Janina Andersson /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, ärade talman! Lakivaliokunnassa on tehty todella, todella ahkerasti töitä, ja haluan tässä aloittaa kiittämällä valiokunnan neuvoksia Minna-Liisa Rinnettä ja Marja Tuokilaa tästä erittäin tiiviistä työnteosta. Tämä on ehkä se kaikkein suurin ja työläin paketti, minkä olemme tehneet. (Ed. Skinnari: Entäs jäsenet?) — Haluan myös kiittää jäseniä. Kiitos, puheenjohtaja Skinnari, että muistutatte. Myös jäseniä haluan todella kiittää.

Lakivaliokunnan mietintö esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännöstä on todella laaja paketti, joten ... (Hälinää)

Kiitos, puhemies! Tämä perjantaitunnelma on tiivis.

Lakivaliokunnan mietintö esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännöstä on todella laaja paketti, joten tässä esittelypuheenvuorossani pystyn vaan raapaisemaan sen sisältöä.

Lakiesitys muodostaa yhdessä uutta poliisilainsäädäntöä koskevan esityksen kanssa mittavan ja merkittävän kokonaisuudistuksen. Uudessa lainsäädännössä viranomaisten toimivaltuuksia pyritään sääntelemään nykyistä täsmällisemmin ja kattavammin perus- ja ihmisoikeuksien suoja sekä rikostorjunnan tarpeet huomioon ottaen.

Asianomistajan asemaa parannetaan esimerkiksi väkivaltarikosten käsittelyssä siten, että korostetaan huomion kiinnittämistä hienotunteisuusnäkökohtiin ja sallitaan kuulusteluun osallistuminen muullekin asianomistajaa tukevalle henkilölle kuin oikeudenkäyntiavustajalle ja tuomioistuimen määräämälle tukihenkilölle.

Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita koskevaa sääntelyä nostetaan asetuksesta lain tasolle. Lisäksi ehdotetut lait on pyritty kirjoittamaan tekniikkaneutraalisti ja muutenkin nykyaikaistaen. Myös lakien rakennetta on selvennetty ja muutettu lainkäyttäjälle nykyistä ymmärrettävämpään muotoon.

Lakivaliokunta toteaa, että poliisin ja syyttäjän esitutkintayhteistyön edistäminen on uudistuksen yksi keskeisistä painopisteistä. Tehokkaalla yhteistyöllä on mahdollista lyhentää merkittävästi koko rikosprosessin kestoa.

Ehdotetun esitutkintalain mukaan esitutkintaviranomaisen tulee asian laadun ja laajuuden edellyttämällä tavalla ilmoittaa syyttäjälle esitutkinnan toimittamiseen ja tutkinnan edistymiseen liittyvistä seikoista ja syyttäjän on tarvittavassa määrin osallistuttava esitutkintaan.

Lisäksi esitutkintaviranomaisella ja syyttäjällä on velvollisuus neuvotella esitutkintayhteistyön järjestämiseen liittyvistä kysymyksistä. Yhteistyövelvoitteen tarkoituksena on toisaalta se, että esitutkintaviranomainen tarvittaessa saa syyttäjältä tukea harkinnanvaraisten tai tulkinnanvaraisten kysymysten arviointia varten, ja toisaalta se, että syyttäjä tarvittavassa määrin pysyy ajan tasalla esitutkinnan etenemisen suhteen ja tarvittaessa käyttää esitutkintaan toimivaltuuksiaan. Esimerkiksi talousrikoksissa on tärkeää, että tutkinnanjohtaja ja syyttäjä arvioivat yhdessä, onko esitutkinta riittävä asianmukaista syyteharkintaa ja keskitettyä pääkäsittelyä varten.

Uuteen esitutkintalakiin sisältyy myös nykyistä lakia yksityiskohtaisemmat säännökset keskeisimmistä loppulausuntomenettelyn kohteena olevista seikoista. Lakivaliokunta korostaa mietinnössään loppulausunnon merkitystä. Se on tärkeä keino nopeuttaa ja sujuvoittaa rikosprosessia. Loppulausuntomenettely kuuluu keskeisesti esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän esitutkintayhteistyön piiriin, sillä syyttäjän tehtävänä on huolehtia asian riittävästä selvittämisestä esitutkinnassa. Loppulausuntomenettely palvelee myös syyteharkintaa.

Lakivaliokunta ehdottaa pakkokeinolaissa säädettäväksi, että kotietsinnän kohteena ollut voi saattaa kotietsinnän laillisuuden jälkikäteen tuomioistuimen arvioitavaksi. Tämä koskee sekä etsinnän edellytysten olemassaoloa että etsintämenettelyä. Ehdotuksen taustalla ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kaksi tuoretta Suomea koskevaa ratkaisua. Niissä katsottiin ihmisoikeussopimuksia rikotun, koska Suomen lainsäädäntöön ei nykyisellään sisälly riittäviä oikeusturvakeinoja kotietsinnän yhteydessä. Lisäksi valiokunta ehdottaa vastaavan säännöksen lisäämistä myös nykyiseen pakkokeinolakiin, jotta menettely voidaan ottaa käyttöön jo ennen uuden pakkokeinolain arvioitua voimaantuloajankohtaa.

Keskeisiä asiakokonaisuuksia lainsäädännön kehittämisen kannalta ovat salaisten pakkokeinojen käytön ja poliisin tiedonhankinnan edellytykset niihin liittyvine oikeussuojajärjestelyineen. Esityksessä on pyritty yhdenmukaistamaan sääntelyä niin, että se mahdollisimman pitkälti perustuu myös poliisin tiedonhankintakeinoja koskevilta osin pakkokeinolain 10 luvun säännöksiin. Esityksessä ehdotetaan uusia pakkokeinovaltuuksia. Nykyisin käytössä olevien pakkokeinojen määritelmiä ja käyttöedellytyksiä täsmennetään.

Pakkokeinojen käytön sisäinen ja ulkoinen valvonta ovat kehittyneet ajan myötä huomattavasti. Nyt ehdotettavien uusien salaisten pakkokeinojen myötä ulkoisen valvonnan työmäärä kasvaa ja on vakavasti harkittava nykyisen ulkoisen valvonnan oheen uusia muotoja.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoonkin viitaten lakivaliokunta ehdottaa lausumaa siitä, että on syytä selvittää, tulisiko nykyisen valvontajärjestelmän lisäksi perustaa asiantuntijoista koostuva toimielin, joka valvoisi esitutkintaviranomaisten toimintaa ja pakkokeinojen käyttöä.

Lisäksi lakivaliokunta ehdottaa toisessa lausumassaan, että on syytä selvittää, tulisiko salaisia tiedonhankintakeinoja koskevaa ratkaisutoimivaltaa osoittaa tuomioistuinten toimivaltaan.

Mietintöön sisältyy yksi vastalause. (Ed. Zyskowicz: Eikö olisi helpompi valvoa rosvoja kuin poliiseja?)

Ärade talman! Det här är ett mycket stort lagpaket och jag hoppas innerligen att vi nu har en känsla av att vi har kunnat behandla det tillräckligt noggrant. Det här var ett verkligt stort arbete och redan att läsa igenom vad vi har skrivit är ett stort jobb för den som gör det. Jag hoppas innerligen att det här kommer att tolkas och vara rätt att tolka och lätt att tolka.

Antti Rantakangas /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt toisena asiana oleva poliisilain uudistaminen liittyy tähän isoon kokonaisuuteen, mitä kollega, ed. Andersson esitteli esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön osalta. Minä haluan kiittää hallintovaliokuntaa ripeästä käsittelystä ja erityisesti valiokuntaneuvos Lanttoa. Meillä oli hallintovaliokunnassa poikkeuksellisen isoja asioita aivan viimeisille metreille saakka, ja tietysti ne odottivat perustuslakivaliokunnan kannanottoa, elikkä myöskin perustuslakivaliokunnalle pitää antaa tunnustus siitä, että tämä iso kokonaisuus saatiin vietyä läpi, vaikkakin viime metreillä. Joka tapauksessa tässä on tehty paljon valmistelutyötä, ja olisi ollut erityisen harmillista, jos tämä olisi jäänyt kesken. Mutta todella tiukalle tämä aikataulu meni.

Uudessa poliisilaissa poliisin toimivaltuuksia säänneltäisiin nykyistä täsmällisemmin ja kattavammin, toisaalta perus- ja ihmisoikeuksien suoja ja toisaalta rikostorjunnan tarpeet huomioon ottaen. Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita koskevaa sääntelyä nostettaisiin asetustasolta lakitasolle.

Ehdotetun lain yleisiä toimivaltuuksia koskevat säännökset olisivat pääosin samansisältöisiä kuin nykyisessä laissa. Voimakeinojen käyttämistä koskeviin perussäännöksiin ei ehdoteta muutoksia, mutta ampuma-aseen käyttö säänneltäisiin laissa nykyistä tarkemmin. Laissa todettaisiin nimenomaisesti, että poliisimiehellä on virantoimituksessa oikeus rikoslaissa säädettyyn hätävarjeluun. Poliisi toimisi tällöin hätävarjelussa virkavastuulla. Tähän kokonaisuuteen valiokunta kiinnitti aika paljon huomiota, ja ehdotamme siihen lausumaa.

Salaisia tiedonhankintakeinoja voitaisiin käyttää rikosten estämiseen olennaisesti samojen edellytysten perusteella kuin niitä voidaan käyttää rikosten selvittämiseen. Uuden poliisilain mukaisia salaisia tiedonhankintakeinoja olisivat telekuuntelu, tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta, televalvonta, tukiasematietojen hankkiminen, suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tekninen tarkkailu, teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen, peitetoiminta, valeosto, ohjattu tietolähdetoiminta ja valvottu läpilasku.

Peitetoiminnasta säädettäisiin nykyistä tarkemmin. Lähtökohtana olisi, että peitetoimintaa suorittava poliisimies ei saa tehdä rikosta eikä aloitetta rikoksen tekemiseen. Peitepoliisi voisi kuitenkin vapautua rangaistusvastuusta, vaikka hän olisi tehtävässään syyllistynyt vähäiseen rikkomukseen.

Hallintovaliokunta toteaa lakivaliokunnan tavoin, että hallituksen esitys uudeksi poliisilaiksi merkitsee kansalaisten ja viranomaisten kannalta merkittäviä parannuksia nykytilaan. Ehdotetussa uudessa poliisilaissa poliisin toimivaltuuksia säänneltäisiin nykyistä täsmällisemmin. Voimaantuloajan suhteen hallintovaliokunta kiinnittää huomiota uudistuksesta johtuviin viranomaistoiminnan muutoksiin sekä poliisin toiminnassa käytettävien tietojärjestelmien ja asiakirjo-jen uudistamiseen. Riittävän voimaantuloajan varaaminen on tarpeen myös viranomaiskoulutuksen järjestämiseksi ja asetustasoisen sääntelyn varmistamiseksi. Noin vuosi lienee realistinen aika tämän lain hyväksymisestä.

Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että tuomioistuinten rikosasioiden käsittelyjärjestelmän ja Vitjan yhteensopivuudesta huolehditaan. Myös lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota tietojärjestelmien kehittämiseen ja yhteensopivuuteen.

Esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilainsäädännön muodostama kokonaisuus on viranomaisten toiminnan ja kansalaisten oikeusturvan kannalta merkittävä uudistus. Hallintovaliokunta puoltaakin tämän lakiesityksen hyväksymistä.

Valiokunta on kiinnittänyt useassa yhteydessä huomiota poliisin voimavaroihin ja resursseihin, ja me esitämme 1. lausumassa seuraavaa: "Eduskunta edellyttää hallituksen laativan ajantasaisen poliisin pitkän aikavälin tehtävä-, resurssi- ja rahoitussuunnitelman, johon myös sitoudutaan."

Perustuslakivaliokunta on yleisellä tasolla kiinnittänyt lausunnossaan huomiota siihen, että korkeimman poliisijohdon nimittämisestä samoin kuin heidän kelpoisuusehdoistaan säädetään kokonaisuudessaan poliisin hallinnosta annetussa asetuksessa 158/1996. Perustuslakivaliokunnan mielestä tämä ei ole asianmukaista. Hallintovaliokunta katsoo, että valtioneuvoston tuleekin ryhtyä toimiin perussäännösten nostamiseksi lain tasolle.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamamme selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä tässä mietinnössä ilmenevin kannanotoin ja muutosesityksin.

Yksityiskohtaisista perusteluista nostan vain yhden kysymyksen esille, ja se liittyy tähän hätävarjelukysymykseen. Hallintovaliokunta pitää ongelmallisena poliisin hätävarjeluoikeuden eriyttämistä muiden viranomaisten ja kansalaisten hätävarjeluoikeudesta liittämällä poliisin hätävarjeluoikeuden virkavastuun yhteyteen. Valiokunnan käsityksen mukaan nyt säädettävä lainmuutos saattaa samoja viranomaistehtäviä hoitavat viranomaiset eriarvoiseen asemaan, ja tässä viitataan rajavartiolakiin 578/2005. Tämän johdosta valiokunta esittää 2. lausumaa, joka kuuluu seuraavasti, arvoisa puhemies: "Eduskunta edellyttää hallituksen tarkkaan seuraavan poliisimiehen hätävarjelua koskevien säännösten toimivuutta ja ryhtyvän tarvittaessa toimenpiteisiin lainsäädännön tarkistamiseksi."

Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt voimassa oleva esitutkintalaki ja pakkokeinolaki on säädetty vuonna 1987, eli se tarkoittaa sitä, että ne on säädetty ennen 1990-luvun puolivälin perusoikeusuudistusta ja myöskin ennen Suomen liittymistä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Tästä syystä perustuslakivaliokunta on useammassa yhteydessä todennut, että on syytä uudistaa sekä esitutkintalaki että pakkokeinolaki ja saattaa ne voimassa olevan perustuslain vaatimusten mukaisiksi. Siitä syystä onkin erittäin hyvä, että nämä ovat täällä tällä hetkellä käsiteltävinä eduskunnan suuressa salissa, ja täytyy sanoa, että sekä esitutkintalakiin että pakkokeinolakiin tulee selkeitä parannuksia ja niissä olennaisesti paremmin otetaan huomioon myöskin kansalaisten perusoikeudet.

