Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka olinkin tuossa odottamassa, minulla henkilökohtaisesti ei tänä iltana ole kiire, mutta tällä lakialoitteellani, jonka olen nyt jättämässä, on minusta aika kiire. Äsken puhuimme turvallisuudesta. Tämä liittyy hyvin paljon turvallisuuteen, nimenomaan lasten turvallisuuteen.

Laki lähestymiskiellosta tuli voimaan vuoden 99 alusta. Laki on tarpeellinen väkivalta- ja muiden henkilöön kohdistuvien vakavien rikosten ehkäisyssä ja niiden uhan torjunnassa. Lähestymiskielto voidaan määrätä, jos on perusteltu aihe olettaa, että henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, tulisi tekemään itsensä uhatuksi tuntevan henkilön henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään tätä.

Laki lähestymiskiellosta on ollut hyvä. Siinä on kuitenkin ilmennyt useita puutteita. Eräs vakava puute koskee lähestymiskieltoa tilanteessa, jossa vanhemmilla on yhteisiä lapsia. Lähestymiskiellolla pyritään siihen, että väkivallan tai sen uhan kohteeksi joutunut voi elää turvallista, normaalia elämää. Voimassa olevan lähestymiskieltolain mukaan kiellon kohteena oleva ei saa ottaa yhteyttä kiellolla suojattuun. Kielto ei koske sen 3 §:n mukaan yhteydenottoja, joihin on asiallinen peruste tai jotka ovat ilmeisen tarpeellisia.

Hallituksen esityksessä 41 vuodelta 98 lähdetään asiallisin perustein sallittujen ja ilmeisen tarpeellisten yhteydenottojen määrittelyssä siitä, että ne ovat poikkeustapauksia. Esimerkkeinä mainitaan lapselle tapahtunut onnettomuus ja omaisuuden ositustoimenpiteiden vaatimat yhteydenotot. Lapsen tapaamisen yhteydessä eli yleensä joka toinen viikonloppu tapahtuvat yhteydenotot ovat voimassa olevan lain tulkinnan mukaan sallittuja huolimatta siitä, että ne ovat säännöllisiä. Kun lähestymiskieltoa koskevassa päätöksessä tulee lain perustelujen mukaan mahdollisuuksien mukaan ennakoida tarpeelliset yhteydenotot ja määrätä ne uhan vähentämiseksi järjestettäviksi esimerkiksi lakimiehen tai sosiaaliviranomaisen välityksellä tai sivullisten läsnä ollessa, näin tulisi tehdä myös lapsen tapaamisten järjestämisten kohdalla.

Perheväkivalta on Suomessa vakava ongelma, jota yhä valitettavasti pidetään perheen sisäisenä asiana. Väkivallan tai sen uhan kohteeksi joutuvien naisten, miesten ja lasten asema on turvattava nykyistä tehokkaammin säädännöllä myös yhteishuoltajuustilanteissa. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa perheväkivaltaa käyttänyt henkilö ei pääsääntöisesti voi saada lasten huoltajuutta eikä tavata heitä muutoin kuin valvotuissa olosuhteissa. Vaikka lapsi ei kokisi fyysistä väkivaltaa, pelkkä väkivallalla uhkailu ja sen näkeminen aiheuttaa lapselle psyykkisiä vaurioita ja valitettavasti altistaa hänet itsensä myös tulevaksi väkivallan käyttäjäksi.

Asiasta hieman poiketen: Meillä on olemassa tupakkalaki, jossa muun muassa se, että ihminen altistuu, otetaan huomioon, mutta meillä on tämmöisiä lakeja, että pienen lapsen altistuminen on mahdollista. Toivon, että tämän lakialoitteen kautta myös tähän asiaan tullaan kiinnittämään huomiota.

Lapsen oikeus turvallisuuteen tulisi ensisijaisesti varmistaa samalla, kun pyritään siihen, että lapsella olisi oikeus tavata väkivaltaistakin vanhempaansa. On perusteltua säätää, että lähestymiskieltoon määrätty henkilö saa tavata entisen puolisonsa kanssa asuvia lapsia ainoastaan valvotuissa olosuhteissa lapsen turvallisuuden takaamiseksi. Jos lähestymiskieltoon haettu henkilö on jo aikaisemmin tuomittu puolison henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvasta rikoksesta tai sellaisen yrityksestä tai jos uhkausten, aikaisempien rikoksien tai muun käyttäytymisen perusteella rikoksen uhka vaikuttaa todennäköiseltä myös ulkopuolisen henkilön havaittavissa olevissa määrin, käräjäoikeudella tulee olla mahdollisuus antaa lapsen asumista ja tapaamista koskevia väliaikaisia määräyksiä lähestymiskieltoa koskevan asian yhteydessä. Eli lisäykset tähän aikaisempaan lähestymiskieltolakiin ovat ne, että tapaamiset tapahtuvat valvotuissa olosuhteissa lapsen turvallisuuden takaamiseksi ja käräjäoikeus voi tätä asiaa määrittää.

