Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Hallitus esittää eduskunnalle ehdotuksen laiksi ehdokkaan vaalirahoituksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Esitys on historiallinen. Se parantaa toteutuessaan merkittävästi vaalirahoituksen avoimuutta ja estää epäasiallisten sidonnaisuuksien syntymistä. Keväällä 2007 hallitusohjelmaan kirjattiin, että vaali- ja puoluerahoituksen uudistamistarvetta tullaan arvioimaan Euroopan neuvoston korruption vastaisen elimen, Grecon, suositusten perusteella. Greco suoritti maantarkastuksen kesäkuussa 2007 ja antoi joulukuussa 2007 Suomelle 10 suositusta vaali- ja puoluerahoituksen avoimuuden parantamiseksi.

Oikeusministeriö asetti toukokuussa 2008 laaja-alaisen toimikunnan tehtävänään tarkastella vaalirahoituksen valvonnan nykytilaa ja laatia tarvittavat ehdotukset avoimuuden parantamiseksi. Toimikunta luovutti ehdokkaan vaalirahoitusta koskevan välimietintönsä oikeusministeriölle tämän vuoden tammikuun 27. päivä. Kaikki eduskuntapuolueet olivat edustettuina toimikunnassa, ja kiitos siitä, te kaikki jäsenet, joista näen täällä ainakin paikalla ed. Ruohonen-Lernerin. Teitte todella nopeata ja ahkeraa työtä ja kokoonnuitte hyvin tiiviissä tahdissa.

Ehdokkaan vaalirahoituksen säätely ja avoimuus ovat tärkeitä sen varmistamiseksi, että äänestäjillä on mahdollisuus arvioida poliittisiin luottamustoimiin pyrkivien henkilöiden mahdollisia sidonnaisuuksia. Samalla järjestelmän tulisi ehkäistä epäasianmukaisten sidonnaisuuksien syntymistä. Esitykseen sisältyvillä lisääntyneillä avoimuusvaatimuksilla, tukikatolla, valvontajärjestelmällä ja vaalirahoitusta koskevien ilmoitusten julkisuudella, parannetaan ehdokkaan vaalirahoituksen avoimuutta ja samalla luottamusta poliittiseen järjestelmään. Tarkoituksena on kannustaa ilmoitusvelvollisia mahdollisimman suureen avoimuuteen. Esityksellä pannaan myös täytäntöön Grecon Suomelle antamat suositukset. Tavoitteena on luoda järjestelmä, joka kestää kansainvälisen vertailun.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi, merkittävästi nykyistä täsmällisempi laki. Lain tarkoitus on paitsi aiempaa laajempi avoimuuden lisääminen myös kulujen kasvun rajoittaminen. Vaalirahoituksen avoimuutta lisätään merkittävästi. Erikseen ilmoitettavan tuen rajat laskevat nykyisestä. Esitetyt rajat ovat 800 euroa kunnallisvaaleissa, 1 500 euroa eduskuntavaaleissa, 2 000 euroa europarlamentti- ja presidentinvaaleissa. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että on kiellettyä ottaa vastaan lahjoituksia, joiden antajaa ei voida selvittää. Tästä poikkeuksena tavanomainen pienimuotoinen keräys. Jatkossa ehdokkailla on velvollisuus ilmoittaa vaalikampanjan kulut ja vaalirahoitus eriteltynä kaikissa vaaleissa samaan tapaan kuin nyt jo kunnallisvaaleissa erillisuudistuksen avulla toimittiin. Jos vaalikampanjaa on rahoitettu lainalla, ilmoitukseen otetaan suunnitelma takaisinmaksusta. Laissa määritellään kampanja-aika, joka on 6 kuukautta ennen vaaleja ja 2 viikkoa vaalien jälkeen.

