Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Herra puhemies! Varmasti monien edustajien mielestä tämän esityksen antamiseen liittyy sana "vihdoinkin", ja haluan myöskin ministeriön puolesta todeta, että niin vähän meilläkin on ajateltu. Tämä on osoittautunut varsin hankalaksi kokonaisuudeksi, jossa on tapahtunut uusia käänteitä matkan varrella ja jossa jo perustilanne, jota vähän myöhemmin kuvaan, on ollut ja on edelleenkin hyvin komplisoitu. Haluaisin tässä vaiheessa esittää myöskin valtiovarainvaliokunnan verojaostolle kiitokseni siitä, että syksyn mittaan on kyetty pitämään yhteyttä ja kaiken lisäksi myöskin yhteisestikin näkemään ne ongelmat, jotka aikataulullisesti tähän asiaan liittyvät.

Mistä kokonaisuudesta sitten kaiken kaikkiaan on kysymys, ja miksi se on näin hankala? Ensinnäkin, niin kuin hyvin tiedossa on, eri tuomioistuinprosesseja on käyty pitkin viime vuotta. Ensin on saatu EY-tuomioistuimen lausunto Suomen lainsäädännön yhteensoveltuvuudesta EY-oikeuden periaatteiden kanssa. Tämän jälkeen on hivenen odoteteltukin ja onneksi ripeästi saatu korkeimman hallinto-oikeuden päätös, jossa muun muassa tuon lausunnon sisältö sitten tuli suomalaista hallintoviranomaista sitovalla tavalla vahvistetuksi. Edelleen sitten aivan ennen joulua myöskin komissio antoi käsityksensä eräistä kysymyksistä, jotka eivät väistämättä liittyneet juuri tuohon oikeudenkäyntiprosessiin.

On esitetty kysymyksiä, miksi tällainen oikeudenkäyntiprosessi on odotettu, miksei ryhdytty toimenpiteisiin jo ennen sitä. Nyt täytyy huomata se seikka, että kaksi pääkysymystä olivat sekä EY-tuomioistuimessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa avoimina: Toinen liittyi autoverotuksen ja erityisesti käytettynä tuotujen autojen verotuksen tasoon, ja sen siis Suomi tai verottaja hävisi. Mutta toinen ja ehkä vieläkin laaja-alaisempi kysymys liittyi arvonlisäveron perimiseen näissä yhteyksissä. Tuon puolestaan vastaaja elikkä Suomen valtio/verottaja näissä prosesseissa voitti. Mutta sen seikan odottaminen oli kuitenkin välttämätöntä, koska jos olisi lähdetty ennakoimaan EY-tuomioistuimen käsitystä käytettyjen autojen osalta, olisi voitu päätyä siihen, jos arvonlisäveroratkaisu olisi sittemmin ollut toinen, että koko Suomen verojärjestelmä tässä suhteessa olisi muuttunut. Näin olisi päädytty muutoksen muutokseen. Arvonlisäverokysymyksen toisenlainen ratkaisu olisi nimittäin tiennyt sitä, että jokainen yksittäinen autonostaja olisikin arvonlisävelvollinen eikä, kuten nykyisin, maahantuoja. Se olisi ollut suuri rakenteellinen muutos.

Tietenkin sitten voidaan sanoa, että jos olisi reippaasti vain alennettu käytettynä tuotujen autojen verotusta, sillä olisi todennäköisesti vältetty kaikki miinat. Reipas alennus, sellainen varmuuden vuoksi -alennus, joka olisi ottanut nämä kaikki tekijät huomioon, olisi tarkoittanut tietysti heijastusvaikutuksia uusien autojen verotukseen ja sitä kautta koko autoverotuoton kyseenalaistumista, josta moni olisi varmaan kovin iloinenkin. Mutta saman tien on todettava, että jos autoveron tuottoa, lähes miljardia euroa, olisi tällä tavoin haluttu tietoisesti painaa lähemmäs nollaa kuin tuota miljardia, se olisi merkinnyt aikamoisia paineita valtion budjettitalouteen ja muihin veromuotoihin.

Viittasin myöskin siihen, että itse asiasisältö on aika komplisoitu. Tässä olisi tietysti aika helppo tehdä sellainen autoverosäännöstö, joka kohdistuisi maahan esimerkiksi tämän vuoden alusta tuleviin autoihin, tulevatpa ne sitten käytettyinä tai uusina. Mutta tätä lakia erityisesti ja EY-tuomioistuimen päätöksen jälkeen ei voida soveltaa vain tällaisiin tapauksiin, vaan sitä jouduttaisiin soveltamaan kaikkiin niihin käytettyihin autoihin, jotka nyt ovat ympäri maailmaa, jotka on otettu käyttöön ennen vuodenvaihdetta ja jotka jossain vaiheessa saatettaisiin tuoda Suomeen. Tätä peliä ei voinut tavallaan puhaltaa kertaheitolla poikki, vaan oli otettava huomioon se, että maailmalla on käytettyjä autoja, joihin tulisi sitten hakea soveltamisperusteeksi Suomen vanhaa lainsäädäntöjärjestelmää siltä ajalta, kun vastaava malli on Suomeen tuotu.

Kaiken kaikkiaan sitten lakiesitys itsessään on, niin kuin jo on arvosteluakin kuulunut, hyvin yksityiskohtainen, mutta juuri näitten erilaisten ulottuvuuksien huomioon ottamiseksi välttämättä päädytään suhteellisen yksityiskohtaisiin säännöksiin. Niinpä tästä eteenpäin joudutaan niin kauan kuin sellaisia käytettyjä autoja, jotka on otettu käyttöön ennen vuodenvaihdetta, on vielä maahan tuotavissa, siis käytettyinä, otettu käyttöön jossain muussa maassa, niin kauan joudutaan soveltamaan hivenen erilaisia periaatteita.

On myöskin kiinnitetty huomiota siihen, että tässä laissa ei ole yksityiskohtaisia perusteluja. Haluan tähän keskusteluun todeta, että kysymys ei hankkimamme oikeuskanslerin käsityksen mukaan ole mitenkään ennenkuulumattoman poikkeuksellisesta järjestelystä, ja kun otetaan huomioon, että näitä tuomioistuimien päätöksiä, erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätös, tuli vasta joulukuun puolella, ei yksityiskohtaisia perusteluja siltä osin ole ollut mahdollistakaan tehdä. Toisaalta yleisluontoiset perustelut, yleisperustelut, joilla moni laki menee sellaisenaan täällä läpi, ovat kyllä tässä suhteessa melko syvälle itse asiaan meneviä.

Menemättä nyt liikaa yksityiskohtiin haluaisin tässä ikään kuin keskustelun pohjaksi myöskin esittää näkökulmia muutamiin yleisesti esillä oleviin seikkoihin.

Ensinnäkin, järjestelmä muuttuu sillä tavoin, että kun tähän asti autovero on määritelty niin sanotun cif-hinnan perusteella, nyt siirrytään kuluttajahintapohjaiseen verotukseen. Näkyvin seuraus tästä tulee olemaan se, että tästä eteenpäin uusien autojen verosisältö on hyvin läpinäkyvä, selkeä ja kaiken lisäksi jokaisessa yksittäistapauksessa ennakolta arvattavissa. Cif-hintajärjestelmä taas rakentui täysin toiselle periaatteelle. Se ei tunnistanut paikallisia kustannuksia, maahantuonnin jälkeisiä kustannuksia, ja tällä selittyy myöskin se erikoisuus, joka mediassakin on ollut esillä, että jos sitten katsotaankin kuluttajahintoja ja verrataan eri automerkkejä, mahdollisesti eri aikana maahantuotuja samanlaisiakin automerkkejä ja saman laatuisia, niin verosisältö vaihtelee aika lailla. Se on joissakin merkeissä pysytellyt, siis lopullisesta kuluttajan maksamasta hinnasta uusista autoista puheen ollen, kirkkaasti yli 30 prosentissa, mutta joittenkin automerkkien kohdalla painunut selvästi alle 15 prosentin. Keskiarvoksi muodostuisi ilmeisesti noin 29 prosenttia.

Nyt kun siirrytään todella tähän kuluttajahintajärjestelmään, niin veroa alennetaan sillä tavoin, että keskiveroksi muodostuu 24—25 prosenttia — siinä välimaastossa, riippuu vähän siitä, minkälaista autoa sitten maahan alkaa tulla. Miksi veroprosentti ei ole täysin sama tässäkään esityksessä, johtuu siitä, että edelleenkin pidetään kiinni niin sanotun perusvähennyksen ajatuksesta, joka tarkoittaa sitä, että kaikkiin autoihin myönnetään sama euromääräinen perusvähennys verotusta tehtäessä, jolloinka tietysti suhteellisesti kokonaisveron määrä jää pienemmäksi, mitä pienemmästä autosta on kysymys tai mitä halvemmasta autosta on kysymys.

Tähän cif-hintakeskusteluun on sitten liittynyt keskustelu läpinäkyvyydestä ja tietojen julkisuudesta. Siinä on ollut eräs hyvin hankala yksityiskohta. Nimittäin Tulli, joka verotuksen toimittaa, on vuosien saatossa saanut huomattavan määrän maahantuontihinnastoaineistoa, joka kuitenkin on ollut liikesalaisuuden piirissä. Olemme tästäkin hankkineet juridisia lausuntoja, ja varsin arvostetun lausunnonantajan mukaan tällaisen liikesalaisuuden jälkikäteinen paljastaminen ei olisi kovin sopivaa, siis että jälkikäteen liikesalaisuutena luovutettuja tietoja saatettaisiinkin julkisiksi. — Hyvä!

Mutta toinen ongelma tulee silloin, kun siirrytään oikeaan verosisältöön ja jälleen Tulliin yksittäistapauksessa verotuksen toimittajana. EY-tuomioistuimen ratkaisusta nimittäin johtuu se, että kun tänne tuodaan jotakin vuosimallia oleva auto x, niin sen verotus ei saa nousta suuremmaksi kuin täällä Suomessa käyttöön otettuun samanlaiseen autoon juuri sillä hetkellä käytettynä arvioidaan verorasitusta vielä sisältyvän. Jotta tämä verorasituksen määrä voitaisiin selvittää, pitää katsoa, mitä sellaisesta autosta aikanaan, juuri siitä tuontierästä, on satuttu veroa maksamaan mainitsemani suuren haarukan sisällä. Tällöin päädytään tietysti hyvin yksityiskohtaiseen käsittelyyn, mutta juuri julkisuuden kannalta varsin kiusalliseen tilanteeseen: Jos pidettäisiin liikesalaisuudet kokonaan liikesalaisuuksina ja meillä olisi joku verovelvollinen, joka tulee Tullilta hakemaan veropäätöstä — kertoo varmuudella kyllä aavistelevansa tai jopa tietävänsä, että tällaisen auton verosisältö olikin silloin aikanaan jostain satunnaisesta syystä johtuen olennaisesti alempi kuin tuo 24—25 prosenttia, että tällainen parti nyt vain tuli maihin ja siinä verosisältöä jäi syystä tai toisesta kovin vähän — tällöin Tulli joutuisi sitten ilmoittamaan, että näyttäkää toteen väitteenne, jolloinka asianosainen sanoisi, että teillä on kassakaapissa selkänne takana se näyttö. Puolestaan Tulli sitten toteaisi, että se on liikesalaisuus, emme me sitä käytä.

Tämä olisi absurdi tilanne ja taas sitten vastoin, ainakin (Ed. Pekkarinen: Jännitystarina!) minun ymmärtääkseni ... — Kyllästyttääkö? (Ed. Pekkarinen: Ei, tämä on jännitystarina, tätä kuuntelee mielellään!) — Enpä tiennyt, että minustakin tulee vielä jännityskirjailija. (Eduskunnasta: Kertoja, ei kirjoittaja!) — Kertoja, joo. — Joka tapauksessa, jotta sitten tällainen nurinkurisuus voitaisiin välttää, tässä ehdotuksessa siirrytään tietyllä tavalla rajoitetun julkisuuden piiriin.

Elikkä kun on olemassa tällainen verovalittaja, jolla on asia vireillä, niissä tilanteissa Tulli joutuu käyttämään hallussaan olevaa, tosin liikesalaisuutena sille luovutettua tietoa. Saattaa olla, että eduskunnassa perustuslakivaliokunnassakin jouduttaisiin ehkä pohtimaan tätä asiaa. Näyttäisi kuitenkin, että menettely on laillinen, joskaan ei ehkä kaikkien mielestä täysin sopiva. Tietysti pidemmässä juoksussa, jos joku sitten keräilee niitä tietoja, joita valittajat saavat päätöksiensä ohessa, nuo cif-hinnat kyllä aukeavat vuosien mittaan, kunhan joka malli ja joka tuontierä on oikeudessa kokeiltu. Mutta rajoituksena tähän julkisuuteen tulee säilymään se, että jos vaan ennakoivasti halutaan tietoa, mitä jostakin autosta aikanaan on verosisältöä ollut, sellaista tietoa ei saa, koska siinä vaiheessa vielä tuo hakija ei ole asianosainen.

Kun tässä olen moneen kertaan todennut vähän huolettomastikin, mikä se verosisältö sitten kulloinkin sattui olemaan, ehkä on syytä kuitata sellainenkin ihmeellisyys. Minun tiedossani on vain se, että Tullihallitus on tehnyt tarkastuksia juuri havaittuaan, että cif-hinnat ja niitten perusteella määrätyt verot aika lailla poikkeavat lopullisesta ulosmyyntihinnasta eli kuluttajahinnasta. Noissa tarkastuksissa ei ole havaittu mitään moitittavaa, joten tällainen veron vaihtelu on päässyt sitten syntymään mahdollisesti satunnaisista syistä.

Sitten muutamia erityisiä kysymyksiä.

Tässä yhteydessä on puhuttu ympäristöverosta, ja kun kertaalleen olen tullut hivenen laajasti tulkituksi tässä kokonaisuudessa, haluan vielä sanoa, mitä mieltä hallitus on ympäristöveroista. Me tutkimme vain sen mahdollisuuden, voidaanko sellaisiin autoihin, jotka tuodaan käytettyinä maahan, ryhtyä soveltamaan erikseen, siis käytettynä maahan tuotavaan autoon, erillistä ympäristöveroa esimerkiksi, jos autosta puuttuu joitain sellaisia ominaisuuksia, jotka vähentäisivät sen päästöjä. Tällaista ympäristöveroa käytettyinä maahan tuotaviin autoihin kohdennettuna ei voida ottaa käyttöön. Se olisi epäilemättä EU-lainsäädännön puitteissa syrjivä. (Ed. Ala-Nissilä: Kuitunen oli vähän toista mieltä valiokunnassa!) — Niin, tämä on vero-osastolta tullut, minusta selkeä käsitys.

Mutta sen sijaan jos puhuttaisiin yleisestä ympäristöverosta, jonka kohteeksi silloin tulisivat myöskin ne autot, jotka on otettu Suomessa käyttöön ja jotka ovat täällä nyt käytettyinä, niihin tietysti voidaan kohdentaa ympäristöverotus, jos halutaan, mutta silloin se olisi kohdennettava myöskin olemassa olevaan autokantaan.

Tätä kautta päädytään sitten käyttömaksuihin, joista muun postin ohella on jo tullut runsaasti allekirjoittaneelle moitteita suunnasta ja toisesta. Kansalaiset ovat kokeneet, että on täysin väärin lähteä korottamaan vanhojen autojen käyttömaksua, tai sitten jotkut, että olisi pikaisesti alennettava uusien käyttömaksua ja rasitettava vanhempia autoja, jotka enemmän rasittavat ympäristöä.

Tässä on monta tekijää takana. Kun olen viitannut siihen, että seuraavaa hallitusta varten valmistellaan sellaista pitkän tähtäimen ohjelmaa, jossa mahdollisesti käyttömaksu olisi tällainen ympäristömaksu ja kehittyisi ehkä toiseen suuntaan kuin tällä hetkellä, jolloin siis uudet ovat kalliimpia kuin vanhat käyttömaksultaan, niin tässä tarvitaan varsin pitkä siirtymäaika. Siitä on kansainvälisiäkin esimerkkejä. Puhuttaisiin useista vuosista, varmasti viiden vuoden ohjelmasta, jolla pikkuhiljaa voitaisiin kääntää tätä suhdetta. Miksi näin hitaasti? Vain sen vuoksi, että ei ehkä koeta kovin oikeudenmukaisena, jos niihin käytettyihin autoihin, joista on aikanaan maksettu korkeampi autovero, kohdistettaisiin nyt korkeampi käyttömaksu, ja puolestaan sitten päinvastoin uusien kohdalla. Mutta ajan mittaan tämä on saatu oikaistua muun muassa Ruotsissa, mutta todella pitkällä siirtymäajalla.

Toinen yksityiskohta, joka on keskusteluttanut paljon, on se, että hyvä, kun siirrytään kuluttajahintapohjaiseen verotukseen, mutta mikä sitten on käytetyn auton oikea hinta Suomessa? Tässä on kysymys siis pyyntihinnasta, siitä keskustelusta, joka liittyy pyyntihintaan, myyntihintaan tai ostotarjoushintaan. Selostin äsken jo, miten oikea verosisältö joudutaan yksittäistapauksittain hakemaan. Mistä sitten haetaan oikea kokonaishinta, josta tiedetään kyllä sitten jatkossa, mikä se veroprosentti tulisi olemaan? Tämä on ymmärtääkseni puhdas näyttökysymys. Korkein hallinto-oikeus otti siihen kantaa ja totesi, että tällainen niin sanottu pyyntihinta ei ole oikea käypä hinta. Eikä varmasti olekaan, ellei pyyntihinnalla kauppoja tehdä; silloin pyyntihinta ei ole todellinen arvo.

Tätä varten tietysti on olemassa pohjatiedostoa, mutta se pohjatiedosto lähtee aika lailla pyyntihinnasta, ja ymmärtääkseni Tulli on menetellyt tähän asti niin, että on sitten näistä pyyntihinnoista otettu keskimääräinen alennus, joka todellisessa kaupassa tapahtuu, ja alennettu niitä kaikkia. Onko tuossa sitten arvio oikein tai väärin, sitä on hyvin vaikea sanoa. Totean kuitenkin, että on ollut myöskin kriittisiä mielipiteitä siinä suhteessa, onko korkeimman hallinto-oikeuden käyttämä hinta, joka oli tällaisen autojobbarin sisäänostohinta, myöskään ihan oikea käypä hinta, jolla kuluttaja auton saisi. Epäilemättä autojobbari panee siihen kyllä muutaman prosentin vielä päälle, kun edelleen sen myy.

Olen useilta edustajilta nyt kuullut, että seuraavassa vaiheessa moottoripyöräilijät ovat kokemassa, että heitä kohdellaan tässä nyt kaltoin, nimenomaan käytettyjen moottoripyörien tuojia. Nimenomaan käytetyissä moottoripyörissä on se ongelma, että kanta Suomessa on kovin ohut ja on vaikeata, sanokaamme, oikean hinnan löytäminen, saati oikean veroprosentin eli verosisällön siitä hinnasta, kun sekin saattaa vaihdella jälleen mallikohtaisesti ja maahantuontiajankohdankin puitteissa. Tuo kanta on niin ohut, että siitä on vaikea, liki mahdoton, tehdä mitään selvää hintatilastoa, ellei niitä tapauksia yksinkertaisesti ole aikaisemmin ollut. Tämän vuoksi tämä esitys on viritetty sillä tavalla, että se pohjautuu edelleen cif-perusteiseen hintaan, mutta se on kaikilta osin tarkistettu niin, että se täyttää EY-tuomioistuimen asettamat edellytykset.

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut vähän pitkä tarina, ja valittaen joudun toteamaan, että verojaosto varmasti joutuu vielä pidemmän tarinan eteen, kun tähän lakiehdotukseen perehtyy. Kaiken kaikkiaan toivoisi kuitenkin ymmärtämystä sille, että johtuen näistä prosesseista esityksen antaminen aikaisemmassa vaiheessa olisi ollut kyllä varsin riskitoimenpide, koska olisi hyvinkin saatettu päätyä paikkaaviin esityksiin ja aikaisemman esityksen nojalla tehtyjen ratkaisujen hyvin monimutkaisiin paikkausprosesseihin.

Matti Vanhanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten aika moneen kertaan tämän päivän aikana eri yhteyksissä on sanottu, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti arvosteli juuri tänään hallitusta siitä, että monet lakiesitykset valmistellaan kiireessä ja pakonkin edessä. Tästä tämä autoverolaki on malliesimerkki. Suomella on ollut vuosia EU-jäsenyyden aikana sopeuttaa autoverotuksensa ja käytettyjen autojen tuonnin kohtelu yleisen EU-käytännön mukaisesti tavaran vapaan liikkuvuuden perussääntöjä kunnioittavaksi. Tästähän tässä kyse on. Jokainen asiaa seurannut on tiennyt, että aikanaan Suomi joutuu oman järjestelmänsä muuttamaan. Aikaa valmistelulle olisi ollut. Nyt eduskunnalle on tuotu viime hetkellä ennen vaalikauden päättymistä tämä esitys, jossa ei ole näitä yksityiskohtaisia perusteluja. Sinällään ymmärrän tämän ajankohdan tammikuun, enkä sitä kritisoi, koska haluttiin odottaa EU-ratkaisut, mutta aikaa valmistelulle kyllä olisi ollut paljon enemmän.

