Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys valtioneuvostolaiksi liittyy kiinteästi uuteen perustuslakiimme, jonka tavoitteena on parlamentarismin vahvistaminen ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen. Perustuslain uudistamisen yhteydessä perustuslakivaliokunta esitti myös valtioneuvostoa koskevan lainsäädännön uudistamista. Tähän esitykseen on koottu keskeisimmät säännökset valtioneuvoston organisaatiosta ja toimialajaosta sekä asioiden ratkaisemisesta ja päätöksentekojärjestyksestä valtioneuvostossa. Valtioneuvoston työskentelytapoihin esitys ei tuo merkittäviä muutoksia. Lain tavoitteena on kuitenkin sovittaa yhteen hallinnon joustavien toimintatapojen vaateita ja perustuslakiuudistuksen yhteydessä sovittuja periaatteita.

Työnjako ministeriöiden kesken on toiminut moitteettomasti. Sitä koskevat säännökset eduskunta uudisti vuonna 2000, kun valtioneuvoston EU-sihteeristö siirtyi ulkoministeriöstä valtioneuvoston kansliaan. Esityksen mukaan ministeriöt lueteltaisiin nykyisestä poiketen valtioneuvostolaissa. Vuonna 1995 toteutettu uudistus, jonka tavoitteena oli säätää ministeriöistä ainoastaan asetuksen tasolla, ei ole käytännössä toiminut. Jo kansalaisten oikeusturva vaatii ministeriön mainitsemisen nimeltä etenkin silloin, kun ministeriö käyttää kansalaiseen kohdistuvaa valtaa.

Perustuslain hyväksymisen yhteydessä perustuslakivaliokunta esitti harkittavaksi pääministerin aseman yleistä vahvistamista. Esitykseen onkin kirjattu pääministerin nykyiset tehtävät. Niiden mukaan pääministeri valvoo hallitusohjelman toimeenpanoa, toimii lakisääteisten ministerivaliokuntien puheenjohtajana sekä huolehtii Euroopan unionissa päätettävien asioiden valmistelun ja käsittelyn yhteensovittamisesta valtioneuvostossa. Pääministerin muodollista asemaa vahvistettaisiin ainoastaan niin, että hän voi määrätä ajankohdan, johon mennessä valtioneuvoston yleisistunnolle kuuluva asia on käsiteltävä. Näin parannetaan pääministerin mahdollisuuksia johtaa hallituksen työskentelyä.

Arvoisa puhemies! Eduskunta velvoitti hallituksen myös selvittämään kiireellisesti ministeriöiden johtamisjärjestelmän vahvistamista esimerkiksi apulaisministeri- tai valtiosihteerijärjestelmän avulla ja antamaan tästä esityksen eduskunnalle. Tässä esityksessä ehdotetaan ministeriöiden johtamisjärjestelmää vahvistettavaksi siten, että ministerin tueksi voitaisiin asettaa valtiosihteeri. Ministerin luottamuksen varassa toimiva valtiosihteeri avustaisi ministeriä poliittiseen ohjaukseen ja asioiden valmisteluun liittyvissä tehtävissä. Hän tukisi ministeriä niiden tehtävien hoitamisessa, joissa ministerien ajankäyttöongelmat ovat pahimmat.

Valtiosihteeri voisi toimia ministerin sijaisena valmisteluun liittyvissä tehtävissä. Tarvittaessa ja — haluan tässä korostaa vielä — pakottavissa tilanteissa valtiosihteeri voisi osallistua myös EU:n ministerineuvoston kokouksiin ministerin sijasta tai vastaavan tyyppisiin tilaisuuksiin, joihin ministeri tai tämän sijainen valtioneuvoston työnjaossa ei voisi ajankäyttösyistä osallistua. Tämä ei kuitenkaan ole lainkaan tämän esityksen päätarkoitus.

Ministerien ja ministeriöiden työmäärä on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Ministerien velvoitteet osallistua erilaisiin kokouksiin ovat lisääntyneet. Aikaisempaan verrattuna erityisesti Euroopan unioniin liittyvät ja muut kansainväliset tehtävät ovat lisänneet työmäärää tuntuvasti. Valtioneuvoston päätöksenteko ja asioiden valmistelu on myös sisällöltään entistä vaativampaa ja edellyttää siksi laajempaa asioihin perehtymistä.

Valtioneuvoston toiminta on muodostunut entistä ministeriöpainotteisemmaksi. Valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistavia asioita vähennettiin voimakkaasti 90-luvun alussa, jolloin monet asiat siirtyivät ministeriöiden päätettäviksi. Ministerit ovat entistä selvemmin kohonneet hallinnonalojensa ja vastuualueensa piiriin kuuluvien politiikan alojen vastuullisiksi johtajiksi. Parlamentaarinen vastuu edellyttää, että ministeri voi tehokkaasti seurata koko hallinnonalansa toimintaa sekä ohjata myös ministeriössä ja valtioneuvostossa tapahtuvan päätöksenteon valmistelua. Vain näin voidaan varmistua siitä, että päätökset vastaavat päätöksentekijän tahtoa. Nimenomaan tämän tavoitteen parempaan toteutumiseen valtiosihteereitä tarvitaan. Tämä itse asiassa vastaa keskushallintouudistuksen yleistä linjaa, jossa pyritään niin sanottua strategista johtamista vahvistamaan. Kun ministeriöiden poliittista ohjausta lisätään, voidaan varmistaa se, että kansan vaaleissa tekemät valinnat heijastuvat tehokkaammin päätöksentekoon. Kysymys on parlamentaarisen järjestelmän vahvistamisesta.

Eduskunnalle nyt annettu esitys ei velvoita valtiosihteerijärjestelmän käyttöönottoa. Se vain mahdollistaa sen. Se ei myöskään velvoita valtiosihteerin asettamiseen jokaiseen ministeriöön jokaisen ministerin avuksi vaan jättää valtiosihteerin tarpeen harkittavaksi kulloisenkin ajankohdan mukaan. Valtiosihteereiden käytöstä päätettäisiin hallitusneuvotteluissa, jolloin voitaisiin ottaa huomioon eri ministeriöiden ja hallitusryhmien tilanne.

Hyvät kollegat, valtiosihteerijärjestelmä on käytössä Ruotsissa ja Norjassa sekä useassa Keski-Euroopan maassa. Se on ollut käytössä myös valtioneuvoston kansliassa jo vuodesta 1990 alkaen. Mitään erityisiä ongelmia virkamiesjohdon ja poliittisen johdon tehtäväjaossa ei ole esiintynyt, ei meillä eikä muualla. Ei myöskään ole ollut epäselvyyttä siitä, kummalle, ministerille vai valtiosihteerille, kuuluu poliittinen vastuu.

Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Siihen, mitä pääministeri Lipponen sanoi valtiosihteerin tarpeesta, on syytä yhtyä. Itse asiassa jääkin ihmettelemään sitä erimielisyyttä, mikä hallituksen sisällä on syntynyt, kun tätä lakiesitystä on eduskunnalle annettu.

Puhemies! Niin kuin pääministeri Lipponen totesi, tämähän on varsin yleinen eurooppalainen käytäntö, päinvastoin kuin tämän järjestelmän vastustajat ovat esittäneet. Toinen mahdollisuushan on se, josta eduskunnassa on usein keskusteltu ja josta ei ole päästy yksimielisyyteen, ja se olisi se, että ministerit eivät olisi kansanedustajia ja tällä tavalla he voisivat saada itselleen enemmän aikaa ehkä ministerin tehtävän hoitamiseen.

Puhemies! Kuten totesin, tästä ei ole ollut yksimielisyyttä, ja sen takia henkilökohtaisesti olen jäänyt ihmettelemään sitä, että merkittävätkin ministerit ovat lähteneet populismin tielle vastustaessaan tätä asiaa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Nämä uudet isot päättäjät sijoittuisivat vallankäytössä tietyllä tavalla harmaalle vyöhykkeelle. Heillä olisi käytännössä ministerin valta, mutta he eivät olisi vastuussa kuitenkaan eduskunnalle ja kansalle. Tämä on minusta tämän uuden järjestelyn ongelma, ja sen takia en ole tätä kannattamassa.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin tiedustellut pääministeriltä, miten hän hahmottaa kansliapäällikköjen ja uusien valtiosihteereitten keskinäisen aseman. Kansliapäälliköthän ovat leimallisesti poliittisia virkamiehiä meidän järjestelmässämme. Myöskin olen nähnyt näin, että meillä keskeinen ongelma tänä päivänä on lainsäädännön valmistelun heikkous. Meillä ei ole riittävästi voimavaroja siellä. Tämä ei tuo minkään näköistä ratkaisua siihen. Tässä vahvistetaan ministeriöitten yläpään johtoa, kun sen sijaan kenttätyöt jäävät entistä heikommalle hoidolle.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen seurannut Euroopan neuvoston ministerikomitean kokousten yhteydessä valtiosihteerien toimintaa, ja täytyy sanoa, että Euroopan neuvoston kaltaisessa instituutiossa valtiosihteerin sana ei paina samalla tavalla kuin valmistelutyöhön osallistuvien ministerien sana. Olen harvoin ministeri Sasin kanssa samaa mieltä, mutta tässä kysymyksessä olen sitä mieltä, että valtiosihteerien osallistuminen ministerien sijasta EU-ministerineuvoston kokouksiin johtaa sellaiseen tilanteeseen, jossa Suomen sana painaa vähemmän. Siksi en katso, vaikka lakiesityksessä useassa kohdassa viitataan mahdollisuuteen osallistua valtiosihteerien avulla EU-valmistelutyöhön ja ministerineuvoston kokouksiin, tätä suuntausta oikeaksi.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Euroopan unionin jäsenyyshän on tuonut byrokratiaa joka paikkaan, myöskin valtioneuvoston työskentelyä ja eduskunnan työmäärää monella tavalla lisännyt, kun kansainvälinen ulottuvuus on olemassa. Tässähän on kaksi järjestelmää, mikäli oikein ymmärrän, eli on myöskin apulais- tai kakkosministerijärjestelmä. Olisin tiedustellut pääministeriltä: Tämä on nyt förbi, eikö niin, koska tällaista perustuslain muutosesitystä ei ole eduskunnalle annettu, jos ajattelemme seuraavan hallituksen muodostamista? Näin ollen nyt on vakavasti pohdittava sitten tätä järjestelmää, auttaisiko tämä uuden paremman hallituksen työskentelyssä.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä näen tämän valtiosihteerijärjestelmän nimenomaan poliittisen järjestelmän vahvistamisena ja sitä kautta kansan äänen vahvistamisena ministeriöissä ja ministerin tukena. Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka valtiosihteerien avulla on kyetty toimeenpanemaan valtioneuvoston päätöksiä, kuten hajasijoituspäätökset, jotka eivät aiemmin, ennen kuin valtiosihteerijärjestelmän ja muun muassa Saaren työryhmän kautta pantiin tällainen päällystakkiorganisaatio pystyyn, menneet ministeriöissä eteenpäin. Nyt ne ovat menneet, kun valtiosihteeri on tähän asiaan puuttunut.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Herra pääministeri, te totesitte, että annetaan valtiosihteeri ministerin tueksi. Te lähestulkoon kahdeksan vuotta pääministerinä toimineena olette nähnyt monenlaisia ministereitä. Onko teidän mielestänne nyt tarpeellista todella vahvistaa heikkojen ministerien kykyä toimia, vai olisiko kuitenkin viisaampaa toimia niin, että pyrittäisiin jo ministerien nimittämisvaiheessa saamaan paikalle ministerit, jotka kykenevät johtamaan ministeriöitään mahdollisimman tehokkaasti, ja tällainen kaksiportainen vaihe tässä vältettäisiin?

