Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2001 valtiopäivillä eduskunta käsitteli kestävän metsätalouden rahoituksesta annettua lakia tekemällä siihen joitakin muutoksia ja laventamalla siinä tukien käyttömahdollisuutta. Silloin heräsi kysymys siitä, mitä tapahtuu yksityistielaille, sen 96 §:n soveltamiselle, kun tulee uusi rahoitusmuoto kuvaan mukaan, eli kun me olemme tottuneet siihen, että on valtio ja kunta rahoittajana, niin jos sitten tulevat vielä nämä niin sanotut Kemeran rahat mukaan, niin mikä seuraamus siitä sitten on. Debatin jälkeen maa- ja metsätalousvaliokunta teki asiasta ponnen, ja tämän ponnen mukaisesti hallitus oli ryhtynyt tekemään tästä hallituksen esitystä, jolla selvennettäisiin tämä esiin noussut ongelma tai ratkaistaisiin se oikeammin. Toisin sanoen tarkoitus oli se, että tämän lain 96 §:ää muutettaisiin.

Sitten kun asia oli valtioneuvostossa tai oikeastaan ministeriössä käsittelyssä, keksittiin, että sinne voitaisiin laittaa kaikenlaista muutakin joukkoon tummaan. Niinpä sitten 80 § tuli sorvaistuksi uuden käsittelyn kohteeksi, samoin pikkuisen muutakin asiaa. Tämä olikin jo sitten pään pistämistä kusiaispesän tuntumaan. Tämän johdosta on tullut ehkä voimakkain reaktio, mikä Lipposen kakkoshallituksen tiimoilta on kentältä tullut. Parissa päivässä taisi tulla 6 000 henkilön adressi, että nyt meni tämä suunnitteluhomma ulalle.

Oli nimittäin kaavailtu, että 80 §:ää muokattaisiin sillä tavalla, että sillä eräällä tavalla käytännön tasolla puututtaisiin ratsastustoimintaan. Tulisi eräänlainen käyttömaksu siitä, että toistuvasti käytetään yksityistietä ratsastustoiminnassa. Siitä sitten syntyi varsin pitkä pykälä, jossa oli hyvinkin mielenkiintoisia ilmaisuja. Puhuttiin yleisesti toiminnasta ja puhuttiin vähäistä suuremmasta haitasta, ja muutoinkin käsitteet osoittautuivat hyvin laaja-alaisiksi ja väljiksi. Kun näin oli, tietysti luvanantajan roolia siinä kyllä rakenteellisesti olisi vaikeutettu aika paljon, jos tämä olisi hyväksytty. Perustuslakivaliokunta aivan oikein omassa lausunnossaan liikennevaliokunnalle kiinnitti tähän huomiota, että ei se nyt näin väljää tämä lainsäädäntö voi tämän laatuisessa asiassa olla. Lisäksi tähän 80 §:ään oli upotettu semmoinen systeemi, että kunnalla olisi ollut vielä ylivertainen asema puuttua tähän kieltopuoleen, eli olisi tehty sillä tavalla tästä viime kädessä aika monimutkainen järjestely.

Valiokunta kävi tästä perusteellisen asiantuntijakuulemisen ja erikoisesti kiinnitti huomiota kahteen asiaan, toisaalta siihen, että jokamiehenoikeudet kerta kaikkiaan nyt kuvattaisiin niin pitkälle kuin ne meikäläisessä oikeuskäytännössä voidaan kuvata. Sanoisin näin, että jos joskus tulevassa elämässänne, arvoisat edustajat, tarvitsette perusteellista kuvausta jokamiehenoikeuksien historiasta ja nykyisyydestä, älkää hävittäkö tätä mietintöä asiakirjagalleriastanne vaan säilyttäkää se. Tämä kuvaus on parasta, mitä tämmöisessä lainsäädäntökirjallisuudessa tällä hetkellä on tarjolla. Siitä kiitos valiokuntaneuvoksellemme Mika Boedekerille. Hän on tehnyt erinomaisen hyvää työtä.

Toinen puoli tästä asiasta koski sitä, että tämä määrittely olisi tienpidon kustannusten puolelta selkeä, ja siinä päädyttiin siihen, että niiden pitää olla selvästi todennettavia kustannuksia, siis tienpidon lisäkustannuksia, eivätkä tämmöiset "vähäistä suuremmat haitat" jnp. sovi tämän laatuisissa tilanteissa käytettäväksi.

Edelleen todettiin, että 80 §:ssä kunta-polvi, -mutka, on tarpeeton, ja niin se sitten poistettiin. Näin sitten syntyi aivan uusi muotoilu, joka toivon mukaan on nyt niin selkeä, että se helpottaa myöskin käytännön hommaa.

Kuulemisen aikana asiantuntijaksi tarjoutuivat hevosmetsurit. Täytyy myöntää, että minusta tuntui, että hevosmetsurit olivat jo siirtyneet instituutiona historiaan, mutta yllättäen ja myönteisenä yllätyksenä heitä on vielä satakunta, 50 päätoimisia ja osa-aikaisia se toinen 50. Tietysti jos tällainen instituutio, joka muuten Yhdysvalloissa on hyvin yleinen vuoristoalueilla, on Suomessa, niin heidän toimintansa toki pitää tässä yhteydessä ottaa huomioon. Niin sitten hevosmetsuritkin saivat ihan oman säätelynsä kuvaan mukaan, ja heidän edustajansa oli yksi tehokkaimpia esiintyjiä, mitä asiantuntijana on meillä valiokunnassa pitkään aikaan ollut, jota oli ihan ilo kuunnella, sujuvaa esitystä sieltä hevosen pukilta, kuorman pukilta, eduskunnan valiokuntakäsittelyyn. Näin!