Valitettavaa tässä prosessissa oli se, että oikeusministeri esitteli tämän asian presidentille eduskuntaan lähetettäväksi vasta aivan lokakuun lopussa, mikä merkitsi käytännössä sitä, että kun tässä jouduttiin käymään erittäin kattava asiantuntijakuuleminen, niin tämän asian käsittelyn kanssa tuli erittäin suuri kiire. Toinen asia oli se, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi 15. helmikuuta tänä vuonna kaksi ratkaisua koskien kotietsintää. Tiedettiin, että nämä ratkaisut ovat tulossa, osattiin aavistaa myöskin niitten lopputulos, ja siitä syystä esimerkiksi perustuslakivaliokunnan osalta lopullinen ratkaisu voitiin tehdä vasta tämän helmikuun puolivälin jälkeen. Se merkitsi käytännössä sitä, että me jouduimme preferoimaan eräitä asioita, ja katsoimme kuitenkin, että tämä on ihmisoikeuksien kannalta siinä määrin tärkeä uudistus, että siitä syystä jouduimme jättämään muita hallituksen esityksiä käsittelemättä, jotta tämä voitiin viedä aivan viime metreillä loppuun asti. Haluan kiittää valiokunnan neuvoksia tästä työstä mutta myöskin lakivaliokuntaa siitä, että lakivaliokunta oli kykenevä viemään tämän loppuun asti, niin että tämä saatiin tämän eduskunnan aikana tänne käsiteltäväksi.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on aikaisemmin lausunut salaisten pakkokeinojen vaikutuksesta yksilön ja yhteiskunnan turvallisuuteen ja katsonut, että tältä osin pitää saada riittävät selvitykset siitä, mitenkä nämä järjestelmät toimivat nimenomaan telekuuntelun ja televalvonnan osalta. Se, mikä on olennaista tässä hallituksen esityksessä, on se, että näitä uusia salaisia pakkokeinoja lisätään. Erittäin tärkeätä onkin se, että kun poliisivaltuuksia, esitutkintavaltuuksia, lisätään, niin toisaalta sen vastapainona koko järjestelmässä pitäisi olla vahvempi kontrolli.

Täytyy sanoa, että meillä on keskusteltu suomalaisessa yhteiskunnassa aika paljon poliisin sisäisestä kontrollista, sisäministeriön kontrollista, ja en ole täysin vakuuttunut siitä, onko se kaikilta osin ajantasaista. Tästä syystä perustuslakivaliokunta esittääkin, että nimenomaan esitutkintaa koskien, näitä salaisia pakkokeinoja koskien, olisi mitä ilmeisimmin syytä perustaa erityinen elin, joka valvoisi esitutkintaviranomaisten toimintaa ja pakkokeinojen käyttöä ja joka koostuisi asiantuntijoista. Emme halua poliitikkoja sinne valvomaan poliisia mutta kuitenkin ihmisiä, jotka tuntevat perusihmisoikeudet ja lainsäädännön ja osaavat arvioida ulkopuolisena elimenä sitä, että kaikki nämä toimenpiteet suoritetaan asianmukaisesti.

Mitä sitten tulee poliisin ja syyttäjän yhteistyöhön — tästähän on keskusteltu viime syksynkin aikana runsaasti ja tänäkin vuonna — jos katsotaan nykyistä lainsäädäntöä, se antaa syyttäjälle laajat toimivaltuudet esitutkinnassa ja myöskin velvoittaa esitutkintaviranomaisia pitämään syyttäjä tarvittavassa määrin tietoisena esitutkinnan etenemisestä ja myöskin velvoittaa syyttäjää osallistumaan esitutkinnan ohjeistamiseen.

Perustuslakivaliokunta käsitteli hallituksen kertomuksen yhteydessä vuosi sitten erittäin perusteellisesti oikeudenkäyntien viivästymistä ja niitä syitä. Saimme hyvät lausunnot, ja sen johdosta annoimme oikeusministeriölle selkeätä ohjeistusta, millä tavalla pitäisi menetellä, jotta oikeudenkäyntejä voidaan lyhentää. Täytyy sanoa, että oikeusministeriö on tehnyt tässä suhteessa varsin hyvää työtä. Yksi toimikunnan raportti on jo valmistunut. Tarkoitus on työtä jatkaa ja tehdä konkreettisia ehdotuksia.

Joka tapauksessa perustuslakivaliokunta tässäkin yhteydessä toteaa, että on edelleen syytä kehittää ja lisätä esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisten välistä yhteistyötä erityisesti laajoissa ja vaikeissa talousrikosjutuissa ja järjestäytyneen rikollisuuden jutuissa ja siinä, että pidetään tietoisena. Tärkeätä on se, että jos syyttäjä näkee, että juttu on hyvin laaja, siellä on asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä, niin pyritään karsimaan ne pois siinä esitutkinnassa, jotta asia saadaan nopeasti ja tehokkaasti käsiteltyä, niin että jutut eivät veny vuosia ja aiheuta sitten ihmisoikeusongelmia.

Tässä yhteydessä toteamme myöskin, että saattaisi olla syytä arvioida sitä, pitäisikö poliisi sijoittaa oikeusministeriön hallinnonalan yhteyteen. Muun muassa Ruotsissa poliisi on oikeusministeriön yhteydessä, ja se, että syyttäjä ja poliisi olisivat saman ministeriön sisällä, saattaisi edistää tätä yhteistoimintaa, mutta kuten me tiedämme, hallinnolliset reviirit ovat hyvin vaikeita muutosten osalta. Tässä suhteessa on varmasti syytä lähteä varovasti, harkiten liikkeelle ja miettiä sitten, onko tähän todellista tarvetta.

Arvoisa puhemies! Kun käsittelimme entisen pääministerin Matti Vanhasen tapausta, siinähän kävi ilmi se, että oikeusasiamies oli tulkinnut eräässä ratkaisussaan, että ylimmillä laillisuusvalvojilla ei välttämättä ole oikeutta määrätä ministerivastuuasiassa esitutkintaa, tai oikeusasiamies katsoi, että tältä osin tilanne on epäselvä ja tulkinnanvarainen. Oikeuskansleri Jonkka oli ottanut kannan, että tällaista oikeutta ei ole. Joka tapauksessa tätä asiaa on varmasti syytä täsmentää tulevaisuutta varten.

Hallituksen esityksen perusteluissa oli ehkä tarpeettomasti todettu, että oikeusasiamiehellä ja oikeuskanslerilla on oikeus käynnistää esitutkinta, mutta esityksessä tehdään se johtopäätös, että tämä ei kuitenkaan koskisi ministerivastuuasioita. Tältä osin perustuslakivaliokunta katsoo, että tämä kannanotto hallituksen esityksen perusteluissa on liian pitkälle menevä ja pitäisi tarkasti miettiä sitä, eikö todellakin oikeuskanslerilla ja oikeusasiamiehellä voisi olla mahdollisuus määrätä itse esitutkinta suoritettavaksi myöskin ministerivastuuasioissa. Toivomme, että ministeriö ottaa tästä kopin mahdollisimman nopeasti ja ryhtyy toimenpiteisiin.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee erityiseen kotietsintään, niin sehän koskee kotietsintää tiloissa, joissa toimii esimerkiksi asianajaja, lääkäri tai toimittaja eli henkilö, joka saa asemansa perusteella kieltäytyä todistamasta. Tältä osin oli tietty ongelma se, voidaanko tiettyjä salassapitovelvollisuuden ja -oikeuden piiriin kuuluvia aineistoja, asiakirjoja, tässä yhteydessä takavarikoida. Tältä osin perustuslakivaliokunta edellyttää, ja se on toteutettu, että tätä tutkintaa ei saa kohdistaa ja takavarikkoja ei saa kohdistaa tällaisiin asiakirjoihin, jotka olisivat tämän oikeuden piirissä.

Mitä sitten tulee kotietsintään, yleisestä kotietsinnästä Suomessa päättää tällä hetkellä pidättämiseen oikeutettu virkamies ja meillä ei tällä hetkellä ole, eikä myöskään hallituksen esityksen mukaisesti ole, oikeutta saattaa asiaa jälkikäteenkään tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kuten mainitsin, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kahdessa ratkaisussa, Harju vastaan Suomi ja Heino vastaan Suomi, katsoi, että Suomi rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa, koska kansalaisille ei anneta kotietsinnän osalta riittäviä oikeusturvakeinoja. Täytyy sanoa, että Suomessa ei ole suhtauduttu riittävän vakavasti kotietsintään, ja tältä osin on syytä todellakin kehittää nykyisen ihmisoikeuskehityksen mukaisesti näitä säännöksiä.

Oikeusministeriö teki sekä lakivaliokunnalle että perustuslakivaliokunnalle ehdotuksen, jossa todettiin, että riittää se, että tuomioistuimeen voidaan viedä jälkikäteisesti arvioitavaksi kotietsinnän laillisuus. Tältä osin valiokunta saattaa vain todeta, että tällä hetkellä se täyttää kyllä Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön asettamat vähimmäisvaatimukset, tällä hetkellä. Pitää muistaa se, että kehitys menee jatkuvasti eteenpäin. Nämä tulkinnat tiukkenevat. Kun mennään 5 tai 10 vuotta eteenpäin, on hyvin mahdollista, että tällainen järjestelmä ei enää riitä. Sinänsä olisi ollut hyvä jo tässä vaiheessa mennä askel pidemmälle, ja mielestäni Suomessa perusoikeudet voivat olla hieman vahvempia kuin minimioikeudet eurooppalaisen ihmisoikeuskäsityksen mukaisesti.

Tältä osin täytyy todeta, että olisi tärkeätä se, että kotietsinnästä päättäminen siirrettäisiin pääsääntöisesti muulle kuin esitutkintaviranomaiselle, ei välttämättä tuomioistuimelle, mutta syyttäjäviranomainen, ainakin alkuvaiheessa, voisi olla oikea instanssi tekemään näitä ratkaisuja. (Ed. Zyskowicz: Niin että konnat varmasti ehtivät piilottaa todisteet ennen kotietsintää!) — Ed. Zyskowiczille täytyy sanoa, että sittenhän laissa on erityiset säännökset kiireellisiä tapauksia varten, eli jos poliisi ajaa rosvoa takaa ja pitää päästä kotitiloihin, silloinhan poliisilla on oikeus, kun on riittävän vakavasta rikoksesta kysymys, mennä välittömästi, ja tämä mahdollisuus tietysti pitää säilyttää.

Vielä, arvoisa puhemies, mitä tulee peitetoimintaan, tältä osin voidaan todeta, että niillä edellytyksillä, jotka on laissa asetettu peitetoiminnalle — eli rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus, järjestäytyneisyys, ammattimaisuus ja se, että se on jatkuvaa ja toistuvaa — peitetoimintaa voidaan pitää perusteltuna, koska kansalaisia täytyy myöskin suojella rikollisuutta vastaan.

Ongelmallisempaa tässä peitetoiminnassa sitten on rikoksentekokielto. Nyt annetaan hallituksen esityksen mukaan mahdollisuus, että poliisi lähtökohtaisesti ei saa tehdä rikosta eikä aloitetta rikoksen tekemiseksi mutta kuitenkin hän on rangaistusvastuusta vapaa silloin, kun on kysymys liikennerikkomuksesta, järjestysrikkomuksesta tai muusta niihin rinnastettavasta, rikesakolla rangaistavasta rikoksesta. Tältä osin täytyy sanoa, että tämä on periaatteellisesti ongelmallista, mutta perustuslakivaliokunta ymmärtää, että tietyissä tilanteissa, jotta se toiminta on uskottavaa, se on välttämätöntä. Perustuslakivaliokunta kuitenkin toteaa, että nimenomaan säännöksessä pitäisi edellyttää, mikä on toteutettukin sitten, että se on välttämätöntä tavoitteeseen pääsemiseksi, jotta näin voidaan toimia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta vain sen sekä esitutkintalaista että poliisilaista annetuista lausunnoista, että esitutkintalaissa oli kahdeksan kohtaa, joissa esitys oli perustuslain perusoikeuksien kanssa ristiriidassa, poliisilaissa lähestulkoon sama määrä, ja täytyy sanoa, että kyllä tietty huomautus täytyy oikeusministeriölle tässä suhteessa antaa, että oikeusministeriöstä, jonka pitäisi osata tulkita perusoikeuksia, tulee tällaisia esityksiä, joissa on tässä määrin puutteita. Täytyy varmasti pikkuisen tehostaa toimintaa oikeusministeriössä. (Ed. Zyskowicz: Ehkä vika on perustuslakivaliokunnan tulkintatraditiossa!)

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Zyskowicz on huolestunut, niin minusta tänään ei ole siihen syytä. Kun perustuslakivaliokunnassa kuultiin poliisia tästä esitutkintapaketista, niin minä kysyin heiltä, onko vielä jotain, jota te toivotte. Pitkän pohdiskelun jälkeen he eivät keksineet mitään. Sitten kyllä yksi keksi, että ehkä he voisivat tehdä semmoisia salaisia kotitarkastuksia, että semmoisen voisi nyt vielä lisätä. Eli oikeastaan me olemme nyt vähän ikään kuin siirtymässä poliisivaltioon, joka ... (Eduskunnasta: Ohhoh!) — No, vihreään poliisivaltioon, ehkä minä voin lieventää sen sillä tavalla, (Naurua) vihreään poliisivaltioon.

Minä ajattelin puhua ihan periaatteellisesti tästä. Minusta on hyvä, jos poliisilla on valtuuksia, ja hyvä, että niitä valvotaan, ja hyvä, jos ne hoidetaan oikein. Mutta ihan tästä suuresta paketista, joka täällä on esillä. Nyt meidän käsittelyssämme siis huomattiin siinä seuraavat perusvirheet.

Ensinnä kotietsintäpykälät ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisia. Eit on antanut Suomelle kaksi tuomiota, joissa todetaan, ettei Suomen laissa ole käytettävissä riittäviä etu- ja jälkikäteis- ja oikeussuojakeinoja kotietsintäpäätösten osalta. Sitten ministeri Brax heti totesi, että jälkitarkastus riittää. Minä en siihen usko. Minä luulen, että kohta siitäkin tulee huomautus, mutta siihenhän oikeusministeri on tottunut. Suomihan saa Euroopasta eniten huomautuksia ihmisoikeusloukkauksista tällä hetkellä Pohjoismaista. Kiireisessä tai rynnäkkötilanteessahan poliisilla on tietysti laajat valtuudet tehdä kotietsintä, jos on ehdoton pakko.

Sitten taas tässä esityksessä on perustuslain vastaisia kohtia. On televalvonnan laajentaminen. On sellaisia rikoksia, joita ei voida pitää perustuslaissa tarkoitettuina yksilön ja yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavina rikoksina teleosoitteen ja telepäätelaitteen sijaintitietojen käytön edellytyksiksi. Sitten salaiset pakkokeinot on osittain annettu vaan poliisitason päätettäväksi. Ylimääräisen tiedon käyttäminen on myös annettu päätettäväksi väärin, ja sitten on vielä telekuuntelu: tekninen kuuntelulaitetarkkailu on annettu päätettäväksi ilman tuomioistuinten lupaa. Eli tässä hallituksen esityksessä on kuusi seitsemän perustuslain vastaista kohtaa.