Lisäksi esitettyjen muutosten toteutuessa uutena elementtinä ehdokkaat saavat mahdollisuuden tehdä julkaistavan ennakkoilmoituksen, jolla ehdokas voi jo ennen vaalipäivää kertoa äänestäjilleen omasta vaalirahoituksestaan, siis julkisessa rekisterissä Valtiontalouden tarkastusviraston sivuilla. Ilmoitusvelvollisuuden noudattamisen valvonta — ja tämä on erityisen tärkeätä — esitetään osoitettavaksi Valtiontalouden tarkastusvirastolle. Tehtävät ovat pääasiassa uusia, koska nykyiseen lakiin ei liity ilmoituksen tarkistamista. Kyseessä on merkittävä — itse sanoisin, että kaikista tärkein — uudistus nykyiseen lakiin.

Myös Greco on edellyttänyt Suomen vahvistavan poliittisen rahoituksen valvonnan riippumattomuutta ja siirtyvän ilmoitusten muodollisesta tarkistamisesta niiden todelliseen tarkistamiseen. Valtiontalouden tarkastusvirastolla on sen riippumattoman aseman ja erityisosaamisensa kannalta hyvät edellytykset hoitaa valvontatehtävää. Virastolle esitetään mahdollisuutta velvoittaa ilmoitusvelvollinen sakon uhalla tekemään puuttuva ilmoitus tai korjaamaan ilmeinen virhe tai puute ilmoituksessa. Uhkasakkomenettelyllä varmistettaisiin tarvittavien tietojen saaminen.

Vaalikampanjoiden kokoa pyritään rajoittamaan kahdella keinolla. Ensinnäkin on ehdotus yksittäisen lahjoituksen tukikatosta. Ehdokas ei saisi jatkossa ottaa vastaan yhdeltä tukijalta lahjoituksena yli 3 000:ta euroa kunnallisvaaleissa, 6 000:ta euroa eduskuntavaaleissa ja 10 000:ta euroa europarlamenttivaaleissa. Kampanjakatto on tässä vaiheessa vapaaehtoinen ja vaalipiiri- tai kuntakohtainen. Puolueet voivat Ruotsin mallin mukaisesti sopia kampanjakatosta, johon sitoutumisen ehdokas ilmoittaa ennakkoilmoituksessaan ja varsinaisessa vaalirahailmoituksessaan. Puolueiden väliset sopimukset ovat tehokas tapa lisätä avoimuutta. Vaalipiiri ja kuntakohtainen sopiminen mahdollistaa paikallisten olosuhteiden huomioon ottamisen. Me kaikki tiedämme, että kampanjat ovat hyvin erihintaisia eri puolilla maata.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusvirasto on lausunnossaan suhtautunut kriittisesti kampanjakaton säätämiseen niin sanotusti pakolliseksi ja kehottanut harkitsemaan sitä, kuinka laajalti lakiin on perusteltua kirjoittaa ilman oikeudellista sanktiota olevia moraalisääntöjä ja missä määrin asiassa voitaisiin luottaa poliittiseen kulttuuriin, mahdollisiin puolueiden suosituksiin ja julkisuuden luomaan paineeseen. Tarkastusvirasto totesi, että laillisuusvalvontaviranomaisen kannalta tällaisten moraalisten säännösten ottaminen lakiin voi olla sikäli ongelmallista, että kanteluiden ja julkisuudessa esitettävien kyselyiden johdosta valvontaviranomaisen huomiota tullaan kiinnittämään siihen, että mahdollinen kulukatto on ylitetty.

Myös oikeuskansleri ilmoitti omassa kritiikissään saman suuntaisia arveluita työryhmän enemmistön esittämän lakiin säädettävän nimenomaisen kulukaton suhteen. Näistä syistä on luontevaa, vaikka poliittisesti ymmärrän todella kulukaton tarpeellisuuden, lähteä liikkeelle nyt tältä vapaaehtoiselta pohjalta. Ja sen myötä, kun Valtiontalouden tarkastusvirasto pystyy tarkemmin muun muassa lausuntokäytännöillään ja ohjeistuksellaan määrittelemään vielä tarkemmin yksittäiset menot, miltä osin ne ovat vaalikuluja, miltä osin ei, voidaan kokemuksia keräten miettiä jatkossa siirtymistä vielä tiukempaan ja tarkkarajaisempaan sääntelyyn. Tässä vaiheessa se on Valtiontalouden tarkastusviraston arvionkin mukaan juridisesti vielä ainakin haasteellista.

