Toimi Kankaanniemi /kd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Nuorten rikoksentekijäin kohtelusta on käyty pitkälti keskustelua ja viimeksi täällä eilen. Olen tehnyt lakialoitteen, joka nyt on käsittelyssä, jolla aloitteella pyritään siihen, että Suomeen saataisiin laki arestirangaistuksesta.

Nuorten rikoksentekijöitten suhteen on ongelma se, että tarvittaisiin tällainen rangaistusmuoto, joka ei olisi kohtuuton nuoria kohtaan, mutta joka olisi nopeasti toteutettava ja olisi oikeassa suhteessa siihen tekoon, jonka nuori on tehnyt ja joka teko siis olisi rikos. Vankila ei ole hyvä paikka nuorelle, ei varmasti kenellekään, mutta erityisesti ei nuorelle. Toisaalta konkreettinen rangaistus nopeasti teon jälkeen on todella tärkeä ja tarpeen saada aikaan.

Meillä on käytössä muun muassa ehdollinen rangaistus, mutta se on osoittautunut erityisesti nuorten osalta varsin tehottomaksi. Useinkin tuomioistuimen määräämä ehdollinen rangaistus on sellainen, että nuori rikoksentekijä ei koe sitä rangaistuksena ollenkaan. Sitten kun näitä ehdollisia rangaistuksia kertyy nuoren tilille useampia, ne muunnetaan joko sakko- tai vankeusrangaistukseksi, ja silloin nuoren tilanne on jo mennyt liian pitkälle. Hän on ikään kuin oppinut elämään väärällä tavalla. Siis ehdollisen rangaistuksen hitaus ja sen heikko teho vaatii uudistuksia järjestelmäämme.

Sakko on tietysti konkreettinen rangaistus, mutta nuorilla usein ja varsinkin näillä rikoksentekijöillä taloudellinen tilanne on heikko. He rikoksilla useinkin hankkivat varoja, ja näin ollen sakot jäävät maksamatta, ja kun jää useita sakkoja maksamatta, niissäkin tapahtuu muuntorangaistus ja sen jälkeen vapaudenmenetys, tai sitten tapahtuu se, että koko muuntomenettelystäkin luovutaan ja näin nuori ei saa mitään rangaistusta näistä rikoksistaan.

Meillä on käytössä myös nuorisorangaistus, mutta ymmärtääkseni se on edelleen vain osassa maata käytössä, ja sen toimivuudesta on vaihtelevia ajatuksia. Senkin tehoa ja yhdyskuntapalvelun tehoa epäillään, koska siinäkin on usein ongelmana se, että teon ja rangaistuksen välinen aika on luvattoman pitkä.

Lakialoite, jonka olen laatinut amatööripohjalta, ei varmastikaan täytä kaikkia niitä näkökohtia, joita lainsäädännössä tarvitaan, mutta tämä on kuitenkin aloite, joka herättää tämän asian uudelleen tutkittavaksi. Toivon, että kun oikeusministeri Koskinenkin on paikalla, niin hän paneutuisi tähän asiaan nyt. Hän varmasti asian hyvin tuntee ja tietää, onko hallitus liikkeellä tässä asiassa. Jos ei ole, niin toivon, että nyt saamme herätettyä keskustelun, jonka pohjalta hallitus lähtee liikkeelle.

Tässä esitetään, että arestirangaistus olisi vähintään 12 tuntia mutta enintään 144 tuntia pitkä ja se suoritettaisiin viikonloppuisin perjantai-illan kello 18:n ja sunnuntai-iltaan kello 18:n välisenä aikana, siis pisimmillään kolme viikonloppua, kuitenkin siten että pääsiäisen ja joulun aikaan ei kukaan joutuisi rangaistusta kärsimään.

