Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on pyrkinyt paneutumaan tähän asiaan mahdollisimman huolellisesti ja ottanut käsittelyssä myöskin huomioon Ahvenanmaan erityistilanteen ja — täytyy sanoa — osittain myöskin hyvät yhteistyösuhteet valiokunnassa. Tässähän on kysymys siitä, että tärkeät muutokset koskevat Ahvenanmaan maakunnan osallistumista Euroopan unionissa tehtävien päätösten valmisteluun kansallisella tasolla ja myöskin EU:n piirissä. Lisäksi ehdotetaan mahdollisuutta saattaa niin sanotut budjettilait poikkeuksellisesti voimaan heti maakunnan hyväksyttyä ne, ja lisäksi täällä on vahingonkorvausjärjestelyjä. Lakiehdotuksen 20 §:n 3 momentin mukaan maakuntapäivät ... (Hälinää)

Kiitoksia. — Arvoisa puhemies! Huomattavin muutos on se, että tämän lakiehdotuksen mukaan maakuntapäivät voi poikkeuksellisesti valtuuttaa maakunnan hallituksen määräämään, että maakunnan talousarvioon liittyvä maakuntalaki tulee kokonaan tai osittain voimaan, ennen kuin tasavallan presidentti on tehnyt päätöksen veto-oikeuden käyttämisestä. Ehdotus tarkoittaa merkittävää muutosta nykyiseen järjestelyyn, jossa maakuntalaki voi tulla kokonaan tai osittain voimaan vasta sen jälkeen, kun tasavallan presidentti on tehnyt ratkaisunsa veto-oikeuden käyttämisestä.

Kysymyksen on arvioitu tulevan esille verraten harvoin, ja sen ajallinen merkityskin jäisi oletettavasti varsin lyhyeksi. Mutta maakuntalakien normimerkityksen vuoksi uudistuksen arvioinnissa on kuitenkin pantava painoa myöskin epätodennäköisille seurausvaikutuksille. Ehdotus mahdollistaa sen, että maakuntalaki ehtisi olla ensin voimassa lyhyen ajan, minkä jälkeen sen voimassaolo lakkaisi presidentin päätöksen vuoksi. Ehdotus tuo kokonaan uuden elementin päätöksentekoon veto-oikeuden käyttämisestä. Tämä de facto voisi kaventaa päätöksentekoon osallistujien harkintamahdollisuuksia ja merkitä äärimmillään jopa sitä, että toimivallan ylityksen vaikutuksiin ei voida enää valtakunnan puolella puuttua.

Välittömän voimaantulomahdollisuuden ongelmat voivat olla myös kansainvälisperäisiä. Seurauksena saattaa olla tilanne, jossa Suomen valtio ei voi täyttää velvoitetta ryhtyä toimiin laittomasti suoritetun valtion tuen takaisin perimiseksi. Kuitenkin välittömästi voimaan tulevan maakuntalain nojalla suoritettavat toimet olisivat ehdollisia ja siitä riippuvaisia, ettei tasavallan presidentti käytä veto-oikeutta.

Ehdotettuun mahdollisuuteen määrätä maakuntalaki tulemaan voimaan välittömästi liittyy kaiken kaikkiaan monenlaisia riskitekijöitä. Tämä tuli varsin selvästi esille asiantuntijoitten kuulemisessa. Mutta me olemme katsoneet, että toisaalta on tärkeätä, että maakunnan talousarvion määrärahoilla on muodollinen lakipohja heti talousarvion soveltamisesta alkaen. Valiokunta onkin antanut ratkaisevan merkityksen Ahvenanmaan maakunnan itsehallinnolliselle asemalle ja puoltaa tästä syystä riskeistäkin huolimatta esityksessä ehdotettua mahdollisuutta talousarvioon liittyvien maakuntalakien välittömästä voimaantulosta.

Euroopan unioniin liittyen muutama sana. Esityksessä ehdotetaan merkittävästi täydennettäväksi itsehallintolain 9 a luvun säännöksiä Euroopan unionin asioista. Tarkoitus on parantaa maakunnan mahdollisuuksia osallistua EU:ssa tehtäviä päätöksiä koskevien kansallisten kannanottojen valmisteluun. Maakunnan vaikutusvaltaa vahvistetaan asioissa, jotka kuuluvat itsehallintolain mukaan maakunnan toimintavaltaan. Maakunnan ja valtakunnan kannat on ensisijaisesti pyrittävä sovittamaan yhteen. Jos tämä ei ole mahdollista, Suomen edustajien on maakunnan pyynnöstä tiedotettava myös maakunnan kannasta esitettäessä Suomen kannanottoja Euroopan unionin toimielimissä. Laki sisältää nykyistä täsmällisemmät säännökset maakunnan ja valtakunnan toimivallanjaosta pantaessa maakunnassa täytäntöön EU-päätöksiä.

Vastuusta yhteisön oikeuden täytäntöönpanosta haluaisin myöskin sanoa muutaman sanan. Esityksen perusteluissa käsitellään valtakunnan ja maakunnan väliseen vastuunjakoon liittyviä kysymyksiä tilanteissa, joissa maakunta ei ole noudattanut yhteisöoikeudellisia velvoitteitaan. Vastuu määräytyy sekä yhteisöoikeuden että kansallisen lain mukaan. Esityksessä lähdetään siitä, että maakunnan ja valtakunnan toimivallanjako osoittaa myös niiden välisen vastuunjaon ja että maakunnalla on täysi vastuu mahdollisesti aiheuttamistaan vahingoista.

Sitten haluan aivan lyhyesti todeta näistä kahdesta pykälästä: 59 c § ja 59 d §, joka on uusi, sisältävät ehkä merkittävimmät muutokset.

Totean 59 c §:n johdosta, että valiokunta on pitänyt aiheellisena selventää pykälän sanontaa niin, että siinä säädetään valtion viranomaisten valmistelevan kyseiset kannanotot yhteistoiminnassa maakunnan hallituksen kanssa. Suomen hallitus viime kädessä päättää kuitenkin Suomen vastausten ja kannanottojen sisällöstä.

59 d §:stä, joka on uusi, totean, että yleisperusteluissa esittämänsä johdosta valiokunta on lisännyt lakiin uuden pykälän maakunnan kansallisesta vastuusta Suomen yhteisöoikeudellisten velvoitteiden noudattamatta jättämisestä siltä osin, kuin tämä on seuraus toimenpiteistä, joihin maakunta on ryhtynyt tai joihin sen olisi pitänyt ryhtyä yhteisön oikeuden asianmukaiseksi täytäntöön panemiseksi. Ehdotettu sääntely liittyy välittömästi yhteisön oikeuteen ja koskee yksinomaan maakunnan vastuuta valtakuntaan nähden. Eli olemme tässä ikään kuin todenneet sen, että ei ole valtaa ilman vastuuta.

Lisäksi haluan kiinnittää siihen huomiota, että valiokunta on hyväksynyt kaksi lausumaehdotusta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Perustuslakivaliokunta on valmistellut tätä mietintöään erinomaisen hyvällä huolella, onhan tähän kulunut jo melkein vuosi aikaa. Kun eduskunta on saanut hallituksen esityksen 19. päivänä maaliskuuta 2002, niin tästä näkee, että työ on ollut perusteellista ja tarkkaa ja siinä on kyllä oleellisesti keskitytty siihen, mitä tämä esitys pitää sisällään. Mutta mielestäni perusteellisesti on myöskin todettu, että lakialoite vuodelta 2001 ja toimenpidealoitteet vuosilta 2001—2002 on esitetty suoralta kädeltä hylättäviksi.