Sitten toinen asia oli tämä varsinainen asia eli 96 §:n kohtalo. Siinä oli siis kysymys siitä, että Kemeran rahat ovat tulleet nyt kuvaan mukaan, ja siinä valiokunta päätyi siihen, että tulipa ne nyt rahat mitä kautta tahansa, valtiolta, kunnalta taikka sitten tämmöisen Kemera-rahaston kautta, se on ihan sama tilanne eli sitä puomia ei sinne nyt sitten aseteta. Kuitenkin edelleen säilyy se, että kunta voi ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin silloin, kun on kysymys selvästä haitasta, joka aiheuttaa merkittävää kunnossapitokustannusta. Siis tarkkaan sanoen on kysymys "huomattavan haitan" käsitteestä tässä yhteydessä. On syytä olla tarkka sanonnassaan, eli tulee "huomattavan haitan" käsite, ja kunnalla on sitten mahdollisuus antaa käyttökielto ulkopuolisille sille tielle. Näin siinä sitten yksimielisesti selvittiin tästä urakasta, joka alkuun tuntui julkisen keskustelun kautta aika hankalalta asialta.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että mietinnössä todetaan, että yksityisteillä saa kulkea jalkaisin, polkupyörällä ja ratsain jokamiehenoikeudella. Toisaalla todetaan vain, että ainakin selkeillä poluilla ja kärryteillä saa maastossa ratsastaa haittaa aiheuttamatta. Tärkeintä on mielestäni se, että mietinnössä korostetaan, ettei valiokunnan esityksen tarkoituksena ole muuttaa jokamiehenoikeuksia.

Hevosajoneuvoksihan ratsukkoa ei ole suoranaisesti määritelty, vaikka se siihen rinnastettavaksi jossain käsitetäänkin; esimerkiksi jalkakäytävällä on ratsastuskielto.

Kuten ed. Pulliainen sanoi, työhevospoikkeus on hyvä lisäys valiokunnalta 80 §:n 1 momenttiin.

Muutama kysymys kuitenkin olisi valiokunnalle vielä:

Viitataanko 80 §:n 2 momentissa tienkäyttömaksun perimisestä 1 momenttiin vai siihen, että aina on mahdollisuus periä käyttömaksu, vaikkeivät 1 momentin edellytykset täyttyisikään?

Toinen kysymys: Onko lupa ratsastuskäyttöön 80 §:n mukaan myönnettävä pyydettäessä, eli vain moottori- tai hevosajoneuvon käyttökö voidaan kieltää tällä pykälällä? Millä estetään esimerkiksi tieosakkaiden häirintä pikkutyttöjen ratsastaessa tiellä, jos heillä on lupa siellä? Miten nämä käytännön asiat hoidetaan? Eli onko ratsukoiden turvallinen kulkeminen liikenteessä nyt mielestänne tällä lailla varmistettu?

Haluaisin vielä kertoa, että Suomen Ratsastajaliitto on ryhtynyt toimenpiteisiin yksityistieasian rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi. He ovat yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton, Suomen Ladun ja muiden luontoa käyttävien harrastajaryhmien kanssa aloittamassa kampanjaa luonnossa liikkumisesta. Siinä kerrotaan jokamiehenoikeuksista ja -velvollisuuksista mukaan lukien luonnon ja kanssaihmisten kunnioittaminen. He ovat jatkaneet neuvotteluja MTK:n kanssa tavoitteena järkevän tariffin aikaansaaminen, ja he ovat päättäneet tutkia tienkäytön todellisia kustannuksia hevosten osalta aloittaen tutkimusprojektin Tampereen teknillisen yliopiston kanssa.

On hyvä, että tämä lakiesitys parani valiokunnassa, kun tämä haluttiin läpi viedä, varsinkin tämä 80 §, mutta pahoin pelkään, että todellisuus nähdään vasta muutaman vuoden kuluttua. Toivottavasti tämä on selkeytynyt riittävästi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin: Onko tämä ratkaissut tämän turvallisuusongelman? Se on ratkaissut niin pitkälle kuin valiokunnan vallassa oli se ratkaista. Ei tämä asia helppo ole. Siis toisaalta tuli kuvata jokamiehenoikeuden toinen laita ja toisaalta nämä selvät aiheutetut kustannukset. Sieltä sitten käytännössä löydetään se oikea piste. Minusta kaikkein paras vastaus ed. Komille on se, että nyt paikallisesti suoraan sovitaan, kun tässä on se sopimismahdollisuus. Ei ole pakkosopimista, mutta on käytännössä mahdollistettu sopimus. Paikallisesti sovitaan, kuinka säännöllistä käyttö on, sovitaan siitä käyttömaksusta ja sen suuruudesta silloin, kun on näistä ratsastustalleista kysymys. Se on kaikkein selvin juttu. Sitten toinen asia on, että jos siitä ei päästä sopimukseen ja siihen halutaan puuttua, sehän merkitsee tuomioistuinmenettelyä. Korkein hallinto-oikeus ratkaisee sen asian aivan samalla tavalla (Puhemies koputtaa) kuin olisi ratkaissut Kemera-asiat jnp. Ei sen enempää valiokunta voi kuvata tässä. Tämä on poikkeuksellisen perusteellisesti kuvattu, niin pitkälle kuin se sanallisesti on meidän kuvattavissamme, enkä ryhdy tuomioistuimeksi nyt, ed. Komi.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Komi kyllä kiitti valiokuntaa, mutta toteaisin, että kyllä tämä hallituksen esitys, jossa puhuttiin vähäistä suuremmasta haitasta, selkeytyi tässä liikennevaliokunnan käsittelyssä. Siinä otettiin selvä kanta, että täytyy aiheuttaa todella selvä haitta, että siitä voidaan lähteä perimään. Tällaiset haitat voivat syntyä lähinnä siellä, missä on isoja ratsastustalleja, joissa on satoja ratsastajia ja kymmeniä hevosia, jotka aiheuttavat selvästi haittaa. Mutta jokamiehenoikeuteen liittyvä normaali ratsastustoiminta, jota esimerkiksi maaseudulla ja Seinäjoen ympäristössäkin on, periaatteessa kyllä kuuluu jokamiehenoikeuksien piiriin.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Toteaisin toisen kerran, että tämä esitys selkeytyi. Olen samaa mieltä kuin ed. Wallin siitä, että nykyisin maaseudulla meillä on entistä enemmän hevosia. Meidän täytyy ottaa myös ratsastajat huomioon. Täytyy ottaa se huomioon tyttöjen harrastuslajina ja myös siten, että se on lisäelinkeino. Toki pojatkin ratsastavat, mutta se on edelleenkin merkittävästi naisten ja tyttöjen laji. Se toimii myös tämmöisenä lisäelinkeinona maaseudulla ja maaseudun ja kaupungin välisen kuilun pienentäjänä. Toivon tosiaankin, että näistä päästään kohtuullisiin yhteisymmärryksiin tai ei ainakaan vaikeuteta sitä tilannetta, mikä siellä maaseudulla tienkäytön suhteen on.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Pulliainen totesi, tämän Kemera-lain käsittelyn yhteydessä, jossa tämä uusi väylä yksityisteitten rakentamiseen ja perusparannukseen tuli, erityisesti sosialidemokraattien puolelta kannettiin huolta, mitkä ovat jokamiehenoikeudet tienkäytön osalta. Nyt sitä kautta varmasti tämä laki tosiaan on tässä käsittelyssä ja pelisäännöt 96 §:n kautta selkiintyvät.