Käräjäoikeus voisi äärimmillään määrätä lapsen ja vanhemman välisen tapaamiskiellon. Lapsen tapaamiskielto olisi syytä määrätä esimerkiksi parisuhteen ollessa juuri purkautumassa tai juuri purkauduttua, jos toinen puolisoista on uhannut surmata toisen. Lasten henki ja turvallisuus saattaa viimeaikaisten esimerkkienkin perusteella olla tällaisessa tilanteessa vakavasti uhattuna.

Tarve tälle lakialoitteelle on lähtenyt käytännön kokemusten ja tutkimusten kautta. Suomen Ensi- ja turvakotiliitto on tehnyt valtakunnallisen tutkimuksen ja siinä oli hyvin monta osatutkimusta, mutta päätutkimus "Lapsi perheväkivallan kohteena" on jo nostanut muun muassa tämän asian esille. Tämän projektin aikana ihmettelivät asiantuntijat, jotka tekivät sitä, mikä on se asia, joka toistuvasti tulee näitten lasten kanssa tehtyjen yhteistilanteiden kautta esille. Kun sitä alettiin sitten selvittää, niin se oli nimenomaan se, että lapset joutuvat näissä tilanteissa näkemään kuinka vanhemmat, kun he luovuttivat lapsen toinen toiselleen, eivät malttaneet olla näyttämättä sitä epäsopua, mikä heillä keskinäisissä suhteissa oli, ja lapset altistuivat väkivallalle.

Myös lastensuojelujärjestöt ovat kiinnittäneet asiaan huomiota. Tässä on odotettukin sitä, että hallitukselta tulisi esitys lastensuojelulaiksi mahdollisimman nopeasti. Sitähän on odotettu hyvin kauan, vuodesta 84, koska vuonna 84 on säädetty edellinen laki lastensuojelusta. Lakia on uusittu 90-luvun alkupuolella, ja sitä on lähdetty työstämään ministeriössä viisi kuusi vuotta sitten. Tässäkin eduskuntasalissa sitä on luvattu ministereitten taholta tämän tästä tuoda. Sitä todella odotetaan, ja kun sitä ei ole tullut, niin on nähty tarpeelliseksi tämä aloite lain muuttamiseksi. Sen vuoksi olen tämän lakialoitteeni tehnyt, käyttänyt asiantuntijoiden tietämystä taustalla. Minä toivon, että tämä asia otetaan vakavasti, vaikka meillä on vähän enää eduskunnassa työskentelyaikaa, että se saa asianmukaisen kohtelun valiokunnassa, asiantuntijakuulemisen ja että me vielä pystyisimme tähän asiaan palaamaan ennen kuin tämä eduskunta lopettaa työskentelynsä.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kemppainen on puuttunut erittäin tärkeään asiaan. Olen tähän itsekin muutamassa kohdassa törmännyt eräitten ihmisten esille ottamana. Myöskin julkisuudessa olleita karmeita tapauksia on meille tuotu.

Meillähän on Suomessa avioerolapsia aina 16 vuoden ikään laskettuna noin 100 000 kappaletta, joista yli puolella on niin sanottu yhteishuoltajuus. Suurimmillaan tämä määrä on 7-vuotiaitten kohdalla, noin 57 prosenttia. Tämä prosentti laskee sitten lasten iän myötä, niin että 16-vuotiailla yhteishuoltajuutta on enää alle puolella.

Ed. Kemppaisen esille ottamat ongelmat ovat totisinta totta ja koskevat näitten lukujen valossa isoa lapsimäärää. Äidit hoitavat yksistään 35 prosenttia avioerolapsista ja äitien kanssa asuu 84 prosenttia, kun tämä yhteishuoltajuus otetaan siihen mukaan.

Lasten kasvaessa vanhemmiksi monet parit luopuvat tästä yhteishuoltajuudesta. Tällöin tulee tietysti sukupuolten vaikutus esiin niin, että isät hoitavat poikiaan ja äidit tyttäriään entistä enemmän, kun ikää karttuu. Ilmeisesti tämä yhteishuoltajuudesta luopuminenkin sitten koetaan niin, että sillä ei ole niin suurta merkitystä, kun lapselle tulee ikää ja hän käsittää tämän eroasian paremmin.

