityisesti vaan kohderahoituksen maassa vallitsevaan kriisiin ja luotamme sitten näiden järjestöjen omaan kykyyn omalta osaltaan kohdentaa tätä apua eniten tarvitseville. Tämän sanottuani esimerkiksi Unicefin kautta, jolla siis on vastuu lapsista, ravinto, vesi, hygienia jne., rahoitimme vuonna 2009 humanitäärisen avun vetoomuksia yhteensä 4,4 miljoonaa. Eli katsotaan tätä kokonaisuutena. Aika usein se sitten kuitenkin loppupelissä kohdistuu lapsille, mikä minun mielestäni on hyvä asia.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Minä olen suorastaan hämmästyksestä mykkänä. Tässä salissa on kaksi kansanedustajaa ja kaksi ministeriä, jotka sentään kiinnittävät huomiota sananvapauteen ja siinä esiintyviin ongelmiin Suomessa. Kiitoksia siitä.

Ed. Laukkanen puuttui toimittajien murhiin, aivan oikein. Euroopan neuvostossa oli käsiteltävänä juuri viime istunnossa raportti siitä, miten toimittajia kohdellaan — syyllistetään, tapetaan — eri Euroopan neuvoston maissa. Venäjä on tässä suhteessa aivan omaa luokkaansa. On laskettu, että Jeltsinin kauden jälkeen Venäjällä on listitty 300 toimittajaa mukaan lukien ihmisoikeuksien puolustajat. Se on hirvittävä määrä, 300 toimittajaa. Seuraavaksi tulevat sitten Turkki ja Georgia, joissa myös toimittajien henki on vaarassa.

Arvoisa puhemies! Sananvapautta Suomen oikeuslaitoksessa ei vieläkään arvosteta. Se ei ole ihmisoikeus Suomen oikeuslaitoksen mielestä. Sananvapaustuomiot ovat mitä sattuu. Esimerkiksi Helsingin käräjäoikeus vapauttaa Ruususen ja kustantajan, mutta hovioikeus tuomitsee. Sama tapahtui Kata Kärkkäisen kohdalla: käräjäoikeus vapautti lehden, mutta hovioikeus tuomitsi.

Jos katsotaan Suomen tilannetta Euroopan neuvoston kontekstissa, yhteydessä, niin Suomi on sananvapauden rikkojana Euroopan kärkikymmenikössä. Se on saanut enemmän langettavia sananvapaustuomioita kuin valtaosa muista Euroopan neuvoston maista tai esimerkiksi muut Pohjoismaat — ja lisää on tulossa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ottanut käsittelyynsä kymmenkunta sananvapautta koskevaa valitusta. Saman verran on odottamassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen eteisessä.

Kymmenessä vuodessa Suomi on saanut kahdeksan tuomiota. Lähelle Suomea pääsee Norja; sillä on viisi. Ruotsi on saanut kaksi. Tanska ja Islanti eivät ole saaneet yhtään. Minä olisin toivonut, ministeri, että tähän Tiilikan tutkimukseen olisi otettu myös Tanska mukaan, koska sen sananvapausasiat ovat aivan yhtä hyvässä kunnossa kuin esimerkiksi Ruotsin.

Merkittävää on myös se, ettei Suomi ole saanut sananvapausjutuissa yhtään vapauttavaa tuomiota, ei yhtään ainutta vapauttavaa kannanottoa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta tulee tuomioiden lisäksi tietenkin myös päätöksiä, joissa usein todetaan, ettei valitus anna aihetta laajempaan käsittelyyn. Tällaisia päätöksiä Suomi on saanut viisi. Kolmessa päätöksessä sananvapautta on rajoitettu sallitusti.

Tuoreimmassa päätöksessään Eit piti oikeana tuomiota, jonka mukaan korkein oikeus kieltäytyi myöntämästä asianosaiselle korvauksia siitä, että lehdessä olisi kerrottu hänen tehneen rikoksia. Ajatelkaa, tämmöisestä on tuomittu Suomen oikeuslaitoksessa, että on kerrottu, että joku on tehnyt rikoksia. Onko rikos jonkinlainen suojattu alue, yksityisyyden suojaan kuuluva alue? Ei minun mielestäni.

Suomi on todellakin ollut Euroopan neuvostossa 21 vuotta, ja tästä huolimatta korkein oikeus ja Suomen oikeuslaitos eivät vieläkään ota sananvapautta vakavasti, vaan ratkaisuissa painotetaan nimenomaan yksityisyyden suojaa sanomisen vapauden kustannuksella. Ed. Laukkanen on tässä suhteessa ihan oikeassa. Tämä asia nousee tulevaisuudessa erittäin kipeäksi Suomessa, ja se teidän kansanedustajienkin tulisi varmasti omissa kannanotoissanne ja omassa olemisessanne muistaa.

Oikeuslaitos tietenkin tekee lakien mukaan, mitä haluaa, tulkitsemalla lakeja, mutta tästä huolimatta oikeuslaitoksen ja tuomarikunnan toimintaa pitää seurata, jotta siellä ei lipsahdettaisi demokratian tuolle puolen itsevaltaiseen oikeassa olemisen autuuteen. Juuri tämän vuoksi äänestin, että Päivi Tiilikka olisi valittu Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan. Sieltä puuttuu tietämys tässä asiassa, ja niin se puuttuu korkeimmasta oikeudestakin, koska Markku Fredmania ei nimitetty korkeimman oikeuden jäseneksi, vaan joku rikosoikeusjuristi, joita siellä on jo läjäpäin ennestään.

Presidentti Koskelo arvosteli syksyllä Kuopion sananvapausseminaarissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta hyvinkin kriittiseen sävyyn.

Minä en saanut vastauspuheenvuoroa.

Hän myös huomautti, että korkeimman oikeuden tehtävänä ei ole korjata yksittäistapauksia, vaan keskittyä hyviin ennakkotapauksiin. Sen tehtävänä ei näköjään myöskään ole purkaa tuomioita lukuun ottamatta tätä Kari Uotin tapausta. Se tehtiin, mutta ei tehty, kun toimittaja sai sananvapaustuomion, joka todettiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa vääräksi. Sitä korkein oikeus ei purkanut, vaikka minä tein tästä monta kyselyä ja yhden kantelunkin sinne.

Joo, käytän vielä muutaman sekunnin.

Vaikka sananvapaus on tärkeä asia, niin tästä huolimatta pidän internetiä sananvapauden roskatynnyrinä, sikolättinä. Tämä on ihan totta. Vaikka näin olen kirjoittanut blogiini ja olen tätä mieltä, niin siitä huolimatta en ole valmis rajoittamaan internetin sananvapautta. Sen sijaan olen valmis siihen, että siellä olevat tappouhkaukset tutkitaan.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Selonteko ihmisoikeuspolitiikasta antaa nyt selvästi aiempaa monipuolisemman kuvan niistä toimista, joita valtioneuvosto toteuttaa ihmisoikeuspolitiikan saralla meillä ja maailmalla. Mutta kuten jo totesin, mielestäni suurin puute liittyy tämän selonteon kansalliseen osuuteen. Me tarvitsemme kansallisen toimintaohjelman perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi täällä Suomessa, koska keinot puutteiden korjaamiseksi ja resurssit niihin pitää myös selvästi kertoa.

Valtioneuvoston on varmistettava myös riittävät resurssit ja käytännön edellytykset ratifioida uudet kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten täällä on vaadittu. Emme vieläkään ole ratifioineet esimerkiksi Lapsen oikeuksien sopimukseen liittyvää valinnaista pöytäkirjaa lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta. Ratifiointi puuttuu myöskin Euroopan neuvoston sopimuksesta, joka liittyy lasten suojelemiseen seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan.

Lasten oikeudet on otettava vakavasti sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Nyt monet lapset ja nuoret jäävät Suomessakin myös vaille kipeästi tarvitsemiaan palveluita; mielenterveyspalvelut ovat vain yksi esimerkki tästä. Perus- ja ihmisoikeudet jäävät osittain toteutumatta myös noin 70 prosentilta saamelaislapsista, jotka asuvat kotiseutualueen ulkopuolella. He jäävät kokonaan oman kielen ja omakielisen perusopetuksen ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Vaikka kuritusväkivalta on Suomessa vähentynyt, muu väkivalta, sekä henkinen että fyysinen, on syvää todellisuutta arviolta jopa 200 000 lapselle Suomessa. Väkivallan näkeminen ja kokeminen erityisesti kotona ja lähisuhteissa jättää syvät arvet, jotka vaikuttavat elämänlaatua heikentävästi usein koko loppuelämän. Ongelmaan pitää puuttua jo neuvolassa ja lasten kotiolot on voitava selvittää. Pidän erittäin hyvänä myös ulkoasiainvaliokunnan linjausta kehitysyhteistyövarojen ja humanitaarisen avun kohdentamisesta suoremmin haavoittuville ryhmille, kuten lapsille. Suomessa tarvitaan myös toimintasuunnitelma tyttöjen ympärileikkausten estämiseksi ja jo ympärileikattujen tyttöjen ja naisten tukemiseksi.

Arvoisa puhemies! Pari- ja lähisuhdeväkivalta, josta täällä on paljon puhuttu, erityisesti naisiin kohdistuva, on edelleen vakava ihmisoikeusongelma Suomessa, eikä siihen kansainvälisistä huomautuksista huolimatta ole vielä onnistuttu puuttumaan tehokkaasti. Väkivallan kitkeminen edellyttää kuntiin kokonaisvaltaista toimintaohjelmaa. Me tarvitsemme myös selvästi enemmän turvakotipaikkoja. Pahin pula turvakotipaikoista on tällä hetkellä Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä Pohjois-Pohjanmaalla.

Maahanmuuttajanaiset ovat Suomessakin erityisen haavoittuvassa asemassa, kun he kohtaavat väkivaltaa. Pääkaupunkiseudun turvakodeissa maahanmuuttajien vuosittainen osuus on noussut jo 30 prosenttiin. Kunniaväkivalta pitää havaita meilläkin. Sitä pitää ehkäistä ja torjua. Kunniaväkivalta liittyy usein tyttöjen ja naisten pakottamiseen isän tai perheen tahdon mukaisesti esimerkiksi puolison valintaan.

Suomen ensimmäisen romanipoliittisen ohjelman laatiminen on hyvä edistysaskel. Toimeenpanoon on sitouduttava pitkäjänteisesti. Yhdyn täällä esitettyihin arvioihin siitä, että EU:ssa kyllä pitäisi pystyä huomattavasti tehokkaammin toimimaan romanien syrjintää vastaan.

Arvoisa puhemies! Perus- ja ihmisoikeudet eivät vieläkään toteudu vanhustenhoidossa ja -hoivassa. Ikäihmiset kokevat myös syrjintää sekä työelämässä että muualla yhteiskunnassa. Köyhyys kasaantuu erityisesti naisvaltaiseen vanhusten ryhmään. He eivät selviä erilaisista palvelumaksuista eivätkä myöskään saa riittävästi tarvitsemaansa apua. Vanhusten aseman parantamiseen on ryhdyttävä viipymättä. Me tarvitsemme erilaisia asumisvaihtoehtoja, ja kotona asuvien vanhusten on saatava riittävästi tukea ja apua.

Arvoisa puhemies! Myös vammaiset joutuvat maailmanlaajuisesti sekä välittömän että välillisen syrjinnän kohteeksi. Kehitysmaissa he ovat köyhistä köyhimpiä. Kannatan lämpimästi selonteossa esitettyä vammaisten oikeuksien toteutumisen nostamista yhdeksi kehityspolitiikkamme läpileikkaavista teemoista. Suomi voisi toimia vieläkin aktiivisemmin, esimerkiksi Maailmanpankin varojen suuntaamisessa juuri vammaisten oikeuksien toteuttamiseen.

Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen on välttämätöntä, jotta perus- ja ihmisoikeustilannetta voidaan valvoa ja ihmisoikeustietoisuutta lisätä Suomessa. Nyt kansallinen valvontajärjestelmä jakautuu liian monelle taholle. Asia on vietävä rivakasti eteenpäin, heti kun oikeusministeriön työryhmä on saanut selvityksen instituution perustamisesta valmiiksi.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Keskityn muutamaan kansallisesti keskeiseen perus- ja ihmisoikeuskysymykseen, vanhusten ja vammaisten asemaan.

Vanhusten hoivan laadun puutteet ja sitä kautta vanhusten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen puutteet ovat varmasti riipaisevin ongelma yhteiskunnassamme. Esimerkiksi itsemääräämisoikeuden ja yksityisyyden toteutumisessa on isoja puutteita. On epäinhimillistä, etteivät sosiaaliset oikeudet toteudu vanhuksillamme. Hälyttäviä viestejä tulee vakavista puutteista, kuten liiasta lääkityksestä, kemiallisen sitomisen lisäksi jopa fyysisestä sitomisesta, märistä vaipoista, vessassa käynnin korvaamisesta vaipoilla, epäluonnollisesta vuorokausirytmistä, yksin makuuttamisesta ja aliravitsemuksesta.

On kohtuutonta, että esimerkiksi oikeusasiamies ylipäätään joutui kiinnittämään huomiota tällaisiin asioihin, kuten siihen, että vanhukset saavat riittävästi ruokaa, pääsevät riittävän usein pesulle, vessaan ja ulkoilemaan. Näiden pitäisi toteutua ilman muuta kaikille perustuslainkin mukaan. Ihmisarvoisen vanhuuden turvaamisen tulee olla kunnia-asia.

Tarvitaan välttämättä vanhusten hoivapalvelulaki turvaamaan hoivan laadun, muun muassa riittävän henkilöstömitoituksen. Erillislaeillahan suojellaan monia haavoittuvia ryhmiä, kuten lapsia ja vammaisia. Samoin tulee suojata myös vanhuksia. Laissa tulisi henkilöstömitoituksen lisäksi myös kehittää palvelujen sisältöä ja vahvistaa muun muassa vanhusten oikeutta ulkoiluun ja sosiaaliseen toimintaan. Lakia ei tule lykätä seuraavalle hallituskaudelle vaan valmistella pian. Tarve on huutava.

Kunnille tarvitaan myös lisää resursseja, jot- ta riittävä henkilöstömäärä voidaan varmistaa. Lisäksi tarvitaan välttämättä lisää valvonta- ja ohjaustoimintaa niin aluehallintoviranomaisille kuin Valviraan. Tällä hetkellä ei aluehallintoviranomaisissa pystytä juuri tarttumaan muihin kuin kantelutapauksiin ja käsittelemään lupahakemuksia. Vanhusasiain valtuutettu olisi myös paikallaan vahvistamaan vanhusten oikeuksien toteutumista.

Vielä nostan esiin vanhustenhoivalaitosten purkuun liittyvän vakavan huolen. On välttämätöntä, että ennen laitosten purkua vahvistetaan ja varmistetaan korvaavat palvelut eli satsataan merkittävästi enemmän kotipalveluihin sekä toteutetaan kohtuuhintaisia palveluasuntoja. Tällä hetkellä on suuria puutteita saada esimerkiksi kotipalvelun tukipalveluja, siivous- ja asioimisapua, vaikka tarve kohdistuu usein ensin niihin.

Lisäksi palveluasumisen maksut ovat karanneet monen vanhuksen maksukyvyn ylärajoille. Palveluasumisen maksut tuleekin kiireesti säädellä ja varmistaa vähintäänkin kohtuullinen käyttövara myös laitoksissa asuville.

Myös vammaisten oikeuksien toteutumisessa on puutteita. Liian usein vammaiset joutuvat taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta saadakseen tarvitsemansa ja heille kuuluvat palvelut. Lisäksi oikeus työhön ja riittävään toimeentuloon ei heillä läheskään aina toteudu. Monet vammaiset elävät pysyvästi köyhyysloukussa, vaikkapa työosuusrahalla työskentelevät henkilöt. Lisäksi vammaistenkin laitoshoivassa on laadun puutteita, eikä mahdollisuuksia esimerkiksi ulkoiluun aina riittävästi toteudu.

Myös kielellisten oikeuksien toteutumisessa, esimerkiksi viittomakielisten osalta, on puutteita. Samoin esteettömyyden huomioimisessa on vielä paljon tehtävää. Fyysisten esteiden lisäksi muun muassa ymmärryksen ja kommunikaation esteiden osalta on tehtävää niin näkö-, kuulo- kuin puhevammaistenkin tarpeiden paremmassa huomioimisessa sekä selkokielisyydessä.

Tärkeää olisi saada myös YK:n vammaisten oikeuksien sopimus ratifioitua. Tulee siis kiirehtiä sen edellytyksenä olevia kotikuntalakia sekä pakkotoimien käyttöön liittyvää lainsäädäntöä. Eduskunnan oikeusasiamies on toistuvasti kiinnittänyt huomiota kehitysvammaisten erityishuollossa käytettäviin pakkotoimien säätelyyn. Ihmisten vapaa muutto-oikeus tulee myös varmistaa kaikille.

Mainitsen vielä tuetun päätöksenteon edistämistarpeen vammaisten kohdalla. Pöyristyttävä ihmisoikeusloukkaus ovat myös vaikeasti kehitysvammaisten lasten "ei elvytystä" -päätökset, joita jotkut perheet ovat kohdanneet.

Olisi hyvä, että myös kehitysyhteistyöhankkeissa voitaisiin huomioida niin sanotut läpileikkaavat teemat nykyistä vahvemmin, kuten usein kaikista heikoimmassa asemassa olevat kehitysmaiden vammaiset.

Arvoisa puhemies! Silmiä ei saa sulkea Suomen eikä maailman heikoimpien asemalta. Selonteolta olisin kaivannut toimenpideohjelmaa ja aikataulutusta siitä, miten eri ihmisoikeuksia sitoudutaan edistämään, esimerkiksi vanhustenhoivalakia tai YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen ratifiointia.

Johannes Koskinen /sd:

Herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietintö oli yksimielinen, ja siinä on hyvin koottu näitä eri valiokunnissa esiin nostettuja osakysymyksiä niin kansainvälisestä ihmisoikeuspolitiikastamme kuin kansallisesta perus- ja ihmisoikeustilanteesta.

Sosialidemokraatit haluavat erityisesti korostaa viittä seikkaa: Ensinnäkin lähisuhdeväkivallan vastaisen työn voimistamista; toiseksi vanhusväestön ihmisarvoisen kohtelun ja perusoikeuksien toteutumisen vahvistamista johdonmukaisella toiminnalla; kolmanneksi oikeusvaltion perustekijöiden kuntoon saattamista, sitä, että oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin käytännössä toteutuu ja oikeutta saadaan kohtuullisessa ajassa kohtuullisin kustannuksin. Neljänneksi, kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa avainkysymys on se, että toimitaan määrätietoisesti, koordinoidusti, pidetään kiinni ihmisoikeuksien ja demokratian puolustamisesta kaikissa suhteissa, niin taloudellisessa kanssakäymisessä kuin poliittisissa yhteyksissä diktatuurivaltioihin tai vajaan demokratian valtioihin. Tässä on selvästi ongelmia. Vaikka EU:ssa entistä tiiviimmin tehdään yhteisiä politiikkalinjauksia, niin sitten se, kuinka tiiviisti ne kytketään toisiinsa käytännön toimissa, on jo huomattavasti heikompaa. Ja viidentenä oli tämä edellä, esimerkiksi ed. Satu Taiveahon puheenvuorossa jo esillä ollut YK:n vammaisyleissopimuksen kansallinen toimeenpano, että siinä kiirehditään toimia.

Tuosta lähisuhdeväkivallasta kuulin, että ministeri Brax olisi valittanut, että pöytä olisi ollut tyhjä hänen tullessaan oikeusministeriksi. Täällä nimittäin edellisellä vaalikaudella tehtiin ensimmäinen sisäisen turvallisuuden ohjelma. Siinä painopisteenä oli väkivallan vähentäminen ja siellä taas yhtenä painopisteenä lähisuhdeväkivallan vähentäminen, erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen. Samaan aikaan oli käynnistetty sosiaali- ja terveysministeriössä myös näiden tukipalvelujen ja neuvontajärjestelmien tehostaminen juuri tässä suhteessa, niin että ei pelkästään täällä kovan oikeuden puolella paranneta toimia lainsäädännössä ja poliisin toimissa esimerkiksi vaan myöskin sitten täällä tukipalvelujen puolella. Edellisellä vaalikaudella tiukennettiin lähestymiskieltoa, tehostettiin sitä koskevaa sääntelyä, ja muun muassa tämä vakaan tahdon pykälä poistettiin rikoslaista. Elikkä kaikissa tilanteissa sitten tuli tämä samojen perusteiden mukaan rangaistavaksi, myös parisuhteenaikainen väkivalta. Mutta edelleen näitä jatkotoimia tarvitaan ja samaan suuntaan tehtävää työtä. Ei varmasti maailma tullut valmiiksi edellisellä vaalikaudella, eikä se tule tällä vaalikaudella valmiiksi.

