Sampsa  Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä esitetään perintöverotukseen muutoksia sukupolvenvaihdoksen osalta. Valtiovarainvaliokunnan verojaosto on esittänyt parannusta hallituksen esitykseen siten, että veron maksuaikaa ja vanhentumisaikaa pidennetään yhteensä 10 vuoteen. Tämä valiokunnan ehdotus on esityksen perusajatuksen mukainen ja lisää maksuaikana myönnettävää verotukea ilman mainittavia fiskaalisia seuraamuksia. Valiokunta uskoo sen vähentävän painetta lisähuojennuksiin silloin, kun sukupolvenvaihdoksen huojennuskriteeristö täyttyy. Keskustelu sukupolvenvaihdosten verotuksesta ja lisähuojennuksen tarpeellisuudesta voisi näin ollen valiokunnan mielestä jäädä jatkossa verotuksen kehittämistä koskevassa päätöksenteossa hieman taka-alalle. Pisimmillään 10 vuoden maksuajan ja nykyisten veron määrää koskevien, melko mittavien huojennusten katsottaisiin siis antavan yrityksille riittävän liikkumavaran toteuttaa sukupolvenvaihdos ja verotuksen kannalta kestävästi.

Kokonaan toinen asia on sitten se, kuka nykyisellään pääsee sukupolvenvaihdoshuojennusten piiriin. Siksi olen esittänyt, että kriteerejä voisi helpottaa niin, että 10 prosentin omistusrajaa voisi alentaa.

Arvoisa puhemies! Veropolitiikkaan liittyy aina yhdenvertaisuuskysymyksiä, olipa sitten kyse verotuksen progressiosta, ansiotulo- ja pääomaverotuksen erilaisuudesta tai yrittäjyyden ja palkkatulon erilaisuudesta. Tässä viimeisinä päivinä on kovasti keskusteltu tämän sukupolvenvaihdoshuojennuksen yhdenvertaisuudesta, ja tähän liittyen ja viimeisiksi sanoiksi oikeastaan veropoliittiseen keskusteluun haluan siteerata viime päivien hämmennyksen ehkä alullepanijan Heikki Niskakankaan Veropolitiikka-kirjaa, jossa hän hyvin ytimekkäästi, lyhyesti mutta ansiokkaasti toteaa: "Perustuslaki-intoilussa ei kuitenkaan pitäisi mennä liian pitkälle. Hyvin tiukka tulkinta rajoittaa järkevää ja joustavaa veropolitiikkaa." Näin siis Heikki Niskakangas, ja tähän perustuslakinäkemykseen minäkin haluan yhtyä.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Tästä asiasta on valtiovarainvaliokunnassa ollut monenlaisia mielipiteitä, ja käsittääkseni vasemmistoliitto on ainoana sitten päätynyt puolustamaan hallituksen alkuperäistä esitystä.

Teen tässä vastalauseen mukaisen pykälämuutosesityksen. Eli toistan sen, mitä valtiovarainvaliokunnassa teimme. Teen sen esityksen tässä, ja sen sisältö on hallituksen alkuperäisen esityksen mukainen.

Arvoisa puhemies! Tarkennan asiaa vielä myöhemmässä vaiheessa.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä haluan sanoa näin tärkeästä asiasta.

Pääoman värillä on väliä. On tärkeää, että edistämme sinivalkoista omistajuutta, edistämme suomalaista perheyrittäjyyttä, ja sen vuoksi on tärkeää, että tämä hallituksen esitys voi edetä. Mielestäni tällä saadaan perintöverotaakkaan merkittävä huojennus, kun maksuaikaa pidennetään 5:stä 10 vuoteen. Tämä ei varmastikaan ole vielä riittävä toimenpide, jotta voimme turvata sen, että perheyrittäjyydestä saatava voima kansantalouden kunnon kohottamiseksi täysimääräisesti voidaan hyödyntää. Mutta tämä on tässä tilanteessa erittäin hyvä toimenpide, ja tällaisia yrittäjyystekoja, joita tämä hallitus on nyt loppusuorallaan tehnyt, täytyy tietysti vaalien jälkeen seuraavan hallituksen lähteä yhtä tarmokkaasti tekemään.

Jälkikäteen voi tietenkin sanoa, että näitä tekoja olisi pitänyt tulla tasaiseen tahtiin koko vaalikauden ajan, niin nyt oltaisiin myös tältä osin sukupolvenvaihdostilanteitten helpottamisessa paljon pitemmällä. Mutta hyvä näin. Tämä laki voidaan nyt hyvillä mielin hyväksyä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Yhteiskunta tarvitsee varoja toimintojensa ylläpitämiseksi ja kansalaisten sivistyksen ja sosiaaliturvan kehittämiseksi. Silloin joudutaan miettimään, mitkä ovat tarkoituksenmukaisia veroja, ja täytyy tehdä valintoja erilaisten verojen välillä. Työhön voidaan kohdistaa verotusta, mutta sen pitäisi olla varsin maltillista, jotta ihmisten kannattaa yrittää ja tehdä työtä.

Perintövero on lähtökohtaisesti hyvä vero, koska se ei rokota työtä, vaan se kohdistuu tilanteeseen, jossa varallisuus siirtyy oikeastaan ihan ansioitta seuraavalle sukupolvelle.

Jos katsotaan verojen koostumusta, niin perintövero on yksi kaikkein vanhimpia veroja, ja siltä osin se osoittaa, että on katsottu, että jos tarvitaan sosiaalista tulojen tasausta, varallisuuden tasausta, niin tuo sukupolven vaihtumistilanne on tässä suhteessa kaikkein paras.

Kuitenkin pitää aina muistaa sitten se, että kaikkien verojen pitää olla myöskin suuruudeltaan kohtuullisia. Kun perintöveroa aikanaan jo satoja vuosia sitten Britanniassa korotettiin huomattavan korkeaksi, siitä seurasi trust-instituutio eli varallisuus laitettiin säätiöihin ja sitä kautta vältettiin tuo perintövero.