Toisaalta niin aiemmin kuin jatkossakin varmasti aina nämä tieasiat ovat sellaisia, että ne aiheuttavat ristiriitoja. Ne aiheuttavat kyllä ihmissuhteisiin säröjä. Mutta joka tapauksessa on todettava, että myös 80 §:n osalla valiokunta on selvästi lakia mielestäni selkeyttänyt. Tätä on helpompi tulkita, missä tapauksessa tämä lupa on saatava ja miten, kun sitä tietä käytetään, voidaan mahdollisia korvauksia vaatia.

Siinä yhdyn ed. Pulliaisen puheenvuoroon kyllä täysin, että tämän mietinnön osalta on todella syytä kehua valiokuntaa, antaa kiitokset. Kun luin tätä, niin ainakin minulle se oli oppitunti näitten jokamiehenoikeuksien osalta. Sekin on myös tässä todettava, että eihän se teksti voi tyhjentävä olla, eihän näitä minnekään ole kirjoitettu. Joka tapauksessa tämä myös luo pohjaa ja antaa viitteitä, miten on näitä asioita tulkittava.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan kävi varsin perusteellisesti läpi tätä hallituksen esitystä ja esitti myöskin sen, millä tavoin valiokunta tätä käsitteli. Yleisesti ottaen voisi todeta, että liikennevaliokunta on aika erikoinen valiokunta sikäli, että vastalauseitten teko opposition edustajilta on jäänyt vähän sivummalle. (Ed. Mölsä: Pitää paikkansa!) Suurimman oppositioryhmän valiokuntavastaava on aina silloin tällöin ollut tuskastuneena, kun olemme keskustelleet, mitä me voisimme mahdollisesti tehdä vielä paremmaksi, mutta yleensä valiokunnassa on saavutettu yllättäen yksimielisyys, niin kuin tämänkin lain osalta, eli hallituksen esitykseen on yhdessä hallituspuolueitten edustajien kanssa saatu ne muutokset, jotka nyt kohtuudella voidaan tehdä. Kun itse olen täällä muutaman vuoden ollut, voin sanoa näin, että liikennevaliokunta on erikoinen valiokunta monessakin suhteessa ollut, en tiedä sitten, onko se yksinomaan puheenjohtajan ansiota vai onko hallituspuolueitten kansanedustajien sopuisuus ja järkevä asioihin perehtyminen taustalla, kun he ovat sitten myöskin ryhmän johdon ja ministerin saaneet sille kannalle, että valiokunta voi tehdä näitä muutoksia.

Arvoisa puhemies! Minua kiinnosti tässä laissa erityisesti tämä korkeimman oikeuden vuonna 91 antama ratkaisu, jossa todettiin, "etteivät valtion metsänparannusvaroista yksityistien rakentamiseen myönnetyt tilakohtaiset lainat ja avustukset olleet sellaisia yksityistielain 96 §:n 3 momentissa tarkoitettuja valtionavustuksia, joiden saaminen estäisi tiekuntaa määräämästä tielle saman lain 80 §:n 1 momentissa mainittuja käyttörajoituksia". Itse nimismiehen virassa ollessani — täytyy se tunnustaa niin kuin lähetekeskustelussakin totesin — olin tulkinnut lakia ennen tätä korkeimman oikeuden päätöstä vähän toisella tavoin eli en ymmärtänyt sitä, että metsänparannuslainat olisivat olleet sellaisia lainoja, joita ei voitaisi tulkita sen sanonnan alle, jota käyttäen 96 §:ssä yleisesti puhutaan valtion tai kunnan avustuksesta joko perusparantaa tai rakentaa tie.

Mutta nyt minun ymmärtääkseni ja niin kuin valiokunnan puheenjohtaja tässä selvitti, ja myöskin ed. Mölsän kanssa tätä pohdittiin, nimenomaan silloin, kun metsänparannuslainaa tai -avustusta myönnetään yhteisesti tiloille, astuu tämä 96 §:n velvoite voimaan. Näin itse olen tulkinnut ja ymmärsin, että myös valiokunnassa tulkittiin näin tämä "tai muun lain perusteella avustaa tiekuntaa tai tieosakkaita yhteisesti". Tämä minun mielestäni selventää hyvin paljon tätä korkeimman oikeuden vuonna 91 antamaa päätöstä, ja myöskin pykäläkohtaisissa perusteluissa mainitaan nimenomaan tämä yhteisesti-sana näitten tieosakkaitten tai tiekunnan osalta. On aivan luonnollista tämän tulkinnan perusteella, että jos yksittäinen metsänomistaja saa lainaa tai avustusta ja hän tekee sen tien, silloin ei ole kyse yhteisesti saadusta, vaan se on vain hänelle yksinomaan myönnetty, ja silloin minun tulkintani mukaan 96 §:ää sinällään ei voida soveltaa.

Minun mielestäni tämä laki on saatu sellaiseen muotoon kuin nyt kohtuudella voidaan edellyttää, ja juuri niin kuin puheenjohtaja tässä ed. Komille vastasi, koskaan lainsäädäntöä ei voida niin yksityiskohtaisesti laatia, ettei joitakin erimielisyystilanteita saattaisi syntyä. Sen johdosta meillä on oikeusistuimet, jotka ratkaisevat asian, ja viime kädessä korkein oikeus, jolloin nykyisen käytännön mukaan päätökset ovat ikään kuin ennakkopäätösluonteisia. Jos sen jälkeen havaitaan, että lainsäädäntöä pitäisi muuttaa, on sitten hallituksen ja eduskunnan velvollisuus muuttaa lakia siltä osin.