Lisäksi, arvoisa puhemies, tuloverolain 22 §:ssä mainittaisiin yleishyödyllisinä yhteisöinä yleisissä vaaleissa ehdokkaan tukemiseksi varattu varallisuuskokonaisuus ja julkisuuslain 24 §:ssä säädettäisiin kampanjatilitietojen ja muiden selvitysten salassapidosta. Lain olisi tarkoitus tulla voimaan, jos arvoisa eduskunta niin haluaa ja työskentelee riittävän nopeasti soveltuvilta osilta, jo eurovaalikampanjaan. Eurovaaleihin on ehdokashakemukset jätettävä tiistaihin 28.4. mennessä, ja ehdokaslistojen yhdistelmät vahvistetaan 7.5. Useat ehdokkaat aloittavat kampanjansa kuitenkin jo tätä aikaisemmin, minkä takia siirtymäsäännökset ovat tarpeen.

Arvoisa puhemies! Esitys sisältää ehdotuksen siirtymäsäännöksiksi siltä osin, mitä säännöksiä voitaisiin soveltaa jo europarlamenttivaaleissa. Ja toistan vielä: tämä säännös, jos eduskunta sen hyväksyy, tämä paketti, on askel aivan toisenlaiseen avoimuuteen. Samalla on meidän kaikkien muistettava pitää selvänä myös se, että siinä ei ole mitään väärää, että kansalaiset tukevat ehdokkaita ja osallistuvat vaaleihin myös tukemalla ehdokkaita taloudellisesti. Siinä ei ole mitään väärää eikä hävettävää, mutta sen takia se juuri kestää myös julkisuuden. Vapaassa demokratiassa kansalaisaktiivisuuden voi ilmaista. Se on suotavaakin ilmaista paitsi muulla aktiviteetillä myös talkootyöllä ja taloudellisilla lahjoituksilla, mutta että tämä toiminta olisi avointa ja että se olisi omiaan edistämään oikeudenmukaista ja reilua ja kohtuuhintaista kampanjaa, tarvitaan tämän kaltaista sääntelyä.

Minna Sirnö /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Kansanvalta ei kasva kassakaapissa, eikä demokratia ole ostettavissa rahalla.

Kuten viime eduskuntavaalien rahoituspaljastukset osoittivat, rahalla toki voi yrittää ostaa valtaa tai vallanpitäjiä jopa Suomessa. Ilman rajoituksia isolla kukkarolla haluttiin sekaantua vaaleihin ja siten synnytettiin aiheellinen epäilys poliittisen päätöksenteon riippumattomuudesta. Siksi ihmisten tasa-arvoisuuteen ja yhdenvertaisuuteen vannovassa eduskunnassa on oltava uskallusta rajata lainsäädännöllä pois kaikki sellaiset tekijät, joilla eriarvoistetaan ihmisten mahdollisuutta osallistua tai saada itselleen itsensä kaltaisia edustajia, sillä jos vain raha ratkaisee, ketkä edustavat meitä suomalaisia kunnanvaltuustoissa, eduskunnassa, Euroopan parlamentissa tai presidenttinä, emme enää voi puhua demokratiasta vaan raha-aristokratiasta ja harvainvallasta.

Kehittyvien maakuntien isänmaallisten ehdokkaiden ja maa-aatelin edustajien lisäksi enää vain harvalla ehdokkuutta harkitsevalla on varaa lähteä mukaan kisaan. Kampanjakisailu on yksinkertaisesti karannut rahoituksen ja kustannusten osalta käsistä. Ehdokkuutta harkitsevilta itseltään kysyttäessä juuri kampanjoinnin kalleus sekä eriarvoiset mahdollisuudet ulkopuoliseen vaalirahoitukseen ovat pääsyitä siihen, miksi ehdokkuudesta kieltäydytään.