Mitä Suomessa tapahtuu, jos me katsomme ihan perinteisiä sukuja, Serlachiuksen sukua tai monia muita sukuja? Kun oli suuri varallisuus, ainoa mahdollisuus pitää se varallisuus jollakin tavalla kontrollissa oli se, että se annettiin säätiölle, joka omisti yrityksen, ja tuohon säätiöön tietysti ei kohdistunut silloin lainkaan perintö- eikä lahjaverotusta. Tietysti näistä virheistä, mitä aikanaan on tehty, olisi pitänyt oppia sillä tavalla, että toimitaan sellaisella verotasolla, joka on asianmukainen ja tarkoituksenmukainen.

Meillä on hyvä esimerkki ihan parinkymmenen vuoden takaa. Ruotsissa perintövero oli noin 30 prosentin luokkaa, Suomessa se oli alle 20 prosenttia, ja lopputulos oli se, että vaikka Ruotsi on huomattavasti rikkaampi valtio, niin Ruotsissa perintö- ja lahjaveron tuotto oli pienempi kuin köyhemmässä Suomessa johtuen siitä, että Suomessa veronmaksun moraali oli kohtalaisen hyvä ja meillä aidosti maksettiin perintö- ja lahjaveroa. Ruotsissa kaikki rikkaat siirsivät kirjansa, muuttivat asumaan Sveitsiin tai muualle Euroopassa ja välttivät veron tätä kautta. Muutenkin veron välttäminen — joka on, jos perintötilannetta odotetaan, aika pitkälti mahdollista — johti siihen, että tuotto oli suhteellisen pieni. Joten kun perintö- ja lahjaverosta on kysymys, on tärkeätä, että pidetään huolta siitä, että taso on kohtuullinen.

Me näemme tänä päivänä, että korkein perintövero ja lahjavero ovat sillä tasolla, että suomalaisia muuttaa pois Suomesta, mikä osoittaa konkreettisesti sen, että on tehty virhe siinä tilanteessa, kun kaikkein suurimpien perintöjen veroprosenttia on nostettu niin korkealle, että sen lopputulos fiskukselle, veronsaajalle, on tosiasiassa negatiivinen.

On kaksi tilannetta, joissa tarvitaan kuitenkin helpotuksia perintö- ja lahjaveroon. Toinen on tilanne, jossa lapset, alaikäiset lapset, perivät omaisuutta ja varsinkin asunnon vanhemmiltaan. Noissa tilanteissa pitää olla joustavuutta veronmaksun suhteen ja myöskin järjestelmiä, joissa verotusta olennaisesti huojennetaan.

Toinen tilanne on yrityksen sukupolvenvaihdos. On täysin selvää, että jos saa käsiinsä yrityksen, joutuu huomattavan varallisuuden keräämään sitä varten tai ottamaan merkittävän lainan, jotta sen yrityksen voi pitää hallinnassaan. Se merkitsee sitä, että edellytykset yritystoiminnan harjoittamiselle olennaisesti supistuvat. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että on tärkeätä, että näitä tilanteita varten on huojennus ja meillä on yrittäjiä ja sukupolvenvaihdostilanteita varten huojennus.

Nyt hallitus, aivan oikein, esitti, että maksuaikaa, joka tähän asti on ollut korottomana 5 vuotta, pidennettäisiin 7 vuoteen, ja valtiovarainvaliokunta esittää, että tuo aika pidennettäisiin nyt 10 vuoteen. Se merkitsee sitä, että yrittäjä saa enemmän aikaa maksaa tuon veron yrityksestä saadusta tuotosta. Ja kuten valtiovarainvaliokunta uskookin tässä verojaostonsa laatimassa mietinnössä, lähtökohta on se, että näillä edellytyksillä voidaan pitää huolta siitä, että yrittäjä kykenee maksamaan ne verot, kun hänellä on riittävä maksuaika.

Sanon, että tämän muutoksen jälkeen oikeastaan perintöverotuksessa meillä ei jää juurikaan muita paineita, paitsi ihan tiettyjen veroprosenttien alentaminen, niin että tämä pakeneminen Suomesta ei jatku. Ja tietysti ongelmana näissä pakenemistilanteissa on se, että ne koskevat nimenomaan sellaisia tilanteita, joissa henkilö omistaa vähemmän kuin 10 prosenttia, jolloin ei pääse sukupolvenvaihdoshuojennuksen piiriin, ja näissä tilanteissa joudutaan miettimään muita vaihtoehtoja, joilla vero voidaan välttää.

Mutta mitä tulee perustuslakinäkemyksiin, niihin palaan hetken kuluttua uudestaan.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton veropolitiikan peruslinja on se, että veroja pitää kerätä oikeudenmukaisesti. Ja ei pelkästään vasemmistoliiton vaan kaiken verotuksen perusperiaate on se, että kun veronmaksukyky syystä tai toisesta nousee, niin on oikeudenmukaista periä silloin lisää veroja. Nouseeko se veronmaksukyky tulojen lisääntymisen kautta, ovat ne sitten ansiotuloja, pääomatuloja tai eläketuloja, tai nouseeko se veronmaksukyky omaisuuden karttumisen, omaisuuden lisääntymisen kautta, niin pitää maksaa enemmän veroja. Veronmaksukyky ratkaisee.

Perintövero on vero, joka lisää niiden, jotka perintöjä saavat, varallisuutta ja veronmaksukykyä. Perintövero on suomalaisten ja kansainvälistenkin asiantuntijoiden mukaan yksi verotuksen muoto, jolla on taipumus kasaannuttaa omaisuuksia, pääomia esimerkiksi joillekin suvuille ja niin edelleen. Perintöverossa on ongelmia, ja äsken valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Sasi juuri totesi, että perintöveron konkreettisia ongelmia ovat tilanteet, joissa esimerkiksi Helsingissä, missä asuntojen hinnat ovat korkeat, perinnöksi tulee yhtäkkiä kallis asunto ja sen vero on aika kova, vaikka perintöverotusta onkin kevennetty. Tällaisia ongelmia on perintöverotuksessa. Mutta juuri kukaan veroasiantuntija ei väitä, että sukupolvenvaihdosten osalta, sen paremmin maa- ja metsätilojen osalta kuin yrityksenkään osalta, perintövero olisi ongelma. Jos se todellinen vero nykyistenkin huojennusten jälkeen jää tuonne 1 tai 3 prosentin tuntumaan, niin jos kaikki huojennukset ja maksuajat käyttää, ei voi sanoa, että tämä taakka olisi kohtuuton.