Puutun vielä ed. Komin esille ottamiin asioihin, nimenomaan kun hän mainitsi, että nuori tyttö lähtee ratsastamaan tielle. Minun ymmärtääkseni silloin pitää kyllä olla vastuu jo, kun lähdetään hevosen kanssa yksityiselle tiellekin, kun tiedetään, että siellä on muuta liikennettä, esimerkiksi moottoriajoneuvoliikennettä. Eihän voida lähteä liikkeelle siitä, että muu liikenne kielletään taikka pysäytetään, jos sinne joku nuori tyttö tai nuoria tyttöjä lähtee hevosella. Uskoisin näin, että muutenkaan tästä ei pitäisi minun ymmärtääkseni tulla suurempia ongelmia, koska täällä puheenjohtajan esityksestä nimenomaan tämä selvästi-sana lisättiin näihin määrättyihin kohtiin, jolloin ainakin paremmin voidaan ymmärtää se, milloin on tien kunto huonontunut sillä tavoin, että voidaan sitten näitä korvaus- tai muita systeemejä lähteä peräämään.

Minä pidän kyllä hieman arveluttavana sitä, että niin yleisesti puhutaan ratsastuksesta. Jos on jonkun yksityistien päässä tai varrella sellainen ratsastuskoulu, jossa on esimerkiksi 50 hevosta, ja sitten ne kaikki lähtevät yhtä aikaa taikka 20—30 hevosta peräkkäin sinne yksityiselle tielle, niin ei se nyt enää ihan jokamiehenoikeuksiin kuulu ainakaan minun mielestäni silloin, kun sitä ansiotarkoituksessa harjoitetaan.

Tero Mölsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Nämä tieasiat käytännössä — ja tuntuu, että myös täällä eduskunnassa lakia säädettäessä — ovat aika vaikeita ja hankalia asioita käsitellä, ja yksimielisyyteen pääseminen vaatii aina aika lailla joustavuutta ja perehtymistä hyvin tarkkaan asioihin. Nythän tämän hallituksen esityksen alun perin piti selkeyttää nimenomaan yksityisteiden käyttöä, kuten täällä puheenjohtaja totesi, siinä suhteessa, voidaanko sellaiset tiet, joita varten on saatu metsänparannuslain kautta yhteiskunnan tukia, puomittaa vai ei. Tämä lakiesitys, jonka hallitus on kirjannut, tämän asian selkeyttää. Tässä esityksessä oli kuitenkin yritetty aika kunnianhimoisesti selkeyttää myös muita asioita, jotka liittyvät täällä esillä olleeseen 80 §:ään eli siihen, millä edellytyksin sellainen, joka ei ole tien osakas, voi tietä käyttää. Mutta tämä yritys sinänsä vain pahensi tilannetta, ja muun muassa perustuslakivaliokunta, joka antoi lausunnon tästä asiasta, kiinnitti ihan samaan huomiota. Yritys sinänsä saattoi olla hyvä, mutta entistä sekavammaksi tämä termien käyttö meni, kun perusteeksi tuli vähäistä suurempi haitta sitä ratkaistaessa, voiko tätä tietä maksutta käyttää vai ei.

Arvoisa puhemies! Oma käsitykseni on se, että yksityisteitä on voitava käyttää mahdollisimman laajasti ja mahdollisimman tehokkaasti erilaisiin liikkumistarpeisiin. Kuitenkin sen jälkeen, kun tässä talossa tehtiin päätös siitä hallituksen esityksestä, että yksityistiet eivät saa valtionapua kunnossapitoon ja ylläpitoon, syntyi tietysti tarve siihen, että piti selkeyttää, kuka saa käyttää näitä yksityisiä teitä, ja tarve siihen, että myös näitten teitten rahoituspohjaa tuli tarkastella siltä osin, mitä kautta sitten tätä rahaa saadaan tien ylläpitoon ja kunnostamiseen. Se lainsäädäntö, joka oli pohjana nyt tälle muutokselle, oli minusta sellainen, että se otti huomioon nämä tarpeet. Se otti huomioon sen, että yksityistiet eivät enää saa valtionapua, ja antoi mahdollisuuden siihen, että voitiin tien käyttäjiltä, jotka eivät ole tien osakkaita, periä maksu tien käytöstä, kohtuullinen maksu.

Mutta valitettavasti tässä hallituksen esityksessä, siinä muutetussa muodossa, joka valiokunnalle tuli, tämän 80 §:n mahdollisuus siihen, että tätä maksua olisi voitu periä, oli vesitetty niin, että se mahdollisuus oli käytännössä pois suljettu. Sen takia, kun valiokunnalla on ollut tapana, että se on joutunut kirjoittamaan pykäliä uudelleen, niin myös tämä 80 § tuli, kuten täällä on todettu, kokonaan uudelleen kirjoitetuksi, ja nyt se kyllä mielestäni tuli siihen muotoon, että se on selvästi parempi kuin se alkuperäinen muoto, ja kun ed. Komi kysyi, voiko kohtuullista maksua periä satunnaiselta tien käyttäjältä, niin se on selvitetty siinä 80 §:ssä ja tietyin edellytyksin se antaa siihen mahdollisuuden, ja minusta se on ihan oikein.

Tosin on myönnettävä, että perussyy, minkä takia tämä asia nousi keskusteluun, liittyi juuri tähän ratsastukseen, ja siinäkin suhteessa tämä selvitys, joka asiasta nyt on tehty, antaa vastauksen siihen, että jos selvää kunnossapidon lisätarvetta ei tule, niin yksittäisen ratsastajan liikkuminen yksityistiellä luetaan jokamiehenoikeuksiin. Kaiken kaikkiaan, kun täällä ihan oikein on kiitetty tätä mietintöä ja sen selvitystä jokamiehenoikeuksista, niin täytyy sanoa, että se selvitys menee paljon ulkopuolelle sen, mitä tämä yksityistielaki käsittelee, mutta olkoon se sellainen hyvä tietopaketti meille kaikille, kuten täällä on todettu.