Vaalikampanjoiden kallistuminen onkin siis jo johtanut siihen, että ratkaisevia eivät enää ole ehdokkaan henkilökohtaiset halut ja kyvyt hoitaa luottamustehtäväänsä vaan rahakkaat taustajoukot. Ilman osallistumismahdollisuuksia tasoittavaa vaalirahoituskattoa pelkona on, että yhä harvemmat ja yhä harvemmin tavallisia suomalaisia taloudelliselta asemaltaan tai ajattelultaan muistuttavat asettuvat ehdolle.

Toisin kuin kokoomus, keskusta ja Rkp, vasemmistoliitto tahtoo kaikin keinoin madaltaa tavallisten suomalaisten kynnystä asettua vaaleissa ehdolle. Selkeät pelisäännöt ja yhdessä lain tasolla päätetyt rajat tekevät sen mielestämme kaikista parhaiten. Juuri ehdokkuuskynnyksen yhdenvertaistamistavoitteen takia olemme johdonmukaisesti ajaneet vaalirahoituksen rajoittamista sekä yksittäisten lahjoitusten suuruuden että myös vaalikampanjan kokonaiskulujen osalta. Siksi vasemmistoliitto antoi täyden tukensa Lauri Tarastin johtaman vaalirahoitustoimikunnan ehdotukselle ja etenkin sen 4 §:ään kirjatuille kannoille määrittää ylärajoja vaalikampanjoille ja ehdokkaille annettavalle tuelle.

Yhdymme myös oikeuskanslerin ja Valtiontalouden tarkastusviraston käsityksiin siitä, että lakiin on tarkoin määriteltävä, mitkä asiat sisällytetään kampanjakattoon ja mitkä ei. Vasemmistoliitossa katsoimme, että eduskunnalta löytyy sekä halua että asiantuntemusta näidenkin pelisääntöjen selkeyttämiseen, jos tämä mahdollisuus eduskunnalle olisi annettu. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ison rahan ääni tyrmäsi esityksen tuoreeltaan ja muokkasi esitystä epätoivottuun suuntaan. Tarkentamisen sijaan vaalikampanjakatosta luovuttiin heti ensi metreillä. Julkisuudessa yhdenvertaisia ehdokkuusmahdollisuuksia vaativat äänet haluttiin vaientaa tyystin ja ne jopa leimattiin kateellisten puheenvuoroiksi. Niinpä oikeusministerin tehtävä edistää Tarasti-toimikunnan kannanottojen muokkautumista hallituksen lakiesitykseksi oli jo etukäteen tuomittu kampanjakaton osalta täysin riippumatta siitä, mitä oikeuskansleri asiasta esitti. Kokoomus, keskusta ja Rkp yksinkertaisesti jyräsivät toimikunnan enemmistöpäätöksen hyvin ontuvin selityksin. Kätkeytyminen vapaaehtoisuuteen perustuvien sitoumusvaatimusten taakse on myös vähintään kaksinaismoralistista. Ovathan viime viikkojen tapahtumat osoittaneet, että allekirjoitetutkaan sopimukset eivät kokoomuksen ja keskustan edustajia sido.

Arvoisa puhemies! Ihmisen varallisuus tai varattomuus eivät saa olla rajoittamassa yhdenvertaisten kansalaisoikeuksien toteutumista. Vasemmistoliiton mielestä köyhällä ja keskituloisellakin on oltava tasavertaiset mahdollisuudet asettua ehdolle ajamaan yhteisiä asioita. Siksi haluamme kiittää oikeusministeriä nopeasta toiminnasta vaalirahoituslain suhteen.