Tämä rangaistus voitaisiin langettaa niistä rikoksista, joista nyt on rangaistuksena sakko, ehdollinen rangaistus tai nuorisorangaistus. Tämä voisi olla joko ainoa rangaistus tai yhdessä näiden muiden rinnalla. Jotta tämä olisi nopeasti toteutettavissa ja saatavissa täytäntöön, niin esitys on, että rangaistus määrättäisiin yhden tuomarin kokoonpanossa ja vain sellaisissa asioissa, joissa syyllisyys on tunnustettu tai joissa syyllisyys muuten on kiistaton. Tähän perustuu sitten se ajatus, että tässä ei sallittaisi valitusta vaan ainoastaan kantelu. Tässä varmasti perustuslakivaliokunta joutuu miettimään, olisiko tämä mahdollista. Tämä nopeuttaisi kuitenkin rangaistuksen täytäntöönpanoa, ja se olisi nuortenkin edun mukaista, puhumattakaan että se olisi myös yhteiskunnan edun mukaista.

Arestirangaistus pantaisiin täytäntöön Kriminaalihuoltoyhdistyksen toimesta, mutta kun Kriminaalihuoltoyhdistys ei ehkä toimi meillä kaikkialla maassa, niin voisi olla mahdollisuus myös, ja esitys on, että joku muukin tällainen oikeusministeriön hyväksymä yhteisö voisi olla tässä täytäntöönpanijana, ja poliisi antaisi tarvittaessa virka-apua.

Tämä vaatii tietysti resursseja ja tiloja, mutta ne ovat järjestelykysymyksiä eivätkä ymmärtääkseni vaadi kuitenkaan kohtuuttomia kustannuksia miltään osin. Nykyinen tilanne, jossa nuoret eivät saa rangaistusta tai ajautuvat siihen tilanteeseen, että heidän elämänsä ajautuu pitkälle rikoksen poluille, ennen kuin joitain seuraamuksia tulee, on varmasti yhteiskunnalle kalliimpi ja hankalampi kuin se, että järjestettäisiin tällainen uusi muoto.

Lähden myös siitä, että arestirangaistuksesta ei tehtäisi merkintää nuoren rikosrekisteriin, jotta hänelle ei tulisi vielä tältä pohjalta ainakaan sellaista rasitetta elämäänsä varten, vaan hänellä olisi mahdollisuus tuon konkreettisen rangaistuksen jälkeen alkaa puhtaalta pöydältä elämäänsä rakentaa eteenpäin.

Herra puhemies! Toivon, että tämä asia voisi saada vauhtia valiokunnassa ja että hallitus lähtisi asiassa myös aloitteellisesti mukaan.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi ed. Kankaanniemen hyvää lakialoitetta, jonka yksi allekirjoittaja olen myöskin, ja tuskinpa huonoon lakialoitteeseen nimeäni laittaisinkaan. Tällainen keskisuomalainen hyvä yhteistyö on voimaa, jossa Toimi on ollut aloitteen tekijänä ja minä olen saanut sitten liittyä mukaan.

Todella sellainen yhteiskunnan sanktiomuoto, jota esitetty arestirangaistus saattaisi olla, itse asiassa puuttuu. Täällä salissa on moneen kertaan todettu ehdollinen vankeus varsin tehottomaksi rangaistusmuodoksi. Yleensä ne ihmiset, jotka ovat ehdollisessa vankeudessa, eivät sitä miksikään ainakaan halua noteerata ja ilmeisesti eivät noteeraakaan. Toisaalta sakko nuorten kohdalla on sekin ongelmallinen. Jos nuori on todellakin, niin kuin aloitteessa sanotaan, vähävarainen tai varaton, niin tämäkään ei ole silloin ehkä kaikkein tehokkain muoto.

Mutta niin kuin aikoinaan koulussa oli arestia, niin arestirangaistus saattaisi olla keino, joka soveltuisi tuommoisiin lieviin nuorten tekemiin rikoksiin, taikka kolttosiin ehkä paremmin, osoittaisi sen, että yhteiskunta omaa kuitenkin tietyt seinät. Nuorihan kaipaa turvallisuutta, ja silloin kun hän huomaa, että siitä, mikä ei ole yhteiskunnan mukaista ja mikä ei ole oikein, yhteiskunta antaa sanktioita, niin nuori kokee turvallisuutta, että yhteiskunta välittää hänestä. Tämä rangaistus silloin saattaisi olla erittäin hyväkin keino, jolloin moni nuori siinä tilanteessa, kun huomaisi, että sanktioita tulee, jos tekee harkitsemattomia töppäilyjä, silloin niitä alkaisi välttää.