Tämä lainsäädäntö, joka sinänsä oli aika pienikin, mutta joka tapauksessa hyvin kiinnostava, sai valiokunnassa tavattoman perusteellisen käsittelyn, ja se oli täysin aiheellinen. Pidän lopputulosta hyvänä. Mutta kuten tieasioissa yleensä, myöskään tämä lainsäädäntö ei anna vastausta jokaiseen yksityistapaukseen, vaan ne, totta kai, selviävät paikan päällä kulloistenkin tilanteitten mukaan ja viime kädessä tietysti oikeuskäytännön kautta.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mölsä viittasi näihin jokamiehenoikeuksiin nimenomaan ratsastuksen yhteydessä. Lisäyksenä voisi todeta sen, että tässä valiokunnan mietinnössä nyt mitä ilmeisimmin ensi kertaa on oikein kunnolla koottu tavallaan tämä jokamiehenoikeuksien määritelmä, joka perustuu tietysti perinteiseen ikään kuin ikimuistoiseen nautintaan ja joka on ihan poikkeava täällä Suomessa samalla lailla kuin Ruotsissa. Mutta tällä ainakin minun mielestäni ja käsitykseni mukaan selvennettiin sitä kuvaa, mikä yleisesti maakunnissa on ja ihmisillä jokamiehenoikeuksista. Ihan oikein ed. Mölsä totesi, että ratsastus yksityisellä tielläkin tulkitaan tällä tavoin jokamiehenoikeudeksi silloin, kun siitä ei ole haittaa tielle.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minunkin on helppo yhtyä niihin kiitoksiin, joita tämän mietinnön sorvaamisesta on liikennevaliokunnalle osoitettu. Muistan elävästi sen lähetekeskustelun, jota tässä salissa käytiin, jolloin hyvin reippaasti arvioitiin juuri tätä epämääräisyyttä ja tätä vähäistä suurempaa haittaa. Muistan muun muassa elävästi, kun ed. Vistbacka esitti tästä erittäin suuria dubioita, ja olen erittäin iloinen, että hän on omalla arvokkaalla panoksellaan liikennevaliokunnassa saanut niitä häivytetyksi.

Tämä 80 §:n täsmennys on todellakin erittäin hyvä. Nyt sanotaan selvästi, milloin lupa tarvitaan, ja se on kiinnitetty sillä tavalla kunnossapitokustannuksien lisäämiseen, että se on minusta täysin perusteltua. Tärkeää on myöskin huomata se, mikä tähän on kirjoitettu, että tarkoituksena tällä täsmennyksellä ja tällä luvanvaraisuudella ei ole muuttaa perinteisiä jokamiehenoikeuksia, ei niitten sisältöä eikä laajuuksia. Myöskin se, mitä valiokunnan puheenjohtaja toi esille, että tämän maksun periminen käytännön tasolla nimenomaan tapahtuu sopivuusteitse, on minusta myöskin erinomainen asia.

Sitten, arvoisa puhemies, ihan lopuksi tästä jokamiehenoikeuksia käsittelevästä osuudesta: Se on todellakin kattava, sitä luki kuin romaania, ja parhaimmillaan sen kirjoitustapakin lähenteli ihan tuollaista kaunokirjallista tyyliä. Siitä mitä parhaimmat kiitokset. Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota siihen loppupäätelmään, joka on tässä varsin pitkässä selostuksessa. Minusta sekin on arvokas huomio, kun valiokunta korostaa, että näissä jokamiehenoikeuksissa on kummallakin osapuolella sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Minusta se nivoo erittäin hyvin yhteen sen laajan katsauksen, mikä siinä edellä on kirjoitettu.

Eero   Lämsä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä yksityistielaki tuli eduskuntaan todella Kemera-rahoituksen tiimoilta, ja hyvä, että tuli. Valiokunta teki tässä hyvää työtä, ja niin kuin täällä on tuotu esille, kun tämä lakiesitys tuli valiokuntaan, huomattiin hyvin nopeasti, että sillä mallilla, mikä hallituksen esitykseen oli kirjattu, ei voida edetä vaan tarvitaan niin pykäliin muutoksia kuin myös hyvät perustelut näille pykälämuutoksille.

Tässähän on kysymys itse asiassa jokamiehenoikeuksien säätämisestä. Niin kuin tiedämme, jokamiehenoikeuksista meillä säädetään useammallakin lailla. Jokamiehenoikeuksista ei ole olemassa omaa lainsäädäntöä, vaan muun muassa tällä yksityistielailla, vesilailla ja rikoslailla säädetään jokamiehenoikeuksista. Itse olen maanomistaja, metsänomistaja, ja olen kahdenkin tienhoitokunnan osakkaana ja pidän erittäin tärkeänä, että meillä on toimivat jokamiehenoikeudet. Se on erittäin arvokas asia, ja silloin, kun lainsäädäntöä jokamiehenoikeuksien tiimoilta tehdään, todella pitää olla tarkkana.

Minusta valiokunta kyllä tähän todella paneutui, ja niin kuin edustajat Pulliainen ja Ravikin toivat esille, tämä mietintö on todella tärkeä. Tässä kuvataan hyvin selkeästi jokamiehenoikeuksia, sitä, mitä ne ovat. Perusteluissa tuodaan esille seuraavaa: "Käsitteenä jokamiehenoikeus on yleisnimitys määrätyille tavoille, jotka perustuvat vanhoihin perinteisiin. Ne kehittyivät aikana, jolloin Ruotsi-Suomessa oli vähän asukkaita ja elinolosuhteet olivat aivan toisenlaiset. Koska tieverkko oli harva tai olematon, kehittyi luonnollinen tapa liikkua toisen maan yli ja leiriytyä siellä yöksi. Hevosella liikuttaessa saattoi jopa olla sallittua antaa hevosen laiduntaa tien laitamilla. Heinää sai myös maan joissakin osissa ottaa ohitetuista ladoista hevosen ruokkimiseksi. 1800-luvun lopulla ulkoilun ja turismin kehittyessä jokamiehenoikeus sai sentapaisen sisällön, joka sillä on tänään." Minusta tämä on hyvin merkittävää.