Otan hiukan tarkemmin esille tämän kysymyksen vanhusten kohtelusta. Se on samalla esimerkki siitä, miten laillisuusvalvonnan kautta on vaikea saada tämmöistä isoa toimintalinjaa liikkeelle. Yksittäistapauksista kannellaan laillisuusvalvojille, vaikkapa eduskunnan oikeusasiamiehelle tai sitten hallintokantelutietä ennen lääninhallituksille, nyt aluehallintoviranomaisille, ja niiden perusteella tehdään sitten välillä julkisempia, välillä vähemmän julkisia päätöksiä siitä, onko rikottu lakeja tai hyviä hoitokäytäntöjä.

Nyt eduskunnan oikeusasiamies ryhtyi sitten poikkeukselliseen toimeen. Riitta-Leena Paunio viimeisinä työkuukausinaan kokosi lääninhallituksilta varta vasten laveampaa tietoa siitä, minkälaisia havaintoja näistä laitosten tarkastuksista on tehty, mitä epäkohtia on vanhusten kohtelussa, ja tuostahan sitten tuli se syksyn keskustelu näistä aika synkistä esimerkeistä. Nyt pari viikkoa sitten Riitta-Leena Paunio teki yhteenvetonsa, johtopäätöksiä näistä lääninhallitusten selvityksistä ja havainnoista. Tietysti myös Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian vuosien mittaan tekemien tarkastuskäyntien ja kantelupäätösten perusteella tällaista johtopäätöstä voidaan myöskin tehdä.

Sitä kautta on toimitettu ministeriöiden tietoon suosituksia. Paunio saattoi sosiaali- ja terveysministeriön tietoon käsityksen siitä, että ministeriön tulee arvioida, onko laatusuositus riittävä turvaamaan ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten perusoikeuksien toteutumista erityisesti suositellun henkilöstömitoituksen osalta vai tarvitaanko asiassa lainsäädäntöä. (Puhemies: 5 minuuttia on kulunut!) Samaan tapaan tehtiin sitten myös suosituksia siitä, että vanhusten vapauksia loukkaavia itsemääräämisoikeuden rajoituksia, vaikkapa kiinni sitomista, pitäisi säännellä tarkemmin lainsäädännössä. Siinä on selvä aukko olemassa.

Tähän tapaan pitäisi myös muiden perusoikeuskysymysten osalta tehdä, juuri vaikkapa tämän toimintaohjelman laatimisen yhteydessä, tämmöistä laveampaa, kattavampaa selvitystä, jonka pohjalta lähdetään sitten oikeissa asioissa tehokkaasti liikkeelle.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Ed. Kiuru väitti, että raiskaustuomioita on vähätelty eikä ole ryhdytty toimiin. Vastasin raiskauskysymysten osalta, että täällä ei ole vähätelty niitä. Siltä osin aloitimme niiden rangaistustasojen arvioinnin tyhjästä. Kaikki se, mitä on tehty sisäisen turvallisuuden ohjelmassa, on todella tärkeätä ja toki totta. Mutta siltä osin kuin puhuttiin naisiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta, väititte, että täältä joku on vähätellyt sitä ja että on rangaistustasoissa ongelmia. Sitä työtä tehdään tällä vaalikaudella, eikä sitä edeltävää työtä ollut.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan korjata hiukan ministeriä. Nimittäin en sanallakaan puhunut vielä tästä esittämästänne teemasta mitään. Tulen sitä käsittelemään kohta, kun on puheenvuoroni.

Mutta puhuin parisuhdeväkivallasta, perheväkivallasta. Täällä oli kyllä kommentteja teidänkin esittämäänne asiaan, mutta itse en maininnut sanallakaan mitään siitä. Mutta sen sanoin, että minun mielestäni me liian vähän huomioimme niitä kansainvälisiä suosituksia ja niiden ratifiointia. Asiasta huomautin; meillä on yli 200 pelkästään Euroopan neuvoston suositusta, joista 97 on tällä hetkellä ratifioitu — alle puolet. Minun mielestäni on kohtuullista sanoa, että liian vähän suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa arvostetaan sitä työtä. Me mielellämme katselemme muiden takapihoille, mutta emme omillemme.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Kun sanoin, että viittasitte raiskauskeskusteluun, se ei tarkoittanut, että oma puheenvuoronne tarkoitti sitä. Silloin ymmärsin teidät väärin. Oma puheenvuoroni tarkoitti nimenomaan raiskausta. Kiitos tarkennuksesta.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihmisoikeuspoliittinen selonteko on tärkeä päivittää ainakin kerran joka vaalikaudella, kuten ministeri Stubbkin aiemmin täällä mainitsi, varsinkin nyt, kun kansainväliset sopimukset ja niiden vaikutukset kansallisiin kirjauksiin ovat entistä merkittävämpiä.

Perusoikeuksien toteutumisen tunnistaminen on myöskin ihmisoikeusarvioinnin perusta. Iäkkäät henkilöt ovat yksi kansalaisryhmä, jonka oikeus yhdenvertaiseen kohteluun sekä oikeus ja todellinen mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon on osoittautunut usein niin sanotuksi kuolleeksi kirjaimeksi. Koska kunnilla on laaja harkintavalta iäkkäiden tavanomaisten palvelujen järjestämisessä, ovat myös saatavilla olevat palvelut, niiden asiakastarpeen mukainen toteutuminen tai rahoituksen riittävyys eri puolilla maata yhtä kirjavia kuin kuntien kirjokin. Kun tähän vielä lisätään sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä olevien ikäihmisten mahdottomuus valita vapaasti kotikuntansa, ei ole ihme, että myös työelämässä kiireisten lasten ja omaisten henkinen kuorma kasvaa muualla asuvien vanhenevien vanhempien sairastaessa.

Tähän on tosin tulossa ministeri Risikon putiikista muutos jopa jo tänä keväänä eduskuntaan. Uusi sosiaalitoimen ja terveyspalvelujen yhteistyötä vahvistava terveydenhuoltolaki sekä siihen liittyvät järjestämissopimukset ja -kokeilut parantavat onnistuessaan myöskin ikääntyvien yhdenvertaista palvelujen saantia paitsi keskenään myöskin maan eri osissa.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että Suomi ei edelleenkään ole ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimusta eikä edes virallista suomennosta ole julkaistu. Pelkästään hallintorakennuksiin ja palvelujen piiriin pääseminen vaatii kekseliäisyyttä ja usein toisen ihmisen apua. Oikeus työhön, itsensä elättämiseen, oikeus kuntoutukseen toimintakyvyn tason laskun, ei iän ja hoitoisuusasteen perusteella, oikeus pitää eläke lepäämässä ja olla täysimääräisesti mukana työelämässä niin kauan kuin voimat vamman aiheuttamasta haitasta huolimatta riittävät, on kaikkien osapuolten etu ja myös osa köyhyyden torjuntaa.

Opiskelemaan tai työhön meno ei voi saada aikaan muun muassa sitä, että sairauden aiheuttamista lisäkuluista ja -vaivasta maksettava Kelan hoitotuki alenee ja johtaa siihen, että oikeus opinto- ja työkykyä tukevaan tai parantavaan Kelan vaikeavammaisten kuntoutukseen lakkaa. Ei työ tee vammaisesta vähemmän vammaista. Myös kehitysvammaisten oikeus kykyjensä mukaan samanlaiseen työntekoon ja palkkaan kuin muillakin tukityöllistettävillä on kirjattava tulevaisuudessa lakiin. Työnantajan oikeuden yhteiskunnan tukemaan työllistämiseen tulee olla samanlainen, oli kyvyn aleneman syy kehitysvamma tai joku muu syy. Vammaisellakin on oikeus saada palkkaa, elättää itsensä ja kerätä työllään säästöjä, edetä uralla ja palata työhön — unelma, mikä ehkä tällä nykylainsäädännöllä pysyykin unelmana.

Kuten StV lausunnossaan sanoo, työ on keskeisimpiä ihmisen itsemääräämisoikeuteen vaikuttavia tekijöitä, se luo taloudellista varmuutta ja sosiaalisia verkostoja. Työikäisistä vammaisista kuitenkin vain 30 prosenttia on mukana työelämässä.

Suomen lainsäädäntö syrjii paitsi yrittäjää ammattina myös hänen perhettään edelleen sosiaali- ja muun muassa työttömyysturvan kohdalla. Ihmisoikeusasiana pidän myös sitä, että työnantajan yritystoimintaa voi myös ilman pelkoa rangaistuksesta ja vahingonkorvausvelvoitteesta sabotoida vapaasti muun muassa työmarkkina- ja työsopimuslakien vastaisilla lakoilla.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Niiden ihmisryhmien ihmisoikeuksista, jotka eivät jostain syystä itse kykene pitämään puoliaan, on vastuussa koko yhteiskunta sekä kaikki hallinnonalat ja päättäjät omilla tonteillaan. Meillä tässä talossa joukon kärjessä on valta toimia. Ihmetyttääkin, mikä jarruttaa edelleen jo vuosien ajan kirjattujen puutteiden korjaamista. Toimintasuunnitelmat puuttuvat edelleen. Vammaispoliittista ja ikäpoliittista ohjelmaa toimintaluetteloineen on kiirehdittävä, jotta voimme puhua kaikkien suomalaisten ihmisoikeuksista.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi toimii aktiivisesti monissa kansainvälisissä järjestelmissä, joissa tehdään erittäin tärkeää työtä. Minusta kaksi tärkeintä ihmisoikeusfoorumia ovat YK:n ihmisoikeusneuvosto ja Euroopan neuvosto. Lisäksi kolmas foorumi on sekin tärkeä, nimittäin toimeenpanon kautta on olemassa Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin, jonka tuomiot ovat erittäin tärkeitä pantavaksi jokaisessa jäsenmassa sitten käytäntöön.

Tämän perusteella voitaisiin olettaa, että me olisimme kovinkin sitoutuneita näiden kansainvälisten valvontaelinten suosituksiin ja päätelmiin. Tosiasia kuitenkin on, että kansainväliset valvontaelimet ja meidän omat ylimmät kansalliset lainvalvojamme ovat toistuvasti huomauttaneet ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyvistä ongelmista. Niihin pitäisi kiireesti puuttua lainsäädännöllisin ja muin toimenpitein. Tuomioita on tullut meille esimerkiksi Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimesta oikeudenkäyntien viivästymisestä, perheväkivaltaa on käsitelty ja sananvapauteen liittyviä ongelmia.

Minusta on tärkeää, että me kiinnitämme huomiotamme siihen, että ihmisoikeuksiin liittyvät ongelmat eivät ole vain kansainvälisiä ongelmia vaan ne koskevat myös meidän takapihaamme.

Olen saanut Euroopan neuvoston joukkueessa eli valtuuskunnassa olla seuraamassa sitä keskustelua, jota käydään vuosittain yleiskokouksien yhteydessä. Linjaamme ihmisoikeus- ja demokratiapolitiikkaa Euroopan neuvoston jäsenmaissa ja myös arvioimme vuosittain vanhojen jäsenmaiden demokratiatilannetta, joka ei ole enää nykyisen monitorointikomitean systemaattisen seurannan alla.

Näissä raporteissa esimerkiksi vuodelta 2009 käy ilmi se, että me emme todellakaan ole siivonneet takapihaamme. Euroopan neuvoston jäsenmaista vanhojen jäsenmaiden osalta käsiteltiin demokratiatilannetta 11 maassa vuoden 2009 raportissa. Suomi oli tässä raportissa yksi jäsenmaa, jonka takapihaa Euroopan neuvoston jäsenet olivat siivoamassa. Yleiskokous toivoi yleisesti näiden 11 maan osalta, että raportit keskustelutetaan kansallisissa parlamenteissa ja pyritään nostamaan parlamenttikeskustelussa esiin ihmisoikeuksiin liittyviä kansallisia puutteita. Ongelmia olivat muun muassa ratifioimatta olevat sopimukset, Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen omalle valtiolle langettamat tuomiot ja Euroopan neuvoston ministerikomitean ja ihmisoikeuskomissaarien suositukset, joita ei ole omissa maissa vielä toteutettu. Kyllä tämä on meille karua kieltä.

Minusta on ihan asiaa, että huomautan siitä, että Suomi on siis ratifioinut toukokuun 2009 loppuun mennessä esimerkiksi 203:sta eli yli 200 yleissopimuksesta Euroopan neuvoston piirissä vain 97. Kyllä tämä minusta kertoo myös ministeriaitioon siitä, että meillä on vakavia puutteita vastata kansainvälisiin sitoumuksiimme. En käy luettelemaan nyt yksityiskohtia, mutta kerron myös antamani esimerkin lisäksi, että toinen tärkeä asia on se, että me kiireesti nyt ratifioisimme yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Se on Euroopan neuvoston sopimus, ja on myös kaksi lapsiin kohdistuvaa sopimusta, jotka nekin ovat myös muiden kansainvälisten järjestelmien kautta tärkeitä ja ratifiointiin tulevia.

Sitten, puhemies, haluan todeta naisiin kohdistuvasta väkivallasta vielä joitakin huomioita.

Ensinnäkin näyttää siltä, että se todella on ei vain maailmanlaajuinen pandemia, vaan meillä se on kehittynyt tällaiseksi krooniseksi kansansairaudeksi. Nimittäin 40 prosenttia väkivaltaa lapsuudenkodissaan kokeneista miehistä on kertonut, että omassa parisuhteessaan he ovat ajautunut samanlaiseen tilanteeseen. Tämä on minun mielestäni erittäin vakava huoli, eli 40 prosenttia suomalaisnaisista on joutunut miehen tekemän fyysisen ja seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi joskus elämässään täytettyään 15 vuotta. Siis tämä tarkoittaa joka kolmatta suomalaisnaista. Minusta tämä ongelma on jotain sellaista, mitä meidän ei pitäisi vähätellä, eli erittäin vaarallinen paikka itse asiassa onkin suomalainen koti. Lukumäärissä kerrottuna vuosittain 90 000 naista joutuu avo- tai aviomiehensä aiheuttaman fyysisen väkivallan kohteeksi. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Arvoisa puhemies! On todettava Albert Einsteinin sanoin, että maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä eivätkä tee mitään. Minusta me katsomme, mekin, Einsteinin sanoin liian paljon vierestä.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Jag välkomnade redan i remissdebatten statsrådets redogörelse över Finlands människorättspolitik. Redogörelsen är en klar förbättring av tidigare utredningar, och det är viktigt att vi själva granskar och förbättrar vår människorättspolitik för att behålla vår trovärdighet, men inte minst för att det är vår moraliska plikt.

Ett, som vanligt skulle jag nästan vilja säga, enigt utrikesutskott vill i nästa redogörelse se både en internationell och en nationell analys. Nu finns en analytisk genomgång av den internationella delen, men i den nationella delen handlar det mera om en beskrivning. I den delen beskrivs inte bara problem utan även de områden och lösningar som Finland lyckats med. Jag måste nog säga att det borde här funnits plats för någon mening om Ålandslösningen. Åland fick sin minoritetslösning genom internationell konfliktlösning för närmare 90 år sedan. Lösningen har väckt intresse världen över och är dagsaktuell. Den borde ha nämnts i sammanhanget, den är en del av helheten av Finlands varumärke.

Vidare påpekar utskottet att redogörelsen inte innehåller några övergripande prioriteringar eller någon angelägenhetsgrad för eventuella åtgärder och behov på det nationella planet. Vi behöver alltså en nationell handlingsplan för att ta i tu med missförhållanden. Tyvärr räcker nog inte en nationell handlingsplan för att rätta till de missförhållanden som gäller. Utan för det behövs, vilket också lyfts fram av grundlagsutskottet, en nationell institution för de mänskliga rätttigheterna i anknytning till riksdagens justitieombudsmans kansli. Det är också i enlighet med de så kallade Parisprinciperna.

Vi får inte blunda för de egna tillkortakommandena men inte heller vara rädda för att våga ta upp svåra frågor i vår närhet. Den finska människorättsjuristen Martin Scheinin beskriver i en rapport för FN som heter Report of the Special Rapporteur on the promotion and protection of human rights and fundamental freedoms while countering terrorism Mission to Spain, att jaga terrorister verkar lovvärt. Under den täckmanteln kan man därför tillåta åtgärder som vi måste granska och som inte överensstämmer med människorättsprinciper. Det finns all anledning för oss att se hur vi inom EU beter oss och hur lätt det är att minoritetsgrupper blir måltavlor i jakten på terrorister.

Herr talman! Redan i remissdebatten påpekade jag den stora bristen att FN:s kvinnokonvention, Cedaw-konventionen, ett av de områden där Finland har fått skarp internationell kritik, lyser med sin frånvaro i den 183 sidor långa rapporten. Jag var inte ensam om att finna detta anmärkningsvärt. Frågan har föredömligt lyfts fram i stora utskottets utlåtande, i grundlagsutskottets utlåtande och naturligtvis också i utrikesutskottets betänkande, men bäst belyses kanske frågan som sig bör av arbetslivs- och jämställdhetsutskottet.

Konventionen är bindande och det föreligger rapporteringsskyldighet. Mycket av den kritik som finns i kommitténs slutsatser om Finland från juli 2008 kunde nämnas och det hade varit klädsamt att säga något om de konkreta åtgärderna som efterfrågas av Finland vad gäller våld mot kvinnor, kvinnohandel och prostitution, utbildning, sysselsättning, flickors hälsa eller invandrarkvinnor.

Utrikesutskottet poängterar i sitt utlåtande att slutsatserna, rekommendationerna och anmärkningarna från Cedaw-kommittén är viktiga instrument när vi vill att mänskliga rättigheter ska respekteras bättre. Också för att planera och genomföra jämställdhetspolitiken i Finland är det angeläget att det tillämpas. Det är viktigt att arbeta för en ökad jämställdhet och att beakta jämställdhetsperspektivet bland annat när man ingriper i avsaknaden av straff, vill förebygga och behandla våld, bekämpa multifaktoriell diskriminering och satsa på undervisning i mänskliga rättigheter.

Finland främjar mänskliga rättigheter internationellt genom sitt biståndsarbete. Vi måste fortsätta att fokusera på att planera och genomföra utvecklingssamarbetet långsiktigt och konsekvent. Här vill jag än en gång påminna om att fattigdomen i världen är ett stort hinder i främjandet av mänskliga rättigheter, både nationellt och internationellt. Vi måste stödja de mest utsatta genom att satsa mer på bistånd och garanterandet av de grundläggande rättigheterna. Finlands bistånd borde höjas. Det har ett enigt utrikesutskott konstaterat flera gånger.

I redogörelsen konstateras att politiken för de mänskliga rättigheterna är en framträdande del av vår utrikes- och säkerhetspolitik. (Puhemies: 5 minuter!) Den och våra finländska experters insatser får stor uppskattning på det internationella planet och det är en viktig faktor för vårt rykte och vårt internationella sätt. Sammanfattningsvis kan man konstatera att det vore viktigt för trovärdigheten att Finlands människorättspolitik hade en handlingsplan och ett nationellt människorättsorgan med övervakande roll. Och jag skulle vilja tillägga att vi har en skyldighet att anta de olika konventioner som här har lyfts fram och som inte är godkända av Finland.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää mietinnössään huomiota siihen, että selontekoon ei sisälly kattavia kannanottoja kansallisten korjaamistarpeiden etusijaisuuksista tai kiireellisyydestä eikä tarpeellisista tai käytettävissä olevista keinoista. Kansallinen toimintaohjelma todettujen puutteiden korjaamisesta on selkeä puute, joka toivon mukaan tulee korjattua selonteon jatkokäsittelyssä.