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni tämän poliittisen valtiosihteerin laajemman käytön kohdalla ongelmakysymyksenä ovat vastuuasiat. Tämä on tietenkin lähtökohtaisesti vapaaehtoinen järjestelmä, mutta mielestäni se malli, millä tällä hetkellä toimitaan, että pääministerillä on poliittinen valtiosihteeri, joka myös hoitaa pitkälti valtioneuvoston asioita, on aika hyvin toimiva.

Jos nyt ajatellaan esimerkiksi maa- ja metsätalousvaliokuntaa, jossa viime kaudella olin, siellä EU:n asioista vastaava neuvotteleva virkamies kävi aina kertomassa, mitä EU:ssa tapahtuu, ja otti myös valiokunnan kannan huomioon. Mielestäni tämän tyyppistä järjestelmää, mitä nyt tässä tuodaan esille, ei välttämättä tarvita. Ei lisää byrokratiaa kauhean mielellään tähän maahan enää toisi.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Kun täällä ed. Elo käytti puheenvuoron, niin sen johdosta vain lyhyesti haluan kommentoida, että mielestäni valtakunnan hallinnon pitää olla, erityisesti ministeriöitten hallinnon, mahdollisimman yksinkertainen ja mahdollisimman kevyt. Tästä syystä mielestäni ministeri voi hoitaa tehtävänsä. Jos me osaamme delegoida asiat oikein, niin kyllä yksi ministeri kykenee yhden ministeriön ongelmitta hoitamaan, ja tämän voin sanoa tietyllä kokemuksella.

Mitä tulee sitten vastuukysymyksiin, niin järjestelmässä, jossa on poliittinen valtiosihteeri, mielestäni vastuu hämärtyy, ja en pidä sitä missään tapauksessa hyvänä. Demokratiassa vastuukysymysten pitää olla äärimmäisen selkeitä.

Mitä tulee EU-ministerikokouksiin, kokemuksesta sanon myöskin: Suomalaisen ministerin pitää olla aina paikalla. Vain hänellä on riittävästi painoarvoa neuvotella asioista.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin tiedustella pääministeriltä: Jos siirrytään tällaiseen poliittiseen valtiosihteerijärjestelmään, niin aiheuttaisiko se joitain muutoksia nykyisin varsin laajasti käytössä olevaan erityisavustajajärjestelmään?

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka kuinka ajattelee, että tällä selkeytetään ministeriöitten toimintaa ja myöskin työtaakkaa vähennetään, niin aika varauksellisesti itse suhtaudun siihen, että tästä on todella apua. Itse näkisin joidenkin ministeriöitten toimintaa hyvinkin läheltä seuranneena, että olisi tehtävä siellä ministeriöissä sisällä siirtoja ja semmoisia toimenpiteitä, että työtaakka ministeriltä vähenisi.

Näen myös samalla lailla kuin ministeri Kimmo Sasi, että kyllä ministerin täytyy olla paikalla silloin, kun Suomen valtion ja suomalaisten asioita käsitellään. Siellä ei varamies mielestäni voi olla.

Onko, pääministeri Lipponen, kansliapäälliköitten ja valtiosihteerien toimenkuvaa jollain lailla mietitty, vai tuleeko se sitten uutena asiana, vai muodostavatko henkilöt sitten oman toimenkuvansa?

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ei tarvita poliittisia valtiosihteereitä, kun valittaisiin ministereiksi semmoisia päteviä, johtamistaidon omaavia henkilöitä, jotka osaavat johtaa ministeriötä. Kansliapäälliköt minun mielestäni ovat erittäin asiantuntevia, hyvin työnsä osaavia. Minusta tämmöinen päällystakki on aivan turha. Meillä on byrokratiaa ihan liikaa. Herra pääministeri, pätevät ministerit seuraavaan hallitukseen!

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monissa Euroopan maissa on käytössä apulaisministerijärjestelmä. Se ei ole nyt mahdollista Suomessa, koska se edellyttäisi perustuslain muutosta, ja meidän on tavallaan tyydyttävä tässä suhteessa tähän valtiosihteerijärjestelmään, jos haluamme nimenomaan tukea ministereitä työssään ja ennen kaikkea poliittista ohjausta tehostaa täällä kotimaassa.

Mutta, arvoisa puhemies, ongelmallisempaa on se, jos nimenomaan valtiosihteerijärjestelmää ajatellaan kehitettäväksi EU-politiikan suhteen niin, että valtiosihteeri voisi korvata ministeriä ministerineuvostossa. Me konventissa olemme pyrkineet selkeästi siihen, että ministerineuvostossa lakia säätävä tehtävä pyritään nyt selkeämmin eriyttämään ja toisaalta tekemään avoimin ovin lainsäädäntöpäätökset nimenomaan ministerineuvostossa. Tässä puitteessa ei valtiosihteerijärjestelmä oikein toimi siten, että valtiosihteerit korvaisivat ministerit silloin, kun ministerineuvosto toimii lakia säätävänä elimenä.

Veijo Puhjo /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos oikein kuulin, niin pääministeri sanoi, että valtiosihteerijärjestelmällä pyritään vahvistamaan ministeriöiden poliittista ohjaamista. Mutta nythän ministeriöt ovat päällikkövirastoja ja ministerin sanan ja linjan kuuluisi näkyä ministeriön toiminnassa. Minä en oikein ymmärrä sitä, miten sitten tämä ministerin linjan toteutuminen paranee valtiosihteereitä palkattaessa. Jos ministeri ei saa linjaansa lävitse ministeriössä, niin ministeri pitää vaihtaa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastustan keskushallinnon byrokratiaa, sen lisäämistä. Sitä pitää päinvastoin purkaa. Edellytykset sen purkamiseen on monista tekijöistä johtuen, ei vähiten tietotekniikan edistysaskeleista.

Mutta, arvoisa puhemies, minä kannatan samalla kuitenkin valtioneuvoston ja sen ministeriöitten poliittisen ohjauksen vahvistamista ja voimistamista. Se pyrkimys on aivan oikea. Se on demokratian, se on parlamentaarisen kansanvallan, niitä kulmakiviä, joiden kautta — tuon tavoitteen eteenpäinviemisen kautta — voidaan tätä järjestelmää vahvistaa.

Arvoisa puhemies! Olen erityisen selvästi eri mieltä ed. Kokkosen kanssa. Hän sanoi, että kansliapäälliköt ovat poliittisia toimijoita tällä hetkellä. Eivät minun mielestäni. Ihmettelen erittäin suuresti, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja antaa tällaisen tulkinnan kansliapäälliköitten roolista.

Arvoisa puhemies! Kun sanoin, että kannatan poliittisen ohjauksen vahvistamista ja voimistamista, tämä nyt ei tarkoita ilman muuta sitä, että juuri se malli, minkä hallitus on tänne tuonut, on välttämättä paras malli. Olen omalta osaltani valmis ennakkoluulottomasti arvioimaan nyt tätä tehtyä esitystä ja muita mahdollisia esityksiä. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa pääministeri, on huono enne se, että teidän esityksellänne ei ole koko hallituksen tukea. Se viittaa vähän siihen, että vaikeaa on kovin laajaa oppositionkaan tukea siihen saada, jos hallitus tulee hajallaan olevin rivein esityksellään eduskuntaan.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaukseni ed. Pekkariselle perustuu hyvin pitkäaikaiseen kokemukseen valtion virkamiehenä. En väitä, että näitten viimeisten hallitusten aikana olisi niin leimallisesti poliittisesti valittu kansliapäälliköitä, mutta kyllä aina aikaisemmin. Kepun aikana edellytettiin jäsenkirjaa. Siellä ei varmasti ole kansliapäälliköitä vanhoilta ajoilta juurikaan, joita ei ole valittu poliittisin perustein. He ovat poliittisia virkamiehiä. Ministeriössä on myös lukuisia erityisavustajia ministereillä. Poliittinen, sanoisiko, kerros ministeriössä on aikamoinen, ja kaikkien virkamiesten edellytetään kuitenkin laulavan kulloisenkin ministerin viitoittamien nuottien mukaisesti. Kyllä ministeriöt ovat poliittisesti johdettuja. Ei siitä ole minusta epäilystäkään tänä päivänä.

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Kysymys ei ole tässä mistään byrokratian lisäämisestä vaan kysymys on poliittisen päätöksenteon strategisen valmistelun vahvistamisesta, siis siitä tasosta, jolla myöskin vastuukysymys on täysin selvä eli se, että ministerillä on poliittinen vastuu ja sen varassa myöskin poliittinen valtiosihteeri toimisi.

Ed. Kokkonen otti esille kansliapäälliköiden roolin, ja siinä yhteydessä hän puhui lainsäädännön valmistelusta. Ensinnäkin minun kokemukseni on se, että kansliapäälliköt huolimatta siitä, että voidaan nähdä poliittista taustaa, ovat hyvin lojaaleja, he toimivat virkamiehinä. Minulla on erittäin hyviä kokemuksia nykyisen oppositiopuolueen aikana nimitetyistä kansliapäälliköistä, heidän lojaalisuudestaan. Nyt on ehkä niin, että erityisesti kansliapäälliköiden tulisi ehkä nykyistä paremmin vielä paneutua huolehtimaan siitä, että lainsäädännön valmistelu on asianmukaista, asia, johon arvoisa puhemies on kiinnittänyt ja eduskunnan piiristä muutenkin on kiinnitetty huomiota. En sano tätä lainkaan kritiikkinä kansliapäälliköitä kohtaan, vaan kun on puutteita nähty, niin on luonnollista, että hallinnossa kansliapäälliköt nyt sitten tähän enemmän huomiota kiinnittäisivät.

Poliittinen valtiosihteeri olisi todella voimavara siinä, että myöskin ministeri voisi paremmin keskittyä siihen, että hallitusohjelmaa toteutetaan, eduskunnan tahtoa toteutetaan. Tämähän vaatii sitä, että myöskin valmistelua pitää voida seurata, siis tätä poliittista valmistelua.