Halusin tähän kuitenkin vielä lisätä, kun perusteluista unohtui eräs minusta hyvin tärkeä asia. Eli perinnetieto kertoo myös sen, että jokamiehenoikeuksiin kuuluu se, että kun hevosella liikutaan, talvella esimerkiksi reellä tai sitten yksityisellä tiellä tai maalla tai järvellä jäällä, toisen metsästä saa ottaa aisapuun sillä edellytyksellä, että aisa on mennyt poikki ajon aikana. Tämäkin on myös tärkeää huomioida.

Niin kuin tässä tuodaan esille, yksityisteillä saa kulkea jalkaisin, polkupyörällä tai ratsain. Yksityistiellä saa myös ajaa moottoriajoneuvolla, jos sitä ei ole erikseen asianmukaisesti kielletty. 80 §:n perusteluissa tuodaan esille, mitä valiokunta sitten kirjasi: "Hallituksen esityksen ja valiokunnan muutosehdotuksen tarkoituksena ei ole muuttaa jokamiehenoikeuksien nykyistä sisältöä eikä laajuutta. Jokamiehenoikeuden mukaiseen kulkemisoikeuteen kuuluu, että käyttö tapahtuu mahdollisimman haitattomasti. Muutosehdotuksella valiokunta ehdottaa määrittelyä sille haitalle, jota yksityistien osalta on pidettävä sellaisena haittana, että toiminta ei enää kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, vaan edellyttää lupaa. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa luvanvaraisuuden perusteeksi selvää lisäkustannusta, joka aiheutuu tien kunnossapidolle. Täten aiheutunut haitta on selkeästi todennettavissa." Eli tämä oli minusta myös hyvä selvennys 80 §:n perusteluihin.

Arvoisa puhemies! Nämä jokamiehenoikeudet ovat puhuttaneet aika paljon viime vuosina. On ollut myös vaikeitakin tilanteita, eli jokamiehenoikeuksia on käsitetty väärin. On muun muassa rakennettu viljapeltoihin piilouria ja on myös käytetty hyväksi ympäristöehtoihin kuuluvia suojakaistoja, jotka ovat jokien ja vesistöjen varsilla. On käsitetty sitten, että näillä voi liikkua kaikenlaisilla ajoneuvoilla vapaasti jne., kun ne saavat yhteiskunnan tukea. Voihan niillä liikkua ja on voinut liikkua aikaisemminkin, mutta kyllä se edellyttää sitä, että niille ei aiheuteta vahinkoa eikä haittaa ja liikkuminen pysyy niin sanottujen jokamiehenoikeuksien rajoissa.

Minusta tämä laki ja nämä perustelut, mitkä tähän ovat nyt tulleet, selventävät myös näitä asioita. Toivottavasti kokonaisuudessaan jokamiehenoikeus-käsitekin tulee selkeämmäksi ja niin sanottuja väärinkäytöksiä ei enää sitten ilmene sillä tavalla kuin niitä on ollut. On hyvä, että lehdistössä ja tiedotusvälineissä näitä asioita on käsitelty ja tätä kautta sitten tätä oikeaa tietoa on mennyt ja väärinkäytöksiä on vähemmän, eli niitä ei ole todella sillä tavalla ilmennyt kuin niitä muutama vuosi sitten oli. Kaiken kaikkiaan tämä esitys on hyvä.

Tapio Karjalainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tiestön käyttömahdollisuus on entistäkin keskeisempi väline jokamiehenoikeuksien aidon toteutumisen kannalta. Voi sanoa, että mitä urbaanimpi asukas, sitä suurempi merkitys tällä on. Tästä aiheesta, niin kuin liikennevaliokunnan puheenjohtaja sanoi, käytiin vääntö Kemera-käsittelyn yhteydessä, ja siinä mielessä voi olla tyytyväinen tähän liikennevaliokunnan nyt viimeistelemään mietintöön. Voi sanoa, että tässä on ihan tyydyttävät puitteet lainsäädännön osalta käytäntöä ohjaamaan.

Oikeastaan pyysin puheenvuoroni sen takia, että halusin muistuttaa, että viime vaalikauden alussa silloisessa tässä tapauksessa voi sanoa säästöhurmassa hallitus esitti koko yksityistieavustusjärjestelmän purkamista. Voi jälkeenpäin ylpeänä todeta, että sai olla siinä porukassa silloisenkin hallituspuolueen edustajana silloista hallituksen esitystä vastaan torjumassa tuota hanketta. Se olisi ollut erittäin suuri periaatteellinen ja käytännöllinen heikennys tähän jokamiehenoikeus-käsitteeseen, mikä meillä on perinteinen.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta kun puhutaan jokamiehenoikeuksista, on äärettömän hyvä ja kallis asia, että meillä semmoiset on, ja niitä varmaan meidän kaikkien tulisi varjella, että ne jatkossakin pysyisivät sellaisina. Yleensä käsitetään silloin, kun puhutaan yksityisteistä, että tien kuluminen aiheuttaa sitten siinä sen rajanvedon, onko siinä korvausperiaate vai ei. Silloin, kun tämä lähti voimakkaasti tuolla maakunnissakin liikkeelle ja lehdistönkin palstoilla, oli todella ratsastus yksi iso ongelma, josta oli monenlaisia käsityksiä. Toivon mukaan tällä nyt ratkaistaan näitä ongelmia. Sopiminen asioista olisi se kaikkien etu.

Mutta haluaisin muistuttaa yhdestä asiasta: Silloin kun katsotaan haitan vähäisyyttä tai suuruutta, niin monesti se kavion kuluttaminen ei ole yksistään se ainut haitta, vaan suurempi haitta joskus saattaa olla sillä tavalla, kun tässä puhuttiin tyttösistä, jotka siellä ratsastelevat, että silloin kun sillä yksityisellä tiellä on myöskin muita ammattikäyttäjiä, jotka joutuvat väkistenkin sitä tietä joka päivä käyttämään, joudutaan varomaan näitä hevosia, etteivät ne tyttöset loukkaannu. Silloin tämä vastuu on minusta asia, joka pitää ottaa sen, joka sen tyttösen sinne lähettää, eikä saa tienomistajille laittaa sitä rasitetta.