Mietinnössä ja siihen liittyvissä lausunnoissa kiinnitetään huomiota useiden erityisryhmien asemaan. Lainkaan väheksymättä näiden ryhmien oikeuksia ihmettelen, mihin painotuksista on unohdettu esimerkiksi tavalliset nuoret miehet, joiden syrjäytyminen on ainakin omassa kotimaassamme merkittävä ongelma. Entä vanhukset, entä 700 000 köyhää kansalaistamme? Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, ja tiettyjen ryhmien nostaminen huomion keskiöön ei saisi tarkoittaa toisten yhtä tärkeiden ryhmien unohtamista.

Romanien asemaan on aiheellisesti kiinnitetty huomiota. Kuten ulkoasiainvaliokunta mietinnössään toteaa, on kullakin EU-valtiolla ensisijainen vastuu kansalaisistaan. Romanikerjäläisten kasvava määrä Suomessa on ongelma, johon tulisi pikaisesti löytää ratkaisu, ei vähiten siksi, että kerjäämiseen liittyy järjestäytynyttä rikollisuutta ja hyväksikäyttöä, jollaista suomalainen yhteiskunta ei voi hyväksyä. On tärkeää, että romaneja autetaan heidän kotimaassaan.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on kiinnittänyt mietinnössään huomiota paljusellien käyttöön Suomen vankiloissa. Paljusellejä on kritisoitu kansainvälisten valvontaelinten taholta useita kertoja. Tässä yhteydessä täytyy jälleen ihmetellä, että samassa määrin kukaan ei puutu laitoksissa vaipoissa makaavien sotaveteraanien ja muiden vanhustemme kohtaloon. Suihkuun tai vessaan pääseminen rauhallisista ruokahetkistä tai ulkoilusta puhumattakaan on monissa ikäihmisten laitoksissa harvinaista herkkua hoitohenkilökunnan kiireen vuoksi, ja moni viettääkin viimeiset vuotensa sängyn pohjalla vahvoilla lääkkeillä hiljennettynä. Tähän kaikkeen verrattuna vankien oloissa ei todella ole valittamisen varaa. Toivoisinkin, että vanhusten aseman kohentamiseen kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota valtion ja kuntien vuoden 2011 talousarvion valmistelun yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Lasten oikeuksiin on tärkeä kiinnittää huomiota. Kuten ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä todetaan, on lapsiin kohdistuvan väkivallan estäminen hyvä painopiste sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Vaikka lasten ruumiillinen kurittaminen on ollut Suomessa kielletty jo pitkän aikaa, on lasten kokema väkivalta selonteon mukaan meillä yhä varsin yleistä. Tähän tietoon tulee suhtautua vakavasti. Lapset kokevat väkivaltaa paitsi kodeissa myös päiväkodeissa ja kouluissa. Fyysisen väkivallan lisäksi esiintyy myös henkistä väkivaltaa ja kiusaamista, joka pahimmillaan jättää uhreihin elinikäiset jäljet. Valiokunta pitää aiheellisesti tärkeänä, että kiusaamiseen puuttumista Suomessa tehostetaan. On hyvä, että aihe on nostettu esille, mutta kehittämiskohteiden tunnistamisesta ei yksin ole hyötyä. Tärkeintä on, että sanat todella johtavat tekoihin ja käytännön toimenpiteisiin lasten hyvinvoinnin parantamiseksi. Tässä valtion ja kuntien on hoidettava velvollisuutensa. Kaikessa kiusaamisen ja väkivallan vastaisessa työssä tavoitteena pitää olla ehdoton nollatoleranssi.

Valtioneuvoston selonteossa esitetty ajatus kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamisesta on mielenkiintoinen, mutta jälleen herää kysymys, synnytetäänkö sillä vain uutta ja kallista byrokratiaa. Seuranta- ja valvontatehtävät ovat toki tärkeitä, mutta niihin käytetyt resurssit eivät saa olla pois käytännön ihmisoikeustyöstä kuntakenttätasolla.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnassa kuultiin selonteon käsittelyn yhteydessä myös Valtiontalouden tarkastusviraston edustajaa, joka otti lausunnossaan esille useita mielenkiintoisia näkökulmia. Valtiontalouden tarkastusviraston lausunnossa kiinnitettiin huomiota esimerkiksi siihen, että selonteosta puuttuu kriittisten näkökohtien riittävän laaja esille tuonti ja analyysi. Suurin käytännön ongelma näyttää olevan se, että lainsäädäntö, talousarvio ja julkisen toiminnan ohjausjärjestelmä eivät kykene useiden periaatteiden ja arjen ongelmien välistä kuilua peittämään. Valtiontalouden tarkastusvirasto esitti mielestäni erittäin viisaan (Puhemies: 5 minuuttia!) ja kannatettavan ohjeen. Sen mukaan yksinkertaisena periaatteena tulisi olla, että mikä säädetään, se myös rahoitetaan ja mitä ei rahoiteta, sitä ei myöskään säädetä.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva selonteko antaa melko selkeän kuvan ihmisoikeustilanteesta maassamme ja kansainvälisesti. Meidän on tärkeä tiedostaa se, miten ihmisten perusoikeudet ovat eri väestöryhmissä toteutuneet ja mitä epäkohtien eteen olisi tehtävä.

Konkreettisia toimenpide-ehdotuksia olisi kuitenkin kaivattu varsinkin kansallisen toimintaohjelman osalta. Perusoikeuksien mukaan jokaisella kansalaisella on oltava oikeus työhön sekä oikeus sosiaaliturvaan. YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia valvova komitea on kehottanut Suomea kiinnittämään huomiota köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Tähän kehotukseen hallitus on vastannut sosiaalisesti entistä oikeudenmukaisemmalla budjetilla. Vielä kuitenkin olisi parannettava esimerkiksi vammaisten ja vajaakuntoisten ihmisten oikeutta palkalliseen työhön ja kuntouttavaan työtoimintaan.

Monista toimista huolimatta on lapsiköyhyyden aste kasvanut. Mikäli lapsiköyhyys nykyisestään lisääntyy, on vaarana jäädä toteutumatta myös sivistykselliset oikeudet, kuten koulutuksen tasa-arvo. Maksuttoman perusopetuksen lisäksi on jokaiselle turvattava yhtäläinen mahdollisuus kykyjensä ja erityistarpeidensa mukaiseen koulutukseen. Se, missä lapsi asuu tai mikä lapsen vanhempien sosioekonominen asema on, ei saa asettaa lasta epätasa-arvoiseen asemaan oikeudessa koulutukseen myöskään talouden taantuman aikana. Myös tässä on tekemistä niin kansallisella kuin etenkin kansainvälisellä tasolla.

Yhteiskunnassamme on kiinnitettävä enemmän huomiota myös suhteellisen köyhyysrajan alapuolella olevaan ryhmään, jota ei juuri koskaan näissä yhteyksissä mainita, eli yksinyrittäjiin ja maatalousyrittäjiin. Työssä käyvistä suurimmassa köyhyysriskissä ovat nimenomaan yksinyrittäjät, omayrittäjät ja maanviljelijät, joiden toimeentuloa eivät ole sosiaaliset edut turvaamassa ja joissa kuitenkin piilee potentiaali menestyessään tarjota hyvinvointia myös muille, muun muassa työpaikan tarjoamisen muodossa.

Arvoisa puhemies! Jokaisella suomalaisella tulee olla oikeus omaan asuntoon, varsinkin Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa. Kuitenkin meillä oli toissa vuonna asunnottomia melkein 8 000 ihmistä, joista alle 25-vuotiaiden osuus oli noin 1 300. Etenkin nuorten asunnottomuus on viime vuosina lisääntynyt. Yhä useampi nuori tarvitsee tukea myös elämän hallinnan ja arjen taitojen kohentamisessa. Myös elämänkaaren loppupäässä olevien ihmisten oikeudet hyvään hoitoon ja arvokkaisiin vanhuuden päiviin on asia, jota edelleen täytyy aivan erityisesti ja voimakkaasti pitää esillä.

Päihdeongelmat tuovat mukanaan perheväkivaltaa. Niin fyysisestä kuin vielä vaikeammin tunnistettavasta henkisestä väkivallasta kärsivät niin naiset, lapset kuin miehetkin. Lasten kasvun kannalta henkisen väkivallan vaikutus voi olla äärimmäisen vahingollista, ja siksi muun muassa koulukiusaamiseen on puututtava ajoissa. Kouluissamme on oltava ehdoton nollatoleranssi kiusaamisen suhteen lasten oikeuksien nimissä.

Naisiin kohdistuva väkivalta on aivan oikeutetusti noussut tänään esille monissa puheenvuoroissa. Näinä päivinä on kuitenkin esille noussut sekin tosiasia, että valitettavasti myös naisten väkivallanteot ovat lisääntyneet. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että nimenomaan Suomessa nainen kohtaa väkivaltaisen kuoleman useammin kuin muissa teollistuneissa maissa. Miten näin voi olla? Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan Suomen toiseksi yleisin henkirikostyyppi on tilanne, jossa entinen tai nykyinen parisuhdekumppani surmaa naisen. Vuosina 2003—2007 surmatuista yli 15-vuotiaista naisista noin 70 prosenttia joutui parisuhdekumppaninsa surmaamaksi. Suomessa kuoleekin vuosittain noin 20—26 naista parisuhdeväkivallan seurauksena.

Tänä päivänä naisten aseman epätasa-arvoisuus korostuu myös työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen ikuisuuskysymyksissä. Niin kansallisella kuin myös kansainvälisellä tasolla tasa-arvosta puhuttaessa nousee esille useita epäkohtia, eivätkä naisten oikeudet tunnu olevan selviä Euroopan parlamentinkaan päätöksenteon tasolla. Suomen kolmestatoista edustajasta neljä on sitä mieltä, että eurooppalaiselle naiselle ei pidä taata mahdollisuutta turvautua ehkäisyyn ja raskauden keskeytykseen eikä naisella myöskään tule olla mahdollisuutta ilmaiseen neuvontaan. Hämmästyttävää on myös se, että osa suomalaisista mepeistä oli sitä mieltä, ettei naisten asemaa työmarkkinoilla ole tarpeellista parantaa, ja siksi isyysvapaata ei tule kytkeä äitiyslomaan. Olisiko kuitenkin lähtökohtana oltava jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeus niin Euroopassa kuin täällä Suomessakin ihmisarvoa kunnioittaen?

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeudet eivät ole ase eivätkä suojakilpi. Ne ovat jokaisen ihmisen synnyinoikeus. Jos kadotamme kosketuksen tähän lähtökohtaan, kaikki ihmisoikeuksien keskeisen aseman turvaamiseksi tehty työ menee hukkaan, sanoi Louise Arbour, YK:n ihmisoikeusvaltuutettu. Useissa Suomea koskevissa suosituksissa on kehotettu Suomea ratifioimaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus. YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota vammaisten lasten joutumiseen väkivallan tai koulukiusaamisen kohteeksi.

Lisäksi YK:n naisten syrjinnän vastainen komitea on kiinnittänyt huomiota vammaisten naisten asemaan ja heidän kohtaamaansa moninkertaiseen syrjintään muun muassa koulutukseen ja työhön pääsemisessä, terveydenhuollon palveluissa ja väkivallalta suojelemisessa. Heihin ei suhtauduta erityisryhmänä, jolla on erityistarpeet. Vammaisten henkilöiden työllisyystilanne on myös heikko. Vain noin 30 prosenttia työikäisistä vammaisista henkilöistä on työelämässä. Halukkaiden määrä olisi huomattavasti suurempi.

Pienituloisten sekä pitkittyneesti pienituloisten väestönosuus on kasvanut viime vuosina. Pienituloiset ovat pääosin työttömiä, iäkkäitä eläkeläisiä, lapsiperheitä, yksinhuoltajia tai opiskelijoita. Kasvaneiden hyvinvointierojen taustalla on edellisen laman myötä korkealle tasolle jäänyt työttömyys ja tämän päivän yhä kasvava työttömyys tietysti. Laskentatavasta riippuen noin 100 000 suomalaista on syrjäytynyt työmarkkinoilta enemmän tai vähemmän pysyvästi. Pitkään jatkunut korkea työttömyys on synnyttänyt Suomeen syrjäytyneiden ytimen, joka kuormittaa hyvinvointipalveluita sen lisäksi, että aiheuttaa paljon inhimillistä surua ja tuskaa. Pitkäaikaistyöttömistä suuri osa on yli 50-vuotiaita, joista monilla on sosiaalisia ongelmia ja jotka asuvat asuntoloissa tai joilla ei ole asuntoa ollenkaan. Asunnottomien naisten tilanne on yleensä erityisen vaikea. Taloudellisen tilanteen ja asunnon puutteen vuoksi elämään voi liittyä hyväksikäyttöä ja prostituutiota.

Arvoisa puhemies! Ikääntyneiden henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluista ei ole Suomessa erityissäännöksiä, vaan ne järjestetään osana yleisiä koko väestölle tarkoitettua sosiaali- ja terveyspalveluja. 75 vuotta täyttäneitä henkilöitä koskeva säännös sosiaalihuollon lainsäädännössä on säännös pääsystä palvelutarpeen arviointiin. Tämä ei kuitenkaan toteudu läheskään kaikissa kunnissa resurssien puutteen takia. Nykyisen lainsäädännön mukaan kunnalla on harkintavalta ikääntyneiden käyttämien palveluiden järjestämisessä. Ikääntyneen henkilön voi olla vaikea lainsäädännön perusteella tietää omat oikeutensa, sillä ikääntyneelle ei suinkaan aina kerrota, mitä oikeuksia ja palveluita hänelle kuuluu, jos hän ei niitä osaa kysyä.

Selonteossa sanotaan, että laatusuosituksessa annetaan suositus ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon vähimmäismitoitukselle ja hyvälle mitoitukselle. Kotihoidon mitoitussuositukset valmistuivat vuonna 2009, mutta oikeassa elämässä valvonnan puute aiheuttaa sen, että käytännössä hoitajien taso on erittäin kirjava. Yökkö saattaa olla talonmies, tai sitten ei ole ollenkaan yökköä. Osastolla saattaa olla vain yksi suomen kieltä osaava hoitaja. Mitoitus on minimissä. Hoitajia on yksinkertaisesti aivan liian vähän.

Kotihoitajat tekevät vuorollaan toistakymmentäkin kotikäyntiä. Aikaa saattaa olla yhtä käyntiä varten parikymmentä minuuttia. Ei ole harvinaista, että dementoitunut, yksin elävä vanhus suljetaan hoitajan käynnin jälkeen takalukon taakse, kun kotihoitaja on ensin ottanut proput irti. Tämä siksi, että vanhus ei karkaisi ulos ja eksyisi eikä polttaisi itseään ja asuntoaan, siis vanhuksen turvallisuuden takia. Kun itse kohtasin kotihoidossa tällaisen proppumummon, tämä kysyi minulta hiljaisella äänellä: "Ottaakohan Jumala taivaaseen, jos tekee itsemurhan?" Tällä vanhuksella oli kaappi täynnä vahvoja lääkkeitä. Nämä vanhukset ovat heitteillä ilman mitään ihmisoikeutta.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajia on Suomessa yli 300 000. Heistä vain 33 000 sai vuonna 2007 omaishoidon tukea. 16 000 omaishoitajaa oli 75 vuotta täyttäneitä. Omaishoidon tuki on harkinnanvarainen tuki, jota kunta myöntää siihen varaamiensa määrärahojen rajoissa. Omaishoitajalla on oikeus kolmeen vapaapäivään kuussa, mutta kunnissa ei ole aina tarpeeksi intervallipaikkoja. Nyt on monissa kunnissa nostettu omaishoitajaan oikeuttavia kriteereitä, ja näin on omaishoitaja sanottu irti ja hän on jäänyt hoitamaan puolisoaan ilman mitään tukea tai vapaapäivää. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Tänä leikkausten aikana pitkäaikaissairaaloissa, laitoksissa tai dementiakodeissa asuvia vanhuksia saatetaan siirtää paikasta toiseen ilmoitusluonteisesti lyhyellä varoitusajalla. Vuosia samassa vanhusten hoivakodissa asuneet vanhukset, joille on luvattu aikoinaan, että tämä on heidän loppuajan kotinsa, jossa he ovat tutustuneet, ystävystyneet henkilökunnan ja toisten vanhusten kanssa, saattavat joutua muuttamaan kilometrien, jopa sadankin kilometrin päähän toiseen hoivapaikkaan. Tässä rikotaan rankasti vanhusten ja heidän läheistensä ihmisoikeutta. Monesti vanhus asuu hoivakodissa tai laitoksessa eri kunnassa tai eri puolilla Suomea kuin hänen lapsensa. Kotipaikkaoikeuslakia tarvitaan kiireesti, jo ihan heti. Tämän päivän vanhusten ja vammaisten on päästävä omaistensa lähelle. Se on minimi-ihmisoikeutta.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Espanjan alku Euroopan unionin puheenjohtajamaana oli hieno. Uusi puheenjohtaja nosti naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisen yhdeksi keskeiseksi teemakseen. Tuo vuodenvaihteessa tullut viesti Espanjasta kosketti vahvasti suomalaisia. Espoon murheelliset tapahtumat olivat juuri laittaneet meidät raa’an lähisuhdeväkivallan tosiasian eteen. Vaikka tässä Espoon tapauksessa teon tekijä oli ulkomaalainen, me muistimme monet uutisotsikot siitä, miten suomalainen isä tai äiti on surmannut perheensä ja itsensä. Puhuttiin kunniamurhista, vaikka oikeampi termi olisi häpeämurha, laajennettu itsemurha, jolla hakeuduttiin eroon ylivoimaisesta häpeäahdistuksesta — asetelma, joka ei ikävä kyllä ole erityistä tuontitavaraa Suomeen. Suomalaisen perheväkivallan taustalla on tavallisimmin alkoholin lisäksi kasvojen menettämisen kokemus tai häpeäahdistus. Perheväkivalta ja naisiin kohdistuva väkivalta olivat meillä jo ennen nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa.

On tärkeätä, että Espanja on ottanut tämän teeman esille. Meillä on tapana ajatella, että eteläisessä Euroopassa sukupuoliroolit perheessä ja parisuhteessa ovat jollakin tavalla erilaiset kuin täällä tasa-arvoisessa Pohjolassa, ja voisi kuvitella, että myös lähisuhdeväkivallan kulttuurit ja taustat ovat etelässä toiset kuin esimerkiksi Suomessa. Niin tai näin, Suomessa meillä on käsissämme ihan oikea suomalainen naisiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan yhteiskunnallinen ongelma.

Kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, naisiin kohdistuva väkivalta on yksi vakavimpia kotimaisia ihmisoikeushaasteitamme. Espanjan puheenjohtajamaana tekemä aloite antaa toivottavasti myös omalle hallituksellemme selkeän kannusteen paneutua tähän ongelmaan vaikuttavalla ja tuloksekkaalla tavalla. Ei tule tyytyä mihinkään väkivallan vastaiseen vuoteen, vaan kipeän ongelman ratkaisemiseksi on tehtävä työtä lisääntyvällä intensiteetillä, kunnes helpottaa. Kipeään kotimaiseen ongelmaamme liittyy edelleen liian paljon vaikenemista niin väkivallan uhrien, väkivaltaan syyllistyneiden kuin sivullistenkin taholta.

On selvää, että väkivallan puhkeaminen lähisuhteessa puolisoiden välillä tai perhepiirissä on yksi traagisimpia merkkejä epäonnistumisesta ihmissuhteessa. Häpeän tunne ja siihen liittyvä halu peittää, salata ja painaa asia unohduksiin on päällimmäinen reaktiotapa useimmilla. Kuitenkin niin fyysinen kuin henkinenkin väkivalta ja kiusaaminen voivat merkitä sellaista kokemusta, jota sivusta seuraava sanoisi kidutukseksi. Väkivalta ja kidutus jättävät jälkensä sekä väkivallantekijään että uhriin koko loppuiäksi, ellei asiaa kyetä jotenkin käsittelemään.

Ahdistuneisuus, alistuminen sekä jatkuvassa pelossa eläminen ovat olosuhteita, jotka merkitsevät vakavaa ihmisoikeusloukkausta yksilöä kohtaan. Siksi on kaikki syy odottaa yhteiskunnalta tehokkaita toimia naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan vähentämiseksi ja torjumiseksi.