Rouva puhemies! Aavistuksen verran puhun näistä lakialoitteista ja toimenpidealoitteista, jotka ed. Aittoniemi on tänne jättänyt ja jotka tässä esitetään suoralta kädeltä hylättäviksi. Voisi todeta, että ed. Aittoniemen aloitteissa on kiinnitetty erinomaisen hyvin huomiota siihen asemaan, mikä kantasuomalaisilla on verrattuna Ahvenanmaahan. Kun kantasuomalaisten asema verrattaessa Ahvenanmaan itsehallintoon on sellainen, että ei saa omistaa, ei saa asua, ei saa siirtyä eikä saa muuttaa, niin mielestäni toivottavasti tämä ei tule johtamaan saman tyyppiseen ratkaisuun myöskin muiden maakuntien osalta, mihin tässä puheenvuorossani vähän myöhemmässä vaiheessa palaan.

Erityisesti Ahvenanmaan maakunnan ja hallinnon itsenäisyys on sellainen, mikä on ikimuistoisista ajoista ja, voitaisiin sanoa, jo vuosisadan alkupuolelta lähtien vahvistettu ja sitä on kunnioitettu ja ymmärretty, mutta kovin vaikea on ymmärtää sitä ahvenanmaalaisten käsitystä siitä, että suomalainen, kantasuomalainen, on tervetullut tuomaan rahaa sinne, tukemaan eduskunnan budjetin kautta Ahvenanmaan taloutta, mutta ei saa omistaa, ei asua, ei muuttaa ja, voisinko sanoa, ei saa mennä naimisiin, tai jollakin muullakin sanalla tätä voisi lähestyä. Tältä osin tätä asiaa voisi tarkastella myöskin myöhemmässä vaiheessa, että pitäisi olla tasapuolinen ja oikea näköala.

Ed. Aittoniemen kaikissa aloitteissa on olemassa selkeä sisältö, että suomalaisten, kantasuomalaisten, on vastattava kaikissa olosuhteissa Ahvenanmaan puolustuksesta, mutta ahvenanmaalaiset itse eivät missään muodossa, eivät millään tapaa, ole valmiita hyväksymään tätä suomalaista puolustusta ainakaan niin, että siihen varauduttaisiin jo rauhan aikana. On ollut aika mielenkiintoista nähdä ne tyrmäävät lausunnot ja arvostelu, mitä lehdistössä ja mediassa on ollut, kun suomalainen sotaväki on jollakin laivastovierailun matkallaan tutustunut näihin väyliin ja siihen varustautumiseen ja valmistautumiseen Ahvenanmaan osalta.

Kun Suomessa käydään kuitenkin nyt keskustelua laajemmissakin puitteissa tämän turvallisuuskysymyksen osalta, valmistelussa ja muussa aloitteellisen keskustelun muodossa, niin toivottavasti tämä Ahvenanmaa-kysymys tässäkin asiassa tulee jotenkin esille ja tulee tämä koko Suomen, myöskin Ahvenanmaan, vastuu siitä, mitä Suomen puolustuksen eteen tulee tehdä silloin, jos tämä kriisi yllättää. Mutta sen osalta, mitä tässä asiassa nähdään, toivon, että ed. Laakso puheenvuorossaan ehkä paneutuu näihin Nato-tukikohtiin.

Mutta mitä tulee sitten tähän hallituksen esitykseen, niin oleellinen esitys ja keskustelun pohja pykälissä näyttää olevan niin, että maakuntahallituksen nimi muuttuu maakunnan hallitukseksi. Kuten lain perusteluissakin todetaan, on syntynyt epäselvyyttä siitä, mikä on maakuntahallitus ja mikä Ahvenanmaan maakunnan hallitus, ja tällä kaksiosaisella sanalla tehdään nyt pesäeroa tähän asiaan. Toivottavasti tämä voisi toteutua ja käydä ja myöskin syntyä, että se loisi riittävän eron.

Mutta, rouva puhemies, aivan sellainen oleellinen kysymys: Toivottavasti tämä Ahvenanmaa-kysymys kävisi mallina siinä suomalaiseen hallintoon, että muutkin maakunnat voisivat saada vastaavan tyyppisen itsehallinnon kuin Ahvenanmaalla nyt on olemassa. Jos tätä asiaa katsotaan niin, että tämä on vain pelkkänä epäkohtana ymmärrettävissä sisämaasta katsottuna, niin katsoisin tämän maakuntien vahvistamisen tarpeen Suomessa oleelliseksi. Jos sillä edesautetaan talouden ja elinkeinoelämän kohentumista, niin miksi ei voitaisi ottaa myöskin tästä Ahvenanmaan itsehallinnosta tavallaan oppia tähän asiaan ja luoda sellainen järjestelmä, missä eduskunta ja valtio ja sitten maakuntien hallinto keskustelevat ja sopivat asioista keskenään? Jos se menee niin hyvin, kuten tässä perustuslakivaliokunnan mietinnössä selkeästi todetaan, että epäkohtia ei ole eikä epäkohtia tule, niin miksi ei tämä voisi toimia myöskin muualla päin Suomessa?

Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja esitteli, tämä EU-yhteistyö ja sen toimivallanjako on mielestäni otettu hyvin tässä mietinnössä esille. Ymmärrän niin, että Suomen hallitus vastaa EU:hun tästä ja yhteistyössä Ahvenanmaan maakunta vastaa myöskin Suomeen ja Suomen valtiolle, eduskunnalle, siitä, että nämä asianomaiset sovellutukset toimivat niin, etteivät siinä kantasuomalaiset myöskään tältä osin joudu yksin maksumiehiksi. Luulen, että tällä keskustelulla ja tällä esittelyllä, mikä tästä on syntynyt tämän lainmuutoksen myötä, missä oleellista on se, että tulee maakuntahallituksesta maakunnan hallitus ja nämä EU-asiat tulevat selkeämmin täällä todetuiksi, ehkä tämäkin laki hyväksyttynä tulee parantamaan tätä suomalaista yhteiskuntaa, yhteiskuntaa, mihin myöskin Ahvenanmaa kuuluu.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää ed. Lahtelan huomiota siihen, että Ahvenanmaalla on kansainvälisoikeudellinen asema, joka on määritelty paljon ennen meidän tänne eduskuntaan tuloamme ja myös jälkehemme jää, oletan näin.

Toisekseen haluan todeta, että Ahvenanmaan itsehallintolakia voidaan muuttaa vain eduskunnan ja maakunnan yhtäpitävin päätöksin.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kysyä ed. Seppo Lahtelalta, kun hän pohti sitä, että Ahvenanmaan itsehallintomallia sovellettaisiin kaikkiin Suomen maakuntiin, tarkoittaako ed. Seppo Lahtela sitä, että me edellyttäisimme kansainvälistä sopimusjärjestelmää ja -järjestelyjä kaikkiin maakuntiimme nähden, ja tarkoittaako ed. Lahtela erityisesti sitä, että demilitarisoitu vyöhyke, joka Ahvenanmaa tällä hetkellä on, tulisi tarkoittamaan koko Suomea mukaan lukien sen, että ahvenanmaalaiset on vapautettu asevelvollisuudesta. Onko tämä ajatus nimenomaan ed. Seppo Lahtelan esityksen takana?

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kiljunen on tehnyt aivan oikean havainnon, analyyttisen kysymyksen, missä tarkoitetaan jotain muuta kuin mitä tässä kysymyksessä esitettiin. Tältä osin, rouva puhemies, vastaan, että ed. Kiljunen varsin hyvin ymmärtää, että tällaista järjestelmää demilitarisoidusta vyöhykkeestä ei ole tarpeen luoda muualle eikä se ole yleensä ajankohtaistakaan, Ahvenanmaan osaltakin voitaisiin harkita sen purkamista. Mutta sellaista järjestelmää, missä Suomen maakunnat voisivat vähän itsenäisemmin päättää näitä asioita ja valtaa voitaisiin siirtää sinne maakunnan tasolle, tässä asiassa puheenvuorossani tarkoitan.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ed. Lahtela on hyvin seurannut lainsäädäntötyötä täällä, hän tietää, että Kainuun kokeiluhan on juuri sellainen.