Esityksen sisältöä on yleisesti luonnehdittu siten, että kuluttajan on vaikea sen perusteella tietää, miten hänen hankintaansa tullaan verottamaan. Esitys pitää edelleen sisällään oikeuden säilyttää maahan tuotujen autojen hinnat liikesalaisuuksina. Minusta kaikki tämä on vastoin yleisiä lainsäädännön ja verotuksen selkeys- ja avoimuusperiaatteita.

Äsken, jos oikein ymmärsin, ministeri totesi, että tämän lakiesityksen voimaanastumisen jälkeen jokaisen auton kohdalta pystytään etukäteen määrittämään sen verotus. Näin varmasti onkin. Tätä käytettynä tuodun auton verotusarvon määrittämistä ja siihen liittyvää yleisen kuluttajahinnan määrittämistä tehdään tässä lakiesityksessä 11 a—11 u §:llä, yli 20:lla erittäin pitkällä ja perusteellisella ja monimutkaisella pykälällä. Turhaan me EU-direktiiveja niiden yksityiskohtaisuudesta ja monimutkaisuudesta irvailemme. Jos onnistuu tämän kuluttajahinnan ensinnäkin itselleen selvittämään, sen jälkeen pitää 6 b §:n mukaisesti kertoa tämä kuluttajahinta verotusajankohtana kerrottuna kertoimella k, jonka arvo saadaan kaavasta k=0,85(p*H*c-V)/H. Jos nämä määritteet pystyy itselleen selvittämään, sen lisäksi pitää ottaa huomioon 6 b §:n 2 momentin viimeinen virke: "Lisäksi sovelletaan niitä muita perusteita, jotka olivat voimassa ajoneuvon valmistusajankohtana."

Vaikka lainsäädäntötyötä olen jo aika pitkään tässä talossa tehnyt, niin tämä laki on vaikeaa luettavaa lainsäädäntöön tottuneellekin, saati tavalliselle kansalaiselle. Tekee mieli sanoa, että kaikesta tästä näkee, että autoverotukseen puuttuminen on ollut hallitusrintamalle vastenmielistä. Siitä kertoo tämä aikataulu ja eräänlainen vasta pakon edessä toimiminen.

Kun itse yritin käynnistää noin kuusi vuotta sitten omalta osaltani julkista keskustelua autoverotuksen ongelmista ja esitin kokonaisremonttia, jossa myös käyttömaksut olisi arvioitu pitkillä siirtymäkausilla uudelleen, nousi silloin kulissien takana kovin vastustus autokaupan piiristä. Pelättiin keskustelusta mahdollisesti aiheutuvia markkinahäiriöitä, peloteltiin tehdashintojen kohoamisella ja varoitettiin käytettyjen autojen varastoarvojen alentumisesta. Kaikkiin näihin ongelmiin olisi kyetty parhaiten vastaamaan uskottavalla, pitkäaikaisella alennusohjelmalla, jossa olisi siirrytty matalampaan hankintaverojärjestelmään pitkän siirtymäkauden avulla.

Eräs eläkkeellä ollut maahantuoja otti tuolloin yhteyttä, otti kantaa tehdashintojen ongelmaan ja kehotti selvittämään, millä hinnalla tehtaat tuovat varaosia Suomeen verrattuna muihin maihin, ja hänen epäilynsä oli, että korkeammilla varaosien hinnoilla tehtaat kuittaavat autojen hintaan antamansa alennuksen. Minusta valtiovarainvaliokunnan kannattaa pyytää tähänkin liittyen selvityksiä.

Autoala on saanut elää koko unionissa ja myös erityisesti Suomessa omaa suojattua ja erityissäännöillä varjeltua elämäänsä, josta muut tavarakaupan alat saavat vain haaveilla. Suomen korkeahintajärjestelmä on johtanut siihen, että me kiusaamme itseämme Kreikan ohella EU:n vanhimmalla autokalustolla ja maksamme rahoitusyhtiöille suuret korot autoluotoista. Tämän sivutuotteena meille on muodostunut aika laaja työsuhdeautojen käytäntö.

Hallitus tekee nyt viime hetkellä — ja sanoisin: pakon edessä — oman esityksensä, jonka lasku valtiolle jää seuraavan eduskunnan huoleksi. Hallituksen esityksessä arvioidaan, että verotulojen menetykset ovat ehkä 150 miljoonaa euroa vuodessa. Seuraava hallitus on saamassakin Lipposen hallitukselta myötäjäislahjaksi pahasti alijäämäisen vuoden. En enää oikeastaan osaa laskea yhteen, paljonko budjetin alijäämä, tupon yhteydessä tehdyt viimeiset verokevennykset ja tämä autoverotus yhteensä alijäämää aiheuttavat. Kyseessä on joka tapauksessa eräs historiaan jäävä vaalibudjetti. Seuraavalle vaalikaudelle jäävätkin ennalta nähtyinä laskuina maksettavaksi sekä autoverotuksen keventäminen että edessä oleva alkoholiverotuksen alentaminen. Nämä molemmat erittäin suuret veromuutokset on ollut helppo ennakoida. Tästä huolimatta viimeiset kaksi hallitusta eivät ole panneet tikkua ristiin näiden ratkaisujen helpottamiseksi. Päinvastoin, lähes kaikki veronkevennysvara on käytetty vain tuloverotuksen keventämiseen ja vaikeimmat ratkaisut on tyhjän kukkaron kera heitetty seuraavan eduskunnan huoleksi.

Minusta vastuullista on todeta se, että osa autojen ja moottoripyörien hankintaverotuksen keventämisen veromenetyksistä voidaan periä takaisin käyttömaksujen korottamisella uusilta, halvemman autoveron autoilta. Korostan sitä, että autoverotusta ei pidä nähdä pelkästään nollasummapelinä, jossa yhteen veroon tehtävä kevennys on katettava täysin toisia veroja korottamalla. Kun kotitaloudet säästävät auton hankinnassa, jää kulutusvaraa muuhun käyttöön ja perheet säästävät myös lainojen korkokuluissa. Kaikki tämä kertyy toista kautta myös verotuloiksi.

Kun käyttömaksut otetaan aikanaan käsittelyyn, ei niitä voi kuitenkaan korottaa niiltä ajoneuvoilta, joista on jo maksettu täysi autovero. Minusta ministerin äskeinen selventävä puheenvuoro niistä tulkinnoista, joita hänen aikaisemmista julkisista puheenvuoroistaan oli esitetty, oli tässä suhteessa hyvä, sillä ainakin minulle oli jäänyt se käsitys lehdistöselvitysten perusteella, että ministeri Niinistö oli pohtinut sitä, että käyttömaksun korotus voisi painottua vanhempiin autoihin.

Kun nykyinen hallitus ei ole halunnut tehdä pitkäaikaista ohjelmaa liikenneverotuksen kehittämiseksi, pitää seuraavan hallituksen tehdä uskottava ja pitkäjänteinen suunnitelma liikenneverotuksen muuttamiseksi. Suunnitelman pitää ottaa huomioon Suomen pitkät etäisyydet ja vaikeat ilmasto-olosuhteet.

Lopuksi, arvoisa puhemies, nostan esille yhden sellaisen yksityiskohdan, jonka eräs autonharrastaja tänään lähetti, ja olkoon tämä vaan esimerkkinä niistä monista yksityiskohdista, joita valtiovarainvaliokunta joutuu läpi käymään. Tässä henkilö kertoo muuttavansa Ford Taunusta ja kertoo, että olennainen osa tätä rakentelua on niin sanottu korin vaihto. Siinä alkuperäisen itsekantavan korin tilalle vaihdetaan toinen kori, joka ulkonäöltään vastaa rakenteluesikuvaa AC Copraa. Muuten auton tekniikka pysyy alkuperäisenä. Hänen huolensa liittyy tähän 3 §:ään, jossa hallitus esittää, että siihen tulee lisäys: "Jos itsekantavalla korilla varustettu ajoneuvon kori vaihdetaan, ajoneuvo verotetaan kuitenkin aina uudelleen riippumatta siitä, onko osien vaihtoprosentti yli tai alle 50 prosenttia." Toteutuessaan kyseinen lauseke, näin henkilö kirjoittaa, tekisi kerralla tyhjiksi kaikki hänen ponnistelunsa tavoitteensa eteen.

Tämä olkoon yksi esimerkki vain siitä, minkälaisia seurauksia tästä verosta aiheutuu. Toivon, että valtiovarainvaliokunta paneutuu erityisesti myös autoja harrastuksenaan rakentelevien harrastajien näkökulmaan. Heillä on omia perusteltuja tavoitteitaan, joita eduskunta on tähän mennessä melko hyvin ymmärtänyt. Aikaisemmat yritykset tähän korinvaihtoon liittyen eivät ole eduskuntaa läpäisseet.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Haluaisin puuttua muutamaan äskeisessä puheenvuorossa esitettyyn väitteeseen tai arvostelmaan.

Ensinnäkään me emme arvioi, että veromenetykset ovat 150 miljoonaa euroa. Laskennallinen osuus, kun veroa alennetaan kuudenneksella, olisi kyllä 150 miljoonaa euroa, mutta niin kuin tänään on kuultu, autokaupan piiristä on arvioitu, että autokauppa tulee vilkastumaan huomattavasti, jolloinka näyttäisi autokaupan arvion mukaan, että jopa ylitetään se talousarviossa oleva autoveron tuottoennuste, ja saattaa olla, että tämä on pidempiaikainenkin ilmiö. Totta kai, kun autot halpenevat, ne ovat kysytympiä.

Sitten arvostelitte sitä, että hallitus ei ole aikaisemmin muuttanut tätä verotusta tai alkoholiverotusta. Joudun kuitenkin viittaamaan siihen, että arvonlisäkohteen osalta me olisimme joka tapauksessa olleet tuomioistuimen käsittelyssä, ja sitäpä ei kyllä etukäteen olisi kukaan voinut auktoritatiivisesti sanoa, miten siinä käy.

Mitä tulee alkoholiveroon erityisesti ja miksei autoveronkin (Puhemies koputtaa) aikaisemman tason alentamiseen, te moititte ansiotuloverotuksen alentamista. Tämä on tietysti arvostuskysymys. Hallitus on arvostanut sitä, että työtä verotettaisiin vähän vähemmin, odottanut siitä myöskin myönteisiä työllisyysvaikutuksia ja joka tapauksessa arvostanut sitä enemmän kuin sitä, että alkoholia ja autoja saisi halvemmalla mutta vähemmän palkasta rahaa käteen. Tämä on puhdas arvotuskysymys.

Matti Vanhanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme ministerin kanssa samaa mieltä siitä, että autoverotuksen keventämistä ei pidä nähdä sellaisena nollasummapelinä, jossa menetykset ovat näin laskennallisia. Siinä vaikuttaa sekä autokaupan lukumäärä että myös se, että auton hankinnassa säästetty raha kiertää muutakin kautta kyllä myös verotuksen piiriin.

Oikeastaan tämän välillisen verotuksen kehittämistä koskeva kritiikkini liittyy siihen, että seuraavalle eduskunnalle on aika lailla ilman mitään valmistelua jätetty sekä tämän autoverotuksen jatko että alkoholiverotus, joista etukäteen vuosia on nähty, kuinka iso aukko niistä on veropohjaan syntymässä. Kritiikkini liittyy vain siihen, että tähän ollaan menossa ilman minkäänlaista valmistautumista ja seuraavan eduskunnan kädet ovat erittäin sidotut.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa puhemies! Olen tänään keskustellut yhteensä tunnin asianajaja Petteri Snellin ja Antti Siilinin kanssa. Lähempi esittely taitaa tälle eduskunnalle olla ihan turhaa. Jokainen tietää, että heidän ansiostaan asiat on viety siihen pisteeseen, jossa ne tänään ovat. EU-tuomioistuimelta on tullut langettava tuomio meidän autoverokäytännöllemme, ja me seisomme nyt tällaisen uuden autoveroesityksen edessä.

Merkittävää on, että asiaan erikoistunut asianajaja Petteri Snell totesi minulle, että hän on kaksi ja puoli viikkoa yrittänyt tutustua tähän lakiin ja tulkita sitä ja hän ei ymmärrä siitä mitään. Siinä ei ole mitään järkeä, johdonmukaisuutta, uskottavuutta. Hän on myöskin näyttänyt tätä lakia asianajajakollegoilleen, ja hän sanoi, että sama on tulos. He eivät yksinkertaisesti pysty tätä sillä tavalla tulkitsemaan, millä tavalla lakia pitäisi voida tulkita.

Ei ole kadehdittava täällä ministeri Niinistön asema tällaisessa tilanteessa. Selkeästi hän liikkuu alueella, jota ei tunne ollenkaan, ja on vaikea selitellä, kun yksinkertaiset asiat todella halutaan tehdä niin monimutkaisiksi, että vain lainvalmistelija sen ymmärtää. On se kumma, että autoveroasia ja tämä ajoneuvovero on niin vaikea ratkaista sellaiseen johdonmukaiseen, selkeään, yksinkertaiseen muotoon kuin se useimmissa maissa itse asiassa on.

Täällä on tullut esille ministeri Niinistön taholta käsitteitä ja väittämiä, kuin että oikean hinnan löytäminen on vaikeaa, tämä tuli esille moottoripyörästä puhuttaessa. On se kumma, että auto- ja moottoripyöräkauppa kuitenkin aina löytää sen oikean hinnan eikä käytettyjen hinnoissa kovin suuria eroja ole. On alueellisia eroja, mikä muuten tässä autoverolaissa ja kun puhutaan kuluttajahintapohjasta, ei ole ollenkaan huono juttu.

Liikesalaisuus: On se kumma, että autoalalla on vielä liikesalaisuuksia, kun minäkin ihan yksinkertainen jäppinen olen pystynyt selvittämään helpostikin ne niin sanotut liikesalaisuudet eikä niitä pidetä tuolla markkinoilla ollenkaan liikesalaisuuksina. Niitä voidaan tänne tuoda ja selitellä, että nämä ovat liikesalaisuuksia, niitä ei voi kenellekään paljastaa. Se on höpöhöpöpuhetta.

Kuluttajahintapohjaan palaan vähän myöhemmin, on se käsittämätön käsite sekin.

Keskimääräinen alennus, mikä on autokaupassa keskimääräinen alennus? Eihän sellaista ole olemassa. Se vaihtelee päivästä toiseen ja riippuu myyjän taloudellisesta tilanteesta ja monesta muusta tilanteesta. Ei sellaista ole kuin keskimääräinen alennus, jos ei haluta väkisin sellaista käsitettä muodostaa, joka antaa sitten vuorostaan tilaa täydelliselle mielivallalle tulkinnoissa.

Ministeri Niinistö puhuu täällä cif-hinnasta. Kuinkahan moni ymmärtää, mikä on cif-hinta: cost, insurance, freight. Eihän sellaista lähtökohtaa autokaupassa ole olemassa. Miten voidaan selvittää varsinkin käytettynä ulkomailta tuodun auton cost, insurance, freight? Voin olla väärässä, mutta en ymmärrä, onko vakuutuksilla ylipäätänsä mitään hintaa muodostavaa tekijää. Minä en siis ymmärrä, että pelataan tällaisella käsitteellä, jolla ei ole mitään merkitystä, joka on keinotekoinen ja hämäävä. Tietysti luotetaan siihen, että heitetään cif-hinta ihmisten silmille ja niillä ei ole rohkeutta riittävästi sanoa, että en minä ymmärrä tuosta mitään, mikä se sellainen cost, insurance, freight on. Yhtä hyvin voidaan täällä alkaa puhua lifo- ja lafo-menetelmistä.

Nyt sitten on pakko palata siihen autoverolakiin, joka meillä tällä hetkellä on voimassa, joka eduskunnan voimin säädettiin 18.12.1998 kaikkien budjettiäänestysten jälkeen kello 20.10 perjantai-iltana, jonka jälkeen seurasi pitkä joulu- ja uudenvuodenvapaa. Täällä oli 102 kansanedustajaa enää paikalla silloin ratkaisemassa asioita. Tämä uusi esitys noudattaa ihan samaa vanhaa mallia. Jätetään eduskunnalle tahallisesti aivan vähän aikaa käsitellä, toivotaan, että menee hosumalla läpi, minkä jälkeen sitten annetaan itse asiassa valtiovarainministeriölle ja Tullille vapaat kädet tulkita niitä aukkoja, joita jää. Näitä aukkoja jäi silloin vuonna 1998 useita. Kaksi aukkoa selvisi silloin, kun asiaa käsiteltiin, ja ne tulivat eduskunnan hyväksymiksi yksimielisesti kahtena lausumana.

Toinen koski sitä, että kun autovero alenee auton iän mukana ja muistaakseni on noin 8 prosenttia autoveroa jäljellä, kun auto on 24 vuotta ja 11 kuukautta vanha, niin yön yli vanhennuttuaan, 25-vuotiaana, autoa käsiteltiin niin sanottuna museoautona ja vero pomppasi 8:sta 30 prosenttiin. Silloin lausumalla eduskunta edellytti, että hallitus välittömästi ryhtyy toimenpiteisiin museoautojen verokohtelun saattamiseksi samaan linjaan yleisen autoveron kanssa.

Olen kysynyt parilla kirjallisella kyselyllä ja olen kyselytunnilla kaksi kertaa esittänyt kysymyksen, mitä tarkoittaa, kun eduskunta edellyttää, että hallitus "välittömästi". Neljä vuotta on mennyt, mitään ei ole tapahtunut. On täällä ministeri Siimeksen suulla ilmoitettu nauraen, että no, kyllä se sitten varmaan korjataan ja tulee käsittelyyn, kun uusi autovero tulee käsittelyyn.

Toinen koski verotuksen lähtöhintaa. Sitä ei ollut millään tavalla määritelty, ja jollen nyt väärin muista, niin juuri lausumalla eduskunta edellytti, että välittömästi myöskin määritellään, mikä se lähtöhinta verotukselle on. Sitä ei ole kuulunut tähän päivään asti. En tiedä, mistä tällainen cif-hintakäsitys sitten on todella keksitty.

Joka tapauksessa tiedettiin jo 18.12.1998, että silloin säädetty autoverolaki oli täysin ristiriidassa EU:n perusperiaatteiden kanssa koskien tavaran vapaata liikkuvuutta, verotuksen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, myöskin Kreikan autoverolain kanssa, joka oli saanut viimeisen tuomion pari vuotta aikaisemmin. Tällä en tarkoita sitä, mihin ministeri Niinistö kyselytunnilla tämän käänsi, että eihän EU kumonnut lineaarista arvonalennusta. En minä silloin kyselytunnilla tarkoittanutkaan sitä, vaan Kreikan autoveron yleisiä muita määräyksiä, jotka tuomittiin kaksi vuotta ennen kuin Suomessa pantiin voimaan sama kopio, tuomittiin ala-arvoisiksi ja hylättäviksi.

Nyt palaan tähän EU:n tuomioistuimen langettavaan tuomioon. Tämän jälkeen Tulli on edelleen vedättänyt suomalaisia kuluttajia mielivaltaisilla lähtöhinta-arvioilla ja jättämällä muun muassa inva-autot, muuttoautot, harrastaja-autot ja museoautot EU-tuomiota edeltävän verotusmenettelyn kohteeksi. Jos se ei ole syrjintää, mikä sitten on? Tällä on aiheutettu aivan tietoisesti valtava valitusruuhka, joka tulee uudelleen Tullin käsiteltäväksi. Tällä hetkellä se on tiettävästi johtanut yli 7 000 autoverovalitukseen ja korjausvaatimukseen. Tämä luku kasvaa joka päivä. Tulli on tällä tavalla teettänyt tietoisesti itselleen kolmen vuoden lisätyöt.

Nyt autoverolakiesityksessä on kuitenkin aukkoja vielä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, enemmän kuin mitä eduskunta voi kasvojaan menettämättä hyväksyä. Tullin tietoisen tavan tulkita autoverotuksen periaatteita väärin kuluttajien haitaksi pitäisi johtaa mielestäni Tullin koko johdon erottamiseen. Näin tapahtuisi varmasti joka ikisessä liikeyrityksessä. Nyt eduskunnalle jätetty esitys uudeksi ajanmukaiseksi, korjatuksi autoverolaiksi on vielä monin verroin kelvottomampi esitys kuin mikään aikaisempi. Itse asiassa siinä on kyllin perusteita epäillä tekijän tarkoitusperiä. Tuntuu, että tässä on nyt henkilökohtainen yritys kostaa EU:n tuomioistuimen langettama tuomio ja epäluottamuslause tälle edeltävälle autoverolle. Luettelen vain muutamia täydellisiä mokia tässä uudessa autoverolakiesityksessä.

Ensimmäiseksi tulen verotuksen lähtökohdaksi valittuun kuluttajahintapohjaan, vähittäiskaupan kuluttajahintapohjaan. Eihän sellaista yksiselitteistä pohjaa ole olemassa, mikäli ei haluta ottaa jotain täysin mielivaltaisesti tulkittavaa lähtöhintaa. Jo Helsingin ja Rovaniemen hintatasot ovat aivan erilaisia, Helsingin ja Seinäjoen hintatasot ovat aivan erilaisia. Auto Helsingissä ja yhtä paljon ajettu auto Hämeenlinnassa ovat jo ihan erikuntoiset Helsingin tiesuolauksesta johtuen. On ihan käsittämätöntä tuoda tällainen kuluttajahintapohja. Millä tavalla siinä huomioidaan, onko autoa ajettu 100 000 vai 10 000 kilometriä, onko se vuoden vai viisi vuotta vanha, mitä varusteita siinä autossa on, mikä on varustetaso, mikä on ruostumisen taso, onko kolaroitu vai ei? Tämä on niin käsittämätön, mutta käsitettävä vain sillä tavalla, että halutaan alusta saakka johtaa täydellisesti harhaan koko kuluttajakunta tässä asiassa.