No, valiokunnassa ja sen verojaostossa käydyssä keskustelussa korostettiin sitä, että kun valiokunnan enemmistö ja jaoston enemmistö päätyivät vielä hallituksen esityksestäkin nostamaan tätä korotonta maksuaikaa 7 vuodesta 10 vuoteen, niin nyt loppuu kerta kaikkiaan pulinat. Tämän jälkeen kukaan ei voi enää väittää, että olisi perintövero jotenkin ongelmallinen sukupolvenvaihdoksen osalta. Mutta ei ole kyllä monta päivää, kun luin lehdestä, taisi olla Perheyritysten liiton uuden toimitusjohtajan lausunto, että ei tämä mitään ratkaise, ei tämä mihinkään riitä. Ja minulle tuli sellainen tunne, että on sellaisia tahoja, joille todellakaan mikään ei riitä niin kauan, kun verotus ei ole nolla, tai mieluummin olisi vielä käännetty verotus, että valtio rupeaisi maksamaan. Elikkä se näyttää ainakin hänen kirjoituksensa mukaan olevan muuta kuin se, mihinkä valiokunnan enemmistö on päätynyt, että tällä nyt sitten pulinat loppuvat ja enää kukaan ei väitä, että perintövero olisi ongelma sukupolvenvaihdosten osalta.

Tämä maksuajan pidentäminen on ollut niitä hallituksen esityksiä, joilla halutaan antaa ilman todellisia vaikutuksia signaaleja yrittäjyyden ja yritystoiminnan edellytysten parantamiseen, vähän samalla tavalla kuin tuo arvonlisäveron alarajan nostaminen ja huojennusrajan ylärajan nostaminenkin ovat. Olen kuullut, että tähän saattaa sisältyä myöskin perustuslaillisia ongelmia veronmaksajien keskinäisen kohtelun näkövinkkelistä. En tiedä, pitävätkö nämä paikkaansa, ehkä täällä on parempia perustuslakiasiantuntijoita tätä ulottuvuutta analysoimaan, mutta jatketaan siitä keskustelua. Joka tapauksessa on niin, että mehän esitimme ensimmäisessä käsittelyssä, että oltaisiin pidättäydytty edes siinä maltillisessa hallituksen alkuperäisessä esityksessä elikkä jatkettu tätä maksuaikaa, arvoisa puhemies, 2 vuodella 7 vuoteen eikä menty tähän ylimitoitettuun korottoman maksuajan 10 vuoteen venyttämiseen. Kun tämä nyt on kaatunut aikaisemmassa vaiheessa, niin tämän perusteella ehdotan, että tämä lakiehdotus hylätään.

Risto  Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Äsken hieman sekoilin, mutta viime päivät huomioon ottaen sitä tuntuu nyt olevan vähän liikkeellä tässä talossa. Mutta nyt on palattu takaisin tähän toiseen käsittelyyn, ja edustaja Uotila teki siinä esityksen, joka hänen olikin tarkoitus tehdä, ja kannatan sitä.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Olin aiemmin omassa puheenvuorossani sen verran epätarkka, että kehuin hallituksen esitystä. Hallituksen esitystäkin kelpaa kehua, on tärkeää, että tätä maksuaikaa esitettiin pidennettäväksi 5:stä 7 vuoteen, mutta haluan antaa erityiskiitoksen tietysti valtiovarainvaliokunnan verojaostolle, ja erityisesti siellä taitavaksi tunnetun puheenjohtajan Sampsa Katajan johdolla on tehty hyvää työtä ja edelleen pidennetty tätä maksuaikaa 10 vuoteen.

Mielestäni suomalainen perheyrittäjyys on keskeinen käyttövoima kansantaloudellemme, ja kun tuossa edellä kritisoitiin sitä, että perheyrittäjille ei mikään riittäisi, niin aivan samalla tavallahan voisi edustaja Uotilalle todeta, että tuntuu siltä, että vasemmalla laidalla vaaditaan, että sen veroasteen pitäisi olla 100 prosenttia. Kyllä tällainen maltillinen, talouden kasvua käytännöllisin keinoin edistävä politiikka, mitä tässä nyt hallitus ja valtiovarainvaliokunnan verojaosto pyrkivät tekemään, on paljon parempaa kuin lähteä ideologiseen peitsen vääntämiseen tässä asiassa. Elikkä oikein hyvää työtä verojaosto on tehnyt, ja voimme hyvillä mielin tämän hyväksyä.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei vasemmisto nyt tässä kyllä ihan 100:aa prosenttia ole vaatimassa. Mietinnössä aivan selvästi todetaan: "Todellinen, saajakohtainen efektiivinen vero oli vuonna 2013 maatilavarallisuuden luovutuksissa keskimäärin 1,1 ja muun yrityksen luovutuksissa keskimäärin 2,8 prosenttia luovutetun omaisuuden käyvästä arvosta." Kyllä tämä nyt aika kaukana 100 prosentista on.

Heikki  Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perheyritykset ovat nimenomaan kritisoineet sitä, että riittävän monet eivät pääse tämän huojennuksen piiriin. Huojennus sinänsä varmasti on toimiva, mutta nämä ehdot ovat liian tiukat, ja näitä tulee tulevaisuudessa edelleen kehittää siihen suuntaan, että suomalainen sinivalkoinen pääoma voi sillä tavalla kertyä, että sillä pystytään tekemään maahan investointeja, luomaan uusia työpaikkoja, koska vain työnteon kautta Suomi saadaan uuteen nousuun.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Joo, 10 vuoteen maksuajan jatkaminen on ihan paikallaan ja hyvä.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin, kun nyt kuuntelee tätä keskustelua ja kun tämä netissä välitetään laajemmallekin kuulijakunnalle, (Ben Zyskowicz: Onko siellä paljon?) — minä haluan vain todeta, edustaja Zyskowicz — tästä saa äkkiä sen käsityksen, että tämä hallitus tämän hallituskauden aikaan olisi tehnyt jaloja, hyviä tekoja perintö- ja lahjaverotuksen suunnalla. Muistutan mieleen, että te olette kiristäneet perintö- ja lahjaverotusta. Eikö niin, edustaja Zyskowicz? Lopputuloksena tältä vaalikaudelta jää yksiselitteisesti tämä pohjaan siitä, mikä jälkeen on jäänyt. Tarvittaessa voin kertoa yksityiskohdat, jotka ennen kaikkea siinä vieressä oleva edustaja Sasi tuntee erittäinkin tarkasti. (Ben Zyskowicz: Kyllä, Sasi tuntee kaikki asiat tosi hyvin!)