Puhuin jo siitä, mistä on kysymys Euroopan unionin toiminnassa. Olen hallituksen työssä erityisesti joutunut joskus vääntämään ministereitä siihen asentoon, että ministerineuvoston kokoukseen pitää osallistua. Siellä pitää olla ministerin. Mutta kun näitä neuvostoja on edelleenkin niin paljon ja on myöskin kotimaisia velvoitteita, voi olla sellaisia tilanteita, joissa se sijaisministeri, jonka pitäisi sitten mennä, ei myöskään pääse, jolloin on parempi, että siellä on näin korkean tason poliittinen edustaja, sen sijaan että siellä on virkamies. Kyllä siinä on tietty ero. Mutta tämä ei ole mikään suuntaus, vaan tämä on käytännön kokemuksen perusteella tehty johtopäätös.

Sitten vielä tähän, sanoisinko, poliittiseen byrokratiakysymykseen siitä, että lisätäänkö tässä poliittisia virkamiehiä tai ministerin avustajia. Minusta kun nyt on järjestelmässä tosiasiallisesti neuvottelevia virkamiehiä, jotka ovat poliittisia virkamiehiä, niin nämä voitaisiin muuttaa valtiosihteerin tehtäviksi, jolloin pelattaisiin ehkä myös enemmän avoimin kortein. Erityisavustajia käsittääkseni tarvitaan ja tarvitaan jatkossakin.

Nythän vaalit lähestyvät ja jokainen tietää, että on hyvä olla oikealla kannalla. Perusteet tulevat sitten sen jälkeen. Tästä on erilaisia kokemuksia. Kyllä minulla on sellaisiakin kokemuksia, että joissain ministeriöissä ei olisi tehnyt pahaa, jos poliittinen valtiosihteerikin olisi ollut vielä tukemassa ministeriä.

Outi  Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä on puhuttu EU-edustamisesta, niin mehän tiedämme todellakin, että nyt jo aika usein, niin kuin täällä on käynyt ilmi, ministerin sijasta virkamies osallistuu EU:n ministerivaliokunnan kokouksiin. Meillä on tietysti hyvin vahvoja kansliapäälliköitä tai virkamiehiä joissakin ministeriöissä, joilla on hyvin selvä näkemys, miten he haluavat asioitansa ajaa.

Minua on kuitenkin koko ajan häirinnyt tässä esityksessä tietenkin se, mikä tulee olemaan kansliapäällikön ja poliittisen valtiosihteerin tehtävien jako ja miten tämä yhteistyö mahdollisesti pelaa ja miten jatkossa saamme kyvykkäitä virkamiehiä, jos kansliapäällikön tehtävä uhkaa kuihtua.

Kun ed. Kokkonen totesi sen, että meillä on poliittiset kansliapäälliköt, niin ongelma on kuitenkin se, että jos he olisivat puhtaasti poliittisia, silloinhan tietysti heidän virkakautensakin pitäisi rajoittua aina kulloisen hallituksen aikaan, eli meillä on sekamuoto. Meillä on poliittisesti valitut ikuiset kansliapäälliköt, jos näin sanotaan. Tämä muoto on tietysti tavallaan myöskin huono. (Ed. Laakso: Häkämies vaihtuu aika usein!) — Niin, no nyt sitten on niin, että yksi kansliapäällikkö on vetänyt johtopäätökset tästä tulevasta esityksestä ja katsoo, että ei kannata jatkaa. Sekin on tietysti aika huono viesti kansalaisille.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys eräiden ministeriöiden voimavarojen lisäämisestä oli esillä perustuslakiuudistuksen yhteydessä. Sitä käsiteltiin perustuslakivaliokunnassa monta kertaa ja todettiin kyllä ne nimenomaan EU-jäsenyyden myötä syntyneet tarpeet erityisesti niiden ministeriöiden kohdalla, jotka hoitavat useaa neuvostoa. Niin kuin todettu on, näissä tilanteissa ongelmia syntyy.

Vaihtoehtoisena mallina oli esillä varaministeri- tai apulaisministerijärjestelmä, ja todettiin, että jos se halutaan käyttöön, se pitäisi perustuslakiuudistuksen yhteydessä käsitellä ja muotouttaa. Tästä ei kuitenkaan ollut tehty valmistelua ja niin todettiin, että valiokunnassa asian käsitteleminen ja eduskunnassa asiaa koskevien säännösten laatiminen ei näytä nyt onnistuvan, ja asia jäi silloin toteuttamatta. (Puhemies koputtaa) Olisi kuitenkin ollut hyvää aikaa tutkia näitä molempia vaihtoehtoja jo ennen tätä ajankohtaa. Siitä on jo viisi vuotta, kun tämä keskustelu käytiin.

Sirpa Pietikäinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkään valtiosihteerit eivät mielestäni ole tämän lakiesityksen merkittävin kohta, vaan sen yleinen henki, joka noudattaa perustuslain henkeä, kansanvallan vahvistamista ja, korostaisin, pääministerin roolin vahvistamista hallitusohjelman ja ennen kaikkea talouspolitiikan johtajana. Vaikka sitä ei suoraan pykälissä ole kirjoitettu, se esimerkiksi perustelujen kautta on selkeästi esityksen henki.

Toisekseen, kun on kysymys valtiosihteereistä ja näiden suhteesta kansliapäälliköihin, niin tosiasiallisesti erityisavustajat tällä hetkellä jo toimivat monissa ministeriöissä hyvin pitkälle kuten valtiosihteerit tulisivat toimimaan ja, kuten täällä on jo todettu, vähemmän läpinäkyvästi neuvottelevien virkamiesten kautta tätä samaa tehtävää hoidetaan.

Kansliapäällikön rooli ei jatkossa tulisi yhtään sen vähemmän merkitykselliseksi. Se on vaan toisenlainen, hän on enemmän resurssien takaaja, hallinnon toimivuudesta ja lainsäädännön valmistelun toimivuudesta vastaava virkamies. Näen tässä keskustelussa kyllä enemmänkin saman tyyppisiä piirteitä, joita aikanaan nähtiin sekä erityisavustajajärjestelmän että kansanedustajan avustajajärjestelmän osalta. (Puhemies koputtaa) Todennäköisesti muutaman vuoden kuluttua tämänkään järjestelmän myötä, jos se saadaan, kovin suuria muutoksia ei ole tapahtunut.

Virpa Puisto /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun pääministeri Lipponen lopetti puheenvuoronsa tästä käsittelyn ajankohdasta todeten, että tämä ei ole paras mahdollinen, on surullista se, että joissakin lehdissä, omalla alueellani ainakin kolumneissa, on jo ryhdytty yhdistämään eduskunnan uudisrakennus, kansanedustajien palkankorotus, avustajat ja valtiosihteerit. Jos näin jatketaan, niin tietysti käsittelystä voi tulla hyvin populistinen. Pyrin kuitenkin näkemään tämän asian tulevaisuuden vaikutukset ja henkilökohtaisesti tuen tätä esitystä.

On väärin epäillä, ettei joku ota kuitenkin tyhjiössä poliittista valtaa. Jos me emme ota poliittisia valtiosihteereitä, niin meille epämääräisiksi tulevat vieraat kansliapäälliköt hoitavat asioita. Me tiedämme ja tunnemme liikenneministeriöstä kansliapäällikkö Korpelan, joka saattaa hidastaa tai kiirehtiä asioita, tunnemme kansliapäällikkö Häkämiehen, hänen poliittiset kannanottonsa julkisuudessa, ja nyt aivan tuoreeltaan kansliapäällikkö Kirsti Rissanen, kun arvosteltiin lakien valmistelutasoa, tiedotusvälineissä on arvioinut lain lukijoiden ja käsittelijöiden arvostelukykyä ja kykyä tietää, mitä lainsäädäntö on. Jos tämä on kuitenkin se valta ja viesti, on parempi, että silloin on poliittisesti valittu (Puhemies koputtaa) valtiosihteeri. Hallitusneuvotteluissahan päätetään, otetaanko tämä käyttöön ja kuinka monta.

Henrik  Lax  /r (vastauspuheenvuoro):

Fru talman! Här har kommit fram motstridiga uppfattningar om de föreslagna statssekreterarnas ställning, dvs. deras juridiska och politiska ställning. Jag utgår ifrån att grundlagsutskottet fördjupar sig i den här frågan, så att vi bara inte skapar en sådan situation där makten och inflytandet inte står i relation till vare sig det politiska eller juridiska ansvaret. Jag har själv inte kunnat fördjupa mig i den här saken, men den är upperbarligen en fråga som är intressant för kollegerna och synnerligen viktig i ett längre perspektiv.

Rouva puhemies! Keskustelun pohjalta lähden siitä, että perustuslakivaliokunta tarkkaan katsoo perään, että uusien valtiosihteerien valta-asema sekä poliittiset ja oikeudelliset vastuusuhteet ovat tasapainossa.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin lähden siitä, että ministerien on kannettava poliittinen vastuu ja valtiosihteerien tehtävä on delegoitu tehtävä. Näin ollen valtasuhteiden pitää olla selkeät, mihin ed. Laxkin äsken viittasi. EU-tehtävät vaativat yhä laajempaa edustautumista, jossa on tämä poliittinen ulottuvuus mukana. Näin ollen näen valtiosihteerien tehtävät perustelluiksi. Ulkoministeriössä minusta on syytä pyrkiä seuraavalla hallituskaudella malliin, jossa ministereiden määrää voidaan vähentää neljästä ministeristä, ja he varmaan, tämä pienempi joukko, tulevat tarvitsemaan sijaisia erilaisiin neuvotteluihin ja keskusteluihin.

Perustuslakiuudistus on vahvistanut hallituksen asemaa. Toivon, että jos poliittista järjestelmää vahvistetaan, mietitään myös sitä, miten eduskunnan valta pysyy tai kasvaa, jos hallituksen valta on kasvanut.

Matti Vanhanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri hyvin harvoin esittelee lakeja. Kun niin nyt harvinaisesti kävi, niin heti samassa istunnossa hallituksen istuva ministeri asettuu vastaan, eli ennusmerkit eivät ole kovin hyvät.

Myöskään ministeri Sasin todistusvoima ei ole kovin hyvä, koska meillä on aikamoisia pettymyksiä juuri liikenneministeriön tavasta hoitaa EU-asioita. Mutta sinällään saattaa olla hyvä tunnustaa se, että näiden EU-vuosien aikana on nähty, että ministerien ajankäytöstä EU:ssa tehtävä lainsäädäntötyö ja muu poliittinen päätöksenteko vie aikaa ja sen pitää viedä aikaa, mutta ei niin, kuten tässä hallituksen perusteluissa on esitetty, että ministerin osallistuminen neuvoston kokouksiin on perusteltua erityisesti silloin, kun käsitellään Suomen kansallisen edun kannalta tai muutoin merkittäviä asioita. Tässä annetaan ikään kuin se kuva, että olisi kovinkin hyväksyttävää se, että virkamies voisi edustaa Suomea neuvostossa. Minusta pääministerin äsken esittämä tulkinta on ainoa oikea. Pääsäännön pitää olla se, että ministeri edustaa neuvostossa ja vain poikkeustapauksissa Suomen pysyvä edustaja Brysselissä tai, jos päädytään valtiosihteerijärjestelmään, virkamies täältä osallistuu neuvostoon.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri totesi, että pääministerin asemaa pyritään vahvistamaan ja tämä hallituksen esitys sitä tekee. Todellakin eduskunnan asemaa sopii tässä tilanteessa myös tarkastella. Olemme varsin usein keskustelleet siitä, mikseivät esimerkiksi eduskunnan yksimieliset ponnet asuntopolitiikasta tule valtioneuvostossa huomioiduiksi. Vaikuttaakin ajoittain siltä, että eduskunnan olisi nautittava hallituksen luottamusta.