Sen lisäksi hallituksen esityksessä yritettiin murtaa lähdesuoja. Se paljastui sitten asiantuntijakuulemisessa osittain ed. Ukkolan toimeliaisuuden vuoksi. Oikeusministeriö sitten myönsi, että siinä oli virhe, ja se sitten tarkistettiin.

Helsingin Sanomistahan me olemme nyt saaneet kuulla ed. Ville Niinistön arvion, mitä valiokunta tekee ja ei tee. Hän on huono arvioimaan, hän on ollut aika paljon pois kokouksista. Jos hän ei ole poissa, niin hän tulee myöhään ja lähtee aikaisin. (Välihuuto) — Ed. Ville Niinistöstä oli puhe. (Ed. Zyskowicz: Täällä muuten kuuluu vähän huonosti!) — Joo, no, minä yritän puhua mikrofoniin. — Joka tapauksessa minä sanoisin niin, että tämä ministerivastuulaki ja sen käsittely vaativat niin paljon aikaa, että meidän työtilanteemme meni sekaisin. Se johti siihen, että meidän lausuntomme tästä esitutkintapaketista ja poliisilaista on syntynyt sillä tavalla, että valiokuntasihteerit suostuivat tekemään sen viikonloppuna, joten minä olen ihan varma siitä, että siinä on muitakin erehdyksiä. Nyt minä tekisin sen kysymyksen, jos täällä joku pystyy vastaamaan, oletteko te koskaan törmänneet yhtä heikosti valmisteltuun hallituksen esitykseen tärkeässä asiassa. (Ed. Pentti Oinonen: Aselaki!) — Minä nyt en ole.

Sitten poliisilaista minä sanoisin sen, että meidän käsittelymme aikana havaittiin, että poliisijohdon — eli poliisiylijohtajan, suojelupoliisin päällikön, krp:n päällikön, joilla on todella merkittävä asema yhteiskunnassa, paljon päätösvaltaa — nimittämisestä ja nimitysperusteista on säädetty asetuksella. (Ed. Rajamäki: Aivan!) Ja taso on siis alhainen. Jos ajatellaan, että tuomarit ovat tasavallan presidentin nimittämiä, upseerit ovat tasavallan presidentin nimittämiä, niin kyllä ehdottomasti pitäisi tämä asia korjata. Se, että valtioneuvoston jäsenet eivät tällaista huomaa eivätkä korjaa, on kyllä minusta asiantuntemuksen puutetta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Söderman kiinnitti huomiota siihen, että laki on huonosti valmisteltu, kun tämä esitutkinta- ja pakkokeinolakiesitys pitää sisällään 7—8 perustuslain vastaista kohtaa, jotka perustuslakivaliokunta lausunnossaan esitti korjattavaksi. Ed. Söderman arveli, että sen lisäksi olisi vielä muitakin kohtia.

Saattaa tietysti olla, että oikeusministeriössä ei ymmärretä perusoikeuksista juuri mitään, mutta, ed. Söderman, saattaa olla myös niin, että perustuslakivaliokunnan tulkintatraditio näissä perusoikeus- ja ihmisoikeusasioissa on liian tiukka, kuten se on myös asetuksenantovaltuuden osalta ja kuten se on esimerkiksi tässä parkkiasiassa julkisen vallan käytön osalta.

Minä kyllä vakavasti olen huolestunut siitä, että näitä ihmisoikeusasioitakin tarkastellaan pelkästään sen roiston ja konnan näkökulmasta, ei lainkaan uhrin tai rikoksen selvittämisen intressin näkökulmasta.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tehän hyvin tiedätte, että ed. Zyskowiczin ja minun käsitykseni ihmisoikeuksista ovat täysin päinvastaisia. Minä pidän hyvin kunniallisena sitä, että Suomi valtiona noudattaa ihmisoikeuksia. Minä luulen, että nimenomaan tavallisten ihmisten kannalta se on olennaista ja turvaa tavallisen elämän sillä tavalla, että yhteiskunta ei siihen tarpeettomasti puutu. Ed. Zyskowicz on päinvastaista mieltä. Se on ikävä todeta.

Minusta perustuslakivaliokunnan tulkinta on perustunut valiokunnan aikaisempaan käytäntöön, jossa myös ed. Zyskowicz oli puheenjohtaja ja pitkäaikainen jäsen, ja asiantuntijoiden lausuntoihin. Näin tämä nyt vaan on. Minä toivon, että joskus elämässäni vielä tulen tilanteeseen, jossa ed. Zyskowicz arvostaa yhdenkin ihmisoikeuden toteutumista.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Zyskowiczin puheenvuoro oli hämmästyttävä. Ei ole poliisitoiminnalle haitaksi se, että kaikissa perusoikeuksia rajoittavissa toimenpiteissä huolehditaan ihmisten kansalais- ja perusoikeuksien toteutumisesta mahdollisimman pitkälle. (Ed. Zyskowicz: Mites ne uhrin oikeudet?) — Ei ole missään kohtaa, ei missään vaiheessa uhrin oikeuksien vastaista, että huolehditaan siitä, (Ed. Zyskowicz: Hah, konnaa ei saa tarkkailla, eikä saa selvittää rikosta!) että julkisen vallan, julkisten viranomaisten toiminta kaikissa kansalaisiin kohdistuvissa perusoikeuksien rajoittamistoimenpiteissä on vain tarkkarajaista, vain välttämätöntä, läpinäkyvää, Suomen lakiin perustuvaa. Se on myös jokaisen poliisimiehen selkäranka ja poliisitoimen moraalinen ydinrunko ja tuo poliisilaitokselle ja -instituutiolle luotettavuutta.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin roiskuu, kun rapataan, se on ihan totta, mutta nyt varmasti roiskui vähän liikaa, koska ed. Zyskowicz ikään kuin omana päättelyketjunaan totesi, että olisiko niin, että perustuslaista on liiankin tiukkoja tulkintoja ollut tällä haavaa perustuslakivaliokunnassa ja pitkässä haavassa näin. Se ei kyllä käy yksiin Eit:n päätösten kanssa. Meillä on nyt kaksi aivan tuoretta ennakkotapausta, ja niiden perusteella meillä ei ole kotietsintäpykälissä ainakaan liian tiukkaa perustuslaillista tulkintaa — täysin päinvastoin. Se tuntuu hyvin kummalliselta, että täällä edustaja voi lähteä siitä oletuksesta, että me tekisimme liiankin tiukkoja perustuslaillisia tulkintoja, koska me olemme yksin niistä maista, jotka jatkuvasti saavat tuomioita siitä, että ihmisoikeudet eivät toteudu Suomessa.

Minusta on tärkeää, että Suomen eduskunta pitää huolta siitä, että perusoikeudet toteutuvat ja niitä rajoitetaan perustelluista syistä. Tämän tulkinnan tekee perustuslakivaliokunta. Pidän aiheettomana sitä kritiikkiä, jonka Zyskowicz esitti.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tavallisten ihmisten oikeuksia ja ihmisoikeuksia eivät uhkaa niinkään poliisit, toisin kuin ed. Söderman ja perustuslakivaliokunnan asiantuntijat tuntuvat ajattelevan, vaan tavallisten ihmisten oikeuksia uhkaavat roistot. Ne murhaavat, ne ryöstävät, ne raiskaavat, ne varastavat, ne kavaltavat jne. Kun esimerkiksi perustuslakivaliokunta rajoittaa televalvontatietojen käyttämistä, kun se rajoittaa televalvontatietojen käyttämistä epäillyn tavoittamiseksi, niin näitä asioita katsotaan vain sen rikoksesta epäillyn näkökulmasta, syytetyn näkökulmasta eli roiston näkökulmasta. Tavallisten ihmisten näkökulmasta on hyvä, että rikokset selvitetään, on hyvä, että rikoksentekijät saadaan kiinni, ja on hyvä, että poliisilla on tässä toiminnassa kaikki ne valtuudet, mitä oikeusvaltiossa voidaan ajatella. Eli se, mitä peräänkuulutan, on rikoksen selvittämisen intressin ja uhrin intressin riittävää mukaan ottamista tähän harkintaan.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hyvä, että rikoksia selvitetään kaikin laillisin keinoin. Minä ymmärrän nyt, että ed. Zyskowiczin idea on se, että lakia venytetään niin, että poliisi voi käyttää mitä keinoja tahansa. (Ed. Zyskowicz: Mitä oikeusvaltioon kuuluu!) Silloin tietysti hänen mallimaansa on Valko-Venäjä. Siellä tämän tapainen järjestelmä toimii. (Eduskunnasta: Benin mallimaa!) Minusta se ajatus, että ihmisoikeudet ja perusoikeudet eivät turvaa tavallisten ihmisten asemaa, on väärä. Näissä rajoituksissahan ei ole yhtään sellaista, jonka ajatus on tehdä poliisin työ hankalaksi. Näillä valtuuksilla voi selvittää todella paljon ilman, että ihmisten yksityisyydensuojaa vahingossa loukataan.

Minä olisin nyt vaan todennut sen, että Suomi on saanut 68 langettavaa ihmisoikeustuomiota vuonna 2007—2010, Ruotsi 12, Norja 9, Alankomaat 7 ja Tanska 5. Suomi on hävinnyt lähes kaikki jutut tämän hallituksen aikana, että kun Suomi vaan menee sisään oikeussaliin, niin hävitään juttu 99 prosentin varmuudella. Onko tämä nyt hyvää Suomen kannalta? Ja ovatko nämä muut maat tässä huonoja? Minusta tämä koko ajattelu on täysin virheellinen.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Aika mielenkiintoinen debatti sinänsä tässä käytiin. Ed. Söderman on kyllä oikeassa siinä, että ei liian löysiä valtuuksia voi poliisille antaa. Mutta toisaalta ed. Zyskowiczkin on oikeassa siinä, että kyllähän rikokset täytyy selvittää. Tämä on koko ajan tasapainoilua siinä, minkälaisia valtuuksia voidaan poliisille antaa ja millä perusteella ne voidaan antaa ja mitä niillä valtuuksilla saavutetaan, sehän tässä tärkeintä on.

Minä olen yhdessä asiassa erittäin pettynyt meidän virallisiin perustuslakivaliokunnan asiantuntijoihin. He kyllä löytävät kaikki porsaanreiät, mutta sitten kun on minun käsitykseni mukaan demokratian toimivuuden ehdosta elikkä sananvapaudesta, kysymys, niin mitä sitä tyhjää. Yksikään perustuslain asiantuntija ei huomannut sitä Troijan puuhevosta, joka tähän lakiesitykseen sisältyi, elikkä sitä, että toimittajan lähdesuoja yritettiin murtaa. Siitähän me keskustelimme tiukasti lähetekeskustelussa. Ainut asiantuntija, joka siihen puuttui, oli rikosoikeuden professori ... (Ed. Söderman: Pekka Viljanen!) — Justiin, kiitoksia! — Pekka Viljanen. Hän ymmärsi, mistä on kysymys. Mutta ne, jotka siellä ramppaavat jatkuvasti joka ikisessä istunnossa ja joitten pitäisi nyt tuntea perustuslaki ja sananvapauden merkitys perustuslaille, eiväthän he huomanneet.

Tähän minä olen kyllä erittäin pettynyt, ja tämä antaa kyllä kuvan, mikä on meidän perustuslakiasiantuntijoitten taso. Onhan siellä hyviäkin, ei siinä sinänsä mitään, ja eiväthän he tietenkään ole sananvapauden asiantuntijoita. Mutta on se nyt noloa, että me olemme saaneet eniten Pohjoismaista, suurin piirtein eniten läntisestä Euroopasta sananvapaustuomioita. Me olemme saaneet sinä aikana, kun olemme olleet Euroopan neuvoston jäsen, 16 sananvapaustuomiota, kun tämä läntinen naapurimaa tuossa vieressä, Ruotsi, on saanut vain 2. Minusta tämä on häpeällistä.

Häpeällistä on myös se, että meillä on ollut sellaisia lainvalmistelijoita, oikeusministereitä, poliiseja, poliisiministereitä, jotka ovat vaatineet, että lähdesuojaa täytyy tässä tasavallassa kiristää. Meillä on ollut kolme tiukkaa yritystä supistaa kansalaisten tiedonsaamista. Täytyy muistaa, että eihän sananvapaus ole sitä, että toimittajat kirjoittavat mitä sattuu — totta kai he joskus kirjoittavatkin mitä sattuu — vaan sananvapaus on myös sitä, että kansalaiset saavat tietää. On kansalaisten oikeus tietää, miten virkakoneisto toimii, miten viranomaiset toimivat, minkälaisia rötöksiä poliisit tekevät. Tämähän on sen sananvapauden idea: kansalaisten tiedonsaamisen oikeus.

Perustuslakivaliokunnan oli pakko ottaa aika tiukasti kantaa siihen, että tämä lähdesuoja korjataan tässä esitutkintalaissa. Minä kiitän siitä, että sain tukea sille, että se todella korjattiin, vaikka ministeri Brax täällä lähetekeskustelussa oli tiukasti sitä mieltä, että minä olen väärässä. Minä en ollut väärässä, en missään nimessä ollut väärässä. Ja jos ei tässä olisi ollut tiukkana, niin sen jälkeen kun tämä laki olisi tullut voimaan, poliisit olisivat voineet mennä toimittajien kotiin ja viedä sieltä tietokoneen ja tutkia, kuka on mahdollisesti vuotanut salaiseksi määrättyä tietoa.

Tämähän oli se idea, että poliisille pitää antaa oikeus kotietsintään, että saadaan tietää lähde, että saadaan tietää tietovuotaja. Onneksi näin ei nyt sitten käy, vaan toimittajien kotiin, asianajajien kotiin, lääkärien kotiin, toimistoihin voidaan mennä vain sellaisissa tapauksissa, joista on seurauksena yli 6 vuotta vankeutta. Ja silloinkin on kysymys niin sanotusta erityisestä kotietsinnästä, elikkä täytyy olla valvoja mukana, ettei viedä sitä tietokonetta vaan että sieltä viedään se aineisto, mitä on tultu hakemaan. Tämä on minun mielestäni toinen niistä "suurista saavutuksista", mitä minä tänä parlamenttiaikana olen onnistunut saamaan läpi. Toinenhan oli se, että Juhantalo joutui valtakunnanoikeuteen 1990-luvun alussa.

Rouva puhemies! Sitten haluaisin puuttua yhteen toiseen asiaan elikkä tuoda tämän talon tietoon, kansanedustajien tietoon, että Euroopan neuvostossa on edellytetty vuotajan saamista sananvapauden piiriin. Elikkä tämä tarkoittaa whistleblowersin raporttia, joka käsiteltiin Euroopan neuvoston yleiskokouksessa viime vuonna. Siinä on hyvin tiukkoja edellytyksiä sille ... että ei riitä pelkästään, että suojataan toimittajan lähde, tieto siitä, kuka sen mahdollisesti on vuotanut, vaan että suojataan se lähde itse, että jos hän jostain syystä paljastuisi, ettei hän joudu menettämään työtään tai joudu suorastaan vankilaan sen takia, että on vuotanut tai yrittänyt vuotaa hyvin tärkeää salaista yhteiskunnallista tietoa.