Arvoisa puhemies! Narsismia käsittelevässä kirjassa "Sata tapaa tappaa sielu" kuvataan tosiasioihin perustuvien kertomusten kautta sitä, miten pahaa jälkeä narsistisen persoonallisuushäiriön ajama henkilö voi saada aikaan perheessään ja lähipiirissään. Tuo kirja osoittaa vedenpitävästi sen, miten monessa perheväkivaltatilanteessa uhri on se, joka haavojensa lisäksi kantaa syyllisyyttä. Väkivallantekijä on usein äärimmäisen taitava syyllistämään uhrinsa konfliktitilanteessa. Pahimmillaan on kyse kidutuksesta, jossa kidutuksen uhri tuntee syyllisyyttä kohtalostaan, ja silloin on vaikea lähteä hakemaan apua.

Kun nainen tai lapsi tuntee syyllisyyttä siitä, että mies tai isä lyö häntä, ei ole paljon toivoa, että hän kykenisi hakemaan apua tilanteeseensa. Usein vasta ulkopuoliset, jotka näkevät väkivallan jäljet mustelmina tai muuten, havahduttavat ja ohjaavat uhrin ulkopuolisen avun turviin.

Mainittua teosta lukiessa ihmettelee pitkin matkaa, miksi nämä uhrit, naiset, jossain määrin myös miesuhrit, kykenevät sietämään ilmeisen sietämätöntä tilannetta. Mikä sitoo heidät kumppaniin, joka mitätöi, alistaa ja lyö heitä uudelleen ja uudelleen takuuvarmasti aina hyvien jaksojen välillä? Tästähän keskusteltiin eilen TV2:n väkivalta-illassa. Miksi nämä uhrit unohtavat ihmisarvonsa ja ihmisoikeutensa? Mikä saa heidät ajattelemaan, ettei heillä tosiasiassa ole mitään oikeuksia?

Nämä ovat vakavia kysymyksiä, joihin kannustan hallitusta paneutumaan syvällisesti ja pitkäjänteisesti. Espanja on heittänyt meille ison haasteen, lähdetään siihen mukaan. Tähän haasteeseen on syytä vastata heti ja tehokkain toimenpitein.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Kantolan loistavaan puheeseen muutama reaktio. Samalla kiitos omalta osaltani — joudun lähtemään iltakouluun — käydystä keskustelusta.

Tätä Espanjan haastetta itse asiassa suunniteltiin Espanjan kanssa yhteistyössäkin. Suomi on Espanjan co-sponsori myös tähän haasteeseen liittyvässä aloitteessa eurooppalaisesta suojelumääräyksestä, jossa lähestymiskiellot tulisivat Euroopan laajuisiksi tässä lähisuhdeväkivaltatyössä.

Mutta ed. Kantolan esiin tuomissa seikoissa ehkä vielä tärkeämpi maininta on se, että sekä Espanja että Suomi pilotoivat nyt niin sanottua Cardiff-menetelmää, jossa juuri psyykkiseen väkivaltaan, toisen tilan rajoittamiseen, manipulointiin ja vähättelyyn ja siitä pikkuhiljaa eskaloituvaan väkivaltaan kiinnitetään huomiota jokaisella kotikäynnillä. Kun on lähisuhdeväkivaltatilanne, käytetäänkin tämmöistä moniammatillista riskianalyysiä ja sen jälkeen moniammatillista apua, että juuri uhri muun muassa ymmärtää tämän tilanteensa ja että tekijä ymmärtää oman vaarallisuutensa. Cardiffin alueella on saatu yli 20 prosenttia kotihälytyksistä vähenemään parissa vuodessa. Espanjan kokeilussa tulokset ovat vielä hurjempia, yli 30 prosenttia vähenemistä vuoden sisällä. Meillä Suomessa pilotoidaan nyt neljässä poliisikunnassa tätä samaa. Tarkoitus on, jos tulokset ovat saman kaltaisia, saattaa ne Espanjan ja Cardiffin tapaan koko maahan voimaan. Tämä on erittäin tärkeä asia.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon laatijat ovat tehneet perusteellista työtä ja saaneet aikaan kattavan ja luettavan asiakirjan. He ovat onnistuneesti yhdistäneet Suomen kansainvälisen toiminnan ihmisoikeuksien edistämiseksi ja ihmisoikeuksien toteutumisen Suomessa samaan asiakirjaan.

Haluan myös antaa tunnustusta kansanedustaja Salolaisen johtamalle ulkoasiainvaliokunnalle. Vaativassa mietinnössään valiokunta on onnistunut tuomaan esille sellaiset asiakohdat, joissa valtioneuvoston olisi syytä tehostaa toimintaansa ihmisoikeuksien edistämiseksi. On mieluisaa todeta, että yksimielinen ulkoasiainvaliokunta kannattaa kansallisen ihmisoikeusinsti-tuution kiireellistä perustamista Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen. Tästä olen tehnyt lakialoitteen vuonna 2008. Toivon, että ministeriön asiaa selvittävä työryhmä saisi työnsä pian valmiiksi, jolloin asia saataisiin ratkaisuun näillä valtiopäivillä, mitä oikeusministeri Brax on aikaisemmin kannattanut.

Ihmisoikeusinstituutio ei vaadi raskasta hallintoa, päinvastoin varsin kevyt hallinto riittäisi. Sen tehtävänä olisi toimivan yhteistyön järjestäminen kaikille ihmisoikeuksia työkseen edistäville julkisille elimille ja kansalaisjärjestöille. Lisäksi sen tulisi edistää alan tutkimusta. Instituutio toimisi eri tahoja yhdistävänä foorumina ja edistäisi näin ihmisoikeuksien toteutumista maassamme. Lisäksi se voisi olla niin sanottujen Pariisin periaatteiden mukainen kansainvälinen toimija.

Valtioneuvoston selonteossa käsitellään ikääntyneiden ihmisoikeuksia. On hyvä, että valtioneuvosto korostaa, että myös ikäihmisillä on ihmisoikeuksia. Valtiovarainministeriön talouskatsauksesta sai kerran sellainen käsityksen, että ministeriön virkamiesten mielestä ikääntyminen, eli ikäihmiset, ja ilmastonmuutos ovat kansakuntamme taloudellisen kehityksen pahimmat uhkatekijät.

Kuntaliiton uusi toimitusjohtaja suositteli äskettäin STTK-lehdessä, että ikääntyvät allekirjoittaisivat niin sanotun hoitotestamentin. Hänen johtamilleen kunnille tulisi halvemmaksi, jos vanhat ihmiset kuolisivat nopeasti ja ilman kallista hoitoa. Aikaisemmin eräs kirjailija säväytti vaatimalla, että vanhuksille jaettaisiin kuolemanpillereitä vähän niin kuin muille kansalaisille jaetaan rokotuksia.

Nämä ajatukset eivät ole uusia. Tällainen hoitoajattelu oli vallalla 1930-luvun Saksassa. Nä-mä ajatukset ovat syvästi epäinhimillisiä ja herättävät vanhoissa ihmisissä pelkoa ja epätoivoa.

Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteko ja eduskunnan valiokuntien lausunnot eivät sen sijaan perustu epäinhimilliseen ajatusmaailmaan. Päinvastoin selonteon mukaan ikääntyneiden ongelma on tasa-arvoisen kohtelun puute eli se, että maamme palvelujärjestelmä on johtanut suuriin ja osin perusteettomiin kuntien välisiin eroihin palveluissa. Selonteossa todetaan myös, että ikääntyvien hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, neuvontaan ja ehkäiseviin palveluihin tulee maan kattavaa vakiintunutta järjestelmää.

Ulkoasiainvaliokunta katsoo lisäksi, että Suomessa ikääntyneet kokevat syrjintää ja pitävät tärkeänä, että toimitaan vallitsevien asenteiden ja käytäntöjen korjaamiseksi.

Nämä kannanotot ja eduskunnan oikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion äskettäin julkaisema selvitys ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta, siis selvitys maamme vanhustenhuollon tilasta, tukevat sitä, että laki vanhustenhuollon asianmukaisesta järjestämisestä tulisi säätää vielä näillä valtiopäivillä. Näin tulisi tehdä siitä riippumatta, kannattaako Kuntaliitto esitystä vai ei. Ministeri Risikko tuntee tämän asian varsin hyvin. Eikö hän voisi tuoda hyvän lakiesityksen ripeästi eduskuntaan? Se olisi hänelle suureksi kunniaksi.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ikää tulee, niin entistä paremmin ymmärtää arvostaa omaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Tähän saakka ei todellakaan ole tarvinnut pelätä sitä, miten meille vanhoille sitten käy. Nyt alkaa kyllä olla tilanne toinen. Ed. Söderman puuttui hyvin tärkeään asiaan elikkä niihin kauhukuviin, mitä 1930-luvulla oli ja miten silloin näitä tiettyjä ongelmia, olivatpa ne sitten ikäongelmia tai muita ongelmia, hoidettiin. Tämä on hyvin vaarallinen tilanne. Minä en hyväksy tämmöisiä hoitotestamentteja. Jos joku haluaa hoitotestamentin tehdä, niin hän tehköön sen vapaaehtoisesti, mutta vanhustenhoito on pystyttävä turvaamaan.

On ihan ilmiselvä muutos tapahtunut muutamassa vuodessa, tai sitten minä olen vanhentunut muutamassa vuodessa niin, että tämä yhteiskunta on tullut ikärasistiseksi. Minäkin saan päivittäin sähköposteja siitä, että (Puhemies: Minuutti!) etkö sinä älyä lähteä pois sieltä eduskunnasta, kun olet niin pirun vanha.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla ei ole muuta tähän lisättävää kuin palaisin hetkeksi tähän Kuntaliiton lausuntoon. Nimittäin olin aikanaan töissä Maalaiskuntien liiton vastaavassa ruotsinkielisessä liitossa, ja silloin tämä kunnallinen keskusjärjestö, Maalaiskuntien liitto, toimi kuntalaisten puolesta ja halusi kehittää kuntia niin, että ne voisivat palvella kuntalaisia. Kaupunkiliitto siihen aikaan oli vähän toisenlainen, se oli herraskaisempi, siellä olivat lähinnä tämmöiset suurten kuntien kaupunginjohtajat vallassa, ja se ei niin paljon välittänyt kuntalaisista. Nyt on valitettavaa nähdä se, että tämä Kaupunkiliiton henki on tullut tähän Kuntaliittoon ja ikään kuin toimitusjohtaja lähtee palvelemaan kuntia kuntalaisia vastaan. Minusta hänen tehtävänsä olisi nimenomaan edistää kuntalaisten asiaa, myös ikäihmisten asiaa, koska loppujen lopuksi he maksavat hänen palkkansa.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti haluan vielä tuota äskeistä keskustelua kommentoida. Tuossa kyseisessä haastattelussa eivät olleet kohteina vain ikäihmiset vaan myöskin pienet lapset, eli päiväkotien ryhmäkokoasia nousi myöskin esille ja se, kuinka hirveän kalliiksi nämä meidän kullanarvoiset pikkupojat ja -tytöt tälle yhteiskunnalle tulevat. Minäkin haluan irtisanoutua tällaisista suunnitelmista.

Arvoisa puhemies! Haluan korostaa tässä lyhyessä puheenvuorossa kahta asiaa ja nostaa esiin yhden hiukan vähemmän tässä keskustelussa esillä olleen uuden asian.

Ensinnäkin vielä palaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ihmisoikeustilanteeseen. Niin kuin me kaikki tiedämme, ilmastonmuutos koettelee kaikista kovimmin jo valmiiksi köyhiä maita ja niiden kansalaisia. Lisäksi ilmastonmuutos ja sen erilaiset seurausvaikutukset kytkeytyvät hyvin vahvasti köyhyyden ja sotien vähentämiseen ja ylipäätään ihmisoikeuksien edistämiseen maailmalla. Tärkeää on myös huomata, että silloin, kun puhumme ilmastonmuutoksen hillintätoimista globaalilla tasolla, olisi hyvin tärkeä puhua seksuaaliterveyden edistämisestä, koska väestöräjähdys on ilman muuta yksi keskeinen seikka, joka kiihdyttää osaltaan ilmastonmuutosta ja sen massiivisia vaikutuksia. Aika hätkähdyttäviä ovat ne luvut, joita erilaisissa tutkimuksissa on saatu esiin, kun on kysytty kehittyvien maiden, kehitysmaiden, naisilta, kuinka moni heistä haluaisi jollakin tavalla vaikuttaa syntyvien lasten määrään, mutta todellisia keinoja tähän asiaan puuttumiseksi näillä naisilla ei kuitenkaan ole. Eli me tarvitsemme kyllä hyvin monialaisia toimia, jotta voimme ilmastonmuutosta hillitä, eli nämä asiat kytkeytyvät tavalla tai toisella toisiinsa joka tapauksessa.

Sitten, arvoisa puhemies, haluan nostaa tästä ulkoasiainvaliokunnan hyvästä mietinnöstä sen asian esiin, joka on aikaisemmissa puheenvuoroissa jo tullutkin esille nostetuksi, eli lasten aseman suomalaisessa yhteiskunnassa. Totean, että vietämme tänä vuonna juuri lastenoikeuksien juhlavuotta, ja se on erittäin merkittävä asia ja olisi ollut hyvä varmasti mainita myös tässä mietinnössä. Se, että Suomessa edelleen liian monet lapset ja nuoret joutuvat koulukiusaamisen kohteiksi, on surullinen, hyvin surullinen ilmiö. Tähän ilmiöön meidän aikuisten tulisi kyetä puuttumaan paljon, paljon nykyistä vahvemmin. Muistan, kuinka me olemme tässä salissa tästä asiasta puhuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana lukuisia kertoja, ja silti tuntuu, että edelleen näitä ongelmia vain on. On hyvä, että kehitetään uusia malleja näihin asioihin puuttua, mutta kyllä keskeinen asia on se, miten kodeissa, kouluissa ja päiväkodeissa aikuiset toimivat suhteessa lapsiin ja huomioivat ja puuttuvat näihin asioihin.

Lisäksi haluan kiittää siitä, että ulkoasiainvaliokunta on todennut yksiselitteisesti, että naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen Suomessa ihmisoikeusongelma. Tämä on iso asia. Hyvänä näen myöskin sen ihan konkreettisen esityksen, joka sisältyy myöskin tähän mietintöön koskien turvakotien määrää ja mitoitusta. Me olemme kaukana EU-suosituksesta tässä asiassa, ja sen vuoksi on tavattoman tärkeää, että tähän asiaan kiinnitetään huomiota. Monelle lähisuhdeväkivallan uhrille ei ole niin itsestäänselvää, mistä sitä apua voi saada, minne voi mennä pakoon, ja jos ei näitä paikkoja löydy helposti ja kätevästi oman kotikunnan lähettyviltä, kyllä se avun hakeminen voi jäädä sitten paljon pidempiin kantimiin.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kiinnitän huomiota siihen, että me ympäristövaliokunnassa käsittelimme paitsi tätä ilmastokysymystä myöskin sitä toista asiaa, joka valiokuntamme kontolle kuuluu, ja se on oikeus ihmisarvoiseen asumiseen. Tässä asiassa, kuten täällä pari puhujaa on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota, me emme ole saavuttaneet lainkaan sitä tasoa, joka meidän pitäisi saavuttaa, päinvastoin. Me olemme liikkumassa aivan väärään suuntaan, asunnottomuus kasvaa johtuen osittain heikosta työllisyystilanteesta. Tähän asiaan odotamme kyllä hallitukselta rivakoita toimenpiteitä.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Ihmisoikeuspoliittista selontekoa lukiessa huomaa nopeasti, kuinka laajasta asiasta on kysymys. Yllättävän monet nykyisetkin yhteiskunnalliset epäkohdat ovat jollain tavalla ihmisoikeuskysymyksiä, vaikka olemmekin eläneet hyvinvointiyhteiskunnan aikaa jo vuosikymmeniä.

Oikeus työhön, riittävään palkkaukseen ja asiallisiin työoloihin tulisi olla ihmisen perusoikeus hyvinvointiyhteiskunnassa. Tämä toteutuu yhä harvemmin Suomessa taloudellisen ahdingon aikana. Liian usein talous- ja rahamarkkinat menevät ihmisen ohitse poliittisessa päätöksenteossa. Tämä on ehdottomasti myös ihmisoikeuskysymys. Työelämässä on muitakin epäkohtia, kuten sukupuolten välinen epätasa-arvo, ikäsyrjintä sekä vajaakuntoisten ja maahanmuuttajien hankaluudet työllistyä. Vajaakuntoisten ja maahanmuuttajien työllistyminen kaipaa erityisiä tukitoimia, olipa hallituksen väri mikä tahansa.

Ihmisoikeuksien toteutuminen on kyseenalaista useasti monien eri vähemmistöryhmien kohdalla. Esimerkiksi vammaisten ihmisten elämässä joudutaan kohtaamaan syrjintää eri muodoissa. Mahdollisuus henkilökohtaiseen apuun, joka on aivan keskeistä vammaisen ihmisen henkilön elämänlaadun kannalta, olisi pitänyt huomioida selonteossa huomattavasti paremmin. Ihmettelen suuresti, miksi Suomi ei ole vielä ratifioinut YK:n vammaisten henkilöiden yleissopimusta. Tähän asiaan ovat kiinnittäneet huomiota niin työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kuin ulkoasiainvaliokuntakin.

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeuksien kannalta keskeinen ongelmakohta löytyy myös esimerkiksi kunnallisesta sosiaalityöstä, joka on paikoin Suomessa täysin retuperällä. Tämä johtuu muun muassa siitä, että meillä ei ole riittävästi päteviä sosiaalityöntekijöitä, ja siksi kunnilla on monin paikoin ja eri puolilla maata suuria vaikeuksia rekrytoinnissa. Jos puhutaan esimerkiksi lasten huostaanotosta, niin ollaan hyvin läheisesti tekemisessä ihmisoikeuskysymysten kanssa. Siinähän puututaan suoraan niin lasten kuin vanhempienkin perusoikeuksiin ja itsemääräämisoikeuteen eli ihmisen vapauteen päättää omista asioistaan. Onkin erittäin tärkeää, että tällaiset päätökset voi tehdä vain korkeasti koulutettu ja pätevä sosiaalityöntekijä. Voidaan kuitenkin kysyä, toteutuvatko ihmisoikeudet niissä tapauksissa, joissa äkilliset huostaanotot jäävät tekemättä siksi, että pätevää virkamiestä ei ole.

Arvoisa puhemies, ikääntyvät kansalaiset ovat kuitenkin se ryhmä, joiden kohdalla ihmisoikeuksien toteutumisessa on kuitenkin kaikkein eniten ongelmia, näin uskalla väittää. Vanhustyön resurssipula on ajanut kunnat tilanteeseen, jossa käsiparien puutosta korvataan ylilääkityksellä, sänkyyn sitomisella ja muilla tuomittavilla keinoilla, puhumattakaan siitä, että perusoikeuksiin kuuluva sosiaalinen kanssakäyminen, riittävän hygienian ylläpito ja esimerkiksi ulkoilu laiminlyödään hyvin usein.

Niin kuin työelämä- ja tasa-arvovaliokunta lausunnossaan totesi, ongelmat keskittyvät sellaisten vanhusten kohdalle, jotka huonokuntoisuuden tai esimerkiksi muistisairauden takia eivät pysty itse hoitamaan asioitaan tai vaatimaan oikeuksiaan. Erityisen vaikea tilanne on niiden vanhusten kohdalla, joilla ei ole lähiomaisia tai joiden lähiomaiset eivät työnsä tai asuinpaikkansa vuoksi voi osallistua hoivaan tai hoivapalveluiden järjestämiseen. Tässä kohtaa juuri yhteiskunnan ja ammattihenkilöstön rooli on merkittävä, ja siihen on voitava myös luottaa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan ehdotus vanhusasiainvaltuutetun viran perustamisesta on erittäin kannatettava, ja virka tulisi perustaa nopeasti. Samalla on kuitenkin viipymättä huolehdittava myös siitä, että vanhustyön resurssit nostetaan riittävälle tasolle muutenkin kuin juhlapuheissa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kaikki hyväksynevät ajatuksen, jonka mukaan ihmisoikeuksien toteutuminen ja demokratia luovat edellytykset kehitykselle, joka ottaa huomioon myös yksittäisen ihmisen ja hänen oikeutensa. Mielestäni huomiota pitäisi kiinnittää ensisijaisesti lukutaidottomuuden poistamiseen sekä koulutusmahdollisuuksien parantamiseen. Vain riittävän yleissivistyksen ja koulutuksen omaava henkilö voi pitää huolta oikeuksistaan sekä toimia kansanvaltaisessa yhteiskuntajärjestelmässä. Köyhyyden ydin onkin juuri tiedon ja osaamisen puutteissa niin kehitysmaissa kuin kehittyneimmissäkin maissa.