Mitä tulee valtiosihteeri-instituution kehittämiseen, katsoisin niin, että mieluummin lainsäädäntötyön resursseja olisi lisättävä eri ministeriöissä eikä niinkään tuotava valtiosihteeri-instituutiota.

Ismo  Seivästö  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin positiivista, että pääministeri itse esittelee tämän, varsinkin kun tämä oli äänestyspäätöksellä hallituksessa. Kysyisin nyt, niin kauan kuin pääministeri on vielä läsnä, näkeekö hän tässä kuitenkin pientä siementä siihen suuntaan, että kansliapäällikötkin tulevat vastaisuudessa olemaan määräaikaisia aivan samalla tavalla kuin on Ranskassa ja Yhdysvalloissa, joissa on tietenkin hyvin presidenttikeskeinen järjestelmä eli erilainen kuin Suomessa. Eli henkilökohtaisesti alkaa hieman tuntua, että tähän suuntaan ollaan nyt tätä viemässä pikkuhiljaa. Itse olen hieman huolissani siitä, että valtiosihteeri ei tule ministeriaitioon, hänelle ei pysty esittämään täällä kysymystä, hän ei ole siinä suhteessa vastuussa avoimesti eduskunnalle ja eduskunnan kautta kansalle.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli tärkeää se, että oppositiojohtaja Pekkarinen varsin ryhdikkäästi totesi, mistä tässä on kysymys, pohjimmiltaan kansanvallan vahvistamisesta. Kiinnitin itse huomiota pääministerin puheenvuoroon, kun hän itse asiassa vähän ikään kuin sivulauseessa totesi sen, että meillä on olemassa nyt neuvottelevien virkamiesten käytäntö ja tämä on kansalaisten kannalta tärkeä näkökulma sen takia. Se on kyllä todettu tässä hallituksen esityksessäkin, että kun näitä virkoja lakkautetaan, tästä ei nyt merkittäviä lisäkustannuksia sitten asetu, jos hallitusneuvottelujen yhteydessä sovitaan, että joihinkin strategisesti tai muuten sillä hetkellä tärkeisiin ministeriöihin kaivataan tällaista alivaltiosihteeriä. Minusta on tärkeää kansalaisnäkökulman kannalta, että nähdään tämä asia vähän niin kuin laajemmasta näkökulmasta.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä keskittyisin tähän kansliapäällikköasiaan, jota muutkin ovat täällä kommentoineet. Suurin osa taitaa nyt jo olla viisivuotismääräaikaistehtävässä, mutta olisin pääministeriltä kysynyt, onko mietitty missään tämän kierron järjestämistä niin, että se on vaalien mukaisessa rytmissä. Vaaleissa tulee muutoinkin muutoksia, ministerit vaihtuvat. Miten olisi, jos kansliapäälliköt vaihtuisivat samassa rytmissä, ehkä osa muustakin ministeriön johdosta? Saataisiin veri kiertämään vähän toisella lailla. Voi olla, että se jopa parantaisi meidän lainsäädäntömme tasoakin. Mutta halusin tämän asian nyt joka tapauksessa laittaa tähän julki, vaikka pääministeri kerkisi lähteä.

Sen sijaan tähän valtiosihteerijärjestelmään suhtaudun kyllä hyvin epäillen.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni toi Suomeen uusia tehtäviä niin valtioneuvostoon, eduskuntaan kuin myös sitten valtionhallinnon ja maakuntahallinnon osalta. Mutta täällä ministeri Sasi sai minut käyttämään tämän puheenvuoron, koska hän toi esille sen asian, että valtiosihteereitä ei tarvittaisi. Minulle on kyllä jäänyt sekä Heinosen että Sasin aikana sellainen kuva, että nimenomaan liikenne- ja viestintäministeriössä tälläkin hetkellä tarvittaisiin valtiosihteeriä, koska ministeri Sasilla ei ole tilaisuutta hoitaa ministerin ja kansanedustajan tehtäväänsä vaan hän on todennäköisesti hoitamassa valtiosihteerin tapaisia tehtäviä jossain salin ulkopuolella. Samaa voisi tietysti sanoa valtiovarainministeriön niistä ministereistä, jotka eivät ole tällä hetkellä täällä paikalla vaan hoitamassa ed. Tiusasen vaatimia asuntoasioita tai mitä he ovat hoitamassa niin, että ne saataisiin käytännössä järjestykseen. Toisin sanoen ministeri vastaa aina ministeriöstä, on siellä valtiosihteeri tai ei ole, on siellä kansliapäällikkö poliittinen tai ei ole. Ministeri on ministeriön johtaja ja myös sen vastuussa oleva henkilö aina.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnari toi olennaiset asiat esille ministerin vastuusta käytännön työssä. Tähän liittyy mielestäni myös se, mistä ed. Seivästö oli huolissaan, että valtiosihteeri ei ministeriaitiosta ole vastaamassa asioista. Valtiosihteerin olemassaolo saattaisi aiheuttaa sen, että ministeri olisi entistä useammin itse tuolla aitiossa vastaamassa. Aika usein joudutaan olemaan kyselytunniltakin poissa, kun on työtä niin paljon. Minulla on kahdeksan vuoden kokemus ministerin työstä, ja totean, että valtiosihteeristä saattaisi olla kansanvallan kannalta monessa tilanteessa paljonkin hyötyä.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Myönnän, että ministerin työmäärä on kasvanut, mutta niin on kasvanut myöskin hallintohenkilöstön ja virkamiesten määrä. Joskus aikanaan tehtiin erittäinkin hyvää lainsäädäntöä hyvin pienillä voimavaroilla, toisin kuin tänä päivänä. Kun lukee tätä 44 §:ää, jossa määritellään valtiosihteerin tehtävät, niin voi havaita, että ainakin neuvottelevat virkamiehet, kansliapäälliköt, ministerin erityisavustajat, tulossa olevat ohjelmajohtajat häärivät tulevaisuudessa samoilla tonteilla kuin minne on kaavailtu valtiosihteereitäkin. Pidänkin suurimpana ongelmana sitä, että näiden eri virkamiesten välistä tehtävänjakoa ei ole tarpeeksi pohdittu eikä vastuukysymystä. Olen täysin eri mieltä muun muassa ministeri Mönkäreen kanssa siitä, että tämä valtiosihteeri tällaisena, kuin se tässä lakiesityksessä on määritelty ja perusteluissa vielä perusteltu, lisäisi kansanvaltaa. Näin ei voi olla parlamentaarisessa ajattelussa (Puhemies koputtaa) sen takia, että valtiosihteeri tulee vastuulliseksi vain ministerille eikä millekään muulle taholle.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä kiinnittää huomiota siihen ministeriöön, jossa on ehkä noin kansainvälisesti kaikkein suurin työmäärä, elikkä maa- ja metsätalousministeriöön ja sen hallinnonalaan. Ollaan yhteisessä maatalous- ja kalastuspolitiikassa. Meillä on välillisesti tieto siitä, mitä seitsemän vuoden ministeriys tuolloin merkitsi ministeri Hemilän kohdalla. Siinä oli mielenkiintoista, kun täällä puhutaan poliittisesta ohjauksesta, se, että se politiikka oli ministeri Hemilän politiikkaa. Ei tarvinnut sitä miettiä, mistä hän mandaattinsa hankki, mutta se tehokkuus riitti oikein hyvin häneltä hoitaa se tehtävä. Olennaiseen asemaan ei suinkaan muodostunut valtiosihteeri eikä kansliapäällikkö vaan erityiskomiteassa oleva Suomen edustus. Tämä historiasta.

Tulevaisuudessa vain saattaa olla niin, että kun Euroopan unioni laajenee nyt kymmenellä jäsenvaltiolla, tämä lobbauskenttä laajenee yhteisessä maatalous- ja kalastuspolitiikassa niin laajaksi, että ehkä siinä sitten tarvitaan, kun ollaan poliittisten ministerien aikakaudessa, myöskin valtiosihteeri.

Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Täällä on vedetty useammassakin puheenvuorossa liikenneministeriö esimerkiksi. Minusta, jos jollain ministerillä on henkilökohtainen kanta asiasta, niin ei pidä kuitenkaan sitä ministeriötä nyt tässä esimerkkitapauksena pitää.

On aivan selvä juttu, että työt ovat lisääntyneet äärettömän paljon EU:n myötä ja lisääntyvät edelleen ja tarvitaan lisävoimaa. Minusta vain apulaisministeri-nimitys olisi ollut huomattavasti selkeämpi kuin valtiosihteeri, joita jo on esimerkiksi ulkoministeriössä ja valtiovarainministeriössä. Mutta kun ei siitä yksimielisyyttä löytynyt, niin sitten näin. Tämä pitää tietysti seuraavan hallitusohjelman yhteydessä harkita tarkkaan, mihin ministeriöihin näitä valtiosihteereitä tarvitaan, ja luotan siihen, että niissä neuvotteluissa harkintakyky varmasti löytyy, olivat siellä sitten ketkä hyvänsä.

Tämä suhde tietysti nykyisen kansliapäällikön ja valtiosihteerin välillä on selkeä, (Puhemies koputtaa) kuten pääministeri tuossa totesi: toinen on virkamies ja toinen on selkeästi poliittinen henkilö. Olen kyllä ed. Vanhasen kanssa siitä eri mieltä, (Puhemies koputtaa) etteikö tällainen valtiosihteeri voisi istua myöskin pitkissä ministerineuvoston kokouksissa, jotka joskus kestävät pari kolme päivää.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on ollut valtioneuvostolakitoimikunta, jonka jäsenenä itse olen ollut. Sen takia on mielenkiintoista seurata tätä keskustelua, joka kyllä kilpistyy tähän valtiosihteerikysymykseen, vaikkakaan se ei ole se ainoa asia, mistä tässä laissa on kyse. Toki se herättää aika paljon poliittisia intohimoja, mutta tässä on todella taustana vähän laajempi ajatus, ajatus siitä, että halutaan vahvistaa parlamentaarista järjestelmää, pääministerin asemaa kirjata lakiin jnp.

Pääministerin tehtävistä on toki perustuslaissa oma säännöksensä, mutta silti on olemassa selkeä tarve kehittää pääministerin säädännäistä asemaa, ja nyt tämä asema kirjataan tähän valtioneuvostolakiin. Tähän lakiin kirjataan myös valtioneuvoston päätöksentekoa koskevia menettelysäännöksiä. Pääministerin keskeisimpänä tehtävänähän on valvoa hallitusohjelman toteutumista. Esimerkkinä mainittakoon, että toisin kuin tähän asti nyt pääministerille annettaisiin mahdollisuus määrätä ajankohta, johon mennessä valtioneuvoston yleisistunnossa käsiteltävä asia on esiteltävä, eli ministeri ei voisi vitkuttelullaan lykätä asian käsittelyä.