Näitten raporttien perusteella minä voin sanoa, että yksi tärkeimpiä, parhaimpia sananvapauslakeja on voimassa Ruotsissa. Siellä on perustuslain määräys siitä, että lähdettä ei saa edes kysyä toimittajalta. Toki siinä on muutamia esteitä, mutta (Puhemies: Aika!) lähdettä ei saa edes kysyä toimittajalta. Ja Suomenkin on varauduttava siihen, että jatkossa nämä lait Euroopan neuvoston päätösten mukaan tiukentuvat.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärsin kuitenkin, että tässä keskustelussa sallitaan keskustelu sekä esitutkintalain että poliisilain osalta.

Tätä silmälläpitäen voi mennä hieman yli 5 minuuttia. (Ed. Zyskowicz: Se on siis 10 minuuttia!)

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on yksi tämän vaalikauden laajimmista hallituksen esityksistä, kun huomioidaan se, että esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilaki ovat käytännössä yksi kokonaisuus. Materiaalissa on, kuten on täällä todettu, yli tuhat sivua. Kun siihen lisätään eduskunnassa tämän koko valiokuntatyöskentelyn aikana kuullut asiantuntijat ja heidän lausuntonsa, niin väitän, että materiaalia on kaksituhatta sivua.

No, nyt kun pohditaan tätä kokonaisuutta, niin tietenkin on tietyllä tavalla kysymys näiden laajojen lakien päivityksestä. Tässähän on pohjalla erittäin pitkään ja perustellusti harkittu aikaisempi poliisilaki, esitutkinta- ja pakkokeinolaki, ja näille vanhoille pohjille tämä kokonaisuus kuitenkin suurelta osin perustuu.

Koko tämän lakipaketin monipuolisuudesta ja monimutkaisuudestakin johtuen en käy tässä puheenvuorossa ihan kaikkia yksityiskohtia. Tyydyn toteamaan, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi kävi hyvin perusteellisesti nuo yksityiskohdat läpi. Mutta kyllä täytyy muutamaan asiaan kommentoida.

Ensinnäkin tästä käsittelyjärjestyksestä. Aivan kuten edustajat Sasi ja Södermankin omissa puheenvuoroissaan viittasivat, pidän kovin valitettavana sitä, että tämä koko käsittely tuli eduskuntaan näin loppuvaiheessa eli viime vuoden loppupuolella ja vielä viime viikolla käytännössä oli täysin epäselvää, ehtivätkö valiokunnat edes käsittelemään sitä. Se kiire kyllä varmasti näkyy, ja myöhemmässä vaiheessa saattaa tulla sitten eteen asioita, jotka kenties olisivat olleet toisin, jos tähän olisi aikaa ollut kaikilla perehtyä. Se on valitettavaa, koska todellakin kysymys on yhdestä merkittävimmistä asioista, ja tämä kyseinen lakikokonaisuus viitoittaa poliisin, syyttäjien, jopa tuomioistuinten käytännön työtä tulevaisuudessa.

Monessa vaiheessa tässä keskustelujen kuluessa ja tämän lakipaketin täällä ollessa olemme nostaneet edustajien Zyskowicz ja Sasi kanssa esille muun muassa tähän kokonaisuuteen luvattuja lakialoitteita. En malta tässäkään yhteydessä olla tiettyä moitteen sanaa antamatta siitä, että oikeusministeri Brax on moneen otteeseen luvannut täällä, että käsi kädessä tämän kokonaisuuden kanssa tuotaisiin esimerkiksi lakialoite törkeän rikoksen valmistelusta, ja eipä tullut käsi kädessä, eipä mennyt käsi kädessä. Tämä oli se agenda, millä täällä edettiin käytännössä kaksi vuotta, kun tätä kokonaisuutta kysyttiin.

Tämä lakikokonaisuus tulee vääjäämättä aiheuttamaan merkittäviä koulutusvaatimuksia poliisihallinnossa sekä käräjäoikeuksissa. Toivottavasti tämä otetaan huomioon pohdittaessa lakien voimaantuloaikaa. On päivänselvää, että kokonaisuus liittyy keskeisesti myös viranomaisten tietojärjestelmien yhteishankkeeseen eli niin sanottuun Vitja-hankkeeseen, ja mielestäni olisikin hyvin perusteltua, että nämä kaksi asiaa saataisiin kulkemaan käsi kädessä tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Tuossa käytiin äsken hyvin mielenkiintoinen debatti kotietsinnöistä ja niihin liittyvistä seikoista. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiin viitattiin. Mielestäni olisi hyvin paikallaan ajan kanssa pohtia tai tutkia hieman, millaisia nuo Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot ovat olleet ja kuinka moni aidosti niistä on tullut siitä, että poliisin esitutkinta olisi ollut jollain tapaa väärää, virheellistä tai jollain tavalla olisi loukannut asiakkaan, käytän sanaa asiakas, oikeusturvaa.

Tähän kaikkeen tarjotaan korjaukseksi hyvin usein tuomioistuimen ratkaisuvaltaa tai jälkikäteistä tarkastusmahdollisuutta ja muuta vastaavaa. Itse kyllä tietyllä tavalla, kun olen kohtuullisen paljon sekä määrännyt kotietsintöjä tehtäväksi että sitten itse ollut niitä suorittamassakin, totean kuitenkin sen, että kyllä poliisi toimii lähtökohtaisesti aina virkavastuulla näissä asioissa. En tiedä, millä tavoin se muuttaa tilannetta, että sama poliisimies, joka nyt voi tehdä sen päätöksen, vie sitten niillä tiedoilla, mitä hänellä on, asian tuomioistuimen ratkaistavaksi, kun täällä moneen otteeseen peräänkuulutetaan sitä, että tuomioistuin ei saa olla kumileimasin. No, tässä tapauksessa mielestäni kysymys olisi siitä, että täsmälleen tuomioistuimen rooli olisi olla kumileimasin. Yksikään oikeuden puheenjohtaja, joka päivystystehtävässä saa laajan törkeän huumausainerikoskokonaisuuden käsiteltäväksi, ei pysty ottamaan kantaa siihen, ovatko tutkinnanjohtajan virkavastuulla esittämät tiedot jossain määrin puutteellisia. Jälkikäteisvalvonnastahan niin kuin kaikesta jälkikäteen tapahtuvasta toiminnasta voidaan sitten saivarrella ja tutkia ja katsoa, mikä se on, mutta lähtökohta on kyllä mielestäni näin.

Arvoisa puhemies! En mene tuohon esitutkinta- ja pakkokeinolakiin niin yksityiskohtaisesti, koska, niin kuin totesin, ed. Sasi sen täällä teki. Poliisilain osalta kuitenkin on pakko ottaa kaksi merkittävää kokonaisuutta esille, ja toinen on se, että hallintovaliokunta kiinnittää ensinnäkin luonnollisesti tuttuun tapaan huomiota poliisien resurssien riittävyyteen tehtävien jatkuvasti lisääntyessä. Tässäkin kokonaisuudessa on hyvin tärkeä tuo valiokunnan ensimmäinen lausumaehdotus, jossa valiokunta edellyttää hallituksen laativan pitkän aikavälin tehtäväresurssien rahoitussuunnitelman ja siihen myös sitouduttavan poliittisesti.

Muutamia muita huomioita poliisilain puolelta. Ensimmäiseksi kiinnitän huomiota tulevaisuutta silmälläpitäen poliisilain 2 luvun 17 §:n 2 momenttiin, joka käsittelee poliisimiehen oikeutta hätävarjeluun. Tämä asiakokonaisuus on luonteeltaan sellainen, että valiokunta joutui pitkään pohtimaan sen merkitystä ja luonnetta. Valiokunnan kuulemisessa kävi selväksi se, että nyt esitettävässä muodossa oleva hätävarjelusäännös ei ole yhdenvertainen esimerkiksi suhteessa muihin vastaavia tehtäviä hoitaviin viranomaisiin. Hallintovaliokunta pitääkin hyvin ongelmallisena poliisin hätävarjeluoikeuden eriyttämistä muiden viranomaisten ja kansalaisten hätävarjelusta liittämällä poliisin hätävarjeluoikeus virkavastuun yhteyteen.

Valiokunnan kannanoton mukaisesti nyt tehtävä lainmuutos voi heikentää poliisimiehen oikeusturvaa ja se jää tulkinnanvaraiseksi. Uskoakseni tätä tulkinnanvaraisuutta joudutaan sitten pohtimaan eri oikeusasteissa ja saattaa sillä olla merkittävää vaikutusta myös poliisin toimintamalleihin. Tämä toivottavasti ei kuitenkaan konkretisoituisi.

Niin erikoiselta kuin tämä kokonaisuus kuulostaakin, niin lainmuutos asettaa, kuten totesin, samoja tehtäviä hoitavat viranomaiset eriarvoiseen asemaan. Tämän myös valiokunta lausuu näkemyksenään, (Puhemies: 6 minuuttia!) ja ihan konkreettinen esimerkki voidaan ottaa harva-alueiden yhteispartioinnista eli partiosta, jossa toinen on poliisimies ja toinen Rajavartiolaitoksen palveluksessa. Vaikka he suorittavat samaa tehtävää ja he ovat käytännössä samassa autossa, heitä koskee eri hätävarjelusäännös.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, yksi kannanotto hieman erikoisempaan asiakokonaisuuteen, joka liittyy näihin salaisiin tiedonhankintakeinoihin eli poliisilain 5 lukuun ja siellä 54 §:ään eli ylimääräisen tiedon käyttöön.

Täällä ed. Zyskowicz otti kantaa siihen, että televalvontaa esimerkiksi ei voida laajentaa. Tämä pykälä on mielestäni myöskin samalla tavalla hieman erikoinen. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan sitä tulee muuttaa. Lakiteknisesti tässä on tulokulmana se, että kerrotaan, mitä saa tehdä, kun mielestäni lakiteknisen tulokulman pitäisi olla se, että kielletään, mitä ei saa tehdä. Sääntelyn muoto on jossain määrin vieras, koska minä en kovin montaa tällaista sääntelyä tiedä, missä kerrotaan, mitä saa tehdä, vaan lähtökohtaisesti kerrotaan, mitä ei saisi tehdä. Tämä kokonaisuus olisi pitkä puheenvuoro, mutta jätän sen pitämättä.

Haluan kuitenkin tähän loppuun todeta, arvoisa puhemies, sen, ettei ole varmuudella kansalaisten oikeustajun mukaista, jos poliisilla on todiste mutta sitä ei voi käyttää rikokseen syylliseksi epäiltyä vastaan, eikä oikeustaju myöskään tule aivan varmuudella ymmärtämään sitä, että poliisi ei saa käyttää kaikkia hallussaan olevia tietoja rikoksen estämiseksi.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Esitutkinta- ja pakkokeinolaki sekä poliisilaki on erittäin mittava ja tärkeä uudistus. Olen itse ei-poliisitaustainen kansanedustaja, ja siksi tämän lain käsittely lakivaliokunnassa oli erittäin mielenkiintoinen ja sivistävä matka tähän lainsäädäntöön. Kävin omassa maakunnassanikin tutustumassa esitutkinta- ja pakkokeinolakia nyt soveltaviin poliiseihin, ja heidän kanssaan käyty keskustelu rohkaisi minua siihen, että uudistuksia tarvitaan. Tämä tuhatsivuinen lakipaketti kyllä pisti meidät todelliseen työhön.

Uusia salaisia ja tarpeellisia poliisin pakkokeinoja voidaan käyttää siis salassa niiden kohteilta rikoksen selvittämiseen. Uusia keinoja ovat tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta, henkilön tekninen seuranta, tekninen laitetarkkailu sekä suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tietolähteen ohjattu käyttö ja valvottu läpilasku. Uusi tekniikka mahdollistaa siis näiden uusien keinojen entistä hyödyllisemmän käytön.

Salaisia pakkokeinoja saadaan pääsääntöisesti käyttää tiettyjen vakavien rikosten selvittämiseen ja vain, jos niillä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle. Peitetoiminnan, valeoston ja asuntoon kohdistuvan teknisen kuuntelun käyttäminen edellyttää lisäksi, että se on välttämätön rikoksen selvittämiseksi.

Salaisten pakkokeinojen ja peitetoiminnan käyttö ei ole mielivaltaista, ei ole ollut tähänkään mennessä mutta ei ole tästä eteenpäinkään. Poliisin olisi ennen peitetoiminnan aloittamista saatettava Helsingin käräjäoikeuden ratkaistavaksi, onko kyseessä niin suunnitelmallinen, ammattimainen tai järjestäytynyt rikollisuus, että sen tutkinnassa saadaan käyttää peitetoimintaa. Jatkossa päätöksenteko keskitettäisiin nyt yhteen tuomioistuimeen. Kiireellisissä tilanteissa poliisi saisi ennen tuomioistuimen ratkaisua väliaikaisesti päättää eräiden salaisten pakkokeinojen käyttämisestä, ja tämä on hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnassa meitä puhutti poliisin ja syyttäjän yhteistyö ja tietysti sen tiivistäminen. Pientä ilmaa ilmeisesti on edelleenkin tässä salissa, että tutkinnan johtajana voisi olla syyttäjä, mutta itse näen tärkeänä, että poliisi ja syyttäjä velvoitettaisiin nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön. Poliisin tulisi asian laadun edellyttämällä tavalla ilmoittaa syyttäjälle esitutkinnasta ja sen edistymisestä. Syyttäjän olisi tarvittavassa määrin osallistuttava esitutkintaan varmistaakseen, että asia selvitetään riittävästi. Myös tuo loppulausunnon, sen onnistumisen ja sen merkityksen korostaminen poliisin ja syyttäjän yhteistyössä on tärkeää.