Arvoisa puhemies! Mitä vielä jatkoon tulee, ei tämä ole kaikin osin vielä kunnossa, ei perintö- ja lahjaveron kokonaan poistaminen ole perusteltua, mutta huojennustarpeita ja -kohteita siellä kuitenkin on. En käy enempää nyt niihin yksityiskohtiin, sanon vain yritysten osalta siitä, ketkä pääsevät huojennuksen piiriin, ketkä eivät. Myönnän, että 10 prosentin sääntö on aika vaikea silloin, kun sattuu olemaan 9 prosentin omistajuus. Mutta sitten jatkan heti siihen perään, että silloin kun on 0,1 prosentin omistajuus, ei sillä omistajuudella tosiasiassa enää olla aito omistaja. Aito henkilö, joka on tavallaan osa sitä yritystä, se ei ole enää. Silloin pitää tällaista omistajuutta kohdella vähän eri tavoin. Mutta muun muassa sellaisten omistajuuksien, jotka ovat tämmöistä muutaman prosentin luokkaa, kohdalta varmaan kannattaa ja on syytä katsoa joku kerta vielä uudelleen.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tärkeintä on se — on oikein pakko tässä edustaja Sasia kiittää siitä, että hän nosti ne oikeat asiat esille, mitä myöskin edustaja Uotila omassa puheenvuorossaan toi esille — että perintöverotus ei saa johtaa kohtuuttomuuteen. Meillä pitää olla mahdollisuus muutenkin kuin vain suoraviivaisiin helpotuksiin siltä osin, että meillä on kysymys perinnönsaajan kodista. Siinä tilanteessa perintövero ei saa aiheuttaa sellaista tilannetta, että henkilö ei kykene selviytymään perintöverosta.

Jos on huojennuksia mutta jos perijän oma tulotaso ei riitä tämän huojennuksenkaan jälkeen sen perintöveron maksamiseen, niin tätä kohtuullistamista pitää edelleen kehittää. On omakotitaloja, on asuntoja ja kiinteistöjä Helsingissä, joissa on leski tai kaikkein ikävimmässä tapauksessa lapset tämän perintöveron kohteena, ja siinä kohtaa meillä pitää järjestelmää erityisesti kehittää, että kukaan, joka perii oman kotinsa, ei joudu kotiaan myymään, vaan on mahdollisuus edelleen siinä asua ja sitä hoitaa. Periminen ei saa johtaa ahdinkoon.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Minä nyt en mene yksityiskohtiin, mutta minulla nyt on jonkin verran kokemusta tuosta asiasta. Tämä on semmoinen tulkinnallinen juttu monessa paikassa. Itse olen käynyt tämmöisen prosessin läpi, ja tuli semmoinen sievoinen summa siitä aikanaan, ja yrittäjänä joutuu sitten käyttöpääomista laittamaan sen rahan sinne verotukseen, joka on suunniteltu investointiin ja tämmöisiin. Se otetaan siitä pois, ja vielä joutuu menemään pankkiin, että saa sen firman pyörimään — rahaa, josta on jo maksettu kerran vero. Minä en ymmärrä tuommoista, että siihen ruvetaan sitten jotenkin kapuloita laittamaan rattaisiin, jos tähän luodaan helpotuksia. Siis tämähän tuo meille kakkua kaikille, sille vanhalle mökinmiinalle niin kuin työntekijälle ja kaikille, kun euro alkaa näillä alueilla pyörimään, mutta silloin kun se katkaistaan poikki se homma, niin siitä ei tule kellekään mitään, se todellinen veropohja vain kapenee siinä.

Elikkä minä nyt periaatteessa vastustan koko veroa. Se on ajalta sirppi ja vasara, ja se ei toimi tämmöisessä länsimaisessa yhteiskunnassa. Jos se todellisuudessa olisi siellä 1—3 prosentissa, sen kanssa pystyy elämään, ei sillä ole mitään merkitystä, mutta käytännössä, kun siihen tulee muita sidonnaisuuksia, harkintaverotusta ja niin edelleen... (Mauri Pekkarinen: Se on keskimäärin!) — Niin. — Jos se tuommoisissa puitteissa pysyy, niin ei siinä ongelmia ole, mutta sitten kun siellä on verottajalla ja kaikilla muilla kyntensä pelissä, niin se lopputulos on kaaos.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin todeta, että edustaja Pekkarinen on oikeassa siinä, että perintö- ja lahjaverotusta on kiristetty viimeisten vuosien aikana, mikä johtuu siitä, että on tarvittu lisää verotuloja. Niitä on etsitty niistä kohteista, joissa haitat olisivat kaikkein pienimpiä. Mutta kuten sanottu, nyt me näemme, että kiristys on ollut liian suuri eräissä tapauksissa, mikä on johtanut siihen, että syntyy tiettyä veropakolaisuutta.

Ja oikeastaan, kun tämä eduskunta aloitti, niin silloin korkein veroprosentti perintö- ja lahjaverotuksessa oli 13 prosenttia, ja nyt me näemme, että 20 on liian korkea. Täytyy sanoa, että semmoinen 13—15 prosenttia enimmäisveroprosenttina on ilmeisesti sellainen, joka tuottaa maksimaalisen tuoton, verotuottoja valtiolle. Jos siitä mennään selvästi ylitse, tuotto alkaa vähentyä. Jos mennään alle, tietysti kansalaiset kiittävät, mutta kun valtion verotuloja kuitenkin tarvitaan, niin siinä suhteessa voi sanoa, että silloin ehkä annetaan perusteetontakin verohuojennusta.