Tämäkin asia on semmoinen, että se pelaa tämän lain puitteissa hyvin, jos osapuolet haluavat, että asioista neuvotellaan ja sovitaan ja ollaan valmiita näihin yhteisiin korvauksiin ja yhdessä tie pitämään asianmukaisessa kunnossa, ettei siitä ole haittaa myöskään muille.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys ja valiokunnan mietintö ovat oikeudenmukaisia parannuksia ja tuovat oikeudenmukaisuutta yksityisteiden osakkaiden asemaan.

Kun 90-luvulla kiinteistöverojärjestelmä tuli voimaan, poistettiin samalla katumaksut. Kuitenkin yksityisteiden varrella asuville haja-asutusalueen ihmisille ei aiemmin ollut katumaksuja, mutta sen sijaan tuli kiinteistövero. Heille ei tullut mitään kompensoivaa vero- tai maksuhelpotusta, päinvastoin yksityisteiden valtionosuuksia leikattiin samaan aikaan niin, että käytännössä perusparannusavustukset, kunnossapitoavustuksista puhumattakaan, jäivät hyvin vähiin. Itse asiassa arvonlisäverotus ja veron perintä huomioon ottaen rahavirta onkin kääntynyt yksityistiekunnilta valtion suuntaan.

Kunnossapitokustannuksia lisäävän toiminnan rajaaminen tiekunnan antaman luvan varaiseksi on tässä nyt tervetullut uudistus. Erittäin tärkeä valiokunnan kannanotossa on se, että luvanvaraisuudessa on myös huomioitu tietä rasittavat tilapäiset kuljetukset. Tilapäinenkin, vaikkapa muutaman päivän tai viikon kestävä, päivittäinen raskas liikenne kelirikkoaikana saattaa aiheuttaa tiekunnalle valtavan suuret tien kunnossapitokustannukset.

Lakiesityksessä on annettu tiekunnalle myös mahdollisuus sallia tien ylläpitokustannuksia lisäävä toiminta siten, että tien käytöstä peritään käyttömaksu. Tämä on täysin oikeutettua, ja uskoisin, että esimerkiksi jonkin yksityistien varrella asuvat kuljetusyrittäjät ainakin sisimmässään myöntävät maksun perimisen kohtuulliseksi korvaukseksi esimerkiksi raskaan liikenteen aiheuttamista vaurioista nimenomaan kelirikkoaikana.

Tästä lakiesityksestä on kohistu jokamiehenoikeuksiin vedoten ja julkisuudessa vääristelty maanomistajien mahdollisuuksia muka rajoittaa liikkumista yksityisteillä. Lakiesityksen perusteluissa on kuitenkin selkeästi todettu, että jokamiehenoikeudet eivät tällä lakimuutoksella vaarannu. Jokamiehenoikeuksiinhan kuuluu olennaisena edellytyksenä se, ettei niistä ole haittaa maanomistajalle, ja se, ettei kotirauhaa loukata. Esimerkiksi ratsastuskoulun aiheuttama hevosliikenne yksityistiellä on sellaista toimintaa, jota ei voida katsoa jokamiehenoikeudeksi, vaan on kohtuullista, että siitäkin erikseen sovitaan tieosakkaiden kanssa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on kiitelty tätä hallituksen lakiesitystä, ja kiitoksen arvoinen se varmasti onkin muun muassa jokamiehenoikeuksien selvittämisen kannalta. Tällainen vanha, arvokas, historiallinen oikeus on syytä säilyttää ja täsmentää. Samoin on ihan hyvä, että täällä todettiin vielä nämä hevosmetsurit. Heitä on perin vähän tällä hetkellä. Neljä—viisikymmentä vuotta sitten puutavara liikkui metsistä pääosin hevosella, mutta minä uskon, että erilaisen luonnonmukaisen suuntautumisen myötä osaltaan tämäkin saattaa lisääntyä.

Hieman ongelmia saattaa käytännössä olla tilusvaihdossa ja alueen siirtämisessä, jota tieratkaisuissa tapahtuu. Tiedän tapauksen, että kun sääntöjen mukaan tietyn määrän voi kaava-alueella olla velvollinen antamaan tiehen, niin jos vähän jokaiselta nurkalta pientä tonttia otetaan pois, niin koko tontin omaisuusarvo olennaisesti tästä saattaa kärsiä.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Olen itse ollut oikeastaan koko aikuisikäni tekemisissä näiden tieasioiden kanssa. Aikanaan opiskelin metsänhoitajaksi Helsingin yliopistossa. Silloin opintoihin kuului myöskin tienrakennustekniikka. Sitten toimin Nurmon kunnassa tielautakunnan puheenjohtajana. Olen myöskin toiminut tiekuntien puheenjohtajana. Tällä hetkellä olen useamman tiekunnan jäsen. Sitten työssäni metsänparannuspiirissä, metsäkeskuksessa, metsälautakunnassa olen ollut tekemisissä jatkuvasti näiden metsäteiden rakentamisasioiden kanssa eli voin sanoa, että olen aika monipuolisesti perehtynyt nimenomaan yksityisteiden sekä käyttöön, hoitoon että hallinnointiin ja lakien tulkintaan.

Sen voi myöskin todeta, että yksityistielaki sinänsä on aika hankala laki soveltaa käytäntöön. Laissa on erittäin paljon sellaisia pykäliä, jotka pitää kohtuudella panna toimeen, ilman että loukataan tienkäyttäjän tai tienomistajan oikeuksia. Siinä mielessä kaikki täsmennykset ja selvennykset, jotka tielakiin tehdään, jotka perustuvat konkreettiseen tarpeeseen, ovat varmasti paikallaan, silloin kun ne tehdään sillä tavalla selkeällä tavalla, että ei tule tulkintaeroja.