Nämä kyseessä olevat ongelmat esiintyvät juuri kaikkein nuorimpien ja tietenkin suojattomimpien lasten kohdalla. Yhteishuoltajuus on varmasti hyvä asia, jos sitä noudatetaan ja eletään niitten lasten ehdoilla, mutta liian usein saadaan lukea ja kuulla siitä, että kaikkien yhteisten riitojen välikappaleeksi otetaankin se täysin syytön lapsi ja ne lapset. Vain aniharvat näistä asioista tulevat julkisuuteen, ja sinne päätyvät yleensä nämä kaikkein karmeimmat tapaukset. Useimmiten äidit nimenomaan kärsivät nahoissaan tätä tuskaa ja näitä asioita vuosia ja vuosia, jopa kymmenenkin vuotta. Konsteja siihen, miten toista puolisoa rangaistaan ja miten sitä piikitellään, varmasti kyllä löytyy vaikka kuinka paljon. Ihmisen mielihän on kyllä todella kekseliäs, jos on kyse siitä, miten tuottaa toiselle tuskaa.

Vuonna 2000 käräjäoikeudet käsittelivät 580 juttua, joissa päätettiin lapsen huollosta tai tapaamisoikeudesta. Näistä 381 hyväksyttiin, 20 hylättiin, 84 sovittiin, 95 raukesi elikkä jäi silleen ja eteenpäin näistä jutuista valitettiin 56 tapauksessa. Sitten lapsen huoltoa koskevia juttuja käsiteltiin 785 kappaletta, joista 581 hyväksyttiin, 24 hylättiin, 70 sovittiin, 110 raukesi tai jäi silleen, ja sieltä valitettiin 69 jutusta. Keskimääräinen käsittelyaika oli noin puoli vuotta, joten voitte ymmärtää, että aika tuskaisia aikoja elettiin monessakin eri porukassa, kun käsittelyä odotetaan ja huoltajuutta haetaan ja puoli vuottakin joudutaan odottamaan, että jonkinlainen päätös saadaan aikaan. Nämä ovat aika isoja lukuja. Siinä on aika iso joukko, joka näitten kärsimysten parissa pyörii.

Arvoisa puhemies! Halusin luetella näitä lukuja, koska niitten perusteella tosiaan näemme, että ei ole kyse mistään pienestä ongelmasta. Kaikkein suurimmiksihan nämä ongelmat tietenkin kärjistyvät ed. Kemppaisen esille ottamissa lähestymiskieltoon määrätyissä tapauksissa, joissa on jo todettu väkivaltaisuutta ja uhkailua.

Ehkä käräjäoikeuksien pitäisikin entistä tarkemmin miettiä kokonaan näihin yhteishuoltajuuksiin suhtautumista ja sitä, miten näihin häiriötapauksiin voitaisiin puuttua mahdollisimman nopeasti.

Kannatan tätä ed. Kemppaisen aloitetta, vaikkakaan se ei tämän loppuajan aikana sattuisi pääsemäänkään eteenpäin, mutta toivon, että sitä käsiteltäisiin. Mikäli asia ei etene, toivoisin, että se esimerkiksi ministeriössä laitettaisiin hyvin syvästi virkamiesten korvan taakse ja seuraavan hallituksen aikana tähän puututtaisiin, koska mielestäni lastensuojelu on kuitenkin semmoinen asia, joka meidän pitää pystyä hoitamaan kuntoon.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Oli hyvä, että ed. Rönni kertoi tämän mittakaavan eli luetteli, kuinka paljon on tällaisia surkeita tapauksia, jotka ovat poikineet tämän sinänsä hyvää tarkoittavan lakialoitteen.

Pari kommenttia ensinnäkin näihin perusteluihin. Tieteellisesti ei ole todistettu, että tupakkia polttavista vanhemmista tulee tupakkia polttavia lapsia, kuten ei ole tieteellisesti todistettu sitäkään, että väkivaltaisesta perheestä tulee aina väkivaltaisia lapsia. Totta on se, että hyvin usein näin on. Kyllä tämä altistamisteoretisointi, jota ed. Kemppainen harrasti, pitää osin paikkansa, mutta ei kokonaan. Tiedämme juuri päinvastaisia tapauksia onneksi. Tällä en halua vähätellä tätä asiaa sinänsä, mutta ihan noin vain faktana tämä.

Sitten yksi kysymys. Kolmas pykälä sanoo: "Lähestymiskieltoon määrätty henkilö saa tavata kieltoa pyytäneen henkilön kanssa asuvia lapsiaan ainoastaan valvotuissa olosuhteissa." Viattomalta näyttävä pykälä, mutta pakottaa kysymään, mitä ovat valvotut olosuhteet, voisivatko ne pahimmillaan olla esimerkiksi poliisien valvomat olosuhteet, ylipäänsä viranomaisten valvomat olosuhteet, ja sitten sen jälkeen syntyy kysymys: Mitä se sitten merkitsee sille lapselle? Sitten vielä jatkokysymys: Eikö silloin olla aika lähellä sitä orwellilaista kauhuyhteiskuntaa, josta olemme lukeneet?