Edustaja Pekkarinen kiinnitti huomiota siihen, että meillä on tämä 10 prosentin raja. Valitettavasti johonkin se raja täytyy vetää, (Mauri Pekkarinen: Totta kai, joo!) koska tarkoitus on, että yrittäjiä nimenomaan suositaan, ei sitä, joka on passiivinen omistaja. Ja kyllä se 10 prosentin raja on aika lailla oikealla kohdalla siitä syystä, että jos on enemmän, niin silloin aidosti on sitoutunut siihen yritykseen. Tosin meillä on tilanteita, että on laajempi suku, jossa omistus on hajonnut, ja siellä ovat sitten erilaisissa tilanteissa nämä perinnönsaajat ja omistajat. Tässä suhteessa on mietitty vaikka kuinka pitkään, olisiko joitakin keinoja, joilla voitaisiin oikeudenmukaisuutta lisätä tässä suhteessa, mutta rajatilanteet ovat aina vaikeita, ja se oikeudenmukaisuuden lisääminen ei ole käytännössä helppoa.

Arvoisa puhemies! Tämän asian käsittelyn yhteydessä syntyi kysymys siitä, että onko se, että tuo verovelan maksamisen aika kasvatetaan 5:stä ensin 7:ään ja sitten 10 vuoteen, yhdensuuntainen perustuslain kanssa. Tältä osin täytyy sanoa, että oikeastaan tässä eräs henkilö nosti esille kysymyksen siitä, loukataanko yhdenvertaisuusperiaatetta. Haluan kyllä sanoa, että verotuksessa aina loukataan yhdenvertaisuutta, koska tarkoitus on, että verotusta käytetään yleisen yhteispolitiikan, myöskin sosiaalipolitiikan välineenä, sillä oikeastaan koko ajan positiivisesti diskriminoidaan ihmisiä. Ja se, että aletaan nostaa perustuslaista johtuvia rajoja sille, minkälaisia veropoliittisia ratkaisuja voidaan tehdä, on aidosti äärimmäisen ongelmallista.

Tässä tilanteessa voi sanoa, että on perusteltua, että meillä on huojennus sukupolvenvaihdostilanteita varten. Yhteiskunnan etu vaatii sitä. Jos verotus olisi täysimääräinen, se merkitsisi sitä, että useat yritykset, niiden omistajat, eivät kykenisi maksamaan perintöveroa, yritys joutuisi vaikeuksiin ja silloin loisimme työttömyyttä tähän maahan. Se, että työttömyyttä torjutaan, on validi peruste, hyvä peruste sille, että voidaan antaa verohuojennus.

Tämäntyyppinen asia oli käsittelyssä perustuslakivaliokunnassa vuonna 2008, jolloin hallitus esitti tuon verohuojennuksen lisäämistä 60:stä 80 prosenttiin. Perustuslakivaliokunta käsitteli tuota asiaa. Siinä nähtiin tiettyjä ongelmia, mutta asiasta koskaan ei annettu mietintöä. Voin sanoa, että mietintöluonnoksessakaan ei katsottu, että se esitys olisi ollut perustuslain vastainen, mutta siinä nähtiin ongelmia. Mutta ne ongelmat eivät liittyneet välttämättä huojennuksen määrään, vaan erityisesti siihen, mitä kaikkea katsotaan yritysvarallisuudeksi, eli tuon esityksen tarkkarajaisuuteen. Ja jos se on ihan selkeästi pelkästään tuotannollista omaisuutta, joka on välttämätöntä, jotta se on sillä yrityksellä ja yritys toimii, niin silloin huojennuksen kohdistaminen siihen ei ole ongelmallista. Mutta jos se laajenee käsittämään myöskin sijoitusvarallisuutta, näissä tilanteissa alkaa sitten syntyä ongelmia, että osa sijoittajista saa huojennuksen, osa ei saa huojennusta. Näissä tilanteissa pitäisi nimenomaan pitää huolta siitä, että se tarkoitus, mihinkä huojennus on osoitettu, käytännössä myöskin toteutuu.

Nythän puhemiesneuvoston puitteissa pyydettiin kolme asiantuntijalausuntoa siitä, onko tämä perustuslain vastainen, että tuo aika pidennetään 5:stä 10 vuoteen. Yksi asiantuntija, joka oli vero-oikeuden asiantuntija, näki siinä ongelmia. Kaksi asiantuntijaa, professori Viljanen ja professori Hidén, totesivat selkeästi, että tässä ei ole mitään perustuslaillisia ongelmia. Ehkä voi todeta, jos vielä luen tuosta professori Viljasen lausunnosta: "Yhteenvetona totean, että ehdotetulle yritysten sukupolvenvaihdostilannetta koskevalle maksuaikahuojennukselle on olemassa perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä, painavia elinkeinopoliittisia perusteita, eikä ehdotettu maksuajan pidennys myöskään aseta verovelvollisia keskenään kohtuuttomasti erilaiseen asemaan." Tämän lisäksi haluan todeta, että myöskin professori Hidén totesi, että "yhdenvertaisuusnormin tulkintaa koskevan käytännön valossa ei mielestäni ole todennäköistä, että perustuslakivaliokunta olisi katsonut, että juuri hallituksen nyt esittämä säännös tai sille valiokunnassa ehdotettu sisältö olisi ristiriidassa perustuslain yhdenvertaisuusnormin kanssa".