Aika paljon keskustelua aikanaan herättivät metsäteiden käyttöoikeudet. Kysymys oli siitä, että siinä vaiheessa kun tietä pantiin vireille, alettiin tehdä, oli paljon osakkaita, tilanomistajia, kiinteistönomistajia, jotka ilmoittivat, että he eivät tule tarvitsemaan tietä. Kuitenkin käytännössä kävi hyvin usein sillä tavalla, että sen jälkeen kun tie oli valmis, yllättävästi sinne ilmestyikin täysin uusia käyttäjiä tiealueen vaikutusalueen ulkopuolelta. Siinä yhteydessä tuli myöskin kysymys sitten siitä, että kun toiset rakentavat tien, mutta käyttäjäkunta pakkaa laajentumaan, täytyy olla selkeät perusteet sille, miten tietä voidaan käyttää.

Tuli myöskin valituksia siitä, kun metsäteiden tiekunnat kielsivät tien käytön vaikutusalueen ulkopuolisilta henkilöiltä, lähinnä puutavaran kuljetukseen tai säännönmukaiseen kulkemiseen liittyen. Korkein oikeus, niin kuin täällä todetaan, katsoi, "etteivät valtion metsänparannusvaroista yksityistien rakentamiseen myönnetyt tilakohtaiset lainat ja avustukset olleet sellaisia yksityistielain 96 §:n 3 momentissa tarkoitettuja valtionavustuksia, joiden saaminen estäisi tiekuntaa määräämästä tielle käyttörajoituksia". Tämä oli erittäin tärkeä korkeimman oikeuden tulkinta epäselvästä tilanteesta, voiko tien käyttö perustua omistukseen ja voiko ulkopuolinen sitten vaatia sille metsänparannusrahoituksen perusteella vapaata käyttöoikeutta. Tämä oli todella merkittävä tulkinta, mikä korkeimmalta oikeudelta saatiin, ja se rauhoitti tämän tilanteen aika perusteellisesti. Tilannehan on nyt sitten muuttunut siltä osin. Kun Kemera-lakia, niin kuin täällä on todettu, käytiin lävitse, nostettiin tämä sama asia keskustelun piiriin. Jotkut olivat vaatimassa silloin, että kun tie rakennetaan kestävän metsätalouden rahoitusvaroin, se olisi avattava myöskin tällä tavalla tavallaan yleiseen käyttöön. Sehän tilanteena olisi ollut täysin kohtuuton ja mahdoton niiden kiinteistönomistajien osalta, joidenka maksut tien rakentamisen osalta saattoivat nousta tuhansiinkin euroihin. Tilanne olisi ollut se, että toiset edelleen maksavat ja toiset käyttävät.

Tässä on nyt perusteellisesti tämän yksityistielain uudistamisen yhteydessä käsitelty tämä kysymys. On erittäin tärkeää, että 96 §:ssä sanotaan toisessa momentissa: "Jos valtio tai kunta tämän tai muun lain perusteella avustaa tiekuntaa tai tieosakkaita yhteisesti tien parantamisessa tai uuden tien rakentamisessa taikka tie on tehty kokonaan tai osaksi kunnan varoilla, on kymmenen vuoden ajan viimeisen avustuserän nostamisesta tai kunnan tekemän tietyön päättymisestä lukien noudatettava, mitä 1 momentissa säädetään tien käyttämisestä muiden kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvaan liikenteeseen."

Tässä ratkaisevan tärkeä sana on tämä yhteisesti, "avustaa tiekuntaa tai tieosakkaita yhteisesti". Kysymys on siitä, että jos esimerkiksi kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisella tavalla rakennetaan metsätie ja jos kiinteistön omistajat, jotka määrätään tai lähtevät mukaan tähän tiehen, ottavat kustannukset omalle tilalleen, joko lainan tai suorana maanomistajan kustannuksena tulevan maksun, tätä ei katsota sellaiseksi avustukseksi, joka avaa tien myöskin yleiseen käyttöön, vaan siinä tapauksessa, jos tämä laina tai kustannus osoitetaan tiekunnalle yhteisesti, niin tässä tapauksessa mennään sitten tavallaan vapaan käytön piiriin. Jos olisi menetelty toisella tavalla eli metsätie olisi todettu lähelle yleistä käyttöä olevaksi tieksi aina, kun se tehdään ja siihen valtion rahoitusta saadaan, niin se olisi aika tehokkaasti kyllä rajoittanut metsäteiden rakentamista. Kun tähän piti ratkaisu löytää, niin ratkaisu on mielestäni löydetty erittäin hyvällä tavalla.

Toinen asia, mihin usein myöskin tielautakunnan puheenjohtajan ominaisuudessa törmäsi, oli nimenomaan tämä jokamiehenoikeus-käsite. Se on aikanaan ollut hyvin selkeä ratkaisu, kun kulkeminen on tapahtunut pyörillä, jalkaisin tai hiihtäen, mutta nyt kun on näitä kulkemismahdollisuuksia tullut huomattavasti lisää ja myöskin ihmiset ovat oppineet autoja käyttämään teillä ja ovat tulleet kaupalliset yrittäjät hevosiensa kanssa, niin jokamiehensoikeus-tarkastelu on ollut syytä käydä uudelleen.

Minä yhdyn myöskin niihin kiitoksiin, joita täällä on esitetty jokamiehenoikeuksien käsittelyn osalta. On erittäin hyvä, että eduskunnan toimesta, eduskunnan arvovallalla, on kirjoitettu paperille näin laajasti jokamiehenoikeuteen perustuva tarkastelu. Kun ratsastajat ovat olleet erittäin paljon yhteydessä tästä, että heidän mahdollisuutensa ratsastaa loppuu tämän lain myötä, niin todellakaan tästä ei ole kysymys, vaan kysymys on siitä, että silloin, jos se tapahtuu kaupallisessa tarkoituksessa säännöllisesti jotakin tietä käyttäen, on ihan oikeutettua, jos tie tästä kuluu, että siinä silloin myöskin yrittäjälle tulee maksuja. Niin kuin esimerkiksi ed. Komin puheenvuorosta todettiin, ratsastajat sinänsä ovat aktiivisesti lähteneet liikkeelle myöskin niin, että tämä tapahtuu sopimuksin.

Mielestäni tämä yksityistielain uudistus on niihin uhkakuviin nähden, mitä tähän aikanaan liittyi, niistä lähtökohdista nähden, erittäin hyvin onnistunut ja selkeyttää tilannetta.