Vähittäiskaupassa hinta riippuu olennaisesti ajetuista kilometreistä, varusteista, iästä, kaikesta tällaisesta. Tässä kohdassa esityksen tekijä, näin tulkitsen, tavoittelee täydellistä mielivaltaa verottajalle. Tämä esitys yksin jo kumoaa laista sen läpinäkyvyyden vaatimuksen, jota viimeksi korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Hallberg ja oikeuskansleri Nikula häntä ennen ovat vaatineet, ja käsitykseni mukaan myöskin perustuslaki vaatii, että tavallinen sukankuluttaja tuolla kadulla osaa lukea ja ymmärtää lakia ja osaa tulkita sitä lakia.

Puhemies! Tässä minusta lakiesityksen tekijä pitää kyllä koruttomasti sanottuna koko eduskuntaa vähän idioottina. Pykäläkohtaiset perustelut puuttuvat, ja vaikka ministeri sanoi, että ei tämä ole ennenkuulumatonta, niin on se siivotonta joka tapauksessa. Kiireeseen vedotaan, kun tämä on tiedetty ja voitu odottaa EU:n tuomioistuimen päätöstä, on tiedetty pitkään, mitä se tulee sisältämään, on ollut aikaa valmistaa ja valmistautua ja tiedän, että näitä ehdotuksia on kierrellyt jo viime keväänä, joten kyllä on turha kiireeseen vedoten sanoa, että ei saatu aikaan pykäläkohtaisia perusteluja.

Tässä autoverolakiesityksessä on kaiken lisäksi muita puutteita, joita lupasin kertoa.

Ensinnäkin auton katsotaan olevan käytetty vasta kuuden kuukauden jälkeen, näin olen ymmärtänyt, tulkinnut. Totean vielä sen, että ei tässä nyt ilmeisesti tulkinnoissa kukaan voi olla ihan varma. Kuitenkin käsitykseni mukaan on nimenomaan kielletty KHO:n ja myös EU:n tuomioistuinten mukaan, että auton pitäisi olla kuusi kuukautta vanha, ennen kuin sitä voidaan pitää käytettynä.

Pakettiautojen ja moottoripyörien kohtelu on täysin eriarvoista, itse asiassa jätetään auki. Tässä on ihmeellistä se, että bensapakettiautosta maksetaan enemmän tänä päivänä autoveroa kuin henkilöautosta. Henkilöautosta saadaan katalysaattorivähennys. Pakettiautosta joutuu maksamaan henkilöautoveron eikä saa katalysaattorivähennystä millään tavalla. Tämä on johtanut siihen, että meillä ei ole lainkaan Suomessa näitä pieniä, vähän kuluttavia citypakettiautoja, jotka liikkuvat ketterästi tuolla kaupunkirakenteessa, vaan meillä kukkakauppiaan kannattaa hankkia yli 3,5 tonnia painava kuorma-autopakettiauto, paljon kuluttava dieselvehje, ja kuljettaa sillä yhtä kukkapuskaa tuolla keskikaupungilla. On tämä niin älytöntä, puhumattakaan vielä tästä maailmalla, anteeksi kuulija, yleisesti tunnetusta Kuitusen kuutiosta, joka eroaa kaikista standardikuutioista ja jolla mitataan lavatilaa ja rangaistaan autoverolla niin, että tehdään tämä pienen, ketterän pakettiauton käyttö mahdottomaksi Suomessa.

Nyt sitten inva-autot puuttuvat, museoautot puuttuvat, harrasteautot ovat poissa tästä.

Mutta yksi harrasteauto on tämän mukaan kuitenkin verovapaa kokonaan, nimittäin matkailuauto, yli 1 875 kiloa. Kyllä kai niitä rakennetaan tuolla kotona ja pajoissa. Se on harrasteauto jos mikä, siinä missä junioreilla on harrasteautoja, joita he rakentavat. Mutta tämä on verovapaa yhtäkkiä. Eihän tässä ole mitään johdonmukaisuuttakaan.

Huonokuntoisen tai kolaroidun auton hintaa ei määritellä todellisen arvon mukaan, sillä suurimmat mahdolliset arvonalennusprosentit ovat hyvin rajalliset.

Edelleen pyyntihinnoista vähennettävä 4 prosenttia plus 300 euron alennus ei vastaa ainakaan menneiden vuosien todellisuutta, joka on ollut lähempänä 10:tä prosenttia.

Uudessa autoverolaissa ei oteta kantaa muuttoautoja syrjivään kohtaloon. Tästähän varmaan kaikille kansanedustajille on tullut sellainen 40 kilobittiä pitkä selvitys, pelkästään muuttoautojen syrjinnästä tällä hetkellä meillä.

Uudessa autoverolaissa edelleen ei voida ottaa leasingautoa toisesta EU-maasta ilman, että maksuun tulisi autoveroa, mikä on EU-lakien vastaista.

Itsekantavalla korilla, niin kuin tässä kerrottiin, varustetusta autosta joutuu maksamaan uudestaan kaikki verot, jos siihen tehdään korinvaihto. Tämä on täysin eduskunnan yksimielisesti hyväksymän uuden ajoneuvolain periaatteen vastainen ratkaisu. Tästä varmaan ed. Erkki Kanerva tulee puhumaan, minä en tähän syvenny sen enempää. Tiedän, että tästä asiasta tulee tarkempi selvitys.

Pahimmasta päästä uudessa laissa on sen laillistama arvaamattomuus eli veron määrän ennakoinnin mahdottomuus. Täällä vaaditaan läpinäkyvyyttä. Autoverotuksen pitäisi olla sellaista, että menen minä Viroon tai Tanskaan tai Norjaan tai Saksaan ostamaan käytettyä autoa, niin voin heti hinnasta tietää, mitä se tulee Suomessa maksamaan. Tämähän, kun ei asiaan erikoistunut juristikaan pääse selville, mitä tällä tarkoitetaan, ei ole tästä maailmasta.

Suomi on jo saanut huomautuksen EU:lta autoveromme takia, ja silti valtion virkamiehet yrittävät saada läpi autoveroa, joka on jo valmiiksi laiton, täynnä epäkohtia, niin vaikeasti tulkittavissa, että kuten sanoin, tavallisella matti meikäläisellä ei ole mitään mahdollisuuksia ymmärtää sitä.

Edelleen joudun toteamaan, että ympäristöohjaus, josta ministeri täällä puhui, puuttuu. On se kumma, että useimmissa EU-maissa sellainen on saatu aikaan. Se on tarkoituksenmukainen tänä päivänä, se liittyy energiansäästöön, ja on tarkoituksenmukaista saada sellainen autoverotus, joka ohjaa autokannan uudistumiseen, joka ohjaa ottamaan huomioon ympäristön ja valitsemaan mahdollisimman vähän kuluttavan auton. Yleensä, kun Suomessa keskimäärin 1,3 ihmistä kulkee autossa, jokainen perhe voi ratkaista kuljetuspulmansa yhtä sujuvasti numeroa pienemmällä autolla, semminkin kun tänään on ehdottomasti todistettu vääräksi se vanha käsitys, että mitä isompi auto, sitä turvallisempi. Tänä päivänä pienet, keskikokoiset autot ovat hyvin turvallisia, erittäin turvallisia ja erittäin hyvin selviytyvät kovista kolarikokeista. Ei ole mitään syytä enää väheksyä pieniä ja keskisuuria autoja.

Arvoisa puhemies! Tätä lakiesitystä ei pidä nyt survoa läpi täällä eduskunnassa vanhan periaatteen mukaan, että esitys annetaan niin myöhään, että hosumalla joudutaan hyväksymään ja sen jälkeen paikkaamaan aukkoja. Me olemme vanhan lain kahden lausuman kohdalla nähneet, että aukkoja ei paikata, vaan jää valtiovarainministeriön ja Tullin yksinoikeudeksi tulkita lakia mielivaltaisesti. Näin ei voi olla.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Olen valtiovarainministeri Niinistön kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että autoveron alennusta ei pidä siirtää palkan tai eläkkeen verotukseen. Sen vuoksi nämä autoveroratkaisut pitää tehdä maltillisesti.

Mutta nyt esillä olevan lakiesityksen taustasta muutama omakohtainen havainto:

Kesäkuussa 99 julkistettiin Etelä-Suomen hallinto-oikeuden päätös, oliko se nyt juuri tämä ed. Bremerin tarkoittama Siilinin tapaus vai joku muu. Siinä päätöksessä todettiin, että meille käytettynä tuodun auton verotuskäytäntö, autoverolain tulkinta niissä tapauksissa, on ristiriidassa vapaakaupan kanssa. Itse asiassa Etelä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos ja perustelut olivat jokseenkin samat kuin sittemmin EY-tuomioistuimen lausunnon ja myöhään syksyllä tulleen korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen.

Soitin yksityisen kansalaisen intresseissä kesäkuussa Tullin asianvalvojalle ja kysyin, mitä hän aikoo tehdä tämän päätöksen suhteen. Hän sanoi, että hänellä on viikko aikaa miettiä. Kysyin sitten, saanko soittaa viikon päästä. Hän sanoi, että kaikin mokomin. Hän sanoi, että hän valitti siitä päätöksestä, ja perusteli ja pyysi ymmärtämään ratkaisunsa sillä, että olisi jouduttu jälkiverottamaan noin 800 autoa, tekemään uusi päätös noin 800 autosta. Nyt niitä on lehtitietojen mukaan 7 000, saattaa olla enemmänkin.

On totta se, mitä valtiovarainministeri on tässä yhteydessä ja joulukuun viimeisellä kyselytunnilla tuonut esille, että tähän samaan ongelmavyyhteen kytkeytyy arvonlisäveron perusteen määritteleminen, mistä summasta lasketaan arvonlisävero. Mutta olisi myöskin voitu menetellä niin, että varsinaisen autoveron suhteen olisi noudatettu Etelä-Suomen hallinto-oikeuden päätöstä, joka ei tässä prosessissa miksikään muuttunut, ja katsottu arvonlisävero erikseen. Niin ei sitten kuitenkaan menetelty ja tässä ollaan.

Tässä on nyt käsillä esitys, josta viikon aikana tuli sähköpostipalautetta enemmän kuin vaikkapa hedelmöityshoitolaista tai uskonnonvapauslaista koko sinä aikana, kun ne ovat täällä olleet käsittelyssä. Esityksessä sanotaan, että yksityiskohtaisia perusteluja ei ajan puutteen vuoksi ole ennätetty kirjoittaa. Käytetyn auton verotuksen määrittelyperusteita on kuitenkin yhdeksän sivua, laski ed. Vanhanen tuolla, kun odotettiin puheenvuoroja. Nyt periaatteessa tämän esityksen luettuamme meidän jokaisen pitäisi osata rekisteriotteen ja hankintahinnan perusteella arvioida edes noin tuhannen euron tasolla tuontiauton vero, mutta siihen me tuskin pystymme.

Tuore kokemus: Sain uudenvuoden aatonaattona tarjouksen kymmenen vuotta vanhasta Citroen BX -automaattiautosta ja arvuuttaakseni, onko hinta oikein, ostin Keltaisen Pörssin. Halvin vastaava auto oli 380 euroa ja kallein 2 600 euroa. Näin vaikeata tämä tulee olemaan, joskaan minua lukuun ottamatta kukaan muu tuskin näin vanhoja autoja tuo maahan.

Kursorisesti lehteillen näyttäisi siltä, että lakiesitystä on alettu kirjoittaa ensimmäisen tuomioistuimen, todennäköisesti Etelä-Suomen hallinto-oikeuden, päätöksen jälkeen tavoitteena säilyttää ja venyttää lain fiskaaliset tarkoitukset niin pitkälle kuin ne tulkinnalla voidaan venyttää. Ne yhdeksän sivua on vallan hyvin voitu kirjoittaa jo kauan sitten. Kaksitoista ensimmäistä sivua on selvästikin kirjoitettu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen.

Mitä sinä aikana on tapahtunut tässä talossa autoverotuksen suhteen? Syyskuun 20. päivänä käytiin autoverolain lähetekeskustelu. Liikennevaliokunnan mietintö valmistui 21. päivä marraskuuta. Ajoneuvolain ensimmäinen käsittely tapahtui tässä salissa 26.11. Toinen käsittely päättyi 29.11. Ajoneuvolaki vahvistettiin 16. joulukuuta ja tuli voimaan tämän vuoden alusta.

Ajoneuvolakimietintöön sisältyy kolme varsin eksaktia eduskunnan kannanottoa käytetyn auton verotukseen nähden. Ne ovat museoajoneuvon, kulttuuriesineen, verotus, sitten rakennetun auton verotus ja korjatun rakennetun auton verotus. Eduskunta lausui ajoneuvolain mietinnön hyväksyessään yksiselitteisesti, että museoautoksi tuotavasta autosta ei tule periä autoveroa lainkaan. Edelleen eduskunta lausui yksiselitteisesti, että jos rakennettu auto on tehty jo kertaalleen autoverotetuista osista, sitä ei tule enää verottaa kolmanteen kertaan. Niin ikään eduskunta hyväksyi sen periaatteen, että jos verovapauden rajalle, sinne 49 prosenttiin, rakennettuun autoon joudutaan vaihtamaan turvallisuuteen liittyvä kulutusosa, sanotaan nyt vaikka jarrusatula, ohjausvaihde, ohjaustehostin ja iskunvaimentaja, autoa ei pidä verottaa uudelleen.

Nyt tässä esityksessä sanotaan ykskantaan, että jos kori vaihdetaan, oli sen prosenttiosuus mikä tahansa, se on verotettava uudelleen. Ei ole vaikea kuvitella esimerkiksi sellaista liikennevahinkoa, että teknisesti hyväkuntoinen auto vaurioituu sillä tavalla, että on tarkoituksenmukaisempaa vaihtaa koko kori kuin alkaa hitsata ja harsia sitä palasina kasaan. Tähän eduskunta otti yksimielisen kannan 29.11. — ei pidä verottaa kolmanteen kertaan, jos alkuperäinen auto on verotettu ja siihen vaihdettavat osat on jo kertaalleen verotettu. Mielestäni viimeistään valiokunnan on nyt otettava huomioon se, mitä eduskunta on aivan äskettäin lausunut. (Ed. Rajamäki: Ihan oikein!)

Ministeri Niinistön näkemys, joka tosin kuultiin jo viimeisellä kyselytunnilla joulukuussa, käyttömaksun rakenteen muuttamisesta on ainut oikea, oikeudenmukainen näkemys. Tämä tänään kuultu viidenkin vuoden siirtymä voi tosin olla vähän lyhyenläntä. Sitä autoveron tuottoa, joka tässä odotusaikana, tämän sähellyksen aikana, autokaupan hiipumisen myötä menetettiin, ei voida maksattaa niillä köyhillä ihmisillä, joiden autosta on aikanaan maksettu maksimiautovero, sen päälle laskettu arvonlisävero, josta on maksettu tulli ja josta on maksettu kaikki ne käyttömaksut, joita kulloinenkin valtiovarainministeri on ilennyt pyytää. Tässä suhteessa valtiovarainministerin näkemys, samoin kuin siinä suhteessa, että palkkaveroihin näitä fiskaalisia seurauksia ei tule siirtää, on aivan oikea, mutta teknisesti tämä laki on ongelmallinen.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Bremer todisteli aika laajasti näitä mädännäisyyksiä, mitä näissä autoverolaeissa, sekä entisessä että nyt ehdotetussa, on. Siitä jäi vain sanomatta se totuus, joka on vallinnut autoveropuolella, että elämme kerta kaikkiaan sarvikuonojen maassa. Siinä mielessä luulisi, että nyt, kun 2000-lukua elämme, sieltä olisi jo aika sivistysvaltion pyrkiä pois.

On todella hämmästyttävää, että hallitus tämmöisen ison lakikokonaisuuden saa aikaan vasta pakon edessä. On ollut vääjäämättömästi tiedossa siitä lähtien, kun EU-kansanäänestys tehtiin, että autoverolakeja on muutettava. Piti odottaa tämä kahdeksan vuotta, että tuomioistuin panee hallituksen seinää vasten, että on pakko tehdä, ja sitten se tehdään tämmöisellä kiireellä ja yritetään todella saada kaikki nämä sotkut leimattua tehokkaasti ja nopeasti läpi, että sinne jäisi edelleen hirvittävä määrä näitä tulkinnanvaraisuuksia.

Valtiovarainministeri Niinistön puheessa ihmetytti kyllä suuresti se, että kun ed. Vanhanen omassa puheenvuorossaan meinasi, että 150 miljoonaa jää veroja saamatta tämän muutoksen ansiosta, Niinistö kumosi tämän: ei pidä paikkaansa, autokauppa kiihtyy ja verotuloja tulee jopa enemmän. Miksei tämmöistä rahasampoa sitten pantu aikaisemmin käyntiin? Miksi siihenkin piti odottaa tuomioistuinpäätös, että tulolähde saadaan käyntiin, jos se kerran näin on? Todella kaksinaamaista ja ristiriitaista puhetta on tässä havaittavissa, samoin moottoripyöräasiassa.

Tällä hetkellä moottoripyörää kohdellaan täysin eri lailla verotuksessa kuin muita vapaa-ajan ajoneuvoja. Eihän loppujen lopuksi moottoripyörä harrastusvälineenä periaatteessa eroa millään lailla moottoriveneestä, moottorikelkasta tai muista tämmöisistä harrastevehkeistä. Kuitenkin sitä verotetaan aivan eri periaatteella. Siinäkin sitten valtiovarainministeri minusta sekoili aivan totaalisesti, kun sanoi, että moottoripyörämäärä on niin ohut, että sen keskihinnan löytäminen on vaikeaa. Minä väitän, että moottoripyörien määrä on todella niin ohut tässä maassa, että olisi halvempi panna ne nollaverolle kylmästi. Väitän, että tänä päivänä sieltä kertymä on pienempi kuin sen valvonnan ja raportoinnin aiheuttamat kustannukset koko moottoripyöräpuolella.

Sitten se, miten pääsevät tämmöinen ministeriö kuin liikenneministeriö ja Kuitunen tällä lailla tekemään tämmöisiä ehdotuksia, ihmetyttää suuresti. Todennäköisesti siellä näillä henkilöillä ei ole edes ajokorttia, ja ovatko koskaan käyneetkään Kehäkolmosen ulkopuolella, että tietäisivät, että ihmiset tarvitsevat autoa? Ei se ole mikään huvitteluväline auto suomalaiselle ihmiselle. Verotuksen pitää olla todella halvempaa ja selkeämpää, että tietää ostaessaan, mitä on tekemässä.

Sitten harrastaja-, museo- ja rakenteluautojen kohtelu on täysin käsittämätöntä. Nämä säännökset ovat kyllä tehneet semmoiset ihmiset, joilla itsellä on peukalo keskellä kämmentä, niin että he kadehtivat niitä, jotka osaavat jotain tehdä, ja näitä pitää sitä kautta rangaista. Todella ihmeellistä on tämä, niin kuin ed. Erkki Kanerva sanoi, että pitäisi kolmeen kertaan sama asia verottaa, jos onnistuu osista rakentamaan käyttökelpoisen ajoneuvon.

Kyllä todella toivon, että eduskunta ottaa tässä asiassa itselleen kuuluvan vallan ja panee tämän homman uusiksi ja yksinkertaistaa, selkeyttää ja jättää Tullilta pois tulkinnanvarat ja muut ihmisen simputtamisoikeudet.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Olin silloin 98 verojaoston jäsen, ja kun nyt en ole, niin ei oikeastaan hirveän paljon harmita, koska kyllä tämä verojaostolle tulee olemaan erittäin kova ponnistus, jos verojaosto aikoo tätä ensinnäkin erittäin huolellisesti — niin kuin uskon, että varmasti tahtoo — käsitellä ja jos se todella aikoo tehdä ja pyrkii tekemään selkeyttäviä ja täsmentäviä muutoksia ja pyrkii luomaan ja synnyttämään lakikokonaisuuden, joka kansalaisille esiteltynä aukeaisi ja olisi läpinäkyvä ja selkeä, kuten lainsäädännön tietysti pitäisi olla.

Sinällään tämän ajoituksen suhteen ne perustelut, joita ministeri Niinistö täällä toi esiin, osittain varmasti pitävät paikkansa, mutta todella viime kauden verojaoston jäsenenä kyllä yhdyn siihen kritiikkiin, että kyllä se tilanne, että näissä asioissa pitää liikkua ja harmonisointi etenee, on ollut kauan edessä. Tässä on vähän samaa henkeä ollut kuin alkoholiverotuksenkin osalta, jossa ehkä se fiskaalinen puoli on ollut vielä konkreettisempi, mutta muistan kyllä jo viime kaudella, kun senkin osalta kannettiin huolta, että pitäisi tehdä tällainen pitkäjänteinen ja selkeä ohjelma tämän alkoholiverotuksen harmonisoimiseksi, ettei sitten kertarysäyksellä jouduta sen tosiasian eteen, että verotulot menevät tai ainakin sitten syntyy muita ongelmia alkoholin suhteen.