Koska laki ei täysin vastannut odotuksiamme, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on tehnyt vaalirahoituksesta oman rinnakkaislakiesityksensä, jossa asetamme selkeät ja yhdenvertaiset katot ehdokkaitten vaalikampanjoille. Koska käytössämme ei ollut aikataulusyistä hallituksen lakiesitystä, rinnakkaislakiesityksemme on pitkälti Tarasti-toimikunnan enemmistön käsialaa. Ainut poikkeus toimikunnan esitykseen ovat asettamamme vaalikampanjakattojen suuruudet, koska toimikunnan asettamat katot ovat tähtitieteellisen suuria tavallisten kansalaisten näkökulmasta. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittääkin rinnakkaislakialoitteessaan, että ehdokkaan vaalikampanjan kulut eivät saa kunnallisvaaleissa ylittää 10 000:ta euroa, eduskuntavaaleissa 50 000:ta euroa, europarlamenttivaaleissa 100 000:ta euroa eivätkä presidentinvaalien ensimmäisessä tai toisessa vaalissa 1 000 000:aa euroa. Muilta osin rinnakkaislakialoitteemme noudattaa vaali- ja puoluerahoitustoimikunnan välimietinnössään tekemiä ehdotuksia.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmänä myös vaadimme, että hallituksen esityksen ja rinnakkaislakialoitteemme käsittelyn yhteydessä eduskunta selkeästi määrittää tarkat rajat sille, mitkä asiat lain mukaan sisällytetään kampanjointiin kuuluviksi ja mitkä ei. Tätä tarkkarajaisuuttahan tarvitsemme esittämämme kampanjakaton määrittelyyn, mutta tarkkarajaisuutta edellyttää hallituksen omakin esitys 3 §:n osalta, jättäähän se paljon auki siitä, mitä asioita konkreettisesti lasketaan vaalitueksi. Eduskunnan on myös vakavasti harkittava, ovatko sanktiot niille, jotka lakia eivät noudata, sittenkin tarpeen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämä aikaansaannos on erittäin merkittävä parannus tähän voimassa olevaan, sanoisin, järjestelyyn nähden. Minä toteaisin lyhyesti sen, että tämä Kehittyvien maakuntien Suomi -operaatio jätti tälle koko hommalle sellaisen varjon, että se nyt tällä hetkellä vaikuttaa kaikkeen niin sanottuun vaalityöhön, siis siihen työhön, jossa keskustellaan vaaleista. Erikoisen merkittävä tämä hallituksen esitys tulee olemaan seuraavissa eduskuntavaaleissa, ei vielä näissä eurovaaleissa mutta seuraavissa eduskuntavaaleissa. Jos toteutuu se olettama, että taloustaantuma todella syvenee siihen hetkeen mennessä, niin minimi on se, mistä nyt päätetään.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On totta, että tämä on merkittävä lakiuudistus ja merkittävä parannus avoimuuteen. Jos me kansanedustajat kaikki olisimme toimineet niin kuin esimerkiksi ed. Pulliainen tämän entisenkin lain puitteissa ja tehneet ilmoituksen niin kuin se piti tehdä, niin mitään tämmöistä revohkaa ei todellakaan olisi syntynyt. Mutta kun se syntyi, niin nyt me saamme sitten sellaisen lain, että sen noudattaminen on helppoa, sen tarkistaminen on helppoa ja kansalaiset todella saavat avoimesti tietää, kuka on tukenut ja miten paljon on tukenut.

Minä olen oikein tyytyväinen siitä, että ministeri ei tähän lakiin ottanut näitä moraalisäännöksiä. Minä en pidä sellaisista laeista, jotka moralisoivat. Ne ovat ihan toisen tyyppisiä asioita. Ei niitä pidä lakeihin kirjoittaa.

Se, mitä myös olisin toivonut ja toivon, että jatkossa tulee, on tämä puoluerahoituksen julkisuus. Nyt on vaan kansanedustajien rahoitus ja vaalirahoitus tullut julkiseksi, (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) mutta minä toivon, että tämä puoluerahoitus avataan joskus myös julkiselle.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvin tärkeää, että vaalirahoituslainsäädäntömme on mahdollisimman avointa ja mahdollisimman tiukkaa, ja tässähän me sosialidemokraatit olemme olleet hyvin vahvasti tätä vaatimassa ja aloitteellisia myös näihin uudistuksiin nähden.