Tässä salissa on tehty useita lakiuudistuksia tällä vaalikaudella, joissa halutaan kiinnittää erityistä huomiota rikoksen uhrin asemaan, ja erityisesti tänään ääntä siitä on pitänyt ed. Zyskowicz. Kuulusteltavan, erityisesti rikoksen uhrin, asemaa parannetaan korostamalla hienotunteisuusnäkökohtien huomioon ottamista ja asianomaisen tukemista. Esitutkintaviranomaisen on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota siihen, että oikeus käyttää avustajaa toteutuu myöskin käytännössä.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Jätin esitutkinta- ja pakkokeinolain uudistamiseen liittyvän rinnakkaislakialoitteen. Aloitteemme tarkoituksena on turvata kansalaisten kotirauhan suoja silloin, kun epäillyn rikoksen tutkinta käynnistää poliisin harkinnan siitä, onko kotietsinnän tarvetta. Aloitteessa esitimme, että kotietsinnän laillisuus, siis se, onko riittäviä perusteita sille, että poliisi tunkeutuu kansalaisen kotiin, tulisi lähes poikkeuksetta ratkaista tuomioistuimessa. Tämä olisi toteutettu siten, että kotietsintää koskeva päätös tulisi vahvistaa tuomioistuimessa ennen kotietsinnän toteuttamista. Lisäksi aloitteessa esitetään, että lakiin otettaisiin säännös siitä, että suoritettu kotietsintä voidaan jälkeenpäin saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi.

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen siihen, että tämä jälkimmäinen esityksemme on otettu huomioon valiokunnan mietinnössä. Toisin kuin hallituksen alkuperäisessä esityksessä mietinnössä on päädytty siihen, että kotietsinnän oikeellisuus voidaan jälkikäteen saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi niiden pyynnöstä, jotka katsovat, että heidän oikeuksiaan on perusteettomasti loukattu. No, esityksen läpimenoa tietysti edesauttoi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu, josta oli luettavissa vaatimus kotietsinnän kohteeksi joutuneiden henkilöiden perusoikeuksien vahvistamisesta niin, että tuomioistuin kytketään mukaan kotietsinnän perusteiden arviointiin.

Lakivaliokunnalle lausunnon antanut perustuslakivaliokunta katsoi, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antama ratkaisu on otettava huomioon esitutkinnan osalta. Lausunnossaan perustuslakivaliokunta suositti myös sitä, että yleisen kotietsinnän laillisuus vietäisiin tuomioistuimen arvioitavaksi ennen kotietsinnän aloittamista. Sitaatti perustuslakivaliokunnan mietinnöstä: "Lisäksi perustuslakivaliokunta esittää, että ryhdytään toimenpiteisiin, joilla yleisestä kotietsinnästä päättäminen siirretään pääsääntöisesti muulle kuin esitutkintaviranomaiselle."

Tämä suositus vastaa lakialoitteemme sisältöä. Valitettavasti lakivaliokunnan enemmistö ei pitänyt tätä oikeusturvakeinoa tarpeellisena eikä aloite tältä osin menestynyt. Valiokunnan enemmistö katsoi, ettei kotirauhan ylläpitämiseen ja perusoikeuksien suojan varmistamiseen ole käytettävissä sellaisia voimavaroja, joita kotietsinnän ratkaiseminen tuomarin päätöksellä olisi vaatinut. Tämä on siis voimavarakysymys. Tämä on ikävää, koska esimerkiksi oikeusasiamiehen kertomuksesta ilmenee, että kotietsinnän toteuttamisessa tapahtuu toistuvasti ylilyöntejä, joissa rikotaan kotirauhan suojaa vastaan.

Rinnakkaislakialoitteen hyväksyminen ei olisi tarkoittanut sitä, ettei joissakin nopeata toimintaa edellyttävissä tilanteissa kotietsintää olisi voitu käynnistää ilman tuomarin ratkaisua. Käytännölliselle järkevyydelle olisi mielestäni jäänyt riittävästi tilaa, vaikka pääsäännöksi olisi otettu, että kotietsinnästä ratkaisun tekee tuomioistuin eli juuri niin kuin perustuslakivaliokunta esitti, vaikka ei vaatinut. Valiokunnan enemmistön nyt ottama kanta on todennäköisesti altis Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kritiikille myös jatkossa, jolloin asiaan ehkä joudutaan palaamaan.

Arvoisa puhemies! Otan vielä esille pari perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevää huomautusta.

Perustuslakivaliokunta ehdottaa nimittäin, "- - että lakivaliokunta harkitsee vakavasti lausumaehdotuksen tekemistä eduskunnalle siitä, että valtioneuvoston piirissä ryhdytään toimenpiteisiin asiantuntijoista koostuvan elimen perustamiseksi, joka valvoisi esitutkintaviranomaisten toimintaa ja pakkokeinojen käyttöä". Tulemme toisessa käsittelyssä esittämään tätä koskevan lausuman.

Toinen kohta, arvoisa puhemies. Perustusla-kivaliokunnan lausunnossa todetaan: "Valiokunta katsookin, että poliisin ja syyttäjän yhteistyö-tä koskevien säännösten tulee olla ehdotettua velvoittavampia ja täsmällisempiä." Esitämme myös tätä koskevan lausumaehdotuksen toisessa käsittelyssä.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan kannalta on erityisen tärkeää, että ihmisoikeudet ja perustuslaissa kansalaisille suodut perusoikeudet voidaan toteuttaa, toisaalta se, että kansalaisten turvallisuus voidaan taata ja ylläpitää. Ihmisoikeusloukkauksia on maailmassa tapahtunut ja tapahtuu, jotka eivät ole hyväksyttäviä. Suomi on kuitenkin hyvä oikeusvaltio. Väheksymättä näitä EU:n ihmisoikeustuomioistuimen huomautuksia Suomi on lähtökohtaisesti oikeusvaltio, ja oikeusvaltioon kuuluu, että tavallisilla kansalaisilla on turvallisuus ja yhteiskunta vastaa turvallisuuden ylläpidosta.

Me tiedämme, että maailma ympärillämme on muuttunut. Kansainvälinen rikollisuus on Suomessa. Siihen liittyy valtavaa taloudellista rikollisuutta, murhia, tappoja, ryöstöjä ja yhä lisääntyvää törkeää huumausaine- ja muuta rikollisuutta. Jos me haluamme pitää tavallisesta uhrista ja tavallisesta kansalaisesta ja hänen turvallisuudestaan huolta, meidän on säädettävä lainsäädäntöä, joka mahdollistaa tämän törkeän rikollisuuden ehkäisyn ja kansalaisten turvallisuuden ylläpidon. Tässä mielessä, jos me haluamme tämän tavoitteen toteuttaa, se edellyttää ajantasaista lainsäädäntöä ja poliisille ja myöskin viranomaisille toimivaltuuksia. Niin kuin Zyskowicz täällä totesi, ei kansalaisten oikeusturvan kannalta uhkana ole poliisi, vaan rikolliset, jotka rikkovat kaikkea lainsäädäntöä, ja minä tässä totean, että kun mennään 10—20 vuotta, niin Suomen tilanne on monta kertaa huonompi kuin tällä hetkellä, ja tässä mielessä kaikkien tarpeellisten toimien torjuminen viranomaisilta ruokkii kansainvälistä rikollisuutta ja niitä, jotka eivät välitä pelisäännöistä yhtään mitään.

Arvoisa puhemies! Otan muutaman asian tässä esille.

Tämä lakipaketti kokonaisuutena perustuu siihen, että meillä on tehty perusoikeusuudistus perustuslakiin, EU:n ihmisoikeussopimukseen liitytty. Me olemme liittyneet EU:n jäseneksi. Vuonna 1987 tehtiin edellinen esitutkinta- ja pakkokeinolaki ja päivityksiä oli sekä poliisi- että esitutkinta- ja pakkokeinolakiin tosi paljon. On hyvä, että nyt tämä esitys on saatu täällä käsiteltyä, vaikka tämä on ollut valtavan kova työ ja näytti siltä, että saattaa kaatua koko esitys.

Täällä oppositio esittää loppulausuntomenettelystä sellaista menettelyä, jossa tutkinnanjohtaja ei voisi juttua päättäessään tehdä sitä normaalin yhteistyön puitteissa syyttäjien kanssa, vaan hänen pitäisi ensin kysyä syyttäjältä, saako tehdä loppulausuntomenettelyn, kysyä, mitä kysymyksiä tähän saadaan ottaa, minkä jälkeen tämä pitäisi tehdä. Keskustelin tutkinnanjohtajan kanssa, jolla on sata juttua tutkittavana, ja useidenkin tutkinnanjohtajien kanssa, mutta tämä esimerkkitapaus, joka oli vielä etevä rikoskomisarionainen, sanoi, että jos te sen teette, niin nämä jutut jatkuvat entisestään pidemmiksi, koska he ovat päivittäin, viikoittain yhteydessä syyttäjän kanssa, ja kun juttuja valmistuu, niin niitä täytyy saada loppulausunnolle menemään.

Sitten tähän muutosesitykseen liittyi se, että kun tämä loppulausunto on saatu näiltä kansalaisilta tai asianosaisilta, niin tämä loppulausunto pitäisi vielä viedä syyttäjälle, joka taas lukisi sen ja analysoisi, onko siinä kaikkea kysytty, ja tämähän byrokratisoisi koko homman. On täysin utopistista ajatella, että syyttäjä, jolla on satoja juttuja pöydällä suurissa pinoissa, ennättäisi lukea, mitä ne ovat vastanneet, ja sen takia palauttaa. Ne jäisivät sinne syyttäjän pöydälle. Käytännön näkökulmasta lakivaliokunnan kanta tässä on ainoa oikea, ja näin me emme saa tällä esitetyllä tavalla jatkaa näitä tutkinta-aikoja, vaan tällä tavalla joustavasti yhteistyössä tehdä ja ratkoa nämä ongelmat.

Onhan tässä yhteistyövelvollisuuteen tehty monia monia vaatimuslisäyksiä, ja keskeisin niistä lienee se, että kun poliisi voisi lopettaa jutun tutkinnan, jos ei ole rikosta, niin tässä tilanteessa näistä jutuista, joista on syyttäjälle ilmoitettu, on keskusteltava syyttäjän kanssa, jotta se juttu voidaan lopettaa. Tässä siis syyttäjä tulee nyt sitten esitutkintaviranomaisen, tutkinnanjohtajan, toimialueelle, ja Suomessa lain mukaan esitutkintaa johtaa poliisi ja se rikostutkinnan tutkinnanjohtaja, ja se on se lähtökohta.

Arvoisa puhemies! Otan vielä tässä tämän Hakolankin mainitseman resurssikysymyksen. Tässä lisätään valtavasti myöskin kansalaisten oikeuksia ja valtavasti monimutkaistetaan prosesseja, ja ne aiheuttavat joka tapauksessa hyvin paljon työtä poliisille, ja kovin huolta kannan siitä, miten tavallinen poliisimies, joka nyt jo siellä on jaksamisensa rajoilla pienillä resursseilla, ja tutkinnanjohtajat jaksavat tämän paketin siellä niellä ja kaikki tehdä. Toivon, että tässä käsittelyn yhteydessä (Puhemies: 6 minuuttia!) korostettu resurssien saanti otetaan vakavasti tulevassa hallituksessa eikä ajeta näitä ainoitakin rikostutkijoita ja poliiseja ihan loppuun. Poliiseistahan jää psyykkisistä syistä ennenaikaiselle eläkkeelle 47 prosenttia, siis psyykkisistä syistä, ja ne ovat näitä työpaineita, mutta täällä tuntuu olevan, että halutaan tehdä mahdollisimman monimutkainen laki, joka lisää lastia niille poliisimiehille, jotka yrittävät pitää turvallisuudesta huolta ja tutkia rikokset ja saattaa rikosten tekijät vastuuseen.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan muistuttaa ed. Kaltiokummulle, että kansalaisoikeudet kuuluvat kaikille, jopa rikoksista epäillyille. Jos nämä oikeudet eivät suojaa meitä kaikkia, ne eivät suojaa meistä ketään. Mutta sitten asiaan.

Tämä hallituksen esitys on valtava kokonaisuus. Jotain tämän esityksen mittasuhteista kertoo se, että sitä ei pysty avaamaan luettavakseen kansanedustajien tietokoneilla. Tiedosto on meidän koneillemme yksinkertaisesti liian suuri.

On todella sääli, että näin suuri esitys on jouduttu käsittelemään eduskunnan istuntokauden viime viikkojen aikataulupaineessa. On hyvin kuvaavaa, että tässäkään lakivaliokunnan mietinnön ensimmäisessä käsittelyssä ei ole varattu kuin muutama puheenvuoro. Kyseessä on kuitenkin yksi tämän vaalikauden merkittävimmistä lainsäädäntöhankkeista, jota on valmisteltu vuosien ajan. Olisi sinänsä mielenkiintoista tietää, kuinka moni meistä on ehtinyt edes lukea tämän noin tuhannen sivun paketin kannesta kanteen. Itse asiassa tämä esitys on paljastanut kiusallisen ongelman: vaalikausi alkaa olla liian lyhyt aika laajojen lakipakettien valmisteluun ja eduskuntakäsittelyyn. Onneksi tämä vaalikausi on sentään ollut kuukauden normaalia pidempi. Tästä saa muuten mielenkiintoisen tietokilpailukysymyksen: minkä eduskunnan istuntokausi on ollut Suomen historian pisin? (Ed. Zyskowicz: Niin sanottu pitkä eduskunta!)

Tämä esitys saattaa pakkokeinojen lainsäädännön teknologian kehityksen tasalle, ja hyvä niin. Nykyinen tilanne, jossa laki ei tunne esimerkiksi teknistä laitetarkkailua, on sekä tutkintaviranomaisten että tutkinnan kohteiden oikeusturvan kannalta kestämätön. Lain tasoisten pelisääntöjen saaminen sille, miten tutkinnassa voidaan tarkkailla esimerkiksi vakavasta rikoksesta epäillyn henkilön tietokoneenkäyttöä, on lähtökohtaisesti hyvä ja perusteltu. Hyvän esimerkin tilanteen selkiytymisestä tarjoaa teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen. Tähän astihan poliisilaki on antanut sille hyvin löysät raamit, mutta tämä laki määrittelee tällekin salaiselle pakkokeinolle sekä rikoskynnyksen että päätöksentekijän.

Eniten ainakin minulle on tullut palautetta 26 §:stä Laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentaminen ja pois ottaminen. Palaute on koskenut nimenomaan sitä, millä edellytyksillä rikoksesta epäillyn henkilön käyttämän tietokoneen tietosuoja voidaan murtaa, jotta koneen käyttöä voidaan seurata tai esimerkiksi tietokoneen kiintolevyn sisältö voidaan tutkia. Ajatus takaporttien asentamisesta jopa rikoksesta epäillyn henkilön tietokoneeseen on kuitenkin tietoturvasta huolestuneelle ihmiselle lähtökohtaisesti vastenmielinen. Ongelmana on, että tällaista takaporttia voivat käyttää muutkin. Kun tietokoneen suojaukset on kerran murrettu, se on avoin myös muille.