Sitten yksi keskeisesti tärkeä asia on ollut vahvistaa ministeriöiden johtamisjärjestelmää. Tämä asia on tullut esiin jo monena monena vuonna aiemminkin useiden erilaisten työryhmien toimesta. On parlamentaarisen järjestelmän kannalta olennaisen tärkeää, että kansalaisten vaaleilla valitsema linja toteutuu myös valtionhallinnossa, että ne hyvät hankkeet, joita hallitusohjelmaan aikanaan kirjataan, myös toteutuvat ja niitä ryhdytään valmistelemaan. Ministereiden tehtävä on paimentaa tätä, mutta koska ministereiden tehtävät ovat voimakkaasti lisääntyneet, niin tässä tarvitaan avuksi valtiosihteereitä. Toki heidänkin tarpeensa harkitaan sitten hallitusta muodostettaessa, salkkuja jaettaessa, erikseen. Eli nämä tehtävät ovat lisääntyneet paitsi EU:n ja kansainvälisten tehtävien myötä myös siitä syystä, että yleisistunnon ratkaisuvallassa olevien asioiden määrää on vähennetty ja asioita on siirretty ministeriöiden päätettäväksi, viime kädessä siis ministerin vastuulle. Ministereistä on tullut selkeästi vetovastuussa olevia johtajia omalla hallinnonalallaan.

Näen niin, että valtiosihteerin työpanos tehostaa ensi sijassa ministerin johtamistyötä ministeriössä. Samalla valtiosihteerin avustaman ministerin työpanos toteuttaa nykyistä paremmin eduskunnan ja parlamentarismin tavoitteita. Miksei ministeri voisi antaa erityisesti poliittisesti merkittävimpien lakien valmistelujen laadunvalvonnassa ja aikatauluttamisessa valtiosihteerille paimennettavaa hallintoon päin? Tästähän on paljon keskusteltu. Samoin eduskunnan lausumien ja toivomusten edellyttämien toimenpiteiden valvonta voisi kuulua valtiosihteerin tehtäviin. Valtiosihteerin työpanos lisää siis omalta osaltaan käytännössä parlamentarismin ja siis kansanvallan voimaa virkavaltaisuuden kustannuksella.

Parlamentaarinen vastuukate ulottuu nykyään kaikkeen keskeiseen päätöksentekoon. Tämä edellyttää, että ministeri voi tehokkaasti seurata hallinnonalansa toimintaa ja ohjata tätä valmistelutyötä. Ministerin aika ei enää riitä virkamiesvalmistelun ohjaamiseen sekä ministerin itse antamien toimeksiantojen etenemisen seuraamiseen ja valvomiseen riittävällä tavalla. Valtiosihteereitä tarvitaan siis avuksi juuri tässä valmistelupuolella, valmisteluun liittyvissä tehtävissä. Se on tällaista valmistelun paimentamista. Ei siis itsenäistä ratkaisuvaltaa valtiosihteerillä juurikaan olisi, vaan juuri tämän valmistelun etenemisestä huolehtimista. Tärkeää on se, että ministeri olisi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tietoinen valmistelussa käynnissä olevista hankkeista, jotta hän voi tarvittaessa puuttua niihin, ettei käy sitten niin, että pöydänkulmalle lätkäistään valmiiksi pureksittu lakipaketti, johon ei ole enää helppo puuttua, tai jos haluaa puuttua, niin se valmistelu pitäisi laittaa taas kokonaan uudelleen lähtöruutuun. Eli tällä lailla valtiosihteeri voisi auttaa ministeriä.

Valtiosihteerin asemahan on poliittisesti sidottu ministeriin ja hänen nauttimaansa luottamukseen täällä eduskunnassa. Tarvittaessa hän voi osallistua EU-ministerineuvoston varsinaisiin kokouksiin, mutta mikään ei estä sitä, että pääsääntönä ministeri edelleenkin olisi itse siellä, varsinkin kun käsiteltävänä on Suomen kansallisen edun kannalta ja muuten merkittäviä asioita. Eihän tänä päivänäkään ministeri ole joka kokouksessa mukana. Valtiosihteeri on paljon paljon muutakin kuin EU-juoksupoika tai -tyttö. Tehtävä on siis laaja.

Valtiosihteerin vastuukin on varsin selkeä, vaikka toisinkin on väitetty. Mielestäni tämä vastuu on kolmenlaista vastuuta. On virkamiesvastuuta, on poliittista ja parlamentaarista vastuuta, jonka ministeri kantaa, ja sitten on oma henkilökohtainen vastuu ministerille. Valtiosihteeri voidaan irtisanoa kesken toimikauden, jos hän menettää ministerin luottamuksen. Kyseessä on määräaikainen poliittinen tehtävä, jossa on varsin korkea vaatimustaso. Se edellyttää lähes samaa tasoa kuin ministeriltä edellytetään, eli kyseessä ei ole mikään ministerin salkunkantajan tehtävä.

Valtioneuvostolakitoimikunta pohti myös ministereiden lukumäärän lisäämistä ja apulaisministerijärjestelmää. Ministereiden määrän lisäämisellä menetetään valtiosihteerijärjestelmän etu erikoistua tietyn ministeriön ja ministerin toimialaan. Nämä ministerithän joutuvat valtioneuvoston yleisistunnoissa ottamaan kantaa jokaiseen kysymykseen, mutta valtiosihteeri voisi erikoistua juuri tähän valmistelun ohjaamiseen.

On mielenkiintoinen kysymys, miksi näitä valtiosihteereitä nyt sitten on vastustettu. On aika yleinen tosiasia se, että yhteisesti päätettävät asiat ovat monimutkaistuneet ja siitä on seurannut asiantuntija- ja virkamiesvallan kasvua, valitettavasti kansanvallan kustannuksella. Mielestäni valtiosihteereiden avulla autetaan ministereitä työssään parlamentaarisen tahdon toteuttamiseksi. Luulisi, että siitä olisi meille kansanedustajillekin hyötyä.

Esko Helle /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten pääministerikin puheenvuorossaan totesi, uusi perustuslaki omalta osaltaan edellyttää valtioneuvostolain uusimisen. Puutun tässä aluksi pariin kysymykseen, jotka eivät ole nähdäkseni tässä keskustelussa vielä tulleet esiin ollenkaan.

Aikaisemmin valtioneuvostolaissa on määritelty ministereitten lukumäärä korkeintaan 18:ksi mukaan lukien pääministeri. Nyt esityksessä ei ole tällaista määritelmää. Tämä on siis uusi asia. Toinen mielestäni oleellinen asia on 24 §:ssä, jossa annetaan säädöspohjaa valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteiskokoukselle. Se on aivan paikallaan.

Jos sitten siirtyisin tähän päivänpolttavaan asiaan, valtiosihteeriasiaan. Kuten täällä on todettu, annettiin tehtäväksi valtioneuvostolakitoimikunnalle, että se pohtii tätä apulaisministeri-, varaministerijärjestelmää, valtiosihteerijärjestelmää tai muita keinoja, joilla voidaan poliittista ohjausta ministeriöissä parantaa.

Hallituksen esityksen perusteluissa on useilla sivuilla pohdittu muun muassa apulais- ja varaministerijärjestelmää ja nähdäkseni osoitetaan täysin selvästi se, että tässä vaiheessa tällaiseen ei ole mitään mahdollisuuksia ja jos sellaiseen mentäisiin, niin siihen, jos mihin, liittyisi erittäin paljon vaikeita vastuukysymyksiä, vastuunasettamiskysymyksiä. Se olisi erittäin monimutkainen järjestelmä.

Niinpä tuo oikeuskansleri Nikulan johtama valtioneuvostolakitoimikunta, jossa yhtenä jäsenenä olin, päätyi tähän poliittisten valtiosihteereitten järjestelmään. Totesimme selvästi, että on tarvetta ministeriöissä poliittisen ohjauksen parantamiseen, ja yhtenä keinona ja tässä vaiheessa parhaana keinona näimme valtiosihteerijärjestelmän, tosin sillä tavalla, että pykäläänhän on kirjoitettu, että "voidaan asettaa", ja kuten täällä on todettu useampaan kertaan, se on hallitusohjelmakysymys, tuleeko valtiosihteereitä, ja jos tulee, kuinka monta, mihin heidät sijoitetaan jne.

Minusta on aika ihmeellistä, että tällainen voidaan-sana aiheuttaa nyt niin suurta ennakkoluuloisuutta, vallankin kun kansainväliset kokemukset tästä järjestelmästä ovat nähdäkseni voittopuolisesti erittäin hyvät ja myös siltä osin, mikä meillä on omassa maassamme ollut eli valtioneuvoston kanslian poliittinen valtiosihteeri, joka järjestelmä pääministerinkin kokemuksen mukaan on toiminut hyvin, enkä ole kuullut sitä arvosteltavan muiltakaan tahoilta. Itse näen, että tämä valtiosihteeri olisi lähinnä korkeamman statuksen omaava erityisavustaja, jolla olisi mahdollisuus nykyisiä erityisavustajia paremmin tasaveroiseen keskusteluun niin kansliapäälliköitten kuin muittenkin virkamiesten kanssa. Tätä kautta se ministerin sanoma saisi vahvemman kaiun ja saisi sitä liikettä aikaan.

Ehkä ainoa isompi ongelma tuossa ehdotuksessa on valtiosihteerille ajateltu palkkaus. Siinä viitataan, että se olisi kansliapäällikkötasoa. Toisaalta todetaan, että se ei saisi olla kuitenkaan korkeampi kuin asianomaisen ministerin palkka. No, aika hyvä tavoite sekin. Mutta kun itse tuossa Nikulan toimikunnassa heitin ajatuksen, eikö olisi korrektia, että valtiosihteerille maksettaisiin sen verran kuin kansanedustajalle, niin arvaatte, mikä reaktio oli, varsinkin virkamiesedustajien taholta: eihän sellainen voi tulla kysymykseen, sisäänkirjoitettuna, että eihän niin vähää voi virkamiehelle maksaa. No, se siitä.

Mielestäni vastuukysymys poliittisen valtiosihteerin osalta on harvinaisen selkeä. En näe siinä mitään ongelmia. Se on aivan sama kuin täällä on todettu, että ministeri joka tapauksessa vastaa siitä, mitä ministeriössä tai hänen toimialallaan tapahtuu. Siitä hän on vastannut tähänkin asti. Kun tämä poliittinen valtiosihteeri on niin sanottu ministerin oikea käsi, niin hänellä on oltava ministerin luottamus ja ministeri vastaa tästä luottamuksesta. Ministerillä on todella mahdollisuus vaihtaa valtiosihteeri, jos sukset menevät ristiin ja jos luottamus rikkoutuu, oli se syy mikä tahansa.