Täytyy sanoa, että kun meillä on olemassa oleva järjestelmä ja jos siinä maksuaikaa pidennetään 5:stä 10 vuoteen, on aika vaikea löytää mitään perustuslaillista ongelmaa siitä. Mutta sinänsä on ihan hyvä, että aina kun syntyy perusteltu epäilys, niin näissä tilanteissa asia lähetetään perustuslakivaliokuntaan lausunnon antamista varten, jolloin ei synny minkäänlaista ongelmaa siitä, että onko näitä ongelmia vai eikö niitä ole.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuultuani tämän edustaja Sasin, valiokunnan puheenjohtajan, puheenvuoron herää tietysti kysymys, että kun hän lopussa juuri korosti, että jos on pienikin epäilys siitä, että lakiehdotus ja sen toimeenpano sisältää perustuslaillisia ongelmia, niin se pitäisi lähettää perustuslakivaliokuntaan, ja tämä asiantuntijakuuleminen, joka on kirjallisesti nyt pyydetty kolmelta asiantuntijalta, on siis päätynyt 2—1-tilanteeseen, niin kun täällä hyvin monta sotkua on viime päivinä käyty läpi ja veivattu asioita edestakaisin, niin kyllä tämä nyt on yksi lisä siihen sotkuun ja jättää vähän sellaisen epämääräisen kuvan, että olikohan tämä nyt oikein tarkoituksenmukaista ja järkevää todella viedä tässä muodossa ja näillä menettelytavoilla ja tällä kuulemisella ja käsittelyllä tässä talossa läpi.

Kimmo  Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun näitä lausuntoja lukee, kaksi parasta valtiosääntöasiantuntijaa on sitä mieltä, että ongelmaa ei ole. Kolmas asiantuntija on vero-oikeuden asiantuntija, ja ne perustuslailliset perustelut eivät ole kauhean vakuuttavia siinä lausunnossa, eli lausuntojen laatu myöskin pitää ottaa huomioon, kun asiaa arvioidaan.

Tietysti aina, kun herää epäilys, on tarkoituksenmukaista, että asia selvitetään, ja ehkä kaikkein selkein esimerkki on se, että kun eläkeläisille laitettiin raippavero 45 000 euron tuloista ylöspäin, niin silloinkin asiasta verojaostossa ja valtiovarainvaliokunnassa keskusteltiin ja todettiin, että tässä ei ole mitään perustuslaillista ongelmaa. Asiasta konsultoitiin jonkin verran laajemminkin, olisiko tämä nyt tarkoituksenmukaista lähettää, mutta todettiin, että kun meidän mielestämme ei ollut mitään ongelmaa, asiaa ei lähetetty perustuslakivaliokuntaan.

No, nyt on tullut varsin paljon palautetta tästä raippaverosta. Tietysti tänä päivänä täytyy sanoa, että olisi ollut varmuuden vuoksi hyvä, että se olisi lähetetty aikanaan perustuslakivaliokuntaan siitä syystä, että sitten asiantuntijat olisivat tuoneet argumentit esille, argumentit olisivat julkisia ja kaikki näkisivät, millä perusteilla on päädytty — minun käsitykseni mukaan — siihen, että siinäkään veromuodossa ei ole perustuslaillista ongelmaa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, puhemies! Edustaja Sasin sinänsä looginen ja johdonmukainen perustelu on sillä tavalla mielenkiintoista, että kun muistelee eräitä muita tapahtumia täällä, muun muassa kuuluisia sote-perustuslakiongelmia, niin näistä ihmisten peruspalveluista ja niitten perustuslainmukaisuudesta suhteessa nyt sitten kunnalliseen itsehallintoon kyllä vaadittiin oikein topakasti perustuslakivaliokunnan lausuntoja ja jopa kävi niin, että palvelut eivät muodostuneetkaan ratkaiseviksi siinä kysymyksessä vaan kysymys kunnallisesta itsehallinnosta. Sitäkin katsantoa vasten siitä, mitä edustaja Uotila tässä äsken sanoi, tulee kyllä mieleen, että ehkä tämäkin nyt olisi ansainnut tämän erinomaisen perustuslakivaliokuntamme käsittelyn.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Olen tältä samalta paikalta monta kertaa arvostellut perustuslakivaliokunnan ja perustuslakiasiantuntijoiden tulkintalinjauksia, joita olen pitänyt liian tiukkoina. Jos ja kun hyvin tiukkoja tulkintalinjauksia otetaan ja tehdään, se tarkoittaa sitä, että me kavennamme kansan valitseman eduskunnan harkintavaltaa ja mahdollisuuksia säätää sellaisia lakeja, joita kansan valitseman eduskunnan enemmistö pitää järkevinä ja tarkoituksenmukaisina, ja annamme itse asiassa päätösvaltaamme muutamalle harvalukuiselle professorille, joita kukaan ei ole miksikään valtiosääntötuomioistuimeksi julkisen menettelyn kautta nimittänyt.

Kuten viime puheenvuoroista huomaamme, nyt on syntynyt keskustelua siitä, onko se Suomen perustuslain mukaista, kun tämä koroton maksuaika pidennetään 5 vuodesta 7 vuoteen, onko se Suomen perustuslain mukaista, että tämä aiottu 7 vuoden maksuaika valiokuntakäsittelyssä piteneekin 10 vuoteen. Mistä tällaiset kysymykset kumpuavat? Minusta on aivan käsittämätöntä, että kysymykset siitä, pidennetäänkö 5:stä 7 vuoteen tai 5:stä 10 vuoteen, muodostuvatkin joiksikin perustuslakiongelmiksi. Minusta tämä kysymyksenasettelu on hyvin outo.

Tähän kysymyksenasetteluun päästään, kun Suomen perustuslakiin käytännössä aina kuulunutta yhdenvertaisuussäädöstä lähdetään tulkitsemaan, sanoisiko nyt sitten, hyvin tiukasti tai, samaa tarkoittaen, hyvin laajasti. Voi olla, että minun perustuslakiajatteluni on kovin vanhentunutta, mutta kerron, että kun 70-luvulla istuin perustuslakivaliokunnassa, silloin yhdenvertaisuussäädös tulkittiin ennen kaikkea mielivallan kielloksi. Silloin arvostettu perustuslakiasiantuntija Jacob Söderman useasti korosti tätä näkökohtaa. Olen toki huomannut, että hän on myöhemmin tässä eläkkeensaajien veroasiassa ollut eri kannalla.