Kynnyksen tämän salaisen pakkokeinon käyttöön on siis oltava hyvin korkea, sillä tietoyhteiskunnassa tietokoneen sisältö on kotirauhan ja yksityisyyden suojan ydintä. Meidän tietokoneemme kiintolevy kertoo meistä enemmän kuin mikään muu. Jos minun henkilökohtaisesti pitäisi valita se yksi asia maailmassa, jota en paljastaisi kenellekään muulle, se olisi nimenomaan minun kiintolevyni. Toisaalta nimenomaan tämä tekee tietokoneesta ja sen kiintolevystä niin mielenkiintoisen rikostutkinnan kohteen, ja vaikka mieli tekisi tuomita koko tämä pakkokeino, ymmärrän sen tarpeellisuuden nimenomaan vakavien rikosten tutkinnassa.

Joka tapauksessa lakivaliokunta ansaitsee erityiskiitokset 26 §:n täydennyksestä, jolla varmistetaan se, ettei tätä pakkokeinoa voi käyttää luottamuksellisen viestin murtamiseen. Skype, sähköposti, messenger, ne ovat nykymaailman viestintävälineitä siinä missä kirje, postikortti ja puhelimet olivat ennen.

Tämän salaisen pakkokeinon käytössä on joka tapauksessa oltava todella tarkkoja. Sekä tietojärjestelmän suojauksen toteuttavan murtavan viranomaisen että pakkokeinon käyttöä esittävän pidättämiseen oikeutetun virkamiehen että luvan myöntämisestä päättävän tuomarin on tiedettävä tarkkaan, mitä ja miten he ovat tekemässä. Heidän on tiedostettava suojausten purkamiseen käytettävän teknologian riskit ja rajat. Muutoin tuloksena voi olla esimerkiksi kerättävän todistusaineiston osoittautuminen oikeudessa kelpaamattomaksi, koska ei ole mitään varmuutta siitä, onko myös joku kolmas osapuoli käynyt kyseisellä koneella viranomaisten avaaman aukon kautta. Valitettavasti tutkintaviranomaisten ja tuomioistuinten tietoteknisessä osaamisessa on edelleen toivomisen varaa, enkä luota tällä hetkellä siihen, että he pystyvät hoitamaan tämän tehtävän.

Arvoisa puhemies! On todella valitettavaa, että tämän esityksen valiokuntakäsittelyn asiantuntijakuulemisessa ei ole kuultu yhtään tietoturva-alan asiantuntijaa. He olisivat osanneet nostaa esiin ne riskit ja haasteet, mitä nimenomaan tähän 26 §:ssä määriteltyyn salaiseen pakkokeinoon liittyy. Joka tapauksessa ennen tämän lain soveltamista meidän on huolehdittava sekä tutkintaviranomaisten että tuomioistuinten riittävästä koulutuksesta. Heidän on tiedettävä, millaista valvontateknologiaa koskevia päätöksiä he tekevät ja mitä seurauksia näillä päätöksillä voi käytännössä olla.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Ensin haluan yhtyä niihin kiitoksiin, mitä on esitetty perustuslakivaliokunnalle ja lakivaliokunnalle ja myös hallintovaliokunnalle siitä, että kovasta aikapaineesta huolimatta on saatu nämä molemmat esitykset — toinen, joka koskee siis esitutkinta- ja pakkokeinolakia, ja toinen, joka koskee poliisilakia — käsitellyiksi täällä eduskunnassa. Uskon, että kokonaisuudessaan nämä lakiesitykset vievät asioita eteenpäin.

Myönnän heti, että en ole ollut tilaisuudessa perehtyä näihin tuhanteen tai useampaan tuhanteen sivuun, mistä täällä on puhuttu, mutta muutama näkökohta on herättänyt huomiotani. Keskeisin on se, että perustuslakivaliokunta on molemmista lakiesityksistä löytänyt useita perustuslain vastaisuuksia. Laskin tuossa nopeasti, että tästä hallituksen esityksestä, joka koskee esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamista, perustuslakivaliokunta näyttää löytäneen kahdeksan perustuslain vastaisuutta, ja tästä hallituksen esityksestä, joka koskee poliisilain ja eräiden siihen liittyvien lakien uudistamista, perustuslakivaliokunta on löytänyt neljä perustuslain vastaisuutta.

Minkälaisia perustuslain vastaisuuksia ensin perustuslakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat ja sitten perustuslakivaliokunta ovat löytäneet? Kuvaavaa mielestäni on se, että kaikissa näissä on kyse siitä, että rajoitetaan poliisin ja viranomaisten oikeuksia rikosten selvittämisessä, rikosten tekijöiden etsimisessä ja rikosten tekijöiden vastuuseen saattamisessa. Esimerkkinä mainitsen, että tässä hallituksen esityksessä esitutkinta- ja pakkokeinolaista esitettiin, että televalvontaa — siis tarkoittaa teletunnistetietoja, ei siis puhelujen sisällön kuuntelemista vaan teletunnistetietoja — voitaisiin käyttää rikoksesta epäillyn ja tuomitun tavoittamiseksi, ja perustuslakivaliokunta referoi, että "uutta pakkokeinoa perustellaan rikosten selvittämisen ja rikosvastuun toteuttamisen tärkeydellä sekä yleisesti ottaen rikosoikeusjärjestelmän uskottavuudella". No, mielestäni nämä ovat hyviä perusteluita, mutta sen jälkeen perustuslakivaliokunta näkee tarpeelliseksi rajoittaa hallituksen esittämästä sitä, miten voidaan käyttää näitä televalvontatietoja rikoksista epäiltyjen tai rikoksesta tuomittujen tavoittamiseksi sellaisessa tilanteessa, jossa he siis pakoilevat oikeuden pitkää kättä.

Toinen esimerkki on tästä poliisilaista. Tässä taas hallitus esitti, että teletunnistetietoja voitaisiin käyttää eräiden lievempienkin rikosten ennaltaehkäisyyn, siis rikosten ennaltaehkäisyyn, mutta perustuslakivaliokunta haluaa rajata ja lausuu, että meidän perustuslaki edellyttää, että tätä viranomaisille esitettyä oikeutta tulee rajata eli pitää rajata tietyt rikokset, jotka voitaisiin televalvonnalla estää, tämän poliisin toimivaltuuden ulkopuolelle.

Arvoisa rouva puhemies! Yhteistä näille kaikille perustuslakivaliokunnan asiantuntijoiden ja perustuslakivaliokunnan huomautuksille on siis se, että pitää suojata rikoksesta epäiltyjen, rikoksesta tuomittujen tai muuten roistomaisuuksiin ja rikoksiin syyllistyneiden oikeuksia suhteessa viranomaisiin. Tästä tulenkin siihen asiaan, mistä olen täällä viime aikoinakin useasti puhunut, ja se on se, että tässä koko ihmisoikeusajattelussa, Suomessa ja varmasti muissakin maissa, tuntuu siltä, että ihmisoikeuksia näyttäisivät uhkaavan vain viranomaiset, poliisit tai yleensä valtiovalta, kun minä taas ajattelen näin, että tavallisten ihmisten ihmisoikeuksia ei niinkään uhkaa poliisi ja sen valtuuksien väärinkäyttö, vaan tavallisten ihmisten ihmisoikeuksia — joita ovat ennen kaikkea oikeus henkeen, oikeus terveyteen, oikeus omaisuuteen — uhkaavat rikolliset: ne, jotka murhaavat, ne, jotka raiskaavat, ne, jotka ryöstävät, ne, jotka varastavat, ne, jotka kavaltavat jne.

Minä kysyn, että jos meillä on tuolla teini-ikäisiä tyttöjä kadulla, niin kummat uhkaavat enemmän heidän ihmisoikeuksiaan, poliisiko, joka saa oikeuksia televalvontaan esimerkiksi tässä lainsäädännössä, vai rikoksentekijät, jotka myyvät näille lapsille huumeita tai käyttävät muuten esimerkiksi alaikäisiä tyttöjä hyväkseen. Kummat uhkaavat näiden lasten ihmisoikeuksia, poliisit vai rosvot? (Ed. Södermanin välihuuto) Kyllä minun mielestäni rosvot uhkaavat ihmisoikeuksia. Se ei tietysti tarkoita sitä, että saadaan mitä tahansa keinoja käyttää rikosten ehkäisemiseksi ja rikoksiin syyllistyneiden kiinnisaamiseksi, mutta kyllä se sitä tarkoittaa, ettei se ihmisoikeuskeskustelu voi olla niin kapea-alaista, että sitä tarkastellaan vain ja ainoastaan rikoksista epäiltyjen tai niihin tekoihin syyllistyneiden näkökulmasta ja uhkaavana tekijänä nähdään vain valtiovalta ja sen orgaanit, kuten poliisi tai syyttäjä tai muut tutkintaviranomaiset.

Kyllä kai näitä ihmisoikeusasioita pitää tarkastella myös sillä tavoin laajemmin, että siihen toiseen vaakakuppiin laitetaan nämä rikosten uhrien ihmisoikeudet ja siihen toiseen vaakakuppiin laitetaan rikoksen selvittämisen intressi. (Ed. Södermanin välihuuto) Vain tällaisen kokonaistarkastelun kautta päästään tasapainoiseen lopputulokseen. On aivan väärin ajatella, kuten silloin kun nämä opit syntyivät (Puhemies: 6 minuuttia!) joskus 1700-luvulla, että ihmisiä uhkaa vain valtiovalta ja sen toimet ylhäältä. Silloin valtiovalta todellakin kidutti ja vangitsi ja oli mielivaltainen ja muuta, ja joissakin maissa on vieläkin. Mutta ihmisoikeusajattelua pitää tämän vertikaalisen näkökulman lisäksi tarkastella horisontaalisesti, eli ihmisten oikeuksia eli ihmisoikeuksia uhkaavat rosvot ja rikoksentekijät. Tällaista laajennusta meidän ihmisoikeusajatteluun toivoisin.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti lopuksi, kiinnitän nytkin huomiota siihen, että kaiken kaikkiaan perustuslakivaliokunnan tulkintalinja ja tulkintatraditio, jota olen itsekin ollut aikanani luomassa, on liian tiukka. Jos meillä tavallisesta oikeusministeriössä huolellisesti valmistellusta hallituksen lakiesityksestä löytyy lukuisia perustuslain vastaisuuksia, niin kyllä meidän pitää silloin kysyä, onko tulkintalinja liian tiukka. Se ei koske pelkästään perusoikeusasioita, se koskee asetuksenantovallan käyttöä ja se koskee esimerkiksi julkisen vallan käyttöä koskevia perustuslain tulkintoja.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! En ole ensimmäisen kauden kansanedustajana voinut olla seuraamassa pitkällä haavalla lainvalmistelua, mutta sen voin sanoa, että neljässä vuodessa sitä ihminen kyllä oppii kaikenlaista, jopa sellaisen käsittelyn, joka ei täytä lainvalmistelun kriteerejä. Minusta on erittäin ihmeellistä, että olemme tulleet siihen tilanteeseen, että syksyllä eduskuntaan tuotu laki sisälsi niin paljon virheellisyyksiä, joihin täällä on jo viitattu, siihen kahdeksaan perustuslain vastaiseen kohtaan, joita tämä esitys koski, ja siitä syystä johtuen lain käsittely venyi ja lopulta oltiin siinä tuloksessa, että kun esitykset olisi pitänyt jo jättää, niin vielä odotimme perustuslakivaliokunnan lausuntoa, joka tehtiin erittäin kiireessä pakon sanelemana, ja lopulta lakivaliokunta sitten runnoi tämän lain kahtena aamuna läpi. Minusta tämä ei kyllä kestä minkäänlaista lainvalmistelun tarkastelua, ja olen hyvin pahoillani, että olen joutunut siihen osallistumaan lakivaliokunnan jäsenenä. Meille on kuitenkin annettu nämä eduskuntatehtävät, ja jouduimme sitten tämänkin edessä nöyrtymään ja istuimme siellä ja olemme nyt osaksi sitten runnomassa tätä läpi.

Arvoisa puhemies! Joitakin asiaan liittyviä huomioita.

On selvää, että esitutkinta- ja pakkokeinolakia pitää muuttaa, koska se on jo vuodelta 1987 ja sen jälkeen on tapahtunut yhtä sun toista, perusoikeusuudistus ja myöskin olemme liittyneet ihmisoikeussopimukseen. Näin ollen on selvää, että on tarkasteltava, mitä laille nykyään kuuluu. Silloin vaakakupissa pitää olla toimivaltuuksien säätämisen tarkat ja täsmälliset muodot mutta myös toisaalta perus- ja ihmisoikeuksien suojan kunnioittaminen. Näin jälkikäteen arvioiden en ole varma, että tähän prosessiin pystyttiin. Olen siitä erittäin pahoillani.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta kiinnittää mielenkiintoisella tavalla huomiota siihen, mistä oikeastaan kaikki lähti. Kun perustuslakivaliokunta käsitteli aikoinaan pakkokeinolain muuttamista telekuuntelun ja teknisen kuuntelun osalta, silloin valiokunta edellytti, että lakivaliokunta harkitsee selvityksen vaatimista hallitukselle siitä, millä tavoin uudet toimivaltuudet ovat edistäneet yksilön ja yhteiskunnan turvallisuutta. Lakivaliokunta mietintönsä pohjalta edellyttikin tätä, ja eduskunta hyväksyi tätä koskevan lausuman.

Vuonna 2005 piti sitten selostaa hallituksen toimenpidekertomuksessa, miten asioissa on edistytty, ovatko ne edistäneet yksilön ja yhteiskunnan turvallisuutta. Valitettavasti tämä jäi kuitenkin torsoksi, sillä hallitus esitti tuolloin, että perusoikeuskysymyksiin vastataan sitten, kun esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön kokonaisuudistus tulee. No, nythän se tuli, ja nyt tietysti me odotamme, mitä suurta meille kerrotaan tästä, miltä siis tilanne näyttää noin menneisyyttä arvioiden.

Valitettavasti hallituksen esitykseen ei sisälly arviota nykyisten oikeusturva- ja valvontajärjestelmien kehittämistarpeesta. On tämä ennenkuulumatonta, että meillä on tuhat sivua tekstiä ja kukaan ei ole viitsinyt vaivautua katsomaan menneeseen ja kysymään, minkälaisella tolalla ovat nämä nykyiset oikeusturva- ja valvontajärjestelmät, ovatko ne meidän perusoikeuksiemme mukaisia, ja miten edetään. Sen sijaan kyllä teimme tuhat sivua esitystä kansanedustajille siitä, miten asioitten pitäisi tässä maailmassa olla. Minä en hyväksy henkilökohtaisesti sitä, että näin toimitaan.