Toivon, että tämä aloite johtaisi valmisteluun, tehtiinpä se hallituksen toimesta tai missä tahansa, ja toivon, että hallituksen toimesta ministeriössä harkittaisiin, millä tavalla tätä toimeenpantaisiin, ja tämä johtaisi myöskin lainsäädäntöön. Tavoitehan on saada nuoret ihmiset vielä, kun aloitteessa puhutaan 15—17-vuotiaista, takaisin yhteiskuntakelpoisuuteen. Tämähän on tavoite, ja toivon, että tämä aloite synnyttää keskustelun, jossa etsitään tähän soveltuva muoto.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Joku on joskus sanonut, että rikoslaki on kansallisen kostonhimon keskiarvo. En tiedä, mitä yhteyttä tällä siihen on, mutta heti perään sanon sen, että kun vankiloita on kutsuttu rikollisuuden korkeakouluiksi, niin olisiko tämä nyt sitten rikollisuuden ammattikoulu.

En oikein ymmärrä tätä kekseliäisyyttä, mitä jotkut harrastavat löytääkseen uusia konsteja rangaista ihmisiä. Minusta se, että nuoret ihmiset tekevät harkitsemattomuuksia, ansaitsee huomionsa, mutta johtopäätöksen ei pidä olla, että täytyy ruveta keksimään sanktioita tai jopa rangaistuksia, vaan kyllä keinojen täytyy löytyä jostain aivan muualta.

Kun hiukan huonon välihuudon tein ed. Oinosen ohikulkiessa, että unohda Vanha testamentti, niin tarkoitin tällä sitä, että tämä vanhatestamentillinen kostonhimo alkaa joskus saada vähän liian isoja piirteitä. Minä näen tässä nyt viitteitä sellaisesta.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen sangen usein ymmärtänyt ed. Kekkosen puheenvuoroja, mutta nyt tällä kertaa joudun valitettavasti toteamaan, että hän ei ehkä lukemisellaan pystynyt tiedostamaan tätä ed. Kankaanniemen lakialoitetta, lähinnä sen johdosta, että me tiedämme, mikä merkitys on ehdollisella vankeudella. Tämä arestirangaistus tarkoittaa sitä, että nuorelle osoitettaisiin välittömästi se, että yhteiskunta pitää huolta. Se ei ole mikään ammattikoulu silloin, jos poliisivankilassa viikonloppu vietetään, se on aivan eri asia kuin vankila.

Tämän johdosta minun mielestäni tämän suuntainen menettely meillä pitäisi olla, ja myöskin, kun meillä puhutaan nuorisorangaistuksista ja puhutaan yhdyskuntapalvelusta jne. rangaistusten sovittamismuotona, niin minun mielestäni tällainen lievä aresti kiinnittäisi huomiota tähän nuoreen.

Arvoisa herra puhemies! Kun itse olen edellisessä elämässäni ollut rikostutkijana ja poliisipäällikkönä, niin silloin kun meillä oli vanha pidätyssysteemijärjestelmä, kyllä muistelen, että kun nuori pidätettiin hetkeksi aikaa, esimerkiksi vuorokaudeksi, se oli niin kova tilanne tällaisille henkilöille, että hyvin usein he ottivat siitä heti opiksi. Minä olen ymmärtänyt tämän ed. Kankaanniemen lakialoitteen nimenomaan tältä pohjalta, että yhteiskunta välittömästi kiinnittää huomiota siihen, ettei tule monia ehdollisia rangaistuksia. Sitten kun ne pannaan täytäntöön, siitä olen samaa mieltä kuin ed. Kekkonen, että silloin ollaan jo eräässä korkeakoulussa, joksi niitä kutsutaan.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Meillä oli aika, jolloin kaikki presidentit olivat Kekkosia. Onneksi kaikki kansanedustajat eivät ole Kekkosia.