Selonteossa esitetään ajatus kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamisesta koordinoimaan tiedon kokoamista ja arviointia sekä tiedon vaihtoa erityisesti kansainvälistä yhteistyötä varten. En kannata ajatusta ihmisoikeuslaitoksesta. Poliittiset päättäjät ratkaisevat liian usein ongelmia perustamalla organisaatioita organisaatioiden perään. Onkin tärkeätä, että oikeuslaitoksemme, viranomaisemme, eduskunta ja erityisesti perustuslakivaliokunta sekä kansalaisjärjestöt valvovat ihmisoikeuksien toteutumista. Vastuuta ei voi siirtää minkään yksittäisen laitoksen kontolle. Vastuun pitää olla meillä kaikilla, mutta erityisesti viranomaisilla ja oikeuslaitoksella. Viranomaisten pitää puuttua aktiivisesti ihmisoikeuksien rikkomiseen, ja viranomaisten työssä on painotettava ihmisoikeuksien toteuttamista.

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää huomiota ihmisoikeuksien toteutumiseen tietyissä ryhmissä. Erityisen tärkeää on turvata vanhusten sekä vammaisten ihmisoikeudet, joiden toteutumista on korostettava erityisesti terveys- ja sosiaalipalveluiden yhteydessä. Näiden kunnioittamista ja heidän huomioimistaan on korostettava jo perusopetuksen piirissä.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on jo hyvin laajasti käsitelty vammaisten asemaa, mutta haluan tuoda vielä tähän yhden näkökulman, nimittäin käsitys vammaisista on valitettavan stereotyyppinen ja homogeeninen. Esimerkiksi vammainen nainen nähdään ensiksi vammaisena ja vasta toiseksi naisena.

Vammaisten naisten asemasta ja ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa on valitettavan vähän tietoa. Tieto koostuu yksittäisistä suppeahkoista tutkimuksista, ja vammaisten naisten elinolojen parantaminen ja syrjinnän vastainen työ kuitenkin edellyttävät faktatietoa heidän nykyisestä tilanteestaan. Tällä hetkellä ei ole saatavissa edes perustilastoja vammaisten naisten elinolosuhteista, kuten kouluttautumisesta tai työllistymisestä. Niin ikään vammaiset naiset joutuvat usein moniperusteisen syrjinnän kohteeksi. Syrjintää ilmenee esimerkiksi työmarkkinoilla ja muun muassa asenteissa vammaisten naisten äitiyttä kohtaan. Myös henkinen, fyysinen, seksuaalinen ja taloudellinen hyväksikäyttö ovat vammaisten naisten todellisia arjen ongelmia. Kuten ed. Taimela äsken peräänkuulutti YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen ratifiointia, yhdyn tähän ja toivon, että se viedään kiireesti eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Täällä on niin ikään puhuttu hyvinkin paljon lasten oikeuksista, mutta haluaisin vielä nostaa esiin syntymättömien lasten oikeudet. Nimittäin naisten alkoholinkäyttö on seitsenkertaistunut 1960-luvulta, ja erityisesti 20—35-vuotiaiden ikäryhmässä tämä lisäys on suuri. Tutkimusten mukaan 3—5 prosenttia raskaana olevista käyttää alkoholia yli riskirajan, ja juuri raskauden aikainen alkoholinkäyttö on sikiön kehityshäiriöiden suurin yksittäinen syy.

Suomessa syntyy joka vuosi arviolta noin 600 sikiöaikaisen alkoholialtistuksen eriasteisesti vaurioittamaa lasta, ja vain kymmenisen prosenttia heistä diagnosoidaan. Lapsen hyvän tulevaisuuden ja kuntoutuksen esteenä onkin, että alkoholivauriot jäävät usein tunnistamatta ja oikea-aikainen hoito saamatta. Ministeri Risikko on asettanut työryhmän, joka on pohtinut keinoja päihdeäitien hoitoon ohjaamiseksi, ja tässä työryhmän raportissa korostetaankin päihdeongelmien ehkäisyä ja tietoisuuden lisäämistä. On aivan selvää, että meidän erinomaisen neuvolajärjestelmämme rooli nousee tässä merkittävään asemaan.

Syntymättömän lapsen terveyden vuoksi on kuitenkin valmistauduttava järeämpiin keinoihin. Pakkohoidon tulee tarvittaessa mutta vasta viimeisenä vaihtoehtona olla mahdollista sikiön terveysvaaran perusteella. Kun puhumme ihmisoikeuksista, sanoisin näin, että on hurskastelua, että lapsen tukistaminen määritellään pahoinpitelyksi, mutta odottavan äidin alkoholinkäyttöön ei saisi puuttua. On aivan selvää, että raskaana olevan äidin ja syntymättömän lapsen hyvinvointia ei saisi keinotekoisesti asettaa vastakkain. Pelko pakkohoidosta voisi vaikeuttaa päihdeäitien tavoitettavuutta ja hoitosuunnitelmien laatimista. Lapsen etu tulee kuitenkin laittaa aina etusijalle. Kokemus on osoittanut, että valistuksen ja ennalta ehkäisevän alkoholipolitiikan lisäksi tarvitaan lainsäädännön tukea. Alkoholi ja raskaus eivät sovi yhteen, ainakaan silloin, kun toivotaan tervettä lasta.

Arvoisa puhemies! Täällä on jo aiemmissa puheenvuoroissa otettu esiin poikien ympärileikkaukset, mutta haluaisin vielä tuoda esiin sen, että myös tyttöjen ympärileikkaukset ovat kaikissa muodoissaan tuomittavia. Teoriassa tyttöjen ympärileikkauksia on Suomessa tarkasteltu rikoslain pahoinpitelytunnusmerkistön täyttävinä tekoina, käytännössä pahoinpitelysyytteitä tyttöjen ympärileikkauksista ei ole kuitenkaan nostettu. Onkin kannatettavaa, että kansallisen hoitosuunnitelman laatimista tyttöjen ympärileikkauksien ennalta ehkäisemiseksi ja jo ympärileikat-tujen tyttöjen ja naisten tukemiseksi tehdään.

Ja aivan lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin kiinnittää huomiota ed. Tallqvistin mainitsemaan kotipaikkalain valmistelun kiirehtimiseen. Vanhuksilla ja vammaisilla pitää olla oikeus asua omaistensa lähellä.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään käyty erittäin hyvää keskustelua ja käytetty monia hyviä puheenvuoroja. Tämä selonteko onkin erittäin tarpeellinen ja ajankohtainen, sillä monet päivittäiset kansalaisten arkea koskettavat uutiset ja asiat liittyvät läheisesti ihmisoikeuksiimme.

Tällä hetkellä kansalaisia puhututtavat monet arjen ihmisoikeusloukkaukset: lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, lähisuhdeväkivalta, perheväkivalta, ikäihmisten yksinäisyys tai esimerkiksi lasten osallisuuden puute.

Selonteossa kuvataan hyvin kansallista ihmisoikeustilannetta. Mutta kuten ulkoasiainvaliokunta toteaa, ratkaisut ja tavoitteet sekä asioiden kiireellisyys jäävät hieman taka-alalle ja niitä olisi pitänyt ja pitää jatkossa painottaa enemmän. Kansallisen toimintaohjelman laatiminen on tärkeää, ja siinä tulee edetä ripeästi.

Käsittelen nyt kuitenkin tässä puheenvuorossani vain yhtä teemaa, koska pidän tämän asian esille nostamista ja ratkaisujen löytämistä tärkeänä.

On hyvä, että ulkoasiainvaliokunta on todennut, kuten täällä on aikaisemminkin mainittu, naisiin kohdistuvan väkivallan olevan edelleen vakava ihmisoikeusongelma Suomessa. YK:n valvontaelimet ovat useaan otteeseen huomauttaneet Suomen korkeista lähisuhdeväkivallan luvuista. Naisiin kohdistunutta väkivaltaa käsittelevän tutkimuksen mukaan joka viides 18—74-vuotias nainen on joutunut parisuhdeväkivallan kohteeksi nykyisessä parisuhteessaan. Tämä tarkoittaa fyysistä väkivaltaa, uhkailua tai seksuaalista väkivaltaa. Kuitenkin täsmällisen kuvan saaminen parisuhde- tai perheväkivallasta on vaikeaa, koska tutkimus- ja tilastointiperusteet vaihtelevat ja ilmiötä salataan edelleen.

Erään tutkimuksen mukaan nainen ottaa keskimäärin yhteyttä viranomaiseen vasta, kun häntä on lyöty noin nelisenkymmentä kertaa. Kyseessä ei ole marginaalinen ilmiö, vaan ongelma, joka valitettavasti kuuluu huomattavan monen naisen arkipäivään. Myös miehet kohtaavat väkivaltaa, mutta Suomessa ei ole vielä olemassa tutkimusta, jossa kartoitettaisiin erityisesti miesten kokemuksia.

On erittäin huolestuttavaa, että turvakotipaikkoja on meillä huomattavasti alle Euroopan unionin suositusten. Myös tähän UaV otti mietinnössään kantaa, mikä on hyvä asia. Erityisen huolissani olen Itä- ja Pohjois-Suomen tilanteesta, jossa turvakotipaikkoja on huomattavasti vähemmän kuin muualla maassa väkilukuun suhteutettuna. Näin vakavaa ongelmaa ratkottaessa ei voi hyväksyä alueellista eriarvoisuutta.

Väkivaltaongelmamme heijastuu myös lapsiin. Pahimpina puutteina lapsen oikeuksien täysimääräiselle toteutumiselle ovat perheen sisäinen väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Näistä vakavista epäkohdista YK on meitä muistuttanut. Täytyy muistaa, että lapset ovat uhreja myös silloin, kun väkivalta ei kohdistu heihin itseensä. Lapsilla on oltava oikeus turvalliseen lapsuuteen sekä läsnä oleviin vanhempiin, jotka luovat turvaa ja rajoja. Tämä on lapsen perusoikeuksia.

Selonteossa vähälle huomiolle on jäänyt naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta. Ulkoasiainvaliokunnankin mietinnön mukaan tähän tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja tällä hetkellä palvelujärjestelmämme on puutteellinen. Jostakin syystä myös oikeuteen menevien tapausten määrä on asiantuntijoiden arvioiden mukaan hyvin alhainen verrattuna todellisuudessa tapahtuvaan väkivallan määrään.

Myös rikoslain on raiskauksien osalta paremmin vastattava tasa-arvoa ja kansalaisten oikeuskäsitystä. Oikeuskäytännöt ja tuomiot raiskauksista sekä myös lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä puhututtavat kansalaisia kovasti. Suojeleeko laki tällä hetkellä enemmän uhria vai tekijää? Miksi kynnys ilmoittaa väkivallanteoista on meillä edelleen niin korkea? Lainsäädäntömme tulisi hyvin paljon paremmin ja nykyistä enemmän arvostaa naisten koskemattomuutta.

Arvoisa puhemies! Selonteossa viitataan myös Cedaw-sopimukseen, joka on ainutlaatuinen, laaja tasa-arvon ja syrjintäkiellon periaatteet sisältävä ihmisoikeussopimus. Sopimus korostaa tosiasiallisen tasa-arvon toteutumista ja edellyttää myös rakenteelliseen syrjintään puuttumista. Tämä sopimus velvoittaa paitsi lakien myös syrjivien käytäntöjen ja tapojen muuttamista. Tämä sopimus olisi pitänyt laajemmin nostaa selonteossa esille. Tämän mainitsee myös UaV mietinnössään. Sopimus on Suomea oikeudellisesti sitova ja sisältää raportointivelvoitteen. Nyt, sopimuksen tänä vuonna täyttäessä 30 vuotta, sen tunnettuutta pitäisi yleisemminkin lisätä.

Sopimuksen merkitystä olisi syytä pohtia erityisesti siksikin, että kulttuurisen moninaisuuden lisääntyessä kasvavan maahanmuuton myötä naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien toteutumiselle on maassamme aivan uudenlaisia haasteita.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeudet ovat tosiaan aiheena laaja, ja olemme kuulleet tänään täällä erittäin ansiokkaita puheita erilaisista teemoista. Itse ajattelin lähestyä aihetta lasten ja nuorten näkökulmasta. Lasten oikeudet ovat meidän aikuisten velvollisuuksia, kuten kaikki tiedämme, ja erittäin tärkeä osa ihmisoikeuspolitiikkaa. Valtioneuvoston selonteossa lapset on huomioitu hyvin, ja voidaan yleisesti todeta, että hallitus tekee hyvää työtä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Ulkoasiainvaliokunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota lasten osallistumiseen, joka valiokunnan saaman selvityksen mukaan on ollut Suomessa vähällä huomiolla, ja YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea asiasta. Tämä siis siitä huolimatta, että Suomessa on vuonna 2006 säädetty nuorisolaki, jonka 8 § velvoittaa, että lapsia ja nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Valiokunta katsoo, että pelkän osallistumisen sijasta tuleekin tarkastella laajasti lasten osallisuutta, mikä on erinomainen tavoite. Käytännössä lasten ja nuorten kuuleminen ei kaikilta osin toteudu lain tavoitteiden mukaisesti. Se on kunnissa nähty, ja tämä vaatii työtä kaikilta meiltä yhteiskunnan eri tasoilla päättäviltä tahoilta.

Näkisin itse hyvänä, että kuulemisen ja osallistumisen kanavia kehitettäisiin sekä kunnissa että muilla yhteiskunnan päättävillä tasoilla. Nuorisovaltuustojen ja lautakuntien nuorisojäsenten ja oppilaskuntien rooli on todella tärkeä, mutta näiden lisäksi olisi hyvä järjestää kunnissa myös erilaisia kuulemis- ja keskustelutilaisuuksia, jotka olisivat avoimia muillekin kuin vaikuttajaryhmissä toimiville lapsille ja nuorille. Myös sähköisiä osallistumis- ja kuulemiskanavia tulee kehittää ja lisätä. Sähköiset aloitekanavat ja sosiaalinen media eri muodoissaan sekä nettiin tuodut tukipalvelut, kuten vaikkapa nettipoliisi tai nettinuorisotyöntekijä, ovat toimivia tapoja tavoittaa lapset ja nuoret, tarjota apua ja tukea sekä käydä keskustelua.

Valtioneuvoston hyväksymän lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman tavoitteena on, että kaikissa kunnissa on aktiivisessa käytössä 5—17-vuotiaiden kuulemisjärjestelmä vuoden 2010 loppuun mennessä. Tämä on edelleen suuri haaste. Lasten osallisuuden ja kuulemisen toteutumiseksi ei tarvita mittavia rahamääriä. Tärkeintä on, että mahdollisuuksia lisätään ja kynnystä madalletaan. Esimerkiksi oppilaskuntatoiminnan asemaa voitaisiin vahvistaa ja selkeyttää siten, että oppilaskuntatoiminta tulisi lakisääteiseksi myös perusopetuksessa. Myös äänestysikärajan laskeminen 16 ikävuoteen on asia, joka loisi edellytyksiä nuorille päästä mukaan vaikuttamaan ja osallistumaan, ja ikärajan laskemista voitaisiin hyvin kokeilla jo vuoden 2012 kunnallisvaaleissa.

Arvoisa puhemies! Selonteko ihmisoikeuspolitiikasta on herättänyt hyvää keskustelua, ja keskustelu tästä aiheesta on varmasti tervetullutta tässä salissa vähintäänkin kerran vaalikaudessa. Tällä hallituskaudella hallituksen lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelma on toiminut hyvänä sateenvarjona lasten ja nuorten asioiden edistämisessä. On tärkeää, että myös tulevalla hallituskaudella lasten ja nuorten asioiden osalta eri hallinnonalojen toimijoiden väliseen koordinaatioon kiinnitetään erityistä huomiota.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Selonteko ja valiokuntien kuulemiset ovat luoneet hyvin selkeän kuvan niin ihmisoikeuspolitiikkamme kansallisista kuin kansainvälisistäkin puutteista kaiken kaikkiaan. Näiden vuoksi onkin syytä yhtyä mietinnön näkemykseen kansallisen toimintaohjelman laatimisesta seuraavan hallituskauden alussa. Luonnollisesti tarvitaan tässä yhteydessä myös riittävät taloudelliset resurssit tuon ohjelman toteuttamiseen.

Kansainvälisesti on ehdottoman tärkeää, että Suomi toimii mahdollisimman aktiivisesti tehokkaan Euroopan unionin sisäisen ihmisoikeuspolitiikan luomiseksi. Ulkoasiainvaliokunta katsoo, aivan oikein, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo antaa juuri nyt erinomaisen hyvätkin edellytykset EU:n sisäisten ihmisoikeuskysymysten erityiselle tarkastelulle, mutta on myös huomattava, että toisaalta EU:lla on käytössään hyvinkin laaja keinovalikoima edistää ihmisoikeuksia myös laajemmin kansainvälisesti.

Kansallisista ihmisoikeuskysymyksistä haluaisin nostaa tässä esille muutamia erityisasioita. Selonteossahan on nostettu esille ajankohtaisia ihmis- ja perusoikeuskysymyksiä kiinnittämällä huomiota perheväkivaltaan, asunnottomuuden ongelmiin, lasten, naisten ja vammaisten ongelmiin samoin kuin vähemmistöihin kohdistuvaan suvaitsemattomuuteen ja syrjintään. Näiden ongelmien vähentämiseksi tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että koulujemme perus- ja ihmisoikeuskoulutusta lisätään vahvasti.

Erittäin vakavasti on huomioitava ulkoasiainvaliokunnan huomio siitä, että Suomi voisi tehdä enemmän lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Tältä osin olisi ollut hyvä, että myös niin sanotun kolmannen sektorin työ ennalta ehkäisevänä toimijana ja lasten etujen valvojana olisi noussut esille. Muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton rooli voisi olla tulevaisuudessa lasten oikeuksien puolustajana nykyistäkin vahvempi.

Valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota kunta- ja aluekohtaisiin eroihin muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saatavuudessa. Muun muassa lapsiperheille tarjotut palvelut eivät ole syrjäseuduilla samat kuin kasvukeskuksissa. Useinhan pienillä paikkakunnilla kolmannen sektorin toimijat ovat ainoita lapsiperheitten ennalta ehkäisevien ja vapaaehtoisten palveluitten järjestäjiä. Olisikin tärkeää, että jatkossa myös pienten paikkakuntien ja syrjäseutujen erityishaasteet tässä nostettaisiin esiin.

Arvoisa puhemies! Koulukiusaaminen on vakava ongelma. Siihen on puututtava laajalla rintamalla valtion, kuntien, koulujen ja eri sidosryhmien yhteistyönä. Emme myöskään saa vähäisimmässäkään määrin ummistaa silmiämme Suomessa niin kohtuuttoman laajalta perheitten sisäiseltä välivallalta. Synkintähän on naisiin kohdistuva väkivalta perheitten sisällä, mutta myös kohtuuttoman laajasti niitten ulkopuolella. Lieneekin selvä, että meidän on arvioitava tässä yhteydessä myös sitä, onko oikeusjärjestelmämme nyt tällä hetkellä ajan tasalla. On myös aivan välttämätöntä saada Suomeen pikaisesti lisää turvakotipaikkoja. Erityinen kiire näitten osalta on pohjoisessa ja itäisessä Suomessa.

Ulkoasiainvaliokunta on myös aivan oikeassa näkemyksessään siitä, että Suomen tulee puuttua tehokkaasti vammaisten kohtaamiin ongelmiin, kuten esimerkiksi oikeusturvaongelmiin ja työllistymisongelmiin ja ongelmiin yhdenvertaisuuden saavuttamisessa.