Kansliapäälliköitten roolia täällä on jonkin verran pohdittu. Otan perusteluista yhden virkkeen. Siinä todetaan, että kansliapäälliköt keskittyisivät vastaisuudessa ministeriöiden hallinnolliseen johtamiseen ja ministeriöiden tehtävien tuloksellisesta hoitamisesta huolehtimiseen. Olen samaa mieltä, kuin täällä joissakin puheenvuoroissa on tullut esiin, että tässä on kyllä kansliapäälliköille aivan tarpeeksi tehtävää. Siinä on aivan tarpeeksi tehtävää, että he katsovat, että se lainsäädäntö ehdotuksineen, mitä ministeriöistä tulee, kestää päivänvalon, että se on kunnolla tehty, kuin myös, että virkakoneisto toimii niin kuin tarkoitettu on. En oikein ymmärrä sitä herkkänahkaisuutta, mitä kansliapäällikköjen taholta tässä on ollut, että nyt heidän arvonsa ja asemansa romuttuu täysin. Toisaalta voidaan kyllä ajan mittaan sitten katsoa, onko nykyinen kansliapäällikköjärjestelmä sinänsä ajanmukainen enää, mutta tässä yhteydessä näen, että tämä rinnakkaiselo on täysin mahdollista ja se on paikallaan.

Mitä sitten tulee esimerkiksi EU-kokouksiin, niin on aivan selvää, että vain poikkeustapauksissa poliittinen valtiosihteeri siellä voisi edustaa Suomea, ministeriötään. Mutta korostan sitä, mikä on täälläkin tullut esiin, että aika usein nytkin joko kansliapäällikkö tai suurlähettiläs siellä edustaa ja hän on samalla tavalla ministerin valtuuttamana tietysti kuin poliittinen valtiosihteerikin olisi. Toisaalta voisi olettaa, että poliittinen valtiosihteeri olisi todennäköisesti lähempänä juuri ministerin ajattelumaailmaa ja -mallia ja tavoitteita kuin nämä pitkäaikaiset virkamiehet välttämättä ovatkaan.

Kun katselin joitakin ministeriöiden lausuntoja tuosta välimietinnöstä, mikä Nikulan toimikunnalla oli, niin siellä tuli muun muassa liikenneministeriön lausunnosta selvästi esiin se ajattelu, että politiikka pois politiikasta. Siis sillä tyrmättiin poliittinen puoli jopa ministereittenkin sotkeutumista myöten, vähän siihen malliin. Itse vasemmistolaisena katson, että nimenomaan poliittista ohjausta on vahvistettava, ja näen tämän hyvänä keinona, hyvänä mahdollisuutena, siihen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on valtioneuvostosta annettu laki, ja uudistustarve pohjautuu jälleen perustuslakiin, niin kuin täällä on kuultu. Tämä hallituksen esitys on kuitenkin keskeisiltä osin äänestyksen tulos. Vähän ihmetyttää, että hallitus tuo tässä vaiheessa vaalikautta äänestyksen jälkeen esityksiä eduskuntaan, mutta halu ilmeisesti on järjestää tämä valtiosihteeriasia ennen kuin uutta hallitusta muodostetaan. Siinä mielessä on tietysti perusteltua asian käsittely, mutta aikataulu on kyllä jälleen kohtuuttoman hidas. Lienee niin, että sitä poliittista ohjausta ei pääministerin kansliassakaan, valtioneuvoston kansliassakaan, juuri ole, kun tässä vaiheessa tällainen pääministerin esittelemä lakiesitys tulee eduskuntaan.

Hallituksessa todellakin asiasta äänestettiin, ja merkillepantavaa on se, että molemmat valtiovarainministeriön ministerit äänestivät tätä esitystä vastaan. Ilmeisesti toinen äänesti valtion menojen säästön näkökulmasta ja toinen ehkä jonkinlaisen poliittisen pelin takia. Kumpi kummankin, sitä voi kukin arvioida.

Valtionhallintoa on viime vuosina uudistettu aika merkittävästi. Ensin toteutettiin kihlakuntauudistus ja sen jälkeen aluehallinnon uudistus. Tämä käsittelyssä oleva valtioneuvostolaki voisi olla yksi osa keskushallinnon uudistusta, mutta tämä ei näytä sitä tosiasiassa olevan. Tämä on vain kulujen kasvattamista ja byrokratian lisäämistä tarkoittava hallituksen esitys, kun esitetään mahdollisuutta perustaa uusia korkeasti palkattuja valtiosihteereitä epämääräinen määrä keskushallintoon. Meillä olisi pikaisesti toteutettava valtion keskushallinnon uudistus. Se nyt kyllä, pelkään pahoin, vain vaikeutuu, jos valtiosihteereitä tulee puolustamaan omia reviirejään ja asemiaan.

Tätä valtiosihteerikohtaa, johon tässä on erityisesti kiinnitetty huomiota ja joka on tietysti tässä yksi tärkeä, ehkä tärkein, kohta, on perusteltu varsin pitkälle EU:n tuomien tehtävien vaatimien työvoimaresurssien näkökulmasta. Tosiasia on, että muutamissa ministeriöissä EU työllistää tavattoman paljon. Samalla se lisää valtion menojakin jatkuvasti huomattavan paljon. Menot ovat varmasti kasvussa, kun EU laajenee, monella eri tavalla, ja tämä on yksi tapa. Tietysti olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mitä ministeri Niinistö tästä sanoo, millä perusteella hän erityisesti tätä esitystä vastustaa, onko se valtion menojen kohta, niin kuin epäilen, vai todellinen tarve vastustaa asiallisesti tätä asiaa. Asiallista on tietysti sekin, että pidetään menoja kurissa.

Meillä on 18 ministeriä, ja perustuslain 60 § ei todellakaan, niin kuin ed. Helle totesi, enää sisällä enimmäismäärää ministerien lukumäärälle. Meillä on kohtuullisen paljon ministereitä maan kokoon nähden. Sen lisäksi meillä on virkakoneisto, on kansliapäälliköt, erityisavustajat, mutta siitä huolimatta lainvalmistelu ministeriöissä, mistä viime aikoina on käyty keskustelua hyvinkin paljon, on aika puutteellista. Se pohdinta onkin tarpeellista valiokunnassa, olisiko kuitenkin kaikkein kiireisintä vahvistaa lainvalmistelun tasoa ja sitä henkilöstön määrää ja laatua, joka ministeriöissä lainvalmistelun hoitaa. Siellä on ongelmia ja puutteita. Onko ongelmia ja kuinka paljon poliittisessa ohjauksessa, josta tässä paljon puhutaan, se on paljolti kiinni siitä ministeristä, miten hän delegoi, miten hän johtaa, miten hän selkeästi näkee, tuntee asiansa, jotka hänelle kuuluvat jne. Mutta tämä keskushallinnon kokonaisuudistus olisi kyllä pikaisesti toteutettava.

Uudet valtiosihteerit hallituksen esityksen mukaan toimisivat ministeriön johdossa kansliapäällikön rinnalla. Tämä on kyllä aika ongelmallista, että he olisivat ministeriön johdossa kansliapäällikön rinnalla. Siinä tulee väistämättä näillä tehtäväkuvauksilla, mitä tänne on kirjoitettu, hankausta, ristivetoa ja helposti jopa sellaisia ongelmia, jotka heijastuvat koko sen hallinnonalan ja jopa ehkä koko hallituksenkin työskentelyyn. Tämän pitäisi olla paljon selkeämpi kuin mikä tässä on tämä malli, ennen kuin tätä voi pitää käyttökelpoisena.

Valtiosihteerien suhde eduskuntaan on tärkeä näkökulma. Epäilen, että jos valtiosihteereille lankeaa vahva osa poliittisesta johtamisesta, EU-asioiden tietämyksestä jne., eduskuntaan nähden tiedonsaanti ja tämmöinen parlamentaarinen valvonta heikkenevät ja hallintoministeriöt eriytyvät tosiasiassa eduskunnasta. Se on huonoa kehitystä, jos näin pääsee käymään. Suuressa valiokunnassa varmasti valtiosihteeri voi esitellä asioita, mutta täällä suuressa salissa hän ei ole vastaamassa kysymyksiin, vaan ministeri on vastaamassa. Ministeri saattaa olla sitten entistä heikoimmin tiedoin vastaamassa eduskunnan kyselytunneilla ja muissa tilanteissa niihin tärkeisiin asioihin, jotka julkisuuteen pitää tuoda ja joita pitää eduskunnassa valvoa ja seurata. Arvovalta EU-kokouksissa on tietysti tärkeä kysymys pohdittavaksi.

Sitten tämä järjestelmä olisi vapaaehtoinen, mutta pahaa pelkään, että se olisi hyvin muodollisesti vapaaehtoinen. Kaikki hallituspuolueet, kaikki ministerit haluaisivat heti oman valtiosihteerin, broilerin, joka olisi siellä hoitamassa poliittisia päämääriä, ilman että välttämättä asiat siitä parempaan suuntaan menisivät.

Arvoisa puhemies! Tässä on muutamia kohtia, joita en näe tässä selkeinä ja perusteltuina, ja siksi katsoisin, että valtiosihteerijärjestelmä tässä muodossa on nyt syytä hylätä ja ensin selkiyttää järjestelmää, minkälaiseen halutaan mennä. Sen jälkeen on katsottava, että se toteutetaan kustannusneutraalisti, onko ministerien määrä se, mikä nykyisin, tarvitaanko erityisavustajien määrää ja pitääkö eduskunnan niitä säädellä, mikä on neuvottelevien virkamiesten asema ja heidän määränsä ja tarpeensa tämän uudistuksen myötä, jos tämä toteutetaan. Ennen kaikkea, arvoisa puhemies, odotan, että valtion keskushallinnonuudistus toteutetaan, ennen kuin lisätään tällaista byrokratiaa.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esityksen perustelut lukemalla tietysti moni tässä ed. Kankaanniemenkin esittämistä asioista käy ilmi ja selviää. Oikeastaan ed. Kankaanniemi oli huolissaan kulujen kasvamisesta, ikään kuin valtiosihteereillä niitä kasvatettaisiin. Voisi kysyä häneltä, paljonko demokratia ylipäänsä maksaa. Toisaalta, kyllähän ministerin erityisavustajia voidaan silloin vähentää, jos valtiosihteerit otetaan käyttöön. Joillain ministereillä on jopa kuusi erityisavustajaa. Toisaalta sitten on todettu se, että apulaisministerijärjestelmä on kustannuksiltaan valtiosihteerijärjestelmää kalliimpi. Kyllä siinä poliittisessa ohjauksessa on puutteita. Ministeri ei voi olla monessa paikassa yhtä aikaa. Varsin selkeästi on mielestäni nämä tehtävät kansliapäällikön ja valtiosihteerin välillä jaettu: kansliapäällikkö on eräänlainen hallintojohtaja, ja valtiosihteeri vastaa poliittisen valmistelun eteenpäinmenemisestä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä taloudellinen puoli oli vain yksi minun kritiikkini ja kyselyni kohteista, ja uskon, että ministeri Niinistö on myös sitä vähän tutkaillut, kun on omaa kantaansa muodostanut täällä. Esityksen taloudelliset vaikutukset -kohdassa todetaan, että vuotuiset kustannukset yhdestä valtiosihteeristä ja hänen sihteeristään työnantajamaksuineen muodostuisivat noin 115 000—135 000 euroksi riippuen maksettavien ikälisien määrästä. Tämmöinen noin 120 000 euron kustannus yhtä kohti on kyllä aika merkittävä, ja näitä sihteereitä ja avustavaa henkilökuntaa helposti tarvitaan. Esitys lähtee siitä, että neuvottelevia virkamiehiä tai edes erityisavustajia ei olla tässä vähentämässä. Eduskunnan pitää panna sitten rajat siihen, että tämä toteutetaan kustannusneutraalisti, mutta tähän ei ole minkäänlaista esitystä tehty.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toteaisin vain, että ne rahat eivät mene kankkulan kaivoon, koska tämä esitys on perusteltu, että tälle tehtävälle on tarvetta. Silloin ne rahat ovat hyödyksi.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi valtioneuvostosta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi on tietenkin erittäin tärkeä ja merkityksellinen kansanvallan kannalta ja myöskin jo yksistään siltä osin, että tämä korvaa vuodelta 22 olevan lain valtioneuvostosta. On toki varmasti tältä osin erittäin tarpeellista uudistaa lainsäädäntöä. Ennen kaikkea tämä on hyvä myöskin siksi, että jos ajatellaan pääministerin ja ministereitten asemaa, tämä on mielestäni vahvistamassa pääministerin asemaa, joka on tullut uuden perustuslain myötä hyvin keskeiseksi. Tältä osin tämä on kyllä erittäinkin perusteltu.