Mutta haluan kuitenkin nostaa tässä pöydälle yhden epäkohdan, mikä mielestäni nyt tähän jäi, mikä siis jäi puuttumaan, eli sen mukana puuttuu hyvin paljon tästä eli tämä kyseinen kampanjakatto. Kun siellä kuitenkin toimikunnan enemmistö oli sitä mieltä, että tämmöinen olisi hyvä siihen laittaa, asiantuntijat puolsivat tätä, kansainväliset käytännöt puoltaisivat tätä, käsittääkseni Britanniassa, Kanadassa, Ranskassa, Portugalissa, Italiassa on olemassa kampanjakatto, ja myös alkuperäisen merkityksen vuoksi, jotta pystyttäisiin estämään ne tilanteet, että ei tule semmoisia kohtuuttoman suuria lahjoituksia, kohtuuttoman suuria kampanjoita ja muita, niin miksi ihmeessä tämä jäi pois?

Eli minä kysyn, ministeri Brax, teiltä, miksi esimerkiksi te ja edustamanne vihreät eivät olleet (Puhemies: Minuutti täyttyy!) tässä tiukempia, koska mielestäni tähän jäi nyt selkeä, iso, paha aukko.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaalirahoituksen avoimuus on vihreille ollut hyvin pitkäaikainen tavoite, ja on erittäin hyvä, että tämä laki on saatu tänne vihdoin käsittelyyn. Vaalirahoitustoimikunta ja hallitus ovat olleet tässä ripeitä.

Avoimuuden lisäksi vihreillä on ollut myös erityisenä tavoitteena näiden kampanjakulujen hillitseminen niin, että ehdokkaita saataisiin paremmin rekrytoitua, ja oikeusministeri Brax on kuitenkin sisällyttänyt tähän esitykseen tämän puolueiden vapaaehtoisen mahdollisuuden sitoutua kampanjakattoihin vaalipiireittäin. Voi olla esimerkiksi aika erilaista tehdä kampanjaa Pohjois-Suomessa kuin Etelä-Suomessa. Kampanjan kulut ovat hyvin erilaisia eri puolilla Suomea. Vihreät toivovat, että tämä ei jää vain toivomukseksi vaan että tästä tulee vallitseva käytäntö, jota myös tiedotusvälineet seuraavat. Me vihreät haastamme kaikki puolueet mukaan sopimaan vaalirahakatosta jo ensi kesän eurovaa-leissa.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllähän tämä laki lähti liikkeelle siitä, että erityisesti Kehittyvien maakuntien Suomen toiminta oli aivan härskiä ja täysin sopimatonta ja myös se vaalirahoitus, mitä sieltä saatiin, oli sopimatonta. Kyllä kansanedustajatason ihmisen täytyy osata blanketti täyttää. Kysymys oli siitä, että tietoisesti meneteltiin toisin ja muisti parani sitä mukaa, kun köyttä vedettiin esiin. Tästä oli kysymys.

Toinen asia: Olin itse puolueen puheenjohtajana Säätytalolla, missä olivat kaikki eduskuntapuolueiden puheenjohtajat. Nimenomaan sovittiin siitä, että pistetään tämä asia kerralla kuntoon, ja puhuttiin myös kampanjakatosta. Nyt tässä on käynyt niin, että kokoomus ja kepu ovat antaneet runtua oikeusministerille, jonka vilpittömyyttä asiassa en epäile. Mutta vanhat puolueet oikealta pistivät homman kannet kiinni ja puhutaan sitten, että omilla rahoillaan saa tehdä, mitä lystää. Tästä on kysymys. Tässä on laki ja profeetat tässä asiassa.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tarpeellinen esitys ja selvästi askel parempaan suuntaan. Tämä asiantuntijatyöryhmän esittämä kampanjakatto pitäisi tässä ehdottomasti kuitenkin olla. Se on suuri tasa-arvokysymys. Ne tahot, jotka sen ovat jyränneet, luottavat siihen, että heillä on markkinoilta saatavana sitten yksityistä rahaa siihen mittaan saakka, että tämä katto olisi jotenkin häirinnyt ja ollut esteeksi heidän vaalikampanjalleen.