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! Olisi mielenkiintoista tietää, edustaako ed. Lahtelan kanta keskustan ulkopoliittista näkemystä Ahvenanmaan asemasta. Ed. Lahtelahan esittää, että todellakin ne kansainväliset sopimukset, joita Ahvenanmaan asemasta on olemassa, purettaisiin samoin kuin Ahvenanmaan itsehallintomalli purettaisiin tai ainakin sitä rukattaisiin olennaisesti nykyisestä. Toivoisin tietenkin, että joku vastuullisesti suhtautuva keskustan edustaja ottaisi kantaa ed. Lahtelan puheisiin, vaikka tiedänkin, että puhujakorokkeelta niitä ilmeisesti ei saa kutsua huuhaapuheiksi.

Rouva puhemies! Pidän myönteisenä sitä käsittelyä, joka perustuslakivaliokunnassa on ollut, ja tietenkin myös hallituksen esitystä hyvänä. Tässä yhteydessä on kuitenkin välttämätöntä puuttua siihen, että tavan takaa myös eduskunnassa kylvetään vihaa, joka kohdistuu Ahvenanmaahan ja Ahvenanmaan asemaan ja ahvenanmaalaisiin.

Ne aloitteet, joita ed. Seppo Lahtela äsken kehui, pitävät sisällään aivan pöyristyttäviä väitteitä. Näissä aloitteissa, jotka ovat ed. Aittoniemen käsialaa, väitetään, että suomenkieliset asukkaat ovat Ahvenanmaalla sorron alaisia ja että ahvenanmaalaiset elävät monessa suhteessa mannersuomalaisten siivellä. Näissä jokaisessa ed. Aittoniemen aloitteessa esitetään myös Ahvenanmaan demilitarisoidun aseman purkamista. Kun vielä ed. Aittoniemi aloitteissaan, joita siis ed. Lahtela pitää hyvinä ja myönteisinä ja erinomaisina, toteaa, että mannersuomalaiset ovat rasismin kohteena Ahvenanmaalla, niin täytyy sanoa, että tällaiset väitteet ... (Ed. Aittoniemi: Näinhän se on!) — Siellä ed. Aittoniemi vielä vahvistaa, että hän on tätä mieltä. (Ed. Aittoniemi: Totta kai!) — Mielestäni joskus meidän pitäisi vakavasti keskustella siitä, onko näissä aloitteissa hiventäkään totta.

Kun olen itse asunut Ahvenanmaalla ja tutustunut Ahvenanmaan itsehallintolakiin ja puolustanut monissa kansainvälisissä tapahtumissa Ahvenanmaan erityisasemaa, itsehallintomallia ja alueen demilitarisointia, niin pidän tietenkin välttämättömänä, että myös eduskunnassa puolustamme Ahvenanmaan nykyistä itsehallintomallia.

Me käytämme Ahvenanmaata muun muassa Euroopan neuvostossa ja Euroopan unionissa myönteisenä esimerkkinä siitä, kuinka ongelmat voidaan ratkaista, vaikeatkin ongelmat. (Ed. Aittoniemi: Kallis ongelma!) Ed. Aittoniemen on syytä muistaa, että kun Kansainliitto perustettiin, niin Kansainliiton perustavan kokouksen ensimmäisessä työjärjestyksessä oli kolme kansainvälistä ongelmaa: Siellä oli Nagorno-Karabah, Lähi-idän kriisi ja Ahvenanmaan kriisi. Eli yksi näistä kriiseistä on ratkaistu sillä itsehallintomallilla ja sillä kansainvälisellä sopimuksella, joka 1920-luvun alussa kyettiin aikaansaamaan, ja se on Ahvenanmaan kriisi, joka todella oli kriisi, joka uhkasi Suomen ja Ruotsin välisiä suhteita. (Ed. Aittoniemi: Kallis sopimus!)

Me olemme kuljettaneet Ahvenanmaalle myös monia kansainvälisiä valtuuskuntia esimerkiksi Nagorno-Karabahista ja eräiltä muiltakin alueilta tutustumaan Ahvenanmaan itsehallintomalliin, koska me näemme, että tämä itsehallintomalli on sellainen, jolla on myös tietty esimerkin voima tälläkin hetkellä. Sen takia tuntuu oudolta, että täällä isonkin puolueen edustaja — en oikeastaan välitä siitä, mitä ed. Aittoniemi sanoo ja esittää — mutta kun isonkin puolueen, keskustapuolueen edustaja, puolueen, joka ulkopolitiikassa on kuitenkin edustanut vakavuutta ja johdonmukaisuutta ja kriisien ratkaisua rauhanomaisesti, kun isonkin puolueen edustaja täällä esittää itsehallintomallin muuttamista ja demilitarisointia koskevan kansainvälisen sopimuksen purkamista, niin täytyy kyllä ihmetellä tällaisia puheita.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, olenko vastuullinen kansanedustaja siinä mielessä, mitä ed. Laakso juuri tarkoitti, mutta kuitenkin keskustan virkaiältäni vanhimpia kansanedustajia tässä salissa, joten, arvoisa puhemies, ihan lyhyesti vastaan tuohon.

Minun mielestäni myönteistä ed. Seppo Lahtelan puheenvuorossa oli se, että hän ei kuitenkaan tehnyt mitään muutosesitystä. Näin on tulkittavissa, että hän seisoo tämän esityksen takana kritiikistä huolimatta. On selvää, että Ahvenanmaalla on oma erityisasemansa. Sitä tulee kunnioittaa. Suomen keskusta kunnioittaa Ahvenanmaan asemaa ja haluaa säilyttää sen tulevaisuuttakin ajatellen.

Perustuslakivaliokunta on tehnyt melkoisten kompromissien ja myös ed. Gunnar Janssonin hyvän asian kehittelyn jälkeen yksimielisen kannanottonsa, ja tätä kyllä kelpaa viedä niin täällä eduskunnassa kuin kansainvälisestikin eteenpäin. Tämä demilitarisointikysymys on aina vaikea jopa sananakin, mutta kaikesta huolimatta sitä Suomen keskusta tulee myös kunnioittamaan eikä tämän kaltaisiin asioihin ole syytä keskustelussa pidemmälle mennä.

Seppo Kanerva /lib(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Demilitarisointi tietenkin, jonka ovat taanneet monet valtiot kuten Puolan kuningas, en muista kaikkia, kyllä siellä todella Englantikin oli olemassa, on aiheuttanut monia vaikeuksia. Esimerkiksi Merivartioston kohdalla me jouduimme valitsemaan rannikon ruotsalaisia poikia, jotka osaavat käyttää asetta, merivartiotehtäviin ja meripelastuksessa tietenkin tarvitaan myös suomen kieltä. Siellä on paljon suomalaisia purjehtijoita.

Mitä tasapuolisuuteen tulee, niin se ei aina toteudu. Sanotaan, että suomalaiset eivät saa ostaa maata, mutta minä ja Liikkuvan poliisin päällikkö, meillä molemmilla oli alaisia Oolannissa, yhdessä tilanteessa ostimme maata. Maakuntahallitus ilmoitti, että kun loppusumma on maksettu, niin asia käsitellään. Niin me teimme sen.

Det var på den tiden när Gunnar Jansson var kanslichef. Jag diskuterade med landskapsstyrelsen där de sade att "Ja, Seppo du får inte. De har gjort fel. Men om någon som inte är ålänning får, då kommer du säkert att få."

Ilmeni, että Håkan Branders -niminen henkilö kylläkin sai. Hän oli ruotsinkielinen. Mutta minä en sitä kieltä riittävän hyvin osannut, me jouduimme luopumaan. Se on tästä tasapuolisuudesta. Sitä pitäisi heidän itsensä valvoa.