Täällä on puhuttu nyt sitten poliittisen ohjauksen parantamisesta ja myöskin äsken tulivat esille nämä kustannuskysymykset. Kyllä minusta kansanvallan ja kansanvaltaisen demokratian ja demokraattisen järjestelmän tuleekin maksaa. Ei se ilmaiseksi voi pyöriä. Mutta sitten siitä, vahvistaako tämä nimenomaan poliittista kansanvaltaista järjestelmää, arvoisa puhemies, olen kyllä eri mieltä nimenomaan siltä osin kuin se koskee tätä valtiosihteerijärjestelmää.

Pääministerin osalta, niin kuin äsken totesin, minusta asia on aivan oikea, ja näin pitää menetellä. Mutta ihmettelen myöskin tämän lain tuloa eduskuntaan. Se on nyt 14. päivä tammikuuta lähetekeskustelussa, ja kun valtiopäivät ovat koolla vain runsaan kuukauden enää tällä hetkellä, niin tämän lain käsittelemiseen perusteellisesti minusta tällä eduskunnalla ei ole enää aikaa. Valitettavasti tilanne on näin.

Arvoisa puhemies! Sitten näistä valtiosihteereistä. Mielestäni valtiosihteerit eivät lisää demokratiaa. Se pitää varmasti tänä päivänä paikkansa, että ministerien työtaakka on erittäin suuri sekä kansallisten asioiden että erityisesti kansainvälisten EU-kysymysten kohdalla. Mielestäni tämä ei lisää todella kansanvaltaa, poliittisen vastuun ottaneita ministereitä, vaan nämä valtiosihteerit tulevat olemaan jollain tavalla, käyttäisin tällaista ilmausta, "politiikan ja virkamiehen risteytyksiä" näin poliittisessa, yhteiskunnallisessa mielessä, joilla ei ole sitä poliittista vastuuta, mitä valtioneuvoston jäsenillä on. Valtiosihteerit eivät kirkasta kansanvaltaamme ja parlamentarismia. Kyllä tämä järjestelmä tulee entistä monimutkaisemmaksi. Kun täällä on puhuttu, että hallintoa pitäisi keventää ja yksinkertaistaa, niin mielestäni tämä monimutkaistuu ja luodaan uusi byrokraattinen, nimenomaan virkamiesvetoinen organisaatio meille tähän järjestelmään sisälle. Kyllä näkisin näin, että tämä on osaltaan kaventamassa myöskin sitten kansalaisten luottamusta poliittiseen päätöksentekojärjestelmään.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu myöskin apulaisministerijärjestelmästä, valtioneuvoston jäsenten lukumäärän lisäämisestä. Se ei saanut riittävää kannatusta aikanaan, kun sitä myöskin komiteassa ja perustuslakivaliokunnassa on mietitty. Monta kertaa on nyt kuullut, kun tämä lakiesitys on ollut julkisuudessa, että sitä järjestelmää ei voida luoda, se vaatii perustuslain muuttamisen. Juuri näinhän on. Se vaatii perustuslain muuttamisen, mutta sitä vartenhan tämä talo on olemassa. Tämä talo pystyy muuttamaan perustuslakeja, pystyisi muuttamaan vielä tässäkin asiassa, jos olisi aikaisemmin esitys tuotu ja käsitelty, ja sitten seuraava eduskunta olisi sen hyväksynyt. Sitä vartenhan tämä järjestelmä on olemassa. Minusta se on ontuva peruste, jos sanotaan, että perustuslakia pitää muuttaa, jos ajatellaan yksituumaisesti niin, että apulais- tai varaministerijärjestelmä antaisi paremman hyödyn.

Itse olen tämän apulaisministerijärjestelmän kannalla ja katson, että tätä lakiesitystä nimenomaan valtiosihteereitten kohdalta ei tulisi hyväksyä tässä eduskunnassa. On selvää, että myöskin apulaisministerit maksavat ja se järjestelmä, enkä niillä perusteilla tätä vastustakaan vaan nimenomaan kansanvallan ja kansanvaltaisen demokratian kannalta. Meillä ei pidä virkamiesvaltaa vahvistaa kansanvaltaisesti valittujen elinten kustannuksella.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys valtioneuvostoa koskevan lainsäädännön uudistamisesta on sikäli paikallaan, että aiempi, yli 80-vuotias laki valtioneuvostosta ei lukuisten muutosten jälkeen enää sisällä ainuttakaan muuttamatonta, siis alkuperäistä, pykälää. Kaikkien näiden lähinnä luonteeltaan teknisten muutosten jälkeen on paikallaan myös arvioida valtioneuvostoa koskeva sääntely kokonaisuudessaan ja siihen kohdistuvat muutostarpeet.

Pääministerin aseman vahvistaminen suhteessa presidenttiin on tervetullut ja perustuslain hengen mukainen esitys. Nykyisin voimassa olevan lain mukaan presidentti määrää ministerien sijaiset näiden ollessa estyneitä hoitamasta tehtäviään, mutta tässä esityksessä tämä selkeä epäkohta korjataan ehdottamalla sijaisuuksista päättämisen siirtämistä pääministerin tehtäväksi.

Arvoisa puhemies! Sen sijaan esitys on poliittisten valtiosihteereitten osalta epäonnistunut. Ensinnäkin, onko heti vaalien jälkeen hallitusta muodostettaessa mahdollistakaan määritellä se, missä ministeriöissä työmäärä tulee edellyttämään valtiosihteeriä ministerin lisäksi? Pääsääntöisestihän valtiosihteerien toimikaudet olisivat esityksen mukaan sidoksissa kyseisen ministerin toimikauteen siitä riippumatta, minkälainen työtilanne ministeriössä koko vaalikauden ajan on. Hallituksen esityksessä todetaan, että valtiosihteerin tehtävät muodostuisivat pitkälti ministerin ja hänen erityisavustajansa nykyisistä tehtävistä. Myös kriteerit, millä valtiosihteerit valittaisiin, muistuttavat nykyistä erityisavustajajärjestelmää. Virka täytettäisiin asianomaisen ministerin harkinnan ja valinnan mukaan. Pääsääntöisesti edellytettäisiin ylempää korkeakoulututkintoa, mutta muukin hankittu kokemus ja taito pätevöittäisivät valtiosihteeriksi. Mielestäni ilman täsmällisesti määriteltyjä pätevyysvaatimuksia ei pitäisi olla mahdollista valita näinkin korkeita virkamiehiä.

Jos tämä esitys toteutuisi, mitä tapahtuisi ministerien erityisavustajajärjestelmälle, siis tälle nykyiselle järjestelmälle? Olisiko ministerillä kuvaannollisesti sanottuna kaksi oikeaa kättä eli läheisinä avustajina sekä valtiosihteeri että erityisavustaja, vai olisiko käytännössä niin, että erityisesti suurten ministeriöiden niin sanotut ykköserityisavustajat olisivat valtiosihteerien viroissa ja muu avustajakunta jatkaisi nykyisissä tehtävissään? Onko kyseessä kuitenkin silmänkääntötemppu, jolla ministerin työtaakka ja asioiden ruuhkautuminen varsinkaan ei nykyisestään helpotu, mutta erityisavustajat saavat komeammat tittelit ja ehkä lisää valtaa?

Poliittisten valtiosihteerien rooli kansliapäälliköiden rinnalla ministeriöiden johdossa ei myöskään olisi uudessa järjestelmässä ongelmaton, vaikka kansliapäällikön rooli hallinnon johtamisen osalta pääsääntöisesti säilyisikin ennallaan ja valtiosihteereille ei esitetä oikeutta pidättää itselleen kansliapäällikön ratkaistaviksi kuuluvia asioita.

Mielestäni kuitenkin nykyinen erityisavustajajärjestelmä kaikista heikkouksistaankin huolimatta voidaan säilyttää nimenomaan tällä nykyisellä nimikkeellään ja sen sijaan sitouttaa ministeri ja sen myötä hänen erityisavustajansa nykyistä enemmän vastaamaan ministeriöissä meneillään olevasta lainvalmistelusta, myös sen aikataulusta ja erityisesti laadusta. Tällöin ministerin nykyisiä tehtäviä pitäisi kuitenkin tarkastella kriittisesti ja priorisointia lisätä lainsäädäntötyössä.

Arvoisa puhemies! Ministerien yhä kasvava työmäärä on kiistatta totta, mutta kaikki työaika ei kuitenkaan kulu varsinkaan lainsäädäntötyöhön tai edes muihin oman hallinnonalan asioihin. Näiden varsinaiseen ministerin työhön kuulumattomien asioiden hoitamiseksi voitaisiin harkita perustettavaksi kaikkien ministeriöiden yhteinen, vaikkapa nimikkeeltään valtiosihteerin virka ja tähän virkaan valittaisiin yhteiskunnassamme korkeaa arvostusta nauttiva henkilö, joka päätoimekseen tai ainakin lähes päätoimekseen kävisi ja vierailisi eri puolilla Suomea valtiovallan virallisena edustajana erilaisissa tilaisuuksissa, juhlatilaisuuksissa, joita nyt ministerit kunnioittavat läsnäolollaan. Tällöin, arvoisa puhemies, ministerillä ja hänen erityisavustajallaan olisi nykyisin juhlapuheiden laatimisen ja maakuntamatkoihin kuluva aika käytettävissä lainsäädäntötyön valmisteluun.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei valtiosihteereitä tarvita miksikään seremoniamestareiksi erilaisiin tilaisuuksiin vaan poliittista ohjausta vahvistamaan, ja siihen apulaisministerijärjestelmä ei yhtä lailla tuo apua kuin tämä valtiosihteerijärjestelmä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jo ennakkoon oli hyvin ilmeistä, että tämä keskustelu tulee keskittymään näihin valtiosihteeriasioihin. Siitä vain totean lyhyesti, että kustannusneutraalistihan se asia on hoidettavissa niin, että sillä ei valtion menoja kasvateta, niin kuin täällä varsin monessa puheenvuorossa on todettu.