Erityisen kummallista oli se, kun lakivaliokunta asiaa käsitteli ja perustuslakivaliokunnan lausuntoa, joka ei ollut edes kunnolla vielä pöydällä, kun otimme jo kantaa siihen, hyväksymmekö mitään perustuslakivaliokunnan lausumaehdotusta. Siellä perustuslakivaliokunta ehdottaa, että "lakivaliokunta harkitsee vakavasti lausumaehdotuksen tekemistä eduskunnalle siitä, että valtioneuvoston piirissä ryhdytään toimenpiteisiin asiantuntijoista koostuvan elimen perustamiseksi, joka valvoisi esitutkintaviranomaisten toimintaa ja pakkokeinojen käyttöä". No, tämän perusteella voisi tietysti kuvitella, että tähän lakivaliokunta olisi mielellään yhtynyt. Mutta lakivaliokunnan enemmistö katsoi, että sehän on ihan sama, mitä perustuslakivaliokunnassa ajatellaan, kun ei pykäliä pidä muuttaa, niin ollaan sitä mieltä, että okei, ei yhdytä tähän. Sen sijaan saimme läpi, onneksi, sen, että lopulta kompromissi tehtiin, että tätä asiaa voitaisiin selvittää. Hyvät kansanedustajat, tämä ei kyllä kestä minkäänlaista vertailua.

Sitten, arvoisa puhemies, vielä käytän jatkossa toisen puheenvuoron ja kerron, mikä tässä laissa on vialla. Mutta on selvää, että me olemme nyt sellaisessa debatissa, jota ed. Zyskowicz tässä äsken avasi. Hänen mielestään perusoikeuksien kunnioittaminen voi lähteä siitä, että jopa ennalta ehkäisevässä mielessä me voimme ottaa kantaa siihen, että pakkokeinoja voidaan käyttää. Minun logiikkaani tämä ajattelukulma kyllä ei mahdu. Ajattelen sitä, että jos ennalta ehkäisevästi pakkokeinoilla hoidetaan rikosten torjuntaa, niin mitäköhän se mahtaa tarkoittaa. En tiedä, minkälaista kokonaisuudistusta tarkoitatte ja kuinka pitkälle te vielä olisitte valmis menemään. Varmaan muutkin kansanedustajat haluavat ihmetellä tätä samaa pointtia. (Ed. Zyskowicz: Mitenköhän ne terroristit olisi saatu kiinni ennen niitten tekojen tekemistä, jos ei olisi käytetty ennalta ehkäiseviä keinoja?)

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä yhdyn siihen kritiikkiin, että tämä valtava paketti finaalikierroksilla syntyi aikamoisessa paniikissa ja hässäkässä, ja näinhän ei pitäisi tietysti tapahtua, kun käsitellään erittäin merkittävää lakikokonaisuutta, joka on syntymässä ja joka käsittelee niin syviä ja periaatteellisia kysymyksiä, kuten esimerkiksi ihmisoikeuksia.

Toistan sen, minkä täällä ed. Kasvi aiemmin totesi, että kyllä se vaan niin täytyy Suomen kaltaisessa maassa olla, että me tunnustamme sen tosiasian, että ihmisoikeudet ja perusoikeudet kuuluvat kaikille. Kaikki ovat yhdenvertaisessa asemassa niiden suhteen. Ei ole kovin kunniaksi meille pohjoiselle EU-jäsenmaalle se, että näitä huomautuksia ja langettavia tuomioita tulee pikaisesti arvioiden näiden lukujen valossa ehkä lähes kymmenen kertaa enemmän, moninkertaisesti enemmän kuin meihin verrattavissa naapurimaissa. Ei se voi olla kunniaksi, ja se kehitys on saatava muuttumaan.

On myös tietenkin totta, että rikollisuus muuttuu aina vaikeammaksi, kovemmaksi. Esimerkiksi tässä harmaan talouden torjunnassa moneen kertaan on todettu se, että se on vähän kuin tuo dopinginvastainen työ: kun uusia menetelmiä, testejä ja muita keksitään, niin sitä parempia keinoja taas näiden testien ja menetelmien kiertämiseen tulee. Sama tietenkin koskee rikollisuuttakin, elikkä rikolliset pyrkivät olemaan aina omilla menetelmillään askeleen edellä. Siinä mielessä on pakko ymmärtää tietysti esitutkintamenetelmien ja -keinojen käyttämistä ihan yleisen turvallisuudenkin näkövinkkelistä. Mutta perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia on todellakin kunnioitettava.

Sitten pikkasen myöskin harmittaa se, että ehkä liian myöhään havahduimme siihen, että tietoturvallisuuteen suoraan ja siihen liittyvien riskien analyysiä emme valiokunnassa tarpeeksi ottaneet huomioon. Kirjallisten lausuntojen ohella olisi pitänyt kuunnella asiantuntijoita, jotka olisivat todella tätä puolta ehkä vielä perusteellisemmin pystyneet arvioimaan. Mutta näitä ehdotuksia, mitä vastalauseeseen sisältyy, lämpimästi kannatan ja olen vastalauseessa mukana. Niillä pyritään korjaamaan niitä heikkouksia, jotka tähän jäivät.

Toisaalta kyllä arvostan kovasti sitä, että perustuslakivaliokunta kiinnitti tässä kiireessä, suuren työmäärän painaessa muilta osin päälle, asiallisesti huomiota oikeisiin kohtiin ja kehotti lakivaliokuntaa huomioimaan näitä kohtia, ja lakivaliokunnan osalta erityinen kiitos kuuluu tietysti valiokuntaneuvoksille, jotka kovan paineen alla viikonlopun yli ja öitä varmasti töitä tehden tätä muokkausta tekivät.

Mutta samalla kun esitetään kiitosta, se on kritiikkiä sitä kohtaan, että näinhän ei normaalissa lainsäädäntömenettelyssä pitäisi tapahtua, että tällaisella kiireellä, tällaisen paineen, jopa pienen painostuksen alla näin isoa ja periaatteellista pakettia viedään läpi.

Vielä puuttuisin tuohon, kun puhutaan ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kannalta kyseenalaisten tutkinta- ja pakkokeinojen käytöstä rikoksia ennalta ehkäisevästi. Tietysti herää kysymys, miten käy silloin, kun ei ole rikosta tapahtunut. Voidaan ajatella, onko oikein, että esimerkiksi jonkun tietokoneita mentäisiin tutkimaan tai jotain pakkokeinoja käyttämään etukäteen siltä varalta, että hän saattaa joskus tehdä rikoksen. (Ed. Zyskowicz: Pitääkö sen terroristin ensin räjäyttää se lentokone? — Ed. Laakson välihuuto) — Niin. En minä ainakaan tykkää, että jos minun ... (Ed. Zyskowicz: En paljon huutelisi, Laakso, mitä tulee ihmisten oikeuksiin!)

En minä ainakaan tykkäisi, että koskaan mennään sellaiseen yhteiskuntaan, että esimerkiksi minun tietokoneitani tai minun kotiani ruvettaisiin tutkimaan siltä varalta, että Uotila saattaa joskus tehdä rikoksen, ennaltaehkäisyn mielessä. (Ed. Zyskowicz: Se oli vaan kommunismissa sellaista! — Välihuutoja)

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä on paljon asioita ja varmaan maaseudun edustajat haluavat lähteä kotiin, joten minä yritän puhua aika lyhyesti.

Näistä ihmisoikeusloukkauksista, joita nyt Suomesta on viety Strasbourgiin, ensimmäinen on nämä pitkät oikeudenkäynnit. Siis ihmistä epäillään rikoksesta, ja tämä oikeudenkäyntijuttu on sitten vuosia vireillä, joskus hänet vapautetaan, joskus ei. Se on ihan selvää, että se on valtava rasite. Jos ajattelee, että on yrittäjä ja joutuu talousrikoksista epäillyksi ja asia viipyy ja koko elämä on sekaisin. Kyllä minusta on aika tärkeätä, että oikeusturva on hyvin järjestetty ja loppujen lopuksi asiat tutkitaan nopeasti ja nähdään oikeudessa, mistä on kysymys.

Toinen on sitten nämä sananvapausjutut. Poliisi tutkii kaikki televisiotoimittajatkin ja syyttäjät syyttävät, ja sitten riskinä ovat suuret korvaukset ja vankeusrangaistukset. Ei se kuulu länsimaihin. Kyllä, ed. Ben Zyskowicz, on hirveän tärkeätä, että sananvapaus on turvattu. Totalitaarisessa valtiossahan se on juuri sen puuttuminen, joka tekee mahdottomaksi yhteiskunnan toiminnan ja arvostelun. Minusta siinä ei teidän kritiikkinne ole oikeaa.

Sitten on kotietsintä, ja nämä tapaukset eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksessa ovat usein sellaisia, että poliisit ovat menneet jonkun kotiin sen vuoksi, että perheen tytär tuntee jonkun, joka tuntee jonkun huumekauppiaan. On sitten oltu siinä uskossa, että on jokin säilö siinä kodissa, ja lopulta on ilmennyt, että heillä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa.

Sitten mitä tulee ihmisoikeuksien syntyyn, niin minä nyt vielä muistutan ed. Ben Zyskowiczille, että Saksassa toisen maailmansodan aikana tapahtui hirvittävyyksiä ja näiden modernien ihmisoikeuksien kehitys lähti vuonna 1948 San Franciscosta, kun Eleanor Roosevelt johti sitä kokousta, jossa hyväksyttiin YK:n yleismaailmalliset ihmisoikeudet. Se oli se perusidea. Sehän nimenomaan sen vuoksi lähti rajoittamaan viranomaisten valtuuksia. Tämä riski on aina olemassa.

Minusta tässä laissa on poliisille riittäviä valtuuksia. Eivät poliisit Suomessa mitään "dirtyharryjä" ole, jotka toivovat ihan ihmeellisiä oikeuksia. Minusta nämä riittävät hyvin, ja rikokset saadaan selvitettyä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Suomessa poliisi on tunnetusti toiminut hyvin luotettavasti, ja siitä osoituksena on myöskin se, että kun kansalaisilta kysytään, minkä ammattien edustajat ovat kaikkein luotettavimpia, niin poliisi on sijoittunut viime vuodet aina kolmen parhaan, kolmen luotettavimman joukkoon.

Tässä lakikokonaisuudessa, tässä uudistuksessa, mikä nyt on käsiteltävänä, esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain uudistuksessa, tietysti lähtökohtana ovat olleet varmasti perustuslain edellyttämät muutokset. Tässä keskustelussa on minun ihmetystäni herättänyt ainakin se, että on niin vahvasti, voimakkaasti vasemmalla laidalla arvosteltu erityisesti poliisin toimivaltuuksia niin tämän lain käsittelyn yhteydessä kuin eräissä muissakin yhteyksissä jo aiemmin.

Tässä käyttivät erinomaisen asiantuntevia puheenvuoroja poliisikollegani edustajat Hakola ja Kaltiokumpu, mutta erityisesti miellytti ed. Zyskowiczin puheenvuoro, kun hän totesi, mitä kansalaiset ajattelevat, kuka on uhkana heidän turvallisuudelleen. Kun Suomen kansalaisilta kysytään, uhkaako turvallisuutta enemmän poliisi ja viranomaiset kuin rikolliset, varmasti 99,9 prosenttia vastaa, että tässä tapauksessa varmasti enemmän uhkana ovat rikolliset, rosvot, kuin poliisi. Sen vuoksi ihmettelen, miten vasemmalta laidalta arvostellaan sitä, jos poliisi saa lisää toimivaltuuksia rikosten ennaltaehkäisemiseksi.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! En minä nyt kyllä ymmärrä, miten tämä keskustelu on mennyt siihen, kumpi uhkaa ihmistä pahemmin, poliisi vai rikolliset. Onhan järjetöntä tällä tavalla kärjistää tätä asiaa. Kysymys on siitä, että perustuslaki on perustuslaki ja sitä on noudatettava myös lakivaliokunnan ja siellä olevien poliisijäsenten ja juristijäsenten. Joskus tuntuu siltä, että sinne kaikki poliisit ja juristit ovatkin keskittyneet. Onneksi nyt on sitten kuitenkin perustuslakivaliokunta, joka hieman katsoo, miten kaikkia lakeja tulkitaan.

Minä myönnän sen, minkä minä sanoin omassa aikaisemmassa puheenvuorossanikin, että joskus perustuslakivaliokunnan asiantuntijat ovat liian tiukkoja. Mutta ei perustuslakivaliokunta kaikkea hyväksy, kyllä se käyttää omaa järkeä ja harkintaa. Onneksi tässä järjenkäytössä on kuitenkin kysymys siitä, että siitä huolimatta, että ei kaikkia asiantuntijoitten hölmöjä esityksiä hyväksytä, niin joka tapauksessa kaikki se, mitä sieltä tulee, on perustuslain mukaista. Perustuslakivaliokunnalla nyt vaan on kohtuullinen tulkintavalta, ja näin täytyy jatkossa ollakin.

Olisin puuttunut vielä siihen, kun näin iso asia tuodaan näin myöhään. Tämä on kyllä väärin, ihan oikeasti. Tämä ei ole oikein kunnon lainsäädäntöä. Ja kunnon lainsäädäntöä ei myöskään ole se, että täällä laaditaan todella kymmenentuhatta pykälää vuodessa. Eihän kukaan pysty enää seuraamaan, missä mennään, kun tämmöinen lakimäärä pusketaan joka vuosi, joka vaalikaudella. Jokainen hallitus tekee ja jokainen oikeusministeri tekee oman agendansa, ja sitten tuodaan ihan viime metreillä näitä tänne meidän käsiteltäväksemme. Kyllä jatkossa oikeusministeriön ja -ministerinkin täytyy joku järki ottaa käteen!

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Sitten yksityiskohtiin. Ensinnäkin totean, että sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto ovat tehneet vastalauseen, josta ed. Kantola on jo esitellyt keskeiset osat, ja näitä on myös ed. Uotila kannattanut. Omasta puolestani kannatan lämpimästi näitä tehtyjä esityksiä, ja avaan ne nyt tässä ja perustelen, miksi olemme tehneet tämän vastalauseen.

Ensinnäkin perustuslakivaliokunta totesi, että poliisin ja syyttäjän yhteistyötä koskevien säännösten tulee olla ehdotettua velvoittavampia ja täsmällisempiä. En olisi voinut olla enempää pettynyt, että tätä perustuslakivaliokunnan tahtoa ei lakivaliokunta sellaisenaan halunnut noudattaa. Riidaksi nousi loppuviimeksi se, miten kirjataan esitutkintalakiin oikeus loppulausunnon päättämisestä. Lakivaliokunnan enemmistö antoi periksi siinä, että syyttäjien ja poliisien välistä yhteistyötä ei haluta lisätä. Samaan aikaan meillä on menossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa useita juttuja. Kaiken kaikkiaan Suomeen kohdistuneita juttuja on viime vuosina ollut 68, joista suuri osa on tullut siitä, että oikeudenkäynnit ovat viivästyneet.