Yhteiskunnassamme on kiinnitettävä huomiota myös suhteellisen köyhyysrajan alapuolella olevaan erääseen ryhmään. Kuulin, että täällä jo jossakin puheenvuorossa tämä esille nostettiinkin, eli yksinyrittäjät ja viljelijät. Työssä käyvistä suurimmassa köyhyysriskissähän itse asiassa ovat yksinyrittäjät, omayrittäjät ja viljelijät, joiden toimeentuloa eivät ole sosiaaliset edut turvaamassa ja joissa kuitenkin piilee hyvinkin vahvaa potentiaalia menestyessään tarjota hyvinvointia ja työpaikkoja myös muille kuin itselle.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kotiin on hyvä tulla. On mukavaa kaivaa avaimet laukusta ja avata tuttu ovi. Tätä tunnetta kaikki eivät valitettavasti saa vieläkään kokea, vaikka oikeus omaan kotiin on ihmisoikeuskysymys.

Asuntoministeri Vapaavuori kertoi 4.3.2009 tässä salissa, että tämän hallituksen aikana on tehty valtavan paljon myös sosiaalisesti merkittävää asuntopolitiikkaa, muun muassa käynnistetty historiamme kunnianhimoisin pitkäaikaisasunnottomuuden vähenemisohjelma. Siitäkin huolimatta Suomessa on yli 8 000 ihmistä, joilla ei ole omaa kotia. He asuvat ulkona tai ensisuojissa, asuntoloissa, tai majailevat tilapäisesti tuttavien luona. Vuonna 2008 erilaisissa laitoksissa oli 1 400 ihmistä siksi, ettei heillä ollut kotia, johon he olisivat voineet mennä. Kokonaan asunnottomien lisäksi puutteellisissa oloissa asuvia on paljon enemmän. Vapaiden asuntomarkkinoiden toiveasiakkaita ovat vakituisessa työssä olevat ja hyvätuloiset ihmiset. Monet ihmiset jäävät tämän ryhmän ulkopuolelle. Asunnottomista suurin osa on yksinäisiä miehiä. Työttömyys, perheen hajoaminen ja alkoholiongelmat ovat sekä asunnottomuuden syitä että seurauksia. Kierrettä on vaikea purkaa, sillä ilman vakituista asuntoa elämästä on vaikea saada uutta otetta.

Mielenterveyskuntoutujille oma turvallinen koti on tärkeä osa kuntoutumista. Tällä hetkellä asumispalvelujen piirissä kaipaa kotia noin 7 000 mielenterveyskuntoutujaa. Tilanne on vaikea myös itsenäistyvillä nuorilla vammaisilla. He haluaisivat muuttaa pois lapsuudenkodistaan, mutta asunnon löytäminen on vaikeaa, koska tarjolla ei ole riittävästi sellaisia asuntoja, joissa olisi myös tarvittavat tukipalvelut. Myös ikääntyvien palvelu- ja tukiasumisen tarve kasvaa. Jatkossa pitää huolehtia siitä, että hallitus varaa riittävät määrärahat erityisryhmien vuokra-asuntojen investointiavustuksiin. Vain siten voidaan varmistaa, että erityisryhmien asuntotilannetta saadaan parannettua.

Vanhusten palveluissa ja erityisesti laitoshoidossa on eduskunnan oikeusasiamiehen lääninhallitusten valvontatoimissa tullut esiin vakavia puutteita esimerkiksi vanhusten itsemääräämisoikeuden toteuttamisessa. On hyvä, että selonteossa todetaan se, että asiaa pidetään tärkeänä ja vanhusten ongelmiin puututaan tehokkaasti.

Arvoisa puhemies! Mielenterveyden keskusliitto on yhdessä Kokkolan kaupungin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa mukana 16 maan yhteisessä hankkeessa, jossa arvioidaan fyysisen terveydenhuollon ja ihmisoikeuksien toteutumista mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Tutkimus valmistuu vuonna 2011, mutta tehtyjen arviointikäyntien perusteella voi jo sanoa, että ihmisoikeudet eivät aina toteudu mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Isoimpia puutteita on havaittu asumisessa ja sen yksityisyydessä. Huoneista puuttuvat wc:t, suihkut, keittomahdollisuudet ja ruuan säilytysmahdollisuus. Palvelupolkuja tulisi kehittää siten, että mielenterveyskuntoutujat pystyvät asioimaan yhdessä toimipisteessä tutun henkilön kanssa.

Arvoisa puhemies! Nykyinen mielenterveyslaki säätelee lähinnä laitoshoitoa ja potilaan oikeuksia laitoksissa. Lailla ei säädellä avohoitoa, vaikka viime vuosina pyrkimyksenä on ollut avohoidon lisääminen, joten tarvitsemme lain, joka takaa ihmisille heidän oikeutensa mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Odotamme myös vanhuspalvelulain valmistumista ja ministeri Risikon lupaamaa lakia terveydenhoidon maksukattojen yhdistämisestä.

Ed. Timo Korhonen otti edellisessä puheenvuorossa esiin sen, että selonteon täydentäminen kansallisella toimintaohjelmalla on välttämätöntä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta nostaa esiin monia olennaisia näkemyksiä. Vaikka ihmisoikeuspolitiikka käsitetään usein asiaksi, joka ei koskettaisi Suomea demokraattisesti toimivan oikeus- ja poliittisen järjestelmämme vuoksi, tulee muistaa, että ihmisoikeuspolitiikka on keskeinen osa hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaa. On tärkeä myös muistaa, tunnistaa ja tunnustaa sekin, että on meillä myös Suomessa omat ihmisoikeuskysymyksemme, joissa on parantamisen varaa.

Selonteko antaa eduskunnalle hallituksen katsauksen Suomen omaan ihmisoikeustilanteeseen, mutta se käsittelee ihmisoikeuksia myös globaalilla tasolla. Kansallinen toiminta on osa kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan uskottavuutta ja toimivuuden edistämistä.

Myös paikallisuuden rooli on tärkeä. Kunnilla tulee olla tärkeä rooli ihmisoikeuksien toteuttamisessa Suomessa. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi siten, että kuntien edustajat osallistuisivat kansallisen toimintaohjelman suunnitteluihin ja toimeenpanon valmisteluihin.

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvoston rooli on erittäin olennainen ihmisoikeuksien edistämisessä. Siksi on tärkeää, että Suomi osallistuu jatkossakin sen toimintaan ja sitoumusten toimeenpanon seurantaan. Euroopan neuvoston ihmisoikeustavoitteet ja niiden toimeenpanoa tukevat instituutiot ovat luoneet pohjan ihmisoikeuspolitiikan myönteiselle kehitykselle koko Euroopassa.

Tämä valtioneuvoston selonteko on aiempaa monipuolisempi selvitys Suomen ihmisoikeuspoliittisista päämääristä ja valtioneuvoston toimista edellä mainitun suhteen. Se antaa kokonaiskuvan sekä Suomen kansainvälisestä ihmisoikeuspolitiikasta että kansallisesta ihmisoikeustilanteesta. Selonteossa ei ole käsitelty voimavarojen kohdentamista Suomen ihmisoikeuspolitiikkaan. Sen vuoksi, arvoisa puhemies, valtio-neuvoston on syytä varmistaa riittävät resurssit ja käytännön edellytykset uusien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ratifioimiselle.

Luonnollinen jatko selonteolle olisi kansallisen toimintaohjelman laatiminen Suomen perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamisesta, sillä selonteko ei käsittele voimavarojen kohdennusta Suomen ihmisoikeuspolitiikkaan. Toimintaohjelma voitaisiin laatia seuraavan hallituskauden alussa siltä pohjalta, mitä hallitusohjelma sanoo ihmis- ja perusoikeuslinjauksista. Tällaista toimintaohjelmaa suosittelee myös muun muassa Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu.

Tällaisenaan selonteon käsittely on antanut ja antaa eduskunnalle hyvän mahdollisuuden vaikuttaa Suomen ihmisoikeuspoliittisiin linjauksiin. Seuraavan ihmisoikeusselonteon tulisi olla käsiteltävänä olevaa vielä tavoitteellisempi ja tuoda myös konkreettisia toimenpide-ehdotuksia esille. Kansallinen tarkastelu on jäänyt tässä turhan kuvailevaksi. Konkretiaa tarvitaan, on kyse sitten saamelaisista, ikäihmisistä, asunnottomista tai vaikkapa mielenterveysongelmien kanssa kamppailevista ihmisistä.

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeudet toteutuvat verrattain hyvin EU:n alueella kansainvälisesti katsottuna. Ongelmia kuitenkin esiintyy, ja niistä suurimpia ovat vähemmistöihin kohdistuva syrjintä, lähisuhdeväkivalta ja ihmiskauppa. Kaikkia näitä ihmisoikeusloukkausten muotoja esiintyy myös Suomessa. Monissa EU:n ulkopuolisen Euroopan maissa heikot valtiorakenteet ja kärjistynyt keskustelu sekä niin sanotut vihapuheet hidastavat ihmisoikeuksien toteutumista.

Selonteon monipuolisesta käsittelyotteesta huolimatta siinä ovat jääneet käsittelemättä konkreettiset, maailmalla tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset. Kansainvälisen toimintaympäristön kuvaus on toki tärkeää, mutta hyvin olennaista olisi pitää yllä keskustelua maailmalla esiintyvistä epäkohdista, kuten vaikkapa Lähi-idän ongelmista tai Euroopan romanien asemasta.

EU on ihmisoikeuspoliittisista kanavista Suomelle hyvin tärkeä. Suomen tuleekin pitää neuvotteluprosesseissa voimakkaasti esillä myös EU-jäsenmaiden sisäisiä syrjintätapauksia, kuten juuri romanien syrjintää.

Arvoisa puhemies! Suomessa ongelmat ovat pitkälti kulttuurisidonnaisia. Asenteisiin tulee saada muutos. Se on varmasti pitkä ja kivinen tie, mutta ei mahdoton. Se on muutos, joka on saatava aikaan. Sitä edesauttavat kasvatus ja koulutus. Ne eivät kuitenkaan saa jäädä vain kansalaisyhteiskunnan vastuulle, vaan oman kortensa kekoon tulee tuoda myös oikeusvaltion itsensä.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Me suomalaiset olemme ihmisoikeuspolitiikassa monella tavalla edelläkävijöitä, esimerkkejä muille, mutta olemme saaneet kansainvälisiltä järjestöiltä myös huomautuksia, ja tietysti toiminnassamme on myöskin puutteita, joita pyrimme sitten poistamaan.

Tämä selonteko on laaja katsaus valtioneuvoston toimista ja päämääristä Suomen ihmisoikeuspolitiikassa. Erityisen painoarvon selonteossa on saanut perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa. Siellä pureudutaan niihin asioihin, joita me näemme arjessa vanhustenhoidon, lasten peruspalveluiden saatavuuden ja erilaisten erityisryhmien tarpeissa.

Lakivaliokunnan lausunnossa haluan kiinnittää muutamaan asiaan huomiota. Vapautensa menettäneiden asemasta kirjoitetaan niin, että vankiloiden peruskorjaukseen tarvitaan edelleen valtavasti resursseja. Kansainvälistä huomiota olemme saaneet paljusellien olemassaolosta ja pyrimme poistamaan niitä koko ajan. Lapsien sijoittamiset vankilaan vanhempien luo on myöskin asia, jota meidän kannattaa käsitellä; onko lasten paikka vankilassa. Lähisuhdeväkivalta — jossa haluan korostaa perheen sisällä tapahtuvaa väkivaltaa, siis sekä miesten että naisten tekemänä, joka myöskin kohdistuu lapsiin — tappaa vuosittain kymmeniä ihmisiä Suomessa. Tätä lähisuhdeväkivaltaa emme missään tapauksessa voi hyväksyä, ja tässä täytyy asettaa ennen kaikkea lapsen aseman suojeleminen kaikkein tärkeimmäksi arvoksi. Sitten lakivaliokunta myöskin lausuu oikeudenkäyntien pitkistä käsittelyajoista, joissa meidän on turvattava riittävien resurssien ja kustannustehokkuuden turvaaminen tähän ongelmaan.

Valtioneuvoston on valmisteltava riittävät resurssit myöskin käytännön edellytyksille ratifioida uudet kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joista täällä on keskusteltu todella paljon. Tästä hyvänä esimerkkinä on esimerkiksi Euroopan neuvoston ihmiskaupanvastaiseen yleissopimukseen ja YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen tehdyn lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskevan täydentävän pöytäkirjan ratifiointi, joka edelleen odottaa päätöstään.

Arvoisa puhemies! Selonteossa on erittäin hyvin otettu esille lasten ja nuorten oikeudet sekä eri väestöryhmien oikeudet koulutukseen. Meillä on erittäin hyviä keinoja ja menetelmiä, joita kannattaa edistää. Esimerkkeinä lapsiasiainvaltuutettu, lapsiasiainneuvottelukunta, lasten ja nuorten politiikkaohjelma sekä uutena tällä hallituskaudella lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma. Tämän jälkimmäisen toivon jatkavan matkaansa eteenpäin seuraavienkin hallitusohjelmien aikana, ja siitä hyviä käytäntöjä otetaan mukaan.

Meneillään on perusopetuksen valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijakouudistuksen kehittäminen. Näissä edellä mainituissa asioissa on otettava erittäin tärkeäksi tavoitteeksi se, että lapsen oikeuksien opetus tulee vahvasti esille, kun opetussuunnitelmien perusteita edelleen rukataan. Ihmisoikeuskasvatus kuuluu laajana asiana oppiainerajat ylittävään aihekokonaisuuteen. Opettajankoulutuksessa monikulttuurisuuden kohtaamiseen liittyviä opintoja täytyy myöskin lisätä.

Me olemme Suomessa edistäneet monin tavoin lasten osallistumista ja kuulemismahdollisuuksia. Tästä esimerkkeinä ovat todellakin nämä lasten parlamentit, nuorisovaltuustot, vaikuttamisfoorumit ja täällä eduskunnassakin huhtikuussa pidettävä Nuorten parlamentti. Näitä täytyy kaikin tavoin edistää. Hallituksen tavoitteenahan on, että kaikissa kunnissa olisivat tämän vuoden loppuun mennessä aktiivisesti käytössä nuorten 5—17-vuotiaiden vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmät. Näiden eteen joudumme tekemään vielä töitä.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Selonteko on hyvä avaus globaaleihin ihmisoikeuskysymyksiin ja katsaus kotimaan tilanteeseen. Selonteossa ei kuitenkaan ole käsitelty voimavarojen kohdentamista Suomen ihmisoikeuspolitiikkaan. Ulkoasiainvaliokunta toteaakin mietinnössään, että jatkon muodostaisi kansallisen toimintaohjelman laatiminen perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamisesta Suomessa, mikä on varsin kannatettava esitys.

Yksi tärkeä kysymys on lapsiköyhyys. Selonteon mukaan Suomi kiinnittää lasten oikeuksien edistämisessä erityistä huomiota lapsiköyhyyteen. Tämä on tärkeä kansainvälisesti EU:n tasolla ja kansallisesti. Vähävaraisten lapsiperheiden aseman parantamiseksi on vielä paljon tehtävää. Tulonsiirrot heikompiosaisille, toimeentulon korottaminen ja vähävaraisten lasten harrastusten tukeminen ovat keskeisiä lapsen asemaa parantavia toimia. Myös opiskelevat lapsiperheet tarvitsisivat opintotukeen lapsikorotuksen. Ulkoasiainvaliokunta kiinnitti huomiota myös lasten ja nuorten puutteellisiin mahdollisuuksiin saada tarvitsemiaan palveluita. Yksi esimerkki tästä ovat vaikeudet mielenterveysongelmista kärsivien lasten ja nuorten pääsemisessä hoitoon.

Vanhusten palveluissa ja erityisesti laitoshoidossa on eduskunnan oikeusasiamiehen ja lääninhallitusten valvontatoiminnan kautta tullut esiin vakavia puutteita, esimerkiksi vanhusten itsemääräämisoikeuden toteutumisessa. On tärkeää, että vanhusten hoidon ongelmiin puututaan päättäväisesti. Meidän on kiinnitettävä jatkossa entistä enemmän huomiota vanhusten itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen ja tarpeiden huomioimiseen. Valvonta ja Valviran resurssit ovat tässä keskeisessä asemassa kuin myös riittävän hoitohenkilökunnan määrä hoitolaitoksissa.

Lopuksi selonteossa nousee esiin tärkeä seikka, ettei Suomi ole ratifioinut vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta. On puute, ettei sopimuksen ratifioinnin aikataulusta esitetä selonteossa arviota. On tärkeää, että yleissopimuksen ratifiointi tapahtuu Suomessa viivytyksettä ja ratifiointia edistävässä prosessissa huomioidaan vammaisjärjestöjen edustajia.

Selonteossa todetaan, että ilmastonmuutos voi huonontaa dramaattisesti ihmisoikeuksien toteutumista maailmanlaajuisesti. Ilmastonmuutos korostaa entisestään muun muassa köyhyyden torjunnan, väestönkasvun rajoittamisen ja muuttoliikkeiden hallinnan tärkeyttä ja niihin liittyviä ihmisoikeuskysymyksiä. Naisten rooli on keskeinen, kun näihin mittakaavaltaan valtaviin haasteisiin vastataan.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä salissa on kiinnitetty huomiota tänään jo niin moneen tärkeään asiaan, että en lähde suin päin sumeilematta toistamaan kaikkia samoja asioita. Mutta haluan kiinnittää huomion mielestäni massiiviseen epäkohtaan, josta tässä salissa puhutaan suhteellisen vähän. Missä ovat niiden ihmisten ihmisoikeudet, jotka käyvät vuosikymmentenkin oikeustaisteluita vakuutusyhtiöitä ja erilaisia muita toimielimiä vastaan silloin, kun he ovat vamman tai vahingon kärsijöinä hakemassa oikeutta itselleen?

Puhun tapauksista, joissa esimerkiksi liikennevahingon kärsineet ihmiset käyvät Suomen maassa jopa 12-vuotisia oikeustaisteluita, voisiko sanoa jopa tuulimyllyjä vastaan, tapauksissa, joissa kokoaikainen näyttötaakka on vamman kärsijällä, mutta käytännössä hänellä ei missään muualla kuin käräjäoikeudellisessa käsittelyssä ole mahdollisuutta esittää riittäviä todisteita oman asiantuntijalääkärin tai muun toimijan muodossa. Päinvastoin, suomalaisessa oikeusvaltiossa valitusoikeuden korkeimpiin oikeusasteisiin saavat yleensä vakuutusyhtiöt, ja tällöin voi kyllä kysyä, kenen oikeusturvaa siinä silloin ajetaan, kun kansalainen joutuu yksinään paperilla todistamaan omaa oikeutustaan ja vakuutusyhtiöt pystyvät marssittamaan suuren leegion lääkäreitä todistelemaan omasta puolestaan.

On hyvin surullista lukea näitä tarinoita, saada viestejä ihmisiltä, joiden elämä on raunioitunut näissä prosesseissa. On myös surullista ottaa viestejä vastaan niiltä lääkäreiltä, joiden työpanos vuositasolla pyörii näissä tapauksissa hyvinkin pitkälti. Se, että ihmisoikeusselonteossa huomioidaan pitkät oikeusprosessit, on myönteinen asia. Mutta olen huolestunut siitä tavasta, jolla suomalaisessa oikeusjärjestelmässä esimerkiksi vakuutusoikeudellisia asioita käsitellään. Parhaimmat tapaukset ovat sellaisia, että yksittäinen kansalainen on viiden eri oikeusprosessin kautta saanut viisi erilaista vastausta samanlaiseen ongelmaan, samanlaiseen vammaan tai tapaturmaan. Siinä voi jokainen miettiä, toteutuvatko kansalaisen oikeudet, onko ihmisellä oikeasti oikeusturvaa.