Tästähän puuttuvat yksityiskohtaiset perustelut, ja on sanottu — meillähän valtiovarainvaliokunta tänään aloitti tämän asian käsittelyn — että tällä hyvin tarkalla pykäläviilauksella ja muotoilulla on eräällä tavalla korvattu näitä yksityiskohtaisia perusteluita. On tietysti hyvä, että pykälät ovat täsmällisiä, mutta kyllähän tämä aikamoinen viidakko toisaalta nyt on.

Joitakin pointteja ihan, joita ihmettelen.

Tämä, että henkilöautojen osalta mennään kuluttajahintapohjaiseen veron määrittelyyn ja ei esimerkiksi moottoripyörien ja pakettiautojen osalta, minua vähän ihmetyttää, vaikka siihen tänään vastauksia valiokunnassa saatiinkin. Jos maassa on 200 määrätyn mallista ja ikäistä ja merkkistä autoa, niin niille löytyy hinta, joka on sitten oikea ja oikeudenmukainen, mutta sitten jos on 200 moottoripyörää, niille ei löydy, vaikka ne moottoripyörätkin ovat samaa merkkiä ja samaa ikää tai tyyppiä. Tässä nyt vedotaan siihen, että on pitkät perinteet ja on rekisterit, hinnastot ja tiedostot olemassa, jotka ovat sitten käytettävissä. Mutta kyllä tässä vähän on sellainen maku, että kun nimenomaan autoverotuksen osalta tämä ongelma EU:n suhteen tuli, niin se nyt sitten tässä haluttiin hoitaa ja pikkasen jäivät sitten vasemmalla kädellä muut asiat hoidettaviksi ja niihin ei tehty niiden tarvitsemia ja myöskin eduskunnan moneen kertaan edellyttämiä muutoksia.

Tästähän jätettiin tietoisesti pois ympäristöohjaavuuselementti. Ymmärrän sen niillä perusteilla, jotka ministeri täällä totesi: että se, että olisi pistetty eri autot tässä suhteessa eriarvoiseen asemaan jonkun ympäristöohjaavan elementin kautta, olisi varmasti johtanut vaikeuksiin. Mutta kyllä tietysti tavoitteena pitää olla, että ympäristöohjaavuutta saadaan jatkossa, ja silloin kyllä äkkiä mennäänkin vähän uuteen tilanteeseen.

Nimittäin jos puhutaan viiden vuoden tai seitsemän kahdeksan vuoden siirtymäajasta, niin nythän tämä teknologinen kehitys on ollut hyvin nopeaa autoissa ja todella uudet autot kuluttavat vähemmän ja päästävät vähemmän päästöjä. Mutta käsitykseni mukaan tämä potentiaali koko ajan kuitenkin vähenee, ja kun kehitys menee eteenpäin, niin ei enää varmasti samalla tavalla kehitystä pysty tapahtumaan, ja silloin nouseekin entistä suurempaan merkitykseen se, mikä on auton koko elinkaaren ympäristöä rasittava merkitys. Jos tällaista teknistä kehitystä, että uudet autot ovat entistä vähemmän kuluttavia, entistä vähemmän ympäristöpäästöjä aiheuttavia, ei tapahdukaan kuin hyvin marginaalisesti, niin silloinhan ollaan äkkiä siinä tilanteessa, että autoilla pitäisikin ajaa pitkään ja ne pitäisi käyttää loppuun, koska uuden auton rakentaminen ja tekeminen käyttää hirveän paljon energiaa, käyttää raaka-aineita ja rasittaa ympäristöä. Eli tämä ehkä muuttuu, jos puhutaan vähän pitemmästä aikavälistä, uudenlaiseenkin tilanteeseen mahdollisesti.

Kun viitataan tähän, että seuraavalla vaalikaudella koko liikenneverotus joudutaan uudelleen määrittelemään, tässä sitten monet tekijät tulevat esiin. Olen kyllä ihan samaa mieltä siinä, että käyttömaksuasia ei ole niin yksinkertainen — monestakaan syystä, tuohon äskeiseen viitaten pitemmällä aikavälillä. Jos nyt sitten ajatellaan, niin kuin voi herkästi sanoa, että pistetään todella korkeat käyttömaksut niille vanhoille autoille, joita tällä hetkellä liikenteessä on, niin se ei välttämättä vaan johda siihen, että päästöt ja ympäristön rasitus vähenisivät, mutta ihmisten rasitus ja tilanne kyllä monessa suhteessa vaikeutuisi. Voisi vain käydä niin, että kun rahaa menisi siihen korotettuun käyttömaksuun vanhasta autosta entistä enemmän, niin vielä pitempi aika menisi sen rahan etsimiseen, jolla uusi auto pystyttäisiin hankkimaan. Eli tällä on selkeitä tulonmuodostusvaikutuksia, mutta myöskin ympäristöseikat ovat kuitenkin pikkasen kyseenalaisia.

Sitten tämä, mistä täällä on myöskin jo monessa puheenvuorossa keskusteltu: Olen kyllä pettynyt siihen, että museo- ja harrasteajoneuvojen osalta tässä ei tehdä mitään parannuksia ainakaan; mieluummin nousee esiin muun muassa korinvaihdon osalta heikennys, kuten täällä jo ed. Matti Vanhanen totesi. Tämä harrastustoiminta, joka on harrastustoimintaa siinä missä moni muukin harrastustoiminta, on tässä maassa kyllä kovan verokohtelun kohteena. Sillä on aika monia ulottuvuuksia. Monissa maissa — Ruotsissa, Saksassa, Isossa-Britanniassa — ajoneuvojen entisöinti, rakentaminen, tämä työ on erittäin paljon työllistävä. Muistaakseni Ison-Britannian osalta puhutaan 12 000—13 000 työpaikasta, Ruotsissakin tuhansista.

Itse olen aikoinaan tutustunut tähän toimintaan muun muassa Turun suunnalla, ja siellä avautuivat silmät, että se on juuri sellaista toimintaa, jota esimerkiksi tämän päivän monille nuorille pitäisi olla, josta he tykkäävät, jossa he viihtyvät, jossa he pystyvät toteuttamaan sitä, mitä osaavat, ja sillä tavalla väistämään esimerkiksi niin paljon puhutun syrjäytymiskehityksen, joka nuoria uhkaa. Muistan selkeästi tapauksen Turun suunnassa, jossa nuori kaveri, joka kuulemma koulussa oli ollut täydellinen häirikkö, ei ollut koulusta selviytynyt juuri mitenkään, jolla oli ollut todella suuria vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan, löytää siitä paikkansa, purki ja rakensi omin käsin Rollsin moottorin, kun oli löytänyt sellaisen mestan, sellaisen paikan, jossa saattoi todella toteuttaa itseään, kehittää itseään, sai tyydytystä siitä, mitä teki. Näitä nuoria on tässä maassa hyvin suuri määrä, jotka pystyisivät eräällä tavalla löytämään paikkansa, ja tämän vuoksi tällä on aika isoja tällaisia ulottuvuuksia.

Sen vuoksi todella toivon, että verojaosto, vaikka tämä on todella iso paketti ja tässä on hirvittävän paljon muutostarpeita, tarkastelunäkökulmia, tässä yhteydessä myöskin tähän museoajoneuvojen ja harrasteajoneuvojen ja sen harrastuksen kokonaisuuteen puuttuisi, tekisi sen, minkä tässä yhteydessä pystyy tekemään. Kyllähän se tarkoittaa sitä, että harrastusta ei pidä vaikeuttaa, sitä pitää helpottaa, ja silloin ihan kokonaan verosta vapauttaminen on minusta hyvin hyvin perusteltua. Ei muuta kuin voimia ja kärsivällisyyttä verojaostolle vaativassa tehtävässä!

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Täällä on aika voimakkain sanoin arvosteltu tämän lain keskeisiä periaatteita — en puhu nyt niinkään museo-, harraste- tai rakenteluautoista — mutta ei esitetty kyllä minkäänlaista vaihtoehtoa.

Haluaisin nyt erityisesti kiinnittää huomiota ed. Bremerin puheenvuoroon. Te ihmettelitte, mikä on cif-hinta. Te vahvistitte sen 98, kun lakia muutettiin. Ei siihen kukaan puuttunut silloin. Te ihmettelitte, mikä ihmeen kuluttajahinta, kun kuulemma jokainen samaa mallia oleva auto maksaa eri hinnan. Sen vuoksi juuri tässä on näitä korjauskertoimia aika monessa pykälässä, niin kuin ed. Vanhanen kylläkin vähän ivallisesti totesi. Näitä hintoja korjataan siis. Mutta, ed. Bremer, jollei mikään näistä hinnoista kelpaa, niin millä perusteella sitten määrättäisiin käytettynä maahan tuodun auton hinta? Ei millään, koska pitää tietää sen hinta, jos aikoo sille määrätä veron. Valitettavasti näin on. Teillä ei ole muuta mallia. Me emme voineet hyväksyä sitä, että tuodaan Saksasta kuitti ja kerrotaan, että tällä hintaa ostin, määrätkää vero. Olen aivan varma, että kuittikirjavuus tulisi olemaan sen jälkeen melkoinen ja mahdotonkin.

Te sanoitte edelleen, että mikä ihmeen keskimääräinen alennus, ei semmoista ole olemassakaan. Sitten samassa puheenvuorossa kritisoitte sitä, että 4 prosenttia plus tietty euromäärä on liian alhainen, että yleensä se on 10 prosenttia. Teidän mielestänne siis on olemassa keskimääräinen alennus. Se on vain suurempi kuin mitä me olemme käyttäneet. Mutta te pilkkasitte aika kovin sanoin väittäen, että ei tällaisia ole olemassakaan. Sitten teidän puheessanne sellainen on olemassa kuitenkin. Ei tämä ihan näin kevyttä toimintaa ole.

Puhuitte ympäristötekijöistä. Tämä hallitus antoi eduskunnalle ja eduskunta on hyväksynyt polttoaineveron korottamisen. Se puree juuri niihin tekijöihin, joihin te kiinnititte huomiota, mikä kuluttaa paljon jne., ja on ehkä siinä mielessä oikeudenmukaisempi kuin käyttömaksu, että sitä polttoaineveroa sitten käytön mukaan tarkkaan maksetaan. Kyllä siinä varmasti on vieläkin korottamisen varaa, jos ympäristötekijöillä (Puhemies koputtaa) nähdään olevan sama vaikutus.

Mitä tulee museo-, harraste- ja rakenteluautoihin, saattaa olla, että näin on käynyt kuin ed. Erkki Kanerva varsin perustellusti tai perusteellisesti ainakin esitti. Nämä ovat onneksi kuitenkin yksityiskohtia, joihin puuttuminen täällä valiokunnassa on huomattavasti helpompaa kuin näihin (Puhemies koputtaa) yleisiin periaatteisiin, joita taas ei oikeastaan näytä kukaan ehdottavankaan mihinkään suuntaan muutettaviksi; ne ovat vaan huonoja.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Cif-hintaa todellisuudessa ei ole käytetty vuoden 98 jälkeen. Miten muuten, ministeri Niinistö, selitetään kaikki nämä mielivaltaiset lähtöhinnat autojen kohdalla, joiden valmistus on loppunut? Siellä on joku 86-mallin mersu, jonka valmistus on loppunut, ja on otettu 94-, 93-mallin mersu vertailukohdaksi, jolla ei ole mitään tekemistä sen vanhan mersun kanssa, taikka joku Toyota Carina. Näin on todella, ministeri Niinistö, tehty. Teidän pitäisi tutustua näihin tapauksiin, joita nyt on tulvillaan valituksina Tullilla ja muualla.

Sitten kuluttajahintapohja: Ihmettelen sitä, että muualla maailmassa on pystytty ratkaisemaan se, mikä on lähtökohta verotukselle. Täällä puhutaan tällaisista aivottomista asioista kuin kuluttajahintapohjasta, joka on täysin mielivaltainen.

Ministeri Niinistö, edelleen keskimääräinen alennus: Tällä halusin sanoa, että se on huomattavasti suurempi kuin mitä esitetään. 10 prosenttia oli eräänlainen esimerkki, mutta se on, niin kuin sanoin puheessani, (Puhemies koputtaa) se on täysin tapauskohtainen, hetkikohtainen, tilannekohtainen.

Edelleen polttoaineen veronkorotus: (Puhemies koputtaa) Meillä polttoaineen vero on nyt maksimissaan. Meidän on lähdettävä sille tielle kuin esimerkiksi Saksassa katalysaattorien käsittelyn kohdalla.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin huomautus ministeri Niinistön puheenvuoron eräästä yksityiskohdasta. Hän totesi, että autokauppa lisääntyy, lisääntyykö nyt kauppiaiden mukaan noin viidenneksellä eli 105 000 autosta 125 000:een muistaakseni. (Ed. Ala-Nissilä: 130 000:een!) — 130 000:een. — Mutta kun ministeri Niinistö nyt sanoi, että tämä ilmeisesti tapahtuu pysyvämminkin, niin jotenkin ministeri Niinistö poikkesi tavoistaan, kun hän uskoi siihen, että tässä tulisi tämmöinen mobile perpetuum eli ikiliikkuja, joka vaan toisi valtiolle rahaa. Ei se voi pysyvästi, ministeri Niinistö, tuoda sitä.

Puhemies! Toinen asia, johon ministeri Niinistö kiinnitti huomiota alustavassa puheenvuorossa, oli kiireellisyys. Ministeri Niinistö, kyllä tässä varmasti ainakin jonkin verran olisi voitu ennakoida paremmin kuin nyt on tehty; me nyt tässä ihan viime viikkoina joudumme kovalla kiireellä tätä lakia käsittelemään. Lakiehdotus olisi kaivannut yksityiskohtaiset perustelut, mistä te myöskin itse puhuitte.

Mitä sitten tulee käsitteeseen käytetty auto, niin minä en kuullut ministeri Niinistön koko puheenvuoroa enkä tiedä, käyttikö hän (Puhemies koputtaa) siitä puheenvuoroa. Eli mitä tarkoittaa se, että auto on esimerkiksi viisi kuukautta vanha? Onko se käytetty auto vai ei?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun on aivan pakko nyt kyllä kehua, arvoisa puhemies, ministeri Niinistöä. Kyllä kun kuuntelin lakiesityksen esittelyn, hän oli joka tapauksessa perehtynyt siihen, mitä meille esittää. Hän yritti kertoa mahdottoman mahdollisimman selvästi meille, mutta näistä ainespuista kerta kaikkiaan ei hänkään pystynyt sellaiseen selostukseen, joka olisi tehnyt ymmärrettäväksi sen, mistä tässä tarkkaan ottaen säädetään. Se oli mieluummin selvempi kuin epäselvempi kuin tämä hallituksen esitys kaiken kaikkinensa on.

Arvoisa puhemies! Hyvän lainsäädännön tämmöisiä perusedellytyksiä kai on, niin kuin täällä on monta kertaa sanottu, se, että se on läpinäkyvää, että verovelvollinen jollakin tavalla ymmärtää, mitä tämä verolainsäädäntö hänen kannaltaan merkitsee. Toistan sen ajatuksen, mikä täällä on jo sanottu: Tästä esityksestä (Puhemies koputtaa) missään tapauksessa yksityinen verovelvollinen ei voi tietää, tämän esityksen perusteella, miten häntä verovelvollisena kaiken kaikkinensa kohdellaan. Normaalisti tämän tasoinen (Puhemies koputtaa) esitys on korkeintaan joku työryhmämietintö, josta vasta ministeriössä aletaan valmistella lakiesitystä. Nyt tällainen työryhmämietintö on tavallaan heitetty suoraan (Puhemies koputtaa) valiokunnan käsiteltäväksi. Toivon, että ministeriön ja eduskunnan kesken syntyy aito vuoropuhelu, jossa tehdään tämä esitys täällä nyt näiden viiden viikon aikaan alusta loppuun tarvittaessa uudelleen.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin itse taipuvainen olemaan ministerin kanssa samaa mieltä siitä, että on monia perusteita sille, että tämä esitys on tuotu vasta nyt, kun nämä tuomioistuinten ratkaisut ovat olemassa. Olen myös samaa mieltä siitä, että se, että tätä veroa olisi laskettu ikään kuin huomattavasti sen varmuusrajan alapuolelle, ei olisi ollut perusteltua, koska ei ole perusteltua, että menettäisimme valtavasti autoveron tuotosta.

Toinen asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota, on ympäristöohjaavuus. Mielestäni valiokunnan käsittelyssään tulee käsitellä sitä asiaa monipuolisesti ja yrittää haarukoida ne mahdollisuudet, miten ympäristöohjaavuutta voidaan toteuttaa. Se ei ole yksinkertaista. Ed. Uotila otti hyvin esille niitä asioita: Kysymys ei aina ole siitä, että autokanta maksimaalisesti uudistuu ja tulevaisuudessa se olisi ainoa oikea tapa, mutta täytyy olla mahdollisuuksia kuitenkin toteuttaa ympäristöohjaavuutta yksityisautoliikenteessä, (Puhemies koputtaa) joihin meidän tulee perehtyä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisille auto ja autoverotus ovat tärkeä asia. Niin se on myös meille kansanedustajille, ja näin vaalien lähestyessä olisi tietysti toivonut, että hallituksella on meille ilosanomaa tuotavana.

Mutta tästä verotuksesta toteaisin valmistelun osalta sen, mikä ainakin tässä nyt pitäisi oppia, että valtiovarainministeriössä ei voida jatkaa tällä systeemillä tätä veroasioiden valmistelua autoverotuksen osalta. Jonkinlainen parannus tähän on tehtävä. Sehän on ollut pitkän aikaa tiedossa, mutta voisi sanoa, että tämä on piste iin päälle.

Resursseja valtiovarainvaliokunnalle on saatava niin, että kuukaudessa tämä asia voidaan saada sellaiseen järjestykseen, että kun yksityiskohtaisia perusteluja ei ole, niin eduskunta ne nyt sitten tekee yhteistyössä ministeriön kanssa. Myös valitusten osalta resursseja pitää olla sillä tavoin, että valitukset tulevat käsiteltyä kuten oikeusvaltiossa pitää.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Autokaupan halvaantuminen ja verotulojen romahdushan ovat vältettävissä vain selkeällä toimivalla järjestelmällä, ja tässä suhteessa on ongelma valtiovarainministeriön valmistelun myöhäinen sytytys, ja kuten ed. Skinnari totesi, myös se, että valmistelu on jätetty lähes yhden miehen hommaksi, josta nyt ainakin seuraa kansalaisten hämmennyksen ohella se, että Tulli saa 40 virkaa jnp. Kyllä tässä tilanteessa vastuullinen ja eduskunnan linjauksista lähtevä käsittely eduskunnassa tulee edellyttämään, että arvioidaan ed. Erkki Kanervankin esille tuomia näkökohtia hyvin perusteellisesti ja muun muassa rajauksia moottoripyörien ja museoajoneuvojen suhteen. Myöskin liikenneturvallisuus- ja ympäristönäkökohdat täytyy ottaa tässä jollain tavalla huomioon. Joka tapauksessa on selvää, että tässä on ainekset pitkille toriparlamenteille eduskunnan päätettyä työnsä.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Keskustahan on pitkään vaatinut autoverotuksen suunnitelmallista uudistamista. Tämä asia on hallitusohjelmassa. On pitkään tiedetty, että Suomessa joudutaan autoverotusta uudistamaan suunnitelmallisesti. Voi todella nyt kysyä, missä on ollut tämä valmistelu kaikki nämä vuodet, missä on ollut tämä autoverouudistuksen valmistelu kaikki nämä vuodet, kun nyt olemme sellaisen esityksen edessä, josta puuttuvat yksityiskohtaiset perustelut.

Kyllä, arvoisa puhemies, luulen, että myöskin valtiovarainvaliokunnan on pyydettävä perustuslakivaliokunnan lausunto siitä, täyttävätkö nämä pykälät perustuslain mukaiset edellytykset verotuksen perustaksi. Toivoisin todellakin, että eduskunnalla olisi enemmän aikaa nyt tätä käsitellä kuin näyttää olevan.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pekkarisen puheenvuoroon viitaten tulee mieleeni sananlasku, että kun teet ensin sen, mikä on tarpeen, ja sitten sen, mikä on mahdollista, huomaat tekeväsi yhtäkkiä sitä, mikä on mahdotonta. Kysyisinkin edellisiin puheenvuoroihin viitaten sitä, että kun Tullissa tiedetään olevan kansalaispalautteenkin perusteella pitkät, jopa vuosien mittaiset valitusjonot, aiotaanko näiden purkamiseksi jotakin tehdä vai odotetaanko seuraavaa valituskierrosta myöskin tähän asiaan liittyen.

Hannu Aho /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Tässä esityksessä tulee muistaa se, että meillä on hyvin suuria alueita, joilla käytettykin auto on pakko olla, että ihmiset pääsevät yleensä työhön. Sitä rasitetta pitää kyllä pystyä varomaan, ettei näillä ratkaisuilla sinne sitä enää aseteta. Joskus on joku sanonut, että ihmettelee sitä, miksi kaikki suomalaiset eivät aja mersulla, kun se on niin hyvä ajaa ja kauan kestää, mutta valitettavasti kaikilla ei ole siihen mersuun varaa. On pakko ajaa halvalla autolla, ja jos sinne käyttömaksuja kovin paljon laitetaan, niin jotenkin järkisyyt lyövät kyllä tätä ajatusta vastaan.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri totesi, että täällä on kritisoitu yksityiskohtia, mutta ei tätä perusrakennetta, ja totean omalta osaltanikin, että en sinällään tätä kuluttajahintapohjaisuutta arvostele vaan ihmettelen vain sitä, miksei se sitten voi ulottua moottoripyöriin ja pakettiautoihin, kun se henkilöautoihin soveltuu. Minusta oli aika rohkaisevaa tuossa viimeisessä vastauspuheenvuorossa, kun ministeri itse asiassa rohkaisi verojaostoa ja eduskuntaa tekemään tähän niitä tarpeellisia muutoksia, ja toivon, niin kuin täällä joku muukin kollega totesi, että toivottavasti ministerin ja eduskunnan yhteistuumin tässä tiukassakin aikataulussa tästä kuitenkin pystytään tekemään vähintäänkin siedettävää, jos ei niin erinomaista lainsäädäntöä.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Kiitos, arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy tietysti muistaa, että kun täällä puhutaan yleisesti verovelvollisista, ongelmallinenhan tämä tilanne on vain niille, jotka tuovat käytetyn auton ulkomailta. Niin kuin on nähty, niihin liittyy paljon muitakin ongelmia, mahdollisesti rekisteröintiin, takuihin, tämän tyyppisiin seikkoihin.