Hämmästelen kahta asiaa: Miksi juuri vihreät ovat luopuneet tästä kampanjakaton vaatimuksesta, kun teillä on ollut kuitenkin näissä asioissa hyvin selkeä ja moraalisesti kestävä linja? Ja missä ovat nyt Kehittyvien maakuntien Suomen — anteeksi, keskustapuolueen edustajat? Heitä ei ole tässä salissa yhtään. Tämä foorumi tarjoaisi nyt hyvän mahdollisuuden käydä keskustelua.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön tiedotteessa ministeri Brax puhuu peräti historiallisesta uudistuksesta, jonka myötä vaalirahoituksen läpinäkyvyys paranee. Tästä voidaan olla montaa mieltä. Omasta puolestani ihmettelen ministeri Braxin ylisanoja; olen ollut mukana vaali- ja puoluerahoitustyöryhmässä enkä usko, että mikään tulee käytännössä paljoakaan muuttumaan.

Vapaaehtoiset kampanjakatot ovat yhtä tyhjän kanssa. Ei näitä asioita voida jättää puolueiden keskenään sovittaviksi. Tarvitaan nimenomaan yhteisiä sääntöjä, jotka ovat kaikille samat kuntaan ja vaalipiiriin katsomatta. Muuten ei aitoa muutosta synny. Uudistuksen myötä yksi tukija saisi antaa ehdokkaalle tukea kunnallisvaaleissa enintään 3 000 euroa. Tähän asti esimerkiksi tietyt perheyritykset ovat tukeneet kunnallisvaaliehdokkaita jopa kymmenkertaisilla summilla. Toivoa sopii, että tämä loppuu tähän.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hämmästelen myöskin tätä vaalikattoa, mutta toisaalta ymmärrän sen, kun toimikunnan jäsenenä on ollut keskustapuolueen puoluesihteeri, joka toimi silloin Etelä-Pohjanmaan keskustan toiminnanjohtajana. Kun lukee hallituksen esitystä, viitataan vuoden 1999 vaaleihin, jolloin Vaasan vaalipiirissä vaalikulut nousivat keskimäärin 190 000 markkaan jo silloin. Eli ehkä tämä hallituksen esitys valitettavasti johtuu myöskin siitä, että siellä ovat keskusta ja kokoomus painaneet ministeriä vähän liiaksi.

Arvoisa puhemies! Toivon, että kun perustuslakivaliokunta käsittelee tätä, se selvittää hieman tarkemmin käytännön elämää. Tässä on pari sellaista asiaa, jotka minun mielestäni, kuudet eduskuntavaalit läpikäyneenä, tuntuvat siltä, että täällä on sellainen aukko, jota (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ei pysty paikkaamaan tällä lailla.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu hullulta oppositiosta puolustaa oikeusministeriä, mutta aion niin tehdä, koska Tarastin toimikunnassa vihreät kuitenkin olivat oikeilla linjoilla vaalikampanjakaton suhteen. Valitettavasti ne kolme muuta hallituspuoluetta eivät sitä tehneet. Kokoomuksen, keskustan ja Rkp:n linjaukset omalta osaltaan ovat varmasti vaikuttaneet siihen, että vaalikampanjakatto on jäänyt pois.

Olen myös iloinen siitä, että täällä näin laajasti, joskin vähällä joukolla, kannatetaan vasemmistoliiton vaihtoehtoista rinnakkaislakialoitetta juuri vaalikaton osalta ja sen tarpeista. Olemme omassa vaalikampanjakattoesityksessämme huomioineet sen, että Helsinki on kalliimpi paikka kampanjoida kuin esimerkiksi joku muu kunta, mutta sen sijaan vaalipiirinä Lappi on huomattavasti kalliimpi eduskuntavaalikampanjointipaikka kuin Helsinki, jolloin minusta on liian yksioikoista vetää se johtopäätös, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) että jossakin pääsisi pienemmällä rahalla.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiasia on, että vuoden 2003 eduskuntavaaleista vuoden 2007 eduskuntavaaleihin kampanjakulut nousivat keskimäärin reaalisesti 34 prosenttia. Se on huikea luku ja kertoo, että raha alkaa ratkaista kansanvallassa. Näin ei voi olla, muutokset ovat välttämättömiä. Ikävä kyllä tämä uudistus jää kuitenkin puolitiehen, koska hallituksella ei riittänyt halu tarttua olennaisimpaan asiaan eli kampanjakattoon. Olen pahoillani siitä, että vihreät ovat tässä antaneet periksi. Toimikunnassa puolueiden suuri enemmistö oli kampanjakaton kannalla, samoin asiantuntijat.