Toinen asia, jota olen runsaasti pohtinut, on mielenterveyspotilaiden oikeudet ja heidän mahdollisuutensa sairaudesta toipumisen yhteydessä palata suomalaiseen yhteiskuntaan. Millä tavalla hoito, terapia, ylipäätänsä yhteiskunnallinen toiminta, velkaneuvonta vastaanottavat ihmisen, jonka "rekistereissä" näkyy merkintä mielenterveysongelmista ja henkisen puolen vammasta. Siinä todellisuudessa, mitä arjessa näkee ihmisten kanssa omassa lähipiirissä ja ulkopuolistenkin ihmisten kanssa, havaitsee, että ei meidän koneistomme ole ihan täysin viritetty siihen ajatukseen, että myös sairastuneella ihmisellä olisi oikeus palata täysivaltaisena jäsenenä yhteiskuntaan. Tiedän tapauksia, joissa esimerkiksi kaupunkien velkaneuvonnoissa nämä mielenter-veysasioiden ja -ongelmien johdosta velkaantuneet ihmiset pyörivät vuosikausia, eikä heille todellisuudessa edes koskaan tehdä minkäänlaisia hakemuksia velkasaneeraukseen tai mihinkään muuhunkaan. Paperit pyörivät vain juristien pöydillä, ja ihmistä laukkautetaan tuomassa erilaisia todistuksia.

Sitten viimeiseksi asia, josta haluan herättää vielä keskustelua. Täällä puhuttiin runsaasti romaniväestön hädästä. Romaniväestö on aina ollut ja näyttää edelleen oleva Euroopan syrjityin vähemmistö. Väitän, että Suomessakaan kaikki asiat eivät ole kunnossa ja järjestyksessä. Syrjintää niin työelämässä, koulupuolella kuin muuallakin edelleen tapahtuu. Se kysymys, mitä olen itse pohtinut, on se, riittääkö yksin pelkän Suomen voimavarat siihen, että me painostamme EU:ta toimiin asiassa, jolla on monta sataa vuotta vanha historia, monen sadan vuoden takainen syrjintä. Siinä työssä tarvitaan koko Eurooppaa, mutta me voimme olla se liikkeelle laittava voima.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Arvoisat kansanedustajakollegat! Jokainen loukkaus ihmisoikeutta kohtaan on tuomittavaa, kuten täällä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen otti aivan oikein esiin vanhustenhoidon ja vanhusten arvostuksen tärkeyden. Seniorikansalaisten sekä vammaisten asiat tulevat varmasti lähivuosina nousemaan yhä enemmän esille. Seniorikansalaisten asiat nousevat pintaan jo yksinkertaisesti siksi, että heidän lukumääränsä nousee. Maailman maistahan nyt Japani tulee myös kohtaamaan saman yhteiskunnan ikärakenteen muuttumisen.

Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikan linjasta on laaja asiakirja. Ulkoasiainvaliokunnan mietinnön arvoa nostaa erityisesti se inhimillisyys, jota valiokunta osoittaa ottaessaan esiin suhtautumisen seniorikansalaisiin eli vanhusten arvostuksen. Tässä kohtaa en voi olla ottamatta esiin sitä erikoisuutta, että voihan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarikin toimia toimessaan aina siihen asti, kunnes täyttää 70 vuotta.

En voi olla tässä kohtaa toteamatta, arvoisa puhemies, että olen taistellut sen puolesta, että ihmiset saisivat arvoa myös ikääntyessään ja olla töissä, mikäli haluavat, ei siis pakosta, ja onneksi siinä ovat nyt asenteet muuttumassa. Mutta valitettavasti, niin kuin ed. Ukkola totesi, on myös toisenlaisiakin asenteita olemassa. Televisiossa tosin oli juuri hiljattain dokumentti yrityksestä, jossa työntekijät olivat muistaakseni keski-iältään 74-vuotiaita ja olivat perin tyytyväisiä elämäänsä. Tässä meillä on opittavaa.

Ed. Huovinen otti esiin koulu- ja työpaikkakiusaamisen. Se olisi ehkä voinut olla myös yksi esiin nostetuista teemoista tässä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä. Koulu- ja työpaikkakiusaaminen on myös väkivaltaa, kuten muistaakseni Pekka Sauri on todennut.

Maanantaina tutustuin kotihoitoon. Lainsäädäntö tulee saada kotihoidon osalta ajan tasalle. Yksinkertaistan nyt rajusti, mutta linja on, että kotihoito ja kotisairaanhoito on usealla paikkakunnalla yhdistetty kotihoidoksi. Kuitenkin kotihoitoon vaikuttaa lainsäädäntö, joka määräytyy sosiaalihuoltolain ja kansanterveyslain kautta. On pikaisesti tarve muuttaa lainsäädäntöä vastaamaan sitä kotihoidon nykytilaa ja toimintaa, mikä tällä hetkellä kunnissa on, ja tähän on saatava pikaisesti parannus.

Varmasti monet seniorikansalaiset haluavat asua pitkään kotona. Kotihoito on hyvä hoitomuoto, ja kotihoidon henkilökunta saattaa käydä asiakkaan luona, jolla on avun tarve, useammankin kerran vuorokaudessa. Kuitenkin kunnissa peräänkuulutetaan myös tuottavuutta, ja otan nyt Lahdesta esimerkin: Kun tuottavuutta haetaan lisää, niin tietenkin sitten kaikki aika pitää nipistää siihen itse työntekoon. Jää kuitenkin miettimään, että työssä, jossa kuitenkin työntekijä tarvitsee autoa, työntekijälle ei työpaikalla ole varattu omaa parkkipaikkaa. Eli siis työaikaa kuluu siihen, että työntekijällä, jolta vaaditaan lisää tehoa ja tuottavuutta, ei ole työpaikalla autolle paikkaa, ja auto on hänen työvälineensä. Lisäksi haluan vielä todeta, että Lahdessa tehtiin tutkimus noin 600:lla yli 90-vuotiaalla henkilöllä, ja heistä noin 300 ei saanut minkäänlaista apua asumiseensa eli pärjäsi ihan omin toimin kotona.

Vaikka hallitukset ja eduskunta täällä Suomessa ovat tehneet parhaansa, että olisimme oikeudenmukaisia, niin kuitenkin Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta 15 vuoden aikana 103 tuomiota, kun Ruotsin vastaava luku on 43, Norjan 20 ja Tanskan 13. Suomalaistuomari onkin todennut, että oikeudenkäynnit menivät liian pitkiksi ja asiaan ollaan puuttumassa. Uskon, että Päivi Hirvelä toimii reippaasti, sikäli kuin tunnen hänen toimintaansa jo hänen Lahden kunnallispoliittisen uransa ajalta.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että nyt käsillä oleva valtioneuvoston selonteko yhdistää kotimaiset ihmisoikeudet ja ihmisoikeuksien roolin Suomen ulkopolitiikassa. Puutun ensin ulkopolitiikkaan liittyviin asioihin, jotka tässä keskustelussa ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Ne ovat ihmisoikeudet kauppapolitiikassa ja työelämän kansainväliset oikeudet.

Otan esimerkkinä vaikkapa lapsilla teetetyn työn tai lapsityövoiman käytön maailmalla. Kaikki tiedämme, että lasten pitäisi olla koulussa, ei tehtaissa tai pimeissä verstaissa, missä vielä lapsia käytetään osin ihan pakkotyön tai orjatyön olosuhteissa. On hyvä, että kuluttajat myöskin teollisuusmaissa ovat tulleet tietoisemmiksi tällaisesta lapsityövoiman väärinkäytöstä ja osaavat valita yhä tarkemmin tuotteita myöskin tämän pohjalta.

Laajemminkin työntekijöiden oikeuksiin tulisi kiinnittää huomiota. Se on myöskin suomalaisen työntekijän etu, että maailmalla tehdään samanlaisissa olosuhteissa ja samanlaisilla työntekijöiden oikeuksilla töitä. Tämä liittyy myös työntekijöiden järjestäytymisoikeuteen ja työntekijöiden mielipiteen vapauteen.

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on tänään puhuttu paljon ympäristön ja ihmisoikeuksien suhteesta. Tämä on tärkeä teema. On puhuttu ympäristöpakolaisuudesta ja siihen liittyvistä riskeistä. Ottaisin yhden näkökulman, johon itse olen törmännyt, kun olen puhunut ympäristöaktiivien ja luonnonsuojelijoiden kanssa eri puolilla maailmaa. Monet kokevat, että edelleen se suurin ympäristöongelma heidän maassaan saattaa olla sananvapauden ja ilmaisuvapauden puute ympäristöön liittyvissä kysymyksissä. Tähän pitäisi yhä enemmän kiinnittää huomiota.

Ympäristö pilaantuu maailmassa myöskin sen takia, että tästä asiasta ei kaikissa maissa voi käydä avointa keskustelua tai keskustelun aloittajat löytävät itsensä poliisin kourista tai tyrmästä. Pen-klubin edustajat kävivätkin ulkoasiainvaliokunnassa puhumassa myös toimittajien ja kirjailijoiden oikeuksista maailmalla, ja tämä on myöskin asia, johon tänään on jo keskustelussa viitattu. Minusta on tärkeää, että Suomi aktiivisesti joillekin näistä vainotuista pyrkii tarjoamaan turvapaikkaa. Muun muassa Helsingillä on kokemusta olla tällaisena turvakaupunkina sellaisille kirjailijoille ja toimittajille, joita omassa maassaan on vainottu.

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin huomiota vielä kahteen asiaan, jotka ovat sekä kotimaisia että ulkomaisia.

Ensimmäinen on saamelaiskysymys ja Ilon alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen ratifiointi. Suomen olisi jo korkea aika liittyä tähän sopimukseen ja korostaa myöskin sitä, että me teemme oman osuutemme alkuperäiskansojen suojelussa.

Toinen on keskustelu romaneista. Minusta on kannatettava se linja, jonka ministeri Stubb toi täällä esiin, että EU:ssa luotaisiin koko EU-aluetta koskeva romanistrategia. On myös tärkeää se työ, jota Euroopan neuvosto tekee, koska osa Euroopan neuvoston jäsenmaista ei ole EU:n jäsenmaita ja myöskin Euroopan neuvoston muissa jäsenmaissa on romaniongelmia. On tärkeätä, että Euroopan neuvostossa myöskin näihin asioihin puututaan.

Mutta myöskin kotimaassa, nyt kun romanipoliittinen ohjelma on hallituksessa valmisteilla, on tärkeää, että se asia viedään loppuun ja myöskin romanikysymysten hoitoon kotimaassa paremmin resursoidaan esimerkkinä vaikka se, että kaikkien kuntien yhdenvertaisuusohjelmissa ei vielä ole romanikysymyksiin puututtu.

Sitten aivan lopuksi, puhemies, ottaisin esiin yhden semanttisen asian. Tämäkin selonteko puhuu aika paljon naisiin kohdistuvasta väkivallasta, välillä teksti muuttuu parisuhdeväkivallaksi, sitten se muuttuu lähisuhdeväkivallaksi. Mielestäni olisi tärkeää, että puhuttaisiin nimenomaan lähisuhdeväkivallan teemasta, koska tilanteet perheissä ovat hyvin monenlaisia, niin kuin täällä on todettu. Se ei ole aina se stereotypia, että mies lyö ja nainen kärsii, vaan on suomalaisia perheitä, joissa väkivaltaa on myös muiden perheenjäsenten välillä sukupuolesta riippumatta, ja olisi tärkeää, että näihin kaikkiin asioihin puututtaisiin samalla vakavuudella.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ekologisia perustekijöitä ovat ravinnon ja suojan tarpeen tyydyttämiset. Silloin, kun ollaan ihmislajin ulkopuolella eliökunnassa, tämä tuntuu itsestään selvältä, mutta siinä maailmassa, jossa mekin täällä Suomessa ja eduskunnassa toimimme, on vähän hankala joskus ymmärtää se, että ihmisen ekologiassa toimivat aivan täsmälleen samat ekologiset periaatteet kuin muualla eliökunnassa. Oikeastaan tämä talvi on ollut hyvä näyttö siitä, kuinka tällä hetkellä testataan kautta maapallon ihmisen ekologista kelpoisuutta: kykyä selviytyä äärisääilmiöitten kohteena. Niissä on ilmastonmuutoksella, tunnetulla ilmiöllä, varmasti oma osuutensa, mutta sitä todellisuutta ovat olleet luomassa myöskin maanjäristykset jnp.

Miksi nyt juuri nämä ilmiöt tulevat voimallisesti esille? Siksi, että ekologinen todellisuus on jo mennyt astetta liian pitkälle ihmisen sietokyvyn kannalta. Ihminen lajina ja energiatalous ovat täysin höllyvän suon pohjalla. Me käytämme fossiilisia energianlähteitä. Siitä itse käytöstä ovat jo tietyt seuraukset olemassa, mutta vieläkin tärkeämpää on se, että nuo varannot ehtyvät hyvin pian. Meidän ruuan tuotantomme nojautuu lähes täydellisesti fossiilisen energian hyödyntämiseen tavalla tai toisella.

Edelleen makean veden puute, niukkuus, tulee vastaan, ja tästä on seurauksena laajojen alueitten autioituminen. Kun 1950-luvulla opiskeltiin Helsingin yliopistossa, silloiset professorit opettivat, että ihmisoikeuksien kannalta ratkaisevaa tulee olemaan selviytyminen ekologisista kriiseistä. Siis huom. 1950-luvulla, 50 vuotta sitten. Nyt tämä todellisuus on tätä arkipäivää. Silloin puhuttiin makean veden varantojen ehtymisestä. Kerrottiin siitä, kuinka me tulemme sitten viime hädässä huipputeknologiaa käyttämään, pumppaamaan kilometrin syvyydestä maan pintakerroksesta fossiilista vettä, huom. fossiilista vettä. Nyt se on tosiasia Arabian niemimaalla. Ja kun se fossiilinen makea vesi loppuu, niin sitten loppuu vähän kaikki muukin.

Arvoisa puhemies! Mitä tämä on tuottanut ihmisoikeuksien kannalta? Se on tuottanut sen saman ilmiön, joka on ollut piilevänä koko ajan elikkä etupiiriajattelun ja resurssisodat, jotka koskettavat ihmisoikeuksia ja ihmisen turvallisuutta mitä suurimmissa määrin. Tällä hetkellä etupiiriajattelu on muuttumassa siirtomaavaltapolitiikaksi. Sen etunenässä ovat Kiina ja Etelä-Korea, jotka ostavat kehitysmaita, muita kehitysmaita, itselleen silloinkin, kun itsessäänkin on kehitysmaista kysymys. Mitä tämä merkitsee? Sitä, että alkuperäisväestöt menettävät elinmahdollisuutensa. Mitä tästä seuraa? Siitä seuraa uusi kansainvaellusaikakausi. Kaikessa tässä ihmisoikeudet ovat vaakalaudalla, ja tästä on onneksi ryhdytty nyt vihdoinkin puhumaan.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen maailmanlaajuinen pandemia, totesi YK:n pääsihteerin neuvonantaja New Yorkissa parhaillaan käynnissä olevassa konferenssissa, kun hän antoi ajankohtaiskatsausta siitä, mitä on tapahtunut 15 vuodessa Pekingin naisten aseman kokouksen jälkeen.

EU:n puheenjohtajavaltio Espanja on nostanut naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisen yhdeksi kautensa tärkeimmistä asioista. Meillä Suomessakin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos valmistelee parhaillaan naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen toimintaohjelmaa ministeriön toimeksiannosta.

Arvoisa puhemies! Perheväkivaltaa on monenlaista. Se on fyysistä hakkaamista ja rikkomista, se on kiusaamista, haukkumista ja eristämistä, se voi olla alistamista tai taloudellista kiristämistä. Muotoja on monia, mutta yksi asia on yleistä: perheväkivallan kohteena on useimmiten kuitenkin nainen. Tutkimusten mukaan noin 10 prosenttia suomalaisista altistuu elämänsä aikana lähisuhdeväkivallalle. Kaikki väkivallasta ja uhkailusta kärsimään joutuvat eivät uskalla kertoa kokemuksistaan. Tuhannet joutuvat kärsimään vuosia fyysisestä ja henkisestä väkivallasta. Vuosittain jopa 50 naista kuolee väkivallan uhrina, ja puolet näistä kuolemista on lähisuhdeväkivallan seurausta.

Turvakodeissa tehtävän työn tavoitteena on väkivaltakierteen katkaiseminen ja sen aiheuttamien kriisien ja muiden ongelmien hoitaminen. Turvakodit ja avopalvelut ovat avoinna perhe- ja lähisuhdeväkivallan kaikille osapuolille: naisille, lapsille ja miehille. Turvakodit ovat tarpeellisia, mutta valitettavasti niitä on liian vähän. Tällä hetkellä niitä on vain suurimmissa kaupungeissa. Esimerkiksi omassa kotikaupungissani Mikkelissä turvakotia ei ole, josta syystä olenkin jättänyt valtuustossa aloitteen turvakodin perustamiseksi.

Arvoisa puhemies! Suomessa on vuodesta 1999 lähtien ollut käytössä uhria suojaava lähestymiskielto. Uusien määrättävien lähestymiskieltojen määrä on merkittävä, noin 1 500—2 000 vuodessa. Lähestymiskielloista valtaosa eli 80 prosenttia liittyy parisuhteeseen. Vaikka lähestymiskieltoon määrätty henkilö ei saa tavata suojattavaa henkilöä, ottaa hänen yhteyttä tai seurata tai tarkkailla häntä, kieltoa rikotaan yli kolmanneksessa tapauksista. Lähestymiskielto ei riitä pitämään uhkaajaa loitolla. Vaikka uhkaaminen tai kotirauhan rikkominen on erikseen kielletty laissa, se ei anna riittävää suojaa. Lähestymiskiellon hakemisesta aiheutuvien kustannusten maksaminenkin jää uhrin tehtäväksi. Lähestymiskielto ei rankaise juridisesti uhkaajaa.

Suuri ongelma onkin siinä, että uhrin asemaan vaikuttavat toimenpiteet jakautuvat useiden ministeriöiden toimialalle. Avainasemassa oikeusministeriön lisäksi ovat sosiaali- ja terveysministeriö ja sisäasiainministeriö. Ministeriöiden välistä yhteistyötä onkin tiivistettävä.

Toinen epäkohta on se, että suuri osa uhrin tukipalveluista on jäänyt kolmannen sektorin vastuulle ja niiden rahoitus on epävarmalla pohjalla. Raha-automaattiyhdistyksen tukia on karsittu roimasti viime vuosina, ja monet järjestöt ovat jääneet hankalaan tilanteeseen. Tukipalvelujen rahoitus on saatava vakinaiselle pohjalle ja tasoltaan riittäväksi, niin että uhreille voidaan koko maassa turvata kohtuullisen tasoiset palvelut.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta on aiempaa laajempi eduskunnan toivomusten mukaisesti. Selonteko jää kuitenkin sirpaleiseksi, ja oikeuksien toteutumista koskevat jaksot ovat pelkästään kuvailevia. Onko niin, että hallituksella ei ole selkeää käsitystä siitä, mihin suuntaan ihmisoikeuksien toteutumista maassamme tulisi kehittää? Tarvetta kyllä olisi, siitä ovat hyvä esimerkki esimerkiksi maamme vanhukset.

Kuntien valtionosuusjärjestelmä uudistettiin 1990-luvulla ja siirryttiin laskennallisiin korvamerkittömiin valtionosuuksiin. Samaan aikaan kuntien toimintavapautta kasvatettiin merkittävästi. Tämän seurauksena vanhukset ovat joutuneet keskenään eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, missä kunnassa he asuvat. Näin, vaikka meillä perustuslaki takaa kaikille kansalaisille tasa-arvoisen kohtelun. Valtion ja asuinkunnan on turvattava ihmisarvoisen elämän puitteet silloin, kun omat voimat eivät riitä, sanotaan perustuslaissa. Tällä hetkellä vanhukset ja heistä huolta pitävät omaishoitajat eivät saa lain heille turvaamia oikeuksia. On pulaa hoitopaikoista ja kotiavusta. Kunnissa kitsastellaan hoitotarvikkeissa ja apuvälineissä.

Arvoisa puhemies! Tilanne vanhustenhuollossa on nyt niin heikko, että pikaisia säädöksiä on saatava aikaan. Ei riitä, että vanhustenhoidon lakiesitys tuodaan eduskuntaan joskus tulevaisuudessa. Tietoa ongelmista on, nyt tarvitaan ratkaisuja.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomessa puhutaan kolmea eri saamen kieltä. Pohjoissaamen kieltä äidinkielenään puhuu noin 1 770, koltansaamea 360 ja inarinsaamea 300 henkilöä. Saamelaisväestöstä vain noin neljäsosa puhuu äidinkielenään saamen kieltä. Kaikki saamen kielet kuuluvat saamen kielestä tehtyjen tutkimusten ja selvitysten sekä kansainvälisten luokitusten mukaan uhanalaisten kielten joukkoon, koltansaame ja inarinsaame vakavasti uhanalaisten kielten joukkoon.

Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä mainitaan yhtenä konkreettisena esimerkkinä Suomessa olevista ongelmista kotiseutualueen ulkopuolella asuvien saamelaislasten, eli noin 70 prosenttia kaikista saamelaislapsista, jääminen kokonaan oman kielen ja omakielisen perusopetuksen ulkopuolelle. Saamelaislasten kielellisten oikeuksien toteutumiseen ovat puuttuneet aiemmin myös vähemmistövaltuutettu, syrjintälautakunta ja lapsiasiavaltuutettu. Saamenkielisillä lapsilla on laissa säädetty oikeus muun muassa päivähoitoon omalla äidinkielellään yhtäläisesti suomenkielisten lasten kanssa koko maan alueella. Kuitenkaan esimerkiksi Helsingissä saamenkielistä päivähoitoa ei ole tarjolla.

Noin 60 prosenttia saamelaisista asuu tänä päivänä saamelaisalueen ulkopuolella. Saamen kielten ongelmat eivät rajoitu kuitenkaan vain saamelaisalueen ulkopuolelle. Saamenkielisten kielellisten oikeuksien toteutumisesta vuonna 2007 laadittu kertomus paljastaa, että saamenkielisen henkilöstön ja palvelujen taso ei ole riittävä edes saamelaisten kotiseutualueella. Yhtenä esimerkkinä tästä haluan mainita saamen kielten oppimateriaalipulan. Opetusministeriön saamelaiskäräjille vuodesta 1993 osoitettu noin 250 000 euron määräraha muun muassa oppimateriaalien valmistamiseen on riittänyt vuosittain pohjoissaamen kielelle 10—20 materiaalinimikkeeseen, joista oppikirjoja on ollut noin puolet. Inarin- ja koltansaamen kielille vuotuinen raha ei ole riittänyt aina edes yhden oppikirjan valmistamiseen.

Inarinsaamea ja koltansaamea puhuvia henkilöitä olisi tuskin nykyisenkään verran, jos eivät saamen kielen puolustajat olisi havahtuneet kielten kriittiseen tilanteeseen 1990-luvulla. Havahtumista seurasi kielipesien eli vain saamen kieltä puhuvien päivähoitopaikkojen perustaminen. Kielipesätoiminta on ollut menestys, sillä niiden kautta on ainakin jo 50 lasta kaksikielistynyt onnistuneesti. Jatkumona kielipesille on perustettu inarinsaamenkielisiä yhdysluokkia, joissa kaikki opetus tapahtuu inarinsaameksi. Kielipesätoiminnan ansiosta ensimmäinen koltansaamenkielinen nuori aloitti viime syksynä lukion äidinkielellään, ja toiveissa on, että hän pystyisi suorittamaan myöhemmin myös ylioppilastutkinnon koltansaameksi.

Vaikka kielipesien ansiosta inarinsaamen kieltä ja koltansaamen kieltä puhuvia koululaisia on nykyään paikoin jopa pohjoissaamenkielisiä oppilaita enemmän, on inarin- ja koltansaamenkielisten oppilaiden kirjatilanne edelleen heikko. Opettajat joutuvat käyttämään kohtuuttoman paljon aikaa materiaalien kääntämiseen ja työstämiseen, ja oppilaita on vaikea kannustaa inarinsaamen ja koltansaamen käyttämiseen, koska läksyjen tekeminen vaatii myös heiltä paljon ylimääräistä ponnistelua.

Arvoisa puhemies! Kuten edellä tuli ilmi, saamen kielten asema ei ole tehdyistä ponnisteluista huolimatta hyvällä tasolla. On aiheellista kysyä, mikä on valtion vastuu alkuperäiskansakielten säilymisestä tuleville sukupolville. Opetusministeriö myönsi maaliskuussa 2009 saamelaiskäräjille 100 000 euroa erityisavustuksena kielipesätoiminnan hyväksi, jottei toiminta loppuisi rahoituksen puuttumiseen. Tämä on signaali oikeaan suuntaan mutta kertoo samalla karulla tavalla toiminnan nykytilan. Kielipesien ja koko saamen kielen pitkäjänteisen riittävän rahoituksen turvaamiseksi tarvitaan paljon nykyistä järeämpiä toimenpiteitä.

Hallitus on asettanut tavoitteeksi saamen kielen elvytysohjelman laatimisen, johon myös opetus yhtenä tekijänä liittyy. Siitä, miten asiassa edetään, ei ole kuitenkaan vielä päätetty. Ainakaan vielä vuoden 2010 budjetissa ei ollut varattu resursseja elvytysohjelman laatimiselle ja toteuttamiselle. Ulkoasiainvaliokunta toteaa mietinnössään aivan oikein, että ohjelman toimeenpanoon tulisi tarttua viivytyksettä. Odottaminen ei ole tässä tilanteessa ratkaisu. Nyt on valtiovallalla viimeinen hetki todellisille teoille saamen kielten pelastamiseksi.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan sanoa sen, että pidän erittäin tärkeänä, että Suomi on etulinjassa ihmisoikeuksien puolustamisessa myöskin kansainvälisesti ja tekee sitä tehokkaasti sekä Euroopan unionin, YK:n että muiden kansainvälisten organisaatioiden kautta.

Valitettavasti tilanne ympäri maailmaa on edelleen sellainen, että monissa paikoissa mielipiteensä johdosta joutuu edelleen kärsimään ihmisoikeusloukkauksista. Tänään työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kuuli Suomen Ilo-valtuuskuntaa ja kun kyselimme niitä maita, jotka ovat erityisesti Ilon mustalla listalla, niin kärjessä työntekijöiden oikeuksien loukkaamisessa ja myöskin ihmisoikeuksien loukkaamisessa olivat Zimbabwe, Burma ja Valko-Venäjä, kaikki maita, joissa vallitsee diktatuuri ja joissa myöskin harjoitetaan jonkinlaista kommunismin sovellutusta.

Arvoisa puhemies! Täällä on jo käyty hyvin laaja keskustelu ja on nostettu monia tärkeitä asioita esille. Lähinnä kommentoin oikeastaan vain työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa esille nousseita asioita. Niiden osalta totean ensinnäkin sen, että valiokunta kiinnitti vakavasti huomiota ikäihmisten ihmisoikeuksien toteutumiseen ja samassa yhteydessä käytiin myöskin varsin perinpohjaista keskustelua lähi- ja parisuhdeväkivallasta. On valitettavasti niin, että lähi- ja parisuhdeväkivalta on Suomessa Euroopan mittapuun mukaan, tietysti Länsi-Euroopan mittapuun mukaan, valitettavan yleistä paitsi kantaväestön mutta myöskin maahanmuuttajien keskuudessa.

Arvoisa puhemies! Haluan kuitenkin erityisesti kiinnittää puheenvuorossani huomiota kunniaväkivallan uhkaan, koska valiokunta piti erillisen kuulemisen nimenomaan tästä aihealueesta, josta Suomessa varsin vähän puhutaan, mutta joka myöskin on ikään kuin hiipien tulemassa meidän yhteiskuntaamme. Luen tässä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnosta yhden kohdan:

"Maahanmuuttajanaisiin tai -tyttöihin voi kohdistua myös niin sanottua kunniaväkivaltaa. Tavallisimmin kunniaväkivalta kohdistuu perheen aikuistuviin tyttöihin, mutta voi kohdistua myös naimisissa oleviin naisiin ja heidän ei-toivotuiksi määriteltyihin kumppaneihinsa. Kunniaan liittyvässä väkivallassa uhriin voi kohdistua uhkailua tai pukeutumiseen ja liikkumiseen liittyvää eristämistä tai rajoittamista sekä painostusta tai pakottamista avioliittoon. Perheen tahdon uhmaaminen esimerkiksi valitsemalla kumppani, jota isä tai muu perhe ei hyväksy, voi johtaa perheyhteisön ulkopuolelle sulkemiseen ja pahimmassa tapauksessa fyysiseen väkivaltaan, jopa murhaan."

Tämä on valiokunnan lausunnosta. Valiokunta vetääkin sen johtopäätöksen, että selonteossa esitettyjä toimenpiteitä voi tältä osalta — sama koskee laajemminkin maahanmuuttajanaisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sitä, miten siihen on selonteossa kiinnitetty huomiota — pitää täysin riittämättöminä ja puutteellisina ja kiirehtii toimenpiteitä, joilla maahanmuuttajanaisia voidaan auttaa ja väkivaltaa ehkäistä.

Olen hyvin tyytyväinen, että ulkoasiainvaliokunta on omassa mietinnössään todennut, että Pohjoismaissa verrattain uusien ongelmien, kuten niin sanotun kunniaväkivallan, ehkäisyä, tunnistamista ja torjuntaa tehostetaan Suomessa nopeasti. Tämä on erittäin, erittäin tärkeää, koska, kuten sanoin, vaikka ongelma ei aina ole näkyvissä, se valitettavasti on olemassa.

Arvoisa puhemies! Suomessa Monika-Naiset-niminen järjestö, joka on maahanmuuttajanaisten itsensä perustama, tekee erittäin hyvää työtä maahanmuuttajanaisten ja -lasten parissa. Sieltä saa matalan kynnyksen palvelua 25 kielellä ja useilla eri paikkakunnilla. Juuri tämän tyyliset vapaaehtoisjärjestöt pystyvät aidosti näihin ongelmiin tarttumaan ja tarjoamaan apua niille, jotka sitä tässä yhteydessä tarvitsevat.

Valitettavasti on niin, että tämäkin järjestö toimii määräaikaisesti, vuosittain haettavien projektirahojen turvin, eikä sillä ole pysyvää valtion rahoitusta. Valiokunta otti kantaa tähän, siis puhun työelämä- ja tasa-arvovaliokunnasta, että tämä näin arvokas toiminta pitäisi saada pysyvän valtionavun piiriin, koska se on osoittautunut erittäin menestykselliseksi toiminnaksi tämän todella vaikean ongelman ratkaisussa.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutamaan kohtaan tässä ihmisoikeusselonteossa ja siitä annetussa mietinnössä haluan kiinnittää huomiota.

Nämä venyneet oikeudenkäynnit ja niistä tulleet tuomiot ovat tosi vakava paikka, ja täytyy todeta, että kyllä se on täysin ihmisten oikeustajun ja ihmisoikeuksien vastaista, että oikeudenkäynnit venyvät, ja resursseista on tietenkin kysymys. Lakivaliokuntakin kiinnitti huomiota siihen, että resurssipula vaivaa ja lisäresursseja tarvitaan, jotta oikeudenkäynnit eivät venyisi. On aivan käsittämätöntä, että voi käydä jopa niin — asiantuntijakuulemisessa tuli esiin — että jopa tällaisissa talousrikosoikeudenkäynneissä oikeudenkäyntien venyminen saattaa käytännössä johtaa tuomioiden lieventymiseen. Sehän on aivan käsittämätöntä yleisen oikeustajun kannalta, että prosessit venyessään johtavat sitten siihen, että rikolliset pääsevät helpommalla, ja sen vuoksi tähän on todella vakavasti puututtava.

Tässä mietinnössä puhutaan paljon lasten oikeuksista, ja se on tärkeä osa-alue. Kiinnitän siihen huomiota, että tänään lakivaliokunta lähetti oikeusministeriölle kirjeen, jossa kiirehditään isyyslain kokonaisuudistusta siten, että se toteutettaisiin viimeistään seuraavalla vaalikaudella, ja toivon todella, että näin tapahtuu. Meidän isyyslakimme on vuodelta 1975, ja se on todella vanhakantainen. Se on luotu niissä olosuhteissa siinä arvomaailmassa eikä vastaa tämän hetken yhteiskunnallista tilannetta. Se sortaa tällä hetkellä lapsen oikeuksia muun muassa lasten oikeuksien julistuksen kannalta. YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksessa todetaan, että lapsella on, jos se on mahdollista, oikeus tuntea molemmat vanhempansa ja saada heiltä hoitoa ja hoivaa, ja nykyinen isyyslaki sulkee monessa tapauksessa biologisen isän täysin lapsensa hoidon ja yhteyden ulkopuolelle, ja tämä on todella vakava puute. Tänään viimeksi toinen iltapäivälehti jälleen käsitteli tätä tekemääni lakialoitetta ja sen etenemistä tässä talossa. Mutta kirje on oikeusministeriölle lähtenyt, ja toivottavasti isyyslain kokonaisuudistukseen todella paneudutaan.

Väkivalta on kokonaisuus, josta eilen viimeksi tv:ssäkin käytiin laaja keskustelu. On aivan oikein, että Espanja puheenjohtajakaudellaan on kiinnittänyt vakavaa huomiota naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Se on kai viisi kertaa vähäisempää Espanjassa keskimäärin kuin Suomessa, kun se suhteutetaan väkilukuun, jos puhutaan kuolemaan johtaneista väkivallanteoista lapsia kohtaan, mutta se on liikaa molemmissa maissa. Mutta kun puhutaan väkivallasta, niin pitää puhua väkivallan kokonaisuudesta, pitää puhua lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja yhä enemmän tänä päivänä on puhuttava myös väkivaltaisesta käyttäytymisestä poikia ja miehiä kohtaan. Tämä on kokonaisuus, joka on otettava huomioon. Meidän koko yhteiskuntamme on liian väkivaltainen, ja erittäin huolestuttavaa on, kuten eilen tv-ohjelmassakin kävi ilmi, että nuoret tytötkin ottavat normikseen jo sen, että pitää osoittaa kovuuttaan ja pätemistään väkivallalla, kovuudella jne. Se on huono suunta. Tällainen sukupuolista riippumaton väkivallan vähentämisohjelma pitäisi tähän maahan saada, jossa tähän väkivallan kokonaisuuteen kiinnitettäisiin huomiota.

Vanhuspalvelujen kurja tila ja varsinkin se, että vanhukset eivät saa ympäri maata saman tasoisia palveluja, on vakava paikka, ja on hyvä, että siihen on tässäkin mietinnössä kiinnitetty huomiota. Samoin oikeusasiamies on kiinnittänyt asiaan huomiota. Odotellaan sitä vanhuspalvelulakia. Nähtävästi, niin kuin täällä aiemmin puheenvuoroissa on todettu, tämä informaatio-ohjaukseen meno valtionosuusjärjestelmässä ei toimi, ja tämä johtaa siihen, että vanhukset riippuen siitä, missä kunnassa asuvat, eivät saa yhdenvertaisia eivätkä riittäviä palveluja. Sen vuoksi meidän kaikkien on syytä kiirehtiä sitä, että vanhuspalvelulailla turvataan riittävät ja hyvät palvelut kaikille vanhuksille riippumatta siitä, missä päin maata he asuvat.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta on painopistealueiltaan tasapainoinen kokonaisuus ja kriittisimpiä aloja ja asioita esille nostava. Ulkoasiainvaliokunnan mietintö keskittyy juuri näihin aihepiireihin.

Olin itse valmistelemassa sekä perustuslakivaliokunnan että sivistysvaliokunnan lausuntoja selonteosta. Perustuslaillisesta näkökulmasta kotimaan ihmisoikeustilanne on tässä selonteossa kuvattu kattavasti, ja tähän liittyen on kansainvälisten valvontaelinten katsaus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomeen kohdistamat suositukset ja tuomiot ovat esillä. Myös EU:n perusoikeusulottuvuuden kehitys ja kansainvälisten sopimusten ratifiointi- ja varaumatilanne kuvataan hyvin.

Sivistysvaliokunta painotti lausunnossaan erityisesti tarvetta lisätä perus- ja ihmisoikeuskasvatusta sekä perusopetuksessa että lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutuksessa. Lasten ja nuorten oikeudet ja kuuleminen oli toinen esiin nostettu asia. Ajankohtainen opetuksen ryhmäkoko tuli lausuntoon mukaan. Valiokunta kiinnitti huomiota erityisesti siihen, että lainsäädäntö ei Suomessa aseta estettä lasten oikeudelle osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Itse kuulisin lapsia myös huoltajuuskiistoissa nykyistä enemmän.

Äidinkieleen liittyen yhdyn ed. Seurujärven huoleen saamen kielten asemasta maassamme. Nyt tarvitaan todella tehostettuja toimia. Yllätyin siitä, että kieltä hallitsee vain vajaa puolet väestöryhmään kuuluvasta väestöstä. On harmi, ettei saamenkielistä sanomalehteä edes ilmesty. Saamenkielistä oppimateriaalia kaivataan kouluissa kipeästi lisää.

Herra puhemies! Palaan vielä debatissa esittämääni kysymykseen porotalouden ja porotalouden harjoittajien leimaamisesta erityisesti luonnonsuojelujärjestöjen edustajien toimesta yleisesti suurpetojen salametsästäjiksi ja salakaatajiksi. Tämä loukkaa syvällisesti vaikeissa oloissa kunniallisesti elinkeinoa harjoittavia yrittäjiä. Hossa-Irnin paliskunnan poroisäntä oli hyvin pettynyt päättäjiin. Valitettavasti en saanut debatissa vastausta tuohon kysymykseeni. Toivottavasti viesti jotakin kautta ministerille vielä menee.

Lähes sama sävy on kotieläintalouden ja turkistalouden harjoittajien osoittelussa sormella eläinsuojelukysymyksissä. Totean vielä, että salakaatoja ja rikollisuutta en hyväksy missään muodossa ja kotieläimiä on hoidettava ohjeiden ja normien mukaan. Kaikki voitava eläinten hyvinvoinnin puolesta on tehtävä. Oikeusvaltio huolehtii myös ammatinharjoittajien oikeusturvasta ja ihmisoikeuksista ja vieläpä kunniastakin. Kotiläksyjä, jopa laiskanläksyjä, viranomaisille tässä suhteessa antaisin.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tuohon ed. Uotilan puheenvuoroon pitkittyneistä oikeudenkäynneistä todeta, että on aivan totta, että pitkittyvät oikeudenkäynnit vesittävät koko asian. Yksinkertaistan vielä lyhyesti, että jo kasvatuksellisesti on tärkeää, että jos tekee väärin, on rangaistuksen tultava mahdollisimman nopeasti ja jos taas tekee jotain hyvin, niin myös myönteinen palaute on annettava mahdollisimman nopeasti. Kun ihminen hakee oikeutta, on sitten oikeassa tai väärässä, niin usko demokratiaan ja oikeudenmukaisuuteen karisee, mitä pitempään oikeudenkäynti kestää.

Totta kai voi, niin kuin täällä en nyt muista kuka edustajista puhui, verrata ihmisoikeustilannettamme muihin maihin. Se on aivan oikein. Mutta uskon, että hyvin koulutettuna ja asukasmäärältään pienenä maana Suomen on aivan erityisesti oltava tarkkana, miten suhtaudumme toisiimme. Asenteiden kanssaihmisiin tulee olla inhimilliset, ja siksi otin esiin tämän Ylen uutisissa olleen uutisen, joka on siis ollut toukokuussa 2009 Ylen uutisissa, että Suomi kerää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettavia päätöksiä naapureitaan tiuhemmin. Siinä siteerattiin Turun Sanomia, joka oli todennut nämä lukumäärät, jotka mainitsin aiemmassa puheenvuorossa. Aikapulan vuoksi en ehtinyt sanoa sitä, että kiusallisimpia Suomelle tämän uutisen mukaan ovat olleet sananvapautta koskevat tuomiot. Tietenkään, kun täällä puhuttiin toimittajien kuolemista, murhista, sellaista ei varmasti Suomessa ole, mutta kyllä meidän on suhtauduttava näihinkin kiusallisiin asioihin ihan tarttumalla härkää sarvista ja puuttumalla asioihin.

On oikein, että näihin pitkittyviin oikeudenkäynteihin puututaan. Tämän uutisen mukaan helsinkiläisen miehen oikeudenkäynti kesti lähes kahdeksan vuotta. Pidän tätä aikaa kyllä kohtuuttomana, kuten varmasti jokainen täällä.