Mitä tulee ekstraan, niin budjetin yli Suomen valtio antaa lahjana esimerkiksi Merivartioston palvelukset.

Kari Myllyniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa on varmasti syytä pitää kieli keskellä suuta muuten, mutta ed. Laaksolle: Tietenkään ahvenanmaalaisia ei voi syyttää siitä, mitä suomenruotsalaiset tekevät, mutta kyllä kai tässä kieliasiassa kuitenkin sorretaan sen verran, että kun suomenruotsalainen henkilö muutti Ruotsiin toimiakseen siellä television johtajana, ensi töikseen hän on lakkauttamassa siellä suomenkieliset ohjelmat. Kyllä tässä on jonkinlaista kielisortoa. En tiedä, onko hän Ahvenanmaalta kotoisin, mutta ehkä tasapuolisuus kieliasiassa voisi olla paikallaan.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Haluaisin vielä vastata ed. Lahtelalle ja muille, jotka ovat huolestuneita Ahvenanmaan puolustamisesta. Muutama vuosi sitten, kun asiasta keskusteltiin laajemminkin suomalaisessa lehdistössä, puolustusvaliokunta selvitti asiaa. Tämän demilitarisointia koskevan sopimuksen mukaanhan Suomi on vastuussa Ahvenanmaan puolustuksesta kriisitilanteessa. Voin vakuuttaa puolustusvaliokunnan puheenjohtajana puolustusvaliokunnan jäsenille, ennen kaikkea ed. Seppo Lahtelalle, että tältä osin kyllä valmiussuunnitelmat ovat olemassa myös Ahvenanmaan puolustamisen osalta, ettei tarvitse olla huolissaan siitä, että yks kaks Ahvenanmaalle käy huonosti.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä sanoa niille, jotka täällä nyt haluavat lietsoa tällaista vastakkainasettelua Ahvenanmaa ja Manner-Suomi, kiinnittäkää huomiota siihen, minkä ed. Laakso toi esiin. Eikö teistä ole minkään arvoista se, minkä tiedätte näistä kolmesta kriisistä: Nagorno-Karabah, tiedätte, mikä on tilanne siellä tänä päivänä, tiedätte myös, mikä on Lähi-idän tilanne? Me elämme täällä syvässä rauhantilassa. Voimme matkustaa puolin ja toisin. Olemme jopa käyttäneet Ahvenanmaata hyödyksi, niin kuin hyvin tiedätte, tullivapauden ynnä muiden asioiden suhteen. Minusta meidän pitäisi arvostaa tätä historiallista saavutusta. Perehtykää paremmin kansainväliseen tilanteeseen. Silloin ehkä näette tämän arvon.

Henrik Lax /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Myllyniemi sanoi pitävänsä kielensä keskellä suuta. Hän lipsui siinä pikkasen ja tämä menee varsinaisen aiheen ulkopuolelle. Mutta haluan vain todeta, että niin ruotsalaisen kansanpuolueen kuin kaikkien muidenkin puolueiden ruotsinkieliset järjestöt ovat pitkään tukeneet ruotsinsuomalaisten asemaa. Siitä vain hyvin nihkeästi on suomenkielisissä tiedotusvälineissä todettu.

Gunnar Jansson /r:

Fru talman! Med jämna mellanrum för vi den här typen av diskussioner. De är hälsosamma, nyttiga och för i allmänhet också ärendena framåt. Så var det när jag kom hit till riksdagen för 20 år sedan och så tycks det förbli.

Efter en lugn remissdebatt har grundlagsutskottet behandlat denna framställning. Den är den äldsta som finns i grundlagsutskottet och den är den tredje äldsta som överhuvudtaget är under behandling i riksdagens utskott. I grundlagsutskottet har propositionen undergått en mycket noggrann behandling, som det också framgår av betänkandet. En så noggrann behandling att grundlagsutskottet i beslutfört antal besökte Åland i september. Som medlem av utskottet kan jag säga att det var ett nyttigt besök och det var också vägledande för det framtida umgänget därför att som vi alla vet, det här är ju inte slutet på utvecklingen utan en del av utvecklingen.

Man kan notera att det här är fjärde gången som självstyrelselagen för Åland nu ändras efter anslutningen till EU. Så komplicerat har det visat sig vara att anpassa nationella regelverk till ett övernationellt beslutsfattande i EU. Det här är ett betydande steg på vägen och det är också ett erkännande för att självstyrelsen på Åland nu efter 80 år av verksamhet har nått den mognad där man i lagstiftningen kan införa den här typen av nya saker och nya system.

Ordförande Paula Kokkonen nämnde redan de ganska komplicerade omgångarna kring 20 § där en enig regering på föredragning av justitieministern kom till samma slutsats: självstyrelsen har nått en mognad där man kan överföra ett större ansvar som följer med den större maktutövning som åländska institutioner under självstyrelsesystemet har.

En del av ansvaret som följer av maktutövningen måste också lösas i förbindelse med EU-ärendenas både nationella beredning och genomförande och de regler om dem som nu finns i 59 d §. Den är en ny paragraf och den har fått en utformning som är lagtekniskt korrekt, den står i överensstämmelse med maktfördelningen inom EU mellan staten och landskapet, den är teoretiskt funktionsduglig men kommer ändå i praktiken aldrig någonsin att tillämpas. Enligt alla prognoser är det så, det måste finnas en regel om landskapets nationella ansvar under EU-rätten men nog måste politiken också i framtiden fungera på ett sådant sätt att man inte behöver gå till paragraferna för att lösa konflikter.

Därför är det bra att ha en sådan här säkerhetsventil, men jag tror att 59 d § kommer att förbli en paragraf på papper som inte behöver tillämpas, knappast någonsin. Ändå några ord om den: På Åland pågår det redan en diskussion om vad 59 d § 4 mom. egentligen innebär. Finns det utrymme för jämkning och på vad skall en sådan jämkning baseras? Jag omfattar utskottets ställningstaganden med vissa svårigheter på grund av opinionen på Åland, men betänkandet är som vi hörde enigt.

Paragrafens 4 mom. skall förstås så att om man säger hur en jämkning skall utfalla, hur resultatet av en jämkning skall vara, då är det ingen jämkning. Därför är det enligt min mening korrekt att i paragrafen säga att skadeståndets eller betalningsskyldighetens storlek kan jämkas, och sedan står det i motiveringarna vilka grunder som gäller för en sådan jämkning. Där hänvisar alltså utskottet till landskapets bärkraft. Det må väl sägas här, det som inte behöver sägas i betänkandet, ännu mindre i paragrafen, att med bärkraft avser man två saker, å ena sidan det andliga humankapitalet som utgörs av människor och å andra sidan det materiella ekonomiska kapital som utgörs av ekonomisk bärkraft eller pengar om man så vill.

Därför är det enligt min mening tillräckligt att tala om bärkraft även om det finns många, många sådana på Åland som gärna hade sett att det skulle stå i betänkandet vad man menar med bärkraft. Men det är alltså någonting som enligt min mening inte behövs. Bärkraft har en etablerad tolkning och tillämpning.

Arvoisa rouva puhemies! Juuri tämä 59 d § oli tämän käsittelyn aikana ehkä hankalin, mutta kuten valiokunnan puheenjohtaja jo mainitsi, valtaan kuuluu myöskin vastuu. Maakunnan edustajana kyllä väitän, että maakunta ei ole koskaan pakoillut sitä vastuuta, joka liittyy julkisen vallan harjoittamiseen, koska toimiihan myöskin Ahvenanmaa demokraattisesti. Tämän johdosta sen tyyppinen sääntely, joka nyt ehdotetaan 59 d §:ssä, on perusteltu. Siihen liittyi käsittelyn aikana kaksi ongelmaa. Toinen on se niin kutsuttu suhteellisuusperiaate ja toinen välienselvittelymekanismi. Molemmat saivat matkan varrella ratkaisunsa.