Kuvaavaa on, että täällä keskustelussa yksikään keskustalainen ei sano yhtään mitään eikä ollut edes paikallakaan. Nyt on yksi keskustalainen paikalla, kokoomuksesta yksi henkilö. Tämä keskustelu halutaan vaieta kuoliaaksi, jotta tähän ei enää tarvitsisi palata. Ei haluta edes puolustella niitä ratkaisuja, jotka nyt hallituksessa on tehty. Toivon, että eduskunta vakavasti harkitsee kampanjakaton ottamista tänne ei minään käsienpesuvetenä (Puhemies: Minuutti!) vapaaehtoisesti vaan lakiin perustuvana.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! En usko, että keskustelu kampanjakatoista jää tähän. Se, että meillä on nyt tässä vaiheessa vapaaehtoinen mahdollisuus ja että Valtiontalouden tarkastusvirasto saa parien vaalien aikana tarkennettua sitä, mitkä kaikki asiat ovat kampanjakuluja, luo pohjaa sille, että keskustelu ei varmasti jää tähän. Mutta tässä vaiheessa minun on pakko sanoa, että se, mitä oikeuskansleri sanoi ja mitä Valtiontalouden tarkastusvirasto sanoi, on sen verran painavaa tekstiä, että kehottaisin kuulemaan näitä molempia tahoja siitä tarkkarajaisuuden vaatimuksesta, ja uskonkin, että perustuslakivaliokunta osaltaan tekee niin.

Ed. Sirnö puhui viisaita. Jos niin kävisi, että eduskunta pystyisi sen koko gäpin, mitä vielä jää, siellä reuna-alueella niitä pieniä, pieniä asioita — luulen, että ed. Vistbackakin viittasi niihin — nyt jo kerralla riittävän luotettavasti kirjoittamaan, niin tämä juridinen tilanne muuttuisi toiseksi, mutta en valitettavasti usko, että se on mahdollista kerralla tehdä. Kansainväliset esimerkitkin viittaavat siihen, että tämäntapaisessa lainsäädännössä tapahtuu usein aste asteelta tiettyjä asioita. Tässä paketissa nyt sisällä olevat asiat ovat kuitenkin poikkeuksellisen suuri muutos vallitsevaan tilanteeseen, ja sen takia, ed. Ruohonen-Lerner, yhä sanon, että tämä esitys on historiallinen, tämä muuttaa tilanteen aivan toiseksi.

Arvoisa puhemies! Kun Valtiontalouden tarkastusvirastoa alun perin esitin täksi virastoksi, niin tuli paljon kritiikkiä ja epäilyä siitä, mitä se tarkoittaa, ettei joku ministeriö tarkasta. Nyt olen todella iloinen, että työryhmä kokonaisuudessaan ja hallituskin sitten yksimielisesti näki sen voiman, mitä tarkoittaa, kun riippumaton ja vielä nimenomaan tarkastamisen ammattilainen alkaa tarkastamaan ilmoituksia. Ensin pyytää kauniilla kirjeellä lisätietoja, mutta jos eivät kauniit kirjeet auta, niin sillä on mahdollisuus käyttää alati kovenevaa uhkasakkoa. Tässä prosessissa tarkastusvirasto, joka on siis riippumaton ja ammattimainen, pystyy myös erinäisillä ohjeilla (Puhemies: 2 minuuttia!) tarkentamaan niitä puutteita, joita tähän väkisin jää ja joihin muun muassa oikeuskansleri viittasi.

Tämä keskustelu kampanjakatoista ei suinkaan ole ohi. Tässä yhteydessä ne eivät ole juridisesti sitovia, mutta jokainen, joka niitten puolesta nyt puhuu, varmasti tekee kaikkensa, että oma puolue on joka vaalipiirissä sitten sitoutunut kampanjakattoihin.