Mutta se nyt kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kyllä tämä on aivan selkeä systeemi ja todella selkeä verrattuna vanhaan esimerkiksi uusien autojen ostajien kohdalla ja niiden käytettyjen, jotka tuodaan maahan vasta 1.1.2003 jälkeen. Mutta ongelmana ovat juuri ne vanhat hännät, joissa joudutaan tavallaan yhteensovittamaan tämä uusi periaate ja sitten ne vanhat periaatteet, joissa on se cif-hinta, joka sinänsä, aivan niin kuin ed. Bremer sanoi, johti aivan omituisiin lopputuloksiin.

Täällä on viitattu tähän yhteistyöhön. Ministeriössä — myönnän sen, mitä ed. Elo sanoi tämän lakiesityksen valitettavasta ajoituksesta — ei kuitenkaan ole ollut vain mahdollisuuksia aikaisempaan suoritukseen. Toki ministeriössä ymmärretään vastuu myöskin tältä osin, että me haluamme tietysti olla käytettävissä niin paljon kuin suinkin tarvitaan.

Mutta tuo monimutkaisuus on edelleenkin, johon ed. Pekkarinen sinänsä kyllä aiheellisesti kiinnitti huomiota. Jos halutaan kuitenkin, että todella tarkoin sitten määritellään sellaisen käytettynä tuodun auton oikeaa hintaa tässä maassa, niin päädytään näihin aika monimutkaisiin kaavoihin, joita tässä laissa on. Jos pelattaisiin summaarisemmin, niin silloin olisi taas vaarassa saada EY-tuomioistuin uudelleen niskaan, koska siellä on tämä lause, että sinänsä tällainen keskiarvoajattelu kelpaa, mutta pitää kuitenkin varmistautua, että yhdessäkään yksittäistapauksessa verotus ei ole kovempi, ja jos tämä halutaan varmistaa, niin sitten joudutaan käyttämään tällaista monimutkaista lainsäädäntötekniikkaa, sinänsä kylläkin varsin yksityiskohtiin menevää.

Vielä tästä Tullin tilanteesta. Ministeri Siimes varmasti osaisi siitä tarkemmin kertoa. Tässä lakiehdotuksessa lähdetään nyt liikkeelle siitä, ja tarkoitus on Tullille vielä tarkemmin korostaa sitä, että laki antaa mahdollisuuden Tullille esimerkiksi sellaiseen menettelyyn, että ensiksi määriteltäisiin hankalissa tapauksissa vero hivenen karkeamman hahlon mukaan, jolla taattaisiin se, että henkilö, joka tuo käytetyn auton, saisi sen käyttöönsä eikä sitä pitäisi pitää pressun alla niin kauan, kunnes lopullinen päätös on tehty. Ajan mittaan tarkistettaisiin tämä veropäätös vähän samalla tavalla kuin vuotuinen veropäätös joudutaan ennakonpidätyksistä huolimatta tarkentamaan, kun on ollut aikaa kaikkiin yksityiskohtiin perehtyä ja soveltaa tätä kieltämättä vähän monimutkaista, mutta oikeudenmukaisuuteen tähtäävää järjestelmää.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Autoverotus kokonaisuutena kaipaa suunnitelmallista uudistamista. Keskustan taholta on menneenä vuonna muun muassa useaan otteeseen tätä esitetty ja vaadittu. Nyt me olemme uudistuksessa sitten EY-tuomioistuimen ratkaisujen ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen jälkeen. Voidaan nyt nähdä, että eduskunta on asetettu kohtuuttoman tehtävän eteen, kun joudumme tämän lain käsittelemään viidessä kuudessa viikossa ja eduskunnan valtiovarainvaliokunnan valiokuntaneuvos joutuu kirjoittamaan laille yksityiskohtaiset perusteet. Kyllä se on huono tilanne.

Autoverolain tavoitteena on, tai ainakin tulisi olla, poistaa nykyisen autoveron aiheuttama verosyrjintä, joka on tähän asti käytännössä paljolti estänyt käytettyjen autojen tuonnin toisesta jäsenvaltiosta. Samalla olisi tarkoitus, aivan oikein, myöskin lähteä liikkeelle uusien autojen verotuksen keventämisessä. Minä olen varma siitä, että tähän lakiin, jos johonkin, sisältyy dynamiikkaa. Kun uusien autojen verotusta oleellisesti lasketaan, niin se lisää autokauppaa ja sillä tavalla turvaa kyllä verotulojen kertymän. Ei tässä ole välttämättä, jos niin halutaan, niin suurista verotulojen menetyksistä kysymys. Kysymys on vain verotuksen järkevästä uudistamisesta tältäkin osin.

Esityksen perustelujen mukaan: "Tarkoituksena on, että pyritään mahdollisuuksien mukaan sellaisiin menetelmiin, joissa ei periaatteessakaan voi nousta esille kysymystä siitä, onko järjestelmä tuomioistuimen asettamien reunaehtojen mukainen vaiko ei." Lähtökohdaksi on siis otettu autoverojärjestelmän sovittaminen tuomioistuimen jo antamiin ratkaisuihin. Mielestäni tämä ei nyt ainakaan ihan oikein ole kirjoitettu, sillä kyllä lähtökohtana lain säätämisessä tulisi kuitenkin olla verojärjestelmän sovittamisen EU:n perussopimuksen mukaisiin velvoitteisiin, eli nyt olisi ratkaistava kaikki avoimet seikat eikä vain niitä, jotka on todettu lainvastaiseksi. Periaatteessa EU lähtee siis tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta, ja tämä periaatehan on tässä oleellinen, ei yksittäinen tuomioistuimen päätös, joka kuitenkin perustuu aina yksittäiseen tilanteeseen.

Tietysti verotuksen pitää perustuslain mukaan perustua aina lakiin, ja hyvään verotukseen kuuluu tietysti myös verotuksen läpinäkyvyys, ennakoitavuus ja oikeudenmukaisuus. Olen kyllä sitä mieltä, että valtiovarainvaliokunnassa pitää vakavasti harkita myöskin perustuslakivaliokunnan lausunnon pyytämistä tästä esityksestä, täyttävätkö nämä pykälät perustuslain mielessä riittävät edellytykset.

Niin kuin jo tuossa vastauspuheenvuorossani kysyin, mielestäni aivan oikein voidaan kysyä, missä on ollut tämän lain valmistelu kaikki nämä vuodet. Tiedämme, että valmistelua on tapahtunut, mutta ei ole tapahtunut riittävästi, jotta olisi perustelutkin ollut kirjoitettavissa yksityiskohtienkin osalta lakiin. On sanottu, että nämä pykälät ovat kunnossa, että se ei ole ongelma, että ei ole perusteluja. Kuitenkin siellä on 6 §:ssä tuo varsin monimutkainen laskentakaava, minkä ed. Vanhanen täällä luki, siellä on uusia termejä, regressioanalyysiä jnp. Kyllä nämä joudutaan selittämään viimeistään mietinnössä, jos ja kun aiotaan kestävää verolainsäädäntöä tehdä. Eli eduskunnassa nyt on erityisen tärkeää, että nämä perustelut tähän siltä osin saadaan, kuin on välttämätöntä. Tilanne on kyllä tosiaan hankala. Se vaatii tätä yhteistyötä, mistä ed. Pekkarinen puhui, ja ministeri Niinistö puhui siitä nyt sitten eduskunnan ja ministeriön ja alan toimijoiden kesken.

On puhuttu tästä läpinäkyvyydestä. Me tiedämme, että EU:n myötä verolainsäädäntö ei ole suinkaan yksinkertaistunut, että tässä on tiettyjä ongelmia tietysti olemassa. Esimerkiksi arvonlisäverosta, joka on periaatteessa hyvin yksinkertainen vero — otetaan 22 prosenttia arvonlisästä veroa — on tullut erittäin monimutkainen lainsäädäntö nyt EU-maailmassa. Ongelmaksi on, niin kuin tässä on todettu, jäänyt tämä kuluttajien näyttövelvollisuus lainsäädännössä. Sekin pitäisi ilman muuta voida selvittää.

Myöskin täällä on puhuttu moottoripyöristä ja pakettiautoista, että niiden osalta ei veroperuste nyt yhtenäisty autojen kanssa. Tämäkin on asia, joka pitäisi selvittää, ja ainakin pyrkiä jatkossa siihen, että myöskin näiden osalta päästään yhtenäiseen veroperusteen määräämiseen.

Ympäristöohjaavuus on totta kai oleellinen kysymys. Suomessa kun on EU:n vanhin autokanta ja toiseksi korkein autoverotus, meillä tässä suhteessa ei ole ympäristönäkökohtia voitu riittävästi huomioida. Se, että autokanta uusiutuu, toki sekin asettaa ympäristölle tiettyjä rasitteita, mutta uusien autojen osalta ympäristöpäästöt ovat aivan oleellisesti vähäisemmät kuin vanhojen käytettyjen osalta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi tässä lyhyessä puheenvuorossani tulen siihen, että tietysti tämä autoverotus myöskin on kokonaisuus. Minä en ole esittämässä tässä mitään käyttömaksujen ottamista, mutta kyllä Suomessa tietysti pitkällä aikavälillä ollaan sen edessä, että meillä joudutaan luopumaan auton hankintaan kohdistuvasta verotuksesta, ja silloin jokin rekisteröimismaksun tyyppinen järjestely varmaan nousee esille. Se pitäisikin, jos siihen mennään, ottaa todella pitkällä aikavälillä suunnitelmallisesti sitten käyttöön. Nyt oleellista olisi kuitenkin, jos ja kun eduskunta haluaa tämän esityksen läpi viedä, pyrkiä tässä tekemään ne välttämättömät korjaukset, perustelulisäykset ja muutokset, joita tarvitaan.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ensinnäkin tosiaankin, niin kuin eräät kansanedustajat ovat jo täällä todenneet, me olemme saaneet kyllä merkittävän määrän palautetta autoilijoilta, moottoripyöräilijöiltä. Sähköpostia on tullut niin, että tuskin koskaan aikaisemmin mistään yhdestä lakiehdotuksesta.

Puhemies! Ministeri Niinistö ehti lähteä, ja hän yksityiskeskustelussa totesi, että kyllä hän omassa puheenvuorossaan tarkoitti autokaupan lisääntymistä ja sen verotuottoa pelkästään tämän vuoden osalta. Vaikka kaupan vaikutus on dynaaminen, niin kuin ed. Ala-Nissilä totesi, tosiasia on tietysti se, että ei jatkuvasti autokauppa voi lisääntyä sillä määrällä, mitä se lisääntyy nyt, koska tässä on monen kuukauden patoutunut odotusaika ollut, jolloin ihmiset ovat odottaneet ratkaisua, ja nyt sitten ovat valmiita myöskin kaupan tekoon.

Ministeri Niinistö myös vastasi alustavasti kiireellisyyskysymykseen. Kyllä tässä me kaikki kansanedustajat olemme sitä mieltä, että aikaa olisi ollut ennakoida tätä jonkin verran paremmin. Erityisesti, niin kuin nyt täällä on todettu, kovan tehtävän eteen joudutaan — ed. Uotila erityisesti korosti sitä — yksityiskohtaisten perustelujen tekemisessä.

Mitä, puhemies, tulee yleensä liikenteen verottamiseen Suomessa, se on jäänyt tänään vähäisemmälle keskustelulle, eikä minullakaan ole tarkoitus sitä valtavasti tässä ruveta kuvaamaan, mutta tosiasiahan on, että liikenteen verottaminen tuo valtiolle noin 6 miljardia euroa eli runsaat 35 miljardia markkaa. Vastaavasti tiestöön käytetään noin runsas 10 prosenttia siitä, mitä liikenteen verottaminen tuo, joten kyllä autoilun verottaminen on tärkeä fiskaalinen keino valtiolle tulojen saamiseen ja tulojen putoaminen pitää tavalla tai toisella korvata. Mutta on aivan selvää se, että niin me kansanedustajat kuin myöskin kuluttajat olemme iloisia siitä, että autoveroa voidaan laskea. Sillä varmasti on merkitystä autokannan uusiutumiselle. Tässä suhteessahan, autoveron osalta, me olemme olleet EU:ssa suurin piirtein Tanskan jälkeen eniten verotettu maa, ja se on johtanut tähän meidän vanhaan autokantaamme.

Puhemies! Ministeri Niinistö ei puuttunut käytetyn auton käsitteeseen, mutta toivon, että valtiovarainvaliokunta nyt mietinnössään myöskin ottaa kantaa siihen, onko esimerkiksi viisi kuukautta käytössä ollut auto vielä uusi vai käytetty auto. Kyllähän, jos määritelmä on kuusi kuukautta, se tuntuu kyllä aika käsittämättömältä.

Edelleen, puhemies, yhtenä kohtana on myöskin esitetty, että kaupan portaan vaikutus verotusarvon määräytymiseen säilyy tässäkin tapauksessa, ja pyydämme, että myöskin siihen asiaan valiokunnassa kiinnitetään huomiota.

Mitä tulee veron korvaamiseen, täällä jo esimerkiksi ed. Uotila puhui käyttömaksusta ja myöskin ympäristöohjaavuudesta. Mitä tulee käyttömaksuun, uskoisin, että Ruotsin malli sopisi Suomelle oikein hyvin ja tietysti niin, kuin täällä on todettu: muutaman vuoden tähtäimellä.

Ympäristöohjaavuus on varmasti asia, jota me emme myöskään voi pitkällä tähtäimellä sivuuttaa. Se on ihan selvä asia, että suomalaiset ympäristöstä kiinnostuneet ihmiset, joita me toivottavasti kaikki olemme, ovat sitä mieltä, että meidän pitää pystyä uusimaan autokantaamme niin, että se on mahdollisimman vähän päästöjä tuottava.

Puhemies! Vielä moottoripyörien verottamisesta: Täällä ed. Vilkuna jo kiinnitti siihen huomiota. Suomen Motoristit ry on meille lähettänyt kaikille viestiä, jossa todetaan muun muassa seuraavaa: "Moottoripyörien verotuksen fiskaalinen merkitys on käytännössä olematon. Lakiehdotuksen perusteluissa selostetaan nykyisen verojärjestelmän ylläpidon ja seurannan vaikeutta sekä niiden epäkohdista johtuneita väärinkäytöksiä." Puhemies! Myöskin tämä samainen yhdistys sanoo, että laskelmien mukaan nykyisestä seuranta- ja valvontajärjestelmästä valtiontaloudelle koituvat kulut ovat suhteettoman suuret moottoripyöristä kannettuun autoveroon nähden. Mielestäni tämä on myöskin asia, joka tulisi valiokunnassa selvittää.

Puhemies! Aivan pari päivää sitten oikeuskansleri Nikula antoi haastattelun Keskisuomalainen-lehteen, jossa hän toteaa muun muassa seuraavaa: "Viranomaisen toiminnan luonteeseen kuuluu, että asiat ratkaistaan nopeasti. Kolmen vuoden käsittelyaika tuntuu tosi rajulta. Valittajat joutuvat olemaan epätietoisia liian pitkään." Tällä hetkellä on olemassa kolmen vuoden ruuhka Tullissa, ja niin kuin Nikula toteaa tässä haastattelussa, uusia oikaisupyyntöjä on tullut syksyn ja loppuvuoden aikana pelkästään yli 3 000. Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä on 7 000 asiaa ratkaisematta. Tässä samassa artikkelissa todetaan myös, että valtiovarainministeriö on luvannut veroasiantuntijoita Tullille määräaikaisiin työsuhteisiin tämän suman purkamiseksi. Toivottavaa tietysti on, että näin tapahtuisi ja mahdollisimman nopeasti. Aivan kohtuuttomiahan tällaiset kolmen vuoden valitusajat ovat. Puhemies! Ehkä jonkin näköinen lohdutus sitten näille valittajille on se, että valtio maksaa heille 9 prosentin koron, joten myös valtion intressin mukaista olisi se, että mahdollisimman nopeasti nyt saataisiin riittävä määrä veroasiantuntijoita tämän suman purkamiseen.

Puhemies! Omasta puolestani totean, että nämä selvityspyynnöt, mitä itse olen tässä esittänyt, ja täällä on tullut monia muita asioita selvitettäväksi, otettaisiin huomioon, kun valiokunta nyt yrittää tehdä mietintöä ja myöskin lopullista lakiesitystä. Oma toivomukseni kuitenkin on, että tämä eduskunta voisi valtiovarainvaliokunnan muuttaman lakiehdotuksen vielä hyväksyä, ei niin, että se jäisi tänne raukeamaan tai se hylättäisiin. Omasta puolestani toivon voimia valtiovarainvaliokunnalle.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kyse on todellakin hankalasta ja monimutkaisesta asiasta, sen on tämäkin keskustelu osoittanut. Ed. Bremer totesi, että tämä lakiesitys ei ole auennut asiaan vihkiytyneille juristeillekaan. Niinpä en yhtään ihmettele, että ei se minullekaan aivan kristallinkirkas ole. Tietysti voidaan kysyä, onko kyse niin vaikeasta asiasta, ettei sitä voitaisi pukea selkeämpään muotoon.

Tällä lakiesityksellä on tietysti myös valtiontaloudelliset vaikutuksensa. Verotuotot tullevat vähenemään autokaupan vilkastumisesta huolimatta, eli meillä on aukko täytettävänä tulevaisuudessa. Täällä on viitattu jo malliin, jota oltaisiin valmistelemassa tulevia hallitusneuvotteluja varten. Kyse olisi käyttömaksusta, johon liittyisi niin sanottu ympäristökerroin, eli mitä vanhempi auto, sitä suurempi olisi kerroin. Saattaa olla, että tämäntapainen malli olisi hyväksyttävä tapa korvata autoverotuksen tuottojen väheneminen.

Lakiesityksen yleisperusteluissa todetaan, että lakiesityksessä otetaan huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisussa esitetyt näkökohdat. Autoverolakimme ongelmana onkin ollut se, että ajoneuvo on ollut edullisempaa ostaa suomalaiselta toimijalta kuin hankkia toisesta EU-maasta. Näin tilannetta on voitu pitää EY:n perustamissopimuksen 90 artiklassa tarkoitetulla tavalla syrjivänä sisäisenä maksuna. Autoverotuksemme on myöskin mielletty epäoikeudenmukaiseksi. Se on korkea, ja järjestelmän läpinäkyvyys on ollut varsin huono.

Mielestäni tällä lakiesityksellä me olemme muuttamassa autoverolakiamme oikeaan ja välttämättömään suuntaan, pakon sanelemana tosin. Järjestelmästä tullee nykyistä läpinäkyvämpi, selkeämpi ja myös verotuksellisesti keveämpi. Mutta näistä parannuksista huolimatta kyllä tämä esitys herättää monia kysymyksiä. Näitä kysymyksiä on nostettu esiin myös laajassa ja vilkkaassa kansalaiskeskustelussa. Näyttääkin siltä, että auto ja verotus, varsinkin yhdessä, nostattavat korkeita tunteita.

Eduskunnan kannalta lakiesityksen käsittelyssä on ongelmana tietysti se, että kiire uhkaa tätäkin autoverolakia. Meillä on sangen vähän aikaa lakiesityksen perusteelliseen käsittelyyn. Tästä huolimatta mielestäni lähtökohtana tulee olla sen, että esitys käsitellään täällä eduskunnassa riittävän huolellisesti. Tämä edellyttää erityisesti valiokunnan verojaostolta, että se käy tarkkaan läpi ne lakiesityksen kriittiset kohdat, jotka julkisessa keskustelussa on nostettu esiin ja joita täälläkin on tänä iltana moneen kertaan sivuttu.

Täällä on jo varsin perusteellisesti ruodittu monia lakiesitykseen liittyviä yksityiskohtia. Itse puutun vielä pariin kohtaan.

Tämän lakiesityksen 10 §:n mukaan ajoneuvoa pidetään käytettynä, jos se on ollut rekisteröitynä tai käytössä kauemmin kuin kuusi kuukautta. Tähän ed. Elokin äskeisessä puheenvuorossaan viittasi. Mielestäni selkeämpää ja terveellä järjellä ymmärrettävää olisi, että ajoneuvo on käytetty heti, kun se on ensirekisteröity, eli käytännössä siis autoa pitäisi voida pitää käytettynä heti sen liikkeestä ostamisen jälkeen. Meillä on myös esitetty käsityksiä, että jos laki hyväksytään tältä osin tässä muodossa, komissio tulee viemään tämän asian EY-tuomioistuimeen. Mielestäni meillä ei olisi varaa tähän enää. Olemme jo pari huomautusta komissiolta saaneet.