Ongelmaa oli ehkä eniten siinä, että ensimmäisen momentin seuraamusten, siis tämän sanktiojärjestelmän, tarkoitus on toimia pakotteena, jotta EU:n jäsenvaltio toimisi EY-lakien mukaisesti. Seuraamusten täytyy olla hyväksyttävässä suhteessa niihin päämääriin, joihin ne tähtäävät. Pykälässä mainitut rahamäärät perustuvat siihen, että EU:n jäsen voi ainoastaan olla valtio. Siksi on minusta kohtuutonta, että Ahvenanmaa, joka vastaa toki sataprosenttisesti lainsäädännöstä maakuntapäivien toimialoilla, mutta jonka talous edustaa 0,47:ää prosenttia, siis alle puolta prosenttia koko maan taloudesta, sellainen osa maatamme, olisi taloudellisessa vastuussa samassa asemassa kun EU:n jäsenvaltio olematta valtio. Tässä on se suhteellisuusongelma, mutta se sai onneksi ratkaisunsa.

Mitä tulee neljänteen momenttiin elikkä välienselvittelyyn, jos niin voi sanoa, niin oli keskustelua myöskin siihen suuntaan, että jos ei mentäisi suoraan tuomioistuimeen, olisi voitu mennä vaikka Ahvenanmaan valtuuskunnan kautta, koska Ahvenanmaan valtuuskunta on tämmöinen välienselvittelyelin valtiovallan ja maakunnan välillä. Valiokunta päätyi kuitenkin tähän ratkaisuun, ja se on minusta jopa onnistunut, elikkä tämä selvittely on mukana siinä, sovittelurajat ovat avoimet, mutta on aina otettava huomioon, että Ahvenanmaalla on niin mitättömän pieni kantokyky verrattuna koko maahan, joten juuri siihen sen sovittelun täytyy perustua.

Elikkä, arvoisa rouva puhemies, niiden tahojen, jotka vielä ehkä haluavat kaataa tämän lainmuutoksen — sillä tarkoitan Ahvenanmaan maakuntapäiviä enimmäkseen — perustelut ja motiivit ovat nähdäkseni ihan toisenlaiset kuin ne periaatteet, jotka ilmenevät tästä laista. Jos tämä lainmuutos vielä kaadetaan, siihen on sitten löydettävissä ilmeisesti ihan toisen tyyppiset syyt kuin ne, joista me nyt keskustelemme.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies, fru talman! Tämä ed. Janssonin puheenvuoro koski samaa teemaa, jota itsekin aioin kosketella. Merkittävin muutos, mitä perustuslakivaliokunta teki hallituksen esitykseen, koski juuri tätä 59 d §:ää, säännöksiä yhteisön oikeuteen perustuen vastuun jakautumisesta kansallisesti valtion ja maakunnan välillä. Tätä koskevat ehdotukset olivat hallituksen valmisteluissa mukana aina siihen saakka, kunnes Ahvenanmaan maakuntahallitus neuvonpidoissa jyrkästi vastusti sen kaltaisia, ja ne jäivät sen takia hallituksen esityksestä pois. Mutta tuo tarve selkeämmistä pelisäännöistä on ilmeinen, ja voin hyvin yhtyä näihin perustuslakivaliokunnassa nyt kirjattuihin perusteisiin, miksi tällaiset normit tarvitaan. Muutoin korvausvastuun määräytyminen ja jakautuminen jäisi kuitenkin aika harmaalle vyöhykkeelle. Se olisi uuden oikeuden luomista tavallaan kansallisesti, jos tällaisia joudutaan sinänsä hyvin epätodennäköisessä tilanteessa soveltamaan.

Nämä säännökset pohjautuvat juuri sille esityölle ja ovat sinänsä hyvin harkittuja. Tässä yhteydessä on syytä korostaa myös maakunnan kannalta, että jos tällainen rikkomus tapahtuisi, että maakunta ei omalla lainsäädäntökompetenssinsa alueella toimisi unionin säännösten mukaisesti, niin se, että meillä on kansallisesti selvät vastuunjakosäännökset maakunnan ja valtion välillä, auttaa myöskin sen summan määrittelyssä, mihin esimerkiksi komissio tai EU:n muut toimielimet päätyisivät rikkomuksen tapahduttua. Nythän me voimme osoittaa, että kun kysymys on näin pienen väestömäärän alueella tapahtuneesta rikkeestä, sen väestömäärän mukaan pitää myöskin nämä sanktiot ja mahdolliset seuraamukset mitoittaa eikä koko yli viiden miljoonan suomalaisen väestömäärän perusteella. Jos näitä säännöksiä ei olisi, niin tähän vetoaminen olisi huomattavasti hankalampaa, kun aina kuitenkin nuo katsotaan koko valtion rikkeeksi, vaikka se olisi itsehallintoalueen hallinnosta aiheutuva täytäntöönpanovirhe. Tässä mielessä pidän hyvänä, että nyt maakuntapäivien puoleltakin on tähän löytynyt neuvotteluissa valmiutta, ja haluan kiittää näihin yhteyksiin osallistuneita, että näinkin hyvään lopputulokseen tässä on päästy. Toivottavasti se pitää vielä maakuntapäivien koko käsittelyn läpi.

Sitten tässä on toisena kysymyksenä ollut tuo korkeimman oikeuden lausunto-oikeus tai -mahdollisuus maakuntalaeista ennen tasavallan presidentin vahvistamispäätöstä. Tässä nyt on ehkä hiukan astian makua sikäli, että se liittyy ehkä tähän arpajaislain käsittelyyn, mutta tuollainen selvitys, johon ponsi hallitusta velvoittaa, luonnollisesti on syytä tehdä. Äkkiseltään on vaikea nähdä sellaista elintä, joka tässä korkeimman oikeuden voisi korvata, mutta toki on syytä miettiä erilaiset vaihtoehdot läpi.

Toivon, että tässä jatkokeskustelussa pysytään asiassa ja siinä, että näillä korjaustoimilla Ahvenanmaan itsehallinnollinen asema on edelleen hyvin esikuvallinen. Sen verran on syytä kuitenkin muistuttaa, että esimerkiksi tämä Ahvenanmaan yksikielisyyspolitiikka kaikessa totaalisuudessaan tällä hetkellä ei ole oikein sopusoinnussa esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimusten kanssa. Siinä suhteessa tällaisia toiveita maakuntahallinnolle on syytä esittää, että mahdollistetaan omakielinen opetus, esimerkiksi suomenkielisten osalta, Ahvenanmaalla ja myöskin käytännön kielenkäyttömahdollisuudet. Siitä huolimatta, että hyvin Suomen valtio tunnustaa vanhat kansainväliset sopimukset ja Ahvenanmaan siihen liittyvät kielipoliittiset määräykset, samanaikaisesti Suomen valtion ja myös Ahvenanmaan maakunnan tulee kunnioittaa ja pyrkiä täysimääräisesti toteuttamaan myös Euroopan ihmisoikeussopimuksia ja oman perustuslakimme määräyksiä.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Johannes Koskinen arvioi puheenvuorossaan mietinnön kakkospontta ja oli näkevinään siinä astian makua. Sanoisin näin, että jos kauneus on katsojan silmässä, niin se on nyt kyllä sitten ministerin omassa silmässä tämä astian maku, tai jos se on kuulijan korvassa, niin on ministerin korvassa, että tähän sisältyy joku viesti, joka liittyisi ymmärtääkseni aikaisempaan lainsäädäntötyöhön täällä. Näin ei mielestäni ole. Me olemme hyvin rauhallisesti pystyneet käsittelemään tätä kysymystä myös ministerin johtamassa työryhmässä. Ei tämä asia ole ollut esillä valiokunnassa tätä asiaa käsiteltäessä, vaan kyllä me olemme nähneet, että aidosti pitäisi tätä asiaa selvittää. Se ei voine olla kynnyskysymys kellekään.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvin paljon samoista asioista olin ajatellut puhua kuin oikeusministeri Koskinen täällä jo puhuikin.