Tämä aloite on mielestäni erinomaisen hyvä. Toimin edelleenkin käräjäoikeuden lautamiehenä, ja siellä tätä hommaa tulee nähtyä aina silloin, kun istunnoissa on. Hyvin usein nimenomaan nuoret ihmiset odottelevat sitä rangaistuksen täytäntöönpanoa hyvinkin pitkään, joten se varsinainen asia tahtoo unohtua. En omista koiraa, mutta olen joskus kuullut, että koiraakin pitää kouluttaa siten, että kun se koira tekee joitain tepposia, se täytyy kouluttaa heti, antaa rangaistus oitis. Eli ihan eläinmaailmassakin on tämmöinen asia, että on syy ja seuraus.

Sitä paitsi minulla on empiiristä kokemusta. Nuorena kloppina minulle tapahtui juuri niin kuin entinen nimismies Vistbacka tuolta kertoi, että se oli ankara kokemus, kun lyötiin poliisiautoon ja vietiin koppiin yöksi. Piti opettaa kolme kertaa. Kolmen kerran jälkeen opin.

Eli tämä on mielestäni aivan äärimmäisen hyvä aloite. Nähtävästi aloite tarkoittaa sitä, että näitä nuoria voitaisiin säilyttää myös poliisivankilassa tai jossakin tämän tyyppisessä paikassa kaukana poissa muista rikoksentekijöistä, isoista rosvoista, joiden seurassa he tosiaan saisivat korkeakouluoppia. Minä kannatan ehdottomasti tämän tyyppistä käytäntöä. Tästä on tehty myöskin edellisellä kaudella ed. Myllyniemen, siviiliammatiltaan apulaispoliisimestari, toimesta ihan saman sisältöinen aloite. Silloin se ei johtanut tulokseen, mutta toivottavasti oikeusministeri Koskinen ottaa haltuunsa tämän asian.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on aika jännittävä keskustelu. Kun kuunteli ed. Vistbackan äskeisestä esitystä ja hänen kokemuksiaan, niin siitä pidätyskäytännöstä, jota hän kuvasi, ja sen antamista kokemuksista voi olla ihan samaa mieltä, juuri noin. Mutta heti, kun viedään väärään paikkaan arestiin ja väärään seuraan arestiin, niin sitten asia muuttuu jo aivan kokonaan toisenlaiseksi.

Eli toisin sanoen, kun tämä lakialoite, niin kuin ed. Kankaanniemi sanoi, ei ole aivan loppuun saakka hiottu, toivon, että kun se seuraava versio tehdään, niin ed. Vistbackaa kuultaisiin asiantuntijana tässä asiassa ja lähdettäisiin siltä pohjalta viemään eteenpäin, ja tämä olisi vain keskustelunherätealoite.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Olen tässä talossa ollut pitkään ja lakivaliokunnassakin muistaakseni kuusi vuotta ja olen oppinut siihen, että kannattaa olla hieman varovainen lakialoitteen täydellisyydestä puhuttaessa. Siksi totesin, että tässä on varmasti parantamisen paikkaa monella tavalla. Sitä varten valiokunnatkin eduskunnassa ovat, että ne parantelevat jopa hallituksen esityksiä.

Mutta, herra puhemies, tähän ed. Kekkosen, joka kyllä poistui puhelimeen, ajatukseen, että tässä etsitään tuommoinen vihan pilke silmässä, tai ei se ole pilke, vaan loiste silloin, uusia rangaistusmuotoja, totean, että siitä ei todellakaan ensi sijassa ole ollenkaan kysymys. Aloitteessa todetaan, että arestirangaistus voitaisiin langettaa samanlaisista rikoksista, joissa nykyisin käytetään sakkoa, ehdollista rangaistusta ja nuorisorangaistusta. Arestirangaistusta voitaisiin käyttää yksinään eli korvaamaan näitä kolmea muuta muotoa tai sitten niiden rinnalla. On järkevää antaa myös mahdollisuus käyttää sitä täydentävänä rangaistuksena, nopeana rangaistuksena. Mutta ei ole mikään tarkoitus etsiä uusia rangaistusmuotoja, vaan nykyistä parempia korvaamaan nykyisiä eli käytössä olevia, jotka eivät ole tehokkaita eivätkä nuorten edun mukaisia.

Minä en myöskään näitä nuoria panisi arestiin poliisivankilaan tai mihinkään putkaan, vaan aivan toisenlaisiin paikkoihin, niin kuin Kriminaalihuoltoyhdistyksen ja muut vastaavat paikat voisivat olla.