Täysin en myöskään ymmärrä lakiesityksen 9 §:n ajatusta, jonka mukaan veroa korotetaan 20 prosentilla, jos ajoneuvo on seisonut varastossa enemmän kuin 12 kuukautta. Yleensähän tällainen seisotus kuluttajan silmissä ainoastaan alentaa ajoneuvon haluttavuutta ja samalla arvoa. En ymmärrä, mihin tämä logiikka perustuu.

Käytettyjen autojen autoveron määräämistä koskevat säännökset tässä esityksessä tuntuvat varsin monimutkaisilta. On poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia, joiden todellista vaikutusta on vaikea hahmottaa. Väittäisin, että tavallisen kuluttajan on mahdotonta laskea autoveronsa määrää.

Täällä on kiinnitetty huomiota myöskin autoharrastajiin. Heidän piirissään kritiikkiä on herättänyt myös osienvaihtoprosentin määrittely. Tässähän lähdetään siitä, että jos vähintään puolet osista on vaihdettu, joutuu veron suorittamaan uudelleen ensi kertaa käyttöön otettavana tai rekisteröitävänä ajoneuvona. Tältä osin on toki todettava, että 30.12.98 muutetussa autoverolaissa lähdettiin vielä siitä, että toisesta maasta tuotua ajoneuvoa verotettiin uudelleen, jos 33 prosenttia tai enemmän osia vaihdetaan. Tältä osin tilannetta on siis korjattu.

Viimeisenä yksityiskohtana, arvoisa puhemies, haluan mainita korinvaihdon. Siihenkin täällä on kiinnitetty huomiota, enkä myöskään pidä perusteltuna korinvaihdon käytännössä estävää säädöstä, mikä myöskin tähän lakiesitykseen sisältyy.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys autoverolain muuttamisesta, niin kuin aikaisemmin kuulluista puheenvuoroista on julki käynyt, on sisällöltään epätoivoinen ja tuloksiltaan vielä vaikeammin ymmärrettävissä ja nähtävissä. Suomalaisten äänestäessä ja päättäessä liittyä Euroopan yhteisöön, nykyiseen Euroopan unioniin, ehkä yhtenä tavoitteena kansalaisilla oli se, että Suomen korkea autoverotus lasketaan alemmaksi ja autojen hinnat lähestyvät eurooppalaista tasoa. Tässä käsittääkseni ollaan nyt sillä tiellä mutta kovin ollaan vaikealla tiellä, kun ei ole oikeastaan selvää se, miten tämä asia toteutetaan, kuinka se siirretään kuluttajalle ja kuinka siitä selvitään tässä hallituksen esittämässä muodossa, mistä oikeastaan kukaan ei selvää saa.

Kuitenkin yhtenä tärkeänä asiana on nähtävä tässä harhansyötössä kansalaisille, missä annetaan ymmärtää, että ikään kuin valtio luopuu osasta veroja, myöskin se tosiasia, että jollakin nämä menetettävät ja menetetyt verot on korvattava ja hoidettava valtion kassaan takaisin. Mielestäni yhdessäkään puheenvuorossa ei ole tullut ilmi sellaisia esimerkkejä, missä olisi nähty sellainen näkemys, että valtion veronkantotarve olisi jotenkin vähenemään päin. Useassa puheenvuorossa on kyllä nähty se, että autoveron alentaminen innostaa ja kannustaa lisääntyvään autokauppaan ja sitä kautta myöskin kertyvän veron määrä lisääntyy, kun myöskin kannettava veropohja laajenee entistä useamman auton taakse.

Mutta yhtenä asiana, minkä näen tässä erityisenä peikkona, on se, kun ei ole nähtävissä, että veronkantotarve olisi vähenemässä, että tähän löytyy sellaisia uusia tapoja, missä kannettavalla käyttömaksulla korvataan saamattomat verot. Tämän pohjalta on nähtävissä, että syntyy se näkemys tiiviitten taajamien ja haja-asutusalueen välille ja tulee käymään niin, että se onnettomampi, vähäisempi kansa siellä haja-asutusalueella joutuu tässä pitkässä juoksussa maksumieheksi.

Tästä esimerkkinä voisi ottaa käytännön elämästä sellaisen näköalan, mikä tapahtui tältä aamulta, kun itse pihasta takametsistä läksin. Vanhempi poikani lähti jo ennen kuutta Kotkaan työmaalle. Vaimo lähti seitsemän jälkeen Etelä-Karjalaan Luumäelle puodinpitoon. Itse läksin kahdeksan aikaan tänne eduskuntaan, ja nuorempi poika lähti sitten puoli yhdeksältä nykyiseen Haminaan Vehkalahden lukioon kouluun. (Ed. Kallis: Asutte väärällä paikkakunnalla!) — Tässä ed. Kallis on aivan oikeassa näköalassa olemassa. Neljällä autolla lähdettiin, ja kaikille oli täysin mahdoton toteuttaa sellaista tapaa, että julkinen kulkuneuvo olisi sattunut siihen asiaan.

Jotenkin se olisi käynyt vaimon osalta: tietysti kävelemällä ensin 5 kilometriä taikka siirtymällä jollain muulla tapaa; vanhimman pojan osalta ei ollenkaan; itseni vaihtoehtona olisi tietysti ollut taksilla matkustaa melko osa matkasta ja lähteä huomattavan paljon aikaisemmin tänne; ja nuorimman pojan osalta tämä asia olisi voinut käydä niin, että julkisella kulkuneuvolla olisi kyllä päässyt sinne parinkymmenen kilometrin päähän, mutta takaisin olisi pitänyt tietysti kävellä. (Ed. Kumola: Harkitkaa muuttoa!) — Tämän osalta ed. Kummola näkee tämän asian aivan oikein, että kannattaisi harkita muuttoa, mutta maalaisnäkemys, mitä näkemystä en yksin tässä eduskunnassakaan onneksi edusta, on sellainen, että säilytetään ne asuinpaikat, missä kansa nyt asuu, kun siellä takametsissäkin on niin paljon myönteistä nähtävissä. Muutto ei ole ensimmäiseksi nähtävissä.

Kun tähän syntyy voimakas autoveron alennuksen korvaava käyttömaksujärjestelmä, niin se vanhin osa autokalustosta ja vähäosaisin kansa, mikä sieltä kaukaa matkustaa, joutuukin pääosissa tämän veronalennuksen maksumieheksi. Tämä on sellainen näkökohta, mikä pitää ottaa tässä asiassa vahvasti huomioon. Kun tässä asiassa on nähtävissä se vanha vetoomus ja näköala, mikä osittain on myöskin oikea, että vanhempi kalusto, mikä on enempi saastuttavaa, maksaisi korkeamman käyttömaksun kuin nuorempi kalusto, mikä on uudempaa, tämäkin erityisesti vielä iskee sinne haja-asutusalueen silmille. Tässä kyllä myönteisenä on nähtävissä kyselytunnilla saatu valtiovarainministerin vastaus, että käyttömaksurakenteen käyttöönotto ainakin jollakin viiden vuoden siirtymätasolla taikka vastaavan tyyppisesti vähän pehmentäisi tätä laskua, mutta se tätä ongelmaa ei ollenkaan poista missään tapauksessa.

Rouva puhemies! Istunnon aikana on erittäin paljon keskusteltu harrastelijoista ja harrastelijoitten rakentelusta ja siihen liittyvistä ongelmista. Se tietysti on ongelmana olemassa, mutta ne ovat yksittäisiä kohtia, yksittäisiä ongelmia. Tämän pohjalta en näe ollenkaan sitä koko veronalennuskysymyksen osalta erityisen tärkeänä ja vaikeana asiana, mutta näkisin kuitenkin niin, että kun näitä esille tulee, niin nämäkin pitäisi pystyä ratkomaan järjestykseen ja näihin isoihin asioihin, mitkä todella ovat kansalaisille ja erityisesti käytettynä tuotavien autojen tuojille ongelmia, näihin kiinnitettäisiin huomiota samalla vakavuudella, jolloin ehkä tästä jotakin voisi vielä syntyä ja tulla.

Se, mitä ed. Vilkuna puheenvuorossaan totesi, että moottoripyörät ovat harrastelijoitten käsissä eikä ole ongelmaa tämän osalta olemassa, voidaan katsoa melkein miten vain. Tässä tulee mieleen joltain kouluajoilta, ellei vähän aikaisemminkin näkemys, jolloin kaikki metsätossikat liikkuivat moottoripyörällä, ja minusta ne käyttivät sitä työajoon, ja siinä mielessä näen nytkin, että jos moottoripyörällä joku ajaa, niin työajoonhan sitä käytetään. Tulee mieleen, kun ed. Vilkuna saapuu saliin, että 50-luvulla Tampellan ostomies Ville Härkönen ajeli moottoripyörällä kesät talvet, ja minusta hän vaikutti pelottavan tuntuiselta, pysyykö pystyssä vai ei, vaikka hän usein jollakin lailla rohkaistuneena kulkikin siellä ja työnsä huolella suoritti, mutta tämä tulee siitä mieleen. Kyllä ainakin ennen työhön moottoripyörää on käytetty.

Mutta toivoisin, että tämä moottoripyöräkysymyskin ratkaistaisiin sellaisella näköalalla tässä, missä olisi selkeä taulukko siitä, mitä tästä maksetaan ja mitä tässä tehdään, koska pelkään niin, että tämä suomalainen harrikkakansa tuo tuolta maailmalta entistä enemmän käytettyjä pyöriä, mitkä ovat kalliita ja uuden näköisiä, mutta kuitenkin periaatteessa siihen seurakuntaan huokeita ostaa.

Rouva puhemies! Yhtenä asiana näkisin tässä myönteistäkin: Lakia sovelletaan kovin aikaisessa vaiheessa eli uusien autojen osalta jo tämän vuoden alusta alkaen ja käytettyjen osalta vuoden 99 alusta alkaen. Tämä ehkä selkeyttää jollakin lailla tätä toimeenpanoa ja luo rauhallisuutta tähän autokauppaan, eikä ole semmoista kauppaa jarruttavaa olettamaa, niin kuin yleensä tällaisessa veronalennuskysymyksessä on olemassa. Jos se olisi toisin päin, niin sittenhän se olisi kiihdyttävää eteenpäin olemassa.

Mutta yhden näköalan, mitä tässä haluaisin heittää ja nähdä tähän: Tämän lain valmisteluun, veronalennuksen valmisteluun, on ollut lukemattomat vuodet ja kuukaudet aikaa, ja selkeästi on ennen nähty ja kuultu jollakin kyselytunnilla, että valtiovarainministeri on todennut, että lakiesitys on periaatteessa valmiina, kun tulee tämä EU-tuomioistuimen päätös; sen jälkeen syntyy ja ryhtyy tapahtumaan. Tuntuu siltä, että hallitus on tässä valmistelussaan epäonnistunut, antanut hyvin keskeneräisen esityksen tänne, ja tässä tuntuu olevan kovin paljon korjattavaa. Lieneekö vaan niin, että tämäkin laki menee yli vaalien, siltä osin raukeaa. Jopa käy hallituksen edustajia vähän sääliksi, kuinka kansa nämä vaaleissa tuomitsee, kun näin kaltoin auton ostajia, auton käyttäjiä, tullaan kohtelemaan.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun olen kuunnellut näitä puheenvuoroja, niin ihmettelen kyllä, jos tämä laki menee läpi edes korjatussa muodossa. Tietenkin toivon, että me saisimme uuden autoverolain. Mielestäni vanha autoverolaki ei ollut niin huono kuin tässä on annettu ymmärtää. Vanhassa autoverolaissa oli oikeastaan kaksi ongelmaa.

Toinen koski uusien autojen hinnan määräämistä, kun maahantuojille verotusarvo tai hinta määrättiin cif-arvon mukaan, cif-hinnan mukaan, mutta muiden tuojien kohdalla verotusarvo oli tax-free-hinta. Tax-free-hinnan ja cif-hinnan välillä oli valtavan suuri ero. Suosittiin maahantuojia ja rokotettiin tavallaan muita, mutta jokainen tiesi, paljonko veroa autosta joutuu maksamaan, oli sitten uusi auto tai vanha auto. Vanhassa autossa, käytetyssä autossa, ongelma oli se, että vero oli diskriminoiva EY-tuomioistuimen mukaan. Kuitenkin joka toi käytetyn auton Suomeen, tiesi, voi sanoa, melkein pennilleen, paljonko menee veroa. Kun hän toi auton tullikamariin, niin tullaus kesti puoli tuntia. Ennen kuin ehti kotiin, niin faksissa oli Tullin päätös, kuinka paljon veroa pitää maksaa. Eli se toimi kyllä, mutta se oli epäoikeudenmukainen. Se oli diskriminoiva, mutta kuluttajat tiesivät, paljonko autosta joutuu autoveroa maksamaan.

Mikä on tilanne tänä päivänä? Tänä päivänä, jos ne tiedot, mitä minulle on tullut, pitävät paikkansa, niin Tulli ei vielä sovella tätä lakia, tätä lakiesitystä, vaikka voisi soveltaa uusien autojen osalta, mutta ei sitä tee jostakin syystä. Mitä tulee vanhoihin autoihin, niin käsittelyaika on seitsemän viikkoa, eikä kuluttaja, maahantuoja, tiedä edes 1 000:n, ehkä 2 000 euron tarkkuudella, kuinka paljon pitää veroa maksaa. Tämä on erittäin huono asia, kun ei tiedä, kaikki on niin epävarmaa ja kestää kauan.

Tässä on tänä päivänä jonkin verran puhuttu myöskin autoveron fiskaalisesta merkityksestä ja monessa puheenvuorossa on esitetty, että olisi pitänyt aikaisemmin alentaa jne. jne. On annettu myöskin ymmärtää, että meidän on pakko alentaa. Autovero on kuitenkin sellainen vero, että me saamme siitä ihan vapaasti päättää. Me voimme pitää nollaveroa. Me voimme verottaa vaikka 200:n, 300:n tai 400 prosentin mukaan. Me saamme itse päättää, mutta vero ei saa olla käytettyjen autojen osalta diskriminoiva. Se tuottaa noin 900 miljoonaa euroa vuodessa. Kun vertaa tätä summaa esimerkiksi tuloveronalennuksiin, niin ensi vuonna alennetaan tuloveroja noin 450 miljoonalla eurolla.

Aina kun olen puhunut kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetista ja tuloveronalennuksesta, olen todennut, että sillä tuloveronalennuksella olisi voitu yhtenä vuonna poistaa autovero kokonaan, tänä vuonna olisi voitu puolittaa se autovero, mutta en ole kyllä koskaan sanonut, että tämä on kristillisdemokraattien esitys. Veroalevara voidaan aina käyttää monella tavalla. Voidaan käyttää tuloveroa alentamaan, voidaan käyttää välillisten verojen alentamiseen ja, niin kuin mainitsin, tänä vuonna 450 miljoonalla eurolla olisi voimassa olevan autoveron voinut puolittaa. Jos kansalaisilta olisi kysytty, haluatteko te mieluummin 20—30 euroa enemmän kuukaudessa käteen vai puolitetaanko autovero niin, että uusien autojen vero putoaa 30 000 markalla, niin minulla on se käsitys, että Suomen kansa olisi sanonut, että mieluummin huomattava alennus autoveroon kuin pieni tuloveroalennus. Näin olisi tietenkin voinut menetellä.

Nyt olen puhunut aika paljon historiasta, minkälainen vanha laki oli, ja minkälainen tämä laki tulee olemaan, puuttumatta niihin epäkohtiin ja ongelmiin, mitä tämä lakiesitys tuo mukanaan. Yhdyn niihin, jotka väittävät, että lain soveltaminen käytännössä on hyvin hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta.

Ja miten määrätään kuluttajahinta, on todella vaikea asia. Siinä pitää ottaa huomioon yhtä sun toista. Saadaan tietenkin AutoDatasta semmoinen keskimääräinen hinta, mutta hallituksen esityksessä sivulla 27 todetaan muun muassa, että huono maalipinta, ajoneuvoihin usein iän myötä tulevat naarmut ja muu kuluneisuus, tavallista pahempi ruostuneisuus tai muut tämän kaltaiset tekijät vaikuttaisivat ajoneuvon arvoon jne. Onko niin, että tullimiehen pitää ottaa huomioon nämä asiat ja sitten määrätä se kuluttajahinta? Vielä kun kilometrimäärä vaikuttaa aika ratkaisevasti verotusarvoon, niin houkutus valitettavasti on se, että mittareita ruuvataan eikä ruuvata alaspäin, vaan ruuvataan ylöspäin. Aina kun tulee 10 000 kilometriä lisää mittariin, niin autovero tippuu. Tällaista houkutusta ei pitäisi mielestäni luoda.

Kun ministeri Niinistö sanoi, että kaikista miinoista olisi voinut välttyä reippaalla autoveroalennuksella, niin toivon todella, että sen vaihtoehdon olisimme valinneet. Mitä vaikka me menettäisimme 100 miljoonaa euroa, kunhan säästyisimme tuhansista verovalituksista, tyytymättömistä kansalaisista ja ennen kaikkea välttyisimme säätämästä lain, jonka soveltaminen käytännössä on erittäin vaikeaa. Minä todella toivon, että tämä lakiesitys vedettäisiin nopeasti takaisin ja säädettäisiin selkeä laki, vaikkapa vanhan lain mallinen laki, jossa olisi huomattavat alennukset, niin että kaikista miinoista sillä vältyttäisiin.

Lasse Virén /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys autoverolaista ja sen muuttamisesta on varmasti asia, jota moni kansalainen mielenkiinnolla seuraa, koska laki ratkaisee, millä hinnalla hän tulevaisuudessa autonsa käyttöön saa. Varmaan tämä on yhtä mielenkiintoinen asia kuin muutama aika sitten tuo parisuhdelaki, mutta varmasti koskee paljon paljon suurempaa joukkoa. (Ed. S. Lahtela: Niinköhän?) — Kyllä minä uskon näin, että paljon suurempaa joukkoa koskee.

Muutamia esimerkkejä, jotka on täällä jo tuotu esille, ovat ed. Bremerin ja ed. Ala-Nissilän mainitsemat asiat pakettiautojen verotuksesta. Niitä tässä esityksessä on kyllä käsitelty, mutta mielestäni aivan liian vähän. Se asia varmasti tulee vaatimaan vielä selvitystä. EU-direktiivi kuitenkin tuntee tavara-autot, jotka auton valmistajat tekevät juuri tavaroiden kuljettamiseen, mutta niitä meillä täällä Suomessa sitten kuutioidaan ja jostakin kumman syystä näitä kuutioita sitten ei ole tarpeeksi ja näin niistä sitten tehdään verollisia autoja. Ne säännöt pitää kyllä saada EU-tasolle nopeasti.

Tämän esityksen saaminen tänään iltapäivän aikana on tietysti aiheuttanut omia tiedonsaantipulmia. Ei ole kerinnyt asiantuntijoita käyttää hyväkseen, että olisi kaikkeen asiaan uskaltanut reippaammin ottaa kantaa. Mutta kun saan asiantuntijoilta lisää tietoa, niin uskon, että seuraavalla kerralla, kun asiaa käsitellään, voin myöskin ottaa paremmin asioihin kantaa.

Toivonkin, että valtiovarainvaliokunta uskaltaa maltillisesti ja myöskin toisaalta räväkästi tehdä selvempiä pykäliä kuin tämä epäselvä esitys nyt sisältää. Varmaan tämä asia tulee jatkumaan pidempään kuin tämä hallitus istuu. Tällä kertaa en tähän nyt muuten ota kantaa.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Autoverolain muutosesitystä on kauan odotettu ja kaivattu tänne eduskuntaan. Nyt hallitus sen toi ja valitettavaa on, että käsittelyaika jää näin lyhyeksi. Ed. Kallis epäili, onko mahdollista edes viedä tätä muutosehdotusta läpi, mutta kun tarkastelemme markkinatilanteita, on täysin mahdotonta ajatella sitä, että tämä hallituksen esitys raukeaisi, vaan kyllä tämä on vietävä läpi ja saatava lainsäädännön pohja autoverotukselle, koska autokauppa on lähtenyt soveltamaan jo uutta, tämän hallituksen esityksen mukaista autoveromenettelyä ja olisi valtava takaisku, jos tässä palattaisiin uudelleen siihen epävarmuuden tilaan, mikä autoverotuksen osalta on vallinnut. Valitettavaa on vain se, että tähän hallituksen esitykseen ei sisälly lain perusteluja, joten verojaosto joutuu kirjoittamaan perustelut, ja tavallaan on yllättävää se, että eduskunta itse siirtyy lainvalmisteluelimeksi ja kirjoittaa sillä lailla lain lopullista muotoa.

Täällä hallituksen esityksessä todetaan, että tavoitteena on ollut vain nimenomaan se, että autoverolainsäädäntöä muutetaan siten, että käytettyjen ajoneuvojen verotusta ei voitaisi katsoa enää EY-sopimuksen 90. artiklan vastaisesti syrjiväksi. Näyttää siltä, että hallitus on todella valinnut tämän pienimmän mahdollisen muutoksen tien ja tehnyt nimenomaan tuon EY-tuomioistuimen ratkaisun reunaehtojen vaatiman muutosehdotuksen, mutta samalla tehnyt myöskin esityksen uusien ajoneuvojen verotuksen lieventämisestä.