Perustuslakivaliokunta on perinteisesti ja myös kuluneella kaudella ja edellisellä kaudella pitänyt tiiviisti Ahvenanmaan maakuntaan yhteyksiä ja keskustellut erilaisista valtiosääntö- ja EU-oikeudellisista ongelmista hyvässä yhteistyössä, niin hyvässä, että vaikeistakin asioista on voitu luottamuksellisesti ja suoraan keskustella. Vierailullamme maakunnassa viimeksi muun muassa näistä maakunnan kieliasioista käytiin hyvin suoraa ja rehellistä keskustelua, jossa itsekin nostin esille varsinkin sen, että tuntuu hyvin kohtuuttomalta, että kun on virkamiehiä, joiden tehtävä on kuitenkin seurata myös tätä varsinaisen maan puolella, fastlandetin puolella, tapahtuvaa lainsäädäntöä ja pystyä kommunikoimaan, niin silloin jos heidän jatkokoulutustaan on saatavissa vain suomen kielellä, on esiintynyt tilanteita, joissa siihen on suhtauduttu hyvinkin kielteisesti, jos virkamies haluaa jatkokouluttautua lainsäädäntöön suomeksi Suomessa. On ollut selvästi helpompaa saada sitä koulutusta vaikka sitten jollakin kansainvälisellä valtakielellä kuin suomen kielellä. Se on tietysti hyvin kohtuuton ja turha tilanne.

On ymmärrettävää ja hyväksyttävää myös se, että Ahvenanmaan viranomaiset pääsääntöisesti lähtevät siitä oikeudesta, joka heille on tietysti säädettykin, että Ahvenanmaa on ruotsinkielinen ja hallintokieli on tietysti ruotsi ilman muuta ja että kanssakäyminen Helsingin hallinnon kanssa tapahtuu pääsääntöisesti ruotsin kielellä. Se on tietysti se sääntö, mutta kyllä tuntuu hyvin hankalalta, ettei siihen yhdistetä tämmöistä jokaiselle kansakunnalle luontevaa parasta mahdollista joustavaa asioiden hoitoa ja silloin myös siis suomen kielen osaamisen arvostusta. Mielestäni liioitellaan suomen kielen uhkaa, joka siitä koituisi, että huippuvirkamiehet muun muassa kouluttautuisivat välillä myös suomen kielellä.

Mutta sitten itse tähän lakiesitykseen. Minulle hyvin tärkeä, suorastaan kynnyskysymys, tässä muuten niin tärkeässä ja tervetulleessa laissa oli kyllä tämä toivottavasti täysin turhaksi jäävä pykäläkokonaisuus vahingonkorvausasioissa. On hyvin kestämätöntä, että me, jotka hyvää hallintoa viemme — muun muassa ed. Gunnar Janssonin kanssa olemme Euroopan perusoikeuskirjaankin sen saaneet — samalla jättäisimme tässä omassa kansainvälisoikeudellisessa mielenkiintoisessa rakenteessamme näin keskeisen kysymyksen yhtäkkiä säätämättä siksi, että se on ollut poliittisesti vaikeata ja arkaluontoista eikä yhteisymmärrykseen ole päästy. Ed. Jansson ja sitä ennen valiokuntamme puheenjohtaja Kokkonen pääsääntöisesti esittelivät tämän vahingonkorvauspykälän. Joitakin huomioita kuitenkin:

On ymmärrettävää ja mielestäni oikein hyvä, että me valiokunnassa päädyimme siihen, että perusteluihin kirjattiin, että vastuumäärän sovittelussa on hyväksyttävää kiinnittää huomiota maakunnan taloudelliseen kantokykyyn. Tämä olisi ehkä kirjoittamattakin päivänselvää; silloin, kun sovitellaan, sovittelu on kahden kauppaa ja siinä etsitään kaikkia liikkuvia osia, jotka siihen tapaukseen liittyvät. Mutta pöytäkirjaan haluan jääväksi kyllä näkyviin sen, että tämä on tarkoitettu juuri niin kuin se on kirjoitettu. Siitä ei seuraa, että siis on aina soviteltava siihen näkökulmaan, mikä väitetään olevan maakunnan kantokyvyn mukaista. Jos taas kysymyksessä olisi tahallinen, tietoinen rikkominen, vaikka Helsingistä olisi ihan selvästi annettu ohjeita tai Brysselin suunnasta aivan yksiselitteisiä ohjeita, jos semmoinen tilanne olisi, niin on päivänselvää, että silloin sovittelussa on toisiakin elementtejä.

Olen kyllä siinä mielessä optimisti, että uskon ed. Gunnar Janssonin näkemykseen, että tätä ei käytännössä tarvita, joskin muutamat viimeaikaiset ympäristö- ja kalastusasiat antavat viitteitä, että maakunnassa on kyllä toisenlaistakin ajattelua. Jos Itämeren kalakantojen suojelun takia joudumme erittäin radikaaleihin EU-tason kalastusrajoituksiin, niin saatan kuvitella, että aivan helppoa tämä Helsingin ja Maarianhaminan välinen yhteistyö ja näkemysten sovittaminen yhteen ei ole.

Sitten, arvoisa rouva puhemies, tähän ponteen 2: En nyt rupea ottamaan kantaa siihen, onko oikeusministeri haistanut oikein vai onko tässä laajempi yhteys, kun valiokunta vaatii selvitettäväksi sitä, onko korkeimmalla oikeudella kaksoisroolia, jopa jääviystilanne, siinä, että se toisaalta voi antaa presidentin pyynnöstä presidentille lausuntoja, niin kuin mainitussa arpajaislaissa juuri kävi, ja toisaalta sitten ratkaista yksittäisiä toimivaltariitoja, jotka nousevat esimerkiksi maakunnasta käsin. Saattaa olla ja on päivänselvääkin, että on ihan hyväksyttävää selvittää ja pohtia asiaa nimenomaan jääviyden näkökulmasta. Jos on jo kertaalleen asiaan ottanut kantaa, niin on selvää, että kyky irtautua aikaisemmasta kannasta voi olla kelle tahansa vaikea asia ja varsinkin tuomioistuimelle, jolla nyt on tietysti velvollisuus mahdollisimman loogiseen ja seurattavaan ja pysyvään argumentointiin.

Toisaalta tämä on hyvin poikkeuksellinen sopimusjärjestely, jolla on kansainvälisoikeudellinen tausta. On aika vaikea kuvitella, että suomalaisessa oikeudenkäynnissä riippumattomassa tuomioistuinlaitoksella ja sen ympärillä olevissa ehkä mainituissa neuvotteluelimisissäkin olisi kovin paljon uutta huippuosaamista tämän sopimuksen soveltamisessa ja arvioimisessa, joten ne esillä oleva vaihtoehdot, joissa haetaan ehkä toista elintä tähän lausunnon antamiseen, ovat olleet kuitenkin semmoisia, joissa tavalla tai toisella ainakin osa korkeimman oikeuden osaamisesta ja jäsenistöstä olisi käytettävissä. Minä näen, että siinä on kyllä silloin selvästi merkkejä siitä, että samat ongelmat itse asiassa mahdollisesta jääviydestä, mahdollisesta sitoutumisesta aikaisempaan kantaan, jäävät silloin elämään. Rohkenen epäillä, että tämä kakkospontemme jäänee ehkä ainakin hyvin pitkäaikaiseen selvitykseen. Mutta koska valiokunnassa oli selvä enemmistö halukas nostamaan tämän selvitykseen, niin itsekin siihen suostuin.