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä kohta "valvotut olosuhteet" on aiheuttanut hyvin paljon keskustelua. Ihan käytännön tasolta tiedän, että silloin kun puhutaan näistä, yleensä lastensuojeluviranomaisethan ovat ne tahot, jotka hoitavat näitä asioita silloin, kun ollaan jo niin pitkällä, että on lähestymiskielto ja tämmöiseen tilanteeseen joudutaan menemään. Meillä on erilaiset järjestöt, jotka järjestävät näitä valvottuja olosuhteita. Minulla on kyllä sellainen käsitys, että sellainen ei ole mahdollista, että poliisin läsnäollessa vanhemmat tapaavat lapsiaan. Käräjäoikeuksilla on mahdollisuus arvioida ne tilanteet, missä mennään ja miten se määrittelee, kuka on valvova viranomainen. Esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry järjestää Suomessa näitä tapaamisia, ja on muita, joissa on ulkopuolisia aikuisia mukana. Mutta en minä ymmärrä, että poliisi olisi näissä asioissa mukana. Näin ymmärrän sen.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin sanoin, tämä lakiesitys tarkoittaa todella hyvää. Minua jäi vähän vaivaamaan tämä vastaus koskien valvottuja olosuhteita, se jäi vähän vajaaksi, koska minun mielestäni tämä lakiesitys kulminoituu juuri siihen pykälään. Minusta sen pykälän tulisi olla ehdoton. Sen tulisi olla sellainen, joka ei jätä tilaa minkäänlaiselle pelaamiselle tai lisäleikkimiselle niiden lasten kustannuksella, joiden hyvinvoinnista tässä kuitenkin viime kädessä on kysymys.

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Minä olen ihan samaa mieltä, ja sen takia tässä on, että mukana on ehdottomasti viranomainen, ja se viranomainenhan määritellään tietyllä tavalla. Halusin sitä tuoda esille, että se viranomainen ei ole välttämättä poliisi. Se ei ole, koska ei lapsen näkökulmasta poliisin läsnä ollessa tämmöisiä asioita hoideta, vaan se on lastensuojeluasioissa työskentelevä viranomainen. Uskoisin, että se näin määritellään, mutta käräjäoikeushan sen määrittelee.

Itse asiasta vielä sen verran, että tämähän on sillä tavalla uusi asia meillä Suomessa, että kun perheväkivaltaa on tutkittu nimenomaan yleensä aikuisen näkökulmasta, niin Ensi- ja turvakotien liiton tutkimus "Lapsi perheväkivallan kohteena" on ensimmäinen projekti, joka on tuottanut tämmöistä tietoa, joka on uusi asia, että esimerkiksi tämmöisissä tilanteissa lapsi voi altistua niin paljon tilanteen negatiiviselle vaikutukselle, että lapsi oireilee ja heijastaa sitä. Sen takia tässä on haluttu lähteä siitä, että tähän asiaan ei voi mitään ehdollisuuksia laittaa, vaan se on ehdoton.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kemppainen on tehnyt mielestäni erittäin tärkeään asiaan puuttuvan lakialoitteen. Itsekin olen kyseisen aloitteen ollut allekirjoittamassa. Lapsia on syytä suojella mielestäni kaikin tavoin väkivallalta, ja mielestäni tämä on yksi tärkeä tapa puuttua tähän kysymykseen.

Ed. Kekkonen puuttui sinänsä ihan tärkeään kysymykseen tässä asiassa, mitä tarkoitetaan valvotuilla olosuhteilla. Tässä onkin varmaan syytä käyttää harkintaa. Niin kuin äsken ed. Kemppainen totesi, tarkoituksenmukaista ei ole, että poliisi olisi näissä tapauksissa paikalla.

Lastensuojelulain uudistaminen on sinänsä hyvin tarpeellinen asia, ja onkin erittäin harmillista, että se ei valitettavasti tunnu enää eduskuntakäsittelyyn tällä vaalikaudella ehtivän. Olisin pitänyt erittäin tärkeänä, että olisimme saaneet täällä eduskunnassa pohtia ja ottaa käsittelyyn tämän tärkeän kokonaisuudistuksen.

Tämä lakialoite on kuitenkin mielestäni erittäin tärkeä, ja toivon kyllä sydämessäni, että se ehtisi vielä kiireestä huolimatta käsittelyyn ja saisi asiaan kuuluvan tärkeän käsittelyn ja pystyisimme siitä vielä tällä vaalikaudella päättämään.