Oikeudenkäyntien viivästymiseen on useita syitä, mutta osasyy on se, että sillä materiaalilla, jolla edetään, voisi olla hiukan fokusoidumpi ja täsmällisempi sisältö, ja näin ollen olisi ollut tärkeätä, että syyttäjän ja poliisin välistä yhteistyötä olisi lisätty. Tämä ei kuitenkaan mennyt läpi, koska katsottiin, että poliisilla olisi jatkossakin oltava oikeus ilman syyttäjää jättää tämä loppulausunto. Nyt esitämme, että harkittaessa loppulausunnon pyytämistä on syyttäjää kuultava pyynnön tarpeellisuudesta ja sisällöstä ja loppulausunto on toimitettava syyttäjälle esitutkintatoimenpiteiden riittävyyden arvioimiseksi. Tätä näkökantaa ovat myös perustuslakivaliokunnassa jäsenet osaltaan tukeneet, että kiristettäisiin poliisin ja syyttäjän välistä yhteistyötä lakiin kirjatuin tarkemmin täsmennyksin. Näin ei kuitenkaan haluttu tehdä.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, josta olemme vastalauseessa esittäneet pykälänmuutoksen, koskee sitä, miten kotietsintäpykälä pitäisi järjestää. Ensinnäkin totean, että olemme tehneet esityksen, että kotietsinnän oikeussuojakeinojen tarpeellisuutta tulee arvioida nykyistä täsmällisemmin. Perustuslakivaliokunta edellytti, että yleistä kotietsintää koskien päätös pitää tehdä vähintäänkin jälkikäteen sen arvioimiseksi, ovatko oikeussuojakeinot olleet tarpeelliset ja riittävät. Valitettavasti perustuslakivaliokunnan lisälausunnon kantaa, joka kuuluu suurin piirtein niin, että yleisestä kotietsinnästä päättäminen siirretään pääsääntöisesti muulle kuin esitutkintaviranomaiselle, ei haluttu ottaa lakivaliokunnan työskentelyssä huomioon, vaan tuhahdeltiin ja todettiin, että ei sellaista näkökulmaa haluta kunnioittaa.

Näin ollen olemme tilanteessa, jossa olemme tehneet muutoksen pykälään ja toteamme niin kuin perustuslakivaliokuntakin, että on tarpeellista ryhtyä toimenpiteisiin, joilla yleisestä kotietsinnästä päättäminen siirretään pääsääntöisesti muulle kuin esitutkintaviranomaiselle. Yleisten kotietsintöjen päättämisestä esitämme nyt, että ne siirrettäisiin tuomioistuinviranomaisten päätettäväksi myös etukäteen, ei vain jälkikäteen. Se korostaisi tiiviimpää yhteistyötä ja syyttäjän osallistumista esitutkinnan johtamiseen ja ohjaamiseen.

Pidän tätä perusteltuna Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön huomioiden, sillä me tiedämme, että yleisestä kotietsinnästä päättämisen pitäisi jäädä tuomioistuimen päätettäväksi sen lisäksi, että tuomioistuin päättää erityisestä kotietsinnästä ja etsintäasiamiehen määräämisestä. Kuitenkin haluan korostaa, että yhä lähdemme siitä, että paikanetsinnästä päättäisi pidättämiseen oikeutettu virkamies ja kiireellisessä tilanteessa poliisi voisi aina päättää kotietsinnästä. Asia ei ole niin suuri kuin se näyttäisi olevan. Siksi pidänkin sitä ihmeellisenä, että lakivaliokunnan enemmistö ei halunnut lähteä tähän. Nyt meillä on odotettavissa, että kotietsinnän oikeuskeinot arvioidaan vielä uudelleen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, ja näin ollen olemme aika kovassa lirissä.

Lopuksi tuen sitä ed. Kasvin huomioon ottamaa näkökulmaa, että nämä teknologian antamat uudet mahdollisuudet jätetään huomioimatta tässä pakkokeinolain säätämisessä. Mielestäni kuulimme ainoastaan yhtä asiantuntijatahoa, ja hekään eivät kiinnittäneet kirjallisessa lausunnossaan tähän mitään huomiota. Näin ollen, arvoisa puhemies, tähän lakiin jää valtavasti porsaanreikiä. Niin kuin olemme todenneet, perustuslakivaliokunta totesi, että tässä on jo kahdeksan yksistään perustuslakien vastaista toimintaa, jotka sitten pykäliin on muutettu. Sen lisäksi perustuslakivaliokunta kiinnitti useisiin asioihin huomiota, mutta valitettavasti lakivaliokunnan enemmistö ei niihin yhtynyt.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan jäsenenä pidän lain valmistelua ala-arvoisena, niin kuin täällä on todettu. Onpa viitattu jopa vihreään poliisivaltioon. Odotimme nimittäin viime metreille saakka hallintovaliokunnassa perustuslakivaliokunnan lausuntoa, koska sehän on hyvin tärkeä tässä asiassa, molemmissa laeissa. Tämä lausuntohan oli sinänsä oikean suuntainen mutta tuli aivan viime tipassa käsittelyn kannalta. Tämän jälkeen meillä hallintovaliokunnassa oli siis aivan liian vähän aikaa tehdä lausuntoa ja mietintöä. Se tuotti tuskaa myös meidän virkakoneistollemme.

Tämä minusta on kohtuutonta. Tällainen asian käsittely ei ole demokraattista ja oikeusvaltioon kuuluvaa lainsäädännön menettelyä. Olisi tarvittu aikaa, mutta hallituspuolueet päättivät jyrätä keskeneräiset lait jääräpäisesti läpi. Edustajalla ei ollut mahdollisuutta perehtyä asioihin juuri lainkaan, vaan piti tehdä päätöksiä, enkä yhtään ihmettele, jos näistä laeista löytyy vielä sellaisia kohtia, joista ollaan jälleen jossakin tuomioistuimessa.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Nämä kansalaisoikeuksia vähättelevät puheenvuorot kertovat valitettavasta historian opetusten unohtamisesta. Meillä Suomessa viranomaisiin voi tosiaan tätä nykyä pääsääntöisesti luottaa, mutta emme me ihmisinä ole sen kummempia kuin muutkaan kansakunnat, ajat muuttuvat. Meidän kannattaa muistaa, miksi Suomen ensimmäiseen perustuslakiin kirjattiin niin vahva, poikkeuksellisen vahva, perusoikeuksien suoja. Siksikö, että Suomessa oli rauhallista eivätkä poliisit tarvinneet tutkintavaltuuksia? Ei, vaan siksi, että Suomessa oli hyvin levotonta. Maassa toimi useita poliittisia terroristijärjestöjä, ja poliittiset salamurhat olivat arkipäivää. Miksi näin? Siksi, että kansalaisten oikeuksia oli lainsäädännöllä heikennetty ja viranomaiset toimivat mielivaltaisesti. Se johtaa levottomuuksiin, se johtaa turvattomuuteen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kasvi toi esille näkökohdan, joka on tietysti huomionarvoinen, mutta tämän päivän Suomessa tilanne on toinen, ja olen samaa mieltä kuin ed. Kaltiokumpu ym., jotka ovat tuoneet esille, että kunniallisen Suomen kansalaisen ei tarvitse suinkaan pelätä poliisia vaan rikollisia, rikollisjärjestöjäkin tulevaisuudessa ja jo nytkin, ja sen takia poliisi tarvitsee ne toimivaltuudet, joilla turvataan kansalaisten turvallisuutta.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on arvosteltu tämän asian käsittelyaikataulua, ja kuten on todettu, on aivan totta, että tämähän annettiin vasta aivan lokakuun viimeisinä päivinä. Sekä perustuslakivaliokunnalle että lakivaliokunnalle että hallintovaliokunnalle jäi varsin vähän aikaa näitten käsittelyyn, kun ajatellaan, mikä sivumäärä, mikä aineisto näissä esityksissä kaiken kaikkiaan on. Jouduttiin käymään hyvin kattava asiantuntijakuuleminen. Täytyy kuitenkin sanoa, että tässä asiantuntijakuulemisessa saatiin suhteellisen hyvä käsitys siitä, minkälaisia ongelmia näissä on.

On totta myöskin, että perustuslakivaliokunnassa, vaikka valmistavaa keskustelua oli käyty jo tammikuussa, varsinaisesti voitiin valmistava keskustelu käydä vasta 15. helmikuuta jälkeen, ja vasta viimeisenä viikonloppuna ja sitä seuraavana maanantaina valiokuntaneuvokset saivat kirjoitettua lausunnon, jolloin lakivaliokunnalle ja hallintovaliokunnalle jäi varsin vähän aikaa näitten käsittelyyn.

Mutta kuitenkin sanoisin, että lopputulos on kohtuullinen olosuhteet huomioon ottaen. Ja mikä on tärkeätä, nämä ovat kuitenkin selkeä askel eteenpäin sekä ihmisoikeuksien kannalta mutta myöskin menettelytapojen kannalta. Kehitämme järjestelmää, olemme enemmän länsimaisia näissä toteuttamistavoissa, ja sillä tavalla päästään askel eteenpäin.

Tänne varmasti jää joitakin seikkoja, joihinka on syytä jatkossa puuttua, ja siellä on tietysti perustuslakivaliokunnan osalta myöskin nämä esitutkintaa koskevat arviointielimet ja muita toimenpiteitä ja kotietsintä, joihin on syytä palata yksittäisinä kysymyksinä jossakin vaiheessa myöhemmin. Mutta on kuitenkin hyvä, että tämä eduskunta saa käsiteltyä nämä lakiesitykset ja ne saadaan valmiiksi, mutta pitää olla valmius katsoa ja kehittää näitä myöskin sitten jatkossa.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen aivan samoilla linjoilla kuin ed. Sasi tässä. Täällä on moni edustaja ollut huolissaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettamista tuomioista, ja niin me olemme kaikki. Tämä on pitkä työ, tämä ei nopeasti muutu, tämä meidän häpeäpilkkumme. Moni oikeusministeri on sitä jo yrittänyt tehdä, niin tämä nykyinenkin, ja varmaan työ jatkuu tämä jälkeenkin, että päästään Ruotsin lukuihin tässä.

Jotta ei jäisi mitään epäselvyyksiä, haluan lukea teille kaksi lakivaliokunnan tekemää lausumaa.

"Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, tulisiko nykyisen salaisten pakkokeinojen käyttöä koskevan valvontajärjestelmän lisäksi perustaa asiantuntijoista koostuva toimielin, joka valvoisi esitutkintaviranomaisten toimintaa ja pakkokeinojen käyttöä."

Ja toinen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää ja harkitsee, tulisiko salaisia tiedonhankintakeinoja koskeva ratkaisutoimivalta osoittaa tuomioistuinten toimivaltaan."

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Söderman, kyllä minä tiedän, mitä natsi-Saksassa tapahtui viime sotien aikaan. Tiedän myös sen, mitä Saksassa, sen itäpuolella, tapahtui koko sodanjälkeisen ajan. Ei kukaan täällä ole mitään poliisivaltiota Suomeen ajamassa.

Se, mitä olen esittänyt ja mitä kannatan, on se, että ensinnäkin Suomessa poliisille ja muille viranomaisille annetaan kaikki ne valtuudet, mitä oikeusvaltiossa voidaan antaa rikollisuuden ehkäisemiseksi ja rikoksentekijöiden, rosvojen, kiinni saamiseksi ja edesvastuuseen saattamiseksi.

Toiseksi, mitä toivon ja odotan: että eduskunnan perustuslakivaliokunnan asiantuntijat, perustuslakivaliokunta ja yleensä suomalainen ihmisoikeus- ja perusoikeuskeskustelu hakisi tasapainoa, jossa tämän rikoksentekijän tai rikoksesta epäillyn oikeuksien ohella tarkastellaan myös rikoksen selvittämisen intressiä ja rikoksen uhrin näkökulmaa.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että tavallisen kansalaisen kannalta uhka hänen perusoikeuksilleen, kuten omaisuuden suojalle, hengen suojalle, vapauden suojalle, se muodostuu rikollisuudesta ja rikollisista, eikä poliiseista.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pitkälle voin yhtyä täällä ed. Zyskowiczin näkemykseen, jonka hän juuri esitti.

Täällä sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto esittävät vastalausetta yhtenä kohtana kotietsintöjen suorittaminen. He haluavat, että se pääsääntöisesti olisi oikeudessa. Tämä byrokratisoisi koko toiminnan ja romuttaisi rikostutkinnan tehokkuuden, se on aivan varmaa. Rikolliset saisivat viedä tavaransa, ja byrokratia etsisi keinoja, millä tavalla voidaan laillisesti ne ottaa sieltä pois.

Toinen asia: poliisivaltiokysymys. Aika hämmästyttäviä ovat ed. Södermanin näkemykset poliisivaltioajatuksesta. Poliisivaltio voi muodostua vain, jos poliisi kaappaa vallan yhteiskunnassa. Onko ed. Södermanin mielestä Suomessa sellainen tilanne, että poliisi voisi missään tilanteessa kaapata demokratialta vallan? Minusta ei ole. Suomessa on hyvin vahvoissa demokraattisissa käsissä poliisin toiminta.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta on nyt olennaista nähdä se, että tässä paketissa, joka on meillä esillä, ovat kaikki ne valtuudet, mitä Suomen poliisi on pyytänyt, ja se tulee ne saamaan. Tietysti kyllä normaali poliisi hyväksyy, että siinä on joku kontrolli, että pitää oikeudelta pyytää lupaa tai muuta. Eivät ne ole niin radikaaleja kuin herra ed. Zyskowicz tässä asiassa.

Mitä ihmisoikeuksiin tulee, niin ihmisoikeudethan tekevät tämän yhteiskunnan elettäväksi ja poliisien tehtävä on myös valvoa ja toteuttaa ihmisoikeuksia. Poliisit ovat pohjimmiltaan ihmisoikeuksien toteuttajia ja valvojia, joten minä en niin kuin tätä vastakohtaa tässä nyt oikein pysty näkemään.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Ihmetystähän on herättänyt enemmänkin se, miksi hallituspuolueet eivät halunneet lakivaliokunnassa enempää lisätä syyttäjän ja poliisin välistä yhteistyötä, mikä olisi kansalaisten kannalta ollut erittäin olennaista, jotta tuomioistuimessa jonoja olisi voitu lyhentää. Tämä on keskeinen kysymys, joka jää vallan arvioimatta, ja siihen ei valitettavasti ollut kovasti haluja.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Krista Kiurulle vastaan, että tämä lakiesitys lisää merkittävästi ihan määräysmuotoisesti yhteistyötä poliisin ja syyttäjälaitoksen välillä. Ne, jotka toteuttavat rikostutkintaa ja harkitsevat syytteitä, eivät välttämättä ole tällä kannalla, mitä täällä nyt ed. Krista Kiuru haluaa tuoda esille.