Silloin katsottiin, että totta kai lainsäätäjä säätäessään sosiaalipolitiikkaa, veropolitiikkaa, aluepolitiikkaa, elinkeinopolitiikkaa, melkein mitä politiikkaa tahansa, tekee erilaisia rajauksia, linjauksia, missä erilaiset kansalaiset erilaisissa tilanteissa ovat vähän erilaisissa asemissa, mutta että tämä on sitä lainsäätäjälle kuuluvaa harkintavaltaa, kunhan tämä erilaiseen tilanteeseen asettaminen ei tapahdu mielivaltaisesti. Pitää olla jokin sellainen yhteiskunnallinen perustelu, minkä vuoksi lainsäätäjä, kansan valitsema korkein lakia säätävä elin, haluaa tehdä tiettyjä rajauksia. Näitä on koko meidän lainsäädäntömme täynnä: 18-vuotias pääsee äänestämään, 17-vuotias ei. 17-vuotias ei saa lapsilisää, 16-vuotias saa, ja niin edelleen ja niin edelleen. Mitä meidän lainsäädäntömme on muuta kuin erilaisten rajojen asettamista?

Siis ainoa järkevä lähtökohta yhdenvertaisuussäädöksen tulkinnassa minun mielestäni on se, että perusteettomasti, mielivaltaisesti me emme voi asettaa kansalaisia erilaiseen asemaan, tehdä eroja sukupuolen, etnisen taustan, uskonnon ja poliittisen mielipiteen ja tällaisten asioiden pohjalta. Mutta totta kai me voimme tehdä ja me teemme jatkuvasti erilaisia rajaavia tekijöitä, joihin vaikuttavat tulot, joihin vaikuttaa asuinpaikka, joihin vaikuttaa ikä, joihin vaikuttavat erilaiset sinänsä luonnolliset erot, joista sitten näitä rajoja johdetaan.

Jos nyt ihan mainitsen veropolitiikan, niin meillä on esimerkiksi päätetty, että pääomatuloja verotetaan kevyemmin kuin ansiotuloja. Jos meillä on joku, joka tienaa 100 tonnia pääomatuloja, ja toinen, (Anna Kontula: Se on väärin! — Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä) joka paiskii todella rajusti töitä ja tienaa ansiotuloja 100 tonnia, niin nämä samat perustuslakihuolet voitaisiin mielestäni yhtä hyvin sitten esittää sen suhteen, miten sen yhdenvertaisuuden kannalta voi olla niin, että kun makaat sohvalla ja pääomat tuottavat, niin sinua verotetaan kevyemmin, mutta kun nouset sohvalta ja teet töitä ja saat ansiotuloja, niin sinua verotetaan ankarammin. Jos tämä yhdenvertaisuussäädös laajennetaan ja laajennetaan tai tiukennetaan ja tiukennetaan — tarkoitan nyt niillä samaa, vaikka se tuntuu terminologisesti vähän ristiriitaiselta — niin totta kai me voimme nämä yhdenvertaisuusepäilyt esittää yhtä hyvin tässä asiassa tai koko verotuksen progressiossa. Joku voi sanoa, että se, joka tienaa 30 tonnia vuodessa, maksaa vähemmän tuloveroa kuin se, joka tienaa 50 tonnia, ja se, joka tienaa 50 tonnia, maksaa vähemmän kuin se, joka tienaa 100 tonnia, ja joku voi sanoa, että no, tämähän on epäyhdenvertaista. Itse asiassa varmasti joku sanookin niin.

Minun mielestäni on ihan luonnollista, että politiikassa ja poliittisessa retoriikassa asiassa kuin asiassa sanotaan, että tämä ei ole yhdenvertaista kohtelua, tässä loukataan kansalaisten oikeuksia, tässä suositaan, tässä syrjitään. Mutta minun mielestäni siitä on aika matka siihen, että tästä, sanoisiko, normaalista poliittisesta retoriikasta ruvetaan sitten tekemään perustuslakitulkintoja.

Jos pysytään verotuksessa, mainitsin pääomatulot versus ansiotulot, (Puhemies koputtaa) mainitsin progression. Yhtä hyvin voi sanoa, kun meillä on tiettyjä vähennyksiä: Kun ihminen saa palkkaa, hän saa tehdä työtulovähennyksen. Kun ihminen saa saman tulon sosiaaliturvaa, hän ei saa tehdä työtulovähennystä, esimerkiksi, tai tässä nyt kyseessä olevassa perintö- ja lahjaverolaissa me huojennamme tiettyjen perintöjen kohdalla 60 prosenttia, riittää, että 40 prosenttia on verotusarvo. Tämä on mahdollista, ja sitten kun aikaa pidennetään 5:stä 7 vuoteen vai oliko se 7:stä 10 vuoteen, niin puhemiesneuvosto täällä pörrää asiantuntijalausuntojen kanssa ja miettii, onko tämä perustuslain mukaista. (Puhemies koputtaa)

Siis jos tällä tiellä jatketaan, ja kun minulta aika loppuu, (Puhemies: Loppui jo!) niin pitää sanoa, että jos näin tiukennetaan jatkuvasti, niin lakkautetaan koko eduskunta ja annetaan perustuslakivaliokunnan hoitaa hommat. Mutta sitten minä ajattelin, että ei, lakkautetaan myös perustuslakivaliokunta ja annetaan perustuslakivaliokunnan muutaman asiantuntijaprofessorin hoitaa hommat ja ehkä perustuslakivaliokunnan neuvos sitten heille sihteeriksi. Niillä mennään!

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt kahdesta ystävästäni, edustajista Sasi ja Zyskowicz, edustaja Sasi pikkaisen analyyttisemmin ja perusteellisemmin arvioi myös tätä perustuslaillista ulottuvuutta. Kysymys on siitä, kohdellaanko perittyjä omaisuuseriä, yritysomaisuutta, yhdenvertaisesti. Jos siihen vielä sisältyy tällaista osakepääomaa tai sellaista omaisuutta, jonka maksuaikaa toisessa tapauksessa ei pystytä venyttämään 10 vuoteen korottomasti, niin eihän se ole yhdenvertaista. Minusta on ihan oikein, että perustuslailliselta kannalta mietitään, asetetaanko veronmaksajat yhdenvertaiseen asemaan myöskin näiden maksuaikojen osalta. Joutuuko toinen — esimerkiksi se, joka saa yllättäen sen miljoona-asunnon Helsingin keskustasta — myymään sen sen takia, ettei pysty maksamaan perintöveroa, mutta toiselle, joka sukupolvenvaihdoksen kautta saa yrityksen, annetaan noin vain korottomasti 10 vuotta maksuaikaa?