Varsinaisesti haluan kiinnittää huomiota valtioneuvostolain 1 §:ään, jossa nyt merkitään ylös harvinaisen selvästi ministeriöitten nimet. Tämä on mielenkiintoinen ratkaisu, että siinä on täsmälleen ne nimet, jotka nykyisinkin näillä ministeriöillä on. Ainakin minä poimin julkisesta keskustelusta viimeisen vuoden aikana seuraavat ehdotukset: kehitysyhteistyöasiat, alueasiat, kunta-asiat, maaseutuasiat, elinkeinoasiat laajasti yhteen ministeriöön, tulevaisuusasiat, joka oli oikein esilläkin täällä salissa viime viikolla, ja ulkomaankauppa-asiat, ja niitä oli varmasti paljon muitakin, mutta nämä ainakin. (Ed. Kuoppa: Perheministeriö!) — Ja perheministeriö, aivan oikein, sekin oli vielä. — Elikkä on mielenkiintoista, että sitten kun se totuuden hetki koittaa ja pitäisi suorittaa uusien nimien käyttöönotto tai ainakin niitten ehdottaminen eduskunnan keskusteluun, sitten kaikki vanha säilyy presiis sellaisenaan.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Rouva puhemies! Ed. Hemmilälle haluan aivan lyhyesti todeta hänen kannanotostaan: ministerien maakuntamatkat ja niiden korvaajiksi poliittiset valtiosihteerit. Ette varmaan tarkoita sitä, mutta tässä tulee se sävy, että jotenkin väheksytään kentällä olemisia. Minä en kuitenkaan hyväksy tätä teidän ajatustanne. Minusta on äärimmäisen tärkeää, että myös ministerit käyvät maakunnissa, saisivat käydä vielä paljon enemmän.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilälle voin vakuuttaa, etten missään nimessä väheksy en kansanedustajien enkä ministerien maakuntamatkailua ja tutustumista varsinkaan oman maakunnan asioihin, vaan kyseessä on nyt, mitä tarkoitan, se, että on välillä aika kohtuutonta, kun ministereiltä vaaditaan, nimenomaan vaaditaan, enemmän kuin he suinkaan ehtivät järkevän ajankäytön puitteissa vierailla erilaisissa, voisi sanoa, kissanristiäisissä.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ei paljon ylitä kahta minuuttia.

Kun tätä keskustelua on kuunnellut ja oikeastaan jo ennen keskustelua, silloin kun valtioneuvosto äänesti tästä asiasta, tuli mieleen se, että näin ennen vaaleja tämä on sellainen sopiva populismin aihe. Tätä voi vastustaa, ja siihen löytää varmasti hyviä syitäkin.

Ehkä kuitenkin tähän keskusteluun viitaten joitakin näkökulmia. Kun totesin, että ihmettelin sitä, että merkittävätkin ministerit vastustivat tätä hallituksessa, tarkoitin lähinnä ministeri Niinistöä, mutta ministeri Sasi hyvin liukasliikkeisenä ministerinä kyllä havaitsi, että hänetkin oli ilmeisesti tarkoitettu merkittäväksi ministeriksi. Hän joka tapauksessa aika populistiseen tapaan lähestyi tätä asiaa ja puhui byrokratiasta ja sen lisäämisestä. Nythän ei ole tosiaan mistään byrokratian lisäämisestä kysymys vaan poliittisesta ohjauksesta. Esimerkiksi viitattiin joihinkin kustannuksiin ja muihin, jotka ovat minun mielestäni aivan ala-arvoisia syitä.

Ilahduttavaa oli se, että ed. Pekkarinen oppositiojohtajana kuitenkin käytti hyvin asiallisen puheenvuoron. Ehkä se ennakoi sitä, että ed. Pekkarinenkin saattaa ajatella olevansa seuraavan hallituksen ministeri. Tämä nyt ehkä voi olla liian pitkälle johdettu johtopäätös mutta joka tapauksessa.

Puhemies! Myös ed. Laakso totesi, että Euroopan neuvoston kokouksissa olisi jotenkin havaittu, että valtiosihteerien käyttö olisi haitannut työskentelyä. Puhemies! Minä en ole kyllä havainnut Euroopan neuvostossa ollenkaan valtiosihteerien läsnäoloa. Ongelmahan, jos siellä nyt ongelma on olemassa, on se, että ministerikomiteassa esimerkiksi Suomea niin kuin muitakin jäsenmaita yleensä edustaa suurlähettiläs. Ministeri käy vain korkeintaan kerran tai pari ministerikomitean kokouksessa, mutta se on aivan normaalia Euroopan neuvoston kokouksissa. En tiedä, onko mistään maasta mitään valtiosihteeriä näissä kokouksissa.

Kun ed. Tennilä puhui puheenvuorossaan siitä, että syntyy tällainen harmaa vyöhyke, henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että harmaa vyöhyke on enemmän olemassa nykyisessä kansliapäällikköjärjestelmässä. Siellä on selvästi poliittisesti valittuja kansliapäälliköitä, selvästi ei-poliittisesti valittuja kansliapäälliköitä, ja tulivatpa valtiosihteerit mukaan kuvaan tai eivät, kansliapäälliköt ovat käyttäneet ja tulevat käyttämään myöskin merkittävää poliittista valtaa, joka liittyy tähän valmisteluvaltaan, joten, puhemies, ainakin näillä perusteilla henkilökohtaisesti olen valmis hyväksymään tämän hallituksen esityksen. Näen sen erittäin järkevänä ja varmasti kansanvaltaa puolustavana ja lisäävänä.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilä sanoi, että ministerin pitää käydä omassa maakunnassaan ja tuntea oma maakuntansa. Kyllähän ministerin pitää vähintäänkin tuntea koko maa ja edustaa koko maata. Ei meillä ole sellaisia ministereitä, jotka voivat olla vain yhden maakunnan ministereitä. Kyllä ministerin pitää edustaa koko maata.

Valtiosihteerikysymykseen: Kyllä minun mielestäni, jos valtiosihteerin virat perustetaan, silloin pitäisi kansliapäällikköjen virat lopettaa ja aina hallituskausittain vaihtaa omat miehet jokaiselle ministerille kansliapäällikön toimeen. Minä pelkään, että tässä tulee melkoinen sekasotku kyllä, että on samalla tasolla kaksi virkamiestä. Toinen on poliittinen virkamies ja toinen niin sanotusti epäpoliittinen virkamies, vaikka hänet olisikin poliittisin perustein valittu. Selvempi ratkaisu olisi silloin, että koko kansliapäällikkövirat lakkautettaisiin ja jokainen ministeri toisi oman miehensä kansliapäälliköksi, jos semmoiseen mennään. En pidä tätä ratkaisua hyvänä, mitä hallitus nyt esittää.

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! En valitettavasti ollut paikalla, kun ed. Elo totesi saamani informaation mukaan, ettei valtiosihteerikäytäntö Euroopan neuvostossa ole tuottanut ongelmia. Olen tästä asiasta eri mieltä. Ongelmana on niin sanotuissa yhteiskokouksissa, joita on pidetty Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen ja ministerikomitean välillä, ollut se, että varsin usein ulkoministerit eivät ole edustettuina vaan heitä edustaa valtiosihteeri. Käytäntö on ollut silloin se, että päätökset ovat lykkäytyneet. Aivan selvästi myös eräät maat käyttävät tietoisesti valtiosihteerijärjestelmää pitkittääkseen päätösten syntymistä.

Kaiken kaikkiaan käytäntö on osoittanut Euroopan neuvostossa sen, että päätöksiä voidaan tehdä nopeasti ja tehokkaasti silloin, kun ministerit ovat paikalla. Mutta jos heitä edustavat valtiosihteerit, päätöksenteko joko viivästyy tai lykkäytyy tavalla, joka on tarkoitettukin päätöksenteon estämiseksi.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Me voimme varmasti ed. Laakson kanssa tästä asiasta keskustella jälkeenpäin vähän lisääkin. Mutta kyllä minulla on se kuva, että myöskin näissä yhteiskokouksissa jäsenmaita edustavat suurlähettiläät ja suurlähettiläät käyttävät sitä ministerinvaltaa tai ovat käyttämättä mutta joka tapauksessa nimenomaan kysymys on suurlähettiläistä.

Ehkä, puhemies, vielä tähän, kun ed. Sirpa Pietikäinen totesi mielestäni kyllä aivan oikein, että esimerkiksi tällä hetkellä jo usealla ministerillä on montakin erityisavustajaa, kaikilla ministereillä on monia avustajia ja erityisavustajat sen lisäksi: Kyllä nämä erityisavustajat useissa tapauksissa käyttävät lähes valtiosihteerille kuuluvaa valtaa. Mielestäni tämä järjestelmä, mitä nyt ehdotetaan, vakiinnuttaa tämän järjestelmän ja kohottaa tätä poliittisen valmistelun tasoa.

Jaakko Laakso /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Elon pitäisi pitkäaikaisena Euroopan neuvoston valtuuskunnan puheenjohtajana tietää se, että suurlähettiläät edustavat ulkoministeriötä aina, kun heillä on kokous. Mutta Strasbourgissa järjestetään kaksi kertaa vuodessa erityinen ministerikomitean kokous, jossa lähtökohtana on se, että siellä maita edustavat ulkoministerit. Juuri näissä kokouksissa ongelmana on ollut se, että eräät maat ovat edustettuina valtiosihteerien kautta. Tämä on tuonut joukon ongelmia. Me puhumme nyt kahdesta eri asiasta, ed. Elo.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys EU:ssa edustamisesta on yksi pieni asia tässä kokonaisuudessa. Itse tämä pykälähän ei hirveän tarkkaan asiasta sano. Siinä todetaan, että ministeri voi määrätä valtiosihteerin toimimaan sijaisenaan asioiden valmisteluun liittyvissä tehtävissä. Tästä seuraa mielestäni se, että kaikissa merkittävimmissä kokouksissa ministerin on itse oltava paikalla. Näin on varmasti käytännössä asianlaita. Ylipäänsä valtiosihteerin valta on nimenomaan valmisteluvaltaa. Se helposti tässä keskustelussa unohtuu.