Lopetankin, arvoisa rouva puhemies, siihen että sekä tämä korkeimman oikeuden poikkeuksellinen asema että ehkä arpajaislaissakin nähty hankala tilanne, jossa saattaa tulla se, että perustuslakivaliokunta toisaalta on yksiselitteisesti Suomen perustuslain ylin tulkitsija ja toisaalta sitten korkeimmalla oikeudella kuitenkin tässä suhteessa Ahvenanmaahan on oma roolinsa, ovat tähän poikkeukselliseen, viime vuosisadan alkupuolella syntyneeseen kansainväliseen järjestelyyn liittyviä, hiukan vaikeasti yleiseen oikeusoppiin kokonaan yhdistettäviä rakennelmia. Siitä syystä olen ollut jossain määrin taipuvainen ymmärtämään niitä enemmän kuin ilman tämmöistä kansainvälisoikeudellishistoriallista taustaa vasten muuten olisin.

Siitä samasta syystä ja Ahvenanmaan tästä poikkeuksellisesta asemasta johtuen, vaikka se on hyvin vaikea loppuun asti selittää, olen hyväksymässä valiokunnan mukana tätä rakennelmaa, jossa valiokunta voi jo ennen, kuin asia on lopullisesti presidentin taholta hyväksytty, toimeenpanna lakeja, vaikka toisaalla vasta tarkistetaan, ovatko ne toimeenpantavissa. Rakennelma ei ole kaunis, se ei ole meidän oikeusjärjestelmämme mukainen, mutta se kiistatta toisaalta on omiaan vahvistamaan ja alleviivaamaan sitä, että Ahvenanmaalla on poikkeuksellista itsehallintoa ja oikeutta käyttää valtaansa. Rohkenen toivoa, että tälle pykälälle kävisi samalla tavalla kuin ed. Jansson epäili, että vahingonkorvaukselle käy. Mutta tältä osin kyllä saattaa käydä myös niin, että toiveeni on turha ja muutamia tilanteita saatamme nähdä, joissa todetaankin, että jo toimeenpantu päätös ei olekaan kunnossa, jolloin, aivan niin kuin valiokuntamme puheenjohtaja Kokkonen sanoi, saattaa tulla tilanteita, että esimerkiksi taloudellisia etuja on siirtynyt, on jo jaettu rahaa tai oikeuksia tai vastaavasti joku muu on menettänyt jotain. Tämän kaltainen järjestely nyt ei ehkä toivottavasti toistu tässä talossa muissa yhteyksissä.

Gunnar Jansson /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hyvin lyhyesti: Ihan varmasti tullaan säästeliäästi soveltamaan tätä momenttia 20 §:ssä. Kun vielä ihan selvästi sanotaan, että annettuja sosiaalisia etuja ei peritä takaisin, vaikkakin laki kaatuu, niin sekin on omiaan lisäämään sitä varovaisuutta, jolla tätä käytetään. Mutta siihen on toisenlaiset perustelut myöskin, elikkä perustuslain 80 §, joka nyt vaatii lakitasoa yhä enemmän ja enemmän, koskee myöskin Ahvenanmaan lainsäädäntöä.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Toivottavasti näin on, mutta tosiaan sosiaalisten etujen lisäksi saattaa syntyä myös erilaisia elinkeinoetuuksiin tai muihin liittyviä asioita, joiden osalta tilanne saattaa olla hankala. Saattaa olla myös erittäin hankalaa, jos kysymys on ollut siitä, että tavalla tai toisella on suosittu jotakin ja joku toinen on kerennyt jo menettää jotain tai esimerkiksi luopunut hankkeesta ainakin henkisesti tai taloudellisestikin jo peruuttamattomasti ja tilanne sen jälkeen muuttuu.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi Ahvenanmaan itsehallintolain muuttamisesta ja perustuslakivaliokunnan mietintö sillä asiantuntemuksella, mitä valiokunnan ulkopuolisena edustajana olen selville saanut, vaikuttavat minusta varsin hyviltä. Mielestäni Ahvenanmaan kysymyksiä pitää lähestyä historialliselta taustalta, ja mielestäni meidän suomalaisina tulee kunnioittaa yksiselitteisesti niitä sopimuksia, joita aikoinaan kansainvälisistäkin puitteista käsin on tässä asiassa tehty. Tämän nimenomaan haluan todeta Suomen keskustan eduskuntaryhmään kuuluvana kansanedustajana tässä yhteydessä. Ahvenanmaa omaa omat ominaispiirteensä, jotka on hyvä nähdä. Meillä saa olla tällainen itsehallinnollinen maakunta Suomen yhteydessä, jolle on vankat historialliset perusteet, joiden me tiedämme 1900-luvun alkuvuosikymmeninä muotoutuneen ja jotka Kansainliiton toimesta, Kansainliiton ehkä mittavimpana poliittisena saavutuksena, on aikanaan aikaansaatu.

Itse olen saanut aikoinaan käydä Keski-Suomen maakuntahallituksen jäsenenä tutustumassa Ahvenanmaan asioihin, ja mielestäni on myöskin hieno asia, että Ahvenanmaa omaa sen itsehallinnon, jota he kokivat tarpeelliseksi maakunnalleen ja korostivat suuresti aikanaan, että muun muassa presidentti Urho Kekkonen hyvin syvästi antoi tunnustuksen Ahvenanmaan itsehallinnolle ja niille erityisolosuhteille, joita tässä on. Ahvenanmaan puolustuskysymyksiin täällä on viitattu, mutta kun ne ovat vanhoja kansainvälisiä sopimuksia, niin vanhan rajapyykin siirtämiseen ei pidä olla aihetta, vaan vanhoja rajapyykkejä — käytän tuommoista kuvaannollista sanontaa — ei pidä käydä siirtelemään, vaan niitä pitää kunnioittaa.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Muutamalla sanalla ottaisin osaa tähän keskusteluun, joka koskee Ahvenanmaan itsehallintomallia ja ennen kaikkea sen soveltuvuutta kansainvälisessä kehyksessä. Täällä on käytetty paljon puheenvuoroja, osin railakkaitakin ja provosoivia. Muun muassa osa näistä lakialoitteista, joita tähän on laitettu ja toivomusaloitteista, joita tähän on liitetty mukaan, ovat selvästi provosoivia luonteeltaan. Ei pidä provosoitua, jos provosoidaan. Minusta ed. Janssonin puheenvuoro oli aloitukseltaan aivan poikkeuksellisen erinomainen, kun hän edustaa nimenomaan Ahvenanmaata tällä alueella ja totesi vain, että aika ajoin tässä salissa käydään tällaista keskustelua, ja käytti vielä termiä, että tämmöinen keskustelu on hyödyllistä ja terveellistä. Minusta se oli terveellisesti ja hyödyllisesti sanottu myöskin. Te osaatte arvostaa sitä, että tämän tyyppisessä demokratiassa meillä on myöskin erilaisia kantoja ja hyvä on ne eritellä ja todellisuudessa aistia myöskin, kuinka aidosti oikeastaan Suomessa valtaenemmistö tukee sitä itsehallintomallia, joka on aikaansaatu.

Täällä keskustan edustajat, muun muassa ed. Rossi, totesi, että keskusta myöskin tukee demilitarisointia, joka Ahvenanmaalla on toteutettu. Todellisuudessa tässä asiassa ei puolueilla voi kantaa olla, koska meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tukea sitä järjestelyä, koska kyse on itse asiassa kansainvälisistä sopimusvelvoitteista, joihin Suomi on sitoutunut Ahvenanmaan osalta. Sen sijaan on hyvin mielenkiintoista tietysti pohtia sitä kysymystä, missä määrin Ahvenanmaa ja jopa meidän kielivähemmistömme asema on kansainvälisesti esimerkillistä. Arvoisa puhemies, joka on Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentin yleiskokouksessa, on hyvin tietoinen siitä, että siellä tasolla useastikin, kun on vaikeita konfliktitilanteita, joita Euroopassakin on, ja kun niihin on pyritty löytämään ratkaisumalleja, olemme voineet käyttää juuri Ahvenanmaata mainiona esimerkkinä siitä, kuinka eri osapuolet tyytyvät kompromissiin, joka loppujen lopuksi sitten hyödyttää kaikkia.