Käytännössähän tämä merkitsee sitä, että verotus autojen osalta alenee noin 5—10 prosenttia ja jää keskimäärin noin 25 prosenttiin. Samalla se merkitsee valtion saamien autoverotulojen pienentymistä noin 150 miljoonalla eurolla. Tosin sitä voi kompensoida se, että autokauppa kiihtyy ja verotuotto sitä kautta kasvaa.

Kuitenkin täällä käyty keskustelu osoittaa sen, että tämä hallituksen esitys on hyvin vaikeaselkoinen. Siinä ei ole sitä läpinäkyvyyttä, mitä meillä lainsäädäntö edellyttää. Ei ole ennustettavissa, millaiseksi kussakin tapauksessa autovero muodostuu, siis minkä verran verovelvollinen joutuu veroa maksamaan. Toisaalta myöskin se, miten veron perusteeksi määräytyvä kuluttajahintapohja lasketaan, jää epäselväksi. Siinä mielessä tämä ei täytä sillä lailla hyvän lainsäädännön edellytyksiä. Toisaalta kokonaisuudessaan se linjanveto, mitä meillä tulevaisuuden autoverotukselta odotetaan ja edellytetään, jää avoimeksi ja seuraavalle hallitukselle.

Tosiasiahan on se, että meillä on autokanta hyvin ikääntynyttä. Lain perustelujen mukaan meillä autojen keski-ikä on noin 10,4 vuotta, mutta autojen palveluikä enimmillään usein jopa yli 18 vuotta. Se, että meillä on autokanta näin ikääntynyttä, johtuu tietysti korkeasta autoverotuksesta. Enimmillään meillä autoja vuodessa myytiin noin 140 000. Se aleni välillä 110 000:een. Nyt autokauppa on ilmoittanut, että todennäköisesti tänä vuonna autoja myydään noin 130 000 kappaletta. Tämä on uusien autojen kauppaa, ja varsinaisesti vanhojen autojen kauppahan on aivan eri kategoriassa.

Meillä myydään noin 750 000 käytettyä autoa vuodessa. Ne ovat enempi tai vähempi käytettyjä. Kun autojen hinnat meillä ovat olleet näin korkeita, niin tämä kertoo siitä, että kansalaiset keskimäärin ottaen ajavat käytetyillä autoilla. Siksi ei ole yhdentekevää se, millainen myöskin vanhojen autojen kauppahinta ja autoverokohtelu on. Siinä mielessä tietysti se, että nyt ollaan parempaan menossa, on myönteinen asia.

Kuitenkin meillä on päästävä nuorempaan autokantaan, joka merkitsee uudempaa tekniikkaa, parempaa liikenneturvallisuutta ja parempaa ympäristövaikutusta. Esimerkiksi meillä taitaa vasta noin 45 prosenttia autoista olla katalysaattoreilla varustettuja, ja kuitenkin katalysaattorit ovat olleet käytössä varsin pitkän ajan.

Minusta on tavoiteltavaa se, että me kykenemme seuraavan eduskuntakauden aikana määrittelemään autoveroperusteet pitemmällä aikavälillä. Tavoitteena tulee olla autokannan uudistaminen. Tavoitteena tulee olla turvallinen ja ympäristöystävällinen autokanta ja se, että myöskin otetaan huomioon meillä nämä maassa vallitsevat erityisolosuhteet.

Ed. Seppo Lahtela esimerkinomaisesti puhui maaseudun väestön liikennetarpeista ja siitä, että missä ei ole tuettua joukkoliikennettä, siellä joudutaan autoja käyttämään. Siksi myöskin on otettava huomioon, että auto on tarpeellinen liikkumisväline monelle työssäkäyvälle. Siksi myöskin nämä verokohtelut tulee saada sen mukaisiksi, että autolla voidaan Suomessa liikkua siellä, missä tarvitaan.

Ulla Juurola /sd:

Arvoisa puhemies! On totta, että hallituksen esitys on erittäin sekava, monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävissä oleva. Se ei ensimmäisellä lukemisella todellakaan aukea. Mutta toisaalta nyt, kun olen kuunnellut täällä salissa näitä automiesten puheita, tuntuu siltä, voisiko sellaista valmistelua ollakaan, mikä olisi voinut ottaa kaikki nämä yksityistapaukset ja erikoistapaukset huomioon.

Ed. Bremer, joka istuu täällä salissa ja on varmasti autoilun asiantuntija, oli minusta kuitenkin epälooginen siinä, että hän toisaalta vaatii yksinkertaista autoveroa ja toisaalta kaikki erityistapaukset huomioivaa autoverotusta. Tämä lienee suhteellisen vaikea yhtälö. Täällä todettiin, että tämä vaikeus olisi voitu estää sillä, että autoveroa olisi laskettu reippaasti ja huomattavasti. Itse en silläkään kannalla suoraan voi olla, koska toisaalta me tarvitsemme myöskin näitä autoverotuksen tuottoja tulokertymämme aikaansaamiseksi. Oikeastaan minun sympatiani kääntyivätkin ministeri Niinistön osalta myönteisiksi, koska vaatimukset täällä näyttivät olevan todellakin mahdottomia.

Lainsäätäjän ei tietenkään tarvitse osata laskea yksittäisen käytetyn auton yleistä kuluttajahintaa tai ei tarvitse osata laskea sitä, miten erityispykäliä käytetään hyväksi kuluttajahintaa arvioitaessa. Kuitenkin lainsäätäjän pitää ymmärtää lainsäädännön perusteet, periaatteet, ja sen takia voin kyllä yhtyä täällä esitettyyn huoleen, että näin valtavan laajan lakiesityksen käsittely eduskunnassa näin lyhyellä ajalla tulee olemaan erittäin vaativa tehtävä. Se, että verojaosto joutuisi ihan yksityiskohtaiset perustelutkin laatimaan, onkin aika vaativa tehtävä.

Kuitenkin minusta on ilman muuta selvää, että kun lakiesitys nyt on täällä olemassa, niin meillä täytyy olla aikaa siihen niin paljon, että me voimme sen kriittisesti käsitellä, emmekä voi antaa suoraan ikään kuin avointa valtakirjaa lakiesityksen hyväksymiseksi. Toisaalta minusta on välttämätöntä, että tämä lakiesitys ei jää hyväksymättä tältä kaudelta, koska joka tapauksessahan on kysymys autoveron alennuksesta, autojen hintojen alentamisesta kuluttajalle, ja sen vuoksi kuluttajat varmastikin kuitenkin vaativat lainsäätäjältä venymistä tässä tilanteessa, jotta esitys saataisiin kunniallisesti täältä läpi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltäessä tätä autoverokysymystä on todettu Suomen erityisolosuhteet verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan. Suomi on laaja-alainen, harvaanasuttu, ja niin kuin aivan äskettäiset pakkaskauden kokemukset osoittavat, talviset keliolosuhteet pakkasta, lunta, jäätä ja tuiskua myöten koettelevat meidän liikennettämme, kaikkiakin liikennemuotoja.

Autoilu on hyväksyttävä osaksi suomalaisten jokapäiväistä elämää. Joukkoliikenne, niin tärkeä, välttämätön, suositeltava ja kannatettava kuin se onkin, valitettavasti menettää jatkuvasti asemiaan meidän maassamme. Jatkuvasti joudutaan nimenomaan maaseudulla, mutta myöskin muualla, lopettamaan linja-autovuoroja, junavuoroja on uhattuna. Tämä kaikki tekee joukkoliikenteen supistuessa, mikä on valitettava ilmiö ja mihin toivon muutosta, autoilun välttämättömäksi ihmisten jokapäiväisen elämän kannalta.

Autoilu ei tänä päivänä ole ylellisyyttä, jollaisena se 30, 40, 50 vuotta sitten saatettiin kokea. Auto on työväline, ja vieläpä nykyajan elämänmenossa perheissä tarvitaan kaksi autoa varsin perustellusti johtuen siitä, että enää eivät perheen työssäkäyvien työpaikat ole samalla kulkuvälineellä yhteiskunnan muututtua tavoitettavissa. Näin jokapäiväisessä elämässä liikkumisesta aiheutuvat menot vievät hyvin huomattavan osan tuloista. Jos perheessä lasketaan, mitä maksaa auton hinnan kuolettaminen vuorokautta kohti ynnä polttoainemaksut, vakuutusmaksut, kaikki muu, mikä autoilussa maksaa, tämä vie perheen tuloista, elintasosta, hyvin huomattavan osan. Tällöin meidän tulee kiinnittää suomalaisten hyvinvoinnista huolehtiessamme huomiota siihen, että liikkuminen myös omalla autolla voisi olla kohtuuhintaista.

Tässä on kyseessä kokonaispaketti, josta nyt käsittelemme autojen hintaa, mutta tähän toki liittyvät autojen polttoaineiden hinta ja muut kustannukset. Tällä hetkellä yhä useammalle uusi auto on sellainen asia, johonka ei ole varaa. Auto useimmiten kannattaa ostaa enemmän taikka vähemmän käytettynä, jotta saadaan taloudellisempia ajokilometrejä. Onneksi meillä on ollut varsin hyväkuntoisia ja laadukkaita vaihtoautoja markkinoilla Suomessa ja on ollut sitä kautta myöskin liikenneturvallisia autoja.

Ed. Bremer täällä viittasi, mielestäni aivan oikein, siihen, että auton turvallisuus ei suinkaan riipu auton ulkonaisesta koosta eikä välttämättä moottorin tilavuudesta. Turvallisuutta löytyy hyvinkin pienemmistä autoista ja keskikokoisista autoista, ja ennen kaikkea tärkein turvallisuustekijä on auton kuljettaja itse.

Hallituksen esityksessä, jossa nyt käsittelemme autojen hintaa, on ilmennyt varsin paljon epäselvyyttä, vaikeaselkoisuutta. Lainsäädännön tulisi olla sellaista, että se on selkeää, niin että sen mahdollisimman moni kansalainen voisi yksiselitteisesti ja oikein ymmärtää. Myös tässä lainsäädännössä tulee tämän tavoitteen täyttyä. Samoin olisin odottanut, että hallituksen esityksessä olisivat lain perustelut olleet mukana. Niiden puuttuminen on paha puute.

Suomen aikanaan liittyessä Euroopan unioniin kansalaiset odottivat halvempia autoja. Useat pettyivät, kun tuo odotus ei ole täyttynyt. Nyt tulisi luoda edellytyksiä halvemmalle liikkumiselle, jossa juuri tämä autoverokysymys on hyvin tärkeä.

Täällä on viitattu sitten muun muassa moottoripyöräkysymykseen. Viittaan tässä yhteydessä varsin ansiokkaaseen ed. Vilkunan puheenvuoroon. Siinä oli tuo asia kiteytetysti sanottu, en ryhdy toistamaan. Samoin museoautot tulisi nähdä kulttuurina ja näiden verokohtelun tulisi olla kuten muunkin kulttuurin ja museoesineistön. Samoin tulisi ymmärtää harrastajia, joilla on harrasteena koota ja rakennella autoja, niin että siihen pikemmin kannustettaisiin kuin että sitä oltaisiin verotuksella vaikeuttamassa.

Arvoisa rouva puhemies! Toivon, että asia jatkokäsittelyssä saa ne suuntaviivat, joilla kansalaisten siirtymistä paikasta toiseen myös yksityisautolla voitaisiin tehdä tarkoituksenmukaisemmaksi, edullisemmaksi ja turvallisemmaksi.

Kalervo Kummola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on puhuttu hyvin paljon käytettyjen tuontiautojen verotuksesta. Minä en puutu siihen, koska olen edellisten puhujien kanssa samaa mieltä, että autoverotus yleensä Suomessa on liian korkea. Jos meillä olisi uusien autojen verotus Keski-Euroopan tasolla, ei tarvitsisi puhua käytettyjen tuontiautojen verotuksesta, koska silloin niitä ei kannattaisi tänne tuoda, muun muassa ilman katalysaattoria tuotavia autoja, jotka pilaavat ilmaa entisestään.

Suomessa on pitkät matkat, niin kuin täällä on todettu, ja siihen nähden meidän autoverotuksemme on aivan liian korkea. Silloin kun tähän verotusmalliin on joskus menty, niin autoa käsiteltiin ylellisyysvälineenä, ja se on siltä pohjalta ymmärrettävissä. Tänä päivänä elämme aivan toista aikaa. 60-luvulla liikenteelle palautettiin suurin piirtein sama summa, mitä siltä otettiinkin. Nyt on tilanne aivan toinen, muttei sentään niin surkea kuin ed. Elo täällä esitti, kun hän kertoi, että liikenteeltä peritään veroina noin 6 miljardia euroa ja palautetaan siitä noin 10 prosenttia. Kyllä se on noin 20 prosenttia, mitä siitä palautetaan. Mutta silti suhde on huikean vääristynyt.

Liikenteellä ja henkilöautoilussa on monenlaisia veroja. Erityisveroja ovat autovero, varsinainen ajoneuvovero, ajoneuvovero sekä polttoaineverot, joita ovat valmistevero, lisävero ja huoltovarmuusmaksu. Näiden lisäksi henkilöautojen hankinta- ja käyttömenoista peritään arvonlisäveroa, joka lasketaan myös autoveron ja polttoaineen verojen määrille. Varsinaisesta ajoneuvoverosta tai ajoneuvoverosta ei peritä arvonlisäveroa. Autoilun erityisverot jaetaan yleisesti hankinnan veroihin, vuotuisiin veroihin plus polttoaineveroihin, ja joskus tähän vielä lisätään tietullit ja muut sen kaltaiset maksut, puhumattakaan sitten käyttömaksusta, jota täällä on väläytelty moneen otteeseen. On siinä veroja monenlaisia. Kun näitä vertaillaan eri EU-maiden kesken, niin Tanska on aivan omassa luokassaan, mutta Suomi sijoittuu siltä osin tuonne Irlannin ja Alankomaiden kanssa samalle tasolle, joten siinä mielessä, kun otetaan tämä kokonaisuus huomioon, niin emme ole ihan niin surkeassa paikassa tuossa tilastossa kuin yleisesti oletetaan.

Täällä on myöskin esitetty tämän lain hylkäämistä. Mielestäni se olisi kyllä tässä vaiheessa kaikkein heikoin vaihtoehto ja suurin munaus, mitä voitaisiin tehdä. Niin kuin ed. Nousiainen täällä esitti, niin on kaikkein tärkeintä tässä vaiheessa, että tämä esitys saataisiin täällä läpi ja nopeasti. Muutoin kaupalle aiheutuu erittäin vakavia seuraamuksia. Sitten nämä hinnanalennukset pitäisi osoittaa kaikki suoraan kuluttajalle, ja eräs kummallisuus, josta täällä ei niin paljoa ole puhuttu, on se, että veroa ei missään nimessä tulisi laskea toimituskuluille. On aivan ihmeellistä, kun olemme kaukana autoteollisuusmaista ja useimmat autot joudutaan kuljettamaan Suomeen esimerkiksi laivalla, että vielä siitä rahdista ja toimituksesta joudumme maksamaan veroa. Tämä ei ihan tavalliseen talonpoikaisjärkeen mahdu.

Tosiasia on, että viime vuonna myytiin Suomessa 117 000 autoa, ja autokaupan ennuste on, että näillä veronalennuksilla tänä vuonna tullaan myymään 135 000 autoa, mutta tämän määrän pitäisi olla 200 000 autoa, jos tarkastellaan väkilukuun suhteutettuna muiden vauraiden teollisuusmaiden tasoa. Niin kuin tuossa jo aikaisemmin mainitsin, niin on otettava myöskin huomioon suuri auton tarve Suomessa, niin kuin ed. Seppo Lahtela täällä totesi, vaikka vähän heitteli väliin tuossa herjoja. (Ed. Seppo Lahtela: Vaan se oli tosiasiaa!) — Kyllä kyllä, ja on erittäin tärkeää, että maaseutu pidetään myöskin asutettuna Suomessa, etteivät kaikki valu tänne Pääkaupunkiseudulle.

Nykyinen autokanta Suomessa on todella hälyttävän vanha, niin kuin täällä on todettu moneen kertaan. Se on toiseksi vanhin Kreikan jälkeen EU-maissa. Erittäin vaarallinen myöskin ja turvaton on 80-luvun auto tuolla liikenteessä. Sen turvallisuustasoa ei voi edes verrata vuoden 2003 mallin autoihin. Kolaritilanteita kun katselee, valokuvia kuolonkolareista, niin useimmiten on kysymys yli-ikäisestä autosta. Tietysti sattuu sellaisiakin kolareita, joissa auton mallilla ei ole mitään merkitystä. Samaten nämä vanhat autot toimivat ilman katalysaattoria ja saastuttavat erittäin paljon ilmaa.

Täällä on myöskin puhuttu paljon moottoripyörien verotuksesta. En myöskään itse ymmärrä sitä, miksi moottoripyörien verotus perustuu kuutiotilavuuteen ja siinä on vielä niinkin suuret erot kuin 20—70 prosenttia.

Näiden museoajoneuvojen ja harrasteajoneuvojen asiat voidaan varmasti, niin kuin ministeri Niinistökin täällä totesi, valtiovarainvaliokunnassa korjata, ja ne tulevat varmasti sitä kautta järjestykseen.

Olen myöskin sitä mieltä, että tämä esitys ei ole hyvä. Se on monimutkainen ja vaikea. Se olisi voinut olla valmistelussa jo vaikka viimeiset kolme vuotta ja valmiina siellä laatikon pohjalla ja olisi voinut pikkuhiljaa valmistella ja sitten lisätä luvut vaan. Mutta nyt ollaan tässä tilanteessa. Tämä esitys on välttämätöntä saada läpi, sillä autokauppa on ottanut erittäin suuren riskin ja on lähtenyt siitä liikkeelle, että tämä esitys menee läpi. Jos tämä esitys huononisi tai pahimmassa tapauksessa kaatuisi kokonaan, voisivat seuraukset olla katastrofaaliset koko toimialalla. Ikäviltä työllisyysvaikutuksilta ei tällöin voitaisi myöskään välttyä.

Autoveron alentamisella on huomattavia dynaamisia vaikutuksia, sillä valtion saamat verotulot todennäköisesti nousisivat lisääntyneen autokaupan myötä, ja olen aivan varma, että jos autoveroa tästä vielä reilusti alennettaisiin lisää, niin valtion verotulot eivät myöskään sitä kautta putoaisi, vaan ne pysyisivät varmasti nykyisellä tasolla ja turvallisuustekijät nousisivat moninkertaisiksi.

Esitän kuitenkin ja toivon, että tämä esitys menee nopeasti läpi eduskunnassa, että päästäisiin normaaliin päiväjärjestykseen ja sitten seuraavan hallituksen aikana voitaisiin miettiä autoverotuksen kokonaisuudistusta, joka varmasti on myöskin välttämätön.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen ensinnäkin ed. Kummolan äsken viimeksi mainitsemasta asiasta aivan samaa mieltä: Tätä hallituksen esitystä ei missään nimessä pidä nyt hylätä, vaan tämä pitää yrittää saada mahdollisimman nopeasti pois. Seuraavissa hallitusneuvotteluissa tulee sopia siitä, että kokonaisuudistus toteutetaan seuraavan vaalikauden aikana. Nämä ovat kaksi hyvin selvää reunaehtoa tähän asiaan.

Täällä on hyvin moneen kertaan todettu se, että Suomessa on yksi Euroopan unionin iäkkäimmistä autokannoista. Kilpailemme viimeisestä sijasta Kreikan kanssa, niin kuin täällä varsin moni on todennut, ja aina vähän vuodesta riippuu, olemmeko viimeinen vai toiseksi viimeinen tässä tilastossa. Eli nämä ovat ne realiteetit, joilla tässä pitää tulla toimeen.

Tämä keskustelu, joka Suomessa on autoverosta käyty viimeisen reilun puolen vuoden aikana, on osoittanut, että yksikään ainut valtiovarainministeri ja yksikään ainut hallitus eivät saa tästä minkäänlaisia pinnoja. Se on harvinaisen selvä asia, ja sillä tavalla suhtaudun erittäin rauhallisesti tähän asiaan: Tämän laskun maksaa nyt henkilö, joka jättää eduskunnan ja sillä siisti. Sillä tavalla se ei jää rasittamaan ketään uudestaan yrittävää. Sanotaan se nyt näin, ja sympatiani on ministeri Niinistön puolella tässä asiassa täydellisesti. Näin ikävästi tämä asia on. Keskustelu on vellonut sillä tavalla, että tästä rationaliteetti on lähestulkoon täydellisesti kadonnut. Aina on joku asia vinossa jonkun kannalta.

Totean kuitenkin ihan yleisiä näkökohtia, jotka ovat myöskin tärkeitä reunaehtoja.

Ensinnäkin yksi on se, että kysymys on lähinnä polttomoottorilla toimivista ajoneuvoista, jotka käyttävät raakaöljypohjaisia polttonesteitä voimanlähteinä. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä talous on projisoitava raakaöljytilanteeseen maapallolla. Harvinaisen selvä tosiasia on tällä hetkellä se, että raakaöljyn riittävyys heiluttaa jo maailmanrauhaa. Se on kova tosiasia. Meillä on jo yksi entinen öljyntuottajavaltio, jossa kuulemma suurin piirtein pohja näkyy, ja yksi oikein suuri valtio on tilanteessa, jossa pohja on hyvin lähellä näkymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että raakaöljystä on tullut strateginen luonnonvara, joka ohjaa, niin kuin sanoin, maailmanrauhaa suorastaan ja maailman kauppatilannetta jnp.