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lisäisin tuohon, että perustuslakivaliokunta saisi kyllä tehdä myös arvion siitä, mikä on sen, joka riskillä kasvattaa esimerkiksi yritystä omalla pääomalla, arvo verotuksessa.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä lähdettiin tähän verokeskusteluun, niin sitä asiaa sietäisi myöskin harkita hieman, että miksi on niin, että kun ihminen on töissä, hänellä saattaa veroprosentti olla 6 prosenttia tai 8 prosenttia, jos palkka on 1 500 euroa kuukaudessa, mutta kun hän jää työttömäksi ja jos hän saa ansiosidonnaista, hän saa noin 60 prosenttia tästä tätä ansiosidonnaista, ja sen jälkeen verotus on 20 prosenttia. Siis 20 prosenttia. Tässä voitaisiin todellakin katsoa sitä, mikä on tasavertaista ja mikä ei ole tasa-vertaista.

Sinänsä tässä perintöverotusasiassahan se on kyllä aika lailla väärin, että pienet perinnöt ovat myöskin isoilla veroilla. Jos sattuu perimään isältään tai äidiltään yksiön tai kaksion tai jopa kolmion, niin sitä ei voida sitten ottaa käyttöön sen takia, kun ei ole rahaa maksaa sitä veroa. Kyllä näissä tapauksissa pitäisi sitten antaa lisää maksuaikaa. Tai tässä kohdassa tietysti rintaperillisethän saavat periä, mutta jos sitten vaimo perii tai veli perii, niin kyllä täytyy sen verran antaa sitä maksuaikaa, että verot pystytään maksamaan ja voidaan sitten saada (Puhemies koputtaa) se pieni perintö, mikä sieltä on tulossa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Siitä pitää olla kyllä edustaja Uotilan kanssa samaa mieltä, että edustaja Sasin puheenvuoro oli analyyttisempi kuin allekirjoittaneen puheenvuoro.

Mutta itse asiasta. Kuten sanoin, poliittisessa keskustelussa voidaan sanoa, että on väärin, on oikein, loukkaa, syrjii, on epäyhdenvertaista, on yhdenvertaista, mutta silloin kun perustuslakia ruvetaan tulkitsemaan niin tiukasti — puhemies, kello ei näy minulla — mitä...

...tässä keskustelussa nyt on ollut esillä, niin minä voin luetella välittömästi taas lisää ongelmia: miksi se on oikein, että lapsi maksaa perinnöstä pienempää veroprosenttia mutta hänen serkkunsa, periessään sen saman omaisuuden, maksaakin isompaa veroprosenttia, ja niin edelleen?

Siis minun pointtini on se, että koko verotus ja monet muut politiikan lohkot — sosiaalipolitiikka, monet muut — ovat täynnä rajankäyntiä, ja jos näitä yhdenvertaisuussäädöksiä tätä vauhtia lähdetään laajentamaan, niin ihan oikeasti suunnilleen jokainen sosiaalipolitiikkaa, veropolitiikkaa, aluepolitiikkaa, elinkeinopolitiikkaa koskeva laki joudutaan kierrättämään perustuslakivaliokunnan kautta.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että sukupolvenvaihdoksen verotukseen liittyviä maksuaikahuojennuksia tarkistetaan ja lisätään. Mutta täytyy tunnustaa se, että edustajan Uotilan ajatus sinänsä kirvoitti kieleni siltä näkökannalta, että nythän kuitenkin pääsääntöisesti tässä sukupolvenvaihdoksessa ajatellaan esimerkiksi maataloustoimintaa ja tätä maatalouselinkeinoa, joka on välttämätöntä suomalaisessa yhteiskunnassa, ja on välttämätöntä, että he jatkavat sitä tuotantoa. Mutta nyt, jos ruvetaan ajattelemaan ihan normaalisti perheen sisällä, sanotaan vaikka, että jos olen asuntosijoittaja ja minulla ei ole yritystä, niin kuin en minä siihen yritystä edes tarvitse, tai on yritys, ja sitten minä haluan siirtää sen sijoitustoiminnan, joka on elättänyt itseni, jälkeläisilleni, niin eihän se taas varmaan onnistu. En minä saa sinne mitään 60 prosentin huojennuksia siitä perintöverosta lapselleni ikään kuin siirrettyä, eikä hän saa sitä maksuaikaa, sitä 10:tä vuotta, mitä tässä nyt esitetään, korottomana.

Että siinä mielessä kyllähän tämä on hyvä pohtia tarkkaan, mihin se raja vedetään: (Puhemies koputtaa) mikä elinkeino on sitten sellaista, mikä ansaitsee tämän, ja mikä ei?

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ei ole lahjahevosen suuhun katsomista liittyen juuri tähän lahjaveroon ja perintöveroon. Olisin edustaja Pekkariselle vain sanonut, että tarkoitin juuri omalla puheenvuorollani niitä tilanteita, missä yrittäjäperhettä kohtaa se niin sanottu äkillinen perinnön tuleminen. Ja hyvin usein yritys, pieni yritys, on sitoutunut siihen tilanteeseen, että yritystoimintaan ollaan jouduttu kiinnittämään asunto eli kaikki se yrityksessä oleva omaisuus on kiinnitetty tavallaan tähän yritykseen. Eli hyvin usein näissä tilanteissa on myös se koti siinä, ja tässä kohtaa pitäisi pystyä näkemään se, että erotetaan nämä kaksi asiaa. Vaikka on yrityksestä kysymys, niin koti pidettäisiin kuitenkin siinä mielessä peruslähtökohtaisesti sellaisena perintönä, jonka perimisestä ei aiheudu harmia.