Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka ollaan jo toisessa käsittelyssä, niin haluan muutaman sanan sanoa tämän lakiesityksen sisällöstä.

Kyse on niin sanotusta tilaajavastuulaista, jossa tilaaja joutuu selvittämään tiettyjä asioita alihankintaketjussa ja vastaamaan siitä, jos hän on jättänyt tuon selvitysvelvollisuutensa tekemättä. Järjestelmä on jo ollut olemassa, ja nyt tässä laissa hiukan korotetaan näitä laiminlyöntimaksuja, jos tilaaja ei noita selvityksiänsä tee. Entisten selvitettävien asioiden lisäksi tulee nyt uutena myös se, että alihankintaketjussa työterveyshuolto on järjestetty.

Tämä hallituksen esitys lähti siitä, että kaikki tilaajat ovat samalla viivalla ja että tuo selvitys tehdään ennen sopimuksen solmimista, mutta rakennusalalla käytäntö on tähän asti ollut hieman toisenlainen. Siellä on paljon niin sanottuja lähetettyjä työntekijöitä, jotka tulevat EU-maista tai maamme rajojen ulkopuolelta, ja heidän kohdallansa on ollut myös suurta vaihtuvuutta, ja sen vuoksi on tärkeää, että tuo selvitysvelvollisuus koskisi aina uusia työntekijöitä eikä vain niitä hetkiä, jolloin sopimus solmitaan alihankintayrittäjän kanssa.

Me kävimme pitkän selvitystyön valiokunnassa, koska halusimme säilyttää tuon rakennusteollisuuden puolella olevan nykykäytännön sen vuoksi, että siellä riskit harmaaseen talouteen ovat kaikkein suurimmat ja siellä on myös iso joukko ulkomaista työvoimaa, joka tulee herkästi väärinkäytetyksi, koska he eivät tunne omia oikeuksiansa eivätkä tunne suomalaisen työelämän pelisääntöjä.

Asian teki hankalaksi se, että korkein hallinto-oikeus on ottanut kantaa tähän käytäntöön samoin kuin perustuslakivaliokunta, ja näiden kahden kannat olivat hieman ristiriidassa. Toimiala itse elikkä rakennusteollisuus halusi säilyttää tämän tiukemman tilaajavastuumenettelyn itsellänsä. Sen sijaan muu elinkeinoelämä vastusti tätä tiukempaa tilaajavastuumenettelyä, tai ehkä oikeammin sanottuna jatkuvampaa tilaajavastuuvelvoitetta.

Niinpä me selvittelimme erilaisia vaihtoehtoja, joilla voisi löytyä ratkaisu, ja päädyimme siihen valiokunnassa, että muutoin mennään hallituksen esityksen mukaisesti mutta rakennusalalla pidetään nykyinen menettely tietyin täsmennyksin. Nuo tietyt täsmennykset liittyvät nimenomaan perustuslakivaliokunnan aiemmin ottamiin kantoihin, eivät tämän lain yhteydessä otettuihin kantoihin, vaan aiempiin.

Elikkä tässä prosessissa kävi niin, että nykyisin on noudatettu sellaista käytäntöä, jossa tuo selvitys tehdään ennen sopimuksen solmimista. Rakennusala on siis noudattanut toisenlaista käytäntöä elikkä jatkuvaa selvitysvelvollisuutta, ja jos tuo selvitysvelvollisuus lyödään laimin, niin siitä on seurannut sanktio. Perustuslakivaliokunta oli sitä mieltä, että ei voi olla sanktiota eikä ankaraa vastuuta silloin, jos on kyse jatkuvasta selvitysvelvollisuudesta. Perustuslakivaliokunnan logiikka sinänsä oli ihan pitävä, elikkä jos tilaaja on tänään tarkistanut, että lähetetyillä työntekijöillä on asiat kunnossa, ja huomenna ne eivät enää olekaan kunnossa, niin huomenna hänelle ei voisi tulla sanktiota. Ei voida olettaa, että joka päivä tarkastetaan, ja sen vuoksi ajatus oli se, että tällaista jatkuvaa menettelyä ei voi olla olemassa. Mutta rakennusala on luonut itsellensä oman menettelyn, jossa niillä on itse asiassa yritys, joka hoitaa tätä selvitysvelvollisuutta hyvin pienin kustannuksin ja hyvin tehokkaasti.

Me pohdimme sitä, että samaan aikaan korkein hallinto-oikeus on tehnyt päätöksen, että nykylaki, siis se, joka on nyt voimassa ennen kuin tämä uusi laki tulee voimaan, jo tarkoittaa sitä, että tuo selvitysvelvollisuus on jatkuva, ei pelkästään ennen sopimuksen tekoa koskeva. Tätä ristiriitaa yritettiin selvittää, ja niin me päädyimme ratkaisuun, jossa rakennusalalle jää tämä jatkuva selvitysvelvollisuus, elikkä silloin kun työntekijät vaihtuvat, niin myös nämä uudet työntekijät pitää tarkastaa, mutta ankaraa vastuuta ei langeteta, jos tilaaja ei ole voinut tietää työntekijöiden vaihtumisesta.

Jos nyt vähän oikaisee mutkia suoraksi, niin voi sanoa niin, että kun rakennusalalla on kulkukortit ja yleensä aidatut alueet, niin tilanne kulkisi eteenpäin niin, että jos nuo uudet työntekijät tulevat portista, niin silloin voidaan olettaa, että tilaaja, rakennusfirma, tietää, että sinne on tullut uusia työntekijöitä, mutta jos ne kiipeävät töihin aidan yli, niin silloin ei voida olettaa, että tuo vastuu lankeaa heille, koska silloin he eivät ole voineet tietää, että työntekijät vaihtuvat alihankintaketjussa.

Tämä vähän kärjistetty esimerkki kuvaa sitä, että tilanne ei ole yksinkertainen, mutta oli äärimmäisen tärkeää, että tämä muutos saatiin tehtyä, koska muutoin olisi ollut iso riski siihen, että tällaiset vilunkifirmat olisivat rekisteröityneet esimerkiksi Viron puolelle ja tuottaneet sieltä lähetettyjä työntekijöitä tänne. Ensimmäisellä erällä asiat ovat kunnossa, ja kun viikko kuluu rakennuksilla, niin työntekijäjoukko vaihtuu eikä maksuja sosiaaliturvasta tai vakuutuksista olisi maksettu kumpaankaan maahan. Mutta nyt tämä muutos mahdollistaa tämän nykyisen kaltaisen, hieman tiukemman valvonnan.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sinänsä tämä laki on erittäin hyvä ja oikeansuuntainen, ja näin sen pitää olla.

Tässä oltaisiin tietysti toivottu myöskin valiokunnassa, että olisi voitu ottaa tiukennettu säädös voimaan myöskin muilla aloilla kuin rakennusalalla. Tällä kertaa se ei onnistunut, mutta hyvä edes näin. Lähtökohtaisestihan tilanne on tietenkin se, että kyllä työnantajan pitäisi tietää, keitä hänen työmaallaan työskentelee. Siihenhän juuri rakennuspuolella on pyrittykin, koska siellä on tämä jatkuva menettely olemassa. Tämä on yksi iso asia kohti sitä, että voidaan näiltä osin karsia myöskin harmaata taloutta. Eli kyllä me voimme olla nytten ihan tyytyväisiä siihen, että hallitus on tälle tielle lähtenyt ja lähtenyt tiukentamaan tilaajan vastuuta tässä asiassa.