Tämä tarkoittaa myöskin sitä, että ei sellaista aikaa ole enää tulemassakaan kuin tilapäisesti keinotekoisesti, jossa, jos lähdetään pariteettiperiaatteella nykyisestä raakaöljyn barrelihinnasta vähän yli 31 US-dollaria, siirrytään sinne reippaasti alle 30 dollarin tasolle. Mieluummin liikutaan yläpuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että se raakaöljy on sen verran arvokasta tavaraa, että kannattaa pyrkiä ajoneuvot tekemään vähänkulutuksisiksi ja myöskin samalla vähäpäästöisiksi. Tällöin ympäristönäkökohdat näin ymmärrettyinä tulevat aivan arvoon arvaamattomaan, ja ne pitäisi ottaa verotuksellisessa ratkaisussa huomioon. Se on niin kuin väistämätön tosiasia. Minusta on hyvää tässä keskustelussa se, että miltei kaikissa näkemyssuunnissa on näin ajattelevia tällä hetkellä.

Silloin välineitä meillä on lähinnä kolme: polttonesteisiin kohdistuva verotus, sitten tämä käsittelyssä oleva autovero ja sitten käyttömaksu. Viime kesänä olisi ollut se suuri mahdollisuus saada ympäristöohjaavuus mukaan autoveroon nimenomaan näiden maahan tuotettujen käytettyjen autojen kautta. No, siihen ei siis EY-kulttuurissa näyttänyt olevan mahdollisuuksia. Se on erinomaisen suuri menetys koko tälle tilanteelle. Polttonesteisiin sijoitettuna vero on syrjäseuduille ongelma, mutta siellä se on kuitenkin ympäristöohjaavuudeltaan merkittävä väline.

Käyttömaksussa ympäristöohjaavuus on ehkä kaikkein vaikeimmin nieltävä asia sen takia, että siinä muistutus tapahtuu joka ikinen kerta, kun käyttömaksun maksat. Eli se on siis niin kuin poliittisesti kaikkein hankalinta. Polttonesteen hinnan vaihtelu on ollut vähittäismyynnissä niin suurta, että siinä sitten pienet korotukset, muutama sentti litralta, eivät tunnu enää missään, mutta käyttömaksu tuntuu paljolta silloin, kun siihen laitetaan ympäristöohjaavuus mukaan. Tämä on sitä peruspsykologiaa, millä näihin asioihin suhtaudutaan.

Eli tässä on lähinnä vain huonoja vaihtoehtoja nyt jäljellä. Se tekee tämän tulevaisuuden vielä ankeammaksi kuin mitä se viime kesän jäljiltä on. Taustalla siinä, että tähän on ajauduttu, on niin kuin lähtökohtaisesti se, että Euroopan unionin pitää olla hyödyllinen EU:n kansalaisille. Sen vartijana on EY-tuomioistuin, joka on viitoittanut ensin Portugalille ja sitten Suomelle tämän tien, ja sen mukaisesti pitää elää. Siihen raamitukseen tämä asia pitää sijoittaa.

Vielä lopuksi totean aivan lyhyesti, että oikeuskansleri Nikula on kiinnittänyt näihin Tullin käsittelyaikoihin huomiota. Hän on ollut siinä kannanotossaan aivan oikeassa.

Klaus Bremer /r:

Värderade fru talman! Olen eri mieltä ed. Pulliaisen kanssa käyttömaksun peruspsykologiasta. Monissa selvityksissä on osoitettu, että on helpompi kantaa kertalaakilla ankara maksu kuin se, että vähemmän ankaraa maksetaan toistuvasti ja jatkuvasti. Tämä koskee myöskin autoveroa. Monta kertaa on todettu, että rankka autovero on helpompi kuitenkin kantaa kuin se, että joka kerta, kun käydään polttoainetta ostamassa lisää, harmitellaan erittäin kallista polttoainemaksua, vaikka sinänsä veron määrä kertapolttoaineostoksessa on paljon pienempi kuin autoveron määrä.

Olen aivan vakuuttunut siitä, että Suomen on ympäristöohjaavuudessaan mentävä käyttömaksuihin ja mentävä myöskin käyttömaksuun, joka vanhojen autojen kohdalla on huomattavasti korkeampi kuin uusien autojen kohdalla. Se kirpaisee kerran, mutta uskon, että se ei kirpaise niin pahasti, jos annetaan selkeästi reilu siirtymäaika ja annetaan tällä tavalla mahdollisuus varautua käyttömaksun kohoamiseen. Näin on tehty Saksassa, näin on tehty monessa massa ja se on nähty hyväksi ratkaisuksi.

Käyttömaksun osalta on myöskin nähtävä se, että kun käyttömaksu kohdistetaan näihin yli-ikäisiin autoihin, niin sillä saadaan myöskin plussapuolelle se, että kun nämä autot poistuvat, niin yhteiskunta säästää valtavasti rahaa onnettomuuskustannuksista. Vanhojen autojen kirous on se, että onnettomuuskustannukset nousevat aivan valtaviksi. Näin karkealta tämä kuulostaa: jos esimerkiksi 20 vuotta vanhalla autolla hurjastelevat nuoret joutuvat onnettomuuteen, kunpa he edes kuolisivat pois kaikki. Se on pois kansantaloudesta. Kaikkein suurin vahinko tapahtuu, kun viisi intti-ikäistä nuorukaista heittäytyy 75-mallin Corollaan ja rattimiehen on tarve näyttää. Siellä jos yksi kuolee ja neljä jää iänikuisiksi invalideiksi, niin tämäpä se vasta maksaa yhteiskunnalle, kun seuraavat 40—50 vuotta maksetaan invaliditeetista. Tämä on erittäin raskauttava tekijä vanhoilla, yli-ikäisillä, ruostuneilla riisikupeilla. Tästä syystä on hyvin tarkoituksenmukaista saada ne pois mahdollisimman pian.

Tässä keskustelussa on myöskin kannettu suurta huolta siitä, että autoveron alentaminen vähentää verotuloja. Monessa puheenvuorossa on lausuttu usko autokaupan dynamiikkaan: Kun autokauppa vastaavasti kasvaa, niin sillä tavalla korvautuu yksittäisen auton kohdalla tapahtuva verotulomenetys. Lopputulos olisi, ottaen huomioon myös näin kasvava polttoainekulutus ja siinä oleva verotuotto, että näin saataisiin valtiolle enemmän tuloja. Minusta tämä ei ole ollenkaan niin tärkeää kuin huomata se, mikä ilmeisesti kaikissa muissa maissa, joissa ei noudateta himoverotusta, on huomattu.

Nimittäin mielivaltaisella yliverotuksella rajoitetaan väestön liikkuvuutta, tyhjennetään maaseutua, täytetään luonnottomalla ja kalliilla tavalla kasvukeskuksia, rajoitetaan elinkeinoelämän liikkuvuutta, kustannustekijän, siis liikkuvuuden, hintaa nostetaan, elinkeinoelämän kuljetusten kustannuksia nostetaan. Kuljetuselinkeinon kannattavuutta heikennetään, josta syntyy konkursseja ja työttömyyttä, kuten tässä viimeksi, kun dieselveroa nostettiin: 2 000 konkurssia arvioitiin syntyneen, noin 6 000 työtöntä sitä kautta. Kansallista kilpailukykyä heikennetään ja elintasoa sitä kautta heikennetään yliverotuksella. Lievemmällä, kohtuullisemmalla verotuksella nämä kiertyvät takaisin valtion eduksi, ja tätä arvostetaan ilmeisesti hyvin paljon maissa, joissa ei ole tätä himoverotusta.

Sitten, arvoisa rouva puhemies: Tämän uuden lakiesityksen valmistelija on aikaansaanut uuden, käytännössä hyvin ala-arvoisen ehdotuksen autoverolain muuttamisesta. Noin yksi kymmenesosa autoverolain kohdista on muutettu, ja tuloksena on kuitenkin 75 sivua paperia, josta eivät edes oikeusoppineet ilman varsin syvällistä perehtymistä ymmärrä asian sisältöä. Kuitenkin lakien tarkoituksena on olla peruskoulun oppimäärän suorittaneiden ymmärrettävissä. Yleisesti myönnetään verolakien olevan monimutkaisia ja vaikeasti tulkittavia. Nyt kuitenkin asia on lainvalmistelijan toimesta viety liian pitkälle. Nykyiseen lakiin verrattuna autoverotus monimutkaistuu entisestään, kun tämä esitys antaa lakia tulkitsevalle Tullihallitukselle lukuisia mahdollisuuksia tulkita pykäliä oman käytännön mukaisesti.

Tämä autoverolaki on kuitenkin noin kahta miljoonaa auton käyttäjää koskeva laki, jonka tulisi olla suurimmalle osalle ymmärrettävissä ja erityisesti, kun ajatellaan EU:n tarkoitusta tavaran vapaasta liikuttamisesta, tarkoituksenmukainen. Nyt kuitenkin laki on tehty niin monimutkaiseksi, että normaali ihminen ei voi auton ostopäätöstä arvioidessaan toteuttaa EU:n perustarkoitusta, vapaasti päättää, mistä autonsa hankkii.

Pykälien yksityiskohtaisten perusteluiden puuttumisen syyksi esitetään asian kiireellisyyttä. Tämä on varsin erikoinen väite, kun asiaan liittyvää valmistelua olisi pitänyt tehdä jo vuodesta 1999 alkaen, jolloin nykyinen laki astui voimaan ja hallituksen ohjelmaan sisällytettiin autoverotuksen uudistustavoite. Voidaan asettaa kyseenalaiseksi lainvalmistelijan halu saattaa muutoksilla Suomen autoverolaki EU:n edellyttämälle tasolle tai hänen ammattitaitonsa ja kykynsä laatia objektiivisesti muutoksia autoverolakiin.

EU-komissio toteaa huomautuksessaan Suomen hallitukselle C(2002)5448, päivätty 17.12.2002, ja tämä on raskasta syytöstä, raskasta tekstiä valtiovarainministeriömme toiminnasta: "Autoverolain rakenteellisia muutoksia, jotka saattaisivat tasapainottaa suomalaisten ja toisesta jäsenvaltiosta olevien toimijoiden mahdollisuuksia toimia Suomen markkinoilla, ei ole pidetty kiireellisinä. Suomen viranomaiset ovat ilmeisesti olleet jo usean vuoden ajan tietoisia siitä, että Suomen autoverotus ei ole ollut yhteisön oikeuden mukaista. Näyttää siltä, että Suomen viranomaiset eivät edes pyri korjaamaan selvästi tiedossa olevia yhteisön oikeuden vastaisia kohtia kansallisessa lainsäädännössä. Suomen viranomaiset ovat olleet haluttomia antamaan tietoja autoverotuksesta ja sen perusteista. Muodollisina perusteina kielteisyydelle on esitetty kansallisia säännöksiä, erityisesti liikesalaisuutta koskevia."

EY-tuomioistuimen päätöksen C-101/00 kohdassa 2 on mainittu 95 artiklan 1 kohdan olevan esteenä sille, että jäsenvaltio soveltaa jäsenvaltiosta toiseen tuotuihin käytettyihin ajoneuvoihin verojärjestelmää, jossa ajoneuvosta kannettava vero on ajoneuvon rekisteröintiä tai käyttöönottoa välittömästi seuraavan kuuden kuukauden ajan yhtä suuri kuin vastaavan uuden auton vero. Nyt kuitenkin lainvalmistelija tässä uudessa esityksessä määrittää 10 §:n 1 momentissa: "Ajoneuvoa pidetään käytettynä, jos se on ollut rekisteröitynä tai käytössä kauemmin kuin kuusi kuukautta." Tämä on mielenkiintoinen lainkohta, koska toisaalta todetaan arvon alkavan alentua heti auton ostohetkellä.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 2002:85 auton arvosta oli tyypillisessä tapauksessa 56 700 Suomen markkaa. Saman auton arvoksi tulliasiamies esitti 78 000:ta Suomen markkaa. Nyt tätä samaa arvon määritystapaa ollaan käyttämässä uuden lakiesityksen tarkoittamassa markkinahinnan määrittelemisessä. Eroa näillä kahdella hinnalla on 40 prosenttia. Virhe ei voi olla näin suuri, kun lainvalmistelija on 11 h §:ssä varannut oikeuden tarkistaa veroa ylös- tai alaspäin 2—9 prosenttia.

Lakiesityksessä mainitaan tavoite lisätä autoverotuksen läpinäkyvyyttä. Ei esityksestä löydy kuitenkaan määrittelyä auton hinnan julkistamistavasta, kuten kaikkien muiden tuotteiden osalta on käytäntö. Esimerkki sisältää arvonlisäveroa 22 prosenttia. Jos nykykäytäntö jatkuu, estetään edelleen EU:n perusedellytys tavaran vapaasta liikkumisesta. EU-komissio on siis huomautuksessaan todennut: "Autoverolain rakenteellisia muutoksia, jotka saattaisivat tasapainottaa suomalaisten ja toisesta jäsenvaltiosta olevien toimijoiden mahdollisuuksia toimia Suomen markkinoilla, ei ole pidetty kiireellisinä. Suomen viranomaiset ovat ilmeisesti olleet jo usean vuoden ajan tietoisia siitä, että Suomen autoverotus ei ole ollut yhteisön oikeuden mukaista. Näyttää siltä, että Suomen viranomaiset eivät edes pyri korjaamaan selvästi tiedossa olevia yhteisön oikeuden vastaisia kohtia kansallisessa lainsäädännössä. Suomen viranomaiset ovat olleet haluttomia antamaan tietoja autoverotuksesta ja sen perusteista. Muodollisina perusteina kielteisyydelle on esitetty kansallisia säännöksiä, erityisesti liikesalaisuutta koskevia." Tämä on raskasta tekstiä EU:n antamana.

Kuten EY-tuomioistuimen päätöksessä C-101/00 todetaan, tulee huolehtia, että verotus ei muodostu syrjiväksi missään tilanteessa. Nyt lainvalmistelija on luonut käsitteen "mallinnetusta verotusarvosta" perustuen tilastoihin, regressioanalyysiin, jotka kuitenkin ovat laskennallisia ja tilastollisia. Tämän voidaan kuitenkin nähdä johtavan käytännössä vähintään puolessa verotettavista käytetyistä autoista liian korkeaan veroon. Ainoa tapa varmistaa EY-tuomioistuimen päätöksessä C-101/00 ja KHO:n päätöksessä 2002:85 tarkoittama ajatus "ei muodostu syrjiväksi yksittäisessäkään tapauksessa" on käyttää käytettynä tuotaviin autoihin alinta tiedossa olevaa veroprosenttia, vaikka tämä johtaisi verotulojen kannalta negatiiviseen lopputulokseen. Tällä kuitenkin varmistetaan kansalaisten perusoikeudet demokraattisessa oikeusvaltiossa.

67 §:ssä lainvalmistelija ehdottaa, että autoja koskevia ennakkoratkaisuja ei annettaisi veron osalta. Tämä on selkeästi EU:n 90 artiklan vastainen ehdotus, sillä harkitessaan auton ostopäätöstä muiden jäsenvaltioiden alueelta kuluttajan tulee tietää lopulliseen hintaan selkeästi vaikuttava veron määrä.

Arvoisa rouva puhemies! Arvostelen koko ajan tätä hallituksen esitystä tietoisena siitä, että hallitus ei ole perillä tämän lain sisällöstä, vaan se on ainoastaan tämän lainvalmistelijan käsissä. Tämä on minun käsitykseni.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä siis on selkeästi EU:n 90 artiklan vastainen ehdotus, sillä harkitessaan auton ostopäätöstä muiden jäsenvaltioiden alueelta kuluttajan tulee tietää lopulliseen hintaan selkeästi vaikuttava veron määrä. Tämä on laissa ehdotetun noin 50 prosentin osuus auton kokonaishinnasta. Laki tulee muotoilla niin selkeästi, että kuluttaja tietää ostopäätökseen ryhtyessään, mikä on veron määrä.

Hallituksen ehdotus vuodelta 1996 eli hallituksen esitys 244/1996 sisälsi kohdan auton korinvaihdon kieltämisestä, joka kuitenkin nykyisestä autoverolaista jätettiin pois. Nyt kuitenkin lainvalmistelija esittää 3 §:ssä korinvaihdon kieltämistä eli auto verotetaan uudelleen, jos kori on vaihdettu. Perustelut tälle kohdalle kuitenkin ontuvat, jos ajatellaan käytettyjen ajoneuvojen hankinnan eli tuonnin sallimista EU:n tarkoittamilla sisämarkkinoilla. Oletettavaa on, että korinvaihdot loppuvat tai vähenevät merkityksettömiksi joka tapauksessa, kun jokainen kuluttaja saa haluamansa autokorimallin tehtaan valmistamana, eikä silloin kenenkään tarvitse ryhtyä lainvalmistelijan tarkoittamiin "veronkiertoa" tavoitteleviin korinvaihto-operaatioihin.

Lopuksi, arvoisa rouva puhemies, lakiesityksen 6 b §:ssä on esitetty ennen 1. päivää tammikuuta 2003 käytettynä verotettavien autojen verotuksen laskentatapaa ko. kaavalla ja lisäksi lukuisia variaatiomahdollisuuksia kohdissa 7 §, 11 § ja 11 a—11 u §. Tämä mahdollistaa ja sallii veropäätöksiä suorittavalle Tullille kuitenkin käytännössä rajattomat mahdollisuudet hallitsemattomaan verotuskäytäntöön. Toistaiseksi ei ole löytynyt henkilöä, ei edes oikeusoppineita, jotka pystyisivät kertomaan allekirjoittaneelle auton veron määrän lakiehdotuksen mukaan. Olisi mielenkiintoista lopultakin kuulla VVM:n edustajien esimerkki esimerkiksi Antti Siilinin auton verosta, jota on käsitelty EU-tuomioistuimen päätöksessä C-101/00 ja KHO:n päätöksessä 2002:85.

Tässä on esitetty osa ko. lakiesitykseen liittyvistä epäkohdista, joita todennäköisesti löytyy lisää, kun asiaan tarkemmin perehdytään. Asiasta ei voi vetää kuin yhden johtopäätöksen: Lainlaatija ei ole vieläkään sisäistänyt EU:n ajatusta toimivista sisämarkkinoista vaan pyrkii edelleen suojaamaan Suomessa toimivia yrityksiä. Lait on tarkoitettu kansalaisille eikä pelkästään oikeusoppineille ja lainlaatijoille. Kuten useat tahot ovat viime päivinä esittäneet, tulisi uusien lakien valmistelussa pyrkiä lakien ja käytäntöjen yksinkertaistamiseen, ei monimutkaistamiseen, kuten nyt näyttää käyvän.

Lopuksi voidaan todeta lainlaatijan asettavan valtion taloudellisen edun kansalaisen oikeusturvan edelle. Asiassa herää kysymys lainlaatijan ja valtiovarainministeriön moraalista kansalaisia kohtaan, kun tarkoitus edelleen häpeämättömällä tavalla näyttää pyhittävän keinot verotulojen keräyksessä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan vain korjauksena ed. Bremerin lausumaan juuri puhuvasta oli se, että hän ei kuunnellut ihan tarkkaan, kun hän kirjoitti tuota puhettaan minun puheeni aikana, siltä osin, että minä totesin, että se suuri mahdollisuus käyttää sitä psykologisesti kaikkein helpointa elikkä autoveron yhteydessä hoitaa tämä ympäristöohjaavuus, se helppo mahdollisuus menetettiin viime kesänä.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitystä autoverosta on moitittu sekavaksi ja vaikeaksi. Se on pikaisesti tehty. Rapatessa roiskuu, ja tässäkin on saattanut näin tapahtua. Puutteita on paljon, muun muassa museoautojen kohdalla.

Mutta, arvoisa puhemies, en malta olla ihmettelemättä viranomaisten ja lainsäätäjien asennetta autojen suhteen. Autoja on verotettu noin 40 vuoden ajan Suomessa. Se oli alkuun ylellisyysvero, silloin kun kuljettiin enimmäkseen hevosilla. Tuntuu, että tämä ylellisyysveroajattelu on jäänyt pahasti päälle. Suomessa, hajanaisessa ja laajassa, harvaanasutussa maassa, autojen käyttö on täysin välttämätöntä. Kansalaisia ei saa siitä rangaista. Auton verotuksen on oltava kohtuullisella tasolla ja autoilun hinnan samaten. Onneksi, arvoisa puhemies, EY-tuomioistuin pitää kansalaistemme puolta.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä asia, että hallitus on antanut tämän autoverouudistusta koskevan lakiesityksen. Tämä on ensimmäinen koetinkivi EU:n veroharmonisoinnissa, joka nyt joudutaan Suomessa kohtaamaan ja löytämään tähän asianmukaiset ratkaisut. Enemmän tämän asian osalta ihmetyttää se, että kun autoverotusta koskeva uudistusesitys oli kirjattuna jo Lipposen toiseen hallitusohjelmaan, siitä huolimatta ollaan nyt tilanteessa, että tämä eduskunnalle tuotu lakiesitys tuntuu hyvin keskeneräiseltä ja monilta osiltaan sekavalta. Toivon, että valiokuntakäsittelyn aikana lakiesitys saa sen verran selkeät nuotit, että eduskunta voi hyväksyä tämän yksimielisesti ja tätä kautta autokauppa pääsee siitä vaikeasta tilanteesta, missä tällä hetkellä ollaan, palvelemaan kansalaisia. Luotan myös siihen, että vaikka autoverotuksen taso jonkin verran laskee, silti valtion verotulot voivat säilyä suurin piirtein nykyisellä tasolla.