Muun muassa kaksi vuotta sitten Moldovasta oli valtuuskunnat. Siellä on Transnistrian separastinen alue ja kiista, joka on edelleenkin ratkaisematta. Nämä kiistelevät osapuolet kutsuttiin Ahvenanmaalle, ja saimme nauttia maakuntahallinnon vieraanvaraisuudesta, ja myöskin käytiin juurta jaksaen lävitse itsehallintolainsäädäntöä. Se oli selkeästi yksi keskeisiä osatekijöitä, joka on edesauttanut muun muassa neuvotteluprosessia, jota parhaillaan käydään, kun ollaan kansainvälisesti määrittelemässä Transnistrian asemaa osana Moldovaa, mutta autonomisena alueena. Tämä on tässä suhteessa juuri arvokasta, että meillä Suomessa on myöskin mallia tarjota kansainväliseen keskusteluun.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys, josta me parhaillaan keskustelemme, kuitenkin liittyy siihen, että me joudumme arvioimaan Ahvenanmaan itsehallintolakia suhteessa Euroopan unionissa tehtävään päätöksentekoon. Tässä suhteessa minusta on hyvä tuoda esille se seikka, että Ahvenanmaan puolelta on myöskin otettu yhteyttä allekirjoittaneeseen eduskunnan edustajana Euroopan unionin tulevaisuuskonventissa. Ahvenanmaalaiset ovat tuoneet huolensa esille sen suhteen, että he ovat itsehallintoalue, jolla on omaa lainsäädännöllistä valtaansa, ja toisaalta tilanne on kuitenkin se, että tässä tulevaisuuskonventissa ainoastaan jäsenvaltiot ovat edustettuina. Nämä itsehallintoalueet, joilla on siis lainsäädännöllistä valtaa myöskin, eivät ole suoraan edustettuina konventin työskentelyssä, ja kuitenkin tässä tulevassa perussopimuksessa Euroopan unionin perustuslaista joudutaan myöskin kiinnittämään huomiota siihen, miten itsehallintoalueiden, joilla on lainsäädännöllistä valtaa, asema tulee jatkossa määrittymään. Itse asiassa unionissa on erittäin paljon vastaavia alueita. Tämä Ahvenanmaa on Suomessa poikkeus, mutta unionissa se ei ole lainkaan poikkeus, vaan kysymys on erittäin isosta asiasta.

Tältä pohjalta laadimme sitten tuonne konventtiin aloitteen, jossa lähdettiin liikkeelle siitä, että läheisyysperiaatteen seurannon osalta itsehallintoalueella täytyy olla mahdollisuus olla mukana prosesseissa, myöskin itse asiassa lainsäädäntöä ministerineuvostossa toteutettaessa. Itsehallintoalueilla täytyy silloin, kun lainsäädäntö koskee niitä, olla mahdollisuus edustautua näissä kansallisissa valtuuskunnissa. Sen lisäksi tietysti myöskin laajemmin Euroopan tuomioistuimeen liittyen itsehallintoalueilla täytyy olla tiettyjä oikeuksia.

Tältä pohjalta teimme konventtialoitteen, johon itse asiassa tuli erittäin paljon allekirjoituksia, koska, kuten totesin, tämä ongelma on laajempi eurooppalaisessa mittakaavassa, ja ehdotimme sitä, että perustettaisiin työryhmä konventin puitteissa käsittelemään tätä kysymystä. Tähän olemme saaneet nyt konventin presidiumin vastauksen, joka lähtee liikkeelle siitä, että tämä asia siinä määrin liittyy unionin toimielimiin ja institutionaalisiin kysymyksiin, että sitä ei tulla erillisen työryhmän kautta arvioimaan, vaan kun tämä institutionaalinen keskustelu, toimielinten keskustelu, nyt käynnistyy konventissa, niin siinä yhteydessä tähän tullaan erityisesti kiinnittämään huomiota.

Halusin, arvoisa puhemies, tämän tuoda sen takia esille, että me näemme, että tässä Ahvenanmaan kysymyksellä on suhteessa Euroopan unionin politiikkaan, myöskin toimielinuudistuksiin liittyen, oma merkityssisältönsä, joten me voimme näin myöskin asiaa edesauttaa, ja tämä yhteistyö on toiminut erinomaisen hyvin Ahvenanmaan maakuntahallinnon ja sitten nyt meidän suomalaisten edustajien välillä, jotka konventissa vaikutamme näihin asioihin. Näin ollen tämä Ahvenanmaan kysymys tälläkin foorumilla osoittaa omaa malliansa ja tehokkuuttansa.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä oli hiukan ehkä hämmentävää kuulla, että tässä mallissa on suomalaisedustajien kädestä lähtenyt aloite Ahvenanmaan edustautumisessa EU-elimissä, kun laki lähtee kuitenkin toisenlaisesta lähtökohdasta, maakunnan kuulemisesta ja mahdollisimman pitkälle kantojen yhteensovittamisesta, mutta sitten varsinainen edustus, kun niin vähän ihmisiä voi olla esimerkiksi ministerineuvostossa, on kyllä koko maan edustusta. Tarvittaessa, jos ollaan eri mieltä, niin ei ole sitouduttu muuta kuin kertomaan Ahvenanmaan kanta, mutta ei varsinaisesti antamaan edustusta henkilötasolla tai kantatasollakaan sille Ahvenanmaan kannalle. Luontevampi etenemistapa ehkä tässä konventtivalmistelussa verrattuna perusoikeuskonventtiinkin olisi ollut, että tästä asiasta olisi perustuslakivaliokunnassa käyty keskustelemassa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Brax joko ei kuunnellut, mitä sanoin, tai sitten sanoin asian niin epäselvästi, että se ei tullut ymmärretyksi. Me emme ole tehneet mitään ehdotusta. Tämä ei ollut ehdotus, vaan tämä oli kysymys siitä, että asioita tulee selvittää ja tulee tarkasti tutkia se asia, millä tavalla unionin päätöksenteossa ne alueet, joilla on lainsäädännöllistä valtaa, tulee huomioida. Tässä suhteessahan tietysti, kun puhutaan ministerineuvoston päätöksenteosta, ahvenanmaalaisilla on ollut mahdollisuus muun muassa asiantuntijoiden kautta olla mukana prosessissa. Tietysti tämän menettelytavan vahvistaminen on yksi seikka, jonka tietysti konventti joutuu harkitsemaan, minkä päätöksen se tässä tulee tekemään. Se on eri asia, mutta asia on tietysti syytä selvittää.

Arvoisa puhemies! Tämä ei liity ainoastaan tietysti itsehallintoa omaavien alueiden asemaan, vaan tämä koskee myöskin paikallishallintoa ja alueiden hallintoa ylipäätään. Tässä on iso kysymys, jota joudutaan konventin tasolla käsittelemään.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minäkin ymmärsin aivan samalla tavalla kuin ed. Brax, että ed. Kiljunen kertoi tehneensä ehdotuksen, joka ei ollut mennyt läpi. Kyllä nyt on tässä verbaalissa viestinnässä jokin ongelma, kun kaksikin eri puolueista olevaa henkilöä on ymmärtänyt tämän väärin. Suosittelen, että me ehkä käytävällä tai jossakin kahvilassa selvittelemme tätä kielenkäyttöongelmaamme.